Puutarhurin erilainen kevät

Maanantai 6.4.2026 - Sirkku

Pari viikkoa töitä uusissa maisemissa.

Kevät 2026 on tämän puutarhurin työkalenterissa vähän  erilainen edellisiin vuosiin verrattuna. Reilu vuosi sitten sovin Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa yhden neljän käyntikerran kurssin ja yhden luennon pitämisestä, joiden pitopaikat sijaitsevat Outokummussa ja Polvijärvellä. Nyt ollaan kalenterissa edetty siihen päivään, jolloin Kasvihuoneviljely-kurssin ensimmäinen opetuskerta on edessä huomenna. Myönnettävä on, että jännittää eritavalla kuin kotipuolessa luennointi. Täällä kun saattaa yleisössä olla tuttuja ja sukulaisia kuuntelemassa. Kerran aikaisemmin olen luennoinut niin, että läheinen on istunut kuuntelemassa, ja ensimmäisellä kerralla en pystynyt häneen katsomaan ollenkaan. Siitä on kuitenkin jo monta vuotta aikaa ja uskoisin esiintymiseni menneen niin paljon eteenpäin, että jännitys unohtuu nopeasti kunhan asiaan päästään.

Kasvihuoneviljely on ollut minulla ohjelmistossa jo lähes 10- vuotta. Toki materiaalia on säännöllisesti päivitetty ja tarkastettu, mutta perusasiathan siellä pysyvät samana. Kasvuun vaikuttavat samat asiat kuin aina ennenkin ja kaikilla muillakin kasvatustavoilla. Valo, lämpö, vesi, maaperä ja ravinteet on oltava kunnossa, kasvatat sitten kasvihuoneessa, ruukussa, säkissä, amppelissa tai avomaalla. Oikeastaan on vain yksi kasvatustapa, jossa yksi noista kohdista tippuu pois ja se on vesiviljely. Siellä maaperänä toimii vesi, joko aktiivisesti tai passiivisesti. Vesiviljelyssä toisinaan maa-ainesta voidaan käyttää vain juurien valolta suojaukseen ja kasvin pystyssä pitoon. Joskus juuret taas uivat ravinnepitoisessa, hapetetussa vedessä. Itse en hydroponiikkaa eli vesiviljelyä harrasta muutoin kuin altakasteluruukussa, mutta minulla sielläkin kasvin juurien ympärillä on multa tms. kasvualusta eikä esim. ruukkusora. Ravinnevesi seisoo altakasteluruukussa passiivisesti ruukun vesisäiliössä, josta juuret osmoosin avulla ne imevät imupaineellaan kasvualustaan ja kasvin käyttöön. En siis erikseen aktiivisesti pumppaa hapetettua ravinnevettä juuristoille. Vaikka en itse harrasta vesiviljelyä, tunnen useita innokkaita hydroponiikkaharrastajia, joilta olen kerännyt tietoa tästä asiasta. Näitä vinkkejä sitten kerron kurssilaisille osana kasvihuoneviljelykurssia. Kasvihuoneviljely siis starttaa ti 7.4.2026 Outokummussa.

Polvijärvellä ke 8.4.2026 järjestettävän luennon aihealue on tällä kertaa puutarhan kasvit ja niiden valitseminen. Se onkin mielenkiintoinen aihe varsinkin nykyään, kun talvet muuttuvat ja vaikuttavat kotoisten kasviemme menestymiseen. Pari vuotta sitten törmäsin ensimmäisen kerran taimitukkujen ohjeistukseen, jossa kerrottiin, ettei monivuotisille kasveille enää myönnetä taimitukkujen puolesta talven yli kasvuunlähtötakuuta. Tämä johtuu siitä, että vaikka taimi olisi kunnollinen, istuttaisit sen oikein, ja sille sopivaan paikkaan, hoitaisit sitä ensimmäisenä kesänä oikein, kukaan ei voi taata kasvin kasvuunlähtöä jos lumi ja ns. normaali Suomen talvi puuttuu. Tämä on suora seuraus ilmaston muuttumisesta. Syksyt ovat sateisia ja lämpimiä, ja silloin ilmakehässä on paljon enemmän lahottajasienten itiöitä ja kasvitauteja. Myös tuholaiset pääsevät tekemään tuhojaan kasveille paljon pidempään kuin sanotaanko esim. 15 vuotta sitten. Maaperä on syksyllä täynnä vettä, ja vesi ei tahdo liiikkua minnekään kun ojatkin ovat täynnä. Tämän jälkeen tulee sitten suoraan kovat ja pitkät pakkaset. Vesi jäätyy maaperässä suoraan juurien ympärille, jolloin juuret ovat hapettomassa ja kylmässä tilassa. Lumi ei ole eristämässä kasvien juuristoja ja kasvit paleltuvat. Normaalioloissa lumi suojaa juuriston lisäksi myös oksistoja. Nykyisinä talvina lunta on hyvin vähän juuristoilla ja se saa aikaan vanhojen istutusalueiden paleltumisia ihan Eteläisintä suomea myöden. Vanhat säännöt kasvien menestymisvyöhykkeistä ei siis välttämättä pidä ja kasveja joutuu tarkkailemaan enemmän kuin ennen.

Kasvivalinnoissa ja ennen kaikkea kasvien yhdistelyssä samaan istutusalueeseen, on toki tietyt lainalaisuudet, jotka niihin aina vaikuttavat. Näistä olen kirjoittanut jo edellisinä vuosina blogitekstejä. Siellä varsinkin kasvin valon sietokyky, veden tarve, ravinnetarve ja kasvin kasvualustan pH- tarve ovat niitä seikkoja, jotka kasvin menestymiseen pihassa ja istutusalueessa vaikuttavat.

Uskoisin, että tulevina vuosina joudumme väkisinkin miettimään sitä, että onko ilmaston muutoksen tuomat kasvimuutokset vain huono asia, vai millä tavoin tähän suhtaudumme? Ilmasto muuttuu kosteammaksi ja lämpimämmäksi, meillä tulee jatkossa menestymään ne puutarhakasvilajit, jotka nykyään kasvavat esim. Virossa, Latviassa ja Puolassa. Samalla taasen kotoisat ja tutut lajit tulevat kärsimään tuholaisista ja taudeista, joihin niillä ei ole geeniperimää taistella vastaan. Meille tuttu havumetsävyöhyke saattaa alkaa pikkuhiljaa siirtymään kohti pohjoista ja itää. Tilalle toki tulee kasveja ja kasvilajikkeita, joita meillä on aiemmin voinut kasvattaa vain talvetettuina ruukuissa tai talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa. Viime vuonna tuttavani istutti persikkapuun pihalleen Lahden korkeudelle. En olekaan muistanut kysyä miltä puu näyttää kasveille kovan talven jäljiltä. Selvisikö? Puutarhurina ja Suomen luonnon ihailijana, jolle metsä on yksi tärkeimmistä paikoista maailmassa, koen surua siitä jos Suomalainen metsä tällaisenaan tulee joskus muuttumaan. Epätodennäköistä kuitenkin on, että minä olisin sitä muutosta näkemässä, mutta ehkä joskus tulevat lapsenlapsenlapseni sen kokevat? Metsästä ja metsäosaamisesta Suomi kyllä varmasti silloinkin tunnetaan, metsiemme ulkonäkö on vain saattanut muuttua lehtomaisempaan malliin.

Kevään etenemisen merkkejä.

Nyt kun olen saanut tarkkailla sekä Eelä-Suomen kevään merkkejä kuin Pohjois-Karjalan kevään merkkejä, on pakko sanoa, että tietyissä asioissa ollaan melko samalla viivalla. Vuosi sitten totesin, että meillä kun leikkuusesonki oli ohi, olisin voinut aloittaa saman sesongin heti perään täällä Itä-Suomessa. Tämä vuosi on paljon tasaisempi. Tein kotona puolentoista kuukauden työt kuukaudessa ja siellä viimeisellä viikolla oltiin vähän ns. kinthailla sen kanssa että onko kasvu lähtenyt käyntiin. Itä-Suomeen tultuani leikkasin kiiren vilkkaa omenapuut kun katsoin, että kohta on myöhäistä. Kevät on hedelmäpuiden osalta lähes samassa mallissa kuin kotonakin. Eroa onkin sitten roudan paksuudessa ja järven jäätilanteessa. Kotoa pohjoiseen päin ajettaessa, voi sanoa, että Heinolan kohdalla vedet olivat enemmän auki kuin jäässä. Täällä rannassa on ensin 20 cm:n kohvakerros, sitten vettä ja sen alla vielä 30 cm:n jääkerros. Vedet ovat aivan järkyttävän alhaalla edelleenkin viimekesän jäljiltä, voi olla, että meidänkin lahti on jäätynyt talvella pohjia myöden. Lunta ei ole yhtään, eikä sitä ole tainnut olla oikein koko talvena. Suuria sulamisvesiä ei siis järvien täytöksi ole odotettavissa tänä keväänä. Toivottavasti vettä tulisi edes taivaalta, luonto tuntuu sitä tarvitsevan.

Kotona kukki jo sipulikukat, niitä ei täällä Itä-Suomessa vielä näy. 

Kiinankajista kotipihan bonsaipuita.

Torstai 12.3.2026 - Sirkku

Minun pihani bonsait. 

 

Pitkään olen pihaani halunnut bonsaipuita. Suunnittelin, että hankin vuorimännyn tai  pensassempran taimen, jonka istutan ruukkuun, ja jota alan hoitamaan kuin bonsaita. Lumitöitä tehdessäni kuitenkin älysin, että hetkinen, minullahan kasvaa jo piharuukuissa kaksi kiinankatajaa. Miksi en harjoittelisi bonsain leikkausta ja taivutusta näillä katajilla?

 

Katajat olen aikanaan pelastanut roskakuormasta. Ne siis poistettiin pikkutaimina eräästä talvi-istutuksesta kesäkukkien tieltä. Toinen katajista on lähtenyt ruukussa hyvin kasvuun, toinen taasen tuntuu jurovan ja oli väriltään jopa hieman kellertävä. Kellertävän taimen juuristolla kasvaa monivuotista tuoksukurjenpolvea ja puolukkaa. Puolukka oli jopa tehnyt satoa yhden puolukan verran, jonka löysin nyt talven jäljiltä oksasta kiinni. Mihinkähän kaiken tuon sadon kanssa joudunkaan? Onneksi on tilaa mihin sadon saa säilöttyä. Katajat kasvavat suurissa ruukuissa, joka ei ole ihanteellista bonsaille. Bonsait tulisi kasvattaa laakeissa ja matalahkoissa ruukuissa. Enpä tullut asiaa miettineeksi silloin kun katajat ruukkuihin laitoin.

 

Hankin jo tammikuussa muovipäällysteistä alumiinilankaa ja bonsaisakset Sunds trädgårdin nettikaupasta Länsi-Suomesta. Toimitus oli ripeä ja tuotteet olivat sellaisia kuin kuuluikin. Kiitos siis hyvästä palvelusta. Liian kovien pakkasten vuoksi siirsin leikkuuta kuitenkin maaliskuulle ja katajalle se onkin oikea leikkausaika. Nyt viikonloppuna vihdoin kaivoin sekä sekatöörit (pienet oksasakset), että bonsainleikkauspakettini esille ja hain terassin vierelle vanhan suihkujakkaran ja sen päälle istuinalustan, jolla pystyin istua ja aloitin leikkuun.

 

Ymmärtääkseni bonsaita leikatessa tulisi olla jo etukäteen mielessä edes kaukainen kuva siitä, mitä leikkuulla haetaan. Oliko minulla? No ei! Istuin siinä suuremman taimen vieressä ja mieli oli täysin blankko. Aloitin leikkuun katajan alaosasta vain huomatakseni, että olin antanut sen kasvaa vähän liian suureksi ja sen alaoksat olivat jo melko paksuja ja asentoonsa puutuneita. Totesin, että bonsaisakset sain tässä kohtaa hylätä käytöstä ja käyttöön tuli ottaa sekatöörit, eli pienet oksasakset, joiden leikkuuvoima puri katajaan paremmin. Otin katajan runkoa näkyviin. Jälkikäteen ajateltuna, otin sitä ehkä näkyviin vähän liikaakin, mutta uskon, että kataja alkaa kasvattamaan myös uusia oksia runkoonsa. Saan sieltä silloin lisää kasvuoksia, joita saan taivutettua haluamaani suuntaan ja malliin.

 

Minut yllätti se kuinka vaikeaa bonsain leikkaaminen tällaisesta vapaasti kasvaneesta pensaasta on. On vaikeaa alkaa leikkaamaan hillittyä muotoa, jos pensas on saanut kasvattaa oksansa kasville luontaisella tavalla. Leikkasinkin varmasti liikaa näin ensimmäisellä kerralla, rungon alaosasta tuli liian kalju. Vertaan tietysti leikkuun sujuvuutta kaikkeen siihen muuhun leikkuuseen mitä minun työssäni tulee tehtyä. Leikkaan työssäni säännöllisesti lehtipuita, pensaita ja köynnöksiä, sekä erilaisia havuja. Osaan siis leikata kasveja, ja työnjälkeni esim. omenapuun leikkuussa on kaunista ja tarkoituksen mukaista. Suurilla kasveilla puita kuitenkin leikataan malliin, ja niistä tehdään taideteoksia ns, suurella pensselillä. Nyt sama ajattelu pitäisi pystyä laittamaan miniatyyrikokoon ja se tuntui minusta lähes ylitsepääsemättömältä. Huomasin myös kovin nopeasti, että tässä työssä ajatuksen on oltava sataprosenttisesti kiinni itse työnteossa ja halutussa bonsaipuun mallissa. Aloitin työn päivänä, jolloin minulla mielessä oli läheisen kanssa käyty riita. Jouduin jättämään työn ensimmäisenä päivänä kesken ja jatkamaan sitä seuraavana päivänä kun pää oli nollaantunut. Yön jäljiltä mieli oli rauhoittunut riittävästi ja pystyin keskittymään työhön ja sen lopputulokseen paremmin. Onneksi ikävuodet ovat tehneet minunkin mieleeni malttia. Työn kesken jättäminen ei olisi onnistunut varmasti vielä 10 vuotta sitten.

 

Elämäni ensimmäisen bonsain leikkuun lopputulos on nähtävillä tässä. Ette voi uskoa, kuinka paljon sen tekoon kului alumiinilankaa ja aikaa! Alumiinilankaa pätkin sivuleikkureilla, nekin siis tulee olla bonsainleikkuun työvälinelistassa, jotta työnteko onnistuu jouhevasti. Sain kulumaan tuohon pieneen pensaaseen kokonaisen paketin alumiinilankaa. Tämän lisäksi jouduin hakemaan paksumpaa ja jämäkämpää rautalankaa, jolla sain alaoksat taivutettua haluamaani suuntaan. Tarvitsin myös vanhan rautahaan painoksi yhdelle oksalle. Näitä ei varmasti olisi tarvinnut, jos olisin älynnyt aloittaa leikkuut jo vuotta aiemmin, eikä oksat olisi niin pahasti paikoilleen puutuneita. Latvan katkaisin tästä katajasta, koska se oli niin jämäkäksi puutunut, ettei taivutus oikein muutoin enää onnistunut.

 

Bonsai numero kaksi oli se pienempi ja vähän kellertävä. Saa nähdä miten se leikkuusta toipuu ja lähteekö väri muuttumaan kohti tummemman ja sinertävän vihreää, mikä tämän kasvin oikea väri on. Tällä katajalla oksat olivat vielä hennommat ja taipuisammat, ja näitä sain taivutettua toivomaani malliin pelkän alumiinilangan avulla. Sitä en tiedä tuleeko tästä sitten joskus yhtään sen kauniimpaa kuin tuosta isommastakaan, mutta nyt sain sentään latvan vielä taivutettua ilman, että sitä tarvitsi leikata.

 

Tulevan vuoden aikana minun on nyt muistettava hoitaa bonsaikatajiani huolellisesti. Aion lannoittaa ne keväällä pitkävaikutteisella, raemaisella lannoitteella (toisin sanoen kanankakalla). Ruukkuja joutuu myös jonkin verran kesän aikana kastelemaan, vaikka ne taivasalla ovatkin. Isommankin katajan juurelle saatan kylvää krassia tai tuoksuhernettä, joka saa tulla putouksen tavoin ruukun reunalta alaspäin. Rauta- ja alumiinilankoja on muistettava tarkastella säännöllisesti. Ne eivät saa pureutua kasvin runkoon, tai aiheuttaa oksistoihin kuorivaurioita. Katajien jatkoleikkuita tehdään kasvin luontaisen leikkausaikataulun rytmissä. Havuja leikataan Suomen oloissa maaliskuussa ja marraskuussa. Toisinaan ylimääräinen leikkaus saatetaan tehdä keskikesällä, jolloin typistellään vuosikasvuja. Tarvittaessa ulkona olevia havuja, myös siis näitä bonsaikatajiani varjostetaan kevätahava-aikaan. Varjostuskankaat laitetaan päälle nyt ja poistetaan kun maaperästä on routa sulanut ja uusi kasvu on käynnissä.

Viherkasvit eivät pidä liian kuivasta huoneilmasta.

Torstai 19.2.2026 - Sirkku

Viherkasvit eivät tykkää kuivasta talvi-ilmasta.

 

Sain pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi huonekasvin nimeltä timanttiananas (gusmania lingulata). Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta ja länsi-Intian saaristosta ja siihen tulee alas vihreä lehtiruusuke, josta kohoavat lehdet värjäytyvät kukinnoksi. Kukinto kestää monta kuukautta ja värityksiä on monta eri sävyä punaisesta keltaiseen tai valkoiseen. Itse kukat ovat vaatimattomat ja kasvin suosio perustuukin värittyneisiin ylälehtiin.

 

Kasvin hoito on helppoa. Se tarvitsee runsaasti valoa, mutta suorassa auringonpaisteessa sen lehdet palavat helposti. Hajavaloa siis. Mullan tulee olla ravinteikasta, tuoretta ja läpäisevää. Kasvia kastellaan säännöllisesti sekä lehtiruusukkeeseen, että multaan, mutta vesi ei saa jäädä juuristolle seisomaan. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan lisäämällä kasteluveden mukaan ravinnetta n. kahden viikon välein. Lannoitevettä annetaan sekä ruukkuun, että lehtiruusukkeeseen. Kasvukauden aikana kasvia ympäröivä lämpötila olisi hyvä olla riittävän lämmin, yölämpötilakin min. +15 astetta. Talvikaudella lämpötilaa voi hieman laskea.

 

Talviaikana kaikkia viherkasveja on syytä sumutella, koska ne pitävät korkeammasta ilmankosteudesta, kuin mitä Suomessa on pakkasjaksoina tarjolla. Pakkasilma on tuntunut kuivattavan ihan kaikkia kasveja, mutta havahduin asiaan etenkin tämän timanttiananaksen kanssa. Vein ananaksen joulun ajaksi kauas joulukuusesta. Se joutui siis viettämään talviaikaa viileämmässä makuuhuoneessa, jossa on paljon pimeämpää kuin valoisalla olohuoneen ikkunalla. Unohdin tietenkin kasvin sinne ja muistin hakea sen valoon vasta eilen. Kauhistuin kasvin nähtyäni. Noin puolet kasvista oli pystyyn kuivunut ja kuollut ja tyveltä nousi useita uusia alkuja.

