Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

  • Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
  • Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
  • Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
  • Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
  • Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
  • Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
  • Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

  • Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
  • Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
  • Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
  • Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
  • Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
  • Marjapensaat ja varvut.
  • Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
  • Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
  • Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
  • Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
  • Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
  • "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

  • Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
  • Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
  • selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
  • Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
  • Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
  • Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syötävä metsäpuutarha, hiilinielu, hiiden sidonta, typensitojakasvit, satokasvit, hyötymetsä, puutarha, ekosysteemi, puutarhaekosysteemi, kasvit, ilmastonmuutos, Suomessa menestyvät kasvit

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa- Elisabeth Koch.

Torstai 25.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historian ehkä tärkein suunnittelija on Elisabeth Koch?

Kun minua pyydetään kuvaamaan rintamamiestalon puutarhaa, menen mielessäni välittömästi lapsuuteni Hyvinkäälle. Vaikka asun itsekin rintamamiestalossa, jonka piha on osittain hyvin perinteinen. 80-luvulla asuin itse rivitalossa. Yhdellä sukulaisperheellä oli lähistöllä omakotitalo, jonka puutarhasta saimme kerätä syksyisin luumuja ja karviaisia. Satoa tuli heidän perheelleen liikaa. Meille, rivitalossa asuville sato kyllä maistui. Tuolloin lapsena en sitä miettinyt, mutta toki näin aikuisena olen tajunnut vierailleeni silloin tyypillisessä rintamamiestalon puutarhassa. Minulle muistuu puutarhasta mieleen tuoksut. Vieläkin tietyt syksyn kypsyvän sadon ja maatuvien lehtien tuoksut kuljettavat minut tuonne. 80- luvun rintamamiestalon pihaan, jota viljeltiin ja hoidettiin, kenenkäs muunkaan kuin Elisabeth Kochin puutarhaoppaiden mukaan.

Kuka oli Elisabeth Koch? 

Elisabeth Koch oli puutarhuri ja piha- ja puutarhasuunnittelija, Marttaliiton puutarhaneuvoja 1920- luvulla, Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja, puutarhakirjailija ja yksi Suomen puutarha-arkkitehdit ry:n perustajista (nyk. Suomen maisema-arkkitehdit ry- Finlands Landskaparkkitekter). 

Hän opiskeli puutarhuriksi Högvallan hushålls-och trädgårdskolanissa Karjaalla. Puutarhasuunnittelua hän opiskeli Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan Puutarhakoulussa.

Bengt Schalin ja Paul Olsson ovat varmasti tunnetuimpia Suomalaisia puutarhasuunnittelijoita. Aivan yhtä suuren, jos ei jopa suuremman, perinnön Suomalaisiin puutarhoihin jätti Elisabeth Koch. Hänen intohimonaan oli saada ihmiset arvostamaan myös pieniä pihoja. Hän halusi opettaa hyötyviljelyä ja yhdistää hyötyviljelyyn myös kauneutta. Hänen puutarhasuunnitelmia kuvista nähtyäni ajattelen hänen edustavan perinteistä Englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliä. Istutukset olivat runsaita ja rönsyileviä, mutta kaiken runsauden alla oli järjestys, ja istutusalat oli jaettu esim. matalilla pensasaidoilla, jotka leikattiin ja hoidettiin säännöllisesti. Syy miksi Schalinista ja Olssonista tuli kuuluisampia on varmasti ajan henki. Naissuunnittelijaa ei arvostettu niin korkealle kuin miessuunnittelijaa. Toki myös se, että Elisabet Koch keskittyi suurimmalta osaltaan pieniin pihoihin teki miessuunnittelijoista kuuluisampia. Kuitenkin Elisabet Kochiltakin löytyy kuuluisia suuria suunnittelukohteita, joissa uskon suurimman osan Suomalaisista käyneen tai vähintäänkin nähneen eri medioissa.

Kochin suunnitteluperiaatteita ja malleja voi nykyäänkin soveltaa oman pihansa rakentamiseen. Esim. monet oma puutarhani- kirjan neuvoista ja kasvivalinnoista toimivat hyvin vielä tänäkin päivänä. Vaikka Kochin työskentelyaika oli n. 100 vuotta sitten, hänen valitsemansa kasvimaailma, tyyli ja hoito-ohjeet näkyvät selvästi myös nykyajan puutarhoissa ja yksityisten ihmisten toivomuksista ja odotuksista omalta piha-alueeltaan. Historia ja muistot omasta lapsuudesta ja niihin liittyvät tunteet elävät valitsemissamme pihakasveissa hyvin voimakkaasti. Ehkä siksikin Elisabeth Kochin kädenjälki näkyy edelleen.

Elisabeth Koch:n kuuluisia suunnittelukohteita: 

  • Käpylän, Kumpulan ja Toukolan omakotitaloalueet Helsingissä 1930- luvulta lähtien.
  • Helsingin seitsemän siirtolapuutarha-aluetta ja niiden piha-alueet. Esim. Kysykää Essiltä- kirjassa (Maria Karisto, Taina koivunen ja Antti Karisto) on näkyvillä Elisabet Kochin alkuperäisiä siirtolapuutarhatonttien suunnittelukuvia kasvilistoineen. Näitä kyseisiä kasveja löytyy yhä nykyäänkin Helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista, mutta toki alkuperäinen kädenjälki on aikojen saatossa himmentynyt ja vaihtunut ehkä nykyaikaisempaan.
  • Olympiakylä Helsingissä 1950- luvulla.
  • Sodan jälkeisten rintamamiestalojen puutarhat mm. Pirkkolassa, Länsi-Herttoniemessä ja Pakilassa.
  • Domus academican piha-alueet Etu-Töölössä.

Elisabeth Kochin julkaisemat puutarhakirjat ja oppaat: 

  • Hemträdgården, Finlands svenska Marthaförbund, 1919.
  • Oma puutarha, WSOY, 1942.
  • Oma puutarhani, WSOY, 1953.
  • Brunakärr koloniträdgård 1918-1968, E. Koch 1968.
  • Kotipuutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita, Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan kustantama (opaskirjanen).

Kuva alla: Kuvaaja Andersen, Emma Marie 1913, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Kuva_Elisabet_Koch_museovirasto.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puutarhasuunnittelu, puutarhaneuvonta, Marttaliiton puutarhaneuvoja, siirtolapuutarhat, Rintamamiestalon puutarhasuunnittelija, Elisabeth Koch, Olympiakylä, Kumpula, Käpylä

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

  • Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
  • Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
  • Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
  • Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
  • Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
  • Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
  • Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
  • Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
  • Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

Havut:
  • Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
  • Pinus sumila pensassempra.
  • Pinus sylvestris metsämänty.
  • Juniperus communis kotikataja.
  • Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
  • Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
  • Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
  • Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
  • juniperus horizontalis laakakataja.
  • Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
  • Thuja- tuijat.
  • Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
  • Abies- pihdat
  • Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

  • Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
  • Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
  • Alnus- lepät.
  • Betula- koivut.
  • Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
  • Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
  • Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
  • Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
  • Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
  • Quercus- tammet.
  • Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
  • Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
  • Tilia- lehmukset.
  • Ulmus- jalavat.
  • Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

  • Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
  • Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
  • Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
  • Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

  • Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
  • Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

  • mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).
Tästäpä sitä on hyvä alkaa taas yksi projekti. Itseni tuntien en ehkä ole se järjestelmällisin työvaiheiden ja tehtävien ylöskirjaaja, mutta haluaisin kyllä silti kokeilla havubonsain kasvatusta. Mielelläni kuulisin myös muiden asiasta kiinnostuneiden ja bonsaita harrastavien kokemuksia. Mitkä ovat olleet teidän kasvivalinnat ja kuinka kasvatus on onnistunut? Onko sinulla hyviä vinkkejä bonsain hoitoon ja kasvatukseen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bonsai, bonsaipuun kasvatus, bonsaipuun leikkaus, bonsain leikkaus, kasvi, Japanilainen puutarha

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa.

Torstai 11.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa. 

Hyvää alkanutta vuotta! Vuosi alkoikin hyvin talvisissa merkeissä ja tuntuu myös jatkuvan sellaisissa, joten nythän on hyvää aikaa keskittyä suunnittelemaan tulevaa kesää ja sen istutuksia. Nyt talviaikaan on tarjolla myös useassa kansalaisopistossa puutarhakursseja, joissa pääset päivittämään omaa kasvitietouttasi. Olethan ilmoittautunut jo mukaan? Minut löytää kevättalvella Porvoon kansalaisopistosta ja Mäntsälän kansalaisopistosta luennoimasta. Aiheina pitkillä kursseilla ovat hyötyviljely ja ihanat ruusut (Porvoossa) sekä yhden illan luennot kotipihan hyötykasvipensaista, pienen pihan rakentamisesta ja kasvisuunnittelusta, sekä kotipihan lavatarhasta (Mäntsälä). Vielä mahtuu mukaan, ilmoittaudu rohkeasti!

