Jouluista tunnelmaaTorstai 22.12.2022 - Sirkku Joulua kohden. Marraskuussa luin kollegani Teija Tengvallin kirjoituksen Meillä Kotona-lehteen jääkieloista. Se sai minut innostumaan ja kokeilemaan itsekin kielojen hyötämistä joulukukiksi ja tästä kirjoitinkin jo aiemmin blogiini. Mokasin jo heti alussa kun unohdin juurakot kylmään veteen vuorokaudeksi, lämpöähän ne Kukka-aiheiden ilmaannuttua näkyviin vein ruukut yöksi viileään varastoon. Ongelmaksi tuli kuitenkin hyvin talvinen joulukuu. Pakkasta on ulkona sen verran, että varastonkin lämpötila tippuu hyvin lähelle nollaa ja vaikka kielo kestää kylmää paremmin kuin joulutähti tai amaryllis, en usko sen kukintavaiheessa kuitenkaan kestävän kovaa pakkasta. Kukat oli siis otettava sisään ja istutettava samalla lopulliseen astiaansa. Kaivoin siis esille astian, johon olin aikonut kielot istuttaa, etsin happamahkoa multaa ja Mietteitä vuodesta 2022: Vuosi 2022 on ollut suurten muutosten vuosi niin maailman tasolla kuin minulle yrittäjänäkin, se on näkynyt monin tavoin yrittäjyydessä ja ihmisten mielialoissa. Pakko on myöntää, että muutokset ovat pelottaneet varmasti kaikkia ja moneen kertaan on perheissä varmasti mietitty asioita yötä myöden. Lopulta itse koen yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä kuitenkin löytäneeni minulle oikeat ratkaisut. Päätin monen vuoden yhteistyön Kodin Terra Tuusulan kanssa silloin kuin Terra muuttui Starkiksi. Vielä kerran, paljon kiitoksia mahtavasta yhteistyöstä koko henkilökunnalle entiseen Terraan ja nykyiseen Starkkiin, eritoten myymäläpäällikkö Jari Alangolle ja puutarhapuolen henkilökunnalle. Sain ja opin yhteistyöstä kanssanne paljon, nyt on kuitenkin uusien työtuulien aika. Kaikkea hyvää jatkoon teille! Isot kiitokset vuodesta 2022 myös muille yhteistyökumppaneilleni: Eliittipihat oy, Puutarhaset Järvenpää, Pihatimpuri, Arho Kalkkinen tmi ja monet muut, joiden kanssa olen saanut menneenäkin vuonna tehdä yhdessä töitä. Teidän kanssanne yhteistyö toivottavasti jatkuu jatkossakin. Maijulle erityiskiitos juttuhetkistä, sparrauksesta yritysasioissa ja kuuntelevasta korvasta :) . Kaikkein isoimmat kiitokset lähtevät tietysti ihanille asiakkailleni. Asiakkaista löytyy niin kuntia, kaupunkeja, yrityksiä kuin yksityisiä pihan omistajiakin. Töitä olen saanut tehdä viheralalla ihan laidasta laitaan, opettamisesta ja kurssittamisesta aina pihasuunnitteluun, viherrakentamiseen ja viheraluiden hoitoon. Olen myös saanut huomata asiakkaidenkin tuen silloin kun korona minut lopulta saavutti. Se veti nöyräksi, kiitos kaikille! Nyt puutarhuri vetäytyy joululomalle ja blogikin pitää pienen joulutauon. Blogikirjoitukset jatkuvat sitten taas vuonna 2023. Yritykseni lahjoittaa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joulumuistamisrahat Unicefin Tulevaisuuden lahjat- keräykseen. Toivotan teille hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista Uutta vuotta 2023! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, joulun toivotus, jääkielo, joulukukka, puutarhurin joulu |
Koronaa ja joulukukkien hyötöä.Torstai 17.11.2022 - Sirkku Sairastelua ja joulukukkia. Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa. Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä. Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi. Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua. Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulukielo, jääkielo, joulukukka, vanhan ajan joulukukka, kukintaa jouluksi, convallaria majalis |
Olohuoneeseen tuli hiilivarasto.Maanantai 20.12.2021 - Sirkku Tästä se aina lähtee. Syksyllä ennen lumien tuloa lähdetään perheen kesken, tai totuuden nimessä sanottuna yhä useammin nykyään minä ja koira, kiertelemään omaa metsää. Sieltä noin niinkuin virallisesti etsitään silloin sieniä, mutta samalla tulee vilkuiltua sopivan
Joulukuustahan ei saa mistä tahansa lähteä kaatelemaan, vaan puun kaatoon on oltava aina maanomistajan lupa, muutoin kaataja saattaa syyllistyä kuusivarkauteen. Siksi, jos et omista omaa metsää, niin helpointa kuusen hankinta onkin ostamalla kasvatettu kuusi. Toki on myös kuusenviljelytiloja, joissa järjestetään ennen joulua ns. kuusen haku- päiviä, jolloin maanomistajan luvalla saa käydä itse kaatamassa oman joulukuusensa maksua vastaan. Nämä tapahtumat ovat kivoja ja niissä tilallinen on yleensä järjestänyt tapahtuman ympärille muutakin aktiviteettia. esim meillä täällä Pornaisissa oli tapahtuma, jossa lapset saivat paistaa makkaraa ja tarjolla oli myös glögiä ja kahvia ja taisipa myös Joulupukki ehtiä joulunaluskiireiltään paikalle käymään. Nämä ovat niitä hyvän mielen tapahtumia, joista ainakin itselle tulee oikea joulumieli. Lasten jännitys, tohina ja joulun odotus on niin mahtavaa seurattavaa, että hyvä mieli tarttuu itseenkin.