 

Kaivoin tänään viherkasvikirjani esille ja mietin, että todennäköisesti tämä kasvi on nyt menetetty. Huojennus oli melkoinen, kun tajusin kasvin toimineen kuten kuuluu. Kun timanttiananaksen kukinta on ohi, kasvi alkaa kasvattamaan juuristolleen uusia alkuja. Kun uudet alut ovat kasvaneet riittävän suuriksi, kuivattaa emokasvi itsensä. Tällöin on aika poistaa vanha kasvinosa ja istuttaa tyviversot uuteen ruukkuun ja multaan. Tätä aloin tänään tekemään.

 

Taimen jakaminen ja uudelleen istutus.

 

• Kastele kasvi n. vuorokautta ennen taimen jakoa ja uudelleen istutusta.
• Poista kasvi vanhasta ruukusta ja leikkaa terävällä veitsellä vanhasta juuripaakusta sivuversot irti.
• Käytä puhdasta ruukkua ja uutta, ravinteikasta viherkasvimultaa.
• Laita ruukun pohjalle lecasorakerros, jonka päälle laitat palan sanomalehteä tms, joka estää lecasoran nousun kasvualustan sekaan. Se on multaa kevyempää ja nousee kastelujen yhteydessä mullan pinnalle muutoin.
• Laita ruukun pohjalle kunnon kerros uutta multaa, ja istuta uudet kasvin alut varoen katkomasta juuria.
• Täytä ruukku uudella mullalla taimien ympäriltä ja kastele uusi multa. Muista kastella myös lehtiruusukkeeseen.
• Timanttiananaksen taimet voi laittaa myös vesilasiin kasvattamaan juuristoja ja istuttaa ne myöhemmin.

Taimissani ei näy juuria.

 

Minun timanttiananaksen taimissani ei näkynyt juuria ollenkaan. Tökkäsin alut kuitenkin uuteen multaan ja kastelin mullan normaalia kosteammaksi. Toiveeni on, että kasvi alkaisi kasvattamaan uusia juuria, eikä kasvi kuolisi. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, kuuluisiko näissä sivukasvuissa olla juuria tässä vaiheessa. Ainakin muissa kasveissa sivukasvut ovat kehittäneet juuria, joten vähän epäilyttää kuinka näiden pikkutaimien käy. Aikahan sen näyttää. Nyt pidetään tasaisesta kosteudesta huolta ja muuta en oikeastaan voikaan näiden eteen tehdä. Ne lähtevät kasvuun jos lähtevät.

Lavaviljelyä kotitarpeisiin.

Torstai 5.2.2026 - Sirkku

Lavaviljelyä.

Kuvassa eräänlainen kasvilava tämäkin. Liian suuri kuitenkin perinteiseksi, katetuksi lavaksi. 

Vuosia sitten vierailin pihassa, jossa lähes koko piha oli kallion päällä. Multaa pihassa oli vain sen verran, mitä sitä oli erikseen sinne tuotu. Nurmikon menestymisen kanssa oli jo tuolloin vaikeuksia. Olenkin monesti miettinyt, että mitenhän pihanurmikko on selviytynyt tässä pihassa viime vuosien kuivista ja paahteisista kesistä? Silloin kuitenkaan kuumuus ja kuivuus ei ollut ihan näin korostunutta kuin se nykyään on. Jo tuolloin sanoin heille ohjeeksi pihakasvien kasvatukseen: ”silloin kun kasvualustatilan kanssa ei voida mennä alaspäin, on syytä rakentaa sitä ylöspäin. Taivaalla on kyllä tilaa ja saatte kolmeulotteisuutta puutarhaan”.

 

Toki tuolloin oli niin hyötyviljelystä pienessä mittakaavassa, kuin laajemminkin puutarharakentamisesta ja pihan kasveista, mutta ”ylöspäin rakentaminen” mahdollistaa viljelyä niissäkin paikoissa, joissa se muutoin olisi hankalaa ja niillekin ihmisille, jotka eivät kykene maanrajaan kyykistymään. Kohotetuilla kasvualustapenkeillä mahdollistamme siis viljelyä sielläkin missä se muutoin olisi vaikeaa. Viljelylavan voit pienimmillään tuoda vaikka parvekkeelle, kunhan huolehdit, ettei talorakenteille muodostu siitä ongelmia.

 

Millainen on toimiva kasvilava?

 

• Entisaikana kasvilava- sanalla tarkoitettiin lähinnä puista kehikkoa, jonka päällä oli lasit, kuten kasvihuoneessa. Nykyään näitä kutsutaan monesti joko viljelylavoiksi tai minikasvihuoneiksi. Lasi on yleensä vaihtunut kennolevyyn, joka on kasveille taimettumisvaiheessa lämpimämpi materiaali ja jota ei yleensä tarvitse erikseen varjostaa, vaikka lava olisi suorassa auringossa. Tuote itsessään ajaa samaa asiaa. Mahdollistaa aikaiset kylvöt ja suojaa pikkutaimia tuholaisilta ja kylmältä ilmalta.
• Kasvilava voi olla myös muilla materiaaleilla, kuten esim. heinäpaaleilla, turveharkoilla, risuaidalla, tiilillä tai betonikivillä reunustettu, laseilla, kennolevyllä tai harsotunneleilla katettu tai kattamaton viljelyalue. Tässäkin ideana on rajattu ala, joka nostetaan ympäröivästä maanpinnasta ylöspäin.
• Kasvilava kannattaa perustaa maaperään, jonka pohjalta siivotaan monivuotisten juuririkkojen taimet ja juurakot pois. Kasvilavojen väliin kannattaa laittaa muuta materiaalia kuin nurmikkoa, joten pintamaa kannattaa kuoria myös käytävätilasta. Nurmikko ei ole kulutusta kestävä pinta ja tuholaiset leviävät sieltä viljelykasveihin, siksi käytävämateriaali kannattaa olla soraa, kivituhkaa, sepeliä tai kiveystä. Pohjamaan ja kivimateriaalin väliin laitetaan maanrakennuskangas ja huolehditaan, että pintamaa kallistetaan huleveden imeytysaluetta esim. istutusaluetta kohden. Nurmikkopinta tässä tulee liettymään, tiivistymään ja rikkaruohottumaan.
• Lavan pohjalle voit laittaa paksun kerroksen sanomalehtiä. Mieti myös onko pihassasi myyriä ja tarvitseeko niiden pääsy kasvualustaan estää.
• Toimiva kasvilava on sopivan kokoinen. Monesti käytetään n.  1 m:n levyisiä ja n.  2 m:n pituisia lavoja. Tämän kokoisen lavan eri kohtiin yltää helposti joka puolelta, mutta toki voit rakentaa juuri sen kokoisen lavan, joka toimii sinun tarpeisiisi.
• Tee lavasta riittävän korkea valitsemallesi viljelykasville. Esim. porkkana tarvitsee syvän ja hiekkamultaisen multatilan, jotta porkkanoista tulee suuria. Sama koskee monia muitakin juureksia. Tomaatilla ja kurkullakin on melko suuret juuret. Yrtit taasen eivät tarvitse syvää multatilaa kasvaakseen. Kasvualustan syvyyteen ja sitä kautta lavan korkeustarpeeseen siis vaikuttavat monet seikat.
• Lavan korkeustarpeeseen vaikuttaa myös se, aiotko tehdä ns. lämpö-, vai kylmälavan. Lämpölavan on oltava reilusti syvempi, ettei kasvien juuret pääse kasvamaan suoraan lantakompostikerrokseen, joka pahimmillaan polttaa juuret.

 

Lavaviljelyn hyödyt avomaaviljelyyn nähden.

 

• Kohotettu kasvualustapenkki lämpiää keväällä nopeammin. Tämä johtuu siitä, että se on siellä ei ole niin paljon jäätyvää vettä kasvualustassa. Nopea lämpeneminen keväällä mahdollistaa aikaisemmat kylvöt ja pidentää kasvukautta.
• Kasvilavan voi perustaa myös paikkaan, jossa kasvinviljely olisi muutoin vaikeaa. Voit perustaa kasvilavan vaikka pienelle takapihalle, parvekkeelle tai terassille, kunhan huolehdit, ettei lavastasi tule talorakenteille tai naapureille haittaa. Lava+ multa+ kasvit+ sato+ kasteluvesi painavat, rakenteiden tulee siis kestää lisäpaino. Kasteluvedet on tuolloin myös kerättävä tarkoin talteen. Vedet eivät saa valua esim. parvekerakenteisiin ja siitä alempiin kerroksiin.
• Rajattu tila, vähemmän kitkettävää.
• Parempi ja ergonomisempi työasento, kun kasvualustan pinta on korotettu ylöspäin.
• Lavassa voit kasvattaa myös niitä yksivuotisia kasveja, jotka vaativat enemmän lämpöä. Vesi ei jää lavoihin juuriston ympärille ja tämä tekee kasvualustasta juurille lämpimämmän ja ilmavamman. Kylmä ilma ei jää myöskään pyörteilemään kasvien ympärille, vaan valuu siitä pois, jolloin kasvilava on avomaata lämpimämpi.

 

Ratkaistavia asioita:

 

• Kasvilavan haasteena varsinkin kuivana kesänä on kastelu. Vesi ja ravinteet veden mukana, valuvat lavassa nopeasti alaspäin, ja paljon vettä tarvitsevan sadon kasvatuksessa tasainen veden ja ravinteiden saanti olisi tärkeää. Veden kulkua on siis kuivina kesinä syytä hidastaa. Tämä voidaan tehdä muokkaamalla kasvualustaa kosteutta pidättävämmäksi esim. saven tai muun vettä ja ravinteita sitovan materiaalin avulla ja hoitamalla kastelu tihkukastelujärjestelmän tai pinnoittamatonta savea olevien kasteluruukkujen avulla. Vesi annetaan siis kasvualustaan hitaasti ja pyritään huolehtimaan siitä, että se kasvien juuristojen käyttöön eikä valu suoraan lavasta pois.
• Monivuotisten kasvien kasvatus lavassa voi olla haastavaa, koska talven kylmä ilma pääsee juurien kimppuun monelta suunnalta. Avomaalla kylmä ilma tulee pääsääntöisesti vain ylhäältä päin. Lavaviljelyssä ja missä tahansa kohopenkissä kylmä ilma tulee myös sivuilta ja tämä sivuilta tuleva kylmä ilma on syytä monivuotisten kasvien juuristoilta estää. Tämä tehdään laittamalla lavan sisäreunoihin pystyyn routaeristelevy ja patolevy. Eristämisessä on tärkeää muistaa, että ilmarako eristää. Mikäli siis joudut kovana talvena laittamaan lavan ulkopuolelle lisäsuojaa levyn, tai pakkaspeittojen avulla, muista laittaa suojat ilmavasti ja jättää kasvin ja suojan väliin ilmarako.

 

Kuinka maksimoin sadon vaikka lavan koko olisi pieni?

 

• Lavaviljelyssä kylvös kannattaa olla tiuha ja huolehtia, että sadon latvat tulevat eri kerroksiin. Näin korkeammaksi kasvavat tuovat tarvittaessa suojaa matalammille puolivarjon kasveille, tai saat aurinkoisen paikan kasveille riittävästi valoa, kylvämällä korkeammaksi kasvavat taustalle. Maksimoit siis lavan tuoton ja vähennät kitkemistarvetta kylvämällä lavaan tiuhasti.
• Kun kasvualustaa on riittävästi syvyysmitassa, maaperä on valittu kasveille sopivaksi, kasvi saa riittävästi vettä, valoa ja lämpöä, tuottaa lava runsaasti satoa. Korjaa satoa jo riittävän aikaisin ja pikkuhiljaa, tämä innostaa kasveja tuottamaan sadon valmiiksi.
• Tiheä viljely myös vähentää kosteuden ilmaan haihtumista ja sitoo veden kasvien käyttöön.
• Rakenna napakat ja tukevat kasvituet jo hyvissä ajoin. Sato pysyy terveempänä ja köynnöstävätkin kasvit pääsevät oikeuksiinsa kunnon kasvituessa.
• Sijoita lava oikeaan paikkaan. Kasvilavaviljely kannattaa tehdä aurinkoisessa, lämpimässä ja sopivasti tuulensuojaisessa paikassa. Kokonaan tuulta ei kannata blogata, pieni tuulenviri kasvin ympärillä vähentää kondensoituvaa kosteutta lehtien pinnoissa, ja näin vähentää sienitautiriskiä. Liian kova tuuli on kuitenkin huono. Pölyttäjät eivät jaksa lentää kovassa tuulessa, kova tuuli jäähdyttää kasvin ympärystää, aiheuttaa kasvustoon vaurioita ja saa kasvin haihduttamaan liikaakin.
• Kasvilavan hoitoa helpottaa, jos lähistöllä on vesipiste. Mikäli lavoja on monta, huolehdi, että pääset kulkemaan lavojen välissä kottikärryillä.
• Sijoita kompostit kokonaan toiselle puolelle pihaa. Kompostit toimivat kasvituholaisten hautomoina. Ne ötökät, jotka ovat kasveille tuholaisia, ovat kompostissa hyötyeliöitä. Joten tee ja käytä komposteja, mutta sijoita ne toiselle puolelle pihaa missä hyötykasvit kasvavat. Muista pestä välineen ja vaihtaa hanskat, ennen kuin tulet kitkemään kasvilavaa kompostin käännön jälkeen.
• Lavaviljelyssäkin puolivarjoisessa paikassa kasvavat kasvit hyötyisivät siitä, että lava sijoitettaisiin niin, että lavan pitkä sivu olisi itä-länsi suuntaan. Näin maksimoidaan kasvien Suomen pitkän päivän valon määrä vuorokaudessa. Aukealla paikalla voit kuitenkin halutessasi tehdä lavojen avulla vaikka muotopuutarhan.

 

Mikä on lämpölava?

 

• Lämpölava on kasvilava, jonka pohjana käytetään puoliraakaa lantakompostia, jonka päälle tuleviin kerroksiin laitetaan ilmavaa ja lahoavaa materiaalia, josta lämmin ilma pääsee nousemaan lantakompostikerroksesta kasvualustaan ja juurien käyttöön.
• Lämpölavan on oltava korkeampi kuin ns. kylmälava on. Kylmälava on tavallinen kasvilava, jossa ei ole lantakompostia alakerroksessa.
• lämpölavan pohjalle levitetään paksu sanomalehtikerros, jonka päälle laitetaan oksahakekerros. Hakekerroksen päälle laitetaan paksu kerros puoliksi/n. vuoden maatunutta hevosenlantaa. Lantakerroksen päälle laitetaan paksu kerros oksahaketta, tai muuta ilmavaa materiaalia. Tämän päälle laitetaan lehtisilppukerros, tai maatunutta lehtijätekompostia, jonka päälle laitetaan taas haketta. Voit tehdä lehtisilppu ja hakekerroksia useampia tarvittaessa. Hakekerrosten on oltava ilmavia, jotta lämpö ja myöhemmin ravinteet pääsevät kulkeutumaan kasvualustan sekaan. Alempien kerrosten päälle laitetaan paksu kerros ilmavaa uutta kasvualustaa. Kasvualustan syvyydessä on huomioitava, että juuristot eivät saa päästä kasvamaan raakaan kompostiin, muutoin juuret palavat. Multaa on siis oltava riittävän paksulti, että juuret pysyvät siinä.
• Lisää lavaan kastematoja. Ne tekevät siellä töitä.
• Kompostit maatuvat ja painuvat kasaan maatuessaan. Tulevina vuosina lavaa parannetaan lehtisilpulla ja laimennetulla, valmiilla lehtikompostilla. Lämpökomposti rakennetaan uudestaan alusta lähtien silloin kun hevosenlantakerros on kokonaan maatunut (n. 3 vuotta).
• Lämpölavan kerrokset kannattaa rakentaa syksyllä lehtien korjuuaikaan. Tällöin se saa asettua talven. Pidä lava katettuna kevättalvella. Tarkkaile lavan lämpötilaa. Toimivaan lämpölavaan pitäisi päästä kylvämään reilusti aikaisemmin kuin avomaalle. Lämpölava on taimille lämmin kasvualusta, mutta maanpäällisiä osia on silti suojattava keväthalloilta ja pakkasilta erilaisten katteiden avulla.

Yrteillä makua ruokaan

Torstai 29.1.2026 - Sirkku

Ajatuksissa yrttimaa.

 

Urheilevan nuoren vanhemman arki on jatkuvaa ruoanlaittoa.

 

Ruoka ja ruoanlaitto ovat monelle intohimo. Niin minullekin toisinaan, mutta en ole ihminen, joka pitää ruoanlaitoista niin paljon, että sanoisin sen harrastuksekseni. Olen kuitenkin vanhempi, joka on elänyt, ja elän parhaillaankin, sitä aikaa elämässä, jossa perheessä on kasvavia nuoria. Kun yhdistetään nopea kasvu ja urheilu, ruokaa tarvitaan paljon ja sen on oltava ravitsevaa. Tarvitaan hiilihydraatteja, rasvoja, proteiinia, kalsiumia ja vitamiineja. Oikeissa mittasuhteissa, ja usein. Enimmillään peruskuntokauden punttijaksolla, meillä yleisurheilijat söivät aamu-, väli- ja iltapalan lisäksi 3-4 lämmintä ruokaa päivässä.  Monesti on ollut tilanne, että tarvitaan suuri ruokamäärä ja nopeasti, koska aikaa töiden ja treenien välissä ei ole paljon. Maalla asuessa, lapsen harrastaminen sitoo myös vanhempia. Julkisia kulkuvälineitä ei kulje ja matkat harkkoihin ovat pitkiä. Meilläkin harkat olivat ympäri Uuttamaata ja pääkaupunkiseutua, toisinaan käytiin viikottain Lahden lähistöllä. Olen siis pakostakin oppinut tekemään nopeasti valmistuvaa ruokaa, jossa on riittävästi polttoainetta. Kuva: "mitä kaapista löytyy"- risotto, josta tuli vahingossa huippuhyvää, vaikka ei ulkonäöstä uskoisi. Alempi kuva: Kaikille maistuva proteiinilähde. Proteiiniletut.

 

Olen kuluttanut niin uusia kuin vanhojakin keittokirjoja, ja selannut netin ruokaohjeita. Silti ruoat alkoivat lopulta maultaan muistuttamaan toisiaan. Sellaisessa perheessä, jossa ei itse metsästetä, ja kalastamaankin ehtii käytännössä vain lomilla, ollaan paljolti kauppojen proteiinilähteiden armoilla. Ikävä kyllä, jos tarkkailet budjettia, on pakko usein ostaa valmiiksi marinoituja proteiinilähteitä, josta seuraa makujen yksipuolistuminen.  Marinoimattoman lihan kallis hinta ärsyttää monesti siinä lihahyllyn edessä seistessä, mutta ymmärrän sen lihan säilyvyyden ja hävikkiriskin vuoksi. Nyt moni varmasti kysyy, että miksi et käyttänyt kasviproteiinia? Käytin kyllä, mutta vain osana monipuolista ruokaa. Nuorilla urheilijoilla on herkästi ongelmia ferritiiniarvojen kanssa. Rauta-arvot tippuvat herkästi varsinkin tytöillä kuukautisten ja kovan urheilun myötä. Helpoimmin imeytyvää rautaa elimistö saa punaisesta lihasta. Siksi meilläkin ajatuksena oli, että ruokaan tulee puolet kasviksia/juureksia/kasviproteiinia ja puolet eläinproteiinia ja siihen lisäksi hiilarit. Lisäksi itselläni tökkii, kun soija tai linssi kasviproteiinia hehkutetaan meillä täällä Suomessa ympäristöystävälliseksi. Ei se ole ympäristöystävällistä, jos se tuodaan toiselta puolelta maapalloa, sieltä missä ko. kasvit kasvavat. Onneksi nykyään Suomessa kasvatetuista herneistä, härkäpavuista, viljoista ja öljykasveista on alettu jalostamaan kasviproteiinituotteita. Saa nähdä, tuleeko kauppoihin kohta myös lupiinista (palkokasvi) valmistettuja tuotteita? En tiedä mikä lupiinilajike ihmisravinnoksi kelpaisi. Voi olla, että tässä puhutaan keltalupiinista (maanparannuskasvi) tai valkolupiinista (rehukasvi)? Ojanpientareita kun katsoo, niin luulisi kasvivarantoa tähän löytyvän riittävästi ilman erillistä viljelyä, jos on kyse komealupiinista?

