Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen. Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

• Menestymisvyöhykkeet I-IV.
• Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
• Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). 

• Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
• Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
• Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
• Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
• Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

Jalokärhö Lanuginosa. 

• Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
• Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
• Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

Jalokärhö Patens.

• Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta  alkaa keskimäärin juhannuksena.
• Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
• Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
• Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

• Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
• Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
• Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
• Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
• Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
• Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
• Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
• Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
• Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
• Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti  esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. 

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

• Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhyke I-V(VI).
• Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
• Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

• Menestymisvyöhykkeet I-III.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
• Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
• Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
• Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
• Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
• Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
• Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
• Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
• Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
• Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
• Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
• Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
• Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
• Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
• Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
• Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
• Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
• Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
• Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
• Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

• Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana   monivuotisena kasvina ruukussa.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
• Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
• Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
• Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
• Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
• Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
• Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
• Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
• Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
• Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
• Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
• Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
• Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
• Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
• Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.

Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaan tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

• Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
• Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
• Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
• Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
• Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
• Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
• Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.

Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
• Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
• Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

• Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
• Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
• Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
• Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
• Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
• Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli  sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään  tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus  vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi  yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

• Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
• Chantillyn linnan puisto.
• Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
• Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
• Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
• Castresin piispanistuimen puisto.
• El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

• Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla  ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
• Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
• Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
• Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
• Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
• Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
• Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
• Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
• Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
• Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Puutarhan teemat, itämaista mystiikkaa.

Torstai 2.3.2023 - Sirkku

Puutarhan suunnittelua itämaiseen tapaan. 

Itämainen puutarhasuuntaus ja sen mukaan suunniteltava ja rakennettava piha on maailma, jossa tulet törmäämään vanhoihin, vakaisiin perinteisiin ja uskomuksiin, feng shuihin, kasvien avulla parantamiseen, onnen toivottamiseen puutarhan omistajille ja yhdessä luonnon kanssa harmoniassa elämiseen. Kuuluisin itämainen puutarhasuuntaus on varmasti Japanilainen puutarha. Japanilaiseen puutarhaan kuuluu muinaista symboliikkaa ja kuvia, visuaalista juhlaa, sekä ääni- ja tunnekokemuksia. Kiinalaisessa puutarhasuuntauksessa taasen näkyy pitkä Kiinan historia, onhan puutarhasuuntausta kehitetty jo yli 3000 vuoden ajan. Korealaisen puutarhasuuntauksen perusajatuksena on luoda puutarhasta tila, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden nauttia luonnosta ja lähiympäristöstä ja olla osa sitä. Maailmalla muut itämaiset puutarhasuuntaukset ovat tuntuneet kuitenkin jäävän Japanilaisen puutarhan jalkoihin, vaikka kaikki mainitut kolme puutarhasuuntausta perustuvat saamaan ajattelumalliin, harmoniseen lopputulokseen. Kaikissa käytetään lampia, kiviä, rakennettuja elementtejä, paviljonkeja ja kasveja luomaan harmoniaa, mutta niiden yhdistelyssä on pieniä eroja suuntauskohtaisesti. Aloitamme tänään japanilaisesta puutarhasta, muihin itämaisiin puutarhoihin keskitytään myöhemmin.

Japanilainen puutarha. 

Yleinen ajatus japanilaisesta puutarhasta on, että sieltä löytyy kirsikkapuita, lyhtyjä, kaarisiltoja, kiviä, sammalta, bambuaitoja, teehuoneita ja portteja. Nämä kaikki kuuluvat japanilaiseen puutarhaan, mutta ne voidaan jakaa myös sen puutarhasuuntauksen eri tyyleihin.

Japanilaisen puutarhan perustyylit: 

• Lampi ja puropuutarhat.
• Kuivat, kivipuutarhat.
• Teepuutarhat
• Kävelypuutarhat
• Pihapuutarhat

Kaikkiin näihin suuntauksiin kuuluvat myös erilaiset puutarhapatsaat ja monumentit, joilla saadaan säilytettyä kuolemattomia myyttejä ja juhlittua kasveja ja niiden vaihtelua vuoden aikojen mukana. 

Alla olevassa kuvassa, japanilaisen puutarhan henkeä Korkeasaaressa, sisätiloissa.

Lampi ja puropuutarhat. 

Lammet, järvet ja purot ovat aina olleet tärkeitä Japanilaisessa puutarhassa ja sen suunnittelussa. Ne tuovat puutarhassa oleilevalle rauhaa, harmoniaa, iloa ja tyyneyden tunteen. Monet vesielementit, kuten lammet ja purot, on yleensä rakennettu näyttämään täysin luonnollisilta ja maisemaan luontaisesti kuuluvilta, vaikka ne olisikin rakennettu paikalleen keinotekoisesti. Ihmisen rakentamia elementtejä, kuten suihkulähteitä, näistä et yleensä löydä. Tällainen luontoa mukaileva estetiikka, on ollut tärkeää varsinkin aikoina, jolloin luonto on ollut uhattuna Japanissa.

