Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla.

Torstai 27.11.2025 - Sirkku

Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla. 

Olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa kasvi- ja materiaalivalinnoista, joilla voit  muuttaa puutarhan tunnelmaa haluamaasi suuntaan. Samalla kävin laajemmin läpi yleisimmät puutarhasuuntaukset. Siellä käsittelin myös sitä, millainen minkäkin yleisimmän puutarhan suunnittelusuuntauksen värimaailma pääsääntöisesti on. Nämä kirjoitukset löydät blogiarkistostani talvelta 2023, esim. helmikuusta 2023 löytyy kirjoitus ”Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit”.

Kuva: Varjoisan paikan kesäkukkaistutukseen on tuotu valoa valkoisella, hopealla ja kiiltävälehtisillä kesäkukilla.

 

Omassa työssäni törmään monesti siihen, että piharemonttia suunniteltaessa, tai uudispihaa rakennettaessa, asiakkaallani on toivepiha, mutta ei riittävästi tietoa ja taitoa sen oman toivepihan toteutukseen sillä käytettävissä olevalla tontilla. Näin sen toki kuuluu ollakin. Asiakkaan ei tarvitse tietää kaikkea siitä miten piha suunnitellaan ja rakennetaan, ammattilaisten tehtävä on huolehtia näistä asioista. On vain ihanaa, että asiakas osaa antaa joitain suuntaviivoja suunnittelijalle siitä, millaista pihaa tähän kohteeseen toivotaan. Tällöin suunnittelija osaa suunnitella juuri tälle asiakkaalle oikeanlaisen pihan. Itse olen kokenut kaikkein vaikeimmaksi ne kohteet, jossa suunnittelijalle ei anneta mitään suuntaviivoja. Ihan kauheaa olisi, jos minä tällaisessa tapauksessa suunnittelijana näkisin pihassa mieluiten vaikkapa Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen pohjautuvan piharatkaisun ja asiakas pitäisikin minimalismista. Silloin suunnittelemani piha ei olisi asiakkaalle lainkaan sopiva piha, vaikka se kaunis ja toimiva muutoin olisikin. Kun tällaisia tilanteita pihakonsultointikäynnillä tulee vastaan, että asiakas sanoo antavansa suunnittelijalle vapaat kädet, aloitan suunnittelun keräämällä taustatietoja. Katson kodin ulkonäköä ja sisustusta, tontin rajausta, ja puustoa ja aloitan kysymykset. Millainen perhe taloa asuttaa? Onko oletettavissa, että talossa asuvan ja pihaa käyttävän perheen koko saattaa muuttua lähivuosina? Minkä ikäisiä ihmisiä pihassa asuu? Mitä asukkaat harrastavat? Miten vapaa-aika sujuu? Tehdäänkö kotona töitä ja onko piha silloin osittain myös työpaikka? Tarvitaanko varastoja, grillikatosta, pergolaa, kasvihuonetta, tai jotakin muuta toimintoa? Paljonko piha saa maksaa? Paljonko aikaa puutarhan hoitoon halutaan käyttää ja käytetäänkö hoitoon robotteja tai ammattilaista? Mikä omassa puutarhassa nyt ärsyttää ja mikä miellyttää? Onko pihan käytössä huomattu haasteita? Helppohoitoisuus on listalla aina, on ymmärrettävää, ettei nykyään ihmisillä ole aikaa, eikä halua, viettää tuntikausia puutarhaa hoitaen.

 

Näitä vastauksia sitten pyörittelen ja alan miettimään, mitä pihaan laitetaan, miten halutut  toiminnot sinne saadaan ja millaisina ne toteutetaan. Varsinkin kaava-alueella ihan kaikkeen ei kuitenkaan voida vaikuttaa. Kaavamääräyksissä on sanottu esim. puuston määrä tontilla minimissään ja määrätty monesti muutakin pihaan ja sen valintoihin liittyvää. Mikäli tontilla on suurta, hyväkuntoista puustoa, ei niille kaatolupaa kovin helposti nykyään irtoa. Itse olen myös sitä mieltä, että ei pidäkään irrota. Suuri puusto lähiötonteilla sitoo ilman epäpuhtauksia, varjostaa asuntoja ja tontteja, vetää maaperästä hulevesien mukana kulkevia lannoite- ja epäpuhtausjäämiä, ja vähentää hulevesien päätymistä vesistöihin. Ne tuovat myös suojaa ja ravintoa eläimistölle ja ruoka- ja pesäpaikkoja pieneliöille. Parantavat siis meidän ihmistenkin elinoloja ihan vain kasvamalla paikallaan. Ymmärrän kuitenkin pelon myrskytuhoista ja kosteusvaurioista rakenteille, ja ärsytyksen roskista, tosin nykyaikana roskien siivoamiseen on muitakin keinoja kuin haravointi. Olen myös vuosien varrella käsittänyt, että naapurin puolella kasvavat puut tuntuvat häiritsevän monia pihan omistajia. Tähän on kuitenkin sanottava, että mikäli puu on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, ei naapurikaan todennäköisesti saa lupaa puun kaatoon ja silloin oman mielenrauhan kannalta kannattaa tehdä välirauha puun kanssa. Miettiä kaikkea sitä hyvää mitä puu tuo tullessaan, eikä keskittyä niihin negatiivisiin puoliin. Lisäksi puustoon liittyy monilla varsin voimakkaita tunnesiteitä ja muistoja elämän varrelta. Taimi on voitu tuoda tärkeästä paikasta, se on voitu saada häälahjaksi edesmenneeltä läheiseltä, tai se on voitu hankkia ja istuttaa lapsen syntymää juhlistamaan. Ette usko kuinka monta kertaa olen nähnyt kyyneleitä kasvien poistoa ehdottaessani! Monelle, varsinkin pienellä eläkkeellä elävälle vanhukselle, puun kaato ja pois kuljetus, voi olla myös taloudellisesti liian suuri kulu. Tämäkin on hyvä naapurina tiedostaa ennen kuin menee vaatimaan puun poistoa. Tällaisissa tapauksissa voit leikata sinun tontin puolelle tulevia oksia, noudattaen puun oikeita leikkausaikoja ja oikeaa leikkaustapaa. Vahinkoa toisen omistamalle puulle ei saa tehdä.

 

Tontti on pimeä, millä saan sinne tuotua valoa? 

 

Kuten edellä on mainittu, aina et voi vaikuttaa siihen kuinka varjoinen tonttisi on. Puuston lisäksi varjoa tontille tuovat ympäröivät maaperän muodot ja rakenteet, nämä kuitenkaan harvoin blokkaavat auringon koko päiväksi. Yleensä rakenteiden aiheuttama varjo myös vähenee keskikesällä auringon ollessa korkeammalla, jolloin valoa tarvitaan silloin kun aurinko pysyttelee päivisin matalammalla, eli keväisin ja syksyisin. Valoa saadaan lisää huolehtimalla olemassa olevan kasvillisuuden harvennus- ja hoitoleikkauksista jo ajallaan. Säännöllisistä leikkauksista hyötyvät myös itse kasvit, silloin jos leikkaukset on tehty oikein ja oikeaan aikaan kasvukaudesta. Talvella on tasaisesti pimeää ihan paikassa riippumatta kasvillisuudesta, ja silloin valo kannattaa tuoda pihaan oikein suunnitellulla valaistuksella. Puutarhan ja varsinkin toimintojen ja kulkuteiden riittävä ja käyttöturvallinen valaistus sekä sähköviennit valaistusta varten, kannattaa ottaa suunnitteluun jo puutarhaa rakennettaessa. Tässä ammattilaisen tekemä valaistussuunnitelma tuo varmasti rahansa takaisin jo aika nopeasti. Valaistussuunnitelmia tekee sähköalan ammattilaiset. Muulloin kuitenkin kasvivalinnatkin voivat auttaa.

 

Kuutamopuutarha. 

 

Kuutamopuutarhassa kasvit loistavat, vaikka ympärillä on hämärää. Hämäryys näissä puutarhoissa tulee sekä varjoisasta kasvupaikasta, että vuodenajasta. Näillä kasveilla on tarkoituksena hohtaa hämärässä myös kukinta-ajan ulkopuolella. Voikin olla, että kasvin näyttävyys perustuu ihan muuhun kuin kukintaan. Kuutamopuutarhassa on tuolloin kyse lehdistön näyttävyydestä. Joissakin maissa näihin puutarhoihin voidaan valita myös vain yöllä kukintonsa avaavia kukkia, mutta tämä ei taida olla Suomen olosuhteissa mahdollista? En ole ainakaan kuullut Suomessa menestyvistä, ja vain yöllä kukkivista kukista. Löytyisiköhän huonekasveista vain yöllä kukkiva lajike, joita voisi viedä kesäaikana ruukuissa ulos? Täytyykin kysyä asiaa floristitutuilta.

 

Loistetta varjoisiin paikkoihin saadaan istuttamalla tummempien kasvien lomaan valkoista,  ja hopeista väriä toistavia kasveja.  Myös kellanvihreä tuo vihreään massaan vaihtelua ja valoa. Vihreävalkoisen ja vihreäkeltaisen yhdistelmä myös rauhoittaa silmää, joten jos pihassa on värikkäitä yksityiskohtia, luo vihreävalkoinen upean taustan väriläiskille, jolloin näyttävä puutarha saadaan rakennettua vähemmällä kasvikappalemäärällä. Pelkistetty valkoinen tai hopeinen linja ei kuitenkaan sellaisenaan yleensä toimi voimakkaan aurinkoisilla paikoilla. Valkoinen ja hopea puutarhavärinä kaipaa vierelleen sen syvän värin. Se voi olla vaikka havuista tuleva vihreä, pensaiden lehdistöistä tuleva punainen, tai rakenteissa oleva ruskea, musta tai mustikan sininen. Kuutamopuutarhaan yhdistyvät monesti myös kivet ja sammalet. Kuutamopuutarhaa nähdäänkin monesti yhdistettynä itämaisiin, ja varsinkin Japanilaisiin puutarhoihin.

 

Kuutamopuutarhaan sopivia kasveja:

 

Merkkien selitykset listauksessa: Menestymisvyöhykkeet on merkitty Roomalaisilla numeroilla, sen jälkeen joidenkin puuvartisten kasvien kohdalla on valovaatimus aurinko, puolivarjo tai varjo. Ruohovartisten kasvien kohdalla, tarkista valovaatimukset ennen kuutamopuutarhaasi tehtävää kasvivalintaa. Listat ovat vain suuntaa-antavia, kasveja ja niiden lajikkeita on paljon lisää, kun vain jaksaa käyttää hetken aikaa kasvivaihtoehtojen tutkimiseen. Tässä on listattu niitä helpoimmin myymälöistä löytyviä. Ota rohkeasti yhteyttä sinun omaan puutarhamyymälääsi kasvivalintoja miettiessäsi. Sieltä saat oikeat neuvot juuri sinun alueellasi menestyvistä ja saatavilla olevista kasveista.

 

Perusvihreän sävyt: 

• Rhododendron, alppiruusut, menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeesta riippuen.
• Buxus puksipuut I-(II).
• Cornus alba ” sibirica” korallikanukka I-VI, kestää leikkausta hyvin. Kukkii valkoisena, oksisto punainen. A-V.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt, I-VIII. A-PV.
• Pinus pumila pensassempra I-V(VI).
• Taxus x media ja taxus cuspidata, kartiomarjakuusi I-III ja japaninmarjakuusi I-IV (V). PV-V. Suunnittelussa otettava huomioon kasvien voimakas myrkyllisyys.
• Thuja occidentalis kartiotuija/kanadantuija/pallotuija I-V. A-PV.
• Tsuga canadensis kanadanhemlokki I(II). Kasvaa ja voi hyvin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. PV-V.
• Tsuga heterophylla lännenhemlokki, menestyy todistettavasti ainakin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. Menestyminen riippuu kasvin alkuperämaasta. PV-V.
• Picea abies metsäkuusi, pinus sylvestris metsämänty ja Abies pihdat toimivat käyttötarkoituksesta riippuen kuutamopuutarhassa leikattuina versioina, jolloin koko pysyy pienempänä ja neulaset alhaalla. Näistä löytyy myös mini-, pallomaisia ja pesäversioita. A-V.
• Juniperus communis, laakakatajat. A-PV.
• Mikrobiota decussata tuivio I-VI. A-PV.
• Vaccinium vitis- idaea "Otson karkki" puolukka. I-VII, A-PV.

 

Sinivihreät: 

• Picea mariana mustakuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), I-VIII. PV-V.
• Picea omorika serbiankuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), kestää myös leikkausta. IV. A-V.
• Picea pungens okakuusi, A-PV. Käytetään sen matalakasvuisia ja pallomaisia lajikkeita, kuten glauca globosaa pallohopeakuusta tai pilarisinikuusta. Picea pungens glauca hopeakuusi on yleisimmin puutarhakaupoista löytyvä, mutta tämän koon määrittelee jatkojalostettu lajike. Hopeakuusi glauca kasvaa suureksi. Neulasen alapuoli on valkoinen.
• Juniperus communis kotikatajat, sinilehtiset tarhakatajat, sinilehtiset laakakatajat, kiinankatajat. A-PV.
• Picea glauca” conica” kartiovalkokuusi I-II. A.

Heleänvihreät ja kellanvihreät: 

• Thuja occidentalis ” smaragd” timanttituija I-V. A-PV.
• Thuja occidentalis ” yellow ribbon” ja ” Golden globe” kultatuija ja kultapallotuija. Menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikekohtaisesti. A-PV.
• Juniperus horizontalis kellertävät laakakatajat. A-PV.
• Juniperus x pfitzeriana keltalehtiset tarhakatajat. A-PV.
• Cornus alba ”Gouchaultii” keltakirjokanukka I-V. A-PV (V).
• Physocarpus opulifolius ” Dart´s Gold”, “Lucky devil” ja ”tiny wine gold” Keltaheisiangervo I-III, A-V.
• Physocarpus capitatus “ Tiden park” lamoheisiangervo I-IV, A-PV.
• Parhenoqissus villiviinit, menestymisvyöhyke vaihtelee lajikkeen mukaan. A-V. Punainen syysväri.
• Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös I-IV (V), PV-V. Isolehtinen ja saattaa tukahduttaa heikompia kasveja alleen. Mielummin säleikköön. Ei rakennuksiin.

