Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Puutarhakausi 2024

Tiistai 24.12.2024 - Sirkku

Kausi paketissa.

 

Se alkaa olla kauden 2024 viimeiset työtunnit käsillä ja puutarhuri vetäytyy pikkuhiljaa  joululomalle. Kirjoitan tätä blogitekstiä 20.12. ja ulos tämä tulee jouluaattona.

 

Puutarhakausi 2024 oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lämpöä riitti jo heti toukokuun alusta niin paljon, että lähes kaikki kesän kasvit kukkivat reilusti etukäteen, lämpösumman täytyttyä ja kukintojen virityttyä täyteen loistoonsa jo 4-5 viikkoa liian aikaisin. Alkukesän kukat toki olivat ajallaan, mutta juhannuksesta eteenpäin kukkivat… no juhannusruusu taisi kukkia n. 2 vkoa liian aikaisin, pallohortensia kukki jo heinäkuussa ja minulla on kuva heinäkuun toiselta viikolta, jolloin syyshortensiakin aloitti jo kukintaansa. Pallohortensian normaali kukinta-aika on elokuu ja syyshortensian pitäisi kukkia syyskuussa. Kukintaa ei sitten tahtonutkaan riittää myöhäiseen syksyyn, johtuen juuri tästä liian lämpimästä keväästä.

 

Lämmin kevät aiheuttaa yleensä myös hankaluuksia kasvitautien ja tuholaisten kanssa. Kirppatuhot ovat yleensä myös hankalia niinä keväinä, kun lämpöä toukokuussa kylvöaikaan on liikaa. Muistan erään kevään, olisiko vuosi ollut 2012 tai 2013, jolloin meillä maatilalla jouduttiin kylvämään rypsi kolmeen kertaan, kun kirpat söivät idut jopa maanpinnan alapuolelta. Sen jälkeen meillä ei tainnut mitään ristikukkaisia viljelykasveja ollakaan moneen vuoteen kasvussa, vasta viime vuosina ne ovat tulleet meille takaisin viljelyyn.

 

Puutarhakasvipuolella lämmin kevät tarkoittaa yleensä sitä, että meillä talvehtimattomat kasvitaudit ja tuholaiset, tulevat kasveihin aiemmin kuin normaalisti. Ne kun tulevat lämpimien etelätuulien mukana. Kasveille ja varsinkin yksivuotisille kasveille se tarkoittaa sitä, etteivät ne välttämättä ole ehtineet kasvattaa juuriaan niin suuriksi, että ne jaksaisivat taistella näitä vastaan luontaisesti. Lämpiminä keväinä onkin yleensä pakko käyttää enemmän aikaa kasvituholaisten ja tautien tarkkailuun. Kasvitaudeista härmä tuntuu iskevät lämpiminä keväinä helpommin. Tänä kesänä myös ruusuja vaivasi ruusuetanainen, joka on niin pieni toukka, ettei sitä tahdo erottaa paljaalla silmällä. Tuhot kyllä erotti ja sitä oli sitten pakko myös torjua, koska se pirulainen oli iskenyt vasta istutettuihin ruusuihin. Ruusut toipuivat täsmätorjunnan jälkeen hyvin. Nyt vain odotellaan, että istutetut kasvit alkavat kasvaa ja tuuheutua ja asiakkaalle saadaan upea ruusupenkki!

 

Yritin koota vuodesta diaesitystä teille näytettäväksi. Ikävä kyllä, en saanut sitä näkyviin tänne blogiin blogiasetusten vuoksi. Yritän saada sen ladattua yrityksen facebook-sivulle vielä ennen joulua.

Kiitos joka ikiselle asiakkaalle ja yhteistyökumppanille ja kaikille niille ohikulkeneille ihmisille, jotka ovat tulleet jutuille kauden aikana! Varsinkin ne pienet apurit naapuri päiväkodista ovat jääneet mieleen, jotka auttoivat orvokkien istutuksessa!

 

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Tänä vuonna joulumuistamisrahat laitettiin hyväntekeväisyyteen Hope ry:lle.

 

Sirkku

Historian havinaa

Tiistai 10.12.2024 - Sirkku Nikula

Puutarhuri siirtyy talvitöihin.

