Hyvää (puutarha)yrittäjän päivää!

Torstai 5.9.2024 - Sirkku

Hyvää yrittäjän päivää!

Sitä näin puutarhayrittäjänä törmää monesti siihen, että läheiset, tuttavat ja tuntemattomat ajattelevat puutarhurin viettävän työpäivänsä puuhastelemalla kasvien parissa. Tottakai, tämä on todellisuutta silloin tällöin, mutta kokonaisen päivän käyttäminen ko. toimintaan on harvinaista. Ainakin minun tapauksessani. Yrittäjän arki on suurelta osin täysin muuta. Viime- ja tämä viikko toimivat tästä hyvänä esimerkkinä.

 Listasin alle viimeisen kahden viikon työpäivien kulkua: 

• Viheralueiden hoitotyöt: nurmikon leikkaus, siimaus, kitkentä, kastelu ja syyslannoitus. Sorttiasemalle kitkentäjätteiden vieminen. 
• Työmaapalaverit 1 paikan päällä ja 3 etänä.
• Sähköposteihin vastaaminen. 
• Puunkaato ja sen raivaus. 
• Pihaneuvonta puhelimitse sekä asiakkaalle, että urakoitsijalle. 
• Pihakonsultointi. 
• Pihaneuvonta myymälässä. 
• Kasvitilaukset, haku ja istutukset. Viherrakentaminen. 
• Laskutus ja kirjanpito. 
• ALV muutokset ja siihen liittyvät työt. 
• Mainoksen suunnittelu- ja julkaisu, some ja blogi. 
• Markkinoinnin suunnittelua pidemmällä tähtäimellä ja siihen liittyvien tilausten tekoa. 
• Toimiston tarvikkeiden tilausta. Toimiston ja varaston siivousta ja välineiden huoltoa. 
• Yrittäjäsparraus toisten yrittäjien kanssa. 
• Opiskelijan neuvominen yrittäjyysasioissa ja omien kokemusten jakaminen.

Listauksesta oikeastaan kaikki muut työt paitsi puunkaato ja yrittäjäsparraus/ opiskelijalle yrittäjyydestä kertominen, ovat ainakin pieniltä osiltaan tämän yrittäjän jokapäiväistä arkea. Tässä listauksessa ei ole kaikkia niitä töitä mitä minä yrittäjänä vuodessa teen, vain minun kahden viikon työrupeamani. Tähän kun lisätään vielä off- sesongin työt, sekä vastuut niin asiakkaiden pihoista, ympäristöstä ja siellä liikkuvista ihmisistä ja eläimistä, kuin työkavereista ja heidän työturvallisuudestaan, on yrittäjän työpäivä ja mieli melko täysi. Minullakin se on tarkoittanut kuusipäiväisiä työviikkoja ja pitkää päivää. Kuitenkin tätä jaksaa, kun tykkää työstään ja tapaa ihania asiakkaita ja kollegoja, joiden kanssa keskustella kasveista! Niitä harmittavia työhön liittyviä asioita on vähän ja nekin liittyy yleensä samoihin juttuihin, jotka harmittavat yksityishenkilönäkin. Eli verottaja ja sen byrokratia ja ohjeiden vaikeaselkoisuus, väärään aikaan tulevat vesisateet ja ukkoset ja liian helteinen keli, joka vie puutarhurista mehut 😊 .

Halusin kirjoittaa yksin yrittäjyydestä ja sen oikeasta arjesta muutaman sanan, koska välillä tuntuu, ettei se normaali pienyrittäjän arki tule realistisena esim. mediassa esille? Totuus on, että yrittäjänä olet ns. joka paikan höylä. Kaikesta täytyy tietää, vaikka työn tekisikin joku muu. Sinä vastaat. Itse olen ollut sekä työntekijänä, että yrittäjänä ja ainakin minun kohdallani yrittäjäksi alkaminen avasi silmät. Vastuut on isot ja toisinaan ne tuntuvat hartioilla painavina. Minun on mainittava tässä vielä erikseen siitä, kuinka kivaa on, että ympäriltä löytyy toisia yhtä kahjoja yrittäjiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia esimerkiksi nyt siitä verottajan byrokratiasta tai markkinoinnista ja sen vaikeudesta. On ihanaa, kun omana huonona päivänä saa kuulla kuinka joku toinen on onnistunut tavoitteissaan tai tehnyt hyvät kaupat. Yhdessä harmitellaan harmitukset pois, tai koetetaan jelppiä ostamalla tuotteita tai palveluita, jos toisella on hiljaisempi hetki. Saatammepa ohjata toiselle myös asiakkaita, jos tilanne niin vaatii ja se on asiakkaalle paras ratkaisu. Joskus kerrotaan myös niistä omista mokista mitä on sattunut ja niille nauretaan yhdessä.

Olen monesti ajatellut, että voisiko Suomi välttää sen synkimmän talouden skenaarion ostamalla ja käyttämällä enemmän lähellä tuotettuja tuotteita ja palveluja. Itse ainakin yritän jatkossa nostaa Suomessa tuotettujen palveluiden ja valmistettujen tuotteiden ostoprosenttiani ja laskea ulkomaisten osuutta. Aiotko sinä?

Ajankohtaiset työt ja niihin liittyvät lieveilmiöt.

Nyt vielä hetkeksi puutarhurin arkipäivään ja sen vihertyöosuuteen. Sekä toukokuussa, että  näin elo- syyskuussa, puutarhurin työpäivään kuuluu se, että päivän aikana ihon pintaan tulee kevyt tomukerros. Ongelma on todellinen varsinkin nyt, kun on ollut kovin helteistä ja puutarhuri hikoilee. Kostea iho, aamukaste, pieni tuulenviri ja osittain pölymäinen lannoite on pettämätön yhdistelmä, jolla saat varmasti kulkea työpäivän jälkeisen kauppareissun rauhassa. Vieläkin hävettää vuosien takainen kauppareissu, jonka jäljiltä kauppaa varmasti jouduttiin tuulettamaan pitkän aikaa. Tuo kanankakka, kun tuoksuu aika voimakkaalle. Normaalistihan lannoitteet tosiaan laitetaan maahan, mutta osa lannoitteesta on aina muruna pussin pohjalla ja se muru/ pöly tarttuu mukavasti kaikkeen kosteaan pintaan. Kuten puutarhurin vaatteisiin, kenkiin ja iholle, varsinkin jos lannoitetta heittää huomaamattaan vastatuuleen. Ikävä kyllä, en ole huomannut lannoitekerroksella ihoa nuorentavaa vaikutusta, joten olenkin oppinut suojaamaan itseni vähän paremmin myös helteellä näitä töitä tehdessä.

Syksy on mitä parhainta istutusaikaa kaikille kasveille ja nyt kannattaakin kylvää nurmikot, jakaa liian suuriksi kasvaneet perennat ja istuttaa uudet pensaan tai puun taimet. Nyt istutettaessa niillä on vielä aikaa juurtua hetki ennen talven tuloa. Tämän hetken sää on todella kuivaa ja kuumaa, paljon helteisempää kuin syyskuussa keskimäärin, joten muista kastella kaikkia istuttamiasi kasveja huolella ja säännöllisesti. Uuden taimen kastelut tulee tehdä n. joka toinen päivä ja vähintään kahden viikon ajan istutuksesta. Helteellä kasveja on kasteltava pidempään. Kastelumäärä riippuu taimen koosta ja haihdutuspinnasta. Perennoja kastellaan 10-20 litraa/m2, pensaita 20-40 litraa/ etenemämetri/ m2, havut ja isot puut 40-80 litraa/ kasvi. Tämä vesimäärä perustuu minun omiin kokemuksiini toimivasta kastelumäärästä, viralliset ohjeistukset litramäärien osalta taitavat olla hieman pienemmät. Myös pohjamaa ja sateisuus vaikuttavat riittävään vesimäärään. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat käyttää omaa harkintaa oikean vesimäärän suhteen kasvikohtaisesti sään mukaan. Ajatuksena on oltava se, että kastele mielummin vähän harvemmin ja koko juuristoalueen syvyydeltä, kuin että antaisit muutaman litran vettä joka päivä. Pieni vesimäärä joka päivä saa kasvin kasvattamaan juuret pintaa kohden, jolloin juuristo ei kehity normaaliksi ja kasvi kestää huonommin stressitiloja jatkossa, kuten esim. hellejaksoja.

Syyskuun puutarhatöitä:

• Syyslannoitus, tee heti, jos et ole vielä elokuussa sitä tehnyt. 
• Perennojen jakaminen ja uudelleen istutus. 
• Pensaiden ja puiden istutus, nurmikon kylvö. 
• Perennojen kukkavanojen leikkaus tarvittaessa, jätä lehtiosa vielä paikalleen, jolloin kasvi saa vetäytyä rauhassa talvilepoon. Lämpöjen jatkuessa kasvi saattaa vielä tehdä kukkia, kun kukkavanat poistetaan. 
• Hanki syksyistutuksia varten kukkasipuleita, jotka laitetaan maahan loka- marraskuussa. 
• Kompostin möyhiminen ilmavaksi ja tämän vuoden lehtikompostin valmisteleminen syksyn lehtiä varten. 
• Monivuotisten kukkaniittykasvien kylvö.
• Sadonkorjuu.

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli  sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään  tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus  vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Kevättyöt käynnistyivät.

Keskiviikko 20.3.2024 - Sirkku

Kausi alkoi, ihanaa! 

Tällä hetkellä kun katsoo ulos, näkyy tasaisen ja valkoisen harmaata maisemaa. Jollei tuolla  pellon toisella puolella kasvaisi metsää, olisi vaikea erottaa missä on maa ja missä taivas. Viime viikonloppuna etelä- Suomeen satoi reilut 10cm lisää lunta, joka nyt sitten plussakelillä sulaa pois ja vesihöyry ei paksun pilvipeitteen ja tuulettoman olosuhteen vuoksi pääse mihinkään, vaan jää leijumaan maan päälle usvaksi. Lumipinnan alla litisee. Ojarummut ovat jäässä ja ojat eivät vedä, jolloin vedet jäävät nurmikkoalueille, jossa ne sulavat ja jäätyvät talven aikana useaan kertaan. Tämäkin puutarhuri omistaa alle vuoden käytössä olleet coretex- kengät, joista on nyt vesi tullut läpi kolmena työpäivänä peräkkäin. Coretexit eivät auta, jos märkää lunta on yli kengän varren. Täytyy yrittää suihkuttaa lisää kalvopintaa kengän päälle ennen huomista työpäivää, muutoin saattaa puutarhurin varpaat paleltua.

Ulkotyökausi alkoi tänä vuonna ns. oikeaan aikaan. Etelä-Suomessa päästiin omena- ja päärynäpuiden leikkaukseen ajallaan, eli n. maaliskuun puolivälissä. Nyt puita on hyvä leikata, kun lumi on painunut suurilta osin jo alas. Keskimääräisesti pitkät ja kovat pakkasjaksot ovat jo ohi, kevät on tulossa, mutta yöpakkaset ja roudassa oleva maa pitävät puut vielä toistaiseksi lepotilassa. Jos luet blogiani pohjoisemmassa Suomessa, kannattaa kevään etenemistä vielä seurailla ja miettiä milloin on sopiva ajankohta tehdä puunleikkuut. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi puunleikkausten ajankohta venyy.

Puista keväällä voidaan leikata niitä, jotka eivät ole mahla- tai kumivuotopuita. Hedelmäpuista keväällä voidaan leikata omenaa ja päärynää, kirsikan ja luumun leikkaus jätetään kesäaikaan juhannuksen tienoille. Puistopuista leikataan vain pitkäikäiseksi kasvavia puita, joiden kasvulle on hyötyä leikkauksella tehtävästä turvallisesta rakenteesta. Kevätleikattavia puita siellä on mm. tammet, saarnet, lehmukset ja jalavat. Mahlavuotopuita, ja näin ollen kesällä leikattavia, ovat mm. vaahterat, koivut ja hevoskastanjat, mikäli näiden leikkaukselle on tarvetta. Lyhytikäisiä ja pehmeämmän puuaineksen omaavia puita kuten, pajuja ja salavia, pihlajia, leppiä, haapoja, poppeleita ja tuomia ei leikata kuin pakon edessä (poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia ja ohjataan kasvua). Leikkaus saattaa lyhentää näiden kasvien elinikää entisestään ja siksi niiden leikkausta vältetään.

Toissaviikolla olin töissä erään asiakkaan pihassa, jossa aloitimme vanhan omenapuun  leikkaukset jokunen vuosi sitten. Tänä vuonna puusta oli pakko ottaa kuva, kun tuli niin hyvä mieli siitä millainen tästä puusta on tullut usean vuoden työn jäljiltä. Olen pyrkinyt leikkaamaan puuta ensisijaisesti keväisin ja vain tarvittaessa kesäisin olen tehnyt puun latvuksen keskelle tilaa ja valoa. Aloitushetkellä puu kasvoi kilpaa talon kanssa suoraan ylöspäin. Satoa alkoi olla vaikea kerätä ja leikkuut aloitettiinkin puun madalluksella. Työ vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Poistettavat oksat alkoivat olla ranteen paksuisia ja niitä kun ei saa kerralla poistaa kuin max 3kpl/puu ja sen jälkeen puu oli maltettava jättää rauhaan. Itsestä tuntui, että työ ei edisty ollenkaan, mutta nyt kun puuta katsoo, n. kuusi vuotta työn aloituksen jälkeen, se näyttää juuri siltä miltä omenapuun tuleekin näyttää. Korkeus on n. 3,5m ja leveyttä on varmasti n. 4,5-5m. Oksat menevät vaakatasoon kuten kuuluukin, latvuksen keskellä on tilaa ja sato tulee oksien päihin. Satoa on tullut tasaisesti joka vuosi ja parin viimeisen vuoden leikkuussa olen saanut poistella vain lyijykynän paksuisia oksia. Tähän siis pyritään jokaisen hedelmäpuun kohdalla tekemällä leikkuut säännöllisesti vuosittain.

