Uusi vuosi alkoi pakkasessa, miten käy kasvien?

Torstai 8.1.2026 - Sirkku

Uusi kasvukausi starttaa taas.

 

Sieltä se taas pikkuhiljaa alkaa. Uusi vuosi ja uusi kasvukausi. Ensimmäisiä kylvöjä tehdään  jo. Chilien siemenet laitetaan maahan nyt tammikuussa ja siitä se kasvukausi alkaa. Vielä ehdit tehdä hyvin niille siemenille kylmäkäsittelyn ulkona, jotka sitä kaipaavat. Ainakin ulkona on nyt riittävän kylmää. Ei muuta kuin siemenet kylvöpotteihin niille sopivaan kasvualustaan, pottien kostutus ja kylvös ulos ja lunta pinnalle, ettei pinta plussakelien tullessa kuivu heti.

 

Monivuotiset kasvit pakkasessa. 

 

Nyt on se kova talvi kasveille. Maa jäätyy näillä pakkasilla syvälle ja keväällä roudan  sulaminen tulee liikuttelemaan suurienkin kasvien juuristoja. Kova pakkanen ja lumeton kasvualusta (kuten kuvasta näkyy) kasvien ympärillä vaatii meiltä puutarhureilta pikaisia toimenpiteitä. Syksy oli pitkään sateinen ja varsinkin savimailla maaperä oli litimärkä pakkasten alkaessa. Ja kun pakkaset tulivat, ne tulivat kerralla kovina. Vesi maaperässä tulee jäätymään kasvien juuristojen ympärille ja tekee maaperästä normaalia kylmemmän. Näyttää myös siltä, että pakkaset jatkuvat melko pitkään, joka taas vaikuttaa oksistoihin ja muihin maanpäällä oleviin osiin. Suuresta osasta Suomea puuttuu se ilmava lumikerros, joka suojaisi kasveja pakkasvaurioilta. Lunta on ajankohtaan nähden hyvin vähän ihan Oulun korkeudelle saakka. Varsinkin Etelä- ja Keski-Suomi, sekä Pohjois-Karjala ja länsirannikko ovat tällä hetkellä vähälumisia ja siellä kovat pakkaslukemat voivat aiheuttaa monivuotisille kasveille isoja pakkasvaurioita. Kasvi-istutusalueita saattaa jopa tuhoutua tämän vuoksi. Nyt on siis syytä suojata arempien kasvien juuristoja pakkaselta. Miten se tehdään?

 

• Ilmavasti kasattu lumi on paras eriste. Lumitöitä tehdessäsi, lapioi lunta istutusalueille, mutta älä tamppaa sitä tiiviiksi. Lumi auttaa myös keväämmällä, kun se pitää mullan pintaa kosteampana ja viileämpänä. Näin perennat ja kukkasipulit eivät lähde liian aikaisin kasvuun, jos kevätaurinko istutuspenkkiä pääsee lämmittämään.
• Olethan rakentanut arimmille kasveille juuriston ja oksiston suojat + kehikot lisäpeittoja varten jo syksyllä? Kunnon kehikkoihin on helppo lisätä pakkaspeittoja kovina pakkasjaksoina. Pakkaspeitot voidaan laittaa kasvien päälle, kunhan maaperän pinta on jäätynyt, mutta maaperä ei ole vielä roudassa eli syväjäässä. Talvisuojien rakentamisesta olen kirjoittanut syystöiden yhteydessä useampaankin blogitekstiin jo useana vuonna. Talvisuojauksessa on syytä muistaa, että myös täällä ilma on se, joka eristää. Laita lisäpeitot ilmavasti tukien päälle, niin että kasvin ja peiton väliin jää ilmarako. Varsinkin jaloruusut (ryhmä-, köynnös- ja puistoruusut) ja arat köynnökset (viiniköynnökset sekä jalokärhöt) ovat niitä, joita eteläisimmässäkin Suomessa on syytä suojata pitkinä ja kovina pakkasjaksoina, niin juuristoiltaan kuin oksistoiltaankin. Syksyisin arkojen kasvien juuristot suojataan esim. ruukkusorakerroksella, talvisuojaturpeella sekä havuilla. Tämän lisäksi pakkasten alettua kasvin oksiston ja juuriston päälle voidaan laittaa pakkaspeittoja tai jopa routalevyjä. Köynnösten kohdalla oksistot suojataan joko rakentamalla suojaus köynnöstuen ympärille, tai laskemalla oksat maan pinnalle, jossa ne suojataan.
• Puita ja pensaita suojataan pakkasvaurioilta välttämällä niiden leikkausta ennen pakkasjakson alkua, tai sen aikana. Jos siis aikomuksenasi on leikata havuaitoja tai lehtipuita, älä leikkaa niitä kovimman pakkasen aikaan, ja katso sääennusteita leikkausta seuraavien viikkojen ajalle. Pieni pakkanen on ok, mutta jos aletaan menemään päivälämpötiloissa alle -10 asteen useana päivänä, kannattaa leikkausta siirtää lämpimämpään ajankohtaan. Leikkauskohtaan nousee yleensä puun nesteitä, jotka kovassa pakkasessa jäätyvät ja saattavat halkaista runkoa. Tämä halkeama on taasen otollinen kasvualusta lahottajasienille, bakteereille ja viruksille.

 

Muuta muistettavaa tammikuussa:

 

