Englantilainen puutarha, cottage garden

Torstai 26.10.2023 - Sirkku

Puisto_englantilainen_puutarha.jpg

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Englantilainen puutarha, cottage garden. 

Cottage garden on runsas, rönsyilevä ja värikäs puutarhasuuntaus, jossa kasvit huojuvat tuulessa ja kaikkea tuntuu ensisimäyksellä olevan jopa liikaa. Tämä on monelle se ensimmäinen ajatus kun puhutaan Englantilaisesta cottage garden- puutarhasta. Itselleni cottage garden sanoista tulee mieleen Brittiläiset televisiosarjat, jossa nähdään kuuluisia Englantilaisia puutarhoja punaisine tiilimuureineen ja linnoineen. Näkymä on vanhaa Brittiläistä maaseutua kauneimmillaan. Oletteko muuten huomanneet, että kyseisissä sarjoissa ei tunnu koskaan näkyvän sitä harmaata vesisadetta mitä Brittein saarilla on kuuleman mukaan jatkuvasti? Sarjoissa paistaa aina aurinko, puutarha on parhaimmassa kukinnassaan, tai puiden syysvärit ovat juuri kauneimmillaan. Vesisade vaihtoehdossa kuvissa on aina synkkä ja myrskyinen yö. 

Runsauden, rönsyilevyyden ja värikkyyden alla on kuitenkin järjestys, johon cottage garden perustuu. Tässä muutama tärkein cottage gardenin perusajatus:

1. Cottage garden on rakennettu alun alkaen maaseutujen suuriin kartanopihoihin, jossa pihan käyttötarkoituksia on ollut useita.

  • Ensisijaisesti nämä pihat on rakennettu sitä varten, että saadaan tuotettua ruokaa. Olikin tavallista, että pihassa oli erilaisia osioita. Osassa pihaa voi olla eläimiä, kuten sikoja, kanoja, lampaita, lehmiä tai hevosia. Pihoissa kasvatettiin myös monesti mehiläisiä, jotka varmistivat pölytystä ja satoa. 
  • Osassa pihaa kasvatettiin kasviksia, juureksia ja yrttejä. Tätä pihan osiota kutsutaan nimellä potager. Potager on kuulunut alun alkaen Ranskalaiseen puutarhaan ja sen perusajatus on ollut yhdistää hyötyviljely ja kukkaloisto. Siinä tarkoituksena on ollut, että hyötytarhakin voi olla esteettisesti kaunis. Lisäksi kukat houkuttelevat hyötytarhaan pölyttäjiä ja jotkin kukat saattavat suojella hyötykasveja tuholaisilta. Potageriin on saattanut kuulua myös kasvihuone, mutta se on voinut olla myös pelkkä avomaatarha tai lavatarha, joka on yleensä ollut muusta puutarhasta aidalla rajattu ihan käytännön syistä. Aidalla suojeltiin vihanneksia joutumasta esim. vierellä laiduntavan lampaan syömäksi. Osa kasveista kaipasi myös kasvaessaan tuentaa ja lämpöä, näiden kasvien kasvatuksessa hyödynneettinkin esim. tiilimuureja, jotka varaavat auringon lämpöä itseensä.
  • Puutarhat ovat suuria ja sinne kuuluu luontevasti myös puistomaiset osuudet, jossa puut saavat kasvaa suuriksi ja kauniita syysvärejä arvostetaan. Yleensä näihin puisto-osuuksiin kuuluu laajat nurmikentät, joissa voi pelata. Tuonne kuuluu myös vesiaiheet lampineen, vesikasveineen ja lammessa viihtyvine eläimineen.
  • Mm. Gertrude Jekyll toi näihin puutarhoihin laajat ja koristeelliset perenna-alueet, joissa perennat kukkivat pääsääntöisesti hempeän pastellinsävyisin kukin. Hän suosi harmonisia sävyjä, mutta elävöitti istutusaluetta shokkivärisellä elementillä tai kasvilla, joka piristää istutuksen. Tämä sai kokonaisuuden näyttämään tasapainoiselta ja luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt tekivät istutuksesta ilmavan ja raikkaan ja rauhoittivat katsojaa, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat tuovat katsojalle voimaa ja energisyyttä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.
