Tervetuloa tutustumaan yritykseemme!
Viherpalvelu Maununkarhu on Uudellamaalla toimiva viheralan yritys. Teemme pihakonsultointia, istutussuunnitelmia, pihan ja puutarhan suunnittelua, puiden- ja pensaiden leikkausta, viherrakentamista ja viheralueiden hoitoa, juuri asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöitynä palveluna. Kaiken tämän teemme luotettavasti ja ammattitaitoisesti.
Meiltä voit tilata myös viheralan kurssitusta. Räätälöimme kurssit asiakkaan tarpeisiin soveltuviksi.
Olemme luotettava kumppani ja siksi Viherpalvelu maununkarhun tilaajavastuuraportit löytyvät osoitteesta: www.tilaajavastuu.fi .
Viherrakentamis- ja pihasuunnittelupalvelut
Suunnittelemme, rakennamme, hoidamme ja kunnostamme monipuolisesti ja osaavasti kaikenlaiset pihat, puutarhat ja viheralueet. Viherpalvelut-sivun kautta pääset tutustumaan tarkemmin osaamiseemme.
Millaista apua sinä tarvitset pihallesi tai puutarhaasi?
Jos tarvitset apua pihan tai puutarhan suunnitteluun, pihasi kunnostukseen, puutarhan hoitoon tai koko komeuden rakentamiseen, Viherpalvelu Maununkarhu palvelee ystävällisesti ja asiantuntevasti - koko Uudenmaan alueella. Ota yhteyttä ja jutellaan lisää!
Yrityksemme on saanut tehdä ja tulee tekemään yhteistyötä monien hienojen Suomalaisten yritysten kanssa. Seuraavista linkeistä pääset seuraamaan yhden yhteistyön tuloksia. Kiitos Kirami Oy hienosta yhteistyöstä! Blogi suomeksi: https://www.kirami.fi/blog/pihasuunnittelija-autta... . Blogi ruotsiksi: https://.www.kirami.fi/sv/blog/tradgardsarkitekten-hjalper-... . Blogi englanniksi: https://www.kirami.fi/en/blog/yard-designer-helps-... .
Tykkää meistä facebookissa:
Anna lahjaksi lahjakortti!
Voit ostaa meiltä myös lahjakortin, jonka saaja voi käyttää palveluhimme parhaaksi katsomallaan tavalla. Lue lisää!

Äidin puutarhahommelitTorstai 20.4.2023 - Sirkku Tervehdys! Täällä yksi kiireinen puutarhuri ehti hetkeksi istumaan tietokoneen äärelle! Viime viikot ovat olleet huomattavasti kiireisempiä kuin viime vuoden viikot tähän aikaan olivat. Lumet ovat pääsääntöisesti täältä Uudeltamaalta jo sulaneet. Mitä nyt kaksi "talven valtakunta"-pihaa vielä pitää komeaa lumipeitettä yllään, niin siellä kuusiaidan vieressä kuin pensaidenkin päällä. Ja molempia minun pitäisi päästä kiireesti jo leikkaamaan. Omasta pihasta routa ehti suurelta osin sulamaan jo ennen kuin se takatalven 30cm uutta lunta tipahti pääsiäisen tienoilla maahan. Kotipihan rinne on rutikuiva, ja tuntuu, että luonto jatkaa siitä mihin se viime kesänä jäi. Vesi on alhaalla pihalammessa ja varsinkin puut tuntuvat olevan janoisia. Taivaalta satava vesi olisi tarpeen niin meille ihmisille allergiaoireiden helpottamiseen kuin luonnollekin. Toivottavasti muistit laittaa varjostuskankaat havujen ja muiden ikivihreiden kasvien päälle tammikuussa? Nyt, roudan sulettua, olisi hyvä aloittaa havujen ja ikivihreiden kasvien parin viikon tehostetun kastelun jakso. Kaikki puuvartiset kasvit pitävät mielummin lämpimästä vedestä juuristollaan näin keväällä, mutta koska veden lämmittäminen on tällä hetkellä vähän turhan kallista hommaa, lämmittämätönkin vesi auttaa kasvia paikkaamaan talven aikana haihdutettuja nesteitä. Jos ikivihreät kasvit ovat päässeet talven aikana ruskettumaan, käy kasvit läpi. Leikkaa selkeästi rapisevan kuivat ja kuolleet oksat pois, anna juurelle kevätlannoitus heti kun routa on sulanut, ja sen jälkeen pidä kahden viikon kastelujakso. Ikivihreille kasveille, kuten havuille, on normaalia se, että ne menevät talven aikana hieman ruskeaksi. Se taasen ei ole normaalia, että havu on rapisevan kuiva ja katkeaa kosketuksesta. Hieman ruskea havu on lepotilassa ja väri lähtee muuttumaan nopeasti kasvin saatua maaperästä vettä ja ravinteita. Lämmin vesi saisi ravinteiden ja kasvin nesteenkierron toimimaan nopeammin, mutta kuten sanoin, vesi kuin vesi auttaa. Kylmällä vedellä asiassa menee vain hieman pidempään. Anna varjostuskankaiden olla ikivihreiden kasvien päällä ilmavasti niin pitkään kunnes routa on sulanut. Omena- ja päärynäpuiden leikkaukselle alkaa olla täällä etelä-Suomessa jo kiire. Kirsikka- ja luumupuut saavat odottaa leikkausta kesä-heinäkuun välille. Aurinkoisilla paikoilla silmut ovat lähteneet jo turpoamaan ja silloin leikkaus kannattaa siirtää juhannukselle. Voimakkaimman nesteenkierron ollessa vauhdissa puita ei saa leikata. Yöpakkaset ja varjoinen kasvupaikka on vielä pitänyt tietyissä paikoissa maan jäässä ja onkin katsottava lähes puukohtaisesti voiko sitä vielä leikata. Saman pihan eri puolilla voi olla kasveja, joista toisia voi leikata ja toisia ei. Kasvia ympäröivä mikroilmasto vaikuttaa tilanteeseen. Kuivia ja kuolleita oksia voi toki poistaa aina kun niitä näkee. Muistathan poistaa oksat niin, ettei runkoon jää tappeja, joihin lahottajasienet ja bakteerit pääsevät iskemään? Myös liian syvältä rungosta leikkaamista on syytä välttää. Oksan kalluksen, eli ne ryppyiset kohdat oksan liitoskohdassa runkoon nähden, tulisi jäädä runkoon paikalleen. Siinä on ne solukot, jotka kasvavat haavakohdan päälle. Pensaat voidaan leikata samoihin aikoihin omenapuiden kanssa ja samat leikkausohjeet ajankohdan miettimisen kanssa pätee myös niihin. Silmujen pitäisi olla vielä lepotilassa. Leikkaustapa vaihtelee vähän kasvin kasvatustavan ja tarpeen mukaan. Malliin leikatut pensasaidat leikataan malliin kahdesta kolmeen kertaan vuodesta. Ensimmäinen leikkauskerta olisi maalis-huhtikuussa, seuraava heinä-elokuussa ja kolmas, jos sitä välttämättä tarvitaan on loka-marraskuussa. Kolme kertaa vuodessa leikataan oikeastaan vain niitä aitoja, jotka eivät saa enää kasvaa yhtään suuremmiksi, yleisin leikkausmäärä/ vuosi, on kaksi. Ne hapsottavasti kasvavat pensaat ja pensasaidanteet, eli ns. vapaasti kasvavat leikataan taasen pääsääntöisesti harventamalla hyvin juurtuneesta pensaasta 3-5 vanhinta ja paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maata pois. Joiltakin japaninangervoilta eli ns. matalilta pensasangervoilta voidaan leikata joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois, mutta se ei ole pakollista. Angervoja leikatessa kannattaa olla mielessä se mihin aikaan kyseinen pensas kukkii. Jos pensas kukkii ennen juhannusta, leikkaa se vasta kukinnan jälkeen. Muuten tulet leikanneeksi myös tulevan kesän kukinnot pois. Mikäli pensasaidanne on todella vanhan ja ränsistyneen näköinen voidaan harkita myös totaalista uudistusleikkausta eli alasleikkausta. Ennen leikkauksen tekoa, selvitä kuitenkin mitkä pensaat kestävät alasleikkuun. Hyvin alasleikkauksen kestäviä pensaita ovat mm. vanhan ajan omajuuriset syreenit (ne jotka tekevät juuriversoja), isotuomipihlajat, norjanangervot, pensashanhikit, juhannusruusut, japaninangervot ja heisiangervot. Pallohortensiat voit leikata joka kevät n. 10-15cm:n tapille, se saa ne vain kukkimaan runsaammin. Jasmikkeita jos leikkaat alas, voi olla, että niiden kasvutapa muuttuu maanmyötäiseksi, sille siis mielummin harvennusleikkuu. Jalonnettuja pensaita, köynnöksiä tai puita ei pidä mennä leikkaamaan alas, tai tulet leikanneeksi myös sen jalostusosan pois. Alppiruusut ja atsaleat on myös syytä jättää mahdollisimman vähäiselle leikkaukselle. Syyshortensia pitää kyllä runsaasta leikkauksesta, se saa sen kukkimaan runsaasti, mutta se ei kestä alasleikkausta. Syyshortensialta on syytä katkaista kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Lumien sulettua, maan ollessa vielä kostea, voi maaperän pintaan levittää puhdasta puuntuhkaa tai kalkkia kaikille niille kasveille, jotka ovat kalkin suosijoita. Esimerkkeinä kalkin suosijoista voisi nyt olla esim. nurmikko, syreenit, angervot, salavat ja monet perennat. Älä laita kalkkia tai tuhkaa havuille, alppiruusuille tai atsaleoille tai muillekiaan happaman maan kasveille. Aika usein minulta kysytään parhaasta kevätlannoitteesta varsinkin happaman maan kasvien ollessa kyseessä. Itse olen todennut, että pitkävaikutteisin ja helpoin levittää on perinteinen ja pahalta haiseva kananp... kakkalannoite. Kunhan vain muistaa katsoa, ettei se sisällä kalkkia. Silloin jos teet havuille ja ikivihreille kasveille kastelujakson, voit myös käyttää sitä veteen sekoitettavaa havu-rhodokevätlannosta. Siinä kuitenkin ongelmana on, että se on annosteltava kastelukannuun ja keväisin havut tarvitsevat niin paljon vettä, että yleensä niitä tulee kasteltua letkulla tai tihkuletkun avulla. Kalkitun maan kasveille voit käyttää ihan mitä tahansa yleislannosta, myös kemiallisesti tehtyä. Ne yleensä sisältävät myös kalkkia ja siksi niiden levitystä happaman maan kasveille ei voi suoralta kädeltä suositella. Käytät nyt mitä tahansa lannoitetta, muista lukea pussin annosteluohje huolellisesti ja noudattaa sitä! Milloin on oikea hetki levittää lannoitteet? No silloin kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Silloin routa on varmasti sulanut ja kasvi pystyy käyttämään hyödyksi ne ravinteet mitä maaperään lisätään. On turha laittaa ravinteita liian aikaisin, ne vaan hölähtävät kasvualustasta suoraan läpi ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Sama muuten pätee myös ylilannoittamiseen. Älä turhaan lannoita vesistöjä vaan lue ne pussin ohjeet. Myös laimennettua kompostia voi lisäillä pensaiden juurille jos komposti on vain maatunut riittävän kauan. Komposti on pH:ltaan hapanta ja sopii silloin myös happaman maan kasveille. Kompostin on kuitenkin maaduttava vähintään 1-2 vuotta ja sen on maahan levitettäessä tuoksuttava puhtaasti mullalle. Jos siinä tuoksuu jokin muu, voi se houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä. Kompostin laimennussuhde maksimissaan 50%, laimeampikin riittää varsinkin jos levität sitä perennapenkkiin. Kevään yleisimmistä kotipuutarhan töistä haravointi kannattaa jättää kokonaan välistä, tai jos sinunkin harava suorastaan huutaa varastosta ja vaatii päästä kevään puutarhatöihin osallisiksi, käytä vain kevyttä ja leveälapaista muovista haravaa, jolla vedät vain hyvin kevyesti pintaa pitkin enimmät roskat pois. Keväällä nurmikon juuret ovat herkimmillään ja jos pohjamaa on vähänkin märkää, tulet todennäköisesti vetäneeksi roskien sijasta nurmikon juurineen ylös jos pidät haravaa liian pystyssä asennossa tai painat liian lujaa. Tapahan se on tietysti ilmata nurmikkoa tuo voimakas haravointikin, mutta nurmikolle se ei tee hyvää. Itse olen lopettanut kevätharavoinnin jo useita vuosia sitten. Puutarhurin oma piha on ollut taasen hunningolla viime viikot, vain kuusiaidat on leikattu. Nyt taidan suunnata ulos tekemään niitä "äidin puutarhahommeleita", joista nuorimmaiseni jaksaa aina toisinaan marista. Tai sitten lähden sen lapsen kanssa lennättämään leijaa tai heittämään tikkaa. Ehtiihän ne puutarhahommelit sitten viikonloppunakin... |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ajankohtaisia puutarhatöitä, hedelmäpuun leikkaus, omenapuun leikkaus, pensaiden leikkaus, havujen talvisuojat, risuhake |
Kiinalainen puutarhaPerjantai 10.3.2023 - Sirkku Itämaisen puutarhan mystiikkaa, Kiinalainen puutarha. On hetkiä, jolloin harmittaa, kun en ole päässyt matkailemaan niin paljon kuin haluaisin. Minun matkatoiveeni osuvat perheen kannalta aina vähän tylsiin kohteisiin, minä siis olen niitä, jotka haluavat museoiden ja teatterien sijasta koluta läpi puutarhoja. Tylsistyn rannalla ja kauppakeskuksissa, ja voisin käyttää runsaasti aikaa puistoja ja metsiä ristiin rastiin vaeltamalla. Kaukomaille en ole kuitenkaan ehtinyt tai päässyt, ja juuri nyt, Kiinalaisia puutarhoja netistä selatessani, se harmittaa vietävästi. Minäkin haluan tuonne, kuvaamaan itse noita upeita puutarhoja! Omia kuvia Kiinalaisista puutarhoista ei nyt kuitenkaan löydy, joten joudun kuvailemaan puutarhaa sanallisesti. Ehkä sitten jonain päivänä voin päivittää uuden blogikirjoituksen, jossa olen päässyt ihan paikan päälle näitä puutarhoja kuvaamaan. Kiinalaisen puutarhan historia. Kiinalainen puutarhasuuntaus on varmasti yksi maailman vanhimmista puutarhasuunnittelutyyleistä. Sen perustukset luotiin jo ainakin 3000 vuotta sitten, ja jo silkkitien aikaan Kiinasta on tuotu silkin lisäksi myös puutarhatuotteita Eurooppaan kauppatavarana. Mm. ruusukasvit ja ruususta tehdyt eteeriset öljyt on tuotu silkkitiellä Eurooppalaisten ylimysten luksuskasveiksi. Ruusun alkuperä viittaa kuitenkin ennemminkin Persiaan kuin Kiinaan, mutta tarkkaa tietoa kasvin alkuperästä ei ole. Se tiedetään, että silkkitien kautta ruusu Eurooppaan tuotiin. Perinteinen Kiinalainen puutarha nojaa vahvasti ajatukseen, jossa ihminen ja luonto ovat ja elävät harmoniassa toisiinsa nähden. Tasapainoa haetaan, eikä kumpikaan saisi olla määräävässä tai alisteisessa asemassa toiseen nähden. Perinteissä, Kiinalaisella puutarhalla on mystinen alkuperä. Uskomus oli, että ensimmäinen Kiinalainen puutarha oli sijainnut keskellä merta sijaitsevalla saarella. Saarella oli ollut suuri vuori, jonka päällä oli puutarha, joka oli pitänyt sisällään kuolemattomuuden salaisuuden. Nämä kolme elementtiä ovat tärkeät myös kaikille Kiinalaisen puutarhan suunnittelijoille. Puutarhasta tulee löytyä meri, vuoret ja saaret. Han- dynastian aikakaudella, v 206 ekr- 220 jkr, alkoi ensimmäinen dokumentoitu Kiinalainen puutarhanhoito. Silloin puutarhan ulkonäöllä ei niinkään ollut väliä, vaan puutarhanhoito perustui ajatukseen paikasta, jossa voi meditoida, levätä ja metsästää. Puutarhan oli siis tuotettava ruokaa ja rohdoskasveja, sekä tarjottava puutarhassa olijalle rauhaa. Tuolloin puutarhanhoito on ollut ensisijaisesti keisarin, porvareiden ja uskonnon harjoittajien ajanviettoa, köyhällä ei siihen ollut mahdollisuutta. Tämän ajan puutarhat eivät ole oikeastaan säilyneet muualla kuin maalauksissa, ja niitä ei päästä sen vuoksi nykyään tarkemmin tutkimaan. Puutarhan kauneus ja esteettiset elementit tulivat vasta paljon myöhemmin. Vasta Ming- dynastian aikaan 1368- 1644 alettiin kiinnittämään huomiota siihen, että puutarhoilla voidaan kuvata pienoismaisemia ja yksittäinen puutarha voidaan rakentaa maalauksen tavoin. Tästä sai alkunsa Kiinalaisen puutarhan perusajatus miniatyyrimaisemien rakentamisesta ja kuvauksesta. Maisemien, josta löytyy niin meri, vuoret kuin saaretkin. Kiinalaisen puutarhan suunnittelu:
Kiinalaiseen puutarhaan kuuluu:
Kuuluisia Kiinalaisia puutarhoja:
Fengshui- filosofia.