 

Niin se taas vierähti yksi kasvukausi. Pakko myöntää, että niin vauhdilla mentiin, ettei aina tiennyt mikä viikonpäivä tai viikko oli kyseessä. Kauden kulumisen huomaa oikeastaan puhelimen kuvia katsoessa. Kovasti olen ottanut kesän aikana kuvia ”jotka sitten laitan blogitekstin tai somepostauksen mukaan”. Somepostauksia on kyllä kesän aikana tullut, mutta blogitekstejä… no hieman vähemmän. Syksyn aikana sain tehtyä sentään pari.

 

Kauden 2024 aikana olen saanut käydä monessa pihassa ja tavata ennestään tuttuja asiakkaita ja uusiakin tuttavuuksia. Mukavia kohtaamisia, ihania ihmisiä ja upeita pihoja. Kiva ja työteliäs kausi kaiken kaikkiaan.

 

Varsinkin syksyn aikana monessa tapaamisessa on noussut huoli siitä, että onko heillä enää ensi vuonna varaa tilata apua pihaan? Sitä yrittäjä on aika sanaton tilanteessa, jossa vanhempi ihminen pohtii huolestuneena, että mistä hän säästää sen verran, että saa tilattua minut (tai jonkin kollegani) auttamaan pihan hoidon kanssa myös ensi kesänä. Väestö vanhenee ja oletus kuitenkin on se, että kotona pitäisi pystyä asumaan paljon pidempään ja huonokuntoisempana kuin aiemmin. Jo nyt on tullut vastaan tilanteita, jossa pitkäaikainen tilaaja joutuu perumaan säännöllisen pihan hoidon tilauksen tulevalle vuodelle kotitalousvähennyksen pienenemisen vuoksi ja sen omavastuuosuus kasvaa. Pihassa käydään jatkossa harvemmin ja silloin pihan käyttäjän tapaturmariskit pihalla liikkuessa suurenee, kun piha ei ole totutussa kunnossa. Myös suru esim. ennen niin hienossa kunnossa olleen pihan tai kukkapenkin huonommasta ulkonäöstä ja rikkaruohoisuudesta on silmin nähtävää ja koskettaa aina myös ammattilaista. Jo pelkästään se, että toimelias ihminen ei jaksakaan (tai ei vain enää pysty) itse hoitamaan rakasta pihaa entiseen malliin, tuntuu tilaajasta monesti pahalta ja jopa hävettävältä asialta. Häpeään ei kuitenkaan ole mitään aihetta, eikä meidän ammattilaisten edessä tarvitse nolostella. Kuitenkaan asiakkaan puolelta hankalaan tilaustilanteeseen ei enää tarvittaisi lisähuoleksi rahan riittävyyttä tai kaatumisen riskiä. Se yksikin kaatuminen omassa pihassa voi tarkoittaa sitä, että omasta rakkaasta kodista joudutaan luopumaan ja mieleen ainakin minulle tulee väkisinkin kysymys, että säästettiinkö tässä nyt todella? Mielestäni ainakin vanhuksille sen korkeamman kotitalousvähennysprosentin olisi voinut jättää. Välillä puutarhuri saakin toimia myös kuuntelijana pihatöitä tehdessään. Itse koen sen myös rikkaudeksi tässä työssä. Saan kuulla ihmisten elämäntarinoita, kun he kertovat kasviensa historiasta ja siitä keneltä ja mistä ko. kasvi on pihaan päätynyt.

 

Yksi mieleenpainuvimmista kasvien historioista on ollut tavallisen terijoensalavan tarina. Kävin vuosia sitten asiakkaan pihassa, jossa oli suuria puita, joita myrsky oli riepotellut. Maa oli sateiden jäljiltä ollut märkä, puut osittain lehtimassassa ja sitten oli tullut joko syöksyvirtaus tai trombi. Puut olivat joko osittain tai kokonaan kaatuneita tai konkelossa, suuria oksia oli katkeillut, rungot olivat repeytyneet ja puut olivat kerta kaikkiaan niin suuria turvallisuusriskejä kaikille pihalla liikkujille, ettei niitä voinut jättää pystyyn.