 

Makua ruokiin on siis etsittävä lisää, mutta mistä? Onneksi yrtit, valkosipuli ja mieto chili maistuvat meidän perheessä kaikille.

 

Yrttimaan suunnittelu.

Kuvan "yrttimaa" on tehty perennojen, perennana kasvavien hyötykasvien, pensaiden ja köynnösten lomaan. Uskokaa tai älkää, maanpeite on täynnä yrttejä!

Yrttimaa voi pienimmillään olla sisätiloihin kasvilampun alle ruukkuihin perustettu. Ruukuissa voit yrttejä kasvattaa niin kasvualustassa, väliaineessa (esim. ruukkusora ja altakasteluruukku) tai vesiviljelyssä. Yrttejä voit istuttaa perennapenkkeihin, kunhan vain merkitset kasvit hyvin. Voit myös rakentaa pelkän yrttipenkin tai yrttispiraalin. Tärkeintä kuitenkin on, että selvität hyvin etukäteen kulloisenkin yrttikasvin ja sen lajikkeen kasvuvaatimukset ja istutat kasvin sille sopivaan kasvupaikkaan. Useimmat yrtit vaativat runsaasti valoa, toiset tarvitsevat tasaisesti kosteahkona tai tuoreena pysyvän kasvualustan ja jotkut taasen ovat paahteen ja kuivan paikan kasveja. Varjon yrtit on taas istutettava puolivarjoon tai varjoon. Mietittäviä asioita on siis paljon ennen kuin voit yhdistää kasvit yhtenäisiksi istutuksiksi. Monet monivuotiset yrtit ovat perennoja ja niitä lannoitetaan kuten muitakin perennoja lannoitetaan. Eli miedosti ja muutaman vuoden välein. Näille vuosittaiseksi ylläpitolannoitukseksi riittää yleensä ohut kerros uutta kasvualustaa juuriston päälle keväällä levitettynä. Yksivuotiset yrtit taasen rinnastetaan lannoituksen osalta kesäkukkiin. Niiden tehtävä on tuottaa koko kesän uutta kasvua ja lehtimassaa, ja näin ollen niitä lannoitetaan miedosti viikottain kastelulannoksella.

 

Mikäli haluat tehdä oikean yrttimaan esimerkiksi potageripuutarhaan, huomioithan yrttimaata rakentaessasi, että kaikilla kasveilla on riittävästi tilaa kasvaa? Suunnittele kasvien sijoittelu niin, että suuremmiksi kasvavilla kasveilla on juuristossa riittävästi tilaa kasvualustassa. Ne istutetaan antamaan suojaa aremmille kasveille esim. paahteelta ja tuulelta. Tällöin pölyttäjät löytävät myös helpommin ne matalammatkin kasvit, kun kasvin ympäristössä ei tuule liikaa. Voit rakentaa yrttimaahan erilaisia osioita kivien ja hiekan avulla. Näin saat samaan istutusalueeseen istutettua kuivemman kasvupaikan monivuotisia yrttejä, sekä kosteamman kasvupaikan yrttejä.

 

Spiraalin mallinen yrttipenkki.

 

Varsinkin pienelle pihalle yrttimaapenkkiä rakennettaessa, yrttispiraali voisi olla hyvä vaihtoehto erilaista kasvualustaa vaativien yrttien kasvatukseen. Spiraalilla saat myös pihaan kolmiulotteisuutta, mikäli pihasi istutusalueet ja oleskelutila ovat yhdessä tasossa. Spiraali rakennetaan tavallaan rampiksi, tai kukkulaksi, jossa istutusalusta rajataan erikokoisilla kivillä tms. järeämmällä materiaalilla. Olen nähnyt vuosien varrella myös yrttispiraalin, jossa rakentamiseen oli käytetty harjateräsrautatangoilla paikoilleen tuettuja ja leveydeltään puoliksi sahattuja turveharkkoja, jotka on maisemoitu risuaidalla. Kiviä spiraaleissa näkee eniten, koska kivi varaa auringon lämpöä, mutta sen voi kyllä korvata muullakin. Itse käyttäisin spiraalin rakentamiseen kaikkea mahdollista kierrätysmateriaalia mitä pihasta jää yli, kunhan se vain on lämpöä varaavaa ja eli luovuta kasvualustaan mitään myrkyllisiä yhdisteitä. Esim. materiaalikierrätyksenä tässä toimivat pihakivet, tiilet ja laatat. Miksei myös paksut puunrunkopätkät, pystyyn aseteltuna. Silloin toki täytyy muistaa, ettei puu saa olla käsiteltyä ja, että se maatuu joskus. Mikäli se vain on mahdollista, spiraali kannattaa rakentaa avautumaan pohjoiseen. Tällöin saat etelärinteen lämpimiä kasvupaikkoja kasveille enemmän. Rakenteen kivivälit tms. kannattaa tilkitä sisältäpäin käyttäen esim. sanomalehtikerrosta, suodatinkangasta tai hiekkaa.

 

Sopiva spiraalin koko riippuu siitä miten korkean aiot siitä tehdä, ja montako kerrosta siihen tulee. Yhden kiepin spiraalin ulkomitan halkaisija on varmasti n. 1,5 m ja korkeus n. 50 – 60 cm? Lado suurimmat kivet alimpaan kerrokseen niin, että n. 1/3 kiven korkeudesta jää ympäröivän maanpinnan alapuolelle. Itse käyttäisin alakerrokseen suurehkoja kiviä, ylempiin kerroksiin käytetään pienempiä kiviä, mutta sielläkin on huolehdittava, etteivät kivet tipu ohikulkijan jaloille ja päälle.

 

Spiraalin alta poistetaan rikkaruohot ja heinät. Voit kaivaa pohjamaan esiin ja laittaa sen päälle kerroksen sanomalehtiä. Voit myös rajata nurmikon pois spiraalin kivien ympäriltä. Tämä helpottaa kivivälien hoitoa jatkossa. Spiraalin pohjalle voidaan laittaa kerros oksia, tai oksahaketta, ja sen päälle paksu kerros raaempaa lehtikompostia, joka tuottaa kasvualustaan lämpöä ja ravinteita maatuessaan. Tämän päälle voidaan laittaa vielä kerros ilmavaa materiaalia kuten oksasilppua, josta lämpö nousee kasvualustaan ja kasvien juurien käyttöön. Mikäli käytät tätä ns. lämpölavametodia, eli käytät pohjalla raakaa kompostia, huolehdi, etteivät kasvien juuret pääse kasvamaan ainakaan ensimmäisen kesän aikana tuohon kompostikerrokseen. Tarvitset siis riittävän korkean spiraalin, että kasvien juurille jää tilaa kasvaa kasvualustakerroksessa. Jos ne pääsevät kasvamaan kompostikerrokseen, juuret saattavat palaa liian ravinteikkaassa mullassa. Lopuksi spiraali täytetään uudella kasvualustalla. Voit tehdä itse sekoituksen esim. lannoitetusta ja kalkitusta puutarhaturpeesta ja puutarhamullasta tai käyttää valmista seosta. Ylimpään kerrokseen lisäisin seokseen vielä hiekan/ moreenin, joka mahdollistaa kuivempien ja arkajuuristen kasvien kasvatuksen. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämpimämpää ja vesi valuu siitä nopeammin juurien ympäriltä pois.

 

Taimet istutetaan spiraaliin niin, että ne kuivemman paikan kasvit, jotka sietävät paremmin paahdetta, istutetaan päälle. Alempiin kerroksiin istutetaan niitä, jotka tarvitsevat kosteamman ja ravinteikkaamman kasvualustan. Muistathan spiraalissa kasveja kasvattaessasi, että vesi ja ravinteet kulkevat spiraalissa nopeasti alaspäin? Pitkinä kuivina kausina, spiraalinmallista istutusta saattaa joutua kastelemaan tasamaaistutusta enemmän.

 

Tutkiskelin erilaisia yrttispiraalin rakentamisoppaita ja monessa mainittiin sana coriolisvoima. Tämä liittyy maapallon pyörimisliikkeeseen ja siihen miten vesi saadaan liikkumaan luontevasti spiraalissa ylemmistä kerroksista alaspäin. Mikäli asia sinua kiinnostaa ja mietityttää, voit rakentaa spiraalin aukeamaan myötäpäivään. Tämä pitäisi pohjoisella pallonpuoliskolla coriolisvoiman ansiosta auttaa vettä valumaan helpommin alempien kasvien käyttöön. Mielenkiintoista.

 

Spiraalin alaosa voidaan sulkea kivillä tai jättää avonaiseksi, jolloin spiraali laskeutuu osaksi istutusaluetta. Voit myös rakentaa spiraalin alaosaan vettä keräävän altaan, josta vesi pumpun avulla nostetaan takaisin spiraalin yläosaan samoin kuin vesiaiheissa. Tällöin spiraalin keskelle on muistettava rakennettaessa lisätä letku ja tihkukastelu, jotka pitää muistaa tyhjentää talveksi. Vedenkeruuastia ja pumppu+ suuttimet on säilytettävä talven ajan sisällä vesiastiassa.

 

Aurinkoisen kasvupaikan yrttejä:

• Timjami ja ajuruoho (kuvassa päivänliljan alustakasvina). Hyväntuoksuinen ja varpumainen maanpeitekasvi, joka rakastaa aurinkoa ja paahdetta. Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina esim. puiden ja pensaiden juuristoilla. Pölyttäjien suosiossa.
• Mäkimeirami (oregano). Luonnonkasvi, jota näkee varsinkin ojanpientareilla. Kukkii punaisena. Pitää happamahkosta maaperästä. Pölyttäjäkasvi.
• Tähkälaventeli. Kasvaa meillä monivuotisena vain lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla, jossa kivi tuo lämpöä kasvualustaan. Vaatii hiekkapitoisen maaperän. Kukkii sinisenä ja on pölyttäjäkasvi.
• Rosmariini (rohtorosmariini). Ainavihanta yrtti, jonka lehtiä käytetään mm. lihan maustamiseen. Runko on puumainen ja koko vaihtelee maanpeitekasvista, yli metrin korkuiseen pensaaseen. Vaatii kuivan, hiekkapitoisen sekä lämpimän kasvupaikan. Kannattaa kasvattaa Suomessa ruukussa, jonka voi talveksi nostaa sisätilaan talvettumaan. Suomessa kestää ulkona huonosti.
• Ryytisalvia. Kukkii sinisenä/siniliilana, lehdistö harmahtava. Viihtyy kuivahkossa ja paahteisessa kasvupaikassa. Pölyttäjien suosiossa. Jalostettuja koristesalvioita ei voi käyttää ravinnoksi.
• Iisoppi (rohtoiisoppi). Sinisenä/siniliilana kukkiva pölyttäjä- ja mesikasvi. Kestää kuivuutta ja paahdetta, tasamaapenkin on hyvä olla hiekkapitoinen ja salaojitettu. Pitkään paikallaan kasvaneen iisoppikasvin alaosa voi olla joillakin yksilöillä puumainen. Iisoppia käytetään myös torjumaan lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia.
• Kynteli (kesäkynteli on yksivuotinen, talvikynteli monivuotinen). Talvikyntelikin kestää Suomessa monivuotisena vain ruukussa, joka viedään sisätilaan talvetukseen. Tuoreilla lehdillä maustetaan salaatteja, sekä kala- ja munaruokia. Maku muistuttaa pippuria.
• Mintut. Maanpeitekasveja, joista pölyttäjät pitävät. Suomessa on kasvatuksessa lajikkeita, jotka kestävät Suomen talvessa lumipeitteen alla. Käytetään salaatteihin, teehen yms.
• Basilika yksivuotinen yrtti, joka viihtyy parhaiten lämpimässä, suojaisessa ja aurinkoisessa/puolivarjoisessa kasvupaikassa. Vaatii paljon vettä ja ravinteita kasvattaakseen paljon lehtimassaa. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä juuristolle. Puolivarjoinen kasvupaikka vähentää hieman kastelutarvetta.

 

Yrttejä puolivarjoon ja varjoon.

 

• Kuva: varjoisan terassin kesäkukka ja yrttiruukku, jossa oli myös minttua ja sitruunamelissaa. 
• Minttu. Kasvaa niin auringossa kuin varjossa. 
• Rakuuna. Maku on hieman suolaisen oloinen. Sillä maustetaan keittoja, kanaruokia ja kalaruokia, sekä kastikkeita (bernaisekastike). Ranskanrakuunaa kasvatetaan Suomessa monivuotisena, mutta venäjänrakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Ranskanrakuuna ei tuota siemeniä, sitä voidaan lisätä vain kasvullisesti pistokkaista. Venäjänrakuuna on satoisampi ja voi kasvaa jopa 150 cm:n korkuiseksi. Tekee siemeniä.
• Sitruunamelissa on pehmeälehtinen yrtti, jota käytetään pääruokiin, salaatteihin, jälkiruokiin ja juomiin. Talvehtii Suomessa vain hyvin suojattuna tai ruukussa sisällä talvetettuna.
• Persilja on kaksivuotinen yrtti, joka antaa satoaan myös lumen alta. Talvellakin siis vihreä. Viihtyy auringossa, mutta sietää myös varjoa.
• Lipstikka (liperi). Kasvaa korkeaksi, jopa 100- 250 cm. Kukkii heinä-elokuussa keltaisena. Käytetään lihaliemien mausteena. Helppohoitoinen vihreä perenna.

Ideoiden keräystä uutta kasvukautta varten.

Maanantai 19.1.2026 - Sirkku

Se aika vuodesta.

 

Ai mikäkö? No se aika, jolloin postia hakee poikkeuksellisen mielellään, koska sieltä tulevat puutarhalehdet ja siemenkuvastot. Minulla on tuttuja kollegoita, joiden tekstejä saan lukea useammastakin puutarhajulkaisusta. Jo pelkästään heidän vuokseen tulee seurattua puutarhamediaa, mutta muutoinkin aihe kiinnostaa. Ja saahan siinä samalla tarkastettua alan trendejä ja suuntauksia, päivitettyä osaamista, sekä tutkittua innovaatioita.

Omasta puutarhalehtiarsenaalistani kuvasta puuttuvat vielä Viherpiha, Meillä kotona, Maatilan Pellervo, sekä Viherympäristöliiton julkaisut, nämä kaikki luetaan varsinkin näin talviaikana tarkasti. Kesäaikanakin yritän löytää lehtien luvulle aikaa. Myönnettävä kuitenkin on, että kiireen keskellä se helposti jää.

Uuden kasvukauden haaveilua puutarhalehtien ja siemenkuvastojen avulla.

 

Minun unelmapuutarhani olisi sellainen, jossa hyötykasvit sulautuisivat koristekasvien joukkoon, tai koristekasvi-istutukset tehtäisiin pääsääntöisesti hyötykasveilla. Tätä kohti olen omassa puutarhassani menossa. Hitaasti, mutta varmasti. Ainoa ongelma tämän toteuttamisessa on se, ettei minulla tahdo riittää kesäkaudella aikaa oman pihan laittamiselle, ja ne kaikki hienot ideat eivät pääse täyteen kukoistukseensa sen vuoksi. Luonnonkasvit (lue: rikat) valtaavat alaa liikaa, kun en ehdi kitkemään. Kuitenkin, tähän aikaan vuodesta, off sesongilla, aikaa riittää ja varsinkin Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tulee luettua hyvin tarkasti. Ja tarpeeksi monta kertaa kun sen lukee, tulee yleensä jossain vaiheessa tehtyä myös tilaus.

Hyötykasviyhdistys on yhdistys, josta voit ostaa siemeniä niin yksi-, kuin monivuotisista hyötykasveista, sekä koristekasveista. Hyötykasviyhdistys myös kouluttaa ja kurssittaa ja pitää puotia ja verkkokauppaa Annalassa. Siemenluettelo ja vuoden yhdistysjulkaisut (Pähkylä- lehti) lähetetään niille, jotka maksavat yhdistyksen vuosimaksun. Pidän tästä siemenluettelosta sen vuoksi, että täältä löytyy myös harvinaisempien kasvien siemeniä ja luettelosta löytyy myös kasvin historiaa, sekä ohjeet kasvin viljelyyn, korjuuseen ja sadon käyttöön. Aloittelijapuutarhurina aikanaan tilasin täältä mm. köynnöspinaatin siemenet ja tutustuin sen viljelyyn. Vielä nykyäänkin minulla tämä ruohovartinen perenna kasvaa, jonka silloin n. 20 vuotta sitten siemenistä kylvin. Satoa käytän silloin tällöin. Sen sato on parhaimmillaan nuorien lehtien korjuuaikaan. Minulla tuo aika taasen on sitä kauden kiireisintä aikaa, ja sen vuoksi sadon hyötykäyttö saattaa toisinaan jäädä vähemmälle.

 

Nyt siemenkuvastoa selatessani, silmiini osui niin itselle uudehkoja tomaattilajikkeita, kuin vanhoja tuttavuuksiakin, jotka kiinnostavat. Herukkatomaatti ”Rote Murmel”, joka on Perusta ja Equadorista kotoisin oleva tomaatin villi muoto. Kuvauksen perusteella sen kasvutapa on rehevä ja sen sato on pieniä, pyöreitä ja marjamaisia tomaatteja. Maku pitäisi olla makeahko ja voimakas. Toinen minua kiinnostava tomaattilajike on runkotomaatti ”Goldene Königin”. Se on Saksalainen perinnelajike 1800- luvulta. Sitä voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä paikalla avomaallakin. Tomaatit ovat kellertäviä ja suurehkoja. Kolmas, jo usempana vuonna etsimäni tomaattilajike on päärynän mallinen kirsikkatomaatti. Nyt se päärynätomaatti täältä löytyi. ”Pearshaped yellow” on keltainen ja makea kirsikkatomaatti, jota voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä kasvupaikalla aurinkoisella talon seinustalla.

Olen yrittänyt etsiä niitä vanhan ajan voimakkaan makuisia tomaattilajikkeita. Nykyään tuntuu, että tomaateista niin kaupoissa kuin kotiin tarjottavista lajikkeista, on tullut liian makeita ja pliisuja. Oletko huomannut saman? Missä on ne lajikkeet, jotka saivat lähes irvistämään kun niitä haukkasi? Mikäli sinulla on tällaisesta lajikkeesta ja sen ostopaikasta tietoa, laitathan viestiä? Toki kasvuolosuhteet myös aina vaikuttavat tomaatin makuun. Kasvualusta, lannoitus, veden määrä ja valo+ yhteytys vaikuttavat makuaineiden ja sokerin määrään sadossa, mutta lajikkeita on selkeästi jalostettu vähemmän happamiksi ja ainakin minä kaipaan tomaattiin lisää makua.

