Itse kasvatetut ritarinkukat jouluksi.

Keskiviikko 8.11.2023 - Sirkku

Itse kasvatetut joulukukat. 

Viime vuonna, aika lailla näihin aikoihin olin koronassa. Tuolloin luin kollegan jutun jääkieloista, siis perinteisistä vanhan ajan jouluksi kukitetuista kielon sipuleista. Innostuin asiasta niin, että vähän parannuttuani kävin nyhtämässä puolijäisestä kukkapenkistä nipun kielon sipuleita ylös ja laitoin ne kasvamaan. Tein jääkielojen kasvatuksesta blogitekstin, joka löytyy vanhemmista blogiteksteistä 17.11.2022 julkaistuna nimellä Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

No nyt en (toivottavasti) ole koronassa, mutta viimevuotisesta onnistumisesta innostuneena  halusin kielojen lisäksi kokeilla myös uutta joulukukkaa kasvatukseen ja valitsin sen toisen minulle mieleisen eli amarylliksen/ritarinkukan. Kävin läpi vanhoja muistiinpanojani ja löysin oheisen vanhan taulukon. Kuten näkyy, olen sillä lailla vanhanaikainen, että kirjoitan edelleen muistiinpanot mieluiten perinteiselle ruutuvihkolle, jota sitten etsin hiki hatussa tarvitessani taustatietoa. 

Aikataulusta huomasin, että olin liikkeellä viimetingassa. Nytkin voi tulla aikataulun kanssa tiukkaa saada sipuli kukkimaan jouluksi. Toisaalta, ei se haittaa, jos jääkielot onnistuvat yhtä hyvin kuin viime vuonna. Voin laittaa kielot ja amarylliksen samaan astiaan ja kielot kukkivat sitten ensin ja amaryllis aloittaa kielojen lopetettua. Näin siis ainakin teoriassa, todellisuushan voi sitten olla jotain ihan muuta.

Hankin kokonaan uudet sipulit, jotka olivat mielestäni yllättävän kalliita verrattuna  siihen mihin hintaan kukkivia amarylliksia myydään joulun aikana. Uskon kuitenkin, että nämä sipulit ovat hyvälaatuisia. Yritin löytää isokokoisia ja napakkoja sipuleita. Näitä olikin vain yksi/ pussi. Lajike- ja väri vaihtoehtoja ei ollut enää ihan hirveästi tarjolla, mutta minä oikeastaan pidänkin eniten perinteisestä punaisesta ja valkoisesta. Jouluna esillä on kuitenkin muutenkin paljon värikkäitä tekstiilejä ja koristeita. Silloin kukat saavat mielestäni olla yksivärisiä.

Amarylliksen istutus: 

• Ota sipulit hyötöön eli kukitukseen lokakuun lopussa tai viimeistään marraskuun  alkupäivinä.  Kukistusaika vaihtelee lajikkeen, lämpötilan, valon määrän, istutustavan, sekä sipulin koon ja käsittelyn mukaan.

• Tarkasta sipuli silmämääräisesti. Sen on oltava kooltaan iso, kova ja siinä ei saa näkyä kasvitautien merkkiä, tuholaisten munia tai toukka-asteita. 

• Leikkaa sipuleista kuivuneet, vanhat juuret pois. Leikkaa ne kuvasta poiketen mielummin terävällä puutarhaveitsellä tai puukolla. 

• Laita sipuli imemään vettä joko vesilasiin, tai laakeaan astiaan, jossa on vettä n.  1/3 sipulin korkeudesta. Liota sipulia 3-4h ennen istutusta.
• Vesi saa sipulit heräilemään, jolloin se pystyy juurtumaan helpommin ja saa sipuliin keräytyneet ravinteet liikkeelle ja kasvin kasvattamaan kukkavanat ja avaamaan kukinnot.