2. Pihaa ja sen eri osioita ei ole haluttu nähdä kerralla, siksi cottage garden- Leikattu_kuusiaita puutarhassa tilaa rajataan erilaisten rakennettujen elementtien, aitojen, muurien ja leikattujen- tai vapaastikasvavien kasviaitojen tai -aidanteiden avulla. 
  • Englantilainen puutarhasuuntaus kaikkinensa on imenyt vaikutteita ympäri maailmaa  nähdyistä puutarhoista. Britit ovat tutkimusmatkailleet mm. itämaissa, Intiassa, Afrikassa ja väli-Amerikassa. Täältä kaikkialta on tuotu kasveja ja puutarhaideoita toteutettavaksi Englantilaiseen puutarhaan. Kaupunkipuutarhat olivat kovin pieniä ja niihin ei mahtunut montaa erilaista puutarhasuuntausta, mutta cottage gardenit olivat neliöalaltaan suuria. Onkin tavallista, että osassa puutarhaa voi olla runsas perennapuutarha, osassa potageri, yhteen nurkkaukseen on tehty Ranskalainen muotopuutarha patsaineen ja penkkeineen ja yhdestä osasta löytyy Japanilainen kivipuutarha tai Kiinalainen feng shui- puutarha. Mikäli nämä kaikki olisivat kerralla nähtävissä, olisi puutarha melkoinen sillisalaatti. Nämä kaikki osiot on rajattu näkymättömiin esim. malliinleikatun tuija-aidan, buksusaidan, vapaasti kasvavan pensasaidanteen tai oikein sijoitettujen vapaasti kasvavien istutusalueiden avulla. Vapaasti kasvava aidanne tarkoittaa pensasistutusryhmää tai jonoa, jota ei ole leikattu malliin, vaan kasvi-istutusta leikataan haventamalla. Vapaasti kasvava istutusalue taas sisältää eri kokoisia kasveja puista perennoihin, sillä idealla, ettei mitään leikata malliin. 
  • Yksittäisen pihan jaottelu riippuu pihan koosta. Pienillä pihoilla Britanniassa asuinrakennukset ovat yleensä melko lähellä tontin etureunaa, koska yksityisen pihan alue on haluttu maksimoida. Takapihat voidaan jakaa osioihin kevyemmillä ja läpinähtävillä rakenteilla, jotka tuovat tilaan kolmiulotteisuutta ja saavat pihan näyttämään suuremmalta kuin se itse asiassa onkaan. Etupihalle ei jää suurta tilaa istutuksille. Silloin useammasta etupihasta yleensä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus ja asuinympäristö määrittää sopivat istutuspaikat ja kasvit.
  • Suurilla ja vanhoilla maalaistiloilla asuinrakennuksen pihatie saattaa olla useita kilometrejä, ja tilalle ajetaan ns. tilusten halki. Silloin itse talon edusta on monesti tehty siistiksi niin, että siellä on nähtävissä ensin muotopuutarhaa, josta lähdetään muihin puutarhan osiin, jotka ovat erilaisilla puutarhateemoilla rakennettuja.
  • Upeat punatiilimuurit ja rakennukset kuuluvat myös näihin puutarhoihin metallisine ja koristeellisine kulkuportteineen. Tontteja voidaan rajata esim. julkisivun puolelta myös metalliaidoilla, jotka kiinnittyvät punatiiliseen aitatolppaan. Pihan osion vaihtuessa maalaismaisempaan käyttötarkoitukseen, aita vaihtuu sujuvasti puuaitaan tai sähköpaimenlankaan, riippuen ko. pihan osion käyttötarkoituksesta. Vaihdoksia voidaan pehmentää oikein sijoitetuilla kasvi-istutuksilla.
  • Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. Villiviini ja kiinalaikkuköynnös syysvärissään. 
  • Villiviinin_syysvaritTilaa rajataan myös kolmiulotteisesti tekemällä kulkukäytävien yhteyteen tai esim. perennaistutusalueen taakse pergolaportteja, -käytäviä ja -seinäkkeitä erilaisilla peittävyysasteilla/ rimoituksella. Pergoloihin laitetaan kasvamaan erilaisia köynnöksiä, esim. köynnösruusu, kärhöt, villiviinit, kiinanlaikkuköynnös, köynnöshortensia ja köynnöskuusama ovat näissä toimivia kasveja. Suomessa tätä ideaa voi nähdä esim. Eija`s gardenissa Ahvenkoskella, jossa tukevien puutolppien päälle on kiinnitetty jykevä puupalkki. Tämä riittää tuomaan puutarhaan kolmiulotteisuutta ja rouheutta. Se myös pehmentää rakennetun puutarhan ja luonnonmetsän rajaa.
