Talvisuojausta näin marraskuun alun puhdetöiksi.

Torstai 6.11.2025 - Sirkku

Puutarhurin marraskuun alku.

Sieltä se tuli, marraskuu nimittäin, ja sehän alkoi nyt jo perinteeksi muodostuneella, hyvin harmaalla sääolosuhteella. Vettä sataa tihkuttamalla, se kastelee tehokkaasti vaatteet ja kengät ja pimeä tuntuu tulevan todella aikaisin. Toissapäivänä jo kahden jälkeen iltapäivällä oli niin hämärää, että mietin olinko muistanut jo lisätä otsalampun työauton välinevalikoimaan. Ei se siellä vielä ole, mutta laturin kautta se suuntaa huomenna autoon. Toki tässä taitaa myös käydä selville se, että optikolle pitäisi suunnata, kun tuntuu, ettei mikään valomäärä tahdo riittää.

Köynnösten talvisuojausta.

Lyhenevä valon määrä ja jatkuva kosteus on ongelma myös kasveille. Nykyisten syksyjen  pitkä kosteus, vähäiset auringonpaisteet ja tuulet lisäävät kasvien sienitautien määrää ja aiheuttavat ongelmia liian tiiviisiin talvisuojauksiin. Oksat homehtuvat ja vääränlainen juuriston suojamateriaali tiivistyy kylmäksi kerrokseksi juuriston päälle. Nythän on se hetki, jolloin kasveja tulisi laittaa talviteloille myös täällä Etelä- Suomessa. Herkimmät köynnösruusut ja viiniköynnökset voidaan laskea ilmavan tuen päälle maahan, jolloin versosto, juuren niska, ja juuristo suojataan. Versostoa voidaan suojata havunoksilla, kunhan muistaa huolehtia, että oksiston ja havujen väliin jää ilmarako, jottei oksat homehdu. Hyvä apuväline ilmaraon tekemiseen voikin olla esim. perennatuet ja niiden päälle levitetty metallinen puutarhaverkko, jonka päälle sitten taas laitetaan havut. Kovina talvina, eli lumettomina pakkastalvina, tuon päälle voidaan vielä kovimmaksi pakkasjaksoksi laittaa pakkaspeitto tuomaan lisäsuojaa. Lumisina talvina pakkaspeittoa ei yleensä tarvita, koska lumi tarttuu havunoksiin ja toimii kylmäeristeenä oksille. Ikävä kyllä, maahan lasketut ja hyvin pakkaselta suojatut versot saattavat houkutella myyriä herkuttelemaan oksilla siellä suojien alla. Niiden pääsyä suojien sisään on hankala kokonaan estää, mutta yksi keino voisi olla jyrsijäverkon laitto koko talvisuojahökötyksen alapinnalle. Keväällä suojia poistaessa kannattaa myyrät myös pitää mielessä. Myyräkuume kun tarttuu hengitysteitse ja sen voi saada juuri tällaisista paikoista, missä metsämyyrä on päässyt virtsaamaan ja ulostamaan suojapeittoihin, joita sitten keväällä pöllytät. Ota siis kunnollinen hengityssuojain käyttöön myyräpihan kevättöihin. Monia muitakin riskikohteita pihasta silloin löytyy, jossa hengityssuojainta tarvitaan.

Seinälle tukeensa jätettäville köynnöksille on hyvä myös jo miettiä talvisuojausta ja laittaa tuet suojia varten paikalleen syksyllä. Näitä köynnöksiä suojataan yleensä versoston osalta pakkaspeitoilla. Nämäkään peitot eivät saa olla tiiviisti kosketuksessa kasviin ja seinään, vaan versojen ja suojan väliin tulee jäädä ilmarako, jottei oksat ja seinä homehdu. Köynnösruusujen osalta versoista poistetaan kuolleet ja vaurioituneet oksat, mutta muutoin syksyleikkausta tehdään vain jos on pakko.

Ruusujen talvisuojaus.

Pensasruusut (kuvassa morsionruusu).

Muiden ruusujen kuin köynnösruusun kohdalla on ensin tiedettävä mikä ruusu on kyseessä,  jotta voitaisiin miettiä syksyn työtoimenpiteiden tarpeellisuutta. Pensasruusut ovat niitä kestäviä ja helppohoitoisia, mutta niin pirun piikkisiä ja melko helposti juuriversoja tekeviä yksilöitä. Näille harvemmin talvisuojaa tarvitsee erikseen laittaa, ne menestyvät kyllä ja ovat yleensä jalostettu omiin juuristoihinsa, eli ovat omajuurisia kasveja. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pensasruusu palelluttaisi kaikki lumen yläpuolelle jäävät oksansa, kasvaa yleensä juuristosta uusia oksia, jos menestymisvyöhykkeitä on taimivalinnassa noudatettu, ja kasvi on istutettu sille sopivalle kasvupaikalle ja oikeaan kasvualustaan. Näiden kohdalla käytännössä ainoa talvisuojaus saattaa olla nuorien kasvien suojaus ja silloinkin se on vain jänisten ja peurojen varalta laitettava verkko.

Ryhmäruusut.

Ryhmäruusut taasen ovat pitkälle jalostettuja ruusulajikkeita, joille yhteistä on jatkuva  kukinta, mataluus ja talvenarkuus. Juuri tuo haluttu jatkuva kukinta, ja sen mahdollistava koko kesän lannoitus, aiheuttaa sen, että kasvi ei yleensä ole vetäytynyt talvilepoon ajallaan ja siksi se on herkempi kylmälle. Nämä kasvit on yleensä vartettu perusrunkoon. Tällöin, jos kasvi paleltuu varttamiskohdan yläpuolelta, alkaa uutta versoa yleensä kasvamaan varttamiskohdan alapuolelta ja silloin kasvin lajike vaihtuu. Jalo-osat on vartettu paremmin Suomen talvea kestäviin perusrunkoihin ja nämä perusrunkolajikkeet kukkivat yleensä niukemmin, ja lyhyemmän aikaa, kuin jalo-osa kukkisi. Täällä siis on tarvetta sekä juuriston, että oksiston suojaamiseen. Suojaus kannattaa tehdä silloin, kun pintamaan päällä on pieni jääkorppu, mutta maa ei ole vielä jäätynyt syvälle. Tällöin oksisto on kuivempi. Ryhmäruusujen versostoa voi lyhentää, jotta talvisuojien paikalleen laitto helpottuu. Taimien juurelle kasataan paksu kerros vettä imemätöntä materiaalia, kuten talvisuojaturvetta, hiekkaista multaa tai ruukkusoraa. Ruukkusoraa tms. saa olla juuriston päällä n. 20 cm:n kerros. Ruukkusora ja muukin juuriston suoja-aines poistetaan kasvin tyveltä keväällä. Tämän jälkeen versoston päälle laitetaan ilmavasti havuja ja tarvittaessa pakkaspeitto. Itse laittaisin tännekin ne perennatuet ja jänisverkon, jonka päälle havut laitetaan. Jänisverkko sen vuoksi, että ryhmäruusut ovat talvisin jänisten, kauriiden ja peurojen herkkua.

Rungolliset ruusut vaativat sisätiloissa talvetuksen, jolloin lämpö ei tipu alle 0 asteen. Talvetuspaikan tulee olla valoisa, jotta versot säilyvät hengissä.

Muiden kasvien suojaus.

Pääsääntöisesti muita kasveja ei tarvitse suojata muutoin, kuin suojaamalla ne jäniksiltä,  peuroilta ja kauriilta ja tämä tehdään siis laittamalla puiden ja joidenkin nuorien pensaiden ympärille ja tarvittaessa päälle jänisverkot. Samalla tarkistetaan myös tuennat. Tuentaan käytetyt nauhat tulee olla ehjät ja hyväkuntoiset, sekä sopivan löysät, jotta latvus pääsee heilumaan tuulessa, mutta puu silti pysyy pystyssä, vaikka päälle tulisi lumikuormaa. Huolehdi, että vanhojen tuentanauhojen ja puiden runkojen väliin mahtuu pari sormea, puun kasvaessa liian tiukat tuentanarut kasvavat rungon sisälle ja se aiheuttaa puulle pahimmillaan puun kuoleman. Itselle tuli tässä syksyllä vastaan pihlaja, jonka ympärille oli jostain syystä kiedottu köysi. Köysi on nyt syvällä pihlajan rungossa ja puun oma latvus on kuollut. Kantoversoja on tosin useita ja siksi puu on näyttänyt kauempaa elinvoimaiselta, mutta ikävä kyllä puu on pakko kaataa nyt talven aikana, koska se on vaarallinen. Se ikävä kyllä sijaitsee parkkipaikan ja kulkukäytävän välissä ja kummallekaan puolelle se ei saa itsekseen kaatua. Sen puun kaato on allekirjoittaneella työlistalla joulukuussa.

Blogin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä ilman bloginpitäjän lupaa.

Puutarhuri on pahalla päällä, nuotiopaikan ympäristön puita on tuhottu.

Torstai 30.10.2025 - Sirkku

Puutarhuri on pahalla tuulella, nuotiopaikan puita on tuhottu ajattelemattomuudella.

Loka- marraskuussa tehdään viheralalla yleensä lehtisilppuamisia ja – puhalluksia,  haravointia, arempien puiden juuristojen suojauksia, jänisverkotuksia ja puiden tuentojen tarkistuksia. Samalla istutetaan kukkasipuleita ja leikataan havuja. Tämä on kaikkinensa meille tuttua puuhaa ja kuuluu meidän ammatin arkirutiineihin ja työkalenteriin, säällä kuin säällä. Niitä tehdään hyvällä mielellä ja nautitaan vielä niistä syksyn ja kauden viimeisistä ulkotyöpäivistä. Kuitenkin silloin tällöin työpäiviin eteen tulee tilanteita, jotka saavat puutarhurin näkemään punaista ja verenpaineet nousemaan kohti taivaita. Minulle sen aiheuttaa ilkivalta ja välinpitämättömyys yhteisestä omaisuudesta. Kun yhteistä rikotaan, maksamme me kaikki veronmaksajat sen omissa palveluissamme. Kunnat, kaupungit, seurakunnat ja yhdistykset jaksavat järjestää meille asukkaille kaikenlaista kivaa, mutta se yhteinen kiva loppuu, jos välineitä, luontoa ja ympäröivää asutusta ei osata arvostaa, vaan rikotaan ja tuhotaan yhdessä tehtyä ja hankittua. Kärjistetysti voisi sanoa, että miksi hankkia enää mitään yhteiseen käyttöön, jos kiitoksena siitä, omaisuutta tuhotaan?

No mikä minut sai sitten suuttumaan? Sain soiton kollegalta, joka oli käynyt kuntamme  uimarannalla. Uimarantaan on kunnan taholta käytetty verorahaa, sitä hoidetaan säännöllisesti ja rantaan on rakennettu laitureiden ja uimapaikan lisäksi leikkipuisto, wc:t, pukukopit ja nuotiopaikka. Alue on viihtyisä ja hyvin hoidettu. Ystäväni kehui paikkaa, mutta kysyi sitten, ”oletko muuten milloin käynyt itse paikan päällä?”. Olen viheralan yrittäjä, jolta kunta tilaa tiettyjä töitä kauden aikana ja minun vakikohteisiini ei ko. uimaranta kuulu. Sanoin käyneeni pikaisesti pari viikkoa aiemmin, hoitamassa kiireellisen asian. Hän kysyi, että ”oletko katsonut, mitä nuotiopaikan ympärillä kasvaville puille on tehty?” No enpä ollut katsonut, kun tein alueella muuta. Lupasin käydä katsomassa asian, ja ajelin paikalle seuraavana päivänä. Löysin nuotiopaikan ympäristöstä n. 15 nuorta, kaulattua, koivunrunkoa, joista oli siis revitty kuoret nuotion sytyiksi. Osassa kuoria oli otettu vain pinnasta, mutta osassa näkyi, kuinka runkoja oli leikattu puukolla n. puolen metrin pituiselta matkalta ja jälki ulottui syvälle puun runkoon. Osa vaurioista oli tuoreita, ehkä edellisviikonloppuna tehtyjä, osa oli vanhempia. Tämä on siis joillakin ollut tapana jo pitkään. Tämän lisäksi keräsin paikalta lähtiessäni muovikassillisen tyhjiä lonkero- ja oluttölkkejä ja roskia.

Mitä kuoren repiminen aiheuttaa puulle?

Puiden nesteenkiertokanavat, eli johtojänteet, kulkevat heti siinä kuoren alla ja jos kuorta  revitään niin, että vaurioitetaan puun sisempiä osia, puun nesteenkierto häiriintyy. Tähän johtojänteiden katkeamiseen riittää jo jopa siimaleikkurin, tai trimmerin siiman yksi osuminen rungon ympäri. Mitä luulet, että tapahtuu, jos kuori revitään koko rungon ympärykseltä, usean kymmenen sentin levyisenä kaistaleena? Voimakaskasvuisia lehtipuita, kuten haapoja, leppiä ja salavia saatetaan kuivattaa pystyyn juuri tällä tavalla, eli kaulaamalla. Tuolloin puulta viedään kuori useamman kymmenen sentin korkeudelta ja saadaan näin puu kuivattamaan latvuksensa. Tämä lopulta johtaa puun ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikka puu selviäisikin yksittäisestä kuorivauriosta esim. sillastuksen avulla, iskevät puun lahottajabakteerit ja sienitaudit aina näihin vaurioihin heti kun ne puun runkoon tulevat. Tämä lyhentää puun ikää. Näitä lahottajia on ilmakehässä aina, mutta eniten niitä on näin syksyaikaan, jolloin ilma on luontaisesti kosteaa. Puu saattaa selvitä yksittäisestä vauriosta, jos sillä on sentinkin yhtenäinen kuori vauriokohdassa kuljettamassa nesteitä juuristosta latvukseen, mutta näissä puissa kuori oli vedetty koko rungon ympärysmitalta. Todennäköisyys puiden selviämiseen on siis huono.

Syyt ja seuraukset.

Sitä moni voi ajatella, että mitä sitten? Kysehän on kunnan omistamasta uimarannasta ja  sen kiinteistöistä. No on sillä väliä. Tässäkin kohteessa näitä nuoria puita oli tällä alueella n. 20–25 kpl ja jos niistä nyt tämän kaulaamisen vuoksi kuolisi se 15 kpl, muuttuu maisema aika hurjasti, kun on normaalikasvuisista koivulajikkeista kyse. Ja koska tuo 15 kpl perustuu tämän päivän vaurioarvioihin ja toiminta on ollut jatkuvaa, voidaan olettaa, että vauriopuita saattaa tulla lisää. Jo pelkästään se aiheuttaa kunnalle kustannuksia, että niiden vauriopuiden kuntoa seurataan ja niitä yritetään hoitaa ammattilaisten taholta seuraavat vuodet ja lopulta ne on pakko kaataa pois, koska lahon edettyä, ne ovat turvallisuusriskejä rannan käyttäjille. Järven rannassa kun ollaan, voi olla, että pelkästään näiden puiden kaataminen ei riitä. Yleensä jos puu menettää vierustoverinsa aukean paikan laidassa (kuten pellon tai järven), on kaadetun puun viereisetkin puut myrskyriskejä, koska niiden juuristot eivät ole tottuneet pitämään puuta yksin pystyssä kovassa tuulessa. Kaveri on lähtenyt viereltä. Voi siis olla, että puita joudutaan kaatamaan paljon enemmän ja ikävä kyllä, kaikki eivät ymmärrä miksi kunta toimii näin. Puiden kaadosta keskustellaan someryhmissä ja työntekijöitä haukutaan, pahimmillaan mennään jopa keskeneräisille työmaille häiritsemään työntekoa. Kaikki me viheralan ihmiset haluaisimme ensisijaisesti säästää yhteisissä tiloissamme kasvavat puut, mutta rantaa käyttävien ihmisten turvallisuus on laitettava aina etusijalle. Voin luvata, että tällaisista kohteista puiden kaatopäätöstä ei tehdä heppoisin perustein ja raha se peruste ei näissä tapauksissa ole.

Vielä niistä kustannuksista. Kustannuksia tosiaan syntyy jo ennen puiden kaatoa, mutta  varsinkin kaato ja tarvittaessa kantojen ylös kaivaminen (turvallisuusseikka uimarannalla) ja alueen uudelleen rakennus aiheuttaa minimissäänkin muutaman tuhannen euron kustannukset, pahimmillaan kustannuksia voi tulla usealla kymmenellä tuhannella eurolla. Olisiko tällä rahalla voitu tehdä jotain kivempaa? Itse keksin kyllä useitakin hyviä menokohteita kuntabudjetissa, johon tämän rahan olisi voinut käyttää. Paljonkohan maksaa koululaisten uimahallireissut, joita kunnassamme ei ole viime vuosina voitu rahanpuutteen vuoksi tehdä? Viime kesä oli valtakunnan tasolla paha lasten ja nuorten hukkumisonnettomuuksien kanssa. Olisimmeko voineet parantaa uimataitoa tällä turhaan menneellä rahalla? Tälle kyseiselle uimarannalle on nuotiopaikan yhteyteen toivottu laavua. Laavun olisi saattanut saada tällä rahalla, mutta olisiko sitä uskaltanut rakentaa, jos yhteisestä omaisuudesta ei välitetä vaan rikotaan? Naapurikunnassa laavu oli käyttäjien toimesta poltettu.

Kuten tästä blogitekstistä ehkä huomaa, minua ärsyttää ja turhauttaa yleinen lisääntynyt välinpitämättömyys. Suomessa on jokaisen oikeudet, mutta niiden mukana tulevat myös velvollisuudet. Pieni kertaus siitä, mitä saat ja et saa tehdä luonnossa ja virkistyspaikoilla liikkuessasi:

Jokaisen oikeudet (Lähde: ympäristöministeriö):

Saat:

• Liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä ja soilla.
• Ratsastaa maastoa vahingoittamatta.
• Oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua.
• Poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja.
• Veneillä, uida ja kulkea jäällä.
• Onkia ja pilkkiä.