• Ikivihreille kasveille laitetaan varjostuspeitot niskaan. Muistithan laittaa tuet maaperään varjostuskankaita varten ennen maan routaantumista? Itse olen kokenut, että se muovinen vihreä varjostuskangas on paras, koska se on kevyttä, ilmavaa ja vähentää riskiä kasvin homehtumiselle kankaan alla, vaikka lumi saattaisikin painaa kankaan kasviin kiinni. Myös täällä pitää kutinsa se ilmarako kasvin ja kankaan välissä, ilman on päästävä kiertämään kankaan sisällä, ettei kasviin iske homesienet. Ikivihreitä kasveja varjostetaan vähintään 5 ensimmäistä vuotta, tarvittaessa varjostusta jatketaan pidempään. Kasveja saatetaan joutua myös varjostamaan, jos valo-olosuhteet syystä tai toisesta muuttuvat kasvin ympärillä äkisti. Esim. vanhan puuston kaato vaikuttaa ikivihreiden kasvien valon saantiin paljon. Varjostuskankaat poistetaan kasvien ympäriltä huhti- toukokuussa kun routa on sulanut maaperästä.
• Muista käydä tiputtamassa nuoskalumet ja tykkylumet kasviaitojen, pensasaidanteiden sekä havujen päältä säännöllisesti. Lumi painaa paljon ja puut eivät kestä märän lumen painoa. Harja siis vain heilumaan, samalla saa hyvää arkiliikuntaa.
• Tarkasta säännöllisesti, että jänisverkot ovat paikoillaan ja ettei jänis ole päässyt painamaan verkkoja alas. Kauris ja peura onkin hankalampi tapaus. Nuoria puita voi suojata laittamalla latvuksen suojaverkon sisälle, mutta vanhemmille puille tämä on hankalampaa toteuttaa. Tällöin on vain pakko pyrkiä suojaamaan runko niin hyvin kuin pystyy ja antaa kauriiden napsia oksien kärkiä.
• Vähäluminen ja syväroutainen talvi vähentää yleensä myyrä- ja muutakin jyrsijäkantaa, joka vähentää niiden aiheuttamia tuhoja.
• Vähennä kompostin tuuletusta, siirrä se sellaiseen paikkaan, jossa aurinko pääsee sitä lämmittämään ja vältä turhaa lämpökompostorin avausta, jottei lämmöt karkaa kompostin sisältä. Hyvinkin toimiva komposti saattaa jäätyä kovina pakkasjaksoina ja siitä ei kannata hätääntyä, vaan odotella lauhempaa keliä, nostaa komposti aurinkoon ja lauhalla säällä lisätä kompostiin kompostiherätettä tai ureaa kompostorivalmistajan ohjeiden mukaan. Myös kanankakka voi toimia, jos komposti ei ole kuin pinnaltaan kohmeessa. Valmis massa kompostorissa jäähtyy ja siksi keittiöjätekompostori kannattaa tyhjentää säännöllisesti ja viimeistään valmis massa kannattaa ottaa jatkokompostoitumaan lehtikompostin sekaan loppusyksystä. Tällöin keittiöjätekompostorissa on tilaa täyttää kompostia talven aikana, vaikka komposti jäätyisikin. Varsinkin talvella, vältä nesteiden laittamista kompostoriin ja muista pitää komposti ilmavana, lämmin ilma nousee kompostissakin ylöspäin ilmakäytävien/rakojen ansioista.
• Routainen maa auttaa puunkaadoissa. Jos olit miettinyt, että pihakoivu tai mänty on tullut kasvuaikansa päähän ja puun kaato olisi ajankohtaista, nyt on oikea hetki näille töille. Kun maa on jäässä ja lunta ei ole paljon, työ saadaan tehtyä siististi ja jäljet on helppo siivota ja nurmikko pysyy ehjänä. Maa myös kantaa jos kaatoon tarvitaan raskaanpaa kalustoa pihalle. Asemakaava-alueilla muista varmistaa ennen puun kaatoa, että alueellasi saadaan kaataa pihapuita ilman viranomaislupaa ja naapureiden kuulemista.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta eikä niitä saa käyttää ilman lupaa muissa yhteyksissä.

• 

Talvisuojausta näin marraskuun alun puhdetöiksi.

Torstai 6.11.2025 - Sirkku

Puutarhurin marraskuun alku.

Sieltä se tuli, marraskuu nimittäin, ja sehän alkoi nyt jo perinteeksi muodostuneella, hyvin harmaalla sääolosuhteella. Vettä sataa tihkuttamalla, se kastelee tehokkaasti vaatteet ja kengät ja pimeä tuntuu tulevan todella aikaisin. Toissapäivänä jo kahden jälkeen iltapäivällä oli niin hämärää, että mietin olinko muistanut jo lisätä otsalampun työauton välinevalikoimaan. Ei se siellä vielä ole, mutta laturin kautta se suuntaa huomenna autoon. Toki tässä taitaa myös käydä selville se, että optikolle pitäisi suunnata, kun tuntuu, ettei mikään valomäärä tahdo riittää.

Köynnösten talvisuojausta.

Lyhenevä valon määrä ja jatkuva kosteus on ongelma myös kasveille. Nykyisten syksyjen  pitkä kosteus, vähäiset auringonpaisteet ja tuulet lisäävät kasvien sienitautien määrää ja aiheuttavat ongelmia liian tiiviisiin talvisuojauksiin. Oksat homehtuvat ja vääränlainen juuriston suojamateriaali tiivistyy kylmäksi kerrokseksi juuriston päälle. Nythän on se hetki, jolloin kasveja tulisi laittaa talviteloille myös täällä Etelä- Suomessa. Herkimmät köynnösruusut ja viiniköynnökset voidaan laskea ilmavan tuen päälle maahan, jolloin versosto, juuren niska, ja juuristo suojataan. Versostoa voidaan suojata havunoksilla, kunhan muistaa huolehtia, että oksiston ja havujen väliin jää ilmarako, jottei oksat homehdu. Hyvä apuväline ilmaraon tekemiseen voikin olla esim. perennatuet ja niiden päälle levitetty metallinen puutarhaverkko, jonka päälle sitten taas laitetaan havut. Kovina talvina, eli lumettomina pakkastalvina, tuon päälle voidaan vielä kovimmaksi pakkasjaksoksi laittaa pakkaspeitto tuomaan lisäsuojaa. Lumisina talvina pakkaspeittoa ei yleensä tarvita, koska lumi tarttuu havunoksiin ja toimii kylmäeristeenä oksille. Ikävä kyllä, maahan lasketut ja hyvin pakkaselta suojatut versot saattavat houkutella myyriä herkuttelemaan oksilla siellä suojien alla. Niiden pääsyä suojien sisään on hankala kokonaan estää, mutta yksi keino voisi olla jyrsijäverkon laitto koko talvisuojahökötyksen alapinnalle. Keväällä suojia poistaessa kannattaa myyrät myös pitää mielessä. Myyräkuume kun tarttuu hengitysteitse ja sen voi saada juuri tällaisista paikoista, missä metsämyyrä on päässyt virtsaamaan ja ulostamaan suojapeittoihin, joita sitten keväällä pöllytät. Ota siis kunnollinen hengityssuojain käyttöön myyräpihan kevättöihin. Monia muitakin riskikohteita pihasta silloin löytyy, jossa hengityssuojainta tarvitaan.

Seinälle tukeensa jätettäville köynnöksille on hyvä myös jo miettiä talvisuojausta ja laittaa tuet suojia varten paikalleen syksyllä. Näitä köynnöksiä suojataan yleensä versoston osalta pakkaspeitoilla. Nämäkään peitot eivät saa olla tiiviisti kosketuksessa kasviin ja seinään, vaan versojen ja suojan väliin tulee jäädä ilmarako, jottei oksat ja seinä homehdu. Köynnösruusujen osalta versoista poistetaan kuolleet ja vaurioituneet oksat, mutta muutoin syksyleikkausta tehdään vain jos on pakko.

Ruusujen talvisuojaus.

Pensasruusut (kuvassa morsionruusu).

Muiden ruusujen kuin köynnösruusun kohdalla on ensin tiedettävä mikä ruusu on kyseessä,  jotta voitaisiin miettiä syksyn työtoimenpiteiden tarpeellisuutta. Pensasruusut ovat niitä kestäviä ja helppohoitoisia, mutta niin pirun piikkisiä ja melko helposti juuriversoja tekeviä yksilöitä. Näille harvemmin talvisuojaa tarvitsee erikseen laittaa, ne menestyvät kyllä ja ovat yleensä jalostettu omiin juuristoihinsa, eli ovat omajuurisia kasveja. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pensasruusu palelluttaisi kaikki lumen yläpuolelle jäävät oksansa, kasvaa yleensä juuristosta uusia oksia, jos menestymisvyöhykkeitä on taimivalinnassa noudatettu, ja kasvi on istutettu sille sopivalle kasvupaikalle ja oikeaan kasvualustaan. Näiden kohdalla käytännössä ainoa talvisuojaus saattaa olla nuorien kasvien suojaus ja silloinkin se on vain jänisten ja peurojen varalta laitettava verkko.

Ryhmäruusut.