• Sipulien liotessa, varaa sipuleille oikean kokoiset ja tukevat ruukut. Ruukkujen olisi hyvä olla melko painavia, jotta ruukku pysyy pystyssä kasvin kukkien avauduttua pitkien kukkavarsien päähän. Lisäksi sipulikukat eivät pidä juurillaan seisovasta vedestä, joten kasteluveden olisi valuttava ruukusta pois helposti. Ruukun olisikin oltava alaspäin kapeneva ja sen pohjassa olisi oltava reikä.

• Mikäli käytät vanhoja kukkaruukkuja, pese ja tarvittaessa desinfioi ne huolellisesti.

• Laita ruukun pohjalle ruukkusoraa,   vanhojen ruukkujen paloja tai sepeliä salaojaksi ja laita soran ja mullan väliin esim. sanomalehteä pitämään multa ruukussa.

• Valitse amaryllikselle hiekkapitoinen multa. Voit käyttää vaikkapa kaktusmullan ja kukkamullan sekoitusta. Kasvuun tarvittava voima on jo sipulissa itsessään, kasvi ei siis tarvitse voimakasta kasvualustaa. Se tarvitsee vain vettä, joka ei jää sen juurille seisomaan. Seisova vesi kasvualustassa tai ruukussa (tai aluslautasella) tuhoaa sipulin ja sen juuriston.

• Valitse sipulin kokoon sopiva ruukku. Sipulin ympärille tulisi jäädä joka puolelle 1-2cm kasvualustatilaa ja sipulin alle vähintään saman verran, mielummin tuplasti eli n. 4cm uutta multaa. 

• Istuta sipuli kasvualustan pinnalle niin, että n. puolet sipulista jää pinnan päälle näkyviin. Älä upota sipulia kokonaan mullan sisään, se saa sipulin mädäntymään.

Istutuksen hoito: 

• Kastele istutuksen jälkeen, jos multa on kuivaa. Seuraava kastelu tehdään vasta kun kukkavarsi on näkyvissä ja se alkaa kasvamaan. Jatkossa kasvia kastellaan säännöllisesti, mutta niukasti. Muista poistaa myös ylijäämävesi aluslautaselta tai suojaruukusta kastelun jälkeen.
• Sijoita kasvi istutuksen jälkeen huoneen lämpöön (n. +20 astetta) ja valoisaan paikkaan. Nuppujen ilmaannuttua, voit säädellä kukituksen aloittamista lämpötilan avulla. Halutessasi, että amaryllis aloittaa kukinnan nopeammin, tuo kasvi lämpöiseen, jos taas haluat viivyttää kukintaa, vie kasvi viileään (yli +10 astetta). Tämä kikka toimii myös kaikkien sipulikukkien kanssa. Saat monet joulukukat, jotka on hyödetty sipuleista, kestämään pidempään kun viet ne yöksi viileään tilaan. Näin saat nauttia kukinnoista pidempään. Jotkin sipulikukat kuten narsissit ja tulppaanit kestävät esim. leikkona jopa jäätä tai lunta maljakossaan.
• Pitkiä kukintoja kannattaa tukea, jotta kukkavarsi kestää useiden suurten kukintojen painon paremmin. Kukkavanojen taittuessa voit napata taittuneen vanan maljakkoon leikkokukaksi.
• Kun kukintovanasta on kuihtuneet kaikki kukat, leikkaa vana veitsellä poikki tyveä myöden.

Jouluista tunnelmaa

Torstai 22.12.2022 - Sirkku

Joulua kohden. 

Marraskuussa luin kollegani Teija Tengvallin kirjoituksen Meillä Kotona-lehteen jääkieloista. Se sai minut innostumaan ja kokeilemaan itsekin kielojen hyötämistä joulukukiksi ja tästä kirjoitinkin jo aiemmin blogiini.

