Potageriunelmia

Torstai 30.11.2023 - Sirkku

Unelmana hyvinhoidettu ja helppohoitoinen potageri eli keittiöpuutarha? 

Englantilaisen puutarhan blogikirjoituksia kirjoittaessani haaveksin minäkin upeasta Englantilaisesta puutarhasta ja varsinkin sen keittiöpuutarhaosiosta eli potagerista. Arjen todellisuus kotipihassani on kuitenkin se, että tässä elämäntilanteessa upea potageri jää (todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa) haaveeksi. Olen jo parina kesänä poistanut olemassa olevan, vanhan ja lumivaurioita saaneen, kasvihuoneen kattolevyjä pois paikoiltaan, jotta saan kasvihuoneeseen sadevettä kastelemaan kasveja, koska itse en sinne ehdi. Keväisin innolla istutan kasvihuoneeseen tomaatit, joita en sitten sesongin ollessa täydessä vauhdissa, ehdi hoitamaan niin kuin haluaisin. Loppukesästä kipaisen hakemassa kasvihuoneesta äkkiä satoa, jos sitä on tullut, ja vannon mielessäni, että ensi vuonna teen asiat toisin. Joko en istuta mitään tai rakennan kaiken uusiksi, huomatakseni vain seuraavana syksynä, että taas ollaan samassa tilanteessa. Ei näy uutta kasvihuonetta eikä potageria ja minä tuskailen toimimattoman keittiöpuutarhan kanssa ajan puutetta. On suoranainen ihme, että satoa on joka vuosi tullut. Tänä vuonna tomaatista tuli mielestäni jopa runsas sato. Luoja tietää, että yksin ovat saaneet kasvaa, reppanat.

Mutta haaveksiahan uudesta potagerista aina saa, eikö? Aloin tänään leikittelemään ajatuksella minkälaisen keittiöpuutarhan tekisin, jos rakentaisin kaiken alusta.

Vinkkejä toimivan keittiöpuutarhan rakennukseen: 

  • Varaa riittävästi tilaa. Minun toimimattoman keittiöpuutarhan, eli kasvimaan ja kasvihuoneen yhdistelmän suurin ongelma on se, että kaikki on mietitty alunperin liian pienesti. Huolehdi sinä, että kasvihuoneen oviaukot ovat riittävän suuret (tuplaovet) niin, että sisään mahtuu ja pääsee viemään vesisaavit ja että oviaukosta mahtuu leveämmilläkin kottikärryillä. Tilaa tarvitaan myös kasvihuoneen ulkopuolella. Varaa kulkukäytäviin tilaa 120- 150cm leveyssuunnassa, muista varata hoitokäytävät myös maavaraisiin penkkeihin. Uskalla ajatella riittävän isosti! Puuvartisia kasveja ei kannata sijoittaa kasvihuoneen viereen vaan hieman kauemmaksi, jos siis haluat kasvattaa potagerissasi marjapensaita tai hedelmäpuita, potagerin koko laajenee, koska puut ja pensaat on vietävä kauemmas.
  • Satsaa helppohoitoisuuteen jo suunnitteluvaiheessa, valitse oikeat materiaalit ja toiminnot oikeaan paikkaan.  Kun rakennusvaiheessa satsaa aikaa suunnittelutyöhön ja hieman enemmän rahaa kunnon rakennusmateriaaleihin, se yleensä maksaa itsensä takaisin käyttövaiheessa. Joudut käyttämään puhdistukseen ja tuholaisten torjuntaan vähemmän aikaa ja vaivaa. Polut kannattaa laittaa kulutusta kestävälle materiaalille, joka on helppohoitoinen ja ei tuo alueelle tuholaisia. Näissä käytetäänkin monesti soraa, kiveystä tai laatoitusta. Kasvihuonerakenteet kannattaa tehdä kasvihuoneen käytön mukaisiksi. Ne voivat olla kennolevyä, polykarbonaattia, UV-muovia tai lasia. Punnitse mielessäsi eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Satsaa kasvihuoneen kokoon ja oviaukon leveyteen, sekä siihen, että kasvihuone on helposti puhdistettavissa (vesipiste), varjostettavissa, valaistavissa sekä lämmitettävissä.
  • Maksimoi käytettävissä oleva luonnon valo ja lämpö ja anna sopivan tuulenvirin kiertää kasvihuoneen ja kasvien ympärillä. Sijoita kasvihuoneen pitkä lape mahdollisuuksien mukaan itä-länsi suuntaan. Katso, että kasvihuone on helposti tuuletettavissa ja sitä varjostaa ympäröivä kasvillisuus sopivasti, jollet halua kasvihuoneen sisälle varjostuskankaita tai maaleja.
  • Mieti ergonomiset työasennot ja tee istutuspenkit sen mukaisiksi. Fakta on, että puutarhaa hoitaa mielellään, jos työergonomia on kunnossa. Jos et halua kyykkiä maanpinnan tasossa, tee kohopenkkejä tai lavatarha. Muista varata riittävästi syvyyttä kasvualustaan jos nostat kasvualustapenkin maan pinnasta ylöspäin. Pohjamaan on oltava rikkaruohotonta, lavatarhan alle ei kannata laittaa kankaita, jotta juuret saavat kasvaa riittävän syvälle. Muista myös, että kohopenkit ja lavatarhat kuivuvat avomaaistutusta nopeammin. Näihin kannattaa ehkä miettiä tihkukastelua vieressä olevasta saavista?
  • Kompostit toiselle puolelle pihaa. Näistä tulee kasveihin tuholaisia, pidetään ne siis pois hyötykasvien läheltä.
  • Rakenna jo valmiiksi sekä kiinteitä kasvitukia, että liikuteltavia kasvitukia. Esim. puuvartiset köynnökset ja ritilään kasvatetut hedelmäpuut tarvitsevat kiinteät tuet, mutta köynnöstäville ruohovartisille kasveille kannattaa varata tukevia liikuteltavia tukia. Silloin alueiden viljelykierto on helpompi toteuttaa.
  • Rajaa alueet siistiksi. Siisti alue houkuttelee puutarhaan. Mikäli istutat kasveja joilla on taipumusta kasvattaa ympärilleen paljon kavereita juuriversoista, näiden alle on syytä miettiä kankaan laittoa. Selvittele siis kasvin juuriston kokoa ja varaa myös maavaraisille kasveille riittävästi kasvualustatilaa.
  • Oikea kasvi oikeaan paikkaan varsinkin jos kasvi on monivuotinen. Kavien kasvuvaatimuksista olen kirjoittanut jo usean blogitekstin verran aiemminkin. Muista puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet, kasvin pH tarve, valotarve ja lämpötarve kun mietit kasvien sijoittelua keittiöpuutarhan alueella.

