Puutarhurin kalenteri

Torstai 2.2.2023 - Sirkku

Ajankohtaiset puutarhatyöt. 

Pidetään pieni paussi kasvisuunnittelusta ja siirretään katseet hetkeksi jo tulevaan kesään. Oletko sinä aikonut kasvattaa kasveja, jotka vaativat esikasvatusta? Nyt alkaa viimeistään olla oikea hetki tilata siemenet tai suunnata kohti puutahamyymälää katsomaan valikoimia. Osa siemenistä on syytä pistää jo kasvuunkin. Samalla kannattaa tehdä inventaario kotona oleville siemenpusseille, irtosiemenille, työvälineille, kylvökipoille, lämpöalustoille ja kasvivaloille. Onko niitä tarpeeksi ja onko kaikki kunnossa alkavaa kasvukautta varten.

Viime vuonna hankin kylvösten alle pienen lämpömaton, joka minusta oli hyvä hankinta. Se takasi tasaiset lämpöolosuhteet ja vähensi näin omalta osaltaan itämisen aikana näkyviä kasvitauteja, kuten esim. taimipoltetta. Taimipolte on maalevintäinen sienitauti, joka iskee juuri itäneisiin taimiin ja kuihduttaa ne. Se voi tarttua taimiin saastuneesta maa-aineksesta, kasvupurkista tai työvälineestä tai sitten sitä voi olla jo itse siemenessä. Paras ehkäisy taimipoltteeseen on käyttää terveeksi tutkittuja siemeniä, puhdasta ja uutta kasvualustaa, sekä hyvin desinfioituja tai uusia taimipurkkeja/potteja. Taimipoltteen iskiessä, kannattaa kylvöksen pinta pitää kuivana esim. hiekkaisen maa-aineksen avulla ja pitää kylvös muuten tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Lämpömatto sinällään ei taimipoltetta estä, mutta se mahdollistaa taimelle stressittömämmän kasvuunlähdön ja sitä kautta auttaa taimea kestämään paremmin ulkoiset kasvuun vaikuttavat tekijät. Kasvi jaksaa siis paremmin taistella itse kasvitauteja vastaan. Lämpömaton ja kasvualustan väliin jos vielä laittaa altakastelumattoa niin kylvöksen pinta pysyy kuivana ja kasvualusta siltikin kosteana. edellyttäen tietenkin, että muistat kastella sen kastelumaton joskus. Muistathan kuitenkin tarkastaa kylvöpussin kyljestä sopivan idätyslämpötilan? On olemassa myös kasveja jotka pitävät viileässä itämisestä, esim. salaatti itää paremmin viileässä kuin lämpömaton tai lattialämmityksen päällä.

Kylvömullasta olen kirjoittanut aikaisempina vuosina täällä blogissa jo useampaan kertaan, mutta oma kokemukseni on, että tällä hetkellä myytävistä valmismultaseoksista se sammal-kasvualusta oli paras. Kylvömullan tulee olla kasvitaudeista ja tuholaisista puhdasta, mielellään hiekka- ja turve sisältöistä multaa, jossa ei ole paljon typpeä. Siihen ovi lisätä vermikuliittia kosteutta tasaamaan. Kotimaisia turvetuotteita on ollut tietystä syystä melko vähän saatavilla, joten tuo sammaltuote tuli sen tilalle. Minullakin oli melko suuria epäluuloja sitä kohtaan, mutta silloin taimikasvatus onnistuikin hyvin. Tiedä sitten johtuiko kasvatuksen onnistuminen nimenomaan kasvualustasta vai oliko silloin muuten vain kaikki taivaankappaleiden paikat kohdilleen?

Oikea kylvöaika on laji- ja lajikekohtaisesti sanottuna ensisijaisesti siemenpussin kyljessä. Huomioithan, että jopa saman kasvilajin eri lajikkeilla saattaa olla eri pituiset kasvuajat. Esimerkkinä nyt tulee mieleen ensin maanviljelyn puolelta viljat. On olemassa pitkän kasvukauden vehnää ja lyhyemmän kasvukauden vaativaa vehnää. Kasvien kohdalla kun yksi jalostusperusteista on kasvukausi- ja lämpösummatarve sadon tuottoon. Kasvukautta halutaan lyhyemmäksi ja lämpösummatarvetta matalammaksi, jotta ruokaa voidaan tuottaa myös pohjoisempana. Tarkista siis aina pussin kylki! Esimerkkejä kylvöaikaan löydät listattuna kuitenkin myös alta:

Tammikuu- helmikuu:

Chilit, munakoiso, latva-artisokka, ruotiselleri, mukulaselleri, jotkin kasvihuonekurkut, rosmariini,  jättiverbena, heliotrooppi, Dianat, karjalanneito, orvokit, hentohöyhenheinä, suklaakosmos, kelloköynnös, keijunmekko, laventeli ja kultatesma.

Helmi- maaliskuun kylvöt:

Tomaatit, paprikat, ananaskirsikka, pinaatti, lehtiselleri, basilika, yrtti-iiso, sitruuna-ajuruoho, iisoppi, ryytisalvia, timjami, mäkimeirami, mintut, talvisipuli, jättisipuli, purjo ja keräsalaatti. Kesäkukista: ahkeraliisa, lobelia, petunia, kesäneilikka, isosamettikukka, koristetupakka, hopeavillakko ja daalia.

Huhtikuun kylvöt:

Kaalit, salaattifenkoli, kyntelit, venäjänrakuuna, avomaantomaatti, meloni ja vesimelonikrassit, herneet ja pavut (ei välttämättä tarvitse esikasvattaa, jolloin kylvetään vasta myöhemmin). kesäkukista: auringonkukka, kesämalvikki, silkkikukat, kääpiösamettikukka, kesäsypressi, palsamit, koristekaali, italianpantaheinä, jänönhäntä, jättiolkikukka ja lyhtykoiso. Muista myös idättää perunat!

Toukokuu:

Avomaankurkku, kesäkurpitsa, sokerimaissi, kurpitsat, kirjorevonhäntä ja tuoksuampiaisyrtti.

Askelmerkit onnistuneeseen taimikasvatukseen:

•  Hanki tarkastetut, terveet siemenet, taimimultaa ja puhtaat kylvöastiat.
• Täytä astiat kuohkealla kasvualustalla, kostuta se ja kylvä taimet pussin ohjeen mukaan. Kannattaa vähän nähdä vaivaa siihen, että kasvupurkit täytetään suurinpiirtein samalle korkeudelle, niin siemenetkin tulee kylvettyä samaan korkeuteen ja ne itävät suurin piirtein samaan aikaan silloin, joka taasen helpottaa taimikasvatusta.
• Kylvä siemenet ohjeen mukaan. Pieniä siemeniä on helpompi levittää jos ne on sekoitettu hiekkaan.
• Peitä siemenet tarvittaessa ja tiivistä multa kevyesti. Peitä kylvös muovilla, jossa on pari ilmareikää. Muovi poistetaan kun taimet ovat kasvussa.
• Tarvittaessa tee kylmäkäsittely.
• Laita purkit tasaisen lämpölähteen päälle, tarkasta sopiva idätyslämpötila siemenpussista. Pidä kasvualusta kosteana, mutta ei liian märkänä.
• Lisää kasvivaloa heti kun itu tulee näkyviin. Tuo kasvi ikkunalle ja anna tarvittaessa lisävaloa. Luonnonvalo, aurinkoisella eteläikkunalla riittää aikaisintaan maaliskuussa, sitä ennen taimikasvatuksessa on käytettävä kasvivaloja. Punainen valosävy lisää yhteyttämistä, itämistä ja kasvua, sininen väri vahvistaa kasvin vartta ja saa kasvin tuottamaan sadon valmiiksi. Molempia valosävyjä tarvitaan hyvään taimikasvatukseen ja tukevan kasvin kasvatukseen. Muista tuoda lisävalo riittävän lähelle kasvia, ettei valonsäde hajoa liikaa ja valomäärä riittää kasville. Tarkista kasvivalon pakkauksesta kuinka lähelle kasvia valaisin on tarkoitettu.
• Aloita mieto lannoitekastelu 2 viikkoa itämisen jälkeen.
• Kouli taimet isompaan kasvatusastiaan n. 4-5 viikon välein, voit myös tarvittaessa latvoa taimia jos valoa on ollut liian vähän ja taimi on kasvanut honteloksi ja pitkäksi. Koulimisen yhteydessä pidetään kahden viikon paussi lannoituksessa, jolloin kasvin annetaan keskittyä juurtumiseen. 
• Lisää kastelua asteittain taimen kasvaessa.
• Tarvittaessa voit tukea hyvin kasvavat taimet koulinnan yhteydessä. Kasvihuoneeseen tai ulos vietäessä taimessa tulisi olla tukeva varsi ja tumman vihreä väritys ja esim. tomaatissa tulisi olla ensimmäiset kukat jo aukeamassa.
• Totuta taimet tuulensuojaisessa, lämpimässä ja puolivarjoisessa paikassa lisääntyneeseen luonnonvaloon, tuuleen ja ulkolämpötilaan ennen kasvihuoneeseen, avomaalle tai ruukkuihin istutusta. Silloin taimet muuttavat päiväksi ulos ja yöksi sisään 1-2 viikon ajan. 

Muita ajankohtaisia puutarhatöitä:

• Toivottavasti muistit tammikuussa laittaa havujen ja ikivihreiden kasvien päälle varjostuskankaat?
• Maalis-huhtikuussa leikataan havuja, havuaitoja, pensaita ja omena- sekä päärynäpuita. Työjärjestys on: aloita havuista ja lopeta hedelmäpuihin. Hedelmäpuiden leikkuun kanssa kannattaa odottaa siihen kun lumet ovat vajuneet alas, mutta kasvu ei ole lähtenyt vielä käyntiin, eli silmut eivät ole vielä turvonneet.
• Muutoin näin talviaikaan, pudotellaan toisilta kasveilta lumia pois päältä ja toisille niitä lisätään. Tykkylumi siis puiden ja aitojen päältä pois ja kasaa lunta talvenarkojen kasvien päälle.

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvatustarve pihassa.

Torstai 26.1.2023 - Sirkku

Kasvien kasvatustarve pihassa, (samalla asiaa myös pihan turvallisuudesta): 

Ensimmäinen ajatus tuosta kasvien kasvatustarpeesta pihassa on varmastikin se, että mihin sitä nyt kasvia pihassa tarvitaan! Kasvamaan ja kukkimaan! Pihaa kiertäessäsi huomaat kuitenkin, että kasvin kasvatustarpeita ja käyttötarkoituksia kasville ja kokonaiselle istutusalueelle on useita. Vain painotusalueet kasvivalikoimassa ja sitä myötä niiden paikoissa ovat kiinni pihan omistajan mieltymyksistä. Suoranaista oikeaa ja väärää kasvivalintaa ja istutuspaikkaa ei ole, on vain paikkoja, jossa kasvi kasvaa paremmin kuin toisessa ja kasvilajikevalintoihin liittyvissä makukysymyksistä ei kannata kiistellä. Pihoissa liikkuessasi kuitenkin huomaat, että monet hyväksi havaitut teemat ja kasvit toistuvat pihasta toiseen, siitä syystä, että ne toimivat ja saavat pihan käyttäjän olon rennoksi ja kotoisaksi.

Erilaiset suojaistutukset. 

Pihojen suojaistutuksia ovat esimerkiksi näkösuoja-, pölysuoja-, melusuoja, tuulensuoja- ja muut suojaistutukset, joihin tärkeinpänä kuuluu pihan turvallisuus. Näillä kaikilla on oma osuutensa toimivassa pihassa.

• Pihaa halutaan jakaa erilaisiin tiloihin ja ohjata kulkua, tämä on yleensä helpointa tehdä kasvien avulla. Tällöin puhutaan pihan tilanjaosta, toiminnoista ja kulkemisesta toimintoihin. Puutarhasuuntauksista varsinkin Englantilaisen puutarhasuuntauksen cottage garden- tyylissä pihan tilanjakoa tehdään paljon.
• Pidämme yleensä yksityisyydestä ja kokonaiset piha-alueet tai sen eri tilat halutaan rajatuksi ulkoreunoilta. Rajaamiseen käytetään monesti kasveja tai mikäli siihen on käytetty rakennettua aitaa, kasveja halutaan pehmentämään rakennettua ympäristöä.
• Jos yhteen pihan kohtaan kertyy jokaisella sateella vesilätäkkö, olisiko olemassa kasveja, jotka imisivät vedet pois ilman, että tarvitsisi teettää kallista kuivatusremonttia koko pihalle? Tähän voisi sijoittaa mm. kosteanpaikan koristekasvi-istutusalueen tai mesikasveja sisältävän ja pölyttäjiä suosivan istutusalueen, jolla saadaan helposti lisättyä pihan monimuotoisuutta varsinkin jos tuot sinne myös vähän lahoavaa puuainesta tai teet hyönteishotellin.
• Omavaraisuus ja hyötyviljely on monelle pihan omistajalle tärkeää. Millä sadontuottoa saisi maksimoitua pienellä vaivalla ja houkuteltua pölyttäjiä pihapiirin kasveja pölyttämään? Tähän liittyy tuulen ja kylmän ilman kulkeminen piha-alueella, pihan valo- ja vesiolosuhteet ja olemassa olevat rakenteet. Hyötyviljelyn kannalta pihassa pitää käydä pieni tuulenviri, mutta pölyttäjät eivät jaksa lentää liian kovassa tuulessa. Istutuspaikka kannattaa valita sen mukaan, että kasveille paistaa aurinko suurimman osan päivästä ja ettei halla jää pyörteilemään hyötykasvien ympärille vaan kylmä ilma pääsee kasvin luota pois. Hyötykasvit tarvitsevat säännöllisesti kosteutta ja vähemmällä kastelulla selvitään, jos kastelussa hyödynnetään hulevesiä. Vesi ei saa kuitenkaan jäädä seisomaan kasvin juuristolle. Kasvihuoneen lähettyville ei kannata laittaa puuvartisia hyötykasveja, koska niistä kasvituholaiset pääsevät kasvihuoneeseen nopeammin kesän aikana. Kompostit kannattaa laittaa toiselle puolelle pihaa missä hyötykasveja kasvatetaan, täsmälleen samasta syystä. Komposti houkuttelee kasvituholaisia ja siellä on niiden lisääntymiseen optimiolot.
• Suurin osa meistä puutarhallisista ihmisistä haluaa, että piha näyttää kauniilta ja siistiltä koko vuoden ajan mahdollisimman pienellä vaivalla. Pihan tulee olla siis helppohoitoinen, sisältää sopivasti kukintaa koko kesän ajaksi ja näyttää kauniilta myös talvella. Istutuksia ihaillaan niin ulkona piha-alueella ollessa, terassilta käsin tai sisältä ikkunasta. Istutuksen paikkaa valitessa kannattaa pyörähtää myös siellä missä eniten viettää aikaa kotona ollessaan. On se siis olohuone, makuuhuone, työhuone tai lasitettu terassi tai kesähuone ja katsoa ikkunasta ulos. Sinä teet sen lähimaiseman mitä sieltä ikkunasta näkyy.

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve

Torstai 19.1.2023 - Sirkku

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve:

Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavasti! Vuosi 2023 on käynnistynyt töiden osalta pihasuunnittelun merkeissä ja nyt kun valmis suunnitelma on eilen saatu asiakkaalle, on hetki aikaa keskittyä taas blogimaailmaan. Aihepiiri on sama kuin ennen joulua. Jatketaan pohdintaa siitä, mikä auttaa valitsemaan ne toimivat, pitkäikäiset ja kauniit kasvit ja istutukset omaan pihaan. On se piha sitten pieni tai suuri.

Ennen joulutaukoa ehdin jo pohtia istutusalueen suunnitteluprosessia yleisesti ja sitä työjärjestystä, millä kasveja valitaan ja mitkä seikat yleisellä tasolla kaupassa pitäisi olla mielessä silloin kun kasveja hankitaan. Kasvien kalkinsietokyvystä ja ravinnetarpeesta jo mainitsinkin. Tänään ajattelin pohtia sitä ravinteiden lisäksi kasvien juurtumiselle toista tärkeää osa-aluetta, eli kasvin veden tarvetta ja sivuan uudelleen myös veden liikkumista piha-alueella ja erilaisissa maalajeissa. Kuten aiemminkin, mainitut kasvit ovat esimerkkejä. Kategoriaan kuuluu aina paljon muitakin kasveja.

Vesi maaperässä. 

Vesi liikkuu maaperässä kahteen suuntaan. Ylhäältä alaspäin tuleva vesi on esim. sade tai kasteluvesi. Se täyttää maaperän ilmahuokoset ja osittain varastoituu niihin. Ylimääräinen vesi laskeutuu maaperän alempiin kerroksiin ja lopulta pohjaveteen saakka. Hyvärakenteinen maaperä sisältää sopivan määrän keskikokoisia ilmahuokosia, joihin vesi voi varastoitua ja jotka ovat riittävän suuria, jotta kasvi saa niistä veden irroitettua juurillaan. Nämä huokoset eivät ole liian suuria, jolloin vesi menisi niistä vain läpi. Hyvärakenteinen maaperä sisältää vain vähän pieniä ilmahuokosia, joihin vesi varastoituu liian tiiviisti ja se sisältää sopivan määrän suuria huokosia, josta liika vesi valuu alempiin maaperän kerroksiin.

Vesi voi myös liikkua alhaalta ylöspäin jos maaperä on ilmavaa ja moreenipitoista ja maan päällä kasvaa suuria kasveja, joilla on suuri juuri-imupaine. Kuten esim. lehtipuita. Tästä maaperästä puhutaan ns. hikevänä maaperänä, joissa maaperän suuret huokoset toimivat ikään kuin pilleinä, joita pitkin puut vetävät veden pohjavesikerroksesta itselleen. Tämä maaperä kuivuu harvoin pitkinäkään poutajaksoina.

Tasapainoilu maaperän ilmahuokosten rakenteessa on juurien osalta tärkeää. Savimaaperä on tiivistä ja se sisältää paljon pieniä ilmahuokosia, joihin vesi kyllä varastoituu, mutta yleensä se on liian tiiviisti niissä kiinni. Paljon vettä sisältävä maaperä on talvella kylmä ja se muuttuu helposti hapettomaksi, jolloin hajottajaeliöt eivät voi maaperässä toimia ja ilmata kasvien juuria. Hapeton maaperä sisältää myrkyllisiä kaasuja, jotka osaltaan tappavat lieroja yms. Moreeni taasen sisältää paljon suuria ilmahuokosia, joka tekee kasvualustasta lämpimän juurille, mutta silloin vesi ja ravinteet valuvat liian nopealla vauhdilla kasvualustan läpi ja kasvi ei ehkä ehdi käyttää vettä ja ravinteita hyödykseen. Sopiva kasvualusta onkin jokin näiden välissä. Annos savea, moreenia ja kompostia voisi olla hyvä kasvualustan pohja, jota sitten muokataan kasville sopivaksi. Savi hoitaa veden ja ravinteiden sitomisen, moreeni ilmaraot ja kasvualustan lämmityksen, komposti lannoituksen ja eloperäisen toiminnan ja niiden mukana lämmittää kasvualustaa... eiköhän sillä pääse jo alkuun?

Ylipäätään mietittäessä kasvin veden tarvetta, kasvin valon kestävyys kulkee aina käsikädessä veden tarpeen kanssa. Varjoisen ja kuivan paikan kasvi kestää yleensä puolivarjoisessa tai osan päivästä suorassa auringonvalopaikassa jos kasvualustaa on paksummin ja se on paremmin vettä pidättävää. Sama toimii osittain myös toiseen suuntaan. Aurinkoisen paikan kasvi pitää yleensä lämpimästä kasvualustasta, jos olet istuttamassa sitä puolivarjoon, huolehdi, että kasvualusta on moreenipitoinen ja sitä kautta lämpimämpi.

Veden tarpeen vaihtelu kasvukauden aikana. 

Kasvin veden tarve vaihtelee kasvukauden ajankohdan mukaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tomaatti. Tomaatti käyttää vettä kylvöstä taimettumiseen melko vähän, pelkkä  sumutus ja kostea kasvualusta riittää, tasainen lämpö on tärkeämpää itämiselle. Veden ja ravinteiden tarve lisääntyy kasvin alkaessa tuottaa lisää vartta ja lehtivihreää ja sen alkaessa lopulta muodostaa kukka-aiheita. Suurimmillaan kasvin veden tarve on sadon muodostumisvaiheessa. Tällöin vettä käytetään satoon, ravinteiden kuljetukseen ja haihduttamiseen, koska silloin on yleensä myös kuuminta ja tuulisinta, joilloin kasvi haihduttaa eniten. Sadon valmistuttua kasvi vähentää veden kulutustaan ja valmistautuu talvea varten.

Sama esimerkki toimii kaikille kasveille, myös ikivihreille monivuotisille kasveille. Kasvua ja haihdutusta tapahtuu ympäri vuoden, mutta suurinta veden kulutus on silloin kuin kasvu on kovinta, täytyy saada sato valmiiksi ja ympäristö saa kasvin haihduttamaan kaikista eniten. Toki monivuotisilla kasveilla veden varastoimista tapahtuu aina kun maa on sula. Maan jäädyttyä onkin mietittävä varsinkin ikivihreiden kasvien kanssa, millä haihdutusta saadaan vähennettyä ja veden kulutusta näin laskettua, ettei kasvi haihduta itseään hengiltä (p.s: nyt olisi oikea hetki laittaa ne varjostuskankaat näiden päälle!).

Vältä liiallista pihan kuivatusta. 

5.4.2022 olen kirjoittanut blogitekstin " Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella", jossa puhun jo siitä miten piha-alueiden päällipintojen kallistukset kannattaisi tehdä ainakin osittain istutusalueisiin suuntautuviksi tai ehkä ennemminkin niin, että suunnittelisi istutusalueiden paikat niihin kohtiin pihaa, mihin sitä sade- ja hulevettä normaalisti kertyy. Toki pihan pintojen tulee aina kallistua rakenteista pois päin ja ymmärrän, ettei keskelle pihan ajotien sadevesikaivon suppilokuivatusta voi laittaa pensaita kasvamaan, mutta mitenkäs ne kiveykset ja nurmikkoalueet, joilla sadevesikaivoja ei ole? Pystyisikö niihin satavan sadeveden jotenkin käyttämään kastelussa hyödyksi? Yleinen ongelma maailman laajuisesti on se, että rakennetussa ympäristössä hulevedet liikkuvat vesistöihin liian nopeasti. Liian nopeasti liikkuva vesi sisältää aina maaperästä irronnutta ravinnetta, joka taasen rehevöittää vesistöjä ja aiheuttaa monia muita ongelmia. Suomessakin on havahduttu siihen, että pihojamme on ylikuivatettu ja onneksi asiaan on lähdetty tekemään korjausliikkeitä.

