Yksivuotiset satoköynnökset, Kurkku cucumis

Torstai 8.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, cucumis, kurkku.

Meidän perheessämme loppukesän voileipien päälle kuuluvat kuvassa olevien yrttien lisäksi  niin avomaankurkut kuin pienet kesäkurpitsatkin. Pitkään kasvatin näitä myös itse, mutta viime vuosina olemme käyneet anopin kesäkurkkumaalla (luvan kanssa) hakemassa maistiaisia. Oma kasvatus jäi tomaattien jalkoihin, meidän pihassamme kun tuulee aina, oli kurkut pakko saada kasvihuoneeseen ja se pirulainen kun vei kuuden neliön kasvihuoneesta aivan liikaa tilaa! No nyt koko kasvihuonetta ei enää ole ja pohdinnassa on, että laittaisinko tänne yläpihalle pari kasvilavaa, johon tulisi kasvusäkin ja niihin saisi kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia kasvamaan.

Kaikki nämä vuodet olen ollut siinä käsityksessä, että kurkku on kotoisin viidakosta. Tämä tieto on minulle joskus puutarhakouluaikana jäänyt mieleen. Nähtävästi kuitenkin olen ollut väärässä. Kurkku on kotoisin Aasiasta, todennäköisesti Himalajan vuoristosta. Villinä kurkkua kasvaa myös Intian eteläosissa. Villikurkku on harvinainen kasvi tuollapäin. Luulen, että tästä tiedosta on tuo minunkin väärinkäsitykseni lähtöisin.

Kurkulla on valtavasti lajikevaihtoehtoja. Lajikkeet eroavat toisistaan monella eri tavoin: on pitkää tai miniä ja kaikkea siltä väliltä. Kurkku voi kasvaa kierteelle, olla kaartuva, pallomainen tai suora. Sen pinta voi olla piikikäs tai sileähkö. Sillä on myös erilaisia värivaihtoehtoja, vaikka toki vihreä on se kaikkein yleisin. Sadon runsaudessa ja valmistumisajassa ja kasvin taudinkestossa on myös eroja. Se mikä kaikkia lajikkeita yhdistää on, että kaikki kurkun lajikkeet pitävät riittävästä veden, ravinteiden ja lämmön saannista.

Mihin kurkkumaa kannattaa perustaa?

Kurkku pitää, lajikkeesta riippuen, kasvaessaan lämpimästä, lähes trooppisesta kasvupaikasta. Kasvihuonekurkku viihtyy mielellään kesällä jopa + 26 asteen lämmössä, avomaan kurkulle riittää vähemmän + 20 astetta ja siitä ylöspäin.

Kurkku kasvaa köynnöstäen ja koska köynnökseen tulee painava sato ja isot lehdet päälle, ei kurkkua kannata laittaa tuuliseen paikkaan, jottei se ratkea tuulessa. Liika tuuli myös viilentää kasvin kasvuympäristöä ja saa sen haihduttamaan paljon runsaammin kuin olisi tarvis. Tämä taas lisää kastelun ja lannoituksen tarvetta. Istuta kurkku siis sopivasti tuulensuojaiseen ja lämpimään kasvupaikkaan.

Millainen maaperä kurkulle sopii?

Kurkku viihtyy syvämultaisessa, kalkitussa ja keski-/voimakasravinteisessa maaperässä. Ph:n tulisi olla 6–7.  Ravinteiden kanssa olisi hyvä huomioida se, että niitä tulisi olla tasaisesti veden lisäksi saatavissa. Muutoin kurkuista tulee kitkeriä. Keskimääräisesti typpilannosta (kevätlannosta) annetaan heinäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen siirrytään fosfori- kalium lannoitteisiin, eli syyslannokseen. Liian suuri typpimäärä saa kasvin keskittymään vain vihreän tekoon, jolloin se tavallaan unohtaa tehdä itse sadon. Tasaisesti saatavissa olevat ravinteet ja riittävä valon saanti auttavat myös pitämään kurkun lehtihankavälin riittävän lyhyenä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, koska kurkku tekee sadon aina lehtihankavälikerroksiin. Mitä enemmän on lehtihankavälejä, sitä enemmän tulee satoa.

Kurkun kasvatus, hoito ja sadonkorjuu.

Kurkku ei tarvitse pitkää esikasvatusta ja tarvittaessa se voidaan kylvää myös suoraan  kasvupaikalle huhti- toukokuussa. Yleensä avomaankurkun taimia esikasvatetaan 2–4 viikkoa, kasvihuonekurkun taimia lajikkeesta riippuen jopa 6 viikkoa, ennen taimien istutusta lopulliselle kasvupaikalleen. Tuolloin maaperän lämpötilan on oltava vähintään +15 astetta.

Kurkun siemenet ovat suurehkoja ja melko kovakuorisia ja itämistä voidaankin edistää liottamalla siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Suuria siemeniä laitetaan yleensä 1/ taimipotti, kylvö tehdään vähätyppiseen ja kostutettuun taimimultaan ja kylvös peitetään muovikelmulla, jossa on muutama pieni reikä. Kylvösyvyys on n. 2–3 cm. Esikasvatettavat taimet kannattaa pitää huoneenlämmössä, mutta sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien auettua, purkit kannattaa siirtää hieman viileämpään tilaan, jotta taimi karaistuu ulkoilmaa varten. Lannoitekastelu aloitetaan sirkkalehtien tullessa näkyviin aluksi mietona, lisäten väkevyyttä pikkuhiljaa. Lopulliselle kasvupaikalleen istutettaessa lehtien värin pitäisi olla tumman vihreä. Istuta esikasvatetut taimet tuolloin hieman syvempään kuin ne purkissa ovat kasvaneet, taimiväli saa olla 30–50 cm ja riviväli vähintään 1 m. Mikäli istutat kurkun isoon ruukkuun tai amppeliin, tulee yhteen suureen ruukkuun vain yksi taimi. 

Avomaalla kasvaessaan kurkku vaatii suojakseen harsot tai pikemminkin harsotunnelit, jotka voidaan avata kuumana alkukesän päivänä päistään ja päästää pölyttäjät kukkien kimppuun. Harsot on kuitenkin muistettava sulkea yön ajaksi. Mikäli et käytä harsotunneleita, muista huolehtia, että harsot eivät ole kiinni avomaankurkun lehdissä, ettei lehdet homehdu. 

Kurkku vaatii paljon vettä ja sitä onkin varauduttava kastelemaan paljon, kuumalla säällä jopa päivittäin. Kastelu-urakkaa helpottaa tihkukastelu tai hyvin sijoitettu ruukkukastelija ja vesisäiliö. Kurkku pitää mielummin auringossa lämmenneestä, seisoneesta vedestä. 

Nykyiset uudet kurkkulajikkeet ovat partenokarppisia, eli niiden hedelmä muodostuu ilman pölytystä ja yhdestäkin taimesta saattaa saada riittävän runsaan sadon. Kaikki kasvit kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä ja hyönteispölytyksestä, niin myös kurkku. Mikäli sinun pihassasi ei tunnu avomaankurkulla pyörivän pölyttäjiä, voit varmistaa pölytyksen keräämällä hedekukat ja pyörittämällä niitä emikukissa. Hedekukat tunnistat siitä, että niiden päässä ei ole kurkun alkua näkyvissä.

Kasvihuonekurkusta poistetaan lehtiä valmistuvan sadon ympäriltä. Tämä antaa ilmaa ja valoa valmistuvalle sadolle ja pitää huolta siitä, että kasvi keskittyy sadon kasvattamiseen. Kerää kypsät kurkut siinä vaiheessa kun kurkku on hieman pullistunut, väriltään tumman vihreä ja pinnaltaan vielä rosoinen. Kurkkua ei kannata päästää liian suureksi, silloin sen maku on muuttunut puisevaksi. Kurkku voidaan latvoa viimeistään silloin kun köynnös on kasvanut 7 m:n mittaiseksi, avomaan kurkkua voidaan latvoa jo aiemmin, mikäli kasvin ympäristön hoito on kovin hankalaa. Latvomista voi aikaistaa, jos taimiin ei kehity sivuversoja. Latvo sivuversot, kun hedelmät ovat kehittyneet lehtihankoihin. 