Mitä hedelmäpuusta leikataan? 

• Hedelmäpuusta poistetaan kaikki latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat. Ne  hakkaavat satoa ja muita oksia tuulessa ja tekevät latvuksesta liian tiiviin. Tulee sato- ja kuorivaurioita puuhun.
• Liian tiuhassa, päällekkäin, samaan suuntaan kasvavista oksakerroksista poistetaan keskimmäiset ja tehdään näin tilaa jäljelle jääville oksille kehittyä kunnollisiksi sato-oksiksi. Tällä tuodaan myös tasapainoa latvukseen, silloin kun oksapaino ei keskity voimakkaasti esim. valon puolelle, vaan oksat tulevat tasaisesti puun eri puolille, puu pysyy sadon tuottovaiheessa paremmin pystyssä.
• Liian jyrkässä oksakulmassa olevat oksat. Nämä eivät tule kestämään sadon ja tuulen yhteisvaikutusta vaan ratkeavat, jos satoa on paljon. Hedelmäpuun kestävimmät oksat ovat lähes 90 asteen oksakulmassa runkoon nähden. Nuoria ja taipuisia oksia voi koettaa ensin taivuttaa parempaan oksakulmaan ja poistaa vasta sitten jos taivutus ei onnistu.
• Suoraan ylöspäin kasvavat oksat poistetaan, koska ne ovat kilpalatvoja. Hedelmäpuuhun voidaan jättää yksi päälatva, jos puu on vielä pienikokoinen. Muut kilpalatvat poistetaan. Monesti suoraan ylöspäin kasvavat oksat saattavat olla myös vesiversoja, jotka poistetaan aina leikkausten yhteydessä. Vesiverso kertoo siitä, että puuta on leikattu edellisinä vuosina liikaa ja puun on ollut pakko kasvattaa vesiverso-oksia saadakseen haihdutettua kaikki juurien nostamat vedet. Vesiversot eivät ole oikeita oksia ja katkeavat helposti tuulessa tai sadon painosta.
• Jalonnuskohdan alapuolelta tulevat versot on poistettava. Nämä ovat juuriston omaa villiversoa, joka on dominoiva latvukseen nähden. Jollei näitä poisteta, latvus saattaa kuolla kokonaan ja villiversosta tulee päälatva. Tämä on eri lajiketta kuin mitä latvus on.
• Liian paksut ja suoraan ylöspäin kasvavat alaoksat poistetaan. Tässäkin on kyseessä kilpalatva.
• Aina koko oksaa ei tarvitse poistaa, vaan oksia voidaan myös typistää.
• Kuolleet, vaurioituneet tai kasvitaudin vaivaamat oksat voidaan poistaa milloin vain.

Nuoren puun istutusleikkaus: 

Jos olet istuttanut edellisenä syksynä uuden omena- tai päärynäpuun, niille tehdään istutusleikkaus istutusta seuraavana keväänä. Keväällä istutetuille puille voidaan tehdä istutusleikkaus istutuksen yhteydessä.

Istutusleikkauksessa pyritään siihen, että rungon ympärille tulisi sato-oksia tasaisesti joka puolelle. Yleensä nuoressa puussa on 3-5 vaakaoksaa ja latva. Mikäli oksat sijoittuvat tasaisesti puun ympärille, voidaan puu istuttaa katsomatta tarkemmin oksien sijoittumista, mutta jos oksat painottuvat tietylle puolelle puuta ,kiinnitä asiaan huomiota jo istutusvaiheessa. Puu kasvattaa luontaisesti oksiaan siihen suuntaan, josta se saa parhaiten valoa. Yleensä siis tällainen oksa-aukkokohta kannattaa laittaa etelän suuntaan, josta kesäaikana valo tulee parhaiten. 

Nuoren puun istutusleikkauksessa tähdätään siihen, että puu aktivoisi rungossa ja oksissa olevia uinuvia silmujaan ja alkaisi kasvattamaan niihin lisää vaakatasoon tulevia sato-oksia. Tämä tehdään typistämällä olemassa olevien oksien vuosikasvuja. Tällöin oksan päästä lähdetään katsomaan uusimman vuosikasvun pituus ja vuosiverso leikataan poikki, jättäen 1/3 vuosiversosta oksaan paikalleen. Tämä leikkuu tehdään kaikille muille vuosiversoille paitsi latvalle. Ole kuitenkin tarkkana jos sinulla on perhehedelmäpuu, johon latvukseen on vartettu useita lajikkeita. Huolehdi, ettet tule vahingossa poistaneeksi kokonaista lajiketta latvuksesta. Latva voidaan katkaista siinä tapauksessa, jos puussa on vähän sato-oksia. Tällöin puuhun jatkossa jätetään yksi ylöspäin kasvava latva, josta puu voi kasvattaa uuden latvaverson katkaistun tilalle. Latva aletaan leikkaamaan säännöllisesti sitten, kun puu on mielestäsi riittävän korkea. Satopuuta ei kannata päästää liian korkeaksi, sieltä on vain silloin vaikea kerätä satoa pois. Varsinkin nuori puu hyötyy säännöllisestä oksien taivuttamisesta. jokainen sato-oksa on sille tärkeä.

Muistathan leikkauksessa?: 

• Älä jätä tappeja, niihin iskee lahottajasienet, vaan leikkaa oksa poikki aina joko  rungon vierestä tai oksahankakohdasta.
• Oksankalluksen tulisi jäädä aina ehjäksi leikkauskohdan vierelle. Tällöin puu pystyy itse kasvattamaan kalluksen solukosta ns. "uuden ihon" leikkauskohdan päälle. Oksan kallus on se ryppyisen näköinen kohta, josta leikattava oksa lähtee.
• Suuria, halkaisijaltaan yli 4cm:n paksuisia oksia poistetaan kerralla max 3kpl/puu. Muutoin oksien oikeasta leikkausmäärästä joudutaan arvioimaan puun latvuksen lehtipeitteisyyttä. Puu voi menettää leikkuun yhteydessä max. 1/3 lehtimassastaan/ leikkauskerta. Silloin vesiversojen kasvua ei tule vielä merkittävästi. Jos olet leikkaamassa vanhaa puuta, onkin ehkä helpointa jakaa puu ns. lohkoihin. Silloin puu näyttää muutaman vuoden vähän toispuoleiselta, mutta pitkällä aikavälillä se on puun kannalta paras ratkaisu.
• Älä leikkaa liikaa!
• Muista työturvallisuus. Omenapuun puuaines on kovaa ja painavaa, koska puu kasvaa hitaasti. Satsaa hyviin työvälineisiin. Leikkaa maasta käsin jatkovarren avulla, älä kiipeä telineille, äläkä varsinkaan tikkaille. Mikäli puu on niin iso, ettei 4m:n jatkovarrella yletä, on leikkuu silloin arboristin puuhaa, joka joko kiipeää puuhun köysien kanssa tai leikkaa puun nostokorista.
• Leikkuun jälkeen huolletaan, pestään, desinfioidaan ja kuivataan välineet. Kunnon välineet kestävät sinulla kymmeniä vuosia kunhan huollat ne hyvin.
• Hyötykäytä oksajäte. Tee siitä lahopuuaitaa tai haketa se pensaiden juurelle katteeksi.

Biohiili, puutarhurin omatoiminen kouluttautuminen.

Perjantai 23.2.2024 - Sirkku

Biohiiltä kasvualustan sekaan. 

Viime vuosina on markkinoille tullut useita biohiilivalmisteita, joita kehoitetaan käyttämään maanparannukseen ja hulevesien puhdistukseen. Olen vähän skeptinen nykyään lukiessani pussin kyljestä, että tuote on ilmastoystävällinen ja se hidastaa ilmaston lämpenemistä ja parantaa luonnonmonimuotoisuutta. Todellisuus tuotteen valmistusprosesseissa on kuitenkin monesti jotain muuta. Tuote itsessään voi ollakkin esim. ravinteita sitova ja vähentää näin ollen fosforivalumia vesistöihin, mutta sen ilmastohyöty onkin negatiivinen, kun se tuodaan toiselta puolen maapalloa. Nyt kuitenkin jo useamman vuoden ajan biohiilestä on puhuttu viheralalla paljon, sen käyttöä testataan kaupunkien viherrakennuskohteissa ja myös puutarhakauppoihin on tullut valmiita kasvualustatuotteita, joihin biohiili on sekoitettu mukaan. Ajattelin, etsiä asiasta taas "vähän lisätietoa", jotta voin muodostaa oman mielipiteeni biohiilen käyttöön tai käyttämättä jättämiseen faktaan enkä mainoslauseisiin. No minut tuntien... taustatiedon hankinta taas lähti vähän lapasesta.

Mitä on biohiili? 

• Biohiili on biomassasta lämpökäsittelyprosesseissa joko pyrolyysillä eli kuivatislauksella, tai kaasutuksen avulla tehtyjä tuotteita, joissa materiaali on korkean hiilipitoista, huokoista ja stabiilia.
• Hiilipitoisuuden ollessa korkea, materiaalin hiiliyhdisteet ovat aromaattisia ja hitaasti hajoavia. Niissä on vähän vetyä ja typpeä ja tällä koostumuksella ne eroavat muista luonnon hiiliyhdisteistä.
• Biohiilen raaka-aine voi olla puuta, turvetta sekä metsä- ja maatalouden sivutuotevirtoja, kuten jätepuut, energiapajut, ligniini, jätevesiliete, olki ja lannat. Pohjoismaissa tutkitaan ja kehitetään menetelmiä, joissa sivuvirrat saataisiin paremmin hyödynnettyä, tämä vähentäisi biohiilen tuotantoprosessin hiilijalanjälkeä, koska raaka-aine olisi lyhyemmän käsittelymatkan päässä loppusijoituspaikasta, eikä esim. lannan ravinnevalumia ja hiilen liian nopeaa ilmaan pääsyä tulisi hukkaan heitetystä puuaineksesta.
• Puuperäinen biohiili on runsashuokoista ja sen koko ja rakenne on yleensä edullinen kasvien tarpeisiin. Tämä on yleensä vähäravinteista, ellei tuotteeseen ole lisätty ravinteita erikseen.
• Lanta- ja lietehiilet pvat vähemmän huokoisia, mutta ne sisältävät enemmän ravinteita.
• Biohiili hajoaa kasvualustassa hitaasti ja se voi säilyä siellä satoja, jopa tuhansia vuosia. Tämän hetken hiilensidontatavoista tämä on se tapa, jolla hiiltä saadaan palautettua maaperän pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Maaperän pitkäaikaisia hiilivarastoja vähentävät mm. fossiilisten polttoaineiden tarpeet yms. Näiden ilmaan vapauttama maaperän hiili on se joka meidän ilmastoamme lämmittää. Hiilen kierrosta olen kirjoittanut aiemmissa blogiteksteissä, mm. hiilinielu- tkestissä tästä löytyy.

Biohiilen käyttö ja hyödyllisyys kasvualustassa. 

• Biohiili on rakenteeltaan huokoista, melko kovaa ja suurehkoa raetta. Kasvualustaan ja maaperään levitettynä se sitoo itseensä ravinteita ja kosteutta sekä parantaa maaperän huokostilavuutta.
• Huokostilavuuden muuttuminen parantaa maaperän vesitalouden hallittavuutta. Vesi liikkuu maaperässä kasville parempaa tahtia. Kasvin juuristo ehtii irroittamaan veteen liuenneet ravinteet kasvin käyttöön ja liika vesi ei jää seisomaan juurten ympärille vaan valuu alempiin maakerroksiin, jolloin huokoset täyttyvät hetkellisesti ilmalla. Suurin osa kasveista tarvitsee toimivan ja vahvan juuriston kehittymiseen myös ilmahuokosia, joihin juurilla on tilaa kasvaa. Ilmava kasvualusta on myös lämpimämpi, koska ilmaraot eristävät juuria kylmältä. Lehtimassaa hajottavat pieneliöt tarvitsevat maaperän ilmahuokosia, liian tiivis ja hapeton maaperä sisältää eliöille myrkyllisiä kaasuja. Biohiili lisää maaperän mikrobiston elinympäristöjä ja edistää niiden aineenvaihduntaa.
• Biohiili nostaa maaperän pH:ta, joka varsinkin havumetsävyöhykkeellä on usein kasvien kasvun kannalta tärkeää. Monille kasveille Suomen luontaisesti hapan maaperä on kasvun ja hiilinieluna toimimisen kannalta liian hapan.
• Yleisimmät käyttökohteet viherrakentamisessa ovat hulevesien suodatusrakenteissa ja ennen kaikkea niissä kasvualustoissa, joiden avulla pyritään sitomaan hulevesistä epäpuhtauksia (esim. parkkipaikka-alueet, teiden viheralueet tai viherkattojen ja seinien hulevesistä kasvualustaan tulevat ravinnehuuhtoumat).
• Hulevesien suodatus ja niistä ravinnehuuhtoumien keräys lisääntyy asuinalueilla koko ajan. Biohiili voidaan sijoittaa näissä rakenteissa suoraan kasvualustaan tai se voi olla erillisenä "kasettina/suodattimena", josta vesi valuu läpi, ennen ojaan päätymistä. Jälkimmäinen vaihtoehto on helpompi ylläpidon kannalta, koska kasetin/suodattimen biohiilen voi silloin vaihtaa tarvittaessa.
• Biohiiltä vedensuodatukseen käytettäessä, valitse lannoittamaton biohiilituote.
• Biohiiltä voidaan käyttää myös kasvualustan osana, jos multatila on pieni kasvin ja sen juuriston kokoon nähden, kuten: istutusaltaissa, ruukuissa, amppeleissa, luiskissa ja pengerretyissä rinteissä sekä viherkatoissa ja - seinissä.
• Biohiili kasvualustan osana auttaa kasvia sietämään stressitiloja, kuten poikkeavia lämpötiloja tai veden- ja ravinteiden saatavuuden vaihtelua.
• Saatavilla on valmiita kasvualusta tuotteita, joihin biohiili on jo lisätty. Nämä tuotteet on yleensä myös lannoitettu. Ravinne- ja pH- arvot kannattaa tarkastaa ennen tuotteen valintaa.
• Biohiiltä voi myös tilata ja levittää itse. Silloin hankinnan yhteydessä kannattaa huomioida laatukriteerit ja tuotteen käsittelytavat ja määrät sekä käsittelyturvallisuus.
• Biohiiltä voi lisätä myös kompostin väliaineeksi, tuolloin kuitenkin kannattaa muistaa, että kompostin hajottajaeliöt pitävät happamasta maaperästä ja biohiili nostaa maaperän pH:ta emäksisempään suuntaan. Jos pH nousee liikaa, hajottajaeliöt kuolevat. Biohiili voi myös sitoa hajuja esim. kompostista tai lantakompostista.