Yksi yksinkertaisimmista korjaavista toimenpiteistä on miettiä miten hulevesi saadaan imeytettyä paremmin maaperän vesivarannoksi siellä lähtöpisteessä, siis siellä missä vesi on satanut maahan. Mikä sen parempi tapa veden sitomiseen olisi kuin vettä tarvitsevan kasvin istutus? Kaikki kasvit sitovat vettä ja ehkäisevät eroosiota esim. rinteissä, mutta on olemassa kasveja, jotka sitovat vettä tehokkaammin ja osa näistä vielä tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen ja kukoistaakseen, jolloin saadaan sidottua sitä huleveden mukana huuhtoutuvaa ravinnetta. Monessa pihassa nurmikot koetaan hankaliksi hoitaa, mutta jos verrataan nurmikkopintaa ja kiveys-/ terassipintaa veden ja ravinteiden sitomiskyvyn mukaan, sitoo nurmikko hulevesiä ja ravinteita huomattavasti tehokkaammin, vaikka pintakallistus olisi sama. Nurmikko kasvattaa paljon vihreää osaa ja siksi se tarvitsee kasvaakseen paljon ravinteita, kuten esim. typpeä. Se siis hyötyy siitä huleveden mukanaan tuomasta ravinteesta. Muita kostean tai tuoreen kasvupaikan kasveja olen nimennyt Hulevedet hyötykäyttöön blogitekstissäni, enkä niihin nyt tässä enää niinkään palaa. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että kosteaan notkopaikkaan pihassa kannattaa miettiä puun istutusta. Siinä tulee tehtyä monta ilmastotekoa kerralla, kun pihaan saadaan uusi pitkäikäinen veden, ravinteiden ja hiilensitoja kasvamaan.

Maaperänä kallio ja moreeni, eli kuiva kasvualusta. 

Mäntykangasmaasto, jossa maaston pohjakasvina saattaa olla varvikkoa ja sammalta ja suurien honkien välistä pilkistelee kiviä, ketunmultaa ja kalliota. Suuressa osassa Suomea  tämä on erittäin yleinen pihan ja sitä ympäröivän alueen maaperä ja omalla tavallaan ehkä jopa yksi niistä ikonisimmista Suomi- maisemista. Siellä hongat humisee ja mustikat saa kerättyä lähimaastosta koko talven varalle. Itsellänikin siellä sielu lepää ja stressitasot laskee. Mutta haluaisinko sen sellaisenaan omalle pihalleni? Tuskin sentään, vaikka monelle se tuntuu olevan "se oikea"- pihatyyli. Minä kyllä pidän tästä maisemasta, mutta pihapiirissä haluaisin pehmentää luontovaikutelmaa koko kesän kestävällä kukinnalla. Haluaisin myös pehmentää luonnon ja rakennetun alueen rajaa pensasistutuksilla ja monivärisillä ja mallisilla lehdistöillä. Mikäli sinäkin haluat kasvattaa muita kuin perinteisiä Suomen luonnon kasveja, on tässä maaperässä otettava huomioon muutama asia liittyen kasvien veden saantiin ja maaperän happamuuteen.

Kalliolla ei kasvualustaa ole kymmentä senttiä enempää kuin kallion koloissa ja notkoissa. Vettä kalliolla saattaa kuitenkin liikkua, mutta turvallisempaa on olettaa, että kasvualusta tulee pysymään melko kuivana, jollei ole todella sateista keliä, jolloin se lätäköityy kun vesi ei pääse pohjamaaperään. Kallioisella tontilla syväjuuristen kasvien kasvattaminen vaatiikin sitä, että kasvualusta nostetaan maaperän yläpuolelle muilla rakenteilla, kuten muureilla. Tuolloinkin, vaikka kasvualusta olisi savensekainen, se kuivuu helpommin kuin maavarainen penkki, koska vesi valuu juuristosta pois päin. Lisäksi maaperästä kohotettu penkki on juurille aina kylmempi kuin maavarainen kasvualusta on, jolloin juuria saattaa joutua suojaamaan talviaikana. Korotetuille istutusalustoille kannattaa ottaa harkintaan tihku- tai tippukasteluletkut taimien juuristoille varsinkin pitkinä poutajaksoina. Silloin kasteluvesi jää paremmin kasvin käyttöön eikä hukkakastelua tule niin paljon veden liikkuessa kasvualustassa hitaammin. 

Kallion pinta saattaa kuitenkin tipahtaa paljonkin hyvin lyhyen välimatkan sisällä. Siellä on koloja, johon uutta savensekaista multaa tuomalla, voit hyvinkin istuttaa keskikorkeita  kasveja ilman suuria rakenteita.  Silloin kannattaa pitää mielessä, että Suomen luontainen maaperän pH on hapan ja helpommalla pihan jatkohoidolla pääset, jos istutat happaman maaperän kestäviä kasveja. Tämä siis varsinkin jos ympäristössä on puita, joista tippuu maaperää happamoittavia neulasia. Suuret puut myös varjostavat ja alustaan istutettavia puolivarjoisen paikan kasveja voisi olla esimerkiksi höyhenpensas, hortensiat, alppiruusut, atsaleat ja eri väriset kanukat.

Mikäli kallio on taasen puuton, on se kesällä kuuma ja kuiva kasvupaikka ja kasvit kannattaa valita paahteenkeston mukaan.  Silloin valikoimaan tulevat aurinkoisen paikan kasvit, jos kasvualustaan saadaan riittävästi syvyyttä ja uusi multa sisältää vähän savea, joka pidättää vettä, sekä kuivan ja paahteisen paikan kasvit mikäli kasvualustatilaa on vähän.

Aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan kasveja jos kasvualustasyvyyttä on riittävästi:

• Achillea, kärsämöt.
• Anaphalis nukkajäkkärät.
• Campanula, kellot.
• Leucanthemum vulgare, päivänkakkara.
• lychnis alpina ja viscaria tervakot.
• Lychnis chalcedonica palavarakkaus
• Paeonia, pionit. Pionit pitävät lämpimästä kasvupaikasta, jos istutat ne mahdollisimman lähelle pintaa ja huolehdit, että tilaa on ympärillä ja lämmittävä kivi jossain lähellä. Etkä ole liian usein (lue kymmeniin vuosiin ;) ) muuttamassa niitä paikasta toiseen. Suurimmalle osalle mieluiten kalkittu kasvualusta ja mieto lannoitus muutaman vuoden välein. Kannattaa tukea.
• Papaver, unikot. Mitä hiekkaisempi maa, sitä paremmin unikko viihtyy.
• Phlox syysleimut ja maanpeiteleimut.
• Sedum maksaruohot mehikasveina kestävät paahteen ja korkeimmat maksaruohot pitävät myös syvemmästä multakerroksesta.
• Sempervivum mehitähdet.
• Thymus ajuruohot.
• Rosa ruusut, varsinkin jaloruusut sekä puistorusut pitävät lämpimästä kasvualustasta, jossa vettä on saatavissa mutta se ei jää seisomaan juuristoalueelle.
• Spiraea betulifolia koivuangervo, helppo ja näyttäväkukintainen pensas jolla on upean punainen syysväri.
• Berberis, happomarjat. 
• Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni, oranssikukintainen hyötykasvi. Satoa voi käyttää esim. omenan seassa hilloissa.
• Dasiphora fruticosa pensashanhikit. Kukkivat pitkään ja ovat erittäin helppohoitoisia. Vaativat kuitenkin multatilaa ja nämä ehkä mieluiten kohopenkkiin.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt.
• Juniperus katajat eri muodoissaan ja väreissään.
• Picea glauca valkokuusi.
• Mikrobiota decussata tuivio.
• Rubus idaeus puutarhavadelma, vadelma on luontaisesti pioneerikasvi hakkuu- tai metsäpaloaukoilla ja viihtyy myös puutarhaversiona kalliomaastossa jos kasvualustaa ja kosteutta on riittävästi. Oksisto kaksivuotinen, juuristo monivuotinen. Marjoneet rungot poistetaan vuosittain. Vaatii tuennan. Ei kannata istuttaa luonnonvadelman läheisyyteen tuholaisten leviämisen vuoksi.
• Betula pendula, rauduskoivu, Toinen pioneerikasvi, joka tuntuu kasvavan heti jos on riittävästi valoa. Kuivassa paikassa se jää vain pienempi kokoiseksi.

Kuivan ja varjoisen paikan kasveja:

• Diervilla vuohenkuusama
• Varvut, puolukka, mustikka, kanerva.
• Cymbalaria muralis, rauniokilkka.
• Ajuga reptans akankaali.
• Geranium kurjenpolvet (peittokurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, tummakurjenpolvi).
• Vinca minor pikkutalvio.
• Waldsteinia ternata rönsyansikka.
• Convallaria majalis kielo.
• Lysimachia nummularia suikeroalpi (leviää voimakkaasti).
• Aruncus aethusifolius pikkutöytöangervo.
• Alnus incana harmaaleppä.
• Physocarpus opulifolius heisiangervo.
• Celastrus orbiculatus kelasköynnös (huom. voimakaskasvuinen ja voi aiheuttaa myös vahinkoja).

Tuoreen tai kostean kasvupaikan kasveja:

• Monet niityn ja lehdon kasvit: Heinät, harakankello, käenkukat, tähtimöt, apilat, hiirenvirnat, illakot, maitohorsmat, käenkukka, kiurunkannukset, lemmikit ja hunajakukat.
• Vuokot,kalliokielot, punahatut, kullerot, esikot, kultapiisku, kellukat, akileijat ja irikset.
• Tuijat, kuuset, koivut, lepät, haavat, pajut, tammet ja muut jalot lehtipuut ja pähkinäpensas.
• Suon varvut ja marjakasvit, saniaiset ja sammalet.

Vesikasvit:

Kasveja, jotka elävät vedessä ja saavat ravinteensa veden mukana liikkuvista ravinteista. Osa kasveista myös puhdistaa vettä ja niitä voidaan käyttää myös piha-altaissa virtaavan veden ja pumpun lisäksi veden puhdistuskäytössä. Yleensä vesikasvit istutetaan piha-altaisiin istutuskoreissa, jotta ne eivät leviäisi kovin voimakkaasti. Kasveja hankkiessasi kannattaa miettiä kasvien talvetustilat, mikäli allas tyhjennetään talveksi tai se menee pohjaa myöten jäähän, jolloin kasvit eivät siellä selviä.

• Phragmites australis järviruoko, persicaria amphibia vesitatar ja typha osmankäämit. Näistä varsinkin osmankäämit puhdistavat vedestä epäpuhtauksia ja sitovat ravinteita.
• Kukkivia vesikasveja ovat mm: Nuphar ulpukat ja Nymphaea lumpeet.

Jouluista tunnelmaa

Torstai 22.12.2022 - Sirkku

Joulua kohden. 

Marraskuussa luin kollegani Teija Tengvallin kirjoituksen Meillä Kotona-lehteen jääkieloista. Se sai minut innostumaan ja kokeilemaan itsekin kielojen hyötämistä joulukukiksi ja tästä kirjoitinkin jo aiemmin blogiini.

Mokasin jo heti alussa kun unohdin juurakot kylmään veteen vuorokaudeksi, lämpöähän ne  reppanat olisivat kylmien syyskelien jäljiltä tarvinneet, ja olinkin aivan varma, että siihen kosahti minun joulukielohaaveeni. Istutin juurakot kuitenkin multaan purkkeihin, nostin purkit muovin ja kasvilampun alle ikkunan eteen ja kävin niitä silloin tällöin kastelemassa lämpimällä vedellä. Hämmästyksekseni kielot ottivat kasvuspurtin reilut kaksi viikkoa purkeissa oltuaan ja kukka-aiheet tulivatkin näkyviin nopeasti. Nyt, kun kirjoitan tätä kirjoitusta noin viikkoa ennen joulua, jännitänkin sitä onko kukinta jo jouluna ohi?

Kukka-aiheiden ilmaannuttua näkyviin vein ruukut yöksi viileään varastoon. Ongelmaksi tuli kuitenkin hyvin talvinen joulukuu. Pakkasta on ulkona sen verran, että varastonkin lämpötila tippuu hyvin lähelle nollaa ja vaikka kielo kestää kylmää paremmin kuin joulutähti tai amaryllis, en usko sen kukintavaiheessa kuitenkaan kestävän kovaa pakkasta. Kukat oli siis otettava sisään ja istutettava samalla lopulliseen astiaansa.

Kaivoin siis esille astian, johon olin aikonut kielot istuttaa, etsin happamahkoa multaa ja  istutin kielon juurakot varoen istutusastiaan. Kielot kannattaa istuttaa melko tiuhaan, jotta istutuksesta tulee runsaan näköinen. Peitin multapinnan myrskyssä tippuneilla harmaapihdan oksilla ja laitoin ympärille valot. Tuoksu on mieletön! Hento kielon tuoksu sekoittuu havun tuoksuun. Löysin tämän kokeilun perusteella ehdottoman joulukukkasuosikkini. Taidan jatkossa tehdä niin, että istutan nämä nyt sisällä olevat kukat terassin vierelle ruukkuun, josta ne on helppo siirtää sisälle syksyllä hyötöön. Jatkossakin meillä siis jouluna tuoksuu kielo.

Mietteitä vuodesta  2022:

Vuosi 2022 on ollut suurten muutosten vuosi niin maailman tasolla kuin minulle yrittäjänäkin, se on näkynyt monin tavoin yrittäjyydessä ja ihmisten mielialoissa. Pakko on myöntää, että muutokset ovat pelottaneet varmasti kaikkia ja moneen kertaan on perheissä varmasti mietitty asioita yötä myöden. Lopulta itse koen yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä kuitenkin löytäneeni minulle oikeat ratkaisut.

Päätin monen vuoden yhteistyön Kodin Terra Tuusulan kanssa silloin kuin Terra muuttui Starkiksi. Vielä kerran, paljon kiitoksia mahtavasta yhteistyöstä koko henkilökunnalle entiseen Terraan ja nykyiseen Starkkiin, eritoten myymäläpäällikkö Jari Alangolle ja puutarhapuolen henkilökunnalle. Sain ja opin yhteistyöstä kanssanne paljon, nyt on kuitenkin uusien työtuulien aika. Kaikkea hyvää jatkoon teille!

Isot kiitokset vuodesta 2022 myös muille yhteistyökumppaneilleni: Eliittipihat oy, Puutarhaset Järvenpää, Pihatimpuri, Arho Kalkkinen tmi ja monet muut, joiden kanssa olen saanut menneenäkin vuonna tehdä yhdessä töitä. Teidän kanssanne yhteistyö toivottavasti jatkuu jatkossakin. Maijulle erityiskiitos juttuhetkistä, sparrauksesta yritysasioissa ja kuuntelevasta korvasta :) .

Kaikkein isoimmat kiitokset lähtevät tietysti ihanille asiakkailleni. Asiakkaista löytyy niin kuntia, kaupunkeja, yrityksiä kuin yksityisiä pihan omistajiakin. Töitä olen saanut tehdä viheralalla ihan laidasta laitaan, opettamisesta ja kurssittamisesta aina pihasuunnitteluun, viherrakentamiseen ja viheraluiden hoitoon. Olen myös saanut huomata asiakkaidenkin tuen silloin kun korona minut lopulta saavutti. Se veti nöyräksi, kiitos kaikille!

Nyt puutarhuri vetäytyy joululomalle ja blogikin pitää pienen joulutauon. Blogikirjoitukset jatkuvat sitten taas vuonna 2023. Yritykseni lahjoittaa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joulumuistamisrahat Unicefin Tulevaisuuden lahjat- keräykseen. 

Toivotan teille hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista Uutta vuotta 2023! 

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset

Torstai 15.12.2022 - Sirkku

Hei!

Koronan jäljiltä yrittäjä on hetken keskittynyt kauden viimeisten pihatöiden, eli havuaitojen 

leikkausten tekemiseen ja blogi oli viikon verran tauolla, mutta nyt jatketaan taas kirjoittamista ja keskitytään hetki pihakasvien valintaan. Tarkoitus oli tehdä tästä jatkosivu edellisen osion perään, mutta tähän sivupohjaan ei näköjään ollutkaan mahdollista kirjoittaa yhden aihekokonaisuuden alle useampaa jatkosivua. Tehdään siis kokonaan uusi kirjoitus. Huom. Alle on listattu kasveja jokaisen katekorian alle. Nämä ovat esimerkkejä, muitakin kasveja tähän kuuluu joita ei ole tässä mainittuna.

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset. 

Kasvit voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään maaperän pH- tarpeen osalta. Kalkin suosijiin, kalkin karttajiin ja kalkkineutraaleihin kasveihin. Tällä tarkoitetaan sitä maaperän pH:ta, jossa kasvin juuristo toimii optimaalisimmin ja jolloin kasvi pystyy parhaiten ottamaan ravinteita maaperästä. 

Kasvin kasvualustavaatimuksiin kuuluu myös kasvin ravinnetarve, sekä kasvin veden sietokyky kasvualustassaan (tämä kohta käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa). Joidenkin kasvien kohdalla on myös tärkeää tietää kasvin juuriston kasvuvoima ja kylmän herkkyys, tämä vaikuttaa siihen, että istutetaanko kasvi mieluiten saviseen vai hiekkapitoiseen maahan.

Kotipuutarhurista saattaakin tuntua, että nyt on kyllä monta muistettavaa kohtaa, mutta aika pitkälle näistä kohdista selviää päättelemällä ja muistelemalla millaisessa paikassa olet nähnyt samaa kasvia tai sen toista lajiketta useimmin kasvatettavan. Miksi oikean kasvualustan miettiminen on ylipäätään tärkeää? Yhden kasvin väärin istuttamisesta ja sen menettämisestä ei tietysti tulekaan suurta taloudellista menetystä, lähinnä ehkä vain se harmitus. Kuitenkin, jos teet kerralla suuremman piharemontin, etkä tiedä mitkä kasvit voi yhdistää keskenään, voi taloudellinenkin menetys olla melko suuri ja toki myös luontoa pystyttäisiin säästämään paljon jos hutiostoja ei tulisi tämän vuoksi.

Maaperän pH. 

Suomessa maaperä on luontaisesti hapan, n. 5-5,5, ja koska monet meillä pihoissa kasvatettavat puutarhakasvit pitävät neutraalimmasta maaperästä, on pH:ta nostettava kalkin, puhtaan puuntuhkan tai kananmunan kuorista tehdyn rakeen avulla.

Kalkkia on saatavissa monenlaisina tuotteina, esim. jauheena, muruna ja rakeena. Pääsääntöisesti pienpihoissa kalkki levitetään sulaan maahan, joko juuri ennen sadetta tai heti sateen jälkeen, jolloin maaperä on pehmeää ja kalkki sitoutuu paremmin suoraan maaperään. Kalkin voi kylvää tarvittaessa keväällä vaikka hangen päälle, mutta silloin levitetyssä määrässä on otettava huomioon lumen sulamisvesien mukana ojiin kulkeutuva kalkki. Tuolloin kaikki levitetty aines ei jää maaperäalueelle vaan huuhtoutuu vesistöihin. Tässä kohtaa on muistettava, että kalkki ei ole lannoite! Eikä näin ollen rehevöitä vesistöjä. Kalkin tehtävä on muuttaa maaperän happamuutta kasvin juuristolle sopivammaksi, jotta kasvi pystyisi irroittamaan happamat ravinneionit paremmin maahiukkasen pinnasta. Kuitenkin oma näkemykseni on, ettei mitään ainesta kannata omissa pihoissa levittää vain, jotta se päätyy osittainkin vesistöön. Se on minusta rahan ja ajan tuhlausta, siksi itse teen oman ja asiakkaiden pihojen kalkitukset aina kun kasvit ovat selkeästi kasvussa ja maaperä on sulaa. Laajemmin ajatellen, kalkkia louhitaan maaperästä, joka tuottaa päästöjä. Tämänkään vuoksi ojiin ei kalkkia kannata kylvää. Yhdestä pihasta ei paljon hukkakalkitusta tule, mutta mitä jos pihoja onkin satoja ja hukkakalkitus toistuu vuosittain?

Puhdas puun tuhka on tuhkaa, joka ei sisällä raskasmetalleja. Puun tuhkassa on jo kalsiumin, fosforin ja kaliumin lisäksi myös mikroravinteita kuten mangaania, sinkkiä, kobolttia, molybdeeniä, rautaa, booria ja rikkiä. Puun tuhka on myös voimakkaampi emäs kuin kalkki ja sitä onkin levitettävä vähemmän kuin kalkkia ohjeen mukaan levitettäisiin. Myös esim. kananmunankuoret sisältävät kalsiumia ja muuttavat maaperän pH:ta, nämä kannattaa kuitenkin huuhtoa hyvin ja murskata ja levittää vasta sitten, ettei pihassa ole kohta rottaongelmaa. Rotat pitävät myös kananmunankuorista.

Miten saan tietää kasvualustan pH:n? 

• Puutarhakaupoissa ja apteekeissa myydään pH testejä ja puutarhakaupoista löytyy myös pH mittareita. Alueesta otetaan maanäytteitä, joihin lisätään testin ohjeen mukaan vettä, johon testiliuskat tai mittari laitetaan.
• Voit myös tehdä silmämääräisen arvioinnin istutuspaikan ympäristöstä. Mikäli ympärillä on suuria havuja, niistä tippuu maahan neulasia, jotka happamoittavat maaperää. Mikäli maassa näkyy paljon sammalta, varvikkoa tai jäkälää, sekin kertoo happamahkosta maaperästä, jolloin maaperää on syytä kalkita jos haluat kasvattaa kalkitun maan kasveja.

Kalkin suosijakasvit: 

• Tähän osioon kuuluu osa perinteisistä ja näyttävimmin kukkivista puutarhakasveista. 
• Esim. havut: Pseudotsuga menziesii- douglaskuusi. Lehtipuut: Ulmus- jalavat, tilia- lehmukset, malus- omenapuut, prunus sargentii- rusokirsikka ja pyrus- päärynäpuut (täällä myös poikkeuksia). Pensaat: Spiraea- pensasangervot, rosa- ruusut (suurin osa), laburnum alpinum- kaljukultasade, cotoneaster lucidus- kiiltotuhkapensas, genistra tinctoria- pensasväriherne, chaenomeles japonica- japaninruusukvitteni ja daphne mezereum- (lehto)näsiä. Perennat: paeonia- pioni, geranium- kurjenpolvet, dracocephalum- ampiaisyrtit, aster- asterit, helenium- hohdekukat, pulmonaria- imikät, macleaya- huisku-unikot, campanula- kellot, heuchera- keijunkukat, digitalis- sormustinkukat, geum- kellukat ja iris- kurjenmiekat. Köynnökset: vitis amurensis- amurinviini, clematis- jalokärhöt kalkin sietokyky vaihtelee lajikkeittain! Jackmannii kannattaa istuttaa pääsääntöisesti kalkittuun multaan.

Kalkin karttajakasvit: 

• Tähän osioon kuuluu ns. metsäpuutarhan ja havu- ja rhodopuutarhan kasvit. 
• Esim. lähes kaikki havut: piceat- kuuset, pinus- männyt, juniperus- katajat, taxus- marjakuuset, larix- lehtikuuset, abies- pihdat ja tsuga- hemlokit. Lehtipuista: Pyrus ussuriensis- ussurinpäärynä, prunus padus subsp. borealis- pohjantuomi ja juglans- jalopähkinä. Näistä jälkimmäiset ovat enemmän humuspitoisen maaperän kasveja, humus on happamahko maaperä ja siksi olen luokitellut ne kalkin karttajiin tai ainakin harvoin kalkittuihin. Pensaat: rhododendron- alppiruusut ja atsaleat, ledum palustre- suopursu, mahonia prunifolia- mahonia, magnolia sieboldii- pensasmagnolia, fothergilla major- höyhenpensas, calluna vulgaris- kanervat ja chamadaphne calyculata- vaivero. Metsämarjat sekä niiden puutarhaversiot, kuten esim. mustikka, puolukka, vadelma ja lakka. Perennat: Allium- sipulit, convallaria majalis- kielo, omphalodes- kaihonkukat, polygonatum- kalliokielo, gentiana- katkerot, podophyllum- jalkalehdet, astible- jaloangervot, rodgersia- valeangervot, epimenium- varjohiipat, anemone- vuokot, lamprocapnos spectabilis- särkynytsydän, helleborus- jouluruusut ja saniaiset. Köynnökset: Hydrangea- köynnöshortensia.