Punertavat: 

• Cornus alba ”kesselringii” verikanukka I-IV, A-PV.
• Physocarpus opulifolius ” Diabolo” ja muut lajikkeet punertavalla lehdistöllä, purppuraheisiangervo I-IV (V), A-V. Kestää hyvin leikkausta.

Valkovihreä- ja hopealehdistöiset pensaat ja köynnökset: 

• Cornus alba ” Elegantissima” ja ”ivory halo” valkokirjokanukat. I-IV(V). A-PV (V).
• Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös.
• Elaeagnus commutata Hopeapensas I-VI, A.
• Diervilla sessilifolia ” Cool Splash” rusovuohenkuusama I-II (III-V), A-V.

Valkoisena kukkivat pensaat ja köynnökset (menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeittain):

• Cornus, kanukat.
• Dasiphora hanhikit.
• Rosa ruusut.
• Hydrangea Hortensiat.
• Spiraeat angervot ja japaninangervot.
• Syringa syreenit ja jalosyreenit.
• Clematis alpina ”white swan” tarha-alppikärhö.
• Clematis sibirica siperiankärhö.
• Clematis mandshurica mantsuriankärhö

Valkovihreälehdistöiset tai valkonukkaisia ruohovartiset kasvit: 

• Hosta kuunlilja, monia lajikkeita, joissa joko valkovihreät tai keltavihreät lehdet. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän kuunliljan lehdissä on valkoista, sitä paremmin se kestää vanhana aurinkoa. Nuorilla taimilla on oltava puolivarjoinen tai varjoinen kasvupaikka.
• Cerastium, Hopeahärkki ja valkohärkki
• Anaphalis, Helmi- ja villanukkajäkkärät.
• Stachys byzantina Nukkapähkämö.
• Lamium maculatum Hopeatäpläpeipit.
• Leontopodium alpinum Alppitähdet.
• Potentilla anserina Ketohanhikki.
• Pulsatilla Kylmänkukat.
• Solenostemon scutellarioides Värinokkonen/ isokirjopeippi (yksivuotinen).

Valkoisina kukkivia ruohovartisia kasveja: 

• Gypsophila paniculata Morsiusharso.
• Gillenia trifoliata enkeliperhoangervo.
• Liatris spicata ” Floristan weiss” Valkoinen punatähkä.
• Actaea racemosa tähkäkimikki.
• Anthericum liliaco tähkähietalilja.
• Sanquisorba ”alba” kiiltoluppio.
• Echinacea purpurea ” Feeling white” tai ”white swan” kaunopunahattu valkoinen.
• Phlox, Syysleimu, mätäsleimu ja rönsyleimu.
• Paeonia pionit.
• Hostat kuunliljat.
• Physostegia virginiana” Crystal peak white” Kellopeippi.
• Veronica spicata Tähkätädyke.
• Dicentra formosa ” Aurora” kesäpikkusydän.
• Lamprocapnos spectabilis ”alba” Särkynytsydän.
• Galanthus Lumikellot.
• Muscari armeniacum ” Siberian tiger” (Valko) helmililjat.
• Narsissit ja tulppaanit.
• Convallaria majalis Kielot ja kalliokielot.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta, eikä niitä saa käyttää muuhun tarkoitukseen ilman lupaa.

Puutarhuri on pahalla päällä, nuotiopaikan ympäristön puita on tuhottu.

Torstai 30.10.2025 - Sirkku

Puutarhuri on pahalla tuulella, nuotiopaikan puita on tuhottu ajattelemattomuudella.

 

Loka- marraskuussa tehdään viheralalla yleensä lehtisilppuamisia ja – puhalluksia,  haravointia, arempien puiden juuristojen suojauksia, jänisverkotuksia ja puiden tuentojen tarkistuksia. Samalla istutetaan kukkasipuleita ja leikataan havuja. Tämä on kaikkinensa meille tuttua puuhaa ja kuuluu meidän ammatin arkirutiineihin ja työkalenteriin, säällä kuin säällä. Niitä tehdään hyvällä mielellä ja nautitaan vielä niistä syksyn ja kauden viimeisistä ulkotyöpäivistä. Kuitenkin silloin tällöin työpäiviin eteen tulee tilanteita, jotka saavat puutarhurin näkemään punaista ja verenpaineet nousemaan kohti taivaita. Minulle sen aiheuttaa ilkivalta ja välinpitämättömyys yhteisestä omaisuudesta. Kun yhteistä rikotaan, maksamme me kaikki veronmaksajat sen omissa palveluissamme. Kunnat, kaupungit, seurakunnat ja yhdistykset jaksavat järjestää meille asukkaille kaikenlaista kivaa, mutta se yhteinen kiva loppuu, jos välineitä, luontoa ja ympäröivää asutusta ei osata arvostaa, vaan rikotaan ja tuhotaan yhdessä tehtyä ja hankittua. Kärjistetysti voisi sanoa, että miksi hankkia enää mitään yhteiseen käyttöön, jos kiitoksena siitä, omaisuutta tuhotaan?

 

No mikä minut sai sitten suuttumaan? Sain soiton kollegalta, joka oli käynyt kuntamme  uimarannalla. Uimarantaan on kunnan taholta käytetty verorahaa, sitä hoidetaan säännöllisesti ja rantaan on rakennettu laitureiden ja uimapaikan lisäksi leikkipuisto, wc:t, pukukopit ja nuotiopaikka. Alue on viihtyisä ja hyvin hoidettu. Ystäväni kehui paikkaa, mutta kysyi sitten, ”oletko muuten milloin käynyt itse paikan päällä?”. Olen viheralan yrittäjä, jolta kunta tilaa tiettyjä töitä kauden aikana ja minun vakikohteisiini ei ko. uimaranta kuulu. Sanoin käyneeni pikaisesti pari viikkoa aiemmin, hoitamassa kiireellisen asian. Hän kysyi, että ”oletko katsonut, mitä nuotiopaikan ympärillä kasvaville puille on tehty?” No enpä ollut katsonut, kun tein alueella muuta. Lupasin käydä katsomassa asian, ja ajelin paikalle seuraavana päivänä. Löysin nuotiopaikan ympäristöstä n. 15 nuorta, kaulattua, koivunrunkoa, joista oli siis revitty kuoret nuotion sytyiksi. Osassa kuoria oli otettu vain pinnasta, mutta osassa näkyi, kuinka runkoja oli leikattu puukolla n. puolen metrin pituiselta matkalta ja jälki ulottui syvälle puun runkoon. Osa vaurioista oli tuoreita, ehkä edellisviikonloppuna tehtyjä, osa oli vanhempia. Tämä on siis joillakin ollut tapana jo pitkään. Tämän lisäksi keräsin paikalta lähtiessäni muovikassillisen tyhjiä lonkero- ja oluttölkkejä ja roskia.

 

Mitä kuoren repiminen aiheuttaa puulle?

Puiden nesteenkiertokanavat, eli johtojänteet, kulkevat heti siinä kuoren alla ja jos kuorta  revitään niin, että vaurioitetaan puun sisempiä osia, puun nesteenkierto häiriintyy. Tähän johtojänteiden katkeamiseen riittää jo jopa siimaleikkurin, tai trimmerin siiman yksi osuminen rungon ympäri. Mitä luulet, että tapahtuu, jos kuori revitään koko rungon ympärykseltä, usean kymmenen sentin levyisenä kaistaleena? Voimakaskasvuisia lehtipuita, kuten haapoja, leppiä ja salavia saatetaan kuivattaa pystyyn juuri tällä tavalla, eli kaulaamalla. Tuolloin puulta viedään kuori useamman kymmenen sentin korkeudelta ja saadaan näin puu kuivattamaan latvuksensa. Tämä lopulta johtaa puun ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikka puu selviäisikin yksittäisestä kuorivauriosta esim. sillastuksen avulla, iskevät puun lahottajabakteerit ja sienitaudit aina näihin vaurioihin heti kun ne puun runkoon tulevat. Tämä lyhentää puun ikää. Näitä lahottajia on ilmakehässä aina, mutta eniten niitä on näin syksyaikaan, jolloin ilma on luontaisesti kosteaa. Puu saattaa selvitä yksittäisestä vauriosta, jos sillä on sentinkin yhtenäinen kuori vauriokohdassa kuljettamassa nesteitä juuristosta latvukseen, mutta näissä puissa kuori oli vedetty koko rungon ympärysmitalta. Todennäköisyys puiden selviämiseen on siis huono.

 

Syyt ja seuraukset.

Sitä moni voi ajatella, että mitä sitten? Kysehän on kunnan omistamasta uimarannasta ja  sen kiinteistöistä. No on sillä väliä. Tässäkin kohteessa näitä nuoria puita oli tällä alueella n. 20–25 kpl ja jos niistä nyt tämän kaulaamisen vuoksi kuolisi se 15 kpl, muuttuu maisema aika hurjasti, kun on normaalikasvuisista koivulajikkeista kyse. Ja koska tuo 15 kpl perustuu tämän päivän vaurioarvioihin ja toiminta on ollut jatkuvaa, voidaan olettaa, että vauriopuita saattaa tulla lisää. Jo pelkästään se aiheuttaa kunnalle kustannuksia, että niiden vauriopuiden kuntoa seurataan ja niitä yritetään hoitaa ammattilaisten taholta seuraavat vuodet ja lopulta ne on pakko kaataa pois, koska lahon edettyä, ne ovat turvallisuusriskejä rannan käyttäjille. Järven rannassa kun ollaan, voi olla, että pelkästään näiden puiden kaataminen ei riitä. Yleensä jos puu menettää vierustoverinsa aukean paikan laidassa (kuten pellon tai järven), on kaadetun puun viereisetkin puut myrskyriskejä, koska niiden juuristot eivät ole tottuneet pitämään puuta yksin pystyssä kovassa tuulessa. Kaveri on lähtenyt viereltä. Voi siis olla, että puita joudutaan kaatamaan paljon enemmän ja ikävä kyllä, kaikki eivät ymmärrä miksi kunta toimii näin. Puiden kaadosta keskustellaan someryhmissä ja työntekijöitä haukutaan, pahimmillaan mennään jopa keskeneräisille työmaille häiritsemään työntekoa. Kaikki me viheralan ihmiset haluaisimme ensisijaisesti säästää yhteisissä tiloissamme kasvavat puut, mutta rantaa käyttävien ihmisten turvallisuus on laitettava aina etusijalle. Voin luvata, että tällaisista kohteista puiden kaatopäätöstä ei tehdä heppoisin perustein ja raha se peruste ei näissä tapauksissa ole.

 

Vielä niistä kustannuksista. Kustannuksia tosiaan syntyy jo ennen puiden kaatoa, mutta  varsinkin kaato ja tarvittaessa kantojen ylös kaivaminen (turvallisuusseikka uimarannalla) ja alueen uudelleen rakennus aiheuttaa minimissäänkin muutaman tuhannen euron kustannukset, pahimmillaan kustannuksia voi tulla usealla kymmenellä tuhannella eurolla. Olisiko tällä rahalla voitu tehdä jotain kivempaa? Itse keksin kyllä useitakin hyviä menokohteita kuntabudjetissa, johon tämän rahan olisi voinut käyttää. Paljonkohan maksaa koululaisten uimahallireissut, joita kunnassamme ei ole viime vuosina voitu rahanpuutteen vuoksi tehdä? Viime kesä oli valtakunnan tasolla paha lasten ja nuorten hukkumisonnettomuuksien kanssa. Olisimmeko voineet parantaa uimataitoa tällä turhaan menneellä rahalla? Tälle kyseiselle uimarannalle on nuotiopaikan yhteyteen toivottu laavua. Laavun olisi saattanut saada tällä rahalla, mutta olisiko sitä uskaltanut rakentaa, jos yhteisestä omaisuudesta ei välitetä vaan rikotaan? Naapurikunnassa laavu oli käyttäjien toimesta poltettu.

 

Kuten tästä blogitekstistä ehkä huomaa, minua ärsyttää ja turhauttaa yleinen lisääntynyt välinpitämättömyys. Suomessa on jokaisen oikeudet, mutta niiden mukana tulevat myös velvollisuudet. Pieni kertaus siitä, mitä saat ja et saa tehdä luonnossa ja virkistyspaikoilla liikkuessasi:

 

Jokaisen oikeudet (Lähde: ympäristöministeriö):

Saat:

• Liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä ja soilla.
• Ratsastaa maastoa vahingoittamatta.
• Oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua.
• Poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja.
• Veneillä, uida ja kulkea jäällä.
• Onkia ja pilkkiä.

Et saa:

• Aiheuttaa häiriötä, tai haittaa toisille, tai ympäristölle.
• Haitata maanomistajan maankäyttöä.
• Kulkea pihamailla, istutuksilla, viljelyksessä olevilla pelloilla, tai muilla erityiseen käyttöön otetuilla alueilla.
• Kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita!
• Ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta.
• Ottaa sammalta, jäkälää tai maa-ainesta.
• Tehdä avotulta toisen maalle, ilman maanomistajan lupaa.
• Häiritä kotirauhaa esim. leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla.
• Roskata ympäristöä.
• Ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.
• Häiritä lintuja tai muita eläimiä, tai niiden pesintää.
• Kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.
• Päästää koiraa yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle.
• Pitää koiraa kytkemättömänä taajama-alueella, kuntopolulla tai toisen omistamalla maa-alueella.
• Pitää koiraa kytkemättömänä koirien kiinnipitoaikana.

 

 

Jatkossa, jos aiot mennä vaikkapa kansallispuistoon tai muualle missä olet huomannut  tulentekopaikan, muista tarkastaa etukäteen tarvitsetko maanomistajan luvan tulen tekoon ko. paikalla. Esim. metsässä oleva laavu tai nuotiopaikka, voi olla maanomistajan tai metsästysseuran omaisuutta, jolloin lupa on pyydettävä ennen tulien tekoa. Ilman lupaa, ei näissä paikoissa tulta saa sytyttää kuin ainoastaan pakottavan (henkeä uhkaavan) tarpeen ollessa kyseessä. Kuntien ja kaupunkien omistamat laavut tai tulentekopaikat, ovat yleensä kaikkien käytettävissä, muuta niitäkin on käytettävä yhteistä omaisuutta arvostaen ja huolehdittava siitä, ettet sytytä nuotiota maasto- tai ruohikkopalovaroituksen aikaan, ja että huolehdit nuotion huolellisesta sammutuksesta paikalta lähtiessäsi. Roskat viedään aina pois, joko kotiin, tai paikalla olevaan roska-astiaan. Vaikka paikalla olisikin puita, vie nuotiopuut ja sytyt mennessäsi. Koskaan, ikinä, ei elävistä puista revitä syttyjä nuotiotarvikkeiksi. Aikuinen, opetathan nämä säännöt myös jälkikasvullesi? Sillä on väliä, miten me aikuiset luonnossa käyttäydymme, lapset ottavat meistä oppia.