Sadonkorjuu alkaa heinäkuun loppupuolella ja satoa valmistuu aina syyskuulle saakka. Kurkkuja kerätään kovimpaan satoaikaan päivittäin tai vähintäänkin 2–3 päivän välein. 

Herkullisia kurkkulajikkeita: 

Avomaalle, pienihedelmäisiä kurkkuja:

• New pioneer F1, aikainen lajike, joka tekee runsaan sadon. Voidaan korjata n. 5 cm:n kokoisia kurkkuja.
• Rhensk Druv, satoisa pikkukurkku.
• Amppelikurkku hopeline, Aasialaistyyppinen minikurkku.
• Bruno F1, aikainen ja itsepölyttyvä avomaankurkkulajike.
• Conny F1, Itsepölyttyvä avomaankurkku, joka on erittäin vastustuskykyinen lajike. Sopii säilöntään.
• Burpless tasty, Runsassatoinen avomaankurkku, joka tekee pidempiä hedelmiä.
• Diamant F1, Lajike, joka tekee tummanvihreitä ja kyhmyisiä avomaankurkkuja.
• Gele tros avomaankurkun kypsä kurkku on väriltään kullankeltainen.
• Market more, on kulttuuriperintölajike ja harrastajien pitkäkestoinen suosikki.
• Vorgebirgstrauben, on aikainen lajike, jonka sato sopii hyvin säilöntään.
• Sitruunakurkku Lemon. Pyöreä kurkku, joka tuottaa runsaasti hedelmää. Korjaa kurkut keltaisina.

Kasvihuoneeseen:

• Baby F1, on herkullinen minikurkku, jota voi kasvattaa ruukussa.
• Bella F1, Runsassatoinen, sato pitkää ja ohutkuorista.
• Delistar F1, rapea, ohutkuorinen ja runsassatoinen kurkku.
• Futura F1, rapea ja runsassatoinen kurkku.
• Kiinalainen käärme, avomaankurkku, joka menestyy Suomessa varmimmin kasvihuoneessa. Tekee käärmemäisiä, jopa 50 cm:n mittaisia hedelmiä, jotka ovat vähäsiemenisiä ja hyvänmakuisia.
• Lousia F1, sopii hyvin myös harrastekasvihuoneeseen kasvatettavaksi. Hyvä härmänkestävyys.
• Piccolino F1, herkullinen minikurkku, joka tuottaa runsaasti rapeita, ohutkuorisia ja pieniä kurkkuja. 

Kurkkuja muistuttavia lajikkeita:

• Kurkkumeloni Armenische carosello barese. Jopa 70 cm:n mittaisia, rapeita ja mehukkaita hedelmiä, jotka kuuluvat meloneihin. Aikaisin talteen kerättynä maistuvat kurkulta, myöhemmin maku muistuttaa melonia. Kasvatetaan kasvihuoneessa.
• Meksikolainen minikurkku. Kurkkua muistuttava eksoottinen vihannes, jonka köynnös kasvaa yli 3 m:n mittaiseksi.
• Pesusienikurkku. Kuitumainen sisus, joka keräämisen jälkeen kuivataan ja kuoritaan. Kuivattua sisusta voi käyttää pesusienenä.

Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

 

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen. Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

 

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

• Menestymisvyöhykkeet I-IV.
• Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
• Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

 

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

 

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

 

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). 

• Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
• Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
• Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
• Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
• Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

 

Jalokärhö Lanuginosa. 

• Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
• Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
• Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

 

Jalokärhö Patens.

• Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta  alkaa keskimäärin juhannuksena.
• Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
• Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
• Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

 

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

• Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
• Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
• Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
• Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
• Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
• Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
• Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
• Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
• Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
• Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

 

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

 

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

 

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

 

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

 

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti  esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. 

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

• Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhyke I-V(VI).
• Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
• Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

• Menestymisvyöhykkeet I-III.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
• Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
• Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
• Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
• Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
• Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
• Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
• Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
• Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
• Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
• Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
• Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
• Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
• Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
• Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
• Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
• Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
• Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
• Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
• Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

• Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana   monivuotisena kasvina ruukussa.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
• Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
• Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
• Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
• Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
• Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
• Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
• Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
• Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
• Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
• Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
• Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
• Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
• Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
• Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.

Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaan tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

• Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
• Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
• Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
• Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
• Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
• Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
• Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 

Mitä pitää huomioida köynnöstä valitessa?

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.

Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
• Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
• Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

• Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
• Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
• Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
• Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
• Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
• Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

Keskiviikko 8.1.2025 - Sirkku

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

 

Yrittäjän kalenteri ja töiden aikataulutus.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2025 kaikille! Toivottavasti sinunkin joulun ja uuden vuoden tienoo on mennyt mukavasti? Puutarhuri piti tähän saumaan parin viikon loman ja latasi akkuja. Viimeinen viikonloppu oli kieltämättä jo vähän kituuttamista, tekevä ihminen ei oikein tahdo jaksaa lomailla. Kuka sitä nyt ikuisesti jaksaa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa? Onneksi löytyi koko perhettä miellyttävä lautapeli, jota on nyt pelattu lähes joka päivä jouluaaton jälkeen (juu, ei ollut Afrikan tähti, se kotoa löytyy jo ennestään).

 

Loman jäljiltä eilinen oli ensimmäinen työpäivä ja se kului suurilta osin kirjanpitohommissa,  mutta loppupäivästä ehdin jo availemaan myös varovaisesti kalenteria. Ja jos mietitte, että miksi se tänne blogiin jatkuvasti laittaa kuvia kalenteristaan (joka harvinaista kyllä, toistaiseksi näyttää kovin tyhjältä). Kuvasin kalenterin, koska halusin itselleni muistiin ns. ennen- kuvan. Siis ennen koulutuksien varaamista, ennen töiden aikataulutusta, ennen tärkeiden päivien merkkausta yms. Tämä siis muistutuksena itselle, että itsepä päätät millainen vuosi tästä tulee! Toki suhdanteet vaikuttavat ja varmasti myös esim. kotitalousvähennyksen muuttuminen, mutta kyllä se silti on paljon itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää. Karkeat töiden aikataulutukset on tietysti tehty jo syksyn alussa myös tänne alkuvuoteen, mutta se pieni hienosäätö vielä puuttuu.

 

Vaikka juuri mainitsin, että on paljolti itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää, on viime vuosina kuitenkin tullut esiin asia, jolle en voi mitään ja joka harmittaa todella paljon. Otan sen nyt pitkän harkinnan jäljiltä tässä esille, vaikka aina epäkohtien esille ottaminen on riski näin yrittäjänä ollessa. Toivottavasti se ei vaikuta tulevaisuuden työtilauksiini.