Biohiilen käyttömäärät:  Lähde: VYL Biohiiliopas.

• Biohiilen käyttömäärä riippuu käyttötarkoituksesta, resursseista ja kasvatettavista kasveista ja niiden kasvualustatarpeista.
• Yleisimmin biohiilimäärä on 5-20% kasvualustan tilavuudesta.
• Kasvualustasekoituksissa biohiili ilmoitetaan joko tonnia/hehtaari tai tilavuusprosenttina maakerroksen tai kasvualustan määrästä.
• Biohiili on kevyttä. Se painaa n. 100-300kg/m3, jolloin 10% biohiiltä kasvualustassa, tarkoittaa n. 1-4% koko kasvualustan painosta. Tämä on huomioitava isoja määriä kasvualustaa tilatessa.

Suuntaa-antavia määriä kotipuutarhurille (lähde: Hankkija):

• Iso ruukku: 1 litra biohiiltä/ 10 litraa multaa.
• Istutusalustat esim. kukkapenkin perusparannus: 10 litraa biohiiltä/m2.
• Nurmikko ilmaus: 1 litra biohiiltä/m2.
• nurmikko perustaminen 10 litraa biohiiltä/ m2.
• Komposti: 1/2-1 litra biohiiltä/10 litraa puutarha- tai keittiöjätettä.

Biohiili ja sen ilmastovaikutukset. 

• Biohiilen ilmastovaikutukset ovat hyvät, jos biohiilen koko ketju toimii lähialueella, eikä mitään osa-aluetta kuljeteta pitkiä matkoja.  Esim. lähipuistojen, puutarhojen ja maatilojen risut, oksat ja lannat pystyttäisiin hyödyntämään lähellä tuotettavaksi biohiileksi, joka palautettaisiin maaperään lähellä olevissa viherrakennuskohteissa. Maaperässä biohiili sitoo ravinteita ja vaikuttaa sitä kautta vesistöjen tilaan. Biohiilen lämpöprosessin tuottamat nesteet käytetään pyrolyysinesteiksi ja kaasut hyödynnetään lämmitys yms. energiaksi, joka voidaan jakaa esim. kaukolämpöverkkoon. Tällöin biohiili on ympäristöystävällinen.
• Kuitenkin, jos biomassa josta biohiili on tehty, on korkealla hiilijalanjäljellä varustettu, ei biohiili ole ympäristöystävällinen vaan se voi olla jopa ympäristöä kuormittava ja hiilidioksidipäästöjen lähde.
• Biohiiltä voidaan tuottaa monista materiaaleista, monenlaisilla prosesseilla ja näiden prosessien ilmastovaikutukset vaihtelevat. Siksi myös biohiilituotteet ovat keskenään hyvin erilaisia ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuja. Kasveille sopivimpia biohiilituotteita ovat kasveista/puusta valmistetut biohiilituotteet ja lantaperäiset biohiilituotteet.

Pieni puutarhuri-ihminen ja hiilen sidonta ja vapautus.

Hiilen liikkumisesta ilmakehässä ja maaperässä olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa (ainakin hiilinielu- , sekä lahopuutarha- kirjoituksissa tästä asiasta on tietoa). Siellä kirjoitin siitä kuinka tärkeää lahopuun jättäminen luontoon ja pihapiiriin on. Nykymaailmassa tilanne on kuitenkin se, että maaperän pitkäaikaisia hiilivarastoja vapautetaan ilmaan liikaa ja hiiltä sidotaan maaperään pitkäaikaisiin varastoihin liian vähän. Moni biohiilen lähde ehditään polttamaan polttopuuna tai jätetään metsiin lahoamaan, kun se voitaisiin toimittaa biomassan keräyspisteiisin ja tuottaa biohiiltä. Jotenkin pienestä ihmisestä tuntuu välillä, että mikään ei ole hyvä. Lähiluonnon, pörriäisten, lintujen ja lajien monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää tehdä niitä lahopuuaitoja ja jättää lahopuupökkelöitä ihan pihapiiriinkin, mutta pitkässä juoksussa maapallon kannalta olisi tärkeää toimittaa ne biomassat eteenpäin, jotta niistä saataisiin biohiilen tapaista, pitkään maaperässä varastoituvaa materiaalia. Löytyisiköhän tähän jokin keskitie jota kulkea? Jos sinulla on biomassaa keräävä laitos jossain lähellä, toimita ihmeessä risut ja oksat sinne, muussa tapauksessa on varmaan käytettävä maalaisjärkeä. Pienet määrät lahopuuksi, kokonaiset lavalliset toimitetaan eteenpäin? 

Jatkoa kliivian hoitoon

Perjantai 16.2.2024 - Sirkku

Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. 

No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. On erilaiset kasvualustat, ruukut,   mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin.

1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja  laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa.

2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta  ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 

3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan.

4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin  vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä.

5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen  avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt.

6. Typistä liian pitkät juuret terävällä   veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla.

7. Istuta emotaimi takaisin omaan   1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa.

Kliivian hoitoa.

Perjantai 9.2.2024 - Sirkku

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? 

Kirjoitin vuonna 2021 blogikirjoituksen, jossa kerroin sisäkasvien olevan tämän puistopuutarhurin painajaisia. Innostun aina ostamaan erilaisia viherkasveja, muistan hoitaa niitä alkuajat, mutta viimeistään seuraava talvi on jo ongelmana. Perheessäni minut on tunnettu siitä, että minulla on kaikki kasvit altakasteluruukuissa, koska sesonkikauden ollessa päällä, en vain kerta kaikkiaan muista kastella sisäkasveja riittävän usein. Lannoituksen hoidan pääasiassa pitkävaikutteisilla ravinnepuikoilla tai rakeilla, ja mullat vaihdan silloin kun on aivan pakko. Yleensä jopa kaktukseni alkavat hätäpäissään kukkia joka kerta kun muistan antaa niille vettä. Meillä kaktukset saattavat kukkia siis kolmekin kertaa vuodessa.

Yritin ottaa viherkasveistani paremmin koppia tuon blogikirjoituksen jälkeen ja olen jaksanut hämmästellä niiden muutosta. Jatkuvaa hämmästystä minulle nykyään aiheuttaa se, että minäkin näköjään pystyn pitämään viherkasveistani parempaa huolta. Yksi orkideoistani kukkii nykyään lähes tauotta ja sain onnistumaan kaikkien joulukukkien kukituksen. Olkoonkin, että viimeisin ritarinkukista kukkii juuri nyt, mutta jääkielot ja muut ritarinkukat osuivat suurin piirtein oikeaan aikaan. Mummin santutkin ovat vielä hengissä. Hämmästyttävää.

Viime viikolla aloin katsella tarkemmin minulla muutaman vuoden ollutta kliiviaa eli punasarjaa, ja huomasin siinä olevan useita sivuversoja. Olinkin ihastellut sitä jo jonkin aikaa kun se oli näyttänyt niin tuuhealta. Syy selvisi nyt ja arvelen, että emokasvilla alkaa ruukussa olemaan kohta tukalat oltavat, jollen tee asialle mitään. Itseäni tsempaten on siis tarkoitus alkaa mullanvaihto ja kliivian multapaakun jako- hommiin.

Kliivia, punasarja: Istutus, jakaminen ja hoito. 

• Kliivia on ikivihreä, eli ainavihanta, n. 60cm korkea kasvi. Se on alun perin kotoisin Etelä-Afrikan laaksojen rinteiltä, jossa multaa ei ole kasvin juuriston päällä paljon.
• Muiden sipuli- ja mukulakasvien tapaan punasarja tarvitsee selkeän kasvu- ja lepokauden virittyäkseen kukkaan. Lepokaudella kliiviaa kastellaan vain harvoin ja vähäisellä määrällä viileähköä vettä. Lepokausi kestää n. syksystä- helmikuulle. Helmikuulla kasvi tekee lehtien väleistä tulevia kukkavanoja, johon tulee yleisimmin oranssit kukinnot. Harvinaisemmin myytyjä lajikkeita ovat kelta-, valko- ja punakukkaiset kliiviat.
• Lukiessani punasarjan hoito- ja kukitusohjeita, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että kukkiakseen kasvi tarvitsisi elokuusta lokakuulle kestävän kylmäjakson, jolloin kasvi olisi pidettävä viileässä, n. 10 asteen lämmössä. Mikäli kukkanuppuja ei kehity, on kasvi ollut liian vähän aikaa kylmäkäsittelyssä tai kasvupaikka on ollut liian lämmin. Kesällä normaali huonelämpö olisi sopiva lämpötila kasville. Sen voi viedä myös alkusyksystä ulos ja antaa olla esim. terassilla pakkasten tuloon saakka, niin kylmäkäsittely tulee silloin hoidettua. Kukkineet kukkavanat poistetaan kukinnan jälkeen.

Olen aika hämmentynyt tästä hoito-ohjeesta. Minä en ole pitänyt mitään kylmäjaksoja, enkä ole vienyt kasvia ulos. Olen vain siirtänyt sitä ikkunalta toiselle valon perässä vuoden ajasta riippuen, kastellut kuten kuuluu, ja silti kasvi on kukkinut 1-3 kertaa vuodessa jo usemman vuoden ajan. Asun toki vanhassa rintamamiestalossa, jossa toisinaan vetää kun verkkokassissa, mutta ei meillä sentään noin kylmää ole. Kasvi on kaiken lisäksi ollut pattereiden lähellä, koska olen tuonut sen ikkunalle. Hmmm... ehkä sinä testaat kumpi tapa sinun kasvilla toimii ja kerrot sitten omat kokemuksesi kliivian kukituksesta? 

• Kasvujakso alkaa kun kukkavanat tulevat näkyviin helmikuulla. Tällöin aloitetaan lannoitus ja kastelut. Voit käyttää pitkävaikutteisia lannoitteita tai lisätä kasteluveden sekaan nestemäistä lannoitetta, mutta muistathan, ettei ylilannoitukselle ole täälläkään tarvetta? Lue ja noudata siis pakkauksen ohjeita lannoitusmäärien suhteen. Lannoitustiheys vaihtelee valitun lannoitustavan mukaan, mutta lannoitusta olisi hyvä antaan n. 1 krt/kk. Vettä kliivia tarvitsee kasvujaksolla runsaasti, mutta anna kasvualustan pinnan välillä kuivahtaa.
• Punasarja viihtyy mieluiten ahtaassa ruukussa ja kukkii parhaiten silloin kun ruukku alkaa olla täynnä juuria. Mikäli ruukussa on paljon tilaa ja ns. löysää multaa, kasvi keskittyy kukkimisen sijasta kasvattamaan juuristoaan. Juuristo kasvaa nopeasti, mutta kasvia ei tarvitse uudelleen istuttaa kuin vain n. joka neljäs vuosi.
• Punasarjaa voidaan lisätä sivuversojen avulla. Kasvin kasvatettua sivuversoihin 4-5  lehteä, on versot kasvattaneet riittävän juuriston, jonka avulla ne selviävät omillaan ilman emokasvia. Juuret ovat hauraat ja ne katkeavat helposti. Jujuna istutuksen onnistumisessa on, että tätä kasvia ei kannata kastella ennen kasvin jakamista. Kliivian juurien ollessa kuivat, ne ovat taipuisammat ja kestävät tuolloin paremmin käsittelyä.
• Irrota sivuversot emokasvista leikkaamalla taimet erilleen varoen terävällä veitsellä. Yritä säästää olemassa olevia juuria siirtäessäsi taimen uuteen ruukkuun.
• Istuta pieni taimi suurin piirtein samaan syvyyteen kuin missä se on emotaimen vieressä kasvanut. Ympäröi taimen juuristo vähätyppisemmällä kasvualustalla ja laita voimakkaampi kasvualusta ruukun pohjalle ja reunoille. Tällä annetaan kasville ensimmäisiksi viikoiksi juurtumisrauha. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä uudelleen istutuksesta. Tiivistä multa taimen ympäriltä varovasti painelemalla ja veden avulla.
• Kliivia aloittaa yleensä kukinnan 3-4 vuotta taimen jakamisen jälkeen. Yleensä mukulakasvien kukinnan viivästyminen johtuu siitä, että ne on istutettu liian syvään uudessa kasvuruukussa. Huolehdi siis, että istutussyvyys on todellakin sama tai sen päällä on vain hyvin vähän uutta multaa, silloin kun uudelleen istutat taimen.
• Nuoret kasvit uudelleen istutetaan isompaan ruukkuun n. 2 vuoden välein, vanhempien taimien istutusväli on n. 3-4 vuotta tai jopa pidempi, riippuen ruukun koosta ja kasvuolosuhteista.

