Kevättyöt käynnistyivät.

Keskiviikko 20.3.2024 - Sirkku

Kausi alkoi, ihanaa! 

Tällä hetkellä kun katsoo ulos, näkyy tasaisen ja valkoisen harmaata maisemaa. Jollei tuolla Harvennettu_taysikasvuinen_omenapuu.jpg pellon toisella puolella kasvaisi metsää, olisi vaikea erottaa missä on maa ja missä taivas. Viime viikonloppuna etelä- Suomeen satoi reilut 10cm lisää lunta, joka nyt sitten plussakelillä sulaa pois ja vesihöyry ei paksun pilvipeitteen ja tuulettoman olosuhteen vuoksi pääse mihinkään, vaan jää leijumaan maan päälle usvaksi. Lumipinnan alla litisee. Ojarummut ovat jäässä ja ojat eivät vedä, jolloin vedet jäävät nurmikkoalueille, jossa ne sulavat ja jäätyvät talven aikana useaan kertaan. Tämäkin puutarhuri omistaa alle vuoden käytössä olleet coretex- kengät, joista on nyt vesi tullut läpi kolmena työpäivänä peräkkäin. Coretexit eivät auta, jos märkää lunta on yli kengän varren. Täytyy yrittää suihkuttaa lisää kalvopintaa kengän päälle ennen huomista työpäivää, muutoin saattaa puutarhurin varpaat paleltua.

Ulkotyökausi alkoi tänä vuonna ns. oikeaan aikaan. Etelä-Suomessa päästiin omena- ja päärynäpuiden leikkaukseen ajallaan, eli n. maaliskuun puolivälissä. Nyt puita on hyvä leikata, kun lumi on painunut suurilta osin jo alas. Keskimääräisesti pitkät ja kovat pakkasjaksot ovat jo ohi, kevät on tulossa, mutta yöpakkaset ja roudassa oleva maa pitävät puut vielä toistaiseksi lepotilassa. Jos luet blogiani pohjoisemmassa Suomessa, kannattaa kevään etenemistä vielä seurailla ja miettiä milloin on sopiva ajankohta tehdä puunleikkuut. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi puunleikkausten ajankohta venyy.

Puista keväällä voidaan leikata niitä, jotka eivät ole mahla- tai kumivuotopuita. Hedelmäpuista keväällä voidaan leikata omenaa ja päärynää, kirsikan ja luumun leikkaus jätetään kesäaikaan juhannuksen tienoille. Puistopuista leikataan vain pitkäikäiseksi kasvavia puita, joiden kasvulle on hyötyä leikkauksella tehtävästä turvallisesta rakenteesta. Kevätleikattavia puita siellä on mm. tammet, saarnet, lehmukset ja jalavat. Mahlavuotopuita, ja näin ollen kesällä leikattavia, ovat mm. vaahterat, koivut ja hevoskastanjat, mikäli näiden leikkaukselle on tarvetta. Lyhytikäisiä ja pehmeämmän puuaineksen omaavia puita kuten, pajuja ja salavia, pihlajia, leppiä, haapoja, poppeleita ja tuomia ei leikata kuin pakon edessä (poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia ja ohjataan kasvua). Leikkaus saattaa lyhentää näiden kasvien elinikää entisestään ja siksi niiden leikkausta vältetään.