 

Asiaa opettamisesta ja luennoinnista:

Olen monta vuotta vetänyt kursseja ja luentoja eri puutarha-aiheista, monessa eri kansalaisopistossa. Tähän mennessä olen voinut laskuttaa kurssit yrittäjänä, jolloin työtunnin hintaan saa sisällytettyä myös opetusmateriaalin teon ja vanhan materiaalin päivityksen. Valmista toisen tekemää opetusmateriaalia ei kursseilleni ja luennoilleni ole, vaan se on tehtävä itse. Yrittäjänä huolehdin myös kaikista yrittäjän maksuista kuten YEL:stä, joten monessa tapauksessa laskutus on tilaajalle edullisempi tapa palkata opettaja. Nyt kuitenkin moni kaupunki ja kunta, jotka ylläpitävät kansalaisopistoja, on tehnyt päätöksen, ettei kursseja tilata laskuttavalta yritykseltä ollenkaan. Opettajan olisi tultava verokortilla työhön ja materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvasta ajasta ei makseta lainkaan. Opettajan olisi siis ns. tarjottava opetusmateriaalin teko ja päivitys, sekä mahdollisesti materiaaliin hankkimansa ostokuvat omasta pussistaan opiskelijoilleen. Tuntipalkka on melko pieni, jollei yrittäjällä satu olemaan opettajan tutkintoa suoritettuna. Alan asiantuntijuus kunnon tuntipalkkaan ei riitä kaikissa paikoissa perusteeksi. Itselleni tämä päätös on aiheuttanut sen, että olen joutunut karsimaan opetuksia todella paljon. Rakastan puutarha-alaa ja nautin opettamisesta ja luennoinnista, ajattelen kuitenkin niin, että työajastani olen ansainnut palkan. Toivoisin, että tähän päätökseen tulisi muutosta ja löydettäisiin jonkinlainen kultainen keskitie. Esimerkiksi, että asiantuntijuus ja työ alalla pätevöittää opettamiseen ja, että palkka maksettaisiin myös materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvilta työtunneilta. Tällöin verokortilla työskentely olisi mielestäni ok.

 

Olen katsellut lähiopistojen tarjontaa tulevalle vuodelle ja moni näistä on joutunut karsimaan opetustarjontaansa runsaalla kädellä valtion tuen vähentymisen, korona-ajan jälkiseurausten (ihmiset jäivät kotiin, kursseille tulijat ovat vähentyneet) ja myös tämän edellä mainitsemani päätöksen jäljiltä. Se on todella harmi, koska tilausta laajemmalle kurssitarjonnalle on. Jostain syystä kansalaisopistot eivät ehkä tavoita näitä tilaajia tällä hetkellä! Mainostetaanko kursseja oikeissa kanavissa? Olen saanut muutamia viestejä vakikurssikävijöiltä niiltä paikkakunnilta, joissa olen kursseja vetänyt, että miksi sinun nimeäsi tai koko puutarha-alan kursseja ei löydy kurssiluettelosta? Olen pyytänyt heitä laittamaan palautetta asiasta suoraan opistoille, jospa sillä saataisiin tähän asiaan muutosta jollain aikavälillä?

 

Muitakin keinoja kurssien ja luentojen vetämiseen olen toki miettinyt. Verkkokurssien pitäminen kiinnostaisi, mutta toistaiseksi ne ovat vasta mietinnän asteella, johtuen huonoista verkkoyhteyksistä alueellani. Lisäksi myös taloudellinen alkupanostus verkkokursseihin liittyen on melko suuri. Mielelläni tulisin luennoimaan esim. puutarhayhdistyksille paikan päälle, jossa saa kohdata ihmiset kasvokkain ja jossa pystyn vastailemaan kuulijoiden kysymyksiin livenä.

 

Jos siis sinun yhdistyksesi, yrityksesi tai vaikkapa kaveriporukkasi kaipaa puutarha-asioihin sparrausta ja neuvoja, ota rohkeasti yhteyttä! Räätälöidään toivomaanne aiheeseen sopiva luento. Luentoja voin toteuttaa muuallakin kuin Uudenmaan alueella. Yhteydenotot asian tiimoilta hoituu helpoiten täältä nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta, tai soittamalla 040 552 7282.

 

Livenä minut tapaa kursseilla ja luennoilla tänä keväänä Porvoon opistolta maalis- huhtikuussa.

Maanantaisin 3-17.3.2025 Klo 18.00-20.15 on Kasvihuoneviljely-kurssi ja maanantaisin 24.3-14.4.2025 Hyötyviljelyn perusteet-kurssi. Ilmoittaudu ajoissa mukaan!

Porvoon Hankkijalla olen tavattavissa huhtikuun alkupuolella, tästä lisää myöhemmin.

 Yrittäjän kouluttautuminen. 

Perinteisesti olen käyttänyt talven työpäiviä oman alani lisäkoulutuksiin. Osa näistä on niitä pakollisia tietyn väliajoin käytäviä korttikoulutuksia, mutta osa on oman alan uutuuksien opettelua ja vanhoista, jo aiemmin opituista asioista, syventävän tiedon hankintaa. Valmishan ammattilainen ei ole koskaan. Talven koulutuspäivistä olen yrittänyt kerätä teille tietopaketteja, jossa avaan oppimaani asiaa. Monesti asioihin päästään yhdessä koulutus- tai kirjoituspäivässä tekemään vain pintaraapaisu ja varsinkin puutarhasuuntauksia koskeneissa blogiteksteissä itsestäni tuntui, että kirjoittamani teksti ei ole tarpeeksi laaja ja asiaa ei käydä siellä pohjia myöden läpi. Näihin saattaakin tulla lisäkirjoituksia myöhemmin.

 

Uskon, että lisäkirjoituksia tulee myös liittyen permakulttuuriin, kasvipeitteisyyteen ja hiilensidontaan, maaperän huoltoon ja vesitalouteen, sekä kotivaraviljelyyn. Nämä ovat minua kiinnostavia asioita ja joista koen myös velvollisuudekseni jakaa tietoa eteenpäin.

Seuraavissa kirjoittamissani blogiteksteissä näitä asioita jo myös käsitellään tai sivutaan:

-          23.2.2024 Biohiili- teksti.

-          1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

-          30.11.2023 Potageriunelmia.

-          Vuoden 2023 alku, useita Pihakasvien valintaa- kirjoituksia.

-          20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä.

-          5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

-          6.10.2021 Voihan hiilinielu!

-          31.8.2021 Perustetaan niitty.

-          30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan.

-          24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, lahopuutarha.

 

Onko sinulla blogitekstien puutarha-aiheisiin ehdotuksia tai toiveita mistä toivot syventävää tietoa? Voit laittaa toiveesi alle kommenttiosioon tai lähettää toiveen esim. yhteydenottolomakkeen kautta suoraan minulle.

Työteliästä alkuvuotta kaikille!

P.s: alla esimerkki yhdestä tarjolla olevasta luennosta ;) .

Puutarhakausi 2024

Tiistai 24.12.2024 - Sirkku

Kausi paketissa.

 

Se alkaa olla kauden 2024 viimeiset työtunnit käsillä ja puutarhuri vetäytyy pikkuhiljaa  joululomalle. Kirjoitan tätä blogitekstiä 20.12. ja ulos tämä tulee jouluaattona.

 

Puutarhakausi 2024 oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lämpöä riitti jo heti toukokuun alusta niin paljon, että lähes kaikki kesän kasvit kukkivat reilusti etukäteen, lämpösumman täytyttyä ja kukintojen virityttyä täyteen loistoonsa jo 4-5 viikkoa liian aikaisin. Alkukesän kukat toki olivat ajallaan, mutta juhannuksesta eteenpäin kukkivat… no juhannusruusu taisi kukkia n. 2 vkoa liian aikaisin, pallohortensia kukki jo heinäkuussa ja minulla on kuva heinäkuun toiselta viikolta, jolloin syyshortensiakin aloitti jo kukintaansa. Pallohortensian normaali kukinta-aika on elokuu ja syyshortensian pitäisi kukkia syyskuussa. Kukintaa ei sitten tahtonutkaan riittää myöhäiseen syksyyn, johtuen juuri tästä liian lämpimästä keväästä.

 

Lämmin kevät aiheuttaa yleensä myös hankaluuksia kasvitautien ja tuholaisten kanssa. Kirppatuhot ovat yleensä myös hankalia niinä keväinä, kun lämpöä toukokuussa kylvöaikaan on liikaa. Muistan erään kevään, olisiko vuosi ollut 2012 tai 2013, jolloin meillä maatilalla jouduttiin kylvämään rypsi kolmeen kertaan, kun kirpat söivät idut jopa maanpinnan alapuolelta. Sen jälkeen meillä ei tainnut mitään ristikukkaisia viljelykasveja ollakaan moneen vuoteen kasvussa, vasta viime vuosina ne ovat tulleet meille takaisin viljelyyn.