Puutarhurin lokakuu

Torstai 23.10.2025 - Sirkku

Lehtiä ja syysvärejä, eli puutarhurin lokakuu. 

 

Kyllä voi kuulkaas pieni väärään aikaan tuleva syksyflunssa sotkea kalenterin! Mikäli olette ihmetelleet miksi blogitekstejä ei ole kuulunut, on syynä se, että puutarhuri sairastui ja on nyt sitten kirinyt töitään kiinni. Töiden kirimisellä on ollut vähän kiire, koska lehtienpuhalluskausi ja sen jälkeen havuaitojen leikkauskausi puskee päälle. Onneksi on sentään ollut pieniä hetkiä töiden lomassa, jolloin on ehtinyt edes hetken ihailla kesän 2025 viimeistä kukintaa ja upeaa syksyn väriloistoa. On ollut myös pakkasaamuja, kuuraa ja jäätyneitä vesilammikoita ja riitepintainen lampi, mutta onneksi myös aurinkoisia iltapäiviä ja vähän vähemmän niitä sadepäiviä. Aina jaksaa kyllä ihmetyttää se, miten on mahdollista, että pari päivää kun olet sairaana, töitä kiritään sen jälkeen vähintään viikon verran. Jostain kumman syystä puhelin pirisee silloin normaalia enemmän, kun olet sairaana sohvan pohjalla.

 

Viimeksi aloitin blogitekstisarjan liittyen viherseiniin. Tämä sarja jatkuu tulevaisuudessa, mutta tänään puhutaan ajankohtaisista töistä.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa muihin takoituksiin.

 

Tarvitaanko syystöissä enää haravaa? 

Kaikkina näinä vuosina mitä olen ollut puutarhurina, yksi kroppaa rasittavimmista kausitöistä on ehdottomasti ollut haravointi. Olen yrittänyt vältellä sitä viimeiseen saakka ihan tarkoituksella. Keväisin se repii helposti nurmikkoheinät juurineen irti, jolloin sammal ja rikkaruohot pääsevät valtaamaan nurmikentät. Toki hiekoitussepelit on syytä nurmikoilta poistaa, mutta se tulisi tehdä mahdollisimman hellävaraisesti, ns. pintavetoina, ei painaen haravaa lujasti maata vasten. Monen mielikuva kevätharavoinnista on se, että nurmikkoon tulee tehtyä samalla ilmaaminen kun se haravoidaan heti keväästä. Nurmikon ilmaus tarkoittaa kuitenkin sitä, että maahan tehdään reikiä, joihin haravoidaan hiekansekaista turvemultaa. Tämä antaa nurmiheinän juurille lisää ilmaa ja liikuttaa vettä ja ravinteita sopivassa tahdissa juuristojen ympärillä. Pelkkä haravointi ei tähän pysty, vaan pahimmillaan haravointi vain liikuttelee ja katkoo nurmiheinän juuristoa. Kevätharavoinnilla voidaan kuitenkin poistaa kuollutta sammalta, jos sammaloituneita alueita on vain vähän. Suurilla sammaloituneilla alueilta maaperään on tehtävä suurempi remontti, jolloin haravoinnista ei ole enää sellaisenaan hyötyä.

 

Kesällä toki tulee haravaa käytettyä, jos nurmikkoa leikatessa leikkuupinnalle jää pitkä leikatun heinän vana. Tuolloin ruohosilppu voidaan haravoida kasalle ja levittää vaikkapa kompostiin, pensaiden juurille tai kasvimaalle vihersilpuksi, joka muokataan maaperään syksyllä.

 

Sitten päästäänkin syksyyn, haravoinnin kulta-aikaan. Viime vuosien aikana olen yrittänyt  asiakkaille puhua siitä, että jos jätettäisiinkin tänä vuonna lehdet haravoimatta kokonaan. Tämä onnistuu jos pihassa ei ole suurilehtisiä puita, kuten vaahteraa tai Balkanin hevoskastanjaa. Jopa suurien tammien, saarnien ja jalavien lehdet saadaan maatumaan pihapiirissä, kunhan ne vain levitellään nurmikolle tasaisesti ja silputaan säännöllisesti ruohonleikkurilla pieneksi. Säännöllinen silppuaminen tarkoittaa n. 1/ vkossa, teriä voidaan tuolloin nostaa vähän ylemmäksi, koska nurmikko itsessään ei enää kasva, kun ulkolämpötila tippuu alle 10 asteen. Haravaa toki tarvitaan siinäkin kun lehtiä nurmikolle  levitetään, mutta ruohonleikkuri silppuaa suurenkin lehtimassan niin pieneksi, että se ei tukahduta nurmikkoa lumikerroksen alla, vaan lehdet maatuvat talven aikana, tuovat maaperään humusta ja ravinteita, ja lehtiä hajottavat pieneliöt ilmaavat nurmikkoa automaattisesti. Mikäli haluat testata tätä, huolehdithan, että nurmikkosi kallistukset ovat kunnossa ja ettei nurmialueella ole kuoppia, joihin vesi jää seisomaan? Isolehtisten, suurien puiden lehdet ovat monesti melko paksuja, ja niistä tulee suuri lehtimassa nurmikon päälle myös silloin kun ne silppuaa, ja silloin onkin riskinä nurmikon homehtuminen ja tukahtuminen, varsinkin jos lumimassa tulee aikaisin. Tuolloin osan lehtimassasta voi silputa nurmikon pintaan, mutta suurin lehtimassakerros kannattaa kerätä laajoilta pinnoilta pois, niin nurmikoilta kuin istutusalueilta. Tätä massaa voidaan silputa ja levittää pensaiden juurille, lehtikompostin välikerroksiksi ja sitä voidaan puhaltaa sellaisenaan niille pensasistutusalueille, joissa puoliksi maatunut lehtimassa ei haittaa keväällä. Tällöin lehtimassa toimii kuorikatteen tavoin maaperän katemateriaalina, kunhan se vain on levitetty riittävän ilmavasti. Loppu lehtimassa on puhallettava kasoille ja vietävä vaikka sorttiasemalle, jossa siitä tehdään uutta multaa. Muistathan, että toisten maalle ei lehtimassaa saa kärrätä ilman erillistä maanomistajan lupaa? Jossain tapauksissa lupa saatetaan tarvita myös kaupungilta tai kunnalta, riippuen siitä mitä kaikkea lehtimassa sisältää. Onko lehtimassan seassa hankalia kasvintuhoojia tai viljelykarkulaiskasvien siemeniä, tai onko siellä esim. maahan pudonneita hedelmiä tai marjoja, jotka voisivat lisätä jyrsijäongelmaa asuinalueella. Viljelysmailla saattaa olla myös tiukkoja EU-tukiehtoja, joiden vuoksi lehtijätettä ei voi pelloille tuoda. Näiden seikkojen vuoksi onkin parempi kun pihasta pois kuljetettavat lehtimassat viedään niille tarkoitettuihin keräyspisteisiin.

 

Suurien lehtimassojen liikuttelussa lehtipuhallin on ihan ykköstyökalu, vaikka moni sitä inhoaakin. Tosin inho konetta kohtaan yleensä kyllä loppuu, kun konetta on ensimmäisen kerran kokeillut itse. Ymmärrän, että lehtipuhaltimesta tuleva melu ja sen irroittama pöly haittaavat monia, mutta totuuden nimissä on sanottava, että meidän alallamme se säästää työntekijän kroppaa, työaikaa ja asiakkaan lompakkoa niin paljon, ettei haravan käytölle oikein ole enää perusteita. Haravoimalla pihan putsaukseen voi kulua aikaa kokonainen päivä, puhaltimella työ hoituu parissa tunnissa.

 

Mikäli pihassa on paljon havukasveja, tippuu niistä runsaasti neulasia. Jos havukasvien alla on kalkitun maan kasveja, kuten nurmikkoa tai perennaistutusalueita, on neulaset pakko haravoida pois. Neulaset happamoittavat kasvualustaa ja havujen alustoille kannattaisikin mielummin istuttaa happaman maan kasveja, jos inhoat haravointia. Neulaset liikkuvat puhaltimella myös vähän huonosti, varsinkin jos maaperä on kostea ja jos maaperän pinnassa on kasvillisuutta mihin neulaset tarttuvat kiinni. Täällä haravaa siis tarvitaan edelleen.

 

Summa summarum. Kokonaan en siis minäkään ole haravasta eroon päässyt, mutta olen saanut vähennettyä haravointia noin puoleen siitä mitä siihen käytin aikaa n. 15 vuotta sitten. Lehtipuhalluksien ja niistä tulevien pois kuljetettavien lehtien määräkin on vähentynyt noin puoleen parin viime vuoden aikana. Tämä on tapahtunut, vaikka lehtipuhalluskohteita ja alaa on tullut reilusti lisää. Lehtimassat pyritään ensisijaisesti silppuamaan nurmikkopintoihin vihermassaksi ja pensaiden alle katteiksi. Tällä olen pystynyt myös vähän vähentämään kevään lannoitustarvetta ja nämä työt yhdistettynä olen saanut laskettua yritykseni hiilijalanjälkeä ja saanut parannettua maaperän rakennetta ja sidottua ravinteita lehtien maahan osumispaikoille. Nämä ovat maailman mittakaavassa mikroskooppisen pieniä tekoja, mutta ne ovat askeleita oikeaan suuntaan. Yritetään sitoa lehtien mukana tulevat ravinteet ja sataneet vedet sinne minne ne ovat tulleet maahan/sataneet, jolloin pystymme vaikuttamaan siihen meitä ympäröivään lähiluontoon, sen hyviin bakteerikantoihin ja eliöstön hyvinvointiin.

Syksyn eteneminen. 

Tälle kasvukaudelle voisi sanoa, että jatkuvasti on tuntunut olevan tarvetta odottelulle. Ensin odoteltiin lämpimämpää kevätsäätä, sen jälkeen täällä Etelä-Suomessa alettiin odotella poutaa kun koko touko- kesäkuun satoi. Itä-Suomessa taas odoteltiin sadetta, kun pisaraakaan ei tullut ja järvet olivat ihan alhaalla. Keski-Kesällä etelä-Suomessa odoteltiin tuleeko sadosta yhtään mitään, onneksi muualla Suomessa sato sentään onnistui, koska meillä rypsit niitettiin peltoon, ohra kuoli vain osittain ja auringonkukat jäivät n. 30cm:n korkuisiksi mineiksi. Puutarhakasveille, puille ja pensaille kesä oli mitä rehevin, oli vettä ja aurinkoa, mutta satokasvien sato jäi meillä huonoksi, kun oli niin kylmää kasvien kukinta-aikaan. Luulen kuitenkin, että puille kesä oli tarpeen. On ollut jo monta kuivaa kesää alla, nyt vettä tuli täälläkin riittävästi ja puut pääsivät keskittymään kasvuun.

Vihdoin ollaan nyt syksyssä ja juuri viime viikolla ihmettelin, kun osa puista on vielä täydessä lehdessä ja vihreänä, kun taas paikoitellen lehtimetsät ovat jo paljaina myös täällä Etelä-Suomessa. Pohjoisessa on ollut lunta jo useamman päivän, joten on kai se uskottava, että talvi on tulossa ja nämä muutaman vihreät puutkin joutuvat vain havahtumaan talven tuloon. Vielä kauden viimeisiä hoitotyökäyntejä tehdään nyt loka- marraskuussa ja sitten siirrytään havuaitojen leikkaukseen.

 

Lokakuun ajankohtaiset puutarhatyöt.

• Lehtien silppuaminen, haravointi ja puhallus ja lehtikompostin täyttö. Muista laittaa kompostiin riittävän ohuita kerroksia ja muista lisätä väleihin rouheampaa ainesta, kuten esim. oksasilppua tai haketta, joka pitää kompostin ilmavana.
• Tyhjennä kasvilavat, muokkaa kasvimaat tarvittaessa. Tee viimeiset syyskylvöt, esim. valkosipuli kylvetään nyt voimakkaaseen ja multavaan maahan.
• Kukkasipulien istutus.
• Pese ulkoruukut ja tuo ne varastoon.
• Lisää tarvittaessa ohut multakerros perennojen juuristojen päälle, jos kesä on kuluttanut vanhan mullan ja juuristot ovat liikaa näkyvillä.
• Puiden tuentojen tarkistus ja tarvittaessa uusinta. Puiden ja pensaiden mentyä lepotilaan, voit tehdä vielä myös pienimuotoisia leikkauksia. Mieti kuitenkin tarkkaan onko leikkaustarvetta todella. Syksyleikkauksia pyritään nykyään välttämään sateisten syksyjen ja lisääntyneiden lahottajasienten itiöiden vuoksi.
• Jänisverkkojen asennus. Muista tarkastaa myös vanhojen ja paikallaan olevien jänisverkkojen kunto.
• Aurauskepit paikoilleen, valaistus kuntoon ja hiekoitussepelin lisäys hiekoitusastiaan. Muista huolehtia, että hiekoitussepeli on kuivaa ja ettei sinne pääse sadevettä, jos astia on ulkona.
• Laita ikivihreiden kasvien ympärille tuet, jotta saat varjostuskankaat helposti laitettua paikoilleen tammikuussa.
• Suojaa herkkäjuuristen kasvien juurakot ruukkusoralla, havuilla ja/tai pakkaspeitoilla ja tee ruusuille syysleikkaukset. Laske talvenarkojen köynnösten oksistot maahan ja suojaa ne.
• Tarkasta, että pihan talvityövälineet ovat kunnossa ja valmiina.
• Ottaessasi kesätyövälineet pois käytöstä, huolla ne.