Kalkkineutraalit kasvit: 

• Monet kasveista menestyvät sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa maassa, tai ne  voi istuttaa kalkittuun multaan (esim. mainitut havut) ja tehdä ylläpitokalkituksen harvemmin kuin muille kasveille.
• Esim. Havuista: picea abies- metsäkuusi ja thuja- tuijat, näille tärkeämpää on riittävä ravinteiden ja veden saaminen istutuksen jälkeen. Lehtipuut: prunus- kirsikat, betula- koivut, sorbus- pihlajat, prunus- tuomet, salix- pajut ja salavat, populus- haapat, querqus- tammet, alnus- lepät ja aesculus hippocastanum- balkaninhevoskastanja. Pensaat: philadelphus- jasmikkeet, cornus alba- pensaskanukat, cotoneaster- tuhkapensaat (huom. kiiltotuhkapensas kalkin suosija), crataegus- orapihlajat, dasiphora- pensashanhikit, hydrangea- hortensiat (kukinnon väri vaihtuu maan happamuuden mukaan) ja lonicera- kuusamat. Perennat: Hosta- kuunliljat, bergenia- vuorenkilvet, alchemilla- poimulehdet,  salvia- salviat, brunnera- rotkolemmikit, delphinium- ritarinkannukset, leucanthemum- päivänkakkarat, hemerocallis- päivänliljat, caltha- rentukat ja stachys- pähkämöt. Köynnökset: parthenoqissus- villiviinit, rosa- köynnösruusut, lonicera- köynnöskuusamat, humulus lupulus- humala, clematis viticella- viinikärhöt, clematis- kello- ja lumikärhöt, clematis alpina ja sibirica- alppi- ja siperiankärhöt istutetaan humuspitoiseen maahan. Aktinidia kolomikta- kiinanlaikkuköynnös sekä aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös kuuluvat myös kalkkineutraaleihin köynnöksiin.

Kasvien ravinnetarve: 

• Tätä pohtiessa kannattaa miettiä missä kasvi kasvaa luontaisesti. Löydätkö kasvin niityltä, havumetsästä, lehdosta, kedolta, meren rannalta, kalliolta vai puutarhasta? Tämä antaa sinulle jo vinkkejä siitä kuinka voimakkaaseen maaperään kasvin voi istuttaa.
• Maaperän voimakkuudella tarkoitetaan ensisijaisesti kasvin maaperään lisätyn typen tarvetta, mutta tottakai muillakin ravinteilla on merkitystä. Typpilannoitus eli kevätlannoitus annetaan monivuotisille kasveille kesäkuun loppuun mennessä, liian myöhään annettu tai liikaa annettu typpi heikentää kasvin tuleentumista ja näin ollen vähentää sen talvensietokykyä.

Voimakasravinteisen maan kasveja: 

• Nämä kasvit viihtyvät runsasravinteisessa maassa. Ravinne voi tulla joko hajoavasta  humuksesta tai sitä voidaan lisätä maaperään kompostia sisältävällä uudella kasvualustalla tai lisäravinteena pussista.
• Kesäkukkia lannoitetaan typpipitoisella lannoitteella koko kesän ajan, maaperäohjeet eivät siis koske niitä.
• Esim. Lehdon puut, kuten tammet, vaahterat, jalavat, saarnet, haapat ja lehmukset. abies concolor ja - koreana eli harmaa- ja koreanpihta, abies sibirica- siperianpihta, chamaecyparis- sypressit, picea omorika- serbiankuusi, picea pungens hopea- ja sinikuuset, marjakuuset, douglaskuusi ja hedelmäpuut. Pensaat: osa ruusuista kuten esim. puistoruusut, japaninruusukvitteni, pensaskanukat, euonymus- sorvarinpensaat, hydrangea- hortensiat, osa alppiruusuista ja atsaleoista, kuusamat, jasmikkeet ja prunus tenella- kääpiömanteli. Perennat: Perennat eivät pidä voimakkaasta kasvualustasta ja liika typpilannoitus saattaa heikentää niiden talvensietokykyä. Mikäli sinulla on samassa istutusalueessa puita, pensaita ja perennoja, suuntaa ja ajoita lannoitus vain puuvartisille kasveille ja noudata lannoituksessa määrä- ja ajankohta ohjeistuksia. Perennoja lannoitetaan miedosti vain muutaman vuoden välein. Köynnökset: Köynnösruusut, kilpikierrot, käynnöskuusamat, köynnöshortensia, viinikärhöt ja jalokärhöt.

Keskiravinteisen maan kasveja: 

• Näitä kasveja lannoitetaan, mutta komposti saa olla niille laimeampaa tai  kevätlannoitetta annetaan näille hieman vähemmän (noudata pussin ohjetta!).
• Puut: Suurin osa havuista ja Suomen luonnon lehtipuista, esim. pihlaja, salavat ja pajut. Pensaat: Pensasangervot, syreenit, suurin osa pensasruusuista, kaljukultasade, kapealehtikalmia, onnenpensaat, höyhenpensas, pensasväriherne, vuohenkuusamat, hopeapensas, pensashanhikit, orapihlajat, tuhkapensaat, hernepensaat, happomarjat, vaivero ja marjapensaat. Perennat: - kts. edellä. Köynnökset: Villiviinit, piippuköynnös, alppikärhö, siperiankärhö ja kiinanlaikkuköynnös.

Vähäravinteisen maan kasveja: 

• Näitä kasveja lannoitetaan miedosti harvakseltaan, ei välttämättä joka vuosi. Tähän  katekoriaan kuuluu myös ns. typensitojakasveja, jotka ottavat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja näin ollen lannoittavat maaperää. Näitä kasveja ei kannata lannoittaa typpipitoisella lannoitteella, koska liika typpi kasvualustassa sotkee näiden kasvien nesteenkiertojärjestelmän ja kasvi saattaa kuolla.
• Tähän katekoriaan kuuluvat perennat. Perennoja lannoitetaan miedosti vain muutaman vuoden välein. 
• Puut: Leppä (typensitoja), katajat ja perinteiset männyt sekä mustakuusi. Pensaat: tuivio, laakakatajat, tyrni (typensitoja, kestää myös suolaa, joten voidaan käyttää meren rannoilla), kanervat ja suopursu. Köynnökset: köynnökset kuuluvat keski- tai voimakasravinteisten ryhmiin.

Pihakasvien valintaa.

Torstai 1.12.2022 - Sirkku

Oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvamaan.  

Siinä se onkin lause, joka näyttää niin helpolta toteuttaa, mutta käytännössä... no, itselleen kannattaa olla armollinen, eikä kannata kehittää morkkista, jos se ei ihan aina niin kohdilleen osu ja asian joutuu miettimään uudestaan. Kasvien valitseminen pihaan on laaja kokonaisuus pihasuunnittelussa ja ajattelinkin tehdä tästä blogikirjoitussarjan, johon liitän aina jatkokirjoituksia, jossa keskitytään yhteen osa-alueeseen kasvivalinnassa. Näitä jatkokirjoituksia pääset lukemaan "Lue lisää" linkistä. Lisäys: blogipohja ei annakkaan tehdä useita lisäsivuja. Yhden jatkosivun jälkeiset kirjoitukset tähän aihekokonaisuuteen tulevat omina blogiteksteinään.

Hutiostot ja teemat. 

Hutiostoja saataisiin vähennettyä etukäteen miettimällä kasvilajin valintaa ja sen käyttötarkoitusta pihassasi, istutuspaikan valo- ja vesiolosuhteita, istutuspaikan pohjamaa-ainesta ja sen pH:ta, pihasi sijaintia kartalla, sekä sen arvioimista kuinka paljon haluat käyttää kasvin hoitoon aikaa ja energiaa. Hutiostojen vähentyminen vähentää myös maapallon kuormittamista, koska kasvihävikki vähenee. Kasvien kasvatus vaatii paljon energiaa, ravinteita ja vettä ja siitä voi tulla myös valumia vesistöihin. Lisäksi vaikuttaahan se puutarhurin itsevarmuuteen ja kasvatusintoon myös jos kasvi menestyy ja kasvaa kohisten omassa istutuspaikassaan. Hyvät kasvatuskokemukset ruokkivat myös puutarhainnostusta ja saatat hurahtaa pihahommiin tosissaan.

Mitä puutarhateemoja on syytä miettiä kun valitset oikeita kasveja pihaasi? Pihan kasvit voi valita monella eri teemalla, eikä oikeastaan ole oikeata ja väärää tapaa tehdä pihan kasvi-istutusta. Voit esimerkiksi valita englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliset rönsyilevät istutukset, harmonisen itämaisen puutarhan, Suomalaisen metsäpuutarhan, väriteemaisen puutarhan, pölyttäjäystävällisen puutarhan, sadepuutarhan, pelaamista ja leikkiä kestävän puutarhan tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla. Pakko ei ole myöskään käyttää mitään valmista teemaa, vaan voit valita kasvit juuri niin kuin sinun silmää miellyttää.

Ne seikat, jotka kasvien yhdistelemiseen keskenään ja kasvin menestymiseen pihassasi vaikuttavat, ovat muualla kuin ihmisen mieltymyksissä ja mielipiteissä. Näitä ovat:

• Kasvin valovaatimukset. On olemassa varjoisan kasvupaikan kasveja, puolivarjon kasveja, aurinkoisen paikan kasveja ja valoneutraaleja kasveja.
• Kasvin kasvualustavaatimukset. Onko kasvi kalkin suosija, jonka kasvualustan pH:n on oltava emäksinen? Kasvualustaneutraalikasvit taasen kasvavat sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa kasvualustassa. Kalkin karttajakasvit taas kasvavat happamassa ja kalkitsemattomassa kasvualustassa. Lisäksi osa kasveista pitää juuristoalueellaan olevasta savesta, toiset taasen vaativat ravinteikkaamman tai hiekkaisemman ja lämpimämmän kasvualustan. Myös ravinteiden tarvevaatimus vaihtelee, on voimakasravinteisen maan, keskiravinteisen maan ja niukkaravinteisen maan kasveja.
• Kasvin veden tarve. On olemassa vesikasveja, kostean kasvupaikan kasveja, tuoreen kasvupaikan kasveja, kuivan paikan kasveja ja kalliokasveja.
• Kasvin kasvatustarve pihassa. Oletko tekemässä suojaistutusta, hyötykasvi-istutusta, koristekasvi-istutusta vai näiden yhdistelmää? Kasvatustarpeen pohtiminen antaa sinulle vinkkejä siihen mihin kohtaan pihaa istutus kannattaa sijoittaa ja se jo määrittelee paljon sitä millaisia istutusalueen kasvien on oltava valo-, kasvualusta- ja vesivaatimuksiltaan. Vältä useita yksittäisiä istutuksia ja ryhmittele kasvit suurempiin istutuskokonaisuuksiin. Tämä helpottaa pihan hoitoa. Lisäksi kaupunki tai kunta saattaa asettaa vaatimuksia tontin kasvivalikoimalle tai esim. kasviaitojen koolle, jos kasviaidan kooksi sanotaan maksimissaan 120cm, on sille paikalle turha laittaa kasvia joka kasvaa 8m:n korkuiseksi, jollei haluta leikata aitaa säännöllisesti.
• Pihasi sijainti kartalla. Puuvartisille kasveille on Suomeen luotu menestymisvyöhykekartta, jossa Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen. Kun ensin selvität millä vyöhykkeellä pihasi sijaitsee ja tarkistat taimea ostaessasi taimilapusta ne roomalaisin numeroin kirjoitetut tiedot, saat jo vinkkejä siihen, tuleeko kyseinen taimi menestymään sinun pihassasi tai vaatiiko menestyminen erityistoimenpiteitä kuten kasvin talvettamista tai talvisuojausta. Menestymisvyöhykkeet kertovat siis sen, missä pohjoisimmillaan kyseisen kasvilajin ja sen lajikkeen tulisi menestyä myös kovana talvena jos se vain on istutettu ja hoidettu oikein. Perennojen menestymiseen ei ole tehty menestymisvyöhykekarttaa, koska lumi vaikuttaa näiden menestymiseen niin paljon. Menestymisvyöhykekartan löydät esim. osoitteesta www.suomalainentaimi.fi .
• Arvioi hoidon tarve. Kuinka paljon haluat käyttää aikaa istutuksen hoitamiseen? Tykkäätkö kitkemisestä tai havujen malliin leikkaamisesta ja onko sinulla näihin töihin oikeat välineet? Hoitotyövapaata pihaa ei ole olemassakaan, ei edes silloin jos piha on asfaltilla. Mieti ja pohdi se kuinka paljon jaksat ja haluat käyttää kasvin hoitoon vuosittain aikaa ja ota hoidon tarve ja kasvin koko huomioon jo kasvivalintaa tehdessäsi. Toiset kasvit vain tarvitsevat enemmän huoltamista kuin toiset varsinkin jos esim. suureksi kasvavat kasvit on istutettu paikkaan jossa niillä ei ole tilaa tarpeeksi.
• Kasvitoiveet ja teemat. Kun kaikki edelliset kohdat on mietitty, keskitytään tähän. oikein valitut ja rakennetut istutuspaikat mahdollistavat monien toivekasvien kasvatuksen ja sen, että saat nauttia vaikka siitä kaikkein komeimmin kukkivasta pionista terassilla istuessasi. Vuodesta toiseen.

Lue lisää »

Haravoitua lunta

Torstai 24.11.2022 - Sirkku

Taas on sesonki. 

En yhtään ihmettele, miksi niin moni pihanomistaja on pää pyörällä puutarhatöiden  ajankohdista. Sesonkeja ja töiden tekemisen oikeita ajankohtia on niin monia muistettavaksi, että jopa ammattilaisilla on niiden kanssa tekemistä. Marraskuun alusta alkoi taas yksi sesonkiaika eli havupuiden leikkausaika.  Kun lehdet on saatu pois maasta ja kasvit ovat menneet lepotilaan, on hyvä aika leikata havuja malliin. Vanhan kansan sanonta onkin, että kuusiaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli marras- maaliskuun välisenä aikana ja suuret ja vanhat aidat voidaan leikata sekä marraskuussa, että maaliskuussa, jotta ne pysyvät oikein kokoisena.

Minäkin olen aloittanut kuusiaitasesongin nyt koronasta toivuttuani. Yllätyksekseni olen saanut aloittaa sen lumisessa luonnossa ja eilisenkin työkohteen aidalla oli jo kymmenisen senttiä lunta odottamassa pudottamista aidan päältä. Lumi onkin yksi syy miksi kuusiaidan säännöllisestä leikkauksesta kannattaa huolehtia. Jo tuo 10cm hötölunta oli painanut kuusien vuosikasvujen kärkiä alas, 10cm märkää loskalunta taasen painaa jo huomattavasti enemmän ja se olisi saattanut aiheuttaa jo vaurioitakin katkomalla latvoja. Hoidetusta aidasta lumi pääsee helpommin tippumaan pois, varsinkin jos aidan pääliosaa muotoillaan reunaa kohden viettäväksi keihäänkärjeksi.

Kuusiaidat istutetaan yleensä metsitystaimista eli pottitaimista, joiden korkeus voi olla esim. 25cm. Tuijan taimet tulevat yleensä vähän korkeampina, vähintäänkin 85cm:n korkuisina. Taimen ja varsinkin sen juuripaakun koko sanelee sen kuinka tiiviisti taimia voi uuteen istutuspaikkaan laittaa. Pieniä kuusen taimia voidaan istuttaa jopa 25cm:n välein kun taasen tuijilla istutusväli voi olla mitä tahansa 35cm:stä 100cm:iin. Suurin istutusetäisyys minun istuttamissani leikatuksi aidaksi suunnitellusta kartiotuijaistutuksissa on ollut 70cm. Alkuun näitä pieniä ja vasta istutettuja aitoja leikataan vain sivuilta. Alkuleikkauksen tarkoituksena on saada aitakasvit haaromaan hyvin ja täyttämään taimivälit tehokkaasti. Tällöin vaakaoksien vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää taimeen jäljelle muutaman millin verran. Tarvittaessa alkuleikkauksissa kaikki taimet käydään säännöllisesti läpi jokaiselta sivulta. Latvoihin ei kosketa.

Taimien ollessa riittävän haaroittuneita aletaan aidasta leikkaamaan vain pitkiä sivuja. Oma neuvoni kaikille aitakasvien istuttajille on, että älkää päästäkö aitaa ensimmäisinä vuosina liian leveäksi vaan pitäkää se jo alkuvuosista lähtien säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa leikattuna, kapeana aitana. Tämä helpottaa aidan leikkaustöitä sitten kun aita on riittävän korkea ja vanha.

Havuaitojen latvoja aletaan leikkaamaan vasta kun aita on riittävän korkea. Mikä on nyt sitten "se oikea" aidan korkeus? Asemakaava-alueilla aidan korkeuden määrittää kaupungin tai kunnan rakennusjärjestys ja rakennustapaohjeet. Hyvin yleinen säännös on, että tonttien välisen raja-aidan korkeus saa olla vain 160cm ja tien viereisen aidan korkeus saa olla vain 120cm. Nämä mitat koskevat myös kasviaitoja. Aidan korkeus mitataan alemman tontin pintakorosta (jos esim. 160cm korkuisen aidan tontit ovat eri tasossa). Haja-asutusalueilla ei aitojen korkeuksia ole välttämättä saneltu kunnan taholta. Tällöin kannattaa miettiä hoitotöiden mielekkyyttä. Oma kokemukseni on, että kun aita menee yli 250cm:n korkuiseksi alkaa leikkauskerrat harvenemaan, koska työ muuttuu hankalammaksi tehdä. Työn tekoon vaaditaan telineet (tikkailta ei saa leikata yhtään mitään!) ja tehokas pensasleikkuri. Oma koneeni on Husqvarnan jatkovarrellinen pensasleikkuri valjailla ja pitkällä laipalla. Koska tämän koneen laipan työskentelykulmaa saa säädettyä, pystyn leikkaamaan melko korkeaakin aitaa maasta käsin. Rakastan tätä konetta, vaikka se vaatiikin hyviä käsivarren ja yläkehon lihaksia! Oma koneeni on polttomoottorikäyttöinen, mutta tehokkaita pensasleikkureita löytyy myös akku- ja sähkökäyttöisenä.

Pitkää kasviaitaa leikatessasi voit alkuun vetää aidan päälle ja sivuille linja- ja korkolangat, jonka mukaan leikkaat aidan. Itse käytän lankaa melko harvoin, käytän sitä lähinnä vain haastavissa kohteissa, jossa maaston muoto vaikeuttaa aidan linjan ja koron katsomista muutoin. Jotkut käyttävät varsinkin koron katsomiseen myös laseria. Silloin aidan saa leikattua ainakin suoraan. Malliin leikkauksessa uudet vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää jäljelle vain muutama milli. Malliin leikatun aidan olisi siis tarkoitus leventyä ja kasvaa korkeutta vain muutaman millin vuodessa. Mitä säännöllisemmin aitaa on leikattu jo nuoresta taimesta lähtien sen paremmin se pitää kokonsa myös täydessä mitassaan ja sitä pidempi aika kuluu siihen kun aitaa on syytä alkaa leikkaamaan voimakkaammin kaventamalla tai lyhentämällä sitä. Kavennus ja lyhennys on aina riski havuaidoille ja varsinkin kuusi kestää sitä melko huonosti. 

Silloin jos kesä on kuiva ja leikkaus on tehty säännöllisesti pari kertaa vuodessa, tulee  oksaleikkausjätettä melko vähän. Kosteana ja lämpimänä kesänä vuosikasvut voivat taasen olla puolikin metriä pituudeltaan ja silloin oksajätteet on syytä haravoida kasoille ja viedä pois. Varsinkin kuusen oksien pihka saattaa tukkia pienimmät hakettimet ja itse kuljetan nämä oksat yleensä lahopuuaitaani. Pienet oksasilput voi haravoida aidan alle maatuvaksi katteeksi. Eilisessä kohteessa aita oli kasvanut sen verran reilusti, että pääsin haravoimaan oksajätettä kasoille. Kasoista tuli lumen vuoksi huomattavasti suurempia kuin normaalisti. Eipä ole tullutkaan ennen lunta haravoitua.

Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

Torstai 17.11.2022 - Sirkku

Sairastelua ja joulukukkia. 

Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa.

Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä.

Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi.

Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua.

Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.

• Kieloja käsitellessä kannattaa muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen ja aina kasvia tai juurakoita käsitellessä kannattaa olla hanskat kädessä.
• Totesin, että työ olisi kätevintä tehdä talikolla, mutta minulla ei sellaista ollut nyt käsillä ja jouduin kaivelemaan kohmeista maata istutuslapiolla. Se ei ollut ideaalia, mutta yritin kaivaa juuret varoen, liikaa venyttämättä tai repimättä niitä.

• Käsittele juurakoita varoen, varsinkin tuleentuneet silmut on säilyttävä ehjinä ja silmujen ympäristössä olevat juuret tulisi olla hyväkuntoisia ja niitä ei kannata repiä. Juuret typistetään puutarhasaksilla siisteiksi, maksimissaan 10 cm:n pituisiksi, jotta ne mahtuvat uuteen istutusastiaan ja kasvi voi niistä hyvin juurtua. Nosta maasta sekä pulleita kukkasilmuja, että kapeita lehtisilmuja, niin saat tehtyä runsaan istutuksen. Yhtä istutusta varten tarvitset n. 20 silmua. Kaikki silmut eivät välttämättä lähde kasvuun ja siksikin on hyvä olla ns. varasilmuja istutuksissa.

• Ennen istutusta juurakoita on liotettava. Liotusaika on vähintään puoli vuorokautta.  Liotus on hyvä tehdä reilusti lämpimään veteen. Veden olisi pysyttävä myös tasaisesti lämpimänä, voitkin laittaa liotusastian vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta lämpö pysyisi tasaisena. Tässä kohtaa projektia minä mokasin. Laitoin kyllä juurakot kuumahkoon veteen, mutta unohdin astian tuulikaappiin, jossa lämpötila pääsi tippumaan lähelle 10 astetta. Juurakot olivat liotuksessa vuorokauden verran, joten nyt sitten jännityksellä odotetaan miten niiden käy. Suostuvatko silmut aktivoitumaan kasvuun. 