Missä kaikkialla voit kasvattaa paljon lämpöä vaativia kasveja, kuten tomaattia, paprikaa, chiliä tai kurpitsoja, jos kasvihuonetta ei ole?

 

Vastaus on: etsi pihasi lämpimin ja vähätuulisin paikka, katso, että vesipiste on lähettyvillä ja rakenna siihen kasveille sopiva kasvupaikka ruukuilla tai esim. kasvilavojen avulla. Myös parvekkeet ja terassit voidaan ottaa hyötyviljelykäyttöön. Huom! Myös kaupungeissa! Mikäli mikään näistä ei ole mahdollinen, on viljely siirrettävä mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalaudalle, ja silloin kannattaa miettiä tähän viljelyyn sopivia lajikkeita hieman tarkemmin. Ikkunalaudoille voisivat sopia pienempinä pysyvät lajikkeet, kuten pensastomaatit. Silloin kannattaa myös miettiä kasvatushuoneen sopivaa lämpötilaa ja sitä saako tilaa helposti tuuletettua. Viljelykasvien sadon tuottoa parantaa pieni tuulenviri kasvin ympärillä. Se myös vähentää sienitautien riskiä, kun kasvin haihduttama vesi ei jää kasvin lehdistölle kosteudeksi. Talorakenteiden läheisyydessä on muutoinkin muistettava huolehtia siitä, että kasvin ja rakenteiden väliin jää kunnollinen ilmarako, jossa tuuli pääsee kulkemaan, ettei rakenteeseen tule homeongelmia. Myös kasteluvesien kanssa on oltava tarkkana, ruukkujen ja kasvusäkkien alle on laitettava vedet keräävä astia, tai kasvit kannattaa suosiolla istuttaa altakasteluruukkuun, jolloin kasvi käyttää kaiken sen veden mitä astiaan kaadatte. Rakenteisiin kasteluvesi ei saa päästä. Parvekkeille kasveja istuttaessasi kannattaa pitää mielessään myös parvekkeen painorajat. Yksittäinen, suuri kasvi, esim.  7 m:n pituiseksi kasvava kurkkuköynnös painaa täyden sadon aikaan paljon, ja vaatii satoa tuottaakseen paljon vettä, jolloin yhteispaino voi olla jopa yli 100 kg. Jos näitä kasveja on parvekkeella paljon, muun kalustuksen ja ihmisten lisäksi, voi painorajat tulla vastaan. Muita viljelypaikkoja paljon lämpöä vaativille kasveille voisivat olla esim. puoliksi maatunut, aurinkoisella paikalla oleva lehtikomposti tai vaikkapa pienehkö olkipaali, joihin tehdään istutukselle ja mullalle tila. Käytännössä vain mielikuvitus istutuspaikalle on vain rajana. Satokasvit voivat olla myös amppeleissa yms.

 

Minullakaan ei ole enää kasvihuonetta ja viime kesäksi hankin ensimmäisen kasvilavan, johon istutin kesäkurpitsoja, avomaan kurkkua, sekä paprikaa ja chiliä. Oma pihamme on melko kylmä jatkuvan tuulen vuoksi. Jouduinkin etsimään sopivaa kohtaa useampana kesänä. Terassiruukuissa tuli satoa tomaatista ja yrteistä, mutta määrällisesti ei päästy kovin korkealle, koska taimia oli liian vähän. Koen ongelmaksi näiden valmiiden lavakaulusten kanssa myös kasvien tukemisen vaikeuden, jos alla on vain lava ja kasvatat kasvisi kasvusäkissä. Esim. runkotomaatti kaipaisi kiinteät ja jämerät tuet, joita on vaikea kiinnittää mihinkään. Ostin viime kesäksi lavan päälle harsotunnelin, joka toimi juuri niin kauan, kunnes tuli ensimmäinen kovempi sade ja tuuli yhdistelmä. Tässä tapauksessa harso oli liian ohutta ja sen tuet olivat liian heppoiset. Harso oli riekaleina ja sen kehikko nurin. Onneksi loppukesä oli täällä Etelä-Suomessa lämmin ja harsoja ei enää tarvittu. Minun on siis rakennettava parempi kehikko harsoja varten, sekä mietittävä samalla myös miten saan tomaatit tuettua, jos haluan ensi kesänä lavoissa tomaatteja kasvattaa. Kovasta sähkö- tai vesiputkesta tehty kehikko voisi toimia yhdessä harjaterästankopätkien kanssa. Miksei myös ohut harjateräsverkko taivutettuna puolikaaren muotoon? Mielelläni kuulisin teidän omista ideoistanne, miten te olette ratkaisseet lavojen kattamisen silloin jos ”katon” ja lavakauluksen väliin halutaan jättää reilusti kasvelle tilaa ja harsoa halutaan päiväaikaan rullata ylös ja avata lavaa pölyttäjiä ja tuuletusta varten.

Ulkotöissä ollaan jo.

 

Näillä pohdinnoilla aloitan katseen siirtämistä pikkuhiljaa uutta kasvukautta kohden. Vielä toistaiseksi parin kuukauden ajan tehdään kuitenkin talvitöitä. Viime viikolla kävin kaatamassa yhden asiakkaan pihasta vanhat ja edellisinä talvina lumivaurioita kärsineet saarnivaahterat pois. Tai no yksi kaadettiin ja toisista leikattiin niitä pahimmin vaurioituneita oksia. Se miksi työtä tehtiin tähän aikaan jo tammikuussa, johtuu siitä, että vaahteran ovat mahlavuotopuita. Niitä ei siis voi leikata keväällä maalis-huhtikuussa, koska ne alkavat vuotaa silloin mahlaa. Nytkin vuotoa varmasti tulee, mutta se on vähäisempää kun leikkuupinnat ovat toivon mukaan ehtineet jo hieman kuivua. Kesällä taasen suurien puiden kaadosta ja isojen oksien poistosta tulee pihaan pahempia vaurioita, siksi päädyimme yhdessä asiakkaan kanssa siihen, että työ tehdään tammikuussa. Odottelin ensin sen pahimman pakkasjakson loppumista. Liian kova pakkanen leikkaamisaikana, tai heti sen jälkeen, voi vaurioittaa leikattuja puita. Nyt lauhempi jakso taitaa jäädä aika lyhyeksi, mutta tämä riski tiedostettiin ja siitä keskusteltiin asiakkaan kanssa ennen töistä sopimista. Vaihtoehdoista tämä oli nyt kuitenkin vähiten huono, vauriot puiden oksistoissa olivat niin pahat, että puista oli tullut osittain jo myrskyriskejä. Muita hoitotoimenpiteitä oli tehty jo aiemmin, mutta ne eivät olleet riittäviä, siksi rajumpaan leikkaukseen ja jopa kaatoon päädyttiin.

 

Saarnivaahtera on tavalliseen metsävaahteraan verrattuna pieni puu, mutta kieltämättä auton vierelle oksia kerätessäni tuli mieleen Jopen laulu: ”kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, pieneen hiaceen”… vaahteran oksia? No mahtui pilkottuna sen verran, että kahdella oksien viemisreissulla selvittiin.

 

Maalis- ja huhtikuun työt.

Pikkuhiljaa alan varaamaan aikoja maaliskuulle hedelmäpuiden, pensaiden sekä havupuiden ja aitojen leikkauksiin. Aikoja Etelä-Suomeen on tänä vuonna rajoitetummin saatavilla ja jos puunleikkausaikaa tarvitset, niin olethan ajoissa varaamassa aikaa?

Huhtikuussa viikot 15 ja 16 olen töissä Itä-Suomessa Outokummun ja Polvijärven alueella ja pystyn ottamaan sinne muutaman puunleikkauskohteen. Itä-Suomeen palveluista on tarjolla vain käsivälineillä maasta käsin tehtävät hedelmäpuiden leikkaukset (yllän välineilläni n. 4 m:n korkeuteen), sekä pensaiden harvennukset. Minulla ei tuolloin ole mahdollisuutta viedä oksia pois, joten asiakkaan on huolehdittava niistä itse. Myös pihakonsultoinnit esim. pihasuunnittelua varten onnistuu, jos lumitilanne sen mahdollistaa.

Uusi vuosi alkoi pakkasessa, miten käy kasvien?

Torstai 8.1.2026 - Sirkku

Uusi kasvukausi starttaa taas.

 

Sieltä se taas pikkuhiljaa alkaa. Uusi vuosi ja uusi kasvukausi. Ensimmäisiä kylvöjä tehdään  jo. Chilien siemenet laitetaan maahan nyt tammikuussa ja siitä se kasvukausi alkaa. Vielä ehdit tehdä hyvin niille siemenille kylmäkäsittelyn ulkona, jotka sitä kaipaavat. Ainakin ulkona on nyt riittävän kylmää. Ei muuta kuin siemenet kylvöpotteihin niille sopivaan kasvualustaan, pottien kostutus ja kylvös ulos ja lunta pinnalle, ettei pinta plussakelien tullessa kuivu heti.

 

Monivuotiset kasvit pakkasessa. 

 

Nyt on se kova talvi kasveille. Maa jäätyy näillä pakkasilla syvälle ja keväällä roudan  sulaminen tulee liikuttelemaan suurienkin kasvien juuristoja. Kova pakkanen ja lumeton kasvualusta (kuten kuvasta näkyy) kasvien ympärillä vaatii meiltä puutarhureilta pikaisia toimenpiteitä. Syksy oli pitkään sateinen ja varsinkin savimailla maaperä oli litimärkä pakkasten alkaessa. Ja kun pakkaset tulivat, ne tulivat kerralla kovina. Vesi maaperässä tulee jäätymään kasvien juuristojen ympärille ja tekee maaperästä normaalia kylmemmän. Näyttää myös siltä, että pakkaset jatkuvat melko pitkään, joka taas vaikuttaa oksistoihin ja muihin maanpäällä oleviin osiin. Suuresta osasta Suomea puuttuu se ilmava lumikerros, joka suojaisi kasveja pakkasvaurioilta. Lunta on ajankohtaan nähden hyvin vähän ihan Oulun korkeudelle saakka. Varsinkin Etelä- ja Keski-Suomi, sekä Pohjois-Karjala ja länsirannikko ovat tällä hetkellä vähälumisia ja siellä kovat pakkaslukemat voivat aiheuttaa monivuotisille kasveille isoja pakkasvaurioita. Kasvi-istutusalueita saattaa jopa tuhoutua tämän vuoksi. Nyt on siis syytä suojata arempien kasvien juuristoja pakkaselta. Miten se tehdään?

 

• Ilmavasti kasattu lumi on paras eriste. Lumitöitä tehdessäsi, lapioi lunta istutusalueille, mutta älä tamppaa sitä tiiviiksi. Lumi auttaa myös keväämmällä, kun se pitää mullan pintaa kosteampana ja viileämpänä. Näin perennat ja kukkasipulit eivät lähde liian aikaisin kasvuun, jos kevätaurinko istutuspenkkiä pääsee lämmittämään.
• Olethan rakentanut arimmille kasveille juuriston ja oksiston suojat + kehikot lisäpeittoja varten jo syksyllä? Kunnon kehikkoihin on helppo lisätä pakkaspeittoja kovina pakkasjaksoina. Pakkaspeitot voidaan laittaa kasvien päälle, kunhan maaperän pinta on jäätynyt, mutta maaperä ei ole vielä roudassa eli syväjäässä. Talvisuojien rakentamisesta olen kirjoittanut syystöiden yhteydessä useampaankin blogitekstiin jo useana vuonna. Talvisuojauksessa on syytä muistaa, että myös täällä ilma on se, joka eristää. Laita lisäpeitot ilmavasti tukien päälle, niin että kasvin ja peiton väliin jää ilmarako. Varsinkin jaloruusut (ryhmä-, köynnös- ja puistoruusut) ja arat köynnökset (viiniköynnökset sekä jalokärhöt) ovat niitä, joita eteläisimmässäkin Suomessa on syytä suojata pitkinä ja kovina pakkasjaksoina, niin juuristoiltaan kuin oksistoiltaankin. Syksyisin arkojen kasvien juuristot suojataan esim. ruukkusorakerroksella, talvisuojaturpeella sekä havuilla. Tämän lisäksi pakkasten alettua kasvin oksiston ja juuriston päälle voidaan laittaa pakkaspeittoja tai jopa routalevyjä. Köynnösten kohdalla oksistot suojataan joko rakentamalla suojaus köynnöstuen ympärille, tai laskemalla oksat maan pinnalle, jossa ne suojataan.
• Puita ja pensaita suojataan pakkasvaurioilta välttämällä niiden leikkausta ennen pakkasjakson alkua, tai sen aikana. Jos siis aikomuksenasi on leikata havuaitoja tai lehtipuita, älä leikkaa niitä kovimman pakkasen aikaan, ja katso sääennusteita leikkausta seuraavien viikkojen ajalle. Pieni pakkanen on ok, mutta jos aletaan menemään päivälämpötiloissa alle -10 asteen useana päivänä, kannattaa leikkausta siirtää lämpimämpään ajankohtaan. Leikkauskohtaan nousee yleensä puun nesteitä, jotka kovassa pakkasessa jäätyvät ja saattavat halkaista runkoa. Tämä halkeama on taasen otollinen kasvualusta lahottajasienille, bakteereille ja viruksille.

 

Muuta muistettavaa tammikuussa:

 

• Ikivihreille kasveille laitetaan varjostuspeitot niskaan. Muistithan laittaa tuet maaperään varjostuskankaita varten ennen maan routaantumista? Itse olen kokenut, että se muovinen vihreä varjostuskangas on paras, koska se on kevyttä, ilmavaa ja vähentää riskiä kasvin homehtumiselle kankaan alla, vaikka lumi saattaisikin painaa kankaan kasviin kiinni. Myös täällä pitää kutinsa se ilmarako kasvin ja kankaan välissä, ilman on päästävä kiertämään kankaan sisällä, ettei kasviin iske homesienet. Ikivihreitä kasveja varjostetaan vähintään 5 ensimmäistä vuotta, tarvittaessa varjostusta jatketaan pidempään. Kasveja saatetaan joutua myös varjostamaan, jos valo-olosuhteet syystä tai toisesta muuttuvat kasvin ympärillä äkisti. Esim. vanhan puuston kaato vaikuttaa ikivihreiden kasvien valon saantiin paljon. Varjostuskankaat poistetaan kasvien ympäriltä huhti- toukokuussa kun routa on sulanut maaperästä.
• Muista käydä tiputtamassa nuoskalumet ja tykkylumet kasviaitojen, pensasaidanteiden sekä havujen päältä säännöllisesti. Lumi painaa paljon ja puut eivät kestä märän lumen painoa. Harja siis vain heilumaan, samalla saa hyvää arkiliikuntaa.
• Tarkasta säännöllisesti, että jänisverkot ovat paikoillaan ja ettei jänis ole päässyt painamaan verkkoja alas. Kauris ja peura onkin hankalampi tapaus. Nuoria puita voi suojata laittamalla latvuksen suojaverkon sisälle, mutta vanhemmille puille tämä on hankalampaa toteuttaa. Tällöin on vain pakko pyrkiä suojaamaan runko niin hyvin kuin pystyy ja antaa kauriiden napsia oksien kärkiä.
• Vähäluminen ja syväroutainen talvi vähentää yleensä myyrä- ja muutakin jyrsijäkantaa, joka vähentää niiden aiheuttamia tuhoja.
• Vähennä kompostin tuuletusta, siirrä se sellaiseen paikkaan, jossa aurinko pääsee sitä lämmittämään ja vältä turhaa lämpökompostorin avausta, jottei lämmöt karkaa kompostin sisältä. Hyvinkin toimiva komposti saattaa jäätyä kovina pakkasjaksoina ja siitä ei kannata hätääntyä, vaan odotella lauhempaa keliä, nostaa komposti aurinkoon ja lauhalla säällä lisätä kompostiin kompostiherätettä tai ureaa kompostorivalmistajan ohjeiden mukaan. Myös kanankakka voi toimia, jos komposti ei ole kuin pinnaltaan kohmeessa. Valmis massa kompostorissa jäähtyy ja siksi keittiöjätekompostori kannattaa tyhjentää säännöllisesti ja viimeistään valmis massa kannattaa ottaa jatkokompostoitumaan lehtikompostin sekaan loppusyksystä. Tällöin keittiöjätekompostorissa on tilaa täyttää kompostia talven aikana, vaikka komposti jäätyisikin. Varsinkin talvella, vältä nesteiden laittamista kompostoriin ja muista pitää komposti ilmavana, lämmin ilma nousee kompostissakin ylöspäin ilmakäytävien/rakojen ansioista.
• Routainen maa auttaa puunkaadoissa. Jos olit miettinyt, että pihakoivu tai mänty on tullut kasvuaikansa päähän ja puun kaato olisi ajankohtaista, nyt on oikea hetki näille töille. Kun maa on jäässä ja lunta ei ole paljon, työ saadaan tehtyä siististi ja jäljet on helppo siivota ja nurmikko pysyy ehjänä. Maa myös kantaa jos kaatoon tarvitaan raskaanpaa kalustoa pihalle. Asemakaava-alueilla muista varmistaa ennen puun kaatoa, että alueellasi saadaan kaataa pihapuita ilman viranomaislupaa ja naapureiden kuulemista.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta eikä niitä saa käyttää ilman lupaa muissa yhteyksissä.

• 

Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla.

Torstai 27.11.2025 - Sirkku

Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla. 

Olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa kasvi- ja materiaalivalinnoista, joilla voit  muuttaa puutarhan tunnelmaa haluamaasi suuntaan. Samalla kävin laajemmin läpi yleisimmät puutarhasuuntaukset. Siellä käsittelin myös sitä, millainen minkäkin yleisimmän puutarhan suunnittelusuuntauksen värimaailma pääsääntöisesti on. Nämä kirjoitukset löydät blogiarkistostani talvelta 2023, esim. helmikuusta 2023 löytyy kirjoitus ”Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit”.

Kuva: Varjoisan paikan kesäkukkaistutukseen on tuotu valoa valkoisella, hopealla ja kiiltävälehtisillä kesäkukilla.