Olen jo parin vuoden ajan, säännöllisen epäsäännöllisesti, kirjoittanut blogitekstejä erilaisista puutarhasuuntauksista, sekä myös pihan rakentamiseen ja kasvivalintoihin liittyvistä asioista. Näitä tekstejä kirjoittaessani, minulla heräsi mielenkiinto siihen, miten Suomalainen pihasuunnittelukulttuuri on kehittynyt. Etukäteen tiesin Elisabet Kochin suuresta vaikutuksesta tavallisten kotien pihojen rakentamiseen, mutta muutoin Suomalaisen puutarhasuunnittelun historia ei ollut niin tarkkaan tiedossa. Tässä blogikirjoituksessa en puhu Elisabet Kochin työstä, haluan omistaa hänelle kokonaan oman kirjoituksen myöhemmin. Omassa työssäni näen hänen vaikutuksensa Suomen puutarhoihin vieläkin erittäin usein. Syksyn aikana olenkin tutustunut Suomen puutarharakentamisen historiaan ja kehitykseen, ja pyrkinyt hankkimaan siitä tietoa. Näissä tutkimuksissa päädyin arkkitehtuurimuseoon ja löysin heidän tietopakettinsa Suomen maisema-arkkitehtuurista ja puutarhasuunnittelusta. Mikäli haluat tutustua tarkemmin Arkkitehtuurimuseon tietopaketteihin löydät ne osoitteesta: www.mfa.fi/kokoelmat/tietopaketit . Siellä olevat maisema-arkkitehtuurin ja puutarhasuunnittelun tekstit ovat maisemantutkija Hanna Sorsan sekä Aura Kivilaakson kirjoittamia. Kiitos huomattavista tietopaketeista, joita olen käyttänyt tämän blogikirjoituksen pohjatietona.

Miten Suomalainen puutarhasuunnittelu sai alkunsa ja mistä haettiin vaikutteita? 

  • Suomalainen käytännöllisyys on ollut aina pohja puutarhojen rakentamiselle. Suomalaisen puutarhan tarkoitus on ollut ruokkia kansaa ja ennen 1700- lukua puutarhatyypit pystyikin jakamaan keittiökasvi- ja yrttipuutarhaan, sekä hedelmä- ja marjatarhaan ja kukkatarhaan. Pihojen rakentaminen painottui voimakkaasti hyötyviljelyyn syystäkin, vaikka suuret nälänhätävuodet olivat vielä edessä (suuret nälkävuodet: 1866-1868), oli vuosina 1695-1697 ollut edellinen nälänhätä ja nälkää ja sen mukanaan tuomia sairauksia pyrittiin ehkäisemään tuottamalla ruokaa itse. Yksi nälkää torjuvista uusista viljelytuotteista oli peruna, jonka Saksalaiset peltisepät toivat Suomeen 1730- luvulla, mutta sen viljely yleistyi vasta 1757 jälkeen, Suomalaisten osallistuttua Pommerin sotaan Saksassa.
  • Eri sosiaaliluokat viljelivät puutarhojaan omien tarpeidensa mukaan. Alemmat luokat keskittyivät ruoan pöytään tuottamiseen, ylemmissä luokissa oli varaa arvostaa puutarhan esteettisyyttä ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.
  • 1700- luvun lopulla alettiin hakea oppia puutarhan rakentamiseen ulkomailta. Suomeen puutarhasuunnittelun eri tyylisuunnat ovat tulleet lähimaiden kautta. Rikkaat ja korkeasäätyiset ihmiset vierailivat naapurimaissa ja toivat sieltä puutarhakirjoja ja lehtiä mm. Englantilaisesta maisemapuutarhasta sekä Ranskalaisesta muotopuutarhasta, joita alettiin toteuttamaan varsinkin kartanoiden puutarhoissa. Vaikutteita haettiin mm. Pietarista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja myös laajemmin Euroopasta historian saatossa.
  • Tuolloin termit muotopuutarha ja Englantilainen maisemapuutarha eivät olleet niin vapaamuotoisia kuin ne nykyään ovat. Nykyäänhän termin Englantilainen puutarha alle kuuluu tavallaan niin maisemapuutarha, muotopuutarha kuin pelkistetty itämainen puutarhakin. Tuolloin puutarhat rakennettiin tiukemmin alkuperäisen termin käsitteen mukaan.
  • 1700- luvun lopulla kansainvälisiä puutarhaoppaita tutkittiin ja niiden vaikutus alkoi näkymään enemmän, myös Suomalaisia puutarha-aiheisia kirjoituksia alettiin julkaisemaan mm. professori ja tutkimusmatkailija Pehr Kalmin sekä hänen oppilaansa Olof Westzynthiuksen ja Johan Ahlichin toimesta. Myöhemmin Peter Lundberg neuvoi puutarharakentamisessa.
Suomen puutarha- ja maisemasuunnittelun kehitys. 
  • Julkaisuista ja kansainvälisistä puutarhaoppaista saatua tietoa välitti kansalle eteenpäin Turun akatemia. Tietoa annettiin mm. erilaisista puutarhasuuntauksista sekä niihin liittyvien kasvien kasvatuksesta ja hoidosta.
  • Pikkuhiljaa koristekasvien osuus kotipihoissa ja kortteleissa alkoi kasvamaan, ja vaikka hyötyviljely oli edelleen suurimmassa osassa puutarhoissa, kasveja alettiin kasvattamaan myös niiden kauneuselementin vuoksi. 
  • Suomalaisissa maisemapuutarhoissa yhdistettiin usein barokkityyliset muotopuutarhat (eli ns. Ranskalainen puutarha), sekä Englantilaisen puutarhan cottage garden kukkapuutarha ja pihat jaettiin korttelimaisesti eri osioihin. Tämä on näkyvissä erityisesti kartanopuutarhoissa.
  • Maisemapuutarhat yleistyivät myös alempiin yhteiskuntaluokkiin. Niiden versiot olivat vain pienemmässä mittakaavassa toteutettuja ja yksinkertaisempia. Tämä sama ajatus pätee myös nykyään. Kotipuutarhat rakennetaan kopioiden maailman puutarhamuotia. Suomeen uudet ideat ja kasvit tulevat yleensä muutaman vuoden viiveellä, toki viive on vähentynyt kansainvälisten puutarhamedioiden ja messujen myötä. Myös kaupunkipuutarhoja rakennetaan kotipihoihin pienemmässä mittakaavassa.
  • Kaupungeissa puutarhasuunnittelun kehitys näkyi julkisissa istutuksissa, puistikoissa, puistoissa sekä rantapuistoissa. Kaupunkien suunnittelussa ja kaavoituksessa otettiin paremmin huomioon viheralueet ja virkistysalueet ja ne vakiintuivat osaksi kaupunkikulttuuria. 1810-luvulla perustettiin mm. Esplanadin puisto ja Kaivopuisto Helsingissä, 1840-luvulla Hämeenlinnan kaupunginpuisto ja Turun vartiovuoren puisto.
  • Turun akatemia ja keisarillisen Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston puutarhoilla on ollut Suomalaiseen puutarhakulttuuriin ja sen kehittämiseen suuri vaikutus. Kasvitutkiminen ja Euroopan kasvitieteelliset puutarhat opiskelijavaihtoineen ovat tuoneet uusia näkökulmia Suomalaiseen puutarharakentamiseen aina vuodesta 1899 lähtien.
  • 1910- luvulla Suomen puutarharakentamisessa alkoi näkymään arkkitehtoonisuus. Puutarha-arkkitehdit Bengt Schalin, Paul Olsson ja Eliel Saarinen suunnittelivat arkkitehtoonisia puutarhoja. Eliel Saarinen suunnitteli mm. Munkkiniemi- Haagan suunnitelman 1915. 
  • Suuresti nykyiseen arkielämäämme vaikuttavia teoksia olivat Otto Iivari Meurmanin asemakaavaoppi vuodelta 1947 ja vuodelta 1948 Heikki von Herzenin "pamfletti koti vai kasarmi lapsillemme". Nämä teokset ovat edistäneet Suomalaista kaupunkisuunnittelua olennaisesti ja vaikuttavat näin ollen meidän nykyiseenkin arkielämään.
  • 1950- luvulta alkaen asemakaavat palasivat ruutukaavaan, jolloin uudet alueet suunniteltiin kokonaisvaltaisemmin ja rakentamisessa keskityttiin nopeuteen ja kustannustehokkuuteen. Alueiden käyttöä haluttiin kasvattaa ja toimintoja monipuolistaa. Samat seikat vaikuttivat myös kasvivalintoihin, piharakennusmateriaaleihin ja suunnittelussa käytettyyn muotokieleen. Niin kaupungeissa kuin kotipuutarhoissa näkyi yleinen elämäntilanne Suomessa. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen, sotakorvausten maksu, nälkä j akansan ruokkiminen terveellisesti. Olympialaiset ja ylpeys itsenäisestä maasta. Esim. kaikki olympialaisiin liittyvä rakentaminen: rakennusten, puistojen ja pihojen oli valmistuttava nopeasti ja oltava kestävää ja monikäyttöistä. Helsingin Käpylässä, Eläintarhan kentän puistossa ja olympiastadionin ympäristössä tämä on nähtävissä vielä nykyäänkin.
  • 1900- luvun loppupuolella puutarhasuunnittelu kulki kohti sitä mitä puutarhan omistajat haluavat vapaa-ajallaan tehdä. Vapaa-ajan harrastusten lisäksi korostuivat erilaiset puutarhan toiminnot. Pihoihin tuotiin puutarhakalusteita, kuten keinuja ja pöytäryhmiä ja grillejä, pihoihin haluttiin tilaa pelejä varten ja koristekasvit nousivat suurempaan suosioon. Hyötyviljelyä vielä oli, mutta se oli pienempimuotoista. Tuli uusia puutarhasuuntauksia: huvila- ja asemapuutarhat, kansanpuistot, laitosympäristöt, siirtolapuutarhat ja -palstat, sekä urheilupuistot.