Pyörittelin yhdenlaisen unelmapotagerini suunnitelmaksi.  

Innostuin tänään miettimään tarkemmin sellaista potageria minkä saattaisin itse haluta. 

  • Minulla keittiöpuutarhaan kuuluu myös marjapensaat ja koristeelliset kirsikkapuut. Vieläkin tilaa saisi olla hieman enemmän. Olisi hyvä, jos puut ja pensaat olisivat vielä kauempana kasvihuoneesta.
  • Jätin tarkoituksella tästä kuvasta pois puutarhavälinevaraston ja kompostin.
  • Minun potagerini kuvastaa halua viljellä itse ruokaa, mutta myös sitä, ettei kotipuutarha saa stressata liikaa. Sieltä löytyy lavatarhaa ja sopivan kokoinen kasvihuone, joka voikin jonain kesänä olla vaikkapa kesäkeittiö jos ei huvitakkaan viljellä. 
  • Ympärille tulee maavaraiset penkit, johon tulee kesäkukkia ja monivuotisia hyötypensaita. Ja kyllä, myös ruusu on hyötypensas! Sen marjat ovat erittäin c- vitamiinipitoiset sekä se houkuttelee tuoksullaan pölyttäjiä puutarhaan. Omenapuut potagerin laidoille kasvatetaan säleikköön ja kirsikat saavat kasvaa leveiksi. Toinen kirsikka saisi olla rusokirsikka, joka ei niinkään tee satoa vaan toimii pihan kaunistuttajana ja yleispölyttäjänä, mutta toinen saisi olla satokirsikka.
  • Kuvassa pensaiden lisäksi näkyy kasveina vain heiniä ja laventelia joka Suomessa kasvaa pääsääntöisesti vain kesäkukkana (vaatii menestyäkseen monivuotisesti erittäin lämpimän kasvupaikan). Pääajatuksena on, että ko alueet olisivat ns. kesäkukilla, jotka kukkivat koko kesän ja houkuttelevat pölyttäjiä. Toki alueille voi laittaa myös perennaa, mutta silloin on hyvä tehdä miksauksia useammasta perennasta, jotta kukinta saadaan kestämään koko kasvukauden.
  • Alue rajataan englantilaisen puutarhan tapaan kolmelta sivulta metrin korkuisella takorauta-aidalla ja pohjoissivulle istuttaisin malliin leikattavan pensasaidan (leveys 100cm, korkeus 120cm), joka suojaa kylmältä tuulelta.
  • Minun unelmapotageriin kuuluisi myös harjateräsverkosta taivutetut köynnösportit ja kulkupergolat, joissa kasvaisi kukkivia köynnöksiä ja lavatarhoissa papuja, herneitä ja avomaankurkkuja.

Millainen on sinun unelmapotagerisi?

Nayttokuva_potageri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Potageri, keittiöpuutarha, Englantilainen puutarha, cottage garden, puutarhasuunnittelu, pihasuunnittelu

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi Englantilainen_muotopuutarha_Retki_16.9.2009_037.jpg yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

  • Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
  • Chantillyn linnan puisto.
  • Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
  • Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
  • Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
  • Castresin piispanistuimen puisto.
  • El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

  • Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla Kaisanniemen_kasvitieteellinen_Retki_16.9.2009_051.jpg ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
  • Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
  • Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
  • Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
  • Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
  • Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
  • Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
  • Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
  • Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
  • Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Puisto_englantilainen_puutarha.jpg

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Englantilainen muotopuutarha, Ranskalainen muotopuutarha, cottage garden, pihasuunnittelu, puutarhasuunnittelu, kasvisuunnittelu

Englantilainen puutarha, cottage garden

Torstai 26.10.2023 - Sirkku

Puisto_englantilainen_puutarha.jpg

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Englantilainen puutarha, cottage garden. 