  • Rajaavaa kasvia mietittäessä Suomen olosuhteisiin, on muistettava kasvien menestymisvyöhykkeet. Tilarajaukseen käytetään yleensä monivuotisia puuvartisia kasveja ja kasvia valitessasi sinun on selvitettävä ensin se mikä kasvuvyöhyke istutuspaikalla on. Mikäli arvioit oikean vyöhykkeen olevan esim. III, valitse kasvi ja lajike vähintään IV- vyöhykkeellä menestyvänä. Ikävä kyllä moni Brittiläisissä puutarhaohjelmissa ja kirjoissa nähtävistä kasveista ei meillä menesty kuin erittäin lämpimillä paikoilla. Tähän kuuluu mm. buksus, jota Englanilaisessa puutarhassa käytetään paljon. Suomessa buksusta voi korvata esim. kiiltotuhkapensaalla tai heisiangervoilla. Näistä heisiangervosta löytyy muitakin värejä kuin vihreää, esim. purppuraheisiangervo on lehdistöltään punainen koko kasvukauden ajan.
3. Polut. 
Englantilainen_puutarha_polku_ja_istutukset.jpg
Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Englannissa sataa paljon ja siksi Englantilaisessa puutarhassa on ollut pakko miettiä  veden liikkumista puutarhassa, varsinkin niissä kohdin missä kuljetaan paljon. Tämän vuoksi Englantilainen puutarha pitää sisällään paljon rakennettuja polkuja, jotka säästävät puutarhurin vaivoja ja laskevat hoitokustannuksia. Mikäli haluat suomessa käydä tutustumassa Englantilaisen puutarhan hulevesisuunnitteluun ja huleveden hyötykäyttöön viheralueilla, esim Vantaan Kartanonkosken asuinalueella tätä on nähtävissä.
  • Polut mutkittelevat istutusten lomassa, jolloin istutuksia on helpompi hoitaa ja johtavat tilasta toiseen.
  • Polkujen tehtävä on siis estää kasvien tallominen, olla helppohoitoisia, imeä itseensä sadevesiä ja kuljettaa niitä kasvien juuristoille. Oikeilla pintamateriaaleilla hulevesiä saadaan sidottua piha-alueelle, eikä ravinteet liiku liian nopeasti kasveilta ojiin, ja sitä kautta vesistöihin ja mereen.
  • Polun pintamateriaali valitaan sitä ympäröivien rakenteiden, maaperän ja käytön mukaan. Samalla mietitään millä välineellä polulla eniten kuljetaan, esim. onko kyseessä kävelypolku, vai kuljetaanko kottikärryjen, tai muun painavamman koneen kanssa. Mailla, jossa ympäristössä on runsastyppisiä istutusalueita tai laitumia, saatetaan polun pintamateriaaliksi valita nurmi, joka sitoo itseensä vettä ja ravinteita. Nurmi ei kuitenkaan kestä liettymättä runsasta liikkumista sateisina aikoina. Alueella, jossa liikutaan paljon kaikkina vuodenaikoina, valitaan yleensä pintamateriaaliksi kantavuudeltaan kestävämpi materiaali, esim. sora, ladottu tiilipinta tai luonnonkivi. Näitä käytetään myös hulevesien ohjailuun. Betonikiveä käytetään vain jos se sopii ympäröivään puutarhan ilmeeseen. Eri tiloissa voidaan käyttää ja yhdistellä erilaisia polkupintoja, jos jokin muu elementti kokonaisessa puutarhassa on se monistettava elementti, joka tuo harmoniaa eri puolille pihaa, esim. jokin yksittäinen kasvi, väri tai muu rakenne. Käytetään nyt mitä tahansa pintamateriaalia, on sitä valitessa muistettava cottage gardenin perimmäinen ajatus: kaiken on oltava helppohoitoista ja ympäristöön sopivaa.