Lähestymistapoja fengshuihin:
Fengshuin periaatteet:
Fengshui puutarhassa:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pihasuunnittelu, puutarhasuunnittelu, kiinalainen puutarha, itämainen puutarha, kasvi, kasvivalinnat, puutarharakentaminen, viherrakentaminen, puutarhalampi |
Puutarhan teemat, itämaista mystiikkaa.Torstai 2.3.2023 - Sirkku Puutarhan suunnittelua itämaiseen tapaan. Itämainen puutarhasuuntaus ja sen mukaan suunniteltava ja rakennettava piha on maailma, jossa tulet törmäämään vanhoihin, vakaisiin perinteisiin ja uskomuksiin, feng shuihin, kasvien avulla parantamiseen, onnen toivottamiseen puutarhan omistajille ja yhdessä luonnon kanssa harmoniassa elämiseen. Kuuluisin itämainen puutarhasuuntaus on varmasti Japanilainen puutarha. Japanilaiseen puutarhaan kuuluu muinaista symboliikkaa ja kuvia, visuaalista juhlaa, sekä ääni- ja tunnekokemuksia. Kiinalaisessa puutarhasuuntauksessa taasen näkyy pitkä Kiinan historia, onhan puutarhasuuntausta kehitetty jo yli 3000 vuoden ajan. Korealaisen puutarhasuuntauksen perusajatuksena on luoda puutarhasta tila, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden nauttia luonnosta ja lähiympäristöstä ja olla osa sitä. Maailmalla muut itämaiset puutarhasuuntaukset ovat tuntuneet kuitenkin jäävän Japanilaisen puutarhan jalkoihin, vaikka kaikki mainitut kolme puutarhasuuntausta perustuvat saamaan ajattelumalliin, harmoniseen lopputulokseen. Kaikissa käytetään lampia, kiviä, rakennettuja elementtejä, paviljonkeja ja kasveja luomaan harmoniaa, mutta niiden yhdistelyssä on pieniä eroja suuntauskohtaisesti. Aloitamme tänään japanilaisesta puutarhasta, muihin itämaisiin puutarhoihin keskitytään myöhemmin. Japanilainen puutarha. Yleinen ajatus japanilaisesta puutarhasta on, että sieltä löytyy kirsikkapuita, lyhtyjä, kaarisiltoja, kiviä, sammalta, bambuaitoja, teehuoneita ja portteja. Nämä kaikki kuuluvat japanilaiseen puutarhaan, mutta ne voidaan jakaa myös sen puutarhasuuntauksen eri tyyleihin. Japanilaisen puutarhan perustyylit:
Kaikkiin näihin suuntauksiin kuuluvat myös erilaiset puutarhapatsaat ja monumentit, joilla saadaan säilytettyä kuolemattomia myyttejä ja juhlittua kasveja ja niiden vaihtelua vuoden aikojen mukana. Alla olevassa kuvassa, japanilaisen puutarhan henkeä Korkeasaaressa, sisätiloissa. Lampi ja puropuutarhat. Lammet, järvet ja purot ovat aina olleet tärkeitä Japanilaisessa puutarhassa ja sen suunnittelussa. Ne tuovat puutarhassa oleilevalle rauhaa, harmoniaa, iloa ja tyyneyden tunteen. Monet vesielementit, kuten lammet ja purot, on yleensä rakennettu näyttämään täysin luonnollisilta ja maisemaan luontaisesti kuuluvilta, vaikka ne olisikin rakennettu paikalleen keinotekoisesti. Ihmisen rakentamia elementtejä, kuten suihkulähteitä, näistä et yleensä löydä. Tällainen luontoa mukaileva estetiikka, on ollut tärkeää varsinkin aikoina, jolloin luonto on ollut uhattuna Japanissa. Lampi- ja puropuutarhojen rakentamiseen voi löytää inspiraatiota esimerkiksi Motsu-jin puutarhasta Hiraizumista, joka on yksi harvoista 1100-luvulta säilyneistä lampi-saaripuutarhoista. Vielä nykyäänkin näet Motsu-jin järven ja sitä reunustavat iirispesät ja dramaattiset kivimuodostelmat. Varhaisten lampipuutarhojen järvet olivat leveitä ja hyvin valaistuja, kimaltelivat auringon, kuun ja tähtien alla ja niitä reunustivat itkupajut, jotka huojuivat ja varjostivat rantoja. Tämä puutarhatyyli eroaa myöhemmistä kävelypuutarhoista siinä, ettei siellä ole teetaloja, lyhtyjä ja vesialtaita. Sen sijaan lampi sisälsi saaria, joita yhdistivät usein sillat. Lampipuutarhat pysyivät suosittuina Japanissa, mutta ne pienentyivät, ja niiden ääriviivat muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi, ja niihin kuuluvat kivet ja kalliot sijoiteltiin enemmän taiteellisesti ja maalauksellisesti. Suurin osa näistä myöhemmistä lampi- ja puropuutarhoista on rajattu seinien sisälle, mikä tarkoitti, että niiden koko oli tiukasti rajattu. Tämä helpottaa nykyaikaisen lampi- ja puropuutarhan rakentamista käytännön tasolla. Jos Japanilaista lampi- tai puropuutarhaa halutaan rakentaa nykyisiin, länsimaisiin, kotipuutarhoihin, ne mahtuvat sinne paremmin. Myöhemmin Japanilainen puutarhasuuntaus otti vaikutteita maalareista ja zen- filosofiasta. Heian neriodissa kirjoitettu Sakuteiki nimeää monia lampityylejä, saaripuroja ja vesiputouksia ja mainitsee myös parhaat tekniikat puiden istuttamiseen. Japanissa vanhoja ja suuria puita arvostetaan valtavasti ja koko puun kasvutaivalta istutuksesta puun kuolemaan vaalitaan tarkasti. Puita ei kaadeta mielellään, ja jopa suunniteltujen teiden paikkaa on siirretty, mikäli alueella tiedetään olevan vanhaa puustoa. Puiden halutaan siis kasvavan paikallaan pitkään. Japanissa elottomilla kivillä uskottiin olevan persoonallisuuksia, joita on kohdeltava kunnioittavasti. Tämä ympäröivän arkkitehtuurin muodollisuuden ja puutarhan epämuodollisuuden vastakohtaisuus on yksi Japanilaisen puutarhan vetovoimaa. Lampipuutarhan tyypillisiä piirteitä:
Mikäli lammen tai puron Japanilaiseen puutarhaan rakentaa, tulee se olemaan automaattisesti puutarhan vetovoimaisin keskuskohde, koska se on kaunis jokaisena vuodenaikana ja vetää luontaisesti ihmisten katseet puoleensa. Sen puhtaana pitäminen ja huolto onkin syytä miettiä jo lammen rakennusvaiheessa ja huomioitava, että vesiaiheet ovat melko työllistäviä elementtejä puutarhassa. Lammen levättymistä vähentävät, ja sitä kautta vesiaiheen puhtaanapitoa helpottavat veden suodatussysteemit, kuten pumpun avulla vesipuroon tai putoukseen hiljakseltaan kierrätettävä vesi. Pumppu suodattaa omalta osaltaan veden epäpuhtauksia, mutta perinteisessä lampipuutarhassa, ihmisen tekemät rakenteet on syytä piilottaa hyvin ja tehdä rakenteesta luonnollisen näköinen. Kuivat- dry garden (kivi) puutarhat. Kuivilla puutarhoilla, eli "kare-sensui"- puutarhoilla, kuvataan kuivaa vuoristovettä. Tässä Japanilaisen puutarhan suuntauksessa vesi korvataan hiekalla, soralla tai kivillä, mikä tekee kuivasta puutarhasta ns. Zen-puutarhan. Ensimmäiset maininnat kuivista kivipuutarhoista löytyy jo 1000-luvulta, mutta ne viittaavat enemmänkin kivien luonnolliseen sijoittumiseen ruoho- tai sammalalueella, eivätkä näin ollen niinkään puron kuvaamiseen kivien avulla. Mahdolliset ensimmäiset kuivat kivipuutarhat ovat Isen pyhäköt, jotka seisovat valtavissa sorasuorakulmioissa, ja Joeji-in, Yamaguchin lähellä, jossa kivikokoelma laskettiinsammalalueelle temppelin ja lammen väliin. Tämä jälkimmäinen puutarha johtuu Secchusta, suuresta Japanilaisesta taidemaalarista, joka toisti siveltimen vedot, käyttämällä puutarhasta litteitä ja kulmikkaita kiviä. Kuivia puutarhoja ei luotu sen vuoksi, etteikö luonnon vettä olisi ollut saatavissa. Niiden rakentaminen perustui inspiraatiosekoitukseen Japanilaisen taiteen perinteistä (yksivärisyydestä, vihreydestä) ja filosofiasta. Yksi kuuluisimmista kuivista puutarhoista löytyy Kiotosta, jossa Ryoan-ji- puutarha on esimerkki 1400- luvun lopun puutarhantekijöiden taiteellisuudesta. Suurin osa kuivista puutarhoista esiintyy Zen- temppeleissä ja siksi ne liittyvät niin voimakkaasti Zen-buddhalaisuuteen. Niitä voidaan pitää maalauksina, jotka esittävät idealisoituja maisemia, esiteltyinä suorakaiteen muotoisissa "kehyksissä". Zenissä voi meditaation avulla kokea ns. "mielen tyhjyyden", jonka Zen on määritellyt ihmisen alkuperäiseksi tilaksi. Puutarhassa sitä rinnastetaan tilaan, jossa on haravoitua hiekkaa, kuivassa ympäristössä. Vaikka puutarhassa vierailijat voivat nähdä puutarhaa katsoessaan vuorenhuippuja sumussa, zenin harjoittajat näkevät yksinkertaisesti heijastuksen äärettömästä avaruudesta, joka sijaitsee syvällä ihmisen sisällä. Soran haravointi on meditatiivinen harjoitus ja joissakin zen-puutarhoissa on buddhalaismunkkien tekemiä mietiskeleviä kivijärjestelyjä, jotka merkitsevät buddhalaisuuden eri puolia. Suunnitellessasi kuivaa puutarhaa, aloita kuvittelemalla tilaan joet virtaamaan, sumuiset vuoristomaisemat, sekä purot, jossa on kivinen rantamaisema. Mieti mihin veden laineet osuvat ja miltä ne näyttävät. Missä vesi iskee rannikon kareja vastaan ja mihin pisaroista tulevat renkaat leviävät. Muista rakentaa myös luodot ja saari kasveineen. Kuivan puutarhan tyypillisiä piirteitä:
Teepuutarhat. Alla kuvassa Japanilainen majatalo Yado Oikawa Pukkilassa. Teepuutarhat on suunniteltu paikoiksi, joissa arvostetaan perinteistä Japanilaista Sisällä vieraat voivat ihailla kausiluonteista kukka-asetelmaa ja alkovissa roikkuvaa kääröä, jota kutsutaan tokonomaksi. Teepuutarhat ja niihin liittyvät rakennukset edustavat taukoa, matkalla kiireisestä kaupungista syrjäiselle maaseudulle. Buddhalaiset munkit joivat alunperin teetä, joka auttoi heitä pysymään hereillä pitkien meditaatiotuntien aikana. Buddhalaiset munkit yhdistivät Zen- buddhalaisuuden, runouden, hienon posliinin ja taiteen arvostuksen luomalla ns. teeseremonian, joka yhdistää yksinkertaisen teen luomisen ja taiteen. Teehuoneet ja teepuutarhat ovat osa Japanin kulttuuria jo 1600- luvulta, josta esimerkkinä ovat kuvainnolliset "kaupunkien vuoristopaikat". Teepuutarhojen kehittyminen toi puutarharakentamisen kaupunkien asukkaiden takapihoille. Esimerkiksi Kyotosta, Narasta ja Sakaista näitä löytyy. Teepuutarhat symboloivat ensisijaisesti pyhiinvaeltajien polkuja viisaiden erakkojen luo. Teepuutarha tai roji tarkoittaa kasteista polkua tai kasteista maata, joka tuo mieleen vuoristopolut. 1700- luvulla polut olivat usein tehty muodollisista neliön muotoisista kivistä tai myllynkivistä. Teepuutarhojen kehittyessä, niistä tuli hienostuneempia, avoimempia ja vähemmän nöyriä. Nykyään teepuutarhat ovat kehittyneet teelehdoiksi, joissa teetä juodaan puutarhassa ihaillen samalla puutarhan kauneutta. Teehuone rakennetaan usein ulkoasultaan ns. vanhan näköiseksi, vaikka sen rakentamiseen on käytetty hienointa höylättyä puuta. Teepuutarhassakin rakennettu ympäristö, vanhanaikainen ja rustiikkinen teehuone ja pelkistetty luontopuutarha, luovat yhdistelmän, joka saa puutarhan käyttäjän rauhoittumaan ja ihailemaan puutarhaa. Tyypillisiä teepuutarhan piirteitä:
Kävelypuutarhat. Kävelypuutarhassa vierailijaa kannustetaan kuljeskelemaan hitaasti polkuja pitkin, jotka Kun kävelypuutarhat kehitettiin, "hengellisyys" ei ollut enää niin määrittelevä elementti puutarhan suunnittelussa. Siellä oli enemmän leikkisyyttä, sekä halua ylellisyyteen ja kauneuteen ja siellä haluttiin näkyvän puutarhan omistajan ymmärrys taiteesta. Kävelypuutarhoista ei kuitenkaan tullut liian ylenpalttisia, koska niissä käytettiin edelleen monia teepuutarhaan sopivia elementtejä, kuten hillittyjä värimaailmoja. Tämä puutarhasuunnittelun rajoitus tunnettiin termillä shibumi. Suomeksi tätä voitaisiin kuvata sanalla supistava tai minimalistinen, vaatimaton ja hillitty kauneus. Kävelypuutarhan koko voi olla vain 25m2 tai se voi olla useita kymmeniä hehtaareja. Pienikin puutarha voi toteuttaa kaikki osa-alueet, jos tilan käyttö suunnitellaan hyvin. Tilan huolellisella käytöllä ja mutkittelevilla poluilla puutarha saadaan näyttämään huomattavasti suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Yksi väline, jota kävelypuutarhoissa käytetään tilan lisäämiseksi, on ns. "lainaaminen". Tuolloin puutarhan rajojen ulkopuolella olevia kaukaisia kohteita, kuten etäisiä rakennuksia, tai maisemoita, käytetään kauneusarvona kävelypuutarhassa. Sinne siis avataan maisemaa ja näkymää, jonne ei kuitenkaan kuljeta mitään polkua pitkin. Tästä tekniikasta käytetään nimeä shakkei. Kävelypuutarhaan kuuluvat myös äänet. Sieltä löytyvät myös bambusta tehdyt shishi-odoshit, eli vesielemetit tai altaat, jossa on bambuista tehtyjä peuran pelottimia. Shishi- odoshissa käytetään juoksevaa vettä hyödyksi. Vesi ohjataan bambukouruun ja kourun täyttyessä, kouru heilahtaa päin kiviallasta. Tästä syntyy kova, paukahtava ääni. Bambu on yksi maailman kestävimpiä puumateriaaleja ja se kestää hyvin toistuvat veden voimasta heilahduksen ja osumisen kiviallasta päin. Kävelypuutarhan tyypillisiä piirteitä:
Pihapuutarhat: Pihapuutarhojen kehittyminen alkoi 1700- luvulla, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan rakennuksen vieressä olevaa pientä, suljettua tilaa, johon suunnitellaan japanilaistyylinen "maisema". Pihapuutarhat ovat yleensä yksinkertaisia, ne on joskus suunniteltu talon laajennukseksi ja rakennukset on tuolloin varustettu suurilla ovilla tai ikkunoilla, jolloin puutarhaa on tarkoitus ihailla lasin takaa. Ne voi olla myös sijoitettu avoimiin atriumeihin, joita luodaan nyt moniin paikkoihin alkaen Helsingin lentokentästä, moniin museoihin ja yritysten pääkonttoreihin tai yksityiskoteihin. Aiemmin pihapuutarhat tai tsubot olivat pieniä suljettuja tiloja, joissa oli ehkä yksi kasvi, jota hoidettiin huolella. Myöhemmin kauppiaat keräsivät varallisuutta, mutta olivat silti yhteiskunnan alhaisinta luokkaa, jonka omaisuus voitiin takavarikoida. Tämän seurauksena kehitettiin arkkitehtuurisia huonekomplekseja, joilla oli suljetut sisäpihat. Nämä machiyat sijaitsevat monesti vaatimattoman myymälän takana. Näissä pihoissa lainattiin suunnitteluelementtejä aikaisemmista puutarhasuunnittelutyyleistä, kuitenkaan noudattamatta niitä täsmällisesti esim. uskonnollisen filosofian perusteella. Jotkut näistä Edo-tai tsuboniwa tyylien puutarhoista ovat edelleen nähtävissä kaupunkialueilla Japanissa. tämä pihapuutarhatyyli on juuri nyt nousussa, vaikka tämä johtuu enemmänkin nykyisten pihojen pienuudesta ja tilanpuutteesta kuin piilottamisen tarpeesta. Pihapuutarhan tyypillisiä elementtejä:
Tämän blogikirjoituksen lähteinä on käytetty kirjoja: Charles Chesshire: How to make a Japanese garden (hermeshouse, Anness publishing ltd 2015) ja Gill Hale, puutarhanhoidon käsikirja Fengshui puutarhassa, Anness publishing ltd 2000 ja 2004, Suomeksi: puutarhakustannus 2006, suomennos Jan Pesonen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Japanilainen puutarha, Kiinalainen puutarha, Itämainen puutarha, teemapuutarha, puutarhasuunnittelu, kasvisuunnittelu, pihasuunnittelu, viherrakentaminen, kasvivalinnat, puutarhapatsaat, puutarhaportit, feng shui |
Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit.Torstai 16.2.2023 - Sirkku Kasvitoiveet. Kun menen tapaamaan asiakkaita pihakonsultoinnin ja neuvonnan merkeissä heidän pihalleen, tai tapaan heitä esim. messuilla tai puutarhamyymälöissä, pihan mietintä alkaa monesti asiakkaan toivomasta puutarhateemasta. Monesti asiakas kertoo ensimmäisenä ne toivekasvit ja puutarhasuuntauksen, jonka tapaisista puutarhoista hän pitää. Tämä on toki tärkeää minullekin tietää, jotta osaan antaa vinkkejä oikeaan suuntaan kasvivalintoihin ja istutuspaikkoihin liittyen, mutta kuten olen jo edellisissä blogikirjoituksissa sanonut, on perusasiat mietittävä ennen kuin kasvia voi valita. Siksi se ammattilainen saattaa lähteä neuvonnassaan liikkeelle jostain muusta seikasta kuin kasvilajikkeista. Asiakkaasta se saattaa tuntua vähän turhalta ja turhauttavalta, mutta sillä tähdätään toimivaan ja helppohoitoiseen pihaan. Silloin haetaan juuri sinun pihaasi sopivia kasveja, ja silloin on mietittävä monta asiaa ennen kasvilajia ja sen kukintaa. Toki ammattilainen osaa ehdottaa sinulle pihastasi sopivaa kasvupaikkaa toivomallesi kasville, tai hän ehdottaa kasveja tai sen lajikkeita sinun antamiisi raameihin perustuen. Heti kun on nähnyt pihan. Vinkkinä minulla asiakkaalle onkin, että jos tapaat puutarhasuunnittelijaa messuilla tai puutarhamyymälässä ja toivot häneltä kasvineuvoja, kuvaa pihaasi joka puolelta vaikka puhelimella ennen neuvojen pyytämistä ja näytä kuvat siellä myymälässä. Silloin saat täsmävinkit omaan pihaasi paremmin soveltuvana kun neuvoja ei anneta sokkona. Olen moneen kertaan tässä blogisarjassa maininnut, että periaatteessa oikeaa ja väärää kasvien yhdistelytapaa esim. kukintojen värien mukaan ei ole. Ne värit mitkä jonkun toisen mielestä ei missään nimessä sovi yhteen, voi sinun mielestäsi näyttää yhdessä kauniilta. Ei ole myöskään oikeata ja väärää puutarhasuuntausta. Jos puutarha on sinun, sinä saat rakentaa sen juuri sellaiseksi mistä itse pidät kunhan huolehdit ettet aiheuta luonnolle ja ympäristölle haittaa ja noudatat kaavamääräyksiä. Luota omaan makuusi, koska se on ainoa keino saada piha ja lähiympäristö jossa viihdyt. Myös meidän ammattilaisten on neuvoja antaessamme muistettava, ettemme ole rakentamassa pihaa itsellemme. Jos asiakas toivoo pihaa ja sellaisia kasvivalintoja, joista emme itse pidä, tai jotka tiedämme hankaliksi hoitaa, voimme kertoa miksi emme itse kasvia suosittele, mutta siitä huolimatta asiakas tekee lopullisen valinnan. Ammattilainen ei saa antaa omien mieltymystensä ohjata kasvineuvontaa silloin, jos perusteltua syytä kasvin valitsematta jättämiselle ei ole. Perusteltu syy voisi olla, esim. kasvin voimakas leviäminen (viljelykarkulaisuus), kasvin mahtuminen sille suunniteltuun piha-alueeseen, myrkyllisyys jos pihassa on paljon pieniä lapsia, tai kasvin hinta ja riski siihen, ettei se menesty Suomen olosuhteissa. Mikäli asiakas toimii ammattilaisen neuvoista poiketen tai valitessaan kasveja ilman neuvoja, hänen kannattaa huolehtia, että istutettava kasvi voi hyvin sillä paikalla mihin olet sen istuttamassa. Mieti siis edellisten blogikirjoitusten ohjeiden mukaisesti, kasvin valon sietokyky, ravinteet, maaperä ja veden tarpeet ja tee istutusalue, johon laitetaan saman kasvupaikan kasveja samaan alueeseen. Teemapuutarhat. Puutarhateemoja on varmasti juuri niin monta kuin puutarhan rakentajiakin on. Vaikka kuinka yrittäisit orjallisesti noudattaa jotain tiettyä tunnettua puutarhasuuntausta, kasvivalinnat on aina tehtävä pihan lainalaisuudet huomioiden ja soveltamista on siis pakko tehdä. Esimerkkejä puutarhateemoista:
Teen jatkossa erillisiä blogikirjoituksia suurimmista ja tunnetuimmista puutarhasuuntauksista, mutta tänään otan käsittelyyn puutarhan värit. Käythän lukemassa edellisistä blogikirjoituksista tekstit: Pölyttäjiä pihaan, hulevedet hyötykäyttöön, perustetaan niitty, parannetaan monimuotoisuutta/ lahopuutarha ja hieman asiaa puutarhan lehdistä, joissa kerrotaan jo paljon monesta puutarhateemasta! Puutarhan värit.
Eri puutarhatyyleissä, väreillä on oma merkityksensä.
Englantilaistyyppisessä puutarhassa
Yleisimpiä väriteemoja eri puutarhasuuntaustyyleissä:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: teemapuutarha, Englantilainen puutarha, Japanilainen puutarha, itämainen puutarha, metsäpuutarha, tuoksupuutarha, aistipuutarha, sadepuutarha, pölyttäjäpuutarha, pihasuunnittelu, kasvisuunnittelu, piharemontti, viherrakentaminen, puutarhan värit |
Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa.Torstai 9.2.2023 - Sirkku Kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvien hoitotarpeiden arviointi taimia ostettaessa. Katsoessani ulkomaisia puutarhaohjelmia, tai no totta puhuakseni, katsoessani ihan mitä Puuvartisiin kasveihin (puut, pensaat ja köynnökset) liittyen, on laji ja lajikevalintaa helpottamaan tehty puuvartisten kasvien menestymisvyöhykekartta, joka löytyy esim. www.suomalainentaimi.fi sivulta, kasvien istutus ja hoito- kohdan valikosta. En laita kuvaa kartasta tähän, koska kuva ei ole minun tekemäni ja tekijänoikeudet saattavat kuvan käyttöä rajoittaa. Kuva kuitenkin löytyy linkin kautta. Sivustoon kannattaa käydä muutenkin tutustumassa, sieltä löytyy todella paljon ajankohtaista tietoa kasveista ammattilaisten kertomana! Menestymisvyöhykekartassa Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen ja vyöhykkeistä ensimmäinen on jaettu vielä A ja B osaan. Vyöhykenumerointi alkaa Ahvenanmaasta, joka on vyöhyketta Ia ja manner-Suomen eteläisin kärki on vyöhykettä Ib, tästä lähdetään etenemään Suomea ylöspäin aina pohjois-Suomen kahdeksannelle vyöhykkeelle asti, mukaillen maaston muotoja ja vesistöjä. Vyöhykkeet eivät mene Suomen halki suoraan vaan mutkitellen, koska paikalliseen pienilmastoon vaikuttaa aina maaston muodot ja mahdolliset vesistöt. Alavat paikat ovat kylmempiä kuin ylemmät ja vesistö lämmittää lähiseutuaan ympäröivää ilmaa, jolloin esim. suurien järvien ympäristössä menestyvät sellaisetkin kasvit, jotka alavilla paikoilla eivät siinä Suomen osassa muutoin viihdy. Esimerkkinä vyöhyke III, sen eteläisin osa tulee Hämeenlinna- Mäntsälä akselille, Lahden ja Tampereen seudut ovat vyöhykettä II, koska siellä on suuria järviä. Mikkeli, Jyväskylä, Kuopio ja Vaasa ovat kaikki kolmosvyöhykkeen pohjoisimpia kaupunkeja. Menestymisvyöhykekarttaa voit käyttää karkeana apukeinona miettiessäsi haluamasi kasvin tai taimen menestymismahdollisuuksia omassa pihassasi tai mökkipihassasi. Karttaa ei kuitenkaan kannata uskoa sokeasti. Luokittelu perustuu 15- vuoden kokemukseen taimesta ja sen lajikkeesta, ilmasto kuitenkin muuttuu nyt rajusti ja menestymisen ennustamisesta tulee lumen puutteen, kuivuus- ja kuumuusjaksojen ja sateisten ja myrskyisten syksyjen vuoksi entistä vaikeampaa ja taimi saattaa siltikin voida huonosti, vaikka se olisi istutushetkellä istutettu sille sopivalle vyöhykkeelle. Myös pihan mikroilmasto vaikuttaa kasvin menestymiseen juuri sinun pihassasi. Jos siis olet istuttamassa kasvia, joka on menestymisvyöhykkeen äärirajalla, älä istuta sitä pihan kylmimpään nurkkaan, vaan etsi sille lämmin kasvupaikka ja tee kasvualustasta riittävän lämmin. Varaudu myös suojaamaan sitä kylminä pakkasjaksoina. Monivuotisilla ruohovartisilla kasveilla, eli perennoilla ja sipulikukilla ei ole menestymisvyöhykekarttaa, koska niiden menestymiseen vaikuttaa suurelta osin lumipeitteen paksuus. Perennoista talvehtii yleensä vain juuristot ja maan päälliset osat kuolevat talveksi pois, näin kasvi pyrkii suojaamaan itseään ja menestymään myös kylmillä alueilla. On toki olemassa myös ns. ikivihreitä perennoja, joista talvehtii niin juuristot kuin maanpäälliset osat, mutta ne ovat harvinaisempia. Lumi tuo lisäsuojaa juuristoille ja saa perennat menestymään niissäkin osissa maata, jossa lumettomassa maassa olisi niille muutoin liian kylmää. Lumipeitteen vähentyminen tai jopa kokonaan puuttuminen on aiheuttanut eteläisimmässä Suomessa suurien ja vanhojen perenna-alueiden paleltumisia. Tässäkin ilmastomme muutos siis näkyy. Taimilappu on tietokortti! Puuvartisen kasvin taimea ostaessasi, lue taimilappu tarkasti. Taimilapusta pitäisi löytyä kasvin latinankielinen nimi ja lajike, suomenkielinen nimi ja lajike ja menestymisvyöhyke roomalaisilla numeroilla. Tämän lisäksi monessa taimilapussa on myös kasvupaikkaohjeita ja kasvin tulevaa kokoa, kuvien muodossa. Lisäksi taimilapusta löytyy myös muuta tietoa esim. viranomaisia varten jos kasvista löytyy esim. kasvitautia tai tuholaista, jota Suomessa ei saa esiintyä. Istuttamiesi taimien lappuja olisikin hyvä tästä syystä säilyttää vähintään istutuskesän yli, jotta voidaan selvittää taimen alkuperä, jos ongelmia tulee. Lisäksi taimimyymälästä voi löytyä kuvassa näkyvän tyylisiä infotauluja, jossa taimesta kerrotaan tarkemmin. Jos oma pihasi on esimerkiksi vyöhykkeellä III, kasvin menestymisen kannalta olisi parasta valita kasvin laji ja lajike sellaisena, jonka on taimilapussa luvattu menestyvän vähintään vyöhykkeellä IV, jos se on istutettu ja hoidettu oikein. Muistathan kuitenkin, että sinä olet ostajana vastuussa asian tarkistamisesta. Myyjä ei voi taimea myydessään tietää mihin asiakas kasvin istuttaa, ja näin ollen hän ei myöskään ole vastuussa siitä jos kasvi ei tästä syystä lähde kasvuun. Perennojenkin taimilapuissa on paljon tietoa. Kasvi- ja lajikenimien lisäksi niistä löytyy kasvatus- ja taimistotietojen lisäksi monesti kasvin koko, sekä sen suositeltu istutusetäisyys, että kukinnon väri. Mieti ennen taimen ostoa kasvin hoidon tarve ja mieti onko sinulla riittävästi sen hoitoon aikaa ja viitseliäisyyttä. Nyt jos hetki mietitään vielä niitä Englantilaisessa puutarhaohjelmassa nähtyjä kasveja. Jos jo etukäteen tiedät haluavasi helppohoitoisen pihan ja sinulla ei ole aikaa, halua tai taitoa hoitaa vaateliaita kasveja, etkä halua palkata ammattilaista hoitamaan niitä, valitse Perennojen talvehtimista edistää se, ettei niiden kasvualusta ole liian typpipitoista. Liika Kuvassa lunta on laitettu laventelien päälle niin paljon kuin sitä sattui sillä hetkellä löytymään. Tämän jälkeen alkoi pitkät pakkasjaksot ja ikävä kyllä tämä määrä lunta (ja sen alla oleva paksu ja ilmava hiekkakerros) ei riittänyt laventelille. Se ei pakkasista selvinnyt. Sekin on yksi niitä englantilaisen puutarhan kasveja, jotka Suomessa kasvavat monivuotisina vain erittäin lämpimillä paikoilla. Jo aiemmissa kirjoituksissa olen pohtinut kasvihävikkiä ja kuinka paljon yhden kasvin kasvatus sitoo vettä, lämpöä ja ravinteita, ja kuinka paljon sen kasvatus tuottaa päästöjä. Hävikki harmittaa aina, mutta varsinkin monivuotisen kasvin ollessa kyseessä, voi rahanmeno kasvin kuollessa hoidon puutteeseen, tai väärään istutuspaikkaan istutettuna, olla melko suurikin. Jos mietitään esim. omenapuuta. Sitä on kasvatettu ja hoidettu taimistolla ja sen |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet, puu, pensas, köynnös |
Puutarhurin kalenteriTorstai 2.2.2023 - Sirkku Ajankohtaiset puutarhatyöt. Pidetään pieni paussi kasvisuunnittelusta ja siirretään katseet hetkeksi jo tulevaan kesään. Oletko sinä aikonut kasvattaa kasveja, jotka vaativat esikasvatusta? Nyt alkaa viimeistään olla oikea hetki tilata siemenet tai suunnata kohti puutahamyymälää katsomaan valikoimia. Osa siemenistä on syytä pistää jo kasvuunkin. Samalla kannattaa tehdä inventaario kotona oleville siemenpusseille, irtosiemenille, työvälineille, kylvökipoille, lämpöalustoille ja kasvivaloille. Onko niitä tarpeeksi ja onko kaikki kunnossa alkavaa kasvukautta varten. Viime vuonna hankin kylvösten alle pienen lämpömaton, joka minusta oli hyvä hankinta. Se takasi tasaiset lämpöolosuhteet ja vähensi näin omalta osaltaan itämisen aikana näkyviä kasvitauteja, kuten esim. taimipoltetta. Taimipolte on maalevintäinen sienitauti, joka iskee juuri itäneisiin taimiin ja kuihduttaa ne. Se voi tarttua taimiin saastuneesta maa-aineksesta, kasvupurkista tai työvälineestä tai sitten sitä voi olla jo itse siemenessä. Paras ehkäisy taimipoltteeseen on käyttää terveeksi tutkittuja siemeniä, puhdasta ja uutta kasvualustaa, sekä hyvin desinfioituja tai uusia taimipurkkeja/potteja. Taimipoltteen iskiessä, kannattaa kylvöksen pinta pitää kuivana esim. hiekkaisen maa-aineksen avulla ja pitää kylvös muuten tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Lämpömatto sinällään ei taimipoltetta estä, mutta se mahdollistaa taimelle stressittömämmän kasvuunlähdön ja sitä kautta auttaa taimea kestämään paremmin ulkoiset kasvuun vaikuttavat tekijät. Kasvi jaksaa siis paremmin taistella itse kasvitauteja vastaan. Lämpömaton ja kasvualustan väliin jos vielä laittaa altakastelumattoa niin kylvöksen pinta pysyy kuivana ja kasvualusta siltikin kosteana. edellyttäen tietenkin, että muistat kastella sen kastelumaton joskus. Muistathan kuitenkin tarkastaa kylvöpussin kyljestä sopivan idätyslämpötilan? On olemassa myös kasveja jotka pitävät viileässä itämisestä, esim. salaatti itää paremmin viileässä kuin lämpömaton tai lattialämmityksen päällä.