• Liotuksen jälkeen kävin haalimassa kaikki keväältä jääneet taimipotit kaapin  perukoilta ja löysin myös jostain taimimultapussin jämät, jotka otin nyt käyttöön. Kielon juurakot kannattaa juurruttaa ensin taimipotteihin ja vasta sitten lähempänä joulua siirtää lopulliseen istutusastiaan. Näin ollen täytin taimipotit yli puolenvälin, laitoin yhteen pottiin 3-4 silmua ja peitin juuret niin, että silmut jäivät kasvualustan pinnalle. Tämän jälkeen kastelin mullan kuumahkolla vedellä, kaadoin ylijäämävedet pois, lisäsin vielä hieman kasvualustaa juurien päälle ja sumutin sen kosteaksi ja siirsin potit ikkunan eteen, lämpömaton päälle ja laitoin niiden päälle läpinäkyvän muovin, johon tein muutaman reiän. Talviaikana ulkoa tuleva valo ei riitä, joten jääkieloille on syytä lisätä valoa kasvilampulla, ettei kieloista tule honteloita ja liian korkeita. Minäkin hain varastosta kasvilamppuni, joka saa paistaa juurakoille suurimman osan päivästä.
• Multa olisi pidettävä jatkossa tasaisen kosteana. Sitä onkin hyvä käydä sumuttamassa parin päivän välein.
• Kielot ovat valmiita istutettavaksi lopulliseen istutuspaikkaansa silloin kun  kukkavanoja alkaa olla näkyvissä. Kielo on happaman kasvualustan kasvi ja jos haluat tehdä yhdistelmäistutuksen kielosta ja muista joulun ajan kasveista sinun kannattaa valita hapanta kasvualustaa kestäviä kasveja kielon kaveriksi. Kielon kanssa voit yhdistää vaikka pienen havun, puolukan- tai mustikan varpuja tai muita sipulikasveja kuten hyasintteja. Kielon kukintaa saat pidennettyä viemällä kasvin yöksi viileään ja kastelemalla sitä viileällä vedellä kukinta-aikaan.
• 

Citykanit

Torstai 10.11.2022 - Sirkku

Mikä tuolta puskasta lähti? 

Elokuussa, asiakkaan pihalla, pihatöitä tehdessäni, kitkin marjapuskan juurelta rikkaruohoja pois. Saman puskan toisella puolella taisi olla jonkun koti, koska rymyämiseni pensaan juurelle sai aikaan ketjureaktion, jonka kaikki osapuolet varmasti säikähtivät tarpeeksi. Minä kumarruin ottamaan rikkaruohoja ja pensaan toiselta puolelta laukkasi paniikissa yksi musta vilaus pihan poikki. Tämä vilaus taasen säikäytti liikkeelle myös naapuripensaasta hänen tumman kaverin. Vilahtelijoita oli siis kaksi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pomppipa kissa omituisesti, mutta sitten tajusin katsoa jälkiä tarkemmin. Jälkien jättäjän oli pakko olla jäniksen sukuinen.

Etsiskelin hetken eläintä liikkumalla hiljaksiin pitkin pihaa ja viimein se löytyi. Olin nähnyt kiireessä värin lähes oikein, korvat olivat ruskeat ja muuten koko kani oli kiiltävän mustan karvan peitossa. Kyse oli pakko olla siis citykanista tai kanin ja rusakon risteytyksestä. Itse veikkaan jälkimmäistä, koska pupu oli rusakon kokoinen.

Voi ei! Ajattelin. Nyt on sitten citykanit löytäneet tiensä jo Järvenpäähänkin. Se ei ollut yllätys, koska Tuusulassa ja Keravalla niitä oli ollut jo useana vuonna. Itse kuitenkin törmäsin Järvenpäässä Citykaniin nyt kesällä 2022 ensimmäistä kertaa. Olen työskennellyt Keski-Uudenmaan alueella jo vuodesta 2008, joten jonkun verran minulla on tästä alueesta jo kokemusta ja väitän, ettei näitä Järvenpäässä ole ollut kovin kauaa.

Melkein heti tämän jälkeen törmäsin citykaniin myös toisessa Järvenpääläisessä pihassa. Pihojen etäisyys toisistaan oli n. 5km linnun tietä, joten en usko, että on sama kani kyseessä.

Citykanit ovat ns. Euroopan villikaniineja, joita on kasvatettu ja vapaaksi päästetty suomalaisista kodeista. Syitä vapaaksi päästöön on varmasti monia, on väsymistä hoitamiseen, tullut yllätyspoikueita tms. ja ei ole pystytty hoitamaan eläimen oikeanlaista lopetusta tai uuden kodin etsintää, koska on tunneside lemmikkiin. Pakko kyllä tähän sanoa, että vastuulliseen eläimen pitoon kuuluu myös se, että huolehtii eläimestä alusta loppuun saakka. Lemmikit eivät kuulu yksin vapaana luontoon, koska voi olla, että ne eivät osaa löytää ruokaa tai niillä ei ole siihen soveltuvaa turkkia ja silloin kuolema on hidas kun se tulee nälkiintymällä tai jäätymällä. On myös meidän aikuisten vastuulla huolehtia, ettei lasten lemmikit päädy eläinlääkärin tai uuden kodin sijasta vapaaksi luontoon jos niistä ei jakseta enää huolehtia. Tämäkin citykani sai minut miettimään, mikä on ollut taustalla sillä ihmisellä joka kanin sukulaisen on aikanaan luontoon päästänyt? Liittyykö lemmikille uuden kodin etsimiseen ihmisillä niinsuuria häpeän tunteita, että mielummin päästetään lemmikki vapaaksi pihalle kuin etsitään uusi koti ja ehkä myönnetään, etten jaksanutkaan hoitaa sitä? Toki lemmikit voivat myös karata.

Miksi citykanin ilmaantuminen on ongelma? 

• Citykani ei kuulu Suomen luontoon eikä luonnonvaraisiin eläimiin. Sillä ei välttämättä ole riittävää karvaa, jotta se pärjäisi Suomen talvessa ja silloin se saattaa paleltua hengiltä hitaasti. Citykanilla ei myöskään ole kunnon suojaväriä, tämä minunkin tapaamani oli suurilta osin musta, ja silloin se on talvella helposti petojen havaittavissa.
• Koska kaniinit voivat tehdä useita poikueita vuodessa, on niiden leviäminen nopeaa. Ne siis valtaavat alaa meidän luonnon eläimiltä, kuten esim. metsäjäniksiltä.
• Liika populaatio levittää jänisruttoa (Francisella tularensis) ja virustauteja. Jänisrutto-bakteeri voi tarttua myös ihmiseen hyttysten tai muiden pistävien eläinten kuten punkkien avulla, se voi tarttua myös maaperän pölyn tai saastuneen veden tai ruoka-aineiden välityksellä. Ensisijaisesti se kuitenkin tarttuu toisiin jäniksiin ja eläimiin.
• Lisääntyvä populaatio myös ruokkii ja levittää esim. punkkeja ja saa ne lisääntymään runsaasti.
• Citykani tekee puutarhoissa samaa tuhoa kuin metsäjänikset ja rusakotkin, mutta se myös kaivaa käytäviä ja koloja ja saattaa näin tuhota suurienkin puiden juuristoja ja tehdä puista myrskyriskejä. Kollegoilta olen kuullut kauhutarinoita kanien tuhoamista puistoista Helsingistä ja Espoosta, toivottavasti asiaan puututtaisiin Keski-Uudellamaalla ennen kuin tilanne menee todella hankalaksi.

Citykanien poisto. 

Poisto tuntuukin olevan yllättävän haastavaa lähinnä sen vuoksi, että asuintaajamissa ei voi ns. "käydä jänismetsällä" ja citykanien metsästykseen esim. jousella erikoistuneita metsästäjiä ei löydy ihan helposti jokaisesta metsästysseurasta. Useamman metsästäjän kanssa asiasta juttelin ja heidän ohjeensa oli, että kanit tulisi loukuttaa ennen kaatoa. Korkeasaari on joskus ottanut näitä kaadettuja citykaneja vastaan ravinnoksi kissaeläimille, en ole ihan varma, ottavatko he näitä vastaan vielä.

Ilmoitus Eviralle ja luonnonvarakeskukselle. 

Evira pitää yllä nettilomaketta, johon voi ilmoittaa Suomen luontoon kuulumattomien eläinten ja kasvien havaintoja ja leviämistä. Lomake löytyy osoitteesta: www.vieraslajit.fi , joka ohjaa sinut Luonnonvarakeskuksen eli LUKE:n sivuille. Myös Citykanin leviämistä Suomessa seurataan tätä kautta. Minäkin ilmoitin sinne havaintoni kuvan kanssa. Toivon, että jokainen meistä tekee näin mikäli Citykaniin tai muuhun Suomen luontoon kuulumattoman eläimen, kasvin tai kasvitaudin kanssa joutuu tekemisiin.

Kasvien talvisuojausta

Torstai 3.11.2022 - Sirkku

Syyshommia.

Lehtipuhalluksen, kasvihuoneen ja puutarhavälineiden  huollon ja pesun lisäksi, syksyn töihin kuuluu puuvartisista kasveista huolehtiminen. Nyt alkaa olla se hetki kun puutarhurin on pidettävä huoli siitä, että hedelmäpuut, marjapensaat, koristepensaat sekä havut selviävät talven yli. Tämä teettää pientä puuhaa pihalla myös minulle. Muistan kyllä hoitaa asiakkaiden pihoilla omenapuiden verkotukset ja ruusujen syysleikkaukset ja talvisuojauksen, mutta miten käykään omalla pihalla? Viimeiset kolme vuotta on käynyt niin, että se ensimmäinen kovempi pakkasyö ehtii tulla ennen kuin havahdun siihen, että nuoret omenapuut olisi syytä verkottaa. Ja joka syksy peurat, kauriit tai jänikset ovat ehtineet käydä aterialla. Pihastani on syöty säännöllisesti Antonovka-omena, sekä Aamurusko- koristeomena ja viime keväänä oli kelvannut myös tyttären lahjaksi saama päärynä, joka oli kylläkin verkolla suojattu. Lunta oli vain liikaa ja jänis oli päässyt loikkaamaan verkkojen sisälle kovan hangen päältä. Tänä syksynä aion siis toimia toisin ja suuntaan kohti puutarhamyymälää ostamaan napakoita tukiseipäitä ja korkeaa, yli 2m:n korkuista aitaverkkoa.

Hedelmäpuun suojaus. 

• Hedelmäpuun suojauksen saat tehtyä puun tukemiseen tarvittavien seipäiden ympärille, mikäli olet käyttänyt kunnollista, vähintään 5cm:n paksuista seivästä, jonka olet laittanut löyhään V:n muotoon taimen ympärille istutuksen yhteydessä.
• Mikäli seipäitä puun ympärille ei vielä ole, nyt on hyvä aika ne hankkia ja käsitellä ne tarvittaessa puunsuoja-aineella. Seipäitä tarvitaan latvuksen koosta ja mallista riippuen 2-3 ja ne laitetaan puun ympärille V:n muotoon, eli hieman yläosastaan  avautuvaksi, jotta latvus mahtuisi verkkojen sisälle paremmin. Viereisessä kuvassa näkyvä rusokirsikka on helppo suojata verkoilla, kun tukiseipäät pitävät verkon irti rungosta myös kovana lumitalvena. Kuvan seipäät saisivat olla hiukkasen pidemmät, mutta kelpaavat kun latvus ei ole liian tiuha. Verkkojen tulee ulottua latvukseen saakka.
• Katso etteivät oksat hakkaa tuulessa seipäisiin ja junttaa seipäät paikalleen. Tarvittaessa voit tukea puun samalla näihin seipäisiin, mikäli tuennat puuttuvat tai ovat huonokuntoisia. Hillittykasvuiset hedelmäpuut tarvitsevat tuennan koko elinajakseen, normaalikasvuisille riittää kun tuenta on paikoillaan ensimmäiset 5-10 vuotta.
• Sahaa seipäät oikeaan mittaan, niin, että ne ulottuvat n. 1/3 latvuksen korkeudelle.
• Viritä seipäiden ulkopuolelle riittävän korkeaa ja napakkaa jänis- tai jyrsijäverkkoa. Ihannetilanne olisi, jos leveyssuunnassa koko latvus mahtuisi verkon sisään, tärkeintä kuitenkin on, että puun runko on suojattu. Puuta ei niinkään haittaa se, että latvuksesta oksien kärkiä napsitaan poikki, mutta jos runko syödään, menevät kasvin nestettä kuljettavat rungon osat pilalle ja kasvi saattaa kuivattaa koko latvuksen.
• Hedelmäpuut kannattaa suojata nyt, koska puutarhatuholaiset tulevat pihaan heti kun luonnosta ei ruokaa löydy yhtä helposti. Tämä siis meidän pihassamme tarkoittaa heti ensimmäistä pakkasyötä.

Havut kuntoon talvea varten. 

• Havuille (varsinkin tuijille) kannattaa pitää syksyllä kahden viikon tehostetun kastelun jakso, jossa havuille annetaan vettä runsaasti, joka toinen päivä, vaikka olisi sateista säätä. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko talven ajan ja koska maa on jäässä, ne eivät saa uutta vettä haihduttamansa veden tilalle. Syksyn kastelujaksolla pyritään huolehtimaan siitä, että kasvi on mahdollisimman hyvässä nestejännityksessä talvea varten ja näin ollen ehkäisemään talviruskettumista.
• Mikäli pihassasi on nuori havu tai vanhan havun valo-olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, esim. ympäröivien puiden poiston vuoksi, on havu syytä talvisuojata liialta auringon kuivattavalta vaikutukselta. Tämä tarkoittaa, että tammikuussa havun päälle on syytä laittaa talvisuojaverkot.
• Talvisuojaverkot laitetaan vasta tammikuussa, mutta niitä ei koskaan kannattaisi laittaa suoraan havun päälle, vaan havun ja suojaverkon välissä tulisi olla ilmatila. Tämä on helpointa toteuttaa niin, että havun ympärille laitetaan seipäät (jotka on laitettava valmiiksi paikalleen nyt), johon verkko kiinnitetään esim. niittaamalla kiinni. Havujen suojaverkkoja on monenlaisia. Itse olen käytössä parhaimmaksi todennut sen vihreän, muovisen verkon, joka kuivuu nopeasti ja on pinnaltaan liukas, jolloin lumi ei jää sen päälle kinoksiksi niin kovin helposti.
• Verkot poistetaan havujen päältä vasta kun maa on sulanut, eli toukokuussa.

Kylmänarkojen kasvien juuriston suojaus. 

Moni meistä rakastaa matkoilla nähtyjä, mutta meillä huonosti talven vuoksi menestyviä kasveja kuten esim. ruusuja ja pallohortensioita. Monet näidenkin kasvien lajikkeista on hyvin kylmänarkoja ja näille kasveille kaikista pahin sää talviaikaan on lumeton ja sateinen syksy, jonka perään tulevat heti kovat pakkaset. Tuolloin lumipeite puuttuu ja maaperässä on paljon jäätyvää vettä juuriston lähellä ja maaperän ilmaraot ovat ns. jään vallassa. Maaperässä on samoin kuten meidän ihmisten taloissa. Ilmaraot ovat niitä, jotka pitävät juuret lämpimänä, ilma siis eristää kylmältä. 

Mikäli haluat näitä kylmänarkoja kasveja kasvattaa, on syytä huolehtia jo penkin rakennusvaiheessa muutamasta asiasta.

• Perusta penkit pihan lämpimimmälle kohdalle, paras paikka olisi etelän puoleinen rinne, jonka pengertäisit luonnonkiviä tai tummia betonikiviä käyttäen. Maata pengerrettäessä on syytä muistaa, että silloin kylmä ilma pääsee juurien kimppuun kahdelta suunnalta, päältä ja sivulta. Näistä sivuttaisen kylmän ilman saat estettyä laittamalla pengerkivien ja kasvualustan väliin vähintään patolevyn ja tarvittaessa myös routaeristeen pystyyn.
• Pohjamaa voi olla savea, mutta juuria ympäröivän maaperän tulisi olla rakenteeltaan ilmavampaa maaperää kuten savi/ hiekka/ turve/ komposti sekoitusta. Hiekkapitoisempi maaperä on lämpimämpi, mutta se jossain tilanteissa kuljettaa vettä liiankin nopeasti. Saattaakin vaatia hieman vaivannäköä löytää oikea balanssi kasvualusta-ainesten välille. Vuosittain maaperään kannattaa myös lisätä hajoavaa ainesta kuten syksyn lehtiä, joka houkuttelee paikalle myös hajottajaeliöitä kuten lieroja, jotka taasen ilmaavat maaperää.
• Esimerkiksi tietyt ruusut leikataan syksyllä, jotta niiden talven kestävyys paranisi. Tämän jälkeen taimen ympärille, kasvualustan päälle, levitetään katekerros, joka lämmittää maaperää. itse olen käyttänyt katteena rouheampaa hiekkaa/soraa, sepeliä ja ruukkusoraa. Minusta toimivin on ollut ruukkusora. Se on kevyttä, helppoa levittää ja siivota pois ja edullista. Olen levittänyt katetta n. 10-20cm:n paksuiseksi kerrokseksi koko juuristoalueelle, eli sinne saakka mihin kasvin uloimmat oksankärjet ulottuvat.
• Katekerroksen ja oksiston päälle voidaan levittää vielä havuja tai tarvittaessa jopa pakkaspeitto. Muista kuitenkin, ettei kenenkään metsästä saa mennä ottamaan havuja ilman lupaa ja, että jos laitat havuja tai peittoja päälle, on välissä oltava jotain mikä jättää kasvin ja suojan väliin ilmaraon, ettei kasvi homehdu.
• Monet kasvit hyötyvät löyhästä lumesta juuristoalueellaan, siksi näillekin kasveille lunta kannattaa kasata päälle varovasti. Älä kuitenkaan junttaa lunta tiiviiksi.
• Kovina talvina, vaikka olisit kuinka hyvin suojannut kasvit, saattaa monivuotisetkin puuvartiset kasvit palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa. Tämä tapahtuu monesti esim. pallohortensioille ja siksi ne leikataankin yleensä maalis-huhtikuussa n. 10cm:n tapille. Niistä siis leikataan kaikki paleltuneet osat pois. Kasvi jatkaa sitten kasvuaan siitä leikatusta pinnasta. Hortensioilla voimakas leikkaus myös lisää kukintaa.

Alla olevassa kuvassa lahjaksi saatu Matshurianjalopähkinä vielä odottelee lämpökerrastoa, havuja ja korkeampaa verkkoa ylleen. Siinä sitä taas puuhaa riittää tulevalle viikonlopulle. Toivottavasti en ole omenapuiden suojausasian kanssa tänä syksynä myöhässä. Mukavaa marraskuuta kaikille!

Tilannekatsaus tulevien hiilinielujen kasvattamiseen.

Torstai 27.10.2022 - Sirkku

Tulevien hiilinielujen kasvattelua.  

Maaliskuussa teimme ahkeran apulaiseni kanssa kylvöhommia. Tästä löytyy myös  blogikirjoitus, jonka voit käydä lukemassa (pahoittelut ongelmasta kuvien kanssa, blogipohjassa ja sen käyttäjässä oli tuolloinkin vikaa). Kiertelimme tuolloin apurin kanssa pihaa ja etsimme lumihangelta maahan pudonneita käpyjä ja siemeniä, jotka kylvettiin taimipotteihin, joista osa lähti kylmäkäsittelyyn ulos ja osa jäi suoraan sisätilaan lämpömaton päälle.

Kylvöt tehtiin huolella oikeanlaiseen, happamahkoon kylvömultaan. Kylvöksistä tosiaan osa sijoitettiin ulos ja osa sisälle sen vuoksi, että halusimme testata onko itävyydessä eroja, kun toiset siemenet saivat pidemmän kylmäkäsittelyn kuin toiset. Siperianlehtikuusen testisiemenet olivat otettu samasta paikasta lumihangelta, joten ne olivat samojen puiden tuotoksia. Tämän oman empiirisen kylvökokemuksemme perusteella voimme sanoa, että ero itävyydessä oli hyvin pieni, jos sitä oli ollenkaan. Molempiin kylvöksiin tuli taimia, ehkä suoraan sisällä ollut kylvös oli vain hieman harvempi ja tuli pintaan hieman aiemmin.

Arviomme siementen laji ja lajikelaadusta osui pääsääntöisesti oikeaan. Siemenet olivat siis emopuun eli Larix sibirican- siperianlehtikuusen siemeniä, mutta joukossa oli myös metsämännyn siemeniä. Jälkikäteen huomasimmekin, että pihassamme asuva orava ruokailee mielellään juuri tuossa kohtaa ja hän oli siis lahjoittanut projektiimme yllätyssiemeniä. Toki kylvimme myös omaan astiaansa muualta kerättyjä männyn siemeniä, mutta ne eivät jostain syystä itäneet niin hyvin kuin nämä lumelta kerätyt. Liekö syynä ollut lumelta kerättyjen siementen kosteus? Männynkävyt oli kerätty kalliolta ja tuotu sisälle aukeamaan, jolloin siemenet poksahtelevat kävystä irti itsestään. Luulen, että kalliolta kerättyjä siemeniä olisi kannattanut liottaa pidempi hetki ennen kylvöä.

Taimipotteihin kylvetyt siemenet saivat olla ilman suurempaa liikuttelua syksyyn saakka ja vasta elo-syyskuun vaihteessa ruukutin ne 9cm:n halkaisijalla oleviin purkkeihin. Ruukutussyvyys oli n. senttimetrin syvemmässä kuin vanha syvyys oli ja asettelin juuristot varoen purkkeihin suoraan ja levälleen. Parin taimen kohdalla juuristoa oli pakko hieman typistää. Ei ole ideaalia, että taimet ovat kylvöpoteissaan näin pitkään, mutta silloin jos kosteus ja ravinteiden saanti on tasaista, ei tämä ole ongelma. Pakko kyllä myöntää, että jos kesä on näin kuiva ja kuuma, kuivumisia tapahtuu väkisinkin ja meilläkin taimimäärä tipahti runsaasti. Kasvussa taitaa olla tällä hetkellä n. 15 taimea kun itävyys oli huomattavasti runsaampi. Kasvilajien taimien kuivuudenkestossa on myös eroja. Männyn ja kuusen taimet kestivät siperianlehtikuusta paremmin kuivuutta ja siperianlehtikuusen taimia ei ole enää kuin muutama. No ei voi mitään, tämä oli minun moka. Kiireisenä kesäaikana ei vaan koskaan muistanut hoitaa taimien koulimista. Ensikerralla työ on hoidettava paremmin.

Koulin taimet taimimullasta ja havu-rhodomullasta tehtyyn kasvualustaseokseen. Tein  seoksen sen vuoksi, ettei kasvualusta olisi koulittujen taimien juurille liian voimakasta ja liikaa typpeä sisältävää ja kasvi saisi keskittyä syksyn ajan juurtumiseen. Samalla ruukutin pihastani löytyneet ja jo hieman suuremmat metsäkuusen taimet. Niitä tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella, juuri eilen katselin, että pihaterassin viereltä saisi vielä 5-6 taimea lisää kasvamaan. Nämä kaikki taimet ovat minun omasta pihastani kerätyistä siemenistä. Erästä asiakkaani pihaa hoitaessani, löysin kitkettävien kasvien joukosta taimenalun, joka on mielestäni thuja occidentalis ´brabant´eli kartiotuijan taimen alku. Pyysin asiakkaalta luvan ottaa taimen itselleni ruukutukseen. Asiakas oli vain mielissään jos vien taimen pois, hänen istutusalueeseensa se ei sopinut ja siemenkin oli lentänyt naapurin puolelta. Tämä on ensimmäinen kerta näiden puutarhurivuosien aikana, jolloin löysin itsestään kylväytyneen tuijan taimen. Sekin on nyt minulla ruukussa ja mielenkiinnolla odotan miten sen käy. Taimi on myös niin pieni, ettei täyttä varmuutta lajista ja lajikkeesta ole. Aika näyttää mikä taimesta kasvaa.

Mikäli haluaisin myydä ruukutetut taimet eteenpäin, on siementen ja taimien keräyspaikan koordinaateilla väliä. Ihan tarkasti minulla ei ole vielä tietoa, mitä kaikkea Evira taimituottajilta emokasvien terveyden kirjaamiseen tarvitsee, mutta ainakin tarkka keräyspaikka koordinaatteineen on tärkeä. Tämän asian selvittely on minulla "to do"- listalla ja aion järjestää itselleni tästä koulutuspäivän talven aikana. Minun taimieni kohdalla on kuitenkin niin, että taimet tuskin tulevat myyntiin. Uskoisin, että nämä istutetaan omaan pihaan tai korkeintaan niitä annetaan lahjaksi.