  • Hulevesien liian nopea liikkuminen on ongelma joka puolella maailmaa. Siksi myös cottage gardenin polkujen, pihojen, parkkialueiden ja teiden pintamateriaalit tulee tehdä niin, ettei vesi liiku pihasta liian nopeasti. Tämä tarkoittaa myös kiveys- ja betonikiveyspintojen rakentamista sellaisiksi, että ne johtavat ja imeyttävät vedet ensisijaisesti omaan pihaan. Tämä saattaa taasen lisätä kitkemistarvetta poluilla. Onneksi nykyään on suunniteltu ns. hulevesikiviä, joiden välit voidaan kylvää tai istuttaa täyteen maanpeitekasveja.
  • Kaikki polut rajataan selkeästi istutusalueista. Nykyään käytetään apuna jo rajausreunoja, mutta aiemmin polut ja istutusalueet kantattiin säännöllisesti.
4. Mietintää cottage gardenin kasveista ja niiden hoidosta
  • Yksittäinen cottage garden tila/ pihan osio on yleensä avara, istutukset keskittyvät reuna-alueille tai polkujen yhteyteen. Kasvit tilan keskellä ovat matalia, tai niitä ei ole ollenkaan, vaan alueelle on tehty jokin kiinteä elementti kuten patsas tai vesiaihe. Mikäli kasveja tilan keskellä käytetään, ovat istutusalueet yleensä suuria. Yksittäinen istutusalue on vähintään kymmeniä neliöitä tai jopa suurempi. Suureen istutusalueeseen on silloin suunniteltava myös sen hoitopolut ja alueella kulkeminen yleisestikin, ettei kasveja tallota turhaan.
  • Monesti ajatellaan että Englantilaisen puutarhan kasvit ovat työläitä hoitaa. Mielessä on ehkä ajatus suoriksi leikatuista aidoista tai muotoon leikatuista pensaista. Näitä toki on, ja kyllä, ne leikataan muotoon kaksi kertaa vuodessa. Hoito ei kuitenkaan ole työlästä jos on oikeat välineet. Kannattaa satsata kunnon pensasleikkuriin, oksasahaan ja leikkausvälineisiin, silloin työ on nopeaa ja jopa hauskaa. Välineet on syytä myös huoltaa oikein.
  • Englantilaisessa puutarhassa kaikkea on paljon. Myös puita, pensaita ja köynnöksiä ja osa niistä saa rehottaa hyvinkin vapaasti, joka vähentää työmäärää.
Perennaistutus_cottage_garden.jpg
  • Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Perennojen ja kesäkukkien määrästäkin voi sanoa, että enemmän on parempi. Suurella kasvimäärällä peitetään kasvualustan pintaa, ja helpotetaan näin työmäärää. Perennoilla voi olla myös hyötykäyttöfunktio, niitä käytetään houkuttelemaan pölyttäjiä. Niitä voidaan käyttää itse hyötykasvina, kuten mausteena tai lääkekasvina. Niiden työ on estää aluetta rikkaruohottumasta tai niiden tuoksu voi karkottaa tuholaisia. Perennojen sijoittelun istutusalueessa määrittää se, mistä suunnasta aluetta katsotaan ja halutaanko alueen eri osiin vaihtelua korkeussuunnassa. Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toisiinsa kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit. Hänellä oli tapana myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.
  • Osa perennalajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina kasvutapansa vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas ja pionit. Näille kannattaa antaa tilaa loistaa ja ympärille kannattaakin laittaa matalaa maanpeittokasvia.
Perennaistutus_englantilainen_puutarha.jpg
  • Kuva Viherpalvelu Maununkarhu.
  • Perennapenkkiä suunniteltaessa kasvit voi ryhmitellä niin, että samoihin aikoihin kukassa olevat lajit kasvavat lähekkäin, sillä silloin ne täydentävät toinen toisiaan ja katse kiinnittyy kukkiviin kasveihin, eikä harhaile kohti siellä täällä kukkivia kasveja. Myös kukintojen muotoon kiinnitetään huomiota. Pyöreäkukkaisen lajin vieressä pystykukintoinen kasvi tuo sopivaa rouheutta, kun taas monivärisessä kukkapenkissä samanlaiset muodot tuovat harmoniaa. 