1. Teroita pistolapio, istutuslapiot, sekatöörit/ oksasakset ja heilurihara ja öljyä teroitetut pinnat esim. rypsiöljyllä.
2. Puhdista ruohonleikkurin koppa ja terät, teroita terät ja öljyä koppa ja terät ruokaöljyllä.
3. Vaihda koneiden suodattimet, tulpat ja öljyt ja lisää nippoihin ja siimaleikkurin kulmavaihteeseen rasvaa.
4. Tee inventaario työvälineisiin ja uusi tarvittaessa rikkinäiset. Syksyisin näistä voi olla yllättäviä varastojen loppuunmyynti tarjouksia.
5. Tyhjennä letkut ja tuo ne sisätiloihin.
6. Poista vesiaiheiden pumput ja kasvihuoneen tihkuletkut ja tuo ne sisätiloihin säilytykseen kannelliseen vesiastiaan.
7. Myös siimaleikkurin siimat kannattaa säilyttää talven yli vesiastiassa.
8. Siivoa ja järjestä puutarhavarasto. Vaihda etualalle ne välineet, joita tarvitset talven aikana. Kuten esim. hiekoitussepelit, lumikolat ja varjostuskankaat.

Viherseinän suunnittelua

Torstai 18.9.2025 - Sirkku

Haluaisin rakentaa viherseinän.

 

Oletteko nähneet kuvia viherseinistä? Näitä käytetään niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Sisälle ne tuovat tekstuuria, toimivat tilanjakajina ja puhdistavat ilmaa ja ulkotiloissa niillä on monta eri käyttötarkoitusta, esim. hulevesien hidastus ja ilman epäpuhtauksien suodatus. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut omaan pihaani viherseinää. Mutta mihin sen rakentaisi ja minkälaisen? Mietityttää myös, että mitä on otettava huomioon viherseinää suunniteltaessa ja rakentaessa? Onko viherseinissä riskiä pilata talo? Ajattelin, että kirjoitan nyt parin blogikirjoituksen verran viherseinästä ja siihen liittyvistä asioista, joita kannattaa miettiä ennen viherseinän tekoa.

 

Meidän alan yksi suurimpia haasteita on jo nyt lisääntyvät sademäärät ja hulevesien  mukanaan kuljettamat ravinteet ja epäpuhtaudet. Kaupungit ovat muuttuneet rakennetuiksi ja silloin vedet liikkuvat tontilta pois liian nopeasti. Viheralueet kaupungeissa vähentyvät ja varsinkin suuria lehtipuita kartellaan, niistä tulevan lehtimassan vuoksi. Tämä kaikki taasen vaikuttaa lähiympäristöömme ja terveyteemme monella tavalla. Kaupunkien lämpötila kesäisin nousee rakennetun pinnan imiessä auringon lämpösäteilyä. Pölyä ja ilman epäpuhtauksia nousee enemmän ilmaan kun ei ole riittävästi isolehtisiä kasveja niitä imemässä. Ihmisten allergiat lisääntyvät, kun luontaista bakteerikantaa ja sen mukanaan tuomaa vastustuskykyä ei ole riittävästi. Ravinteet ja epäpuhtaudet taasen aiheuttavat ongelmia vesistöille. Monia keinoja hulevesien hallintaan on jo kehitetty ja monet start up- yritykset innovoivat tuotteita tätä varten koko ajan.

 

Siksi olenkin ollut hämmentynyt kun suuriin puutarhamyymälöihimme ja muihin myymäläketjuihin ei ole otettu laajemmin myyntiin valmiita viherseinäelementtejä. Miksi näin on? Pelätäänkö, että viherseinät aiheuttavat kosteusriskejä vai onko pelkona telineiden päälle kaatuminen? Pelätäänkö siis korvausvelvollisuutta? Viherseinien avulla voidaan hidastaa hulevesien kulkua ja sitoa ravinteita omalle pihalle. Ne hyödyttävät myös pölyttäjiä ja puhdistavat ilmaa ja antavat suojaa mm. auringon paahteelta ja tuulelta. Ritilikköjä ja ruukkuja myymälöistä toki löytyy, mutta valmista pakettia, missä kaikki olisi mietittynä valmiiksi, en löytänyt. Naapurimaan huonekalujätti myy pyörillä kulkevaa metallitelinettä (vaateteline?), johon saa hyllyjä ja tasoja. Hinta koko yhdistelmälle oli mielestäni kova. Muutama muu liikeketju myy seinälle ripustettavaa muovi- ja huopa lokerikkoa, mutta missä on ne kestävämmät ja kauniimmat? Onko tämä siis rakennettava itse? Mihin sen rakentaisi? Suomessa olisi oikeasti tilausta pienemmille, valmiille puuelementtituotteille, jotka valmistettaisiin täällä, joita saisi puutarhamyymäläketjuista samoin kuten esim. Fiskarsia ja jotka kestäisivät Suomen olosuhteita. Minulta löytyisi monta ideaa, joita Suomipihoissa joudutaan tällä hetkellä itse tekemään, kun niitä ei kaupasta valmiina saa. Itse tekeminen on tietysti hyvä juttu, jos vain taitoa, aikaa ja rahaa löytyy. Taito ja aika saattaa kuitenkin olla hukassa ja silloin olet puutarhakauppojen varassa. Soisin, että joku nappaisi tästä ideasta kiinni, eikä vastaus olisi heti, ettei ole kannattavaa valmistaa noin marginaalituotetta. Itse ainakin ostan mielummin Suomalaista kuin Temun vastaavaa.

 

Viherseinän rakenteet.

 

Ensin on mietittävä sen rakenteen lujuus mihin viherseinä kiinnitetään. Ruukut, kasvit, multa ja kasvualustan vesi painavat jo sellaisenaan useita kiloja, ja paino vain lisääntyy, mikäli kasvi tekee satoa. Viherseinässä kasveja myös istutetaan pienelle alalle enemmän kuin normaalisti, yksittäisen istutuksen paino siis kertautuu nopeasti ja pistekuormaa seinäpintaan voi tulla runsaasti. Kannattaakin miettiä, kiinnittääkö viherseinän oikeasti seinään, vai rakentaako sen esim. tilanjakajaksi omilla jaloillaan seisovaan tukeen, tai käyttääkö hyödyksi esim. pergolan yhden tolppavälin. Omilla jaloillaan seisovat viherseinät on kuitenkin kiinnitettävä maahan huolellisesti, etteivät ne pääse kaatumaan kenenkään päälle. Neliönkin kokoinen viherseinä voi toimia melkoisena purjeena tuulella, joten perusta sen tolpat huolellisesti ruuvipaaluilla ja valuilla. Parvekkeen lattiapintaan tulevat viherseinät on rakennettava samasta syystä sellaiseksi, että voit laittaa niiden jalan päälle vaikkapa painavat ruukut. Parvekkeella on myös huomioitava parvekkeen kokonaiskantavuus ja paino, sekä se, mihin ylimääräinen kasteluvesi valuu. Se ei saa valua parvekkeen lattialle.

 

Myös kasvien kastelu saattaa aiheuttaa haittaa kiinteälle seinälle viherseinän takana. Vesi tulisi saada kasvualustoihin niin, ettei vesi roisku ja ettei ylimääräinen vesi valu seinää pitkin. Varminta olisikin että viherseinän ja sen kasviosien ja seinän väliin jää ilmarako, jolloin seinä ei homehdu. Tämä voidaan toteuttaa esim. ritilöillä, jotka sijoitetaan kasvien ja seinän väliin.

 

Mihin voit kasveja istuttaa?

 

Tässä muutamia esimerkkejä mihin viherseinä monesti tehdään:

 

Huopakangaskääre / tasku. 

Käyttäessäsi huopakangaskäärettä, kasvin juuristo kääritään huopakankaaseen, tai muuhun  samantyyppiseen kankaaseen kuten esim. säkkikankaaseen. Kankaan työ on suojata kasvin juuristoa ja kääreen avulla kasvi voidaan kiinnittää osaksi suurempaa seinään kiinnitettyä rakennetta. Viherseinän takaosa on yleensä tehty muovista. Seinän huolto on näin helpompaa, kun yksittäinen huopakääre/ tasku voidaan irroittaa seinästä ja tarvittaessa vaikka vaihtaa siihen kasvit.

 

Vesiviljely.

 

Suomessa tämä on käytännössä vain sisä- ja kesäkasvien viljelyssä mahdollista. Sisäkasveilla tätä käytetään toki ympärivuotisesti. Vesiviljelyyn tarvitaan enemmän laitteistoa ja tietämystä kasveista ja niiden ravinteista. Kasvit voidaan istuttaa tarvittaessa esim. lekasoraan, johon pumpataan ravinnevettä, josta kasvi saa ravinteensa. Jos käytät altakasteluruukkuja, et välttämättä tarvitse erikseen kiertovesijärjestelmää ja pumppua, vaan ravinnevesi voi seistä myös altakasteluruukun pohjalla. Etuna tässä on matalampi kasvualustatarve syvyyssuunnassa, jonka ansiosta viherseinästä tulee luonnollisemman näköinen.

 

Parvekelaatikko, altakastelulaatikko. 

 

Voit koota viherseinän myös kasaamalla monta kerrosta parvekelaatikoita päällekkäin. On omassa harkinnassasi, jätätkö laatikoiden väliin pienen tilan, vai kokoatko laatikot suoraan päällekkäin. Jälkimmäisessä joudut tekemään ylimpien laatikoiden pohjiin reikiä, jotta vesi valuu alaspäin ja tekemään alimpien kerrosten pystyseiniin koloja taimia varten. Näitä käytettäessä itse laatikot kiinnitetään lisäksi esim. aitaan tai ritilikköön. Parvekelaatikoita voidaan hoitaa kuin ruukkupuutarhaa ja siellä saat järjestettyä kastelun siististi. Voit tosiaan tehdä ylempiin laatikoihin reiät pohjiin, jolloin ylijäämävesi valuu niistä aina alempaan laatikkoon, tai voit käyttää laatikoita altakasteluruukkuina, joissa ravinnevesi on pohjassa. Tämä on hyvä tapa lisätä viljelyalaa pienessä pihassa tai parvekkeella. Muista kuitenkin käyttää näissä hiekansekaista kasvualustaa, jossa vesi liikkuu kapillaarisesti myös ylöspäin kasvien juuri-imupaineen nostattamana.

 

Istutustaskut.

 

Tässä toimii esim. jo edellä mainittu huopakangas, mutta tämän voi tehdä myös kierrätysmateriaalista, kuten esim. muovipullojen pohjaosista. Taskuihin laitetaan multaa, johon voidaan kylvää siemenet tai istuttaa pistokkaat. Nämä taskut kuivuvat helposti ja niitä kastellessa onkin huolehdittava, että tasku kastuu kunnolla.

 

Kehysrakenne.

 

Tämä sopii varsinkin pieneen tilaan. Kehysrakenteeseen tehty viherseinä voi olla esim. vanha ikkunakehikko, josta lasi on otettu pois, kauniin muotoinen, reunallinen peili, tai tarjotin. Sisään tehdään muoviset lokerot tai taskut, johon kasvit istutetaan. Kehikko antaa raamit kasveille ja piilottaa lokerikon. Muista huolehtia, että kasteluvesi pääsee kulkemaan ylemmistä tasoista rakenteen alas asti. Joten muovirakenteeseen kannattaa tehdä pieniä reikiä ylimpiin osiin. Kastelu on silti varmasti taiteen laji jos kehys on sisätiloissa. Pieni vesisäiliö kehyksen päällä ja sieltä kasvualustaan tulevat narut, voisi toimia parhaiten. Myös säännöllinen sumuttelu voi olla tarpeen.

 

Valmiit rakenteet.

 

Voit toki käyttää myös valmiita viherseinärakenteita, jos niitä jostain löydät. Netin ihmeellisistä syövereistä löysin putkistolta näyttävän vesiviljelyelementin, mutta muutoin oli hyvin vähän valmiita tuotteita. Uskoisin kyllä, että nämäkin pikkuhiljaa tulevat myös kotitalouksille myyntiin. Maailmalla myynnissä olevat valmiit rakenteet sisältävät yleensä seinään kiinnitettävät kiskot, johon kiinnitetään sitten muut viherseinärakenteet, kuten tasot, ruukut yms.

 

Kuten aluksi mainitsin, valmiita ja minun silmääni miellyttäviä rakenteita en löytänyt suoraan myymälöiden valikoimista ja luulenkin, että tämä meni tuunaushommiksi. Olen pyöritellyt jo pidempään mielessäni ajatusta pergolaseinäkkeestä, jossa puukehyksen ja tolppien sisällä on harjateräsverkko, jonka aukkoihin laitetaan perinteisiä pinnoittamattomia terracottaruukkuja. Tarvittaessa ruukkujen yläpuolelle voidaan laittaa vesisäiliö, josta tulee narut tai tihkuletkut ruukkujen kastelua varten, mutta saviruukku ottaa kosteutta myös ilmasta osmoosin avulla. Mitä näihin ruukkuhin istuttaisin? Pääosin sammalia, maanpeiteperennoja (mätäs- ja sammalleimut), varpuja (mustikka ja puolukka) ja osan jättäisin tyhjäksi odottamaan pelargonioita. Talveksi poistaisin vain kastelun ja tihkuletkut, muutoin tämä saisi jäädä ulos.

Suunnittelutapa nimeltä Japandi.

Torstai 11.9.2025 - Sirkku

Mitä on japandi?

• Japandi on suunnittelusuuntaus ja sisustustyyli, jossa yhdistyvät Japanilainen ja Skandinaavinen desing.
• Siinä sekoitetaan Skandinaavista, luonnonläheistä minimalismia Japanilaiseen harmoniseen suuntaukseen.
• Varsinkin sisustuksessa Japandi on tämän hetken trendi ja sisustusmyymälöissä vieraillessa törmää väkisinkin minimalistiseen, vaaleita sävyjä ja tummia luonnonmateriaaleja yhdistävään desingniin.
• Sävyinä yhdistellään tosiaan vaaleaa tummaan ja joskus sisustuksessa voi olla jopa yksittäisiä mustia elementtejä. Tilaan voidaan tuoda myös muita luonnonvärejä kuten puuta tai metsän vihreää. Tärkeää kuitenkin on, että värit valitaan luonnosta ja niistä käytetään luonnollisia ja murrettuja sävyjä.

 

Skandinavinen puutarha. 