Tällä hetkellä taimet ruukkuineen ovat tuossa meidän pihaterassin vieressä, avonaisessa paikassa mihin sade pääsee suoraan ruukkuihin ja kastelu hoituu toivottavasti vielä vähän aikaa pääsääntöisesti luonnon puolesta. Sadevesi tulee yleensä riittävän pienellä paineella ja vesi on pehmeää ja näin ollen pienille taimille paremmin soveltuvaa. Siperianlehtikuusien taimet ovat saaneet neulasiinsa jo syysvärin ja kohta neulaset tippuvat talven ajaksi pois. Siirrän taimet ruukkuineen avonaisiin lehtikomposteihin talven ajaksi. Upotan siis ruukut tuoreisiin kompostijätteisiin ja jätän kompostin kannen auki, jolloin taimien päälle saa sataa vettä ja lunta. Pyrin kasaamaan kompostit ilmaviksi, eli siellä on risuhaketta aina kompostoituvan massan välissä kerroksina,jolloin komposti ei tiivisty liikaa ja aiheuta juurille liian kylmiä olosuhteita. Hajoava komposti myös tuottaa lämpöä, joka parantaa kasvien selviytymistä talviolosuhteista. Ruukkuihin on syytä vielä tehdä säänkestävät nimilaput ennen kompostiin viemistä, muutoin voi käydä niin, että keväällä kompostia pöyhiessä unohtaa missä kohtaa ne siperianlehtikuusen taimet olivatkaan. Ne kun keväällä ovat neulasettomia ja muistuttavat varmasti vain tikkuja jotka on tökätty pystyyn purkkiin. 

Palatakseni siihen hiilinielujen kasvatteluun, näistä taimista varsinkin se siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen ja siitä tulee myös pitkäikääisempi havupuu kuin perinteisistä metsäkuusesta tai metsämännystä. Se haukkookin hiiltä ilmakehästä jo ensimmäisinä kymmeninä elinvuosinaan enemmän kuin metsäkuuset ja männyt, sekä se toimii pidempään hiilivarastona, mutta se myös luovuttaa hiiltä ympäristöönsä vuosittain enemmän tiputtaessaan kaikki neulasensa syksyisin. Kooltaan siitä voi tulla jopa 40m:n korkuinen ja koska sen sydänpuun osa rungosta on suuri, kestää tämä puulaji paremmin hyötykäyttöä sahatavarana. Näin ollen siitä tehdyt tuotteet kestävät hiilivarastona pidempään kuin moni muu lautatavara.  Vaikka otin hiilinieluun esimerkiksi tuon siperianlehtikuusen, toimivat myös tuijat, metsäkuuset ja männyt niin hiilinieluina, hiilivarastoina kuin hiilen luovuttajina. Niiden kasvuvauhti on vain lehtikuusta hieman hitaampaa ja pääsääntöisesti ne ovat hieman lyhyempi-ikäisiä, tosin metsämänty saattaa elää hyvinkin pitkään ja toimia hiilivarastona myös pitkään. Sen lahonsietokyky ulkotilassa ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin siperianlehtikuusella on. Sisätiloissa kuitenkin mänty- ja kuusilaudasta tehdyt lattiat ja huonekalut voivat olla hyvin pitkäikäisiä jos puuainesta hoidetaan oikein.

Kiitos puuproffa.fi muistintarkennostiedoista liittyen siperianlehtikuusen kasvuun. Kiitos myös kuvaajalle, joka oli tällä kertaa se "ahkera apulainen".

Hieman asiaa syksyn lehdistä.

Torstai 20.10.2022 - Sirkku

Mitä tehdä kaikelle lehtimassalle? 

Kotipuutarhurin varmasti yksi suurimmista työllistäjistä on syksyisin lehtipuut ja niistä tuleva lehtimassa. Lehtimassaa tulee toki muualtakin, kuten perennoista ja havuista, ja kyllä, myös havupuiden neulaset rinnastetaan lehtimassaan silloin kun ne maahan tippuvat. Yleensä kuitenkin ihmiset haluavat neulasetkin nurmikoiltaan pois, joten jotain niille on tehtävä. Maahan jätettynä ne happamoittavat maaperää liikaa ja ainakaan sillä kohdalla se nurmikko ei tahdo oikein kasvaa ja vihreän elementin maan pintaan tuolloin tekeekin yleensä sammal.

Itse tartun haravaan vain pakon edessä ja meillä lehdet puhalletaan. Jokainen tekee asian kuitenkin juuri sille itselle sopivalla tavalla.

Mitä niille lehdille voi oikein tehdä kun niitä tulee niin paljon?

Ensisijaisesti pyrkisin syksylläkin leikkaamaan nurmikon suht säännöllisesti ja silppuamaan  lehdet ruohonleikkurilla nurmikon pinnalle, maata ravitsevaksi katteeksi. Tämä helpottaa myös suurien ja vaikeasti kompostoituvien lehtien maatumista. Vaikka siis haravoisit tai puhaltaisit lehdet pihasta suurelta osin pois, aja niiden yli muutaman kerran ruohonleikkurilla ja silppua ne pienemmiksi ja matojen ja muiden hajottajien helpommin hajotettavaksi massaksi. Tämän massan voit esimerkiksi levittää puiden ja pensaiden juurille ohueksi katekerrokseksi, laittaa kasvimaan pintaan ja muokata sen jälkeen kasvualustan sekaan, tai laittaa näistä ylijäävän osuuden ohuiksi kerroksiksi lehtikompostiin. Muistathan, että pihan pieneliöiden, kasvien ja eläinten kannalta pihaa ei kannata siivota liian puhtaaksi. Pensaat ja puut pitävät lehtikatteesta juuristoalueellaan ja se hyödyttää alueen eläimistöä, eliöstöä ja ihmisiä laajasti, että hajoava massa ja ravinteet pysyvät kasvien lähellä ja mikrobisto ei yksipuolistu. Ehkä silloin myös ihmisiltä jää muutama syysflunssa sairastamatta ja antibioottikuuri syömättä?

Kun lehtimassaa jätetään katteeksi tai muokataan kasvualustan sekaan, massan hajoaminen kuluttaa maaperästä typpeä, joka on muistettava kompensoida kevätlannoituksessa. Kasvualustasta tulee hajoamisprosessin yhteydessä kuitenkin ilmavampi, sadevesi pääsee kulkemaan maaperässä paremmin ja kasvualusta tulee juurikerroksessa lämpimämmäksi kun vesi ei jää seisomaan juurien ympärille vaan valuu alempiin maakerroksiin. Juuristoista tulee yleensä silloin myös terveempiä ja voimakkaampia ja kasvit itsessään kestävät stressitilanteita, kuten kuivuutta paremmin. 

Lehtikompostin rakentaminen. 

Mikäli et saa hukattua pihan lehtiä ennen mainituilla tavoilla, on syytä harkita lehtikompostin rakentamista. Ennen kompostikehikon ostoa tai rakentamista, muista tarkistaa kunnan tai kaupungin rakennusjärjestyksestä ja jätehuoltomääräyksistä saako sinun asuinalueellesi rakentaa komposteja. Biojätteen kompostoinnista on nykyään tehtävä aina kiinteistökohtainen kompostointi-ilmoitus, tämä ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä koske puutarhajätekompostoreja, joihin ei saa laittaa hajoamatonta biojätettä. Biojäte kompostoidaan aina sille tarkoitetussa lämpökompostorissa, joka on rakennettu ja täytetty niin, ettei se houkuttele rottia ja muita jyrsijöitä. Mikäli biojätettä jatkokompostoidaan lehtikompostissa, on näistäkin tehtävä kompostointi-ilmoitus ja nämäkin kompostit on rakennettava jyrsijäkestäviksi ja huolehdittava, ettei omalla kompostointi-innostuksellaan houkuttele alueelle rottia.

Lehtikompostit voidaan rakentaa esim. harvan lautakehikon sisään, joka mahdollistaa hyvän ilmanvaihdon kompostimassalle. Kehikon sisäpuolelle ja alle laitetaan jyrsijäverkot, joista kuitenkin madot ja lahottajat pääsevät läpi ja töihin. On olemassa myös muovista tehtyjä kompostikehikoita, jotka ovat kevyempiä käyttää. Pääasia kuitenkin on, että komposti on riittävän suuri ja sen ilmanvaihdosta on huolehdittu.

• Kompostin pohjalle laitetaan 10cm:n kerros oksahaketta tai kompostikuiviketta, joka pitää omalta osaltaan kompostia ilmavana.
• Tämän päälle kasataan 10-20 cm:n paksuinen kerros hajotettavaa lehtimassaa, jonka päälle laitetaan taas rouheamman materiaalin kerros 10cm, kuten oksasilppua tai kompostikuiviketta.
• Mikäli jatkokompostoit lehtikompostissa biokompostorista tulevaa massaa, levitetään sitä massaa väleihin ohuiksi, muutaman senttimetrin paksuisiksi kerroksiksi.
• Lehtikompostiin voidaan laittaa väleihin myös pieneen vesimäärään liotettua kanankakkaa tai urearaetta (kompostiheräte), joka happamoittaa kompostimassaa ja näin ollen antaa hajottajille paremmat elinolosuhteet.
• Kompostia täytetään tekemällä näitä kerroksia säännöllisesti, laittamalla päällimmäiseksi aina kerros kuorikatetta, risusilppua tai kompostikuiviketta.
• Lehtikompostiin ei kannata laittaa mitään emäksistä ainetta kuten tuhkaa, kananmunan kuoria tai kalkkia. Hajottajat pitävät happamasta maaperästä ja siksi pH:ta nostavaa ainesta ei kannata kompostiin laittaa.
• Kompostin päälle voidaan laittaa kansi, jolloin komposti ei tiivisty hapettomaksi syksyn vesisateiden alkaessa. Pieni kosteus kompostissa on ok ja jopa tarpeellinen, mutta se ei saa olla vettävaluvan märkä, koska hajottajat tarvitsevat happea.
• Kompostiin kannattaa laittaa lämpömittari, josta voit seurata, ettei kompostin lämpötila nouse liikaa.

Milloin hajonnut kompostimassa on käyttövalmista? 

Syksyllä rakennettua lehtikompostia möyhitään heti kevään tullen ja tarvittaessa herätellään kompostiherätteen tai kanankakan ja pienen määrän lämpimän veden kanssa. Kompostia möyhitään eli käännellään muutamaan otteeseen kesän aikana. Vieressä, ensimmäisessä kuvassa on yhden kesän lehtikompostitäyttö, jota on juuri möyhennetty.

Hyvin toimiva lehtikomposti on maatunut n. 1-2 vuoden kuluttua kompostoinnin  aloituksesta, mutta sen on hyvä antaa jatkokompostoitua vielä noin vuoden verran. Jatkokompostointi on tarpeen varsinkin, jos lehtikompostin sekaan on laitettu biokomposorin eli keittiöjätekompostorista tullutta massaa. Kompostista tullut valmis massa on erittäin typpipitoista ja hapanta ja sellaisenaan liian raakaa suoraan kasveille käytettäväksi, se onkin syytä laimentaa ennen kasveille laittoa. Hyvä suhde kasveille olisikin 1/4 kompostia, 1/4 hiekkaa, 1/4 savea ja 1/4 turvetta. Pitkä kompostoitumisaika aiheuttaakin monesti sen, että lehtikompostoreja on syytä olla pihassa useampia, jotta pihan lehdet mahtuvat niihin myös seuraavina vuosina. Alemmassa kuvassa on jatkokompostoinnissa oleva, n. vuoden vanha kompostimassa, joka on melkein valmista.

Kompostoinnin ongelmia: 

Valmis massa haisee.

• Komposti on ollut silloin liian tiivis esimerkiksi märkyyden tai liian suurien massakerrosten vuoksi tai sitten kompostiin on laitettu maatumaan jotain sinne kuulumatonta, kuten liian raakaa biojätettä jossa on voinut olla esim. kalaa, lihaa tai maitotuotteita (nämä kaikki houkuttelevat rottia ja muita tuholaisia, ei kannata laittaa kompostiin).
• Korjausliike on ilmata kompostia ja jälkimmäisessä tapauksessa jatkaa kompostointia jyrsijäkestävässä kompostissa.

Lehdet eivät kompostoidu.

• Jotkin lehdet ovat niin suuria, että ne tiivistyvät kompostissa liikaa ja tekevät kompostista hapettoman. Hajottajien on myös vaikea hajottaa suurta, karkeaa ja kovaa lehteä. Niitä kannattaakin kompostiin laittaa vain ruohonleikkurilla silputtuna ja ohuina kerroksina. Tällöin lehti- ja hakekerrosten väliin voi laittaa myös valmista multaa kerroksen ja lehtien päälle kannattaa tuolloin myös lisätä urea- tai kanankakka vettä.
• Tiettyjen kasvien lehdet voivat sisältää myrkyllisiä ainesosia, jolloin niitä ei kannata kompostiin laittaa ainakaan suurta määrää. Hajottajat eivät näitä ainesosia kestä. Tällainen kasvi on esim. raparperi.
• Komposti on saattanut olla liian kuiva. Kuivan kompostin näkee yleensä myös siitä, että siellä viihtyvät muurahaiset. Kansi siis silloin pois ja kompostia kostutellaan pienellä vesimäärällä säännöllisesti. Huom. Ei vettävaluvan märäksi!

Komposti jäätyy talvella. 

• Lehtikomposteja harvemmin rakennetaan eristetyiksi, joten nämä jäätyvät lähes aina talven aikana. Keittiöjätekompostorit rakennetaan yleensä eristetyiksi, mutta kovana talvena hyvinkin toimiva ja rakennettu komposti saattaa siltikin jäätyä. Jäätynyt komposti herätellään kuumaan veteen liotetun kompostiherätteen tai kanankakan avulla.
• Rakenna kompostikehikko tummasävyiseksi. Tumma väri varastoi lämpöä, joka pitää kompostin pidempään sulana.
• Sijoita komposti paikkaan, johon aurinko pääsee keväisin paistamaan. Aurinko saa kompostin sulamaan keväällä aiemmin.
• Valmis kompostimassa jäähtyy ja näin ollen myös jäätyy nopeammin.
• Komposti voi olla liian tiivis ja sisältää liikaa vettä. Ilmaa kompostia.

Kompostin hajottajaeliöt kuolevat kesän aikana.

• Tällöin yleensä kompostin lämpötila on noussut liian korkeaksi. Hajottajaeliöt kuolevat mikäli kompostin lämpötila nousee lähelle 70 astetta. Optimilämpötila hyvin toimivassa kompostissa on reilusti alle 50 astetta. Seuraa kompostin lämpötilaa säännöllisesti ja ilmaa kompostia kesän aikana ja huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta, joka viilentää kompostimassaa.

Näillä ohjeilla nyt sitten rakentamaan kompostia ja iskemään niiden lehtimassojen kimppuun. Taitaa tälle viikonlopulle lupailla hyvää haravointikeliäkin :) .

Kasvukausi muuttaa eri ajankohtaan.

Keskiviikko 12.10.2022 - Sirkku

Joko olet päässyt haravointihommiin? 

Kysyi tuttavani tänään puhelimessa. No en ole päässyt ja totta puhuakseni yritän haravaa viimeiseen asti lehtien poistossa muutenkin vältellä ja tehdä lehtien kasaamiset lehtipuhaltimella, mutta ymmärsin kysymyksen pointin. Nyt on kolmas syksy peräkkäin kun tuntuu, että Etelä-Suomessa lehdet ovat kiinni puissa kuin tauti. Eli eivät tule alas millään. Alkuperäisen työkalenterin mukaan minun piti olla tänään tekemässä jo lehtipuhalluksia, mutta työ oli pakko siirtää, koska työtä on turha mennä tekemään jos suurin osa puista on vielä täynnä lehtiä ja jopa omassa pihassani, missä syksy tulee yleensä aikaisemmin, esim. syreenit ovat enemmän vihreitä kuin keltaisia. Minusta on jo useamman vuoden ajan tuntunut, että kasvukausi siirtyy hiljalleen eteenpäin. Tämä tunne sai minut kaivamaan vanhat työkalenterini esiin ja tarkistamaan onko kasvukausi oikeasti siirtynyt eteenpäin vai onko tunne pelkkää muistin aiheuttamaa harhaa. Vertailin ajankohtia erään hoitopihani näkökulmasta, ihanaa kun on asiakkaita, jotka ovat pysyneet yritykseni mukana ihan alusta asti.

Ei ollut harhaa ainakaan minun työtilannettani katsoessa. Yritykseni alkuaikoina, vuosina 2009-2010 ensimmäisiin nurmikonleikkauksiin päästiin reilusti ennen äitienpäivää ja lehtipuhallukset ja haravoinnit aloitettiin syyskuun viimeisellä viikolla. Viime vuonna nurmikon leikkaukset alkoivat toukokuun viimeisellä/ kesäkuun ensimmäisellä viikolla, tänä vuonna kesäkuun ensimmäisellä/ toisella viikolla. Lehtipuhallukset aloitettiin 2021 lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla ja nyt näyttää, että tämän työn aloitus menee samoihin aikoihin. Myös puiden ja pensaiden leikkauksessa muutoksen huomaa. 10 vuotta sitten omenapuut sai leikattua helposti maaliskuun aikana, tänä keväänä lumen vuoksi ei ollut mitään asiaa omenapuiden luokse ennen huhtikuun toista viikkoa. Havujen syysleikkaukset oli tehtynä 2009 marraskuun toisella viikolla, nyt mennään varmasti reilusti joulukuun puolelle kuten viime vuonnakin mentiin. Toki vuosissa on aina eroja, mutta kyllä näin suuressa kasvukauden siirtymässä taitaa olla kyse muustakin.

Mikä siirtymää aiheuttaa? 

Yksi syy kasvukauden muuttumiseen syksyn osalta, voi olla väärään aikaan tehty liiallinen typpilannoitus. Mutta mikäli lannoitusvirhe on jonain vuonna tapahtunut, sitä tuskin tulee seuraavana vuonna enää toistettua, vai mitä? Typpeä monivuotisille kasveille annetaan vain heinäkuun alkuun saakka ja silloinkin kasvikohtaisen ohjeistuksen mukaisesti ja elokuun loppuun mennessä annetaan jo syyslannokset. Kesäkukat saavat pienen määrän typpeä koko kasvukauden ajan kasteluveden mukana.

Ikävä kyllä suurin syypää kasvukauden siirtymiselle taitaa olla ilmaston yleinen lämpeneminen. Tämä vaikuttaa kasvukauden molemmissa päissä. Keväisin töihin ei tahdota lumimassojen tai vesisateista johtuvan maan pehmeyden vuoksi päästä ajallaan kun taas syksyllä kasvit eivät älyä valmistautua talveen, koska ilma on lämmin ja sateinen. Syynä tähän ovat sulat ja lämpimät vesialueet ja meret, jotka päästävät ilmaan vesihöyryä, joka joko sataa vesisateena maahan (sateiset ja harmaat syksyt) tai törmätessään kylmään ilmamassaan, muuttuvat lumisateiksi, joita ainakin viime talvena tuli ihan kiitettävästi tässä Uudenmaan alueella. Runsaalla sademäärällä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ongelmana on se, että meidän perinteiset puutarha- ja metsäkasvimme eivät ole tottuneet näihin olosuhteisiin ja väkisinkin joudumme muokkaamaan kasvivalintojamme tulevaisuudessa niin puutarhoissa, pelloilla kuin metsissäkin.

Syksyn ja talven sademäärien lisääntymisen hyvät ja huonot puolet: 

Hyvät:

• Kaksi viimeistä kesää ovat olleet kuivia ja kuumia. Ilman sateista syksyä moni kasvi olisi näiden kesien vuoksi kuollut talven aikana. Liika kuumuus ja kuivuus ovat molemmat kasville stressin aiheita. Sateisilla syksyillä vesivajetta on saatu paikattua, jotta kasvi kestää paremmin pakkasen, maan jäätymisen ja talvihaihduttamisen.
• Lumi suojaa arkoja kasveja ja niiden juuristoja, sekä vähentää ikivihreiden maanpeitekasvien talviruskettumista.
• Kuivien kesien jäljiltä vesistöt, pohjavedet ja vedet kaivoissa ovat alhaalla jopa meillä Suomessa. Tällöin on hyvä, että maaperä saa täytettyä vesivarantoja. Huom. Tämä onnistuu vain jos veden liian nopeaa kulkua pois pihapiiristä on pyritty estämään tekemällä imeytysalueita ja niihin hulevesi-istutusalueita ja valitsemalla kasveja, jotka imevät itseensä vettä pihapiiristä.

Huonot:

• Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät home- ja lahottajasienten leviämistä ja antavat sellaisillekin sienille pidemmän kasvuajan Suomen olosuhteissa, jotka eivät meillä muuten talvella viihdy. 
• Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät myös kasvitautien, kasvivirusten ja tuholaisten leviämistä ja saattavat mahdollistaa myös niiden talvehtimista meidän olosuhteissa. Meille siis saattaa levitä kasvitauteja tai tuholaisia, joihin meidän kasvimme eivät ole tottuneet. Näitä voisi olla esim. päärynöillä ja omenoilla esiintyvä tulipolte, jota ei tällä hetkellä Suomesta löydy, mutta jota löytyy jo esim. Virosta. Levitessään Suomeen tämä tauti voi tuhota laajalta alueelta omena-, päärynä ja marjaviljelmiä ja aiheuttaa myös suuria taloudellisia tappioita. Niin yksityisille kuin yrittäjille.
• Mikäli talvi pysyy niin lämpimänä, ettei lumimassaa tule kasvien ja juurten päälle yhtään, on kylmänarat kasvit yleensä mennyttä talven jälkeen. Uudellamaalla meni pari talvea sitten suuria ja vanhoja perenna- sekä alppiruusualueita juuri tämän syyn vuoksi. Pitkään paikallaan kasvaneet kasvit eivät kestäneetkään Suomen talvea ilman lunta. Tämän syyn vuoksi nykyään kasvi- ja taimimyymälöistä ei saa kasvuunlähtötakuuta talven yli. Meistä kukaan ei voi luvata selviääkö jokin meillä tuttu lajike talven yli uudessa kasvupaikassa jos talviolosuhteet muuttuvat radikaalisti ja lunta ei tule.
• Sulasta merestä nouseva vesihöyry muuttuu kylmään ilmamassaan törmätessään lumisateiksi. Viime talvena näistä saatiin jo useita maistiaisia ja Etelä-Suomessakin oli todella paksu ja painava lumipeite. Varsinkin jos lumi on märkää, tulee suuriinkin puihin helposti lumivaurioita, joille alttiita kasveja tuntuvat olevan varsinkin pilarikatajat ja tuijat. Lumivauriopuiden leikkausta oli todella moni asiakas tänä keväänä vailla ja moneen pihaan oli kasveihin tullut niin pahoja vaurioita, että puut oli kaadettava kokonaan. Tykkylunta kannattaisi aina tietysti käydä karistelemassa kasvien päältä, mutta varsinkin kaupunkialueilla ongelmana on myös lumen läjityspaikkojen vähyys. Viime talvena lunta tuli niin paljon, ettei se tahtonut mahtua minnekään. Sitä oli siis pakkokin lastata osittain kasvien ja aitojen päälle. 
• Lumimassan alla lämpötila on nollan tuntumassa, varsinkin jos lumi on ns. puuterilunta eli pakkaslunta. Tämä lumi on pehmeää ja mahdollistaa sen ettei maa jäädy eli routaannu. Tämä taasen mahdollistaa jyrsijöiden kuten myyrien, kontiaisten ja rottien lisääntymisen ja liikkumisen lumimassan alla, turvassa petoeläimiltä ja linnuilta.