Cottage garden on runsas, rönsyilevä ja värikäs puutarhasuuntaus, jossa kasvit huojuvat tuulessa ja kaikkea tuntuu ensisimäyksellä olevan jopa liikaa. Tämä on monelle se ensimmäinen ajatus kun puhutaan Englantilaisesta cottage garden- puutarhasta. Itselleni cottage garden sanoista tulee mieleen Brittiläiset televisiosarjat, jossa nähdään kuuluisia Englantilaisia puutarhoja punaisine tiilimuureineen ja linnoineen. Näkymä on vanhaa Brittiläistä maaseutua kauneimmillaan. Oletteko muuten huomanneet, että kyseisissä sarjoissa ei tunnu koskaan näkyvän sitä harmaata vesisadetta mitä Brittein saarilla on kuuleman mukaan jatkuvasti? Sarjoissa paistaa aina aurinko, puutarha on parhaimmassa kukinnassaan, tai puiden syysvärit ovat juuri kauneimmillaan. Vesisade vaihtoehdossa kuvissa on aina synkkä ja myrskyinen yö. 

Runsauden, rönsyilevyyden ja värikkyyden alla on kuitenkin järjestys, johon cottage garden perustuu. Tässä muutama tärkein cottage gardenin perusajatus:

1. Cottage garden on rakennettu alun alkaen maaseutujen suuriin kartanopihoihin, jossa pihan käyttötarkoituksia on ollut useita.