 

Puutarhakasvipuolella lämmin kevät tarkoittaa yleensä sitä, että meillä talvehtimattomat kasvitaudit ja tuholaiset, tulevat kasveihin aiemmin kuin normaalisti. Ne kun tulevat lämpimien etelätuulien mukana. Kasveille ja varsinkin yksivuotisille kasveille se tarkoittaa sitä, etteivät ne välttämättä ole ehtineet kasvattaa juuriaan niin suuriksi, että ne jaksaisivat taistella näitä vastaan luontaisesti. Lämpiminä keväinä onkin yleensä pakko käyttää enemmän aikaa kasvituholaisten ja tautien tarkkailuun. Kasvitaudeista härmä tuntuu iskevät lämpiminä keväinä helpommin. Tänä kesänä myös ruusuja vaivasi ruusuetanainen, joka on niin pieni toukka, ettei sitä tahdo erottaa paljaalla silmällä. Tuhot kyllä erotti ja sitä oli sitten pakko myös torjua, koska se pirulainen oli iskenyt vasta istutettuihin ruusuihin. Ruusut toipuivat täsmätorjunnan jälkeen hyvin. Nyt vain odotellaan, että istutetut kasvit alkavat kasvaa ja tuuheutua ja asiakkaalle saadaan upea ruusupenkki!

 

Yritin koota vuodesta diaesitystä teille näytettäväksi. Ikävä kyllä, en saanut sitä näkyviin tänne blogiin blogiasetusten vuoksi. Yritän saada sen ladattua yrityksen facebook-sivulle vielä ennen joulua.

Kiitos joka ikiselle asiakkaalle ja yhteistyökumppanille ja kaikille niille ohikulkeneille ihmisille, jotka ovat tulleet jutuille kauden aikana! Varsinkin ne pienet apurit naapuri päiväkodista ovat jääneet mieleen, jotka auttoivat orvokkien istutuksessa!

 

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Tänä vuonna joulumuistamisrahat laitettiin hyväntekeväisyyteen Hope ry:lle.

 

Sirkku

Kesäkukkien maailmassa

Torstai 19.12.2024 - Sirkku

Kesäkukkapohdintaa.

 

Oletko ajellut Uudellamaalla kesällä 2024? Missä kaupungissa tai kunnassa oli sinun mielestäsi kaikkein kauneimmat kesäkukkaistutukset? Itse liikun paljon ympäri Uuttamaata ja kiinnitän huomiota kesäkukkaistutuksiin jo ihan työni puolesta, mutta myös siksi, että minulle ne tuovat iloa kaikkinensa. On kiva nähdä mitä kasveja kollegat yhdistelevät, pohtia hoidon helppoutta, miettiä kesän kasvuolosuhteita ja verrata istutuksia omiin, toteutettuihin istutuksiin. Sitä kun pitää silmät auki kulkiessaan, saa aina ideoita ja vinkkejä myös omaan työhön. Minulta erityiskiitokset saa tänä vuonna Tuusulan kunta ( #Tuusulankunta ) upeista, värikkäistä ja näyttävistä kesäkukkaistutuksista, joista annoin jo suoraan sähköpostillakin palautetta. Ne toivat iloa ohikulkijalle todella!

 

Ennen vuoden vaihdetta on aina se hetki, jolloin keskitytään miettimään tulevaa kasvukautta. Se tietenkin pitää sisällään monien tarjousten ja tarjouspyyntöjen laittoa, sekä myös tulevan kasvukauden istutusten suunnittelua. Ensimmäisenä suunnitteluun lähtevät tulevan kasvukauden kesäkukat, joiden siemenet kesäkukkatoimittajan on tilattava pikimmiten ja osa on laitettava jo alkuvuodesta kasvuun. Onneksi olen löytänyt luottokesäkukkatoimittajan lähialueelta. On mahtavaa, kun voi istuttaa lähellä kasvatettuja, hyvälaatuisia taimia ja näin suunnitteluvaiheessa saa apua ja neuvoja valittaviin kasveihin. Pystymme pallottelemaan ideoita, ja itsellä on luotto siihen, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kiitos Puutarha Bergström Sipoosta!

 

Kauden 2024 kesäkukkaistutukset Pornaisten kunnalle:

Kesäkauden 2024 kesäkukkien valinta onnistui minusta ihan hyvin. Orvokeista en ole  aikoihin saanut niin paljon hyvää palautetta kuin tänä vuonna sain. Värimaailma taisi onnistua hyvin. Tänä vuonna laitettiin keltaista, oranssia ja valkoista, normaalin sini- liila- valkoisen sijaan. Kauniita värejä toki ovat kaikki, mutta vaihtelu näissäkin on toisinaan tarpeen.

 

Orvokit istutetaan toukokuun alussa, heti kun istuttamaan päästään. Ne kun ovat sipulikukkien lisäksi lähes ainoita kesäkukkia, jotka kestävät pakkasasteita, joita toukokuussa saattaa vielä öisin olla. Orvokin hoito on helppoa, kukkineet kukat poistetaan säännöllisesti kantoineen ja kastellaan normaalilla kesäkukkalannos vedellä, n. 1 krt viikossa. Tarvittaessa pelkkää vettä annetaan 1-2 krt viikossa, sään mukaan. Lisäksi kasvualustaan voi laittaa hidasliukoisempaa lannoiteraetta sekaan, ylilannoitusta on kuitenkin vältettävä, muutoin orvokki kasvattaa vain vihreää versoa eikä kuki. Orvokin saa kyllä kukkimaan useamman kerran kesän aikana, jos sen leikkaa pääkukinnan jälkeen. Julkisissa istutuksissa orvokit kuitenkin yleensä poistetaan kesäkuun puoleen väliin mennessä sen vuoksi, että kesän mittaan orvokkikasvustoon yleensä iskevät tuholaiset, jotka leviävät helposti muille kasveille. Julkisissa istutuksissa kesäkukkien idea on myös kukkia koko kesän ajan. Orvokissa kukintaan tulee yleensä tauko leikkauksen yhteydessä.

 

Itse kesäkuussa istutetut kesäkukat olivat myös suurimmalta osalta uusia tuttavuuksia.  Keskuskasveiksi istutusastioihin valikoitui tänä vuonna purppuravartiset heinät. Olisiko ollut jokin Carex- suvun heinistä? Muistaakseni taisin tilaukseen laittaa kasvivaihtoehdoksi pantaheinän, mutta minusta tämä ei ollut se. Voi olla tietysti, että muistan väärin. Ja voi pojat ne heinät viihtyivät! Viihtyivät niin hyvin, että kaksi istutusastiaa Pornaisten kunnantalon ympäriltä lähti roskalavalle kauden päätteeksi, koska heinät olivat kasvattaneet juuret niin valtaviksi. Pohja putosi ja seinät pettivät istutusastioista, juuret olivat kasvaneet niistä läpi. Astiat olivat korjauskelvottomia, kun puuaines oli tikkuina maassa. Jos siis haluat itsellesi näitä heiniä kasvamaan ensi kesäksi, varaa niille iso ja painava ruukku, joka kestää pystyssä kasvin kasvaessa myös tuulisella kelillä. Ruukun materiaalin kannattaa olla jotain kestävämpää kuin puu. Betoni-, savi tai muovikin käy, kunhan juuristotilaa on tarpeeksi.