Ryhmäruusut taasen ovat pitkälle jalostettuja ruusulajikkeita, joille yhteistä on jatkuva  kukinta, mataluus ja talvenarkuus. Juuri tuo haluttu jatkuva kukinta, ja sen mahdollistava koko kesän lannoitus, aiheuttaa sen, että kasvi ei yleensä ole vetäytynyt talvilepoon ajallaan ja siksi se on herkempi kylmälle. Nämä kasvit on yleensä vartettu perusrunkoon. Tällöin, jos kasvi paleltuu varttamiskohdan yläpuolelta, alkaa uutta versoa yleensä kasvamaan varttamiskohdan alapuolelta ja silloin kasvin lajike vaihtuu. Jalo-osat on vartettu paremmin Suomen talvea kestäviin perusrunkoihin ja nämä perusrunkolajikkeet kukkivat yleensä niukemmin, ja lyhyemmän aikaa, kuin jalo-osa kukkisi. Täällä siis on tarvetta sekä juuriston, että oksiston suojaamiseen. Suojaus kannattaa tehdä silloin, kun pintamaan päällä on pieni jääkorppu, mutta maa ei ole vielä jäätynyt syvälle. Tällöin oksisto on kuivempi. Ryhmäruusujen versostoa voi lyhentää, jotta talvisuojien paikalleen laitto helpottuu. Taimien juurelle kasataan paksu kerros vettä imemätöntä materiaalia, kuten talvisuojaturvetta, hiekkaista multaa tai ruukkusoraa. Ruukkusoraa tms. saa olla juuriston päällä n. 20 cm:n kerros. Ruukkusora ja muukin juuriston suoja-aines poistetaan kasvin tyveltä keväällä. Tämän jälkeen versoston päälle laitetaan ilmavasti havuja ja tarvittaessa pakkaspeitto. Itse laittaisin tännekin ne perennatuet ja jänisverkon, jonka päälle havut laitetaan. Jänisverkko sen vuoksi, että ryhmäruusut ovat talvisin jänisten, kauriiden ja peurojen herkkua.

Rungolliset ruusut vaativat sisätiloissa talvetuksen, jolloin lämpö ei tipu alle 0 asteen. Talvetuspaikan tulee olla valoisa, jotta versot säilyvät hengissä.

Muiden kasvien suojaus.

Pääsääntöisesti muita kasveja ei tarvitse suojata muutoin, kuin suojaamalla ne jäniksiltä, 

peuroilta ja kauriilta ja tämä tehdään siis laittamalla puiden ja joidenkin nuorien pensaiden ympärille ja tarvittaessa päälle jänisverkot. Samalla tarkistetaan myös tuennat. Tuentaan käytetyt nauhat tulee olla ehjät ja hyväkuntoiset, sekä sopivan löysät, jotta latvus pääsee heilumaan tuulessa, mutta puu silti pysyy pystyssä, vaikka päälle tulisi lumikuormaa. Huolehdi, että vanhojen tuentanauhojen ja puiden runkojen väliin mahtuu pari sormea, puun kasvaessa liian tiukat tuentanarut kasvavat rungon sisälle ja se aiheuttaa puulle pahimmillaan puun kuoleman. Itselle tuli tässä syksyllä vastaan pihlaja, jonka ympärille oli jostain syystä kiedottu köysi. Köysi on nyt syvällä pihlajan rungossa ja puun oma latvus on kuollut. Kantoversoja on tosin useita ja siksi puu on näyttänyt kauempaa elinvoimaiselta, mutta ikävä kyllä puu on pakko kaataa nyt talven aikana, koska se on vaarallinen. Se ikävä kyllä sijaitsee parkkipaikan ja kulkukäytävän välissä ja kummallekaan puolelle se ei saa itsekseen kaatua. Sen puun kaato on allekirjoittaneella työlistalla joulukuussa.

Blogin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä ilman bloginpitäjän lupaa.

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Kevättyöt käynnistyivät.

Keskiviikko 20.3.2024 - Sirkku

Kausi alkoi, ihanaa! 

Tällä hetkellä kun katsoo ulos, näkyy tasaisen ja valkoisen harmaata maisemaa. Jollei tuolla  pellon toisella puolella kasvaisi metsää, olisi vaikea erottaa missä on maa ja missä taivas. Viime viikonloppuna etelä- Suomeen satoi reilut 10cm lisää lunta, joka nyt sitten plussakelillä sulaa pois ja vesihöyry ei paksun pilvipeitteen ja tuulettoman olosuhteen vuoksi pääse mihinkään, vaan jää leijumaan maan päälle usvaksi. Lumipinnan alla litisee. Ojarummut ovat jäässä ja ojat eivät vedä, jolloin vedet jäävät nurmikkoalueille, jossa ne sulavat ja jäätyvät talven aikana useaan kertaan. Tämäkin puutarhuri omistaa alle vuoden käytössä olleet coretex- kengät, joista on nyt vesi tullut läpi kolmena työpäivänä peräkkäin. Coretexit eivät auta, jos märkää lunta on yli kengän varren. Täytyy yrittää suihkuttaa lisää kalvopintaa kengän päälle ennen huomista työpäivää, muutoin saattaa puutarhurin varpaat paleltua.

Ulkotyökausi alkoi tänä vuonna ns. oikeaan aikaan. Etelä-Suomessa päästiin omena- ja päärynäpuiden leikkaukseen ajallaan, eli n. maaliskuun puolivälissä. Nyt puita on hyvä leikata, kun lumi on painunut suurilta osin jo alas. Keskimääräisesti pitkät ja kovat pakkasjaksot ovat jo ohi, kevät on tulossa, mutta yöpakkaset ja roudassa oleva maa pitävät puut vielä toistaiseksi lepotilassa. Jos luet blogiani pohjoisemmassa Suomessa, kannattaa kevään etenemistä vielä seurailla ja miettiä milloin on sopiva ajankohta tehdä puunleikkuut. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi puunleikkausten ajankohta venyy.

Puista keväällä voidaan leikata niitä, jotka eivät ole mahla- tai kumivuotopuita. Hedelmäpuista keväällä voidaan leikata omenaa ja päärynää, kirsikan ja luumun leikkaus jätetään kesäaikaan juhannuksen tienoille. Puistopuista leikataan vain pitkäikäiseksi kasvavia puita, joiden kasvulle on hyötyä leikkauksella tehtävästä turvallisesta rakenteesta. Kevätleikattavia puita siellä on mm. tammet, saarnet, lehmukset ja jalavat. Mahlavuotopuita, ja näin ollen kesällä leikattavia, ovat mm. vaahterat, koivut ja hevoskastanjat, mikäli näiden leikkaukselle on tarvetta. Lyhytikäisiä ja pehmeämmän puuaineksen omaavia puita kuten, pajuja ja salavia, pihlajia, leppiä, haapoja, poppeleita ja tuomia ei leikata kuin pakon edessä (poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia ja ohjataan kasvua). Leikkaus saattaa lyhentää näiden kasvien elinikää entisestään ja siksi niiden leikkausta vältetään.