Oikea kylvöaika on laji- ja lajikekohtaisesti sanottuna ensisijaisesti siemenpussin kyljessä. Huomioithan, että jopa saman kasvilajin eri lajikkeilla saattaa olla eri pituiset kasvuajat. Esimerkkinä nyt tulee mieleen ensin maanviljelyn puolelta viljat. On olemassa pitkän kasvukauden vehnää ja lyhyemmän kasvukauden vaativaa vehnää. Kasvien kohdalla kun yksi jalostusperusteista on kasvukausi- ja lämpösummatarve sadon tuottoon. Kasvukautta halutaan lyhyemmäksi ja lämpösummatarvetta matalammaksi, jotta ruokaa voidaan tuottaa myös pohjoisempana. Tarkista siis aina pussin kylki! Esimerkkejä kylvöaikaan löydät listattuna kuitenkin myös alta: Tammikuu- helmikuu: Chilit, munakoiso, latva-artisokka, ruotiselleri, mukulaselleri, jotkin kasvihuonekurkut, rosmariini, jättiverbena, heliotrooppi, Dianat, karjalanneito, orvokit, hentohöyhenheinä, suklaakosmos, kelloköynnös, keijunmekko, laventeli ja kultatesma. Helmi- maaliskuun kylvöt: Tomaatit, paprikat, ananaskirsikka, pinaatti, lehtiselleri, basilika, yrtti-iiso, sitruuna-ajuruoho, iisoppi, ryytisalvia, timjami, mäkimeirami, mintut, talvisipuli, jättisipuli, purjo ja keräsalaatti. Kesäkukista: ahkeraliisa, lobelia, petunia, kesäneilikka, isosamettikukka, koristetupakka, hopeavillakko ja daalia. Huhtikuun kylvöt: Kaalit, salaattifenkoli, kyntelit, venäjänrakuuna, avomaantomaatti, meloni ja vesimelonikrassit, herneet ja pavut (ei välttämättä tarvitse esikasvattaa, jolloin kylvetään vasta myöhemmin). kesäkukista: auringonkukka, kesämalvikki, silkkikukat, kääpiösamettikukka, kesäsypressi, palsamit, koristekaali, italianpantaheinä, jänönhäntä, jättiolkikukka ja lyhtykoiso. Muista myös idättää perunat! Toukokuu: Avomaankurkku, kesäkurpitsa, sokerimaissi, kurpitsat, kirjorevonhäntä ja tuoksuampiaisyrtti. Askelmerkit onnistuneeseen taimikasvatukseen:
Muita ajankohtaisia puutarhatöitä:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kylvöt, puutarhan kevättyöt, esikasvatus, kasvivalot |
Pihakasvien valintaa, kasvien kasvatustarve pihassa.Torstai 26.1.2023 - Sirkku Kasvien kasvatustarve pihassa, (samalla asiaa myös pihan turvallisuudesta): Ensimmäinen ajatus tuosta kasvien kasvatustarpeesta pihassa on varmastikin se, että mihin sitä nyt kasvia pihassa tarvitaan! Kasvamaan ja kukkimaan! Pihaa kiertäessäsi huomaat kuitenkin, että kasvin kasvatustarpeita ja käyttötarkoituksia kasville ja kokonaiselle istutusalueelle on useita. Vain painotusalueet kasvivalikoimassa ja sitä myötä niiden paikoissa ovat kiinni pihan omistajan mieltymyksistä. Suoranaista oikeaa ja väärää kasvivalintaa ja istutuspaikkaa ei ole, on vain paikkoja, jossa kasvi kasvaa paremmin kuin toisessa ja kasvilajikevalintoihin liittyvissä makukysymyksistä ei kannata kiistellä. Pihoissa liikkuessasi kuitenkin huomaat, että monet hyväksi havaitut teemat ja kasvit toistuvat pihasta toiseen, siitä syystä, että ne toimivat ja saavat pihan käyttäjän olon rennoksi ja kotoisaksi. Erilaiset suojaistutukset. Pihojen suojaistutuksia ovat esimerkiksi näkösuoja-, pölysuoja-, melusuoja, tuulensuoja- ja muut suojaistutukset, joihin tärkeinpänä kuuluu pihan turvallisuus. Näillä kaikilla on oma osuutensa toimivassa pihassa. Tuulensuojaistutuksissa halutaan estää liian kovan tuulen, kylmältä suunnalta puhaltavan tuulen tai rinteessä laskevan kylmän ilman (hallan) pääsy oleskelu- ja piha-alueelle. Toimivassa tuulensuojaistutuksessa on tuulta katkottava useassa erässä, päästäen aina osan tuulesta läpi. Tuulta ohjataan kerroksellisilla istutuksilla, istuttaen taimet useaan istutusriviin, limittäin toisiinsa nähden, joiden avulla kova tuuli ohjautuu tiiviistä ja korkeasta istutusaidasta, aidanteesta tai rakenteesta pois. Näin tuulen etenemisvauhti hidastuu ja silloin ei tule pahoja myrskyvaurioita, eikä kylmä ilma jää pyörteilemään liian lähelle esim. avomaata tai muita istutusalueita. Huom. Myös kylmän ilman poispääseminen tontilta on tärkeää, näin vähennetään halla- ja pakkasvaurioita. Tuulensuojaistutuksissa voidaan käyttää mm. kuusiaitaa, pensasaidannetta tai leikattua pensasaitaa ja metsää, jossa on eri-ikäisiä ja –kokoisia puita. Kaikkea tuulta ei kannata estää pihasta. Pieni tuuli jäähdyttää pihaa ja lisää pölytystä, lisäksi tuulettomaan pihaan löytävät kesällä myös hyttyset ja paarmat.
Pölysuojaistutuksissa suojattavan alueen tai toiminnon ympäristössä on yleensä voimakkaasti pölyävää pintamateriaalia, kuten hiekkatie tai lasten leikkipaikka, jossa on turva-alustana hiekkaa. Pölysuojana parhaiten toimii yhdistelmä keskikorkeista/ korkeista pensaista ja sekametsästä tai puista, joiden yhteisvaikutuksena olisi suuri lehtipinta-ala. Pölyä vähentää se, ettei suojaistutuksiin valitut kasvit levitä itse paljon siitepölyä. Tässä toimii esim. syreenit, orapihlajat, norjanangervot ja lehtipuut+ kuuset ja männyt. Näkösuojaistutuksina toimivat kaikki edellä mainitut ja lisää näkösuojaa tuovat säleikköihin kasvatetut köynnökset. Esim. villiviinit, piippuköynnökset ja kärhöt. Näkösuojaa kaivataan pihoissa ennen muuta oleskelutiloihin, sisätiloihin ja naapurin suuntaan. Ei haluta, että omaan pihaan näkyy, eikä myöskään haluta nähdä itse naapurin keittiöön tai olohuoneeseen. Näkösuojien kanssa on kuitenkin huomioitava turvallisuus, josta pihan käyttöturvallisuus- kohdassa on kerrottu lisää. Melusuojaistutuksia kaivataan yleisimmin jos lähistöllä on suuri tiealue, lentokenttä tai junarata. Toisinaan melusuojaa kaivataan myös taloyhtiöiden pihoilla, jossa äänet kaikuvat betonirakenteista ja piha-alueella tai sen läheisyydessä on leikki- tai pelipaikkoja. Melusuojaistutuksina toimivat lähinnä suuret puut ja pensaat, joiden lehdet imevät tai taittavat melua. Myös jotkin keskikorkeat pensaat voivat tulla kyseeseen. Paras melusuoja tulee ehkä kaikkien edellä mainittujen yhdistelmästä kerroksellisena istutuksena? Valosuojaistutuksissa suojataan pihan käyttäjää, materiaaleja tai toisia kasveja liialliselta auringonvalolta, UV- säteilyltä ja kuumuudelta. Tähän sopivat ensisijaisesti oikein sijoitellut puut, suuret pensaat ja köynnökset. Pihan käyttöturvallisuus on tärkein asia piharakentamisessa ja sinällään se on erittäin suuri kokonaisuus, johon tarvitaan yleensä rakennesuunnittelijaa ja RT- kortistoa, tai vähintäänkin nyt rakennusvalvonnan ohjeistuksia, asemakaavamääräyksiä, kaupungin/kunnan rakennusjärjestystä ja rakennustapaohjeita. Tämä on se kohta, jossa ei kannata säästää, vaan mieluiten, käyttäkää tässä ammattilaista. Osa suunnittelusta on myös luvanvaraista, jota ei ilman pätevyyttä saa suunnitella.
Istutusalueen paikka.
Suojaistutuksia mietittäessä, myös istutusten kerroksellisuus on suunnittelussa tärkeää, koska silmä kaipaa kolmiulotteisuutta puutarhaan. Kun istutat kasveja kerroksiin, saat tuotua aurinkoisempaan kasvupaikkaan myös varjon kasveja ja lisäät puutarhan monimuotoisuutta. Kerroksiin istuttaminen voi tarkoittaa kirjaimellisesti eri tasoihin istuttamista tai sitä, että valitaan kasveja, joiden latvukset tulevat eri kerroksiin, vaikka istutuspaikka on samassa tasossa.