Mokasin jo heti alussa kun unohdin juurakot kylmään veteen vuorokaudeksi, lämpöähän ne  reppanat olisivat kylmien syyskelien jäljiltä tarvinneet, ja olinkin aivan varma, että siihen kosahti minun joulukielohaaveeni. Istutin juurakot kuitenkin multaan purkkeihin, nostin purkit muovin ja kasvilampun alle ikkunan eteen ja kävin niitä silloin tällöin kastelemassa lämpimällä vedellä. Hämmästyksekseni kielot ottivat kasvuspurtin reilut kaksi viikkoa purkeissa oltuaan ja kukka-aiheet tulivatkin näkyviin nopeasti. Nyt, kun kirjoitan tätä kirjoitusta noin viikkoa ennen joulua, jännitänkin sitä onko kukinta jo jouluna ohi?

Kukka-aiheiden ilmaannuttua näkyviin vein ruukut yöksi viileään varastoon. Ongelmaksi tuli kuitenkin hyvin talvinen joulukuu. Pakkasta on ulkona sen verran, että varastonkin lämpötila tippuu hyvin lähelle nollaa ja vaikka kielo kestää kylmää paremmin kuin joulutähti tai amaryllis, en usko sen kukintavaiheessa kuitenkaan kestävän kovaa pakkasta. Kukat oli siis otettava sisään ja istutettava samalla lopulliseen astiaansa.

Kaivoin siis esille astian, johon olin aikonut kielot istuttaa, etsin happamahkoa multaa ja  istutin kielon juurakot varoen istutusastiaan. Kielot kannattaa istuttaa melko tiuhaan, jotta istutuksesta tulee runsaan näköinen. Peitin multapinnan myrskyssä tippuneilla harmaapihdan oksilla ja laitoin ympärille valot. Tuoksu on mieletön! Hento kielon tuoksu sekoittuu havun tuoksuun. Löysin tämän kokeilun perusteella ehdottoman joulukukkasuosikkini. Taidan jatkossa tehdä niin, että istutan nämä nyt sisällä olevat kukat terassin vierelle ruukkuun, josta ne on helppo siirtää sisälle syksyllä hyötöön. Jatkossakin meillä siis jouluna tuoksuu kielo.

Mietteitä vuodesta  2022:

Vuosi 2022 on ollut suurten muutosten vuosi niin maailman tasolla kuin minulle yrittäjänäkin, se on näkynyt monin tavoin yrittäjyydessä ja ihmisten mielialoissa. Pakko on myöntää, että muutokset ovat pelottaneet varmasti kaikkia ja moneen kertaan on perheissä varmasti mietitty asioita yötä myöden. Lopulta itse koen yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä kuitenkin löytäneeni minulle oikeat ratkaisut.

Päätin monen vuoden yhteistyön Kodin Terra Tuusulan kanssa silloin kuin Terra muuttui Starkiksi. Vielä kerran, paljon kiitoksia mahtavasta yhteistyöstä koko henkilökunnalle entiseen Terraan ja nykyiseen Starkkiin, eritoten myymäläpäällikkö Jari Alangolle ja puutarhapuolen henkilökunnalle. Sain ja opin yhteistyöstä kanssanne paljon, nyt on kuitenkin uusien työtuulien aika. Kaikkea hyvää jatkoon teille!

Isot kiitokset vuodesta 2022 myös muille yhteistyökumppaneilleni: Eliittipihat oy, Puutarhaset Järvenpää, Pihatimpuri, Arho Kalkkinen tmi ja monet muut, joiden kanssa olen saanut menneenäkin vuonna tehdä yhdessä töitä. Teidän kanssanne yhteistyö toivottavasti jatkuu jatkossakin. Maijulle erityiskiitos juttuhetkistä, sparrauksesta yritysasioissa ja kuuntelevasta korvasta :) .

