Kausi 2025 on nyt käynnissä.

Torstai 5.6.2025 - Sirkku

Kausi 2025 alkoi täysillä.

Kesäkuun ja kauden 2025 viheralueiden hoitotyöt ovat alkaneet ja puutarhuria viedään nyt Kuivan_ja_paahteisen_paikan_istutus_ja_pergola.jpg sen verran ”tukka putkella”, että ehdin kirjoittamaan blogiani vähän harvemmin. Nyt on kuitenkin sadeaamupäivä, ja käytän heti tilaisuuden hyväkseni ja istun hetken aikaa kotitoimistossani tietokoneen äärellä. Leijonanosa tästäkin aamupäivästä meni kaikkien tylsien asioiden kuten kirjanpidon ja laskutuksen tekoon, mutta vihdoin on hetki aikaa miettiä mitä kaikkea toukokuussa ehdittiinkään tehdä.

Toukokuuhun mahtui kolme piharakentamista kahden ja puolen viikon sisälle. Osa vähän pienempiä projekteja ja sitten yksi vähän isompi. Ihanaa tässä työssä on se, että saa nähdä asiakkaan riemun kun suunniteltu muutos onnistuu. Kahdessa kohteista en suinkaan ollut töissä yksin. Ensimmäisessä kohteessa Eliittipihat oy oli rakentamassa raskaita rakenteita ja tekemässä maatyöt ja jälkimmäisessä kohteessa Matti Niinikoski tiimeineen teki kaivuut, mullan levitykset ja puutyöt. Kiitos kaikille osapuolille, jälki oli huippua taas kerran ja on ihanaa kun kollegoita, joille voi soittaa kun apua kohteisiin tarvitsee. 

Itse sain keskittyä vain ”siihen mukavaan osaan”, eli piha- ja kasvisuunnitteluun, ja kasvien istutukseen. Kasvit kaikkiin kohteisiin tuli Hankkija Porvoosta. Kiitos myös sinne hyvästä yhteistyöstä. Kasveja tuli useammalta tukulta ja ne olivat hyvälaatuisia ja kovassa kasvussa. Erityisesti mieleen jäi asiakkaalle kuivan ja paahteisen paikan perennaistutukseen tulleet maanpeiteyrttien taimet. Itselle uusia tuttavuuksia olivat sitruunatimjami ja suklaaminttu. Toki timjami (ajuruohot) ja minttu kasvina muutoin ovat tuttuja, mutta nämä lajikkeet olivat nyt minulle uusia. Molemmissa oli aivan huikea tuoksu! 

Toukokuu oli jotenkin siitä outo, että täällä Etelä-Suomessa oli todella pitkään todella kylmiä öitä. Jotenkin tuntui, että siihen normaaliin puutarhurin arkeen päästiin vasta ihan toukokuun loppupuolella, koska esim. nurmikko ei vain kasvanut kylmien öiden vuoksi. Maaperästä routa taasen lähti aikaisin, joka mahdollisti maarakentamisen aloittamisen normaalia aikaisemmin. Siinähän sitten oltiinkin kun pihat oli muutoin rakennettu, mutta siirtonurmea ei vielä saanut mistään. Siirtonurmien toimittajat olivat kyllä valmiita irroittamaan sitä maasta, mutta kuka uskaltaa ostaa ja asentaa nurmea, josta et voi varmuudella sanoa että se on kasvussa ja selvinnyt talvesta?

Moni muukin asia kuin nurmikon leikkuu ja asennus odotti lämpimämpiä kelejä. Kitkemään Koynnoshortensia_toukokuun_lopussa_2025.jpg  kyllä pääsi. Puutarhuriakin jaksaa ihmetyttää miten rikkaruohot kyllä kasvavat, vaikka kaikki muut kasvit jumittavat kasvuaan kylmien öiden vuoksi. Lannoitusta sen sijaan ei kannattanut laittaa, koska kevätlannoksesta on eniten hyötyä silloin, jos se levitetään kevään kovimman kasvun aikaan. Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä hetkeä kun se nurmikko on ensimmäisen kerran yli 10 cm korkuista ja leikataan ensimmäisen kerran. Keskimääräisesti se on ollut Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoilla, nyt mentiin viikolla- kahdella siitä yli. Viimeiset kanankakat olen levittänyt tällä viikolla, eli kesäkuun alussa. Tämä kylmien öiden aiheuttama kasvuunlähtö jumitus tuntui koskevan varsinkin matalajuurisia kasveja, syvempijuurisilla kasveilla rytmi tuntuu olevan toiseen suuntaan vinossa aikaisin sulaneen roudan vuoksi. Kuvasin toukokuun lopussa omasta pihastani köynnöshortensian, joka puskee kukkanuppuja jo näkyville. Sen oikea kukinta-aika on vasta heinä-elokuussa. Saa nähdä miten käy, kukkiiko monivuotiset pensaat ja perennat viime kesän tavoin kuukautta etuajassa?

Töiden lomassa on toisinaan hyvä välillä ottaa pieni hetki alkukesän kukinnasta nauttimiselle. Samalla sitä tulee arvioitua omaa työtänsäkin. Tulppaanit ja muut sipulikukat ovat nyt täydessä loistossaan ja moni aikainen perenna kukkii joko nyt tai kukintaa on saanut ihastella jo toukokuun alussa. Muista sinäkin ottaa kahvi- tai teekuppi käteen ja lähteä kiertämään puutarhaa ihailumielessä. Iloitse kukista ja kuuntele linnunlaulua, vedä syvään henkeä ja anna sykkeen laskea. Sitä vartenhan se puutarha on olemassa. Sen ääreen on muistettava pysähtyä ja siitä on muistettava nauttia. 

Syreenin_nuput_2025.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puutarha, puutarhatyöt, pihatyöt, pihasuunnittelu, viherrakentaminen, viheralueiden hoito, piharakentaminen, kasvi, kasvi-istutus, puut, pensaat, köynnökset, perenna, perennat, maanpeitekasvit, köynnöshortensia, terassi, pergola, pergolaseinä

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti Orvokki.jpg sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen Tervaleppa.jpg kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille! Orvokit_2025.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kevätlannoitus, kalkitus, puunleikkaus, puutarhan hoito, puutarhan kevättyöt, puutarhakurssit

Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

 

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen.Viinikarho_kuva_Kati_Muurikoski.jpg Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

 

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

  • Menestymisvyöhykkeet I-IV.
  • Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
  • Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

 

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

 

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

 

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). Clematis_jackmannii_ja_pionit

  • Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
  • Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
  • Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
  • Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
  • Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

 

Jalokärhö Lanuginosa. Loistokarho_Nelly_Moser_jalokarho.jpg

  • Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
  • Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
  • Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

 

Jalokärhö Patens.

  • Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta Clematis_Piilu.JPG alkaa keskimäärin juhannuksena.
  • Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
  • Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
  • Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

 

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

  • Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
  • Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
  • Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
  • Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
  • Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
  • Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
  • Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
  • Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
  • Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
  • Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, kärhö, jalokärhö, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä,

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin Clematis_Piilu.JPG kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja Alppikarho_kuva_Kati_Muurikoski.jpg humuspitoinen maaperä.

  • Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
  • Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
  • Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
  • Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
  • Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

  • Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
  • Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja Kruunukarho_taimilappu humuspitoinen maaperä.

  • Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
  • Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
  • Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

  • Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat     Clematis_alpina_plena_yksittainen_kukinto            tarha-alppikärhöihin.
  • Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

 

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, kärhö, jalokärhö, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö Koristeomenapuun_silmu maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

  • Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä Kylvopotit kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
  • Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
  • Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun. Kuusiaidan_vuosikasvut Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.
  • Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
  • Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
  • Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
  • Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä Leikattu_hortensia.jpg kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

  • Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
  • Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
  • Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
  • Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
  • Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Leikattu_paarynapuu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puiden leikkaus, hedelmäpuiden leikkaus, omenapuun leikkaus, pensaiden leikkaus, kuusiaidan leikkaus, tuija-aidan leikkaus, pensasaidan leikkaus, komposti, kompostin herättely, hortensian leikkaus, ajankohtaiset puutarhatyöt

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. Rosa_flammentanz

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

 

Köynnösruusut.

  • Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
  • Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
  • Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
  • Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
  • Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

 

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
  • Kasvin valovaatimus: Aurinko.
  • Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
  • Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
  • Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. Tapsa_ruusukoynnos_kuva_2.jpg

  • Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
  • Valovaatimus: aurinko.
  • Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
  • Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
  • Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
  • Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

  • Vyöhykkeet I-IV.
  • 2- 3 m.
  • Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
  • Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
  • Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
  • Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
  • Valovaatimus: aurinko.
  • Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
  • Kasvin koko: 2 m x 1 m.
  • Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
  • Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

  • menestymisvyöhykkeet I-III.
  • Valovaatimus: aurinko.
  • Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
  • Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
  • Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
  • Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

Rosa_flammentanz_kuva_Kati_Muurikoski.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, köynnösruusu, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

 

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. Villiviini_puunrungolla

  • Menestymisvyöhykkeet: I-V.
  • Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
  • Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
  • Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
  • Kukinta huomaamaton.
  • Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
  • Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
  • Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. Villiviini
  • Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
  • Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
  • Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
  • Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
  • Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-IV. Viinikoynnoksen_lehti
  • Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
  • Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
  • Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
  • Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-II.
  • Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
  • Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
  • Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-II.
  • Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
  • Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
  • Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
  • Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

  • Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
  • Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
  • Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
  • Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
  • Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.


Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. Viinikoynnos_aitoviini_marechal_foch

  • Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
  • Kasvin valovaatimus: Aurinko.
  • Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
  • Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
  • Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, viiniköynnös, villiviini, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä,

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti Pieni_piha esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. Koynnos_etelarinteessa

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

  • Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

  • Menestymisvyöhyke I-V(VI).
  • Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
  • Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
  • Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

  • Menestymisvyöhykkeet I-III.
  • Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
  • Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
  • Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
  • Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

  • Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
  • Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
  • Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
  • Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. kiinanlaikkaukoynnos_ja_villiviini_syysvarit

  • Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
  • Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
  • Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
  • Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
  • Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
  • Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
  • Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
  • Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
  • Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
  • Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
  • Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
  • Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
  • Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
  • Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
  • Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, kärhö, köynnösruusu, viiniköynnös, villiviini, humala, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. Koynnoshortensian_kukinto

  • Menestymisvyöhykkeet: I-III.
  • Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
  • Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
  • Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
  • Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
  • Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
  • Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
  • Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
  • Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
  • Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
  • Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
  • Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

  • Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana Muratti.jpg  monivuotisena kasvina ruukussa.
  • Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
  • Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
  • Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
  • Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
  • Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
  • Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
  • Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
  • Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
  • Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
  • Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
  • Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
  • Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. Alppikarho_plena

  • Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
  • Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
  • Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
  • Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
  • Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
  • Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
  • Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
  • Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

  • Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
  • Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
  • Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
  • Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.

Alpina_plena_kuusiaidassa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Varjon köynnös, Köynnös, kärhö, jalokärhö, köynnösruusu, viiniköynnös, villiviini, humala, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä, köynnöshortensia, keijunmekko,

Köynnöksiä leikkaamaan

Torstai 13.2.2025 - Sirkku

Köynnösten hoito, leikkaukset.