Toissaviikolla olin töissä erään asiakkaan pihassa, jossa aloitimme vanhan omenapuun  leikkaukset jokunen vuosi sitten. Tänä vuonna puusta oli pakko ottaa kuva, kun tuli niin hyvä mieli siitä millainen tästä puusta on tullut usean vuoden työn jäljiltä. Olen pyrkinyt leikkaamaan puuta ensisijaisesti keväisin ja vain tarvittaessa kesäisin olen tehnyt puun latvuksen keskelle tilaa ja valoa. Aloitushetkellä puu kasvoi kilpaa talon kanssa suoraan ylöspäin. Satoa alkoi olla vaikea kerätä ja leikkuut aloitettiinkin puun madalluksella. Työ vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Poistettavat oksat alkoivat olla ranteen paksuisia ja niitä kun ei saa kerralla poistaa kuin max 3kpl/puu ja sen jälkeen puu oli maltettava jättää rauhaan. Itsestä tuntui, että työ ei edisty ollenkaan, mutta nyt kun puuta katsoo, n. kuusi vuotta työn aloituksen jälkeen, se näyttää juuri siltä miltä omenapuun tuleekin näyttää. Korkeus on n. 3,5m ja leveyttä on varmasti n. 4,5-5m. Oksat menevät vaakatasoon kuten kuuluukin, latvuksen keskellä on tilaa ja sato tulee oksien päihin. Satoa on tullut tasaisesti joka vuosi ja parin viimeisen vuoden leikkuussa olen saanut poistella vain lyijykynän paksuisia oksia. Tähän siis pyritään jokaisen hedelmäpuun kohdalla tekemällä leikkuut säännöllisesti vuosittain.

Mitä hedelmäpuusta leikataan? 

• Hedelmäpuusta poistetaan kaikki latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat. Ne  hakkaavat satoa ja muita oksia tuulessa ja tekevät latvuksesta liian tiiviin. Tulee sato- ja kuorivaurioita puuhun.
• Liian tiuhassa, päällekkäin, samaan suuntaan kasvavista oksakerroksista poistetaan keskimmäiset ja tehdään näin tilaa jäljelle jääville oksille kehittyä kunnollisiksi sato-oksiksi. Tällä tuodaan myös tasapainoa latvukseen, silloin kun oksapaino ei keskity voimakkaasti esim. valon puolelle, vaan oksat tulevat tasaisesti puun eri puolille, puu pysyy sadon tuottovaiheessa paremmin pystyssä.
• Liian jyrkässä oksakulmassa olevat oksat. Nämä eivät tule kestämään sadon ja tuulen yhteisvaikutusta vaan ratkeavat, jos satoa on paljon. Hedelmäpuun kestävimmät oksat ovat lähes 90 asteen oksakulmassa runkoon nähden. Nuoria ja taipuisia oksia voi koettaa ensin taivuttaa parempaan oksakulmaan ja poistaa vasta sitten jos taivutus ei onnistu.
• Suoraan ylöspäin kasvavat oksat poistetaan, koska ne ovat kilpalatvoja. Hedelmäpuuhun voidaan jättää yksi päälatva, jos puu on vielä pienikokoinen. Muut kilpalatvat poistetaan. Monesti suoraan ylöspäin kasvavat oksat saattavat olla myös vesiversoja, jotka poistetaan aina leikkausten yhteydessä. Vesiverso kertoo siitä, että puuta on leikattu edellisinä vuosina liikaa ja puun on ollut pakko kasvattaa vesiverso-oksia saadakseen haihdutettua kaikki juurien nostamat vedet. Vesiversot eivät ole oikeita oksia ja katkeavat helposti tuulessa tai sadon painosta.
• Jalonnuskohdan alapuolelta tulevat versot on poistettava. Nämä ovat juuriston omaa villiversoa, joka on dominoiva latvukseen nähden. Jollei näitä poisteta, latvus saattaa kuolla kokonaan ja villiversosta tulee päälatva. Tämä on eri lajiketta kuin mitä latvus on.
• Liian paksut ja suoraan ylöspäin kasvavat alaoksat poistetaan. Tässäkin on kyseessä kilpalatva.
• Aina koko oksaa ei tarvitse poistaa, vaan oksia voidaan myös typistää.
• Kuolleet, vaurioituneet tai kasvitaudin vaivaamat oksat voidaan poistaa milloin vain.

Nuoren puun istutusleikkaus: 

Jos olet istuttanut edellisenä syksynä uuden omena- tai päärynäpuun, niille tehdään istutusleikkaus istutusta seuraavana keväänä. Keväällä istutetuille puille voidaan tehdä istutusleikkaus istutuksen yhteydessä.

Istutusleikkauksessa pyritään siihen, että rungon ympärille tulisi sato-oksia tasaisesti joka puolelle. Yleensä nuoressa puussa on 3-5 vaakaoksaa ja latva. Mikäli oksat sijoittuvat tasaisesti puun ympärille, voidaan puu istuttaa katsomatta tarkemmin oksien sijoittumista, mutta jos oksat painottuvat tietylle puolelle puuta ,kiinnitä asiaan huomiota jo istutusvaiheessa. Puu kasvattaa luontaisesti oksiaan siihen suuntaan, josta se saa parhaiten valoa. Yleensä siis tällainen oksa-aukkokohta kannattaa laittaa etelän suuntaan, josta kesäaikana valo tulee parhaiten. 

Nuoren puun istutusleikkauksessa tähdätään siihen, että puu aktivoisi rungossa ja oksissa olevia uinuvia silmujaan ja alkaisi kasvattamaan niihin lisää vaakatasoon tulevia sato-oksia. Tämä tehdään typistämällä olemassa olevien oksien vuosikasvuja. Tällöin oksan päästä lähdetään katsomaan uusimman vuosikasvun pituus ja vuosiverso leikataan poikki, jättäen 1/3 vuosiversosta oksaan paikalleen. Tämä leikkuu tehdään kaikille muille vuosiversoille paitsi latvalle. Ole kuitenkin tarkkana jos sinulla on perhehedelmäpuu, johon latvukseen on vartettu useita lajikkeita. Huolehdi, ettet tule vahingossa poistaneeksi kokonaista lajiketta latvuksesta. Latva voidaan katkaista siinä tapauksessa, jos puussa on vähän sato-oksia. Tällöin puuhun jatkossa jätetään yksi ylöspäin kasvava latva, josta puu voi kasvattaa uuden latvaverson katkaistun tilalle. Latva aletaan leikkaamaan säännöllisesti sitten, kun puu on mielestäsi riittävän korkea. Satopuuta ei kannata päästää liian korkeaksi, sieltä on vain silloin vaikea kerätä satoa pois. Varsinkin nuori puu hyötyy säännöllisestä oksien taivuttamisesta. jokainen sato-oksa on sille tärkeä.