 

Ihmettelin pihaan tullessani omistajan hermostuneisuutta. Hän väänteli käsiään ja tuntui, että huoli musertaa hänet alleen. Ajattelin sen kuitenkin vain johtuvan suuresta tuhosta pihalla, ja siitä että lasku on väkisinkin melko suuri, vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa. Kiersimme aluetta ja jouduin sanomaan hänelle, että kyllä nyt pihaan olisi tilattava metsuri. ”ihan kaikkiko puut on pakko kaataa, eikö edes tuota konkelossa olevaa voi koittaa istuttaa uudestaan?” Kysyi asiakas. Puu oli täysikokoinen terijoensalava, joka oli repeytynyt maasta juurineen ja nojasi pystyssä olevaa mäntyä vasten konkelossa. Näin suuren puun uudelleen istutus, varsinkin sen jälkeen, kun sen juuret ovat repeytyneet irti maasta, on melko mahdotonta ja jouduin sen asiakkaalle kertomaan. Rouva alkoi itkemään vuolaasti. Rouvan itkiessä hänen miehensä kertoi, että muista puista ei ole niin väliä, mutta tuolla puulla on suuri tunnearvo. Se puun oksa, josta puu oli kasvanut suureksi, oli saatu lahjaksi sukulaiselta, joka oli juuri kuukautta aikaisemmin täysin yllättäen menehtynyt. Uutta oksaa ei enää tältä henkilöltä saataisi.

 

Siinä joutui puutarhurikin hieman nieleskelemään ja rykimään kurkkua selväksi puun historian kuullessaan. Terijoensalava luokitellaan lyhytikäiseksi puuksi ja sen kasvettua tuolla kasvupaikalla yli 40 vuotta, alkaa se olla joka tapauksessa elämänsä ehtoopuolella, vaikkei olisikaan tullut tuulen kaatamaksi. Suuriakin puita voidaan siirtää ja istuttaa uuteen paikkaan kaivinkoneen ja hyvän tuennan ja kastelun avulla. Kuitenkin vaikka salava pajun sukuisena onkin hanakka juurtumaan, en uskonut sen myrskyvaurioiden jäljiltä selviävän siirrosta. Piha tulisi kuitenkin näyttämään metsurin käynnin jälkeen todella tyhjältä, joten ajattelin, ettei se ota, jos ei annakaan. Ehdotin, että kokeillaan siirtoa, siistitään repeytyneet juuret, tuetaan puu kunnolla, vähennetään oksamassaa runsaasti ja kastellaan puuta niin pirusti koko loppukauden ja seuraavan vuoden ajan. Jos se siitä vielä juurtuisi? Minkäänlaista kasvuunlähtötakuutahan tällaiselle ei voi antaa, mutta historian huomioon ottaen se oli riskin arvoista. Samalla tökittäisiin savimaahan kaikkein parhaimmat latvuksesta pois leikatut oksat. Niiden pitäisi juurtua maahan ja lähteä kasvuun samaan tapaan, kun konkelossa oleva puu aikanaan on lähtenyt. Muuta emme oikeastaan voi asialle tehdä.

 

Tämä oli asiakkaalle mieluinen uutinen, itku tyrehtyi ja sekä kaivuri, että metsuri tilattiin. Metsurin raivattua muut puut tieltä pois, kaivinkone teki ison kuopan suurelle puulle, jonka pohjalle laitettiin paksu sepelikerros salaojaksi, tämän päälle kasvualustaa ja sitten siihen nostettiin puu, jota kaivinkoneessa oleva koura piteli pystyssä tuentojen laittamisen ajan. Puu tuettiin liinoin ja kasvualustaa täytettiin ensin kuopan puoliväliin, jolloin aloitettiin kastelu. Vesimäärää en enää muista, mutta paljon sitä meni! Kun vesi oli imeytynyt, kuoppa täytettiin loppuun ja kastelemalla tiivistettiin maa puun ympäriltä. Tästä eteenpäin kastelu oli asiakkaan heiniä ja puun selviäminen oli kaikin puolin asiakkaan sanoin ”herran haltuun”.

 

Jälkikäteen olen kuullut, että puu tuli lehteen seuraavana vuonna, mutta ei se enää pitkäikäinen ollut. Seuraavana syksynä se oli tuennoista huolimatta syystuulissa painunut vinoon uudestaan, jolloin oli aika kypsä sen poistolle. Ne maahan tökityt oksat olivat nimittäin lähteneet kasvuun ja edesmenneen sukulaisen muisto säilyi.

 

Onko sinun kasveillasi historia, tai aiotko luoda uusille taimillesi sellaisen lahjoittamalla itse kasvattamiasi kasveja eteenpäin? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kasvien tarinoita ja samalla myös elämäntarinoita. Olen kuullut, että varsinkin evakkojen mukana on saattanut tulla kasvien siemeniä Karjalan puolelta aikanaan. Kerro oman kasvisi historiasta kommenttikentässä.

Aurinkoista viikon jatkoa! Tässä kuva 10.12.2024 auringonnoususta.