 

Omassa työssäni törmään monesti siihen, että piharemonttia suunniteltaessa, tai uudispihaa rakennettaessa, asiakkaallani on toivepiha, mutta ei riittävästi tietoa ja taitoa sen oman toivepihan toteutukseen sillä käytettävissä olevalla tontilla. Näin sen toki kuuluu ollakin. Asiakkaan ei tarvitse tietää kaikkea siitä miten piha suunnitellaan ja rakennetaan, ammattilaisten tehtävä on huolehtia näistä asioista. On vain ihanaa, että asiakas osaa antaa joitain suuntaviivoja suunnittelijalle siitä, millaista pihaa tähän kohteeseen toivotaan. Tällöin suunnittelija osaa suunnitella juuri tälle asiakkaalle oikeanlaisen pihan. Itse olen kokenut kaikkein vaikeimmaksi ne kohteet, jossa suunnittelijalle ei anneta mitään suuntaviivoja. Ihan kauheaa olisi, jos minä tällaisessa tapauksessa suunnittelijana näkisin pihassa mieluiten vaikkapa Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen pohjautuvan piharatkaisun ja asiakas pitäisikin minimalismista. Silloin suunnittelemani piha ei olisi asiakkaalle lainkaan sopiva piha, vaikka se kaunis ja toimiva muutoin olisikin. Kun tällaisia tilanteita pihakonsultointikäynnillä tulee vastaan, että asiakas sanoo antavansa suunnittelijalle vapaat kädet, aloitan suunnittelun keräämällä taustatietoja. Katson kodin ulkonäköä ja sisustusta, tontin rajausta, ja puustoa ja aloitan kysymykset. Millainen perhe taloa asuttaa? Onko oletettavissa, että talossa asuvan ja pihaa käyttävän perheen koko saattaa muuttua lähivuosina? Minkä ikäisiä ihmisiä pihassa asuu? Mitä asukkaat harrastavat? Miten vapaa-aika sujuu? Tehdäänkö kotona töitä ja onko piha silloin osittain myös työpaikka? Tarvitaanko varastoja, grillikatosta, pergolaa, kasvihuonetta, tai jotakin muuta toimintoa? Paljonko piha saa maksaa? Paljonko aikaa puutarhan hoitoon halutaan käyttää ja käytetäänkö hoitoon robotteja tai ammattilaista? Mikä omassa puutarhassa nyt ärsyttää ja mikä miellyttää? Onko pihan käytössä huomattu haasteita? Helppohoitoisuus on listalla aina, on ymmärrettävää, ettei nykyään ihmisillä ole aikaa, eikä halua, viettää tuntikausia puutarhaa hoitaen.

 

Näitä vastauksia sitten pyörittelen ja alan miettimään, mitä pihaan laitetaan, miten halutut  toiminnot sinne saadaan ja millaisina ne toteutetaan. Varsinkin kaava-alueella ihan kaikkeen ei kuitenkaan voida vaikuttaa. Kaavamääräyksissä on sanottu esim. puuston määrä tontilla minimissään ja määrätty monesti muutakin pihaan ja sen valintoihin liittyvää. Mikäli tontilla on suurta, hyväkuntoista puustoa, ei niille kaatolupaa kovin helposti nykyään irtoa. Itse olen myös sitä mieltä, että ei pidäkään irrota. Suuri puusto lähiötonteilla sitoo ilman epäpuhtauksia, varjostaa asuntoja ja tontteja, vetää maaperästä hulevesien mukana kulkevia lannoite- ja epäpuhtausjäämiä, ja vähentää hulevesien päätymistä vesistöihin. Ne tuovat myös suojaa ja ravintoa eläimistölle ja ruoka- ja pesäpaikkoja pieneliöille. Parantavat siis meidän ihmistenkin elinoloja ihan vain kasvamalla paikallaan. Ymmärrän kuitenkin pelon myrskytuhoista ja kosteusvaurioista rakenteille, ja ärsytyksen roskista, tosin nykyaikana roskien siivoamiseen on muitakin keinoja kuin haravointi. Olen myös vuosien varrella käsittänyt, että naapurin puolella kasvavat puut tuntuvat häiritsevän monia pihan omistajia. Tähän on kuitenkin sanottava, että mikäli puu on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, ei naapurikaan todennäköisesti saa lupaa puun kaatoon ja silloin oman mielenrauhan kannalta kannattaa tehdä välirauha puun kanssa. Miettiä kaikkea sitä hyvää mitä puu tuo tullessaan, eikä keskittyä niihin negatiivisiin puoliin. Lisäksi puustoon liittyy monilla varsin voimakkaita tunnesiteitä ja muistoja elämän varrelta. Taimi on voitu tuoda tärkeästä paikasta, se on voitu saada häälahjaksi edesmenneeltä läheiseltä, tai se on voitu hankkia ja istuttaa lapsen syntymää juhlistamaan. Ette usko kuinka monta kertaa olen nähnyt kyyneleitä kasvien poistoa ehdottaessani! Monelle, varsinkin pienellä eläkkeellä elävälle vanhukselle, puun kaato ja pois kuljetus, voi olla myös taloudellisesti liian suuri kulu. Tämäkin on hyvä naapurina tiedostaa ennen kuin menee vaatimaan puun poistoa. Tällaisissa tapauksissa voit leikata sinun tontin puolelle tulevia oksia, noudattaen puun oikeita leikkausaikoja ja oikeaa leikkaustapaa. Vahinkoa toisen omistamalle puulle ei saa tehdä.

 

Tontti on pimeä, millä saan sinne tuotua valoa? 

 

Kuten edellä on mainittu, aina et voi vaikuttaa siihen kuinka varjoinen tonttisi on. Puuston lisäksi varjoa tontille tuovat ympäröivät maaperän muodot ja rakenteet, nämä kuitenkaan harvoin blokkaavat auringon koko päiväksi. Yleensä rakenteiden aiheuttama varjo myös vähenee keskikesällä auringon ollessa korkeammalla, jolloin valoa tarvitaan silloin kun aurinko pysyttelee päivisin matalammalla, eli keväisin ja syksyisin. Valoa saadaan lisää huolehtimalla olemassa olevan kasvillisuuden harvennus- ja hoitoleikkauksista jo ajallaan. Säännöllisistä leikkauksista hyötyvät myös itse kasvit, silloin jos leikkaukset on tehty oikein ja oikeaan aikaan kasvukaudesta. Talvella on tasaisesti pimeää ihan paikassa riippumatta kasvillisuudesta, ja silloin valo kannattaa tuoda pihaan oikein suunnitellulla valaistuksella. Puutarhan ja varsinkin toimintojen ja kulkuteiden riittävä ja käyttöturvallinen valaistus sekä sähköviennit valaistusta varten, kannattaa ottaa suunnitteluun jo puutarhaa rakennettaessa. Tässä ammattilaisen tekemä valaistussuunnitelma tuo varmasti rahansa takaisin jo aika nopeasti. Valaistussuunnitelmia tekee sähköalan ammattilaiset. Muulloin kuitenkin kasvivalinnatkin voivat auttaa.

 

Kuutamopuutarha. 

 

Kuutamopuutarhassa kasvit loistavat, vaikka ympärillä on hämärää. Hämäryys näissä puutarhoissa tulee sekä varjoisasta kasvupaikasta, että vuodenajasta. Näillä kasveilla on tarkoituksena hohtaa hämärässä myös kukinta-ajan ulkopuolella. Voikin olla, että kasvin näyttävyys perustuu ihan muuhun kuin kukintaan. Kuutamopuutarhassa on tuolloin kyse lehdistön näyttävyydestä. Joissakin maissa näihin puutarhoihin voidaan valita myös vain yöllä kukintonsa avaavia kukkia, mutta tämä ei taida olla Suomen olosuhteissa mahdollista? En ole ainakaan kuullut Suomessa menestyvistä, ja vain yöllä kukkivista kukista. Löytyisiköhän huonekasveista vain yöllä kukkiva lajike, joita voisi viedä kesäaikana ruukuissa ulos? Täytyykin kysyä asiaa floristitutuilta.

 

Loistetta varjoisiin paikkoihin saadaan istuttamalla tummempien kasvien lomaan valkoista,  ja hopeista väriä toistavia kasveja.  Myös kellanvihreä tuo vihreään massaan vaihtelua ja valoa. Vihreävalkoisen ja vihreäkeltaisen yhdistelmä myös rauhoittaa silmää, joten jos pihassa on värikkäitä yksityiskohtia, luo vihreävalkoinen upean taustan väriläiskille, jolloin näyttävä puutarha saadaan rakennettua vähemmällä kasvikappalemäärällä. Pelkistetty valkoinen tai hopeinen linja ei kuitenkaan sellaisenaan yleensä toimi voimakkaan aurinkoisilla paikoilla. Valkoinen ja hopea puutarhavärinä kaipaa vierelleen sen syvän värin. Se voi olla vaikka havuista tuleva vihreä, pensaiden lehdistöistä tuleva punainen, tai rakenteissa oleva ruskea, musta tai mustikan sininen. Kuutamopuutarhaan yhdistyvät monesti myös kivet ja sammalet. Kuutamopuutarhaa nähdäänkin monesti yhdistettynä itämaisiin, ja varsinkin Japanilaisiin puutarhoihin.

 

Kuutamopuutarhaan sopivia kasveja:

 

Merkkien selitykset listauksessa: Menestymisvyöhykkeet on merkitty Roomalaisilla numeroilla, sen jälkeen joidenkin puuvartisten kasvien kohdalla on valovaatimus aurinko, puolivarjo tai varjo. Ruohovartisten kasvien kohdalla, tarkista valovaatimukset ennen kuutamopuutarhaasi tehtävää kasvivalintaa. Listat ovat vain suuntaa-antavia, kasveja ja niiden lajikkeita on paljon lisää, kun vain jaksaa käyttää hetken aikaa kasvivaihtoehtojen tutkimiseen. Tässä on listattu niitä helpoimmin myymälöistä löytyviä. Ota rohkeasti yhteyttä sinun omaan puutarhamyymälääsi kasvivalintoja miettiessäsi. Sieltä saat oikeat neuvot juuri sinun alueellasi menestyvistä ja saatavilla olevista kasveista.

 

Perusvihreän sävyt: 

• Rhododendron, alppiruusut, menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeesta riippuen.
• Buxus puksipuut I-(II).
• Cornus alba ” sibirica” korallikanukka I-VI, kestää leikkausta hyvin. Kukkii valkoisena, oksisto punainen. A-V.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt, I-VIII. A-PV.
• Pinus pumila pensassempra I-V(VI).
• Taxus x media ja taxus cuspidata, kartiomarjakuusi I-III ja japaninmarjakuusi I-IV (V). PV-V. Suunnittelussa otettava huomioon kasvien voimakas myrkyllisyys.
• Thuja occidentalis kartiotuija/kanadantuija/pallotuija I-V. A-PV.
• Tsuga canadensis kanadanhemlokki I(II). Kasvaa ja voi hyvin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. PV-V.
• Tsuga heterophylla lännenhemlokki, menestyy todistettavasti ainakin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. Menestyminen riippuu kasvin alkuperämaasta. PV-V.
• Picea abies metsäkuusi, pinus sylvestris metsämänty ja Abies pihdat toimivat käyttötarkoituksesta riippuen kuutamopuutarhassa leikattuina versioina, jolloin koko pysyy pienempänä ja neulaset alhaalla. Näistä löytyy myös mini-, pallomaisia ja pesäversioita. A-V.
• Juniperus communis, laakakatajat. A-PV.
• Mikrobiota decussata tuivio I-VI. A-PV.
• Vaccinium vitis- idaea "Otson karkki" puolukka. I-VII, A-PV.

 

Sinivihreät: 

• Picea mariana mustakuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), I-VIII. PV-V.
• Picea omorika serbiankuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), kestää myös leikkausta. IV. A-V.
• Picea pungens okakuusi, A-PV. Käytetään sen matalakasvuisia ja pallomaisia lajikkeita, kuten glauca globosaa pallohopeakuusta tai pilarisinikuusta. Picea pungens glauca hopeakuusi on yleisimmin puutarhakaupoista löytyvä, mutta tämän koon määrittelee jatkojalostettu lajike. Hopeakuusi glauca kasvaa suureksi. Neulasen alapuoli on valkoinen.
• Juniperus communis kotikatajat, sinilehtiset tarhakatajat, sinilehtiset laakakatajat, kiinankatajat. A-PV.
• Picea glauca” conica” kartiovalkokuusi I-II. A.

Heleänvihreät ja kellanvihreät: 

• Thuja occidentalis ” smaragd” timanttituija I-V. A-PV.
• Thuja occidentalis ” yellow ribbon” ja ” Golden globe” kultatuija ja kultapallotuija. Menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikekohtaisesti. A-PV.
• Juniperus horizontalis kellertävät laakakatajat. A-PV.
• Juniperus x pfitzeriana keltalehtiset tarhakatajat. A-PV.
• Cornus alba ”Gouchaultii” keltakirjokanukka I-V. A-PV (V).
• Physocarpus opulifolius ” Dart´s Gold”, “Lucky devil” ja ”tiny wine gold” Keltaheisiangervo I-III, A-V.
• Physocarpus capitatus “ Tiden park” lamoheisiangervo I-IV, A-PV.
• Parhenoqissus villiviinit, menestymisvyöhyke vaihtelee lajikkeen mukaan. A-V. Punainen syysväri.
• Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös I-IV (V), PV-V. Isolehtinen ja saattaa tukahduttaa heikompia kasveja alleen. Mielummin säleikköön. Ei rakennuksiin.

Punertavat: 

• Cornus alba ”kesselringii” verikanukka I-IV, A-PV.
• Physocarpus opulifolius ” Diabolo” ja muut lajikkeet punertavalla lehdistöllä, purppuraheisiangervo I-IV (V), A-V. Kestää hyvin leikkausta.

Valkovihreä- ja hopealehdistöiset pensaat ja köynnökset: 

• Cornus alba ” Elegantissima” ja ”ivory halo” valkokirjokanukat. I-IV(V). A-PV (V).
• Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös.
• Elaeagnus commutata Hopeapensas I-VI, A.
• Diervilla sessilifolia ” Cool Splash” rusovuohenkuusama I-II (III-V), A-V.

Valkoisena kukkivat pensaat ja köynnökset (menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeittain):

• Cornus, kanukat.
• Dasiphora hanhikit.
• Rosa ruusut.
• Hydrangea Hortensiat.
• Spiraeat angervot ja japaninangervot.
• Syringa syreenit ja jalosyreenit.
• Clematis alpina ”white swan” tarha-alppikärhö.
• Clematis sibirica siperiankärhö.
• Clematis mandshurica mantsuriankärhö

Valkovihreälehdistöiset tai valkonukkaisia ruohovartiset kasvit: 

• Hosta kuunlilja, monia lajikkeita, joissa joko valkovihreät tai keltavihreät lehdet. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän kuunliljan lehdissä on valkoista, sitä paremmin se kestää vanhana aurinkoa. Nuorilla taimilla on oltava puolivarjoinen tai varjoinen kasvupaikka.
• Cerastium, Hopeahärkki ja valkohärkki
• Anaphalis, Helmi- ja villanukkajäkkärät.
• Stachys byzantina Nukkapähkämö.
• Lamium maculatum Hopeatäpläpeipit.
• Leontopodium alpinum Alppitähdet.
• Potentilla anserina Ketohanhikki.
• Pulsatilla Kylmänkukat.
• Solenostemon scutellarioides Värinokkonen/ isokirjopeippi (yksivuotinen).

Valkoisina kukkivia ruohovartisia kasveja: 

• Gypsophila paniculata Morsiusharso.
• Gillenia trifoliata enkeliperhoangervo.
• Liatris spicata ” Floristan weiss” Valkoinen punatähkä.
• Actaea racemosa tähkäkimikki.
• Anthericum liliaco tähkähietalilja.
• Sanquisorba ”alba” kiiltoluppio.
• Echinacea purpurea ” Feeling white” tai ”white swan” kaunopunahattu valkoinen.
• Phlox, Syysleimu, mätäsleimu ja rönsyleimu.
• Paeonia pionit.
• Hostat kuunliljat.
• Physostegia virginiana” Crystal peak white” Kellopeippi.
• Veronica spicata Tähkätädyke.
• Dicentra formosa ” Aurora” kesäpikkusydän.
• Lamprocapnos spectabilis ”alba” Särkynytsydän.
• Galanthus Lumikellot.
• Muscari armeniacum ” Siberian tiger” (Valko) helmililjat.
• Narsissit ja tulppaanit.
• Convallaria majalis Kielot ja kalliokielot.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta, eikä niitä saa käyttää muuhun tarkoitukseen ilman lupaa.

Talvisuojausta näin marraskuun alun puhdetöiksi.

Torstai 6.11.2025 - Sirkku

Puutarhurin marraskuun alku.

Sieltä se tuli, marraskuu nimittäin, ja sehän alkoi nyt jo perinteeksi muodostuneella, hyvin harmaalla sääolosuhteella. Vettä sataa tihkuttamalla, se kastelee tehokkaasti vaatteet ja kengät ja pimeä tuntuu tulevan todella aikaisin. Toissapäivänä jo kahden jälkeen iltapäivällä oli niin hämärää, että mietin olinko muistanut jo lisätä otsalampun työauton välinevalikoimaan. Ei se siellä vielä ole, mutta laturin kautta se suuntaa huomenna autoon. Toki tässä taitaa myös käydä selville se, että optikolle pitäisi suunnata, kun tuntuu, ettei mikään valomäärä tahdo riittää.

Köynnösten talvisuojausta.

Lyhenevä valon määrä ja jatkuva kosteus on ongelma myös kasveille. Nykyisten syksyjen  pitkä kosteus, vähäiset auringonpaisteet ja tuulet lisäävät kasvien sienitautien määrää ja aiheuttavat ongelmia liian tiiviisiin talvisuojauksiin. Oksat homehtuvat ja vääränlainen juuriston suojamateriaali tiivistyy kylmäksi kerrokseksi juuriston päälle. Nythän on se hetki, jolloin kasveja tulisi laittaa talviteloille myös täällä Etelä- Suomessa. Herkimmät köynnösruusut ja viiniköynnökset voidaan laskea ilmavan tuen päälle maahan, jolloin versosto, juuren niska, ja juuristo suojataan. Versostoa voidaan suojata havunoksilla, kunhan muistaa huolehtia, että oksiston ja havujen väliin jää ilmarako, jottei oksat homehdu. Hyvä apuväline ilmaraon tekemiseen voikin olla esim. perennatuet ja niiden päälle levitetty metallinen puutarhaverkko, jonka päälle sitten taas laitetaan havut. Kovina talvina, eli lumettomina pakkastalvina, tuon päälle voidaan vielä kovimmaksi pakkasjaksoksi laittaa pakkaspeitto tuomaan lisäsuojaa. Lumisina talvina pakkaspeittoa ei yleensä tarvita, koska lumi tarttuu havunoksiin ja toimii kylmäeristeenä oksille. Ikävä kyllä, maahan lasketut ja hyvin pakkaselta suojatut versot saattavat houkutella myyriä herkuttelemaan oksilla siellä suojien alla. Niiden pääsyä suojien sisään on hankala kokonaan estää, mutta yksi keino voisi olla jyrsijäverkon laitto koko talvisuojahökötyksen alapinnalle. Keväällä suojia poistaessa kannattaa myyrät myös pitää mielessä. Myyräkuume kun tarttuu hengitysteitse ja sen voi saada juuri tällaisista paikoista, missä metsämyyrä on päässyt virtsaamaan ja ulostamaan suojapeittoihin, joita sitten keväällä pöllytät. Ota siis kunnollinen hengityssuojain käyttöön myyräpihan kevättöihin. Monia muitakin riskikohteita pihasta silloin löytyy, jossa hengityssuojainta tarvitaan.

Seinälle tukeensa jätettäville köynnöksille on hyvä myös jo miettiä talvisuojausta ja laittaa tuet suojia varten paikalleen syksyllä. Näitä köynnöksiä suojataan yleensä versoston osalta pakkaspeitoilla. Nämäkään peitot eivät saa olla tiiviisti kosketuksessa kasviin ja seinään, vaan versojen ja suojan väliin tulee jäädä ilmarako, jottei oksat ja seinä homehdu. Köynnösruusujen osalta versoista poistetaan kuolleet ja vaurioituneet oksat, mutta muutoin syksyleikkausta tehdään vain jos on pakko.

Ruusujen talvisuojaus.