Vielä vähän asiaa viherkasvien mullan vaihdosta. 

Milloin multa kannattaa vaihtaa?

• Vaihda multa jos vanha multa on kovaa koppuraa, jota ei tahdo saada kastumaan enää millään. Silloin kasvualustan turpeen huokostilavuus on turpeen maatumisen vuoksi laskenut niin, ettei kasvi saa siinä olevia vettä ja ravinteita enää mullasta irti. Tällöin kasvi saattaa pahimmillaan kuolla janoon ja ravinteiden puutteeseen, vaikka kasvualustassa näitä olisikin tarjolla.
• Kasvi ei enää näytä kasvavan tai se näyttää huonovointiselta.
• Ruukun pinnalla ja/tai pohjalla näkyy juuria ja kasvin juuristotila on vain tullut täyteen.

Mihin aikaan vuodesta?

• Paras mullanvaihtoaika on silloin kasvi on lepotilassa. Voit siis tehdä sen vaikka nyt heti. Silloin kasvi on ehtinyt juurtumaan uuteen kasvualustaan ja kasvattamaan juurensa sinne voimakkaampaan ja ravinteikkaampaan multaan, juuri kun uusi kasvukausi alkaa helmikuun loppupuolella.

Millaiseen ruukkuun kannattaa istuttaa?

• Paras ruukkumateriaali oikeastaan vaihtelee kasvin ja sen kasvupaikan mukaan.
• Pinnoittamattomat saviruukut hengittävät/ päästävät läpi kosteutta osmoosin avulla. Sisätiloissa pinnoittamattoman saviruukun käyttö tarkoittaa yleensä sitä, että kasvia on kasteltava useammin, koska Suomen olosuhteissa huoneilma on talvella kuiva ja ruukun läpi haihtuu ympäröivään kuivempaan ilmaan, osmoosin avulla, kasvualustan kosteutta. Ruukku ikään kuin imee kosteuden ja haihduttaa sen sitten ympäröivään kuivempaan ilmaan. Kuitenkin esim. kliivian ja monen muunkin sellaisen kasvin kohdalla, joita voit viedä kesällä ulos (esim. pelargonia) pinnoittamaton saviruukku voi olla hyvä ratkaisu, koska silloin kasvi saa ruukun läpi syksyilmasta kasvualustaansa kosteutta, joka taasen vähentää kastelutarvetta. Jos käytät sisäkasvilla pinnoittamatonta saviruukkua, liota sitä vedessä muutaman tunnin ajan ennen istutusta. Silloin ruukku on kyllästynyt vedestä, eikä imaise kaikkea kasvualustan kosteutta heti itseensä.
• Pinnoitettu saviruukku tai muovi- tai lasiruukku ei aiheuta kastelumietintää edellisen tavoin. Kasvualustassa on vettä sen verran kuin sinne laitat.
• Ruukkua valitessa on vain huolehdittava, että ylijäämävesi pääsee valumaan ruukusta pois, käytät nyt mitä ruukkua hyvänsä. Eli ruukun pohjassa on oltava reikä ja alla aluslautanen tai sitten sinun on käytettävä esim. altakasteluruukkua.
• Nopeasti kasvavat kasvit istutetaan uuteen ruukkuun joka vuosi. Tällöin uutta tilaa on oltava n. 1cm joka vuosi.
• Suuret kasvit istutetaan n. 3-4 vuoden välein n. 2-3 cm suurempaan ruukkuun. Välivuosina mullan vaihdon yhteydessä näistä ruukuista kuoritaan vain multakerros juuriston päältä pois ja levitetään uutta multaa tilalle. Tässä toimenpiteessä on muistettava varoa, ettei tule vahingoittaneeksi olemassa olevaa juuristoa.
• Ruukujen on oltava puhtaita ja ruukun sisäpintaan koskemista kannattaa vältellä, ettei tule vahingossa tuoneeksi käsistä sinne suoloja, bakteereita ja kasvitauteja aiheuttavia viruksia tai homesieniä.

Millainen multa?

Ensisijaisesti kannattaa käyttää hetki sen asian miettimiseen mistä maapallon osasta kasvi on kotoisin, millaista kasvualustaa siellä olisi luontaisesti tarjolla ja sitten valita kasvualusta sen mukaan. Voit kasata mullan itse tai käyttää valmiita seoksia. Mikäli teet mullan itse, niin muista huolehtia mullan puhtaudesta. Sisälle et todennäköisesti halua multaa, jossa on valmiiksi esim. tuholaisten munia tai toukka-asteita. Tämän vuoksi myöskään ulkokasvien multaa ei suositella sisäkasveille. Ne tuotteet ovat tarkoitettu ulkokasveille, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja paremmin meidän olosuhteissamme. Ulkona myöskin talvi tappaa jotkin bakteerit, tautiaiheet ja tuholaiset. Sisäkasveille sitä talvea ei tule samanlaisena, jolloin mullan mukana voi silloin tulla hankaliakin kasvituhoojia.

• Huonekasvi- yleismulta on tarkoitettu tavallisille viherkasveille ja ruukkukasveille. se on lannoitettua ja kalkittua yleismultaa, joka sisältää niin turvetta, hiekkaa kuin kompostiakin.
• Altakastelumulta on kestomulta, jonka rakenne on ilmavaa ja hyvin vettä ja ravinteita kuljettavaa. Tämä kasvualusta sopii altakasteluruukkuihin, suuriin ruukkuihin ja kasveille, joita istutetaan uudelleen vain harvoin. Mullan rakenne on kestävämpää ja se mahdollistaa paremmin kapillaarisen veden nousun ruukussa.
• Kaktusmulta on hiekkapitoinen ja vähäravinteinen multa, joka sopii hyvin myös pistokkaan tai taimen juurrutus-, kylvö- ja taimettumismullaksi. Kuivahtaa nopeasti ja jollei kasvi ole mehikasvi tai kaktus, on multaa syytä kastella säännöllisesti esim. sumuttamalla.
• Orkidea- ja ananaskasvimulta on kaarnan ja hiilenpaloja, jossa voi olla hyvin vähän hiekan- ja mullanjyväsiä mukana. Nämä kasvit kasvavat luontaisesti viidakossa suurien puiden oksistoilla, nappaavat kosteutta ja ravinteita maatuvista kaarnan paloista ja tarvitsevat ilmaa juuriensa ympärille.

Yleisohje mullan vaihtoon: 

• Kastele kasvi hyvin vaikkapa edellisenä päivänä, silloin taimi lähtee läpijuurtuneesta purkista paremmin irti. Paitsi se kliivia kannatti uudelleen istuttaa kuivana.
• Jaa paakku tarvittaessa. Tee paakun jakaminen terävällä veitsellä. Älä revi juuria ja tee kaikki taimen liikuttaminen juuripaakkua nostamalla. Älä nostele itse taimesta, koska tämä katkoo pienet juurikarvat. Typistä juuristoa tarvittaessa terävällä veitsellä. Älä ryttää tai kieritä spiraalille liian pitkää juuristoa, vaan levitä juuret hyvin.
• Istuta ruukkuun jonka pohjassa on reikä. Laita ruukun pohjalle sanomalehden tai paperin pala, joka estää mullan valumisen pois ruukusta, mutta päästää liian kosteuden läpi.
• Laita ruukun pohjalle salaojakerros. Voit käyttää salaojana vanhoja, pestyjä ruukun paloja, ruukkusoraa tai esim. murskattuja kananmunan kuoria. Kuoria käyttäessäsi muista, että ne luovuttavat kasvualustaan kalkkia. Kasvin on siis syytä olla kalkin suosija, jos käytät näitä. Salaojakerroksen on oltava 2-4cm:n paksuinen ja sen ja kasvualustan väliin laitetaan sanomalehteä, tai paperia erottamaan kerrokset toisistaan. 
• Viherkasvien ja sellaisten kukkivien kasvien, jotka kestävät voimakkaampaa multaa juuristollaan, ruukkujen pohjalle ja ulkoreunoihin laitetaan vahvempaa kasvualustaa. Suoraan taimen juuriston ympärille kannattaa laittaa kylvö- tai taimimultaa/ kaktusmultaa. Nämä kasvualustat eivät sisällä paljon typpeä ja kasvi saa silloin juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi. Kasvi kasvaessaan kasvattaa juurensa voimakkaampaan, ympäröivään kasvualustaan, jolloin juuret kestävät typen paremmin ja kasvi voi jo keskittyä uuden kasvun tuottoon juurtumisen sijasta.
• Levitä juuristo uuteen kasvualustaan hyvin, istuta kasvi vähintään entiseen syvyyteensä tai n. 1-2 cm syvemmälle (istutussyvyys riippuu kasvilajista), painele uusi kasvualusta taimen ympärille varovasti ja tiivistä multa kastelemalla.
• Sumuta kasvia säännöllisesti. Aloita kastelu kun kasvualusta on ensimmäisen kerran kuivahtanut istutuksen jälkeen. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä istutuksesta.

Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

• Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
• Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
• Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
• Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
• Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
• Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
• Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

• Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
• Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
• Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
• Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
• Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
• Marjapensaat ja varvut.
• Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
• Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
• Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
• Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
• Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
• "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

• Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
• Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
• selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
• Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
• Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
• Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa- Elisabeth Koch.

Torstai 25.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historian ehkä tärkein suunnittelija on Elisabeth Koch?

Kun minua pyydetään kuvaamaan rintamamiestalon puutarhaa, menen mielessäni välittömästi lapsuuteni Hyvinkäälle. Vaikka asun itsekin rintamamiestalossa, jonka piha on osittain hyvin perinteinen. 80-luvulla asuin itse rivitalossa. Yhdellä sukulaisperheellä oli lähistöllä omakotitalo, jonka puutarhasta saimme kerätä syksyisin luumuja ja karviaisia. Satoa tuli heidän perheelleen liikaa. Meille, rivitalossa asuville sato kyllä maistui. Tuolloin lapsena en sitä miettinyt, mutta toki näin aikuisena olen tajunnut vierailleeni silloin tyypillisessä rintamamiestalon puutarhassa. Minulle muistuu puutarhasta mieleen tuoksut. Vieläkin tietyt syksyn kypsyvän sadon ja maatuvien lehtien tuoksut kuljettavat minut tuonne. 80- luvun rintamamiestalon pihaan, jota viljeltiin ja hoidettiin, kenenkäs muunkaan kuin Elisabeth Kochin puutarhaoppaiden mukaan.

Kuka oli Elisabeth Koch? 

Elisabeth Koch oli puutarhuri ja piha- ja puutarhasuunnittelija, Marttaliiton puutarhaneuvoja 1920- luvulla, Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja, puutarhakirjailija ja yksi Suomen puutarha-arkkitehdit ry:n perustajista (nyk. Suomen maisema-arkkitehdit ry- Finlands Landskaparkkitekter). 

Hän opiskeli puutarhuriksi Högvallan hushålls-och trädgårdskolanissa Karjaalla. Puutarhasuunnittelua hän opiskeli Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan Puutarhakoulussa.

Bengt Schalin ja Paul Olsson ovat varmasti tunnetuimpia Suomalaisia puutarhasuunnittelijoita. Aivan yhtä suuren, jos ei jopa suuremman, perinnön Suomalaisiin puutarhoihin jätti Elisabeth Koch. Hänen intohimonaan oli saada ihmiset arvostamaan myös pieniä pihoja. Hän halusi opettaa hyötyviljelyä ja yhdistää hyötyviljelyyn myös kauneutta. Hänen puutarhasuunnitelmia kuvista nähtyäni ajattelen hänen edustavan perinteistä Englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliä. Istutukset olivat runsaita ja rönsyileviä, mutta kaiken runsauden alla oli järjestys, ja istutusalat oli jaettu esim. matalilla pensasaidoilla, jotka leikattiin ja hoidettiin säännöllisesti. Syy miksi Schalinista ja Olssonista tuli kuuluisampia on varmasti ajan henki. Naissuunnittelijaa ei arvostettu niin korkealle kuin miessuunnittelijaa. Toki myös se, että Elisabet Koch keskittyi suurimmalta osaltaan pieniin pihoihin teki miessuunnittelijoista kuuluisampia. Kuitenkin Elisabet Kochiltakin löytyy kuuluisia suuria suunnittelukohteita, joissa uskon suurimman osan Suomalaisista käyneen tai vähintäänkin nähneen eri medioissa.

Kochin suunnitteluperiaatteita ja malleja voi nykyäänkin soveltaa oman pihansa rakentamiseen. Esim. monet oma puutarhani- kirjan neuvoista ja kasvivalinnoista toimivat hyvin vielä tänäkin päivänä. Vaikka Kochin työskentelyaika oli n. 100 vuotta sitten, hänen valitsemansa kasvimaailma, tyyli ja hoito-ohjeet näkyvät selvästi myös nykyajan puutarhoissa ja yksityisten ihmisten toivomuksista ja odotuksista omalta piha-alueeltaan. Historia ja muistot omasta lapsuudesta ja niihin liittyvät tunteet elävät valitsemissamme pihakasveissa hyvin voimakkaasti. Ehkä siksikin Elisabeth Kochin kädenjälki näkyy edelleen.