Muistathan leikkauksessa?: 

• Älä jätä tappeja, niihin iskee lahottajasienet, vaan leikkaa oksa poikki aina joko  rungon vierestä tai oksahankakohdasta.
• Oksankalluksen tulisi jäädä aina ehjäksi leikkauskohdan vierelle. Tällöin puu pystyy itse kasvattamaan kalluksen solukosta ns. "uuden ihon" leikkauskohdan päälle. Oksan kallus on se ryppyisen näköinen kohta, josta leikattava oksa lähtee.
• Suuria, halkaisijaltaan yli 4cm:n paksuisia oksia poistetaan kerralla max 3kpl/puu. Muutoin oksien oikeasta leikkausmäärästä joudutaan arvioimaan puun latvuksen lehtipeitteisyyttä. Puu voi menettää leikkuun yhteydessä max. 1/3 lehtimassastaan/ leikkauskerta. Silloin vesiversojen kasvua ei tule vielä merkittävästi. Jos olet leikkaamassa vanhaa puuta, onkin ehkä helpointa jakaa puu ns. lohkoihin. Silloin puu näyttää muutaman vuoden vähän toispuoleiselta, mutta pitkällä aikavälillä se on puun kannalta paras ratkaisu.
• Älä leikkaa liikaa!
• Muista työturvallisuus. Omenapuun puuaines on kovaa ja painavaa, koska puu kasvaa hitaasti. Satsaa hyviin työvälineisiin. Leikkaa maasta käsin jatkovarren avulla, älä kiipeä telineille, äläkä varsinkaan tikkaille. Mikäli puu on niin iso, ettei 4m:n jatkovarrella yletä, on leikkuu silloin arboristin puuhaa, joka joko kiipeää puuhun köysien kanssa tai leikkaa puun nostokorista.
• Leikkuun jälkeen huolletaan, pestään, desinfioidaan ja kuivataan välineet. Kunnon välineet kestävät sinulla kymmeniä vuosia kunhan huollat ne hyvin.
• Hyötykäytä oksajäte. Tee siitä lahopuuaitaa tai haketa se pensaiden juurelle katteeksi.

P.s: Kiitos ihanalle asiakkaalleni kun sain ottaa heidän "kivipuusta" kuvan. Tämäkin on tapa taivuttaa puun oksia. Suosittelen kuitenkin, että taivutusnarut laitetaan johonkin maassa kiinteästi olevaan, esim. betonilaattaan kiinni. Tuulessa narussa heiluva kivi hankaa oksan kuoren rikki, vaikka tämä ihanalta näyttääkin.

Äidin puutarhahommelit

Torstai 20.4.2023 - Sirkku

Tervehdys!

Täällä yksi kiireinen puutarhuri ehti hetkeksi istumaan tietokoneen äärelle!

Viime viikot ovat olleet huomattavasti kiireisempiä kuin viime vuoden viikot tähän aikaan olivat. Lumet ovat pääsääntöisesti täältä Uudeltamaalta jo sulaneet. Mitä nyt kaksi "talven valtakunta"-pihaa vielä pitää komeaa lumipeitettä yllään, niin siellä kuusiaidan vieressä kuin pensaidenkin päällä. Ja molempia minun pitäisi päästä kiireesti jo leikkaamaan.

Omasta pihasta routa ehti suurelta osin sulamaan jo ennen kuin se takatalven 30cm uutta lunta tipahti pääsiäisen tienoilla maahan. Kotipihan rinne on rutikuiva, ja tuntuu, että luonto jatkaa siitä mihin se viime kesänä jäi. Vesi on alhaalla pihalammessa ja varsinkin puut tuntuvat olevan janoisia. Taivaalta satava vesi olisi tarpeen niin meille ihmisille allergiaoireiden helpottamiseen kuin luonnollekin.

Toivottavasti muistit laittaa varjostuskankaat havujen ja muiden ikivihreiden kasvien päälle tammikuussa? Nyt, roudan sulettua, olisi hyvä aloittaa havujen ja ikivihreiden kasvien parin viikon tehostetun kastelun jakso. Kaikki puuvartiset kasvit pitävät mielummin lämpimästä vedestä juuristollaan näin keväällä, mutta koska veden lämmittäminen on tällä hetkellä vähän turhan kallista hommaa, lämmittämätönkin vesi auttaa kasvia paikkaamaan talven aikana haihdutettuja nesteitä. Jos ikivihreät kasvit ovat päässeet talven aikana ruskettumaan, käy kasvit läpi. Leikkaa selkeästi rapisevan kuivat ja kuolleet oksat pois, anna juurelle kevätlannoitus heti kun routa on sulanut, ja sen jälkeen pidä kahden viikon kastelujakso. Ikivihreille kasveille, kuten havuille, on normaalia se, että ne menevät talven aikana hieman ruskeaksi. Se taasen ei ole normaalia, että havu on rapisevan kuiva ja katkeaa kosketuksesta. Hieman ruskea havu on lepotilassa ja väri lähtee muuttumaan nopeasti kasvin saatua maaperästä vettä ja ravinteita. Lämmin vesi saisi ravinteiden ja kasvin nesteenkierron toimimaan nopeammin, mutta kuten sanoin, vesi kuin vesi auttaa. Kylmällä vedellä asiassa menee vain hieman pidempään. Anna varjostuskankaiden olla ikivihreiden kasvien päällä ilmavasti niin pitkään kunnes routa on sulanut.

Omena- ja päärynäpuiden leikkaukselle alkaa olla täällä etelä-Suomessa jo kiire. Kirsikka- ja luumupuut saavat odottaa leikkausta kesä-heinäkuun välille. Aurinkoisilla paikoilla silmut ovat lähteneet jo turpoamaan ja silloin leikkaus kannattaa siirtää juhannukselle. Voimakkaimman nesteenkierron ollessa vauhdissa puita ei saa leikata. Yöpakkaset ja varjoinen kasvupaikka on vielä pitänyt tietyissä paikoissa maan jäässä ja onkin katsottava lähes puukohtaisesti voiko sitä vielä leikata. Saman pihan eri puolilla voi olla kasveja, joista toisia voi leikata ja toisia ei. Kasvia ympäröivä mikroilmasto vaikuttaa tilanteeseen. Kuivia ja kuolleita oksia voi toki poistaa aina kun niitä näkee. Muistathan poistaa oksat niin, ettei runkoon jää tappeja, joihin lahottajasienet ja bakteerit pääsevät iskemään? Myös liian syvältä rungosta leikkaamista on syytä välttää. Oksan kalluksen, eli ne ryppyiset kohdat oksan liitoskohdassa runkoon nähden, tulisi jäädä runkoon paikalleen. Siinä on ne solukot, jotka kasvavat haavakohdan päälle.

Pensaat voidaan leikata samoihin aikoihin omenapuiden kanssa ja samat leikkausohjeet ajankohdan miettimisen kanssa pätee myös niihin. Silmujen pitäisi olla vielä lepotilassa. Leikkaustapa vaihtelee vähän kasvin kasvatustavan ja tarpeen mukaan. Malliin leikatut pensasaidat leikataan malliin kahdesta kolmeen kertaan vuodesta. Ensimmäinen leikkauskerta olisi maalis-huhtikuussa, seuraava heinä-elokuussa ja kolmas, jos sitä välttämättä tarvitaan on loka-marraskuussa. Kolme kertaa vuodessa leikataan oikeastaan vain niitä aitoja, jotka eivät saa enää kasvaa yhtään suuremmiksi, yleisin leikkausmäärä/ vuosi, on kaksi.