Et saa:

• Aiheuttaa häiriötä, tai haittaa toisille, tai ympäristölle.
• Haitata maanomistajan maankäyttöä.
• Kulkea pihamailla, istutuksilla, viljelyksessä olevilla pelloilla, tai muilla erityiseen käyttöön otetuilla alueilla.
• Kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita!
• Ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta.
• Ottaa sammalta, jäkälää tai maa-ainesta.
• Tehdä avotulta toisen maalle, ilman maanomistajan lupaa.
• Häiritä kotirauhaa esim. leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla.
• Roskata ympäristöä.
• Ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.
• Häiritä lintuja tai muita eläimiä, tai niiden pesintää.
• Kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.
• Päästää koiraa yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle.
• Pitää koiraa kytkemättömänä taajama-alueella, kuntopolulla tai toisen omistamalla maa-alueella.
• Pitää koiraa kytkemättömänä koirien kiinnipitoaikana.

Jatkossa, jos aiot mennä vaikkapa kansallispuistoon tai muualle missä olet huomannut  tulentekopaikan, muista tarkastaa etukäteen tarvitsetko maanomistajan luvan tulen tekoon ko. paikalla. Esim. metsässä oleva laavu tai nuotiopaikka, voi olla maanomistajan tai metsästysseuran omaisuutta, jolloin lupa on pyydettävä ennen tulien tekoa. Ilman lupaa, ei näissä paikoissa tulta saa sytyttää kuin ainoastaan pakottavan (henkeä uhkaavan) tarpeen ollessa kyseessä. Kuntien ja kaupunkien omistamat laavut tai tulentekopaikat, ovat yleensä kaikkien käytettävissä, muuta niitäkin on käytettävä yhteistä omaisuutta arvostaen ja huolehdittava siitä, ettet sytytä nuotiota maasto- tai ruohikkopalovaroituksen aikaan, ja että huolehdit nuotion huolellisesta sammutuksesta paikalta lähtiessäsi. Roskat viedään aina pois, joko kotiin, tai paikalla olevaan roska-astiaan. Vaikka paikalla olisikin puita, vie nuotiopuut ja sytyt mennessäsi. Koskaan, ikinä, ei elävistä puista revitä syttyjä nuotiotarvikkeiksi. Aikuinen, opetathan nämä säännöt myös jälkikasvullesi? Sillä on väliä, miten me aikuiset luonnossa käyttäydymme, lapset ottavat meistä oppia.

Puutarhurin lokakuu

Torstai 23.10.2025 - Sirkku

Lehtiä ja syysvärejä, eli puutarhurin lokakuu. 

Kyllä voi kuulkaas pieni väärään aikaan tuleva syksyflunssa sotkea kalenterin! Mikäli olette ihmetelleet miksi blogitekstejä ei ole kuulunut, on syynä se, että puutarhuri sairastui ja on nyt sitten kirinyt töitään kiinni. Töiden kirimisellä on ollut vähän kiire, koska lehtienpuhalluskausi ja sen jälkeen havuaitojen leikkauskausi puskee päälle. Onneksi on sentään ollut pieniä hetkiä töiden lomassa, jolloin on ehtinyt edes hetken ihailla kesän 2025 viimeistä kukintaa ja upeaa syksyn väriloistoa. On ollut myös pakkasaamuja, kuuraa ja jäätyneitä vesilammikoita ja riitepintainen lampi, mutta onneksi myös aurinkoisia iltapäiviä ja vähän vähemmän niitä sadepäiviä. Aina jaksaa kyllä ihmetyttää se, miten on mahdollista, että pari päivää kun olet sairaana, töitä kiritään sen jälkeen vähintään viikon verran. Jostain kumman syystä puhelin pirisee silloin normaalia enemmän, kun olet sairaana sohvan pohjalla.

Viimeksi aloitin blogitekstisarjan liittyen viherseiniin. Tämä sarja jatkuu tulevaisuudessa, mutta tänään puhutaan ajankohtaisista töistä.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa muihin takoituksiin.

Tarvitaanko syystöissä enää haravaa? 

Kaikkina näinä vuosina mitä olen ollut puutarhurina, yksi kroppaa rasittavimmista kausitöistä on ehdottomasti ollut haravointi. Olen yrittänyt vältellä sitä viimeiseen saakka ihan tarkoituksella. Keväisin se repii helposti nurmikkoheinät juurineen irti, jolloin sammal ja rikkaruohot pääsevät valtaamaan nurmikentät. Toki hiekoitussepelit on syytä nurmikoilta poistaa, mutta se tulisi tehdä mahdollisimman hellävaraisesti, ns. pintavetoina, ei painaen haravaa lujasti maata vasten. Monen mielikuva kevätharavoinnista on se, että nurmikkoon tulee tehtyä samalla ilmaaminen kun se haravoidaan heti keväästä. Nurmikon ilmaus tarkoittaa kuitenkin sitä, että maahan tehdään reikiä, joihin haravoidaan hiekansekaista turvemultaa. Tämä antaa nurmiheinän juurille lisää ilmaa ja liikuttaa vettä ja ravinteita sopivassa tahdissa juuristojen ympärillä. Pelkkä haravointi ei tähän pysty, vaan pahimmillaan haravointi vain liikuttelee ja katkoo nurmiheinän juuristoa. Kevätharavoinnilla voidaan kuitenkin poistaa kuollutta sammalta, jos sammaloituneita alueita on vain vähän. Suurilla sammaloituneilla alueilta maaperään on tehtävä suurempi remontti, jolloin haravoinnista ei ole enää sellaisenaan hyötyä.

Kesällä toki tulee haravaa käytettyä, jos nurmikkoa leikatessa leikkuupinnalle jää pitkä leikatun heinän vana. Tuolloin ruohosilppu voidaan haravoida kasalle ja levittää vaikkapa kompostiin, pensaiden juurille tai kasvimaalle vihersilpuksi, joka muokataan maaperään syksyllä.

Sitten päästäänkin syksyyn, haravoinnin kulta-aikaan. Viime vuosien aikana olen yrittänyt  asiakkaille puhua siitä, että jos jätettäisiinkin tänä vuonna lehdet haravoimatta kokonaan. Tämä onnistuu jos pihassa ei ole suurilehtisiä puita, kuten vaahteraa tai Balkanin hevoskastanjaa. Jopa suurien tammien, saarnien ja jalavien lehdet saadaan maatumaan pihapiirissä, kunhan ne vain levitellään nurmikolle tasaisesti ja silputaan säännöllisesti ruohonleikkurilla pieneksi. Säännöllinen silppuaminen tarkoittaa n. 1/ vkossa, teriä voidaan tuolloin nostaa vähän ylemmäksi, koska nurmikko itsessään ei enää kasva, kun ulkolämpötila tippuu alle 10 asteen. Haravaa toki tarvitaan siinäkin kun lehtiä nurmikolle  levitetään, mutta ruohonleikkuri silppuaa suurenkin lehtimassan niin pieneksi, että se ei tukahduta nurmikkoa lumikerroksen alla, vaan lehdet maatuvat talven aikana, tuovat maaperään humusta ja ravinteita, ja lehtiä hajottavat pieneliöt ilmaavat nurmikkoa automaattisesti. Mikäli haluat testata tätä, huolehdithan, että nurmikkosi kallistukset ovat kunnossa ja ettei nurmialueella ole kuoppia, joihin vesi jää seisomaan? Isolehtisten, suurien puiden lehdet ovat monesti melko paksuja, ja niistä tulee suuri lehtimassa nurmikon päälle myös silloin kun ne silppuaa, ja silloin onkin riskinä nurmikon homehtuminen ja tukahtuminen, varsinkin jos lumimassa tulee aikaisin. Tuolloin osan lehtimassasta voi silputa nurmikon pintaan, mutta suurin lehtimassakerros kannattaa kerätä laajoilta pinnoilta pois, niin nurmikoilta kuin istutusalueilta. Tätä massaa voidaan silputa ja levittää pensaiden juurille, lehtikompostin välikerroksiksi ja sitä voidaan puhaltaa sellaisenaan niille pensasistutusalueille, joissa puoliksi maatunut lehtimassa ei haittaa keväällä. Tällöin lehtimassa toimii kuorikatteen tavoin maaperän katemateriaalina, kunhan se vain on levitetty riittävän ilmavasti. Loppu lehtimassa on puhallettava kasoille ja vietävä vaikka sorttiasemalle, jossa siitä tehdään uutta multaa. Muistathan, että toisten maalle ei lehtimassaa saa kärrätä ilman erillistä maanomistajan lupaa? Jossain tapauksissa lupa saatetaan tarvita myös kaupungilta tai kunnalta, riippuen siitä mitä kaikkea lehtimassa sisältää. Onko lehtimassan seassa hankalia kasvintuhoojia tai viljelykarkulaiskasvien siemeniä, tai onko siellä esim. maahan pudonneita hedelmiä tai marjoja, jotka voisivat lisätä jyrsijäongelmaa asuinalueella. Viljelysmailla saattaa olla myös tiukkoja EU-tukiehtoja, joiden vuoksi lehtijätettä ei voi pelloille tuoda. Näiden seikkojen vuoksi onkin parempi kun pihasta pois kuljetettavat lehtimassat viedään niille tarkoitettuihin keräyspisteisiin.

Suurien lehtimassojen liikuttelussa lehtipuhallin on ihan ykköstyökalu, vaikka moni sitä inhoaakin. Tosin inho konetta kohtaan yleensä kyllä loppuu, kun konetta on ensimmäisen kerran kokeillut itse. Ymmärrän, että lehtipuhaltimesta tuleva melu ja sen irroittama pöly haittaavat monia, mutta totuuden nimissä on sanottava, että meidän alallamme se säästää työntekijän kroppaa, työaikaa ja asiakkaan lompakkoa niin paljon, ettei haravan käytölle oikein ole enää perusteita. Haravoimalla pihan putsaukseen voi kulua aikaa kokonainen päivä, puhaltimella työ hoituu parissa tunnissa.

Mikäli pihassa on paljon havukasveja, tippuu niistä runsaasti neulasia. Jos havukasvien alla on kalkitun maan kasveja, kuten nurmikkoa tai perennaistutusalueita, on neulaset pakko haravoida pois. Neulaset happamoittavat kasvualustaa ja havujen alustoille kannattaisikin mielummin istuttaa happaman maan kasveja, jos inhoat haravointia. Neulaset liikkuvat puhaltimella myös vähän huonosti, varsinkin jos maaperä on kostea ja jos maaperän pinnassa on kasvillisuutta mihin neulaset tarttuvat kiinni. Täällä haravaa siis tarvitaan edelleen.

Summa summarum. Kokonaan en siis minäkään ole haravasta eroon päässyt, mutta olen saanut vähennettyä haravointia noin puoleen siitä mitä siihen käytin aikaa n. 15 vuotta sitten. Lehtipuhalluksien ja niistä tulevien pois kuljetettavien lehtien määräkin on vähentynyt noin puoleen parin viime vuoden aikana. Tämä on tapahtunut, vaikka lehtipuhalluskohteita ja alaa on tullut reilusti lisää. Lehtimassat pyritään ensisijaisesti silppuamaan nurmikkopintoihin vihermassaksi ja pensaiden alle katteiksi. Tällä olen pystynyt myös vähän vähentämään kevään lannoitustarvetta ja nämä työt yhdistettynä olen saanut laskettua yritykseni hiilijalanjälkeä ja saanut parannettua maaperän rakennetta ja sidottua ravinteita lehtien maahan osumispaikoille. Nämä ovat maailman mittakaavassa mikroskooppisen pieniä tekoja, mutta ne ovat askeleita oikeaan suuntaan. Yritetään sitoa lehtien mukana tulevat ravinteet ja sataneet vedet sinne minne ne ovat tulleet maahan/sataneet, jolloin pystymme vaikuttamaan siihen meitä ympäröivään lähiluontoon, sen hyviin bakteerikantoihin ja eliöstön hyvinvointiin.

Syksyn eteneminen. 

Tälle kasvukaudelle voisi sanoa, että jatkuvasti on tuntunut olevan tarvetta odottelulle. Ensin odoteltiin lämpimämpää kevätsäätä, sen jälkeen täällä Etelä-Suomessa alettiin odotella poutaa kun koko touko- kesäkuun satoi. Itä-Suomessa taas odoteltiin sadetta, kun pisaraakaan ei tullut ja järvet olivat ihan alhaalla. Keski-Kesällä etelä-Suomessa odoteltiin tuleeko sadosta yhtään mitään, onneksi muualla Suomessa sato sentään onnistui, koska meillä rypsit niitettiin peltoon, ohra kuoli vain osittain ja auringonkukat jäivät n. 30cm:n korkuisiksi mineiksi. Puutarhakasveille, puille ja pensaille kesä oli mitä rehevin, oli vettä ja aurinkoa, mutta satokasvien sato jäi meillä huonoksi, kun oli niin kylmää kasvien kukinta-aikaan. Luulen kuitenkin, että puille kesä oli tarpeen. On ollut jo monta kuivaa kesää alla, nyt vettä tuli täälläkin riittävästi ja puut pääsivät keskittymään kasvuun.

Vihdoin ollaan nyt syksyssä ja juuri viime viikolla ihmettelin, kun osa puista on vielä täydessä lehdessä ja vihreänä, kun taas paikoitellen lehtimetsät ovat jo paljaina myös täällä Etelä-Suomessa. Pohjoisessa on ollut lunta jo useamman päivän, joten on kai se uskottava, että talvi on tulossa ja nämä muutaman vihreät puutkin joutuvat vain havahtumaan talven tuloon. Vielä kauden viimeisiä hoitotyökäyntejä tehdään nyt loka- marraskuussa ja sitten siirrytään havuaitojen leikkaukseen.

Lokakuun ajankohtaiset puutarhatyöt.

• Lehtien silppuaminen, haravointi ja puhallus ja lehtikompostin täyttö. Muista laittaa kompostiin riittävän ohuita kerroksia ja muista lisätä väleihin rouheampaa ainesta, kuten esim. oksasilppua tai haketta, joka pitää kompostin ilmavana.
• Tyhjennä kasvilavat, muokkaa kasvimaat tarvittaessa. Tee viimeiset syyskylvöt, esim. valkosipuli kylvetään nyt voimakkaaseen ja multavaan maahan.
• Kukkasipulien istutus.
• Pese ulkoruukut ja tuo ne varastoon.
• Lisää tarvittaessa ohut multakerros perennojen juuristojen päälle, jos kesä on kuluttanut vanhan mullan ja juuristot ovat liikaa näkyvillä.
• Puiden tuentojen tarkistus ja tarvittaessa uusinta. Puiden ja pensaiden mentyä lepotilaan, voit tehdä vielä myös pienimuotoisia leikkauksia. Mieti kuitenkin tarkkaan onko leikkaustarvetta todella. Syksyleikkauksia pyritään nykyään välttämään sateisten syksyjen ja lisääntyneiden lahottajasienten itiöiden vuoksi.
• Jänisverkkojen asennus. Muista tarkastaa myös vanhojen ja paikallaan olevien jänisverkkojen kunto.
• Aurauskepit paikoilleen, valaistus kuntoon ja hiekoitussepelin lisäys hiekoitusastiaan. Muista huolehtia, että hiekoitussepeli on kuivaa ja ettei sinne pääse sadevettä, jos astia on ulkona.
• Laita ikivihreiden kasvien ympärille tuet, jotta saat varjostuskankaat helposti laitettua paikoilleen tammikuussa.
• Suojaa herkkäjuuristen kasvien juurakot ruukkusoralla, havuilla ja/tai pakkaspeitoilla ja tee ruusuille syysleikkaukset. Laske talvenarkojen köynnösten oksistot maahan ja suojaa ne.
• Tarkasta, että pihan talvityövälineet ovat kunnossa ja valmiina.
• Ottaessasi kesätyövälineet pois käytöstä, huolla ne.

1. Teroita pistolapio, istutuslapiot, sekatöörit/ oksasakset ja heilurihara ja öljyä teroitetut pinnat esim. rypsiöljyllä.
2. Puhdista ruohonleikkurin koppa ja terät, teroita terät ja öljyä koppa ja terät ruokaöljyllä.
3. Vaihda koneiden suodattimet, tulpat ja öljyt ja lisää nippoihin ja siimaleikkurin kulmavaihteeseen rasvaa.
4. Tee inventaario työvälineisiin ja uusi tarvittaessa rikkinäiset. Syksyisin näistä voi olla yllättäviä varastojen loppuunmyynti tarjouksia.
5. Tyhjennä letkut ja tuo ne sisätiloihin.
6. Poista vesiaiheiden pumput ja kasvihuoneen tihkuletkut ja tuo ne sisätiloihin säilytykseen kannelliseen vesiastiaan.
7. Myös siimaleikkurin siimat kannattaa säilyttää talven yli vesiastiassa.
8. Siivoa ja järjestä puutarhavarasto. Vaihda etualalle ne välineet, joita tarvitset talven aikana. Kuten esim. hiekoitussepelit, lumikolat ja varjostuskankaat.

Viherseinän suunnittelua

Torstai 18.9.2025 - Sirkku

Haluaisin rakentaa viherseinän.