 

Heinät kasvoivat niin valtaviksi, että loppukaudesta ne vähän söivät alleen muut kesäkukat. Alkukaudesta muutkin kukat olivat hyvin nähtävissä. Oli Cappuccino lajiketta kesäpäivänhatusta, valkoista enkelinkukkaa, amppelirusokkia ja vihreävalkoista isokirjopeippiä eli värinokkosta. Loppukesästä heinän lisäksi näkyvissä oli enää käytännössä amppelirusokki ja värinokkonen. Kasvien likistyminen heinän alle ei haitannut, koska amppelirusokki toi kauniisti väriä istutuksiin silloinkin. Tässä onkin kaunis, värikäs, rentovartinen, paljon kukkiva ja helppohoitoinen kesäkukka paahteiselle paikalle, jos sellaista etsit esim., vaikka pelargonian kaveriksi. Tämä kasvi meni minulla kyllä suosikkeihin.

Varjoisan paikan istutusruukkuun valikoitui

tänä vuonna perinteinen vaaleanpunainen  ahkeraliisa. Siitä tuli mielettömän hieno loppukesää kohden ja kukkia tuli tasaisesti koko kesän ajan. Ei tämä kasvi syyttä ole suosiossa esim. hautausmailla. Helppo, ahkerasti nimensä mukaisesti kukkiva ja kaunis kasvi varjoiselle paikalle.

 

Amppelit olivat tänä vuonna hieman haaste. Taimet olivat priimaa, mutta niiden kastelu kohteessa hieman yski. Amppeli on aina haastava kasteltava, koska se kuivuu helposti, vaikka pohjalla onkin vesisäiliö. Nyt näistä kasteluongelmista on otettu oppia ja kasvualusta rakennetaan paremmin vettä pidättäväksi. Toivottavasti samoja haasteita ei enää tule.

 

Kauden 2025 kesäkukat:

 

Miettiessäni kauden 2025 kesäkukkia sain pääni pyörälle ihan tosissani. Voi kun kasvitukut järjestäisivät uutuuksistaan ja vanhoista suosikeistaan joka vuosi webinaareja meille suunnittelijoille (vink, vink Schetelic ym. kasvitukut)! Olisi huomattavasti helpompaa tämä kesäkukkasuunnittelu. Lajeja, lajikkeita, värejä ja kokoja on niin valtavasti, koska kasvukausi ei rajoita mahdollisia kasvivalintoja, että pieni puutarhuriparka menee niissä sekaisin. Kun lähdet miettimään kasvivalintaa mielessäsi kuva halutunlaisesta kauniista istutuksesta, huomaat päätyneesi aivan muihin kasvivaihtoehtoihin, pelkästään sen vuoksi, ettet ole päässyt taimiluettelon etusivua pidemmälle, kun ihania vaihtoehtoja on niin paljon!

 

Itse kasvivalinnoista jätän teidät vielä jännitykseen. Toivottavasti tykkäätte ensi kaudenkin kesäkukkaistutuksista Pornaisten kunnalla!

Historian havinaa

Tiistai 10.12.2024 - Sirkku Nikula

Puutarhuri siirtyy talvitöihin.

 

Niin se taas vierähti yksi kasvukausi. Pakko myöntää, että niin vauhdilla mentiin, ettei aina tiennyt mikä viikonpäivä tai viikko oli kyseessä. Kauden kulumisen huomaa oikeastaan puhelimen kuvia katsoessa. Kovasti olen ottanut kesän aikana kuvia ”jotka sitten laitan blogitekstin tai somepostauksen mukaan”. Somepostauksia on kyllä kesän aikana tullut, mutta blogitekstejä… no hieman vähemmän. Syksyn aikana sain tehtyä sentään pari.

 

Kauden 2024 aikana olen saanut käydä monessa pihassa ja tavata ennestään tuttuja asiakkaita ja uusiakin tuttavuuksia. Mukavia kohtaamisia, ihania ihmisiä ja upeita pihoja. Kiva ja työteliäs kausi kaiken kaikkiaan.

 

Varsinkin syksyn aikana monessa tapaamisessa on noussut huoli siitä, että onko heillä enää ensi vuonna varaa tilata apua pihaan? Sitä yrittäjä on aika sanaton tilanteessa, jossa vanhempi ihminen pohtii huolestuneena, että mistä hän säästää sen verran, että saa tilattua minut (tai jonkin kollegani) auttamaan pihan hoidon kanssa myös ensi kesänä. Väestö vanhenee ja oletus kuitenkin on se, että kotona pitäisi pystyä asumaan paljon pidempään ja huonokuntoisempana kuin aiemmin. Jo nyt on tullut vastaan tilanteita, jossa pitkäaikainen tilaaja joutuu perumaan säännöllisen pihan hoidon tilauksen tulevalle vuodelle kotitalousvähennyksen pienenemisen vuoksi ja sen omavastuuosuus kasvaa. Pihassa käydään jatkossa harvemmin ja silloin pihan käyttäjän tapaturmariskit pihalla liikkuessa suurenee, kun piha ei ole totutussa kunnossa. Myös suru esim. ennen niin hienossa kunnossa olleen pihan tai kukkapenkin huonommasta ulkonäöstä ja rikkaruohoisuudesta on silmin nähtävää ja koskettaa aina myös ammattilaista. Jo pelkästään se, että toimelias ihminen ei jaksakaan (tai ei vain enää pysty) itse hoitamaan rakasta pihaa entiseen malliin, tuntuu tilaajasta monesti pahalta ja jopa hävettävältä asialta. Häpeään ei kuitenkaan ole mitään aihetta, eikä meidän ammattilaisten edessä tarvitse nolostella. Kuitenkaan asiakkaan puolelta hankalaan tilaustilanteeseen ei enää tarvittaisi lisähuoleksi rahan riittävyyttä tai kaatumisen riskiä. Se yksikin kaatuminen omassa pihassa voi tarkoittaa sitä, että omasta rakkaasta kodista joudutaan luopumaan ja mieleen ainakin minulle tulee väkisinkin kysymys, että säästettiinkö tässä nyt todella? Mielestäni ainakin vanhuksille sen korkeamman kotitalousvähennysprosentin olisi voinut jättää. Välillä puutarhuri saakin toimia myös kuuntelijana pihatöitä tehdessään. Itse koen sen myös rikkaudeksi tässä työssä. Saan kuulla ihmisten elämäntarinoita, kun he kertovat kasviensa historiasta ja siitä keneltä ja mistä ko. kasvi on pihaan päätynyt.

 

Yksi mieleenpainuvimmista kasvien historioista on ollut tavallisen terijoensalavan tarina. Kävin vuosia sitten asiakkaan pihassa, jossa oli suuria puita, joita myrsky oli riepotellut. Maa oli sateiden jäljiltä ollut märkä, puut osittain lehtimassassa ja sitten oli tullut joko syöksyvirtaus tai trombi. Puut olivat joko osittain tai kokonaan kaatuneita tai konkelossa, suuria oksia oli katkeillut, rungot olivat repeytyneet ja puut olivat kerta kaikkiaan niin suuria turvallisuusriskejä kaikille pihalla liikkujille, ettei niitä voinut jättää pystyyn.

 

Ihmettelin pihaan tullessani omistajan hermostuneisuutta. Hän väänteli käsiään ja tuntui, että huoli musertaa hänet alleen. Ajattelin sen kuitenkin vain johtuvan suuresta tuhosta pihalla, ja siitä että lasku on väkisinkin melko suuri, vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa. Kiersimme aluetta ja jouduin sanomaan hänelle, että kyllä nyt pihaan olisi tilattava metsuri. ”ihan kaikkiko puut on pakko kaataa, eikö edes tuota konkelossa olevaa voi koittaa istuttaa uudestaan?” Kysyi asiakas. Puu oli täysikokoinen terijoensalava, joka oli repeytynyt maasta juurineen ja nojasi pystyssä olevaa mäntyä vasten konkelossa. Näin suuren puun uudelleen istutus, varsinkin sen jälkeen, kun sen juuret ovat repeytyneet irti maasta, on melko mahdotonta ja jouduin sen asiakkaalle kertomaan. Rouva alkoi itkemään vuolaasti. Rouvan itkiessä hänen miehensä kertoi, että muista puista ei ole niin väliä, mutta tuolla puulla on suuri tunnearvo. Se puun oksa, josta puu oli kasvanut suureksi, oli saatu lahjaksi sukulaiselta, joka oli juuri kuukautta aikaisemmin täysin yllättäen menehtynyt. Uutta oksaa ei enää tältä henkilöltä saataisi.