Ennen blogitekstin aloitusta: Isot kiitokset ystäville, joilta olen saanut köynnösten kuvia, joita saan blogitekstissä lainata. Ruusukuva: Tapio Hietaniemi, Aitoviiniköynnös ja jalokärhö: Marjut Turunen. Loput kuvat ovat omia. Huom. kuvia ei saa lainata eikä kopioida blogistani eteenpäin.

Taustamateriaalin lähde: Taimistoviljelijät ry, Ella Räty kotipihan köynnökset sekä Viheralueiden puut ja pensaat- kirja, 6. painos.

Köynnöstä valitessasi, ja sille oikeaa kasvupaikkaa miettiessäsi, olet joutunut pohtimaan seuraavia asioita.

 

  • Mikä on tämän kasvin kasvutarkoitus juuri minun pihassani? Onko se koristekasvi, Niityn_pohja_ja_lahopuuaita_koynnostekstilla.JPG suojakasvi, satokasvi vai onko sillä jokin muu käyttö sinun pihassasi, kuten esim. olla hulevesien ja maa-aineksen sitoja. 
  • Sen jälkeen olet miettinyt kasvupaikan valo-, vesi- ja ravinneolosuhteita ja sitä mille kasvilajille ja lajikkeelle ne sopivat parhaiten ja täytyykö näitä ehkä kenties muuttaa, jos haluat jonkin tietyn kasvin kasvamaan valitsemallesi paikalle. 
  • Onko kasville ja sen juuristolle riittävän iso tila tuolla kasvupaikalla? Esim. multatilaa on vaikea suurentaa, jos alla on kallio. 
  • Mitkä ovat ympäröivät kasvit ja voivatko ne vaikuttaa kasvin menestymiseen valitsemallasi paikalla? Esim. havut happamoittavat maaperää tiputtamiensa neulasten avulla ja suuret lehtipuut vievät maaperästä ravinteita ja vettä.

 

Näiden mietintöjen jälkeen olet päässyt pohtimaan mikä kasvi valitsemassasi kasvupaikassa kasvaisi (puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet), mistä ko. kasvin lajikkeista pidät ja mikä niistä menestyisi pihassasi mahdollisimman vähäisellä hoidolla. Jälkimmäinen huomio saattaa tuntua kummalliselta ajatukselta, mutta se perustuu ammattilaisen kokemukseen. Kertaakaan, asiakkaiden pihoissa käydessäni, ei kukaan ole pyytänyt mahdollisimman vaikeasti hoidettavaa pihaa! Joka ainoan kerran se pyyntö jossain vaiheessa tulee, että haluamme mahdollisimman helppohoitoisen pihan. Tätä periaatetta kannattaa siis noudattaa. Mieti kasvin kasvupaikka ja sitä ympäröivät rakenteet jo ennen istutushetkeä sellaisiksi, ettei alueen hoitaminen ala myöhemmin ärsyttämään ja että varsinkin köynnös ei aiheuta kiinteille rakenteille ongelmia ja sitä kautta mahdollisia terveyshaittoja ihmisille.

 

Näiden pohdintojen jälkeen olet valinnut kasvin ja sen lajikkeen, olet muokannut maaperän sille sopivaksi, rakentanut tuennat ja olet istuttanut taimen. Köynnöksille sopiva istutusväli riippuu köynnöksen tulevasta kasvutavasta ja koosta. Yksivuotisia köynnöksiä voit suureen ruukkuun laittaa keskimäärin 1-3 kpl, kasvihuonekurkuille sopiva istutusväli on 2/m, perennoivasti kasvavia köynnöksiä n. 1-2/m kun taas puuvartisilla köynnöksillä taimiväli vaihtelee kasvin kasvatustavan mukaan. Esim. kärhöjä voi istuttaa 1/m, kun taas köynnöshortensian ja viiniköynnöksen laittaisin paljon harvempaan. Kyseiset kasvit kasvavat paikallaan kauan, jolloin yksittäisestä kasvista tulee suuri. Tuolloin istutustiheys voi olla esim. 1-3 m tai jopa harvempi.

 

Leikkaukset.

 

Ruohovartisia köynnöksiä ei juurikaan tarvitse leikata. Vain kuolleet versot poistetaan joko Kesakukkakoynnos myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä ennen uuden kasvukauden alkua. Muut leikkaukset rajoittuvat lähinnä kasvuston tarvittaessa tehtävään siistimiseen. Muistathan, että monet yksivuotiset köynnökset toimivat myös leikkokukkina esim. kimpuissa!

 

Yleisohjeena voidaan pitää ihan kaikille puuvartisille kasveille sitä, että leikkaa mieluiten vuosittain vähän kuin harvoin ja kerralla paljon. Liian kova leikkaaminen heikentää aina talvenkestävyyttä. Voimakkaampi leikkaus tehdään vain, jos se on kasvin kunnon vuoksi välttämätöntä. Laitan tähän ohjeet niitä köynnöksiä koskien, joiden leikkauksesta minulla tulee kaikista useimmin kysymyksiä.

 

Istutusleikkaus.

 

Monivuotisen puuvartisen köynnöksen istutuksen yhteydessä on jo kiinnitettävä huomiota taimen haaroittumiseen. Mikäli taimi on huonosti haaroittunut, tehdään sille istutusleikkaus istutuksen yhteydessä. Keväällä istutettavalle taimelle tämä voidaan tehdä istutushetkellä, syksyllä istutettujen taimien annetaan juurtua talven ajan ja istutusleikkaus tehdään vasta seuraavana keväänä. Istutusleikkauksessa köynnöksen oksat leikataan muutaman lehtisilmun yläpuolelta poikki, n. 25 cm- 30 cm:n korkeudelta. Tämä saa kasvin haaroittumaan ja kasvamaan tuuheammaksi. Viiniköynnöstä ei leikata keväisin, se on mahlavuotokasvi. Ainoastaan kuolleet, paleltuneet tai muutoin vaurioituneet versot poistetaan. Sille istutusleikkauskin on siis tehtävä niin, että sillä on lehtimassa päällä.

 

Hoitoleikkaukset.

 

Hoitoleikkausten tarve ja ajankohta riippuvat kasvilajista. Yleensä köynnöksiä ei ole tarpeen muutoin leikata, niistä lähinnä poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia pois tai toisinaan liian tiheää kasvustoa harvennetaan ja päästetään auringonvalo ja ilma kiertämään kasvin sisäosiin saakka.

 

Vanhaksi kasvanut ja ränsistynyt kasvusto voidaan nuorentaa leikkauksen avulla. Kasvusto nuorentuu myös harventamalla, mutta joskus rajumpi leikkaus voi olla tarpeen. Tällöin kasvusto leikataan poikki n. 30-40 cm:n korkeudelta. Köynnöstä nuorentaessa kannattaa varautua kukinnan menettämiseen kuluvalta ja mahdollisesti myös seuraavalta kesältä. Monet köynnöksistä kukkivat edellisen vuoden versoilla, ja jos leikkaat versoja runsaasti, tulet poistaneeksi kukkivat versonosat ja silmut pois. Kukinta palaa kyllä myöhempinä vuosina, kunhan kasvi on saanut kasvatettua uusia versoja harvennettujen tilalle.

 

Runsasta ja säännöllisempää leikkausta kaipaavia köynnöksiä ovat lähinnä viiniköynnökset, jalokärhöt ja köynnösruusut.

 

Viiniköynnöksen leikkaus.

 

  • Huom! Mahlavuotokasvi, ei leikata koskaan keväällä, vaan leikkaus tehdään joko Aitoviinikoynnos.jpg keskellä kesää kasvin ollessa täydessä lehtimassassa tai syksyllä kasvin mentyä lepotilaan. Keväisin poistetaan vain kuolleet, vaurioituneet tai paleltuneet versot. 
  • Viiniköynnöksen leikkaustapoja on varmasti yhtä paljon, kun on viinitilojakin ja kaikki tilat ovat varmasti sitä mieltä, että heidän leikkaustapansa on se ainoa ja oikea. Keski-Euroopassa on tapana, että viiniköynnökset leikataan T:n tai J: n muotoon, tällöin runko on 50–80 cm:n korkuinen ja siitä lähtee joko yksi tai useampi haara leikkaustavan mukaan. Tuolloin uudet versot kasvavat 50–120 cm:n korkeudella ja rypäleetkin roikkuvat tuesta ilmassa. Tämä leikkaustapa vähentää talvisuojaustarvetta, jos on lunta. Keväällä kasvuun lähteviä silmuja tulisi olla n. 15–30 kpl, riippuen viiniköynnöksen lajikkeesta ja kasvien istutustiheydestä. 
  • Suomessa leikkaustavan on otettava huomioon talviolosuhteet ja keväthallojen yleisyys. Täällä viiniköynnöstä saatetaankin kasvattaa ns. pensasmaisena kantoversokasvatuksena. Silloin taimen runko on 10–30 cm. Syksyllä näin lyhyeksi leikattu verso on helppo suojata ankaranakin talvena laskemalla versot maahan ja peittämällä versosto ja runko pakkaspeitolla. Versot lähtevät kannosta kasvuun ja syksyllä kantoon jätetyistä 2.5 silmun oksista löytyy keväällä 10–20 silmua, joista sato saadaan. 
  • Leikkauksen tavoitteena on kasvattaa köynnös, jossa on 2–3 vahvaa päärankaa, josta kasvaa satoa tuottavat versot. Istutuksen jälkeisenä syksynä versoja lyhennetään niin, että niihin jää max 4 silmua jäljelle. Leikkauskohta on n.  1 cm viimeisen jäljelle jäävän silmun yläpuolelta. kun silmun ja leikkauskohdan väliin jää vähän tilaa, ei ylin silmu kuivu. 
  • Keskikesällä poistetaan versoista ylimääräiset rypäletertut. Viiniköynnös jaksaa tehdä valmiiksi 2 viinirypäleterttua versoa kohden, ylimääräiset poistetaan ja jätetään vain suurimmat kasvamaan. Ylemmän tertun yläpuolelle versoon jätetään 1–2 lehteä, jonka jälkeen verso katkaistaan. Tällöin kasvi keskittyy valmistamaan valmiiksi sillä jo olevat rypäleet. 
  • Kesällä poistetaan myös varkaat, joita kasvi kehittää varsinkin leikkauksen jälkeen. Vain alimmat lehdet jätetään paikoilleen. 
  • Elokuussa ja alkusyksystä sadon ympäriltä voidaan poistaa niitä varjostavia versoja ja lehtiä, jotta sato ehtisi kypsyä valmiiksi. 
  • Versoston varsinainen leikkaus tehdään syksyllä, kun kasvi on tuleentunut. Silloin satoa tuottaneita versoja lyhennetään niin, että niihin jää vain 1–2 silmua, hedelmättömiin versoihin saa jäädä 4–6 silmua.

 

Köynnösruusun leikkaus.