  • Ensisijaisesti nämä pihat on rakennettu sitä varten, että saadaan tuotettua ruokaa. Olikin tavallista, että pihassa oli erilaisia osioita. Osassa pihaa voi olla eläimiä, kuten sikoja, kanoja, lampaita, lehmiä tai hevosia. Pihoissa kasvatettiin myös monesti mehiläisiä, jotka varmistivat pölytystä ja satoa. 
  • Osassa pihaa kasvatettiin kasviksia, juureksia ja yrttejä. Tätä pihan osiota kutsutaan nimellä potager. Potager on kuulunut alun alkaen Ranskalaiseen puutarhaan ja sen perusajatus on ollut yhdistää hyötyviljely ja kukkaloisto. Siinä tarkoituksena on ollut, että hyötytarhakin voi olla esteettisesti kaunis. Lisäksi kukat houkuttelevat hyötytarhaan pölyttäjiä ja jotkin kukat saattavat suojella hyötykasveja tuholaisilta. Potageriin on saattanut kuulua myös kasvihuone, mutta se on voinut olla myös pelkkä avomaatarha tai lavatarha, joka on yleensä ollut muusta puutarhasta aidalla rajattu ihan käytännön syistä. Aidalla suojeltiin vihanneksia joutumasta esim. vierellä laiduntavan lampaan syömäksi. Osa kasveista kaipasi myös kasvaessaan tuentaa ja lämpöä, näiden kasvien kasvatuksessa hyödynneettinkin esim. tiilimuureja, jotka varaavat auringon lämpöä itseensä.
  • Puutarhat ovat suuria ja sinne kuuluu luontevasti myös puistomaiset osuudet, jossa puut saavat kasvaa suuriksi ja kauniita syysvärejä arvostetaan. Yleensä näihin puisto-osuuksiin kuuluu laajat nurmikentät, joissa voi pelata. Tuonne kuuluu myös vesiaiheet lampineen, vesikasveineen ja lammessa viihtyvine eläimineen.
  • Mm. Gertrude Jekyll toi näihin puutarhoihin laajat ja koristeelliset perenna-alueet, joissa perennat kukkivat pääsääntöisesti hempeän pastellinsävyisin kukin. Hän suosi harmonisia sävyjä, mutta elävöitti istutusaluetta shokkivärisellä elementillä tai kasvilla, joka piristää istutuksen. Tämä sai kokonaisuuden näyttämään tasapainoiselta ja luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt tekivät istutuksesta ilmavan ja raikkaan ja rauhoittivat katsojaa, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat tuovat katsojalle voimaa ja energisyyttä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.
2. Pihaa ja sen eri osioita ei ole haluttu nähdä kerralla, siksi cottage garden- Leikattu_kuusiaita puutarhassa tilaa rajataan erilaisten rakennettujen elementtien, aitojen, muurien ja leikattujen- tai vapaastikasvavien kasviaitojen tai -aidanteiden avulla. 
  • Englantilainen puutarhasuuntaus kaikkinensa on imenyt vaikutteita ympäri maailmaa  nähdyistä puutarhoista. Britit ovat tutkimusmatkailleet mm. itämaissa, Intiassa, Afrikassa ja väli-Amerikassa. Täältä kaikkialta on tuotu kasveja ja puutarhaideoita toteutettavaksi Englantilaiseen puutarhaan. Kaupunkipuutarhat olivat kovin pieniä ja niihin ei mahtunut montaa erilaista puutarhasuuntausta, mutta cottage gardenit olivat neliöalaltaan suuria. Onkin tavallista, että osassa puutarhaa voi olla runsas perennapuutarha, osassa potageri, yhteen nurkkaukseen on tehty Ranskalainen muotopuutarha patsaineen ja penkkeineen ja yhdestä osasta löytyy Japanilainen kivipuutarha tai Kiinalainen feng shui- puutarha. Mikäli nämä kaikki olisivat kerralla nähtävissä, olisi puutarha melkoinen sillisalaatti. Nämä kaikki osiot on rajattu näkymättömiin esim. malliinleikatun tuija-aidan, buksusaidan, vapaasti kasvavan pensasaidanteen tai oikein sijoitettujen vapaasti kasvavien istutusalueiden avulla. Vapaasti kasvava aidanne tarkoittaa pensasistutusryhmää tai jonoa, jota ei ole leikattu malliin, vaan kasvi-istutusta leikataan haventamalla. Vapaasti kasvava istutusalue taas sisältää eri kokoisia kasveja puista perennoihin, sillä idealla, ettei mitään leikata malliin. 
  • Yksittäisen pihan jaottelu riippuu pihan koosta. Pienillä pihoilla Britanniassa asuinrakennukset ovat yleensä melko lähellä tontin etureunaa, koska yksityisen pihan alue on haluttu maksimoida. Takapihat voidaan jakaa osioihin kevyemmillä ja läpinähtävillä rakenteilla, jotka tuovat tilaan kolmiulotteisuutta ja saavat pihan näyttämään suuremmalta kuin se itse asiassa onkaan. Etupihalle ei jää suurta tilaa istutuksille. Silloin useammasta etupihasta yleensä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus ja asuinympäristö määrittää sopivat istutuspaikat ja kasvit.
  • Suurilla ja vanhoilla maalaistiloilla asuinrakennuksen pihatie saattaa olla useita kilometrejä, ja tilalle ajetaan ns. tilusten halki. Silloin itse talon edusta on monesti tehty siistiksi niin, että siellä on nähtävissä ensin muotopuutarhaa, josta lähdetään muihin puutarhan osiin, jotka ovat erilaisilla puutarhateemoilla rakennettuja.
  • Upeat punatiilimuurit ja rakennukset kuuluvat myös näihin puutarhoihin metallisine ja koristeellisine kulkuportteineen. Tontteja voidaan rajata esim. julkisivun puolelta myös metalliaidoilla, jotka kiinnittyvät punatiiliseen aitatolppaan. Pihan osion vaihtuessa maalaismaisempaan käyttötarkoitukseen, aita vaihtuu sujuvasti puuaitaan tai sähköpaimenlankaan, riippuen ko. pihan osion käyttötarkoituksesta. Vaihdoksia voidaan pehmentää oikein sijoitetuilla kasvi-istutuksilla.
  • Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. Villiviini ja kiinalaikkuköynnös syysvärissään. 
  • Villiviinin_syysvaritTilaa rajataan myös kolmiulotteisesti tekemällä kulkukäytävien yhteyteen tai esim. perennaistutusalueen taakse pergolaportteja, -käytäviä ja -seinäkkeitä erilaisilla peittävyysasteilla/ rimoituksella. Pergoloihin laitetaan kasvamaan erilaisia köynnöksiä, esim. köynnösruusu, kärhöt, villiviinit, kiinanlaikkuköynnös, köynnöshortensia ja köynnöskuusama ovat näissä toimivia kasveja. Suomessa tätä ideaa voi nähdä esim. Eija`s gardenissa Ahvenkoskella, jossa tukevien puutolppien päälle on kiinnitetty jykevä puupalkki. Tämä riittää tuomaan puutarhaan kolmiulotteisuutta ja rouheutta. Se myös pehmentää rakennetun puutarhan ja luonnonmetsän rajaa.