Pensasruusut (kuvassa morsionruusu).

Muiden ruusujen kuin köynnösruusun kohdalla on ensin tiedettävä mikä ruusu on kyseessä,  jotta voitaisiin miettiä syksyn työtoimenpiteiden tarpeellisuutta. Pensasruusut ovat niitä kestäviä ja helppohoitoisia, mutta niin pirun piikkisiä ja melko helposti juuriversoja tekeviä yksilöitä. Näille harvemmin talvisuojaa tarvitsee erikseen laittaa, ne menestyvät kyllä ja ovat yleensä jalostettu omiin juuristoihinsa, eli ovat omajuurisia kasveja. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pensasruusu palelluttaisi kaikki lumen yläpuolelle jäävät oksansa, kasvaa yleensä juuristosta uusia oksia, jos menestymisvyöhykkeitä on taimivalinnassa noudatettu, ja kasvi on istutettu sille sopivalle kasvupaikalle ja oikeaan kasvualustaan. Näiden kohdalla käytännössä ainoa talvisuojaus saattaa olla nuorien kasvien suojaus ja silloinkin se on vain jänisten ja peurojen varalta laitettava verkko.

Ryhmäruusut.

Ryhmäruusut taasen ovat pitkälle jalostettuja ruusulajikkeita, joille yhteistä on jatkuva  kukinta, mataluus ja talvenarkuus. Juuri tuo haluttu jatkuva kukinta, ja sen mahdollistava koko kesän lannoitus, aiheuttaa sen, että kasvi ei yleensä ole vetäytynyt talvilepoon ajallaan ja siksi se on herkempi kylmälle. Nämä kasvit on yleensä vartettu perusrunkoon. Tällöin, jos kasvi paleltuu varttamiskohdan yläpuolelta, alkaa uutta versoa yleensä kasvamaan varttamiskohdan alapuolelta ja silloin kasvin lajike vaihtuu. Jalo-osat on vartettu paremmin Suomen talvea kestäviin perusrunkoihin ja nämä perusrunkolajikkeet kukkivat yleensä niukemmin, ja lyhyemmän aikaa, kuin jalo-osa kukkisi. Täällä siis on tarvetta sekä juuriston, että oksiston suojaamiseen. Suojaus kannattaa tehdä silloin, kun pintamaan päällä on pieni jääkorppu, mutta maa ei ole vielä jäätynyt syvälle. Tällöin oksisto on kuivempi. Ryhmäruusujen versostoa voi lyhentää, jotta talvisuojien paikalleen laitto helpottuu. Taimien juurelle kasataan paksu kerros vettä imemätöntä materiaalia, kuten talvisuojaturvetta, hiekkaista multaa tai ruukkusoraa. Ruukkusoraa tms. saa olla juuriston päällä n. 20 cm:n kerros. Ruukkusora ja muukin juuriston suoja-aines poistetaan kasvin tyveltä keväällä. Tämän jälkeen versoston päälle laitetaan ilmavasti havuja ja tarvittaessa pakkaspeitto. Itse laittaisin tännekin ne perennatuet ja jänisverkon, jonka päälle havut laitetaan. Jänisverkko sen vuoksi, että ryhmäruusut ovat talvisin jänisten, kauriiden ja peurojen herkkua.

Rungolliset ruusut vaativat sisätiloissa talvetuksen, jolloin lämpö ei tipu alle 0 asteen. Talvetuspaikan tulee olla valoisa, jotta versot säilyvät hengissä.

Muiden kasvien suojaus.

Pääsääntöisesti muita kasveja ei tarvitse suojata muutoin, kuin suojaamalla ne jäniksiltä, 

peuroilta ja kauriilta ja tämä tehdään siis laittamalla puiden ja joidenkin nuorien pensaiden ympärille ja tarvittaessa päälle jänisverkot. Samalla tarkistetaan myös tuennat. Tuentaan käytetyt nauhat tulee olla ehjät ja hyväkuntoiset, sekä sopivan löysät, jotta latvus pääsee heilumaan tuulessa, mutta puu silti pysyy pystyssä, vaikka päälle tulisi lumikuormaa. Huolehdi, että vanhojen tuentanauhojen ja puiden runkojen väliin mahtuu pari sormea, puun kasvaessa liian tiukat tuentanarut kasvavat rungon sisälle ja se aiheuttaa puulle pahimmillaan puun kuoleman. Itselle tuli tässä syksyllä vastaan pihlaja, jonka ympärille oli jostain syystä kiedottu köysi. Köysi on nyt syvällä pihlajan rungossa ja puun oma latvus on kuollut. Kantoversoja on tosin useita ja siksi puu on näyttänyt kauempaa elinvoimaiselta, mutta ikävä kyllä puu on pakko kaataa nyt talven aikana, koska se on vaarallinen. Se ikävä kyllä sijaitsee parkkipaikan ja kulkukäytävän välissä ja kummallekaan puolelle se ei saa itsekseen kaatua. Sen puun kaato on allekirjoittaneella työlistalla joulukuussa.

Blogin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä ilman bloginpitäjän lupaa.

Suunnittelutapa nimeltä Japandi.

Torstai 11.9.2025 - Sirkku

Mitä on japandi?

• Japandi on suunnittelusuuntaus ja sisustustyyli, jossa yhdistyvät Japanilainen ja Skandinaavinen desing.
• Siinä sekoitetaan Skandinaavista, luonnonläheistä minimalismia Japanilaiseen harmoniseen suuntaukseen.
• Varsinkin sisustuksessa Japandi on tämän hetken trendi ja sisustusmyymälöissä vieraillessa törmää väkisinkin minimalistiseen, vaaleita sävyjä ja tummia luonnonmateriaaleja yhdistävään desingniin.
• Sävyinä yhdistellään tosiaan vaaleaa tummaan ja joskus sisustuksessa voi olla jopa yksittäisiä mustia elementtejä. Tilaan voidaan tuoda myös muita luonnonvärejä kuten puuta tai metsän vihreää. Tärkeää kuitenkin on, että värit valitaan luonnosta ja niistä käytetään luonnollisia ja murrettuja sävyjä.

 

Skandinavinen puutarha. 

 

Tämä olikin vaikea rasti. Japandin määritelmä sisustuksessa on toki selvä, mutta  millainen  on Skandinaavinen puutarha? Onko se todella minimalistinen? Luonnonläheinen se kyllä on, mutta jos olet vieraillut kaupunkipuistoissa Ruotsissa tai Tanskassa, kuvailisitko näitä puistoja minimalistisiksi? Minä en. Olen itse päässyt vierailemaan vain Tukholman ja Kööpenhaminan puistoissa, mutta molemmissa puistoalueet muistuttivat voimakkaasti Englantilaisia puutarhoja ja olivat todella rönsyileviä, värikylläisiä ja runsaita. Minimalismi niissä oli näkyvissä lähinnä vain betonialtaissa, joissa kasvit kasvoivat. Ikävä kyllä, Kööpenhaminassa käydessäni, kuuluisa Tivoli puistoalueineen oli suljettu vaalien vuoksi. Kuvia alueesta olen nähnyt, ja sitäkään puistoa en minimalistiseksi sanoisi.

 

Ruotsalainen puutarha on monesti monimuotoinen ja siellä pyritään ekologisuuteen ja biodynaamisuuteen. Biodynaamisuudella tarkoitetaan luonnonmukaista viljelyä, joka tähtää ekologiseen tasapainoon. Ruotsissa kaupunkipuutarhojen on tarkoitus toimia asukkaiden vehreinä huilipaikkoina, joissa on tilaa rentoutua, ulkoilla ja pitää piknikkejä ja nauttia lähiluonnosta. Puutarhoissa tuotetaan myös ruokaa. Hedelmäpuut, vihannekset ja yrtit yhdessä värikköiden kukintojen kanssa, houkuttelevat pölyttäjiä ja näissä saatetaan jopa tuottaa hunajaa. Esimerkkeinä Ruotsalaisesta kaupunkipuutarhasta ovat mm. Rosendals trädgård ja Skanssen Tukholmassa ja Skånen upeat linnapuutarhat, kuten esim. Fredriksdalin museo ja puutarhat sekä Sofieron linnan puutarha.

 

Tanskalainen puutarha on luonnonläheinen ja paikasta riippuen, esim. merimaisemaan  soveltuva. Kööpenhaminassa kaupungin keskustassa on useita kanavia ja järviä, jotka tuovat luonnon lähelle kaupunkikeskustaa. Näiden lisäksi keskustassa on suuria puistoja, joissa voi viettää aikaa ja nauttia kesäpäivistä. Puistoissa viihtyvät ihmisten lisäksi myös kalat ja linnut, niihin on rakennettu grillipaikkoja ja yhdestä löytyy jopa kaupungin suurin pulkkämäki. Tanskalaisessa puutarhassa kasvatetaan myös näyttäviä kasveja ruukkupuutarhassa ja ruukkupuutarhoja voitkin nähdä yksityisillä pihoilla ympäri Kööpenhaminaa. Kööpenhaminan ulkopuolelta varmasti kuuluisin puutarha on Mønin saarella oleva Liselund, jota sanotaan rakkauden puutarhaksi. Liselundissa on lampia, polkuja, ja istutuksia, jotka kutsuvat rentoutumaan. Puistossa kasvaa mm. sypressejä, tammia, pähkinöitä ja kastanjoja, joiden lomassa näkyvät rakennukset.

 

Onko siis mentävä enemmän ihmisten mielikuviin Skandinaavisista kodeista ja luonnosta, jos lähtee pohtimaan Japandiin sopivaa puutarhaa? Ja onko silloin jopa Suomalainen nykypuutarha, metsineen, luonnonkasveineen ja kunttineen jopa enemmän ”Skandinaavista” ja Japandiin sopivaa puutarhasuuntausta kuin itse Skandinaavinen puutarha naapurimaissamme on? tämä on siis minun pohdintaani, varmasti joku viisaampi tähän osaisi varman vastauksen antaa. Norjassa en ole itse koskaan käynyt, niin heidän puutarhoistaan en pysty mitään sanomaan.

 

Japandi puutarhassa.

 

• Pohjautuu luonnollisuuteen ja luonnon jäljittelyyn sekä minimalismiin.
• Japandi- puutarhassa käytetään kiviä, bambua tai muuta luonnon puuta, kalusteissa saa näkyä rottinki ja kalusteiden tekstiileissä pellavan sävyt. Pohja-ajatuksena on vaaleaa, ei valkoista.
• Eloa esim. kivi- ja terassipintoihin tuodaan havuilla, sammaleilla, lehtimuodoilla ja lehtien murretuilla luonnonsävyillä sekä kiveysladonnoilla.
• Puutarhan tunnelmavalaistukseen voidaan käyttää tarvittaessa vaikka paperilyhtyjä tai kivilyhtyjä.
• Minimalismi puutarhassa voi olla vaikeaa toteuttaa luonnon ollessa niin monipuolinen. Ehkä helpoiten sen voi toteuttaa karsimalla liiat värit ja monet eri kasvilajikkeet pois. Mieti puutarhan yksityiskohdat tarkasti. Pohdi ne kohdat, joihin katse hakeutuu luonnollisesti ja mieti mitä haluat siellä nähdä. Onko se Japanilaisen puutarhan lainattu maisema, sammaleinen kivi, bambusta tehty yksityiskohta, kivilyhty, lahoava puun osa, kelopuu, tai puun kaunis runko, yksittäinen kukkiva kasvi vai vihreän eri sävyt. Mikäli ympärillä on jo paljon vihreää, voidaan puutarhaan rakentaa ryhtiä tuomaan mustaksi maalatusta puusta tehty pergola tai kehys. Korosta näitä katseenvangitsijakohtia ja pelkistä muita.
• Japandissa puutarhan katseenvangitsijat, kalusteet ja yksityiskohdat ovat mieluiten uniikkeja kuin massatuotettuja. Kun ympäristössä on näitä vähemmän, yksittäinen tuotekin voi olla hieman hinnakkaampi, eikä puutarhan hinta silti nouse liian korkeaksi. Yksityiskohdissa saa näkyä särmää, ajan patinaa ja puutarhan omistajan persoonallisuus. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, kunhan se sopii sinun silmääsi.
• Koska Japandiin kuuluu slkeät linjat ja luonnolliset muodot, yksityiskohtien särmikkyyttä ei tarvitse pelätä. Hyvin ja väljästi suunniteltu piha myös soljuu luontevasti ja piha toimii, koska toiminnot, istutukset ja polut sijoitellaan niin että niiden välillä on tilaa. Silloin myös maksimoidaan luonnonvalon kulku pihassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pihassa olisi varjoisia kohtia, vaan ennen kaikkea valon ja varjon vaihtelua kasvien, istutusalueiden ja oleskelutilan ympäristössä. Pihaan tehdään tavallaan istutusten ja valon avulla avoimen tilan illuusio.
• Koska puutarhassa voi harvoin pitää Skandinaavisen vaaleita ja valoisia tekstiilejä, on vaaleus tuotava puutarhaan muuten. Tässä voi toimia vaaleat kivipintamateriaalit, vaaleat betonilaatat ja kalusteet. Myös harmaata betonia käytetään jonkin verran, kunhan se yhdistetään luonnon väreihin. Japanilaisesta puutarhasta tuodaan taas symmetrisyys ja luonnon matkiminen, harmonisuus luonnon sävyissä sekä materiaaleissa ja yllätyksellisyys yksityiskohdissa.
• Onko koko puutarha rakennettava Japandin mukaan vai riittääkö pienet ripaukset sitä? Vain sinä voit sen pihan omistajana ja käyttäjänä tietää mikä on tarpeeksi. Moneenkin puutarhasuuntaukseen kuuluvat erilaiset puutarhan huoneet ja tilat, miksei yksi tällainen tila voisi olla Japandi- huone? Sehän toki voi sijaita myös parvekkeella tai terassilla. Runsaassa ja rönsyilevässä pihassa rauhoittava Japandi-nurkkaus voi olla tarpeenkin. On hyvä olla tila mietiskelylle ja rentoutumiselle, siksihän mökkipihoissakin yksi parhaista rentoutumispaikoista ovat riippukeinu ja laiturinnokka. Mikäli puutarhasi on pelkistetty, terävöitä sitä oikein sijoitetuilla yksityiskohdilla, jonka värit ovat kontrastissa olemassa olevaan puutarhaan ja ympäristöön.

 

Pikavinkit rakentamiseen:

 

• Rajaa alueet ja polut selkeästi. Rajatut alueet tekevät puutarhasta rauhallisemman ja  siistin katsoa. Siisti puutarha- rauhallinen mieli.
• Käytä rohkeasti pyöreitä muotoja. Muista, että itämaisessa puutarhassa polkujen tulee olla kuin elämän, mutkittelevia.
• Puutarhaa ei ole tarkoitus nähdä täälläkään kerralla vaikka tilailluusiota luodaankin.
• Käytä luonnonmateriaaleja, kuten esim. kuivia oksia, luonnonkiviä, havuja ja sammalta. Voit kuitenkin tuoda kivipintaan eloa erilaisilla ladonnoilla ja yhdistämällä luonnonkiviaskelmia eriväriseen sepeliin tai singeliin kiviväleissä.
• Pidä kasvilaji ja- lajikemäärä hallinnassa. Voit ”monistaa” samaa lajiketta eri puolille pihaa, se luo harmonisuutta ja rauhoittaa katsojan silmää. Se yhdistää pihan eri osa-alueet yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
• Kivipolkujen ja oleskelualueen ympärille käytetään luonnonmateriaaleista tehtyjä aitoja, penkkejä ja pergoloita. Täällä yksityiskohdissa voitaisiin käyttää myös bambua, jos sitä on saatavissa, mutta kotimainen puu käy myös. Liikaa koristeellisuutta vältetään ja Skandinaaviseen tyylin mukaan pihaan laitetaan vain tarpeellisia tilan rajaajia. Aidallakin on siis oltava Japandipihassa tarkoitus ja syy siihen miksi se pihaan tarvitaan. Esim. Näkösuoja tai tilanjako siis.
• Käytä voimakasta väriä kuten punaista tai oranssia vain hyvin vähän ja harkitusti. Japanilaisessa puutarhassa punaista väriä ei suosita ja sitä laitetaankin vain shokkiväriksi ja yksittäiseksi väriläiskäksi ja vain harvoin.
• Muista myös malliin leikatut kasvit. Bonsait kuuluvat myös Japandiin ja onkin ehkä helposti yhdistettävissä Skandinaaviseen ruukkupuutarhaan?
• Muista, että kaiken ei tarvitse sijaita sinun puutarhassasi. Lainattu maisema ja puutarhassa oleva näkymäaukko sopivat myös Japandiin, jos maisema on rauhoittava ja luonnollinen.
• Voit luoda Japandin myös pieneen tilaan kuten terassille tai parvekkeelle. Tuo tilaan tummia askellaattoja, joita asettelet muutoin kuin suoraan jonoon. Tuo vaikkapa heiniä ruukuissa ja anna niiden kuivua niihin syksyisin, joilloin myös talvelle riittää katsottavaa tuulessa huojuvissa kukinnoissa. Kuivatut kasvien kukinnot ovat myös maljakoissa kauniita, esim. alliumien kuivuneet kukat ja hortensioiden kuivuneet kukat sopivat Japandiin mainiosti. Tuo ruukkuihin minipuutarhoja sammaleisine kivineen ja bambuaiheineen. Myös viherkasvit ja jopa viherseinät luovat luonnollista tunnelmaa myös pieneen tilaan. Pieniä vesimaljoja ja ruukuissa solisevia vesiaiheita käytetään myös pienissä puutarhoissa paljon.

Kesäkukkien hoitoa

Torstai 19.6.2025 - Sirkku

Kesäkukkien hoitoa.

Oletko koskaan miettinyt mikä kasvi lasketaan kesäkukaksi ja mikä perennaksi tai  pensaaksi, ja onko kesäkukan oltava aina nimenomaan ruohovartinen kasvi?

Kesäkukathan ovat niitä kasveja, jotka Suomen olosuhteissa eivät selviä talvesta ulkona, tai joiden kukittamiseen ei Suomen lämpösumma kesän aikana riitä, ja ne siksi esikasvatetaan ja myydään myymälöissä täydessä kukassa olevina. Niiden työ on siis kukkia koko kesän ajan aina istutushetkestä kesän loppuun ja syksyllä nämä kasvit siirretään kompostiin. Joissain tapauksissa tiettyjä kasveja voidaan yrittää talvettaa sisätiloissa ja ottaa niistä pistokkaita seuraavana keväänä, josta kasvatetaan taas uudet kasvit seuraavaa kesää varten. Nämä kasvit ja niiden lajikkeet ovat yleensä kotoisin lämpimimmistä maista, joiden talvi yleensä tarkoittaa heille kylmää, mutta meille lämmintä ja sateista ilmanalaa. Niiden versostot ja juuristot eivät kestä kuivaa ja kylmää Suomen talvea ja routaa. Omassa maassaan nämä kasvit ovat kuitenkin monivuotisia, joko ruohovartisia tai puuvartisia kasveja. Eli nekin ovat perennoja, puita, pensaita tai köynnöksiä.  Vain pohjoisessa niitä kasvatetaan yksivuotisina kukkijoina.