Muita istutusalueen paikkaan vaikuttavia tekijöitä:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Näkösuojaistutus, tuulensuojaistutus, pölysuojaistutus, melusuojaistutus, suojaistutus, koristekasvi-istutus, istutusalue, perennat, perenna, puut, pensaat, koristekasvit, sipulikukat, hyötykasvit kasvit, pensasaita, pensasaidanne, perennapenkki |
Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarveTorstai 19.1.2023 - Sirkku Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve: Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavasti! Vuosi 2023 on käynnistynyt töiden osalta pihasuunnittelun merkeissä ja nyt kun valmis suunnitelma on eilen saatu asiakkaalle, on hetki aikaa keskittyä taas blogimaailmaan. Aihepiiri on sama kuin ennen joulua. Jatketaan pohdintaa siitä, mikä auttaa valitsemaan ne toimivat, pitkäikäiset ja kauniit kasvit ja istutukset omaan pihaan. On se piha sitten pieni tai suuri. Ennen joulutaukoa ehdin jo pohtia istutusalueen suunnitteluprosessia yleisesti ja sitä työjärjestystä, millä kasveja valitaan ja mitkä seikat yleisellä tasolla kaupassa pitäisi olla mielessä silloin kun kasveja hankitaan. Kasvien kalkinsietokyvystä ja ravinnetarpeesta jo mainitsinkin. Tänään ajattelin pohtia sitä ravinteiden lisäksi kasvien juurtumiselle toista tärkeää osa-aluetta, eli kasvin veden tarvetta ja sivuan uudelleen myös veden liikkumista piha-alueella ja erilaisissa maalajeissa. Kuten aiemminkin, mainitut kasvit ovat esimerkkejä. Kategoriaan kuuluu aina paljon muitakin kasveja. Vesi maaperässä. Vesi liikkuu maaperässä kahteen suuntaan. Ylhäältä alaspäin tuleva vesi on esim. sade tai kasteluvesi. Se täyttää maaperän ilmahuokoset ja osittain varastoituu niihin. Ylimääräinen vesi laskeutuu maaperän alempiin kerroksiin ja lopulta pohjaveteen saakka. Hyvärakenteinen maaperä sisältää sopivan määrän keskikokoisia ilmahuokosia, joihin vesi voi varastoitua ja jotka ovat riittävän suuria, jotta kasvi saa niistä veden irroitettua juurillaan. Nämä huokoset eivät ole liian suuria, jolloin vesi menisi niistä vain läpi. Hyvärakenteinen maaperä sisältää vain vähän pieniä ilmahuokosia, joihin vesi varastoituu liian tiiviisti ja se sisältää sopivan määrän suuria huokosia, josta liika vesi valuu alempiin maaperän kerroksiin. Vesi voi myös liikkua alhaalta ylöspäin jos maaperä on ilmavaa ja moreenipitoista ja maan päällä kasvaa suuria kasveja, joilla on suuri juuri-imupaine. Kuten esim. lehtipuita. Tästä maaperästä puhutaan ns. hikevänä maaperänä, joissa maaperän suuret huokoset toimivat ikään kuin pilleinä, joita pitkin puut vetävät veden pohjavesikerroksesta itselleen. Tämä maaperä kuivuu harvoin pitkinäkään poutajaksoina. Tasapainoilu maaperän ilmahuokosten rakenteessa on juurien osalta tärkeää. Savimaaperä on tiivistä ja se sisältää paljon pieniä ilmahuokosia, joihin vesi kyllä varastoituu, mutta yleensä se on liian tiiviisti niissä kiinni. Paljon vettä sisältävä maaperä on talvella kylmä ja se muuttuu helposti hapettomaksi, jolloin hajottajaeliöt eivät voi maaperässä toimia ja ilmata kasvien juuria. Hapeton maaperä sisältää myrkyllisiä kaasuja, jotka osaltaan tappavat lieroja yms. Moreeni taasen sisältää paljon suuria ilmahuokosia, joka tekee kasvualustasta lämpimän juurille, mutta silloin vesi ja ravinteet valuvat liian nopealla vauhdilla kasvualustan läpi ja kasvi ei ehkä ehdi käyttää vettä ja ravinteita hyödykseen. Sopiva kasvualusta onkin jokin näiden välissä. Annos savea, moreenia ja kompostia voisi olla hyvä kasvualustan pohja, jota sitten muokataan kasville sopivaksi. Savi hoitaa veden ja ravinteiden sitomisen, moreeni ilmaraot ja kasvualustan lämmityksen, komposti lannoituksen ja eloperäisen toiminnan ja niiden mukana lämmittää kasvualustaa... eiköhän sillä pääse jo alkuun? Ylipäätään mietittäessä kasvin veden tarvetta, kasvin valon kestävyys kulkee aina käsikädessä veden tarpeen kanssa. Varjoisen ja kuivan paikan kasvi kestää yleensä puolivarjoisessa tai osan päivästä suorassa auringonvalopaikassa jos kasvualustaa on paksummin ja se on paremmin vettä pidättävää. Sama toimii osittain myös toiseen suuntaan. Aurinkoisen paikan kasvi pitää yleensä lämpimästä kasvualustasta, jos olet istuttamassa sitä puolivarjoon, huolehdi, että kasvualusta on moreenipitoinen ja sitä kautta lämpimämpi. Veden tarpeen vaihtelu kasvukauden aikana. Kasvin veden tarve vaihtelee kasvukauden ajankohdan mukaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tomaatti. Tomaatti käyttää vettä kylvöstä taimettumiseen melko vähän, pelkkä Sama esimerkki toimii kaikille kasveille, myös ikivihreille monivuotisille kasveille. Kasvua ja haihdutusta tapahtuu ympäri vuoden, mutta suurinta veden kulutus on silloin kuin kasvu on kovinta, täytyy saada sato valmiiksi ja ympäristö saa kasvin haihduttamaan kaikista eniten. Toki monivuotisilla kasveilla veden varastoimista tapahtuu aina kun maa on sula. Maan jäädyttyä onkin mietittävä varsinkin ikivihreiden kasvien kanssa, millä haihdutusta saadaan vähennettyä ja veden kulutusta näin laskettua, ettei kasvi haihduta itseään hengiltä (p.s: nyt olisi oikea hetki laittaa ne varjostuskankaat näiden päälle!). Vältä liiallista pihan kuivatusta. 5.4.2022 olen kirjoittanut blogitekstin " Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella", jossa puhun jo siitä miten piha-alueiden päällipintojen kallistukset kannattaisi tehdä ainakin osittain istutusalueisiin suuntautuviksi tai ehkä ennemminkin niin, että suunnittelisi istutusalueiden paikat niihin kohtiin pihaa, mihin sitä sade- ja hulevettä normaalisti kertyy. Toki pihan pintojen tulee aina kallistua rakenteista pois päin ja ymmärrän, ettei keskelle pihan ajotien sadevesikaivon suppilokuivatusta voi laittaa pensaita kasvamaan, mutta mitenkäs ne kiveykset ja nurmikkoalueet, joilla sadevesikaivoja ei ole? Pystyisikö niihin satavan sadeveden jotenkin käyttämään kastelussa hyödyksi? Yleinen ongelma maailman laajuisesti on se, että rakennetussa ympäristössä hulevedet liikkuvat vesistöihin liian nopeasti. Liian nopeasti liikkuva vesi sisältää aina maaperästä irronnutta ravinnetta, joka taasen rehevöittää vesistöjä ja aiheuttaa monia muita ongelmia. Suomessakin on havahduttu siihen, että pihojamme on ylikuivatettu ja onneksi asiaan on lähdetty tekemään korjausliikkeitä. Yksi yksinkertaisimmista korjaavista toimenpiteistä on miettiä miten hulevesi saadaan imeytettyä paremmin maaperän vesivarannoksi siellä lähtöpisteessä, siis siellä missä vesi on satanut maahan. Mikä sen parempi tapa veden sitomiseen olisi kuin vettä tarvitsevan kasvin istutus? Kaikki kasvit sitovat vettä ja ehkäisevät eroosiota esim. rinteissä, mutta on olemassa kasveja, jotka sitovat vettä tehokkaammin ja osa näistä vielä tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen ja kukoistaakseen, jolloin saadaan sidottua sitä huleveden mukana huuhtoutuvaa ravinnetta. Monessa pihassa nurmikot koetaan hankaliksi hoitaa, mutta jos verrataan nurmikkopintaa ja kiveys-/ terassipintaa veden ja ravinteiden sitomiskyvyn mukaan, sitoo nurmikko hulevesiä ja ravinteita huomattavasti tehokkaammin, vaikka pintakallistus olisi sama. Nurmikko kasvattaa paljon vihreää osaa ja siksi se tarvitsee kasvaakseen paljon ravinteita, kuten esim. typpeä. Se siis hyötyy siitä huleveden mukanaan tuomasta ravinteesta. Muita kostean tai tuoreen kasvupaikan kasveja olen nimennyt Hulevedet hyötykäyttöön blogitekstissäni, enkä niihin nyt tässä enää niinkään palaa. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että kosteaan notkopaikkaan pihassa kannattaa miettiä puun istutusta. Siinä tulee tehtyä monta ilmastotekoa kerralla, kun pihaan saadaan uusi pitkäikäinen veden, ravinteiden ja hiilensitoja kasvamaan. Maaperänä kallio ja moreeni, eli kuiva kasvualusta. Mäntykangasmaasto, jossa maaston pohjakasvina saattaa olla varvikkoa ja sammalta ja suurien honkien välistä pilkistelee kiviä, ketunmultaa ja kalliota. Suuressa osassa Suomea Kalliolla ei kasvualustaa ole kymmentä senttiä enempää kuin kallion koloissa ja notkoissa. Vettä kalliolla saattaa kuitenkin liikkua, mutta turvallisempaa on olettaa, että kasvualusta tulee pysymään melko kuivana, jollei ole todella sateista keliä, jolloin se lätäköityy kun vesi ei pääse pohjamaaperään. Kallioisella tontilla syväjuuristen kasvien kasvattaminen vaatiikin sitä, että kasvualusta nostetaan maaperän yläpuolelle muilla rakenteilla, kuten muureilla. Tuolloinkin, vaikka kasvualusta olisi savensekainen, se kuivuu helpommin kuin maavarainen penkki, koska vesi valuu juuristosta pois päin. Lisäksi maaperästä kohotettu penkki on juurille aina kylmempi kuin maavarainen kasvualusta on, jolloin juuria saattaa joutua suojaamaan talviaikana. Korotetuille istutusalustoille kannattaa ottaa harkintaan tihku- tai tippukasteluletkut taimien juuristoille varsinkin pitkinä poutajaksoina. Silloin kasteluvesi jää paremmin kasvin käyttöön eikä hukkakastelua tule niin paljon veden liikkuessa kasvualustassa hitaammin. Kallion pinta saattaa kuitenkin tipahtaa paljonkin hyvin lyhyen välimatkan sisällä. Siellä on koloja, johon uutta savensekaista multaa tuomalla, voit hyvinkin istuttaa keskikorkeita Mikäli kallio on taasen puuton, on se kesällä kuuma ja kuiva kasvupaikka ja kasvit kannattaa valita paahteenkeston mukaan. Silloin valikoimaan tulevat aurinkoisen paikan kasvit, jos kasvualustaan saadaan riittävästi syvyyttä ja uusi multa sisältää vähän savea, joka pidättää vettä, sekä kuivan ja paahteisen paikan kasvit mikäli kasvualustatilaa on vähän. Aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan kasveja jos kasvualustasyvyyttä on riittävästi:
Kuivan ja varjoisen paikan kasveja:
Tuoreen tai kostean kasvupaikan kasveja: Näitä oli listattuna jo Hulevedet hyötykäyttöön blokirjoituksessa. Nämä ovat kasveja, jotka saattavat sietää juuristollaan jopa hetkellistä seisovaa vettä tai ainakin ne vaativat kasvaakseen runsasta kosteutta ja niitä ei pihan kuivimpaan nurkkaan kannata laittaa. Osa kasveista kuten eim. leppä, toimii myös typensitoja kasvina ja näin ollen lannoittaa maaperää omalla kasvullaan.
Vesikasvit: Kasveja, jotka elävät vedessä ja saavat ravinteensa veden mukana liikkuvista ravinteista. Osa kasveista myös puhdistaa vettä ja niitä voidaan käyttää myös piha-altaissa virtaavan veden ja pumpun lisäksi veden puhdistuskäytössä. Yleensä vesikasvit istutetaan piha-altaisiin istutuskoreissa, jotta ne eivät leviäisi kovin voimakkaasti. Kasveja hankkiessasi kannattaa miettiä kasvien talvetustilat, mikäli allas tyhjennetään talveksi tai se menee pohjaa myöten jäähän, jolloin kasvit eivät siellä selviä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuivan kasvupaikan kasvit, tuoreen kasvupaikan kasvit, kostean kasvupaikan kasvit, kasvin veden sietokyky, vesikasvit, hulevesi, hulevedet, juuret, kasvualustan rakenne, savi, savimaa, moreeni, pihan kuivatus, salaojitus, veden liikkuminen kasvualustassa |
Jouluista tunnelmaaTorstai 22.12.2022 - Sirkku Joulua kohden. Marraskuussa luin kollegani Teija Tengvallin kirjoituksen Meillä Kotona-lehteen jääkieloista. Se sai minut innostumaan ja kokeilemaan itsekin kielojen hyötämistä joulukukiksi ja tästä kirjoitinkin jo aiemmin blogiini. Mokasin jo heti alussa kun unohdin juurakot kylmään veteen vuorokaudeksi, lämpöähän ne Kukka-aiheiden ilmaannuttua näkyviin vein ruukut yöksi viileään varastoon. Ongelmaksi tuli kuitenkin hyvin talvinen joulukuu. Pakkasta on ulkona sen verran, että varastonkin lämpötila tippuu hyvin lähelle nollaa ja vaikka kielo kestää kylmää paremmin kuin joulutähti tai amaryllis, en usko sen kukintavaiheessa kuitenkaan kestävän kovaa pakkasta. Kukat oli siis otettava sisään ja istutettava samalla lopulliseen astiaansa. Kaivoin siis esille astian, johon olin aikonut kielot istuttaa, etsin happamahkoa multaa ja Mietteitä vuodesta 2022: Vuosi 2022 on ollut suurten muutosten vuosi niin maailman tasolla kuin minulle yrittäjänäkin, se on näkynyt monin tavoin yrittäjyydessä ja ihmisten mielialoissa. Pakko on myöntää, että muutokset ovat pelottaneet varmasti kaikkia ja moneen kertaan on perheissä varmasti mietitty asioita yötä myöden. Lopulta itse koen yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä kuitenkin löytäneeni minulle oikeat ratkaisut. Päätin monen vuoden yhteistyön Kodin Terra Tuusulan kanssa silloin kuin Terra muuttui Starkiksi. Vielä kerran, paljon kiitoksia mahtavasta yhteistyöstä koko henkilökunnalle entiseen Terraan ja nykyiseen Starkkiin, eritoten myymäläpäällikkö Jari Alangolle ja puutarhapuolen henkilökunnalle. Sain ja opin yhteistyöstä kanssanne paljon, nyt on kuitenkin uusien työtuulien aika. Kaikkea hyvää jatkoon teille! Isot kiitokset vuodesta 2022 myös muille yhteistyökumppaneilleni: Eliittipihat oy, Puutarhaset Järvenpää, Pihatimpuri, Arho Kalkkinen tmi ja monet muut, joiden kanssa olen saanut menneenäkin vuonna tehdä yhdessä töitä. Teidän kanssanne yhteistyö toivottavasti jatkuu jatkossakin. Maijulle erityiskiitos juttuhetkistä, sparrauksesta yritysasioissa ja kuuntelevasta korvasta :) . Kaikkein isoimmat kiitokset lähtevät tietysti ihanille asiakkailleni. Asiakkaista löytyy niin kuntia, kaupunkeja, yrityksiä kuin yksityisiä pihan omistajiakin. Töitä olen saanut tehdä viheralalla ihan laidasta laitaan, opettamisesta ja kurssittamisesta aina pihasuunnitteluun, viherrakentamiseen ja viheraluiden hoitoon. Olen myös saanut huomata asiakkaidenkin tuen silloin kun korona minut lopulta saavutti. Se veti nöyräksi, kiitos kaikille! Nyt puutarhuri vetäytyy joululomalle ja blogikin pitää pienen joulutauon. Blogikirjoitukset jatkuvat sitten taas vuonna 2023. Yritykseni lahjoittaa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joulumuistamisrahat Unicefin Tulevaisuuden lahjat- keräykseen. Toivotan teille hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista Uutta vuotta 2023! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, joulun toivotus, jääkielo, joulukukka, puutarhurin joulu |
Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimuksetTorstai 15.12.2022 - Sirkku Hei! Koronan jäljiltä yrittäjä on hetken keskittynyt kauden viimeisten pihatöiden, eli havuaitojen
Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset. Kasvit voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään maaperän pH- tarpeen osalta. Kalkin suosijiin, kalkin karttajiin ja kalkkineutraaleihin kasveihin. Tällä tarkoitetaan sitä maaperän pH:ta, jossa kasvin juuristo toimii optimaalisimmin ja jolloin kasvi pystyy parhaiten ottamaan ravinteita maaperästä. Kasvin kasvualustavaatimuksiin kuuluu myös kasvin ravinnetarve, sekä kasvin veden sietokyky kasvualustassaan (tämä kohta käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa). Joidenkin kasvien kohdalla on myös tärkeää tietää kasvin juuriston kasvuvoima ja kylmän herkkyys, tämä vaikuttaa siihen, että istutetaanko kasvi mieluiten saviseen vai hiekkapitoiseen maahan. Kotipuutarhurista saattaakin tuntua, että nyt on kyllä monta muistettavaa kohtaa, mutta aika pitkälle näistä kohdista selviää päättelemällä ja muistelemalla millaisessa paikassa olet nähnyt samaa kasvia tai sen toista lajiketta useimmin kasvatettavan. Miksi oikean kasvualustan miettiminen on ylipäätään tärkeää? Yhden kasvin väärin istuttamisesta ja sen menettämisestä ei tietysti tulekaan suurta taloudellista menetystä, lähinnä ehkä vain se harmitus. Kuitenkin, jos teet kerralla suuremman piharemontin, etkä tiedä mitkä kasvit voi yhdistää keskenään, voi taloudellinenkin menetys olla melko suuri ja toki myös luontoa pystyttäisiin säästämään paljon jos hutiostoja ei tulisi tämän vuoksi. Maaperän pH. Suomessa maaperä on luontaisesti hapan, n. 5-5,5, ja koska monet meillä pihoissa kasvatettavat puutarhakasvit pitävät neutraalimmasta maaperästä, on pH:ta nostettava kalkin, puhtaan puuntuhkan tai kananmunan kuorista tehdyn rakeen avulla. Kalkkia on saatavissa monenlaisina tuotteina, esim. jauheena, muruna ja rakeena. Pääsääntöisesti pienpihoissa kalkki levitetään sulaan maahan, joko juuri ennen sadetta tai heti sateen jälkeen, jolloin maaperä on pehmeää ja kalkki sitoutuu paremmin suoraan maaperään. Kalkin voi kylvää tarvittaessa keväällä vaikka hangen päälle, mutta silloin levitetyssä määrässä on otettava huomioon lumen sulamisvesien mukana ojiin kulkeutuva kalkki. Tuolloin kaikki levitetty aines ei jää maaperäalueelle vaan huuhtoutuu vesistöihin. Tässä kohtaa on muistettava, että kalkki ei ole lannoite! Eikä näin ollen rehevöitä vesistöjä. Kalkin tehtävä on muuttaa maaperän happamuutta kasvin juuristolle sopivammaksi, jotta kasvi pystyisi irroittamaan happamat ravinneionit paremmin maahiukkasen pinnasta. Kuitenkin oma näkemykseni on, ettei mitään ainesta kannata omissa pihoissa levittää vain, jotta se päätyy osittainkin vesistöön. Se on minusta rahan ja ajan tuhlausta, siksi itse teen oman ja asiakkaiden pihojen kalkitukset aina kun kasvit ovat selkeästi kasvussa ja maaperä on sulaa. Laajemmin ajatellen, kalkkia louhitaan maaperästä, joka tuottaa päästöjä. Tämänkään vuoksi ojiin ei kalkkia kannata kylvää. Yhdestä pihasta ei paljon hukkakalkitusta tule, mutta mitä jos pihoja onkin satoja ja hukkakalkitus toistuu vuosittain? Puhdas puun tuhka on tuhkaa, joka ei sisällä raskasmetalleja. Puun tuhkassa on jo kalsiumin, fosforin ja kaliumin lisäksi myös mikroravinteita kuten mangaania, sinkkiä, kobolttia, molybdeeniä, rautaa, booria ja rikkiä. Puun tuhka on myös voimakkaampi emäs kuin kalkki ja sitä onkin levitettävä vähemmän kuin kalkkia ohjeen mukaan levitettäisiin. Myös esim. kananmunankuoret sisältävät kalsiumia ja muuttavat maaperän pH:ta, nämä kannattaa kuitenkin huuhtoa hyvin ja murskata ja levittää vasta sitten, ettei pihassa ole kohta rottaongelmaa. Rotat pitävät myös kananmunankuorista. Miten saan tietää kasvualustan pH:n?
