Torstai 11.1.2024 - Sirkku
Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa.
Hyvää alkanutta vuotta! Vuosi alkoikin hyvin talvisissa merkeissä ja tuntuu myös jatkuvan sellaisissa, joten nythän on hyvää aikaa keskittyä suunnittelemaan tulevaa kesää ja sen istutuksia. Nyt talviaikaan on tarjolla myös useassa kansalaisopistossa puutarhakursseja, joissa pääset päivittämään omaa kasvitietouttasi. Olethan ilmoittautunut jo mukaan? Minut löytää kevättalvella Porvoon kansalaisopistosta ja Mäntsälän kansalaisopistosta luennoimasta. Aiheina pitkillä kursseilla ovat hyötyviljely ja ihanat ruusut (Porvoossa) sekä yhden illan luennot kotipihan hyötykasvipensaista, pienen pihan rakentamisesta ja kasvisuunnittelusta, sekä kotipihan lavatarhasta (Mäntsälä). Vielä mahtuu mukaan, ilmoittaudu rohkeasti!
Olen jo parin vuoden ajan, säännöllisen epäsäännöllisesti, kirjoittanut blogitekstejä erilaisista puutarhasuuntauksista, sekä myös pihan rakentamiseen ja kasvivalintoihin liittyvistä asioista. Näitä tekstejä kirjoittaessani, minulla heräsi mielenkiinto siihen, miten Suomalainen pihasuunnittelukulttuuri on kehittynyt. Etukäteen tiesin Elisabet Kochin suuresta vaikutuksesta tavallisten kotien pihojen rakentamiseen, mutta muutoin Suomalaisen puutarhasuunnittelun historia ei ollut niin tarkkaan tiedossa. Tässä blogikirjoituksessa en puhu Elisabet Kochin työstä, haluan omistaa hänelle kokonaan oman kirjoituksen myöhemmin. Omassa työssäni näen hänen vaikutuksensa Suomen puutarhoihin vieläkin erittäin usein. Syksyn aikana olenkin tutustunut Suomen puutarharakentamisen historiaan ja kehitykseen, ja pyrkinyt hankkimaan siitä tietoa. Näissä tutkimuksissa päädyin arkkitehtuurimuseoon ja löysin heidän tietopakettinsa Suomen maisema-arkkitehtuurista ja puutarhasuunnittelusta. Mikäli haluat tutustua tarkemmin Arkkitehtuurimuseon tietopaketteihin löydät ne osoitteesta: www.mfa.fi/kokoelmat/tietopaketit . Siellä olevat maisema-arkkitehtuurin ja puutarhasuunnittelun tekstit ovat maisemantutkija Hanna Sorsan sekä Aura Kivilaakson kirjoittamia. Kiitos huomattavista tietopaketeista, joita olen käyttänyt tämän blogikirjoituksen pohjatietona.
Miten Suomalainen puutarhasuunnittelu sai alkunsa ja mistä haettiin vaikutteita?
- Suomalainen käytännöllisyys on ollut aina pohja puutarhojen rakentamiselle. Suomalaisen puutarhan tarkoitus on ollut ruokkia kansaa ja ennen 1700- lukua puutarhatyypit pystyikin jakamaan keittiökasvi- ja yrttipuutarhaan, sekä hedelmä- ja marjatarhaan ja kukkatarhaan. Pihojen rakentaminen painottui voimakkaasti hyötyviljelyyn syystäkin, vaikka suuret nälänhätävuodet olivat vielä edessä (suuret nälkävuodet: 1866-1868), oli vuosina 1695-1697 ollut edellinen nälänhätä ja nälkää ja sen mukanaan tuomia sairauksia pyrittiin ehkäisemään tuottamalla ruokaa itse. Yksi nälkää torjuvista uusista viljelytuotteista oli peruna, jonka Saksalaiset peltisepät toivat Suomeen 1730- luvulla, mutta sen viljely yleistyi vasta 1757 jälkeen, Suomalaisten osallistuttua Pommerin sotaan Saksassa.
- Eri sosiaaliluokat viljelivät puutarhojaan omien tarpeidensa mukaan. Alemmat luokat keskittyivät ruoan pöytään tuottamiseen, ylemmissä luokissa oli varaa arvostaa puutarhan esteettisyyttä ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.
- 1700- luvun lopulla alettiin hakea oppia puutarhan rakentamiseen ulkomailta. Suomeen puutarhasuunnittelun eri tyylisuunnat ovat tulleet lähimaiden kautta. Rikkaat ja korkeasäätyiset ihmiset vierailivat naapurimaissa ja toivat sieltä puutarhakirjoja ja lehtiä mm. Englantilaisesta maisemapuutarhasta sekä Ranskalaisesta muotopuutarhasta, joita alettiin toteuttamaan varsinkin kartanoiden puutarhoissa. Vaikutteita haettiin mm. Pietarista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja myös laajemmin Euroopasta historian saatossa.