Lampi- ja puropuutarhojen rakentamiseen voi löytää inspiraatiota esimerkiksi Motsu-jin puutarhasta Hiraizumista, joka on yksi harvoista 1100-luvulta säilyneistä lampi-saaripuutarhoista. Vielä nykyäänkin näet Motsu-jin järven ja sitä reunustavat iirispesät ja dramaattiset kivimuodostelmat. Varhaisten lampipuutarhojen järvet olivat leveitä ja hyvin valaistuja, kimaltelivat auringon, kuun ja tähtien alla ja niitä reunustivat itkupajut, jotka huojuivat ja varjostivat rantoja. Tämä puutarhatyyli eroaa myöhemmistä kävelypuutarhoista siinä, ettei siellä ole teetaloja, lyhtyjä ja vesialtaita. Sen sijaan lampi sisälsi saaria, joita yhdistivät usein sillat.

Lampipuutarhat pysyivät suosittuina Japanissa, mutta ne pienentyivät, ja niiden ääriviivat muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi, ja niihin kuuluvat kivet ja kalliot sijoiteltiin enemmän taiteellisesti ja maalauksellisesti. Suurin osa näistä myöhemmistä lampi- ja puropuutarhoista on rajattu seinien sisälle, mikä tarkoitti, että niiden koko oli tiukasti rajattu. Tämä helpottaa nykyaikaisen lampi- ja puropuutarhan rakentamista käytännön tasolla. Jos Japanilaista lampi- tai puropuutarhaa halutaan rakentaa nykyisiin, länsimaisiin, kotipuutarhoihin, ne mahtuvat sinne paremmin. Myöhemmin Japanilainen puutarhasuuntaus otti vaikutteita maalareista ja zen- filosofiasta. Heian neriodissa kirjoitettu Sakuteiki nimeää monia lampityylejä, saaripuroja ja vesiputouksia ja mainitsee myös parhaat tekniikat puiden istuttamiseen. Japanissa vanhoja ja suuria puita arvostetaan valtavasti ja koko puun kasvutaivalta istutuksesta puun kuolemaan vaalitaan tarkasti. Puita ei kaadeta mielellään, ja jopa suunniteltujen teiden paikkaa on siirretty, mikäli alueella tiedetään olevan vanhaa puustoa. Puiden halutaan siis kasvavan paikallaan pitkään. Japanissa elottomilla kivillä uskottiin olevan persoonallisuuksia, joita on kohdeltava kunnioittavasti. Tämä ympäröivän arkkitehtuurin muodollisuuden ja puutarhan epämuodollisuuden vastakohtaisuus on yksi Japanilaisen puutarhan vetovoimaa.

Lampipuutarhan tyypillisiä piirteitä:

• Lampi, jonka reunoilla on kiviä ja veteen laskeutuvia mukulakivi- ja hiekkarantoja. Kiviä voidaan sijoittaa myös veteen veden ylityksen astinkiviksi ja sillaksi.
• Yksi tai kaksi saarta, joihin on tyypillisesti istutettu mäntyjä, ruohoja ja kiviä.
• Punaiseksi maalattu Kiinalaistyylinen silta, tai silta, jolla tavoitellaan minimaalista tai neutraalia vaikutusta maisemaan.
• Mutkitteleva puro tai vesiputous, joka kierrättää vettä ja puhdistaa sitä. Huom rakenteet eivät saa näkyä, esim. pumput.
• Aaltoilevat kukkulat lammen ympärillä.
• Kasveja, joissa on näyttävyyttä kukinnassa, lehtimuodossa, kasvutavassa (oksien rytmi), syysvärissä ja talviasussa eri vuodenaikoina. Esimerkiksi kirsikkapuut, japaninvaahterat, atsaleat ja angervot, sekä pionit, iirikset (kurjenmiekat), heinät ja maanpeitekasvit.

Mikäli lammen tai puron Japanilaiseen puutarhaan rakentaa, tulee se olemaan automaattisesti puutarhan vetovoimaisin keskuskohde, koska se on kaunis jokaisena vuodenaikana ja vetää luontaisesti ihmisten katseet puoleensa. Sen puhtaana pitäminen ja huolto onkin syytä miettiä jo lammen rakennusvaiheessa ja huomioitava, että vesiaiheet ovat melko työllistäviä elementtejä puutarhassa. Lammen levättymistä vähentävät, ja sitä kautta vesiaiheen puhtaanapitoa helpottavat veden suodatussysteemit, kuten pumpun avulla vesipuroon tai putoukseen hiljakseltaan kierrätettävä vesi. Pumppu suodattaa omalta osaltaan veden epäpuhtauksia, mutta perinteisessä lampipuutarhassa, ihmisen tekemät rakenteet on syytä piilottaa hyvin ja tehdä rakenteesta luonnollisen näköinen.

Kuivat- dry garden (kivi) puutarhat.  