Elisabeth Koch:n kuuluisia suunnittelukohteita: 

• Käpylän, Kumpulan ja Toukolan omakotitaloalueet Helsingissä 1930- luvulta lähtien.
• Helsingin seitsemän siirtolapuutarha-aluetta ja niiden piha-alueet. Esim. Kysykää Essiltä- kirjassa (Maria Karisto, Taina koivunen ja Antti Karisto) on näkyvillä Elisabet Kochin alkuperäisiä siirtolapuutarhatonttien suunnittelukuvia kasvilistoineen. Näitä kyseisiä kasveja löytyy yhä nykyäänkin Helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista, mutta toki alkuperäinen kädenjälki on aikojen saatossa himmentynyt ja vaihtunut ehkä nykyaikaisempaan.
• Olympiakylä Helsingissä 1950- luvulla.
• Sodan jälkeisten rintamamiestalojen puutarhat mm. Pirkkolassa, Länsi-Herttoniemessä ja Pakilassa.
• Domus academican piha-alueet Etu-Töölössä.

Elisabeth Kochin julkaisemat puutarhakirjat ja oppaat: 

• Hemträdgården, Finlands svenska Marthaförbund, 1919.
• Oma puutarha, WSOY, 1942.
• Oma puutarhani, WSOY, 1953.
• Brunakärr koloniträdgård 1918-1968, E. Koch 1968.
• Kotipuutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita, Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan kustantama (opaskirjanen).

Kuva alla: Kuvaaja Andersen, Emma Marie 1913, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa.

Torstai 11.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa. 

Hyvää alkanutta vuotta! Vuosi alkoikin hyvin talvisissa merkeissä ja tuntuu myös jatkuvan sellaisissa, joten nythän on hyvää aikaa keskittyä suunnittelemaan tulevaa kesää ja sen istutuksia. Nyt talviaikaan on tarjolla myös useassa kansalaisopistossa puutarhakursseja, joissa pääset päivittämään omaa kasvitietouttasi. Olethan ilmoittautunut jo mukaan? Minut löytää kevättalvella Porvoon kansalaisopistosta ja Mäntsälän kansalaisopistosta luennoimasta. Aiheina pitkillä kursseilla ovat hyötyviljely ja ihanat ruusut (Porvoossa) sekä yhden illan luennot kotipihan hyötykasvipensaista, pienen pihan rakentamisesta ja kasvisuunnittelusta, sekä kotipihan lavatarhasta (Mäntsälä). Vielä mahtuu mukaan, ilmoittaudu rohkeasti!

Olen jo parin vuoden ajan, säännöllisen epäsäännöllisesti, kirjoittanut blogitekstejä erilaisista puutarhasuuntauksista, sekä myös pihan rakentamiseen ja kasvivalintoihin liittyvistä asioista. Näitä tekstejä kirjoittaessani, minulla heräsi mielenkiinto siihen, miten Suomalainen pihasuunnittelukulttuuri on kehittynyt. Etukäteen tiesin Elisabet Kochin suuresta vaikutuksesta tavallisten kotien pihojen rakentamiseen, mutta muutoin Suomalaisen puutarhasuunnittelun historia ei ollut niin tarkkaan tiedossa. Tässä blogikirjoituksessa en puhu Elisabet Kochin työstä, haluan omistaa hänelle kokonaan oman kirjoituksen myöhemmin. Omassa työssäni näen hänen vaikutuksensa Suomen puutarhoihin vieläkin erittäin usein. Syksyn aikana olenkin tutustunut Suomen puutarharakentamisen historiaan ja kehitykseen, ja pyrkinyt hankkimaan siitä tietoa. Näissä tutkimuksissa päädyin arkkitehtuurimuseoon ja löysin heidän tietopakettinsa Suomen maisema-arkkitehtuurista ja puutarhasuunnittelusta. Mikäli haluat tutustua tarkemmin Arkkitehtuurimuseon tietopaketteihin löydät ne osoitteesta: www.mfa.fi/kokoelmat/tietopaketit . Siellä olevat maisema-arkkitehtuurin ja puutarhasuunnittelun tekstit ovat maisemantutkija Hanna Sorsan sekä Aura Kivilaakson kirjoittamia. Kiitos huomattavista tietopaketeista, joita olen käyttänyt tämän blogikirjoituksen pohjatietona.

Miten Suomalainen puutarhasuunnittelu sai alkunsa ja mistä haettiin vaikutteita? 

• Suomalainen käytännöllisyys on ollut aina pohja puutarhojen rakentamiselle. Suomalaisen puutarhan tarkoitus on ollut ruokkia kansaa ja ennen 1700- lukua puutarhatyypit pystyikin jakamaan keittiökasvi- ja yrttipuutarhaan, sekä hedelmä- ja marjatarhaan ja kukkatarhaan. Pihojen rakentaminen painottui voimakkaasti hyötyviljelyyn syystäkin, vaikka suuret nälänhätävuodet olivat vielä edessä (suuret nälkävuodet: 1866-1868), oli vuosina 1695-1697 ollut edellinen nälänhätä ja nälkää ja sen mukanaan tuomia sairauksia pyrittiin ehkäisemään tuottamalla ruokaa itse. Yksi nälkää torjuvista uusista viljelytuotteista oli peruna, jonka Saksalaiset peltisepät toivat Suomeen 1730- luvulla, mutta sen viljely yleistyi vasta 1757 jälkeen, Suomalaisten osallistuttua Pommerin sotaan Saksassa.
• Eri sosiaaliluokat viljelivät puutarhojaan omien tarpeidensa mukaan. Alemmat luokat keskittyivät ruoan pöytään tuottamiseen, ylemmissä luokissa oli varaa arvostaa puutarhan esteettisyyttä ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.
• 1700- luvun lopulla alettiin hakea oppia puutarhan rakentamiseen ulkomailta. Suomeen puutarhasuunnittelun eri tyylisuunnat ovat tulleet lähimaiden kautta. Rikkaat ja korkeasäätyiset ihmiset vierailivat naapurimaissa ja toivat sieltä puutarhakirjoja ja lehtiä mm. Englantilaisesta maisemapuutarhasta sekä Ranskalaisesta muotopuutarhasta, joita alettiin toteuttamaan varsinkin kartanoiden puutarhoissa. Vaikutteita haettiin mm. Pietarista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja myös laajemmin Euroopasta historian saatossa.
• Tuolloin termit muotopuutarha ja Englantilainen maisemapuutarha eivät olleet niin vapaamuotoisia kuin ne nykyään ovat. Nykyäänhän termin Englantilainen puutarha alle kuuluu tavallaan niin maisemapuutarha, muotopuutarha kuin pelkistetty itämainen puutarhakin. Tuolloin puutarhat rakennettiin tiukemmin alkuperäisen termin käsitteen mukaan.
• 1700- luvun lopulla kansainvälisiä puutarhaoppaita tutkittiin ja niiden vaikutus alkoi näkymään enemmän, myös Suomalaisia puutarha-aiheisia kirjoituksia alettiin julkaisemaan mm. professori ja tutkimusmatkailija Pehr Kalmin sekä hänen oppilaansa Olof Westzynthiuksen ja Johan Ahlichin toimesta. Myöhemmin Peter Lundberg neuvoi puutarharakentamisessa.

• Julkaisuista ja kansainvälisistä puutarhaoppaista saatua tietoa välitti kansalle eteenpäin Turun akatemia. Tietoa annettiin mm. erilaisista puutarhasuuntauksista sekä niihin liittyvien kasvien kasvatuksesta ja hoidosta.
• Pikkuhiljaa koristekasvien osuus kotipihoissa ja kortteleissa alkoi kasvamaan, ja vaikka hyötyviljely oli edelleen suurimmassa osassa puutarhoissa, kasveja alettiin kasvattamaan myös niiden kauneuselementin vuoksi. 
• Suomalaisissa maisemapuutarhoissa yhdistettiin usein barokkityyliset muotopuutarhat (eli ns. Ranskalainen puutarha), sekä Englantilaisen puutarhan cottage garden kukkapuutarha ja pihat jaettiin korttelimaisesti eri osioihin. Tämä on näkyvissä erityisesti kartanopuutarhoissa.
• Maisemapuutarhat yleistyivät myös alempiin yhteiskuntaluokkiin. Niiden versiot olivat vain pienemmässä mittakaavassa toteutettuja ja yksinkertaisempia. Tämä sama ajatus pätee myös nykyään. Kotipuutarhat rakennetaan kopioiden maailman puutarhamuotia. Suomeen uudet ideat ja kasvit tulevat yleensä muutaman vuoden viiveellä, toki viive on vähentynyt kansainvälisten puutarhamedioiden ja messujen myötä. Myös kaupunkipuutarhoja rakennetaan kotipihoihin pienemmässä mittakaavassa.
• Kaupungeissa puutarhasuunnittelun kehitys näkyi julkisissa istutuksissa, puistikoissa, puistoissa sekä rantapuistoissa. Kaupunkien suunnittelussa ja kaavoituksessa otettiin paremmin huomioon viheralueet ja virkistysalueet ja ne vakiintuivat osaksi kaupunkikulttuuria. 1810-luvulla perustettiin mm. Esplanadin puisto ja Kaivopuisto Helsingissä, 1840-luvulla Hämeenlinnan kaupunginpuisto ja Turun vartiovuoren puisto.
• Turun akatemia ja keisarillisen Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston puutarhoilla on ollut Suomalaiseen puutarhakulttuuriin ja sen kehittämiseen suuri vaikutus. Kasvitutkiminen ja Euroopan kasvitieteelliset puutarhat opiskelijavaihtoineen ovat tuoneet uusia näkökulmia Suomalaiseen puutarharakentamiseen aina vuodesta 1899 lähtien.
• 1910- luvulla Suomen puutarharakentamisessa alkoi näkymään arkkitehtoonisuus. Puutarha-arkkitehdit Bengt Schalin, Paul Olsson ja Eliel Saarinen suunnittelivat arkkitehtoonisia puutarhoja. Eliel Saarinen suunnitteli mm. Munkkiniemi- Haagan suunnitelman 1915. 
• Suuresti nykyiseen arkielämäämme vaikuttavia teoksia olivat Otto Iivari Meurmanin asemakaavaoppi vuodelta 1947 ja vuodelta 1948 Heikki von Herzenin "pamfletti koti vai kasarmi lapsillemme". Nämä teokset ovat edistäneet Suomalaista kaupunkisuunnittelua olennaisesti ja vaikuttavat näin ollen meidän nykyiseenkin arkielämään.
• 1950- luvulta alkaen asemakaavat palasivat ruutukaavaan, jolloin uudet alueet suunniteltiin kokonaisvaltaisemmin ja rakentamisessa keskityttiin nopeuteen ja kustannustehokkuuteen. Alueiden käyttöä haluttiin kasvattaa ja toimintoja monipuolistaa. Samat seikat vaikuttivat myös kasvivalintoihin, piharakennusmateriaaleihin ja suunnittelussa käytettyyn muotokieleen. Niin kaupungeissa kuin kotipuutarhoissa näkyi yleinen elämäntilanne Suomessa. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen, sotakorvausten maksu, nälkä j akansan ruokkiminen terveellisesti. Olympialaiset ja ylpeys itsenäisestä maasta. Esim. kaikki olympialaisiin liittyvä rakentaminen: rakennusten, puistojen ja pihojen oli valmistuttava nopeasti ja oltava kestävää ja monikäyttöistä. Helsingin Käpylässä, Eläintarhan kentän puistossa ja olympiastadionin ympäristössä tämä on nähtävissä vielä nykyäänkin.
• 1900- luvun loppupuolella puutarhasuunnittelu kulki kohti sitä mitä puutarhan omistajat haluavat vapaa-ajallaan tehdä. Vapaa-ajan harrastusten lisäksi korostuivat erilaiset puutarhan toiminnot. Pihoihin tuotiin puutarhakalusteita, kuten keinuja ja pöytäryhmiä ja grillejä, pihoihin haluttiin tilaa pelejä varten ja koristekasvit nousivat suurempaan suosioon. Hyötyviljelyä vielä oli, mutta se oli pienempimuotoista. Tuli uusia puutarhasuuntauksia: huvila- ja asemapuutarhat, kansanpuistot, laitosympäristöt, siirtolapuutarhat ja -palstat, sekä urheilupuistot.

Suomalaisen puutarhan suunnittelutyylit historian saatossa: 

• Kartanoiden ja ruukkien puutarhat. esim. Frugårdin puutarha Mäntsälän Nummisissa (alikartano).
• Tehdasympäristöt sekä erilaisten instituutioiden puutarhat.
• Siirtolapuutarhat sekä kansanpuistot.
• Seurakuntien puutarhat, hautausmaat sekä pappiloiden puutarhat.
• Kaupunkipuistot.
• Modernit viheralueet.

Ajatuksiani puutarhasuunnittelun historiasta ja nykypäivästä. 