- Tuolloin termit muotopuutarha ja Englantilainen maisemapuutarha eivät olleet niin vapaamuotoisia kuin ne nykyään ovat. Nykyäänhän termin Englantilainen puutarha alle kuuluu tavallaan niin maisemapuutarha, muotopuutarha kuin pelkistetty itämainen puutarhakin. Tuolloin puutarhat rakennettiin tiukemmin alkuperäisen termin käsitteen mukaan.
- 1700- luvun lopulla kansainvälisiä puutarhaoppaita tutkittiin ja niiden vaikutus alkoi näkymään enemmän, myös Suomalaisia puutarha-aiheisia kirjoituksia alettiin julkaisemaan mm. professori ja tutkimusmatkailija Pehr Kalmin sekä hänen oppilaansa Olof Westzynthiuksen ja Johan Ahlichin toimesta. Myöhemmin Peter Lundberg neuvoi puutarharakentamisessa.
Suomen puutarha- ja maisemasuunnittelun kehitys.
- Julkaisuista ja kansainvälisistä puutarhaoppaista saatua tietoa välitti kansalle eteenpäin Turun akatemia. Tietoa annettiin mm. erilaisista puutarhasuuntauksista sekä niihin liittyvien kasvien kasvatuksesta ja hoidosta.
- Pikkuhiljaa koristekasvien osuus kotipihoissa ja kortteleissa alkoi kasvamaan, ja vaikka hyötyviljely oli edelleen suurimmassa osassa puutarhoissa, kasveja alettiin kasvattamaan myös niiden kauneuselementin vuoksi.
- Suomalaisissa maisemapuutarhoissa yhdistettiin usein barokkityyliset muotopuutarhat (eli ns. Ranskalainen puutarha), sekä Englantilaisen puutarhan cottage garden kukkapuutarha ja pihat jaettiin korttelimaisesti eri osioihin. Tämä on näkyvissä erityisesti kartanopuutarhoissa.
- Maisemapuutarhat yleistyivät myös alempiin yhteiskuntaluokkiin. Niiden versiot olivat vain pienemmässä mittakaavassa toteutettuja ja yksinkertaisempia. Tämä sama ajatus pätee myös nykyään. Kotipuutarhat rakennetaan kopioiden maailman puutarhamuotia. Suomeen uudet ideat ja kasvit tulevat yleensä muutaman vuoden viiveellä, toki viive on vähentynyt kansainvälisten puutarhamedioiden ja messujen myötä. Myös kaupunkipuutarhoja rakennetaan kotipihoihin pienemmässä mittakaavassa.
- Kaupungeissa puutarhasuunnittelun kehitys näkyi julkisissa istutuksissa, puistikoissa, puistoissa sekä rantapuistoissa. Kaupunkien suunnittelussa ja kaavoituksessa otettiin paremmin huomioon viheralueet ja virkistysalueet ja ne vakiintuivat osaksi kaupunkikulttuuria. 1810-luvulla perustettiin mm. Esplanadin puisto ja Kaivopuisto Helsingissä, 1840-luvulla Hämeenlinnan kaupunginpuisto ja Turun vartiovuoren puisto.
- Turun akatemia ja keisarillisen Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston puutarhoilla on ollut Suomalaiseen puutarhakulttuuriin ja sen kehittämiseen suuri vaikutus. Kasvitutkiminen ja Euroopan kasvitieteelliset puutarhat opiskelijavaihtoineen ovat tuoneet uusia näkökulmia Suomalaiseen puutarharakentamiseen aina vuodesta 1899 lähtien.
- 1910- luvulla Suomen puutarharakentamisessa alkoi näkymään arkkitehtoonisuus. Puutarha-arkkitehdit Bengt Schalin, Paul Olsson ja Eliel Saarinen suunnittelivat arkkitehtoonisia puutarhoja. Eliel Saarinen suunnitteli mm. Munkkiniemi- Haagan suunnitelman 1915.
- Suuresti nykyiseen arkielämäämme vaikuttavia teoksia olivat Otto Iivari Meurmanin asemakaavaoppi vuodelta 1947 ja vuodelta 1948 Heikki von Herzenin "pamfletti koti vai kasarmi lapsillemme". Nämä teokset ovat edistäneet Suomalaista kaupunkisuunnittelua olennaisesti ja vaikuttavat näin ollen meidän nykyiseenkin arkielämään.
- 1950- luvulta alkaen asemakaavat palasivat ruutukaavaan, jolloin uudet alueet suunniteltiin kokonaisvaltaisemmin ja rakentamisessa keskityttiin nopeuteen ja kustannustehokkuuteen. Alueiden käyttöä haluttiin kasvattaa ja toimintoja monipuolistaa. Samat seikat vaikuttivat myös kasvivalintoihin, piharakennusmateriaaleihin ja suunnittelussa käytettyyn muotokieleen. Niin kaupungeissa kuin kotipuutarhoissa näkyi yleinen elämäntilanne Suomessa. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen, sotakorvausten maksu, nälkä j akansan ruokkiminen terveellisesti. Olympialaiset ja ylpeys itsenäisestä maasta. Esim. kaikki olympialaisiin liittyvä rakentaminen: rakennusten, puistojen ja pihojen oli valmistuttava nopeasti ja oltava kestävää ja monikäyttöistä. Helsingin Käpylässä, Eläintarhan kentän puistossa ja olympiastadionin ympäristössä tämä on nähtävissä vielä nykyäänkin.