Köynnösruusun leikkaus ja leikkausajankohta riippuu siitä mihin aikaan vuodesta kasvi Rosa_flammentanz kukkii. Jako menee karkeasti arvioituna noin juhannuksesta. Mikäli ruusun kukinta-aika on ennen sitä, kukkii ruusu edellisen vuoden versoilla ja silloin kevätleikkaus vähentää kesän kukintaa. Nämä ruusut kannattaakin leikata vasta kukinnan jälkeen heinä-elokuussa. Kevätleikkausta pyritään tuolloin välttämään ja keväisin maalis-huhtikuussa, kasvista leikataan vain kuolleita ja vaurioituneita oksia. Ruusu kasvina ei sinällään kaihda kevätleikkausta. Se on sille ajallisesti ihan hyvä leikkausaika, mutta silloin kasvi ei vain kuki, vaan keskittyy uusien oksien kasvattamiseen. Lajikkeista esim. ´Pohjantähti´, ´Flammentanz´ ja ´Baltimore Belle´ kukkivat edellisen vuoden versoilla.

Loppukesästä kukkivia ruusuja taas voidaan leikata myös keväällä kasvin ollessa lepotilassa, ja kovimpien pakkasjaksojen jo mentyä ohi. Lepotilainen kasvi on sellainen, jonka silmut ovat vielä pienet, tuolloin nestekierto ei ole vielä ehtinyt alkaa. Jos silmut ovat jo pullistuneet, kannattaa leikkaus suosiolla siirtää keskikesään. Loppukesästä kukkivia ovat:

Ruusuja voidaan myös leikata syksyllä kasvin tiputettua lehdet ja mentyä takaisin lepotilaan.

  • Ruusuköynnösten leikkauksessa noudatetaan pääsääntöisesti pensaiden leikkausten ohjeistusta.
  • Versoja voidaan harventaa kasvuston käytyä liian runsaaksi ja ehkä ränsistyneeksi. Tuolloin poistetaan kuolleet osat ja tarvittaessa ohuimmat pääversot, jotta uusille versoille tulee tilaa kasvaa. Pääsääntönä harvennukselle voisi pitää, että valon ja ilman tulee päästä myös kasvin sisäosiin ja kasvin on oltava myös sisältä koko kesän vihreä ja hyvinvoiva.
  • Versoja voidaan typistää, jos kasvi kasvaa liian pitkäksi, tai jos sen halutaan haaroittuvan voimakkaammin. Versojen typistys kannattaa tehdä keväisin, kun kasvi on lepotilassa. Tuolloin pääversoista kasvavat sivuversot lyhennetään n. 10 cm:n mittaisiksi, eli n. 2–4 silmun yläpuolelta.
  • Versoja voidaan myös leikata alas, jos kasvin osa on kuollut tai vaurioitunut tai se on todella vanha ja ränsistynyt. Vanhat ja ränsistyneet oksat kukkivat huonosti. Tuolloin oksat leikataan mahdollisimman läheltä maanpintaa n. 2–4 silmun yläpuolelta poikki. Alasleikkaus kannattaa tehdä aina kevätleikkausaikaan, kasvin ollessa lepotilassa. Tuolloin on vähiten lahottajasienten ja kasvitautien itiöitä ilmakehässä. 
  • Syksyllä kukinnan jälkeen kukkineet versot voidaan typistää ylimmän viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Tämä saa kasvin kasvattamaan loppusyksyn ja talven aikana uusia kukkaoksia. 
  • Kaikki leikkaus pyritään tekemään kuten muillakin puuvartisilla kasveilla. Terävillä ja puhtailla välineillä, tappeja ei saisi jäädä ja oksan kallus tulisi jäädä kasviin ehjäksi.

 

Kärhöjen leikkaus.

  • Pääsääntöisesti kärhöjä leikataan kuten kaikkia muitakin köynnöksiä. Kärhöjä voidaanLoistokarho_Nelly_Moser_jalokarho.jpg harventaa ja typistää ja myös tarvittaessa leikata oksia alas. Tarkemmat haluamasi kärhölajikkeen leikkausohjeet kannattaa kysyä puutarhamyymälästä taimea ostaessasi. 
  • Tietyt kärhöt saattavat palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa, nämä leikataankin kovina ja lumettomina talvina keväisin alas ja ne kasvattavat uudet kukkivat oksat kesän aikana. Näitä ns. perennoivasti kasvavia kärhöjä ovat mm. alppikärhön ja siperiankärhön lajikkeet. Näidenkin kohdalla alasleikkaus kannattaa kuitenkin tehdä vasta kun näkee, ettei vanha versosto lähde kasvuun. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain. 
  • Vanha kärhö saattaa monesti olla alaosastaan vain pelkkää runkoa ja kaikki vihreä ja kukinta on latvassa. Tällaista vanhaa kärhökasvustoa voi uusia leikkaamalla kasvia ns. metrin- puolentoista korkeudelta poikki. Tämä aktivoi unessa olevia kasvusilmuja ja saa köynnöksen alaosan tuuheutumaan. Uusien versojen lähtiessä kasvuun, voi jatkossa kasvia harventaa ja jatkaa kasvin uusimista tällä tavoin. 
  • Jalokärhö on kärhöistä vaativin leikkauksen suhteen. Jalokärhö istutusleikataan istutuksen yhteydessä n.  30 cm:n korkeudelta poikki, eli n. 2–3 silmuparin yläpuolelta. Näin kärhö haaroittuu hyvin ja keskittyy ensin juurtumaan uuteen kasvualustaansa. Syksyisin jalokärhöt leikataan n.  15 cm:n korkeudelta poikki silloin kasvi on mennyt takaisin lepotilaan, eli tiputtanut lehtensä pois (keskim. lokakuun loppu). Leikkauksen jälkeen juuristo ja jäljelle jäänyt versosto suojataan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puutarha, puutarhan kevättyöt, Köynnös, viiniköynnös, kärhö, alppikärhö, viinikärhö, tiukukärhö, siperiankärhö, lumikärhö, clematis, jalokärhö, Jackmannii, köynnösruusu, köynnösruusun leikkaus, viiniköynnöksen leikkaus, kärhön leikkaus

Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 2.

Köynnöksiä istuttamaan. Villiviinin_syysvarit

 

Edellisessä blogitekstissäni kirjoitin jo paljon köynnösten valintaan liittyvistä asioista, sekä siitä millaisia köynnösten ominaisuudet ja käyttökohteet ovat. Köynnös on mielestäni vähän aliarvostettu kasvi, johon liittyy “talon sairastuttaja”- stigma, mutta suosittelen kokeilemaan köynnöksiä rohkeasti. Kunhan vain estätte niiden pääsyn talorakenteeseen kunnolla, köynnöksestä voi olla paljon iloa ja hyötyä pihassa kasvaessaan. 

 

Milloin köynnöksiä voidaan istuttaa? 

 

Astiataimia voit istuttaa aina kun maa on sula. Lähes kaikki puutarhamyymälöiden köynnöstaimet ovat astiataimia. Jotkut köynnökset, kuten esim. villiviini, on niin elinvoimainen, että siitä voidaan ottaa kevättalvella latvaversoja, joita juurrutetaan. Juurien kasvatusta voidaan kokeilla ihan vesilasissa tai kasvi voidaan työntää kosteutta pidättävään kasvualustaan. Toki juurien kasvuun lähtö on aina vähän arpapeliä, mutta näin voi koettaa lisätä taimimäärää vähällä rahalla, jos olet vaikka leikkaamassa vanhaa ja ränsistynyttä köynnöstä. Latvapalat siis vain kasvamaan. 

Ilmastollisesti arkoja köynnöksiä, kuten esim. jalokärhöt tai köynnösruusut suositellaan kuitenkin aina istuttamaan keväällä, vaikka ne olisivatkin astiataimia. Tämä johtuu siitä, että niille halutaan antaa yksi kesä aikaa juurtua kunnolla ja kasvattaa juurensa syvemmälle, ennen kuin talviaika ja routa tulee. Tällä varmistetaan niiden talvenkestävyyttä. 

 

Köynnösten tarvitsema istutustila ja niille sopiva kasvualusta. 

 

Yleensä köynnökset ovat pihaan tullessaan paljon korkeammassa ja kapeammassa ruukussa kuin esim. pensaat ovat. Tämä jo sinällään aiheuttaa haasteita monella istutuspaikalla ja antaa jo vinkkiä istuttajalle siitä mihin pitää varautua. Istutustila on monesti loppua kesken. Osa köynnöksistä on omajuurisia ja niitä ei tarvitse istuttaa niin syvään kuin jalonnettujen köynnösten istutussyvyys on, mutta koska köynnös istutetaan tukeen päin vinoon, vaaditaan silloinkin yleensä enemmän tilavuutta juuristoalueeseen kuin normaalilla astiataimella tarvittaisiin. Myös kasvin juuriston suuruus tulevaisuudessa tulee ottaa tässä tilanteessa huomioon. Esim. Viiniköynnösten juuret voivat ulottua monen metrin syvyyteen ja usean metrin leveydelle, sitä ei siis kannata kovin pieneen tilaan istuttaa, jos satoa haluaa. Näiden köynnösten kanssa kasvualustan pohja kannattaa jättää kankaattomaksi niin, että juuret pääsevät kasvamaan pohjamaahan. 

 

Suurin osa köynnöksistä istutetaan ihan normaaliin puutarhamultaan. PH mullalla on n. 6–6,5. Mullan tulisi olla siis lannoitettua ja kalkittua puutarhamultaa. Köynnöshortensian voi istuttaa happamampaan kasvualustaan ja se sopiikin varjon havuistutusten yhteyteen kukkijaksi. Hortensiat kestävät Suomessa niin happaman kuin kalkitun kasvualustan istutushetkellä, maaperän happamuus vain vaikuttaa kukinnon väriin. Jatkossa hortensiaistutuksia ei kuitenkaan yleensä kalkita. Tässä on muistettava, että Suomen maaperä on normaalisti hapan havukasvien ansiosta. Kasvualustan on oltava sopivasti ilmavaa ja kosteutta pidättävää ja sen on sisällettävä eloperäistä ainesta ja ravinteita, ihan niin kuin kaikilla muillakin kasveilla. Ehkä tässä tilanteessa kasvualustalla säädetään tarvittaessa juuriston lämpötilaoloja. Ilmavampi kasvualusta lämmittää juuriston ympärystää ja parantaa kylmänarkojen kasvien selviämistä talven yli. Tuolloinkin on kuitenkin huolehdittava, että syvemmällä pohjamaassa on oltava riittävästi kosteutta saatavilla. 

 

Minimikasvualustasyvyys on omajuurisella köynnöksellä n. 50 cm, mutta jalonnetuille köynnöksille tuo ei yleensä riitä. Nämä kaipaavat 70–80 cm:n syvyisen kasvualustakerroksen. Istutuspaikan leveys taasen... sielläkin 50 cm on mielestäni minimi. Monesti nuo köynnösten purkit voivat olla jo itsessään 25 cm- 40 cm pitkiä ja kun se pitää saada istutuspaikkaan vinoon tukeen nähden. Omiin suunnitelmiini olen laittanut 80–100 cm köynnösten istutusalueen leveydeksi ja olen istuttanut niiden juurelle matalia perennoja maanpeitteeksi.  