Oma ajatukseni Suomalaiseen puutarhasuunnitteluun liittyen on, että pihan ja kaupunkiympäristömme rakennusajankohdan kulloinenkin puutarhamuoti näkyy meidän arkipäivässämme nykyäänkin, ja sitä olisi syytä ymmärtää ja arvostaa. Se kertoo meidän historiastamme. Loppujen lopuksi ihmiset ja toimintatavat eivät ole niin kovin paljon muuttuneet vuosisatojen saatossa. Yhä edelleenkin haemme vaikutteita Suomalaiseen puutarharakentamiseen Suomen ulkopuolelta. Se seikka on muuttunut, että nyt myös me viemme osaamistamme ulkomaille. Käymme puutarhamessuilla- ja matkoilla ulkomailla, seuraamme kansainvälisiä medioita ja pohdimme ja kokeilemme erilaisia kasveja, sekä niiden kasvatustapoja, keräämme tietoa uusista rakennusideoista ja tuotteista. Vuosien saatossa tiedon kulku on muuttunut, nykyään tapahtuu sekunnissa se mihin on aiemmin voinut mennä kuukausia. Tietoa on myös saatavissa joskus jopa liikaa.

Puutarha- ja maisemasuunnittelu jatkaa kehittymistään. Puutarhamuotien vaihtuvuus tuntuu kiihtyvän. Pelkästään minun aikanani on tultu siitä 80- luvun suuresta rintamamiestalon hyöty- ja koristekasvipihasta valtavilla ja nopeilla harppauksilla pois. Kasvivalinnat ovat kulkeneet hyöty- ja perennapuutarhasta ensin pensaisiin ja sinisiin havuihin, sitten havujen väri vaihtui kellertäviin ja perusvihreään. Pihojen koot ovat n. 1/3 siitä minun lapsuuden omakotitalopihan koosta, ja ne halutaan täyttää terasseilla, kiveyksillä, toiminnoilla ja korkeintaan ruukuissa tai altaissa olevilla istutuksilla. Onneksi myös hulevesien liian nopeaan kulkuun havahduttiin ja alettiin suunnittelemaan pihoihin viherkattoja, viherseiniä ja hulevesikiveyksiä. Uskon, että tämä työ tulee olemaan tulevien vuosikymmenten suurinta agendaa. Ennustan, että joudumme ottamaan steppejä luonnonmukaisempaan suuntaan, koska liian voimakas rakentaminen on vaikuttanut liikaa lähiympäristön luontoon ja sen kasvi- ja eläinlajeihin, sekä meidän ihmisten terveyteen. Kohti luonnonmukaisempaa istutustapaa on jo menty ja se on näkyvissä uusimmilla asemakaava-alueilla. Rakennusmääräyksissä vaaditaan luonnonmukaista rakennustapaa, kuten esim. puiden ja metsien säästämistä, luontaisesti esiintyvien kasvien suosimista ja hulevesien imeytystä ensisijaisesti omalle tontille. Minusta kehitys saisi mennä vielä siihen, että puutarhaa ei ensisijaisesti nähtäisi aina suurena työmaana jonka on oltava aina tiptop, vaan uskallettaisiin sietää epäjärjestystä ja epätäydellisyyttä paremmin. Pieni sotku puutarhassa saattaa saada sinut voimaan paremmin monellakin tapaa. Toki ylläpitoa ei voi kokonaan unohtaa, mutta jospa sinä päivänä ei sitten tarvitsisi mennä salille?

Rauhallista joulun aikaa!

Torstai 21.12.2023 - Sirkku

Kohti joululomaa. 

Siinä se näkyy kuvassa. Ihka ensimmäinen itse jouluksi kasvattamani amaryllis eli ritarinkukka. Viittä vaille kukassa oleva ja valtavan pitkällä varrella varustettu, kun lisävaloa ei kasvatuksen aikana ollut nyt tarjolla. Minua on hämmästyttänyt se, kuinka eri aikaan kaikki kukkasipulit ovat lähteneet kasvuun, vaikka istutus on ollut täsmälleen samanlainen ja samaan aikaan tapahtunut ja vierekkäin ovat samalla ikkunalaudalla olleet. Näyttääkin siltä, että meillä saadaan nauttia amarylliksen kukinnoista pitkälle kevättalveen. Sen kotiin jääneen valkoisen amarylliksen kukkavana kun on vasta n. 7cm korkea. Molemmat punaiset amaryllikset tuntuvat puskevan myös uutta kukkavanaa, joka on todella kiva yllätys.

Jääkielot onnistuivat myös hyvin ja saimme ensimmäiset avonaiset kukat ihailtavaksemme   jo pienimuotoisiin perhejuhliin. Nyt kukinta on parhaassa vaiheessa ja keittiötilassa tuoksuukin hennosti kielo. Uusia kielon varsien alkuja näkyy myös molemmissa ruukuissa, joten toivottavasti saamme nauttia kielon tuoksusta loppiaiseen saakka.

Luonnonkasveista kielo on yksi ehdottomia suosikkejani. Mikäli sinä et ole vielä jääkieloja kokeillut kukittaa jouluksi, suosittelen todellakin kokeilemaan! Kunhan muistat vain, että toisten maalta ei juurakoita saa hakea ilman maanomistajan lupaa.

Puutarhuri vetäytyy nyt joululomalle 21.12.2023-02-01-2024 väliseksi ajaksi. Tuolloin puhelin, sähköposti ja blogi on kiinni. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneilleni, kollegoilleni ja asiakkailleni kaudesta 2023, toivottavasti tapaamme taas 2024! Kiitos myös juuri sinulle, blogini lukija. Toivottavasti säännöllisen epäsäännöllisesti julkaistu blogini on tuonut sinulle kuluneena vuonna ideoita ja vinkkejä oman puutarhasi rakentamiseen ja laittoon, sekä herättänyt ajatuksia puutarha- ja viheraluerakentamisesta laajemminkin. Kevättalvella olisi tarkoitus blogiteksteissä tutustua tarkemmin Suomen puutarhahistoriaan ja suomalaisen puutarharakentamisen kehittymiseen, lisäksi haluaisin itse tietoa lisää feng shuista. Kiinalaisen puutarhan kirjoituksessa siitä tuntui saavan niin pienen pintaraapaisun, että mieli janoaa siitä lisää tietoa. Toivottavasti palaat blogin pariin myös tulevaisuudessa.

Joulumuistamisiin kuluvat rahat yritykseni lahjoitti SOS lapsikylän, mahdollista lapselle harrastus- kampanjaan. Hyvää joulua kaikille!

Puutarhurin joulukuu

Perjantai 15.12.2023 - Sirkku

Puutarhurin joulukuu. 

Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. 

Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin  luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. 

Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla.

Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä.

Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä  Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata!

Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:

• Weilin Göös Puutarha ja piha kirjasarja 4 osaa. Useita eri kirjoittajia.
• Perennat, Pentti Alanko kirjoittajana, Tammen kustantama.
• Suomalainen ruusukirja, Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel, Tammen kustantama.
• Viheralueiden puut ja pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry.
• Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen- Närhi, Otava.
• Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen. WSOY.
• Pienessä puutarhassa, Eija Klaucke, Tammi.
• Fengshui puutarhassa, Gill Hale. Puutarhakustannus.
• How to make a Japanese garden, Anness Publishing.

Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella?

Amaryllikset ja jääkielot, joulukukkien kasvatuksen päivitystä.

Keskiviikko 6.12.2023 - Sirkku

Joulukkien kasvatuksen päivitystä.  

Olen hyvä ohjeistamaan muita siitä mitä kasveja kannattaa laittaa kasvamaan mihinkin paikkaan, milloin kannattaa istuttaa ja mitä pitää huomioida, että kasvi voi kasvupaikallaan mahdollisimman hyvin. Mikähän siinä sitten on, että kotipihassa ja omalla tilalla, ne omat hyvät ohjeet tuntuvat välillä unohtuvan? Tottakai, silloin kun on kyse työasioista, asiat hoidetaan jämptisti ja kaikkien kasvillisuuden taiteen sääntöjen mukaan, mutta kotona jokaisella pitäisi olla omassa pihassaan nurkka, jossa kaiken ei aina tarvitse olla niin tiptop.

Tämä ohje mielessä aloitin myös tämän vuotisen joulukukkien kasvatuskokeiluni. Sanottava kuitenkin on, että ehkä sitä olisi voinut ennen istutuspuuhiin lähtöä, edes ohimennen lukaista oman vanhan blogikirjoituksensa jääkieloista (Jouluista tunnelmaa,  22.12.2022), niin ei tarvitsisi ihan niin paljon jännittää, ehtivätkö kielot jouluksi kukkaan.

Tein lokakuun lopussa kokeilun, jossa laitoin suoraan maasta nostetut kielon juurakot  suureen ruukkuun ja havu-rhodo multaan. Kastelin istutuksen ja unohdin sen sitten pakkaseen ulos pariksi viikoksi. Ymmärrettävästi en siis liottanut juurakoita lämpimässä vedessä, enkä istuttanut niitä edes taimipottiruukun pintaan kuten ohje oli. Kieloparat saivat tahtomattaan kylmäkäsittelyn (istutus läpijäässä), ja sainkin askarrella maahan jäätynyttä istutusastiaa marraskuun puolivälissä hyvän tovin irti maasta. Istutuksen sulatukseen meni pari päivää, jonka jälkeen sentään annoin sille kuumaa vettä. Nyt kielon pienet piipat ovat nousseet mullan pintaan ja kasvua on näkyvissä. Jos siis tällä kasvin juurakon pahoinpitelyllä saan jääkieloja aikaiseksi, voidaan sanoa kielon olevan varmasti yksi helpoimmista joulukukista. Ja kauneimmista. Viime jouluna kielo aloitti kukinnan n. 1,5 viikkoa ennen joulua ja uudeksi vuodeksi kukinta oli jo ohi. Nyt tavoite olisi, että kukinta alkaisi juuri jouluna. Saattaa kyllä olla, että tämän minun sähläyksen jälkeen kukinta myöhästyy aiotusta. Kasvivaloa ei nyt ole käytössä, joka sekin saattaa kukinnan ajankohtaan vaikuttaa.

Amaryllikset taasen... jostain syystä valkoisen amarylliksen sipuli ei ole lähtenyt kasvuun.  Tyttären kanssa sitä eilen katselimme ja pohdimme toiveikkaana, että eikö siinä sipulissa nyt näkyisi vähän vihertävää pullistumaa, josta se saattaisi lähteä kasvattamaan kukkavanan? Se taitaa olla toiveajattelua. Annoimme sille kuitenkin vielä armonaikaa, emmekä heittäneet sitä roskiin. Punaiset amaryllikset näyttäisivät olevan kaikki kasvussa, mutta niissäkin on todella paljon vaihtelua kasvuvauhdissa ja näin ollen varmaan myös kukinnan ajankohdassa. Yksi on kohta jo valmis aloittamaan kukinnan, toisessa kukintovanan varsi on n. 15cm:n pituinen ja yhdessä kukintovana on vasta lähdössä kasvuun. Kaikki sipulit on istutettu samaan aikaan, hoidettu samalla tavalla ja vain se valkoinen amaryllis on eri lajiketta. Vaihtelua siis on runsaasti, vaikka olosuhteet ovat samoja.

Iloisena yllätyksenä saan näiden kokeilujen lisäksi muuta kukintaa muista viher-/  huonekasveistani joululle. Ikkunalaudalla kasvava valkoinen orkidea on varmasti kukkinut jo kohta puolitoista vuotta putkeen. Koko meillä olonsa ajan, eli n. 5 vuotta, se on ollut hyvin tunnollinen kukkija ja kasvi on tuntunut viihtyvän huonohkossa viherkasvieni hoidossa. Nyt siitä kuitenkin lokakuun loppupuolella kuihtui kesän viimeiset kukat, jolloin ajattelin sen menevän hetkeksi lepotilaan ja leikkasin vanhat kukkavanat pois. Vielä mitä! Kasvi päätti kasvattaa marraskuun aikana kaksi uutta kukkavanaa, joihin ensimmäiset kukat avautuvat varmasti viikon sisällä. Muissakin orkideoissa näkyi kukkavanojen alkuja, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin tässä "valkoisessa takuukukkijassa".

Keittiön ikkunalaudalta löytyi myös toinen yllätys. Mummon Santut- blogikirjoituksessa aikanaan puhuin parista ostamastani saint paulian taimesta. Näidenkin hoito on ollut vaihtelevaa ja olen välillä ollut varma, että nyt ne eivät tästä hellekesästä enää selvinneet. Hengissä ovat ja niistä toinen puskee kovaa vauhtia kukkanuppuja ja kukintoja! Suorastaan hämmästyttävää. Pimein aika vuodesta ja en ole lisännyt niille kuin vettä. Tiedä mitä tästäkin nyt sitten ajatella...

Olet sinä nyt sitten kokeillut kasvattaa itse joulukukkia, tai luotat ammattilaisten valmiiksi kasvattamiin joulukukkiin, muista iloita tästä kaikkein pimeimmän talven kukinnan värikylläisyydestä. Myös kukkakaupasta ostettujen kasvien kukinnan ajankohtaa voit säädellä. Sipulikukilla lämmin kasteluvesi ja säilytys lämpimässä öisin, nopeuttaa kukinnan aloitusta, viemällä kasvit yöksi viileään, saat hidastettua kukinnan alkua ja pidennettyä sen kestoa. Joulutähti on joulukukista se, joka ei kestä kylmää. Se on pidettävä sisällä, vaikka kukinta alkaisikin aikaisin. Pidempikestoista yösäilytyksen lämpötilan pakkasen puolella käyntiä ei sipulikukistakaan kestä oikeastaan kuin narsissit, joita harvemmin jouluistutuksissa näkyy. Muista siis huolehtia, että kukassa olevan joulukukan säilytyslämpötila pysyy myös viileässä yösäilössä reilusti plussan puolella.