 

Siinä joutui puutarhurikin hieman nieleskelemään ja rykimään kurkkua selväksi puun historian kuullessaan. Terijoensalava luokitellaan lyhytikäiseksi puuksi ja sen kasvettua tuolla kasvupaikalla yli 40 vuotta, alkaa se olla joka tapauksessa elämänsä ehtoopuolella, vaikkei olisikaan tullut tuulen kaatamaksi. Suuriakin puita voidaan siirtää ja istuttaa uuteen paikkaan kaivinkoneen ja hyvän tuennan ja kastelun avulla. Kuitenkin vaikka salava pajun sukuisena onkin hanakka juurtumaan, en uskonut sen myrskyvaurioiden jäljiltä selviävän siirrosta. Piha tulisi kuitenkin näyttämään metsurin käynnin jälkeen todella tyhjältä, joten ajattelin, ettei se ota, jos ei annakaan. Ehdotin, että kokeillaan siirtoa, siistitään repeytyneet juuret, tuetaan puu kunnolla, vähennetään oksamassaa runsaasti ja kastellaan puuta niin pirusti koko loppukauden ja seuraavan vuoden ajan. Jos se siitä vielä juurtuisi? Minkäänlaista kasvuunlähtötakuutahan tällaiselle ei voi antaa, mutta historian huomioon ottaen se oli riskin arvoista. Samalla tökittäisiin savimaahan kaikkein parhaimmat latvuksesta pois leikatut oksat. Niiden pitäisi juurtua maahan ja lähteä kasvuun samaan tapaan, kun konkelossa oleva puu aikanaan on lähtenyt. Muuta emme oikeastaan voi asialle tehdä.

 

Tämä oli asiakkaalle mieluinen uutinen, itku tyrehtyi ja sekä kaivuri, että metsuri tilattiin. Metsurin raivattua muut puut tieltä pois, kaivinkone teki ison kuopan suurelle puulle, jonka pohjalle laitettiin paksu sepelikerros salaojaksi, tämän päälle kasvualustaa ja sitten siihen nostettiin puu, jota kaivinkoneessa oleva koura piteli pystyssä tuentojen laittamisen ajan. Puu tuettiin liinoin ja kasvualustaa täytettiin ensin kuopan puoliväliin, jolloin aloitettiin kastelu. Vesimäärää en enää muista, mutta paljon sitä meni! Kun vesi oli imeytynyt, kuoppa täytettiin loppuun ja kastelemalla tiivistettiin maa puun ympäriltä. Tästä eteenpäin kastelu oli asiakkaan heiniä ja puun selviäminen oli kaikin puolin asiakkaan sanoin ”herran haltuun”.

 

Jälkikäteen olen kuullut, että puu tuli lehteen seuraavana vuonna, mutta ei se enää pitkäikäinen ollut. Seuraavana syksynä se oli tuennoista huolimatta syystuulissa painunut vinoon uudestaan, jolloin oli aika kypsä sen poistolle. Ne maahan tökityt oksat olivat nimittäin lähteneet kasvuun ja edesmenneen sukulaisen muisto säilyi.

 

Onko sinun kasveillasi historia, tai aiotko luoda uusille taimillesi sellaisen lahjoittamalla itse kasvattamiasi kasveja eteenpäin? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kasvien tarinoita ja samalla myös elämäntarinoita. Olen kuullut, että varsinkin evakkojen mukana on saattanut tulla kasvien siemeniä Karjalan puolelta aikanaan. Kerro oman kasvisi historiasta kommenttikentässä.

Aurinkoista viikon jatkoa! Tässä kuva 10.12.2024 auringonnoususta.

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli  sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään  tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus  vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Jatkoa kliivian hoitoon

Perjantai 16.2.2024 - Sirkku

Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. 

No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. On erilaiset kasvualustat, ruukut,   mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin.

1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja  laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa.

2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta  ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 

3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan.

4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin  vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä.

5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen  avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt.

6. Typistä liian pitkät juuret terävällä   veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla.

7. Istuta emotaimi takaisin omaan   1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa.

Kliivian hoitoa.

Perjantai 9.2.2024 - Sirkku

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? 

Kirjoitin vuonna 2021 blogikirjoituksen, jossa kerroin sisäkasvien olevan tämän puistopuutarhurin painajaisia. Innostun aina ostamaan erilaisia viherkasveja, muistan hoitaa niitä alkuajat, mutta viimeistään seuraava talvi on jo ongelmana. Perheessäni minut on tunnettu siitä, että minulla on kaikki kasvit altakasteluruukuissa, koska sesonkikauden ollessa päällä, en vain kerta kaikkiaan muista kastella sisäkasveja riittävän usein. Lannoituksen hoidan pääasiassa pitkävaikutteisilla ravinnepuikoilla tai rakeilla, ja mullat vaihdan silloin kun on aivan pakko. Yleensä jopa kaktukseni alkavat hätäpäissään kukkia joka kerta kun muistan antaa niille vettä. Meillä kaktukset saattavat kukkia siis kolmekin kertaa vuodessa.

Yritin ottaa viherkasveistani paremmin koppia tuon blogikirjoituksen jälkeen ja olen jaksanut hämmästellä niiden muutosta. Jatkuvaa hämmästystä minulle nykyään aiheuttaa se, että minäkin näköjään pystyn pitämään viherkasveistani parempaa huolta. Yksi orkideoistani kukkii nykyään lähes tauotta ja sain onnistumaan kaikkien joulukukkien kukituksen. Olkoonkin, että viimeisin ritarinkukista kukkii juuri nyt, mutta jääkielot ja muut ritarinkukat osuivat suurin piirtein oikeaan aikaan. Mummin santutkin ovat vielä hengissä. Hämmästyttävää.

Viime viikolla aloin katsella tarkemmin minulla muutaman vuoden ollutta kliiviaa eli punasarjaa, ja huomasin siinä olevan useita sivuversoja. Olinkin ihastellut sitä jo jonkin aikaa kun se oli näyttänyt niin tuuhealta. Syy selvisi nyt ja arvelen, että emokasvilla alkaa ruukussa olemaan kohta tukalat oltavat, jollen tee asialle mitään. Itseäni tsempaten on siis tarkoitus alkaa mullanvaihto ja kliivian multapaakun jako- hommiin.

Kliivia, punasarja: Istutus, jakaminen ja hoito. 

• Kliivia on ikivihreä, eli ainavihanta, n. 60cm korkea kasvi. Se on alun perin kotoisin Etelä-Afrikan laaksojen rinteiltä, jossa multaa ei ole kasvin juuriston päällä paljon.
• Muiden sipuli- ja mukulakasvien tapaan punasarja tarvitsee selkeän kasvu- ja lepokauden virittyäkseen kukkaan. Lepokaudella kliiviaa kastellaan vain harvoin ja vähäisellä määrällä viileähköä vettä. Lepokausi kestää n. syksystä- helmikuulle. Helmikuulla kasvi tekee lehtien väleistä tulevia kukkavanoja, johon tulee yleisimmin oranssit kukinnot. Harvinaisemmin myytyjä lajikkeita ovat kelta-, valko- ja punakukkaiset kliiviat.
• Lukiessani punasarjan hoito- ja kukitusohjeita, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että kukkiakseen kasvi tarvitsisi elokuusta lokakuulle kestävän kylmäjakson, jolloin kasvi olisi pidettävä viileässä, n. 10 asteen lämmössä. Mikäli kukkanuppuja ei kehity, on kasvi ollut liian vähän aikaa kylmäkäsittelyssä tai kasvupaikka on ollut liian lämmin. Kesällä normaali huonelämpö olisi sopiva lämpötila kasville. Sen voi viedä myös alkusyksystä ulos ja antaa olla esim. terassilla pakkasten tuloon saakka, niin kylmäkäsittely tulee silloin hoidettua. Kukkineet kukkavanat poistetaan kukinnan jälkeen.