Oletteko nähneet kuvia viherseinistä? Näitä käytetään niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Sisälle ne tuovat tekstuuria, toimivat tilanjakajina ja puhdistavat ilmaa ja ulkotiloissa niillä on monta eri käyttötarkoitusta, esim. hulevesien hidastus ja ilman epäpuhtauksien suodatus. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut omaan pihaani viherseinää. Mutta mihin sen rakentaisi ja minkälaisen? Mietityttää myös, että mitä on otettava huomioon viherseinää suunniteltaessa ja rakentaessa? Onko viherseinissä riskiä pilata talo? Ajattelin, että kirjoitan nyt parin blogikirjoituksen verran viherseinästä ja siihen liittyvistä asioista, joita kannattaa miettiä ennen viherseinän tekoa.

Meidän alan yksi suurimpia haasteita on jo nyt lisääntyvät sademäärät ja hulevesien  mukanaan kuljettamat ravinteet ja epäpuhtaudet. Kaupungit ovat muuttuneet rakennetuiksi ja silloin vedet liikkuvat tontilta pois liian nopeasti. Viheralueet kaupungeissa vähentyvät ja varsinkin suuria lehtipuita kartellaan, niistä tulevan lehtimassan vuoksi. Tämä kaikki taasen vaikuttaa lähiympäristöömme ja terveyteemme monella tavalla. Kaupunkien lämpötila kesäisin nousee rakennetun pinnan imiessä auringon lämpösäteilyä. Pölyä ja ilman epäpuhtauksia nousee enemmän ilmaan kun ei ole riittävästi isolehtisiä kasveja niitä imemässä. Ihmisten allergiat lisääntyvät, kun luontaista bakteerikantaa ja sen mukanaan tuomaa vastustuskykyä ei ole riittävästi. Ravinteet ja epäpuhtaudet taasen aiheuttavat ongelmia vesistöille. Monia keinoja hulevesien hallintaan on jo kehitetty ja monet start up- yritykset innovoivat tuotteita tätä varten koko ajan.

Siksi olenkin ollut hämmentynyt kun suuriin puutarhamyymälöihimme ja muihin myymäläketjuihin ei ole otettu laajemmin myyntiin valmiita viherseinäelementtejä. Miksi näin on? Pelätäänkö, että viherseinät aiheuttavat kosteusriskejä vai onko pelkona telineiden päälle kaatuminen? Pelätäänkö siis korvausvelvollisuutta? Viherseinien avulla voidaan hidastaa hulevesien kulkua ja sitoa ravinteita omalle pihalle. Ne hyödyttävät myös pölyttäjiä ja puhdistavat ilmaa ja antavat suojaa mm. auringon paahteelta ja tuulelta. Ritilikköjä ja ruukkuja myymälöistä toki löytyy, mutta valmista pakettia, missä kaikki olisi mietittynä valmiiksi, en löytänyt. Naapurimaan huonekalujätti myy pyörillä kulkevaa metallitelinettä (vaateteline?), johon saa hyllyjä ja tasoja. Hinta koko yhdistelmälle oli mielestäni kova. Muutama muu liikeketju myy seinälle ripustettavaa muovi- ja huopa lokerikkoa, mutta missä on ne kestävämmät ja kauniimmat? Onko tämä siis rakennettava itse? Mihin sen rakentaisi? Suomessa olisi oikeasti tilausta pienemmille, valmiille puuelementtituotteille, jotka valmistettaisiin täällä, joita saisi puutarhamyymäläketjuista samoin kuten esim. Fiskarsia ja jotka kestäisivät Suomen olosuhteita. Minulta löytyisi monta ideaa, joita Suomipihoissa joudutaan tällä hetkellä itse tekemään, kun niitä ei kaupasta valmiina saa. Itse tekeminen on tietysti hyvä juttu, jos vain taitoa, aikaa ja rahaa löytyy. Taito ja aika saattaa kuitenkin olla hukassa ja silloin olet puutarhakauppojen varassa. Soisin, että joku nappaisi tästä ideasta kiinni, eikä vastaus olisi heti, ettei ole kannattavaa valmistaa noin marginaalituotetta. Itse ainakin ostan mielummin Suomalaista kuin Temun vastaavaa.

Viherseinän rakenteet.

Ensin on mietittävä sen rakenteen lujuus mihin viherseinä kiinnitetään. Ruukut, kasvit, multa ja kasvualustan vesi painavat jo sellaisenaan useita kiloja, ja paino vain lisääntyy, mikäli kasvi tekee satoa. Viherseinässä kasveja myös istutetaan pienelle alalle enemmän kuin normaalisti, yksittäisen istutuksen paino siis kertautuu nopeasti ja pistekuormaa seinäpintaan voi tulla runsaasti. Kannattaakin miettiä, kiinnittääkö viherseinän oikeasti seinään, vai rakentaako sen esim. tilanjakajaksi omilla jaloillaan seisovaan tukeen, tai käyttääkö hyödyksi esim. pergolan yhden tolppavälin. Omilla jaloillaan seisovat viherseinät on kuitenkin kiinnitettävä maahan huolellisesti, etteivät ne pääse kaatumaan kenenkään päälle. Neliönkin kokoinen viherseinä voi toimia melkoisena purjeena tuulella, joten perusta sen tolpat huolellisesti ruuvipaaluilla ja valuilla. Parvekkeen lattiapintaan tulevat viherseinät on rakennettava samasta syystä sellaiseksi, että voit laittaa niiden jalan päälle vaikkapa painavat ruukut. Parvekkeella on myös huomioitava parvekkeen kokonaiskantavuus ja paino, sekä se, mihin ylimääräinen kasteluvesi valuu. Se ei saa valua parvekkeen lattialle.

Myös kasvien kastelu saattaa aiheuttaa haittaa kiinteälle seinälle viherseinän takana. Vesi tulisi saada kasvualustoihin niin, ettei vesi roisku ja ettei ylimääräinen vesi valu seinää pitkin. Varminta olisikin että viherseinän ja sen kasviosien ja seinän väliin jää ilmarako, jolloin seinä ei homehdu. Tämä voidaan toteuttaa esim. ritilöillä, jotka sijoitetaan kasvien ja seinän väliin.

Mihin voit kasveja istuttaa?

Tässä muutamia esimerkkejä mihin viherseinä monesti tehdään:

Huopakangaskääre / tasku. 

Käyttäessäsi huopakangaskäärettä, kasvin juuristo kääritään huopakankaaseen, tai muuhun  samantyyppiseen kankaaseen kuten esim. säkkikankaaseen. Kankaan työ on suojata kasvin juuristoa ja kääreen avulla kasvi voidaan kiinnittää osaksi suurempaa seinään kiinnitettyä rakennetta. Viherseinän takaosa on yleensä tehty muovista. Seinän huolto on näin helpompaa, kun yksittäinen huopakääre/ tasku voidaan irroittaa seinästä ja tarvittaessa vaikka vaihtaa siihen kasvit.

Vesiviljely.

Suomessa tämä on käytännössä vain sisä- ja kesäkasvien viljelyssä mahdollista. Sisäkasveilla tätä käytetään toki ympärivuotisesti. Vesiviljelyyn tarvitaan enemmän laitteistoa ja tietämystä kasveista ja niiden ravinteista. Kasvit voidaan istuttaa tarvittaessa esim. lekasoraan, johon pumpataan ravinnevettä, josta kasvi saa ravinteensa. Jos käytät altakasteluruukkuja, et välttämättä tarvitse erikseen kiertovesijärjestelmää ja pumppua, vaan ravinnevesi voi seistä myös altakasteluruukun pohjalla. Etuna tässä on matalampi kasvualustatarve syvyyssuunnassa, jonka ansiosta viherseinästä tulee luonnollisemman näköinen.

Parvekelaatikko, altakastelulaatikko. 

Voit koota viherseinän myös kasaamalla monta kerrosta parvekelaatikoita päällekkäin. On omassa harkinnassasi, jätätkö laatikoiden väliin pienen tilan, vai kokoatko laatikot suoraan päällekkäin. Jälkimmäisessä joudut tekemään ylimpien laatikoiden pohjiin reikiä, jotta vesi valuu alaspäin ja tekemään alimpien kerrosten pystyseiniin koloja taimia varten. Näitä käytettäessä itse laatikot kiinnitetään lisäksi esim. aitaan tai ritilikköön. Parvekelaatikoita voidaan hoitaa kuin ruukkupuutarhaa ja siellä saat järjestettyä kastelun siististi. Voit tosiaan tehdä ylempiin laatikoihin reiät pohjiin, jolloin ylijäämävesi valuu niistä aina alempaan laatikkoon, tai voit käyttää laatikoita altakasteluruukkuina, joissa ravinnevesi on pohjassa. Tämä on hyvä tapa lisätä viljelyalaa pienessä pihassa tai parvekkeella. Muista kuitenkin käyttää näissä hiekansekaista kasvualustaa, jossa vesi liikkuu kapillaarisesti myös ylöspäin kasvien juuri-imupaineen nostattamana.

Istutustaskut.

Tässä toimii esim. jo edellä mainittu huopakangas, mutta tämän voi tehdä myös kierrätysmateriaalista, kuten esim. muovipullojen pohjaosista. Taskuihin laitetaan multaa, johon voidaan kylvää siemenet tai istuttaa pistokkaat. Nämä taskut kuivuvat helposti ja niitä kastellessa onkin huolehdittava, että tasku kastuu kunnolla.

Kehysrakenne.

Tämä sopii varsinkin pieneen tilaan. Kehysrakenteeseen tehty viherseinä voi olla esim. vanha ikkunakehikko, josta lasi on otettu pois, kauniin muotoinen, reunallinen peili, tai tarjotin. Sisään tehdään muoviset lokerot tai taskut, johon kasvit istutetaan. Kehikko antaa raamit kasveille ja piilottaa lokerikon. Muista huolehtia, että kasteluvesi pääsee kulkemaan ylemmistä tasoista rakenteen alas asti. Joten muovirakenteeseen kannattaa tehdä pieniä reikiä ylimpiin osiin. Kastelu on silti varmasti taiteen laji jos kehys on sisätiloissa. Pieni vesisäiliö kehyksen päällä ja sieltä kasvualustaan tulevat narut, voisi toimia parhaiten. Myös säännöllinen sumuttelu voi olla tarpeen.

Valmiit rakenteet.

Voit toki käyttää myös valmiita viherseinärakenteita, jos niitä jostain löydät. Netin ihmeellisistä syövereistä löysin putkistolta näyttävän vesiviljelyelementin, mutta muutoin oli hyvin vähän valmiita tuotteita. Uskoisin kyllä, että nämäkin pikkuhiljaa tulevat myös kotitalouksille myyntiin. Maailmalla myynnissä olevat valmiit rakenteet sisältävät yleensä seinään kiinnitettävät kiskot, johon kiinnitetään sitten muut viherseinärakenteet, kuten tasot, ruukut yms.

Kuten aluksi mainitsin, valmiita ja minun silmääni miellyttäviä rakenteita en löytänyt suoraan myymälöiden valikoimista ja luulenkin, että tämä meni tuunaushommiksi. Olen pyöritellyt jo pidempään mielessäni ajatusta pergolaseinäkkeestä, jossa puukehyksen ja tolppien sisällä on harjateräsverkko, jonka aukkoihin laitetaan perinteisiä pinnoittamattomia terracottaruukkuja. Tarvittaessa ruukkujen yläpuolelle voidaan laittaa vesisäiliö, josta tulee narut tai tihkuletkut ruukkujen kastelua varten, mutta saviruukku ottaa kosteutta myös ilmasta osmoosin avulla. Mitä näihin ruukkuhin istuttaisin? Pääosin sammalia, maanpeiteperennoja (mätäs- ja sammalleimut), varpuja (mustikka ja puolukka) ja osan jättäisin tyhjäksi odottamaan pelargonioita. Talveksi poistaisin vain kastelun ja tihkuletkut, muutoin tämä saisi jäädä ulos.

Suunnittelutapa nimeltä Japandi.

Torstai 11.9.2025 - Sirkku

Mitä on japandi?

• Japandi on suunnittelusuuntaus ja sisustustyyli, jossa yhdistyvät Japanilainen ja Skandinaavinen desing.
• Siinä sekoitetaan Skandinaavista, luonnonläheistä minimalismia Japanilaiseen harmoniseen suuntaukseen.
• Varsinkin sisustuksessa Japandi on tämän hetken trendi ja sisustusmyymälöissä vieraillessa törmää väkisinkin minimalistiseen, vaaleita sävyjä ja tummia luonnonmateriaaleja yhdistävään desingniin.
• Sävyinä yhdistellään tosiaan vaaleaa tummaan ja joskus sisustuksessa voi olla jopa yksittäisiä mustia elementtejä. Tilaan voidaan tuoda myös muita luonnonvärejä kuten puuta tai metsän vihreää. Tärkeää kuitenkin on, että värit valitaan luonnosta ja niistä käytetään luonnollisia ja murrettuja sävyjä.

Skandinavinen puutarha. 

Tämä olikin vaikea rasti. Japandin määritelmä sisustuksessa on toki selvä, mutta  millainen  on Skandinaavinen puutarha? Onko se todella minimalistinen? Luonnonläheinen se kyllä on, mutta jos olet vieraillut kaupunkipuistoissa Ruotsissa tai Tanskassa, kuvailisitko näitä puistoja minimalistisiksi? Minä en. Olen itse päässyt vierailemaan vain Tukholman ja Kööpenhaminan puistoissa, mutta molemmissa puistoalueet muistuttivat voimakkaasti Englantilaisia puutarhoja ja olivat todella rönsyileviä, värikylläisiä ja runsaita. Minimalismi niissä oli näkyvissä lähinnä vain betonialtaissa, joissa kasvit kasvoivat. Ikävä kyllä, Kööpenhaminassa käydessäni, kuuluisa Tivoli puistoalueineen oli suljettu vaalien vuoksi. Kuvia alueesta olen nähnyt, ja sitäkään puistoa en minimalistiseksi sanoisi.

Ruotsalainen puutarha on monesti monimuotoinen ja siellä pyritään ekologisuuteen ja biodynaamisuuteen. Biodynaamisuudella tarkoitetaan luonnonmukaista viljelyä, joka tähtää ekologiseen tasapainoon. Ruotsissa kaupunkipuutarhojen on tarkoitus toimia asukkaiden vehreinä huilipaikkoina, joissa on tilaa rentoutua, ulkoilla ja pitää piknikkejä ja nauttia lähiluonnosta. Puutarhoissa tuotetaan myös ruokaa. Hedelmäpuut, vihannekset ja yrtit yhdessä värikköiden kukintojen kanssa, houkuttelevat pölyttäjiä ja näissä saatetaan jopa tuottaa hunajaa. Esimerkkeinä Ruotsalaisesta kaupunkipuutarhasta ovat mm. Rosendals trädgård ja Skanssen Tukholmassa ja Skånen upeat linnapuutarhat, kuten esim. Fredriksdalin museo ja puutarhat sekä Sofieron linnan puutarha.

Tanskalainen puutarha on luonnonläheinen ja paikasta riippuen, esim. merimaisemaan  soveltuva. Kööpenhaminassa kaupungin keskustassa on useita kanavia ja järviä, jotka tuovat luonnon lähelle kaupunkikeskustaa. Näiden lisäksi keskustassa on suuria puistoja, joissa voi viettää aikaa ja nauttia kesäpäivistä. Puistoissa viihtyvät ihmisten lisäksi myös kalat ja linnut, niihin on rakennettu grillipaikkoja ja yhdestä löytyy jopa kaupungin suurin pulkkämäki. Tanskalaisessa puutarhassa kasvatetaan myös näyttäviä kasveja ruukkupuutarhassa ja ruukkupuutarhoja voitkin nähdä yksityisillä pihoilla ympäri Kööpenhaminaa. Kööpenhaminan ulkopuolelta varmasti kuuluisin puutarha on Mønin saarella oleva Liselund, jota sanotaan rakkauden puutarhaksi. Liselundissa on lampia, polkuja, ja istutuksia, jotka kutsuvat rentoutumaan. Puistossa kasvaa mm. sypressejä, tammia, pähkinöitä ja kastanjoja, joiden lomassa näkyvät rakennukset.

Onko siis mentävä enemmän ihmisten mielikuviin Skandinaavisista kodeista ja luonnosta, jos lähtee pohtimaan Japandiin sopivaa puutarhaa? Ja onko silloin jopa Suomalainen nykypuutarha, metsineen, luonnonkasveineen ja kunttineen jopa enemmän ”Skandinaavista” ja Japandiin sopivaa puutarhasuuntausta kuin itse Skandinaavinen puutarha naapurimaissamme on? tämä on siis minun pohdintaani, varmasti joku viisaampi tähän osaisi varman vastauksen antaa. Norjassa en ole itse koskaan käynyt, niin heidän puutarhoistaan en pysty mitään sanomaan.

Japandi puutarhassa.