Kuivilla puutarhoilla, eli "kare-sensui"- puutarhoilla, kuvataan kuivaa vuoristovettä. Tässä Japanilaisen puutarhan suuntauksessa vesi korvataan hiekalla, soralla tai kivillä, mikä tekee kuivasta puutarhasta ns. Zen-puutarhan. Ensimmäiset maininnat kuivista kivipuutarhoista löytyy jo 1000-luvulta, mutta ne viittaavat enemmänkin kivien luonnolliseen sijoittumiseen ruoho- tai sammalalueella, eivätkä näin ollen niinkään puron kuvaamiseen kivien avulla. Mahdolliset ensimmäiset kuivat kivipuutarhat ovat Isen pyhäköt, jotka seisovat valtavissa sorasuorakulmioissa, ja Joeji-in, Yamaguchin lähellä, jossa kivikokoelma laskettiinsammalalueelle temppelin ja lammen väliin. Tämä jälkimmäinen puutarha johtuu Secchusta, suuresta Japanilaisesta taidemaalarista, joka toisti siveltimen vedot, käyttämällä puutarhasta litteitä ja kulmikkaita kiviä.

Kuivia puutarhoja ei luotu sen vuoksi, etteikö luonnon vettä olisi ollut saatavissa. Niiden rakentaminen perustui inspiraatiosekoitukseen Japanilaisen taiteen perinteistä (yksivärisyydestä, vihreydestä) ja filosofiasta. Yksi kuuluisimmista kuivista puutarhoista löytyy Kiotosta, jossa Ryoan-ji- puutarha on esimerkki 1400- luvun lopun puutarhantekijöiden taiteellisuudesta.

Suurin osa kuivista puutarhoista esiintyy Zen- temppeleissä ja siksi ne liittyvät niin voimakkaasti Zen-buddhalaisuuteen. Niitä voidaan pitää maalauksina, jotka esittävät idealisoituja maisemia, esiteltyinä suorakaiteen muotoisissa "kehyksissä". Zenissä voi meditaation avulla kokea ns. "mielen tyhjyyden", jonka Zen on määritellyt ihmisen alkuperäiseksi tilaksi. Puutarhassa sitä rinnastetaan tilaan, jossa on haravoitua hiekkaa, kuivassa ympäristössä. Vaikka puutarhassa vierailijat voivat nähdä puutarhaa katsoessaan vuorenhuippuja sumussa, zenin harjoittajat näkevät yksinkertaisesti heijastuksen äärettömästä avaruudesta, joka sijaitsee syvällä ihmisen sisällä. Soran haravointi on meditatiivinen harjoitus ja joissakin zen-puutarhoissa on buddhalaismunkkien tekemiä mietiskeleviä kivijärjestelyjä, jotka merkitsevät buddhalaisuuden eri puolia.

Suunnitellessasi kuivaa puutarhaa, aloita kuvittelemalla tilaan joet virtaamaan, sumuiset vuoristomaisemat, sekä purot, jossa on kivinen rantamaisema. Mieti mihin veden laineet osuvat ja miltä ne näyttävät. Missä vesi iskee rannikon kareja vastaan ja mihin pisaroista tulevat renkaat leviävät. Muista rakentaa myös luodot ja saari kasveineen.

Kuivan puutarhan tyypillisiä piirteitä:

• Reunakivet tai laatat, jotka muodostavat suorakaiteen muotoisen alueen ja kehystävät puutarhan tai sen osion.
• Mielenkiintoisen muotoiset, erilaiset ja erikokoiset kivet.
• Sora, mieluiten vaaleaa tai harmaata kiveä, joka on mielummin pyöreärakeista ja luonnonhiomaa kuin terävää, murskattua ja kalliosta louhittua kiviainesta.
• Sammalta kivien tyvillä ja päällä, jotta kivet saadaan näyttämään saarilta.
• Ponnahdus/ askelmakivet sora-alueella ja erilaiset lyhdyt, jotka on yleensä valmistettu myös kivestä tai niiden ulkomuoto on kiveä jäljittelevä.
• Taivutettuja ja malliin muotoiltuja Bonsai-mäntyjä ja pieniä ikivihreälehtisiä kasveja kivien ympärillä.
• Leikattuja atsaleoja jäljittelemässä kukkuloita,
• Monesti kivipuutarhaan saatetaan tuoda myös lahoavaa puuainesta kuten sammaleisia kantoja tai paksua puun kaarnaa, jossa on sammalta. Puun osat asetellaan näkymään kauniisti.

Teepuutarhat. 

Alla kuvassa Japanilainen majatalo Yado Oikawa Pukkilassa.