Ne hapsottavasti kasvavat pensaat ja pensasaidanteet, eli ns. vapaasti kasvavat leikataan taasen pääsääntöisesti harventamalla hyvin juurtuneesta pensaasta 3-5 vanhinta ja paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maata pois. Joiltakin japaninangervoilta eli ns. matalilta pensasangervoilta voidaan leikata joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois, mutta se ei ole pakollista. Angervoja leikatessa kannattaa olla mielessä se mihin aikaan kyseinen pensas kukkii. Jos pensas kukkii ennen juhannusta, leikkaa se vasta kukinnan jälkeen. Muuten tulet leikanneeksi myös tulevan kesän kukinnot pois. Mikäli pensasaidanne on todella vanhan ja ränsistyneen näköinen voidaan harkita myös totaalista uudistusleikkausta eli alasleikkausta. Ennen leikkauksen tekoa, selvitä kuitenkin mitkä pensaat kestävät alasleikkuun. Hyvin alasleikkauksen kestäviä pensaita ovat mm. vanhan ajan omajuuriset syreenit (ne jotka tekevät juuriversoja), isotuomipihlajat, norjanangervot, pensashanhikit, juhannusruusut, japaninangervot ja heisiangervot. Pallohortensiat voit leikata joka kevät n. 10-15cm:n tapille, se saa ne vain kukkimaan runsaammin. Jasmikkeita jos leikkaat alas, voi olla, että niiden kasvutapa muuttuu maanmyötäiseksi, sille siis mielummin harvennusleikkuu. Jalonnettuja pensaita, köynnöksiä tai puita ei pidä mennä leikkaamaan alas, tai tulet leikanneeksi myös sen jalostusosan pois. Alppiruusut ja atsaleat on myös syytä jättää mahdollisimman vähäiselle leikkaukselle. Syyshortensia pitää kyllä runsaasta leikkauksesta, se saa sen kukkimaan runsaasti, mutta se ei kestä alasleikkausta. Syyshortensialta on syytä katkaista kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. 

Lumien sulettua, maan ollessa vielä kostea, voi maaperän pintaan levittää puhdasta puuntuhkaa tai kalkkia kaikille niille kasveille, jotka ovat kalkin suosijoita. Esimerkkeinä kalkin suosijoista voisi nyt olla esim. nurmikko, syreenit, angervot, salavat ja monet perennat. Älä laita kalkkia tai tuhkaa havuille, alppiruusuille tai atsaleoille tai muillekiaan happaman maan kasveille. 

Aika usein minulta kysytään parhaasta kevätlannoitteesta varsinkin happaman maan kasvien ollessa kyseessä. Itse olen todennut, että pitkävaikutteisin ja helpoin levittää on perinteinen ja pahalta haiseva kananp... kakkalannoite. Kunhan vain muistaa katsoa, ettei se sisällä kalkkia. Silloin jos teet havuille ja ikivihreille kasveille kastelujakson, voit myös käyttää sitä veteen sekoitettavaa havu-rhodokevätlannosta. Siinä kuitenkin ongelmana on, että se on annosteltava kastelukannuun ja keväisin havut tarvitsevat niin paljon vettä, että yleensä niitä tulee kasteltua letkulla tai tihkuletkun avulla. Kalkitun maan kasveille voit käyttää ihan mitä tahansa yleislannosta, myös kemiallisesti tehtyä. Ne yleensä sisältävät myös kalkkia ja siksi niiden levitystä happaman maan kasveille ei voi suoralta kädeltä suositella. Käytät nyt mitä tahansa lannoitetta, muista lukea pussin annosteluohje huolellisesti ja noudattaa sitä! Milloin on oikea hetki levittää lannoitteet? No silloin kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Silloin routa on varmasti sulanut ja kasvi pystyy käyttämään hyödyksi ne ravinteet mitä maaperään lisätään. On turha laittaa ravinteita liian aikaisin, ne vaan hölähtävät kasvualustasta suoraan läpi ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Sama muuten pätee myös ylilannoittamiseen. Älä turhaan lannoita vesistöjä vaan lue ne pussin ohjeet. Myös laimennettua kompostia voi lisäillä pensaiden juurille jos komposti on vain maatunut riittävän kauan. Komposti on pH:ltaan hapanta ja sopii silloin myös happaman maan kasveille. Kompostin on kuitenkin maaduttava vähintään 1-2 vuotta ja sen on maahan levitettäessä tuoksuttava puhtaasti mullalle. Jos siinä tuoksuu jokin muu, voi se houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä. Kompostin laimennussuhde maksimissaan 50%, laimeampikin riittää varsinkin jos levität sitä perennapenkkiin.

Kevään yleisimmistä kotipuutarhan töistä haravointi kannattaa jättää kokonaan välistä, tai jos sinunkin harava suorastaan huutaa varastosta ja vaatii päästä kevään puutarhatöihin osallisiksi, käytä vain kevyttä ja leveälapaista muovista haravaa, jolla vedät vain hyvin kevyesti pintaa pitkin enimmät roskat pois. Keväällä nurmikon juuret ovat herkimmillään ja jos pohjamaa on vähänkin märkää, tulet todennäköisesti vetäneeksi roskien sijasta nurmikon juurineen ylös jos pidät haravaa liian pystyssä asennossa tai painat liian lujaa. Tapahan se on tietysti ilmata nurmikkoa tuo voimakas haravointikin, mutta nurmikolle se ei tee hyvää. Itse olen lopettanut kevätharavoinnin jo useita vuosia sitten.

Puutarhurin oma piha on ollut taasen hunningolla viime viikot, vain kuusiaidat on leikattu. Nyt taidan suunnata ulos tekemään niitä "äidin puutarhahommeleita", joista nuorimmaiseni jaksaa aina toisinaan marista. Tai sitten lähden sen lapsen kanssa lennättämään leijaa tai heittämään tikkaa. Ehtiihän ne puutarhahommelit sitten viikonloppunakin...

Kasvien talvisuojausta

Torstai 3.11.2022 - Sirkku

Syyshommia.

Lehtipuhalluksen, kasvihuoneen ja puutarhavälineiden  huollon ja pesun lisäksi, syksyn töihin kuuluu puuvartisista kasveista huolehtiminen. Nyt alkaa olla se hetki kun puutarhurin on pidettävä huoli siitä, että hedelmäpuut, marjapensaat, koristepensaat sekä havut selviävät talven yli. Tämä teettää pientä puuhaa pihalla myös minulle. Muistan kyllä hoitaa asiakkaiden pihoilla omenapuiden verkotukset ja ruusujen syysleikkaukset ja talvisuojauksen, mutta miten käykään omalla pihalla? Viimeiset kolme vuotta on käynyt niin, että se ensimmäinen kovempi pakkasyö ehtii tulla ennen kuin havahdun siihen, että nuoret omenapuut olisi syytä verkottaa. Ja joka syksy peurat, kauriit tai jänikset ovat ehtineet käydä aterialla. Pihastani on syöty säännöllisesti Antonovka-omena, sekä Aamurusko- koristeomena ja viime keväänä oli kelvannut myös tyttären lahjaksi saama päärynä, joka oli kylläkin verkolla suojattu. Lunta oli vain liikaa ja jänis oli päässyt loikkaamaan verkkojen sisälle kovan hangen päältä. Tänä syksynä aion siis toimia toisin ja suuntaan kohti puutarhamyymälää ostamaan napakoita tukiseipäitä ja korkeaa, yli 2m:n korkuista aitaverkkoa.

Hedelmäpuun suojaus. 