Miten kasvukauden siirtyminen vaikuttaa puutarhatyökalenteriin? 

• Talvityöt, kuten havujen talvisuojien paikoilleen laitto (tammikuu), lumityöt, lumen pudistelu kasvien päältä ja kasaaminen arkojen kasvien juuristojen päälle pysyvät käytännössä ennallaan. Lumettomina talvina arkojen kasvien juuristoja saattaa joutua suojaamaan normaalia enemmän esim. paksulla ruukkusorakerroksella, havuilla ja pakkaspeitoilla, jotka on viritetty kasvin ympärille laitetun pensastuen päälle ja ympärille. Ilmarako pakkaspeiton ja kasvin välillä on siis syytä muistaa.
• Mikäli lunta on paljon, hedelmäpuiden, pensaiden ja havuaitojen leikkaus saattaa siirtyä maaliskuulta reilusti huhtikuun puolelle ja tämä lyhentää leikkauksen teon aikaikkunaa. Leikkaukset kun on tehtävä silloin kun kasvi on vielä lepotilassa eli silmut eivät ole lähteneet turpoamaan.
• Kevään ja kesän siirtyminen eteenpäin myöhästyttää kevätkylvöjä ja kesäkasvien ulos vientiä, jotka taasen vaikuttavat käytettäviin lajikkeisiin. On käytettävä kasveja ja niiden lajikkeita, joilla on lyhyempi kasvukausitarve ja jotka tarvitsevat vähemmän lämpösummaa sekä punaista valoa tehdäkseen satonsa valmiiksi. Punaista valoa on meillä Suomessa luontaisesti paljon, mutta sen määrä syksyllä vähenee nopeasti ja silloin ilmassa on enemmän sinistä valoa.
• Entisaikaan sanottiin, että talvivastat ( tai vihdat) kannatti tehdä juhannuksena, koska silloin koivu on parhaimmassa kasvussaan. Kevään siirtyessä paras kasvukin siirtyy. Kasvien kesäleikkaukset, eli valoleikkaukset tehdään tässä parhaan kasvun vaiheessa. Aikaisemmin näitä leikkauksia aloiteltiin juhannuksena, nyt niiden leikkausten teko on siirtynyt eteenpäin ja ne pyritään tekemään heinä-elokuun vaihteessa, viimeistään elokuun loppuun mennessä. Siirto on tarpeen senkin vuoksi, ettei kasvi kuivuisi liikaa leikkauksen jälkeen. Kuumat ja kuivat kesät lisäävät kasvin stressiä joka tapauksessa, siihen ei kaivata enää leikkauksesta tulevaa stressiä. Odotetaan siis, että olisi hieman enemmän luontaista kosteutta maassa tarjolla.
• Lehtipuiden ja pensaiden kohdalla, olen itse pyrkinyt juuri sateisten syksyjen suuremman tautiriskin vuoksi, mahdollisuuksien mukaan, lopettamaan syksyleikkaukset kokonaan. Eli, pyrin tekemään ne rajut rakenne- ja hoitoleikkaukset keväällä tai kesällä. Toki aina näitä leikkauksia ei voi syksyllä välttää (kumivuoto- ja mahlavuotopuut), mutta ainakin suurimman osan voi siirtää keväälle tai kesälle.
• Syksytöiden kuten sadonkorjuun, lehtien poiston, kynnön tai maan muokkauksen aikatauluista on hirveän vaikeaa sanoa etukäteen. Esim. minä en ole vieläkään nostanut perunoita maasta pois (kuiva kesä, epäilen ettei siellä mitään korjattavaa olekaan) ja tosiaan lehdet eivät tule puusta ollenkaan tänä vuonna. Tai siltä ainakin tuntuu.
• Kasvihuoneen pesu odottaa vielä varmasti pitkän aikaa, koska sato ei ole vielä läheskään valmista. Paljon olisi tomaatteja tulossa, mutta epäilen niiden jäävän vihreiksi. Tosin täällä syynä on todennäköisesti kasvihuoneen uusi multa, joka taisi olla melko typpipitoista.

Näillä mietteillä täällä mennään syksyä eteenpäin. Toivottavasti jo sinäkin pääset kohta "haravointihommia" tekemään!

Helppohoitoinen piha

Torstai 29.9.2022 - Sirkku

Helppohoitoinen piha, onko sellaista? 

Tässä taannoin auringonkukkapellon laitamilla kävellessäni, tulin miettineeksi termiä "helppohoitoinen piha" ja ajattelin, että siitä on vielä kirjoitettava blogiin lisää. Pihasuunnittelua koskevassa blogikirjoituksessani olen jo miettinyt tätä asiaa kasvisuunnittelun kannalta. Mitä muuta termiin "helppohoitoinen piha" voi kuulua?

Pihakonsultointeja ja pihasuunnitelmia tehdessäni toistuu aina sama toive, "haluan helppohoitoisen pihan" ja varsinkin nurmikko,perennat ja suuret lehtipuut koetaan pihan hoidon kannalta suuritöisiksi. Tällä hetkellä puutarhamuotina on korvata näitä suuritöisiksi koettuja elementtejä kuntalla, havuilla, luonnonkivillä, kiveyksillä ja terasseilla. Näillä valinnoilla haetaan ns. perinteistä Suomalaista metsämaisemaa, joka sulautuisi Suomen luontoon ja joka onnistuessaan toki on erittäin kaunis.

Minullekin on vastaan tullut pihoja, johon istutukset halutaan helppohoitoisuuden vuoksi hyvin selkeästi rajatuiksi istutusaltaiksi ja muut pinnat laitetaan terasseille, kiveyksille tai asfaltille. Toki nykyiset pihat ovat kooltaan paljon pienempiä kuin ennen ja voi olla, ettei edes omakotitalopihassakaan piha-alueneliöitä ole kuin 100-300m2, mutta silti monesti puutarhuria vihreyden puute ja voimakkaasti rakennettu ympäristö välillä hirvittää. Toki sellaisen suunnittelen ja rakennan jos asiakas näin haluaa, mutta itsellä silloin pyörii mielessä varsinkin hulevesien liian nopea liikkuminen pihasta pois, pölyttäjien ja pieneläinten hyvinvointi tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla ja myös alueella asuvien ihmisten hyvinvointi. Myös meille ihmisille ympäröivä vehreys tuo helpotusta kiireiseen elämäntapaan ja stressiin ja onpa taidettu jossain tutkimuksessa myös todeta, että puutarhassa tai luonnossa liikutun ajan jälkeen, ihmisten stressin laskiessa laskee myös elimistön tulehdustilat. Liian voimakkaasti rakennettu ja liian vähän luonnon hajoavaa materialiaalia sisältävä lähiympäristö ei myöskään tarjoa luonnoneläimille lepo- ja suojapaikkoja ja esim. siilit ovat vähentyneet liiallisen pihojen siivoamisen ja kasvien yksipuolistumisen vuoksi voimakkaasti.

Onko rakennettu ympäristö aina automaattisesti helppohoitoinen?

Rakennettu ympäristö vaatii huoltoa ja hoitoa siinä missä vihreällä pinnalla olevakin ja varsinkin jos rakennettu pinta on tehty väärin, tai ei ole osattu rakennettaessa ottaa ympäröiviä tekijöitä huomioon, voi rakennettukin pinta olla melkoinen työllistäjä. Toki viikottainen nurmikonleikkaus ehkä jää pois, mutta esim. huonosti tehty kiveys saattaa viedä kesän aikana yhtä paljon työaikaa kuin nurmikonleikkuu, jos kivisaumat kasvavat rikkaa tai sammalta ja pihan hoitoon ei haluta käyttää kemikaaleja. Kunttaa asennettaessa on taasen muistettava, että pohjamaan on oltava hyvin rikkaruohoton ja lähellä ei kannattaisi olla lehtipuita tai heiniä, joista tulee runsaasti siemeniä. Huonoon pohjamaahan istutetusta kuntasta kasvaa herkästi rikat läpi ja esim. koivu ja heinät taasen kylvävät siemeniään niin nopeasti, että kunttamatto saa pian kilpailla kasvutilasta ja kitkentää kaivataan säännöllisesti.

Monesti asiakkaille on tullut yllätyksenä myös irtokivialueiden suuri työllistävyys. Pihoihin on rakennettu ns. kivipuroja tai havuistutusalueita, joissa kasvien väleihin on laitettu seulanpääkiviä tai suuren koon kalliolouhetta kiviröykkiöiksi. Alle on ehkä muistettu laittaa jonkinlainen maisemointikangas, jonka päälle kasataan röykkiöittäin pyöreitä seulanpää- tai rantakiviä, joiden kiviväleihin pääsee lentämään ympäröivien puiden lehdet, neulaset ja siemenet. Ohuen kankaan läpi puskevat myös juuririkkaruohot. Nämä kivivälit pitäisi käydä säännöllisesti puhaltamassa paineilmalla puhtaaksi, sekä poistaa juuririkat juurineen heti kun niitä havaitsee, muutoin rikat alkavat kasvamaan vauhdilla ja hetken päästä aluetta on melko mahdoton hoitaa ilman kemikaaleja. Mikäli näitä kivialueita pihaan haluaa, on paksu suodatinkangas välttämättömyys kivien alla ja suosittelen laittamaan kivet maakosteaan betoniin, se ei vie ongelmaa kokonaan pois, mutta se helpottaa alueen hoitoa huomattavasti.

Myös terasseja, kiveyksiä ja asfalttia täytyy hoitaa ja huoltaa, mutta toki näiden työmäärä on pienempi kuin elävän pinnan työmäärä on. Lähinnä näissä ongelmia aiheuttaa routiva pohjamaa ja nastakengät sekä -renkaat, jotka rouhivat pintoja.

Voisiko vaikealta tuntuva pihan hoito johtua vääristä välineistä?

Uskoisin, että suurilta osin tunne vaikeasti hoidettavasta pihasta johtuu siitä, että kasvivalinnat ja kasvien istutuspaikat eivät ole osuneet nappiin ja, että kasveja hoidetaan huonokuntoisilla ja pihan tai kasvin kokoon sopimattomilla välineillä. Varmasti työskentelytekniikoissa ja työskentelyajankohdissa voi olla opittavaa ja korjattavaa, mutta lisää tietoa puutarhanhoidosta löytyy helposti esim. kansalaisopistoista, mikäli kiinnostusta oppimiseen vain riittää.

Yritystä perustaessani opin nopeasti tuomaan hoitopihoihin mukanani niin kottikärryt, lapiot, kastelukannut kuin haravatkin, koska niin useasta pihasta ne puuttuivat tai vähintään kottikärryjen rengas oli tyhjä, jolloin työskentely oli huomattavasti vaikeampaa ja raskaanpaa. Siksi totesin, että mielummin pesen välineet jokaisen asiakkaan jälkeen, kuin yritän työskennellä huonokuntoisilla välineillä. Monesti voi myös olla, että puutarhuri on tilattu pihaan juuri sen vuoksi, että jokin pihan hoidon väline kotoa puuttuu. Esim pensasleikkuria ei jokaisesta autotallista löydy ja silloin ymmärtää, että ammattilainen pihaan soitetaan.

Puutarhan suurien pintojen materiaalia miettiessä kannattaa pitää muistissa myös, ettei nurmikkoa ehkä tarvitsekaan olla itse leikkaamassa. Mikäli piha on suurin piirtein yhdessä tasossa ja alueet helposti rajattavissa, voi nurmikon leikkauksen tehdä itselle helpoksi jo pihan rakennusvaiheessa. Nurmikkoalueet rajataan selkeästi ja rajauksen reunaan laitetaan pinnan alle robottileikkuria ohjaava piuha. Nykyään robottileikkurivalmistajat kehittävät leikkureita paremmin tunnistamaan myös pieneläimet, mutta toki siinä on vielä lisäkehittymisen paikka.

Mitä puutarhanhoitovälineitä ja koneita kotiin kannattaa hankkia?

- Teleskooppimallinen, jämäkkä, metallinen pitkä jatkovarsi, jolla ylettää myös niihin omenapuun yläoksiin ja johon saa kiinnitettyä useita erilaisia saksia, sahoja ja muita työvälineitä (kuten esim. oksasakset narulla, oksasaha, omenapoimuri ja ränniputsari). Varsissa on yleensä pitkät takuuajat, ja tässä ei ehkä halvinta kannata ostaa.

- Lyhyempi saman valmistajan jatkovarsi, johon sopivat ne samat työvälineet kiinni kuin siihen pitkään varteen. Lisäksi tähän voi hankkia irroitettavan haravan lavan ja heiluriharan (helpottaa kivituhkapintojen läpikäymistä).

- Leveälapainen, muovinen harava.

- Kapealapainen metalliharava.

- Muovinen/ metallinen rautaharava kevyellä varrella.

- Pitkävartinen pistolapio, näitä löytyy sekä alumiini-, että metallivarrella. Alumiininen on kevyempi käyttää. Pitkä varsi tekee työskentelystä ergonomisempaa. Lapion lavan olisi hyvä olla sellaista metallia, että lapion voi terottaa.

- Tasakärkinen, pitkävartinen lapio. esim. lumilapio käy tähän. Käytetään mm. pihan siivouksessa ja haravoinnissa apuna.

- Istutuslapio, voikukkarauta ja sipulikaira sekä puukko.

- Raivaussakset (sekä ohileikkaava, että alasinmalli) teleskooppivarsilla sekä pienet oksasakset/ sekatöörit. Saksia ostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että terät voi irroittaa toisistaan helposti. Tällöin saksia pystyy terottamaan ja huoltamaan helpommin.

- Riittävän suuret kottikärryt, jotka huolletaan säännöllisesti.

- 2 x 10 litran kastelukannut. 2 kastelukannua työergonomian vuoksi, kun molemmilla puolilla kantaa yhtä suurta painoa, pysyy selkä suorassa ja noston voi tehdä jaloilla. Kantaminen on siis huomattavasti helpompaa.

- Letkukärryt+ riittävän suuri ja pitkä paineletku+ kunnossa olevat liittimet ja hanat sekä niihin hanoihin avaimet. Letkuun voi halutessaan hankkia suihkupään tai tihkuletkujärjestelmän. Suihkupäätä on kuitenkin käytettävä harkiten kasvien kastelussa, koska näistä vesi tulee yleensä liian suurella paineella ja valuu kasvin juuristoalueelta helposti pois.

- Lumityövälineet.

- Suojaimet ja visiirit.

Koneet:

Pieneen pihaan riittää kun hankkii hyviä perusakkuja 2-3kpl ja tähän akkusarjaan sopivia työskentelypäitä. Esim. Stihl, Husqvarna ja Makita ovat koneita, joihin löytyy paljon erilaisia vaihtopäitä.

Kotipihassa saatat tarvita seuraavia:

- Siimaleikkuri (siimapää) tai ruohoraivuri (kolmioterä). Bensakoneista löytyy tähän käyttöön myös raivaussaha, johon saa näiden lisäksi myös raivausterän kiinni, jolla voi kaataa myös pieniä puita tai suuria pensaita, akkukoneiden tehot eivät tahdo näihin töihin suurilla aloilla riittää.

- Pensasleikkuri.

- Lehtipuhallin.

- Oksasaha tai moottorisaha.

- Ruuvinväännin.

- Kiveysten putsari.

- Ruohonleikkuri.

Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

Tiistai 5.4.2022 - Sirkku

Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

Varmasti monen ensimmäinen ajatus termistä hulevesi on: talon perustukset ja niiden kuivatuksen tärkeys, ettei tule hometaloa. 90-luvulla herättiin siihen, mitä 70-luvun talorakentaminen oli aiheuttanut. Taloissa oli matalat sokkelit ja sokkeleiden ympärillä vain harvoin salaojitusta ja huoneissa ylipäätään oli heikko ilmanvaihto. Savimaalla asuttaessa, se käytännössä tarkoitti, että talojen perustukset olivat homeessa ja ihmiset jatkuvasti antibioottikuurilla. Tultiin tulokseen, että talojen ympärystät on syytä rakentaa kuiviksi ja ohjata vesi sokkelista pois. Siihen tietenkin tarvittiin salaojitusta.

Kun talojen ympärystät oli kuivatettu, siirrettiin katseet pihapiiriin. Kylläpä olisi mukava, kun tuo pihatie ei joka talvena routisi, samalla saatettiin pihoihin rakentaa enemmän myös muita kiinteitä rakenteita kuten grilli- ja oleskelumajoja, kasvihuoneita, pihasaunoja, muureja ja kiveyksiä, joiden pohjat tuli myös kuivattaa, ettei routa liikuttele. Lopputuloksena oli se, että pihoja alettiin kauttaaltaan tehokuivattaa. Toki savimaalle rakennettaessa routimaton pohja raskaalle rakenteelle onkin tarpeen, mutta onneksi nykyään kuivatuksessa käytetään enemmän pohdintaa vaihtoehdoista. Muurien alle on nykyäänkin syytä laittaa salaojat varsinkin, jos muurin taakse tulee routivaa maamassaa, mutta voiko salaojitusta käyttää hyödyksi pihan kastelussa, kun se ostovesi on niin pirun kallista? Ilman sitä salaojaa muuri voi kaatua heti ensimmäisen talven jälkeen. Se vesi mikä muurin alle kulkevaan salaojaan tulee, on jo ravinnepitoista ja pehmeää, voisiko sitä kerätä johonkin, ennen kuin se ohjataan pihasta eteenpäin? Nykyään on myös herätty siihen, että veden liian nopea liikkuminen pihasta pois aiheuttaa ongelmia maailmanlaajuisesti ja ihan yksittäisellekin ihmiselle liika pihan kuivattaminen vähintään suurentaa kasvien kasteluvesilaskua ja lannoitelaskua, jos rutikuivaksi kuivatetussa pihassa haluaa jotain kasvattaa. Enenevässä määrin minunkin asiakkaani haluavat hyödyntää pihan hulevedet kierrättämällä samaa vettä pihassa useaan kertaan.

Hulevedellä tarkoitetaan kaikkea pihaan sateina, kasteluna ja lumien sulamisvesinä tulevaa vettä.  Kuten aiemmin mainitsin, pitkään oli vallalla se ajatus, että pihat pyrittiin kuivattamaan nopeassa tahdissa rutikuiviksi, koska pelättiin talojen kosteusvaurioita. Siitä seurasi se, että vesi alkoi liikkua pihan pinnasta ojiin liian nopeasti, irrottaen pihojen istutusalueilta sinne levitettyjä ravinteita ja varsinkin typpeä ja fosforia. Kun myös ojia perattiin tehokkaasti, ei typpi ja fosfori ehtinyt imeytyä maahan ojissakaan, vaan päätyi suurempiin vesistöihin ja Suomenlahteen rehevöittäen niitä. Minua on monesti häirinnyt se mediassa todettu asia, että maatilat ovat niitä kenen syytä rehevöityminen on. Toki, maatilojen neliömäärät ja sitä kautta lannoitemäärät/ koko viljelyala ovat suuret ja varsinkin entisaikaan lannoitteita ja muitakin aineita on sinne levitetty ajatuksella ”mitä enemmän, sen paremmin kasvaa”. En vähättele tätä menneisyyden ravinnetaakkaa mitä maanviljely on aiheuttanut, mutta haluaisin todeta, ettei tilanne viljelyssä ole enää tämä. Maatalous on nykyään Suomessa ja EU:ssa niin tarkasti säänneltyä ja valvottua. Lannoitteet (ja ne muut aineet) maksavat niin paljon, ettei kenelläkään ole ylilannoittamiseen enää varaa, lisäksi sanktiot virheistä ovat suuret. Monesti unohdetaan, että Suomalaisen lempiasumismuoto on omakotitalo, kaupunki- tai esikaupunkialueella ja mieluiten vesistön rannassa. Kun tähän yhtälöön yhdistetään liian nopeasti liikkuva hulevesi ja mututuntumalla tehty pihalannoitus (kuinka moni teistä on lukenut lannoitepussin ohjeet ja noudattanut niitä?), tulee pihan yksittäisestä istutusalueneliöstä moninkertainen lannoitehuuhtouma lähiojaan. Yhden omakotitalon hulevesistä tuleva ravinnehuuhtouma on toki maailman mittakaavassa pieni, mutta mitä jos sillä yksittäistä omakotitaloa ympäröivällä asuinalueella sama tapahtuu muissakin pihoissa ja joka kevät ja tämä taasen toistuu asuinalueesta toiseen? Mikäli salaojat puretaan avo-ojiin (jota ei saisi taajama-alueilla tehdä) ja avo-ojat laskevat kokoojaojiin, jotka kuljettavat vedet jokien kautta läheiseen järveen tai mereen, kertyy ravinnehuuhtoumaa paljon. Onneksi sitä nykyään pyritään vähentämään rakentamalla suurien vesistöjen ja laskuojien/jokien väliin kosteikkoalueita, joiden työ on suodattaa vettä puhtaammaksi ennen kuin se päätyy vesistöön.

Millä ravinnehuuhtoumaa saadaan estettyä yksittäisillä pihoilla?

• Yksi parhaista keinoista sitoa ravinteet piha-alueelle, on estää veden liian nopea liikkuminen maaperässä.

Perusajatus: Toki perustukset on edelleen pidettävä kuivina ja routimattomina ja muurit suorina myös talven jälkeen, mutta miksi muun pihan tarvitsisi olla kuiva?

Hulevedet voidaan ohjata maanpinnan kallistusten avulla istutusalueille ja istuttaa sinne kasveja, jotka imevät itseensä paljon vettä ja sen mukana tulevia ravinteita. Nämä kasvit ovat yleensä myös ns. mesikasveja, joista pölyttäjät saavat mettä. Näitä ovat mm. pajut, vadelmat, mesiangervot, rantakukka, kullero, töyhtöangervo, nauhukset, irikset (kurjenmiekka), kurjenpolvet, lemmikit ja kuunliljat muutaman mainitakseni. Ne toimivat myös siis yleispölyttäjinä piha-alueilla ja hyödyttävät myös satokasveja. Luonnossa lehtomaiset alueet ovat metsien ojituksien myötä vähentyneet ja moni ns. lehdon kasvi onkin nykyään harvinainen. Näitä pihojen kosteikkoalueille istuttaessa saisimme suojeltua monia harvinaiseksi käyneitä kasveja kuten tervaleppää.