Teepuutarhat on suunniteltu paikoiksi, joissa arvostetaan perinteistä Japanilaista  teeseremoniaa eli sadoa.  Teeseremonia alkaa perinteisesti teepuutarhan ulkopuolelta, joka tunnetaan nimellä ulompi roji. Vieraat johdetaan siitä syvemmälle puutarhaan, jossa sijaitsee teehuone. Matkalla he saattavat kulkea ns. "kumartuvan portin" ali, jonka lähellä on kenties lyhty. Kulkutie on suunniteltu niin, että kulkijan on hidastettava vauhtia, kumarrutava hieman. Tämä kuvaa pienen hetken pakotettua nöyryyttä, joilla herätetään ihminen miettimään aineellista maailmaa, jonka hän jättää hetkeksi taakseen astuessaan teehuoneeseen. Portin alta kuljettuaan, vieraat tulevat teehuonetta ympäröivään rojiin. Tämä puutarhan osa on kuvannut usein erämaa, joka edustaa villiä vuoristomaisemaa, jonka voi kuvitella ympäröivän vanhaa Kiinalaista erakkoa. Vieraat pesevät kätensä ja suunsa matalassa altaassa, jota kutsutaan tsukubaiksi eli ns. kumartuvaksi altaaksi. Tämä, matalampi altaan tyyli kuuluu teehuoneisiin, kun taas korkeampi Chozubachi löytyy usein päärakennuksen verannan lähellä. Puhdistettuaan itsensä, vieraat jatkavat teehuoneeseen, riisuvat kenkänsä ja pääsevät sisään pienen ja matalan sisäänkäynnin, nigiriguchin kautta.

Sisällä vieraat voivat ihailla kausiluonteista kukka-asetelmaa ja alkovissa roikkuvaa kääröä, jota kutsutaan tokonomaksi. Teepuutarhat ja niihin liittyvät rakennukset edustavat taukoa, matkalla kiireisestä kaupungista syrjäiselle maaseudulle.

Buddhalaiset munkit joivat alunperin teetä, joka auttoi heitä pysymään hereillä pitkien meditaatiotuntien aikana. Buddhalaiset munkit yhdistivät Zen- buddhalaisuuden, runouden, hienon posliinin ja taiteen arvostuksen luomalla ns. teeseremonian, joka yhdistää yksinkertaisen teen luomisen ja taiteen. Teehuoneet ja teepuutarhat ovat osa Japanin kulttuuria jo 1600- luvulta, josta esimerkkinä ovat kuvainnolliset "kaupunkien vuoristopaikat". Teepuutarhojen kehittyminen toi puutarharakentamisen kaupunkien asukkaiden takapihoille. Esimerkiksi Kyotosta, Narasta ja Sakaista näitä löytyy. Teepuutarhat symboloivat ensisijaisesti pyhiinvaeltajien polkuja viisaiden erakkojen luo. Teepuutarha tai roji tarkoittaa kasteista polkua tai kasteista maata, joka tuo mieleen vuoristopolut. 1700- luvulla polut olivat usein tehty muodollisista neliön muotoisista kivistä tai myllynkivistä. Teepuutarhojen kehittyessä, niistä tuli hienostuneempia, avoimempia ja vähemmän nöyriä.

Nykyään teepuutarhat ovat kehittyneet teelehdoiksi, joissa teetä juodaan puutarhassa ihaillen samalla puutarhan kauneutta. Teehuone rakennetaan usein ulkoasultaan ns. vanhan näköiseksi, vaikka sen rakentamiseen on käytetty hienointa höylättyä puuta. Teepuutarhassakin rakennettu ympäristö, vanhanaikainen ja rustiikkinen teehuone ja pelkistetty luontopuutarha, luovat yhdistelmän, joka saa puutarhan käyttäjän rauhoittumaan ja ihailemaan puutarhaa.

Tyypillisiä teepuutarhan piirteitä: 

• Sisäänkäyntiportti.
• Mutkainen polku, jossa on astinkiviä.
• Vesiallas, jonka ympärillä on mukulakiviä.
• Lyhdyt polun ja altaan valaisemiseen.
• Odotushuone tai penkki vierailijalle.
• Matala portti, joka pistää kulkijan nöyräksi ja pysäyttää ajattelemaan.
• Teehuone.
• Istutusalue, josta löytyy japaninvaahteroita, kamelioita, bambuja sekä saniaisia ja heiniä kivien ympärillä.

Kävelypuutarhat. 

Kävelypuutarhassa vierailijaa kannustetaan kuljeskelemaan hitaasti polkuja pitkin, jotka  kiertävät lammen tai järven tai puron ympärillä. Se on yksi tutuimmista japanilaisista puutarhatyyleistä varsinkin siksi, koska se sisältää niin monia muita japanilaisen puutarhan tyylejä. Sieltä löytyy yleensä teepuutarha, josta löydät astinkivipolkuja ja portteja, sekä lyhtyjä, teehuoneita ja vesialtaita. Sieltä löytyy kuiva puutarha haravoituine hiekkoineen yleensä läheltä päärakennusta. Siellä on myös vesielementti, eli lampi, puro tai järvi ja niistä löytyy vesiputouksia tai kaloja. Muita elementtejä voivat olla bambuaidat ja kaikenlaiset sillat. Siellä saatat nähdä kuvitetun näkymän kohtauksista, jotka ovat kopioitu historiallisista tai kuuluisista paikoista ympäri Japania tai jopa Kiinaa.