Suomalaisen puutarhan suunnittelutyylit historian saatossa: 

  • Kartanoiden ja ruukkien puutarhat. esim. Frugårdin puutarha Mäntsälän Nummisissa (alikartano).
  • Tehdasympäristöt sekä erilaisten instituutioiden puutarhat.
  • Siirtolapuutarhat sekä kansanpuistot.
  • Seurakuntien puutarhat, hautausmaat sekä pappiloiden puutarhat.
  • Kaupunkipuistot.
  • Modernit viheralueet.

Ajatuksiani puutarhasuunnittelun historiasta ja nykypäivästä. 

Oma ajatukseni Suomalaiseen puutarhasuunnitteluun liittyen on, että pihan ja kaupunkiympäristömme rakennusajankohdan kulloinenkin puutarhamuoti näkyy meidän arkipäivässämme nykyäänkin, ja sitä olisi syytä ymmärtää ja arvostaa. Se kertoo meidän historiastamme. Loppujen lopuksi ihmiset ja toimintatavat eivät ole niin kovin paljon muuttuneet vuosisatojen saatossa. Yhä edelleenkin haemme vaikutteita Suomalaiseen puutarharakentamiseen Suomen ulkopuolelta. Se seikka on muuttunut, että nyt myös me viemme osaamistamme ulkomaille. Käymme puutarhamessuilla- ja matkoilla ulkomailla, seuraamme kansainvälisiä medioita ja pohdimme ja kokeilemme erilaisia kasveja, sekä niiden kasvatustapoja, keräämme tietoa uusista rakennusideoista ja tuotteista. Vuosien saatossa tiedon kulku on muuttunut, nykyään tapahtuu sekunnissa se mihin on aiemmin voinut mennä kuukausia. Tietoa on myös saatavissa joskus jopa liikaa.

Puutarha- ja maisemasuunnittelu jatkaa kehittymistään. Puutarhamuotien vaihtuvuus tuntuu kiihtyvän. Pelkästään minun aikanani on tultu siitä 80- luvun suuresta rintamamiestalon hyöty- ja koristekasvipihasta valtavilla ja nopeilla harppauksilla pois. Kasvivalinnat ovat kulkeneet hyöty- ja perennapuutarhasta ensin pensaisiin ja sinisiin havuihin, sitten havujen väri vaihtui kellertäviin ja perusvihreään. Pihojen koot ovat n. 1/3 siitä minun lapsuuden omakotitalopihan koosta, ja ne halutaan täyttää terasseilla, kiveyksillä, toiminnoilla ja korkeintaan ruukuissa tai altaissa olevilla istutuksilla. Onneksi myös hulevesien liian nopeaan kulkuun havahduttiin ja alettiin suunnittelemaan pihoihin viherkattoja, viherseiniä ja hulevesikiveyksiä. Uskon, että tämä työ tulee olemaan tulevien vuosikymmenten suurinta agendaa. Ennustan, että joudumme ottamaan steppejä luonnonmukaisempaan suuntaan, koska liian voimakas rakentaminen on vaikuttanut liikaa lähiympäristön luontoon ja sen kasvi- ja eläinlajeihin, sekä meidän ihmisten terveyteen. Kohti luonnonmukaisempaa istutustapaa on jo menty ja se on näkyvissä uusimmilla asemakaava-alueilla. Rakennusmääräyksissä vaaditaan luonnonmukaista rakennustapaa, kuten esim. puiden ja metsien säästämistä, luontaisesti esiintyvien kasvien suosimista ja hulevesien imeytystä ensisijaisesti omalle tontille. Minusta kehitys saisi mennä vielä siihen, että puutarhaa ei ensisijaisesti nähtäisi aina suurena työmaana jonka on oltava aina tiptop, vaan uskallettaisiin sietää epäjärjestystä ja epätäydellisyyttä paremmin. Pieni sotku puutarhassa saattaa saada sinut voimaan paremmin monellakin tapaa. Toki ylläpitoa ei voi kokonaan unohtaa, mutta jospa sinä päivänä ei sitten tarvitsisi mennä salille?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomalaisen puutarhasuunnittelun historia, pihasuunnittelun kehitys Suomessa, pihasuunnittelu, puutarhasuunnittelu, piharakentaminen, arkkitehtuurimuseo, puutarhakurssi, puutarhakurssit, puutarhaluennot, Porvoon kansallisopisto, mäntsälän kansallisopisto

Puutarhurin joulukuu

Perjantai 15.12.2023 - Sirkku

Puutarhurin joulukuu. 

Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. 

Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin Leikattu_nuori_kuusiaita luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. 

Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla.

Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä.

Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä Puutarhakirjat.jpg Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata!

Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:

  • Weilin Göös Puutarha ja piha kirjasarja 4 osaa. Useita eri kirjoittajia.
  • Perennat, Pentti Alanko kirjoittajana, Tammen kustantama.
  • Suomalainen ruusukirja, Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel, Tammen kustantama.
  • Viheralueiden puut ja pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry.
  • Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen- Närhi, Otava.
  • Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen. WSOY.
  • Pienessä puutarhassa, Eija Klaucke, Tammi.
  • Fengshui puutarhassa, Gill Hale. Puutarhakustannus.
  • How to make a Japanese garden, Anness Publishing.

Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella?

Puutarhalahjakortti_jouluksi.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvit, pihasuunnittelu, puutarhakirjat, puutarhablogit, puutarhalehdet, puutarha

Potageriunelmia

Torstai 30.11.2023 - Sirkku

Unelmana hyvinhoidettu ja helppohoitoinen potageri eli keittiöpuutarha? 

Englantilaisen puutarhan blogikirjoituksia kirjoittaessani haaveksin minäkin upeasta Englantilaisesta puutarhasta ja varsinkin sen keittiöpuutarhaosiosta eli potagerista. Arjen todellisuus kotipihassani on kuitenkin se, että tässä elämäntilanteessa upea potageri jää (todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa) haaveeksi. Olen jo parina kesänä poistanut olemassa olevan, vanhan ja lumivaurioita saaneen, kasvihuoneen kattolevyjä pois paikoiltaan, jotta saan kasvihuoneeseen sadevettä kastelemaan kasveja, koska itse en sinne ehdi. Keväisin innolla istutan kasvihuoneeseen tomaatit, joita en sitten sesongin ollessa täydessä vauhdissa, ehdi hoitamaan niin kuin haluaisin. Loppukesästä kipaisen hakemassa kasvihuoneesta äkkiä satoa, jos sitä on tullut, ja vannon mielessäni, että ensi vuonna teen asiat toisin. Joko en istuta mitään tai rakennan kaiken uusiksi, huomatakseni vain seuraavana syksynä, että taas ollaan samassa tilanteessa. Ei näy uutta kasvihuonetta eikä potageria ja minä tuskailen toimimattoman keittiöpuutarhan kanssa ajan puutetta. On suoranainen ihme, että satoa on joka vuosi tullut. Tänä vuonna tomaatista tuli mielestäni jopa runsas sato. Luoja tietää, että yksin ovat saaneet kasvaa, reppanat.