• Mikäli pihassasi kasvaa suurempi puu, ohjaa hulevedet sen juuristoalueelle. Suuri puu vetää kuumana kesäpäivänä maasta vettä runsaasti, sitoo kasvaessaan ilmakehästä hiilidioksidia ja vapauttaa ilmaan puhdasta happea. Hyvinvoiva puu tuo pihaan varjoa ja leppoisia oleskelupaikkoja myös kuumana kesäpäivänä. Istuttamalla puun saat tehtyä myös ilmastoteon. Yksittäinen puukin toimii hiilinieluna. Hyvin vettä sitovia puita ovat mm. salavat, lepät, koivut, tammet, pihlajat, saarnet, tuijat ja kuuset.
• Osa kiveyksistä voidaan rakentaa vettäläpäiseviksi hulevesikiveyksiksi, jotka imeyttävät aina osan vedestä maaperään ja ohjaavat hulevesiviemäröinteihin vain ylijäämäveden. Näiden kivien välit voidaan myös istuttaa esim. nurmikolle, joka vaatii kasvaakseen paljon typpeä ja sitoo näin ollen veden mukana kulkevia ravinteita tehokkaasti.
• Kun hulevedet on ensin kuljetettu hulevesikiveykseltä istutusalueelle, ohjataan ylijäämävesi imeytysalueelle ja siitä hulevesiviemäriin. Mikäli mahdollista, rakenna hulevesiviemärin kokoojakaivo niin, että sen poistoputki on vähän korkeammalla. Tällöin kaivon pohjalle jää vesitila, johon voit kuivalla kaudella laittaa uppopumpun, jolla kierrättää salaojissa olevaa vettä useaan kertaan piha-alueella ja käyttää näin samaa vettä hyödyksi kastelussa useaan kertaan. Tämä vesitila on kuitenkin muistettava käydä tyhjentämässä talvea vasten, ettei kaivossa oleva vesi jäädy.
• Myös istutusalueiden alla kulkevia salaojia voi käyttää samaan tapaan hyödyksi alueiden kastelussa. Toinen keino on se, että pitkän hellejakson ja kuivan kauden lähestyessä, kokoojakaivon poistoputken päähän laitetaan poistoputken sulkeva läppä, jolloin istutusalueella kasvava kasvi voi vetää omalla juuri-imupaineellaan salaojassa olevan veden juuristoalueelleen. Tällöin salaoja ja kokoojakaivo toimivat kuten altakasteluruukun vesitila. Poistoputken päässä oleva läppä täytyy muistaa poistaa sadekauden alettua ja viimeistään ainakin syksyllä, jolloin on luontaisesti kosteampaa ja esim. ne muurin perustukset täytyy saada talven ajaksi kuiviksi.

Huom! Talon salaojiin (ränni- ja kattovedet ja sokkelin kuivatus) ei saa mennä tekemään muutoksia ja niihin ei saa ohjata pihan kuivatusvesiä! Selvitä siis LVI-ammattilaiselta ennen muutostöiden tekoa mikä salaoja on kyseessä ja voiko sitä käyttää hyödyksi kastelussa. Hulevesiä ja lumia ei saa ohjata ja varastoida toisen tontille vaan niiden säilytys ja maahan imeytys on tapahduttava oman tontin puolella.

Hulevesiä hyödyntävä esimerkki-istutus:

 Puuvartisten kasvien menestymisvyöhyke: II-III.

• Pohjamaa: savi, uusi istutusalusta hiekansekainen lannoitettu ja kalkittu multa. Istutusalueen syvyys 60-80cm, pohjalle ei ole laitettu kankaita, joten juuret pääsevät kasvamaan pohjamaahan.
• Istutusalueella on puolivarjoinen kasvupaikka. Istutusalueen koko n. 12 x 4m.

 Kasvilista:

Puut ja pensaat:                                                     

Thuja occidentalis ´smaragd´ timanttituija 1kpl.

Alnus glutinosa ´Sakari´ pilaritervaleppä 1kpl.

Philadelphus lemonei pikkujasmike 2kpl.     

Syringa x josiflexa ´Veera´ Kaarisyreeni Veera 1kpl.

Ribes nigrum vartettu mustaherukka 1kpl.  

Ribes rubrum vartettu punaherukka 1 kpl    

Cornus alba ´gouchaultii´ keltakirjokanukka 3kpl.

Dasiphora fruticosa ´abbotswood´ pensashanhikki 3kpl.

Picea abies ´echiniformis´ siilikuusi 1kpl.       

Perennat:

Aruncus dioicus isotöyhtöangervo 12kpl.

Lythrum salicaria rantakukka 14kpl

Eupatorium purpureum purppurapunalatva 16kpl.

Iris pseudacorus keltakurjenmiekka 20kpl.

Trollius europaeus (niitty)kullero 18kpl.

Ligularia dentata ´desdemoda´ kallionauhus 16kpl.

Hemerocallis hybrida ´Royal fire´ päivänlilja 12kpl.

Hosta aureomarginata keltareunakuunlilja 32kpl

Galium odoratum tuoksumatara 40kpl.

Kevättä mielessä ja pöydällä

Lauantai 26.3.2022 - Sirkku

Kevättä mielessä ja pöydällä.

Taas on tämä aika vuodesta. Menet kauppaan hakemaan jonkinlaista työkalua tai sisämaalia ja huomaat tulevasi ulos myymälästä multa- ja siemenpussien, sekä vermikuliitin, altakastelukastelumaton, kasvivalon ja koulintapurkkien kanssa. Parhaassa tapauksessa olet unohtanut ostaa sen maalin, jota varten kauppaan ylipäätään menit ja joudut tekemään uuden ostoskierroksen. Sitä se on, kasvihulluus. Se iskee joka kevät salakavalasti vaanien takavasemmalta. Pyytämättä ja yllättäen, vaikka olisit juuri edellisenä keväänä päättänyt, että ensi vuonna ei toimita näin. 

Tänä vuonna yritin rajoittaa hankintoja ja ostin vain kylvöpellettejä ja -potteja ja vain vähän siemeniä (n. 10 pussia), mutta niinhän siinä taas kävi, että huijasin vain itseäni. Jopa perheen 8-vuotias sanoi minulle kaupassa, että ”äiti, tuo ei tule onnistumaan vain noilla kylvökipoilla” ja oikeassa hän oli, kylvömultaa oli sitten haettava pussissa lisää…

Syy miksi alkuperäiset taimipotit eivät riittäneet oli jatkuva pohdintani hiilinieluista ja hulevesien sitomisesta piha-alueille, ja siitä millä saisin ihmiset kiinnostumaan puiden ja sadepuutarhojen istuttamisesta omalle tontilleen. Pihoja suunnitellessani olen huomannut monen omakotiasujan välttelevän puiden istutusta. Niistä tulevien lehtien ja roskien pelätään työllistävän liikaa. Pelätään, että juuristot ja puista tulevat "roskat" aiheuttavat ongelmia talorakenteille ja ajatellaan, että suuri puu aiheuttaa myrskyriskin pihalla kasvaessaan. Suuren puun sanotaan varjostavan pihaa liikaa ja vievän liikaa tilaa. Nämä kaikki ovat relevantteja asioita puun lajia ja lajiketta miettiessä ja mm. juuri tonttikokojen pienentymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vedensitomishaasteiden vuoksi, kasvilajikkeita kehitetään jatkuvasti. Toki lajikkeita kehitetään muidenkin syiden, kuten kasvien talvensietokyvyn ja kukinnan vuoksi, mutta myös näitä mainitsemiani asioita lajikekehittelyssä mietitään.

Olen miettinyt miten minä voisin omassa ammatissani ja omalla osaamisellani tietoutta puiden istutuksen tärkeydestä viedä eteenpäin. Halusin tehdä jotain konkreettista, niinpä päätin aloittaa yhteisen puunkasvatusprojektin perheen 8- vuotiaan kanssa. Hän on pieni puutarhuri, viljelijä ja luontoihminen sielultaan ja lähti innolla projektiin mukaan.

Kasvatuslajeiksi meille valikoitui Pinus sylvestris eli metsämänty ja Larix sibirica eli siperianlehtikuusi. Miksikö nämä? Sen vuoksi, että siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen, se vetää maasta kasvaessaan paljon vettä ja sitoo siis hulevesiä, se on pidempi-ikäinen kuin normaali metsäkuusi, sillä on upea keltainen syysväri ja talvella kyhmyräinen oksisto näyttää paljaana kauniilta sekametsässä. Siperianlehtikuusesta saadaan myös erittäin hyvin lahonkestävää lautaa ja siksi se toimii hiilivarastona vielä pitkään kasvun päättymisen ja hiilensidonnan jälkeen. Mänty taasen on aina ollut yksi minun lempipuistani. Tuulessa huojuva, paksurunkoinen puu on kaunis ja elää pitkään ja myös siitä voidaan rakentaa vaikka talon lattioita kasvun päättymisen jälkeen. Toiveenamme onkin, että ne siemenet mitkä nyt purkkeihin ja potteihin kylvimme, eläisi pitkään ja niistä tulevaa puuainesta käytettäisiin pitkäikäisten asioiden, kuten kodin rakentamiseen.

Meidän projekti alkoi maahan pudonneiden ja vielä suomut kiinni olevien männynkäpyjen keräämisellä ja niiden sisälle aukeamaan tuomisella. Männyn kävyt löytyi maasta hyvin, mutta pihamme pienet lehtikuuset ovat vielä niin pieniä, ettei niistä löytynyt käpyjä ja se suuri taas… No käpyjä kyllä löytyi, muttei tälläinen tavallinen äiti-ihminen niihin yltänyt. oli siis suunnattava katse maahan.

Mikäli sinä haluat kasvattaa puun taimia itse, on aina varminta ostaa tutkittuja ja terveeksi todettuja siemeniä ja ostaa ne virallisilta tahoilta. Esim. Mustilan arboretumista voi tilata siemeniä kappalemäärällä ja sieltä saat kaupan päälle vielä ohjeet siementen kylvöön ja kasvatukseen.

Suuntasin siis katseen puun juurelle lumiseen maahan ja sieltähän niitä alkoi löytymään. Löytyi oravan puoliksi syömä käpy ja paljon nenällisiä siemeniä, joiden arvioimme olevan lehtikuusen siemeniä. Nämä meidän kylvetyt lehtikuuset, ovat siis nyt hieman mysteerejä, lehtikuusena ne on nyt kylvetty ja mielenkiinnolla odotamme, kasvaako taimista lehtikuusia, kuusia vai mäntyjä. Oma ajatukseni on, että siemenet on 90%:n varmuudella lehtikuusia, suomu siemenen ympärillä oli näissä sen verran karkea.

 

Olohuoneeseen tuli hiilivarasto.

Maanantai 20.12.2021 - Sirkku

kokoisia kuusia "sillä silmällä". Ai niin kuin millä? No tietysti sillä, miten mikäkin yksilö sattuisi mahtumaan olohuoneeseen joulun tienoilla. Joka vuosi varaan mukaan pienen pätkän metsurinnauhaa, jolla merkitsen minusta sopivan yksilön, otan vielä varuiksi kuvan paikasta ja lähetän sen miehelleni, jonka vastuulla itse kuusen haku metsästä sitten joulun alla on. Toki osaisin kaataa kuusen itsekin, mutta perinteet ovat perinteitä. Tämä on isän ja lasten juttu ennen joulua.

Meillä kuusen haku suoritettiin viime lauantaina. Ja niin kuin aina ennenkin, metsästä on tuotu ihan eri puu kuin minkä olin käynyt etukäteen merkkaamassa. Tällä kertaa se oli tuotu jopa kokonaan eri palstalta, joten nyt selitykseksi ei käynyt se perinteinen "hirvi oli vissiin syönyt merkkausnauhat". Meillä miehen kanssa on selkeästi täysin eri mietteet siitä millainen puu kotiin sopii ja hänen valintansa osuu aina ns. metsänhoidollisesti järkeviin kuusiin, eli niihin puihin, jotka syystä tai toisesta on syytä muutaman vuoden sisään muutenkin kaataa. Kokemusta männävuosilta on mm. niin tiiviisti koivun tyvellä symbioosissa kasvaneesta kuusesta, joka sisään tuotua alkoi erittämään kuusen tuoksun sijasta koivun tuoksua! Yleensä kuuset ovat myös jotenkin toispuoleisia, eli puun takana on kasvanut toinen puu ja sieltä sivulta puuttuvat oksat. Tämä ei sinällään haittaa, koska meillä kuusi on paikassa, jossa sitä ei katsella joka suunnalta. Tämän vuoden kuusi on haettu aukkopaikalta ja se on tuuhea ja nätti, mutta kuusta kuusenjalkaan sovitettaessa ihmeteltiin yhdessä, miksi kuusi on koko ajan vinossa, vaikka jalkaa kuinka säädettiin. Lopulta älysimme siirtää katseet runkoon ja sieltähän se syy löytyi. Runko on syystä tai toisesta kasvanut mutkalle, joten metsänhoidollisesti järkevä poisto oli siis tämäkin. Ei olisi tullut suoraa tukkia tuostakaan. Antaa hänen siis kukoistaa nyt hetki meidän olohuoneessa. 

Oma äitini on kertonut haikeana kerran, että joulukuusikuvista huomaa aina lasten kasvamisen, vaikka kuvissa ei olisi lapsia näkyvissäkään. Hän näytti minulle kuvakansiosta kuvia eri vuosilta ja totta se oli. Oli kuvia kuusista,

joissa yli puolet koristeista oli laitettu alaoksille, pari vuotta näistä kuvista eteenpäin oli koristeltu jo yli puolet kuusen korkeudesta ja seuraavina vuosina oltiin saatu koristeita jo kuusen yläosaankin. Kuusikuvista näkyy myös se, milloin mummilan kuusen koristelun olivat aloittaneet seuraavan sukupolven koristelijat. Siitä päivästä pitäen meillekin otettiin tuo perinne käyttöön. Koristeltu joulukuusi on mitä tarpeellisinta kuvata joka vuosi! Omat lapseni ovat ikähaitarilla kouluikäisestä työssäkäyvään, joten meillä koristeita on jo aikalailla koko puussa, mutta luoja tietää, että niitä koristeita ja niiden myötä muistoja on paljon, eikä mitään saa tietenkään jättää kuusesta pois. Niinpä meillä on tänäkin vuonna kuusi iloisen kirjava, niin että lähes silmiin sattuu.

Aiemmissa blogiteksteissä olen miettinyt pölyttäjiä, hiilinieluja ja lahopuuta ja tämä meidän vinossa kasvanut pieni joulupuumme mahtuu varsin mainiosti samaan blogisaagaan.

Tämä kuusi oli metsäaukolle kasvanut. Varmasti en pysty sanomaan, että oliko hänet istutettu vai oliko puu siemenestä kasvaneita. Kuusen ympäristöstä oli niitetty heinät ja puunvesat säännöllisesti joko ihmisen tai eläinten toimesta. Tämä on edesauttanut kuusen tasaista ja tuuheaa kasvua. Tällä yksilöllä ei ole ollut varjostavia puita ympärillä, koska kirjanpainaja oli vienyt alueen isot ja vanhat puut ja ne oli jouduttu kaatamaan. Siksi pikkukuusen ei ole ollut tarpeen kasvattaa suuria vuosikasvuja ylöspäin ja se on voinut keskittyä tuuheutumiseen. Sen oksien kärkiä ovat saattaneet napsia eläimet lumisena talvena ravinnokseen, se on saattanut tarjota turvapaikan pikkulinnuille, oraville ja jäniksenpoikasille. Se on haukkonut ilmakehästä hiilidioksidia ja varastoinut sen runkoonsa ja neulasiinsa. Se on käyttänyt maaperästä vettä ja ravinteita kasvaessaan kokoa ja käyttänyt niitä yhteyttämiseen ja vapauttanut samalla ilmaan happea. Nyt se on muuttunut väliaikaiseksi hiilivarastoksi, jota säilytetään meidän olohuoneessa. Loppiaisen jälkeen poistetaan koristeet ja puu siirtyy takaisin ulkoilmaan. Silloin vien sen lahopuuaitaani, jossa se saa toimia pörriäisten lepopaikkana ja kotina. Siellä meidän pieni joulupuumme toimii vielä hitaasti maatuvana hiilivarastona ja saa hyvää aikaan ympäristössä. Kun pörriäiset lisääntyvät, tulee pihaan myös pikkulintuja jotka syövät hyönteisiä, tämä taas houkuttelee paikalle pienpetoja ja suurempia petoja. Metsäaukolle tämän kaadetun puun kannon viereen taas jäi toinen puu kasvuun, jolle riittää nyt maassa enemmän ravinteita, vettä ja valoa ja se saa keskittyä kasvamiseen ilman ,että tarvitsee kilpailla kasvutilasta. Sellainen se on, meidän pienen joulupuumme tarina. Voisi ehkä sanoa, että pienellä puulla on suuri arvo. Ja ei vain meille ihmisille joiden olohuoneessa se nyt on, vaan myös luonnolle yleensä.

Viimeisen kuvan myötä,

Voihan hiilinielu!

Keskiviikko 6.10.2021 - Sirkku

Hiilen sidontaa ja muuta puutarhurin normiarkea. 

Omassa työssäni saan käydä vierailemassa erilaisissa pihoissa lähes kaikentyyppisissä kasvuympäristöissä mitä Etelä-Suomesta löytyy. On tiukasti rakennettua ympäristöä taajamassa ja taajaman ulkopuolella, boheemeja ja lähellä luonnontilaista kasvua olevia pihoja, sotien jälkeen rakennettuja pihoja, jotka perustuvat hyötykasvien viljelyyn ja kansan ruokkimiseen ja lasten vitamiinien saantiin. Vastaan on tullut myös niitä betonilähiöitä, joihin halutaan tuoda vihreää seinille, katoille ja parvekkeille ja ollaan kiinnostuneita näiden kasvien huleveden sitomiskyvystä.

Monista asioista on pihoissa keskusteltu. Varsinkin luonnon monimuotoisuuden palautus tai ennallistaminen kiinnostaa nyt monia ja pölyttäjistä sekä niiden tarvitsemista puutarhoista puhutaan jo melko säännöllisesti. Olinkin jo vähän miettinyt, että perusasiat alkavat löytymään itseltä jo tietopankista, mutta väärässä olin. Olen toiminut yrittäjänä jo vuodesta 2009, mutta vasta tänä syksynä on tullut vastaan ensimmäiset asiakkaiden kysymykset ja pohdinnat hiilinieluista omalla piha-alueella. Toki tiedän hiilinieluista ne pohjatiedot, mitä mediassa vastaan tulee, mutta yksittäisten puiden hiilidioksidin sidontamääristä minulla ei ollut hajuakaan. Asia on mielenkiintoinen ja päätinkin käyttää tänään toimistotyöpäivän itseni kouluttamiseen. Onneksi korona-aika on tuonut monet kurssit nettiin ja lyhyelläkin työpäivän suunnittelulla saa hankittua itselleen asiaan koulutusta. Tässä hieman referointia perustietoihin kasvien hiilensidontakyvystä sekä hiilinieluista.

Miten hiili liikkuu ympäristössämme? 

• Jokaiselle on varmasti koulun biologian tunneilta tuttu kaaviokuva auringosta, maaperän vesivarannoista, omenapuusta sato-omenoineen, sekä hiilidioksidi- ja happimolekyyleistä. Yhteyttämisestähän siinä puhuttiin. Kasvit ottavat ilmakehästä hiilidioksidia, juurilla maasta vettä ja ravinteita ja muuttavat ne sokereiksi satoon. Puilla glukoosi muuttuu edelleen muiksi aineiksi, kuten selluloosaksi. Samalla ilmaan vapautuu vesihöyryä ja happea. Kasvi tarvitsee myös valoa ja lämpöä yhteyttääkseen.
• Yhteytysprosessissa kasviin tulleet hiilimolekyylit varastoituvat kasviin. Jokainen kasvussa oleva kasvi toimii siis hiilinieluna, eli kasvi kasvaessaan haukkoo hiilimolekyylejä ilmasta pois. Näissä kasveissa hiilinielun haukkomat hiilimolekyylit siis varastoituvat eli muuttuvat hiilivarastoiksi. Hiilivarastoissa hiilidioksidi on säilössä siihen saakka kunnes se sieltä vapautuu/ vapautetaan esim. polttamalla tai aineksen lahoamisen yhteydessä.
• Mikäli puuaines haketetaan tai kasvin kuihtuvat osat jätetään maahan karikkeeksi, toimii se lyhytaikaisena hiilivarastona. Hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina karikkeen maatuessa.
• Hiiltä on maaperässä myös fossiilisissa hiilivarastoissa. Nämä ovat maaperässä olevia ikiaikaisia fossiilisia polttoaineita kuten esim. öljy. Ihmisen toimesta näitä varastoja on alettu käyttämään ja niitä ei saada koskaan maaperään takaisin. Näiden polttamisesta ilmakehään tulee lisää mm. hiilidioksidia, josta osa sitoutuu kasveihin, osa meriin ja osa maaperän pintaan. 
• Myös ihmisten ja eläinten hengityksestä ja elämisestä tulee hiilidioksidipäästöjä, joka kasvien tulisi saada varastoitua itseensä.

Miksi hiilidioksidilla on väliä? 

• Hiilidioksidi sitoo itseensä auringon lämpöä ja on näin ollen kasvihuonekaasu.
• Maapallon liika lämpeneminen taas aiheuttaa ihmisille, eläimille ja kasveille ääriolosuhteita. Ruuan viljeleminen hankaloituu, eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät yms.
• Koska fossiilisia polttoaineita käytetään ihmisen toimesta yhä enenevässä määrin on hiilidioksidin määrä lisääntynyt ilmakehässä, joka siis lämpenee liikaa.

Nämä ovat niitä pohjatietoja mistä lähdetään hiilensidonnan korjaustoimia selvittämään piha-alueilla, siis sitä, mitä meistä jokainen voi omassa elämässään ja elinympäristössään tehdä jotta saisimme kompensoitua meidän aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

Miksi vain puista puhutaan hiilinieluina?  

• Kuten edellä totesin, kaikki kasvit toimivat hiilinieluina kasvunsa ajan. Pensaat sekä ruohovartiset kasvit sitovat itseensä hiiltä myös, mutta niiden aktiivisen kasvun aika on hyvin paljon lyhyempi kuin perinteisen Suomalaisessa metsässä kasvavan puun kasvuaika on.
• Kasvi sitoo itseensä hiiltä kasvukauden aikana eli pääsääntöisesti silloin kun maa ei ole jäässä ja juuret saavat maaperästä vettä ja kasvi pystyy lehdistään tai neulasistaan haihduttamaan saadun veden vesihöyrynä ja happena ilmakehään. Tarvitaan siis myös lämpöä ja vettä, jotta yhteytys toimii.
• Varsinkin kovimmassa kasvuvaiheessa oleva kasvi sitoo itseensä hiiltä tehokkaasti, koska silloin sen yhteytys on kaikkein kiivainta. Kuten lapsilla kasvupyräyksen aikana, silloin tarvitaan vettä ja ravinteita runsaasti, jotta rungosta tulee vahva, sama toimii myös puilla ja pensailla. Kasvuvaiheen mentyä ohi, puun hiilinielukyky pienenee ja vanhat metsät toimivatkin lähinnä hiilivarastoina.
• Kasvin hiilensidontakyky vaihtelee vuosittain. Kesä jolloin vettä ja lämpöä on ollut riittävästi, kasvu ja hiilinielu on suuri. Kuivana ja kylmänä kesänä hiilinielu ja kasvu pienenee.
• Lämpiminä ja sateisina syksyinä metsä on hiilen lähde. Kuihtuvat kasvien osat varisevat maahan ja hajotessaan ne vapauttavat maaperään ja ilmakehään hiilidioksidia, jolloin yksittäisen puunkin hiilivarasto pienenee. 

Onko yksittäinen puu vain hiilinielu vai voiko kasvin kasvattaminen rasittaa luontoa? 