  • Monilajinen kukkapenkki näyttää hyvältä, kun kasvit sijoitetaan niin, että yhden päättäessä kukintansa vieressä oleva laji kasvaa sen tilalle. Ilmeikkyyttä istutusalueisiin tuovat kasvien erilaiset kasvutavat, lehtimuodot ja lehtien väritykset. Näyttävälehdistöisiä lajeja, kuten jättipoimulehdet, kuunliljat ja keijunkukat yhdistellään keskenään ja tuolloin huomiota kiinnitetään lehtien muotoihin, väreihin ja pintoihin, sekä siihen, miten ne täydentävät tai korostavat toinen toisiaan. Esimerkiksi ohutversoiset heinät ovat omiaan pyöreälehtisten lajien täydentäjinä ja korkeat heinät, kuten elefanttiheinä, näyttävien tummasävyisten kukintokasvien korostajina.
Cottage garden nykypäivänä. 
  • Cottage gardeniin on kuulunut aina erilaiset puutarhasuuntaukset ja siksi tuntuukin, että erilaisista puutarhasuuntauksista tämä on se, joka muuntuu joustavimmin nykyaikaan?
  • Siitä on tullut yksi eniten käytetyistä puutarhasuunnittelutyyleistä maailmassa ja  jokainen maailman kolkka tuo siihen omat mausteensa ja paikalliset traditionsa jo lainsäädäntönsä ja ilmasto-olosuhteensa vuoksi. Maapallon nykyinen tila, kasvanut ihmismäärä ja sitä kautta rakennusten tonttien koon pieneneminen, sekä lisääntynyt tietous siitä, miten ihminen voi itse vaikuttaa ilmastonmuutokseen, muuttaa myös tätä puutarhasuuntausta. 
  • Itse koen, että globaalien ongelmien vuoksi, suotavaa olisi, että jokaisella yksittäisellä tontilla mietittäisiin tarkemmin hulevesien kulku ja hyötykäyttö kastelussa (ilmaston lämpeneminen nostaa vesimääriä). Suosittaisiin pitkäikäisiä rakennusratkaisuja niin kiinteissä rakenteissa, kuin kasveissa. Satsattaisiin mieluiten rakennusvaiheessa puutarhaan enemmän rahaa, jotta puutarhasta tulee pitkäikäinen, helppohoitoinen ja kestävä kaikilta ratkaisuiltaan.
  • Nykyaikaisissa betonirakennuskohteissa valitut kasvit saattavat olla joko pelkkiä Kesakukat_2023.jpg korkeita heiniä, joiden lehtimuoto tuo istutukseen vaihtelevuutta ja väriä, tai sitten istutukset on tehty perinteisemmiksi romanttisen tyylin istutuksiksi. Kasvit voivat olla joko monivuotisia, kuten heinät yleensä ovat, tai yksivuotisia kuten kesäkukat. 
  • Vaikka maaseudulla Englantilaisen puutarhan yksi peruskivistä, potager- keittiöpuutarha on ollut aina tärkeä osa puutarhaharrastusta, on hyötykasvien viljelyn osuus omakotipihoissa nykyään vähentynyt, tai viljely on vähintäänkin muuttunut. Viljely on siirtynyt kasvimailta lavakauluksiin, ruukkuihin, tai muihin istutustiloihin terasseille ja viherhuoneisiin, ja sitä on määrällisesti vähemmän kuin ennen. Toisaalta nykyään hyötyviljelyä voidaan tehdä parvekkeilla, harrastaa yhteisöviljelyä taloyhtiön pihassa ja jopa kerrostalon katoille on saatettu tehdä kaupunkialueilla pölyttäjille lepopaikkoja ja tuoda sinne pölytettäviä kasveja. Kasvihuoneet ovat nykyään enemmän monikäyttöisiä kesähuoneita, joissa saatetaan myös viljellä kasveja. Meidän suunnittelijoiden työ on saada ihmiset huomaamaan, että hyötykasveja voi käyttää myös koristekasveina, eikä puutarhasta tarvitse stressata varsinkaan silloin, jos se on suunniteltu Englantilaista puutarhafilosofiaa noudattaen. Ei haittaa vaikka se ei olisikaan aina niin viimeisen päälle putsattu ja laitettu. Itse asiassa, vähän huonosti putsattu piha on sekä ihmisille, että eläimille ja eliöille parempi vaihtoehto kun hyviä bakteereja tulee lähiympäristöömme enemmän. 