Jokaisella meistä on varmasti omia suosikkejamme mitä kesäkukkiin tulee, niin myös minulla. Kesäisin kärsin kroonisesta ajanpuutteesta omassa puutarhassani ja kasvivalinnat osuvatkin täällä todella helppohoitoisiin kesäkukkiin. Myös kaikki se muu tilpehööri mitä kasvien ympärille tulee, täytyy olla helppohoitoista. Ruukut ovat isolla multa- ja vesisäiliötilalla varustettuja, lannoitteet pitkävaikutteisia. Käytän kastelu- ja lannoiteraetta mullan seassa, joka vähentää kastelutarvetta. Esim. kesäkukkamullassa sitä on seassa, sitä saa myös ostettua erikseen, mm. lannoitekävyt, joita mullan sekaan voi laittaa, toimivat tässä hyvin. Pihaan istutettavien kesäkukkien on oltava sellaisia, joita ei tarvitsisi nyppiä kovin paljon, niiden on myös kestettävä hyvin tuulta ja ajoittaista kuivahtamista. Jostain syystä kastelu kotona unohtuu jossain vaiheessa kesää aina.

Minulla kasvaa omassa pihassani tällä hetkellä kolmessa isossa termoruukussa suurehkot timanttituijat, kahdessa vähän pienemmässä on pilarimalliset kiinankatajat ja perennaa (kurjenpolvia, kieloja ja puolukkaa), yhdessä amppelissa on vaaleanpunakukintainen mansikka ja näiden lisäksi olen laittanut ruukkujen aukkokohtiin krassien siemeniä, jotka näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Jossain vaiheessa kukintaakin pitäisi siis olla runsaasti. Nyt on melko vihreää. Havahduin eilen siihen, että lisäkukintaa olisi kiva saada oleskelualueen läheisyyteen, mutta ongelmana on, että jäljellä olevat ruukut ovat kovin matalia, enkä haluaisi ostaa enää uusia. Mitä näihin siis laittaisi? Yksi ruukku on aurinkoisella paikalla kannon nokassa, joten mikä on se riippuva kasvi, joka tuon paikan ja vähäisen hoidon kestää? Kyllä se taitaa olla riippapelargoni. Rautayrtti olisi myös hieno, mutta se kestää huonommin tuulta, joten taidan suunnata pelargoniostoksille.

Pelargonille paras istutusastia olisi perinteinen pinnoittamaton terrakottaruukku. Pelargoni  kun pitää siitä, että se saisi syksyisin ottaa tarvitsemansa kosteuden ruukun läpi ilmasta. Liiasta märkyydestä pelargoni ei pidä. Jos sinulla on ollut ongelmia pelargonin kasvatuksessa, yleisin syy huonosti kasvavaan kasviin on se, että kasvia on kasteltu liikaa. Sijoita pelargoni nimenomaan sinne kaikkein kuumimpaan kasvupaikkaan ja istuta se mieluiten liian pieneen ruukkuun, jolloin juuristo pysyy sopivan kokoisena ja kasvi keskittää voimansa kukintoihin.

Millä kesäkukat saadaan kukkimaan koko kesä? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin siitä, kuinka säännöllisesti vastailen kysymykseen miksi orvokit pitää poistaa kesäkuun alussa julkisen tahon istutuksista. Monesti olen kuullut kysyjiltä siitä, kuinka heillä kotipihassa orvokit kyllä kukkivat myös myöhään syksyllä. Kun kysyn kuinka usein he nyppivät kukat, tai tekevätkö he orvokeille jotain muuta saadakseen kukinnan jatkumaan koko kesän, on vastaus aina sama. Kasvien annetaan kukkia kerran ja sitten ne leikataan puolesta välistä poikki. Tuolloin kasvi pitää muutaman viikon tauon kukinnassa, kasvattaa uudet kukka-aiheet ja kukkii toisen kerran. Kukintaa voidaan pidentää myös säännöllisesti nyppimällä kukkineet kukat pois ja tämä tarkoittaa että kukat on poistettava useita kertoja viikossa. Julkisissa istutuksissa monen viikon tauko kukinnassa ei ole vaihtoehto ja siellä ei myöskään voi käyttää jatkuvasti työaikaa kukkien nyppimiseen, siksi orvokit vaihdetaan kesäkuun alkupuolella toisiin kesäkukkiin.

Nämä kesäkukat saadaan kukkimaan pitkään jatkuvalla kevätlannoituksella, eli  typpipitoisella lannoituksella. Myös näistä kukista poistetaan kukkineita kukkia pois, mutta niille riittää harvempi nyppiminen. Kesäkukkamullan sekaan voidaan laittaa hidasliukoista raemaista lannoitetta, joka liukenee multaan hitaasti juurtumisen aikana, tämän jälkeen kasveille annetaan kastelun yhteydessä kastelulannosta, jonka sisältämä typpi saa kasvit tekemään jatkuvasti uutta kasvua ja kukkimaan runsaasti. Kastelulannosta annetaan n. kerran viikossa purkin ohjeen mukaan, muut kastelut suoritetaan pelkällä vedellä.

Kasvin väritystä ja kasvua kannattaa vähän seurailla. Hyvin kasvava kesäkukka on lehtiväriltään tumman vihreä ja siinä on koko ajan uutta kasvua näkyvissä. Vaaleanvihreä lehti kertoo joko typen vähyydestä kasvualustassa tai siitä, ettei kasvi syystä tai toisesta saa kasvualustassa olevia ravinteita käytetyksi. Silloin kannattaa tarkastaa kasvualustan pH ja miettiä onko kasvin juuristo oikein kehittynyt. pH testejä myyvät apteekit ja puutarhamyymälät ja ne on helppo tehdä itsekin. Lehtien värin keltaisuus johtuu yleensä jostain tuholaisesta tai kuivahtamaan pääsystä. Myös lehtihome voi alkuun näkyä lehdissä keltaisuutena. Jos keltaisuutta näkyy, kannattaa suunnata katse lehtien alapinnoille ja lehtihankoihin, näkyykö siellä ylimääräistä elämää? Lehtihometta voit ehkäistä istuttamalla kasvit väljästi niin, että niiden ympärillä pääsee ilma kiertämään ja että kondensoituva vesi pääsee hyvin haihtumaan kasvin lehdiltä. Lehtihome ei talvehdi Suomessa vaan leviää maahamme aina eteläisten ilmavirtausten mukana. On vuosia, jolloin sitä on paljon ja toisina vuosina sitä on vain vähän. Täysin sen esiintymistä ei voida välttää. Lehtihomeen tunnistat myös siitä, että lehtien alapintaan kehittyy tummia sienirihmastoja, muutoin lehdet kellastuvat ja lehden kasvu pysähtyy. Poista saastuneet lehdet kasvista aina kun niitä havaitset.

Typpeä voi olla kasvualustassa myös liikaa. Mikäli kasvin väri on voimakkaan tumman vihreä ja kasvi kasvattaa hirvittävästi vain lehteä eikä kukintoja muodostu, pidä lannoituksessa viikon- kahden tauko. Lannoitustauon pitäisi saada kukkanuput aukeamaan.

Kaikista kasveista ei ole koko kesän kukkijoiksi, vaan niiden kukinta kestää vain muutaman viikon. Siksi monivuotisia perennoja ja pensaita käytetään harvemmin pelkkänä kesäkukkana. Esim. patiohortensiat, joita äitienpäiväksi myydään, kukkivat harvoin Suomen olosuhteissa enää toistamiseen. Näiden hortensioiden lajikkeet ovat sellaisia, jotka tarvitsevat pitkän kesän ja suuren lämpösumman muodostaakseen kukinnon. Itse pensaat saattavat selvitä talven yli kukkapenkkiin istutettunakin, mutta ne kukkivat tämän jälkeen enää harvoin. Myös Suomen pitkä kesäpäivä ja lyhyt pimeän aika öisin saattaa olla yksi syy miksi ne eivät enää kuki. Jotkin kasvit vaativat pimeän yön virittyäkseen kukkaan uudestaan.

Minun pihani.

Omassa pihassani kaipaan jatkuvaa ruukussa olevaa kukintaa vain vähän. Omakotitalopihassa kukintaa on aina jossain nurkassa ja minulle kasveilla on paljon muita kauneusarvoja. Arvostan tuulensuojaa, näkösuojaa, pölysuojaa, lehtimuotoja, lehtivärejä ja tuoksuja yhtä paljon kuin pelkkää kukintaa. Haluan, että pihani tuottaa ruokaa niin minulle kuin eläimille ja eliöille. Tykkään tarkkailla pihan elämää ja kukinta on vain osa sitä. Kuitenkin aion lähteä vielä puutarhamyymäläkäynnille. Kannonnokka kaipaa kukintaa ja toivottavasti siihen löytyisi oikein kirkkaan punainen riippapelargoni.

Puutarhablogi pitää julkaisuissa hieman taukoa juhannuksesta eteenpäin. Paluu on  viimeistään elokuussa, infoan uusista julkaisuista facebookissa. Jatkossakin julkaisupäivä on pyritään pitämään aina torstaina. Nyt toivotan teille oikein hyvää Juhannusta ja nauttikaa kesästä! Terv. Sirkku.

Kausi 2025 on nyt käynnissä.

Torstai 5.6.2025 - Sirkku

Kausi 2025 alkoi täysillä.

Kesäkuun ja kauden 2025 viheralueiden hoitotyöt ovat alkaneet ja puutarhuria viedään nyt  sen verran ”tukka putkella”, että ehdin kirjoittamaan blogiani vähän harvemmin. Nyt on kuitenkin sadeaamupäivä, ja käytän heti tilaisuuden hyväkseni ja istun hetken aikaa kotitoimistossani tietokoneen äärellä. Leijonanosa tästäkin aamupäivästä meni kaikkien tylsien asioiden kuten kirjanpidon ja laskutuksen tekoon, mutta vihdoin on hetki aikaa miettiä mitä kaikkea toukokuussa ehdittiinkään tehdä.

Toukokuuhun mahtui kolme piharakentamista kahden ja puolen viikon sisälle. Osa vähän pienempiä projekteja ja sitten yksi vähän isompi. Ihanaa tässä työssä on se, että saa nähdä asiakkaan riemun kun suunniteltu muutos onnistuu. Kahdessa kohteista en suinkaan ollut töissä yksin. Ensimmäisessä kohteessa Eliittipihat oy oli rakentamassa raskaita rakenteita ja tekemässä maatyöt ja jälkimmäisessä kohteessa Matti Niinikoski tiimeineen teki kaivuut, mullan levitykset ja puutyöt. Kiitos kaikille osapuolille, jälki oli huippua taas kerran ja on ihanaa kun kollegoita, joille voi soittaa kun apua kohteisiin tarvitsee. 

Itse sain keskittyä vain ”siihen mukavaan osaan”, eli piha- ja kasvisuunnitteluun, ja kasvien istutukseen. Kasvit kaikkiin kohteisiin tuli Hankkija Porvoosta. Kiitos myös sinne hyvästä yhteistyöstä. Kasveja tuli useammalta tukulta ja ne olivat hyvälaatuisia ja kovassa kasvussa. Erityisesti mieleen jäi asiakkaalle kuivan ja paahteisen paikan perennaistutukseen tulleet maanpeiteyrttien taimet. Itselle uusia tuttavuuksia olivat sitruunatimjami ja suklaaminttu. Toki timjami (ajuruohot) ja minttu kasvina muutoin ovat tuttuja, mutta nämä lajikkeet olivat nyt minulle uusia. Molemmissa oli aivan huikea tuoksu! 

Toukokuu oli jotenkin siitä outo, että täällä Etelä-Suomessa oli todella pitkään todella kylmiä öitä. Jotenkin tuntui, että siihen normaaliin puutarhurin arkeen päästiin vasta ihan toukokuun loppupuolella, koska esim. nurmikko ei vain kasvanut kylmien öiden vuoksi. Maaperästä routa taasen lähti aikaisin, joka mahdollisti maarakentamisen aloittamisen normaalia aikaisemmin. Siinähän sitten oltiinkin kun pihat oli muutoin rakennettu, mutta siirtonurmea ei vielä saanut mistään. Siirtonurmien toimittajat olivat kyllä valmiita irroittamaan sitä maasta, mutta kuka uskaltaa ostaa ja asentaa nurmea, josta et voi varmuudella sanoa että se on kasvussa ja selvinnyt talvesta?

Moni muukin asia kuin nurmikon leikkuu ja asennus odotti lämpimämpiä kelejä. Kitkemään   kyllä pääsi. Puutarhuriakin jaksaa ihmetyttää miten rikkaruohot kyllä kasvavat, vaikka kaikki muut kasvit jumittavat kasvuaan kylmien öiden vuoksi. Lannoitusta sen sijaan ei kannattanut laittaa, koska kevätlannoksesta on eniten hyötyä silloin, jos se levitetään kevään kovimman kasvun aikaan. Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä hetkeä kun se nurmikko on ensimmäisen kerran yli 10 cm korkuista ja leikataan ensimmäisen kerran. Keskimääräisesti se on ollut Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoilla, nyt mentiin viikolla- kahdella siitä yli. Viimeiset kanankakat olen levittänyt tällä viikolla, eli kesäkuun alussa. Tämä kylmien öiden aiheuttama kasvuunlähtö jumitus tuntui koskevan varsinkin matalajuurisia kasveja, syvempijuurisilla kasveilla rytmi tuntuu olevan toiseen suuntaan vinossa aikaisin sulaneen roudan vuoksi. Kuvasin toukokuun lopussa omasta pihastani köynnöshortensian, joka puskee kukkanuppuja jo näkyville. Sen oikea kukinta-aika on vasta heinä-elokuussa. Saa nähdä miten käy, kukkiiko monivuotiset pensaat ja perennat viime kesän tavoin kuukautta etuajassa?

Töiden lomassa on toisinaan hyvä välillä ottaa pieni hetki alkukesän kukinnasta nauttimiselle. Samalla sitä tulee arvioitua omaa työtänsäkin. Tulppaanit ja muut sipulikukat ovat nyt täydessä loistossaan ja moni aikainen perenna kukkii joko nyt tai kukintaa on saanut ihastella jo toukokuun alussa. Muista sinäkin ottaa kahvi- tai teekuppi käteen ja lähteä kiertämään puutarhaa ihailumielessä. Iloitse kukista ja kuuntele linnunlaulua, vedä syvään henkeä ja anna sykkeen laskea. Sitä vartenhan se puutarha on olemassa. Sen ääreen on muistettava pysähtyä ja siitä on muistettava nauttia. 

Papujen kasvatusta

Torstai 22.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, pavut.

Monesti pihoissa käydessäni tulen miettineeksi, että miksi Suomalaisessa puutarhakulttuurissa elää niin voimakkaasti se perusajatus, että hyötykasvit pitää kasvattaa muusta puutarhakasvillisuudesta erillään? Tämä pohjautuu varmastikin Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun, mutta olisiko tätä syytä jo hieman pehmentää? Ymmärrän toki tuholaisia välttelevän näkökannan. Monesti kauniisti kukkivat perennat saattavat houkutella hyötykasveihin pölyttäjien lisäksi myös tuholaisia, mutta jos sadon määrä ei ole se kaikkein tärkein asia, voisi hyötykasveja sekoittaa enemmän ihan normaaliin perennapenkkiin. Monilla hyötykasveilla on kauniit lehdistöt ja kukat, miksei niitä voisi käyttää enemmän kukkivien kasvien lomassa?

Syy miksi otan tämän asian taas kerran tässä blogikirjoituksessa esiin, on se, että pavut ovat aika näyttävä osa perennapenkkiä. Ne tuovat sinne lehtevyyttä, vihreää ja kolmiulotteisuutta näyttävine tukineen. Kukinnot ovat kauniita, pölyttäjät pitävät niistä, ja ne lannoittavat kasvullaan maaperää ja tuottavat syötävää satoa. Jos siis kukkapenkkiin jää sipulikukan jäljiltä aukko, mitä jos laittaisitkin siihen kasvamaan nopeasti kasvavan, yksivuotisen hyötyköynnöksen, jonka voit joko esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle sipulikukan lakastuttua?

Salkopapu (Phaseolus vulgaris var. vulgaris). 

Salkopapu kasvaa n. 2–3 m korkeaksi lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla. Salkopapu  vaatii kasvaakseen melko paljon lämpöä, joten jos kasvupaikka on kovin viileä ja tuulinen, kannattaa sinne harkita mielummin pensaspapua tai härkäpapua kasvatukseen. Salkopapua voi kasvattaa myös lasitetulla parvekkeella ruukussa.

Kasvatus:

• Lämpimällä kasvupaikalla salkopavun voi kylvää suoraan kasvupaikalleen, kun maaperän lämpötila on noussut +15 asteeseen. Liian kylmässä maaperässä kylvös mädäntyy, joten odottele riittävän kauan ennen kuin kylvät pavut. Kasvuunlähtö on varmempaa jos kylvö tehdään sisällä purkkeihin ja taimet esikasvatetaan ja istutetaan ulos yöhallojen mentyä ohi.
• Liota siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Tämä pehmittää siemenen ulkokuorta ja helpottaa itämistä. Kylvä muutama siemen samaan taimipottiin. Kolmen viikon esikasvatusaika riittää, voit siis hyvin kylvää siemenet esikasvatuksessakin vasta toukokuussa, kun keskimäärin yöhallojen pitäisi olla ohi 10 kesäkuuta mennessä.
• Koska pavut ovat typensitojakasveja, ei kasvatusmulta saa olla liian voimakasta. Liian typpipitoinen multa voi haitata typensitojakasvin nesteenkiertoa, jolloin kasvi voi huonosti. Mullan olisi hyvä olla hiekkapitoista salkopavulle, koska hiekkaa sisältävä kasvualusta on aina juuristoille lämpimämpää.
• Tuennat kannattaa laittaa paikoilleen jo hyvissä ajoin, koska salkopapu kietoutuu tuentaan kiinni napakasti. Kasvi alkaa tekemään satoa sivuversoihin ja yksittäiset palot ovat pitkiä, jopa 30 cm:n pituisia. Papuja löytyy monessa eri värissä, väri määräytyy lajikkeen mukaan. Salkopapuja on vihreitä, violetteja, keltaisia ja monivärisiä. Korjaa satoa sitä mukaa kun papu kasvaa täyteen mittaansa, kuitenkin niin, että siemenet palon sisällä ovat vielä pieniä. Liian kypsäksi kasvaneet palot ovat puisevia. Katkaise salkopavun varsi sen ollessa n.  2 m:n mittainen, tämä saa sivuversot tuottamaan enemmän satoa.

Sadon hyötykäyttö:

Salkopavun palot käytetään kokonaan ruoanvalmistuksessa. Papuja kypsennetään keittämällä tuoreita palkoja n. 5–10 min. Palon on muututtava pehmeäksi keiton aikana. Voit myös kuivata palot ja kypsentää ne kuivattuna. tuolloin keittoaika on pidempi, n. 30–45 min. Papuja voi myös säilöä.

Pensaspavut ( Phaseolus vulgaris).

Pensaspapuja ja niiden alalajikkeita on runsaasti. Löydät kaupasta vahapapuja, taitepapuja, leikkopapuja ja silpo- eli keittopapuja ja kaikki nämä ovat pensaspapuja.

Pensaspavut kasvavat maksimissaan 60 cm:n korkuisiksi.

Vahapavut:

Vahapavuilla on litteät tai pyöreät, keltaiset palot. Näihin siemeniin törmää varmasti  useimmin siemenkaupoilla, koska vahapavut ovat kestävimpiä pensaspapuja.