Kalkin suosijakasvit:
Kalkin karttajakasvit:
Kalkkineutraalit kasvit:
Kasvien ravinnetarve:
Voimakasravinteisen maan kasveja:
Keskiravinteisen maan kasveja:
Vähäravinteisen maan kasveja:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Happaman maan kasvit, kalkitun maan kasvit, kasvualustaneutraalit kasvit, kasvin ravinteiden tarve, voimakasravinteisen maan kasvit, keskiravinteisen maan kasvit, ravinneköyhän maan kasvit |
Pihakasvien valintaa.Torstai 1.12.2022 - Sirkku Oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvamaan. Siinä se onkin lause, joka näyttää niin helpolta toteuttaa, mutta käytännössä... no, itselleen kannattaa olla armollinen, eikä kannata kehittää morkkista, jos se ei ihan aina niin kohdilleen osu ja asian joutuu miettimään uudestaan. Kasvien valitseminen pihaan on laaja kokonaisuus pihasuunnittelussa ja ajattelinkin tehdä tästä blogikirjoitussarjan, johon liitän aina jatkokirjoituksia, jossa keskitytään yhteen osa-alueeseen kasvivalinnassa. Näitä jatkokirjoituksia pääset lukemaan "Lue lisää" linkistä. Lisäys: blogipohja ei annakkaan tehdä useita lisäsivuja. Yhden jatkosivun jälkeiset kirjoitukset tähän aihekokonaisuuteen tulevat omina blogiteksteinään. Hutiostot ja teemat. Hutiostoja saataisiin vähennettyä etukäteen miettimällä kasvilajin valintaa ja sen käyttötarkoitusta pihassasi, istutuspaikan valo- ja vesiolosuhteita, istutuspaikan pohjamaa-ainesta ja sen pH:ta, pihasi sijaintia kartalla, sekä sen arvioimista kuinka paljon haluat käyttää kasvin hoitoon aikaa ja energiaa. Hutiostojen vähentyminen vähentää myös maapallon kuormittamista, koska kasvihävikki vähenee. Kasvien kasvatus vaatii paljon energiaa, ravinteita ja vettä ja siitä voi tulla myös valumia vesistöihin. Lisäksi vaikuttaahan se puutarhurin itsevarmuuteen ja kasvatusintoon myös jos kasvi menestyy ja kasvaa kohisten omassa istutuspaikassaan. Hyvät kasvatuskokemukset ruokkivat myös puutarhainnostusta ja saatat hurahtaa pihahommiin tosissaan. Mitä puutarhateemoja on syytä miettiä kun valitset oikeita kasveja pihaasi? Pihan kasvit voi valita monella eri teemalla, eikä oikeastaan ole oikeata ja väärää tapaa tehdä pihan kasvi-istutusta. Voit esimerkiksi valita englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliset rönsyilevät istutukset, harmonisen itämaisen puutarhan, Suomalaisen metsäpuutarhan, väriteemaisen puutarhan, pölyttäjäystävällisen puutarhan, sadepuutarhan, pelaamista ja leikkiä kestävän puutarhan tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla. Pakko ei ole myöskään käyttää mitään valmista teemaa, vaan voit valita kasvit juuri niin kuin sinun silmää miellyttää. Ne seikat, jotka kasvien yhdistelemiseen keskenään ja kasvin menestymiseen pihassasi vaikuttavat, ovat muualla kuin ihmisen mieltymyksissä ja mielipiteissä. Näitä ovat:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeat kasvit oikeaan paikkaan, havut, pensaat, perennat, aurinkoisen paikan kasvit, puolivarjon kasvit, varjoisen paikan kasvit, kasvupaikka, menestymisvyöhyke, kasvin menestyminen Suomessa |
Haravoitua luntaTorstai 24.11.2022 - Sirkku Taas on sesonki. En yhtään ihmettele, miksi niin moni pihanomistaja on pää pyörällä puutarhatöiden Minäkin olen aloittanut kuusiaitasesongin nyt koronasta toivuttuani. Yllätyksekseni olen saanut aloittaa sen lumisessa luonnossa ja eilisenkin työkohteen aidalla oli jo kymmenisen senttiä lunta odottamassa pudottamista aidan päältä. Lumi onkin yksi syy miksi kuusiaidan säännöllisestä leikkauksesta kannattaa huolehtia. Jo tuo 10cm hötölunta oli painanut kuusien vuosikasvujen kärkiä alas, 10cm märkää loskalunta taasen painaa jo huomattavasti enemmän ja se olisi saattanut aiheuttaa jo vaurioitakin katkomalla latvoja. Hoidetusta aidasta lumi pääsee helpommin tippumaan pois, varsinkin jos aidan pääliosaa muotoillaan reunaa kohden viettäväksi keihäänkärjeksi. Kuusiaidat istutetaan yleensä metsitystaimista eli pottitaimista, joiden korkeus voi olla esim. Taimien ollessa riittävän haaroittuneita aletaan aidasta leikkaamaan vain pitkiä sivuja. Oma neuvoni kaikille aitakasvien istuttajille on, että älkää päästäkö aitaa ensimmäisinä vuosina liian leveäksi vaan pitäkää se jo alkuvuosista lähtien säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa leikattuna, kapeana aitana. Tämä helpottaa aidan leikkaustöitä sitten kun aita on riittävän korkea ja vanha. Havuaitojen latvoja aletaan leikkaamaan vasta kun aita on riittävän korkea. Mikä on nyt Pitkää kasviaitaa leikatessasi voit alkuun vetää aidan päälle ja sivuille linja- ja korkolangat, Silloin jos kesä on kuiva ja leikkaus on tehty säännöllisesti pari kertaa vuodessa, tulee |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuusiaita, kuusiaidan leikkaus, aidan leikkaus, pensasaidan leikkaus, tuija-aidan leikkaus, havut, havu |
Koronaa ja joulukukkien hyötöä.Torstai 17.11.2022 - Sirkku Sairastelua ja joulukukkia. Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa. Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä. Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi. Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua. Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulukielo, jääkielo, joulukukka, vanhan ajan joulukukka, kukintaa jouluksi, convallaria majalis |
CitykanitTorstai 10.11.2022 - Sirkku Mikä tuolta puskasta lähti? Elokuussa, asiakkaan pihalla, pihatöitä tehdessäni, kitkin marjapuskan juurelta rikkaruohoja pois. Saman puskan toisella puolella taisi olla jonkun koti, koska rymyämiseni pensaan juurelle sai aikaan ketjureaktion, jonka kaikki osapuolet varmasti säikähtivät tarpeeksi. Minä kumarruin ottamaan rikkaruohoja ja pensaan toiselta puolelta laukkasi paniikissa yksi musta vilaus pihan poikki. Tämä vilaus taasen säikäytti liikkeelle myös naapuripensaasta hänen tumman kaverin. Vilahtelijoita oli siis kaksi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pomppipa kissa omituisesti, mutta sitten tajusin katsoa jälkiä tarkemmin. Jälkien jättäjän oli pakko olla jäniksen sukuinen. Etsiskelin hetken eläintä liikkumalla hiljaksiin pitkin pihaa ja viimein se löytyi. Olin nähnyt kiireessä värin lähes oikein, korvat olivat ruskeat ja muuten koko kani oli kiiltävän mustan karvan peitossa. Kyse oli pakko olla siis citykanista tai kanin ja rusakon risteytyksestä. Itse veikkaan jälkimmäistä, koska pupu oli rusakon kokoinen. Voi ei! Ajattelin. Nyt on sitten citykanit löytäneet tiensä jo Järvenpäähänkin. Se ei ollut yllätys, koska Tuusulassa ja Keravalla niitä oli ollut jo useana vuonna. Itse kuitenkin törmäsin Järvenpäässä Citykaniin nyt kesällä 2022 ensimmäistä kertaa. Olen työskennellyt Keski-Uudenmaan alueella jo vuodesta 2008, joten jonkun verran minulla on tästä alueesta jo kokemusta ja väitän, ettei näitä Järvenpäässä ole ollut kovin kauaa. Melkein heti tämän jälkeen törmäsin citykaniin myös toisessa Järvenpääläisessä pihassa. Pihojen etäisyys toisistaan oli n. 5km linnun tietä, joten en usko, että on sama kani kyseessä. Citykanit ovat ns. Euroopan villikaniineja, joita on kasvatettu ja vapaaksi päästetty suomalaisista kodeista. Syitä vapaaksi päästöön on varmasti monia, on väsymistä hoitamiseen, tullut yllätyspoikueita tms. ja ei ole pystytty hoitamaan eläimen oikeanlaista lopetusta tai uuden kodin etsintää, koska on tunneside lemmikkiin. Pakko kyllä tähän sanoa, että vastuulliseen eläimen pitoon kuuluu myös se, että huolehtii eläimestä alusta loppuun saakka. Lemmikit eivät kuulu yksin vapaana luontoon, koska voi olla, että ne eivät osaa löytää ruokaa tai niillä ei ole siihen soveltuvaa turkkia ja silloin kuolema on hidas kun se tulee nälkiintymällä tai jäätymällä. On myös meidän aikuisten vastuulla huolehtia, ettei lasten lemmikit päädy eläinlääkärin tai uuden kodin sijasta vapaaksi luontoon jos niistä ei jakseta enää huolehtia. Tämäkin citykani sai minut miettimään, mikä on ollut taustalla sillä ihmisellä joka kanin sukulaisen on aikanaan luontoon päästänyt? Liittyykö lemmikille uuden kodin etsimiseen ihmisillä niinsuuria häpeän tunteita, että mielummin päästetään lemmikki vapaaksi pihalle kuin etsitään uusi koti ja ehkä myönnetään, etten jaksanutkaan hoitaa sitä? Toki lemmikit voivat myös karata. Miksi citykanin ilmaantuminen on ongelma?
Citykanien poisto. Poisto tuntuukin olevan yllättävän haastavaa lähinnä sen vuoksi, että asuintaajamissa ei voi ns. "käydä jänismetsällä" ja citykanien metsästykseen esim. jousella erikoistuneita metsästäjiä ei löydy ihan helposti jokaisesta metsästysseurasta. Useamman metsästäjän kanssa asiasta juttelin ja heidän ohjeensa oli, että kanit tulisi loukuttaa ennen kaatoa. Korkeasaari on joskus ottanut näitä kaadettuja citykaneja vastaan ravinnoksi kissaeläimille, en ole ihan varma, ottavatko he näitä vastaan vielä. Ilmoitus Eviralle ja luonnonvarakeskukselle. Evira pitää yllä nettilomaketta, johon voi ilmoittaa Suomen luontoon kuulumattomien eläinten ja kasvien havaintoja ja leviämistä. Lomake löytyy osoitteesta: www.vieraslajit.fi , joka ohjaa sinut Luonnonvarakeskuksen eli LUKE:n sivuille. Myös Citykanin leviämistä Suomessa seurataan tätä kautta. Minäkin ilmoitin sinne havaintoni kuvan kanssa. Toivon, että jokainen meistä tekee näin mikäli Citykaniin tai muuhun Suomen luontoon kuulumattoman eläimen, kasvin tai kasvitaudin kanssa joutuu tekemisiin. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puutarhatuholaiset, puutarhan tuhoeläimet, jänis, rusakko, villikaniini, kaniini, citykani |
Kasvien talvisuojaustaTorstai 3.11.2022 - Sirkku Syyshommia. Lehtipuhalluksen, kasvihuoneen ja puutarhavälineiden Hedelmäpuun suojaus.
Havut kuntoon talvea varten.
Kylmänarkojen kasvien juuriston suojaus. Moni meistä rakastaa matkoilla nähtyjä, mutta meillä huonosti talven vuoksi menestyviä kasveja kuten esim. ruusuja ja pallohortensioita. Monet näidenkin kasvien lajikkeista on hyvin kylmänarkoja ja näille kasveille kaikista pahin sää talviaikaan on lumeton ja sateinen syksy, jonka perään tulevat heti kovat pakkaset. Tuolloin lumipeite puuttuu ja maaperässä on paljon jäätyvää vettä juuriston lähellä ja maaperän ilmaraot ovat ns. jään vallassa. Maaperässä on samoin kuten meidän ihmisten taloissa. Ilmaraot ovat niitä, jotka pitävät juuret lämpimänä, ilma siis eristää kylmältä. Mikäli haluat näitä kylmänarkoja kasveja kasvattaa, on syytä huolehtia jo penkin rakennusvaiheessa muutamasta asiasta.