Kasvukausi muuttaa eri ajankohtaan.

Keskiviikko 12.10.2022 - Sirkku

Joko olet päässyt haravointihommiin? 

Kysyi tuttavani tänään puhelimessa. No en ole päässyt ja totta puhuakseni yritän haravaa viimeiseen asti lehtien poistossa muutenkin vältellä ja tehdä lehtien kasaamiset lehtipuhaltimella, mutta ymmärsin kysymyksen pointin. Nyt on kolmas syksy peräkkäin kun tuntuu, että Etelä-Suomessa lehdet ovat kiinni puissa kuin tauti. Eli eivät tule alas millään. Alkuperäisen työkalenterin mukaan minun piti olla tänään tekemässä jo lehtipuhalluksia, mutta työ oli pakko siirtää, koska työtä on turha mennä tekemään jos suurin osa puista on vielä täynnä lehtiä ja jopa omassa pihassani, missä syksy tulee yleensä aikaisemmin, esim. syreenit ovat enemmän vihreitä kuin keltaisia. Minusta on jo useamman vuoden ajan tuntunut, että kasvukausi siirtyy hiljalleen eteenpäin. Tämä tunne sai minut kaivamaan vanhat työkalenterini esiin ja tarkistamaan onko kasvukausi oikeasti siirtynyt eteenpäin vai onko tunne pelkkää muistin aiheuttamaa harhaa. Vertailin ajankohtia erään hoitopihani näkökulmasta, ihanaa kun on asiakkaita, jotka ovat pysyneet yritykseni mukana ihan alusta asti.

Ei ollut harhaa ainakaan minun työtilannettani katsoessa. Yritykseni alkuaikoina, vuosina 2009-2010 ensimmäisiin nurmikonleikkauksiin päästiin reilusti ennen äitienpäivää ja lehtipuhallukset ja haravoinnit aloitettiin syyskuun viimeisellä viikolla. Viime vuonna nurmikon leikkaukset alkoivat toukokuun viimeisellä/ kesäkuun ensimmäisellä viikolla, tänä vuonna kesäkuun ensimmäisellä/ toisella viikolla. Lehtipuhallukset aloitettiin 2021 lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla ja nyt näyttää, että tämän työn aloitus menee samoihin aikoihin. Myös puiden ja pensaiden leikkauksessa muutoksen huomaa. 10 vuotta sitten omenapuut sai leikattua helposti maaliskuun aikana, tänä keväänä lumen vuoksi ei ollut mitään asiaa omenapuiden luokse ennen huhtikuun toista viikkoa. Havujen syysleikkaukset oli tehtynä 2009 marraskuun toisella viikolla, nyt mennään varmasti reilusti joulukuun puolelle kuten viime vuonnakin mentiin. Toki vuosissa on aina eroja, mutta kyllä näin suuressa kasvukauden siirtymässä taitaa olla kyse muustakin.

Mikä siirtymää aiheuttaa? 

Yksi syy kasvukauden muuttumiseen syksyn osalta, voi olla väärään aikaan tehty liiallinen typpilannoitus. Mutta mikäli lannoitusvirhe on jonain vuonna tapahtunut, sitä tuskin tulee seuraavana vuonna enää toistettua, vai mitä? Typpeä monivuotisille kasveille annetaan vain heinäkuun alkuun saakka ja silloinkin kasvikohtaisen ohjeistuksen mukaisesti ja elokuun loppuun mennessä annetaan jo syyslannokset. Kesäkukat saavat pienen määrän typpeä koko kasvukauden ajan kasteluveden mukana.

Ikävä kyllä suurin syypää kasvukauden siirtymiselle taitaa olla ilmaston yleinen lämpeneminen. Tämä vaikuttaa kasvukauden molemmissa päissä. Keväisin töihin ei tahdota lumimassojen tai vesisateista johtuvan maan pehmeyden vuoksi päästä ajallaan kun taas syksyllä kasvit eivät älyä valmistautua talveen, koska ilma on lämmin ja sateinen. Syynä tähän ovat sulat ja lämpimät vesialueet ja meret, jotka päästävät ilmaan vesihöyryä, joka joko sataa vesisateena maahan (sateiset ja harmaat syksyt) tai törmätessään kylmään ilmamassaan, muuttuvat lumisateiksi, joita ainakin viime talvena tuli ihan kiitettävästi tässä Uudenmaan alueella. Runsaalla sademäärällä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ongelmana on se, että meidän perinteiset puutarha- ja metsäkasvimme eivät ole tottuneet näihin olosuhteisiin ja väkisinkin joudumme muokkaamaan kasvivalintojamme tulevaisuudessa niin puutarhoissa, pelloilla kuin metsissäkin.