 

Muuta huomioitavaa: 

 

Istutuksen yhteydessä kannattaa varoa köynnösten herkkiä juuria. Kun kasvualustapaakku on noin korkea, se painaa ja varsinkin kun taimi on märkä ja sitä otat pois ruukusta, voi vaurioita tulla. Itse yritänkin huolehtia, että köynnös on varmasti kunnolla läpijuurtunut paakkuun ennen sen siirtämistä ruukusta pois. Tällöin kasvuunlähtö on varmempaa. 

 

Köynnökset on istutettava riittävän kauas seinästä. Nykyiset ohjeet talorakentamisessa on,Omajuurisen_koynnoksen_istutus.jpg että metri talon seinästä tulisi olla kiviainesta, mutta tämä ei toteudu yleensä vanhemmissa pihoissa, vaan istutusalueet ovat lähempänä taloa. Vähintään kuitenkin 50 cm:n levyinen kiviaineskaistale kannattaa olla talon ja kasvualustan välissä. Kiviaines ja kasvualusta erotetaan toisistaan vähintään juuriestekankaalla. Vedet johdetaan pois rakennuksen perustuksesta yleensä salaojilla, jos köynnös istutetaan lähelle salaojia, kannattaa salaoja ympäröidä juuriestekankaalla, ettei juuret kasva veden perässä salaojaan ja tuki sitä. Talon lähelle istutettaessa on muistettava huolehtia, että pintakallistus pysyy vaadittuna 5%:na/ etenemämetri ja ettei kasvia istutettaessa tulla vahingoittaneeksi talon eristyksiä, jotka tulevat usean metrin etäisyydelle talon seinästä. 

 

Muista levitellä juuria varoen istutuskuoppaan, älä revi tai kierrä juuria kiepille. 

 

Istutussyvyys:  

 

Taimet asetetaan vinoon istutustukeen nähden, tällä vähennetään raskaan lehtimassan jaJalonnetun_koynnoksen_istutus.jpg oksiston aiheuttamaa painetta juurtumiskohtaan ja estetään oksiston repeytyminen irti juurista kovan myrskyn aikana. Omajuuriset ja hyvin kylmää kestävät taimet voidaan istuttaa vain muutama senttimetri syvempään kuin mikä niiden edellinen istutussyvyys on ollut. Jalonnetut köynnökset tai muutoin kylmänarat köynnökset istutetaan reilusti syvempään. Jalonnuskohta tulisi saada n. 15 cm:n syvyyteen ja koska jalonnuskohta voi olla n. 15 cm:n korkeudessa ruukun pinnasta, voi uusi istutussyvyys olla 30 cm syvemmällä kuin vanha syvyys on ollut. Jalonnetun taimen yleensä tunnistaa siitä, että ruukku on niitä korkeita Tantop- ruukkuja ja kasvin rungossa näkyy jossain kohdassa paksumpi jalonnuskohta. Toisinaan on vaikea tietää miten mikäkin taimi tulisi istuttaa. Muista silloin lukea ohjeet taimilapusta tai istutuspurkista. Asiantuntevat puutarhamyyjät osaavat kyllä antaa sinulle oikeat istutusohjeet taimen mukaan, kun muistat vain kysyä. 

 

Istutuksen jälkeen:  

 

Istutuksen yhteydessä taimia kastellaan kuten mitä tahansa muitakin istutettuja astiataimia. Itse laitan 20–40 litraa/ vettä useassa erässä ja hitaasti. Määrä on vähän liukuva, mutta perusperiaatteena voisi olla, että ruohovartisille 20 litraa/m2 ja puuvartisille 40 litraa/ taimi. Jatkossa tehtävien istutuskasteluiden osalta on minulla pohja-ajatuksena ollut, että mielummin harvemmin ja paljon. Tämä tarkoittaa 2–3 kertaa viikossa ensimmäisen kahden viikon ajan. Vesi annetaan matalalla paineella ja mieluiten ihan kastelukannulla ja ilman mitään lisäsuuttimia, jotka hajottavat pisaraa. Kasvualustan on kastuttava koko syvyydeltä ja sielläkin määrät vaihtelevat jo säidenkin vuoksi. Sateisella säällä koko kasvualustan kastumiseen voi riittää 10 litraa, joskus tarvitaan tuo 40 litraa. Kasvualustaa pitää siis vähän lukea ja tarkkailla. Välipäiviä on hyvä olla välissä ja vesi ei saa jäädä seisomaan kasvin juuristolle. 

Koynnosten_syysvarit

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, kärhö, jalokärhö, köynnösruusu, viiniköynnös, villiviini, humala, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä, köynnöshortensia, keijunmekko,

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaanClematis_Piilu.JPG tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

  • Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
  • Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
  • Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
  • Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
  • Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
  • Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
  • Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 
Mitä pitää huomioida köynnöstä valitessa?

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.


Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: Keijunkukka

  • Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
  • Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
  • Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

  • Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
  • Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
  • Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
  • Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

  • Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. TämäVilliviini tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
  • Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
  • Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Koynnoshortensia_seinalla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köynnös, kärhö, jalokärhö, köynnösruusu, viiniköynnös, villiviini, humala, köynnöksen istutus, puutarha, kasvit, piha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pergola, köynnösritilä, köynnöshortensia, keijunmekko,

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 2.

Torstai 23.1.2025 - Sirkku

Omaa pohdintaani permakulttuurisen pihan suunnittelusta.

  • Edellistä blogitekstiä permakulttuurista tehdessäni, tutustuin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, nettiartikkeleihin ja julkaisuihin. Tässä omaa pohdintaani niihin liittyen. 
  • Julkaisuja yhdistävänä puutarhasuunnitteluteemana voisi sanoa olevan, että puutarhat pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan sellaisiksi, että niissä vältellään öljyä.

Esim. polttomoottorikoneiden käyttö ja muovin käyttö pyritään pitämään minimissä. Molempien raaka-aine on fossiilinen uusiutumaton luonnonvara, eli öljy. Koneen polttoaine on öljypohjainen ja muovi itsessään sisältää öljyä. Itse lisäisin siihen myös, että jos koneita tai tarvikkeita hankitaan, kannattaa miettiä sitä, että se olisi mahdollisimman pitkäikäinen ja myös helposti huollettavissa. Huollot on myös syytä tehdä säännöllisesti. Liian moni kotikone hankitaan näitä miettimättä ja silloin kalliskin ostos voi muuttua kertakäyttöiseksi ja se on ihan turhaa luonnon kuormittamista. Muovia on nykyään melko vaikea välttää kokonaan, esim. kasteluletkuissa ja vettä keräävissä järjestelmissä sitä tulee vastaan melko väkisinkin, mutta silloinkin voidaan miettiä, onko tuote tehty pitkäikäiseksi ja onko se valmistettu kierrätysmuovista tai voidaanko tarvittu tuote ehkä valmistaa itse kierrätetystä jo kotona olevasta muovituotteesta, jota ei enää tarvita.

  • Puutarhan hoidossa ja kasvivalinnoissa pyritään jäljittelemään luontoa. Kasvit sijoitetaan pihalle niiden omien tarpeiden mukaan, ei niinkään ihmisten mieltymysten ja tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi: Kasvi-istutukset tehdään tontin reuna-alueille, johon hulevesien pintavirtaus suuntaa (tontin pintakallistukset). Tällä saadaan luontaista kastelua kasveille, veden mukana maaperästä irtoavat ravinteet saadaan hyötykäyttöön ja vähennetään lisätyn lannoituksen tarvetta. Mikäli istutusalustan alle on mahdollista rakentaa vettä keräävä salaoja, josta vesi kootaan kokoojakaivoon, saadaan hulevettä hyötykäytettyä kastelussa kuivina jaksoina. Jos vettä ei pystytä keräämään, kannattaa sen kulkua pois tontilta kuitenkin hidastaa. Kasvivalinnat tuolla alueella on mietittävä sellaisiksi, että kasvit sitoisivat vettä mahdollisimman paljon. Valumavesialueelle kannattaa siis istuttaa kostean paikan kasveja, ja kasveja, jotka tarvitsevat paljon vettä tuottaakseen kunnon sadon. Näillä toimilla siis vähennetään huuhtoumaa, vähennetään vesieroosiota ja sato kasvaa suuremmaksi (yksittäisestä omenasta tulee suurempi, kun ravinteet ja vesi tulee kasvin juuristolle myös kuumimpaan kesäaikaan, jolloin sato tuotetaan). Kuiviin ja paahteisiin paikkoihin voidaan kylvää esim. maanpeiteyrttejä, kedon kasveja ja matalia typensitojakasveja, kuten mäkimeiramia, ajuruohoa (timjami), siankärsämöä ja valkoapilaa.

  • Tarkoituksena on viljellä alaa monipuolisesti välttäen maaperän väsymistä, jolloin myös tuholaisten ja tautien esiintyminen vähenee. Kasvien vuorotus sinällään ei ole mikään uusi asia, se hyödyttää viljelyssä aina ja siitä olen kirjoittanut blogiini aiemminkin. Myös kursseilla ja luennoilla olen tästä puhunut paljon. Tehkää hyvät ihmiset viljelymuistiinpanoja ja käyttäkää kasvin vuorotusta! Se hyödyttää sadon tuottoa ja kasvien ja lähiympäristösi hyvinvointia. 
  • Typensitojakasvit ja syväjuuriset kasvit viljellään viljelykasvien lomassa tai alla, tai suurilla peltoaloilla voidaan pitää ns. maaperän tankkausvuosia, jolloin viljellään vain näitä kasveja tai niitä viljellään esim. kauran kaverina.  Tätä on tehty ns. normaalissakin peltoviljelyssä jo usean vuoden ajan ja moni EU-tuki sitä myös edellyttää. Tämä siis myös muilla kuin luomu- pelloilla. 
  • Muista tehdä havaintoja kasvien tarpeista ja myös niiden hyödyllisyydestä muille kasveille, hyönteisille ja koko ekosysteemille. Pienikin kasvi voi hyödyttää hyvin laajasti ympäristöä. 

Esimerkiksi moni köynnöskasvi kuten viiniköynnös tai köynnösruusu tarvitsevat lämpimän ja suojaisan kasvupaikan. Köynnökset kannattaa istuttaa talon läheisyyteen, terassin vierelle. Huom! Ei seinään kiinni koskaan! Näin istutettuna ne saavat talosta suojaa ja lämpöä, samalla ne varjostavat terassia liian kuumalta ja paahtavalta auringolta. Varjostus saattaa viilentää myös talon sisäosia.