• Pohjautuu luonnollisuuteen ja luonnon jäljittelyyn sekä minimalismiin.
• Japandi- puutarhassa käytetään kiviä, bambua tai muuta luonnon puuta, kalusteissa saa näkyä rottinki ja kalusteiden tekstiileissä pellavan sävyt. Pohja-ajatuksena on vaaleaa, ei valkoista.
• Eloa esim. kivi- ja terassipintoihin tuodaan havuilla, sammaleilla, lehtimuodoilla ja lehtien murretuilla luonnonsävyillä sekä kiveysladonnoilla.
• Puutarhan tunnelmavalaistukseen voidaan käyttää tarvittaessa vaikka paperilyhtyjä tai kivilyhtyjä.
• Minimalismi puutarhassa voi olla vaikeaa toteuttaa luonnon ollessa niin monipuolinen. Ehkä helpoiten sen voi toteuttaa karsimalla liiat värit ja monet eri kasvilajikkeet pois. Mieti puutarhan yksityiskohdat tarkasti. Pohdi ne kohdat, joihin katse hakeutuu luonnollisesti ja mieti mitä haluat siellä nähdä. Onko se Japanilaisen puutarhan lainattu maisema, sammaleinen kivi, bambusta tehty yksityiskohta, kivilyhty, lahoava puun osa, kelopuu, tai puun kaunis runko, yksittäinen kukkiva kasvi vai vihreän eri sävyt. Mikäli ympärillä on jo paljon vihreää, voidaan puutarhaan rakentaa ryhtiä tuomaan mustaksi maalatusta puusta tehty pergola tai kehys. Korosta näitä katseenvangitsijakohtia ja pelkistä muita.
• Japandissa puutarhan katseenvangitsijat, kalusteet ja yksityiskohdat ovat mieluiten uniikkeja kuin massatuotettuja. Kun ympäristössä on näitä vähemmän, yksittäinen tuotekin voi olla hieman hinnakkaampi, eikä puutarhan hinta silti nouse liian korkeaksi. Yksityiskohdissa saa näkyä särmää, ajan patinaa ja puutarhan omistajan persoonallisuus. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, kunhan se sopii sinun silmääsi.
• Koska Japandiin kuuluu slkeät linjat ja luonnolliset muodot, yksityiskohtien särmikkyyttä ei tarvitse pelätä. Hyvin ja väljästi suunniteltu piha myös soljuu luontevasti ja piha toimii, koska toiminnot, istutukset ja polut sijoitellaan niin että niiden välillä on tilaa. Silloin myös maksimoidaan luonnonvalon kulku pihassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pihassa olisi varjoisia kohtia, vaan ennen kaikkea valon ja varjon vaihtelua kasvien, istutusalueiden ja oleskelutilan ympäristössä. Pihaan tehdään tavallaan istutusten ja valon avulla avoimen tilan illuusio.
• Koska puutarhassa voi harvoin pitää Skandinaavisen vaaleita ja valoisia tekstiilejä, on vaaleus tuotava puutarhaan muuten. Tässä voi toimia vaaleat kivipintamateriaalit, vaaleat betonilaatat ja kalusteet. Myös harmaata betonia käytetään jonkin verran, kunhan se yhdistetään luonnon väreihin. Japanilaisesta puutarhasta tuodaan taas symmetrisyys ja luonnon matkiminen, harmonisuus luonnon sävyissä sekä materiaaleissa ja yllätyksellisyys yksityiskohdissa.
• Onko koko puutarha rakennettava Japandin mukaan vai riittääkö pienet ripaukset sitä? Vain sinä voit sen pihan omistajana ja käyttäjänä tietää mikä on tarpeeksi. Moneenkin puutarhasuuntaukseen kuuluvat erilaiset puutarhan huoneet ja tilat, miksei yksi tällainen tila voisi olla Japandi- huone? Sehän toki voi sijaita myös parvekkeella tai terassilla. Runsaassa ja rönsyilevässä pihassa rauhoittava Japandi-nurkkaus voi olla tarpeenkin. On hyvä olla tila mietiskelylle ja rentoutumiselle, siksihän mökkipihoissakin yksi parhaista rentoutumispaikoista ovat riippukeinu ja laiturinnokka. Mikäli puutarhasi on pelkistetty, terävöitä sitä oikein sijoitetuilla yksityiskohdilla, jonka värit ovat kontrastissa olemassa olevaan puutarhaan ja ympäristöön.

Pikavinkit rakentamiseen:

• Rajaa alueet ja polut selkeästi. Rajatut alueet tekevät puutarhasta rauhallisemman ja  siistin katsoa. Siisti puutarha- rauhallinen mieli.
• Käytä rohkeasti pyöreitä muotoja. Muista, että itämaisessa puutarhassa polkujen tulee olla kuin elämän, mutkittelevia.
• Puutarhaa ei ole tarkoitus nähdä täälläkään kerralla vaikka tilailluusiota luodaankin.
• Käytä luonnonmateriaaleja, kuten esim. kuivia oksia, luonnonkiviä, havuja ja sammalta. Voit kuitenkin tuoda kivipintaan eloa erilaisilla ladonnoilla ja yhdistämällä luonnonkiviaskelmia eriväriseen sepeliin tai singeliin kiviväleissä.
• Pidä kasvilaji ja- lajikemäärä hallinnassa. Voit ”monistaa” samaa lajiketta eri puolille pihaa, se luo harmonisuutta ja rauhoittaa katsojan silmää. Se yhdistää pihan eri osa-alueet yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
• Kivipolkujen ja oleskelualueen ympärille käytetään luonnonmateriaaleista tehtyjä aitoja, penkkejä ja pergoloita. Täällä yksityiskohdissa voitaisiin käyttää myös bambua, jos sitä on saatavissa, mutta kotimainen puu käy myös. Liikaa koristeellisuutta vältetään ja Skandinaaviseen tyylin mukaan pihaan laitetaan vain tarpeellisia tilan rajaajia. Aidallakin on siis oltava Japandipihassa tarkoitus ja syy siihen miksi se pihaan tarvitaan. Esim. Näkösuoja tai tilanjako siis.
• Käytä voimakasta väriä kuten punaista tai oranssia vain hyvin vähän ja harkitusti. Japanilaisessa puutarhassa punaista väriä ei suosita ja sitä laitetaankin vain shokkiväriksi ja yksittäiseksi väriläiskäksi ja vain harvoin.
• Muista myös malliin leikatut kasvit. Bonsait kuuluvat myös Japandiin ja onkin ehkä helposti yhdistettävissä Skandinaaviseen ruukkupuutarhaan?
• Muista, että kaiken ei tarvitse sijaita sinun puutarhassasi. Lainattu maisema ja puutarhassa oleva näkymäaukko sopivat myös Japandiin, jos maisema on rauhoittava ja luonnollinen.
• Voit luoda Japandin myös pieneen tilaan kuten terassille tai parvekkeelle. Tuo tilaan tummia askellaattoja, joita asettelet muutoin kuin suoraan jonoon. Tuo vaikkapa heiniä ruukuissa ja anna niiden kuivua niihin syksyisin, joilloin myös talvelle riittää katsottavaa tuulessa huojuvissa kukinnoissa. Kuivatut kasvien kukinnot ovat myös maljakoissa kauniita, esim. alliumien kuivuneet kukat ja hortensioiden kuivuneet kukat sopivat Japandiin mainiosti. Tuo ruukkuihin minipuutarhoja sammaleisine kivineen ja bambuaiheineen. Myös viherkasvit ja jopa viherseinät luovat luonnollista tunnelmaa myös pieneen tilaan. Pieniä vesimaljoja ja ruukuissa solisevia vesiaiheita käytetään myös pienissä puutarhoissa paljon.

Syyskukintaa

Maanantai 1.9.2025 - Sirkku

Syyskukkien ihailua.  

Olin lauantaina 23.8.2025 pitkästä aikaa myymäläkäynnillä Porvoon Hankkijalla. Yritän  käydä myymälässä säännöllisesti, koska se tuo minunkin puutarhurin arkeeni vaihtelua ja uusia kontakteja. Nautin siitä, että saan tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan kasveista ja puutarhan fixauksesta tähän päivään. Myymälässä oli tällä kertaa muutoin melko rauhallista, mutta sydäntä lämmitti huomata, että minua oli odotettu. Useampikin asiakas oli tullut paikalle sen vuoksi, että tiesi minun olevan siellä sinä päivänä. Kiitos teille jokaiselle! Myymäläkäyntiin oli selkeästi varauduttu etukäteen, koska puhelimesta kaivettiin kuvia puutarhasta ja mietittiin sitten yhdessä ratkaisuja pihan ongelmakohtiin. Myös spontaaneja ja hankaliakin kasvikysymyksiä tuli, joka on aina opettavaista. Siinä oppii myös itse uusista kasvilajikkeista paljon, kun kaivaa netin syövereistä lisätietoja esim. menestymisvyöhykkeistä tai ristipölytystarpeesta itselle uuden lajikkeen kohdalta.

Myymälään oli tullut nyt myös alkusyksyn puutarhan kukkijat. Hortensiahylly oli kerta  kaikkiaan upea pienten taimien kukkiessa täydessä loistossaan. Suomeenkin on nyt viime vuosina tullut Hydrangea macrophylla lajikkeita, joiden menestymisvyöhyke oli jopa IV. Aiemmin meillä on kasvateltu vain syyshortensiaa (Hydrangea paniculata ´grandiflora´) pallohortensiaa (Hydrangea arborescens ´Annabelle`) tai köynnöshortensiaa ( Hydrangeapetiolaris). Nämä punaiset ja siniset jalohortensiat (H. Macrophylla) eivät ole meillä yleensä ehtineet kukkia, vaikka olisivatkin muutoin talvesta selviytyneet. Lajikejalostus on siis mennyt eteenpäin, koska niitä myydään nyt muinakin kuin terassihortensioina? Upeita ovat ja hienoa, että niitä on nyt meilläkin saatavissa! Ikävä kyllä, en tietenkään älynnyt näistä kukkijoista ottaa yhtään kuvaa.

Hanhikit olivat myös hienossa kukassa ja ne ovatkin kotipihoissakin hyvin kiitollisia  hoidettavia. Helppohoitoisia kuin mitkä ja kukkivat pitkään. Kukinta alkaa heinäkuulla ja kestää lokakuulle. Värejäkin löytyy muitakin kuin se perinteinen keltainen. Pitkään kukkivan pensasalueen saat vaikkapa yhdistämällä alkukesällä kukkivaa ruusua, keskikesällä kukkivaa pensasangervoja ja syksyllä kukkivaa vaaleanpunaista tai valkoista hanhikkia.

Marjapensaiden taimia oli vielä saatavissa ja osa niistä olikin jo alennuksessa. Nyt siis jos  haluat säästää taimien hinnoissa, kannattaa suunnata puutarhamyymälöihin, koska puita, pensaita ja perennoja saa nyt edullisemmin. Moni kysyy sitä milloin pensaita ja perennoja olisi paras aika istuttaa. Luontaisesti kosteinta pihassa on aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Tuota istutusaikaa suositellaan tämän vuoksi siis varsinkin niille kasveille, joilla on istutettaessa katkaistu tai pienehkö juuristo. Tuolloinkin istutuksia pitää kastella runsaasti, mutta ehkä vesimäärä on hieman pienempi, jos taivaaltakin edes joskus tulee vettä. Esim. havupuiden säkkipaakkutaimet lähtevät näin istutettuina parhaiten kasvuun. Nykyään kuitenkin suurin osa myymälöissä myytävistä taimista on astiataimia, joita voi istuttaa aina kun maa on sula. Näiden kanssa on tärkeää huolehtia istutuksen jälkeisistä kasteluista erityisen tarkasti, jos taimen istuttaa muulloin kun keväällä tai syksyllä. Tuolloin osa kasteluvedestä haihtuu aina suoraan ilmaan ja silloin kastelumäärää on lisättävä.

Mietin myymälässä ollessani, että kuinkahan monelle kävi heinäkuun helteiden aikana niin, että kesäkukat eivät loma-ajasta selvinneet? Jos näin pääsi käymään, niin kannattaa suunnata lähimpään puutarhamyymälään. Nyt myymälöistä löytyvät ne loppukesän/alkusyksyn kesäkukat. Oli markettaa, syysasteria, minikokoista auringonkukkaa, kukontöyhtöä, kukonhäntää, pensastädykkeitä, syklaameja ja krysanteemejä. Vihreistä löytyi erivärisiä muratteja, hopealankaa ja lankaköynnöstä. Kanervia ja koristekaaleja ei vielä ollut, mutta eiköhän nekin pian tule. Kiva olisi nähdä myymälöissä syksyisin myös jänönhännän taimia. Kyseessä on heinä, jonka kukinnot ovat kuin jäniksen häntätupsu. Tätä voidaan käyttää myös kuivakukkana. Minusta sekin sopisi näihin alkusyksyn puutarhaistutuksiin. Kotioloissa ei tietenkään kaikkia kesäkukkia ole tarvis vielä vaihtaa syyskukkijoihin, mutta ehkä jotain jo voi? Itse laitan yleensä pieniä syksyn väripilkkuja terassin ja pääoven sisääntulon viereen, syksymmällä sitten vaihdan talvikanervat ja havut muualle silloin kun kesäkukkien kasvukausi on jo ohi.

Ajankohtaista puutarhurin kalenterissa.

Muutoin puutarhurin työpäivät täyttyvät vielä näistä arkitöistä, eli puutarhojen ylläpidosta. Juuri nyt on syyslannoituksen kiireisin sesonki ja lannoitteet olisi hyvä laittaa puille ja pensaille viimeistään syyskuun alussa. Perennojen kohdalla miettisin ensin, että onko lannoitus tarpeellista. Jos kasvi on kukkinut oikeaan aikaan ja lehdistö ei näytä poikkeuksellisen tumman vihreältä, saattaisin jättää perennat syyslannoittamatta. Syyslannos sisältää kuitenkin fosforia ja jos kasvi pääsee talvilepoon ilmankin sitä, miksi kuormittaa maaperää ja lähiympäristön vesistöjä turhalla ravinnekuormalla?

Nyt tehdään myös pihakonsultointeja talven pihasuunnittelua varten. Jos siis olit ajatellut tehdä piharemonttia keväällä 2026, nyt on oikea aika ottaa puutarhuriin yhteyttä. Talven suunnitteluajat menevät nopeasti ja kuitenkin, silloin se pihasuunnitelma kannattaa teettää, jotta pääsee heti keväällä kilpailuttamaan kasvit, materiaalit ja rakentajat. Kun kaikki muu taustalla on hoidettu hyvissä ajoin, voidaan lapio (tai kaivinkoneen kauha) iskeä maahan heti kun routa maasta keväällä sulaa. Viherpalvelu Maununkarhun työskentelee pääsääntöisesti Uudenmaan alueella, mutta konsultointia ja suunnittelua tehdään myös pidemmällä ja esim. Päijät-Häme ja Kanta- Häme ovat vielä kohtuullisen matkan päässä. Pihakonsultointi palvelumme maksaa 245,00 € + km kulut (hinta sis. ALV:n). Lisätietoja palvelusta löydät palvelumme- linkin alta.

Tänään pääsin kyllä tekemään vähän harvinaisempaakin työtä, kun Japanilaisesta  puutarhasta päädyttiin avaamaan näkymää jokimaisemaan. Tuolloin oli pystykarsittava (pikkulehti) Katsuran oksia. Kuvassa ne ovat siististi nipussa ja näyttää kun asfaltilla olisi vain vähän suurempi saunavasta. Oksien koko on kuitenkin n. 4m pitkä ja 2,5-3m leveä! Muutamalla alaoksan poistolla onneksi selvittiin ja näkymä aukesi kummasti oleskelualueelta joelle. Samalla aluskasvillisuudessa kasvavat pensaat (n. 1m:n korkuisia ja 1,5m:n levyisiä) saivat tilaa, happea ja valoa lisää. Upea puu tuo katsura. Varsinkin näin syksyllä kun sen keltainen syysväri tulee esiin ja putoavista lehdistä tuleva huumaava tuoksu ympäröi puutarhassa kävijän. Harmi vain, että katsura on Suomen olosuhteissa kovin kylmänarka ja sen menestymisvyöhykkeet ovat I-III.

Aurinkoista syysviikon alkua!

Puutarhakesän 2025 väliaikatietoja, rehevyyttä ja kirvoja.

Sunnuntai 17.8.2025 - Sirkku

Puutarhurin kesäkuulumiset.

Tervehdys täältä kitkijä-naiselta! Olette ehkä ihmetelleen missä emäntä luuraa ja onko hän  ehkä eksynyt rikkaruohojen sekaan? Myönnettäköön, että melkein! Tänä kesänä kaikki on täällä Etelä-Suomessa röyhähtänyt erittäin rehevään kasvuun, paitsi meidän rypsit ja kukkapellon niittykukat, jotka käytännössä kuolivat liikaan veteen jo piippavaiheessa. Nyt ne odottavat niittokonetta. Mitään puitavaa ei lähipellolla ole, kesäkuun sateet tulivat näiden peltojen sadon osalta täysin väärään aikaan ja sateita tuli niin valtavasti, ettei pienet taimen alut niistä selvinneet. Kukkapellon osaltahan tämä ei sinänsä haittaa, se niitetään syksyllä muutenkin, mutta rypsi harmittaa todella. Onneksi mallasohra näyttää edes kohtuulliselta. Jospa sato saataisiin kuitenkin viskiohraksi? Kesällä on tullut huomattua kuinka paljon sademäärät ovat vaihdelleet pitkin Suomea.  Meillä käytännössä kesäkuussa saatiin monen kesän verran vettä kuukaudessa, Itä-Suomessa taas vettä ei ole tullut. Järvien pinnat ovat niin alhaalla, että rannoista ei tahdo päästä enää veneellä järvelle. Ääri-ilmiöitä kai ne ovat nämäkin osaltaan.

Kesäkuun kovat sademäärät ja heinäkuun helteet tekivät osaltaan minun työstäni kovin  kiireistä. On niitetty heinää ja kitketty rikkaruohoja. Kasvu ryöhähti käyntiin ja juhannus kului kirppaparven etenemisen seuraamisessa säätutkakuvista. Kostea alkukesä on aiheuttanut myös melko pahan kirvakesän ja erilaiset lehtihomeet ja härmä rumentavat kasvustoja pensasistutuksissa. Härmä on kasvin lehtiin kesän aikana ilmestyvä sienitauti, joka näkyy lehden pinnassa valkoisena kasvustona. Lehdet näyttävät siltä kuin joku olisi ripotellut niiden pintaan perunajauhoa. Härmä heikentää kasvien kasvua tuona kesänä ja saattaa vähentää satoa. Härmä ei kuitenkaan talvehdi Suomen olosuhteissa ulkona, vaan se tulee Suomeen aina kesän aikana etelätuulten mukana. Kuten muidenkin sienitautien osalla, myös härmää on enemmän silloin kun alkukesä on kostea ja sateinen. Härmää voit vähentää kasveista pitämällä ne ilmavina ja huolehtimalla, että pihassa käy pieni tuuli. Tuuli haihduttaa kondensoituvaa vettä lehtien pinnoilta ja pitää lehdet näin ollen terveempinä härmän ja sienitautien osalta. Olen myös itse huomannut, että toisinaan voimakas kevätlannoitus lisää härmän esiintymistä. En tiedä, onko asiaa tutkittu tarkemmin missään, mutta voisiko typpi suurentaa lehden solukoita, jolloin härmä pääsisi tarttumaan lehteen herkemmin? En tiedä onko asia näin, tämä on vain omaa pohdintaani.