Syksyn ja talven sademäärien lisääntymisen hyvät ja huonot puolet: 

Hyvät:

• Kaksi viimeistä kesää ovat olleet kuivia ja kuumia. Ilman sateista syksyä moni kasvi olisi näiden kesien vuoksi kuollut talven aikana. Liika kuumuus ja kuivuus ovat molemmat kasville stressin aiheita. Sateisilla syksyillä vesivajetta on saatu paikattua, jotta kasvi kestää paremmin pakkasen, maan jäätymisen ja talvihaihduttamisen.
• Lumi suojaa arkoja kasveja ja niiden juuristoja, sekä vähentää ikivihreiden maanpeitekasvien talviruskettumista.
• Kuivien kesien jäljiltä vesistöt, pohjavedet ja vedet kaivoissa ovat alhaalla jopa meillä Suomessa. Tällöin on hyvä, että maaperä saa täytettyä vesivarantoja. Huom. Tämä onnistuu vain jos veden liian nopeaa kulkua pois pihapiiristä on pyritty estämään tekemällä imeytysalueita ja niihin hulevesi-istutusalueita ja valitsemalla kasveja, jotka imevät itseensä vettä pihapiiristä.

Huonot:

• Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät home- ja lahottajasienten leviämistä ja antavat sellaisillekin sienille pidemmän kasvuajan Suomen olosuhteissa, jotka eivät meillä muuten talvella viihdy. 
• Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät myös kasvitautien, kasvivirusten ja tuholaisten leviämistä ja saattavat mahdollistaa myös niiden talvehtimista meidän olosuhteissa. Meille siis saattaa levitä kasvitauteja tai tuholaisia, joihin meidän kasvimme eivät ole tottuneet. Näitä voisi olla esim. päärynöillä ja omenoilla esiintyvä tulipolte, jota ei tällä hetkellä Suomesta löydy, mutta jota löytyy jo esim. Virosta. Levitessään Suomeen tämä tauti voi tuhota laajalta alueelta omena-, päärynä ja marjaviljelmiä ja aiheuttaa myös suuria taloudellisia tappioita. Niin yksityisille kuin yrittäjille.
• Mikäli talvi pysyy niin lämpimänä, ettei lumimassaa tule kasvien ja juurten päälle yhtään, on kylmänarat kasvit yleensä mennyttä talven jälkeen. Uudellamaalla meni pari talvea sitten suuria ja vanhoja perenna- sekä alppiruusualueita juuri tämän syyn vuoksi. Pitkään paikallaan kasvaneet kasvit eivät kestäneetkään Suomen talvea ilman lunta. Tämän syyn vuoksi nykyään kasvi- ja taimimyymälöistä ei saa kasvuunlähtötakuuta talven yli. Meistä kukaan ei voi luvata selviääkö jokin meillä tuttu lajike talven yli uudessa kasvupaikassa jos talviolosuhteet muuttuvat radikaalisti ja lunta ei tule.
• Sulasta merestä nouseva vesihöyry muuttuu kylmään ilmamassaan törmätessään lumisateiksi. Viime talvena näistä saatiin jo useita maistiaisia ja Etelä-Suomessakin oli todella paksu ja painava lumipeite. Varsinkin jos lumi on märkää, tulee suuriinkin puihin helposti lumivaurioita, joille alttiita kasveja tuntuvat olevan varsinkin pilarikatajat ja tuijat. Lumivauriopuiden leikkausta oli todella moni asiakas tänä keväänä vailla ja moneen pihaan oli kasveihin tullut niin pahoja vaurioita, että puut oli kaadettava kokonaan. Tykkylunta kannattaisi aina tietysti käydä karistelemassa kasvien päältä, mutta varsinkin kaupunkialueilla ongelmana on myös lumen läjityspaikkojen vähyys. Viime talvena lunta tuli niin paljon, ettei se tahtonut mahtua minnekään. Sitä oli siis pakkokin lastata osittain kasvien ja aitojen päälle. 
• Lumimassan alla lämpötila on nollan tuntumassa, varsinkin jos lumi on ns. puuterilunta eli pakkaslunta. Tämä lumi on pehmeää ja mahdollistaa sen ettei maa jäädy eli routaannu. Tämä taasen mahdollistaa jyrsijöiden kuten myyrien, kontiaisten ja rottien lisääntymisen ja liikkumisen lumimassan alla, turvassa petoeläimiltä ja linnuilta.