  • Vältä nurmikkoa ja suosi niittyä. Mitä enemmän on kukkia, sitä paremmin voi pölyttäjät. Muista kuitenkin poistaa vieraslajikasvit, kuten lupiinit. 
  • Vältä haravointia. Maahan varisseet lehdet voi silputa maaperän pintaan katteeksi. Samalla ne lannoittavat maaperää. 
  • Leikkaa perennat vasta keväällä. Näin suojaat juurakoita ja tarjoat linnuille ruokaa sekä hyönteisille talvehtimispaikkoja. 
  • Luonto hakee tasapainoa, kun sille antaa aikaa. Tällä tarkoitetaan esim. sitä, että jos jonain kesänä on paljon tuholaisia, loppukesästä petohyönteisten munia on runsaasti, jolloin luonto korjaa tuholaistilanteen itse seuraavaan vuoteen. Tällöin kuoriutuu runsaasti petohyönteisiä, jotka pitävät tuholaiset kurissa. Tai vaihtoehtoehtoisesti, on tainnut säätutkakuvissa näkyäkin, että runsaina kirvakesinä, rajan yli lentää leppäkerttuarmeija syömään meidän kirvojamme. 
  • Hyödynnä viljelyssä ja kasvien kasvattamisessa kerroksellisuus (se mihin kasvien latvukset asettuvat). Niin luontokin tekee. Puiden alle laitetaan matalampia kasveja kuten perennoja sitomaan kosteutta maaperään, hedelmäpuiden väliin voidaan istuttaa syväjuurisia yksivuotisia kasveja, jotka muokkaavat maaperää ja parantavat vesitaloutta yms. 
  • Suosi monivuotisia kasveja. Näiden lannoitus- ja veden tarve on yleensä vähäisempää kuin yksivuotisten kasvien on. 
  • Pidä mielessä peruskasvualustan rakennusohje. 1 osa savea, 1 osa moreenia ja 1 osa eloperäistä ainesta. Sillä pääsee aika pitkälle.

Listasin alle omia, aiemmin julkaistuja blogitekstejäni, josta voit hakea lisätietoja moniin permakulttuuriin liittyvistä puutarhanhoidon osa-alueista. Ne löydät, kun selaat blogitekstejä eteenpäin.

  • 23.2.2024 Biohiili- teksti. 
  • 1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?
  • 30.11.2023 Potageriunelmia. 
  • Joulukuu 2022- Helmikuu 2023 Pihakasvien valintaa, useita kirjoituksia. 
  • 20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä. 
  • 5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella. 
  • 6.10.2021 Voihan hiilinielu! 
  • 31.8.2021 Perustetaan niitty. 
  • 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan. 
  • 24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, Lahopuutarha. 
  • 3.6.2020 Hieman asiaa mullasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Permakulttuuri, permanent agriculture, kestävä viljely, kestävä maanviljely, pihasuunnittelu, puutarhasuunnittelu, ekologisuus, ekosysteemi, kompostointi, kotivaraviljely, kotiviljely, luonnonmukainen viljely, permakulttuurinen piha

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 1.

Torstai 16.1.2025 - Sirkku

Permanent agriculture eli permakulttuuri (pysyvä/ kestävä maanviljely).

Oletko sinä törmännyt permakulttuuri- termiin puutarhakirjoja ja lehtiä selatessasi ja miettinyt, että mitähän tuollakin mahdetaan tarkoittaa? Minulla termi on tullut vastaan säännöllisesti vuosien varrella ja toki tiedän sen pääsääntöiset periaatteet, mutta ajattelin nyt avata termiä hieman tarkemmin. Jos vaikka oppisin itsekin hieman lisää? Jaan tekstin kahteen blogikirjoitukseen, niin ei tule liikaa asiaa yhteen tekstiin.

Permakulttuurin perusajatus:

Permakulttuuri perustuu alkuperäiskansojen oppeihin ja sen kehittelivät nykymuotoonsa australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970- luvulla. Muita permakulttuurin edelläkävijöitä on mm. Itävaltalainen Sepp Holzer.

Permakulttuurilla tarkoitetaan kokonaisvaltaista viheralueiden suunnittelua ekologisesti kestävältä pohjalta. Siinä maatalous ja viheralueet, kuten puutarhat, puistoalueet, metsät ja muut viheralueet, kuten katuympäristöt suunnitellaan ekologisesti kestäviksi kokonaisuuksiksi. Permakulttuurissa myös pyritään omavaraisuuteen viljelyn kaikissa osa-alueissa, ja näin ollen myös suurin osa ihmisen syömästä ruuasta olisi itse, omassa viljelyssä, tuotettua. Myös kasvualustat ja sen valmistukseen tulevat tarvikkeet, sekä vedenkiertojärjestelmät tehdään itse. Jätettä ei saisi jäädä. Permakulttuurista voisi siis sanoa, että se on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhanhoidon, viljelyn, arkkitehtuurin, ekologian, rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.

Permakulttuurin kolme pääperiaatetta:

  • Earth care- maapallosta huolehtiminen.
  • People care- ihmisistä huolehtiminen. 
  • Fair share- reilu jako, kulutukselle ja kasvulle rajojen asettaminen, ja ylijäämän palautus kiertoon.

Näitä teesejä miettiessäni, tulee vaan mieleen, että vielä näiden saavuttamiseen on matkaa. Lisäksi pohdituttaa, että kuinka monella meistä on taitoa ja tilaa viljellä ja säilyttää sellainen määrä ruokaa, jolla pitäisi itsensä ja perheensä ruuassa talven yli. Pidän perhettäni jonkin verran omavaraisena, mutta ei tuo tuollaisenaan taitaisi onnistua edes meiltä. Varsinkin, jos edes kasvualustoja ja siemeniä ei saisi ostaa kaupasta. Suurempaan omavaraisuuteen pääseminen vaatisi usean vuoden työn.

Mitä permakulttuuri tarkoittaa maanviljelyssä:

Tavoite olisi, että viljelyä kehitetään maaperää hoitavaksi ja innovoidaan myös maaperää hoitavia ja lannoittavia viljelymenetelmiä. Pyörää ei toki tarvitse keksiä uudestaan, jos hyvä ja toimiva menetelmä on jo kehitetty, mutta täälläkin pyritään mahdollisimman pitkälle omavaraisuuteen ja kierrätykseen.

  • Minusta yhtenä esimerkkinä tästä voisi vaikkapa olla veden kierto viljelyssä. Istutusalueet pyritään rakentamaan niin, että ns. ostettua juomavettä tarvitaan mahdollisimman vähän, vaan voitaisiin pärjätä tontilla olevilla ja sinne satavilla vesivarannoilla. Tämä voisi tarkoittaa satavan, maaperän läpi tulevan ja suodattuvan veden keräämistä ja pumppaamista uudelleen kasvien käyttöön. Tämä vesi on ravinnepitoista jo itsessään, toki laimeampaa kuin lannoitettu vesi. Vesi voitaisiin pumpata kokoojakaivosta esim. aurinkoenergiaa hyödyntäen, jolloin ostettua sähköä ei tarvittaisi.

 Veden kierron ja uudelleen kasteluun käyttämisen lisäksi permaviljelyssä käyttöön tulevat myös:

  • Typensitojakasvit ja juuristollaan maata muokkaavat kasvit, sekä maaperän kasvipeitteisyys (hiilensidonta ja eroosion vähentäminen) ja maaperän pinnan kattaminen (veden haihtuminen).
  • Komposti ja kompostimullalla maaperän parantaminen.
  • Kasvijätekompostin valumavesien keräys, laimennus ja käyttö lannoituksessa. 
  • Puuceen tai muun biovessan kompostin käyttö maaperän parantamisessa. Huom! kiinteitä jätteitä on kompostoitava pidempään kuin esim. lehtijätettä, jotta syötäviin tuotteisiin ei tule kolibakteerivaaraa. Kompostointiaika on pidempi kuin tavallisella talousjätekompostilla. Kuiva käymäläjäte on jatkokompostoitava astiassa, jossa on kiinteä pohja ja kansi, ja josta ei tule valumia ympäristöön. Käymäläjäte voidaan levittää välikerroksiksi lehtijätekompostiin em. ehtojen täyttyessä, minimikompostointiaika on yksi vuosi, jonka jälkeen valmista kompostimassaa voidaan käyttää koristekasvien kasvualustaan laimennettuna. Syötäville kasveille kompostimassan on valmistuttava pidempään, jopa 2-3 vuotta. Jatkokomposteja tarvitaankin pihassa useita, joten tilaa ne valitettavasti vievät. Biovessaan kertyvä virtsa voidaan myös kerätä ja hyötykäyttää laimennettuna kastelulannoitteena esim. yksivuotisille koristekasveille. Virtsa tai urea pitää sisällään typpeä ja sillä voidaan herätellä myös jäätynyttä kompostia.

 Mitkä ovat permakultturisen pihan suunnitteluperiaatteet? David Holmgren

  1. Havainnoi ja vuorovaikuta.
  2. Kerää ja varastoi energiaa.
  3. Hanki tuotoksia.
  4. Käytä itsesääntelyä ja ota vastaan palautetta.
  5. Käytä ja arvosta uusiutuvia luonnonvaroja ja palveluita.
  6. Älä tuota jätettä.
  7. Suunnittele maaleista yksityiskohtiin.
  8. Yhdistele erottelun sijaan.
  9. Käytä hitaita ja pieniä ratkaisuja.
  10. Käytä ja arvosta monimuotoisuutta. 
  11. Käytä reunoja ja reuna-alueita.
  12. Hyödynnä muutosta luovasti ja vastaa siihen.

Tässäpä sitä on sopivan ympäripyöreitä lauseita, se mitä niillä mahdetaan tarkoittaa, on varmasti vähän tulkitsijakohtaista? Omaa, ihan arkiseen perhepihaan tulevaa pohdintaani yritän avata hieman seuraavassa blogitekstissä. Mitä em. kohdat sinulle tarkoittavat? Kirjoita kommenttiosioon mitä sinulle niistä tulee mieleen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Permakulttuuri, permanent agriculture, kestävä viljely, kestävä maanviljely, pihasuunnittelu, puutarhasuunnittelu, ekologisuus, ekosysteemi, kompostointi, kotivaraviljely, kotiviljely, luonnonmukainen viljely, permakulttuurinen piha

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

Keskiviikko 8.1.2025 - Sirkku

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

 

Yrittäjän kalenteri ja töiden aikataulutus.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2025 kaikille! Toivottavasti sinunkin joulun ja uuden vuoden tienoo on mennyt mukavasti? Puutarhuri piti tähän saumaan parin viikon loman ja latasi akkuja. Viimeinen viikonloppu oli kieltämättä jo vähän kituuttamista, tekevä ihminen ei oikein tahdo jaksaa lomailla. Kuka sitä nyt ikuisesti jaksaa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa? Onneksi löytyi koko perhettä miellyttävä lautapeli, jota on nyt pelattu lähes joka päivä jouluaaton jälkeen (juu, ei ollut Afrikan tähti, se kotoa löytyy jo ennestään).