Heinäkuun puolivälistä lähtien olen käynyt kovaa taistelua kesäkukkia vaivaavia kirvoja vastaan. Toistaiseksi olen kevyesti voitolla. Olen poikkeuksellisesti joutunut näitä myös julkisista istutuksista ruiskuttamaan. Koska kesäkukkaistutukset ovat keskeisellä paikalla, on kasvit ruiskutettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ihan sentään tolu-ruiskutukseen en alkanut, mutta Neudorffin aine on ollut käytössä. Onneksi pari viikkoa kirvojen ilmaantumisen jälkeen tulivat myös leppäkertut. Leppäkertut, ampiaiset ja kanat ovat kaikki siinä mielessä puutarhurin kavereita, että kaikki näistä syövät tuhoeliöitä kasveista. Ne toimivat siis luonnonmukaisena tuholaistorjuntana. Kanat söisivät myös punkkeja, mutta ikävä kyllä kanoja ei oikein täällä meilläpäin voi niille pahimmille punkkipaikoille yksin päästää. Välittömästi on kanahaukka yläpuolella liitelemässä jos kanat ovat irti. Siinä saisi puutarhuri lisätä työkokemuslistaan kanapaimenena olon, jos kanat päästäisi pihamaalle vapaasti liikkumaan.

Pornaisten kunnan kesäkukista ja ihanista, uusista ruukuista on tullut paljon positiivista  palautetta. Kiva kuulla, että kaikki se työ, mitä talvella kasvisuunnittelussa tehtiin ja mitä Puutarha Bergströmillä kasvien kasvattamisessa on tehty, ei mennyt hukkaan ja istutukset ovat todella ihmisiä ilahduttaneet. Uusia kasvituttavuuksiakin tuli taas kokeiltua. Oranssi ja hentokukkainen Emilia on ollut upea! Se tuntuu pitävän paljon auringosta, koska kukat kasvavat voimakkaasti aurinkoon päin, vaikka istutus on todella aurinkoisella paikalla. Kosmoskukat ovat valtavia, vaikka juuri niiden riesana ovat olleet pahasti kirvat. Pelargonia on ollut ihan yhtä varma kukkija kuin aina ennenkin niin amppeleissa kuin myös istutusruukuissa. Amppelit kaikkineen ovat olleet kiitollisia kukkijoita ja helppohoitoisia! Vain kastelu ja lannoitus säännöllisesti on tarvittu. Ensi kesään taidetaan kokeilla vähän räväkämpiä värejä? Vai mitä mieltä olette? Nämä pastellin sävytkin ovat olleet kyllä upeat. Varjon ruukkuistutus voi kyllä hyvin, mutta jostain syystä verenpisara päätti helteiden alettua tiputtaa kaikki kukat. Nyt siellä on nuppuja runsaasti tulossa, joten se piti parin viikon kukkimistauon. Upeat, tummat kukat sillä onkin ollut. Verenpisaran edessä olevat ruusubegoniat ovat kyllä kukkineet upeasti koko kesän. Nämä siis ovat varmoja valintoja varjon istutusalueisiin.

Puutarhurilla itsellään kesäkuukaudet ovat kuluneet pitkälti töiden merkeissä, ja vapaapäivät ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Se kuuluu tähän ammattiin. Tuolloin sitä kesärauhaa ja mielen lepohetkiä on otettava kauniista maisemista, luonnossa liikkumisesta ja pienistä hetkistä kun keskityt vetämään henkeä. Tässä yksi sellainen. Viikon takainen upea kuutamo ja elokuun puutarhan kukinta.

Kesäkukkien hoitoa

Torstai 19.6.2025 - Sirkku

Kesäkukkien hoitoa.

Oletko koskaan miettinyt mikä kasvi lasketaan kesäkukaksi ja mikä perennaksi tai  pensaaksi, ja onko kesäkukan oltava aina nimenomaan ruohovartinen kasvi?

Kesäkukathan ovat niitä kasveja, jotka Suomen olosuhteissa eivät selviä talvesta ulkona, tai joiden kukittamiseen ei Suomen lämpösumma kesän aikana riitä, ja ne siksi esikasvatetaan ja myydään myymälöissä täydessä kukassa olevina. Niiden työ on siis kukkia koko kesän ajan aina istutushetkestä kesän loppuun ja syksyllä nämä kasvit siirretään kompostiin. Joissain tapauksissa tiettyjä kasveja voidaan yrittää talvettaa sisätiloissa ja ottaa niistä pistokkaita seuraavana keväänä, josta kasvatetaan taas uudet kasvit seuraavaa kesää varten. Nämä kasvit ja niiden lajikkeet ovat yleensä kotoisin lämpimimmistä maista, joiden talvi yleensä tarkoittaa heille kylmää, mutta meille lämmintä ja sateista ilmanalaa. Niiden versostot ja juuristot eivät kestä kuivaa ja kylmää Suomen talvea ja routaa. Omassa maassaan nämä kasvit ovat kuitenkin monivuotisia, joko ruohovartisia tai puuvartisia kasveja. Eli nekin ovat perennoja, puita, pensaita tai köynnöksiä.  Vain pohjoisessa niitä kasvatetaan yksivuotisina kukkijoina.

Jokaisella meistä on varmasti omia suosikkejamme mitä kesäkukkiin tulee, niin myös minulla. Kesäisin kärsin kroonisesta ajanpuutteesta omassa puutarhassani ja kasvivalinnat osuvatkin täällä todella helppohoitoisiin kesäkukkiin. Myös kaikki se muu tilpehööri mitä kasvien ympärille tulee, täytyy olla helppohoitoista. Ruukut ovat isolla multa- ja vesisäiliötilalla varustettuja, lannoitteet pitkävaikutteisia. Käytän kastelu- ja lannoiteraetta mullan seassa, joka vähentää kastelutarvetta. Esim. kesäkukkamullassa sitä on seassa, sitä saa myös ostettua erikseen, mm. lannoitekävyt, joita mullan sekaan voi laittaa, toimivat tässä hyvin. Pihaan istutettavien kesäkukkien on oltava sellaisia, joita ei tarvitsisi nyppiä kovin paljon, niiden on myös kestettävä hyvin tuulta ja ajoittaista kuivahtamista. Jostain syystä kastelu kotona unohtuu jossain vaiheessa kesää aina.

Minulla kasvaa omassa pihassani tällä hetkellä kolmessa isossa termoruukussa suurehkot timanttituijat, kahdessa vähän pienemmässä on pilarimalliset kiinankatajat ja perennaa (kurjenpolvia, kieloja ja puolukkaa), yhdessä amppelissa on vaaleanpunakukintainen mansikka ja näiden lisäksi olen laittanut ruukkujen aukkokohtiin krassien siemeniä, jotka näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Jossain vaiheessa kukintaakin pitäisi siis olla runsaasti. Nyt on melko vihreää. Havahduin eilen siihen, että lisäkukintaa olisi kiva saada oleskelualueen läheisyyteen, mutta ongelmana on, että jäljellä olevat ruukut ovat kovin matalia, enkä haluaisi ostaa enää uusia. Mitä näihin siis laittaisi? Yksi ruukku on aurinkoisella paikalla kannon nokassa, joten mikä on se riippuva kasvi, joka tuon paikan ja vähäisen hoidon kestää? Kyllä se taitaa olla riippapelargoni. Rautayrtti olisi myös hieno, mutta se kestää huonommin tuulta, joten taidan suunnata pelargoniostoksille.

Pelargonille paras istutusastia olisi perinteinen pinnoittamaton terrakottaruukku. Pelargoni  kun pitää siitä, että se saisi syksyisin ottaa tarvitsemansa kosteuden ruukun läpi ilmasta. Liiasta märkyydestä pelargoni ei pidä. Jos sinulla on ollut ongelmia pelargonin kasvatuksessa, yleisin syy huonosti kasvavaan kasviin on se, että kasvia on kasteltu liikaa. Sijoita pelargoni nimenomaan sinne kaikkein kuumimpaan kasvupaikkaan ja istuta se mieluiten liian pieneen ruukkuun, jolloin juuristo pysyy sopivan kokoisena ja kasvi keskittää voimansa kukintoihin.

Millä kesäkukat saadaan kukkimaan koko kesä? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin siitä, kuinka säännöllisesti vastailen kysymykseen miksi orvokit pitää poistaa kesäkuun alussa julkisen tahon istutuksista. Monesti olen kuullut kysyjiltä siitä, kuinka heillä kotipihassa orvokit kyllä kukkivat myös myöhään syksyllä. Kun kysyn kuinka usein he nyppivät kukat, tai tekevätkö he orvokeille jotain muuta saadakseen kukinnan jatkumaan koko kesän, on vastaus aina sama. Kasvien annetaan kukkia kerran ja sitten ne leikataan puolesta välistä poikki. Tuolloin kasvi pitää muutaman viikon tauon kukinnassa, kasvattaa uudet kukka-aiheet ja kukkii toisen kerran. Kukintaa voidaan pidentää myös säännöllisesti nyppimällä kukkineet kukat pois ja tämä tarkoittaa että kukat on poistettava useita kertoja viikossa. Julkisissa istutuksissa monen viikon tauko kukinnassa ei ole vaihtoehto ja siellä ei myöskään voi käyttää jatkuvasti työaikaa kukkien nyppimiseen, siksi orvokit vaihdetaan kesäkuun alkupuolella toisiin kesäkukkiin.

Nämä kesäkukat saadaan kukkimaan pitkään jatkuvalla kevätlannoituksella, eli  typpipitoisella lannoituksella. Myös näistä kukista poistetaan kukkineita kukkia pois, mutta niille riittää harvempi nyppiminen. Kesäkukkamullan sekaan voidaan laittaa hidasliukoista raemaista lannoitetta, joka liukenee multaan hitaasti juurtumisen aikana, tämän jälkeen kasveille annetaan kastelun yhteydessä kastelulannosta, jonka sisältämä typpi saa kasvit tekemään jatkuvasti uutta kasvua ja kukkimaan runsaasti. Kastelulannosta annetaan n. kerran viikossa purkin ohjeen mukaan, muut kastelut suoritetaan pelkällä vedellä.

Kasvin väritystä ja kasvua kannattaa vähän seurailla. Hyvin kasvava kesäkukka on lehtiväriltään tumman vihreä ja siinä on koko ajan uutta kasvua näkyvissä. Vaaleanvihreä lehti kertoo joko typen vähyydestä kasvualustassa tai siitä, ettei kasvi syystä tai toisesta saa kasvualustassa olevia ravinteita käytetyksi. Silloin kannattaa tarkastaa kasvualustan pH ja miettiä onko kasvin juuristo oikein kehittynyt. pH testejä myyvät apteekit ja puutarhamyymälät ja ne on helppo tehdä itsekin. Lehtien värin keltaisuus johtuu yleensä jostain tuholaisesta tai kuivahtamaan pääsystä. Myös lehtihome voi alkuun näkyä lehdissä keltaisuutena. Jos keltaisuutta näkyy, kannattaa suunnata katse lehtien alapinnoille ja lehtihankoihin, näkyykö siellä ylimääräistä elämää? Lehtihometta voit ehkäistä istuttamalla kasvit väljästi niin, että niiden ympärillä pääsee ilma kiertämään ja että kondensoituva vesi pääsee hyvin haihtumaan kasvin lehdiltä. Lehtihome ei talvehdi Suomessa vaan leviää maahamme aina eteläisten ilmavirtausten mukana. On vuosia, jolloin sitä on paljon ja toisina vuosina sitä on vain vähän. Täysin sen esiintymistä ei voida välttää. Lehtihomeen tunnistat myös siitä, että lehtien alapintaan kehittyy tummia sienirihmastoja, muutoin lehdet kellastuvat ja lehden kasvu pysähtyy. Poista saastuneet lehdet kasvista aina kun niitä havaitset.

Typpeä voi olla kasvualustassa myös liikaa. Mikäli kasvin väri on voimakkaan tumman vihreä ja kasvi kasvattaa hirvittävästi vain lehteä eikä kukintoja muodostu, pidä lannoituksessa viikon- kahden tauko. Lannoitustauon pitäisi saada kukkanuput aukeamaan.

Kaikista kasveista ei ole koko kesän kukkijoiksi, vaan niiden kukinta kestää vain muutaman viikon. Siksi monivuotisia perennoja ja pensaita käytetään harvemmin pelkkänä kesäkukkana. Esim. patiohortensiat, joita äitienpäiväksi myydään, kukkivat harvoin Suomen olosuhteissa enää toistamiseen. Näiden hortensioiden lajikkeet ovat sellaisia, jotka tarvitsevat pitkän kesän ja suuren lämpösumman muodostaakseen kukinnon. Itse pensaat saattavat selvitä talven yli kukkapenkkiin istutettunakin, mutta ne kukkivat tämän jälkeen enää harvoin. Myös Suomen pitkä kesäpäivä ja lyhyt pimeän aika öisin saattaa olla yksi syy miksi ne eivät enää kuki. Jotkin kasvit vaativat pimeän yön virittyäkseen kukkaan uudestaan.

Minun pihani.

Omassa pihassani kaipaan jatkuvaa ruukussa olevaa kukintaa vain vähän. Omakotitalopihassa kukintaa on aina jossain nurkassa ja minulle kasveilla on paljon muita kauneusarvoja. Arvostan tuulensuojaa, näkösuojaa, pölysuojaa, lehtimuotoja, lehtivärejä ja tuoksuja yhtä paljon kuin pelkkää kukintaa. Haluan, että pihani tuottaa ruokaa niin minulle kuin eläimille ja eliöille. Tykkään tarkkailla pihan elämää ja kukinta on vain osa sitä. Kuitenkin aion lähteä vielä puutarhamyymäläkäynnille. Kannonnokka kaipaa kukintaa ja toivottavasti siihen löytyisi oikein kirkkaan punainen riippapelargoni.

Puutarhablogi pitää julkaisuissa hieman taukoa juhannuksesta eteenpäin. Paluu on  viimeistään elokuussa, infoan uusista julkaisuista facebookissa. Jatkossakin julkaisupäivä on pyritään pitämään aina torstaina. Nyt toivotan teille oikein hyvää Juhannusta ja nauttikaa kesästä! Terv. Sirkku.

Kesäkukkien aika

Torstai 12.6.2025 - Sirkku

Kesä tuli Pornaisiin.

Yksi varmimmista kesän merkeistä on se, kun ihmiset tulevat puutarhamyymälästä ulos  multasatsin ja kesäkukka-amppeleiden ja värikkäiden kukkavuorien kanssa. Me puutarhahulluthan olemme niitä, joilla on aina liian pienet autot kasvimäärään nähden, vaikka auto olisi automerkin suurin tila-auto isolla tavaratilalla. Isokin tavaratila muuttuu pieneksi jos sinne pitää saada mahtumaan 10 kpl 50 litran multasäkkejä, muutama amppeli, yrttien, kurkkujen ja tomaattien taimet ja kesäkukat. Näiden lisäksi tarvitaan tietysti myös lannoitteita ja kalkkia… vaatii kyllä keskimäärin useamman käyntikerran, että saa kevään ostokset hoidettua!

Puutarhureille viime viikot ovat olleet jo kiireisiä monellakin eri tavalla, mutta viime päivät on istutettu kesäkukkia. Miksi vasta nyt, saattaa moni ihmetellä? Pitkän ajan sääkeskiarvoja kun katsotaan, keskimääräisesti 10.6. mennessä, Etelä-Suomessa on hallayöt ohi ja kesäkukat selviävät yöt ulkona ilman lisäsuojausta. Jos siis et aio suojata kesäkukkia hallaharsoilla, tai nostaa niitä yöksi sisälle, kannattaa kesäkukat istuttaa ulos vasta tuon päivämäärän jälkeen. Mitä pohjoisemmas istutat, sitä myöhäisemmäksi hallayöpäivämäärä menee. Tuo 10.6 siis on Etelä-Suomen päivämäärä.

Kotipihassa ei ole niin tarkkaa jos kesäkukat laitetaan ulos jo aiemmin ja pakkanen pääsee  niitä puraisemaan. Tuolloin kasvit vaihdetaan ja harmitellaan pientä rahanmenoa, mutta menetys ei ole euromääräisesti kovinkaan suuri. Päivämäärällä on väliä heti jos istutat kasveja toisten laskuun. Isoilla toimijoilla, kuten kaupungeilla, kunnilla ja seurakunnilla päivämäärästä pyritään pitämään melko tarkasti kiinni ja kasvit tilataan mahdollisimman lähelle tuota päivämäärää. Siellä taimia istutetaan satoja ja niiden arvo kohoaa jo vähintään useisiin satasiin, usein puhutaan jopa tuhansista euroista. Tuolloin riskiä paleltumisesta ei halua kasveista vastuussa oleva ottaa. Olen itsekin ollut töissä sekä niin seurakunnalla kuin kunnallakin ja olen päässyt keskustelemaan monen asiakkaan kanssa, joka on ihmetellyt miksi hautojen kesäkukkia ei ole laitettu kuntoon äitienpäiväksi tai miksi kunta istuttaa paraatipaikalle ensin orvokin ja vasta sitten myöhemmin oikeat kesäkukat.