Alla olevassa kuvassa lahjaksi saatu Matshurianjalopähkinä vielä odottelee lämpökerrastoa, havuja ja korkeampaa verkkoa ylleen. Siinä sitä taas puuhaa riittää tulevalle viikonlopulle. Toivottavasti en ole omenapuiden suojausasian kanssa tänä syksynä myöhässä. Mukavaa marraskuuta kaikille! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omenapuu, hedelmäpuu, omenapuun talvisuojaus, puutarhatuholaiset, ruusujen talvisuojaus, ruusujen syysleikkaus, talvisuoja |
Tilannekatsaus tulevien hiilinielujen kasvattamiseen.Torstai 27.10.2022 - Sirkku Tulevien hiilinielujen kasvattelua. Maaliskuussa teimme ahkeran apulaiseni kanssa kylvöhommia. Tästä löytyy myös blogikirjoitus, jonka voit käydä lukemassa (pahoittelut ongelmasta kuvien kanssa, blogipohjassa ja sen käyttäjässä oli tuolloinkin vikaa). Kiertelimme tuolloin apurin kanssa pihaa ja etsimme lumihangelta maahan pudonneita käpyjä ja siemeniä, jotka kylvettiin taimipotteihin, joista osa lähti kylmäkäsittelyyn ulos ja osa jäi suoraan sisätilaan lämpömaton päälle. Kylvöt tehtiin huolella oikeanlaiseen, happamahkoon kylvömultaan. Kylvöksistä tosiaan osa sijoitettiin ulos ja osa sisälle sen vuoksi, että halusimme testata onko itävyydessä eroja, kun toiset siemenet saivat pidemmän kylmäkäsittelyn kuin toiset. Siperianlehtikuusen testisiemenet olivat otettu samasta paikasta lumihangelta, joten ne olivat samojen puiden tuotoksia. Tämän oman empiirisen kylvökokemuksemme perusteella voimme sanoa, että ero itävyydessä oli hyvin pieni, jos sitä oli ollenkaan. Molempiin kylvöksiin tuli taimia, ehkä suoraan sisällä ollut kylvös oli vain hieman harvempi ja tuli pintaan hieman aiemmin. Arviomme siementen laji ja lajikelaadusta osui pääsääntöisesti oikeaan. Siemenet olivat siis emopuun eli Larix sibirican- siperianlehtikuusen siemeniä, mutta joukossa oli myös metsämännyn siemeniä. Jälkikäteen huomasimmekin, että pihassamme asuva orava ruokailee mielellään juuri tuossa kohtaa ja hän oli siis lahjoittanut projektiimme yllätyssiemeniä. Toki kylvimme myös omaan astiaansa muualta kerättyjä männyn siemeniä, mutta ne eivät jostain syystä itäneet niin hyvin kuin nämä lumelta kerätyt. Liekö syynä ollut lumelta kerättyjen siementen kosteus? Männynkävyt oli kerätty kalliolta ja tuotu sisälle aukeamaan, jolloin siemenet poksahtelevat kävystä irti itsestään. Luulen, että kalliolta kerättyjä siemeniä olisi kannattanut liottaa pidempi hetki ennen kylvöä. Taimipotteihin kylvetyt siemenet saivat olla ilman suurempaa liikuttelua syksyyn saakka ja vasta elo-syyskuun vaihteessa ruukutin ne 9cm:n halkaisijalla oleviin purkkeihin. Ruukutussyvyys oli n. senttimetrin syvemmässä kuin vanha syvyys oli ja asettelin juuristot varoen purkkeihin suoraan ja levälleen. Parin taimen kohdalla juuristoa oli pakko hieman typistää. Ei ole ideaalia, että taimet ovat kylvöpoteissaan näin pitkään, mutta silloin jos kosteus ja ravinteiden saanti on tasaista, ei tämä ole ongelma. Pakko kyllä myöntää, että jos kesä on näin kuiva ja kuuma, kuivumisia tapahtuu väkisinkin ja meilläkin taimimäärä tipahti runsaasti. Kasvussa taitaa olla tällä hetkellä n. 15 taimea kun itävyys oli huomattavasti runsaampi. Kasvilajien taimien kuivuudenkestossa on myös eroja. Männyn ja kuusen taimet kestivät siperianlehtikuusta paremmin kuivuutta ja siperianlehtikuusen taimia ei ole enää kuin muutama. No ei voi mitään, tämä oli minun moka. Kiireisenä kesäaikana ei vaan koskaan muistanut hoitaa taimien koulimista. Ensikerralla työ on hoidettava paremmin. Koulin taimet taimimullasta ja havu-rhodomullasta tehtyyn kasvualustaseokseen. Tein Mikäli haluaisin myydä ruukutetut taimet eteenpäin, on siementen ja taimien keräyspaikan koordinaateilla väliä. Ihan tarkasti minulla ei ole vielä tietoa, mitä kaikkea Evira taimituottajilta emokasvien terveyden kirjaamiseen tarvitsee, mutta ainakin tarkka keräyspaikka koordinaatteineen on tärkeä. Tämän asian selvittely on minulla "to do"- listalla ja aion järjestää itselleni tästä koulutuspäivän talven aikana. Minun taimieni kohdalla on kuitenkin niin, että taimet tuskin tulevat myyntiin. Uskoisin, että nämä istutetaan omaan pihaan tai korkeintaan niitä annetaan lahjaksi. Tällä hetkellä taimet ruukkuineen ovat tuossa meidän pihaterassin vieressä, avonaisessa paikassa mihin sade pääsee suoraan ruukkuihin ja kastelu hoituu toivottavasti vielä vähän aikaa pääsääntöisesti luonnon puolesta. Sadevesi tulee yleensä riittävän pienellä paineella ja vesi on pehmeää ja näin ollen pienille taimille paremmin soveltuvaa. Siperianlehtikuusien taimet ovat saaneet neulasiinsa jo syysvärin ja kohta neulaset tippuvat talven ajaksi pois. Siirrän taimet ruukkuineen avonaisiin lehtikomposteihin talven ajaksi. Upotan siis ruukut tuoreisiin kompostijätteisiin ja jätän kompostin kannen auki, jolloin taimien päälle saa sataa vettä ja lunta. Pyrin kasaamaan kompostit ilmaviksi, eli siellä on risuhaketta aina kompostoituvan massan välissä kerroksina,jolloin komposti ei tiivisty liikaa ja aiheuta juurille liian kylmiä olosuhteita. Hajoava komposti myös tuottaa lämpöä, joka parantaa kasvien selviytymistä talviolosuhteista. Ruukkuihin on syytä vielä tehdä säänkestävät nimilaput ennen kompostiin viemistä, muutoin voi käydä niin, että keväällä kompostia pöyhiessä unohtaa missä kohtaa ne siperianlehtikuusen taimet olivatkaan. Ne kun keväällä ovat neulasettomia ja muistuttavat varmasti vain tikkuja jotka on tökätty pystyyn purkkiin. Palatakseni siihen hiilinielujen kasvatteluun, näistä taimista varsinkin se siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen ja siitä tulee myös pitkäikääisempi havupuu kuin perinteisistä metsäkuusesta tai metsämännystä. Se haukkookin hiiltä ilmakehästä jo ensimmäisinä kymmeninä elinvuosinaan enemmän kuin metsäkuuset ja männyt, sekä se toimii pidempään hiilivarastona, mutta se myös luovuttaa hiiltä ympäristöönsä vuosittain enemmän tiputtaessaan kaikki neulasensa syksyisin. Kooltaan siitä voi tulla jopa 40m:n korkuinen ja koska sen sydänpuun osa rungosta on suuri, kestää tämä puulaji paremmin hyötykäyttöä sahatavarana. Näin ollen siitä tehdyt tuotteet kestävät hiilivarastona pidempään kuin moni muu lautatavara. Vaikka otin hiilinieluun esimerkiksi tuon siperianlehtikuusen, toimivat myös tuijat, metsäkuuset ja männyt niin hiilinieluina, hiilivarastoina kuin hiilen luovuttajina. Niiden kasvuvauhti on vain lehtikuusta hieman hitaampaa ja pääsääntöisesti ne ovat hieman lyhyempi-ikäisiä, tosin metsämänty saattaa elää hyvinkin pitkään ja toimia hiilivarastona myös pitkään. Sen lahonsietokyky ulkotilassa ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin siperianlehtikuusella on. Sisätiloissa kuitenkin mänty- ja kuusilaudasta tehdyt lattiat ja huonekalut voivat olla hyvin pitkäikäisiä jos puuainesta hoidetaan oikein. Kiitos puuproffa.fi muistintarkennostiedoista liittyen siperianlehtikuusen kasvuun. Kiitos myös kuvaajalle, joka oli tällä kertaa se "ahkera apulainen". |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hiilinielu, puun taimi, Siperianlehtikuusi, metsämänty, lehtikuusi, mänty, metsäkuusi, kuusi, Larix sibirica, Picea abies, pinus sylvestris, taimikasvatus, kouliminen |
Hieman asiaa syksyn lehdistä.Torstai 20.10.2022 - Sirkku Mitä tehdä kaikelle lehtimassalle? Kotipuutarhurin varmasti yksi suurimmista työllistäjistä on syksyisin lehtipuut ja niistä tuleva Itse tartun haravaan vain pakon edessä ja meillä lehdet puhalletaan. Jokainen tekee asian kuitenkin juuri sille itselle sopivalla tavalla. Mitä niille lehdille voi oikein tehdä kun niitä tulee niin paljon? Ensisijaisesti pyrkisin syksylläkin leikkaamaan nurmikon suht säännöllisesti ja silppuamaan Kun lehtimassaa jätetään katteeksi tai muokataan kasvualustan sekaan, massan hajoaminen kuluttaa maaperästä typpeä, joka on muistettava kompensoida kevätlannoituksessa. Kasvualustasta tulee hajoamisprosessin yhteydessä kuitenkin ilmavampi, sadevesi pääsee kulkemaan maaperässä paremmin ja kasvualusta tulee juurikerroksessa lämpimämmäksi kun vesi ei jää seisomaan juurien ympärille vaan valuu alempiin maakerroksiin. Juuristoista tulee yleensä silloin myös terveempiä ja voimakkaampia ja kasvit itsessään kestävät stressitilanteita, kuten kuivuutta paremmin. Lehtikompostin rakentaminen. Mikäli et saa hukattua pihan lehtiä ennen mainituilla tavoilla, on syytä harkita lehtikompostin Lehtikompostit voidaan rakentaa esim. harvan lautakehikon sisään, joka mahdollistaa hyvän
Milloin hajonnut kompostimassa on käyttövalmista? Syksyllä rakennettua lehtikompostia möyhitään heti kevään tullen ja tarvittaessa herätellään Hyvin toimiva lehtikomposti on maatunut n. 1-2 vuoden kuluttua kompostoinnin Kompostoinnin ongelmia: Valmis massa haisee.
Lehdet eivät kompostoidu.
Komposti jäätyy talvella.
Kompostin hajottajaeliöt kuolevat kesän aikana.
Näillä ohjeilla nyt sitten rakentamaan kompostia ja iskemään niiden lehtimassojen kimppuun. Taitaa tälle viikonlopulle lupailla hyvää haravointikeliäkin :) . |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lehtikate, lehtikomposti, komposti, kompostin rakentaminen, lehtimassa, toimiva komposti, ravinteet kiertoon |
Kasvukausi muuttaa eri ajankohtaan.Keskiviikko 12.10.2022 - Sirkku
Kysyi tuttavani tänään puhelimessa. No en ole päässyt ja totta puhuakseni yritän haravaa viimeiseen asti lehtien poistossa muutenkin vältellä ja tehdä lehtien kasaamiset lehtipuhaltimella, mutta ymmärsin kysymyksen pointin. Nyt on kolmas syksy peräkkäin kun tuntuu, että Etelä-Suomessa lehdet ovat kiinni puissa kuin tauti. Eli eivät tule alas millään. Alkuperäisen työkalenterin mukaan minun piti olla tänään tekemässä jo lehtipuhalluksia, mutta työ oli pakko siirtää, koska työtä on turha mennä tekemään jos suurin osa puista on vielä täynnä lehtiä ja jopa omassa pihassani, missä syksy tulee yleensä aikaisemmin, esim. syreenit ovat enemmän vihreitä kuin keltaisia. Minusta on jo useamman vuoden ajan tuntunut, että kasvukausi siirtyy hiljalleen eteenpäin. Tämä tunne sai minut kaivamaan vanhat työkalenterini esiin ja tarkistamaan onko kasvukausi oikeasti siirtynyt eteenpäin vai onko tunne pelkkää muistin aiheuttamaa harhaa. Vertailin ajankohtia erään hoitopihani näkökulmasta, ihanaa kun on asiakkaita, jotka ovat pysyneet yritykseni mukana ihan alusta asti. Ei ollut harhaa ainakaan minun työtilannettani katsoessa. Yritykseni alkuaikoina, vuosina 2009-2010 ensimmäisiin nurmikonleikkauksiin päästiin reilusti ennen äitienpäivää ja lehtipuhallukset ja haravoinnit aloitettiin syyskuun viimeisellä viikolla. Viime vuonna nurmikon leikkaukset alkoivat toukokuun viimeisellä/ kesäkuun ensimmäisellä viikolla, tänä vuonna kesäkuun ensimmäisellä/ toisella viikolla. Lehtipuhallukset aloitettiin 2021 lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla ja nyt näyttää, että tämän työn aloitus menee samoihin aikoihin. Myös puiden ja pensaiden leikkauksessa muutoksen huomaa. 10 vuotta sitten omenapuut sai leikattua helposti maaliskuun aikana, tänä keväänä lumen vuoksi ei ollut mitään asiaa omenapuiden luokse ennen huhtikuun toista viikkoa. Havujen syysleikkaukset oli tehtynä 2009 marraskuun toisella viikolla, nyt mennään varmasti reilusti joulukuun puolelle kuten viime vuonnakin mentiin. Toki vuosissa on aina eroja, mutta kyllä näin suuressa kasvukauden siirtymässä taitaa olla kyse muustakin. Mikä siirtymää aiheuttaa? Yksi syy kasvukauden muuttumiseen syksyn osalta, voi olla väärään aikaan tehty liiallinen typpilannoitus. Mutta mikäli lannoitusvirhe on jonain vuonna tapahtunut, sitä tuskin tulee seuraavana vuonna enää toistettua, vai mitä? Typpeä monivuotisille kasveille annetaan vain heinäkuun alkuun saakka ja silloinkin kasvikohtaisen ohjeistuksen mukaisesti ja elokuun loppuun mennessä annetaan jo syyslannokset. Kesäkukat saavat pienen määrän typpeä koko kasvukauden ajan kasteluveden mukana. Ikävä kyllä suurin syypää kasvukauden siirtymiselle taitaa olla ilmaston yleinen lämpeneminen. Tämä vaikuttaa kasvukauden molemmissa päissä. Keväisin töihin ei tahdota lumimassojen tai vesisateista johtuvan maan pehmeyden vuoksi päästä ajallaan kun taas syksyllä kasvit eivät älyä valmistautua talveen, koska ilma on lämmin ja sateinen. Syynä tähän ovat sulat ja lämpimät vesialueet ja meret, jotka päästävät ilmaan vesihöyryä, joka joko sataa vesisateena maahan (sateiset ja harmaat syksyt) tai törmätessään kylmään ilmamassaan, muuttuvat lumisateiksi, joita ainakin viime talvena tuli ihan kiitettävästi tässä Uudenmaan alueella. Runsaalla sademäärällä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ongelmana on se, että meidän perinteiset puutarha- ja metsäkasvimme eivät ole tottuneet näihin olosuhteisiin ja väkisinkin joudumme muokkaamaan kasvivalintojamme tulevaisuudessa niin puutarhoissa, pelloilla kuin metsissäkin. Syksyn ja talven sademäärien lisääntymisen hyvät ja huonot puolet: Hyvät:
Huonot:
Miten kasvukauden siirtyminen vaikuttaa puutarhatyökalenteriin?