 

Loman jäljiltä eilinen oli ensimmäinen työpäivä ja se kului suurilta osin kirjanpitohommissa, tyhja_kalenteri.jpg mutta loppupäivästä ehdin jo availemaan myös varovaisesti kalenteria. Ja jos mietitte, että miksi se tänne blogiin jatkuvasti laittaa kuvia kalenteristaan (joka harvinaista kyllä, toistaiseksi näyttää kovin tyhjältä). Kuvasin kalenterin, koska halusin itselleni muistiin ns. ennen- kuvan. Siis ennen koulutuksien varaamista, ennen töiden aikataulutusta, ennen tärkeiden päivien merkkausta yms. Tämä siis muistutuksena itselle, että itsepä päätät millainen vuosi tästä tulee! Toki suhdanteet vaikuttavat ja varmasti myös esim. kotitalousvähennyksen muuttuminen, mutta kyllä se silti on paljon itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää. Karkeat töiden aikataulutukset on tietysti tehty jo syksyn alussa myös tänne alkuvuoteen, mutta se pieni hienosäätö vielä puuttuu.

 

Vaikka juuri mainitsin, että on paljolti itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää, on viime vuosina kuitenkin tullut esiin asia, jolle en voi mitään ja joka harmittaa todella paljon. Otan sen nyt pitkän harkinnan jäljiltä tässä esille, vaikka aina epäkohtien esille ottaminen on riski näin yrittäjänä ollessa. Toivottavasti se ei vaikuta tulevaisuuden työtilauksiini.

 

Asiaa opettamisesta ja luennoinnista:

Olen monta vuotta vetänyt kursseja ja luentoja eri puutarha-aiheista, monessa eri kansalaisopistossa. Tähän mennessä olen voinut laskuttaa kurssit yrittäjänä, jolloin työtunnin hintaan saa sisällytettyä myös opetusmateriaalin teon ja vanhan materiaalin päivityksen. Valmista toisen tekemää opetusmateriaalia ei kursseilleni ja luennoilleni ole, vaan se on tehtävä itse. Yrittäjänä huolehdin myös kaikista yrittäjän maksuista kuten YEL:stä, joten monessa tapauksessa laskutus on tilaajalle edullisempi tapa palkata opettaja. Nyt kuitenkin moni kaupunki ja kunta, jotka ylläpitävät kansalaisopistoja, on tehnyt päätöksen, ettei kursseja tilata laskuttavalta yritykseltä ollenkaan. Opettajan olisi tultava verokortilla työhön ja materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvasta ajasta ei makseta lainkaan. Opettajan olisi siis ns. tarjottava opetusmateriaalin teko ja päivitys, sekä mahdollisesti materiaaliin hankkimansa ostokuvat omasta pussistaan opiskelijoilleen. Tuntipalkka on melko pieni, jollei yrittäjällä satu olemaan opettajan tutkintoa suoritettuna. Alan asiantuntijuus kunnon tuntipalkkaan ei riitä kaikissa paikoissa perusteeksi. Itselleni tämä päätös on aiheuttanut sen, että olen joutunut karsimaan opetuksia todella paljon. Rakastan puutarha-alaa ja nautin opettamisesta ja luennoinnista, ajattelen kuitenkin niin, että työajastani olen ansainnut palkan. Toivoisin, että tähän päätökseen tulisi muutosta ja löydettäisiin jonkinlainen kultainen keskitie. Esimerkiksi, että asiantuntijuus ja työ alalla pätevöittää opettamiseen ja, että palkka maksettaisiin myös materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvilta työtunneilta. Tällöin verokortilla työskentely olisi mielestäni ok.

 

Olen katsellut lähiopistojen tarjontaa tulevalle vuodelle ja moni näistä on joutunut karsimaan opetustarjontaansa runsaalla kädellä valtion tuen vähentymisen, korona-ajan jälkiseurausten (ihmiset jäivät kotiin, kursseille tulijat ovat vähentyneet) ja myös tämän edellä mainitsemani päätöksen jäljiltä. Se on todella harmi, koska tilausta laajemmalle kurssitarjonnalle on. Jostain syystä kansalaisopistot eivät ehkä tavoita näitä tilaajia tällä hetkellä! Mainostetaanko kursseja oikeissa kanavissa? Olen saanut muutamia viestejä vakikurssikävijöiltä niiltä paikkakunnilta, joissa olen kursseja vetänyt, että miksi sinun nimeäsi tai koko puutarha-alan kursseja ei löydy kurssiluettelosta? Olen pyytänyt heitä laittamaan palautetta asiasta suoraan opistoille, jospa sillä saataisiin tähän asiaan muutosta jollain aikavälillä?

 

Muitakin keinoja kurssien ja luentojen vetämiseen olen toki miettinyt. Verkkokurssien pitäminen kiinnostaisi, mutta toistaiseksi ne ovat vasta mietinnän asteella, johtuen huonoista verkkoyhteyksistä alueellani. Lisäksi myös taloudellinen alkupanostus verkkokursseihin liittyen on melko suuri. Mielelläni tulisin luennoimaan esim. puutarhayhdistyksille paikan päälle, jossa saa kohdata ihmiset kasvokkain ja jossa pystyn vastailemaan kuulijoiden kysymyksiin livenä.

 

Jos siis sinun yhdistyksesi, yrityksesi tai vaikkapa kaveriporukkasi kaipaa puutarha-asioihin sparrausta ja neuvoja, ota rohkeasti yhteyttä! Räätälöidään toivomaanne aiheeseen sopiva luento. Luentoja voin toteuttaa muuallakin kuin Uudenmaan alueella. Yhteydenotot asian tiimoilta hoituu helpoiten täältä nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta, tai soittamalla 040 552 7282.

 

Livenä minut tapaa kursseilla ja luennoilla tänä keväänä Porvoon opistolta maalis- huhtikuussa.

Maanantaisin 3-17.3.2025 Klo 18.00-20.15 on Kasvihuoneviljely-kurssi ja maanantaisin 24.3-14.4.2025 Hyötyviljelyn perusteet-kurssi. Ilmoittaudu ajoissa mukaan!

Porvoon Hankkijalla olen tavattavissa huhtikuun alkupuolella, tästä lisää myöhemmin.

 Yrittäjän kouluttautuminen. 

Perinteisesti olen käyttänyt talven työpäiviä oman alani lisäkoulutuksiin. Osa näistä on niitä pakollisia tietyn väliajoin käytäviä korttikoulutuksia, mutta osa on oman alan uutuuksien opettelua ja vanhoista, jo aiemmin opituista asioista, syventävän tiedon hankintaa. Valmishan ammattilainen ei ole koskaan. Talven koulutuspäivistä olen yrittänyt kerätä teille tietopaketteja, jossa avaan oppimaani asiaa. Monesti asioihin päästään yhdessä koulutus- tai kirjoituspäivässä tekemään vain pintaraapaisu ja varsinkin puutarhasuuntauksia koskeneissa blogiteksteissä itsestäni tuntui, että kirjoittamani teksti ei ole tarpeeksi laaja ja asiaa ei käydä siellä pohjia myöden läpi. Näihin saattaakin tulla lisäkirjoituksia myöhemmin.

 

Uskon, että lisäkirjoituksia tulee myös liittyen permakulttuuriin, kasvipeitteisyyteen ja hiilensidontaan, maaperän huoltoon ja vesitalouteen, sekä kotivaraviljelyyn. Nämä ovat minua kiinnostavia asioita ja joista koen myös velvollisuudekseni jakaa tietoa eteenpäin.

Seuraavissa kirjoittamissani blogiteksteissä näitä asioita jo myös käsitellään tai sivutaan:

-          23.2.2024 Biohiili- teksti.

-          1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

-          30.11.2023 Potageriunelmia.

-          Vuoden 2023 alku, useita Pihakasvien valintaa- kirjoituksia.

-          20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä.

-          5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

-          6.10.2021 Voihan hiilinielu!

-          31.8.2021 Perustetaan niitty.

-          30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan.

-          24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, lahopuutarha.

 

Onko sinulla blogitekstien puutarha-aiheisiin ehdotuksia tai toiveita mistä toivot syventävää tietoa? Voit laittaa toiveesi alle kommenttiosioon tai lähettää toiveen esim. yhteydenottolomakkeen kautta suoraan minulle.

Työteliästä alkuvuotta kaikille!

P.s: alla esimerkki yhdestä tarjolla olevasta luennosta ;) .

Lavatarha_luento.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puutarha, kasvit, puut, pensaat, köynnökset, perennat, Puutarhakurssit, kansalaisopisto, kurssitarjonta, hyötyviljely, kasvihuoneviljely, permakulttuuri, hiilen sidonta, hiilinielut, maaperän kunnostus, viljely, kotivaraviljely, puutarhaviljely

Puutarhakausi 2024

Tiistai 24.12.2024 - Sirkku

Kausi paketissa.

 

Se alkaa olla kauden 2024 viimeiset työtunnit käsillä ja puutarhuri vetäytyy pikkuhiljaa Kausi_paketissa_2024.jpg joululomalle. Kirjoitan tätä blogitekstiä 20.12. ja ulos tämä tulee jouluaattona.

 

Puutarhakausi 2024 oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lämpöä riitti jo heti toukokuun alusta niin paljon, että lähes kaikki kesän kasvit kukkivat reilusti etukäteen, lämpösumman täytyttyä ja kukintojen virityttyä täyteen loistoonsa jo 4-5 viikkoa liian aikaisin. Alkukesän kukat toki olivat ajallaan, mutta juhannuksesta eteenpäin kukkivat… no juhannusruusu taisi kukkia n. 2 vkoa liian aikaisin, pallohortensia kukki jo heinäkuussa ja minulla on kuva heinäkuun toiselta viikolta, jolloin syyshortensiakin aloitti jo kukintaansa. Pallohortensian normaali kukinta-aika on elokuu ja syyshortensian pitäisi kukkia syyskuussa. Kukintaa ei sitten tahtonutkaan riittää myöhäiseen syksyyn, johtuen juuri tästä liian lämpimästä keväästä.

 

Lämmin kevät aiheuttaa yleensä myös hankaluuksia kasvitautien ja tuholaisten kanssa. Kirppatuhot ovat yleensä myös hankalia niinä keväinä, kun lämpöä toukokuussa kylvöaikaan on liikaa. Muistan erään kevään, olisiko vuosi ollut 2012 tai 2013, jolloin meillä maatilalla jouduttiin kylvämään rypsi kolmeen kertaan, kun kirpat söivät idut jopa maanpinnan alapuolelta. Sen jälkeen meillä ei tainnut mitään ristikukkaisia viljelykasveja ollakaan moneen vuoteen kasvussa, vasta viime vuosina ne ovat tulleet meille takaisin viljelyyn.

