Jouluista tunnelmaa

Torstai 22.12.2022 - Sirkku

Joulua kohden. 

Marraskuussa luin kollegani Teija Tengvallin kirjoituksen Meillä Kotona-lehteen jääkieloista. Se sai minut innostumaan ja kokeilemaan itsekin kielojen hyötämistä joulukukiksi ja tästä kirjoitinkin jo aiemmin blogiini.

Mokasin jo heti alussa kun unohdin juurakot kylmään veteen vuorokaudeksi, lämpöähän ne  reppanat olisivat kylmien syyskelien jäljiltä tarvinneet, ja olinkin aivan varma, että siihen kosahti minun joulukielohaaveeni. Istutin juurakot kuitenkin multaan purkkeihin, nostin purkit muovin ja kasvilampun alle ikkunan eteen ja kävin niitä silloin tällöin kastelemassa lämpimällä vedellä. Hämmästyksekseni kielot ottivat kasvuspurtin reilut kaksi viikkoa purkeissa oltuaan ja kukka-aiheet tulivatkin näkyviin nopeasti. Nyt, kun kirjoitan tätä kirjoitusta noin viikkoa ennen joulua, jännitänkin sitä onko kukinta jo jouluna ohi?

Kukka-aiheiden ilmaannuttua näkyviin vein ruukut yöksi viileään varastoon. Ongelmaksi tuli kuitenkin hyvin talvinen joulukuu. Pakkasta on ulkona sen verran, että varastonkin lämpötila tippuu hyvin lähelle nollaa ja vaikka kielo kestää kylmää paremmin kuin joulutähti tai amaryllis, en usko sen kukintavaiheessa kuitenkaan kestävän kovaa pakkasta. Kukat oli siis otettava sisään ja istutettava samalla lopulliseen astiaansa.

Kaivoin siis esille astian, johon olin aikonut kielot istuttaa, etsin happamahkoa multaa ja  istutin kielon juurakot varoen istutusastiaan. Kielot kannattaa istuttaa melko tiuhaan, jotta istutuksesta tulee runsaan näköinen. Peitin multapinnan myrskyssä tippuneilla harmaapihdan oksilla ja laitoin ympärille valot. Tuoksu on mieletön! Hento kielon tuoksu sekoittuu havun tuoksuun. Löysin tämän kokeilun perusteella ehdottoman joulukukkasuosikkini. Taidan jatkossa tehdä niin, että istutan nämä nyt sisällä olevat kukat terassin vierelle ruukkuun, josta ne on helppo siirtää sisälle syksyllä hyötöön. Jatkossakin meillä siis jouluna tuoksuu kielo.

Mietteitä vuodesta  2022:

Vuosi 2022 on ollut suurten muutosten vuosi niin maailman tasolla kuin minulle yrittäjänäkin, se on näkynyt monin tavoin yrittäjyydessä ja ihmisten mielialoissa. Pakko on myöntää, että muutokset ovat pelottaneet varmasti kaikkia ja moneen kertaan on perheissä varmasti mietitty asioita yötä myöden. Lopulta itse koen yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä kuitenkin löytäneeni minulle oikeat ratkaisut.

Päätin monen vuoden yhteistyön Kodin Terra Tuusulan kanssa silloin kuin Terra muuttui Starkiksi. Vielä kerran, paljon kiitoksia mahtavasta yhteistyöstä koko henkilökunnalle entiseen Terraan ja nykyiseen Starkkiin, eritoten myymäläpäällikkö Jari Alangolle ja puutarhapuolen henkilökunnalle. Sain ja opin yhteistyöstä kanssanne paljon, nyt on kuitenkin uusien työtuulien aika. Kaikkea hyvää jatkoon teille!

Isot kiitokset vuodesta 2022 myös muille yhteistyökumppaneilleni: Eliittipihat oy, Puutarhaset Järvenpää, Pihatimpuri, Arho Kalkkinen tmi ja monet muut, joiden kanssa olen saanut menneenäkin vuonna tehdä yhdessä töitä. Teidän kanssanne yhteistyö toivottavasti jatkuu jatkossakin. Maijulle erityiskiitos juttuhetkistä, sparrauksesta yritysasioissa ja kuuntelevasta korvasta :) .

Kaikkein isoimmat kiitokset lähtevät tietysti ihanille asiakkailleni. Asiakkaista löytyy niin kuntia, kaupunkeja, yrityksiä kuin yksityisiä pihan omistajiakin. Töitä olen saanut tehdä viheralalla ihan laidasta laitaan, opettamisesta ja kurssittamisesta aina pihasuunnitteluun, viherrakentamiseen ja viheraluiden hoitoon. Olen myös saanut huomata asiakkaidenkin tuen silloin kun korona minut lopulta saavutti. Se veti nöyräksi, kiitos kaikille!