  • Rajaavaa kasvia mietittäessä Suomen olosuhteisiin, on muistettava kasvien menestymisvyöhykkeet. Tilarajaukseen käytetään yleensä monivuotisia puuvartisia kasveja ja kasvia valitessasi sinun on selvitettävä ensin se mikä kasvuvyöhyke istutuspaikalla on. Mikäli arvioit oikean vyöhykkeen olevan esim. III, valitse kasvi ja lajike vähintään IV- vyöhykkeellä menestyvänä. Ikävä kyllä moni Brittiläisissä puutarhaohjelmissa ja kirjoissa nähtävistä kasveista ei meillä menesty kuin erittäin lämpimillä paikoilla. Tähän kuuluu mm. buksus, jota Englanilaisessa puutarhassa käytetään paljon. Suomessa buksusta voi korvata esim. kiiltotuhkapensaalla tai heisiangervoilla. Näistä heisiangervosta löytyy muitakin värejä kuin vihreää, esim. purppuraheisiangervo on lehdistöltään punainen koko kasvukauden ajan.
3. Polut. 
Englantilainen_puutarha_polku_ja_istutukset.jpg
Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Englannissa sataa paljon ja siksi Englantilaisessa puutarhassa on ollut pakko miettiä  veden liikkumista puutarhassa, varsinkin niissä kohdin missä kuljetaan paljon. Tämän vuoksi Englantilainen puutarha pitää sisällään paljon rakennettuja polkuja, jotka säästävät puutarhurin vaivoja ja laskevat hoitokustannuksia. Mikäli haluat suomessa käydä tutustumassa Englantilaisen puutarhan hulevesisuunnitteluun ja huleveden hyötykäyttöön viheralueilla, esim Vantaan Kartanonkosken asuinalueella tätä on nähtävissä.
  • Polut mutkittelevat istutusten lomassa, jolloin istutuksia on helpompi hoitaa ja johtavat tilasta toiseen.
  • Polkujen tehtävä on siis estää kasvien tallominen, olla helppohoitoisia, imeä itseensä sadevesiä ja kuljettaa niitä kasvien juuristoille. Oikeilla pintamateriaaleilla hulevesiä saadaan sidottua piha-alueelle, eikä ravinteet liiku liian nopeasti kasveilta ojiin, ja sitä kautta vesistöihin ja mereen.
  • Polun pintamateriaali valitaan sitä ympäröivien rakenteiden, maaperän ja käytön mukaan. Samalla mietitään millä välineellä polulla eniten kuljetaan, esim. onko kyseessä kävelypolku, vai kuljetaanko kottikärryjen, tai muun painavamman koneen kanssa. Mailla, jossa ympäristössä on runsastyppisiä istutusalueita tai laitumia, saatetaan polun pintamateriaaliksi valita nurmi, joka sitoo itseensä vettä ja ravinteita. Nurmi ei kuitenkaan kestä liettymättä runsasta liikkumista sateisina aikoina. Alueella, jossa liikutaan paljon kaikkina vuodenaikoina, valitaan yleensä pintamateriaaliksi kantavuudeltaan kestävämpi materiaali, esim. sora, ladottu tiilipinta tai luonnonkivi. Näitä käytetään myös hulevesien ohjailuun. Betonikiveä käytetään vain jos se sopii ympäröivään puutarhan ilmeeseen. Eri tiloissa voidaan käyttää ja yhdistellä erilaisia polkupintoja, jos jokin muu elementti kokonaisessa puutarhassa on se monistettava elementti, joka tuo harmoniaa eri puolille pihaa, esim. jokin yksittäinen kasvi, väri tai muu rakenne. Käytetään nyt mitä tahansa pintamateriaalia, on sitä valitessa muistettava cottage gardenin perimmäinen ajatus: kaiken on oltava helppohoitoista ja ympäristöön sopivaa.
  • Hulevesien liian nopea liikkuminen on ongelma joka puolella maailmaa. Siksi myös cottage gardenin polkujen, pihojen, parkkialueiden ja teiden pintamateriaalit tulee tehdä niin, ettei vesi liiku pihasta liian nopeasti. Tämä tarkoittaa myös kiveys- ja betonikiveyspintojen rakentamista sellaisiksi, että ne johtavat ja imeyttävät vedet ensisijaisesti omaan pihaan. Tämä saattaa taasen lisätä kitkemistarvetta poluilla. Onneksi nykyään on suunniteltu ns. hulevesikiviä, joiden välit voidaan kylvää tai istuttaa täyteen maanpeitekasveja.
  • Kaikki polut rajataan selkeästi istutusalueista. Nykyään käytetään apuna jo rajausreunoja, mutta aiemmin polut ja istutusalueet kantattiin säännöllisesti.
4. Mietintää cottage gardenin kasveista ja niiden hoidosta
  • Yksittäinen cottage garden tila/ pihan osio on yleensä avara, istutukset keskittyvät reuna-alueille tai polkujen yhteyteen. Kasvit tilan keskellä ovat matalia, tai niitä ei ole ollenkaan, vaan alueelle on tehty jokin kiinteä elementti kuten patsas tai vesiaihe. Mikäli kasveja tilan keskellä käytetään, ovat istutusalueet yleensä suuria. Yksittäinen istutusalue on vähintään kymmeniä neliöitä tai jopa suurempi. Suureen istutusalueeseen on silloin suunniteltava myös sen hoitopolut ja alueella kulkeminen yleisestikin, ettei kasveja tallota turhaan.
  • Monesti ajatellaan että Englantilaisen puutarhan kasvit ovat työläitä hoitaa. Mielessä on ehkä ajatus suoriksi leikatuista aidoista tai muotoon leikatuista pensaista. Näitä toki on, ja kyllä, ne leikataan muotoon kaksi kertaa vuodessa. Hoito ei kuitenkaan ole työlästä jos on oikeat välineet. Kannattaa satsata kunnon pensasleikkuriin, oksasahaan ja leikkausvälineisiin, silloin työ on nopeaa ja jopa hauskaa. Välineet on syytä myös huoltaa oikein.
  • Englantilaisessa puutarhassa kaikkea on paljon. Myös puita, pensaita ja köynnöksiä ja osa niistä saa rehottaa hyvinkin vapaasti, joka vähentää työmäärää.
Perennaistutus_cottage_garden.jpg
  • Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Perennojen ja kesäkukkien määrästäkin voi sanoa, että enemmän on parempi. Suurella kasvimäärällä peitetään kasvualustan pintaa, ja helpotetaan näin työmäärää. Perennoilla voi olla myös hyötykäyttöfunktio, niitä käytetään houkuttelemaan pölyttäjiä. Niitä voidaan käyttää itse hyötykasvina, kuten mausteena tai lääkekasvina. Niiden työ on estää aluetta rikkaruohottumasta tai niiden tuoksu voi karkottaa tuholaisia. Perennojen sijoittelun istutusalueessa määrittää se, mistä suunnasta aluetta katsotaan ja halutaanko alueen eri osiin vaihtelua korkeussuunnassa. Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toisiinsa kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit. Hänellä oli tapana myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.