Suurin syy siihen miksi hautojen istutukset tehdään vasta kesäkuussa, on tuo hallaöiden mahdollisuus ja kesäkukkia halutaan suojella kylmiltä öiltä. Lisäksi keväisin luonnossa ei välttämättä ole vielä kovin paljon esim. jäniksille syötävää ja tuolloin kesäkukat maistuvat heille muun vihreän puutteessa. Kolmantena syynä on se, että monesti toukokuussa hautapaikoille saatetaan joutua tekemään myös peruskunnostustöitä, kuten esim. kiven suoristamista, jos routa on päässyt sitä liikuttelemaan. Tuolloin kesäkukat saattaisivat kärsiä kunnostustöistä. Hautausmailla orvokki-, ja sipulikukkaistutuksiakin toki on, mutta ne ovat yleensä keskitetty muistomerkkien ja oleskelutilojen yhteyteen. Orvokkeja ei seurakunnan ylläpitämille hoitohaudoille yleensä laiteta, koska ne nostavat haudan hoidon hintaa liikaa. Puutarhamyymäläkäynneillä olen kuitenkin orvokkeja monelle suositellut kevään kukkijaksi haudalle. Orvokki on vähään veteen tyytyväinen, kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kestää muutaman pakkasasteen ja kasvun ränsistyessä sen voi vaihtaa koko kesän kukkivaan kesäkukkaan. Orvokkikin kyllä kukkii tarvittaessa koko kesän, mutta silloin sitä täytyy muistaa nyppiä ja lannoittaa koko kesän ajan, tai se täytyy leikata n. puolivälistä kasvua kesäkuun alkupuolella, jolloin kukintaan tulee muutaman viikon tauko. Tämän tauon vuoksi orvokki yleensä julkisista istutuksista poistetaan kesäkuun alkupuolella. Julkisissa istutuksissa kesäkukkien on kukittava koko kesän ajan.

Kuntien ja kaupunkien julkiset istutukset taasen vaihtelevat sen mukaan mihin kohtaan  istutukset ovat tulossa. Ns. paraatipaikat eli esim. kunnan-/kaupungintalon ympärystät, monumentit, patsaiden ympärystät, nähtävyydet ja tärkeät puistoalueet ovat niitä missä kesäkukkaistutuksia on. Myös katualueille missä ihmiset kaikkein eniten liikkuvat, tuodaan istutuksia pehmentämään rakennettua ympäristöä ja ilahduttamaan ihmisiä. Myös pölyttäjät ja lähiluonto kaupunkialueella kaipaavat ja hyötyvät näistä pienistä kukkaistutuksista. Istutuksista kaikkein tärkeimmät ovat niitä mihin saatetaan istuttaa ensin orvokit ja sipulikukat ja myöhemmin koko kesän kukkivat kesäkukat. Pornaisten kunnassa olemme päätyneet siihen, että kirjaston edustalle ja kunnantalon ympäristöön istutetaan sekä orvokit, kesäkukat, että talvi-istutukset, koska se on kunnan keskeisin paikka, jossa kaikki kuntalaiset liikkuvat jossain vaiheessa vuotta.

Olen saanut istuttaa ja hoitaa näitä Pornaisten kunnassa jo usean vuoden ajan ja aina se vähän jännittää miten kesäkukat tänä vuonna onnistuvat ja olenko osannut miettiä suurinta osaa miellyttävät kasvivalinnat ja värit. Kaikkiahan ei voi aina miellyttää, mutta positiivista palautetta on tullut todella paljon vuosien varrella. On tullut myös kasviehdotuksia, jotka on laitettu mieleen talteen ja varmasti otetaan myös käyttöön, jos sopivat ympäryskasvit ja lajikkeet löytyvät. Paljon on tullut myös uusia tuttavia, jotka tervehtivät ”puutarhurileidiä” aina töiden lomassa. Saan jutella kuntalaisten kanssa kukkia hoitaessani, säännöllisesti tuosta ohi lenkkeilevät kun tietävät minun työaikatauluni näiden kesäkukkien kanssa. Jos olenkin syystä tai toisesta mennyt ”väärään aikaan” saan seuraavalla viikolla vastailla ihmettelyyn siitä missä edellisellä viikolla olen luuhannut ja olenko ollut lomalla.

Viime viikon perjantaina istutin Pornaisten kesäkukat kesälle 2025. Viime kesänä kasvatetut  heinät kasvoivat vanhoista puuruukuista läpi ja ne hajosivat pieneksi silpuksi. Puuruukkuja oli jo korjattu moneen kertaan ja ne olivat ns. jatkoajalla. Nyt ne hajosivat niin totaalisesti, ettei niitä enää voinut korjata ja alkoi uusien ruukkujen etsintä. Koko kesän 2024 olin ihaillut Kellokoskella, Tuusulassa ja Jokelassa liikkuessani Tuusulan kunnan ihania ja värikkäitä istutusruukkuja ja miettinyt mielessäni, että voi kun saisimme Pornaisiinkin yhtä upeat ja värikylläiset istutusruukut. Syksyllä puuruukkujen hajotessa, otin yhteyttä Tuusulan puutarhuriin ja kyselin ruukuista tarkemmin. Selvisi, että ruukkuja toi maahan suuri puutarhatukku Schetelig. Ruukku on Extravase traffic red ja sitä tilattiin kahdessa eri koossa. Ruukut ovat nyt olleet esillä viikon ajan ja palautteen määrästä päätellen minun lisäkseni niistä ovat tykänneet suurin osa ohikulkijoista. Ruukuissa oli sekin hyvä puoli, että pitkäikäisistä ruukuista, nämä olivat edullisimmat. Näin näyttävissä ruukuissa kasvitkin saavat halutun tunnelman mukaan olla joko näyttäviä ja värikkäitä, tai sitten kasvit voivat olla rauhoittavia. Viime vuonna istutuksissa oli heiniä rauhoittavana elementtinä. Tänä vuonna ei menty sinne suuntaan vaan tausta-ajatuksena oli ennemminkin: Väriä elämään! Nyt enää odotetaan että kasvit pääset kunnolla kasvuun ja kasvavat täyteen mittaansa.

Valitut kasvit:

Aurinkoisen paikan istutukset: 

-          Canna x hybrida ´sun rosita´ punalehtinen kanna, oranssi kukinto.

-          Emilia coccinea ´irish poet´ Emilia, oranssi kukinto.

-          Pelargonium peltatum temprano maxime, riippapelargoni punainen.

-          Cosmos bipinnatus punakosmoskukka, monivärinen.

-          Dichondra argentea ´silver falls´ hopeaputous/ hopeavitja.

Varjon istutus:

-          Fuchsia balcony queen verenpisara.

-          Begonia eliator- ryhmä pauliinabegonia/ ruusubegonia, valkoinen.

-          Hopeaputous.

Amppeleihin:

-          Pelargonium peltatum corriente amethyst riippapelargoni violetinpunainen.

-          Scaevola aemula indico touch, siniviuhka.

-          Hopeaputous.

Kausi 2025 on nyt käynnissä.

Torstai 5.6.2025 - Sirkku

Kausi 2025 alkoi täysillä.

Kesäkuun ja kauden 2025 viheralueiden hoitotyöt ovat alkaneet ja puutarhuria viedään nyt  sen verran ”tukka putkella”, että ehdin kirjoittamaan blogiani vähän harvemmin. Nyt on kuitenkin sadeaamupäivä, ja käytän heti tilaisuuden hyväkseni ja istun hetken aikaa kotitoimistossani tietokoneen äärellä. Leijonanosa tästäkin aamupäivästä meni kaikkien tylsien asioiden kuten kirjanpidon ja laskutuksen tekoon, mutta vihdoin on hetki aikaa miettiä mitä kaikkea toukokuussa ehdittiinkään tehdä.

Toukokuuhun mahtui kolme piharakentamista kahden ja puolen viikon sisälle. Osa vähän pienempiä projekteja ja sitten yksi vähän isompi. Ihanaa tässä työssä on se, että saa nähdä asiakkaan riemun kun suunniteltu muutos onnistuu. Kahdessa kohteista en suinkaan ollut töissä yksin. Ensimmäisessä kohteessa Eliittipihat oy oli rakentamassa raskaita rakenteita ja tekemässä maatyöt ja jälkimmäisessä kohteessa Matti Niinikoski tiimeineen teki kaivuut, mullan levitykset ja puutyöt. Kiitos kaikille osapuolille, jälki oli huippua taas kerran ja on ihanaa kun kollegoita, joille voi soittaa kun apua kohteisiin tarvitsee. 

Itse sain keskittyä vain ”siihen mukavaan osaan”, eli piha- ja kasvisuunnitteluun, ja kasvien istutukseen. Kasvit kaikkiin kohteisiin tuli Hankkija Porvoosta. Kiitos myös sinne hyvästä yhteistyöstä. Kasveja tuli useammalta tukulta ja ne olivat hyvälaatuisia ja kovassa kasvussa. Erityisesti mieleen jäi asiakkaalle kuivan ja paahteisen paikan perennaistutukseen tulleet maanpeiteyrttien taimet. Itselle uusia tuttavuuksia olivat sitruunatimjami ja suklaaminttu. Toki timjami (ajuruohot) ja minttu kasvina muutoin ovat tuttuja, mutta nämä lajikkeet olivat nyt minulle uusia. Molemmissa oli aivan huikea tuoksu! 

Toukokuu oli jotenkin siitä outo, että täällä Etelä-Suomessa oli todella pitkään todella kylmiä öitä. Jotenkin tuntui, että siihen normaaliin puutarhurin arkeen päästiin vasta ihan toukokuun loppupuolella, koska esim. nurmikko ei vain kasvanut kylmien öiden vuoksi. Maaperästä routa taasen lähti aikaisin, joka mahdollisti maarakentamisen aloittamisen normaalia aikaisemmin. Siinähän sitten oltiinkin kun pihat oli muutoin rakennettu, mutta siirtonurmea ei vielä saanut mistään. Siirtonurmien toimittajat olivat kyllä valmiita irroittamaan sitä maasta, mutta kuka uskaltaa ostaa ja asentaa nurmea, josta et voi varmuudella sanoa että se on kasvussa ja selvinnyt talvesta?

Moni muukin asia kuin nurmikon leikkuu ja asennus odotti lämpimämpiä kelejä. Kitkemään   kyllä pääsi. Puutarhuriakin jaksaa ihmetyttää miten rikkaruohot kyllä kasvavat, vaikka kaikki muut kasvit jumittavat kasvuaan kylmien öiden vuoksi. Lannoitusta sen sijaan ei kannattanut laittaa, koska kevätlannoksesta on eniten hyötyä silloin, jos se levitetään kevään kovimman kasvun aikaan. Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä hetkeä kun se nurmikko on ensimmäisen kerran yli 10 cm korkuista ja leikataan ensimmäisen kerran. Keskimääräisesti se on ollut Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoilla, nyt mentiin viikolla- kahdella siitä yli. Viimeiset kanankakat olen levittänyt tällä viikolla, eli kesäkuun alussa. Tämä kylmien öiden aiheuttama kasvuunlähtö jumitus tuntui koskevan varsinkin matalajuurisia kasveja, syvempijuurisilla kasveilla rytmi tuntuu olevan toiseen suuntaan vinossa aikaisin sulaneen roudan vuoksi. Kuvasin toukokuun lopussa omasta pihastani köynnöshortensian, joka puskee kukkanuppuja jo näkyville. Sen oikea kukinta-aika on vasta heinä-elokuussa. Saa nähdä miten käy, kukkiiko monivuotiset pensaat ja perennat viime kesän tavoin kuukautta etuajassa?

Töiden lomassa on toisinaan hyvä välillä ottaa pieni hetki alkukesän kukinnasta nauttimiselle. Samalla sitä tulee arvioitua omaa työtänsäkin. Tulppaanit ja muut sipulikukat ovat nyt täydessä loistossaan ja moni aikainen perenna kukkii joko nyt tai kukintaa on saanut ihastella jo toukokuun alussa. Muista sinäkin ottaa kahvi- tai teekuppi käteen ja lähteä kiertämään puutarhaa ihailumielessä. Iloitse kukista ja kuuntele linnunlaulua, vedä syvään henkeä ja anna sykkeen laskea. Sitä vartenhan se puutarha on olemassa. Sen ääreen on muistettava pysähtyä ja siitä on muistettava nauttia. 

Papujen kasvatusta

Torstai 22.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, pavut.

Monesti pihoissa käydessäni tulen miettineeksi, että miksi Suomalaisessa puutarhakulttuurissa elää niin voimakkaasti se perusajatus, että hyötykasvit pitää kasvattaa muusta puutarhakasvillisuudesta erillään? Tämä pohjautuu varmastikin Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun, mutta olisiko tätä syytä jo hieman pehmentää? Ymmärrän toki tuholaisia välttelevän näkökannan. Monesti kauniisti kukkivat perennat saattavat houkutella hyötykasveihin pölyttäjien lisäksi myös tuholaisia, mutta jos sadon määrä ei ole se kaikkein tärkein asia, voisi hyötykasveja sekoittaa enemmän ihan normaaliin perennapenkkiin. Monilla hyötykasveilla on kauniit lehdistöt ja kukat, miksei niitä voisi käyttää enemmän kukkivien kasvien lomassa?

Syy miksi otan tämän asian taas kerran tässä blogikirjoituksessa esiin, on se, että pavut ovat aika näyttävä osa perennapenkkiä. Ne tuovat sinne lehtevyyttä, vihreää ja kolmiulotteisuutta näyttävine tukineen. Kukinnot ovat kauniita, pölyttäjät pitävät niistä, ja ne lannoittavat kasvullaan maaperää ja tuottavat syötävää satoa. Jos siis kukkapenkkiin jää sipulikukan jäljiltä aukko, mitä jos laittaisitkin siihen kasvamaan nopeasti kasvavan, yksivuotisen hyötyköynnöksen, jonka voit joko esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle sipulikukan lakastuttua?

Salkopapu (Phaseolus vulgaris var. vulgaris). 

Salkopapu kasvaa n. 2–3 m korkeaksi lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla. Salkopapu  vaatii kasvaakseen melko paljon lämpöä, joten jos kasvupaikka on kovin viileä ja tuulinen, kannattaa sinne harkita mielummin pensaspapua tai härkäpapua kasvatukseen. Salkopapua voi kasvattaa myös lasitetulla parvekkeella ruukussa.

Kasvatus:

• Lämpimällä kasvupaikalla salkopavun voi kylvää suoraan kasvupaikalleen, kun maaperän lämpötila on noussut +15 asteeseen. Liian kylmässä maaperässä kylvös mädäntyy, joten odottele riittävän kauan ennen kuin kylvät pavut. Kasvuunlähtö on varmempaa jos kylvö tehdään sisällä purkkeihin ja taimet esikasvatetaan ja istutetaan ulos yöhallojen mentyä ohi.
• Liota siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Tämä pehmittää siemenen ulkokuorta ja helpottaa itämistä. Kylvä muutama siemen samaan taimipottiin. Kolmen viikon esikasvatusaika riittää, voit siis hyvin kylvää siemenet esikasvatuksessakin vasta toukokuussa, kun keskimäärin yöhallojen pitäisi olla ohi 10 kesäkuuta mennessä.
• Koska pavut ovat typensitojakasveja, ei kasvatusmulta saa olla liian voimakasta. Liian typpipitoinen multa voi haitata typensitojakasvin nesteenkiertoa, jolloin kasvi voi huonosti. Mullan olisi hyvä olla hiekkapitoista salkopavulle, koska hiekkaa sisältävä kasvualusta on aina juuristoille lämpimämpää.
• Tuennat kannattaa laittaa paikoilleen jo hyvissä ajoin, koska salkopapu kietoutuu tuentaan kiinni napakasti. Kasvi alkaa tekemään satoa sivuversoihin ja yksittäiset palot ovat pitkiä, jopa 30 cm:n pituisia. Papuja löytyy monessa eri värissä, väri määräytyy lajikkeen mukaan. Salkopapuja on vihreitä, violetteja, keltaisia ja monivärisiä. Korjaa satoa sitä mukaa kun papu kasvaa täyteen mittaansa, kuitenkin niin, että siemenet palon sisällä ovat vielä pieniä. Liian kypsäksi kasvaneet palot ovat puisevia. Katkaise salkopavun varsi sen ollessa n.  2 m:n mittainen, tämä saa sivuversot tuottamaan enemmän satoa.

Sadon hyötykäyttö:

Salkopavun palot käytetään kokonaan ruoanvalmistuksessa. Papuja kypsennetään keittämällä tuoreita palkoja n. 5–10 min. Palon on muututtava pehmeäksi keiton aikana. Voit myös kuivata palot ja kypsentää ne kuivattuna. tuolloin keittoaika on pidempi, n. 30–45 min. Papuja voi myös säilöä.

Pensaspavut ( Phaseolus vulgaris).

Pensaspapuja ja niiden alalajikkeita on runsaasti. Löydät kaupasta vahapapuja, taitepapuja, leikkopapuja ja silpo- eli keittopapuja ja kaikki nämä ovat pensaspapuja.

Pensaspavut kasvavat maksimissaan 60 cm:n korkuisiksi.

Vahapavut:

Vahapavuilla on litteät tai pyöreät, keltaiset palot. Näihin siemeniin törmää varmasti  useimmin siemenkaupoilla, koska vahapavut ovat kestävimpiä pensaspapuja.

Taitepavut:

Yleensä vihreäpalkoisia papuja, joiden palot ovat pyöreät ja pitkät. Taitepavuista löytyy myös violetteja tai monivärisiä papuja.

Leikkopavut:

Leikkopapujen palot ovat yleensä vihreitä, litteitä ja leveitä.