Kaikkein isoimmat kiitokset lähtevät tietysti ihanille asiakkailleni. Asiakkaista löytyy niin kuntia, kaupunkeja, yrityksiä kuin yksityisiä pihan omistajiakin. Töitä olen saanut tehdä viheralalla ihan laidasta laitaan, opettamisesta ja kurssittamisesta aina pihasuunnitteluun, viherrakentamiseen ja viheraluiden hoitoon. Olen myös saanut huomata asiakkaidenkin tuen silloin kun korona minut lopulta saavutti. Se veti nöyräksi, kiitos kaikille!

Nyt puutarhuri vetäytyy joululomalle ja blogikin pitää pienen joulutauon. Blogikirjoitukset jatkuvat sitten taas vuonna 2023. Yritykseni lahjoittaa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joulumuistamisrahat Unicefin Tulevaisuuden lahjat- keräykseen. 

Toivotan teille hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista Uutta vuotta 2023! 

Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

Torstai 17.11.2022 - Sirkku

Sairastelua ja joulukukkia. 

Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa.

Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä.

Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi.

Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua.

Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.

• Kieloja käsitellessä kannattaa muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen ja aina kasvia tai juurakoita käsitellessä kannattaa olla hanskat kädessä.
• Totesin, että työ olisi kätevintä tehdä talikolla, mutta minulla ei sellaista ollut nyt käsillä ja jouduin kaivelemaan kohmeista maata istutuslapiolla. Se ei ollut ideaalia, mutta yritin kaivaa juuret varoen, liikaa venyttämättä tai repimättä niitä.

• Käsittele juurakoita varoen, varsinkin tuleentuneet silmut on säilyttävä ehjinä ja silmujen ympäristössä olevat juuret tulisi olla hyväkuntoisia ja niitä ei kannata repiä. Juuret typistetään puutarhasaksilla siisteiksi, maksimissaan 10 cm:n pituisiksi, jotta ne mahtuvat uuteen istutusastiaan ja kasvi voi niistä hyvin juurtua. Nosta maasta sekä pulleita kukkasilmuja, että kapeita lehtisilmuja, niin saat tehtyä runsaan istutuksen. Yhtä istutusta varten tarvitset n. 20 silmua. Kaikki silmut eivät välttämättä lähde kasvuun ja siksikin on hyvä olla ns. varasilmuja istutuksissa.

• Ennen istutusta juurakoita on liotettava. Liotusaika on vähintään puoli vuorokautta.  Liotus on hyvä tehdä reilusti lämpimään veteen. Veden olisi pysyttävä myös tasaisesti lämpimänä, voitkin laittaa liotusastian vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta lämpö pysyisi tasaisena. Tässä kohtaa projektia minä mokasin. Laitoin kyllä juurakot kuumahkoon veteen, mutta unohdin astian tuulikaappiin, jossa lämpötila pääsi tippumaan lähelle 10 astetta. Juurakot olivat liotuksessa vuorokauden verran, joten nyt sitten jännityksellä odotetaan miten niiden käy. Suostuvatko silmut aktivoitumaan kasvuun. 