Mutta haaveksiahan uudesta potagerista aina saa, eikö? Aloin tänään leikittelemään ajatuksella minkälaisen keittiöpuutarhan tekisin, jos rakentaisin kaiken alusta.

Vinkkejä toimivan keittiöpuutarhan rakennukseen: 

  • Varaa riittävästi tilaa. Minun toimimattoman keittiöpuutarhan, eli kasvimaan ja kasvihuoneen yhdistelmän suurin ongelma on se, että kaikki on mietitty alunperin liian pienesti. Huolehdi sinä, että kasvihuoneen oviaukot ovat riittävän suuret (tuplaovet) niin, että sisään mahtuu ja pääsee viemään vesisaavit ja että oviaukosta mahtuu leveämmilläkin kottikärryillä. Tilaa tarvitaan myös kasvihuoneen ulkopuolella. Varaa kulkukäytäviin tilaa 120- 150cm leveyssuunnassa, muista varata hoitokäytävät myös maavaraisiin penkkeihin. Uskalla ajatella riittävän isosti! Puuvartisia kasveja ei kannata sijoittaa kasvihuoneen viereen vaan hieman kauemmaksi, jos siis haluat kasvattaa potagerissasi marjapensaita tai hedelmäpuita, potagerin koko laajenee, koska puut ja pensaat on vietävä kauemmas.
  • Satsaa helppohoitoisuuteen jo suunnitteluvaiheessa, valitse oikeat materiaalit ja toiminnot oikeaan paikkaan.  Kun rakennusvaiheessa satsaa aikaa suunnittelutyöhön ja hieman enemmän rahaa kunnon rakennusmateriaaleihin, se yleensä maksaa itsensä takaisin käyttövaiheessa. Joudut käyttämään puhdistukseen ja tuholaisten torjuntaan vähemmän aikaa ja vaivaa. Polut kannattaa laittaa kulutusta kestävälle materiaalille, joka on helppohoitoinen ja ei tuo alueelle tuholaisia. Näissä käytetäänkin monesti soraa, kiveystä tai laatoitusta. Kasvihuonerakenteet kannattaa tehdä kasvihuoneen käytön mukaisiksi. Ne voivat olla kennolevyä, polykarbonaattia, UV-muovia tai lasia. Punnitse mielessäsi eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Satsaa kasvihuoneen kokoon ja oviaukon leveyteen, sekä siihen, että kasvihuone on helposti puhdistettavissa (vesipiste), varjostettavissa, valaistavissa sekä lämmitettävissä.
  • Maksimoi käytettävissä oleva luonnon valo ja lämpö ja anna sopivan tuulenvirin kiertää kasvihuoneen ja kasvien ympärillä. Sijoita kasvihuoneen pitkä lape mahdollisuuksien mukaan itä-länsi suuntaan. Katso, että kasvihuone on helposti tuuletettavissa ja sitä varjostaa ympäröivä kasvillisuus sopivasti, jollet halua kasvihuoneen sisälle varjostuskankaita tai maaleja.
  • Mieti ergonomiset työasennot ja tee istutuspenkit sen mukaisiksi. Fakta on, että puutarhaa hoitaa mielellään, jos työergonomia on kunnossa. Jos et halua kyykkiä maanpinnan tasossa, tee kohopenkkejä tai lavatarha. Muista varata riittävästi syvyyttä kasvualustaan jos nostat kasvualustapenkin maan pinnasta ylöspäin. Pohjamaan on oltava rikkaruohotonta, lavatarhan alle ei kannata laittaa kankaita, jotta juuret saavat kasvaa riittävän syvälle. Muista myös, että kohopenkit ja lavatarhat kuivuvat avomaaistutusta nopeammin. Näihin kannattaa ehkä miettiä tihkukastelua vieressä olevasta saavista?
  • Kompostit toiselle puolelle pihaa. Näistä tulee kasveihin tuholaisia, pidetään ne siis pois hyötykasvien läheltä.
  • Rakenna jo valmiiksi sekä kiinteitä kasvitukia, että liikuteltavia kasvitukia. Esim. puuvartiset köynnökset ja ritilään kasvatetut hedelmäpuut tarvitsevat kiinteät tuet, mutta köynnöstäville ruohovartisille kasveille kannattaa varata tukevia liikuteltavia tukia. Silloin alueiden viljelykierto on helpompi toteuttaa.
  • Rajaa alueet siistiksi. Siisti alue houkuttelee puutarhaan. Mikäli istutat kasveja joilla on taipumusta kasvattaa ympärilleen paljon kavereita juuriversoista, näiden alle on syytä miettiä kankaan laittoa. Selvittele siis kasvin juuriston kokoa ja varaa myös maavaraisille kasveille riittävästi kasvualustatilaa.
  • Oikea kasvi oikeaan paikkaan varsinkin jos kasvi on monivuotinen. Kavien kasvuvaatimuksista olen kirjoittanut jo usean blogitekstin verran aiemminkin. Muista puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet, kasvin pH tarve, valotarve ja lämpötarve kun mietit kasvien sijoittelua keittiöpuutarhan alueella.

Pyörittelin yhdenlaisen unelmapotagerini suunnitelmaksi.  

Innostuin tänään miettimään tarkemmin sellaista potageria minkä saattaisin itse haluta. 

  • Minulla keittiöpuutarhaan kuuluu myös marjapensaat ja koristeelliset kirsikkapuut. Vieläkin tilaa saisi olla hieman enemmän. Olisi hyvä, jos puut ja pensaat olisivat vielä kauempana kasvihuoneesta.
  • Jätin tarkoituksella tästä kuvasta pois puutarhavälinevaraston ja kompostin.
  • Minun potagerini kuvastaa halua viljellä itse ruokaa, mutta myös sitä, ettei kotipuutarha saa stressata liikaa. Sieltä löytyy lavatarhaa ja sopivan kokoinen kasvihuone, joka voikin jonain kesänä olla vaikkapa kesäkeittiö jos ei huvitakkaan viljellä. 
  • Ympärille tulee maavaraiset penkit, johon tulee kesäkukkia ja monivuotisia hyötypensaita. Ja kyllä, myös ruusu on hyötypensas! Sen marjat ovat erittäin c- vitamiinipitoiset sekä se houkuttelee tuoksullaan pölyttäjiä puutarhaan. Omenapuut potagerin laidoille kasvatetaan säleikköön ja kirsikat saavat kasvaa leveiksi. Toinen kirsikka saisi olla rusokirsikka, joka ei niinkään tee satoa vaan toimii pihan kaunistuttajana ja yleispölyttäjänä, mutta toinen saisi olla satokirsikka.
  • Kuvassa pensaiden lisäksi näkyy kasveina vain heiniä ja laventelia joka Suomessa kasvaa pääsääntöisesti vain kesäkukkana (vaatii menestyäkseen monivuotisesti erittäin lämpimän kasvupaikan). Pääajatuksena on, että ko alueet olisivat ns. kesäkukilla, jotka kukkivat koko kesän ja houkuttelevat pölyttäjiä. Toki alueille voi laittaa myös perennaa, mutta silloin on hyvä tehdä miksauksia useammasta perennasta, jotta kukinta saadaan kestämään koko kasvukauden.
  • Alue rajataan englantilaisen puutarhan tapaan kolmelta sivulta metrin korkuisella takorauta-aidalla ja pohjoissivulle istuttaisin malliin leikattavan pensasaidan (leveys 100cm, korkeus 120cm), joka suojaa kylmältä tuulelta.
  • Minun unelmapotageriin kuuluisi myös harjateräsverkosta taivutetut köynnösportit ja kulkupergolat, joissa kasvaisi kukkivia köynnöksiä ja lavatarhoissa papuja, herneitä ja avomaankurkkuja.

Millainen on sinun unelmapotagerisi?