 

Tämä olikin vaikea rasti. Japandin määritelmä sisustuksessa on toki selvä, mutta  millainen  on Skandinaavinen puutarha? Onko se todella minimalistinen? Luonnonläheinen se kyllä on, mutta jos olet vieraillut kaupunkipuistoissa Ruotsissa tai Tanskassa, kuvailisitko näitä puistoja minimalistisiksi? Minä en. Olen itse päässyt vierailemaan vain Tukholman ja Kööpenhaminan puistoissa, mutta molemmissa puistoalueet muistuttivat voimakkaasti Englantilaisia puutarhoja ja olivat todella rönsyileviä, värikylläisiä ja runsaita. Minimalismi niissä oli näkyvissä lähinnä vain betonialtaissa, joissa kasvit kasvoivat. Ikävä kyllä, Kööpenhaminassa käydessäni, kuuluisa Tivoli puistoalueineen oli suljettu vaalien vuoksi. Kuvia alueesta olen nähnyt, ja sitäkään puistoa en minimalistiseksi sanoisi.

 

Ruotsalainen puutarha on monesti monimuotoinen ja siellä pyritään ekologisuuteen ja biodynaamisuuteen. Biodynaamisuudella tarkoitetaan luonnonmukaista viljelyä, joka tähtää ekologiseen tasapainoon. Ruotsissa kaupunkipuutarhojen on tarkoitus toimia asukkaiden vehreinä huilipaikkoina, joissa on tilaa rentoutua, ulkoilla ja pitää piknikkejä ja nauttia lähiluonnosta. Puutarhoissa tuotetaan myös ruokaa. Hedelmäpuut, vihannekset ja yrtit yhdessä värikköiden kukintojen kanssa, houkuttelevat pölyttäjiä ja näissä saatetaan jopa tuottaa hunajaa. Esimerkkeinä Ruotsalaisesta kaupunkipuutarhasta ovat mm. Rosendals trädgård ja Skanssen Tukholmassa ja Skånen upeat linnapuutarhat, kuten esim. Fredriksdalin museo ja puutarhat sekä Sofieron linnan puutarha.

 

Tanskalainen puutarha on luonnonläheinen ja paikasta riippuen, esim. merimaisemaan  soveltuva. Kööpenhaminassa kaupungin keskustassa on useita kanavia ja järviä, jotka tuovat luonnon lähelle kaupunkikeskustaa. Näiden lisäksi keskustassa on suuria puistoja, joissa voi viettää aikaa ja nauttia kesäpäivistä. Puistoissa viihtyvät ihmisten lisäksi myös kalat ja linnut, niihin on rakennettu grillipaikkoja ja yhdestä löytyy jopa kaupungin suurin pulkkämäki. Tanskalaisessa puutarhassa kasvatetaan myös näyttäviä kasveja ruukkupuutarhassa ja ruukkupuutarhoja voitkin nähdä yksityisillä pihoilla ympäri Kööpenhaminaa. Kööpenhaminan ulkopuolelta varmasti kuuluisin puutarha on Mønin saarella oleva Liselund, jota sanotaan rakkauden puutarhaksi. Liselundissa on lampia, polkuja, ja istutuksia, jotka kutsuvat rentoutumaan. Puistossa kasvaa mm. sypressejä, tammia, pähkinöitä ja kastanjoja, joiden lomassa näkyvät rakennukset.

 

Onko siis mentävä enemmän ihmisten mielikuviin Skandinaavisista kodeista ja luonnosta, jos lähtee pohtimaan Japandiin sopivaa puutarhaa? Ja onko silloin jopa Suomalainen nykypuutarha, metsineen, luonnonkasveineen ja kunttineen jopa enemmän ”Skandinaavista” ja Japandiin sopivaa puutarhasuuntausta kuin itse Skandinaavinen puutarha naapurimaissamme on? tämä on siis minun pohdintaani, varmasti joku viisaampi tähän osaisi varman vastauksen antaa. Norjassa en ole itse koskaan käynyt, niin heidän puutarhoistaan en pysty mitään sanomaan.

 

Japandi puutarhassa.

 

• Pohjautuu luonnollisuuteen ja luonnon jäljittelyyn sekä minimalismiin.
• Japandi- puutarhassa käytetään kiviä, bambua tai muuta luonnon puuta, kalusteissa saa näkyä rottinki ja kalusteiden tekstiileissä pellavan sävyt. Pohja-ajatuksena on vaaleaa, ei valkoista.
• Eloa esim. kivi- ja terassipintoihin tuodaan havuilla, sammaleilla, lehtimuodoilla ja lehtien murretuilla luonnonsävyillä sekä kiveysladonnoilla.
• Puutarhan tunnelmavalaistukseen voidaan käyttää tarvittaessa vaikka paperilyhtyjä tai kivilyhtyjä.
• Minimalismi puutarhassa voi olla vaikeaa toteuttaa luonnon ollessa niin monipuolinen. Ehkä helpoiten sen voi toteuttaa karsimalla liiat värit ja monet eri kasvilajikkeet pois. Mieti puutarhan yksityiskohdat tarkasti. Pohdi ne kohdat, joihin katse hakeutuu luonnollisesti ja mieti mitä haluat siellä nähdä. Onko se Japanilaisen puutarhan lainattu maisema, sammaleinen kivi, bambusta tehty yksityiskohta, kivilyhty, lahoava puun osa, kelopuu, tai puun kaunis runko, yksittäinen kukkiva kasvi vai vihreän eri sävyt. Mikäli ympärillä on jo paljon vihreää, voidaan puutarhaan rakentaa ryhtiä tuomaan mustaksi maalatusta puusta tehty pergola tai kehys. Korosta näitä katseenvangitsijakohtia ja pelkistä muita.
• Japandissa puutarhan katseenvangitsijat, kalusteet ja yksityiskohdat ovat mieluiten uniikkeja kuin massatuotettuja. Kun ympäristössä on näitä vähemmän, yksittäinen tuotekin voi olla hieman hinnakkaampi, eikä puutarhan hinta silti nouse liian korkeaksi. Yksityiskohdissa saa näkyä särmää, ajan patinaa ja puutarhan omistajan persoonallisuus. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, kunhan se sopii sinun silmääsi.
• Koska Japandiin kuuluu slkeät linjat ja luonnolliset muodot, yksityiskohtien särmikkyyttä ei tarvitse pelätä. Hyvin ja väljästi suunniteltu piha myös soljuu luontevasti ja piha toimii, koska toiminnot, istutukset ja polut sijoitellaan niin että niiden välillä on tilaa. Silloin myös maksimoidaan luonnonvalon kulku pihassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pihassa olisi varjoisia kohtia, vaan ennen kaikkea valon ja varjon vaihtelua kasvien, istutusalueiden ja oleskelutilan ympäristössä. Pihaan tehdään tavallaan istutusten ja valon avulla avoimen tilan illuusio.
• Koska puutarhassa voi harvoin pitää Skandinaavisen vaaleita ja valoisia tekstiilejä, on vaaleus tuotava puutarhaan muuten. Tässä voi toimia vaaleat kivipintamateriaalit, vaaleat betonilaatat ja kalusteet. Myös harmaata betonia käytetään jonkin verran, kunhan se yhdistetään luonnon väreihin. Japanilaisesta puutarhasta tuodaan taas symmetrisyys ja luonnon matkiminen, harmonisuus luonnon sävyissä sekä materiaaleissa ja yllätyksellisyys yksityiskohdissa.
• Onko koko puutarha rakennettava Japandin mukaan vai riittääkö pienet ripaukset sitä? Vain sinä voit sen pihan omistajana ja käyttäjänä tietää mikä on tarpeeksi. Moneenkin puutarhasuuntaukseen kuuluvat erilaiset puutarhan huoneet ja tilat, miksei yksi tällainen tila voisi olla Japandi- huone? Sehän toki voi sijaita myös parvekkeella tai terassilla. Runsaassa ja rönsyilevässä pihassa rauhoittava Japandi-nurkkaus voi olla tarpeenkin. On hyvä olla tila mietiskelylle ja rentoutumiselle, siksihän mökkipihoissakin yksi parhaista rentoutumispaikoista ovat riippukeinu ja laiturinnokka. Mikäli puutarhasi on pelkistetty, terävöitä sitä oikein sijoitetuilla yksityiskohdilla, jonka värit ovat kontrastissa olemassa olevaan puutarhaan ja ympäristöön.

 

Pikavinkit rakentamiseen:

 

• Rajaa alueet ja polut selkeästi. Rajatut alueet tekevät puutarhasta rauhallisemman ja  siistin katsoa. Siisti puutarha- rauhallinen mieli.
• Käytä rohkeasti pyöreitä muotoja. Muista, että itämaisessa puutarhassa polkujen tulee olla kuin elämän, mutkittelevia.
• Puutarhaa ei ole tarkoitus nähdä täälläkään kerralla vaikka tilailluusiota luodaankin.
• Käytä luonnonmateriaaleja, kuten esim. kuivia oksia, luonnonkiviä, havuja ja sammalta. Voit kuitenkin tuoda kivipintaan eloa erilaisilla ladonnoilla ja yhdistämällä luonnonkiviaskelmia eriväriseen sepeliin tai singeliin kiviväleissä.
• Pidä kasvilaji ja- lajikemäärä hallinnassa. Voit ”monistaa” samaa lajiketta eri puolille pihaa, se luo harmonisuutta ja rauhoittaa katsojan silmää. Se yhdistää pihan eri osa-alueet yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
• Kivipolkujen ja oleskelualueen ympärille käytetään luonnonmateriaaleista tehtyjä aitoja, penkkejä ja pergoloita. Täällä yksityiskohdissa voitaisiin käyttää myös bambua, jos sitä on saatavissa, mutta kotimainen puu käy myös. Liikaa koristeellisuutta vältetään ja Skandinaaviseen tyylin mukaan pihaan laitetaan vain tarpeellisia tilan rajaajia. Aidallakin on siis oltava Japandipihassa tarkoitus ja syy siihen miksi se pihaan tarvitaan. Esim. Näkösuoja tai tilanjako siis.
• Käytä voimakasta väriä kuten punaista tai oranssia vain hyvin vähän ja harkitusti. Japanilaisessa puutarhassa punaista väriä ei suosita ja sitä laitetaankin vain shokkiväriksi ja yksittäiseksi väriläiskäksi ja vain harvoin.
• Muista myös malliin leikatut kasvit. Bonsait kuuluvat myös Japandiin ja onkin ehkä helposti yhdistettävissä Skandinaaviseen ruukkupuutarhaan?
• Muista, että kaiken ei tarvitse sijaita sinun puutarhassasi. Lainattu maisema ja puutarhassa oleva näkymäaukko sopivat myös Japandiin, jos maisema on rauhoittava ja luonnollinen.
• Voit luoda Japandin myös pieneen tilaan kuten terassille tai parvekkeelle. Tuo tilaan tummia askellaattoja, joita asettelet muutoin kuin suoraan jonoon. Tuo vaikkapa heiniä ruukuissa ja anna niiden kuivua niihin syksyisin, joilloin myös talvelle riittää katsottavaa tuulessa huojuvissa kukinnoissa. Kuivatut kasvien kukinnot ovat myös maljakoissa kauniita, esim. alliumien kuivuneet kukat ja hortensioiden kuivuneet kukat sopivat Japandiin mainiosti. Tuo ruukkuihin minipuutarhoja sammaleisine kivineen ja bambuaiheineen. Myös viherkasvit ja jopa viherseinät luovat luonnollista tunnelmaa myös pieneen tilaan. Pieniä vesimaljoja ja ruukuissa solisevia vesiaiheita käytetään myös pienissä puutarhoissa paljon.

Syyskukintaa

Maanantai 1.9.2025 - Sirkku

Syyskukkien ihailua.  

 

Olin lauantaina 23.8.2025 pitkästä aikaa myymäläkäynnillä Porvoon Hankkijalla. Yritän  käydä myymälässä säännöllisesti, koska se tuo minunkin puutarhurin arkeeni vaihtelua ja uusia kontakteja. Nautin siitä, että saan tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan kasveista ja puutarhan fixauksesta tähän päivään. Myymälässä oli tällä kertaa muutoin melko rauhallista, mutta sydäntä lämmitti huomata, että minua oli odotettu. Useampikin asiakas oli tullut paikalle sen vuoksi, että tiesi minun olevan siellä sinä päivänä. Kiitos teille jokaiselle! Myymäläkäyntiin oli selkeästi varauduttu etukäteen, koska puhelimesta kaivettiin kuvia puutarhasta ja mietittiin sitten yhdessä ratkaisuja pihan ongelmakohtiin. Myös spontaaneja ja hankaliakin kasvikysymyksiä tuli, joka on aina opettavaista. Siinä oppii myös itse uusista kasvilajikkeista paljon, kun kaivaa netin syövereistä lisätietoja esim. menestymisvyöhykkeistä tai ristipölytystarpeesta itselle uuden lajikkeen kohdalta.

 

Myymälään oli tullut nyt myös alkusyksyn puutarhan kukkijat. Hortensiahylly oli kerta  kaikkiaan upea pienten taimien kukkiessa täydessä loistossaan. Suomeenkin on nyt viime vuosina tullut Hydrangea macrophylla lajikkeita, joiden menestymisvyöhyke oli jopa IV. Aiemmin meillä on kasvateltu vain syyshortensiaa (Hydrangea paniculata ´grandiflora´) pallohortensiaa (Hydrangea arborescens ´Annabelle`) tai köynnöshortensiaa ( Hydrangeapetiolaris). Nämä punaiset ja siniset jalohortensiat (H. Macrophylla) eivät ole meillä yleensä ehtineet kukkia, vaikka olisivatkin muutoin talvesta selviytyneet. Lajikejalostus on siis mennyt eteenpäin, koska niitä myydään nyt muinakin kuin terassihortensioina? Upeita ovat ja hienoa, että niitä on nyt meilläkin saatavissa! Ikävä kyllä, en tietenkään älynnyt näistä kukkijoista ottaa yhtään kuvaa.

 

Hanhikit olivat myös hienossa kukassa ja ne ovatkin kotipihoissakin hyvin kiitollisia  hoidettavia. Helppohoitoisia kuin mitkä ja kukkivat pitkään. Kukinta alkaa heinäkuulla ja kestää lokakuulle. Värejäkin löytyy muitakin kuin se perinteinen keltainen. Pitkään kukkivan pensasalueen saat vaikkapa yhdistämällä alkukesällä kukkivaa ruusua, keskikesällä kukkivaa pensasangervoja ja syksyllä kukkivaa vaaleanpunaista tai valkoista hanhikkia.