• Hedelmäpuun suojauksen saat tehtyä puun tukemiseen tarvittavien seipäiden ympärille, mikäli olet käyttänyt kunnollista, vähintään 5cm:n paksuista seivästä, jonka olet laittanut löyhään V:n muotoon taimen ympärille istutuksen yhteydessä.
• Mikäli seipäitä puun ympärille ei vielä ole, nyt on hyvä aika ne hankkia ja käsitellä ne tarvittaessa puunsuoja-aineella. Seipäitä tarvitaan latvuksen koosta ja mallista riippuen 2-3 ja ne laitetaan puun ympärille V:n muotoon, eli hieman yläosastaan  avautuvaksi, jotta latvus mahtuisi verkkojen sisälle paremmin. Viereisessä kuvassa näkyvä rusokirsikka on helppo suojata verkoilla, kun tukiseipäät pitävät verkon irti rungosta myös kovana lumitalvena. Kuvan seipäät saisivat olla hiukkasen pidemmät, mutta kelpaavat kun latvus ei ole liian tiuha. Verkkojen tulee ulottua latvukseen saakka.
• Katso etteivät oksat hakkaa tuulessa seipäisiin ja junttaa seipäät paikalleen. Tarvittaessa voit tukea puun samalla näihin seipäisiin, mikäli tuennat puuttuvat tai ovat huonokuntoisia. Hillittykasvuiset hedelmäpuut tarvitsevat tuennan koko elinajakseen, normaalikasvuisille riittää kun tuenta on paikoillaan ensimmäiset 5-10 vuotta.
• Sahaa seipäät oikeaan mittaan, niin, että ne ulottuvat n. 1/3 latvuksen korkeudelle.
• Viritä seipäiden ulkopuolelle riittävän korkeaa ja napakkaa jänis- tai jyrsijäverkkoa. Ihannetilanne olisi, jos leveyssuunnassa koko latvus mahtuisi verkon sisään, tärkeintä kuitenkin on, että puun runko on suojattu. Puuta ei niinkään haittaa se, että latvuksesta oksien kärkiä napsitaan poikki, mutta jos runko syödään, menevät kasvin nestettä kuljettavat rungon osat pilalle ja kasvi saattaa kuivattaa koko latvuksen.
• Hedelmäpuut kannattaa suojata nyt, koska puutarhatuholaiset tulevat pihaan heti kun luonnosta ei ruokaa löydy yhtä helposti. Tämä siis meidän pihassamme tarkoittaa heti ensimmäistä pakkasyötä.

Havut kuntoon talvea varten. 

• Havuille (varsinkin tuijille) kannattaa pitää syksyllä kahden viikon tehostetun kastelun jakso, jossa havuille annetaan vettä runsaasti, joka toinen päivä, vaikka olisi sateista säätä. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko talven ajan ja koska maa on jäässä, ne eivät saa uutta vettä haihduttamansa veden tilalle. Syksyn kastelujaksolla pyritään huolehtimaan siitä, että kasvi on mahdollisimman hyvässä nestejännityksessä talvea varten ja näin ollen ehkäisemään talviruskettumista.
• Mikäli pihassasi on nuori havu tai vanhan havun valo-olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, esim. ympäröivien puiden poiston vuoksi, on havu syytä talvisuojata liialta auringon kuivattavalta vaikutukselta. Tämä tarkoittaa, että tammikuussa havun päälle on syytä laittaa talvisuojaverkot.
• Talvisuojaverkot laitetaan vasta tammikuussa, mutta niitä ei koskaan kannattaisi laittaa suoraan havun päälle, vaan havun ja suojaverkon välissä tulisi olla ilmatila. Tämä on helpointa toteuttaa niin, että havun ympärille laitetaan seipäät (jotka on laitettava valmiiksi paikalleen nyt), johon verkko kiinnitetään esim. niittaamalla kiinni. Havujen suojaverkkoja on monenlaisia. Itse olen käytössä parhaimmaksi todennut sen vihreän, muovisen verkon, joka kuivuu nopeasti ja on pinnaltaan liukas, jolloin lumi ei jää sen päälle kinoksiksi niin kovin helposti.
• Verkot poistetaan havujen päältä vasta kun maa on sulanut, eli toukokuussa.

Kylmänarkojen kasvien juuriston suojaus. 

Moni meistä rakastaa matkoilla nähtyjä, mutta meillä huonosti talven vuoksi menestyviä kasveja kuten esim. ruusuja ja pallohortensioita. Monet näidenkin kasvien lajikkeista on hyvin kylmänarkoja ja näille kasveille kaikista pahin sää talviaikaan on lumeton ja sateinen syksy, jonka perään tulevat heti kovat pakkaset. Tuolloin lumipeite puuttuu ja maaperässä on paljon jäätyvää vettä juuriston lähellä ja maaperän ilmaraot ovat ns. jään vallassa. Maaperässä on samoin kuten meidän ihmisten taloissa. Ilmaraot ovat niitä, jotka pitävät juuret lämpimänä, ilma siis eristää kylmältä. 

Mikäli haluat näitä kylmänarkoja kasveja kasvattaa, on syytä huolehtia jo penkin rakennusvaiheessa muutamasta asiasta.

• Perusta penkit pihan lämpimimmälle kohdalle, paras paikka olisi etelän puoleinen rinne, jonka pengertäisit luonnonkiviä tai tummia betonikiviä käyttäen. Maata pengerrettäessä on syytä muistaa, että silloin kylmä ilma pääsee juurien kimppuun kahdelta suunnalta, päältä ja sivulta. Näistä sivuttaisen kylmän ilman saat estettyä laittamalla pengerkivien ja kasvualustan väliin vähintään patolevyn ja tarvittaessa myös routaeristeen pystyyn.
• Pohjamaa voi olla savea, mutta juuria ympäröivän maaperän tulisi olla rakenteeltaan ilmavampaa maaperää kuten savi/ hiekka/ turve/ komposti sekoitusta. Hiekkapitoisempi maaperä on lämpimämpi, mutta se jossain tilanteissa kuljettaa vettä liiankin nopeasti. Saattaakin vaatia hieman vaivannäköä löytää oikea balanssi kasvualusta-ainesten välille. Vuosittain maaperään kannattaa myös lisätä hajoavaa ainesta kuten syksyn lehtiä, joka houkuttelee paikalle myös hajottajaeliöitä kuten lieroja, jotka taasen ilmaavat maaperää.
• Esimerkiksi tietyt ruusut leikataan syksyllä, jotta niiden talven kestävyys paranisi. Tämän jälkeen taimen ympärille, kasvualustan päälle, levitetään katekerros, joka lämmittää maaperää. itse olen käyttänyt katteena rouheampaa hiekkaa/soraa, sepeliä ja ruukkusoraa. Minusta toimivin on ollut ruukkusora. Se on kevyttä, helppoa levittää ja siivota pois ja edullista. Olen levittänyt katetta n. 10-20cm:n paksuiseksi kerrokseksi koko juuristoalueelle, eli sinne saakka mihin kasvin uloimmat oksankärjet ulottuvat.
• Katekerroksen ja oksiston päälle voidaan levittää vielä havuja tai tarvittaessa jopa pakkaspeitto. Muista kuitenkin, ettei kenenkään metsästä saa mennä ottamaan havuja ilman lupaa ja, että jos laitat havuja tai peittoja päälle, on välissä oltava jotain mikä jättää kasvin ja suojan väliin ilmaraon, ettei kasvi homehdu.
• Monet kasvit hyötyvät löyhästä lumesta juuristoalueellaan, siksi näillekin kasveille lunta kannattaa kasata päälle varovasti. Älä kuitenkaan junttaa lunta tiiviiksi.
• Kovina talvina, vaikka olisit kuinka hyvin suojannut kasvit, saattaa monivuotisetkin puuvartiset kasvit palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa. Tämä tapahtuu monesti esim. pallohortensioille ja siksi ne leikataankin yleensä maalis-huhtikuussa n. 10cm:n tapille. Niistä siis leikataan kaikki paleltuneet osat pois. Kasvi jatkaa sitten kasvuaan siitä leikatusta pinnasta. Hortensioilla voimakas leikkaus myös lisää kukintaa.