Olen aika hämmentynyt tästä hoito-ohjeesta. Minä en ole pitänyt mitään kylmäjaksoja, enkä ole vienyt kasvia ulos. Olen vain siirtänyt sitä ikkunalta toiselle valon perässä vuoden ajasta riippuen, kastellut kuten kuuluu, ja silti kasvi on kukkinut 1-3 kertaa vuodessa jo usemman vuoden ajan. Asun toki vanhassa rintamamiestalossa, jossa toisinaan vetää kun verkkokassissa, mutta ei meillä sentään noin kylmää ole. Kasvi on kaiken lisäksi ollut pattereiden lähellä, koska olen tuonut sen ikkunalle. Hmmm... ehkä sinä testaat kumpi tapa sinun kasvilla toimii ja kerrot sitten omat kokemuksesi kliivian kukituksesta? 

• Kasvujakso alkaa kun kukkavanat tulevat näkyviin helmikuulla. Tällöin aloitetaan lannoitus ja kastelut. Voit käyttää pitkävaikutteisia lannoitteita tai lisätä kasteluveden sekaan nestemäistä lannoitetta, mutta muistathan, ettei ylilannoitukselle ole täälläkään tarvetta? Lue ja noudata siis pakkauksen ohjeita lannoitusmäärien suhteen. Lannoitustiheys vaihtelee valitun lannoitustavan mukaan, mutta lannoitusta olisi hyvä antaan n. 1 krt/kk. Vettä kliivia tarvitsee kasvujaksolla runsaasti, mutta anna kasvualustan pinnan välillä kuivahtaa.
• Punasarja viihtyy mieluiten ahtaassa ruukussa ja kukkii parhaiten silloin kun ruukku alkaa olla täynnä juuria. Mikäli ruukussa on paljon tilaa ja ns. löysää multaa, kasvi keskittyy kukkimisen sijasta kasvattamaan juuristoaan. Juuristo kasvaa nopeasti, mutta kasvia ei tarvitse uudelleen istuttaa kuin vain n. joka neljäs vuosi.
• Punasarjaa voidaan lisätä sivuversojen avulla. Kasvin kasvatettua sivuversoihin 4-5  lehteä, on versot kasvattaneet riittävän juuriston, jonka avulla ne selviävät omillaan ilman emokasvia. Juuret ovat hauraat ja ne katkeavat helposti. Jujuna istutuksen onnistumisessa on, että tätä kasvia ei kannata kastella ennen kasvin jakamista. Kliivian juurien ollessa kuivat, ne ovat taipuisammat ja kestävät tuolloin paremmin käsittelyä.
• Irrota sivuversot emokasvista leikkaamalla taimet erilleen varoen terävällä veitsellä. Yritä säästää olemassa olevia juuria siirtäessäsi taimen uuteen ruukkuun.
• Istuta pieni taimi suurin piirtein samaan syvyyteen kuin missä se on emotaimen vieressä kasvanut. Ympäröi taimen juuristo vähätyppisemmällä kasvualustalla ja laita voimakkaampi kasvualusta ruukun pohjalle ja reunoille. Tällä annetaan kasville ensimmäisiksi viikoiksi juurtumisrauha. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä uudelleen istutuksesta. Tiivistä multa taimen ympäriltä varovasti painelemalla ja veden avulla.
• Kliivia aloittaa yleensä kukinnan 3-4 vuotta taimen jakamisen jälkeen. Yleensä mukulakasvien kukinnan viivästyminen johtuu siitä, että ne on istutettu liian syvään uudessa kasvuruukussa. Huolehdi siis, että istutussyvyys on todellakin sama tai sen päällä on vain hyvin vähän uutta multaa, silloin kun uudelleen istutat taimen.
• Nuoret kasvit uudelleen istutetaan isompaan ruukkuun n. 2 vuoden välein, vanhempien taimien istutusväli on n. 3-4 vuotta tai jopa pidempi, riippuen ruukun koosta ja kasvuolosuhteista.

Huomasin juuri, että kliivian jakamiseen tarvittavat ruukut ja ruukkusorat ovat vielä kaupassa. Minulla Kliivian jako ja mullan vaihto jää vielä siis odottamaan seuraavan kauppareissun jälkeistä aikaa. Yritän muistaa kuvata työvaiheet silloin ja tehdä tähän kirjoitukseen vielä sitten jatkosivun samaan aiheeseen.

Vielä vähän asiaa viherkasvien mullan vaihdosta. 

Milloin multa kannattaa vaihtaa?

• Vaihda multa jos vanha multa on kovaa koppuraa, jota ei tahdo saada kastumaan enää millään. Silloin kasvualustan turpeen huokostilavuus on turpeen maatumisen vuoksi laskenut niin, ettei kasvi saa siinä olevia vettä ja ravinteita enää mullasta irti. Tällöin kasvi saattaa pahimmillaan kuolla janoon ja ravinteiden puutteeseen, vaikka kasvualustassa näitä olisikin tarjolla.
• Kasvi ei enää näytä kasvavan tai se näyttää huonovointiselta.
• Ruukun pinnalla ja/tai pohjalla näkyy juuria ja kasvin juuristotila on vain tullut täyteen.

Mihin aikaan vuodesta?

• Paras mullanvaihtoaika on silloin kasvi on lepotilassa. Voit siis tehdä sen vaikka nyt heti. Silloin kasvi on ehtinyt juurtumaan uuteen kasvualustaan ja kasvattamaan juurensa sinne voimakkaampaan ja ravinteikkaampaan multaan, juuri kun uusi kasvukausi alkaa helmikuun loppupuolella.

Millaiseen ruukkuun kannattaa istuttaa?

• Paras ruukkumateriaali oikeastaan vaihtelee kasvin ja sen kasvupaikan mukaan.
• Pinnoittamattomat saviruukut hengittävät/ päästävät läpi kosteutta osmoosin avulla. Sisätiloissa pinnoittamattoman saviruukun käyttö tarkoittaa yleensä sitä, että kasvia on kasteltava useammin, koska Suomen olosuhteissa huoneilma on talvella kuiva ja ruukun läpi haihtuu ympäröivään kuivempaan ilmaan, osmoosin avulla, kasvualustan kosteutta. Ruukku ikään kuin imee kosteuden ja haihduttaa sen sitten ympäröivään kuivempaan ilmaan. Kuitenkin esim. kliivian ja monen muunkin sellaisen kasvin kohdalla, joita voit viedä kesällä ulos (esim. pelargonia) pinnoittamaton saviruukku voi olla hyvä ratkaisu, koska silloin kasvi saa ruukun läpi syksyilmasta kasvualustaansa kosteutta, joka taasen vähentää kastelutarvetta. Jos käytät sisäkasvilla pinnoittamatonta saviruukkua, liota sitä vedessä muutaman tunnin ajan ennen istutusta. Silloin ruukku on kyllästynyt vedestä, eikä imaise kaikkea kasvualustan kosteutta heti itseensä.
• Pinnoitettu saviruukku tai muovi- tai lasiruukku ei aiheuta kastelumietintää edellisen tavoin. Kasvualustassa on vettä sen verran kuin sinne laitat.
• Ruukkua valitessa on vain huolehdittava, että ylijäämävesi pääsee valumaan ruukusta pois, käytät nyt mitä ruukkua hyvänsä. Eli ruukun pohjassa on oltava reikä ja alla aluslautanen tai sitten sinun on käytettävä esim. altakasteluruukkua.
• Nopeasti kasvavat kasvit istutetaan uuteen ruukkuun joka vuosi. Tällöin uutta tilaa on oltava n. 1cm joka vuosi.
• Suuret kasvit istutetaan n. 3-4 vuoden välein n. 2-3 cm suurempaan ruukkuun. Välivuosina mullan vaihdon yhteydessä näistä ruukuista kuoritaan vain multakerros juuriston päältä pois ja levitetään uutta multaa tilalle. Tässä toimenpiteessä on muistettava varoa, ettei tule vahingoittaneeksi olemassa olevaa juuristoa.
• Ruukujen on oltava puhtaita ja ruukun sisäpintaan koskemista kannattaa vältellä, ettei tule vahingossa tuoneeksi käsistä sinne suoloja, bakteereita ja kasvitauteja aiheuttavia viruksia tai homesieniä.