Nayttokuva_potageri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Potageri, keittiöpuutarha, Englantilainen puutarha, cottage garden, puutarhasuunnittelu, pihasuunnittelu

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi Englantilainen_muotopuutarha_Retki_16.9.2009_037.jpg yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

  • Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
  • Chantillyn linnan puisto.
  • Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
  • Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
  • Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
  • Castresin piispanistuimen puisto.
  • El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

  • Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla Kaisanniemen_kasvitieteellinen_Retki_16.9.2009_051.jpg ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
  • Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
  • Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
  • Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
  • Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
  • Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
  • Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
  • Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
  • Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
  • Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Puisto_englantilainen_puutarha.jpg

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Englantilainen muotopuutarha, Ranskalainen muotopuutarha, cottage garden, pihasuunnittelu, puutarhasuunnittelu, kasvisuunnittelu

Englantilainen puutarha, cottage garden

Torstai 26.10.2023 - Sirkku

Puisto_englantilainen_puutarha.jpg

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Englantilainen puutarha, cottage garden. 

Cottage garden on runsas, rönsyilevä ja värikäs puutarhasuuntaus, jossa kasvit huojuvat tuulessa ja kaikkea tuntuu ensisimäyksellä olevan jopa liikaa. Tämä on monelle se ensimmäinen ajatus kun puhutaan Englantilaisesta cottage garden- puutarhasta. Itselleni cottage garden sanoista tulee mieleen Brittiläiset televisiosarjat, jossa nähdään kuuluisia Englantilaisia puutarhoja punaisine tiilimuureineen ja linnoineen. Näkymä on vanhaa Brittiläistä maaseutua kauneimmillaan. Oletteko muuten huomanneet, että kyseisissä sarjoissa ei tunnu koskaan näkyvän sitä harmaata vesisadetta mitä Brittein saarilla on kuuleman mukaan jatkuvasti? Sarjoissa paistaa aina aurinko, puutarha on parhaimmassa kukinnassaan, tai puiden syysvärit ovat juuri kauneimmillaan. Vesisade vaihtoehdossa kuvissa on aina synkkä ja myrskyinen yö. 

Runsauden, rönsyilevyyden ja värikkyyden alla on kuitenkin järjestys, johon cottage garden perustuu. Tässä muutama tärkein cottage gardenin perusajatus:

1. Cottage garden on rakennettu alun alkaen maaseutujen suuriin kartanopihoihin, jossa pihan käyttötarkoituksia on ollut useita.