  • Osa perennalajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina kasvutapansa vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas ja pionit. Näille kannattaa antaa tilaa loistaa ja ympärille kannattaakin laittaa matalaa maanpeittokasvia.
Perennaistutus_englantilainen_puutarha.jpg
  • Kuva Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Perennapenkkiä suunniteltaessa kasvit voi ryhmitellä niin, että samoihin aikoihin kukassa olevat lajit kasvavat lähekkäin, sillä silloin ne täydentävät toinen toisiaan ja katse kiinnittyy kukkiviin kasveihin, eikä harhaile kohti siellä täällä kukkivia kasveja. Myös kukintojen muotoon kiinnitetään huomiota. Pyöreäkukkaisen lajin vieressä pystykukintoinen kasvi tuo sopivaa rouheutta, kun taas monivärisessä kukkapenkissä samanlaiset muodot tuovat harmoniaa. 
  • Monilajinen kukkapenkki näyttää hyvältä, kun kasvit sijoitetaan niin, että yhden päättäessä kukintansa vieressä oleva laji kasvaa sen tilalle. Ilmeikkyyttä istutusalueisiin tuovat kasvien erilaiset kasvutavat, lehtimuodot ja lehtien väritykset. Näyttävälehdistöisiä lajeja, kuten jättipoimulehdet, kuunliljat ja keijunkukat yhdistellään keskenään ja tuolloin huomiota kiinnitetään lehtien muotoihin, väreihin ja pintoihin, sekä siihen, miten ne täydentävät tai korostavat toinen toisiaan. Esimerkiksi ohutversoiset heinät ovat omiaan pyöreälehtisten lajien täydentäjinä ja korkeat heinät, kuten elefanttiheinä, näyttävien tummasävyisten kukintokasvien korostajina.
Cottage garden nykypäivänä. 
  • Cottage gardeniin on kuulunut aina erilaiset puutarhasuuntaukset ja siksi tuntuukin, että erilaisista puutarhasuuntauksista tämä on se, joka muuntuu joustavimmin nykyaikaan?
  • Siitä on tullut yksi eniten käytetyistä puutarhasuunnittelutyyleistä maailmassa ja  jokainen maailman kolkka tuo siihen omat mausteensa ja paikalliset traditionsa jo lainsäädäntönsä ja ilmasto-olosuhteensa vuoksi. Maapallon nykyinen tila, kasvanut ihmismäärä ja sitä kautta rakennusten tonttien koon pieneneminen, sekä lisääntynyt tietous siitä, miten ihminen voi itse vaikuttaa ilmastonmuutokseen, muuttaa myös tätä puutarhasuuntausta. 
  • Itse koen, että globaalien ongelmien vuoksi, suotavaa olisi, että jokaisella yksittäisellä tontilla mietittäisiin tarkemmin hulevesien kulku ja hyötykäyttö kastelussa (ilmaston lämpeneminen nostaa vesimääriä). Suosittaisiin pitkäikäisiä rakennusratkaisuja niin kiinteissä rakenteissa, kuin kasveissa. Satsattaisiin mieluiten rakennusvaiheessa puutarhaan enemmän rahaa, jotta puutarhasta tulee pitkäikäinen, helppohoitoinen ja kestävä kaikilta ratkaisuiltaan.
  • Nykyaikaisissa betonirakennuskohteissa valitut kasvit saattavat olla joko pelkkiä Kesakukat_2023.jpg korkeita heiniä, joiden lehtimuoto tuo istutukseen vaihtelevuutta ja väriä, tai sitten istutukset on tehty perinteisemmiksi romanttisen tyylin istutuksiksi. Kasvit voivat olla joko monivuotisia, kuten heinät yleensä ovat, tai yksivuotisia kuten kesäkukat. 
  • Vaikka maaseudulla Englantilaisen puutarhan yksi peruskivistä, potager- keittiöpuutarha on ollut aina tärkeä osa puutarhaharrastusta, on hyötykasvien viljelyn osuus omakotipihoissa nykyään vähentynyt, tai viljely on vähintäänkin muuttunut. Viljely on siirtynyt kasvimailta lavakauluksiin, ruukkuihin, tai muihin istutustiloihin terasseille ja viherhuoneisiin, ja sitä on määrällisesti vähemmän kuin ennen. Toisaalta nykyään hyötyviljelyä voidaan tehdä parvekkeilla, harrastaa yhteisöviljelyä taloyhtiön pihassa ja jopa kerrostalon katoille on saatettu tehdä kaupunkialueilla pölyttäjille lepopaikkoja ja tuoda sinne pölytettäviä kasveja. Kasvihuoneet ovat nykyään enemmän monikäyttöisiä kesähuoneita, joissa saatetaan myös viljellä kasveja. Meidän suunnittelijoiden työ on saada ihmiset huomaamaan, että hyötykasveja voi käyttää myös koristekasveina, eikä puutarhasta tarvitse stressata varsinkaan silloin, jos se on suunniteltu Englantilaista puutarhafilosofiaa noudattaen. Ei haittaa vaikka se ei olisikaan aina niin viimeisen päälle putsattu ja laitettu. Itse asiassa, vähän huonosti putsattu piha on sekä ihmisille, että eläimille ja eliöille parempi vaihtoehto kun hyviä bakteereja tulee lähiympäristöömme enemmän. 
  • Rakenteissa ja kasvivalinnoissa näkyy kaikissa puutarhasuuntauksissa aina muoti ja maailman tilanne. Hektisessä työilmapiirissä työpaikkojen ympäristöön tuodaan rauhoittavia rakenteita ja kasveja. Näistä esimerkkinä nyt vaikka betonirakenteet, siihen puisia, ruskeita sermejä ja portteja ympärille ja kasveiksi tuulessa huojuvia, vihreitä heiniä, joilla on vaaleanruskeat kukinnot. Samaan aikaan asuinalueille tuodaan lehtipuita, jotka tuovat vehreyttä ja syysvärejä, sekä sitovat pölyä, ilmansaasteita, vettä ja melua ja luovat pihojen sisäänkäynneille yhteneväisyyttä. Yksityiset pihat rajataan aidoin ja suojataan katseilta. Yksityisestä piha-alueesta tehdään nykyään enemmän rentoutumisen ja rauhoittumisen tyyssija, kiireisen arkielämän vastapainoksi, ja siellä saa näkyä asukkaiden harrastukset ja perhetilanne. Näyttäviä pelkistettyjä istutusalueita voit nähdä Suomessa esim. Tikkurilan kirjaston ympäristöön rakennetussa Englantilaisessa puutarhassa, jossa on nähtävillä esim. heinäistutuksia.
  • Kiinteissä rakenteissa muotina on tällä hetkellä enemmän harmonisuus, selkeys ja rauhallisuus. Liika romanttisuus on karsittu pois, ja vaikka rakenteessa olisikin kasvamassa köynnöksiä, on tuenta enemmän pelkistetty kuin rönsyilevä. Tässäkin ehkä kompensoidaan nykyelämän levottomuutta?