- 1900- luvun loppupuolella puutarhasuunnittelu kulki kohti sitä mitä puutarhan omistajat haluavat vapaa-ajallaan tehdä. Vapaa-ajan harrastusten lisäksi korostuivat erilaiset puutarhan toiminnot. Pihoihin tuotiin puutarhakalusteita, kuten keinuja ja pöytäryhmiä ja grillejä, pihoihin haluttiin tilaa pelejä varten ja koristekasvit nousivat suurempaan suosioon. Hyötyviljelyä vielä oli, mutta se oli pienempimuotoista. Tuli uusia puutarhasuuntauksia: huvila- ja asemapuutarhat, kansanpuistot, laitosympäristöt, siirtolapuutarhat ja -palstat, sekä urheilupuistot.
Suomalaisen puutarhan suunnittelutyylit historian saatossa:
- Kartanoiden ja ruukkien puutarhat. esim. Frugårdin puutarha Mäntsälän Nummisissa (alikartano).
- Tehdasympäristöt sekä erilaisten instituutioiden puutarhat.
- Siirtolapuutarhat sekä kansanpuistot.
- Seurakuntien puutarhat, hautausmaat sekä pappiloiden puutarhat.
- Kaupunkipuistot.
- Modernit viheralueet.
Ajatuksiani puutarhasuunnittelun historiasta ja nykypäivästä.
Oma ajatukseni Suomalaiseen puutarhasuunnitteluun liittyen on, että pihan ja kaupunkiympäristömme rakennusajankohdan kulloinenkin puutarhamuoti näkyy meidän arkipäivässämme nykyäänkin, ja sitä olisi syytä ymmärtää ja arvostaa. Se kertoo meidän historiastamme. Loppujen lopuksi ihmiset ja toimintatavat eivät ole niin kovin paljon muuttuneet vuosisatojen saatossa. Yhä edelleenkin haemme vaikutteita Suomalaiseen puutarharakentamiseen Suomen ulkopuolelta. Se seikka on muuttunut, että nyt myös me viemme osaamistamme ulkomaille. Käymme puutarhamessuilla- ja matkoilla ulkomailla, seuraamme kansainvälisiä medioita ja pohdimme ja kokeilemme erilaisia kasveja, sekä niiden kasvatustapoja, keräämme tietoa uusista rakennusideoista ja tuotteista. Vuosien saatossa tiedon kulku on muuttunut, nykyään tapahtuu sekunnissa se mihin on aiemmin voinut mennä kuukausia. Tietoa on myös saatavissa joskus jopa liikaa.
Puutarha- ja maisemasuunnittelu jatkaa kehittymistään. Puutarhamuotien vaihtuvuus tuntuu kiihtyvän. Pelkästään minun aikanani on tultu siitä 80- luvun suuresta rintamamiestalon hyöty- ja koristekasvipihasta valtavilla ja nopeilla harppauksilla pois. Kasvivalinnat ovat kulkeneet hyöty- ja perennapuutarhasta ensin pensaisiin ja sinisiin havuihin, sitten havujen väri vaihtui kellertäviin ja perusvihreään. Pihojen koot ovat n. 1/3 siitä minun lapsuuden omakotitalopihan koosta, ja ne halutaan täyttää terasseilla, kiveyksillä, toiminnoilla ja korkeintaan ruukuissa tai altaissa olevilla istutuksilla. Onneksi myös hulevesien liian nopeaan kulkuun havahduttiin ja alettiin suunnittelemaan pihoihin viherkattoja, viherseiniä ja hulevesikiveyksiä. Uskon, että tämä työ tulee olemaan tulevien vuosikymmenten suurinta agendaa. Ennustan, että joudumme ottamaan steppejä luonnonmukaisempaan suuntaan, koska liian voimakas rakentaminen on vaikuttanut liikaa lähiympäristön luontoon ja sen kasvi- ja eläinlajeihin, sekä meidän ihmisten terveyteen. Kohti luonnonmukaisempaa istutustapaa on jo menty ja se on näkyvissä uusimmilla asemakaava-alueilla. Rakennusmääräyksissä vaaditaan luonnonmukaista rakennustapaa, kuten esim. puiden ja metsien säästämistä, luontaisesti esiintyvien kasvien suosimista ja hulevesien imeytystä ensisijaisesti omalle tontille. Minusta kehitys saisi mennä vielä siihen, että puutarhaa ei ensisijaisesti nähtäisi aina suurena työmaana jonka on oltava aina tiptop, vaan uskallettaisiin sietää epäjärjestystä ja epätäydellisyyttä paremmin. Pieni sotku puutarhassa saattaa saada sinut voimaan paremmin monellakin tapaa. Toki ylläpitoa ei voi kokonaan unohtaa, mutta jospa sinä päivänä ei sitten tarvitsisi mennä salille?
|