 

Puutarhakasvipuolella lämmin kevät tarkoittaa yleensä sitä, että meillä talvehtimattomat kasvitaudit ja tuholaiset, tulevat kasveihin aiemmin kuin normaalisti. Ne kun tulevat lämpimien etelätuulien mukana. Kasveille ja varsinkin yksivuotisille kasveille se tarkoittaa sitä, etteivät ne välttämättä ole ehtineet kasvattaa juuriaan niin suuriksi, että ne jaksaisivat taistella näitä vastaan luontaisesti. Lämpiminä keväinä onkin yleensä pakko käyttää enemmän aikaa kasvituholaisten ja tautien tarkkailuun. Kasvitaudeista härmä tuntuu iskevät lämpiminä keväinä helpommin. Tänä kesänä myös ruusuja vaivasi ruusuetanainen, joka on niin pieni toukka, ettei sitä tahdo erottaa paljaalla silmällä. Tuhot kyllä erotti ja sitä oli sitten pakko myös torjua, koska se pirulainen oli iskenyt vasta istutettuihin ruusuihin. Ruusut toipuivat täsmätorjunnan jälkeen hyvin. Nyt vain odotellaan, että istutetut kasvit alkavat kasvaa ja tuuheutua ja asiakkaalle saadaan upea ruusupenkki!

 

Yritin koota vuodesta diaesitystä teille näytettäväksi. Ikävä kyllä, en saanut sitä näkyviin tänne blogiin blogiasetusten vuoksi. Yritän saada sen ladattua yrityksen facebook-sivulle vielä ennen joulua.

Kiitos joka ikiselle asiakkaalle ja yhteistyökumppanille ja kaikille niille ohikulkeneille ihmisille, jotka ovat tulleet jutuille kauden aikana! Varsinkin ne pienet apurit naapuri päiväkodista ovat jääneet mieleen, jotka auttoivat orvokkien istutuksessa!

 

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Tänä vuonna joulumuistamisrahat laitettiin hyväntekeväisyyteen Hope ry:lle.

 

Sirkku

Hyvaa_joulua_2024.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puutarha, puutarhatyöt, kasvi, kasvit, puutarhuri

Historian havinaa

Tiistai 10.12.2024 - Sirkku Nikula

Puutarhuri siirtyy talvitöihin.Puutarhuri_auringonnousussa

 

Niin se taas vierähti yksi kasvukausi. Pakko myöntää, että niin vauhdilla mentiin, ettei aina tiennyt mikä viikonpäivä tai viikko oli kyseessä. Kauden kulumisen huomaa oikeastaan puhelimen kuvia katsoessa. Kovasti olen ottanut kesän aikana kuvia ”jotka sitten laitan blogitekstin tai somepostauksen mukaan”. Somepostauksia on kyllä kesän aikana tullut, mutta blogitekstejä… no hieman vähemmän. Syksyn aikana sain tehtyä sentään pari.

 

Kauden 2024 aikana olen saanut käydä monessa pihassa ja tavata ennestään tuttuja asiakkaita ja uusiakin tuttavuuksia. Mukavia kohtaamisia, ihania ihmisiä ja upeita pihoja. Kiva ja työteliäs kausi kaiken kaikkiaan.

 

Varsinkin syksyn aikana monessa tapaamisessa on noussut huoli siitä, että onko heillä enää ensi vuonna varaa tilata apua pihaan? Sitä yrittäjä on aika sanaton tilanteessa, jossa vanhempi ihminen pohtii huolestuneena, että mistä hän säästää sen verran, että saa tilattua minut (tai jonkin kollegani) auttamaan pihan hoidon kanssa myös ensi kesänä. Väestö vanhenee ja oletus kuitenkin on se, että kotona pitäisi pystyä asumaan paljon pidempään ja huonokuntoisempana kuin aiemmin. Jo nyt on tullut vastaan tilanteita, jossa pitkäaikainen tilaaja joutuu perumaan säännöllisen pihan hoidon tilauksen tulevalle vuodelle kotitalousvähennyksen pienenemisen vuoksi ja sen omavastuuosuus kasvaa. Pihassa käydään jatkossa harvemmin ja silloin pihan käyttäjän tapaturmariskit pihalla liikkuessa suurenee, kun piha ei ole totutussa kunnossa. Myös suru esim. ennen niin hienossa kunnossa olleen pihan tai kukkapenkin huonommasta ulkonäöstä ja rikkaruohoisuudesta on silmin nähtävää ja koskettaa aina myös ammattilaista. Jo pelkästään se, että toimelias ihminen ei jaksakaan (tai ei vain enää pysty) itse hoitamaan rakasta pihaa entiseen malliin, tuntuu tilaajasta monesti pahalta ja jopa hävettävältä asialta. Häpeään ei kuitenkaan ole mitään aihetta, eikä meidän ammattilaisten edessä tarvitse nolostella. Kuitenkaan asiakkaan puolelta hankalaan tilaustilanteeseen ei enää tarvittaisi lisähuoleksi rahan riittävyyttä tai kaatumisen riskiä. Se yksikin kaatuminen omassa pihassa voi tarkoittaa sitä, että omasta rakkaasta kodista joudutaan luopumaan ja mieleen ainakin minulle tulee väkisinkin kysymys, että säästettiinkö tässä nyt todella? Mielestäni ainakin vanhuksille sen korkeamman kotitalousvähennysprosentin olisi voinut jättää. Välillä puutarhuri saakin toimia myös kuuntelijana pihatöitä tehdessään. Itse koen sen myös rikkaudeksi tässä työssä. Saan kuulla ihmisten elämäntarinoita, kun he kertovat kasviensa historiasta ja siitä keneltä ja mistä ko. kasvi on pihaan päätynyt.

 

Yksi mieleenpainuvimmista kasvien historioista on ollut tavallisen terijoensalavan tarina. Kävin vuosia sitten asiakkaan pihassa, jossa oli suuria puita, joita myrsky oli riepotellut. Maa oli sateiden jäljiltä ollut märkä, puut osittain lehtimassassa ja sitten oli tullut joko syöksyvirtaus tai trombi. Puut olivat joko osittain tai kokonaan kaatuneita tai konkelossa, suuria oksia oli katkeillut, rungot olivat repeytyneet ja puut olivat kerta kaikkiaan niin suuria turvallisuusriskejä kaikille pihalla liikkujille, ettei niitä voinut jättää pystyyn.

 

Ihmettelin pihaan tullessani omistajan hermostuneisuutta. Hän väänteli käsiään ja tuntui, että huoli musertaa hänet alleen. Ajattelin sen kuitenkin vain johtuvan suuresta tuhosta pihalla, ja siitä että lasku on väkisinkin melko suuri, vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa. Kiersimme aluetta ja jouduin sanomaan hänelle, että kyllä nyt pihaan olisi tilattava metsuri. ”ihan kaikkiko puut on pakko kaataa, eikö edes tuota konkelossa olevaa voi koittaa istuttaa uudestaan?” Kysyi asiakas. Puu oli täysikokoinen terijoensalava, joka oli repeytynyt maasta juurineen ja nojasi pystyssä olevaa mäntyä vasten konkelossa. Näin suuren puun uudelleen istutus, varsinkin sen jälkeen, kun sen juuret ovat repeytyneet irti maasta, on melko mahdotonta ja jouduin sen asiakkaalle kertomaan. Rouva alkoi itkemään vuolaasti. Rouvan itkiessä hänen miehensä kertoi, että muista puista ei ole niin väliä, mutta tuolla puulla on suuri tunnearvo. Se puun oksa, josta puu oli kasvanut suureksi, oli saatu lahjaksi sukulaiselta, joka oli juuri kuukautta aikaisemmin täysin yllättäen menehtynyt. Uutta oksaa ei enää tältä henkilöltä saataisi.

 

Siinä joutui puutarhurikin hieman nieleskelemään ja rykimään kurkkua selväksi puun historian kuullessaan. Terijoensalava luokitellaan lyhytikäiseksi puuksi ja sen kasvettua tuolla kasvupaikalla yli 40 vuotta, alkaa se olla joka tapauksessa elämänsä ehtoopuolella, vaikkei olisikaan tullut tuulen kaatamaksi. Suuriakin puita voidaan siirtää ja istuttaa uuteen paikkaan kaivinkoneen ja hyvän tuennan ja kastelun avulla. Kuitenkin vaikka salava pajun sukuisena onkin hanakka juurtumaan, en uskonut sen myrskyvaurioiden jäljiltä selviävän siirrosta. Piha tulisi kuitenkin näyttämään metsurin käynnin jälkeen todella tyhjältä, joten ajattelin, ettei se ota, jos ei annakaan. Ehdotin, että kokeillaan siirtoa, siistitään repeytyneet juuret, tuetaan puu kunnolla, vähennetään oksamassaa runsaasti ja kastellaan puuta niin pirusti koko loppukauden ja seuraavan vuoden ajan. Jos se siitä vielä juurtuisi? Minkäänlaista kasvuunlähtötakuutahan tällaiselle ei voi antaa, mutta historian huomioon ottaen se oli riskin arvoista. Samalla tökittäisiin savimaahan kaikkein parhaimmat latvuksesta pois leikatut oksat. Niiden pitäisi juurtua maahan ja lähteä kasvuun samaan tapaan, kun konkelossa oleva puu aikanaan on lähtenyt. Muuta emme oikeastaan voi asialle tehdä.

 

Tämä oli asiakkaalle mieluinen uutinen, itku tyrehtyi ja sekä kaivuri, että metsuri tilattiin. Metsurin raivattua muut puut tieltä pois, kaivinkone teki ison kuopan suurelle puulle, jonka pohjalle laitettiin paksu sepelikerros salaojaksi, tämän päälle kasvualustaa ja sitten siihen nostettiin puu, jota kaivinkoneessa oleva koura piteli pystyssä tuentojen laittamisen ajan. Puu tuettiin liinoin ja kasvualustaa täytettiin ensin kuopan puoliväliin, jolloin aloitettiin kastelu. Vesimäärää en enää muista, mutta paljon sitä meni! Kun vesi oli imeytynyt, kuoppa täytettiin loppuun ja kastelemalla tiivistettiin maa puun ympäriltä. Tästä eteenpäin kastelu oli asiakkaan heiniä ja puun selviäminen oli kaikin puolin asiakkaan sanoin ”herran haltuun”.

 

Jälkikäteen olen kuullut, että puu tuli lehteen seuraavana vuonna, mutta ei se enää pitkäikäinen ollut. Seuraavana syksynä se oli tuennoista huolimatta syystuulissa painunut vinoon uudestaan, jolloin oli aika kypsä sen poistolle. Ne maahan tökityt oksat olivat nimittäin lähteneet kasvuun ja edesmenneen sukulaisen muisto säilyi.

 

Onko sinun kasveillasi historia, tai aiotko luoda uusille taimillesi sellaisen lahjoittamalla itse kasvattamiasi kasveja eteenpäin? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kasvien tarinoita ja samalla myös elämäntarinoita. Olen kuullut, että varsinkin evakkojen mukana on saattanut tulla kasvien siemeniä Karjalan puolelta aikanaan. Kerro oman kasvisi historiasta kommenttikentässä.

Aurinkoista viikon jatkoa! Tässä kuva 10.12.2024 auringonnoususta.