Oma äitini on kertonut haikeana kerran, että joulukuusikuvista huomaa aina lasten kasvamisen, vaikka kuvissa ei olisi lapsia näkyvissäkään. Hän näytti minulle kuvakansiosta kuvia eri vuosilta ja totta se oli. Oli kuvia kuusista,
Aiemmissa blogiteksteissä olen miettinyt pölyttäjiä, hiilinieluja ja lahopuuta ja tämä meidän vinossa kasvanut pieni joulupuumme mahtuu varsin mainiosti samaan blogisaagaan. Tämä kuusi oli metsäaukolle kasvanut. Varmasti en pysty sanomaan, että oliko hänet istutettu vai oliko puu siemenestä kasvaneita. Kuusen ympäristöstä oli niitetty heinät ja puunvesat säännöllisesti joko ihmisen tai eläinten toimesta. Tämä on edesauttanut kuusen tasaista ja tuuheaa kasvua. Tällä yksilöllä ei ole ollut varjostavia puita ympärillä, koska kirjanpainaja oli vienyt alueen isot ja vanhat puut ja ne oli jouduttu kaatamaan. Siksi pikkukuusen ei ole ollut tarpeen kasvattaa suuria vuosikasvuja ylöspäin ja se on voinut keskittyä tuuheutumiseen. Sen oksien kärkiä ovat saattaneet napsia eläimet lumisena talvena ravinnokseen, se on saattanut tarjota turvapaikan pikkulinnuille, oraville ja jäniksenpoikasille. Se on haukkonut ilmakehästä hiilidioksidia ja varastoinut sen runkoonsa ja neulasiinsa. Se on käyttänyt maaperästä vettä ja ravinteita kasvaessaan kokoa ja käyttänyt niitä yhteyttämiseen ja vapauttanut samalla ilmaan happea. Nyt se on muuttunut väliaikaiseksi hiilivarastoksi, jota säilytetään meidän olohuoneessa. Loppiaisen jälkeen poistetaan koristeet ja puu siirtyy takaisin ulkoilmaan. Silloin vien sen lahopuuaitaani, jossa se saa toimia pörriäisten lepopaikkana ja kotina. Siellä meidän pieni joulupuumme toimii vielä hitaasti maatuvana hiilivarastona ja saa hyvää aikaan ympäristössä. Kun pörriäiset lisääntyvät, tulee pihaan myös pikkulintuja jotka syövät hyönteisiä, tämä taas houkuttelee paikalle pienpetoja ja suurempia petoja. Metsäaukolle tämän kaadetun puun kannon viereen taas jäi toinen puu kasvuun, jolle riittää nyt maassa enemmän ravinteita, vettä ja valoa ja se saa keskittyä kasvamiseen ilman ,että tarvitsee kilpailla kasvutilasta. Sellainen se on, meidän pienen joulupuumme tarina. Voisi ehkä sanoa, että pienellä puulla on suuri arvo. Ja ei vain meille ihmisille joiden olohuoneessa se nyt on, vaan myös luonnolle yleensä. Viimeisen kuvan myötä, Hyvää ja rauhallista joulua kaikille
sekä
Onnellista vuotta 2022!
Kiitos kuluneesta vihertyökaudesta asiakkaille ja yhteistyökumppaneille!
Sirkku, Viherpalvelu Maununkarhu.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuusi, hiilivarasto, hiilinielu, metsänhoito |