• Taimituotanto, maanmuokkaus niin metsän uudistamisen kuin taimikasvatukseen tarvittavan maamassan yhteydessä, taimien kasvatuksen kasteluvesien ravinnevalumat, taimikasvatuksen mahdollinen lämmitys, koneiden käyttö ja maanpinnan rikkoutuminen hakkuissa, sekä puutuotteiden valmistus, jalostus ja kuljetus lisää sekä suoria hiilidioksidipäästöjä, että tuottavat myös muita ympäristökuormituksia kuten vesistöjen rehevöitymistä tai happamoitumista.
• Eri puun jalostuksen tuotemuodot muuttavat hiilen kierron nopeutta, se ei tuo kiertoon uutta hiiltä.
• Lahoamisesta ja polttamisesta tulee ilmakehään puuhun varastoituja hiilidioksidipäästöjä.
• Kasvien hiilensidonta- ja ravinteiden sidontakyvyn vuoksi pitkäikäisten kasvien kasvattaminen hiilinieluiksi kuitenkin kannattaa.

Paljonko puu voi sitoa ilmakehästä hiilidioksidia? 

• 1kg puuta tarvitsee kasvaakseen keskimäärin 1,55kg ilman hiilidioksidia ( lähde: www.metsagroup.com).
• Ilmakehästä sitoutuneen hiilen määrä kotimaisilla puulajeilla on n. 50% puun kuivapainosta. Havupuun kuivapaino on lajista riippuen 380-403kg/m3, jolloin havupuuhun on sitoutunut n. 195kg hiiltä eli 715kg hiilidioksidia (lähde Luonnonvarakeskus ja Hamberg, Henttonen ja Tuomainen 2016, s.18-19).
• Rakentamisen esimerkkinä: 1m2 puuseinää varastoi 80kg hiiltä ja aiheuttaa 30kg:n hiilidioksidipäästöt. Tätä kun verrataan 1m:n betoniseinään, joka rakennettaessa päästää ilmoille 120kg:n hiilidioksidipäästöt, ero on huikea. Sidotun hiilidioksidin määrä on siis sama, mutta puussa se on hiilivarastossa ja vapautuu ilmaan hitaammin.

Mitä kasveja minun kannattaa kasvattaa, jotta saan toimivan hiilinielun? 

• Yksityispihoilla hiilensidonnassa olisi tärkeintä muistaa piharakentamisen perusohjeet: 

1. Oikeat kasvit, oikeaan paikkaan. Ei hutiostoja.
2. Huolla ja hoida pihaa säännöllisesti. Säännölliset ja oikein tehdyt leikkaukset, saavat puuvartiset kasvit kasvamaan kymmeniä, jossei satoja vuosia. Mikään piha ei pysy kauniina ilman ylläpitoa, kun pihaa rakentaessa käytät hieman enemmän aikaa ja rahaa pihan suunnitteluun on ylläpito helpompaa. Mitä harvemmin joudut kerran rakennettua pihaa muokkaamaan, sitä paremmin hiilivarastot pysyvät paikoillaan ja sitä vähemmän aiheutat toimillasi hiilidioksidipäästöjä.
3. Mikäli haluat kasvattaa puun nimenomaan hiilensidontatarpeisiin ja hiilinieluksi valitse puu, joka pihaasi sopii kokonsa ja maaperätarpeensa puolesta ja jolla olisi tilaa kasvaa paikallaan jopa satoja vuosia.

• Metsästä tekee hyvän hiilinielun se, että metsän kasvaminen on pensaiden ja ruohovartisten kasvien kasvua hitaampaa ja silloin kasveihin sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin siitä vapautuu ilmaan.
• Puut sitovat hiiltä runkoon, oksistoon, juuriin ja lehtiin/neulasiin.
• Puut voivat kasvaa paikoillaan 40 vuodesta useaan sataan vuoteen.

1. Lyhytikäisistä puista puhutaan kun puu kasvaa alle 100 vuotiaaksi ja on silloin kaatokunnossa. Nämä puut ovat kovan kasvuvauhdin puita ja ne sitovat keskimääräistä enemmän hiiltä itseensä/vuosi. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että ne myös vapauttavat hiilen nopeammin takaisin kiertoon. Näitä puita on mm. rauduskoivu, leppä, haapa, salavat ja pihlaja.
2. Havupuut kuten lehtikuuset, metsäkuuset eri muotoineen, metsämännyt ja katajat kasvavat hitaammin, jolloin niiden vuotuinen hiilinielu voi olla pienempi, mutta ne saattavat kasvaa paikallaan useita satoja jos ei jopa tuhansia vuosia. Havuista nuorena nopeimmin kasvava taitaa olla siperianlehtikuusi, joka siis sitoo hiiltä tehokkaasti ensimmäisinä kymmeninä elinvuosinaan, mutta toisaalta, se myöskin vapauttaa hiilidioksidia joka syksy kun se tiputtaa neulasensa maahan. Kataja taasen kasvaa todella hitaasti, vain muutamia senttejä vuodessa, mutta vanhin kataja taitaa olla yli 2000 vuotta vanha jolloin kasvuaika ja hiilinieluaika on todella pitkä.

Muutamia esimerkkejä hiilen varastoitumisesta ja vapautumisesta takaisin kiertoon: 

Leppäpuusta tehdyt saunan lauteet: 

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna olo n. 60 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilimäärän lasku varastossa.
3. Hiilivarasto (lauta), vapautuva hiilidioksidi ja fossiiliiset polttoaineet (työvaiheet)
4. Käytössä oleva laude on hiilivarasto.
5. Huonokuntoinen, poistettu laude on joko hiilidioksidin lähde (poltto) tai lyhytaikainen hiilivarasto (haketus, maatuminen ja hitaasti vapautuva hiilidioksidi). 

Koivupuulämmitys talossa:

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna 100-120 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilimäärän lasku varastossa.
3. Puu hiilivarastona n. 1 vuoden eli puun kuivumisen ajan.
4. Polttaminen jolloin hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään.

Puurakennus mäntylauta. 

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna 100-200 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilinielun lasku varastossa.
3. Kaato, kuljetus ja sahaus fossiiliset polttoaineet ja vapautuva hiilidioksidi.
4. Puu hiilivarastona useita kymmeniä vuosia.
5. Jossain vaiheessa huonokuntoisten puuosien poisto. Näille poltto, haketus tai maatuminen jolloin hiilidioksidi vapautuu.

Vielä muutamia puutarhurin pohdintoja asiasta. 

Huh, huh. Nyt oli niin iso tietopaketti ja asiakokonaisuus, että tätä joutuu puutarhurikin vähän mielessään sulattelemaan ja pyörittelemään. Päällimmäinen ajatus minulla on se, että Suomessa on kasvatettu hiilinieluja jo kauan ennen hiilinielun keksimistä, mutta eihän se asia taida olla niin yksinkertainen? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joskus tuntuu että se 1800 luvun viljelijä on osannut tehdä asiat oikein. Ei käytetty kuin karjan lantaa, työt tehtiin hevosella, ei käytetty fossiilisia polttoaineita ja oltiin omavaraisia. Ainoa huono puoli olisi nykyisin se, ettei silloin ruoka riittäisi kaikille ja omaakin ruoka-aineympyrää joutuisi pienentämään melkoisesti. Ehkä on vain löydettävä keskitie ja sen voi vaikka aloittaa istuttamalla pihaan puun.

Jätin tässä referoinnissa mainitsematta kaikki ne standardit ja tahot jotka näihin hiilinieluasioihin vaikuttaa ja keskityin perusteisiin. Tämä referointi on nyt kokonaisuudessaan tekstitiedosto ja taidan palata tähän aiheeseen kuvien kanssa myöhemmin kun olen saanut asiat pohdittua oikein päin päässäni.

Lähteet:

www.metsagroup.com , www.UPM.com, www.luke.fi , Luontoon lehden, ylen sekä Metsä-lehden artikkelit useilta eri vuosilta. 

Perustetaan niitty.

Tiistai 31.8.2021 - Sirkku

Perustetaan niitty puutarhurin pihaan.

Siinä se on. Minun keväällä kasaamani lahopuuaita.

Olen koko kesän aikonut kylvää aidan ympärille monivuotisensä kukkaniityn. Kuivan ja kuuman kesän vuoksi siirsin kukkaniityn kylvöä aina niihin seuraaviin sateisiin, joita ei koskaan kuulunut.Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska parhaat ajat monivuotisen niityn kylvöön ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy. Molemmat ajankohdat ovat luontaisesti kosteita, eikä kylvön jälkeistä maaperän kastelua välttämättä tarvita. Viime viikolla saimme Etelä-Suomeenkin vettä runsaasti ja nyt pienen poutajakson tultua ajattelin vihdoin kylvää siemenet maahan.

Valitsin niittysiemenseoksen joka sisälsi sekä 

yksivuotisia, että monivuotisia kasveja. Johtuen kesästä, yksivuotiset eivät nyt ehdi sieltä tulla, mutta monivuotisille kasveille kylvöaika on mitä parhain. Maassa siemenet saavat talven aikana kylmäkäsittelyn ja lähtevät sitten keväällä kasvuun. Yksivuotisista kasveista ei kasvuunlähtö takeita ole ja siksi kylvänkin ruisunikon vasta ensi keväänä. Valitsin kasvit jotka pärjäävät puolivarjoisessa maaperässä, jossa pohjamaa-aines on pääsääntöisesti savea. Paikka on melko pintakuiva, koska vieressä on havupuumetsä jossa isot kuuset imevät vettä maaperästä.

Aloitin niityn kylvön rikkomalla pohjamaan pinnan. Pohjamaa oli murustuvaa savea, johon vanhat maatilan perunannostotyövälineet ottivat helposti. Minun kylvöperiaatteena on ns. laikutus. Koska tältä alueelta on jouduttu kaatamaan vanhaa puustoa myrskytuhojen vuoksi pois, on kuusien oksistojen alueelta löytynyt sopivaa rikkaruohotonta maaperään johon niittykasvit voidaan kylvää.

Oma kokemukseni on, että niittykasvit harvoin jaksavat taistella kasvutilasta heinän kanssa, joten jos sinulta ei metsämaaperää löydy valmiina, voit laikuttaa myös nurmikkoalaan niittykasveille tilaa. Silloin kuitenkin heinä kannattaa poistaa kylvöalalta kokonaan. 

Tässä kohteessa rikkaruohoton maaperä kertoo myös varmasti muutakin. Maaperä on kuusista tippuneista neulasista happamoitunut ja niittykasveille se saattaa olla liian hapan. Päädyinkin siihen, että maaperän pH:ta on syytä muuttaa kylvön yhteydessä.

Niittykukkien siemenet ovat niin pieniä, että kylvö helpottuu huomattavasti kun siemenet sekoitetaan hienoon hiekkaan. Tämän hienompaa hiekkaa ei meiltä löytynyt, mutta hyvin kylvö onnistui tälläkin hiekalla.

Hiekka oli myös kosteaa jolloin pienet siemenet tarttuivat hiekanjyvien pintaan. Näin hiekka toimii myös siementen katteena, eikä siemeniä tarvitse erikseen peittää kylvön jälkeen. Peittämistä siemenille ei yleensäkään suositella.

Luonnonkasvien maaperää ei yleensä kannata lannoittaa kylvön yhteydessä. Niittykasveja ei myöskään kannata kylvää uuteen lannoitettuun ja kalkittuun multaan, se on monesti liian vahvaa luonnonkasveille ja niiden talvensietokyky heikentyy liiasta typestä maaperässä. 

Niittykasvit pitävät happamasta maaperästä joka Suomen metsissä vallitsee, siksi niitty kannattaakin kylvää paikkaan mihin ei ole tuotu parin viime vuoden aikana uutta multaa. Myös kompostit kannattaa käyttää mielummin puutarhakasveille.

Tällä kertaa maaperä oli liian hapan niittykasveillekin ja siksi päätin muuttaa maaperän pH:ta. Kylvön jälkeen levitin kylvöksen pintaan puhdasta puun tuhkaa, jota meiltä tulee saunan uunista. 

Tuhka on kalkkiraetta voimakkaampi emäs ja sitä voidaan levittää kalkin sijasta maaperään, huomioiden kuitenkin kyseisen kasvin vaatimukset maaperän pH:n osalta. Esim marjapensaan tuhkamääräksi/ kasvukausi riittää n. 2dl puhdasta puun tuhkaa. Tämän ämpärillisen levitin nyt noin 100m2 metsänpohjaa ja sammaloitunutta nurmikkoa. Tämän jälkeen aluetta ei enää kalkita ennen kuin parin vuoden kuluttua ylläpito kalkituksella.

 

Keräsin sisälle kuivumaan kehäkukkien siemeniä, jotka kylvän alueelle ensi keväänä nyt kylvöä odottamaan jääneiden ruisunikkojen kanssa. Aion lisätä kevään kylvökseen myös niitä yksivuotisia kasveja jotka nyt jäivät myöhäisen kylvön vuoksi alueelle tulematta.

Tavoitteena minulla olisi saada pihaani koko kesän pölyttäjiä houkutteleva kukkaniitty,  jonka hoidoksi jatkossa riittää se, että syksyllä kukintoajan jälkeen, käyn niittämässä sen alas poutajakson aikana. Annan niittojätteen ensin kuivua muutaman päivän ja sitten ravistelen siemenet maaperään. Tämän jälkeen kasvin varret ja lehdet haravoidaan kompostiin. Niittojätettä ei kannata jättää maaperään, se tukahduttaa alleen uudet kukat jotka niitylle tulevat taas seuraavana vuonna.

Pölyttäjiä pihaan.

Perjantai 30.4.2021 - Sirkku

Hei!

Kevät tuntuu junnaavan tänä vuonna paikoillaan ja ulkona on vallinnut perinteinen vappu- tai juhannussää, räntää ja vettä siis tiedossa. Puutarha-alan ammattilaiselle viileä kevät on antanut aikaa hoitaa kaikki lumikinoksen alta paljastuneet pensasvauriot ilman, että päivä on venynyt ympäripyöreäksi, mutta pikkuhiljaa olisi kiva päästä siirtämään katsetta puutarhan kesätöihin kevättöiden sijasta. Tomaatin taimet alkavat olla sen korkuisia, että mieluusti veisin ne jo kasvihuoneeseen, mutta vielä en ole muuttoa uskaltanut tehdä. Pakkasöitä on ollut täällä etelä-Suomessakin koko viime viikon, joten muuttoa kannattaa vielä odotella, vaikka kasvihuoneessa olisikin lämmitys. Hedelmäpuut ovat lähes talvitilassa ja uskon, että vaatii vähintään viikon lämpimän ilman jakson, ennen kuin kasvu- ja kukinta lähtee käyntiin.

Vedin menneenä talvena useampia puutarhakursseja ja lähes kaikissa kursseissa minulle tuli kysymyksiä sadon lisäämisestä omalla piha-alueella ja siitä voisiko pölyttäjiä jotenkin houkutella satokasvien luokse ja samalla toimia omalla pihallaan niin, että tulisi suojelleeksi hyönteisiä. Pölyttäjien luontainen elintila on kaventunut luonnon niittyjen ja niissä kasvavien kasvien vähennyttyä ja rakennetun ympäristön lisäännyttyä. Ojan- ja teiden pientaria niitetään kesäisin ja samalla vähenevät ne kostean paikan kasvit, joista pölyttäjät saisivat runsaimmin mettä myös kuivina kesinä. Kevään hitaasti edetessä onkin ehkä hyvää aikaa miettiä hetki pölyttäjiä? Viime blogikirjoituksessani keskityin pölyttäjien hyvinvointiin lahopuun lisäämisen näkökannalta, nyt on ehkä syytä miettiä muita kasvivalintoja ja pihan hoitotapoja millä pölyttäjien elinolosuhteita voitaisiin lisätä yksityispihoissa.

Pihan istutusalueiden monimuotoistuminen lisää pölyttäjien hyvinvointia:

Kuva oikealla: www.pihatimpuri.fi , hyönteishotelli.

Pölyttäjien hyvinvointi piha-alueella on useamman osatekijän summa. Tässä muutama esimerkki, millä jokainen meistä pystyy auttamaan pölyttäjiä omalla piha-alueellaan:

• Huolehdi, ettei hulevedet liiku pihassasi liian nopeasti, vaan imeytä sade- ja sulamisvedet piha-alueelle tekemällä pihaasi kostean kasvupaikan istutusalue johon hulevedet ohjataan pintakallistuksilla. Vedet imeytetään ensisijaisesti tälle alueelle ja vasta ylijäämävesi ohjataan joko hulevesiviemäreihin tai ojiin. Tällä vähennetään hukkalannoitusta eli kontrolloidaan typpi- ja fosforivalumia ja vähennetään näin ollen myös vesistöjen rehevöitymistä. Meistä jokainen voi vesistöjen hyvinvointiin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen tällä tavoin vaikuttaa. Aina sen muutoksen ei tarvitse lähteä isosta toimijasta kuten maatilasta.
• Huolehdi, että pölyttäjille riittää ruokaa koko kasvukauden ajaksi. Alkaen kevättalvesta ja jatkuen ensimmäisiin syyspakkasiin. Istuta kasveja, jotka tuottavat mettä ja antavat pölyttäjille sopivasti lepopaikkoja ja suojaa. Pölyttäjiä houkuttelevat myös kasvien voimakkaat värit ja kukintojen tuoksut. Kasvivalinnoilla on siis merkitystä.
• Pölyttäjät pitävät boheemimmasta puutarhanhoidosta. Ole siis luvan kanssa hieman laiska puutarhuri ja jätä piha-alueelle paikkoja, joita et siivoa ja hoida niin usein. Tällä saat pihastasi myös helppohoitoisemman. Puiden alla ei tarvitse olla nurmikkoa (eikä puut siitä nurmikosta juuristollaan myöskään pidä), vaan kylvä sinne niittykasveja tai istuta perennoja.
• Kaikki kasvit hyötyvät ristipölytyksestä, mieti kasvien paikkoja ja sitä mitä kautta tuuli useimmin käy pihaasi. Satokasveja ja pölyttäjien houkutuskasveja kannattaa laittaa sekaisin ja tehdä tärkeimmästä pölytysalueesta kohtuullisesti tuulensuojainen paikka, jotta pölyttäjät jaksavat pölyttää mahdollisimman monta kukkaa yhdellä lentokerralla.
• Voit myös tuoda pihaasi pölyttäjille lepopaikkoja eli ns hyönteishotelleja. Näitä voit ostaa valmiina kaupasta tai nikkaroida itse mieleisesi. Hyönteishotelli kannattaa kiinnittää kiinteään rakenteeseen kuten esim. autotallin varjoisalle seinustalle kiinni. Muista vain jättää hotellin ja seinän väliin ilmarako. Elävään puuhun hotellin voi laittaa vain jos se roikkuu oksasta, mikään puu ei kestä runkoon naulattua hyönteishotellia. Mikäli kiinnität hyönteishotellin runkoon kiinni muulla tavoin, muista tarkastaa kiinnitykset säännöllisesti, etteivät ne vahingoita puun runkoa millään tavalla.
• Tuo pihaan pistiäisten pesän tekoon tarvitsemaa lahopuuta ja jätä kaadettujen puiden ja pensaiden kantoja piha-alueelle. Esim. kaadetun koivun kannosta saa hyönteisille keväällä mahlabaarin jossa levähtää.
• Pölytystä voi myös lisätä tuomalla piha-alueelle esim. mehiläispesän. Huomioithan kuitenkin että mehiläinen suojelee pesäänsä aloittamalla pölytyksen muutaman sadan metrin päähän pesästään. Pölytystehokin tuolloin menee sinne. Lisätietoja mehiläistarhauksesta saat Suomen Mehiläistarhaajien Liitosta www.mehilaishoitajat.fi. 
• Vältä hyönteisruiskutustoimia. Ruiskuta tuholaisia vain pitkän harkinnan jälkeen ja kaikkia varo-ohjeita noudattaen. Muista että kasvi pystyy taistelemaan itse tuholaisia vastaan mikäli lannoitus ja vesitalous on kohdillaan, maaperän pH on kasvin kasvulle sopiva, istutusalue ja kasvin oksisto on riittävän ilmava ja leikkaus- sekä muut hoitotoimenpiteen on tehty oikea-aikaisesti, oikealla tekniikalla ja säännöllisesti.

Pölyttäjiä houkuttelevia kasveja:

Keväällä kukkivat:

• Pajut (tärkein kevättalvella kukkiva), leppä, vaahtera, hedelmäpuut, orapihlaja, isotuomipihlaja, hevoskastanja, aronia, pähkinäpensas ja marjapensaat. 
• Leskenlehti, voikukka, mansikka, mustikka, vuokot, metsätähti, kevättähti, lumikellot, helmihyasintit (helmililja), krookus, kevättaskuruoho ja narsissi.
• Mätäsleimut, rönsyleimut ja tarhakylmänkukat. 

Kesällä kukkivat: 

• Lehmus, vadelma, karhunvatukka, puolukka, juolukka, ruusut, hanhikit, humala, jasmike, hunajamarja, köynnöshortensia ja köynnöskuusama.
• Maitohorsma, ajuruoho (timjami), mäkimeirami, laukat, unikot, salvia, valkomesikkä, tähkälaventeli, tädykkeet, apilat, koiranputket ja muut putkikasvit, mesiangervo, perhoangervo, huiskuangervo, virnat, kurjenpolvet, ampiaisyrtit, voikukat, kellokukat, päivänkakkarat, kärsämöt ja liljat.
• Herneet, pavut, hunajakukka ja iisopit. 

Syksyllä kukkivat: 

• Kehäkukat, auringonkukat, yrtit kuten sitruunamelissa, minttu ja basilika, malvat, malvikit, reseda ja siniviuhka.
• Pensasangervot, ruusut, hortensiat ja kanervat.
• Tarhasalkoruusu, rantakukka, ohdakkeet, kultapiisku, punatähkä, punahattu, punalatva, asterit, nauhukset, syysmaksaruohot, syysmaitiainen ja kultapallo.

Minun pihassani: 

Omassa pihassani on luontainen kosteikko alue, jossa notkon pohjalla kosteus tulee osittain valumavesinä, kahteen suuntaan tulevista jyrkistä rinteistä. Todennäköisesti alueella on myös lähteitä, josta nousee pohjavettä ylös. Tänne alueelle tuli myös myrskytuhoja vanhaan puustoon, joka vaikutti veden liikkumiseen. Vesi seisoo tuolla myös kuivana kesänä ja sinne onkin istutettu ensihätään hopeasalavia ja verivaahteroita valmiiksi hieman isompina kasveina, jotka viihtyvät tuolla harjuun istutettuna ja alkavat sitoa vettä ja ravinteita luonnostaan itseensä. Myöhemmin istutimme myös koivuja ja metsäkuusia. Tavoitteena olisi saada alueelle monimuotoinen ja eri-ikäisistä puista koostuva pihametsä, jonka juuristolle voisi kylvää metsäkukkaniityn. Monia metsäpohjan niittykukkia sieltä jo löytyykin, mutta suuntaan blogin kirjoituksen jälkeen www.niittysiemen.fi sivustolle etsimään mieleistäni niittykukkaseosta. Haluan alueelle varsinkin maitohorsmaa, lemmikkiä ja muita pölyttäjiä houkuttavia mesi- sekä lehdon kasveja, joita alueella ei tällä hetkellä löydy vanhan, kaatuneen havukasvuston vuoksi. Havut toki tuovat piha-alueelle suojaa ja ovat ikivihreitä, mutta niistä tippuvat neulaset myös happamoittavat maaperää. Onneksi kuitenkin perinteiset Suomen metsäkasvit kestävät happaman maaperän, eikä pihametsän maaperän pH:ta tarvitse lähteä muuttamaan. Lisääntynyt valo auttaa näiden kasvuun lähdössä.

Kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu ja pihatimpuri.