  • Rakenteissa ja kasvivalinnoissa näkyy kaikissa puutarhasuuntauksissa aina muoti ja maailman tilanne. Hektisessä työilmapiirissä työpaikkojen ympäristöön tuodaan rauhoittavia rakenteita ja kasveja. Näistä esimerkkinä nyt vaikka betonirakenteet, siihen puisia, ruskeita sermejä ja portteja ympärille ja kasveiksi tuulessa huojuvia, vihreitä heiniä, joilla on vaaleanruskeat kukinnot. Samaan aikaan asuinalueille tuodaan lehtipuita, jotka tuovat vehreyttä ja syysvärejä, sekä sitovat pölyä, ilmansaasteita, vettä ja melua ja luovat pihojen sisäänkäynneille yhteneväisyyttä. Yksityiset pihat rajataan aidoin ja suojataan katseilta. Yksityisestä piha-alueesta tehdään nykyään enemmän rentoutumisen ja rauhoittumisen tyyssija, kiireisen arkielämän vastapainoksi, ja siellä saa näkyä asukkaiden harrastukset ja perhetilanne. Näyttäviä pelkistettyjä istutusalueita voit nähdä Suomessa esim. Tikkurilan kirjaston ympäristöön rakennetussa Englantilaisessa puutarhassa, jossa on nähtävillä esim. heinäistutuksia.
  • Kiinteissä rakenteissa muotina on tällä hetkellä enemmän harmonisuus, selkeys ja rauhallisuus. Liika romanttisuus on karsittu pois, ja vaikka rakenteessa olisikin kasvamassa köynnöksiä, on tuenta enemmän pelkistetty kuin rönsyilevä. Tässäkin ehkä kompensoidaan nykyelämän levottomuutta?

2 kommenttia . Avainsanat: Englantilainen puutarha, cottage garden, puutarhasuunnittelu, viherrakentaminen, muotopuutarha

Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa

Torstai 28.9.2023 - Sirkku

Sapokka_kasvit_ja_penkki
Kuva: Sapokka, kotka 2023. Ajotien reunus voi näyttää myös tältä.
Syksyisiä terveisiä puutarhurilta!
Vihertyökausi 2023 alkaa pikkuhiljaa kääntymään syksyyn ja puutarhurillekin tulee vihdoin näitä hetkiä, jolloin ehtii hetkeksi istahtamaan tietokoneen- ja uuden blogitekstin ääreen. Pitkään olettekin uutta tekstiä joutuneet odottamaan, pahoittelut siitä. Kausi 2023 on ollut kiireinen ja olen saanut taas vierailla monissa ihanissa pihoissa ja tavannut niin uusia, kuin jo ennestään tuttuja asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Kiitos kaikille tähän saakka, onneksi on vielä monta työpäivää jäljellä tällä kaudella! Olen kesän aikana kerännyt kuvia ja muistoja käymistäni paikoista ja olen silloin jo suunnitellut tulevia blogitekstejä. Tarkoituksena on tämän talven aikana keskittyä mm. englantilaiseen, eurooppalaiseen ja suomalaiseen puutarhasuunnitteluun ja sen historiaan. Alkusyksy menee varmasti hitaammassa julkaisutahdissa, kuin kerta viikkoon, mutta lisään aina yrityksen facebooksivulle ilmoituksen milloin uusi teksti on luettavissa. Tänään aloitellaan englantilaista puutarhaa, kokonaisuus on sen verran suuri, että pilkoin sen useampaan tekstiin. Ikävä kyllä, alla mainituista puutarhoista minulla ei ole kuvia. Tässä on aika monta puutarhamatkailukohdetta, jos englantilainen puutarha paikan päältä nähtynä kiinnostaa! Ehkä minäkin niihin pääsen joskus paikan päälle kuvaamaan.
Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa. 