 

Marjapensaiden taimia oli vielä saatavissa ja osa niistä olikin jo alennuksessa. Nyt siis jos  haluat säästää taimien hinnoissa, kannattaa suunnata puutarhamyymälöihin, koska puita, pensaita ja perennoja saa nyt edullisemmin. Moni kysyy sitä milloin pensaita ja perennoja olisi paras aika istuttaa. Luontaisesti kosteinta pihassa on aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Tuota istutusaikaa suositellaan tämän vuoksi siis varsinkin niille kasveille, joilla on istutettaessa katkaistu tai pienehkö juuristo. Tuolloinkin istutuksia pitää kastella runsaasti, mutta ehkä vesimäärä on hieman pienempi, jos taivaaltakin edes joskus tulee vettä. Esim. havupuiden säkkipaakkutaimet lähtevät näin istutettuina parhaiten kasvuun. Nykyään kuitenkin suurin osa myymälöissä myytävistä taimista on astiataimia, joita voi istuttaa aina kun maa on sula. Näiden kanssa on tärkeää huolehtia istutuksen jälkeisistä kasteluista erityisen tarkasti, jos taimen istuttaa muulloin kun keväällä tai syksyllä. Tuolloin osa kasteluvedestä haihtuu aina suoraan ilmaan ja silloin kastelumäärää on lisättävä.

 

Mietin myymälässä ollessani, että kuinkahan monelle kävi heinäkuun helteiden aikana niin, että kesäkukat eivät loma-ajasta selvinneet? Jos näin pääsi käymään, niin kannattaa suunnata lähimpään puutarhamyymälään. Nyt myymälöistä löytyvät ne loppukesän/alkusyksyn kesäkukat. Oli markettaa, syysasteria, minikokoista auringonkukkaa, kukontöyhtöä, kukonhäntää, pensastädykkeitä, syklaameja ja krysanteemejä. Vihreistä löytyi erivärisiä muratteja, hopealankaa ja lankaköynnöstä. Kanervia ja koristekaaleja ei vielä ollut, mutta eiköhän nekin pian tule. Kiva olisi nähdä myymälöissä syksyisin myös jänönhännän taimia. Kyseessä on heinä, jonka kukinnot ovat kuin jäniksen häntätupsu. Tätä voidaan käyttää myös kuivakukkana. Minusta sekin sopisi näihin alkusyksyn puutarhaistutuksiin. Kotioloissa ei tietenkään kaikkia kesäkukkia ole tarvis vielä vaihtaa syyskukkijoihin, mutta ehkä jotain jo voi? Itse laitan yleensä pieniä syksyn väripilkkuja terassin ja pääoven sisääntulon viereen, syksymmällä sitten vaihdan talvikanervat ja havut muualle silloin kun kesäkukkien kasvukausi on jo ohi.

 

Ajankohtaista puutarhurin kalenterissa.

Muutoin puutarhurin työpäivät täyttyvät vielä näistä arkitöistä, eli puutarhojen ylläpidosta. Juuri nyt on syyslannoituksen kiireisin sesonki ja lannoitteet olisi hyvä laittaa puille ja pensaille viimeistään syyskuun alussa. Perennojen kohdalla miettisin ensin, että onko lannoitus tarpeellista. Jos kasvi on kukkinut oikeaan aikaan ja lehdistö ei näytä poikkeuksellisen tumman vihreältä, saattaisin jättää perennat syyslannoittamatta. Syyslannos sisältää kuitenkin fosforia ja jos kasvi pääsee talvilepoon ilmankin sitä, miksi kuormittaa maaperää ja lähiympäristön vesistöjä turhalla ravinnekuormalla?

 

Nyt tehdään myös pihakonsultointeja talven pihasuunnittelua varten. Jos siis olit ajatellut tehdä piharemonttia keväällä 2026, nyt on oikea aika ottaa puutarhuriin yhteyttä. Talven suunnitteluajat menevät nopeasti ja kuitenkin, silloin se pihasuunnitelma kannattaa teettää, jotta pääsee heti keväällä kilpailuttamaan kasvit, materiaalit ja rakentajat. Kun kaikki muu taustalla on hoidettu hyvissä ajoin, voidaan lapio (tai kaivinkoneen kauha) iskeä maahan heti kun routa maasta keväällä sulaa. Viherpalvelu Maununkarhun työskentelee pääsääntöisesti Uudenmaan alueella, mutta konsultointia ja suunnittelua tehdään myös pidemmällä ja esim. Päijät-Häme ja Kanta- Häme ovat vielä kohtuullisen matkan päässä. Pihakonsultointi palvelumme maksaa 245,00 € + km kulut (hinta sis. ALV:n). Lisätietoja palvelusta löydät palvelumme- linkin alta.

 

Tänään pääsin kyllä tekemään vähän harvinaisempaakin työtä, kun Japanilaisesta  puutarhasta päädyttiin avaamaan näkymää jokimaisemaan. Tuolloin oli pystykarsittava (pikkulehti) Katsuran oksia. Kuvassa ne ovat siististi nipussa ja näyttää kun asfaltilla olisi vain vähän suurempi saunavasta. Oksien koko on kuitenkin n. 4m pitkä ja 2,5-3m leveä! Muutamalla alaoksan poistolla onneksi selvittiin ja näkymä aukesi kummasti oleskelualueelta joelle. Samalla aluskasvillisuudessa kasvavat pensaat (n. 1m:n korkuisia ja 1,5m:n levyisiä) saivat tilaa, happea ja valoa lisää. Upea puu tuo katsura. Varsinkin näin syksyllä kun sen keltainen syysväri tulee esiin ja putoavista lehdistä tuleva huumaava tuoksu ympäröi puutarhassa kävijän. Harmi vain, että katsura on Suomen olosuhteissa kovin kylmänarka ja sen menestymisvyöhykkeet ovat I-III.

Aurinkoista syysviikon alkua!

Puutarhakesän 2025 väliaikatietoja, rehevyyttä ja kirvoja.

Sunnuntai 17.8.2025 - Sirkku

Puutarhurin kesäkuulumiset.

 

Tervehdys täältä kitkijä-naiselta! Olette ehkä ihmetelleen missä emäntä luuraa ja onko hän  ehkä eksynyt rikkaruohojen sekaan? Myönnettäköön, että melkein! Tänä kesänä kaikki on täällä Etelä-Suomessa röyhähtänyt erittäin rehevään kasvuun, paitsi meidän rypsit ja kukkapellon niittykukat, jotka käytännössä kuolivat liikaan veteen jo piippavaiheessa. Nyt ne odottavat niittokonetta. Mitään puitavaa ei lähipellolla ole, kesäkuun sateet tulivat näiden peltojen sadon osalta täysin väärään aikaan ja sateita tuli niin valtavasti, ettei pienet taimen alut niistä selvinneet. Kukkapellon osaltahan tämä ei sinänsä haittaa, se niitetään syksyllä muutenkin, mutta rypsi harmittaa todella. Onneksi mallasohra näyttää edes kohtuulliselta. Jospa sato saataisiin kuitenkin viskiohraksi? Kesällä on tullut huomattua kuinka paljon sademäärät ovat vaihdelleet pitkin Suomea.  Meillä käytännössä kesäkuussa saatiin monen kesän verran vettä kuukaudessa, Itä-Suomessa taas vettä ei ole tullut. Järvien pinnat ovat niin alhaalla, että rannoista ei tahdo päästä enää veneellä järvelle. Ääri-ilmiöitä kai ne ovat nämäkin osaltaan.

 

Kesäkuun kovat sademäärät ja heinäkuun helteet tekivät osaltaan minun työstäni kovin  kiireistä. On niitetty heinää ja kitketty rikkaruohoja. Kasvu ryöhähti käyntiin ja juhannus kului kirppaparven etenemisen seuraamisessa säätutkakuvista. Kostea alkukesä on aiheuttanut myös melko pahan kirvakesän ja erilaiset lehtihomeet ja härmä rumentavat kasvustoja pensasistutuksissa. Härmä on kasvin lehtiin kesän aikana ilmestyvä sienitauti, joka näkyy lehden pinnassa valkoisena kasvustona. Lehdet näyttävät siltä kuin joku olisi ripotellut niiden pintaan perunajauhoa. Härmä heikentää kasvien kasvua tuona kesänä ja saattaa vähentää satoa. Härmä ei kuitenkaan talvehdi Suomen olosuhteissa ulkona, vaan se tulee Suomeen aina kesän aikana etelätuulten mukana. Kuten muidenkin sienitautien osalla, myös härmää on enemmän silloin kun alkukesä on kostea ja sateinen. Härmää voit vähentää kasveista pitämällä ne ilmavina ja huolehtimalla, että pihassa käy pieni tuuli. Tuuli haihduttaa kondensoituvaa vettä lehtien pinnoilta ja pitää lehdet näin ollen terveempinä härmän ja sienitautien osalta. Olen myös itse huomannut, että toisinaan voimakas kevätlannoitus lisää härmän esiintymistä. En tiedä, onko asiaa tutkittu tarkemmin missään, mutta voisiko typpi suurentaa lehden solukoita, jolloin härmä pääsisi tarttumaan lehteen herkemmin? En tiedä onko asia näin, tämä on vain omaa pohdintaani.

 

Heinäkuun puolivälistä lähtien olen käynyt kovaa taistelua kesäkukkia vaivaavia kirvoja vastaan. Toistaiseksi olen kevyesti voitolla. Olen poikkeuksellisesti joutunut näitä myös julkisista istutuksista ruiskuttamaan. Koska kesäkukkaistutukset ovat keskeisellä paikalla, on kasvit ruiskutettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ihan sentään tolu-ruiskutukseen en alkanut, mutta Neudorffin aine on ollut käytössä. Onneksi pari viikkoa kirvojen ilmaantumisen jälkeen tulivat myös leppäkertut. Leppäkertut, ampiaiset ja kanat ovat kaikki siinä mielessä puutarhurin kavereita, että kaikki näistä syövät tuhoeliöitä kasveista. Ne toimivat siis luonnonmukaisena tuholaistorjuntana. Kanat söisivät myös punkkeja, mutta ikävä kyllä kanoja ei oikein täällä meilläpäin voi niille pahimmille punkkipaikoille yksin päästää. Välittömästi on kanahaukka yläpuolella liitelemässä jos kanat ovat irti. Siinä saisi puutarhuri lisätä työkokemuslistaan kanapaimenena olon, jos kanat päästäisi pihamaalle vapaasti liikkumaan.

 

Pornaisten kunnan kesäkukista ja ihanista, uusista ruukuista on tullut paljon positiivista  palautetta. Kiva kuulla, että kaikki se työ, mitä talvella kasvisuunnittelussa tehtiin ja mitä Puutarha Bergströmillä kasvien kasvattamisessa on tehty, ei mennyt hukkaan ja istutukset ovat todella ihmisiä ilahduttaneet. Uusia kasvituttavuuksiakin tuli taas kokeiltua. Oranssi ja hentokukkainen Emilia on ollut upea! Se tuntuu pitävän paljon auringosta, koska kukat kasvavat voimakkaasti aurinkoon päin, vaikka istutus on todella aurinkoisella paikalla. Kosmoskukat ovat valtavia, vaikka juuri niiden riesana ovat olleet pahasti kirvat. Pelargonia on ollut ihan yhtä varma kukkija kuin aina ennenkin niin amppeleissa kuin myös istutusruukuissa. Amppelit kaikkineen ovat olleet kiitollisia kukkijoita ja helppohoitoisia! Vain kastelu ja lannoitus säännöllisesti on tarvittu. Ensi kesään taidetaan kokeilla vähän räväkämpiä värejä? Vai mitä mieltä olette? Nämä pastellin sävytkin ovat olleet kyllä upeat. Varjon ruukkuistutus voi kyllä hyvin, mutta jostain syystä verenpisara päätti helteiden alettua tiputtaa kaikki kukat. Nyt siellä on nuppuja runsaasti tulossa, joten se piti parin viikon kukkimistauon. Upeat, tummat kukat sillä onkin ollut. Verenpisaran edessä olevat ruusubegoniat ovat kyllä kukkineet upeasti koko kesän. Nämä siis ovat varmoja valintoja varjon istutusalueisiin.

 

Puutarhurilla itsellään kesäkuukaudet ovat kuluneet pitkälti töiden merkeissä, ja vapaapäivät ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Se kuuluu tähän ammattiin. Tuolloin sitä kesärauhaa ja mielen lepohetkiä on otettava kauniista maisemista, luonnossa liikkumisesta ja pienistä hetkistä kun keskityt vetämään henkeä. Tässä yksi sellainen. Viikon takainen upea kuutamo ja elokuun puutarhan kukinta.

Kausi 2025 on nyt käynnissä.

Torstai 5.6.2025 - Sirkku

Kausi 2025 alkoi täysillä.

Kesäkuun ja kauden 2025 viheralueiden hoitotyöt ovat alkaneet ja puutarhuria viedään nyt  sen verran ”tukka putkella”, että ehdin kirjoittamaan blogiani vähän harvemmin. Nyt on kuitenkin sadeaamupäivä, ja käytän heti tilaisuuden hyväkseni ja istun hetken aikaa kotitoimistossani tietokoneen äärellä. Leijonanosa tästäkin aamupäivästä meni kaikkien tylsien asioiden kuten kirjanpidon ja laskutuksen tekoon, mutta vihdoin on hetki aikaa miettiä mitä kaikkea toukokuussa ehdittiinkään tehdä.

Toukokuuhun mahtui kolme piharakentamista kahden ja puolen viikon sisälle. Osa vähän pienempiä projekteja ja sitten yksi vähän isompi. Ihanaa tässä työssä on se, että saa nähdä asiakkaan riemun kun suunniteltu muutos onnistuu. Kahdessa kohteista en suinkaan ollut töissä yksin. Ensimmäisessä kohteessa Eliittipihat oy oli rakentamassa raskaita rakenteita ja tekemässä maatyöt ja jälkimmäisessä kohteessa Matti Niinikoski tiimeineen teki kaivuut, mullan levitykset ja puutyöt. Kiitos kaikille osapuolille, jälki oli huippua taas kerran ja on ihanaa kun kollegoita, joille voi soittaa kun apua kohteisiin tarvitsee. 

Itse sain keskittyä vain ”siihen mukavaan osaan”, eli piha- ja kasvisuunnitteluun, ja kasvien istutukseen. Kasvit kaikkiin kohteisiin tuli Hankkija Porvoosta. Kiitos myös sinne hyvästä yhteistyöstä. Kasveja tuli useammalta tukulta ja ne olivat hyvälaatuisia ja kovassa kasvussa. Erityisesti mieleen jäi asiakkaalle kuivan ja paahteisen paikan perennaistutukseen tulleet maanpeiteyrttien taimet. Itselle uusia tuttavuuksia olivat sitruunatimjami ja suklaaminttu. Toki timjami (ajuruohot) ja minttu kasvina muutoin ovat tuttuja, mutta nämä lajikkeet olivat nyt minulle uusia. Molemmissa oli aivan huikea tuoksu! 