Nyt puutarhuri vetäytyy joululomalle ja blogikin pitää pienen joulutauon. Blogikirjoitukset jatkuvat sitten taas vuonna 2023. Yritykseni lahjoittaa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joulumuistamisrahat Unicefin Tulevaisuuden lahjat- keräykseen. 

Toivotan teille hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista Uutta vuotta 2023! 

Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

Torstai 17.11.2022 - Sirkku

Sairastelua ja joulukukkia. 

Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa.

Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä.

Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi.

Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua.

Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.

• Kieloja käsitellessä kannattaa muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen ja aina kasvia tai juurakoita käsitellessä kannattaa olla hanskat kädessä.
• Totesin, että työ olisi kätevintä tehdä talikolla, mutta minulla ei sellaista ollut nyt käsillä ja jouduin kaivelemaan kohmeista maata istutuslapiolla. Se ei ollut ideaalia, mutta yritin kaivaa juuret varoen, liikaa venyttämättä tai repimättä niitä.

• Käsittele juurakoita varoen, varsinkin tuleentuneet silmut on säilyttävä ehjinä ja silmujen ympäristössä olevat juuret tulisi olla hyväkuntoisia ja niitä ei kannata repiä. Juuret typistetään puutarhasaksilla siisteiksi, maksimissaan 10 cm:n pituisiksi, jotta ne mahtuvat uuteen istutusastiaan ja kasvi voi niistä hyvin juurtua. Nosta maasta sekä pulleita kukkasilmuja, että kapeita lehtisilmuja, niin saat tehtyä runsaan istutuksen. Yhtä istutusta varten tarvitset n. 20 silmua. Kaikki silmut eivät välttämättä lähde kasvuun ja siksikin on hyvä olla ns. varasilmuja istutuksissa.

• Ennen istutusta juurakoita on liotettava. Liotusaika on vähintään puoli vuorokautta.  Liotus on hyvä tehdä reilusti lämpimään veteen. Veden olisi pysyttävä myös tasaisesti lämpimänä, voitkin laittaa liotusastian vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta lämpö pysyisi tasaisena. Tässä kohtaa projektia minä mokasin. Laitoin kyllä juurakot kuumahkoon veteen, mutta unohdin astian tuulikaappiin, jossa lämpötila pääsi tippumaan lähelle 10 astetta. Juurakot olivat liotuksessa vuorokauden verran, joten nyt sitten jännityksellä odotetaan miten niiden käy. Suostuvatko silmut aktivoitumaan kasvuun. 

• Liotuksen jälkeen kävin haalimassa kaikki keväältä jääneet taimipotit kaapin  perukoilta ja löysin myös jostain taimimultapussin jämät, jotka otin nyt käyttöön. Kielon juurakot kannattaa juurruttaa ensin taimipotteihin ja vasta sitten lähempänä joulua siirtää lopulliseen istutusastiaan. Näin ollen täytin taimipotit yli puolenvälin, laitoin yhteen pottiin 3-4 silmua ja peitin juuret niin, että silmut jäivät kasvualustan pinnalle. Tämän jälkeen kastelin mullan kuumahkolla vedellä, kaadoin ylijäämävedet pois, lisäsin vielä hieman kasvualustaa juurien päälle ja sumutin sen kosteaksi ja siirsin potit ikkunan eteen, lämpömaton päälle ja laitoin niiden päälle läpinäkyvän muovin, johon tein muutaman reiän. Talviaikana ulkoa tuleva valo ei riitä, joten jääkieloille on syytä lisätä valoa kasvilampulla, ettei kieloista tule honteloita ja liian korkeita. Minäkin hain varastosta kasvilamppuni, joka saa paistaa juurakoille suurimman osan päivästä.
• Multa olisi pidettävä jatkossa tasaisen kosteana. Sitä onkin hyvä käydä sumuttamassa parin päivän välein.
• Kielot ovat valmiita istutettavaksi lopulliseen istutuspaikkaansa silloin kun  kukkavanoja alkaa olla näkyvissä. Kielo on happaman kasvualustan kasvi ja jos haluat tehdä yhdistelmäistutuksen kielosta ja muista joulun ajan kasveista sinun kannattaa valita hapanta kasvualustaa kestäviä kasveja kielon kaveriksi. Kielon kanssa voit yhdistää vaikka pienen havun, puolukan- tai mustikan varpuja tai muita sipulikasveja kuten hyasintteja. Kielon kukintaa saat pidennettyä viemällä kasvin yöksi viileään ja kastelemalla sitä viileällä vedellä kukinta-aikaan.
•