Millainen multa?

Ensisijaisesti kannattaa käyttää hetki sen asian miettimiseen mistä maapallon osasta kasvi on kotoisin, millaista kasvualustaa siellä olisi luontaisesti tarjolla ja sitten valita kasvualusta sen mukaan. Voit kasata mullan itse tai käyttää valmiita seoksia. Mikäli teet mullan itse, niin muista huolehtia mullan puhtaudesta. Sisälle et todennäköisesti halua multaa, jossa on valmiiksi esim. tuholaisten munia tai toukka-asteita. Tämän vuoksi myöskään ulkokasvien multaa ei suositella sisäkasveille. Ne tuotteet ovat tarkoitettu ulkokasveille, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja paremmin meidän olosuhteissamme. Ulkona myöskin talvi tappaa jotkin bakteerit, tautiaiheet ja tuholaiset. Sisäkasveille sitä talvea ei tule samanlaisena, jolloin mullan mukana voi silloin tulla hankaliakin kasvituhoojia.

• Huonekasvi- yleismulta on tarkoitettu tavallisille viherkasveille ja ruukkukasveille. se on lannoitettua ja kalkittua yleismultaa, joka sisältää niin turvetta, hiekkaa kuin kompostiakin.
• Altakastelumulta on kestomulta, jonka rakenne on ilmavaa ja hyvin vettä ja ravinteita kuljettavaa. Tämä kasvualusta sopii altakasteluruukkuihin, suuriin ruukkuihin ja kasveille, joita istutetaan uudelleen vain harvoin. Mullan rakenne on kestävämpää ja se mahdollistaa paremmin kapillaarisen veden nousun ruukussa.
• Kaktusmulta on hiekkapitoinen ja vähäravinteinen multa, joka sopii hyvin myös pistokkaan tai taimen juurrutus-, kylvö- ja taimettumismullaksi. Kuivahtaa nopeasti ja jollei kasvi ole mehikasvi tai kaktus, on multaa syytä kastella säännöllisesti esim. sumuttamalla.
• Orkidea- ja ananaskasvimulta on kaarnan ja hiilenpaloja, jossa voi olla hyvin vähän hiekan- ja mullanjyväsiä mukana. Nämä kasvit kasvavat luontaisesti viidakossa suurien puiden oksistoilla, nappaavat kosteutta ja ravinteita maatuvista kaarnan paloista ja tarvitsevat ilmaa juuriensa ympärille.

Yleisohje mullan vaihtoon: 

• Kastele kasvi hyvin vaikkapa edellisenä päivänä, silloin taimi lähtee läpijuurtuneesta purkista paremmin irti. Paitsi se kliivia kannatti uudelleen istuttaa kuivana.
• Jaa paakku tarvittaessa. Tee paakun jakaminen terävällä veitsellä. Älä revi juuria ja tee kaikki taimen liikuttaminen juuripaakkua nostamalla. Älä nostele itse taimesta, koska tämä katkoo pienet juurikarvat. Typistä juuristoa tarvittaessa terävällä veitsellä. Älä ryttää tai kieritä spiraalille liian pitkää juuristoa, vaan levitä juuret hyvin.
• Istuta ruukkuun jonka pohjassa on reikä. Laita ruukun pohjalle sanomalehden tai paperin pala, joka estää mullan valumisen pois ruukusta, mutta päästää liian kosteuden läpi.
• Laita ruukun pohjalle salaojakerros. Voit käyttää salaojana vanhoja, pestyjä ruukun paloja, ruukkusoraa tai esim. murskattuja kananmunan kuoria. Kuoria käyttäessäsi muista, että ne luovuttavat kasvualustaan kalkkia. Kasvin on siis syytä olla kalkin suosija, jos käytät näitä. Salaojakerroksen on oltava 2-4cm:n paksuinen ja sen ja kasvualustan väliin laitetaan sanomalehteä, tai paperia erottamaan kerrokset toisistaan. 
• Viherkasvien ja sellaisten kukkivien kasvien, jotka kestävät voimakkaampaa multaa juuristollaan, ruukkujen pohjalle ja ulkoreunoihin laitetaan vahvempaa kasvualustaa. Suoraan taimen juuriston ympärille kannattaa laittaa kylvö- tai taimimultaa/ kaktusmultaa. Nämä kasvualustat eivät sisällä paljon typpeä ja kasvi saa silloin juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi. Kasvi kasvaessaan kasvattaa juurensa voimakkaampaan, ympäröivään kasvualustaan, jolloin juuret kestävät typen paremmin ja kasvi voi jo keskittyä uuden kasvun tuottoon juurtumisen sijasta.
• Levitä juuristo uuteen kasvualustaan hyvin, istuta kasvi vähintään entiseen syvyyteensä tai n. 1-2 cm syvemmälle (istutussyvyys riippuu kasvilajista), painele uusi kasvualusta taimen ympärille varovasti ja tiivistä multa kastelemalla.
• Sumuta kasvia säännöllisesti. Aloita kastelu kun kasvualusta on ensimmäisen kerran kuivahtanut istutuksen jälkeen. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä istutuksesta.

Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

• Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
• Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
• Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
• Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
• Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
• Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
• Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

• Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
• Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
• Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
• Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
• Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
• Marjapensaat ja varvut.
• Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
• Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
• Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
• Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
• Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
• "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

• Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
• Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
• selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
• Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
• Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
• Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

Havut:

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Tästäpä sitä on hyvä alkaa taas yksi projekti. Itseni tuntien en ehkä ole se järjestelmällisin työvaiheiden ja tehtävien ylöskirjaaja, mutta haluaisin kyllä silti kokeilla havubonsain kasvatusta. Mielelläni kuulisin myös muiden asiasta kiinnostuneiden ja bonsaita harrastavien kokemuksia. Mitkä ovat olleet teidän kasvivalinnat ja kuinka kasvatus on onnistunut? Onko sinulla hyviä vinkkejä bonsain hoitoon ja kasvatukseen?

Puutarhurin joulukuu

Perjantai 15.12.2023 - Sirkku

Puutarhurin joulukuu. 

Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. 

Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin  luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. 

Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla.

Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä.

Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä  Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata!

Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:

• Weilin Göös Puutarha ja piha kirjasarja 4 osaa. Useita eri kirjoittajia.
• Perennat, Pentti Alanko kirjoittajana, Tammen kustantama.
• Suomalainen ruusukirja, Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel, Tammen kustantama.
• Viheralueiden puut ja pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry.
• Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen- Närhi, Otava.
• Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen. WSOY.
• Pienessä puutarhassa, Eija Klaucke, Tammi.
• Fengshui puutarhassa, Gill Hale. Puutarhakustannus.
• How to make a Japanese garden, Anness Publishing.

Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella?

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi  yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

• Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
• Chantillyn linnan puisto.
• Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
• Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
• Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
• Castresin piispanistuimen puisto.
• El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

• Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla  ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
• Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
• Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
• Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
• Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
• Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
• Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
• Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
• Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
• Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.