Toukokuu oli jotenkin siitä outo, että täällä Etelä-Suomessa oli todella pitkään todella kylmiä öitä. Jotenkin tuntui, että siihen normaaliin puutarhurin arkeen päästiin vasta ihan toukokuun loppupuolella, koska esim. nurmikko ei vain kasvanut kylmien öiden vuoksi. Maaperästä routa taasen lähti aikaisin, joka mahdollisti maarakentamisen aloittamisen normaalia aikaisemmin. Siinähän sitten oltiinkin kun pihat oli muutoin rakennettu, mutta siirtonurmea ei vielä saanut mistään. Siirtonurmien toimittajat olivat kyllä valmiita irroittamaan sitä maasta, mutta kuka uskaltaa ostaa ja asentaa nurmea, josta et voi varmuudella sanoa että se on kasvussa ja selvinnyt talvesta?

Moni muukin asia kuin nurmikon leikkuu ja asennus odotti lämpimämpiä kelejä. Kitkemään   kyllä pääsi. Puutarhuriakin jaksaa ihmetyttää miten rikkaruohot kyllä kasvavat, vaikka kaikki muut kasvit jumittavat kasvuaan kylmien öiden vuoksi. Lannoitusta sen sijaan ei kannattanut laittaa, koska kevätlannoksesta on eniten hyötyä silloin, jos se levitetään kevään kovimman kasvun aikaan. Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä hetkeä kun se nurmikko on ensimmäisen kerran yli 10 cm korkuista ja leikataan ensimmäisen kerran. Keskimääräisesti se on ollut Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoilla, nyt mentiin viikolla- kahdella siitä yli. Viimeiset kanankakat olen levittänyt tällä viikolla, eli kesäkuun alussa. Tämä kylmien öiden aiheuttama kasvuunlähtö jumitus tuntui koskevan varsinkin matalajuurisia kasveja, syvempijuurisilla kasveilla rytmi tuntuu olevan toiseen suuntaan vinossa aikaisin sulaneen roudan vuoksi. Kuvasin toukokuun lopussa omasta pihastani köynnöshortensian, joka puskee kukkanuppuja jo näkyville. Sen oikea kukinta-aika on vasta heinä-elokuussa. Saa nähdä miten käy, kukkiiko monivuotiset pensaat ja perennat viime kesän tavoin kuukautta etuajassa?

Töiden lomassa on toisinaan hyvä välillä ottaa pieni hetki alkukesän kukinnasta nauttimiselle. Samalla sitä tulee arvioitua omaa työtänsäkin. Tulppaanit ja muut sipulikukat ovat nyt täydessä loistossaan ja moni aikainen perenna kukkii joko nyt tai kukintaa on saanut ihastella jo toukokuun alussa. Muista sinäkin ottaa kahvi- tai teekuppi käteen ja lähteä kiertämään puutarhaa ihailumielessä. Iloitse kukista ja kuuntele linnunlaulua, vedä syvään henkeä ja anna sykkeen laskea. Sitä vartenhan se puutarha on olemassa. Sen ääreen on muistettava pysähtyä ja siitä on muistettava nauttia. 

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille! 

Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

 

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen. Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

 

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

• Menestymisvyöhykkeet I-IV.
• Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
• Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

 

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

 

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

 

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). 

• Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
• Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
• Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
• Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
• Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

 

Jalokärhö Lanuginosa. 

• Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
• Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
• Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

 

Jalokärhö Patens.

• Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta  alkaa keskimäärin juhannuksena.
• Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
• Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
• Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

 

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

• Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
• Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
• Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
• Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
• Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
• Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
• Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
• Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
• Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
• Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

 

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

 

 

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

 

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

 

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

 

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

 

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti  esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. 

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

• Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhyke I-V(VI).
• Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
• Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

• Menestymisvyöhykkeet I-III.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
• Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
• Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
• Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
• Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
• Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
• Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
• Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
• Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
• Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
• Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
• Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
• Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
• Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
• Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
• Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
• Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
• Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
• Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
• Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

• Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana   monivuotisena kasvina ruukussa.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
• Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
• Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
• Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
• Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
• Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
• Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
• Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
• Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
• Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
• Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
• Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
• Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
• Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
• Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.

Köynnöksiä leikkaamaan

Torstai 13.2.2025 - Sirkku

Köynnösten hoito, leikkaukset.

Ennen blogitekstin aloitusta: Isot kiitokset ystäville, joilta olen saanut köynnösten kuvia, joita saan blogitekstissä lainata. Ruusukuva: Tapio Hietaniemi, Aitoviiniköynnös ja jalokärhö: Marjut Turunen. Loput kuvat ovat omia. Huom. kuvia ei saa lainata eikä kopioida blogistani eteenpäin.

Taustamateriaalin lähde: Taimistoviljelijät ry, Ella Räty kotipihan köynnökset sekä Viheralueiden puut ja pensaat- kirja, 6. painos.

Köynnöstä valitessasi, ja sille oikeaa kasvupaikkaa miettiessäsi, olet joutunut pohtimaan seuraavia asioita.

 

• Mikä on tämän kasvin kasvutarkoitus juuri minun pihassani? Onko se koristekasvi,  suojakasvi, satokasvi vai onko sillä jokin muu käyttö sinun pihassasi, kuten esim. olla hulevesien ja maa-aineksen sitoja. 
• Sen jälkeen olet miettinyt kasvupaikan valo-, vesi- ja ravinneolosuhteita ja sitä mille kasvilajille ja lajikkeelle ne sopivat parhaiten ja täytyykö näitä ehkä kenties muuttaa, jos haluat jonkin tietyn kasvin kasvamaan valitsemallesi paikalle. 
• Onko kasville ja sen juuristolle riittävän iso tila tuolla kasvupaikalla? Esim. multatilaa on vaikea suurentaa, jos alla on kallio. 
• Mitkä ovat ympäröivät kasvit ja voivatko ne vaikuttaa kasvin menestymiseen valitsemallasi paikalla? Esim. havut happamoittavat maaperää tiputtamiensa neulasten avulla ja suuret lehtipuut vievät maaperästä ravinteita ja vettä.

 

Näiden mietintöjen jälkeen olet päässyt pohtimaan mikä kasvi valitsemassasi kasvupaikassa kasvaisi (puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet), mistä ko. kasvin lajikkeista pidät ja mikä niistä menestyisi pihassasi mahdollisimman vähäisellä hoidolla. Jälkimmäinen huomio saattaa tuntua kummalliselta ajatukselta, mutta se perustuu ammattilaisen kokemukseen. Kertaakaan, asiakkaiden pihoissa käydessäni, ei kukaan ole pyytänyt mahdollisimman vaikeasti hoidettavaa pihaa! Joka ainoan kerran se pyyntö jossain vaiheessa tulee, että haluamme mahdollisimman helppohoitoisen pihan. Tätä periaatetta kannattaa siis noudattaa. Mieti kasvin kasvupaikka ja sitä ympäröivät rakenteet jo ennen istutushetkeä sellaisiksi, ettei alueen hoitaminen ala myöhemmin ärsyttämään ja että varsinkin köynnös ei aiheuta kiinteille rakenteille ongelmia ja sitä kautta mahdollisia terveyshaittoja ihmisille.

 

Näiden pohdintojen jälkeen olet valinnut kasvin ja sen lajikkeen, olet muokannut maaperän sille sopivaksi, rakentanut tuennat ja olet istuttanut taimen. Köynnöksille sopiva istutusväli riippuu köynnöksen tulevasta kasvutavasta ja koosta. Yksivuotisia köynnöksiä voit suureen ruukkuun laittaa keskimäärin 1-3 kpl, kasvihuonekurkuille sopiva istutusväli on 2/m, perennoivasti kasvavia köynnöksiä n. 1-2/m kun taas puuvartisilla köynnöksillä taimiväli vaihtelee kasvin kasvatustavan mukaan. Esim. kärhöjä voi istuttaa 1/m, kun taas köynnöshortensian ja viiniköynnöksen laittaisin paljon harvempaan. Kyseiset kasvit kasvavat paikallaan kauan, jolloin yksittäisestä kasvista tulee suuri. Tuolloin istutustiheys voi olla esim. 1-3 m tai jopa harvempi.

 

Leikkaukset.

 

Ruohovartisia köynnöksiä ei juurikaan tarvitse leikata. Vain kuolleet versot poistetaan joko  myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä ennen uuden kasvukauden alkua. Muut leikkaukset rajoittuvat lähinnä kasvuston tarvittaessa tehtävään siistimiseen. Muistathan, että monet yksivuotiset köynnökset toimivat myös leikkokukkina esim. kimpuissa!

 

Yleisohjeena voidaan pitää ihan kaikille puuvartisille kasveille sitä, että leikkaa mieluiten vuosittain vähän kuin harvoin ja kerralla paljon. Liian kova leikkaaminen heikentää aina talvenkestävyyttä. Voimakkaampi leikkaus tehdään vain, jos se on kasvin kunnon vuoksi välttämätöntä. Laitan tähän ohjeet niitä köynnöksiä koskien, joiden leikkauksesta minulla tulee kaikista useimmin kysymyksiä.

 

Istutusleikkaus.

 

Monivuotisen puuvartisen köynnöksen istutuksen yhteydessä on jo kiinnitettävä huomiota taimen haaroittumiseen. Mikäli taimi on huonosti haaroittunut, tehdään sille istutusleikkaus istutuksen yhteydessä. Keväällä istutettavalle taimelle tämä voidaan tehdä istutushetkellä, syksyllä istutettujen taimien annetaan juurtua talven ajan ja istutusleikkaus tehdään vasta seuraavana keväänä. Istutusleikkauksessa köynnöksen oksat leikataan muutaman lehtisilmun yläpuolelta poikki, n. 25 cm- 30 cm:n korkeudelta. Tämä saa kasvin haaroittumaan ja kasvamaan tuuheammaksi. Viiniköynnöstä ei leikata keväisin, se on mahlavuotokasvi. Ainoastaan kuolleet, paleltuneet tai muutoin vaurioituneet versot poistetaan. Sille istutusleikkauskin on siis tehtävä niin, että sillä on lehtimassa päällä.

 

Hoitoleikkaukset.

 

Hoitoleikkausten tarve ja ajankohta riippuvat kasvilajista. Yleensä köynnöksiä ei ole tarpeen muutoin leikata, niistä lähinnä poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia pois tai toisinaan liian tiheää kasvustoa harvennetaan ja päästetään auringonvalo ja ilma kiertämään kasvin sisäosiin saakka.

 

Vanhaksi kasvanut ja ränsistynyt kasvusto voidaan nuorentaa leikkauksen avulla. Kasvusto nuorentuu myös harventamalla, mutta joskus rajumpi leikkaus voi olla tarpeen. Tällöin kasvusto leikataan poikki n. 30-40 cm:n korkeudelta. Köynnöstä nuorentaessa kannattaa varautua kukinnan menettämiseen kuluvalta ja mahdollisesti myös seuraavalta kesältä. Monet köynnöksistä kukkivat edellisen vuoden versoilla, ja jos leikkaat versoja runsaasti, tulet poistaneeksi kukkivat versonosat ja silmut pois. Kukinta palaa kyllä myöhempinä vuosina, kunhan kasvi on saanut kasvatettua uusia versoja harvennettujen tilalle.

 

Runsasta ja säännöllisempää leikkausta kaipaavia köynnöksiä ovat lähinnä viiniköynnökset, jalokärhöt ja köynnösruusut.

 

Viiniköynnöksen leikkaus.

 

• Huom! Mahlavuotokasvi, ei leikata koskaan keväällä, vaan leikkaus tehdään joko  keskellä kesää kasvin ollessa täydessä lehtimassassa tai syksyllä kasvin mentyä lepotilaan. Keväisin poistetaan vain kuolleet, vaurioituneet tai paleltuneet versot. 
• Viiniköynnöksen leikkaustapoja on varmasti yhtä paljon, kun on viinitilojakin ja kaikki tilat ovat varmasti sitä mieltä, että heidän leikkaustapansa on se ainoa ja oikea. Keski-Euroopassa on tapana, että viiniköynnökset leikataan T:n tai J: n muotoon, tällöin runko on 50–80 cm:n korkuinen ja siitä lähtee joko yksi tai useampi haara leikkaustavan mukaan. Tuolloin uudet versot kasvavat 50–120 cm:n korkeudella ja rypäleetkin roikkuvat tuesta ilmassa. Tämä leikkaustapa vähentää talvisuojaustarvetta, jos on lunta. Keväällä kasvuun lähteviä silmuja tulisi olla n. 15–30 kpl, riippuen viiniköynnöksen lajikkeesta ja kasvien istutustiheydestä. 
• Suomessa leikkaustavan on otettava huomioon talviolosuhteet ja keväthallojen yleisyys. Täällä viiniköynnöstä saatetaankin kasvattaa ns. pensasmaisena kantoversokasvatuksena. Silloin taimen runko on 10–30 cm. Syksyllä näin lyhyeksi leikattu verso on helppo suojata ankaranakin talvena laskemalla versot maahan ja peittämällä versosto ja runko pakkaspeitolla. Versot lähtevät kannosta kasvuun ja syksyllä kantoon jätetyistä 2.5 silmun oksista löytyy keväällä 10–20 silmua, joista sato saadaan. 
• Leikkauksen tavoitteena on kasvattaa köynnös, jossa on 2–3 vahvaa päärankaa, josta kasvaa satoa tuottavat versot. Istutuksen jälkeisenä syksynä versoja lyhennetään niin, että niihin jää max 4 silmua jäljelle. Leikkauskohta on n.  1 cm viimeisen jäljelle jäävän silmun yläpuolelta. kun silmun ja leikkauskohdan väliin jää vähän tilaa, ei ylin silmu kuivu. 
• Keskikesällä poistetaan versoista ylimääräiset rypäletertut. Viiniköynnös jaksaa tehdä valmiiksi 2 viinirypäleterttua versoa kohden, ylimääräiset poistetaan ja jätetään vain suurimmat kasvamaan. Ylemmän tertun yläpuolelle versoon jätetään 1–2 lehteä, jonka jälkeen verso katkaistaan. Tällöin kasvi keskittyy valmistamaan valmiiksi sillä jo olevat rypäleet. 
• Kesällä poistetaan myös varkaat, joita kasvi kehittää varsinkin leikkauksen jälkeen. Vain alimmat lehdet jätetään paikoilleen. 
• Elokuussa ja alkusyksystä sadon ympäriltä voidaan poistaa niitä varjostavia versoja ja lehtiä, jotta sato ehtisi kypsyä valmiiksi. 
• Versoston varsinainen leikkaus tehdään syksyllä, kun kasvi on tuleentunut. Silloin satoa tuottaneita versoja lyhennetään niin, että niihin jää vain 1–2 silmua, hedelmättömiin versoihin saa jäädä 4–6 silmua.