Puutarhasuunnittelu Euroopassa juontaa juurensa jo ajanlaskuamme edeltävään aikaan, jolloin esim. silkkitieltä tuotiin ruusuja eurooppalaisiksi luksuskasveiksi. Ruusu ja varsinkin köynnösruusu on ollut tuolloin rikkautta ja vaurautta ilmentävä kasvi. Vain rikkailla oli varaa kasvattaa puutarhassaan muutakin kuin ravinnoksi kelpaavaa kasvia ja ruusuja kasvattikin aluksi vain oppinein ja korkeassa arvossa olevin kansanosa. Ruusua käytettiin mm. päivittäisestä hygieniasta huolehtimiseen, mutta sillä oli myös tärkeä tehtävä totuuden ja oikeuden lähettiläänä. Suuret päätökset ja lupaukset tehtiin ruusuköynnöksen alla. Symbolia käytetään myös nykyään ja monesti esim. oikeuslaitoksen seinää tai oviaukkoa koristaa köynnöskuviointi, tosin nykyajan ihmiset harvemmin tietävät miksi köynnöskuviointi siellä on.
1600- luvulla Euroopassa oli vallalla roomalainen, ranskalainen ja etelä-eurooppalainen puutarhasuuntaus. Euroopassa suosittiin tuolloin muotopuutarhoja ja niillä on ollut oma vaikutuksensa myös Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen ja siksi muotopuutarha on nykyäänkin tärkeä osa sitä. Varsinkin kartanopuutarhat ovat olleet tuolloin muotopuutarhoja ja muutos cottage gardenin runsaaseen ja rönsyilevään puutarhasuuntaukseen on tapahtunut vasta verrattain myöhään. Ensimmäiset runsaammat puutarhat rakennettiin 1700- luvun alkupuolella, mutta yleisemmin suuntaus tuli tietoon 1800- 1900 luvuilla.
Britannian historia näkyy englantilaisessa puutarhasuunnittelussa. Ihmiset vierailivat Britannian siirtomaissa, joita on hyvin paljon, ja toivat matkoilta ideoita vinkkejä puutarhojen rakentamiseen. Puutarhoissa näkyy myös idän tutkimusmatkailun ajanjakso, englantilaisiin puutarhoihin tuotiin tuolloin fengshui ajattelua.
Englantilainen puutarhasuuntaus on saanut omat mausteensa Englantilaisen maaseudun asumuksia ympäröivistä puutarhoista. Näissä puutarhoissa saatettiin yhdessä osassa kasvattaa hyötykasveja, toisessa kanoja tai muita kotieläimiä ja mikäli tilaa riitti, niin siellä haluttiin kasvattaa kasveja myös niiden kauneuden vuoksi.  Osa puutarhoista on kooltaan hyvin suuria ja niiden hoito työlästä, siksi ne oli suunniteltava helppohoitoisiksi ja kasvivalinnat sen mukaisiksi. Pihan eri osa-alueet rajattiin selkeästi, sekä käytännön, että tunnelman vuoksi. Sieltä lähtikin ajatus, että koko puutarhaa ei tarvitse nähdä kerralla, vaan sen voi jakaa pienempiin tiloihin ja tunnelmiin.
Kuten Suomalaisessakin puutarhasuunnittelussa sotien jälkeen, myös Englantilaisessa cottage gardenissa on ollut pohjalla tarve luoda puutarhasuuntaus, jolla saadaan ruokittua kansaa ja tuotettua ruokaa. Myös koristekasvi- ja  perennaistutuksilla on silloin väliä, värikkäiden perennojen tehtävä puutarhassa on houkutella pölyttäjiä hyötykasveille. Suurilla tiloilla saattoi olla myös omaa mehiläistarhausta tämän vuoksi, samalla saatiin tuotettua hunajaa.
Kuuluisia englantilaisia puutarhasuunnittelijoita:
  • Charles Bridgeman (1690- 1738). Hän oli ensimmäisiä maisema-arkkitehtejä, jotka alkoivat muuttaa silloin vallalla olevaa muotopuutarha- suuntausta. Hän suunnitteli kohteisiin polkuja ja niitä ympäröiviä reheviä istutuksia. Ideana oli, ettei puutarhasta näe kaikkea yhdellä silmäyksellä, vaan polku johtaa aina aukeaan tilaan, jossa on jokin katseen vangitsija kuten esim. patsas, vesiaihe tai hieno istutusalue.