2 kommenttia . Avainsanat: Englantilainen puutarha, cottage garden, puutarhasuunnittelu, viherrakentaminen, muotopuutarha

Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa

Torstai 28.9.2023 - Sirkku

Sapokka_kasvit_ja_penkki
Kuva: Sapokka, kotka 2023. Ajotien reunus voi näyttää myös tältä.
Syksyisiä terveisiä puutarhurilta!
Vihertyökausi 2023 alkaa pikkuhiljaa kääntymään syksyyn ja puutarhurillekin tulee vihdoin näitä hetkiä, jolloin ehtii hetkeksi istahtamaan tietokoneen- ja uuden blogitekstin ääreen. Pitkään olettekin uutta tekstiä joutuneet odottamaan, pahoittelut siitä. Kausi 2023 on ollut kiireinen ja olen saanut taas vierailla monissa ihanissa pihoissa ja tavannut niin uusia, kuin jo ennestään tuttuja asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Kiitos kaikille tähän saakka, onneksi on vielä monta työpäivää jäljellä tällä kaudella! Olen kesän aikana kerännyt kuvia ja muistoja käymistäni paikoista ja olen silloin jo suunnitellut tulevia blogitekstejä. Tarkoituksena on tämän talven aikana keskittyä mm. englantilaiseen, eurooppalaiseen ja suomalaiseen puutarhasuunnitteluun ja sen historiaan. Alkusyksy menee varmasti hitaammassa julkaisutahdissa, kuin kerta viikkoon, mutta lisään aina yrityksen facebooksivulle ilmoituksen milloin uusi teksti on luettavissa. Tänään aloitellaan englantilaista puutarhaa, kokonaisuus on sen verran suuri, että pilkoin sen useampaan tekstiin. Ikävä kyllä, alla mainituista puutarhoista minulla ei ole kuvia. Tässä on aika monta puutarhamatkailukohdetta, jos englantilainen puutarha paikan päältä nähtynä kiinnostaa! Ehkä minäkin niihin pääsen joskus paikan päälle kuvaamaan.
Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa. 
Puutarhasuunnittelu Euroopassa juontaa juurensa jo ajanlaskuamme edeltävään aikaan, jolloin esim. silkkitieltä tuotiin ruusuja eurooppalaisiksi luksuskasveiksi. Ruusu ja varsinkin köynnösruusu on ollut tuolloin rikkautta ja vaurautta ilmentävä kasvi. Vain rikkailla oli varaa kasvattaa puutarhassaan muutakin kuin ravinnoksi kelpaavaa kasvia ja ruusuja kasvattikin aluksi vain oppinein ja korkeassa arvossa olevin kansanosa. Ruusua käytettiin mm. päivittäisestä hygieniasta huolehtimiseen, mutta sillä oli myös tärkeä tehtävä totuuden ja oikeuden lähettiläänä. Suuret päätökset ja lupaukset tehtiin ruusuköynnöksen alla. Symbolia käytetään myös nykyään ja monesti esim. oikeuslaitoksen seinää tai oviaukkoa koristaa köynnöskuviointi, tosin nykyajan ihmiset harvemmin tietävät miksi köynnöskuviointi siellä on.
1600- luvulla Euroopassa oli vallalla roomalainen, ranskalainen ja etelä-eurooppalainen puutarhasuuntaus. Euroopassa suosittiin tuolloin muotopuutarhoja ja niillä on ollut oma vaikutuksensa myös Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen ja siksi muotopuutarha on nykyäänkin tärkeä osa sitä. Varsinkin kartanopuutarhat ovat olleet tuolloin muotopuutarhoja ja muutos cottage gardenin runsaaseen ja rönsyilevään puutarhasuuntaukseen on tapahtunut vasta verrattain myöhään. Ensimmäiset runsaammat puutarhat rakennettiin 1700- luvun alkupuolella, mutta yleisemmin suuntaus tuli tietoon 1800- 1900 luvuilla.
Britannian historia näkyy englantilaisessa puutarhasuunnittelussa. Ihmiset vierailivat Britannian siirtomaissa, joita on hyvin paljon, ja toivat matkoilta ideoita vinkkejä puutarhojen rakentamiseen. Puutarhoissa näkyy myös idän tutkimusmatkailun ajanjakso, englantilaisiin puutarhoihin tuotiin tuolloin fengshui ajattelua.
Englantilainen puutarhasuuntaus on saanut omat mausteensa Englantilaisen maaseudun asumuksia ympäröivistä puutarhoista. Näissä puutarhoissa saatettiin yhdessä osassa kasvattaa hyötykasveja, toisessa kanoja tai muita kotieläimiä ja mikäli tilaa riitti, niin siellä haluttiin kasvattaa kasveja myös niiden kauneuden vuoksi.  Osa puutarhoista on kooltaan hyvin suuria ja niiden hoito työlästä, siksi ne oli suunniteltava helppohoitoisiksi ja kasvivalinnat sen mukaisiksi. Pihan eri osa-alueet rajattiin selkeästi, sekä käytännön, että tunnelman vuoksi. Sieltä lähtikin ajatus, että koko puutarhaa ei tarvitse nähdä kerralla, vaan sen voi jakaa pienempiin tiloihin ja tunnelmiin.