Silpo- ja keittopavut:

Silpo- ja keittopavuista käytetään hyödyksi yleensä vain siemenet. Nämä varmasti hyötyvät esikasvatuksesta eniten, koska Suomen lyhyessä kesässä ne eivät välttämättä ehdi tekemään satoaan valmiiksi saakka. Mikäli palko ei ehdi valmistua, voi keskenkasvuisia palkoja syödä. Täältä varmasti yleisimmin tunnettu lajike on mustavalkosiemeninen `Ying Yang`lajike.

Kasvatus:

• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä siemenet taimimultaan tai vähätyppiseen puutarhamultaan suoraan kasvupaikalleen, n. 3–5 cm:n syvyyteen. Kylväessäsi suoraan kasvupaikalle, huolehdi, että kasvualusta on riittävän lämmintä. Kylvöaika on n. kesäkuun alkupuolella. Esikasvatus hyödyttää ja silloin siemenet kylvetään n. toukokuun puolivälissä.
• Koska kasvutapa on pensastava, muista tarkistaa kasvutilatarve kylvöpussista. Eli taimivälin on oltava riittävän suuri, jotta jokaiselle taimelle ja pavulle riittää valoa, vettä ja tilaa. Keskimääräisesti taimiväli on n.  10 cm ja riviväli on n.  25 cm.
• Käytä kasteluun mielummin käteen haalealta tuntuvaa vettä kuin kylmää hanavettä. Pavut pitävät lämpimästä.
• Multaa taimia, eli lisää kasvualustaa juurien päälle taimen tyvelle, taimien ollessa n. 10 cm:n mittaisia. Multaaminen auttaa taimea pysymään pystyssä. Voit myös tarjota taimelle lisätukea laittamalla sen ympärille muovitetun harvan, isosilmäisen ja matalan puutarhaverkon. Laitan verkkokieppi taimen ympärille ja anna taimen kasvattaa vartensa verkosta läpi. Näin taimi tukeutuu verkkoon ja sato pysyy ilmassa, jolloin se pysyy terveempänä.
• Sato valmistuu n. 2 kk:n kuluttua kylvöstä. Palko on korjuukypsä kun palko on pitkä, mutta siemenet ovat vielä pieniä. Korjaa satoa sitä mukaa kun se valmistuu. Satoaika jatkuu syyshalloihin saakka.

Sadon hyötykäyttö:

Pensaspavut käytetään ruoanvalmistuksessa palkoineen kaikkineen. Palot keitetään pehmeiksi, keittoaika tuoreilla paloilla on n. 5–10 min. Kuivattuja papuja keitetään n. 30–45 min. Palkoja voi säilöä pakastamalla.

Härkäpapu (Vicia faba).

Kuuluu papu- nimestään huolimatta virnojen kasvisukuun. Se on yksi vanhimpia viljelyssä  käytettyjä palkokasveja ja nykyäänkin sitä käytetään typensitoja- ja valkuiaiskasvina peltoviljelyssä. Sitä on perinteisesti kasvatettu perunan kanssa sekaviljelynä avomaaviljelyssä. Perinteikkyydestä kertovat myös sen lempinimet: sitä kutsutaan mm. talonpoikaispavuksi.

Peltoviljelyyn härkäpapu tuli, koska se on helppoa kasvattaa, eikä se ole yhtä herkkä kylmälle kuin muut pavut. se kestää jopa muutamia pakkasasteita ja sen siemenet voi, ja kannattaa kylvää ulos jo toukokuussa, heti kun kylvöhommiin vain pääsee. Härkäpavun kasvuaika on melko pitkä ja siksi se kannattaakin kylvää ulos aikaisin.

Kasvatus:

• Voit kasvattaa härkäpapua ruukussa, viljelylaatikossa, perennapenkissä, avomaalla tai pellolla. Kasvatuksessa on kuitenkin huomioitava, että härkäpapu on syväjuurinen ja se vaatii kasvualustatilaltaan syvyyttä.
• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä ne n. 5 cm:n syvyyteen. Sopiva taimiväli on 15–20 cm ja riviväli 40–50 cm.
• Multaa taimet n. 10 cm: n mittaisina.
• Kasvi pysyy yleensä hyvin ns. omilla jaloillaan, eikä kaipaa tukemista.
• Lajikkeita on useita ja maksimissaan härkäpapu voi kasvaa 100 cm:n korkuiseksi.

Sadon hyötykäyttö:

Nuoret palot voi syödä palkoineen. Täysikokoisista paloista käytetään vain palon sisällä olevat vihreät siemenet, eli pavut. Pavut kypsennetään ennen käyttöä. Keitä palkoja miedossa suolavedessä muutaman minuutin ajan ja poista sen jälkeen pavuista ulommainen, läpikuultavaksi muuttunut kalvo. Pavut voi säilöä pakastamalla.

Tuleentuneet, kypsät härkäpavut voidaan kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä niitä on liotettava vähintään 12 tuntia, jonka jälkeen ne huuhdellaan ja keitetään 45–60 min.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus).

Ruusupapu on kaunis, yksivuotinen, nopea- ja reheväkasvuinen hyötyköynnös. Sitä voidaan käyttää niin koriste- kuin hyötykasvinakin ja sitä voidaan kasvattaa ruukuissa, viljelylavoissa ja perennapenkeissä. Kasvin kukinta on tulipunaista, valkoista tai oranssia ja se alkaa heinäkuussa.

Ruusupapu ei ole yhtä kylmänarka kuin salko- ja pensaspavut, mutta sekin kannattaa pihassa sijoittaa lämpimään ja tuulensuojaiseen paikkaan. Köynnöstävänä ja tukeensa kietoutuvana kasvina sen lähettyville kannattaa jo hyvissä ajoin laittaa napakat tuet, johon se saa kiivetä. Ruusupavusta on olemassa paljon erilaisia lajikkeita, suurimpien kasvaessa jopa 4 m:n mittaisiksi, osa lajikkeista jää vain 50 cm:n korkuisiksi.

Kasvatus:  

• Esikasvatusta suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä jos kasvupaikka on lämmin.
• Siemenen kuori on kova ja kuorta voikin pehmentää hankaamalla sitä esim. karkealla keittiösienellä tai jopa hiekkapaperilla ennen liotusta. Näin varmistetaan itämistä.
• Istutusväli vaihtelee lajikkeen koon mukaan. Tarkasta tarkka etäisyys kylvöpussista. Keskimäärin se on kuitenkin 25–50 cm.
• Jos kasvatat ruusupapua ruukussa, kannattaa samaan ruukkuun laittaa 2–3 taimea, jolloin kasvit tukevat toisiaan alkumetreillä.

Sadon hyötykäyttö:

Ruusupavun ohuita ja keskenkasvuisia palkoja, joiden siemenet ovat vielä pieniä, voidaan käyttää hyötykäytössä. Tuolloin palot kypsennetään kokonaisuudessaan. Palkojen kasvettua ja muututtua säikeisiksi, käytetään hyödyksi ainoastaan pavut. Tuleentuneita, kypsiä ruusupapuja voi kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä näitä papuja on liotettava vähintään 12 tuntia. Liotuksen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään n. 1,5 h.

Kesän istutuksien pohdintaa ja tekoa.

Torstai 15.5.2025 - Sirkku

Kesän kukkaistutusten pohdintaa puutarhurin pihaan.

Tämä teksti on kirjoitettu jo ennen äitienpäivää vähän varastoon, se julkaistaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Siksi tekstissä puhutaan äitienpäivän kukkaistutuksista.

Monellahan on se ajatus, että kun on ammatiltaan pihasuunnittelija, viherrakentaja ja  viheralueiden hoitaja ja vielä neuvoo muita pihan ongelmakohtien kanssa, on tuon henkilön oma piha varmasti kukkaa täynnä oleva unelmapiha. Näin on myös meidän pihassamme ihan oikeastikin, ainoa vaan, että se koskee vain sitä pihan osa-aluetta, jota hoitaa anoppini. Hänellä on käsittämätön kyky luoda kauniita istutusalueita. Hänellä on myös jaksamista ja aikaa hoitaa pihaa ja hän viettääkin siellä kesäaikana suurimman osan päivästään, joko kitkien, kastellen tai istuttaen kukkapenkkeihin täydennystä.

Siksi kontrasti meidän puoleiseen pihaan on melko suuri. Meidän kesäpäivässämme aikaa pihan hoitoon on hyvin rajallisesti ja myös jaksaminen on oman ulkona vietetyn työpäivän jäljiltä toisinaan melko vähissä. Meillä siis yritetään satsata helppohoitoisuuteen ja osittain melko luonnontilaiseen piha-alueeseen. Onneksi olemme erähenkisiä ihmisiä muutenkin, meille pihassa tärkeää on tulipaikka, grilli ja luonnon ihmeiden seuranta. Pikkulintuja ja tähtitaivasta onkin tullut pihalla ihailtua jokaisena vuoden aikana.

Kasvihuone purettiin viime kesänä ja vain kohopenkit kasvihuoneesta ja sen vieressä  olevasta hyötymaasta jätettiin jäljelle. Hyötymaalle istutettiin jo viime vuonna tyrnejä,  vadelmia ja yksi metsästä pelastettu herukka. Ennestään siellä kasvoi jo kaksi karviaista, joista tuli viime vuonna ensimmäistä kertaa hyvin satoa. Kasvihuoneen kohopenkkeihin istutin viime vuonna kaksi raparperia. Nyt keväällä olen innoissani käynyt jo moneen kertaan raparperin alkuja tarkkailemassa. Lisäsin kevätlannoituksen ja kastelin ne hyvin. Sieltä ne tulevat ylös ja uskon, että kasvu ryöhähtää käyntiin heti kun vain ilma vähän lämpenisi.

Ystävältä sain useita kukkasiemenpusseja aikaisemmin keväällä ja niitä kylvin tuonne vanhalle hyötymaalle pensaiden väleihin. Tulkoon sinne täksi kesäksi kukkaniitty, jonka suurimpina kasveina ovat auringonkukat. Jos ne siemenet nyt lähtevät itämään sitten joskus kun lämpenee.

Aikanaan kasvihuoneemme ja kasvimaamme yksi hankalimmista ongelmista oli, että ne sijaitsivat aivan liian kaukana vesipisteestä. Tavalliset letkukelan letkut eivät riittäneet ja kastelua varten joutui vetämään paksut ja isot maatilan letkut talolta kasvihuoneelle. Nämä painoivat sen verran, että kasteluun meni aina kohtuuttomasti aikaa ja se oli sen verran vaivalloista, ettei sitä jaksanut montaa kertaa viikossa tehdä. Toki käytössä oli vesisäiliöt ja niihin tihkuletkut, mutta silti kovimpaan sadon valmistumisaikaan kasvit saivat liian vähän vettä. Nyt mietin, että ostan kesäkuun koittaessa pari lavakaulusta, johon laitan kasvusäkit, joihin saan avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia ja nämä lavat tulevat suoraan vesipisteen viereen talomme eteläseinustalle. 

Lähestyvän äitienpäivän vuoksi suuntasin lähellä sijaitsevaan kesäkukka- ja taimimyymälään jo toissa päivänä maanantaina.  Halusin tänä vuonna ilahduttaa äitiäni tuomalla hänelle parvekkeelle suureen ruukkuun tomaatin taimen ja yrttejä ja kukkia, lisäksi amppeliin mansikoita. Näiden lisäksi ostin omaan pihaan helppohoitoisia satokasveja ruukkuihin ja säkkeihin kasvatettavaksi. Tomaatteja ostin omaan pihaan kaksi ja ne tulevat muuttamaan suuriin ruukkuihin terassille. Yhden ison ruukun jo istutin kun löysin Bergströmin Puutarhalta Paippisista niin mielenkiintoisen yrtin taimia. Mukaani lähti sieltä oliiviyrtti, josta en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin. Ostin näitä kaksi, joista toisen istutin äidilleni. Hänelle oliiviyrtin lisäksi istutin laventelin ja sen tomaatin ja sitten vielä yllätyssiemenen, joka lähtee kasvuun sitten ilmojen lämmettyä. Näiden lisäksi kotoa löytyi jo pari persiljan taimea ja basilikaa, nämä pääsivät omaan istutukseeni. Ostin lisäksi avomaankurkun taimet, joista ikävä kyllä yksi meni automatkalla poikki. Nyt niitä jäi kolme, mutta eiköhän ne riitä. Kotona kylvin purkkeihin vielä kesäkurpitsan, jotka toivottavasti lähtevät kasvuun, vaikka siemenet olivatkin hieman vanhoja. Ne on kuitenkin säilytetty oikein. Lisäksi hankin kotiinkin pari amppelimansikan taimea, jotka istuttelin uuteen amppeliin samalla kuin tein äitienpäiväistutuksen äidilleni. Omat istutukseni odottelevat lämpimiä kelejä nyt valoisassa tuulikaapissa, vähän kyllä mietityttää miten kurkun taimet ja basilika siellä pärjäävät kun yöllä on meillä menty vielä pakkaselle ja tuulikaapissa ei ole lämmitystä. Viileää, valoa ja vettä kuitenkin riittää, jospa se riittäisi?

Sen verran se oliiviyrtti jäi kiinnostelemaan, että piti etsiä siitä tarkempaa tietoa. Tässä sitä myös teille: 

Oliiviyrtti (viherhopeayrtti). 

• Oliiviyrtti on vanhojen luostarien kasvi, jonka ulkomuoto on havumainen ja nuorena se minusta muistuttaa jotakin sammalta.
• Kasvia hipeltäessä (joka ammattipuutarhurin mielestä on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos on havu tai tässä tapauksessa havun tapainen kasvi kyseessä), se tuoksuu. Tuoksu on kasvikuvauksen mukaan oliivimainen ja pihkainen. Minun nenääni se tuoksui lihakeitolta ja jopa salmiakkiselta. Tuoksu oli kuitenkin miellyttävä eikä se levittäytynyt kauas, vaikka kasvi onkin nyt suljetussa pienessä tilassa tuulikaapissa.
• Kasvi maistuu havupuiselta ja oliiviselta. Maku voimistuu lämmitettäessä.
• Viihtyy hiekansekaisessa, jopa köyhähkössä maassa ja sietää pientä kuivahtamista. Ei pidä liiallisesta märkyydestä juuristoalueellaan. Kannattaa istuttaa aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle.
• Kasvi kasvaa pieneksi pensaaksi ja saattaa talvehtia leutoina talvina lämpimällä kasvupaikalla.
• Käytetään mm. tomaatin kanssa esim. leivän päällä, salaateissa ja vaikkapa pastakastikkeissa tai pizzan päällä. Hyviä käyttökohteita ovat myös marinadit ja grilliruoat. Sitä on käytetty myös likööreissä ja kosmetiikassa.

Yksivuotiset satoköynnökset, Kurkku cucumis

Torstai 8.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, cucumis, kurkku.

Meidän perheessämme loppukesän voileipien päälle kuuluvat kuvassa olevien yrttien lisäksi  niin avomaankurkut kuin pienet kesäkurpitsatkin. Pitkään kasvatin näitä myös itse, mutta viime vuosina olemme käyneet anopin kesäkurkkumaalla (luvan kanssa) hakemassa maistiaisia. Oma kasvatus jäi tomaattien jalkoihin, meidän pihassamme kun tuulee aina, oli kurkut pakko saada kasvihuoneeseen ja se pirulainen kun vei kuuden neliön kasvihuoneesta aivan liikaa tilaa! No nyt koko kasvihuonetta ei enää ole ja pohdinnassa on, että laittaisinko tänne yläpihalle pari kasvilavaa, johon tulisi kasvusäkin ja niihin saisi kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia kasvamaan.

Kaikki nämä vuodet olen ollut siinä käsityksessä, että kurkku on kotoisin viidakosta. Tämä tieto on minulle joskus puutarhakouluaikana jäänyt mieleen. Nähtävästi kuitenkin olen ollut väärässä. Kurkku on kotoisin Aasiasta, todennäköisesti Himalajan vuoristosta. Villinä kurkkua kasvaa myös Intian eteläosissa. Villikurkku on harvinainen kasvi tuollapäin. Luulen, että tästä tiedosta on tuo minunkin väärinkäsitykseni lähtöisin.

Kurkulla on valtavasti lajikevaihtoehtoja. Lajikkeet eroavat toisistaan monella eri tavoin: on pitkää tai miniä ja kaikkea siltä väliltä. Kurkku voi kasvaa kierteelle, olla kaartuva, pallomainen tai suora. Sen pinta voi olla piikikäs tai sileähkö. Sillä on myös erilaisia värivaihtoehtoja, vaikka toki vihreä on se kaikkein yleisin. Sadon runsaudessa ja valmistumisajassa ja kasvin taudinkestossa on myös eroja. Se mikä kaikkia lajikkeita yhdistää on, että kaikki kurkun lajikkeet pitävät riittävästä veden, ravinteiden ja lämmön saannista.

Mihin kurkkumaa kannattaa perustaa?

Kurkku pitää, lajikkeesta riippuen, kasvaessaan lämpimästä, lähes trooppisesta kasvupaikasta. Kasvihuonekurkku viihtyy mielellään kesällä jopa + 26 asteen lämmössä, avomaan kurkulle riittää vähemmän + 20 astetta ja siitä ylöspäin.

Kurkku kasvaa köynnöstäen ja koska köynnökseen tulee painava sato ja isot lehdet päälle, ei kurkkua kannata laittaa tuuliseen paikkaan, jottei se ratkea tuulessa. Liika tuuli myös viilentää kasvin kasvuympäristöä ja saa sen haihduttamaan paljon runsaammin kuin olisi tarvis. Tämä taas lisää kastelun ja lannoituksen tarvetta. Istuta kurkku siis sopivasti tuulensuojaiseen ja lämpimään kasvupaikkaan.

Millainen maaperä kurkulle sopii?