Taitepavut:

Yleensä vihreäpalkoisia papuja, joiden palot ovat pyöreät ja pitkät. Taitepavuista löytyy myös violetteja tai monivärisiä papuja.

Leikkopavut:

Leikkopapujen palot ovat yleensä vihreitä, litteitä ja leveitä.

Silpo- ja keittopavut:

Silpo- ja keittopavuista käytetään hyödyksi yleensä vain siemenet. Nämä varmasti hyötyvät esikasvatuksesta eniten, koska Suomen lyhyessä kesässä ne eivät välttämättä ehdi tekemään satoaan valmiiksi saakka. Mikäli palko ei ehdi valmistua, voi keskenkasvuisia palkoja syödä. Täältä varmasti yleisimmin tunnettu lajike on mustavalkosiemeninen `Ying Yang`lajike.

Kasvatus:

• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä siemenet taimimultaan tai vähätyppiseen puutarhamultaan suoraan kasvupaikalleen, n. 3–5 cm:n syvyyteen. Kylväessäsi suoraan kasvupaikalle, huolehdi, että kasvualusta on riittävän lämmintä. Kylvöaika on n. kesäkuun alkupuolella. Esikasvatus hyödyttää ja silloin siemenet kylvetään n. toukokuun puolivälissä.
• Koska kasvutapa on pensastava, muista tarkistaa kasvutilatarve kylvöpussista. Eli taimivälin on oltava riittävän suuri, jotta jokaiselle taimelle ja pavulle riittää valoa, vettä ja tilaa. Keskimääräisesti taimiväli on n.  10 cm ja riviväli on n.  25 cm.
• Käytä kasteluun mielummin käteen haalealta tuntuvaa vettä kuin kylmää hanavettä. Pavut pitävät lämpimästä.
• Multaa taimia, eli lisää kasvualustaa juurien päälle taimen tyvelle, taimien ollessa n. 10 cm:n mittaisia. Multaaminen auttaa taimea pysymään pystyssä. Voit myös tarjota taimelle lisätukea laittamalla sen ympärille muovitetun harvan, isosilmäisen ja matalan puutarhaverkon. Laitan verkkokieppi taimen ympärille ja anna taimen kasvattaa vartensa verkosta läpi. Näin taimi tukeutuu verkkoon ja sato pysyy ilmassa, jolloin se pysyy terveempänä.
• Sato valmistuu n. 2 kk:n kuluttua kylvöstä. Palko on korjuukypsä kun palko on pitkä, mutta siemenet ovat vielä pieniä. Korjaa satoa sitä mukaa kun se valmistuu. Satoaika jatkuu syyshalloihin saakka.

Sadon hyötykäyttö:

Pensaspavut käytetään ruoanvalmistuksessa palkoineen kaikkineen. Palot keitetään pehmeiksi, keittoaika tuoreilla paloilla on n. 5–10 min. Kuivattuja papuja keitetään n. 30–45 min. Palkoja voi säilöä pakastamalla.

Härkäpapu (Vicia faba).

Kuuluu papu- nimestään huolimatta virnojen kasvisukuun. Se on yksi vanhimpia viljelyssä  käytettyjä palkokasveja ja nykyäänkin sitä käytetään typensitoja- ja valkuiaiskasvina peltoviljelyssä. Sitä on perinteisesti kasvatettu perunan kanssa sekaviljelynä avomaaviljelyssä. Perinteikkyydestä kertovat myös sen lempinimet: sitä kutsutaan mm. talonpoikaispavuksi.

Peltoviljelyyn härkäpapu tuli, koska se on helppoa kasvattaa, eikä se ole yhtä herkkä kylmälle kuin muut pavut. se kestää jopa muutamia pakkasasteita ja sen siemenet voi, ja kannattaa kylvää ulos jo toukokuussa, heti kun kylvöhommiin vain pääsee. Härkäpavun kasvuaika on melko pitkä ja siksi se kannattaakin kylvää ulos aikaisin.

Kasvatus:

• Voit kasvattaa härkäpapua ruukussa, viljelylaatikossa, perennapenkissä, avomaalla tai pellolla. Kasvatuksessa on kuitenkin huomioitava, että härkäpapu on syväjuurinen ja se vaatii kasvualustatilaltaan syvyyttä.
• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä ne n. 5 cm:n syvyyteen. Sopiva taimiväli on 15–20 cm ja riviväli 40–50 cm.
• Multaa taimet n. 10 cm: n mittaisina.
• Kasvi pysyy yleensä hyvin ns. omilla jaloillaan, eikä kaipaa tukemista.
• Lajikkeita on useita ja maksimissaan härkäpapu voi kasvaa 100 cm:n korkuiseksi.

Sadon hyötykäyttö:

Nuoret palot voi syödä palkoineen. Täysikokoisista paloista käytetään vain palon sisällä olevat vihreät siemenet, eli pavut. Pavut kypsennetään ennen käyttöä. Keitä palkoja miedossa suolavedessä muutaman minuutin ajan ja poista sen jälkeen pavuista ulommainen, läpikuultavaksi muuttunut kalvo. Pavut voi säilöä pakastamalla.

Tuleentuneet, kypsät härkäpavut voidaan kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä niitä on liotettava vähintään 12 tuntia, jonka jälkeen ne huuhdellaan ja keitetään 45–60 min.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus).

Ruusupapu on kaunis, yksivuotinen, nopea- ja reheväkasvuinen hyötyköynnös. Sitä voidaan käyttää niin koriste- kuin hyötykasvinakin ja sitä voidaan kasvattaa ruukuissa, viljelylavoissa ja perennapenkeissä. Kasvin kukinta on tulipunaista, valkoista tai oranssia ja se alkaa heinäkuussa.

Ruusupapu ei ole yhtä kylmänarka kuin salko- ja pensaspavut, mutta sekin kannattaa pihassa sijoittaa lämpimään ja tuulensuojaiseen paikkaan. Köynnöstävänä ja tukeensa kietoutuvana kasvina sen lähettyville kannattaa jo hyvissä ajoin laittaa napakat tuet, johon se saa kiivetä. Ruusupavusta on olemassa paljon erilaisia lajikkeita, suurimpien kasvaessa jopa 4 m:n mittaisiksi, osa lajikkeista jää vain 50 cm:n korkuisiksi.

Kasvatus:  

• Esikasvatusta suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä jos kasvupaikka on lämmin.
• Siemenen kuori on kova ja kuorta voikin pehmentää hankaamalla sitä esim. karkealla keittiösienellä tai jopa hiekkapaperilla ennen liotusta. Näin varmistetaan itämistä.
• Istutusväli vaihtelee lajikkeen koon mukaan. Tarkasta tarkka etäisyys kylvöpussista. Keskimäärin se on kuitenkin 25–50 cm.
• Jos kasvatat ruusupapua ruukussa, kannattaa samaan ruukkuun laittaa 2–3 taimea, jolloin kasvit tukevat toisiaan alkumetreillä.

Sadon hyötykäyttö:

Ruusupavun ohuita ja keskenkasvuisia palkoja, joiden siemenet ovat vielä pieniä, voidaan käyttää hyötykäytössä. Tuolloin palot kypsennetään kokonaisuudessaan. Palkojen kasvettua ja muututtua säikeisiksi, käytetään hyödyksi ainoastaan pavut. Tuleentuneita, kypsiä ruusupapuja voi kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä näitä papuja on liotettava vähintään 12 tuntia. Liotuksen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään n. 1,5 h.

Yksivuotiset satoköynnökset, Kurkku cucumis

Torstai 8.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, cucumis, kurkku.

Meidän perheessämme loppukesän voileipien päälle kuuluvat kuvassa olevien yrttien lisäksi  niin avomaankurkut kuin pienet kesäkurpitsatkin. Pitkään kasvatin näitä myös itse, mutta viime vuosina olemme käyneet anopin kesäkurkkumaalla (luvan kanssa) hakemassa maistiaisia. Oma kasvatus jäi tomaattien jalkoihin, meidän pihassamme kun tuulee aina, oli kurkut pakko saada kasvihuoneeseen ja se pirulainen kun vei kuuden neliön kasvihuoneesta aivan liikaa tilaa! No nyt koko kasvihuonetta ei enää ole ja pohdinnassa on, että laittaisinko tänne yläpihalle pari kasvilavaa, johon tulisi kasvusäkin ja niihin saisi kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia kasvamaan.

Kaikki nämä vuodet olen ollut siinä käsityksessä, että kurkku on kotoisin viidakosta. Tämä tieto on minulle joskus puutarhakouluaikana jäänyt mieleen. Nähtävästi kuitenkin olen ollut väärässä. Kurkku on kotoisin Aasiasta, todennäköisesti Himalajan vuoristosta. Villinä kurkkua kasvaa myös Intian eteläosissa. Villikurkku on harvinainen kasvi tuollapäin. Luulen, että tästä tiedosta on tuo minunkin väärinkäsitykseni lähtöisin.

Kurkulla on valtavasti lajikevaihtoehtoja. Lajikkeet eroavat toisistaan monella eri tavoin: on pitkää tai miniä ja kaikkea siltä väliltä. Kurkku voi kasvaa kierteelle, olla kaartuva, pallomainen tai suora. Sen pinta voi olla piikikäs tai sileähkö. Sillä on myös erilaisia värivaihtoehtoja, vaikka toki vihreä on se kaikkein yleisin. Sadon runsaudessa ja valmistumisajassa ja kasvin taudinkestossa on myös eroja. Se mikä kaikkia lajikkeita yhdistää on, että kaikki kurkun lajikkeet pitävät riittävästä veden, ravinteiden ja lämmön saannista.

Mihin kurkkumaa kannattaa perustaa?

Kurkku pitää, lajikkeesta riippuen, kasvaessaan lämpimästä, lähes trooppisesta kasvupaikasta. Kasvihuonekurkku viihtyy mielellään kesällä jopa + 26 asteen lämmössä, avomaan kurkulle riittää vähemmän + 20 astetta ja siitä ylöspäin.

Kurkku kasvaa köynnöstäen ja koska köynnökseen tulee painava sato ja isot lehdet päälle, ei kurkkua kannata laittaa tuuliseen paikkaan, jottei se ratkea tuulessa. Liika tuuli myös viilentää kasvin kasvuympäristöä ja saa sen haihduttamaan paljon runsaammin kuin olisi tarvis. Tämä taas lisää kastelun ja lannoituksen tarvetta. Istuta kurkku siis sopivasti tuulensuojaiseen ja lämpimään kasvupaikkaan.

Millainen maaperä kurkulle sopii?

Kurkku viihtyy syvämultaisessa, kalkitussa ja keski-/voimakasravinteisessa maaperässä. Ph:n tulisi olla 6–7.  Ravinteiden kanssa olisi hyvä huomioida se, että niitä tulisi olla tasaisesti veden lisäksi saatavissa. Muutoin kurkuista tulee kitkeriä. Keskimääräisesti typpilannosta (kevätlannosta) annetaan heinäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen siirrytään fosfori- kalium lannoitteisiin, eli syyslannokseen. Liian suuri typpimäärä saa kasvin keskittymään vain vihreän tekoon, jolloin se tavallaan unohtaa tehdä itse sadon. Tasaisesti saatavissa olevat ravinteet ja riittävä valon saanti auttavat myös pitämään kurkun lehtihankavälin riittävän lyhyenä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, koska kurkku tekee sadon aina lehtihankavälikerroksiin. Mitä enemmän on lehtihankavälejä, sitä enemmän tulee satoa.

Kurkun kasvatus, hoito ja sadonkorjuu.

Kurkku ei tarvitse pitkää esikasvatusta ja tarvittaessa se voidaan kylvää myös suoraan  kasvupaikalle huhti- toukokuussa. Yleensä avomaankurkun taimia esikasvatetaan 2–4 viikkoa, kasvihuonekurkun taimia lajikkeesta riippuen jopa 6 viikkoa, ennen taimien istutusta lopulliselle kasvupaikalleen. Tuolloin maaperän lämpötilan on oltava vähintään +15 astetta.

Kurkun siemenet ovat suurehkoja ja melko kovakuorisia ja itämistä voidaankin edistää liottamalla siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Suuria siemeniä laitetaan yleensä 1/ taimipotti, kylvö tehdään vähätyppiseen ja kostutettuun taimimultaan ja kylvös peitetään muovikelmulla, jossa on muutama pieni reikä. Kylvösyvyys on n. 2–3 cm. Esikasvatettavat taimet kannattaa pitää huoneenlämmössä, mutta sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien auettua, purkit kannattaa siirtää hieman viileämpään tilaan, jotta taimi karaistuu ulkoilmaa varten. Lannoitekastelu aloitetaan sirkkalehtien tullessa näkyviin aluksi mietona, lisäten väkevyyttä pikkuhiljaa. Lopulliselle kasvupaikalleen istutettaessa lehtien värin pitäisi olla tumman vihreä. Istuta esikasvatetut taimet tuolloin hieman syvempään kuin ne purkissa ovat kasvaneet, taimiväli saa olla 30–50 cm ja riviväli vähintään 1 m. Mikäli istutat kurkun isoon ruukkuun tai amppeliin, tulee yhteen suureen ruukkuun vain yksi taimi. 

Avomaalla kasvaessaan kurkku vaatii suojakseen harsot tai pikemminkin harsotunnelit, jotka voidaan avata kuumana alkukesän päivänä päistään ja päästää pölyttäjät kukkien kimppuun. Harsot on kuitenkin muistettava sulkea yön ajaksi. Mikäli et käytä harsotunneleita, muista huolehtia, että harsot eivät ole kiinni avomaankurkun lehdissä, ettei lehdet homehdu. 

Kurkku vaatii paljon vettä ja sitä onkin varauduttava kastelemaan paljon, kuumalla säällä jopa päivittäin. Kastelu-urakkaa helpottaa tihkukastelu tai hyvin sijoitettu ruukkukastelija ja vesisäiliö. Kurkku pitää mielummin auringossa lämmenneestä, seisoneesta vedestä. 

Nykyiset uudet kurkkulajikkeet ovat partenokarppisia, eli niiden hedelmä muodostuu ilman pölytystä ja yhdestäkin taimesta saattaa saada riittävän runsaan sadon. Kaikki kasvit kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä ja hyönteispölytyksestä, niin myös kurkku. Mikäli sinun pihassasi ei tunnu avomaankurkulla pyörivän pölyttäjiä, voit varmistaa pölytyksen keräämällä hedekukat ja pyörittämällä niitä emikukissa. Hedekukat tunnistat siitä, että niiden päässä ei ole kurkun alkua näkyvissä.

Kasvihuonekurkusta poistetaan lehtiä valmistuvan sadon ympäriltä. Tämä antaa ilmaa ja valoa valmistuvalle sadolle ja pitää huolta siitä, että kasvi keskittyy sadon kasvattamiseen. Kerää kypsät kurkut siinä vaiheessa kun kurkku on hieman pullistunut, väriltään tumman vihreä ja pinnaltaan vielä rosoinen. Kurkkua ei kannata päästää liian suureksi, silloin sen maku on muuttunut puisevaksi. Kurkku voidaan latvoa viimeistään silloin kun köynnös on kasvanut 7 m:n mittaiseksi, avomaan kurkkua voidaan latvoa jo aiemmin, mikäli kasvin ympäristön hoito on kovin hankalaa. Latvomista voi aikaistaa, jos taimiin ei kehity sivuversoja. Latvo sivuversot, kun hedelmät ovat kehittyneet lehtihankoihin. 

Sadonkorjuu alkaa heinäkuun loppupuolella ja satoa valmistuu aina syyskuulle saakka. Kurkkuja kerätään kovimpaan satoaikaan päivittäin tai vähintäänkin 2–3 päivän välein. 

Herkullisia kurkkulajikkeita: 

Avomaalle, pienihedelmäisiä kurkkuja:

• New pioneer F1, aikainen lajike, joka tekee runsaan sadon. Voidaan korjata n. 5 cm:n kokoisia kurkkuja.
• Rhensk Druv, satoisa pikkukurkku.
• Amppelikurkku hopeline, Aasialaistyyppinen minikurkku.
• Bruno F1, aikainen ja itsepölyttyvä avomaankurkkulajike.
• Conny F1, Itsepölyttyvä avomaankurkku, joka on erittäin vastustuskykyinen lajike. Sopii säilöntään.
• Burpless tasty, Runsassatoinen avomaankurkku, joka tekee pidempiä hedelmiä.
• Diamant F1, Lajike, joka tekee tummanvihreitä ja kyhmyisiä avomaankurkkuja.
• Gele tros avomaankurkun kypsä kurkku on väriltään kullankeltainen.
• Market more, on kulttuuriperintölajike ja harrastajien pitkäkestoinen suosikki.
• Vorgebirgstrauben, on aikainen lajike, jonka sato sopii hyvin säilöntään.
• Sitruunakurkku Lemon. Pyöreä kurkku, joka tuottaa runsaasti hedelmää. Korjaa kurkut keltaisina.

Kasvihuoneeseen:

• Baby F1, on herkullinen minikurkku, jota voi kasvattaa ruukussa.
• Bella F1, Runsassatoinen, sato pitkää ja ohutkuorista.
• Delistar F1, rapea, ohutkuorinen ja runsassatoinen kurkku.
• Futura F1, rapea ja runsassatoinen kurkku.
• Kiinalainen käärme, avomaankurkku, joka menestyy Suomessa varmimmin kasvihuoneessa. Tekee käärmemäisiä, jopa 50 cm:n mittaisia hedelmiä, jotka ovat vähäsiemenisiä ja hyvänmakuisia.
• Lousia F1, sopii hyvin myös harrastekasvihuoneeseen kasvatettavaksi. Hyvä härmänkestävyys.
• Piccolino F1, herkullinen minikurkku, joka tuottaa runsaasti rapeita, ohutkuorisia ja pieniä kurkkuja. 

Kurkkuja muistuttavia lajikkeita:

• Kurkkumeloni Armenische carosello barese. Jopa 70 cm:n mittaisia, rapeita ja mehukkaita hedelmiä, jotka kuuluvat meloneihin. Aikaisin talteen kerättynä maistuvat kurkulta, myöhemmin maku muistuttaa melonia. Kasvatetaan kasvihuoneessa.
• Meksikolainen minikurkku. Kurkkua muistuttava eksoottinen vihannes, jonka köynnös kasvaa yli 3 m:n mittaiseksi.
• Pesusienikurkku. Kuitumainen sisus, joka keräämisen jälkeen kuivataan ja kuoritaan. Kuivattua sisusta voi käyttää pesusienenä.

Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

 

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen. Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

 

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

• Menestymisvyöhykkeet I-IV.
• Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
• Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

 

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

 

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

 

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). 

• Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
• Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
• Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
• Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
• Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

 

Jalokärhö Lanuginosa. 

• Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
• Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
• Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

 

Jalokärhö Patens.

• Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta  alkaa keskimäärin juhannuksena.
• Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
• Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
• Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

 

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

• Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
• Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
• Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
• Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
• Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
• Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
• Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
• Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
• Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
• Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

 

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

 

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

 

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

 

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

 

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti  esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. 

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

• Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhyke I-V(VI).
• Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
• Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

• Menestymisvyöhykkeet I-III.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
• Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
• Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
• Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
• Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
• Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
• Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
• Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
• Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
• Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
• Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
• Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
• Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
• Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
• Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
• Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
• Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
• Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
• Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
• Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

• Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana   monivuotisena kasvina ruukussa.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
• Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
• Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
• Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
• Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
• Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
• Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
• Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
• Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
• Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
• Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
• Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
• Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
• Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
• Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.