Kun kävelypuutarhat kehitettiin, "hengellisyys" ei ollut enää niin määrittelevä elementti puutarhan suunnittelussa. Siellä oli enemmän leikkisyyttä, sekä halua ylellisyyteen ja kauneuteen ja siellä haluttiin näkyvän puutarhan omistajan ymmärrys taiteesta. Kävelypuutarhoista ei kuitenkaan tullut liian ylenpalttisia, koska niissä käytettiin edelleen monia teepuutarhaan sopivia elementtejä, kuten hillittyjä värimaailmoja. Tämä puutarhasuunnittelun rajoitus tunnettiin termillä shibumi. Suomeksi tätä voitaisiin kuvata sanalla supistava tai minimalistinen, vaatimaton ja hillitty kauneus.

Kävelypuutarhan koko voi olla vain 25m2 tai se voi olla useita kymmeniä hehtaareja. Pienikin puutarha voi toteuttaa kaikki osa-alueet, jos tilan käyttö suunnitellaan hyvin. Tilan huolellisella käytöllä ja mutkittelevilla poluilla puutarha saadaan näyttämään huomattavasti suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Yksi väline, jota kävelypuutarhoissa käytetään tilan lisäämiseksi, on ns. "lainaaminen". Tuolloin puutarhan rajojen ulkopuolella olevia kaukaisia kohteita, kuten etäisiä rakennuksia, tai maisemoita, käytetään kauneusarvona kävelypuutarhassa. Sinne siis avataan maisemaa ja näkymää, jonne ei kuitenkaan kuljeta mitään polkua pitkin. Tästä tekniikasta käytetään nimeä shakkei.

Kävelypuutarhaan kuuluvat myös äänet. Sieltä löytyvät myös bambusta tehdyt shishi-odoshit, eli vesielemetit tai altaat, jossa on bambuista tehtyjä peuran pelottimia. Shishi- odoshissa käytetään juoksevaa vettä hyödyksi. Vesi ohjataan bambukouruun ja kourun täyttyessä, kouru heilahtaa päin kiviallasta. Tästä syntyy kova, paukahtava ääni. Bambu on yksi maailman kestävimpiä puumateriaaleja ja se kestää hyvin toistuvat veden voimasta heilahduksen ja osumisen kiviallasta päin. 

Kävelypuutarhan tyypillisiä piirteitä: 

• Lampi, puro tai järvi ja vesiputous. 
• Kiviset tai puiset sillat virtaavan veden yli tai kulku saarelle.
• Kivet kasvien joukossa veden äärellä.
• Pienet kukkulat, joissa on kääpiö- tai leikattuja mäntyjä (Bonsai).
• Kiertelevät polut sora- tai katukivipäällysteisinä ja astinkivillä.
• Portit teepuutarhaan ja visteria-köynnökset portin pielissä.
• Teehuone, odotustila ja penkki, sekä teehuoneen kasvit.
• Puutarhaa ympäröivät ja rajaavat aidat.
• Shakkei eli lainattu maisema.
• Lyhdyt ja vesialtaat oikein sijoitettuna.
• Laajat istutukset, joissa kasveina ovat mm. kirsikat, luumut, japaninvaahterat ja muut vaahterat, leikatut atsaleat ja männyt, bambujen ja hortensioiden ryhmät, ikivihreät puut, ja ruoho- sekä heinämäiset kasvit ja vuokot.

Pihapuutarhat: 

Pihapuutarhojen kehittyminen alkoi 1700- luvulla, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan rakennuksen vieressä olevaa pientä, suljettua tilaa, johon suunnitellaan japanilaistyylinen "maisema". Pihapuutarhat ovat yleensä yksinkertaisia, ne on joskus suunniteltu talon laajennukseksi ja rakennukset on tuolloin varustettu suurilla ovilla tai ikkunoilla, jolloin puutarhaa on tarkoitus ihailla lasin takaa. Ne voi olla myös sijoitettu avoimiin atriumeihin, joita luodaan nyt moniin paikkoihin alkaen Helsingin lentokentästä, moniin museoihin ja yritysten pääkonttoreihin tai yksityiskoteihin.