Kuten Suomalaisessakin puutarhasuunnittelussa sotien jälkeen, myös Englantilaisessa cottage gardenissa on ollut pohjalla tarve luoda puutarhasuuntaus, jolla saadaan ruokittua kansaa ja tuotettua ruokaa. Myös koristekasvi- ja  perennaistutuksilla on silloin väliä, värikkäiden perennojen tehtävä puutarhassa on houkutella pölyttäjiä hyötykasveille. Suurilla tiloilla saattoi olla myös omaa mehiläistarhausta tämän vuoksi, samalla saatiin tuotettua hunajaa.
Kuuluisia englantilaisia puutarhasuunnittelijoita:
  • Charles Bridgeman (1690- 1738). Hän oli ensimmäisiä maisema-arkkitehtejä, jotka alkoivat muuttaa silloin vallalla olevaa muotopuutarha- suuntausta. Hän suunnitteli kohteisiin polkuja ja niitä ympäröiviä reheviä istutuksia. Ideana oli, ettei puutarhasta näe kaikkea yhdellä silmäyksellä, vaan polku johtaa aina aukeaan tilaan, jossa on jokin katseen vangitsija kuten esim. patsas, vesiaihe tai hieno istutusalue.
  • William Kent (1685- 1748) . Kentiä pidetään ns. Englantilaisen puutarhasuuntauksen ”keksijänä”. Hän suunnitteli puutarhoista ryöppyäviä, helppohoitoisia ja runsaita. Juuri sellaisia, mistä cottage garden tyylin puutarhat yleisesti nykyään tunnetaan. Hänen suunnitteli mm. Holkham hall- puutarhan Norfolkissa, jossa käytettiin muotoon leikattuja havuja tilaa jakamassa. Holkham hall:ssa tilaa on jaettu mm. puoliympyrän muotoon. Tätä elementtiä käytetään nykyäänkin Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa hyvin yleisesti.
  • Gertrude Jekyll (1843- 1932) , joka työskenteli puutarhasuunnittelijana sekä puutarhakirjailijana ja hän suunnitteli mm. talonpoikaistyylisiä cottage gardeneita. Hänet tunnettiin luonnollisen puutarhan suosioon nostajana. Jekyll syntyi varakkaaseen perheeseen ja hän harrasti ensin maalausta. Heikkenevä näkö sai hänet siirtymään maalauksesta puutarhan hoitoon. Hänen tavoitteenaan oli hallittu sekasorto, yksinkertaisuus ja mökkipuutarhojen tunnelma. Jekyll suosi suunnitelmissaan monivuotisia kasveja ja hän yhdisteli niihin mm. pensaita, köynnöksiä, varpuja ja perennoja. Jekyll suosi suunnitelmissaan harmonisia sävyjä, mutta lisäsi kukkapenkkeihin myös muutamia säväyttäviä vastaväriyhdistelmiä. Näin kokonaisuudesta tuli tasapainoinen ja se näytti yksityiskohtaisen tarkasta suunnitelmallisuudestaan huolimatta luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellivärit: siniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt luovat ilmavuutta ja rauhoittavaa raikkautta, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat antavat mielikuvan voimasta ja energisyydestä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa. Hän kirjoitti artikkeleja Country lifeen ja kirjoitti opaskirjoja.
  • William Robinson (1838- 1935), puutarhuri ja toimittaja, jonka ajatukset villistä puutarhanhoidosta ja rakentamisesta johtivat cottage gardenin, eli ns. englantilaisen mökkipuutarhan popularisointiin ja yksinkertaisen puutarhanhoidon etsimiseen. Robinsonia pidetään varhaisena metsäpuutarhan uudistajana sekä kestävien monivuotisten kasvien ja sekoitettujen ruohomaisten reunojen eli maanpeiteperennojen taitajana. Hän levitti puutarha-ajatteluaan aikakauslehtiensä sekä useiden kuvitettujen puutarhakirjojensa avulla ja tuli sitä kautta tunnetuksi ja suosituksi puutarhasuunnittelijaksi. Mm. Alfred Parsonsin kuvittama The English flower garden kirja oli hyvin tunnettu.
  • Christopher Lloyd (1921- 2006). Puutarhasuunnittelija ja kirjailija jonka äiti tutustutti hänet Gertrude Jekylliin. Lloyd on palkittu mm. Royal horticular societyn korkeimmalla palkinnolla hänen työstään puutarhanhoidon edistämisessä ja hänen laajasta työstään kukkakomiteassa. Vuonna 1996 Lloyd sai kunniatohtorin arvon ja vuonna 2000 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriksi.
Kuuluisia englantilaisia puutarhoja: 
  • The manor house, Hampshire. Suunnittelija: 1908 Gertrude Jekyll. Talonpoikaistyylinen puutarha. Kuvia puutarhasta voi käydä katsomassa: www.gertrudejekyllgarden.co.
  • Hidcote Manor, Gloucestershire. Suunnittelija: Lawrence Johnston. Teemapuutarhahuoneet, kasvierikoisuudet ja perennat. 
  • Great dixter, itä- Sussex. Christopher Lloydin kotitalo. Kukkien, lehtimuotojen ja värien yhdistely. 
  • Sissinghurst castle, Kent. Suunnittelija ei tiedossa, alkuperäinen puutarha jo 1200-luvulta. Puutarhan peruskorjasivat uudelleen kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja Harold Nicolson 1930- 1950 luvuilla. 
  • Holkham hall, Norfolk. William Kent. Tämä puutarha on nähty monessa Englantilaisessa sarjassa. 
  • The horse guards, kasarmirakennus Lontoo. William Kent.