Miten kasvukauden siirtyminen vaikuttaa puutarhatyökalenteriin? 

• Talvityöt, kuten havujen talvisuojien paikoilleen laitto (tammikuu), lumityöt, lumen pudistelu kasvien päältä ja kasaaminen arkojen kasvien juuristojen päälle pysyvät käytännössä ennallaan. Lumettomina talvina arkojen kasvien juuristoja saattaa joutua suojaamaan normaalia enemmän esim. paksulla ruukkusorakerroksella, havuilla ja pakkaspeitoilla, jotka on viritetty kasvin ympärille laitetun pensastuen päälle ja ympärille. Ilmarako pakkaspeiton ja kasvin välillä on siis syytä muistaa.
• Mikäli lunta on paljon, hedelmäpuiden, pensaiden ja havuaitojen leikkaus saattaa siirtyä maaliskuulta reilusti huhtikuun puolelle ja tämä lyhentää leikkauksen teon aikaikkunaa. Leikkaukset kun on tehtävä silloin kun kasvi on vielä lepotilassa eli silmut eivät ole lähteneet turpoamaan.
• Kevään ja kesän siirtyminen eteenpäin myöhästyttää kevätkylvöjä ja kesäkasvien ulos vientiä, jotka taasen vaikuttavat käytettäviin lajikkeisiin. On käytettävä kasveja ja niiden lajikkeita, joilla on lyhyempi kasvukausitarve ja jotka tarvitsevat vähemmän lämpösummaa sekä punaista valoa tehdäkseen satonsa valmiiksi. Punaista valoa on meillä Suomessa luontaisesti paljon, mutta sen määrä syksyllä vähenee nopeasti ja silloin ilmassa on enemmän sinistä valoa.
• Entisaikaan sanottiin, että talvivastat ( tai vihdat) kannatti tehdä juhannuksena, koska silloin koivu on parhaimmassa kasvussaan. Kevään siirtyessä paras kasvukin siirtyy. Kasvien kesäleikkaukset, eli valoleikkaukset tehdään tässä parhaan kasvun vaiheessa. Aikaisemmin näitä leikkauksia aloiteltiin juhannuksena, nyt niiden leikkausten teko on siirtynyt eteenpäin ja ne pyritään tekemään heinä-elokuun vaihteessa, viimeistään elokuun loppuun mennessä. Siirto on tarpeen senkin vuoksi, ettei kasvi kuivuisi liikaa leikkauksen jälkeen. Kuumat ja kuivat kesät lisäävät kasvin stressiä joka tapauksessa, siihen ei kaivata enää leikkauksesta tulevaa stressiä. Odotetaan siis, että olisi hieman enemmän luontaista kosteutta maassa tarjolla.
• Lehtipuiden ja pensaiden kohdalla, olen itse pyrkinyt juuri sateisten syksyjen suuremman tautiriskin vuoksi, mahdollisuuksien mukaan, lopettamaan syksyleikkaukset kokonaan. Eli, pyrin tekemään ne rajut rakenne- ja hoitoleikkaukset keväällä tai kesällä. Toki aina näitä leikkauksia ei voi syksyllä välttää (kumivuoto- ja mahlavuotopuut), mutta ainakin suurimman osan voi siirtää keväälle tai kesälle.
• Syksytöiden kuten sadonkorjuun, lehtien poiston, kynnön tai maan muokkauksen aikatauluista on hirveän vaikeaa sanoa etukäteen. Esim. minä en ole vieläkään nostanut perunoita maasta pois (kuiva kesä, epäilen ettei siellä mitään korjattavaa olekaan) ja tosiaan lehdet eivät tule puusta ollenkaan tänä vuonna. Tai siltä ainakin tuntuu.
• Kasvihuoneen pesu odottaa vielä varmasti pitkän aikaa, koska sato ei ole vielä läheskään valmista. Paljon olisi tomaatteja tulossa, mutta epäilen niiden jäävän vihreiksi. Tosin täällä syynä on todennäköisesti kasvihuoneen uusi multa, joka taisi olla melko typpipitoista.

Näillä mietteillä täällä mennään syksyä eteenpäin. Toivottavasti jo sinäkin pääset kohta "haravointihommia" tekemään!