Tämä blogikirjoitus tulee luettavaksi 6.12.2023. Haluan onnitella Suomea kesällä Repoveden kansallispuistosta otetulla kuvalla. Onnea itsenäinen Suomi ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Potageriunelmia

Torstai 30.11.2023 - Sirkku

Unelmana hyvinhoidettu ja helppohoitoinen potageri eli keittiöpuutarha? 

Englantilaisen puutarhan blogikirjoituksia kirjoittaessani haaveksin minäkin upeasta Englantilaisesta puutarhasta ja varsinkin sen keittiöpuutarhaosiosta eli potagerista. Arjen todellisuus kotipihassani on kuitenkin se, että tässä elämäntilanteessa upea potageri jää (todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa) haaveeksi. Olen jo parina kesänä poistanut olemassa olevan, vanhan ja lumivaurioita saaneen, kasvihuoneen kattolevyjä pois paikoiltaan, jotta saan kasvihuoneeseen sadevettä kastelemaan kasveja, koska itse en sinne ehdi. Keväisin innolla istutan kasvihuoneeseen tomaatit, joita en sitten sesongin ollessa täydessä vauhdissa, ehdi hoitamaan niin kuin haluaisin. Loppukesästä kipaisen hakemassa kasvihuoneesta äkkiä satoa, jos sitä on tullut, ja vannon mielessäni, että ensi vuonna teen asiat toisin. Joko en istuta mitään tai rakennan kaiken uusiksi, huomatakseni vain seuraavana syksynä, että taas ollaan samassa tilanteessa. Ei näy uutta kasvihuonetta eikä potageria ja minä tuskailen toimimattoman keittiöpuutarhan kanssa ajan puutetta. On suoranainen ihme, että satoa on joka vuosi tullut. Tänä vuonna tomaatista tuli mielestäni jopa runsas sato. Luoja tietää, että yksin ovat saaneet kasvaa, reppanat.

Mutta haaveksiahan uudesta potagerista aina saa, eikö? Aloin tänään leikittelemään ajatuksella minkälaisen keittiöpuutarhan tekisin, jos rakentaisin kaiken alusta.

Vinkkejä toimivan keittiöpuutarhan rakennukseen: 

• Varaa riittävästi tilaa. Minun toimimattoman keittiöpuutarhan, eli kasvimaan ja kasvihuoneen yhdistelmän suurin ongelma on se, että kaikki on mietitty alunperin liian pienesti. Huolehdi sinä, että kasvihuoneen oviaukot ovat riittävän suuret (tuplaovet) niin, että sisään mahtuu ja pääsee viemään vesisaavit ja että oviaukosta mahtuu leveämmilläkin kottikärryillä. Tilaa tarvitaan myös kasvihuoneen ulkopuolella. Varaa kulkukäytäviin tilaa 120- 150cm leveyssuunnassa, muista varata hoitokäytävät myös maavaraisiin penkkeihin. Uskalla ajatella riittävän isosti! Puuvartisia kasveja ei kannata sijoittaa kasvihuoneen viereen vaan hieman kauemmaksi, jos siis haluat kasvattaa potagerissasi marjapensaita tai hedelmäpuita, potagerin koko laajenee, koska puut ja pensaat on vietävä kauemmas.
• Satsaa helppohoitoisuuteen jo suunnitteluvaiheessa, valitse oikeat materiaalit ja toiminnot oikeaan paikkaan.  Kun rakennusvaiheessa satsaa aikaa suunnittelutyöhön ja hieman enemmän rahaa kunnon rakennusmateriaaleihin, se yleensä maksaa itsensä takaisin käyttövaiheessa. Joudut käyttämään puhdistukseen ja tuholaisten torjuntaan vähemmän aikaa ja vaivaa. Polut kannattaa laittaa kulutusta kestävälle materiaalille, joka on helppohoitoinen ja ei tuo alueelle tuholaisia. Näissä käytetäänkin monesti soraa, kiveystä tai laatoitusta. Kasvihuonerakenteet kannattaa tehdä kasvihuoneen käytön mukaisiksi. Ne voivat olla kennolevyä, polykarbonaattia, UV-muovia tai lasia. Punnitse mielessäsi eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Satsaa kasvihuoneen kokoon ja oviaukon leveyteen, sekä siihen, että kasvihuone on helposti puhdistettavissa (vesipiste), varjostettavissa, valaistavissa sekä lämmitettävissä.
• Maksimoi käytettävissä oleva luonnon valo ja lämpö ja anna sopivan tuulenvirin kiertää kasvihuoneen ja kasvien ympärillä. Sijoita kasvihuoneen pitkä lape mahdollisuuksien mukaan itä-länsi suuntaan. Katso, että kasvihuone on helposti tuuletettavissa ja sitä varjostaa ympäröivä kasvillisuus sopivasti, jollet halua kasvihuoneen sisälle varjostuskankaita tai maaleja.
• Mieti ergonomiset työasennot ja tee istutuspenkit sen mukaisiksi. Fakta on, että puutarhaa hoitaa mielellään, jos työergonomia on kunnossa. Jos et halua kyykkiä maanpinnan tasossa, tee kohopenkkejä tai lavatarha. Muista varata riittävästi syvyyttä kasvualustaan jos nostat kasvualustapenkin maan pinnasta ylöspäin. Pohjamaan on oltava rikkaruohotonta, lavatarhan alle ei kannata laittaa kankaita, jotta juuret saavat kasvaa riittävän syvälle. Muista myös, että kohopenkit ja lavatarhat kuivuvat avomaaistutusta nopeammin. Näihin kannattaa ehkä miettiä tihkukastelua vieressä olevasta saavista?
• Kompostit toiselle puolelle pihaa. Näistä tulee kasveihin tuholaisia, pidetään ne siis pois hyötykasvien läheltä.
• Rakenna jo valmiiksi sekä kiinteitä kasvitukia, että liikuteltavia kasvitukia. Esim. puuvartiset köynnökset ja ritilään kasvatetut hedelmäpuut tarvitsevat kiinteät tuet, mutta köynnöstäville ruohovartisille kasveille kannattaa varata tukevia liikuteltavia tukia. Silloin alueiden viljelykierto on helpompi toteuttaa.
• Rajaa alueet siistiksi. Siisti alue houkuttelee puutarhaan. Mikäli istutat kasveja joilla on taipumusta kasvattaa ympärilleen paljon kavereita juuriversoista, näiden alle on syytä miettiä kankaan laittoa. Selvittele siis kasvin juuriston kokoa ja varaa myös maavaraisille kasveille riittävästi kasvualustatilaa.
• Oikea kasvi oikeaan paikkaan varsinkin jos kasvi on monivuotinen. Kavien kasvuvaatimuksista olen kirjoittanut jo usean blogitekstin verran aiemminkin. Muista puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet, kasvin pH tarve, valotarve ja lämpötarve kun mietit kasvien sijoittelua keittiöpuutarhan alueella.

Pyörittelin yhdenlaisen unelmapotagerini suunnitelmaksi.  

Innostuin tänään miettimään tarkemmin sellaista potageria minkä saattaisin itse haluta. 

• Minulla keittiöpuutarhaan kuuluu myös marjapensaat ja koristeelliset kirsikkapuut. Vieläkin tilaa saisi olla hieman enemmän. Olisi hyvä, jos puut ja pensaat olisivat vielä kauempana kasvihuoneesta.
• Jätin tarkoituksella tästä kuvasta pois puutarhavälinevaraston ja kompostin.
• Minun potagerini kuvastaa halua viljellä itse ruokaa, mutta myös sitä, ettei kotipuutarha saa stressata liikaa. Sieltä löytyy lavatarhaa ja sopivan kokoinen kasvihuone, joka voikin jonain kesänä olla vaikkapa kesäkeittiö jos ei huvitakkaan viljellä. 
• Ympärille tulee maavaraiset penkit, johon tulee kesäkukkia ja monivuotisia hyötypensaita. Ja kyllä, myös ruusu on hyötypensas! Sen marjat ovat erittäin c- vitamiinipitoiset sekä se houkuttelee tuoksullaan pölyttäjiä puutarhaan. Omenapuut potagerin laidoille kasvatetaan säleikköön ja kirsikat saavat kasvaa leveiksi. Toinen kirsikka saisi olla rusokirsikka, joka ei niinkään tee satoa vaan toimii pihan kaunistuttajana ja yleispölyttäjänä, mutta toinen saisi olla satokirsikka.
• Kuvassa pensaiden lisäksi näkyy kasveina vain heiniä ja laventelia joka Suomessa kasvaa pääsääntöisesti vain kesäkukkana (vaatii menestyäkseen monivuotisesti erittäin lämpimän kasvupaikan). Pääajatuksena on, että ko alueet olisivat ns. kesäkukilla, jotka kukkivat koko kesän ja houkuttelevat pölyttäjiä. Toki alueille voi laittaa myös perennaa, mutta silloin on hyvä tehdä miksauksia useammasta perennasta, jotta kukinta saadaan kestämään koko kasvukauden.
• Alue rajataan englantilaisen puutarhan tapaan kolmelta sivulta metrin korkuisella takorauta-aidalla ja pohjoissivulle istuttaisin malliin leikattavan pensasaidan (leveys 100cm, korkeus 120cm), joka suojaa kylmältä tuulelta.
• Minun unelmapotageriin kuuluisi myös harjateräsverkosta taivutetut köynnösportit ja kulkupergolat, joissa kasvaisi kukkivia köynnöksiä ja lavatarhoissa papuja, herneitä ja avomaankurkkuja.

Millainen on sinun unelmapotagerisi?

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi  yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

• Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
• Chantillyn linnan puisto.
• Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
• Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
• Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
• Castresin piispanistuimen puisto.
• El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

• Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla  ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
• Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
• Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
• Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
• Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
• Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
• Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
• Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
• Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
• Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Itse kasvatetut ritarinkukat jouluksi.

Keskiviikko 8.11.2023 - Sirkku

Itse kasvatetut joulukukat. 

Viime vuonna, aika lailla näihin aikoihin olin koronassa. Tuolloin luin kollegan jutun jääkieloista, siis perinteisistä vanhan ajan jouluksi kukitetuista kielon sipuleista. Innostuin asiasta niin, että vähän parannuttuani kävin nyhtämässä puolijäisestä kukkapenkistä nipun kielon sipuleita ylös ja laitoin ne kasvamaan. Tein jääkielojen kasvatuksesta blogitekstin, joka löytyy vanhemmista blogiteksteistä 17.11.2022 julkaistuna nimellä Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

No nyt en (toivottavasti) ole koronassa, mutta viimevuotisesta onnistumisesta innostuneena  halusin kielojen lisäksi kokeilla myös uutta joulukukkaa kasvatukseen ja valitsin sen toisen minulle mieleisen eli amarylliksen/ritarinkukan. Kävin läpi vanhoja muistiinpanojani ja löysin oheisen vanhan taulukon. Kuten näkyy, olen sillä lailla vanhanaikainen, että kirjoitan edelleen muistiinpanot mieluiten perinteiselle ruutuvihkolle, jota sitten etsin hiki hatussa tarvitessani taustatietoa. 

Aikataulusta huomasin, että olin liikkeellä viimetingassa. Nytkin voi tulla aikataulun kanssa tiukkaa saada sipuli kukkimaan jouluksi. Toisaalta, ei se haittaa, jos jääkielot onnistuvat yhtä hyvin kuin viime vuonna. Voin laittaa kielot ja amarylliksen samaan astiaan ja kielot kukkivat sitten ensin ja amaryllis aloittaa kielojen lopetettua. Näin siis ainakin teoriassa, todellisuushan voi sitten olla jotain ihan muuta.

Hankin kokonaan uudet sipulit, jotka olivat mielestäni yllättävän kalliita verrattuna  siihen mihin hintaan kukkivia amarylliksia myydään joulun aikana. Uskon kuitenkin, että nämä sipulit ovat hyvälaatuisia. Yritin löytää isokokoisia ja napakkoja sipuleita. Näitä olikin vain yksi/ pussi. Lajike- ja väri vaihtoehtoja ei ollut enää ihan hirveästi tarjolla, mutta minä oikeastaan pidänkin eniten perinteisestä punaisesta ja valkoisesta. Jouluna esillä on kuitenkin muutenkin paljon värikkäitä tekstiilejä ja koristeita. Silloin kukat saavat mielestäni olla yksivärisiä.

Amarylliksen istutus: 

• Ota sipulit hyötöön eli kukitukseen lokakuun lopussa tai viimeistään marraskuun  alkupäivinä.  Kukistusaika vaihtelee lajikkeen, lämpötilan, valon määrän, istutustavan, sekä sipulin koon ja käsittelyn mukaan.

• Tarkasta sipuli silmämääräisesti. Sen on oltava kooltaan iso, kova ja siinä ei saa näkyä kasvitautien merkkiä, tuholaisten munia tai toukka-asteita. 

• Leikkaa sipuleista kuivuneet, vanhat juuret pois. Leikkaa ne kuvasta poiketen mielummin terävällä puutarhaveitsellä tai puukolla. 

• Laita sipuli imemään vettä joko vesilasiin, tai laakeaan astiaan, jossa on vettä n.  1/3 sipulin korkeudesta. Liota sipulia 3-4h ennen istutusta.
• Vesi saa sipulit heräilemään, jolloin se pystyy juurtumaan helpommin ja saa sipuliin keräytyneet ravinteet liikkeelle ja kasvin kasvattamaan kukkavanat ja avaamaan kukinnot.