  • Ensisijaisesti nämä pihat on rakennettu sitä varten, että saadaan tuotettua ruokaa. Olikin tavallista, että pihassa oli erilaisia osioita. Osassa pihaa voi olla eläimiä, kuten sikoja, kanoja, lampaita, lehmiä tai hevosia. Pihoissa kasvatettiin myös monesti mehiläisiä, jotka varmistivat pölytystä ja satoa. 
  • Osassa pihaa kasvatettiin kasviksia, juureksia ja yrttejä. Tätä pihan osiota kutsutaan nimellä potager. Potager on kuulunut alun alkaen Ranskalaiseen puutarhaan ja sen perusajatus on ollut yhdistää hyötyviljely ja kukkaloisto. Siinä tarkoituksena on ollut, että hyötytarhakin voi olla esteettisesti kaunis. Lisäksi kukat houkuttelevat hyötytarhaan pölyttäjiä ja jotkin kukat saattavat suojella hyötykasveja tuholaisilta. Potageriin on saattanut kuulua myös kasvihuone, mutta se on voinut olla myös pelkkä avomaatarha tai lavatarha, joka on yleensä ollut muusta puutarhasta aidalla rajattu ihan käytännön syistä. Aidalla suojeltiin vihanneksia joutumasta esim. vierellä laiduntavan lampaan syömäksi. Osa kasveista kaipasi myös kasvaessaan tuentaa ja lämpöä, näiden kasvien kasvatuksessa hyödynneettinkin esim. tiilimuureja, jotka varaavat auringon lämpöä itseensä.
  • Puutarhat ovat suuria ja sinne kuuluu luontevasti myös puistomaiset osuudet, jossa puut saavat kasvaa suuriksi ja kauniita syysvärejä arvostetaan. Yleensä näihin puisto-osuuksiin kuuluu laajat nurmikentät, joissa voi pelata. Tuonne kuuluu myös vesiaiheet lampineen, vesikasveineen ja lammessa viihtyvine eläimineen.
  • Mm. Gertrude Jekyll toi näihin puutarhoihin laajat ja koristeelliset perenna-alueet, joissa perennat kukkivat pääsääntöisesti hempeän pastellinsävyisin kukin. Hän suosi harmonisia sävyjä, mutta elävöitti istutusaluetta shokkivärisellä elementillä tai kasvilla, joka piristää istutuksen. Tämä sai kokonaisuuden näyttämään tasapainoiselta ja luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt tekivät istutuksesta ilmavan ja raikkaan ja rauhoittivat katsojaa, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat tuovat katsojalle voimaa ja energisyyttä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.
2. Pihaa ja sen eri osioita ei ole haluttu nähdä kerralla, siksi cottage garden- Leikattu_kuusiaita puutarhassa tilaa rajataan erilaisten rakennettujen elementtien, aitojen, muurien ja leikattujen- tai vapaastikasvavien kasviaitojen tai -aidanteiden avulla. 
  • Englantilainen puutarhasuuntaus kaikkinensa on imenyt vaikutteita ympäri maailmaa  nähdyistä puutarhoista. Britit ovat tutkimusmatkailleet mm. itämaissa, Intiassa, Afrikassa ja väli-Amerikassa. Täältä kaikkialta on tuotu kasveja ja puutarhaideoita toteutettavaksi Englantilaiseen puutarhaan. Kaupunkipuutarhat olivat kovin pieniä ja niihin ei mahtunut montaa erilaista puutarhasuuntausta, mutta cottage gardenit olivat neliöalaltaan suuria. Onkin tavallista, että osassa puutarhaa voi olla runsas perennapuutarha, osassa potageri, yhteen nurkkaukseen on tehty Ranskalainen muotopuutarha patsaineen ja penkkeineen ja yhdestä osasta löytyy Japanilainen kivipuutarha tai Kiinalainen feng shui- puutarha. Mikäli nämä kaikki olisivat kerralla nähtävissä, olisi puutarha melkoinen sillisalaatti. Nämä kaikki osiot on rajattu näkymättömiin esim. malliinleikatun tuija-aidan, buksusaidan, vapaasti kasvavan pensasaidanteen tai oikein sijoitettujen vapaasti kasvavien istutusalueiden avulla. Vapaasti kasvava aidanne tarkoittaa pensasistutusryhmää tai jonoa, jota ei ole leikattu malliin, vaan kasvi-istutusta leikataan haventamalla. Vapaasti kasvava istutusalue taas sisältää eri kokoisia kasveja puista perennoihin, sillä idealla, ettei mitään leikata malliin. 
  • Yksittäisen pihan jaottelu riippuu pihan koosta. Pienillä pihoilla Britanniassa asuinrakennukset ovat yleensä melko lähellä tontin etureunaa, koska yksityisen pihan alue on haluttu maksimoida. Takapihat voidaan jakaa osioihin kevyemmillä ja läpinähtävillä rakenteilla, jotka tuovat tilaan kolmiulotteisuutta ja saavat pihan näyttämään suuremmalta kuin se itse asiassa onkaan. Etupihalle ei jää suurta tilaa istutuksille. Silloin useammasta etupihasta yleensä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus ja asuinympäristö määrittää sopivat istutuspaikat ja kasvit.
  • Suurilla ja vanhoilla maalaistiloilla asuinrakennuksen pihatie saattaa olla useita kilometrejä, ja tilalle ajetaan ns. tilusten halki. Silloin itse talon edusta on monesti tehty siistiksi niin, että siellä on nähtävissä ensin muotopuutarhaa, josta lähdetään muihin puutarhan osiin, jotka ovat erilaisilla puutarhateemoilla rakennettuja.
  • Upeat punatiilimuurit ja rakennukset kuuluvat myös näihin puutarhoihin metallisine ja koristeellisine kulkuportteineen. Tontteja voidaan rajata esim. julkisivun puolelta myös metalliaidoilla, jotka kiinnittyvät punatiiliseen aitatolppaan. Pihan osion vaihtuessa maalaismaisempaan käyttötarkoitukseen, aita vaihtuu sujuvasti puuaitaan tai sähköpaimenlankaan, riippuen ko. pihan osion käyttötarkoituksesta. Vaihdoksia voidaan pehmentää oikein sijoitetuilla kasvi-istutuksilla.
  • Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. Villiviini ja kiinalaikkuköynnös syysvärissään. 
  • Villiviinin_syysvaritTilaa rajataan myös kolmiulotteisesti tekemällä kulkukäytävien yhteyteen tai esim. perennaistutusalueen taakse pergolaportteja, -käytäviä ja -seinäkkeitä erilaisilla peittävyysasteilla/ rimoituksella. Pergoloihin laitetaan kasvamaan erilaisia köynnöksiä, esim. köynnösruusu, kärhöt, villiviinit, kiinanlaikkuköynnös, köynnöshortensia ja köynnöskuusama ovat näissä toimivia kasveja. Suomessa tätä ideaa voi nähdä esim. Eija`s gardenissa Ahvenkoskella, jossa tukevien puutolppien päälle on kiinnitetty jykevä puupalkki. Tämä riittää tuomaan puutarhaan kolmiulotteisuutta ja rouheutta. Se myös pehmentää rakennetun puutarhan ja luonnonmetsän rajaa.
  • Rajaavaa kasvia mietittäessä Suomen olosuhteisiin, on muistettava kasvien menestymisvyöhykkeet. Tilarajaukseen käytetään yleensä monivuotisia puuvartisia kasveja ja kasvia valitessasi sinun on selvitettävä ensin se mikä kasvuvyöhyke istutuspaikalla on. Mikäli arvioit oikean vyöhykkeen olevan esim. III, valitse kasvi ja lajike vähintään IV- vyöhykkeellä menestyvänä. Ikävä kyllä moni Brittiläisissä puutarhaohjelmissa ja kirjoissa nähtävistä kasveista ei meillä menesty kuin erittäin lämpimillä paikoilla. Tähän kuuluu mm. buksus, jota Englanilaisessa puutarhassa käytetään paljon. Suomessa buksusta voi korvata esim. kiiltotuhkapensaalla tai heisiangervoilla. Näistä heisiangervosta löytyy muitakin värejä kuin vihreää, esim. purppuraheisiangervo on lehdistöltään punainen koko kasvukauden ajan.
3. Polut. 
Englantilainen_puutarha_polku_ja_istutukset.jpg
Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Englannissa sataa paljon ja siksi Englantilaisessa puutarhassa on ollut pakko miettiä  veden liikkumista puutarhassa, varsinkin niissä kohdin missä kuljetaan paljon. Tämän vuoksi Englantilainen puutarha pitää sisällään paljon rakennettuja polkuja, jotka säästävät puutarhurin vaivoja ja laskevat hoitokustannuksia. Mikäli haluat suomessa käydä tutustumassa Englantilaisen puutarhan hulevesisuunnitteluun ja huleveden hyötykäyttöön viheralueilla, esim Vantaan Kartanonkosken asuinalueella tätä on nähtävissä.
  • Polut mutkittelevat istutusten lomassa, jolloin istutuksia on helpompi hoitaa ja johtavat tilasta toiseen.
  • Polkujen tehtävä on siis estää kasvien tallominen, olla helppohoitoisia, imeä itseensä sadevesiä ja kuljettaa niitä kasvien juuristoille. Oikeilla pintamateriaaleilla hulevesiä saadaan sidottua piha-alueelle, eikä ravinteet liiku liian nopeasti kasveilta ojiin, ja sitä kautta vesistöihin ja mereen.
  • Polun pintamateriaali valitaan sitä ympäröivien rakenteiden, maaperän ja käytön mukaan. Samalla mietitään millä välineellä polulla eniten kuljetaan, esim. onko kyseessä kävelypolku, vai kuljetaanko kottikärryjen, tai muun painavamman koneen kanssa. Mailla, jossa ympäristössä on runsastyppisiä istutusalueita tai laitumia, saatetaan polun pintamateriaaliksi valita nurmi, joka sitoo itseensä vettä ja ravinteita. Nurmi ei kuitenkaan kestä liettymättä runsasta liikkumista sateisina aikoina. Alueella, jossa liikutaan paljon kaikkina vuodenaikoina, valitaan yleensä pintamateriaaliksi kantavuudeltaan kestävämpi materiaali, esim. sora, ladottu tiilipinta tai luonnonkivi. Näitä käytetään myös hulevesien ohjailuun. Betonikiveä käytetään vain jos se sopii ympäröivään puutarhan ilmeeseen. Eri tiloissa voidaan käyttää ja yhdistellä erilaisia polkupintoja, jos jokin muu elementti kokonaisessa puutarhassa on se monistettava elementti, joka tuo harmoniaa eri puolille pihaa, esim. jokin yksittäinen kasvi, väri tai muu rakenne. Käytetään nyt mitä tahansa pintamateriaalia, on sitä valitessa muistettava cottage gardenin perimmäinen ajatus: kaiken on oltava helppohoitoista ja ympäristöön sopivaa.