  • William Kent (1685- 1748) . Kentiä pidetään ns. Englantilaisen puutarhasuuntauksen ”keksijänä”. Hän suunnitteli puutarhoista ryöppyäviä, helppohoitoisia ja runsaita. Juuri sellaisia, mistä cottage garden tyylin puutarhat yleisesti nykyään tunnetaan. Hänen suunnitteli mm. Holkham hall- puutarhan Norfolkissa, jossa käytettiin muotoon leikattuja havuja tilaa jakamassa. Holkham hall:ssa tilaa on jaettu mm. puoliympyrän muotoon. Tätä elementtiä käytetään nykyäänkin Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa hyvin yleisesti.
  • Gertrude Jekyll (1843- 1932) , joka työskenteli puutarhasuunnittelijana sekä puutarhakirjailijana ja hän suunnitteli mm. talonpoikaistyylisiä cottage gardeneita. Hänet tunnettiin luonnollisen puutarhan suosioon nostajana. Jekyll syntyi varakkaaseen perheeseen ja hän harrasti ensin maalausta. Heikkenevä näkö sai hänet siirtymään maalauksesta puutarhan hoitoon. Hänen tavoitteenaan oli hallittu sekasorto, yksinkertaisuus ja mökkipuutarhojen tunnelma. Jekyll suosi suunnitelmissaan monivuotisia kasveja ja hän yhdisteli niihin mm. pensaita, köynnöksiä, varpuja ja perennoja. Jekyll suosi suunnitelmissaan harmonisia sävyjä, mutta lisäsi kukkapenkkeihin myös muutamia säväyttäviä vastaväriyhdistelmiä. Näin kokonaisuudesta tuli tasapainoinen ja se näytti yksityiskohtaisen tarkasta suunnitelmallisuudestaan huolimatta luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellivärit: siniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt luovat ilmavuutta ja rauhoittavaa raikkautta, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat antavat mielikuvan voimasta ja energisyydestä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa. Hän kirjoitti artikkeleja Country lifeen ja kirjoitti opaskirjoja.
  • William Robinson (1838- 1935), puutarhuri ja toimittaja, jonka ajatukset villistä puutarhanhoidosta ja rakentamisesta johtivat cottage gardenin, eli ns. englantilaisen mökkipuutarhan popularisointiin ja yksinkertaisen puutarhanhoidon etsimiseen. Robinsonia pidetään varhaisena metsäpuutarhan uudistajana sekä kestävien monivuotisten kasvien ja sekoitettujen ruohomaisten reunojen eli maanpeiteperennojen taitajana. Hän levitti puutarha-ajatteluaan aikakauslehtiensä sekä useiden kuvitettujen puutarhakirjojensa avulla ja tuli sitä kautta tunnetuksi ja suosituksi puutarhasuunnittelijaksi. Mm. Alfred Parsonsin kuvittama The English flower garden kirja oli hyvin tunnettu.
  • Christopher Lloyd (1921- 2006). Puutarhasuunnittelija ja kirjailija jonka äiti tutustutti hänet Gertrude Jekylliin. Lloyd on palkittu mm. Royal horticular societyn korkeimmalla palkinnolla hänen työstään puutarhanhoidon edistämisessä ja hänen laajasta työstään kukkakomiteassa. Vuonna 1996 Lloyd sai kunniatohtorin arvon ja vuonna 2000 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriksi.
Kuuluisia englantilaisia puutarhoja: 
  • The manor house, Hampshire. Suunnittelija: 1908 Gertrude Jekyll. Talonpoikaistyylinen puutarha. Kuvia puutarhasta voi käydä katsomassa: www.gertrudejekyllgarden.co.
  • Hidcote Manor, Gloucestershire. Suunnittelija: Lawrence Johnston. Teemapuutarhahuoneet, kasvierikoisuudet ja perennat. 
  • Great dixter, itä- Sussex. Christopher Lloydin kotitalo. Kukkien, lehtimuotojen ja värien yhdistely. 
  • Sissinghurst castle, Kent. Suunnittelija ei tiedossa, alkuperäinen puutarha jo 1200-luvulta. Puutarhan peruskorjasivat uudelleen kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja Harold Nicolson 1930- 1950 luvuilla. 
  • Holkham hall, Norfolk. William Kent. Tämä puutarha on nähty monessa Englantilaisessa sarjassa. 
  • The horse guards, kasarmirakennus Lontoo. William Kent.