• Sipulien liotessa, varaa sipuleille oikean kokoiset ja tukevat ruukut. Ruukkujen olisi  hyvä olla melko painavia, jotta ruukku pysyy pystyssä kasvin kukkien avauduttua pitkien kukkavarsien päähän. Lisäksi sipulikukat eivät pidä juurillaan seisovasta vedestä, joten kasteluveden olisi valuttava ruukusta pois helposti. Ruukun olisikin oltava alaspäin kapeneva ja sen pohjassa olisi oltava reikä.

• Mikäli käytät vanhoja kukkaruukkuja, pese ja tarvittaessa desinfioi ne huolellisesti.

• Laita ruukun pohjalle ruukkusoraa,   vanhojen ruukkujen paloja tai sepeliä salaojaksi ja laita soran ja mullan väliin esim. sanomalehteä pitämään multa ruukussa.

• Valitse amaryllikselle hiekkapitoinen multa. Voit käyttää vaikkapa kaktusmullan ja kukkamullan sekoitusta. Kasvuun tarvittava voima on jo sipulissa itsessään, kasvi ei siis tarvitse voimakasta kasvualustaa. Se tarvitsee vain vettä, joka ei jää sen juurille seisomaan. Seisova vesi kasvualustassa tai ruukussa (tai aluslautasella) tuhoaa sipulin ja sen juuriston.

• Valitse sipulin kokoon sopiva ruukku. Sipulin ympärille tulisi jäädä joka puolelle 1-2cm kasvualustatilaa ja sipulin alle vähintään saman verran, mielummin tuplasti eli n. 4cm uutta multaa. 

• Istuta sipuli kasvualustan pinnalle niin, että n. puolet sipulista jää pinnan päälle näkyviin. Älä upota sipulia kokonaan mullan sisään, se saa sipulin mädäntymään.

Istutuksen hoito: 

• Kastele istutuksen jälkeen, jos multa on kuivaa. Seuraava kastelu tehdään vasta kun kukkavarsi on näkyvissä ja se alkaa kasvamaan. Jatkossa kasvia kastellaan säännöllisesti, mutta niukasti. Muista poistaa myös ylijäämävesi aluslautaselta tai suojaruukusta kastelun jälkeen.
• Sijoita kasvi istutuksen jälkeen huoneen lämpöön (n. +20 astetta) ja valoisaan paikkaan. Nuppujen ilmaannuttua, voit säädellä kukituksen aloittamista lämpötilan avulla. Halutessasi, että amaryllis aloittaa kukinnan nopeammin, tuo kasvi lämpöiseen, jos taas haluat viivyttää kukintaa, vie kasvi viileään (yli +10 astetta). Tämä kikka toimii myös kaikkien sipulikukkien kanssa. Saat monet joulukukat, jotka on hyödetty sipuleista, kestämään pidempään kun viet ne yöksi viileään tilaan. Näin saat nauttia kukinnoista pidempään. Jotkin sipulikukat kuten narsissit ja tulppaanit kestävät esim. leikkona jopa jäätä tai lunta maljakossaan.
• Pitkiä kukintoja kannattaa tukea, jotta kukkavarsi kestää useiden suurten kukintojen painon paremmin. Kukkavanojen taittuessa voit napata taittuneen vanan maljakkoon leikkokukaksi.
• Kun kukintovanasta on kuihtuneet kaikki kukat, leikkaa vana veitsellä poikki tyveä myöden.

Englantilainen puutarha, cottage garden

Torstai 26.10.2023 - Sirkku

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Englantilainen puutarha, cottage garden. 

Cottage garden on runsas, rönsyilevä ja värikäs puutarhasuuntaus, jossa kasvit huojuvat tuulessa ja kaikkea tuntuu ensisimäyksellä olevan jopa liikaa. Tämä on monelle se ensimmäinen ajatus kun puhutaan Englantilaisesta cottage garden- puutarhasta. Itselleni cottage garden sanoista tulee mieleen Brittiläiset televisiosarjat, jossa nähdään kuuluisia Englantilaisia puutarhoja punaisine tiilimuureineen ja linnoineen. Näkymä on vanhaa Brittiläistä maaseutua kauneimmillaan. Oletteko muuten huomanneet, että kyseisissä sarjoissa ei tunnu koskaan näkyvän sitä harmaata vesisadetta mitä Brittein saarilla on kuuleman mukaan jatkuvasti? Sarjoissa paistaa aina aurinko, puutarha on parhaimmassa kukinnassaan, tai puiden syysvärit ovat juuri kauneimmillaan. Vesisade vaihtoehdossa kuvissa on aina synkkä ja myrskyinen yö. 

Runsauden, rönsyilevyyden ja värikkyyden alla on kuitenkin järjestys, johon cottage garden perustuu. Tässä muutama tärkein cottage gardenin perusajatus:

1. Cottage garden on rakennettu alun alkaen maaseutujen suuriin kartanopihoihin, jossa pihan käyttötarkoituksia on ollut useita.

• Ensisijaisesti nämä pihat on rakennettu sitä varten, että saadaan tuotettua ruokaa. Olikin tavallista, että pihassa oli erilaisia osioita. Osassa pihaa voi olla eläimiä, kuten sikoja, kanoja, lampaita, lehmiä tai hevosia. Pihoissa kasvatettiin myös monesti mehiläisiä, jotka varmistivat pölytystä ja satoa. 
• Osassa pihaa kasvatettiin kasviksia, juureksia ja yrttejä. Tätä pihan osiota kutsutaan nimellä potager. Potager on kuulunut alun alkaen Ranskalaiseen puutarhaan ja sen perusajatus on ollut yhdistää hyötyviljely ja kukkaloisto. Siinä tarkoituksena on ollut, että hyötytarhakin voi olla esteettisesti kaunis. Lisäksi kukat houkuttelevat hyötytarhaan pölyttäjiä ja jotkin kukat saattavat suojella hyötykasveja tuholaisilta. Potageriin on saattanut kuulua myös kasvihuone, mutta se on voinut olla myös pelkkä avomaatarha tai lavatarha, joka on yleensä ollut muusta puutarhasta aidalla rajattu ihan käytännön syistä. Aidalla suojeltiin vihanneksia joutumasta esim. vierellä laiduntavan lampaan syömäksi. Osa kasveista kaipasi myös kasvaessaan tuentaa ja lämpöä, näiden kasvien kasvatuksessa hyödynneettinkin esim. tiilimuureja, jotka varaavat auringon lämpöä itseensä.
• Puutarhat ovat suuria ja sinne kuuluu luontevasti myös puistomaiset osuudet, jossa puut saavat kasvaa suuriksi ja kauniita syysvärejä arvostetaan. Yleensä näihin puisto-osuuksiin kuuluu laajat nurmikentät, joissa voi pelata. Tuonne kuuluu myös vesiaiheet lampineen, vesikasveineen ja lammessa viihtyvine eläimineen.
• Mm. Gertrude Jekyll toi näihin puutarhoihin laajat ja koristeelliset perenna-alueet, joissa perennat kukkivat pääsääntöisesti hempeän pastellinsävyisin kukin. Hän suosi harmonisia sävyjä, mutta elävöitti istutusaluetta shokkivärisellä elementillä tai kasvilla, joka piristää istutuksen. Tämä sai kokonaisuuden näyttämään tasapainoiselta ja luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt tekivät istutuksesta ilmavan ja raikkaan ja rauhoittivat katsojaa, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat tuovat katsojalle voimaa ja energisyyttä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.

2. Pihaa ja sen eri osioita ei ole haluttu nähdä kerralla, siksi cottage garden-  puutarhassa tilaa rajataan erilaisten rakennettujen elementtien, aitojen, muurien ja leikattujen- tai vapaastikasvavien kasviaitojen tai -aidanteiden avulla. 

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

• Englannissa sataa paljon ja siksi Englantilaisessa puutarhassa on ollut pakko miettiä  veden liikkumista puutarhassa, varsinkin niissä kohdin missä kuljetaan paljon. Tämän vuoksi Englantilainen puutarha pitää sisällään paljon rakennettuja polkuja, jotka säästävät puutarhurin vaivoja ja laskevat hoitokustannuksia. Mikäli haluat suomessa käydä tutustumassa Englantilaisen puutarhan hulevesisuunnitteluun ja huleveden hyötykäyttöön viheralueilla, esim Vantaan Kartanonkosken asuinalueella tätä on nähtävissä.
• Polut mutkittelevat istutusten lomassa, jolloin istutuksia on helpompi hoitaa ja johtavat tilasta toiseen.
• Polkujen tehtävä on siis estää kasvien tallominen, olla helppohoitoisia, imeä itseensä sadevesiä ja kuljettaa niitä kasvien juuristoille. Oikeilla pintamateriaaleilla hulevesiä saadaan sidottua piha-alueelle, eikä ravinteet liiku liian nopeasti kasveilta ojiin, ja sitä kautta vesistöihin ja mereen.
• Polun pintamateriaali valitaan sitä ympäröivien rakenteiden, maaperän ja käytön mukaan. Samalla mietitään millä välineellä polulla eniten kuljetaan, esim. onko kyseessä kävelypolku, vai kuljetaanko kottikärryjen, tai muun painavamman koneen kanssa. Mailla, jossa ympäristössä on runsastyppisiä istutusalueita tai laitumia, saatetaan polun pintamateriaaliksi valita nurmi, joka sitoo itseensä vettä ja ravinteita. Nurmi ei kuitenkaan kestä liettymättä runsasta liikkumista sateisina aikoina. Alueella, jossa liikutaan paljon kaikkina vuodenaikoina, valitaan yleensä pintamateriaaliksi kantavuudeltaan kestävämpi materiaali, esim. sora, ladottu tiilipinta tai luonnonkivi. Näitä käytetään myös hulevesien ohjailuun. Betonikiveä käytetään vain jos se sopii ympäröivään puutarhan ilmeeseen. Eri tiloissa voidaan käyttää ja yhdistellä erilaisia polkupintoja, jos jokin muu elementti kokonaisessa puutarhassa on se monistettava elementti, joka tuo harmoniaa eri puolille pihaa, esim. jokin yksittäinen kasvi, väri tai muu rakenne. Käytetään nyt mitä tahansa pintamateriaalia, on sitä valitessa muistettava cottage gardenin perimmäinen ajatus: kaiken on oltava helppohoitoista ja ympäristöön sopivaa.
• Hulevesien liian nopea liikkuminen on ongelma joka puolella maailmaa. Siksi myös cottage gardenin polkujen, pihojen, parkkialueiden ja teiden pintamateriaalit tulee tehdä niin, ettei vesi liiku pihasta liian nopeasti. Tämä tarkoittaa myös kiveys- ja betonikiveyspintojen rakentamista sellaisiksi, että ne johtavat ja imeyttävät vedet ensisijaisesti omaan pihaan. Tämä saattaa taasen lisätä kitkemistarvetta poluilla. Onneksi nykyään on suunniteltu ns. hulevesikiviä, joiden välit voidaan kylvää tai istuttaa täyteen maanpeitekasveja.
• Kaikki polut rajataan selkeästi istutusalueista. Nykyään käytetään apuna jo rajausreunoja, mutta aiemmin polut ja istutusalueet kantattiin säännöllisesti.

4. Mietintää cottage gardenin kasveista ja niiden hoidosta. 

• Yksittäinen cottage garden tila/ pihan osio on yleensä avara, istutukset keskittyvät reuna-alueille tai polkujen yhteyteen. Kasvit tilan keskellä ovat matalia, tai niitä ei ole ollenkaan, vaan alueelle on tehty jokin kiinteä elementti kuten patsas tai vesiaihe. Mikäli kasveja tilan keskellä käytetään, ovat istutusalueet yleensä suuria. Yksittäinen istutusalue on vähintään kymmeniä neliöitä tai jopa suurempi. Suureen istutusalueeseen on silloin suunniteltava myös sen hoitopolut ja alueella kulkeminen yleisestikin, ettei kasveja tallota turhaan.
• Monesti ajatellaan että Englantilaisen puutarhan kasvit ovat työläitä hoitaa. Mielessä on ehkä ajatus suoriksi leikatuista aidoista tai muotoon leikatuista pensaista. Näitä toki on, ja kyllä, ne leikataan muotoon kaksi kertaa vuodessa. Hoito ei kuitenkaan ole työlästä jos on oikeat välineet. Kannattaa satsata kunnon pensasleikkuriin, oksasahaan ja leikkausvälineisiin, silloin työ on nopeaa ja jopa hauskaa. Välineet on syytä myös huoltaa oikein.
• Englantilaisessa puutarhassa kaikkea on paljon. Myös puita, pensaita ja köynnöksiä ja osa niistä saa rehottaa hyvinkin vapaasti, joka vähentää työmäärää.

• Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
• Perennojen ja kesäkukkien määrästäkin voi sanoa, että enemmän on parempi. Suurella kasvimäärällä peitetään kasvualustan pintaa, ja helpotetaan näin työmäärää. Perennoilla voi olla myös hyötykäyttöfunktio, niitä käytetään houkuttelemaan pölyttäjiä. Niitä voidaan käyttää itse hyötykasvina, kuten mausteena tai lääkekasvina. Niiden työ on estää aluetta rikkaruohottumasta tai niiden tuoksu voi karkottaa tuholaisia. Perennojen sijoittelun istutusalueessa määrittää se, mistä suunnasta aluetta katsotaan ja halutaanko alueen eri osiin vaihtelua korkeussuunnassa. Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toisiinsa kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit. Hänellä oli tapana myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.
• Osa perennalajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina kasvutapansa vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas ja pionit. Näille kannattaa antaa tilaa loistaa ja ympärille kannattaakin laittaa matalaa maanpeittokasvia.

Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa

Torstai 28.9.2023 - Sirkku