  • Hulevesien liian nopea liikkuminen on ongelma joka puolella maailmaa. Siksi myös cottage gardenin polkujen, pihojen, parkkialueiden ja teiden pintamateriaalit tulee tehdä niin, ettei vesi liiku pihasta liian nopeasti. Tämä tarkoittaa myös kiveys- ja betonikiveyspintojen rakentamista sellaisiksi, että ne johtavat ja imeyttävät vedet ensisijaisesti omaan pihaan. Tämä saattaa taasen lisätä kitkemistarvetta poluilla. Onneksi nykyään on suunniteltu ns. hulevesikiviä, joiden välit voidaan kylvää tai istuttaa täyteen maanpeitekasveja.
  • Kaikki polut rajataan selkeästi istutusalueista. Nykyään käytetään apuna jo rajausreunoja, mutta aiemmin polut ja istutusalueet kantattiin säännöllisesti.
4. Mietintää cottage gardenin kasveista ja niiden hoidosta
  • Yksittäinen cottage garden tila/ pihan osio on yleensä avara, istutukset keskittyvät reuna-alueille tai polkujen yhteyteen. Kasvit tilan keskellä ovat matalia, tai niitä ei ole ollenkaan, vaan alueelle on tehty jokin kiinteä elementti kuten patsas tai vesiaihe. Mikäli kasveja tilan keskellä käytetään, ovat istutusalueet yleensä suuria. Yksittäinen istutusalue on vähintään kymmeniä neliöitä tai jopa suurempi. Suureen istutusalueeseen on silloin suunniteltava myös sen hoitopolut ja alueella kulkeminen yleisestikin, ettei kasveja tallota turhaan.
  • Monesti ajatellaan että Englantilaisen puutarhan kasvit ovat työläitä hoitaa. Mielessä on ehkä ajatus suoriksi leikatuista aidoista tai muotoon leikatuista pensaista. Näitä toki on, ja kyllä, ne leikataan muotoon kaksi kertaa vuodessa. Hoito ei kuitenkaan ole työlästä jos on oikeat välineet. Kannattaa satsata kunnon pensasleikkuriin, oksasahaan ja leikkausvälineisiin, silloin työ on nopeaa ja jopa hauskaa. Välineet on syytä myös huoltaa oikein.
  • Englantilaisessa puutarhassa kaikkea on paljon. Myös puita, pensaita ja köynnöksiä ja osa niistä saa rehottaa hyvinkin vapaasti, joka vähentää työmäärää.
Perennaistutus_cottage_garden.jpg
  • Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Perennojen ja kesäkukkien määrästäkin voi sanoa, että enemmän on parempi. Suurella kasvimäärällä peitetään kasvualustan pintaa, ja helpotetaan näin työmäärää. Perennoilla voi olla myös hyötykäyttöfunktio, niitä käytetään houkuttelemaan pölyttäjiä. Niitä voidaan käyttää itse hyötykasvina, kuten mausteena tai lääkekasvina. Niiden työ on estää aluetta rikkaruohottumasta tai niiden tuoksu voi karkottaa tuholaisia. Perennojen sijoittelun istutusalueessa määrittää se, mistä suunnasta aluetta katsotaan ja halutaanko alueen eri osiin vaihtelua korkeussuunnassa. Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toisiinsa kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit. Hänellä oli tapana myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.
  • Osa perennalajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina kasvutapansa vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas ja pionit. Näille kannattaa antaa tilaa loistaa ja ympärille kannattaakin laittaa matalaa maanpeittokasvia.
Perennaistutus_englantilainen_puutarha.jpg
  • Kuva Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Perennapenkkiä suunniteltaessa kasvit voi ryhmitellä niin, että samoihin aikoihin kukassa olevat lajit kasvavat lähekkäin, sillä silloin ne täydentävät toinen toisiaan ja katse kiinnittyy kukkiviin kasveihin, eikä harhaile kohti siellä täällä kukkivia kasveja. Myös kukintojen muotoon kiinnitetään huomiota. Pyöreäkukkaisen lajin vieressä pystykukintoinen kasvi tuo sopivaa rouheutta, kun taas monivärisessä kukkapenkissä samanlaiset muodot tuovat harmoniaa. 
  • Monilajinen kukkapenkki näyttää hyvältä, kun kasvit sijoitetaan niin, että yhden päättäessä kukintansa vieressä oleva laji kasvaa sen tilalle. Ilmeikkyyttä istutusalueisiin tuovat kasvien erilaiset kasvutavat, lehtimuodot ja lehtien väritykset. Näyttävälehdistöisiä lajeja, kuten jättipoimulehdet, kuunliljat ja keijunkukat yhdistellään keskenään ja tuolloin huomiota kiinnitetään lehtien muotoihin, väreihin ja pintoihin, sekä siihen, miten ne täydentävät tai korostavat toinen toisiaan. Esimerkiksi ohutversoiset heinät ovat omiaan pyöreälehtisten lajien täydentäjinä ja korkeat heinät, kuten elefanttiheinä, näyttävien tummasävyisten kukintokasvien korostajina.
Cottage garden nykypäivänä. 
  • Cottage gardeniin on kuulunut aina erilaiset puutarhasuuntaukset ja siksi tuntuukin, että erilaisista puutarhasuuntauksista tämä on se, joka muuntuu joustavimmin nykyaikaan?
  • Siitä on tullut yksi eniten käytetyistä puutarhasuunnittelutyyleistä maailmassa ja  jokainen maailman kolkka tuo siihen omat mausteensa ja paikalliset traditionsa jo lainsäädäntönsä ja ilmasto-olosuhteensa vuoksi. Maapallon nykyinen tila, kasvanut ihmismäärä ja sitä kautta rakennusten tonttien koon pieneneminen, sekä lisääntynyt tietous siitä, miten ihminen voi itse vaikuttaa ilmastonmuutokseen, muuttaa myös tätä puutarhasuuntausta. 
  • Itse koen, että globaalien ongelmien vuoksi, suotavaa olisi, että jokaisella yksittäisellä tontilla mietittäisiin tarkemmin hulevesien kulku ja hyötykäyttö kastelussa (ilmaston lämpeneminen nostaa vesimääriä). Suosittaisiin pitkäikäisiä rakennusratkaisuja niin kiinteissä rakenteissa, kuin kasveissa. Satsattaisiin mieluiten rakennusvaiheessa puutarhaan enemmän rahaa, jotta puutarhasta tulee pitkäikäinen, helppohoitoinen ja kestävä kaikilta ratkaisuiltaan.
  • Nykyaikaisissa betonirakennuskohteissa valitut kasvit saattavat olla joko pelkkiä Kesakukat_2023.jpg korkeita heiniä, joiden lehtimuoto tuo istutukseen vaihtelevuutta ja väriä, tai sitten istutukset on tehty perinteisemmiksi romanttisen tyylin istutuksiksi. Kasvit voivat olla joko monivuotisia, kuten heinät yleensä ovat, tai yksivuotisia kuten kesäkukat. 
  • Vaikka maaseudulla Englantilaisen puutarhan yksi peruskivistä, potager- keittiöpuutarha on ollut aina tärkeä osa puutarhaharrastusta, on hyötykasvien viljelyn osuus omakotipihoissa nykyään vähentynyt, tai viljely on vähintäänkin muuttunut. Viljely on siirtynyt kasvimailta lavakauluksiin, ruukkuihin, tai muihin istutustiloihin terasseille ja viherhuoneisiin, ja sitä on määrällisesti vähemmän kuin ennen. Toisaalta nykyään hyötyviljelyä voidaan tehdä parvekkeilla, harrastaa yhteisöviljelyä taloyhtiön pihassa ja jopa kerrostalon katoille on saatettu tehdä kaupunkialueilla pölyttäjille lepopaikkoja ja tuoda sinne pölytettäviä kasveja. Kasvihuoneet ovat nykyään enemmän monikäyttöisiä kesähuoneita, joissa saatetaan myös viljellä kasveja. Meidän suunnittelijoiden työ on saada ihmiset huomaamaan, että hyötykasveja voi käyttää myös koristekasveina, eikä puutarhasta tarvitse stressata varsinkaan silloin, jos se on suunniteltu Englantilaista puutarhafilosofiaa noudattaen. Ei haittaa vaikka se ei olisikaan aina niin viimeisen päälle putsattu ja laitettu. Itse asiassa, vähän huonosti putsattu piha on sekä ihmisille, että eläimille ja eliöille parempi vaihtoehto kun hyviä bakteereja tulee lähiympäristöömme enemmän. 
  • Rakenteissa ja kasvivalinnoissa näkyy kaikissa puutarhasuuntauksissa aina muoti ja maailman tilanne. Hektisessä työilmapiirissä työpaikkojen ympäristöön tuodaan rauhoittavia rakenteita ja kasveja. Näistä esimerkkinä nyt vaikka betonirakenteet, siihen puisia, ruskeita sermejä ja portteja ympärille ja kasveiksi tuulessa huojuvia, vihreitä heiniä, joilla on vaaleanruskeat kukinnot. Samaan aikaan asuinalueille tuodaan lehtipuita, jotka tuovat vehreyttä ja syysvärejä, sekä sitovat pölyä, ilmansaasteita, vettä ja melua ja luovat pihojen sisäänkäynneille yhteneväisyyttä. Yksityiset pihat rajataan aidoin ja suojataan katseilta. Yksityisestä piha-alueesta tehdään nykyään enemmän rentoutumisen ja rauhoittumisen tyyssija, kiireisen arkielämän vastapainoksi, ja siellä saa näkyä asukkaiden harrastukset ja perhetilanne. Näyttäviä pelkistettyjä istutusalueita voit nähdä Suomessa esim. Tikkurilan kirjaston ympäristöön rakennetussa Englantilaisessa puutarhassa, jossa on nähtävillä esim. heinäistutuksia.
  • Kiinteissä rakenteissa muotina on tällä hetkellä enemmän harmonisuus, selkeys ja rauhallisuus. Liika romanttisuus on karsittu pois, ja vaikka rakenteessa olisikin kasvamassa köynnöksiä, on tuenta enemmän pelkistetty kuin rönsyilevä. Tässäkin ehkä kompensoidaan nykyelämän levottomuutta?