Aiemmin pihapuutarhat tai tsubot olivat pieniä suljettuja tiloja, joissa oli ehkä yksi kasvi, jota hoidettiin huolella. Myöhemmin kauppiaat keräsivät varallisuutta, mutta olivat silti yhteiskunnan alhaisinta luokkaa, jonka omaisuus voitiin takavarikoida. Tämän seurauksena kehitettiin arkkitehtuurisia huonekomplekseja, joilla oli suljetut sisäpihat. Nämä machiyat sijaitsevat monesti vaatimattoman myymälän takana. Näissä pihoissa lainattiin suunnitteluelementtejä aikaisemmista puutarhasuunnittelutyyleistä, kuitenkaan noudattamatta niitä täsmällisesti esim. uskonnollisen filosofian perusteella. Jotkut näistä Edo-tai tsuboniwa tyylien puutarhoista ovat edelleen nähtävissä kaupunkialueilla Japanissa. tämä pihapuutarhatyyli on juuri nyt nousussa, vaikka tämä johtuu enemmänkin nykyisten pihojen pienuudesta ja tilanpuutteesta kuin piilottamisen tarpeesta.

Pihapuutarhan tyypillisiä elementtejä: 

• Liukuovet tai verhot, pienet aitapaneelit tai seinäkkeet, materiaalina bambu ja kaihtimet yksityiselle alueelle.
• Dry garden- elementit yhdellä tai kahdella kivellä ja haravoidulla soralla.
• Lyhtyjen reunustama kivipäällyste.
• Askelkivet tai laudat.
• Leikatut ikivihreät kasvit, kuten alppiruusut, mahoniat ja männyt. Muut leikatut kasvit kuten atsaleat ja bambut.
• Kiiltävät ikivihreät pensaat, kuten kameliat, sekä varjon kasvit kuten saniaiset ja sammalet.
• Pienet sillat ja altaat.

Tämän blogikirjoituksen lähteinä on käytetty kirjoja: Charles Chesshire: How to make a Japanese garden (hermeshouse, Anness publishing ltd 2015) ja Gill Hale, puutarhanhoidon käsikirja Fengshui puutarhassa, Anness publishing ltd 2000 ja 2004, Suomeksi: puutarhakustannus 2006, suomennos Jan Pesonen.

Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit.

Torstai 16.2.2023 - Sirkku

Kasvitoiveet. 

Kun menen tapaamaan asiakkaita pihakonsultoinnin ja neuvonnan merkeissä heidän pihalleen, tai tapaan heitä esim. messuilla tai puutarhamyymälöissä, pihan mietintä alkaa monesti asiakkaan toivomasta puutarhateemasta. Monesti asiakas kertoo ensimmäisenä ne toivekasvit ja puutarhasuuntauksen, jonka tapaisista puutarhoista hän pitää. Tämä on toki tärkeää minullekin tietää, jotta osaan antaa vinkkejä oikeaan suuntaan kasvivalintoihin ja istutuspaikkoihin liittyen, mutta kuten olen jo edellisissä blogikirjoituksissa sanonut, on perusasiat mietittävä ennen kuin kasvia voi valita. Siksi se ammattilainen saattaa lähteä neuvonnassaan liikkeelle jostain muusta seikasta kuin kasvilajikkeista. Asiakkaasta se saattaa tuntua vähän turhalta ja turhauttavalta, mutta sillä tähdätään toimivaan ja helppohoitoiseen pihaan. Silloin haetaan juuri sinun pihaasi sopivia kasveja, ja silloin on mietittävä monta asiaa ennen kasvilajia ja sen kukintaa. Toki ammattilainen osaa ehdottaa sinulle pihastasi sopivaa kasvupaikkaa toivomallesi kasville, tai hän ehdottaa kasveja tai sen lajikkeita sinun antamiisi raameihin perustuen. Heti kun on nähnyt pihan. Vinkkinä minulla asiakkaalle onkin, että jos tapaat puutarhasuunnittelijaa messuilla tai puutarhamyymälässä ja toivot häneltä kasvineuvoja, kuvaa pihaasi joka puolelta vaikka puhelimella ennen neuvojen pyytämistä ja näytä kuvat siellä myymälässä. Silloin saat täsmävinkit omaan pihaasi paremmin soveltuvana kun neuvoja ei anneta sokkona.

Olen moneen kertaan tässä blogisarjassa maininnut, että periaatteessa oikeaa ja väärää kasvien yhdistelytapaa esim. kukintojen värien mukaan ei ole. Ne värit mitkä jonkun toisen mielestä ei missään nimessä sovi yhteen, voi sinun mielestäsi näyttää yhdessä kauniilta. Ei ole myöskään oikeata ja väärää puutarhasuuntausta. Jos puutarha on sinun, sinä saat rakentaa sen juuri sellaiseksi mistä itse pidät kunhan huolehdit ettet aiheuta luonnolle ja ympäristölle haittaa ja noudatat kaavamääräyksiä. Luota omaan makuusi, koska se on ainoa keino saada piha ja lähiympäristö jossa viihdyt. 