Alla olevassa kuvassa lahjaksi saatu Matshurianjalopähkinä vielä odottelee lämpökerrastoa, havuja ja korkeampaa verkkoa ylleen. Siinä sitä taas puuhaa riittää tulevalle viikonlopulle. Toivottavasti en ole omenapuiden suojausasian kanssa tänä syksynä myöhässä. Mukavaa marraskuuta kaikille!

Puunleikkausta

Tiistai 10.3.2020 - Sirkku

Kosteat terveiset täältä ikuisen marraskuun vaivaamalta ja kaatosateiselta Uudeltamaalta!

Viime blogi-kirjoituksen jälkeen vihertyökausi suorastaan räjähti käyntiin. Samalla räjähti myös puutarhurin kalenteri. Kukapa olisi joulukuussa uskonut, että talvi tulisi menemään näin, että tammikuussa ihastellaan uusia silmuja ja jopa lehtiä pihapuissa ja pensaissa ja muut pihatyöt, mukaan lukien rakentamisen saisi aloittaa roudan puuttumisen vuoksi helmi- maaliskuussa! Tämä puutarhuri oli buukannut helmi-maaliskuun taitteeseen kaikkien yrittäjän arjessa tarpeellisten korttien opiskelua ja tietenkin silloin kun istut sisällä opiskelemassa, olisi ulkona mitä parhain työskentelykeli! Mutta ei auta. Lakisääteiset kortit ovat nyt käytynä ja viimeisimpinä työturvallisuus ja EA-kortti päivitettynä. Korttisulkeiset jatkuvat taas EA:n osalta kolmen vuoden kuluttua ja muiden korttien osalta viiden vuoden kuluttua. Murphyn laki tietysti sanelee, että nyt kun ulkona taas ollaan töissä niin ilma on hyvin itkuinen morsian. Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta onneksi on kunnon varusteet.

Viime kirjoituksessani sivusinkin jo hedelmäpuiden leikkausta oman pihani osalta. Kevätlämpö aiheutti sen ettei etelärinteen omenapuita voinut enää leikata, mutta kylmemmän kasvupaikan omenapuut leikkasin tuossa pari viikkoa sitten. Uudellamaallakin vaihtelee vielä todella paljon pihakohtaisesti voiko kevätleikkauksen vielä tehdä vai ei. Tämän viikon aikana olen käynyt asiakkaiden pihoissa tekemässä kevätleikkauksia kylmemmän kasvupaikan omenapuille. Jos mietit voiko omassa pihassa kasvavaa puuta vielä tänä keväänä leikata, kohdista katseesi puun silmuihin. Mikäli silmut ovat vielä pienet ja ns. talviasuiset, ei puun nesteenkierto ole vielä käynnissä ja puun voi leikata. Mutta mikäli silmut ovat jo turvonneet tai silmussa on vihreää näkyvissä, on puu siirtämässä ravinteita yms. lehtiin, eli nesteenkierto on käynnissä ja silloin puuta voi leikata seuraavan kerran vasta täyden lehden aikaan eli keskikesällä. Ensimmäiseen itse tehtävään omenapuun leikkaukseen kannattaa käyttää aikaa ja opetella oikeat tekniikat esim. puunleikkauskurssilla tai pyytää ammattilainen pihaan neuvomaan hedelmäpuunleikkauksen työtavat. Myös hyviin ja helposti huollettaviin välineisiin kannattaa satsata hieman rahaa kiinni. Olemassa olevat työvälineet huolletaan, teroitetaan ja desinfioidaan ennen puunleikkausta, varsinkin terät huolletaan kunnolla. Kunnon työskentelyvälineillä, joilla yltää riittävän korkealle, työ on turvallista ja leikkauksen jälkeen sekä sinä että puu olette vielä kunnossa, varsinkin jos olet muistanut käyttää myös suojalaseja ja kypärää. Tikkailta ja A-telineiltä ei saa leikata mitään! Vahvasti suosittelen, että mikäli et jatkovarrellisella leikkurilla yllä leikkaamaan oksaa, palkkaa pihaan arboristi joka käy köysien varassa madaltamassa puun sopivaan korkeuteen. Arboristi on puunhoidon- ja leikkauksen ammattilainen ja saat vähennettyä hänen laskunsa verotuksessa kotitalousvähennyksenä.

Kun siellä hedelmäpuun ympärillä pyörii, kannattaa samalla tarkastaa puun tuenta ja muukin puun kunto. Mikäli olet laittanut rungon ympärille muovisia ns. myyräsuojia ota ne samalla kertaa pois, jänisverkot saavat olla hedelmäpuun ympärillä siihen saakka kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Alla olevasta kuvasta huomaat syyn miksi itse en laita koskaan istutettavan puun ympärille muovista myyräsuojaa. Siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä jos sitä ei muista poistaa ajallaan puun ympäriltä pois. Myyräthän kaivelevat maanpinnan alapuolella joten rungon ympärille laitetusta suojasta ei sinänsä ole hyötyä niiden torjunnassa ollenkaan ja jänis menee tuosta läpi. Peurasta ei olekaan minulla kokemusta, voisiko kova muovi säikäyttää latvoja kaluavan peuran? Mikäli sinulla on kokemusta asiasta, laita kommenttia alle.

Suoja on kovaa ja terävää muovia joka hyvin helposti vahingoittaa puun kuorta ja saa sen tekemään villiversoja jalonnuskohdan alapuolelta kuten kuvasta näkyy. Mikäli villiversoja ei poista, alkaa puu yleensä kasvattamaan niitä ja kuivattaa latvuksessa olevan lajikkeen kokonaan. Silloin puu saattaa edelleen olla omenapuu, mutta lajike ei olekaan esim. punakaneli mikä alkuperäinen latvus oli, vaan puu tekeekin keltaisia ja happamia omenoita (jotka sopivat erinomaisesti hilloihin) ja lajike onkin Antonovka. Kuvassa oleva puu on kirsikka ja siitä poistin kaikkia leikkausohjeita vastaan nuo villiversot. Kirsikka on siis kumivuotopuu ja sitä ei normaalisti leikata ollenkaan keväällä, vaan niiden leikkausajankohta on heinä-elokuu tai syksy kun lehdet on tippuneet. Hoito-ohjeeksi tällaiseen tilanteeseen on runsas puun kastelu silloin kun kumivuoto on runsaimmillaan, ettei puu pääse kuivattamaan itseään.

Herääkö puunleikkauksesta ja jänissuojauksesta kysymyksiä tai onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Lisää kysymyksesi ja omakohtaiset kokemukset kommenttikenttään.

Vetisin puunleikkausterveisin, Puutarhuri-Sirkku.