Joulukuun_auringonnousu

2 kommenttia . Avainsanat: kotitalousvähennys, puutarhatyöt, pihatyöt, kasvi, kasvit, kasvien historia

Hyvää (puutarha)yrittäjän päivää!

Torstai 5.9.2024 - Sirkku

Hyvää yrittäjän päivää!

 

siirtonurmen_levitys

Sitä näin puutarhayrittäjänä törmää monesti siihen, että läheiset, tuttavat ja tuntemattomat ajattelevat puutarhurin viettävän työpäivänsä puuhastelemalla kasvien parissa. Tottakai, tämä on todellisuutta silloin tällöin, mutta kokonaisen päivän käyttäminen ko. toimintaan on harvinaista. Ainakin minun tapauksessani. Yrittäjän arki on suurelta osin täysin muuta. Viime- ja tämä viikko toimivat tästä hyvänä esimerkkinä.

 Listasin alle viimeisen kahden viikon työpäivien kulkua: 

  • Viheralueiden hoitotyöt: nurmikon leikkaus, siimaus, kitkentä, kastelu ja syyslannoitus. Sorttiasemalle kitkentäjätteiden vieminen. 
  • Työmaapalaverit 1 paikan päällä ja 3 etänä.
  • Sähköposteihin vastaaminen. 
  • Puunkaato ja sen raivaus. 
  • Pihaneuvonta puhelimitse sekä asiakkaalle, että urakoitsijalle. 
  • Pihakonsultointi. 
  • Pihaneuvonta myymälässä. 
  • Kasvitilaukset, haku ja istutukset. Viherrakentaminen. 
  • Laskutus ja kirjanpito. 
  • ALV muutokset ja siihen liittyvät työt. 
  • Mainoksen suunnittelu- ja julkaisu, some ja blogi. 
  • Markkinoinnin suunnittelua pidemmällä tähtäimellä ja siihen liittyvien tilausten tekoa. 
  • Toimiston tarvikkeiden tilausta. Toimiston ja varaston siivousta ja välineiden huoltoa. 
  • Yrittäjäsparraus toisten yrittäjien kanssa. 
  • Opiskelijan neuvominen yrittäjyysasioissa ja omien kokemusten jakaminen.

Listauksesta oikeastaan kaikki muut työt paitsi puunkaato ja yrittäjäsparraus/ opiskelijalle yrittäjyydestä kertominen, ovat ainakin pieniltä osiltaan tämän yrittäjän jokapäiväistä arkea. Tässä listauksessa ei ole kaikkia niitä töitä mitä minä yrittäjänä vuodessa teen, vain minun kahden viikon työrupeamani. Tähän kun lisätään vielä off- sesongin työt, sekä vastuut niin asiakkaiden pihoista, ympäristöstä ja siellä liikkuvista ihmisistä ja eläimistä, kuin työkavereista ja heidän työturvallisuudestaan, on yrittäjän työpäivä ja mieli melko täysi. Minullakin se on tarkoittanut kuusipäiväisiä työviikkoja ja pitkää päivää. Kuitenkin tätä jaksaa, kun tykkää työstään ja tapaa ihania asiakkaita ja kollegoja, joiden kanssa keskustella kasveista! Niitä harmittavia työhön liittyviä asioita on vähän ja nekin liittyy yleensä samoihin juttuihin, jotka harmittavat yksityishenkilönäkin. Eli verottaja ja sen byrokratia ja ohjeiden vaikeaselkoisuus, väärään aikaan tulevat vesisateet ja ukkoset ja liian helteinen keli, joka vie puutarhurista mehut 😊 .

Halusin kirjoittaa yksin yrittäjyydestä ja sen oikeasta arjesta muutaman sanan, koska välillä tuntuu, ettei se normaali pienyrittäjän arki tule realistisena esim. mediassa esille? Totuus on, että yrittäjänä olet ns. joka paikan höylä. Kaikesta täytyy tietää, vaikka työn tekisikin joku muu. Sinä vastaat. Itse olen ollut sekä työntekijänä, että yrittäjänä ja ainakin minun kohdallani yrittäjäksi alkaminen avasi silmät. Vastuut on isot ja toisinaan ne tuntuvat hartioilla painavina. Minun on mainittava tässä vielä erikseen siitä, kuinka kivaa on, että ympäriltä löytyy toisia yhtä kahjoja yrittäjiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia esimerkiksi nyt siitä verottajan byrokratiasta tai markkinoinnista ja sen vaikeudesta. On ihanaa, kun omana huonona päivänä saa kuulla kuinka joku toinen on onnistunut tavoitteissaan tai tehnyt hyvät kaupat. Yhdessä harmitellaan harmitukset pois, tai koetetaan jelppiä ostamalla tuotteita tai palveluita, jos toisella on hiljaisempi hetki. Saatammepa ohjata toiselle myös asiakkaita, jos tilanne niin vaatii ja se on asiakkaalle paras ratkaisu. Joskus kerrotaan myös niistä omista mokista mitä on sattunut ja niille nauretaan yhdessä.

Olen monesti ajatellut, että voisiko Suomi välttää sen synkimmän talouden skenaarion ostamalla ja käyttämällä enemmän lähellä tuotettuja tuotteita ja palveluja. Itse ainakin yritän jatkossa nostaa Suomessa tuotettujen palveluiden ja valmistettujen tuotteiden ostoprosenttiani ja laskea ulkomaisten osuutta. Aiotko sinä?

Ajankohtaiset työt ja niihin liittyvät lieveilmiöt.

Syyslannos.jpg

Nyt vielä hetkeksi puutarhurin arkipäivään ja sen vihertyöosuuteen. Sekä toukokuussa, että  näin elo- syyskuussa, puutarhurin työpäivään kuuluu se, että päivän aikana ihon pintaan tulee kevyt tomukerros. Ongelma on todellinen varsinkin nyt, kun on ollut kovin helteistä ja puutarhuri hikoilee. Kostea iho, aamukaste, pieni tuulenviri ja osittain pölymäinen lannoite on pettämätön yhdistelmä, jolla saat varmasti kulkea työpäivän jälkeisen kauppareissun rauhassa. Vieläkin hävettää vuosien takainen kauppareissu, jonka jäljiltä kauppaa varmasti jouduttiin tuulettamaan pitkän aikaa. Tuo kanankakka, kun tuoksuu aika voimakkaalle. Normaalistihan lannoitteet tosiaan laitetaan maahan, mutta osa lannoitteesta on aina muruna pussin pohjalla ja se muru/ pöly tarttuu mukavasti kaikkeen kosteaan pintaan. Kuten puutarhurin vaatteisiin, kenkiin ja iholle, varsinkin jos lannoitetta heittää huomaamattaan vastatuuleen. Ikävä kyllä, en ole huomannut lannoitekerroksella ihoa nuorentavaa vaikutusta, joten olenkin oppinut suojaamaan itseni vähän paremmin myös helteellä näitä töitä tehdessä.

Syksy on mitä parhainta istutusaikaa kaikille kasveille ja nyt kannattaakin kylvää nurmikot, jakaa liian suuriksi kasvaneet perennat ja istuttaa uudet pensaan tai puun taimet. Nyt istutettaessa niillä on vielä aikaa juurtua hetki ennen talven tuloa. Tämän hetken sää on todella kuivaa ja kuumaa, paljon helteisempää kuin syyskuussa keskimäärin, joten muista kastella kaikkia istuttamiasi kasveja huolella ja säännöllisesti. Uuden taimen kastelut tulee tehdä n. joka toinen päivä ja vähintään kahden viikon ajan istutuksesta. Helteellä kasveja on kasteltava pidempään. Kastelumäärä riippuu taimen koosta ja haihdutuspinnasta. Perennoja kastellaan 10-20 litraa/m2, pensaita 20-40 litraa/ etenemämetri/ m2, havut ja isot puut 40-80 litraa/ kasvi. Tämä vesimäärä perustuu minun omiin kokemuksiini toimivasta kastelumäärästä, viralliset ohjeistukset litramäärien osalta taitavat olla hieman pienemmät. Myös pohjamaa ja sateisuus vaikuttavat riittävään vesimäärään. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat käyttää omaa harkintaa oikean vesimäärän suhteen kasvikohtaisesti sään mukaan. Ajatuksena on oltava se, että kastele mielummin vähän harvemmin ja koko juuristoalueen syvyydeltä, kuin että antaisit muutaman litran vettä joka päivä. Pieni vesimäärä joka päivä saa kasvin kasvattamaan juuret pintaa kohden, jolloin juuristo ei kehity normaaliksi ja kasvi kestää huonommin stressitiloja jatkossa, kuten esim. hellejaksoja.

 

Syyskuun puutarhatöitä:

  • Syyslannoitus, tee heti, jos et ole vielä elokuussa sitä tehnyt. 
  • Perennojen jakaminen ja uudelleen istutus. 
  • Pensaiden ja puiden istutus, nurmikon kylvö. 
  • Perennojen kukkavanojen leikkaus tarvittaessa, jätä lehtiosa vielä paikalleen, jolloin kasvi saa vetäytyä rauhassa talvilepoon. Lämpöjen jatkuessa kasvi saattaa vielä tehdä kukkia, kun kukkavanat poistetaan. 
  • Hanki syksyistutuksia varten kukkasipuleita, jotka laitetaan maahan loka- marraskuussa. 
  • Kompostin möyhiminen ilmavaksi ja tämän vuoden lehtikompostin valmisteleminen syksyn lehtiä varten. 
  • Monivuotisten kukkaniittykasvien kylvö.
  • Sadonkorjuu.
Kesan_ajan_juurtuneet_taimet.jpgViereisessä kuvassa näet lämpimän kesän vaikutukset keväällä rakennettuun istutusalueeseen. Kasvit ovat kovassa kasvussa ja vaikka kukinta onkin mennyt ohi, on istutusalueessa vielä paljon katseltavaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syyslannoitus, puutarha, puutarhan ajankohtaiset työt, puutarhan syystyöt, istuttaminen, syyskylvöt, yrittäjän arki, puutarhamyymälä

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli Tulppaani.jpg sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään Hankkijan_vierailu tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus Kesakukat.jpg vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pihasuunnittelu, pihakonsultointi, puutarhakurssi, viherrakentaminen, viheralueiden hoitotyöt, kasvisuunnittelu, Hankkija porvoo, Puutarha Bergström, Pornaisten kunta, Pornainen, kesäkukat, puut, pensaat, perennat, syyslannoitus, syyslannos

Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

  • Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
  • Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
  • Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
  • Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
  • Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
  • Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
  • Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

  • Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
  • Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
  • Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
  • Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
  • Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
  • Marjapensaat ja varvut.
  • Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
  • Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
  • Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
  • Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
  • Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
  • "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

  • Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
  • Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
  • selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
  • Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
  • Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
  • Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syötävä metsäpuutarha, hiilinielu, hiiden sidonta, typensitojakasvit, satokasvit, hyötymetsä, puutarha, ekosysteemi, puutarhaekosysteemi, kasvit, ilmastonmuutos, Suomessa menestyvät kasvit

Vanhemmat kirjoitukset »