 

Köynnösruusun leikkaus.

Köynnösruusun leikkaus ja leikkausajankohta riippuu siitä mihin aikaan vuodesta kasvi  kukkii. Jako menee karkeasti arvioituna noin juhannuksesta. Mikäli ruusun kukinta-aika on ennen sitä, kukkii ruusu edellisen vuoden versoilla ja silloin kevätleikkaus vähentää kesän kukintaa. Nämä ruusut kannattaakin leikata vasta kukinnan jälkeen heinä-elokuussa. Kevätleikkausta pyritään tuolloin välttämään ja keväisin maalis-huhtikuussa, kasvista leikataan vain kuolleita ja vaurioituneita oksia. Ruusu kasvina ei sinällään kaihda kevätleikkausta. Se on sille ajallisesti ihan hyvä leikkausaika, mutta silloin kasvi ei vain kuki, vaan keskittyy uusien oksien kasvattamiseen. Lajikkeista esim. ´Pohjantähti´, ´Flammentanz´ ja ´Baltimore Belle´ kukkivat edellisen vuoden versoilla.

Loppukesästä kukkivia ruusuja taas voidaan leikata myös keväällä kasvin ollessa lepotilassa, ja kovimpien pakkasjaksojen jo mentyä ohi. Lepotilainen kasvi on sellainen, jonka silmut ovat vielä pienet, tuolloin nestekierto ei ole vielä ehtinyt alkaa. Jos silmut ovat jo pullistuneet, kannattaa leikkaus suosiolla siirtää keskikesään. Loppukesästä kukkivia ovat:

Ruusuja voidaan myös leikata syksyllä kasvin tiputettua lehdet ja mentyä takaisin lepotilaan.

• Ruusuköynnösten leikkauksessa noudatetaan pääsääntöisesti pensaiden leikkausten ohjeistusta.
• Versoja voidaan harventaa kasvuston käytyä liian runsaaksi ja ehkä ränsistyneeksi. Tuolloin poistetaan kuolleet osat ja tarvittaessa ohuimmat pääversot, jotta uusille versoille tulee tilaa kasvaa. Pääsääntönä harvennukselle voisi pitää, että valon ja ilman tulee päästä myös kasvin sisäosiin ja kasvin on oltava myös sisältä koko kesän vihreä ja hyvinvoiva.
• Versoja voidaan typistää, jos kasvi kasvaa liian pitkäksi, tai jos sen halutaan haaroittuvan voimakkaammin. Versojen typistys kannattaa tehdä keväisin, kun kasvi on lepotilassa. Tuolloin pääversoista kasvavat sivuversot lyhennetään n. 10 cm:n mittaisiksi, eli n. 2–4 silmun yläpuolelta.
• Versoja voidaan myös leikata alas, jos kasvin osa on kuollut tai vaurioitunut tai se on todella vanha ja ränsistynyt. Vanhat ja ränsistyneet oksat kukkivat huonosti. Tuolloin oksat leikataan mahdollisimman läheltä maanpintaa n. 2–4 silmun yläpuolelta poikki. Alasleikkaus kannattaa tehdä aina kevätleikkausaikaan, kasvin ollessa lepotilassa. Tuolloin on vähiten lahottajasienten ja kasvitautien itiöitä ilmakehässä. 
• Syksyllä kukinnan jälkeen kukkineet versot voidaan typistää ylimmän viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Tämä saa kasvin kasvattamaan loppusyksyn ja talven aikana uusia kukkaoksia. 
• Kaikki leikkaus pyritään tekemään kuten muillakin puuvartisilla kasveilla. Terävillä ja puhtailla välineillä, tappeja ei saisi jäädä ja oksan kallus tulisi jäädä kasviin ehjäksi.

 

Kärhöjen leikkaus.

• Pääsääntöisesti kärhöjä leikataan kuten kaikkia muitakin köynnöksiä. Kärhöjä voidaan harventaa ja typistää ja myös tarvittaessa leikata oksia alas. Tarkemmat haluamasi kärhölajikkeen leikkausohjeet kannattaa kysyä puutarhamyymälästä taimea ostaessasi. 
• Tietyt kärhöt saattavat palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa, nämä leikataankin kovina ja lumettomina talvina keväisin alas ja ne kasvattavat uudet kukkivat oksat kesän aikana. Näitä ns. perennoivasti kasvavia kärhöjä ovat mm. alppikärhön ja siperiankärhön lajikkeet. Näidenkin kohdalla alasleikkaus kannattaa kuitenkin tehdä vasta kun näkee, ettei vanha versosto lähde kasvuun. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain. 
• Vanha kärhö saattaa monesti olla alaosastaan vain pelkkää runkoa ja kaikki vihreä ja kukinta on latvassa. Tällaista vanhaa kärhökasvustoa voi uusia leikkaamalla kasvia ns. metrin- puolentoista korkeudelta poikki. Tämä aktivoi unessa olevia kasvusilmuja ja saa köynnöksen alaosan tuuheutumaan. Uusien versojen lähtiessä kasvuun, voi jatkossa kasvia harventaa ja jatkaa kasvin uusimista tällä tavoin. 
• Jalokärhö on kärhöistä vaativin leikkauksen suhteen. Jalokärhö istutusleikataan istutuksen yhteydessä n.  30 cm:n korkeudelta poikki, eli n. 2–3 silmuparin yläpuolelta. Näin kärhö haaroittuu hyvin ja keskittyy ensin juurtumaan uuteen kasvualustaansa. Syksyisin jalokärhöt leikataan n.  15 cm:n korkeudelta poikki silloin kasvi on mennyt takaisin lepotilaan, eli tiputtanut lehtensä pois (keskim. lokakuun loppu). Leikkauksen jälkeen juuristo ja jäljelle jäänyt versosto suojataan.

Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaan tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

• Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
• Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
• Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
• Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
• Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
• Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
• Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 

Mitä pitää huomioida köynnöstä valitessa?

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.

Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
• Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
• Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

• Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
• Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
• Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
• Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
• Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
• Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 2.

Torstai 23.1.2025 - Sirkku

Omaa pohdintaani permakulttuurisen pihan suunnittelusta.

• Edellistä blogitekstiä permakulttuurista tehdessäni, tutustuin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, nettiartikkeleihin ja julkaisuihin. Tässä omaa pohdintaani niihin liittyen. 
• Julkaisuja yhdistävänä puutarhasuunnitteluteemana voisi sanoa olevan, että puutarhat pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan sellaisiksi, että niissä vältellään öljyä.

Esim. polttomoottorikoneiden käyttö ja muovin käyttö pyritään pitämään minimissä. Molempien raaka-aine on fossiilinen uusiutumaton luonnonvara, eli öljy. Koneen polttoaine on öljypohjainen ja muovi itsessään sisältää öljyä. Itse lisäisin siihen myös, että jos koneita tai tarvikkeita hankitaan, kannattaa miettiä sitä, että se olisi mahdollisimman pitkäikäinen ja myös helposti huollettavissa. Huollot on myös syytä tehdä säännöllisesti. Liian moni kotikone hankitaan näitä miettimättä ja silloin kalliskin ostos voi muuttua kertakäyttöiseksi ja se on ihan turhaa luonnon kuormittamista. Muovia on nykyään melko vaikea välttää kokonaan, esim. kasteluletkuissa ja vettä keräävissä järjestelmissä sitä tulee vastaan melko väkisinkin, mutta silloinkin voidaan miettiä, onko tuote tehty pitkäikäiseksi ja onko se valmistettu kierrätysmuovista tai voidaanko tarvittu tuote ehkä valmistaa itse kierrätetystä jo kotona olevasta muovituotteesta, jota ei enää tarvita.

• Puutarhan hoidossa ja kasvivalinnoissa pyritään jäljittelemään luontoa. Kasvit sijoitetaan pihalle niiden omien tarpeiden mukaan, ei niinkään ihmisten mieltymysten ja tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi: Kasvi-istutukset tehdään tontin reuna-alueille, johon hulevesien pintavirtaus suuntaa (tontin pintakallistukset). Tällä saadaan luontaista kastelua kasveille, veden mukana maaperästä irtoavat ravinteet saadaan hyötykäyttöön ja vähennetään lisätyn lannoituksen tarvetta. Mikäli istutusalustan alle on mahdollista rakentaa vettä keräävä salaoja, josta vesi kootaan kokoojakaivoon, saadaan hulevettä hyötykäytettyä kastelussa kuivina jaksoina. Jos vettä ei pystytä keräämään, kannattaa sen kulkua pois tontilta kuitenkin hidastaa. Kasvivalinnat tuolla alueella on mietittävä sellaisiksi, että kasvit sitoisivat vettä mahdollisimman paljon. Valumavesialueelle kannattaa siis istuttaa kostean paikan kasveja, ja kasveja, jotka tarvitsevat paljon vettä tuottaakseen kunnon sadon. Näillä toimilla siis vähennetään huuhtoumaa, vähennetään vesieroosiota ja sato kasvaa suuremmaksi (yksittäisestä omenasta tulee suurempi, kun ravinteet ja vesi tulee kasvin juuristolle myös kuumimpaan kesäaikaan, jolloin sato tuotetaan). Kuiviin ja paahteisiin paikkoihin voidaan kylvää esim. maanpeiteyrttejä, kedon kasveja ja matalia typensitojakasveja, kuten mäkimeiramia, ajuruohoa (timjami), siankärsämöä ja valkoapilaa.

• Tarkoituksena on viljellä alaa monipuolisesti välttäen maaperän väsymistä, jolloin myös tuholaisten ja tautien esiintyminen vähenee. Kasvien vuorotus sinällään ei ole mikään uusi asia, se hyödyttää viljelyssä aina ja siitä olen kirjoittanut blogiini aiemminkin. Myös kursseilla ja luennoilla olen tästä puhunut paljon. Tehkää hyvät ihmiset viljelymuistiinpanoja ja käyttäkää kasvin vuorotusta! Se hyödyttää sadon tuottoa ja kasvien ja lähiympäristösi hyvinvointia. 
• Typensitojakasvit ja syväjuuriset kasvit viljellään viljelykasvien lomassa tai alla, tai suurilla peltoaloilla voidaan pitää ns. maaperän tankkausvuosia, jolloin viljellään vain näitä kasveja tai niitä viljellään esim. kauran kaverina.  Tätä on tehty ns. normaalissakin peltoviljelyssä jo usean vuoden ajan ja moni EU-tuki sitä myös edellyttää. Tämä siis myös muilla kuin luomu- pelloilla. 
• Muista tehdä havaintoja kasvien tarpeista ja myös niiden hyödyllisyydestä muille kasveille, hyönteisille ja koko ekosysteemille. Pienikin kasvi voi hyödyttää hyvin laajasti ympäristöä. 

Esimerkiksi moni köynnöskasvi kuten viiniköynnös tai köynnösruusu tarvitsevat lämpimän ja suojaisan kasvupaikan. Köynnökset kannattaa istuttaa talon läheisyyteen, terassin vierelle. Huom! Ei seinään kiinni koskaan! Näin istutettuna ne saavat talosta suojaa ja lämpöä, samalla ne varjostavat terassia liian kuumalta ja paahtavalta auringolta. Varjostus saattaa viilentää myös talon sisäosia.

• Vältä nurmikkoa ja suosi niittyä. Mitä enemmän on kukkia, sitä paremmin voi pölyttäjät. Muista kuitenkin poistaa vieraslajikasvit, kuten lupiinit. 
• Vältä haravointia. Maahan varisseet lehdet voi silputa maaperän pintaan katteeksi. Samalla ne lannoittavat maaperää. 
• Leikkaa perennat vasta keväällä. Näin suojaat juurakoita ja tarjoat linnuille ruokaa sekä hyönteisille talvehtimispaikkoja. 
• Luonto hakee tasapainoa, kun sille antaa aikaa. Tällä tarkoitetaan esim. sitä, että jos jonain kesänä on paljon tuholaisia, loppukesästä petohyönteisten munia on runsaasti, jolloin luonto korjaa tuholaistilanteen itse seuraavaan vuoteen. Tällöin kuoriutuu runsaasti petohyönteisiä, jotka pitävät tuholaiset kurissa. Tai vaihtoehtoehtoisesti, on tainnut säätutkakuvissa näkyäkin, että runsaina kirvakesinä, rajan yli lentää leppäkerttuarmeija syömään meidän kirvojamme. 
• Hyödynnä viljelyssä ja kasvien kasvattamisessa kerroksellisuus (se mihin kasvien latvukset asettuvat). Niin luontokin tekee. Puiden alle laitetaan matalampia kasveja kuten perennoja sitomaan kosteutta maaperään, hedelmäpuiden väliin voidaan istuttaa syväjuurisia yksivuotisia kasveja, jotka muokkaavat maaperää ja parantavat vesitaloutta yms. 
• Suosi monivuotisia kasveja. Näiden lannoitus- ja veden tarve on yleensä vähäisempää kuin yksivuotisten kasvien on. 
• Pidä mielessä peruskasvualustan rakennusohje. 1 osa savea, 1 osa moreenia ja 1 osa eloperäistä ainesta. Sillä pääsee aika pitkälle.

Listasin alle omia, aiemmin julkaistuja blogitekstejäni, josta voit hakea lisätietoja moniin permakulttuuriin liittyvistä puutarhanhoidon osa-alueista. Ne löydät, kun selaat blogitekstejä eteenpäin.

• 23.2.2024 Biohiili- teksti. 
• 1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?
• 30.11.2023 Potageriunelmia. 
• Joulukuu 2022- Helmikuu 2023 Pihakasvien valintaa, useita kirjoituksia. 
• 20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä. 
• 5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella. 
• 6.10.2021 Voihan hiilinielu! 
• 31.8.2021 Perustetaan niitty. 
• 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan. 
• 24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, Lahopuutarha. 
• 3.6.2020 Hieman asiaa mullasta.