• Liotuksen jälkeen kävin haalimassa kaikki keväältä jääneet taimipotit kaapin  perukoilta ja löysin myös jostain taimimultapussin jämät, jotka otin nyt käyttöön. Kielon juurakot kannattaa juurruttaa ensin taimipotteihin ja vasta sitten lähempänä joulua siirtää lopulliseen istutusastiaan. Näin ollen täytin taimipotit yli puolenvälin, laitoin yhteen pottiin 3-4 silmua ja peitin juuret niin, että silmut jäivät kasvualustan pinnalle. Tämän jälkeen kastelin mullan kuumahkolla vedellä, kaadoin ylijäämävedet pois, lisäsin vielä hieman kasvualustaa juurien päälle ja sumutin sen kosteaksi ja siirsin potit ikkunan eteen, lämpömaton päälle ja laitoin niiden päälle läpinäkyvän muovin, johon tein muutaman reiän. Talviaikana ulkoa tuleva valo ei riitä, joten jääkieloille on syytä lisätä valoa kasvilampulla, ettei kieloista tule honteloita ja liian korkeita. Minäkin hain varastosta kasvilamppuni, joka saa paistaa juurakoille suurimman osan päivästä.
• Multa olisi pidettävä jatkossa tasaisen kosteana. Sitä onkin hyvä käydä sumuttamassa parin päivän välein.
• Kielot ovat valmiita istutettavaksi lopulliseen istutuspaikkaansa silloin kun  kukkavanoja alkaa olla näkyvissä. Kielo on happaman kasvualustan kasvi ja jos haluat tehdä yhdistelmäistutuksen kielosta ja muista joulun ajan kasveista sinun kannattaa valita hapanta kasvualustaa kestäviä kasveja kielon kaveriksi. Kielon kanssa voit yhdistää vaikka pienen havun, puolukan- tai mustikan varpuja tai muita sipulikasveja kuten hyasintteja. Kielon kukintaa saat pidennettyä viemällä kasvin yöksi viileään ja kastelemalla sitä viileällä vedellä kukinta-aikaan.
• 

Olohuoneeseen tuli hiilivarasto.

Maanantai 20.12.2021 - Sirkku

kokoisia kuusia "sillä silmällä". Ai niin kuin millä? No tietysti sillä, miten mikäkin yksilö sattuisi mahtumaan olohuoneeseen joulun tienoilla. Joka vuosi varaan mukaan pienen pätkän metsurinnauhaa, jolla merkitsen minusta sopivan yksilön, otan vielä varuiksi kuvan paikasta ja lähetän sen miehelleni, jonka vastuulla itse kuusen haku metsästä sitten joulun alla on. Toki osaisin kaataa kuusen itsekin, mutta perinteet ovat perinteitä. Tämä on isän ja lasten juttu ennen joulua.

Meillä kuusen haku suoritettiin viime lauantaina. Ja niin kuin aina ennenkin, metsästä on tuotu ihan eri puu kuin minkä olin käynyt etukäteen merkkaamassa. Tällä kertaa se oli tuotu jopa kokonaan eri palstalta, joten nyt selitykseksi ei käynyt se perinteinen "hirvi oli vissiin syönyt merkkausnauhat". Meillä miehen kanssa on selkeästi täysin eri mietteet siitä millainen puu kotiin sopii ja hänen valintansa osuu aina ns. metsänhoidollisesti järkeviin kuusiin, eli niihin puihin, jotka syystä tai toisesta on syytä muutaman vuoden sisään muutenkin kaataa. Kokemusta männävuosilta on mm. niin tiiviisti koivun tyvellä symbioosissa kasvaneesta kuusesta, joka sisään tuotua alkoi erittämään kuusen tuoksun sijasta koivun tuoksua! Yleensä kuuset ovat myös jotenkin toispuoleisia, eli puun takana on kasvanut toinen puu ja sieltä sivulta puuttuvat oksat. Tämä ei sinällään haittaa, koska meillä kuusi on paikassa, jossa sitä ei katsella joka suunnalta. Tämän vuoden kuusi on haettu aukkopaikalta ja se on tuuhea ja nätti, mutta kuusta kuusenjalkaan sovitettaessa ihmeteltiin yhdessä, miksi kuusi on koko ajan vinossa, vaikka jalkaa kuinka säädettiin. Lopulta älysimme siirtää katseet runkoon ja sieltähän se syy löytyi. Runko on syystä tai toisesta kasvanut mutkalle, joten metsänhoidollisesti järkevä poisto oli siis tämäkin. Ei olisi tullut suoraa tukkia tuostakaan. Antaa hänen siis kukoistaa nyt hetki meidän olohuoneessa. 