Myös meidän ammattilaisten on neuvoja antaessamme muistettava, ettemme ole rakentamassa pihaa itsellemme. Jos asiakas toivoo pihaa ja sellaisia kasvivalintoja, joista emme itse pidä, tai jotka tiedämme hankaliksi hoitaa, voimme kertoa miksi emme itse kasvia suosittele, mutta siitä huolimatta asiakas tekee lopullisen valinnan. Ammattilainen ei saa antaa omien mieltymystensä ohjata kasvineuvontaa silloin, jos perusteltua syytä kasvin valitsematta jättämiselle ei ole.  Perusteltu syy voisi olla, esim. kasvin voimakas leviäminen (viljelykarkulaisuus), kasvin mahtuminen sille suunniteltuun piha-alueeseen, myrkyllisyys jos pihassa on paljon pieniä lapsia, tai kasvin hinta ja riski siihen, ettei se menesty Suomen olosuhteissa. Mikäli asiakas toimii ammattilaisen neuvoista poiketen tai valitessaan kasveja ilman neuvoja, hänen kannattaa huolehtia, että istutettava kasvi voi hyvin sillä paikalla mihin olet sen istuttamassa. Mieti siis edellisten blogikirjoitusten ohjeiden mukaisesti, kasvin valon sietokyky, ravinteet, maaperä ja veden tarpeet ja tee istutusalue, johon laitetaan saman kasvupaikan kasveja samaan alueeseen.

Teemapuutarhat.  

Puutarhateemoja on varmasti juuri niin monta kuin puutarhan rakentajiakin on. Vaikka kuinka yrittäisit orjallisesti noudattaa jotain tiettyä tunnettua puutarhasuuntausta, kasvivalinnat on aina tehtävä pihan lainalaisuudet huomioiden ja soveltamista on siis pakko tehdä.

Esimerkkejä puutarhateemoista:

• Englantilainen puutarha, cottage garden ja sen rönsyilevät istutukset.
• Harmonisen itämainen puutarha, esim. Japanilainen puutarha. Huom. Kiinalainen puutarha eroaa hieman Japanilaisesta puutarhasta.
• Suomalaisen metsäpuutarha.
• Aistipuutarha, joka huomioi muutkin kuin näköaistin.
• Väriteemainen puutarha.
• Pölyttäjäystävällinen puutarha.
• Luonnon monimuotoisuuteen keskittyvä puutarha.
• Sadepuutarha.
• Pelaamista ja leikkiä kestävän puutarha.
• Tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla tai luoda oman puutarhasuuntauksen. 

Teen jatkossa erillisiä blogikirjoituksia suurimmista ja tunnetuimmista puutarhasuuntauksista, mutta tänään otan käsittelyyn puutarhan värit. Käythän lukemassa edellisistä blogikirjoituksista tekstit: Pölyttäjiä pihaan, hulevedet hyötykäyttöön, perustetaan niitty, parannetaan monimuotoisuutta/ lahopuutarha ja hieman asiaa puutarhan lehdistä, joissa kerrotaan jo paljon monesta puutarhateemasta!

Puutarhan värit. 