2 kommenttia . Avainsanat: Englantilainen puutarha, cottage garden, puutarhasuunnittelu, viherrakentaminen, muotopuutarha

Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa

Torstai 28.9.2023 - Sirkku

Sapokka_kasvit_ja_penkki
Kuva: Sapokka, kotka 2023. Ajotien reunus voi näyttää myös tältä.
Syksyisiä terveisiä puutarhurilta!
Vihertyökausi 2023 alkaa pikkuhiljaa kääntymään syksyyn ja puutarhurillekin tulee vihdoin näitä hetkiä, jolloin ehtii hetkeksi istahtamaan tietokoneen- ja uuden blogitekstin ääreen. Pitkään olettekin uutta tekstiä joutuneet odottamaan, pahoittelut siitä. Kausi 2023 on ollut kiireinen ja olen saanut taas vierailla monissa ihanissa pihoissa ja tavannut niin uusia, kuin jo ennestään tuttuja asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Kiitos kaikille tähän saakka, onneksi on vielä monta työpäivää jäljellä tällä kaudella! Olen kesän aikana kerännyt kuvia ja muistoja käymistäni paikoista ja olen silloin jo suunnitellut tulevia blogitekstejä. Tarkoituksena on tämän talven aikana keskittyä mm. englantilaiseen, eurooppalaiseen ja suomalaiseen puutarhasuunnitteluun ja sen historiaan. Alkusyksy menee varmasti hitaammassa julkaisutahdissa, kuin kerta viikkoon, mutta lisään aina yrityksen facebooksivulle ilmoituksen milloin uusi teksti on luettavissa. Tänään aloitellaan englantilaista puutarhaa, kokonaisuus on sen verran suuri, että pilkoin sen useampaan tekstiin. Ikävä kyllä, alla mainituista puutarhoista minulla ei ole kuvia. Tässä on aika monta puutarhamatkailukohdetta, jos englantilainen puutarha paikan päältä nähtynä kiinnostaa! Ehkä minäkin niihin pääsen joskus paikan päälle kuvaamaan.
Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa. 
Puutarhasuunnittelu Euroopassa juontaa juurensa jo ajanlaskuamme edeltävään aikaan, jolloin esim. silkkitieltä tuotiin ruusuja eurooppalaisiksi luksuskasveiksi. Ruusu ja varsinkin köynnösruusu on ollut tuolloin rikkautta ja vaurautta ilmentävä kasvi. Vain rikkailla oli varaa kasvattaa puutarhassaan muutakin kuin ravinnoksi kelpaavaa kasvia ja ruusuja kasvattikin aluksi vain oppinein ja korkeassa arvossa olevin kansanosa. Ruusua käytettiin mm. päivittäisestä hygieniasta huolehtimiseen, mutta sillä oli myös tärkeä tehtävä totuuden ja oikeuden lähettiläänä. Suuret päätökset ja lupaukset tehtiin ruusuköynnöksen alla. Symbolia käytetään myös nykyään ja monesti esim. oikeuslaitoksen seinää tai oviaukkoa koristaa köynnöskuviointi, tosin nykyajan ihmiset harvemmin tietävät miksi köynnöskuviointi siellä on.
1600- luvulla Euroopassa oli vallalla roomalainen, ranskalainen ja etelä-eurooppalainen puutarhasuuntaus. Euroopassa suosittiin tuolloin muotopuutarhoja ja niillä on ollut oma vaikutuksensa myös Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen ja siksi muotopuutarha on nykyäänkin tärkeä osa sitä. Varsinkin kartanopuutarhat ovat olleet tuolloin muotopuutarhoja ja muutos cottage gardenin runsaaseen ja rönsyilevään puutarhasuuntaukseen on tapahtunut vasta verrattain myöhään. Ensimmäiset runsaammat puutarhat rakennettiin 1700- luvun alkupuolella, mutta yleisemmin suuntaus tuli tietoon 1800- 1900 luvuilla.
Britannian historia näkyy englantilaisessa puutarhasuunnittelussa. Ihmiset vierailivat Britannian siirtomaissa, joita on hyvin paljon, ja toivat matkoilta ideoita vinkkejä puutarhojen rakentamiseen. Puutarhoissa näkyy myös idän tutkimusmatkailun ajanjakso, englantilaisiin puutarhoihin tuotiin tuolloin fengshui ajattelua.
Englantilainen puutarhasuuntaus on saanut omat mausteensa Englantilaisen maaseudun asumuksia ympäröivistä puutarhoista. Näissä puutarhoissa saatettiin yhdessä osassa kasvattaa hyötykasveja, toisessa kanoja tai muita kotieläimiä ja mikäli tilaa riitti, niin siellä haluttiin kasvattaa kasveja myös niiden kauneuden vuoksi.  Osa puutarhoista on kooltaan hyvin suuria ja niiden hoito työlästä, siksi ne oli suunniteltava helppohoitoisiksi ja kasvivalinnat sen mukaisiksi. Pihan eri osa-alueet rajattiin selkeästi, sekä käytännön, että tunnelman vuoksi. Sieltä lähtikin ajatus, että koko puutarhaa ei tarvitse nähdä kerralla, vaan sen voi jakaa pienempiin tiloihin ja tunnelmiin.
Kuten Suomalaisessakin puutarhasuunnittelussa sotien jälkeen, myös Englantilaisessa cottage gardenissa on ollut pohjalla tarve luoda puutarhasuuntaus, jolla saadaan ruokittua kansaa ja tuotettua ruokaa. Myös koristekasvi- ja  perennaistutuksilla on silloin väliä, värikkäiden perennojen tehtävä puutarhassa on houkutella pölyttäjiä hyötykasveille. Suurilla tiloilla saattoi olla myös omaa mehiläistarhausta tämän vuoksi, samalla saatiin tuotettua hunajaa.
Kuuluisia englantilaisia puutarhasuunnittelijoita:
  • Charles Bridgeman (1690- 1738). Hän oli ensimmäisiä maisema-arkkitehtejä, jotka alkoivat muuttaa silloin vallalla olevaa muotopuutarha- suuntausta. Hän suunnitteli kohteisiin polkuja ja niitä ympäröiviä reheviä istutuksia. Ideana oli, ettei puutarhasta näe kaikkea yhdellä silmäyksellä, vaan polku johtaa aina aukeaan tilaan, jossa on jokin katseen vangitsija kuten esim. patsas, vesiaihe tai hieno istutusalue.
  • William Kent (1685- 1748) . Kentiä pidetään ns. Englantilaisen puutarhasuuntauksen ”keksijänä”. Hän suunnitteli puutarhoista ryöppyäviä, helppohoitoisia ja runsaita. Juuri sellaisia, mistä cottage garden tyylin puutarhat yleisesti nykyään tunnetaan. Hänen suunnitteli mm. Holkham hall- puutarhan Norfolkissa, jossa käytettiin muotoon leikattuja havuja tilaa jakamassa. Holkham hall:ssa tilaa on jaettu mm. puoliympyrän muotoon. Tätä elementtiä käytetään nykyäänkin Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa hyvin yleisesti.
  • Gertrude Jekyll (1843- 1932) , joka työskenteli puutarhasuunnittelijana sekä puutarhakirjailijana ja hän suunnitteli mm. talonpoikaistyylisiä cottage gardeneita. Hänet tunnettiin luonnollisen puutarhan suosioon nostajana. Jekyll syntyi varakkaaseen perheeseen ja hän harrasti ensin maalausta. Heikkenevä näkö sai hänet siirtymään maalauksesta puutarhan hoitoon. Hänen tavoitteenaan oli hallittu sekasorto, yksinkertaisuus ja mökkipuutarhojen tunnelma. Jekyll suosi suunnitelmissaan monivuotisia kasveja ja hän yhdisteli niihin mm. pensaita, köynnöksiä, varpuja ja perennoja. Jekyll suosi suunnitelmissaan harmonisia sävyjä, mutta lisäsi kukkapenkkeihin myös muutamia säväyttäviä vastaväriyhdistelmiä. Näin kokonaisuudesta tuli tasapainoinen ja se näytti yksityiskohtaisen tarkasta suunnitelmallisuudestaan huolimatta luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellivärit: siniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt luovat ilmavuutta ja rauhoittavaa raikkautta, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat antavat mielikuvan voimasta ja energisyydestä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa. Hän kirjoitti artikkeleja Country lifeen ja kirjoitti opaskirjoja.
  • William Robinson (1838- 1935), puutarhuri ja toimittaja, jonka ajatukset villistä puutarhanhoidosta ja rakentamisesta johtivat cottage gardenin, eli ns. englantilaisen mökkipuutarhan popularisointiin ja yksinkertaisen puutarhanhoidon etsimiseen. Robinsonia pidetään varhaisena metsäpuutarhan uudistajana sekä kestävien monivuotisten kasvien ja sekoitettujen ruohomaisten reunojen eli maanpeiteperennojen taitajana. Hän levitti puutarha-ajatteluaan aikakauslehtiensä sekä useiden kuvitettujen puutarhakirjojensa avulla ja tuli sitä kautta tunnetuksi ja suosituksi puutarhasuunnittelijaksi. Mm. Alfred Parsonsin kuvittama The English flower garden kirja oli hyvin tunnettu.
  • Christopher Lloyd (1921- 2006). Puutarhasuunnittelija ja kirjailija jonka äiti tutustutti hänet Gertrude Jekylliin. Lloyd on palkittu mm. Royal horticular societyn korkeimmalla palkinnolla hänen työstään puutarhanhoidon edistämisessä ja hänen laajasta työstään kukkakomiteassa. Vuonna 1996 Lloyd sai kunniatohtorin arvon ja vuonna 2000 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriksi.
Kuuluisia englantilaisia puutarhoja: 
  • The manor house, Hampshire. Suunnittelija: 1908 Gertrude Jekyll. Talonpoikaistyylinen puutarha. Kuvia puutarhasta voi käydä katsomassa: www.gertrudejekyllgarden.co.
  • Hidcote Manor, Gloucestershire. Suunnittelija: Lawrence Johnston. Teemapuutarhahuoneet, kasvierikoisuudet ja perennat. 
  • Great dixter, itä- Sussex. Christopher Lloydin kotitalo. Kukkien, lehtimuotojen ja värien yhdistely. 
  • Sissinghurst castle, Kent. Suunnittelija ei tiedossa, alkuperäinen puutarha jo 1200-luvulta. Puutarhan peruskorjasivat uudelleen kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja Harold Nicolson 1930- 1950 luvuilla. 
  • Holkham hall, Norfolk. William Kent. Tämä puutarha on nähty monessa Englantilaisessa sarjassa. 
  • The horse guards, kasarmirakennus Lontoo. William Kent.