Näillä mietteillä täällä mennään syksyä eteenpäin. Toivottavasti jo sinäkin pääset kohta "haravointihommia" tekemään! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvukausi, puutarhatyöt, ilmaston lämpeneminen, ilmastonmuutos, puutarhan syystyöt, haravointi, lehtipuhallus, kompostointi, ajankohtaista puutarhassa |
Helppohoitoinen pihaTorstai 29.9.2022 - Sirkku Helppohoitoinen piha, onko sellaista? Tässä taannoin auringonkukkapellon laitamilla kävellessäni, tulin miettineeksi termiä "helppohoitoinen piha" ja ajattelin, että siitä on vielä kirjoitettava blogiin lisää. Pihasuunnittelua koskevassa blogikirjoituksessani olen jo miettinyt tätä asiaa kasvisuunnittelun kannalta. Mitä muuta termiin "helppohoitoinen piha" voi kuulua? Pihakonsultointeja ja pihasuunnitelmia tehdessäni toistuu aina sama toive, "haluan helppohoitoisen pihan" ja varsinkin nurmikko,perennat ja suuret lehtipuut koetaan pihan hoidon kannalta suuritöisiksi. Tällä hetkellä puutarhamuotina on korvata näitä suuritöisiksi koettuja elementtejä kuntalla, havuilla, luonnonkivillä, kiveyksillä ja terasseilla. Näillä valinnoilla haetaan ns. perinteistä Suomalaista metsämaisemaa, joka sulautuisi Suomen luontoon ja joka onnistuessaan toki on erittäin kaunis. Minullekin on vastaan tullut pihoja, johon istutukset halutaan helppohoitoisuuden vuoksi hyvin selkeästi rajatuiksi istutusaltaiksi ja muut pinnat laitetaan terasseille, kiveyksille tai asfaltille. Toki nykyiset pihat ovat kooltaan paljon pienempiä kuin ennen ja voi olla, ettei edes omakotitalopihassakaan piha-alueneliöitä ole kuin 100-300m2, mutta silti monesti puutarhuria vihreyden puute ja voimakkaasti rakennettu ympäristö välillä hirvittää. Toki sellaisen suunnittelen ja rakennan jos asiakas näin haluaa, mutta itsellä silloin pyörii mielessä varsinkin hulevesien liian nopea liikkuminen pihasta pois, pölyttäjien ja pieneläinten hyvinvointi tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla ja myös alueella asuvien ihmisten hyvinvointi. Myös meille ihmisille ympäröivä vehreys tuo helpotusta kiireiseen elämäntapaan ja stressiin ja onpa taidettu jossain tutkimuksessa myös todeta, että puutarhassa tai luonnossa liikutun ajan jälkeen, ihmisten stressin laskiessa laskee myös elimistön tulehdustilat. Liian voimakkaasti rakennettu ja liian vähän luonnon hajoavaa materialiaalia sisältävä lähiympäristö ei myöskään tarjoa luonnoneläimille lepo- ja suojapaikkoja ja esim. siilit ovat vähentyneet liiallisen pihojen siivoamisen ja kasvien yksipuolistumisen vuoksi voimakkaasti. Onko rakennettu ympäristö aina automaattisesti helppohoitoinen? Rakennettu ympäristö vaatii huoltoa ja hoitoa siinä missä vihreällä pinnalla olevakin ja varsinkin jos rakennettu pinta on tehty väärin, tai ei ole osattu rakennettaessa ottaa ympäröiviä tekijöitä huomioon, voi rakennettukin pinta olla melkoinen työllistäjä. Toki viikottainen nurmikonleikkaus ehkä jää pois, mutta esim. huonosti tehty kiveys saattaa viedä kesän aikana yhtä paljon työaikaa kuin nurmikonleikkuu, jos kivisaumat kasvavat rikkaa tai sammalta ja pihan hoitoon ei haluta käyttää kemikaaleja. Kunttaa asennettaessa on taasen muistettava, että pohjamaan on oltava hyvin rikkaruohoton ja lähellä ei kannattaisi olla lehtipuita tai heiniä, joista tulee runsaasti siemeniä. Huonoon pohjamaahan istutetusta kuntasta kasvaa herkästi rikat läpi ja esim. koivu ja heinät taasen kylvävät siemeniään niin nopeasti, että kunttamatto saa pian kilpailla kasvutilasta ja kitkentää kaivataan säännöllisesti. Monesti asiakkaille on tullut yllätyksenä myös irtokivialueiden suuri työllistävyys. Pihoihin on rakennettu ns. kivipuroja tai havuistutusalueita, joissa kasvien väleihin on laitettu seulanpääkiviä tai suuren koon kalliolouhetta kiviröykkiöiksi. Alle on ehkä muistettu laittaa jonkinlainen maisemointikangas, jonka päälle kasataan röykkiöittäin pyöreitä seulanpää- tai rantakiviä, joiden kiviväleihin pääsee lentämään ympäröivien puiden lehdet, neulaset ja siemenet. Ohuen kankaan läpi puskevat myös juuririkkaruohot. Nämä kivivälit pitäisi käydä säännöllisesti puhaltamassa paineilmalla puhtaaksi, sekä poistaa juuririkat juurineen heti kun niitä havaitsee, muutoin rikat alkavat kasvamaan vauhdilla ja hetken päästä aluetta on melko mahdoton hoitaa ilman kemikaaleja. Mikäli näitä kivialueita pihaan haluaa, on paksu suodatinkangas välttämättömyys kivien alla ja suosittelen laittamaan kivet maakosteaan betoniin, se ei vie ongelmaa kokonaan pois, mutta se helpottaa alueen hoitoa huomattavasti. Myös terasseja, kiveyksiä ja asfalttia täytyy hoitaa ja huoltaa, mutta toki näiden työmäärä on pienempi kuin elävän pinnan työmäärä on. Lähinnä näissä ongelmia aiheuttaa routiva pohjamaa ja nastakengät sekä -renkaat, jotka rouhivat pintoja. Voisiko vaikealta tuntuva pihan hoito johtua vääristä välineistä? Uskoisin, että suurilta osin tunne vaikeasti hoidettavasta pihasta johtuu siitä, että kasvivalinnat ja kasvien istutuspaikat eivät ole osuneet nappiin ja, että kasveja hoidetaan huonokuntoisilla ja pihan tai kasvin kokoon sopimattomilla välineillä. Varmasti työskentelytekniikoissa ja työskentelyajankohdissa voi olla opittavaa ja korjattavaa, mutta lisää tietoa puutarhanhoidosta löytyy helposti esim. kansalaisopistoista, mikäli kiinnostusta oppimiseen vain riittää. Yritystä perustaessani opin nopeasti tuomaan hoitopihoihin mukanani niin kottikärryt, lapiot, kastelukannut kuin haravatkin, koska niin useasta pihasta ne puuttuivat tai vähintään kottikärryjen rengas oli tyhjä, jolloin työskentely oli huomattavasti vaikeampaa ja raskaanpaa. Siksi totesin, että mielummin pesen välineet jokaisen asiakkaan jälkeen, kuin yritän työskennellä huonokuntoisilla välineillä. Monesti voi myös olla, että puutarhuri on tilattu pihaan juuri sen vuoksi, että jokin pihan hoidon väline kotoa puuttuu. Esim pensasleikkuria ei jokaisesta autotallista löydy ja silloin ymmärtää, että ammattilainen pihaan soitetaan. Puutarhan suurien pintojen materiaalia miettiessä kannattaa pitää muistissa myös, ettei nurmikkoa ehkä tarvitsekaan olla itse leikkaamassa. Mikäli piha on suurin piirtein yhdessä tasossa ja alueet helposti rajattavissa, voi nurmikon leikkauksen tehdä itselle helpoksi jo pihan rakennusvaiheessa. Nurmikkoalueet rajataan selkeästi ja rajauksen reunaan laitetaan pinnan alle robottileikkuria ohjaava piuha. Nykyään robottileikkurivalmistajat kehittävät leikkureita paremmin tunnistamaan myös pieneläimet, mutta toki siinä on vielä lisäkehittymisen paikka. Mitä puutarhanhoitovälineitä ja koneita kotiin kannattaa hankkia? - Teleskooppimallinen, jämäkkä, metallinen pitkä jatkovarsi, jolla ylettää myös niihin omenapuun yläoksiin ja johon saa kiinnitettyä useita erilaisia saksia, sahoja ja muita työvälineitä (kuten esim. oksasakset narulla, oksasaha, omenapoimuri ja ränniputsari). Varsissa on yleensä pitkät takuuajat, ja tässä ei ehkä halvinta kannata ostaa. - Lyhyempi saman valmistajan jatkovarsi, johon sopivat ne samat työvälineet kiinni kuin siihen pitkään varteen. Lisäksi tähän voi hankkia irroitettavan haravan lavan ja heiluriharan (helpottaa kivituhkapintojen läpikäymistä). - Leveälapainen, muovinen harava. - Kapealapainen metalliharava. - Muovinen/ metallinen rautaharava kevyellä varrella. - Pitkävartinen pistolapio, näitä löytyy sekä alumiini-, että metallivarrella. Alumiininen on kevyempi käyttää. Pitkä varsi tekee työskentelystä ergonomisempaa. Lapion lavan olisi hyvä olla sellaista metallia, että lapion voi terottaa. - Tasakärkinen, pitkävartinen lapio. esim. lumilapio käy tähän. Käytetään mm. pihan siivouksessa ja haravoinnissa apuna. - Istutuslapio, voikukkarauta ja sipulikaira sekä puukko. - Raivaussakset (sekä ohileikkaava, että alasinmalli) teleskooppivarsilla sekä pienet oksasakset/ sekatöörit. Saksia ostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että terät voi irroittaa toisistaan helposti. Tällöin saksia pystyy terottamaan ja huoltamaan helpommin. - Riittävän suuret kottikärryt, jotka huolletaan säännöllisesti. - 2 x 10 litran kastelukannut. 2 kastelukannua työergonomian vuoksi, kun molemmilla puolilla kantaa yhtä suurta painoa, pysyy selkä suorassa ja noston voi tehdä jaloilla. Kantaminen on siis huomattavasti helpompaa. - Letkukärryt+ riittävän suuri ja pitkä paineletku+ kunnossa olevat liittimet ja hanat sekä niihin hanoihin avaimet. Letkuun voi halutessaan hankkia suihkupään tai tihkuletkujärjestelmän. Suihkupäätä on kuitenkin käytettävä harkiten kasvien kastelussa, koska näistä vesi tulee yleensä liian suurella paineella ja valuu kasvin juuristoalueelta helposti pois. - Lumityövälineet. - Suojaimet ja visiirit. Koneet: Pieneen pihaan riittää kun hankkii hyviä perusakkuja 2-3kpl ja tähän akkusarjaan sopivia työskentelypäitä. Esim. Stihl, Husqvarna ja Makita ovat koneita, joihin löytyy paljon erilaisia vaihtopäitä. Kotipihassa saatat tarvita seuraavia: - Siimaleikkuri (siimapää) tai ruohoraivuri (kolmioterä). Bensakoneista löytyy tähän käyttöön myös raivaussaha, johon saa näiden lisäksi myös raivausterän kiinni, jolla voi kaataa myös pieniä puita tai suuria pensaita, akkukoneiden tehot eivät tahdo näihin töihin suurilla aloilla riittää. - Pensasleikkuri. - Lehtipuhallin. - Oksasaha tai moottorisaha. - Ruuvinväännin. - Kiveysten putsari. - Ruohonleikkuri. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puutarha, pihasuunnittelu, puutarhatyövälineet, helppohoitoinen piha, kasvivalinnat |
Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.Tiistai 5.4.2022 - Sirkku Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella. Varmasti monen ensimmäinen ajatus termistä hulevesi on: talon perustukset ja niiden kuivatuksen tärkeys, ettei tule hometaloa. 90-luvulla herättiin siihen, mitä 70-luvun talorakentaminen oli aiheuttanut. Taloissa oli matalat sokkelit ja sokkeleiden ympärillä vain harvoin salaojitusta ja huoneissa ylipäätään oli heikko ilmanvaihto. Savimaalla asuttaessa, se käytännössä tarkoitti, että talojen perustukset olivat homeessa ja ihmiset jatkuvasti antibioottikuurilla. Tultiin tulokseen, että talojen ympärystät on syytä rakentaa kuiviksi ja ohjata vesi sokkelista pois. Siihen tietenkin tarvittiin salaojitusta. Kun talojen ympärystät oli kuivatettu, siirrettiin katseet pihapiiriin. Kylläpä olisi mukava, kun tuo pihatie ei joka talvena routisi, samalla saatettiin pihoihin rakentaa enemmän myös muita kiinteitä rakenteita kuten grilli- ja oleskelumajoja, kasvihuoneita, pihasaunoja, muureja ja kiveyksiä, joiden pohjat tuli myös kuivattaa, ettei routa liikuttele. Lopputuloksena oli se, että pihoja alettiin kauttaaltaan tehokuivattaa. Toki savimaalle rakennettaessa routimaton pohja raskaalle rakenteelle onkin tarpeen, mutta onneksi nykyään kuivatuksessa käytetään enemmän pohdintaa vaihtoehdoista. Muurien alle on nykyäänkin syytä laittaa salaojat varsinkin, jos muurin taakse tulee routivaa maamassaa, mutta voiko salaojitusta käyttää hyödyksi pihan kastelussa, kun se ostovesi on niin pirun kallista? Ilman sitä salaojaa muuri voi kaatua heti ensimmäisen talven jälkeen. Se vesi mikä muurin alle kulkevaan salaojaan tulee, on jo ravinnepitoista ja pehmeää, voisiko sitä kerätä johonkin, ennen kuin se ohjataan pihasta eteenpäin? Nykyään on myös herätty siihen, että veden liian nopea liikkuminen pihasta pois aiheuttaa ongelmia maailmanlaajuisesti ja ihan yksittäisellekin ihmiselle liika pihan kuivattaminen vähintään suurentaa kasvien kasteluvesilaskua ja lannoitelaskua, jos rutikuivaksi kuivatetussa pihassa haluaa jotain kasvattaa. Enenevässä määrin minunkin asiakkaani haluavat hyödyntää pihan hulevedet kierrättämällä samaa vettä pihassa useaan kertaan. Hulevedellä tarkoitetaan kaikkea pihaan sateina, kasteluna ja lumien sulamisvesinä tulevaa vettä. Kuten aiemmin mainitsin, pitkään oli vallalla se ajatus, että pihat pyrittiin kuivattamaan nopeassa tahdissa rutikuiviksi, koska pelättiin talojen kosteusvaurioita. Siitä seurasi se, että vesi alkoi liikkua pihan pinnasta ojiin liian nopeasti, irrottaen pihojen istutusalueilta sinne levitettyjä ravinteita ja varsinkin typpeä ja fosforia. Kun myös ojia perattiin tehokkaasti, ei typpi ja fosfori ehtinyt imeytyä maahan ojissakaan, vaan päätyi suurempiin vesistöihin ja Suomenlahteen rehevöittäen niitä. Minua on monesti häirinnyt se mediassa todettu asia, että maatilat ovat niitä kenen syytä rehevöityminen on. Toki, maatilojen neliömäärät ja sitä kautta lannoitemäärät/ koko viljelyala ovat suuret ja varsinkin entisaikaan lannoitteita ja muitakin aineita on sinne levitetty ajatuksella ”mitä enemmän, sen paremmin kasvaa”. En vähättele tätä menneisyyden ravinnetaakkaa mitä maanviljely on aiheuttanut, mutta haluaisin todeta, ettei tilanne viljelyssä ole enää tämä. Maatalous on nykyään Suomessa ja EU:ssa niin tarkasti säänneltyä ja valvottua. Lannoitteet (ja ne muut aineet) maksavat niin paljon, ettei kenelläkään ole ylilannoittamiseen enää varaa, lisäksi sanktiot virheistä ovat suuret. Monesti unohdetaan, että Suomalaisen lempiasumismuoto on omakotitalo, kaupunki- tai esikaupunkialueella ja mieluiten vesistön rannassa. Kun tähän yhtälöön yhdistetään liian nopeasti liikkuva hulevesi ja mututuntumalla tehty pihalannoitus (kuinka moni teistä on lukenut lannoitepussin ohjeet ja noudattanut niitä?), tulee pihan yksittäisestä istutusalueneliöstä moninkertainen lannoitehuuhtouma lähiojaan. Yhden omakotitalon hulevesistä tuleva ravinnehuuhtouma on toki maailman mittakaavassa pieni, mutta mitä jos sillä yksittäistä omakotitaloa ympäröivällä asuinalueella sama tapahtuu muissakin pihoissa ja joka kevät ja tämä taasen toistuu asuinalueesta toiseen? Mikäli salaojat puretaan avo-ojiin (jota ei saisi taajama-alueilla tehdä) ja avo-ojat laskevat kokoojaojiin, jotka kuljettavat vedet jokien kautta läheiseen järveen tai mereen, kertyy ravinnehuuhtoumaa paljon. Onneksi sitä nykyään pyritään vähentämään rakentamalla suurien vesistöjen ja laskuojien/jokien väliin kosteikkoalueita, joiden työ on suodattaa vettä puhtaammaksi ennen kuin se päätyy vesistöön. Millä ravinnehuuhtoumaa saadaan estettyä yksittäisillä pihoilla?
Perusajatus: Toki perustukset on edelleen pidettävä kuivina ja routimattomina ja muurit suorina myös talven jälkeen, mutta miksi muun pihan tarvitsisi olla kuiva? Hulevedet voidaan ohjata maanpinnan kallistusten avulla istutusalueille ja istuttaa sinne kasveja, jotka imevät itseensä paljon vettä ja sen mukana tulevia ravinteita. Nämä kasvit ovat yleensä myös ns. mesikasveja, joista pölyttäjät saavat mettä. Näitä ovat mm. pajut, vadelmat, mesiangervot, rantakukka, kullero, töyhtöangervo, nauhukset, irikset (kurjenmiekka), kurjenpolvet, lemmikit ja kuunliljat muutaman mainitakseni. Ne toimivat myös siis yleispölyttäjinä piha-alueilla ja hyödyttävät myös satokasveja. Luonnossa lehtomaiset alueet ovat metsien ojituksien myötä vähentyneet ja moni ns. lehdon kasvi onkin nykyään harvinainen. Näitä pihojen kosteikkoalueille istuttaessa saisimme suojeltua monia harvinaiseksi käyneitä kasveja kuten tervaleppää.
Huom! Talon salaojiin (ränni- ja kattovedet ja sokkelin kuivatus) ei saa mennä tekemään muutoksia ja niihin ei saa ohjata pihan kuivatusvesiä! Selvitä siis LVI-ammattilaiselta ennen muutostöiden tekoa mikä salaoja on kyseessä ja voiko sitä käyttää hyödyksi kastelussa. Hulevesiä ja lumia ei saa ohjata ja varastoida toisen tontille vaan niiden säilytys ja maahan imeytys on tapahduttava oman tontin puolella. Hulevesiä hyödyntävä esimerkki-istutus: Puuvartisten kasvien menestymisvyöhyke: II-III.
Kasvilista: Puut ja pensaat: Thuja occidentalis ´smaragd´ timanttituija 1kpl. Alnus glutinosa ´Sakari´ pilaritervaleppä 1kpl. Philadelphus lemonei pikkujasmike 2kpl. Syringa x josiflexa ´Veera´ Kaarisyreeni Veera 1kpl. Ribes nigrum vartettu mustaherukka 1kpl. Ribes rubrum vartettu punaherukka 1 kpl Cornus alba ´gouchaultii´ keltakirjokanukka 3kpl. Dasiphora fruticosa ´abbotswood´ pensashanhikki 3kpl. Picea abies ´echiniformis´ siilikuusi 1kpl.
Perennat:
Aruncus dioicus isotöyhtöangervo 12kpl. Lythrum salicaria rantakukka 14kpl Eupatorium purpureum purppurapunalatva 16kpl. Iris pseudacorus keltakurjenmiekka 20kpl. Trollius europaeus (niitty)kullero 18kpl. Ligularia dentata ´desdemoda´ kallionauhus 16kpl. Hemerocallis hybrida ´Royal fire´ päivänlilja 12kpl. Hosta aureomarginata keltareunakuunlilja 32kpl Galium odoratum tuoksumatara 40kpl. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hulevesi, hulevedet, kostean paikan istutusalue, kasvivalinnat, puut, pensaat, perennat, lehtomainen kasvupaikka |