Kurkku viihtyy syvämultaisessa, kalkitussa ja keski-/voimakasravinteisessa maaperässä. Ph:n tulisi olla 6–7.  Ravinteiden kanssa olisi hyvä huomioida se, että niitä tulisi olla tasaisesti veden lisäksi saatavissa. Muutoin kurkuista tulee kitkeriä. Keskimääräisesti typpilannosta (kevätlannosta) annetaan heinäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen siirrytään fosfori- kalium lannoitteisiin, eli syyslannokseen. Liian suuri typpimäärä saa kasvin keskittymään vain vihreän tekoon, jolloin se tavallaan unohtaa tehdä itse sadon. Tasaisesti saatavissa olevat ravinteet ja riittävä valon saanti auttavat myös pitämään kurkun lehtihankavälin riittävän lyhyenä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, koska kurkku tekee sadon aina lehtihankavälikerroksiin. Mitä enemmän on lehtihankavälejä, sitä enemmän tulee satoa.

Kurkun kasvatus, hoito ja sadonkorjuu.

Kurkku ei tarvitse pitkää esikasvatusta ja tarvittaessa se voidaan kylvää myös suoraan  kasvupaikalle huhti- toukokuussa. Yleensä avomaankurkun taimia esikasvatetaan 2–4 viikkoa, kasvihuonekurkun taimia lajikkeesta riippuen jopa 6 viikkoa, ennen taimien istutusta lopulliselle kasvupaikalleen. Tuolloin maaperän lämpötilan on oltava vähintään +15 astetta.

Kurkun siemenet ovat suurehkoja ja melko kovakuorisia ja itämistä voidaankin edistää liottamalla siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Suuria siemeniä laitetaan yleensä 1/ taimipotti, kylvö tehdään vähätyppiseen ja kostutettuun taimimultaan ja kylvös peitetään muovikelmulla, jossa on muutama pieni reikä. Kylvösyvyys on n. 2–3 cm. Esikasvatettavat taimet kannattaa pitää huoneenlämmössä, mutta sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien auettua, purkit kannattaa siirtää hieman viileämpään tilaan, jotta taimi karaistuu ulkoilmaa varten. Lannoitekastelu aloitetaan sirkkalehtien tullessa näkyviin aluksi mietona, lisäten väkevyyttä pikkuhiljaa. Lopulliselle kasvupaikalleen istutettaessa lehtien värin pitäisi olla tumman vihreä. Istuta esikasvatetut taimet tuolloin hieman syvempään kuin ne purkissa ovat kasvaneet, taimiväli saa olla 30–50 cm ja riviväli vähintään 1 m. Mikäli istutat kurkun isoon ruukkuun tai amppeliin, tulee yhteen suureen ruukkuun vain yksi taimi. 

Avomaalla kasvaessaan kurkku vaatii suojakseen harsot tai pikemminkin harsotunnelit, jotka voidaan avata kuumana alkukesän päivänä päistään ja päästää pölyttäjät kukkien kimppuun. Harsot on kuitenkin muistettava sulkea yön ajaksi. Mikäli et käytä harsotunneleita, muista huolehtia, että harsot eivät ole kiinni avomaankurkun lehdissä, ettei lehdet homehdu. 

Kurkku vaatii paljon vettä ja sitä onkin varauduttava kastelemaan paljon, kuumalla säällä jopa päivittäin. Kastelu-urakkaa helpottaa tihkukastelu tai hyvin sijoitettu ruukkukastelija ja vesisäiliö. Kurkku pitää mielummin auringossa lämmenneestä, seisoneesta vedestä. 

Nykyiset uudet kurkkulajikkeet ovat partenokarppisia, eli niiden hedelmä muodostuu ilman pölytystä ja yhdestäkin taimesta saattaa saada riittävän runsaan sadon. Kaikki kasvit kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä ja hyönteispölytyksestä, niin myös kurkku. Mikäli sinun pihassasi ei tunnu avomaankurkulla pyörivän pölyttäjiä, voit varmistaa pölytyksen keräämällä hedekukat ja pyörittämällä niitä emikukissa. Hedekukat tunnistat siitä, että niiden päässä ei ole kurkun alkua näkyvissä.

Kasvihuonekurkusta poistetaan lehtiä valmistuvan sadon ympäriltä. Tämä antaa ilmaa ja valoa valmistuvalle sadolle ja pitää huolta siitä, että kasvi keskittyy sadon kasvattamiseen. Kerää kypsät kurkut siinä vaiheessa kun kurkku on hieman pullistunut, väriltään tumman vihreä ja pinnaltaan vielä rosoinen. Kurkkua ei kannata päästää liian suureksi, silloin sen maku on muuttunut puisevaksi. Kurkku voidaan latvoa viimeistään silloin kun köynnös on kasvanut 7 m:n mittaiseksi, avomaan kurkkua voidaan latvoa jo aiemmin, mikäli kasvin ympäristön hoito on kovin hankalaa. Latvomista voi aikaistaa, jos taimiin ei kehity sivuversoja. Latvo sivuversot, kun hedelmät ovat kehittyneet lehtihankoihin. 

Sadonkorjuu alkaa heinäkuun loppupuolella ja satoa valmistuu aina syyskuulle saakka. Kurkkuja kerätään kovimpaan satoaikaan päivittäin tai vähintäänkin 2–3 päivän välein. 

Herkullisia kurkkulajikkeita: 

Avomaalle, pienihedelmäisiä kurkkuja:

• New pioneer F1, aikainen lajike, joka tekee runsaan sadon. Voidaan korjata n. 5 cm:n kokoisia kurkkuja.
• Rhensk Druv, satoisa pikkukurkku.
• Amppelikurkku hopeline, Aasialaistyyppinen minikurkku.
• Bruno F1, aikainen ja itsepölyttyvä avomaankurkkulajike.
• Conny F1, Itsepölyttyvä avomaankurkku, joka on erittäin vastustuskykyinen lajike. Sopii säilöntään.
• Burpless tasty, Runsassatoinen avomaankurkku, joka tekee pidempiä hedelmiä.
• Diamant F1, Lajike, joka tekee tummanvihreitä ja kyhmyisiä avomaankurkkuja.
• Gele tros avomaankurkun kypsä kurkku on väriltään kullankeltainen.
• Market more, on kulttuuriperintölajike ja harrastajien pitkäkestoinen suosikki.
• Vorgebirgstrauben, on aikainen lajike, jonka sato sopii hyvin säilöntään.
• Sitruunakurkku Lemon. Pyöreä kurkku, joka tuottaa runsaasti hedelmää. Korjaa kurkut keltaisina.

Kasvihuoneeseen:

• Baby F1, on herkullinen minikurkku, jota voi kasvattaa ruukussa.
• Bella F1, Runsassatoinen, sato pitkää ja ohutkuorista.
• Delistar F1, rapea, ohutkuorinen ja runsassatoinen kurkku.
• Futura F1, rapea ja runsassatoinen kurkku.
• Kiinalainen käärme, avomaankurkku, joka menestyy Suomessa varmimmin kasvihuoneessa. Tekee käärmemäisiä, jopa 50 cm:n mittaisia hedelmiä, jotka ovat vähäsiemenisiä ja hyvänmakuisia.
• Lousia F1, sopii hyvin myös harrastekasvihuoneeseen kasvatettavaksi. Hyvä härmänkestävyys.
• Piccolino F1, herkullinen minikurkku, joka tuottaa runsaasti rapeita, ohutkuorisia ja pieniä kurkkuja. 

Kurkkuja muistuttavia lajikkeita:

• Kurkkumeloni Armenische carosello barese. Jopa 70 cm:n mittaisia, rapeita ja mehukkaita hedelmiä, jotka kuuluvat meloneihin. Aikaisin talteen kerättynä maistuvat kurkulta, myöhemmin maku muistuttaa melonia. Kasvatetaan kasvihuoneessa.
• Meksikolainen minikurkku. Kurkkua muistuttava eksoottinen vihannes, jonka köynnös kasvaa yli 3 m:n mittaiseksi.
• Pesusienikurkku. Kuitumainen sisus, joka keräämisen jälkeen kuivataan ja kuoritaan. Kuivattua sisusta voi käyttää pesusienenä.

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille! 

Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen. Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

• Menestymisvyöhykkeet I-IV.
• Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
• Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). 

• Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
• Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
• Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
• Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
• Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

Jalokärhö Lanuginosa. 

• Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
• Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
• Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

Jalokärhö Patens.

• Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta  alkaa keskimäärin juhannuksena.
• Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
• Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
• Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

• Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
• Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
• Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
• Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
• Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
• Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
• Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
• Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
• Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
• Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Ihanat kärhöt osa 2

Perjantai 11.4.2025 - Sirkku

Ihanat kärhöt, osa 2.

Aikainen kevät ja lämpimän sään tuomat aikataulupaineet ovat pitäneet puutarhurin tiiviisti ulkotöissä ja puunleikkauksissa kiinni. Tältä päivältä kuitenkin peruuntui työturvallisuuskorttikoulutus, joten vihdoin on hetki aikaa keskittyä tälle ”blogiharrastukselle” ja kirjoittaa hetki kärhöistä. Viime tekstissä käytiin läpi alppikärhöt ja tarha-alppikärhöt, tänään aiheena ovat kello- ja tiukukärhöt, sekä keltakärhöt ja lumikärhöt.

Kello- ja tiukukärhöt kuuluvat Viorna-sukuun ja ne ovat yleensä matalakasvuisia ja helppohoitoisia kärhölajikkeita, joilla on pienet, tiukumaiset kukinnot. Kukinta-aika niillä on loppukesästä, kukinta voi kestää heinäkuulta jopa lokakuulle. Kellokärhöt ovat perennamaisia ja niiden juuristo ei ole kovin herkkä pakkaselle, ne voikin istuttaa samaan syvyyteen, missä ne ovat taimipurkissa kasvaneet. Tiukukärhön juuristo ei kestä hyvin routaantuvaa maata ja sen juuriston ympärille kannattaakin laittaa hiekkapitoisempaa (=lämpimämpää) multaa ja taimi kannattaa istuttaa vähintään n.  15 cm:n syvyyteen, jolla varmistetaan juuriston pärjääminen paremmin myös niinä kylminä ja lumettomina talvina.

Molemmat lajikkeet leikataan syksyisin yleensä alas, eli n. 10–15 cm:n tapille, koska nämä kasvit kukkivat saman vuoden versoilla. Tällä myös vähennetään pakkasvaurioita, mitä lumen päälle jääviin oksan osiin herkästi tulee. Kuihtuneita versoja voi poistaa myös aikaisin keväällä, kunhan huolehtii, ettei tule vahingossa leikanneeksi myös uutta kasvua pois.

Clematis integrifolia kellokärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VIII.
• Koko: 1 m x 1 m.
• A-PV kasvupaikka.
• Tuore ja keskiravinteinen maaperä.
• Ruohovartinen kasvi, eli perenna.
• Kukkii pitkään ja sitä on jalostettu ja risteytetty paljon. Jotkin risteytyksistä ovat korkeampia lajikkeita, jotka kasvavat jopa 2 m:n korkeuteen saakka. Kukintojen väri vaihtelee risteytyksen ja lajikkeen mukaan. Peruslajike on liilansininen, jossa keskustassa kerman värisiä heteitä.
• Lehdet ovat soikeat ja ehytlaitaiset ja muistuttavat kevätkaihonkukan lehtiä.

Clematis x diversifolia tiukukärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Koko: 1,5–2,5 m x 1 m.
• A-PV kasvupaikka.
• Tuore ja voimakasravinteinen maaperä.
• Tiukukärhö on kellokärhön ja viinikärhön risteymä. Diversifolia- lajikeryhmään kuuluvat myös isokukkaisten jalokärhöjen risteymät kuten ”Aljonuska”, joka kukkii roosana, vaaleansinikukintaiset ”Arabella” ja ”Juuli”, ”Durantii” lajikkeella on isot ja siniset kukinnot. Arabellan kukintoa voisi kuvata vähän kuin isoksi sinivuokon kukinnoksi. Pienet ja siniset kukinnot ovat niin ”Eriostemonilla” kuin ”Hendersoniilla”. ”Hakuree” lajike menestyy vyöhykkeille IV saakka ja sen kukinnot ovat kellomaiset ja kukintojen väri vaihtelee laventelista valkoiseen.

Keltakärhöt.

Halutessasi pihaan aurinkoisen väriläiskän kannattaa köynnöksistä harkita keltäkärhön hankkimista. Keltakärhöt kuuluvat Meclatis-sektioon ja ne menestyvät aina Oulun korkeudelle saakka. Keltakärhöt kukkivat keskikesästä syksyyn ja menestyvät aurinkoisilla ja jopa kuivilla paikoilla. Näitä voi siis istuttaa esim. etelään viettävään kalliorinteeseen vaikkapa maanpeittokasviksi, kunhan multatila on vain riittävän suuri ja oikeanlainen. kukat ovat pienehköjä, mutta niitä on yhdessä kasvissa paljon ja se kestää niin pitkään, kunnes kylmät ilmat tulevat. Keltakärhöt ovat voimakaskasvuisia ja ne viihtyvät lämpimillä kasvupaikoilla, läpäisevässä ja tuoreen hiekkapitoisessa kasvualustassa, jossa on huolehdittu ravinteiden riittävästä saatavuudesta esim. lisäämällä säännöllisesti kasvualustan sekaan eloperäistä ainesta. Keltakärhöt ovat ohutjuurisia ja ne istutetaan edelliseen kasvusyvyyteensä. Vanhat versot leikataan tarvittaessa alas kevättalvella, tuolloin kasvi kasvattaa uudet oksat juuristostaan. Leikatut versot poistetaan mullan pinnan tasalta. Vanhaa kasvustoa voi halutessaan jättää ns. kasvituiksi uusille versoille.

Clematis tangutica kiinankeltakärhö. 

• I-V, 3–5 x 2 m, A-PV, Kuiva-tuore kasvupaikka, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen ja humuspitoinen maaperä.
• Kukkii runsaimmin Etelä-Suomessa kesä-heinäkuussa, mutta pienen tauon jälkeen kukinta jatkuu vaimeampana aina syksyyn saakka.
• Kukinnon väri voi vaihdella oranssista keltaiseen.
• Kasvia tarvitsee kuivillakin paikoilla kastella vain erittäin pitkinä poutajaksoina. Tältä osin se on siis helppohoitoinen.
• Lähtee keväisin hitaasti kasvuun, joten ei kannata säikähtää, jos uusia oksia ei näy heti toukokuun alussa.

Clematis tangutica-ryhmä tarhakeltakärhöt.

• Keltakukkaisten kärhöjen risteymiä, joilla on isot kukinnot, kutsutaan tarhakeltäkärhöiksi. Niitä viljellään enemmän, koska niiden kukinnot ovat suurempia ja kukkimisaika on pidempi.
• ”Aureolinilla” on tummankeltaiset kukinnot, ”Helioksella” taas suuret kukinnot. Yleisimpiä ja helpommin saatavilla olevia lajikkeita ovat varmasti ”Golden tiara” (”Kugotia”?), jonka kukinnot ovat vaaleankeltaiset ja nuokkuvat, sekä ”Golden harvest”. ”Bill MacKenziellä” on kirkkaankeltaiset kukinnot, joiden kehälehdet kääntyvät voimakkaasti sivulle, jolloin tummat heteet on helppo erottaa. ”My Angel” lajikkeen kukintojen verholehtien ulkopuoli ja heteet ovat punertavia ja verholehtien sisus on vaalenkeltainen.

Lumikärhöt.

Lumikärhöt kuuluvat Flammula- sektioon. Lumikärhöt ovat kestäviä köynnöksiä, jotka kukkivat runsaasti, usein pienillä kukilla ja niitä voi istuttaa aurinkoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille. Kukinta ajoittuu keskikesään. Nämä köynnökset ovat yhtä terveitä kuin alppikärhöt, mutta alppikärhöihin verrattuna ne kukkivat n. kuukautta myöhemmin. Pidentääksesi kärhöistutuksesi kukinta-aikaa, kannattaakin harkita molempien taimien istuttamista niin, että oksistot saavat mennä lomittain. Tällöin kukintaa on aina toukokuusta keskikesään ja hyvinä kesinä vielä toiset kukinnat elokuulla. Lumikärhöt istutetaan perennojen tapaan samaan syvyyteen kuin ne taimipurkissa ovat olleet. Talven jälkeen kasvustosta poistetaan paleltuneet osat. Lumikärhöt menestyvät Etelä-Suomessa myös köynnöstuissa, pohjoisempana tai etelän kymillä kasvupaikoilla, ne voi istuttaa maanpeitekasveiksi, jolloin ne saavat lumesta suojaa. Lumettomina talvina, kovalla ja pitkällä pakkasjaksolla, juuristoa ja oksistoa voi suojata paksun ruukkusorakerroksen, havujen ja pakkaspeiton avulla. 

Clematis ”Paul Farges” (Summer snow) lumikärhö.

• I-IV, 3–7 m x 2 m, A-PV, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen kasvualusta.
• Kiinanlumikärhön ja saksankärhön risteymä.
• Kukkii runsaasti juhannuksesta lokakuulle.

 Clematis mandshurica mantsuriankärhö 

• I-VI, 1–3 m x 1 m, A-PV, kuiva, tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Mantsuriankärhö tekee paljon pieniä, tähtimäisiä, valkoisia kukkia ja se on menestynyt maanpeitekasvina kalliosella kasvupaikalla jopa Tornion korkeudella.
• Lajike viihtyy myös kuivassa maaperässä, joten sen voi istuttaa myös etelärinteisiin.

Taustatietojen lähteenä on käytetty Viheraueiden puut ja pensaat kirjaa, 6. painos, kirjoittanut Ella Räty ja julkaissut Taimistoviljelijät ry. Lisäksi lajiketietoa on haettu www.hankkija.fi kasvikorteista.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.