Oma äitini on kertonut haikeana kerran, että joulukuusikuvista huomaa aina lasten kasvamisen, vaikka kuvissa ei olisi lapsia näkyvissäkään. Hän näytti minulle kuvakansiosta kuvia eri vuosilta ja totta se oli. Oli kuvia kuusista,

joissa yli puolet koristeista oli laitettu alaoksille, pari vuotta näistä kuvista eteenpäin oli koristeltu jo yli puolet kuusen korkeudesta ja seuraavina vuosina oltiin saatu koristeita jo kuusen yläosaankin. Kuusikuvista näkyy myös se, milloin mummilan kuusen koristelun olivat aloittaneet seuraavan sukupolven koristelijat. Siitä päivästä pitäen meillekin otettiin tuo perinne käyttöön. Koristeltu joulukuusi on mitä tarpeellisinta kuvata joka vuosi! Omat lapseni ovat ikähaitarilla kouluikäisestä työssäkäyvään, joten meillä koristeita on jo aikalailla koko puussa, mutta luoja tietää, että niitä koristeita ja niiden myötä muistoja on paljon, eikä mitään saa tietenkään jättää kuusesta pois. Niinpä meillä on tänäkin vuonna kuusi iloisen kirjava, niin että lähes silmiin sattuu.

Aiemmissa blogiteksteissä olen miettinyt pölyttäjiä, hiilinieluja ja lahopuuta ja tämä meidän vinossa kasvanut pieni joulupuumme mahtuu varsin mainiosti samaan blogisaagaan.

Tämä kuusi oli metsäaukolle kasvanut. Varmasti en pysty sanomaan, että oliko hänet istutettu vai oliko puu siemenestä kasvaneita. Kuusen ympäristöstä oli niitetty heinät ja puunvesat säännöllisesti joko ihmisen tai eläinten toimesta. Tämä on edesauttanut kuusen tasaista ja tuuheaa kasvua. Tällä yksilöllä ei ole ollut varjostavia puita ympärillä, koska kirjanpainaja oli vienyt alueen isot ja vanhat puut ja ne oli jouduttu kaatamaan. Siksi pikkukuusen ei ole ollut tarpeen kasvattaa suuria vuosikasvuja ylöspäin ja se on voinut keskittyä tuuheutumiseen. Sen oksien kärkiä ovat saattaneet napsia eläimet lumisena talvena ravinnokseen, se on saattanut tarjota turvapaikan pikkulinnuille, oraville ja jäniksenpoikasille. Se on haukkonut ilmakehästä hiilidioksidia ja varastoinut sen runkoonsa ja neulasiinsa. Se on käyttänyt maaperästä vettä ja ravinteita kasvaessaan kokoa ja käyttänyt niitä yhteyttämiseen ja vapauttanut samalla ilmaan happea. Nyt se on muuttunut väliaikaiseksi hiilivarastoksi, jota säilytetään meidän olohuoneessa. Loppiaisen jälkeen poistetaan koristeet ja puu siirtyy takaisin ulkoilmaan. Silloin vien sen lahopuuaitaani, jossa se saa toimia pörriäisten lepopaikkana ja kotina. Siellä meidän pieni joulupuumme toimii vielä hitaasti maatuvana hiilivarastona ja saa hyvää aikaan ympäristössä. Kun pörriäiset lisääntyvät, tulee pihaan myös pikkulintuja jotka syövät hyönteisiä, tämä taas houkuttelee paikalle pienpetoja ja suurempia petoja. Metsäaukolle tämän kaadetun puun kannon viereen taas jäi toinen puu kasvuun, jolle riittää nyt maassa enemmän ravinteita, vettä ja valoa ja se saa keskittyä kasvamiseen ilman ,että tarvitsee kilpailla kasvutilasta. Sellainen se on, meidän pienen joulupuumme tarina. Voisi ehkä sanoa, että pienellä puulla on suuri arvo. Ja ei vain meille ihmisille joiden olohuoneessa se nyt on, vaan myös luonnolle yleensä.

Viimeisen kuvan myötä,