• Puutarhan istutusten värien ja istutusalueiden muotojen tulisi suurilta linjoiltaan sopia ympäröiviin rakenteisiin ja rakennusten arkkitehtuuriin, varsinkin silloin, jos puutarhalta haetaan harmoniaa.
• Tasapainottavana tekijänä ja voimakkaiden kasvivärien rauhoittajana voidaan käyttää vihreän eri sävyjä, jotka rauhoittavat silmää ja luovat oikein sijoiteltuina erilaisia tiloja puutarhaan.
• Suunnittelussa olisi tärkeää löytää tasapaino rakenteiden, kukintojen ja lehtien värien sekä vihreän välille.
• Mietittäessä istutusalueen kasvien sopimista väreiltään yhteen, on osattava ottaa  huomioon vuodenaikojen vaihtelut ja niiden vaikutus kasvien väreihin. Joillakin kasveilla koristearvo voi olla näyttävä kukinta (esim. nauhukset, hortensiat, syreenit ja ruusut), joillakin se on näyttävä syysväri (villiviini ja koivuangervo), jotku kasvit valitaan pihaan upean lehtimuodon ja sen värin mukaan (sormivaleangervo, jättipoimulehti ja korallikeijunkukka), joitakin kasveja käytetään vihreyden vuoksi (havut, heinät ja sammalet) ja toisten tehtävä on näyttää hyvältä talvella (kanukat, havut ja talventöröttäjäperennat). Onkin tiedettävä kasveista monta asiaa ennen kuin niitä voi yhdistellä värin mukaan. Monella kasvilla itse kukinta kestää vain 2-3 vkoa ja silloin muun osan vuodesta kasvia katsellaan täysin muun värisenä.
• Istutusalueen tulisi näyttää silmään hyvältä koko vuoden. Siksi väriä, kukintaa ja näyttävyyttä olisi oltava aikaisesta keväästä aina myöhäiseen syksyyn ja talveen.
• Jos kuitenkin haluat miettiä yhteensopivia värejä, kannattaa muistissa pitää perus  sateenkaarenvärit. Sateenkaaressa värit ovat lähellä toisiaan ja lähellä olevat värit ovat varma valinta, varsinkin jos niihin yhdistetään vihreän eri sävyt ja puhdistava valkoinen. Mustaa kukintaa ei ole muuta kuin värjättynä (harvinainen!) ja jos mustaa puutarhaansa haluaa, sitä onkin tuotava sinne rakenteissa. Valkoista kukintaa ei oikeasti ole olemassa, on vain terälehtien ilmakuplista heijastuvaa valoa.
• Puutarhaan voi tuoda myös ns. shokkivärejä. Tällä tarkoitetaan esim. pastellinsävyiseen, harmoniseen istutusalueeseen tuotua yhtä kirkkaan oranssia kohtaa. Se piristää, hätkähdyttää ja saattaa ärsyttääkin joidenkin silmää, mutta kohtuudella käytettynä se istutusalueeseen sopii. Liiallisuuteen ei kannata kuitenkaan mennä, jos shokkivärejä on paljon, istutusalueesta tulee helposti levoton.
• Rauhoittava vaikutus on myös samojen kasvien, kasviyhdistelmien ja värien toistamisella, eli monistamisella, eri kohdissa istutusaluetta ja puutarhaa. Omakotitalopihan suunnitteluun voi riittää 10 eri kasvilajia ja siltikään piha ei näytä tylsältä. Tuolloin kasvit yhdistetään istutusalueiksi, eikä niitä ripotella yksittäin ympäriinsä, ja käytetään suunnittelussa pihan erilaisia tiloja hyödyksi, voi näkymä olla aina uusi, vaikka kasvit olisivatkin samoja. On muistettava, että vaikka puutarhassa ei olisi näyttävää kukintaa lainkaan, voi räväkkyyttä tuoda geometrisilla kuvioilla, kivillä ja muilla rakenteilla (aidat, majat, grillit, pylväät, vesiaiheet ja patsaat), jotka voidaan maalata pihan väriteemaan sopivaksi.

Eri puutarhatyyleissä, väreillä on oma merkityksensä.

Englantilaistyyppisessä puutarhassa  arvostetaan kirkkaita värejä ja siellä käytetäänkin paljon esim. runsaasti kukkivia ruusuja ja laventelia, sekä näyttävän syysvärin omaavia suuria lehtipuita. Japanilaistyyppisessä puutarhassa fengshui on tärkeä ja siellä puutarhan toivotaan kuvastavan harmonista mieltä. Siellä värimaailmat ovat siis niukkoja, käytetään paljon vihreää ja kiveä tai sitten kasvit istutetaan tietyllä väriteemalla. 

Yleisimpiä väriteemoja eri puutarhasuuntaustyyleissä:

• Punainen, dominoi puutarhaa jos se on suurina alueina ja saattaa tehdä pihasta rauhattoman. Punaiset kasvit toimivat katseen kiinnittäjinä. Kiinalaisessa puutarhassa punainen väri tuo taloon ja siinä asuville henkilöille onnea ja Kiinalaisesta puutarhasta on löydyttävä aina punainen elementti. Se voi olla kasvi, pylväs, lyhty, aita tai patsas tai sitä väriä voi löytyä esim. talon ulkoseinästä.
• Valkoinen ja hopea. Raikkaita ja puhtaita ja ne loistavat iltavalossa. Tarvitsee vihreää pehmentämään näkymää.
• Keltainen, yhdistetään kevääseen ja loppusyksyyn. Rikas ja elämäniloinen väri, mutta haaleampisävyisenä tai valkoiseen yhdistettynä, voi tuntua epämiellyttävältä ja sotkuiselta.
• Vihreä, rauhoittaa ja tasoittaa. Kiinalaisessa puutarhassa vihreä on vallitseva väri.
• Sinistä sisältävillä kukkapenkeillä on rauhoittava vaikutus, mutta ilman vaihtelua se voi näyttää tylsältä tai jopa synkältä. Sinisen kanssa voi yhdistää valkoisia, hopeaisia sekä pehmeän vaaleanpunaisia tai liiloja kukkia.
• Purppura, voi olla samanaikaisesti loistelias ja rauhoittava. Sekoita yhteen valkoisen, sinisen ja vaaleanpunaisen kanssa.
• Vaaleanpunainen, lämmin väri ja se vetää ihmisiä puoleensa. Hempeämmät värit sopivat silmälle paremmin suurina alueina. Varsinkin Japanilaisesta puutarhasta löytyy yleensä vähintään yksi vaaleanpunainen kukkija.
• Oranssi, rikas, lämmin ja iloinen väri. Sopii parhaiten vihreän eri sävyjen kanssa.