Toissaviikolla olin töissä erään asiakkaan pihassa, jossa aloitimme vanhan omenapuun Saannollisesti_leikattu_iso_omenapuu.jpg leikkaukset jokunen vuosi sitten. Tänä vuonna puusta oli pakko ottaa kuva, kun tuli niin hyvä mieli siitä millainen tästä puusta on tullut usean vuoden työn jäljiltä. Olen pyrkinyt leikkaamaan puuta ensisijaisesti keväisin ja vain tarvittaessa kesäisin olen tehnyt puun latvuksen keskelle tilaa ja valoa. Aloitushetkellä puu kasvoi kilpaa talon kanssa suoraan ylöspäin. Satoa alkoi olla vaikea kerätä ja leikkuut aloitettiinkin puun madalluksella. Työ vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Poistettavat oksat alkoivat olla ranteen paksuisia ja niitä kun ei saa kerralla poistaa kuin max 3kpl/puu ja sen jälkeen puu oli maltettava jättää rauhaan. Itsestä tuntui, että työ ei edisty ollenkaan, mutta nyt kun puuta katsoo, n. kuusi vuotta työn aloituksen jälkeen, se näyttää juuri siltä miltä omenapuun tuleekin näyttää. Korkeus on n. 3,5m ja leveyttä on varmasti n. 4,5-5m. Oksat menevät vaakatasoon kuten kuuluukin, latvuksen keskellä on tilaa ja sato tulee oksien päihin. Satoa on tullut tasaisesti joka vuosi ja parin viimeisen vuoden leikkuussa olen saanut poistella vain lyijykynän paksuisia oksia. Tähän siis pyritään jokaisen hedelmäpuun kohdalla tekemällä leikkuut säännöllisesti vuosittain.

Mitä hedelmäpuusta leikataan? 

  • Hedelmäpuusta poistetaan kaikki latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat. Ne Omenapuun_ylospain_kasvavat_leikattavat_versot.jpg hakkaavat satoa ja muita oksia tuulessa ja tekevät latvuksesta liian tiiviin. Tulee sato- ja kuorivaurioita puuhun.
  • Liian tiuhassa, päällekkäin, samaan suuntaan kasvavista oksakerroksista poistetaan keskimmäiset ja tehdään näin tilaa jäljelle jääville oksille kehittyä kunnollisiksi sato-oksiksi. Tällä tuodaan myös tasapainoa latvukseen, silloin kun oksapaino ei keskity voimakkaasti esim. valon puolelle, vaan oksat tulevat tasaisesti puun eri puolille, puu pysyy sadon tuottovaiheessa paremmin pystyssä.
  • Liian jyrkässä oksakulmassa olevat oksat. Nämä eivät tule kestämään sadon ja tuulen yhteisvaikutusta vaan ratkeavat, jos satoa on paljon. Hedelmäpuun kestävimmät oksat ovat lähes 90 asteen oksakulmassa runkoon nähden. Nuoria ja taipuisia oksia voi koettaa ensin taivuttaa parempaan oksakulmaan ja poistaa vasta sitten jos taivutus ei onnistu.
  • Suoraan ylöspäin kasvavat oksat poistetaan, koska ne ovat kilpalatvoja. Hedelmäpuuhun voidaan jättää yksi päälatva, jos puu on vielä pienikokoinen. Muut kilpalatvat poistetaan. Monesti suoraan ylöspäin kasvavat oksat saattavat olla myös vesiversoja, jotka poistetaan aina leikkausten yhteydessä. Vesiverso kertoo siitä, että puuta on leikattu edellisinä vuosina liikaa ja puun on ollut pakko kasvattaa vesiverso-oksia saadakseen haihdutettua kaikki juurien nostamat vedet. Vesiversot eivät ole oikeita oksia ja katkeavat helposti tuulessa tai sadon painosta.
  • Jalonnuskohdan alapuolelta tulevat versot on poistettava. Nämä ovat juuriston omaa villiversoa, joka on dominoiva latvukseen nähden. Jollei näitä poisteta, latvus saattaa kuolla kokonaan ja villiversosta tulee päälatva. Tämä on eri lajiketta kuin mitä latvus on.
  • Liian paksut ja suoraan ylöspäin kasvavat alaoksat poistetaan. Tässäkin on kyseessä kilpalatva.
  • Aina koko oksaa ei tarvitse poistaa, vaan oksia voidaan myös typistää.
  • Kuolleet, vaurioituneet tai kasvitaudin vaivaamat oksat voidaan poistaa milloin vain.

Nuoren puun istutusleikkaus: 

Jos olet istuttanut edellisenä syksynä uuden omena- tai päärynäpuun, niille tehdään istutusleikkaus istutusta seuraavana keväänä. Keväällä istutetuille puille voidaan tehdä istutusleikkaus istutuksen yhteydessä.

Istutusleikkauksessa pyritään siihen, että rungon ympärille tulisi sato-oksia tasaisesti joka puolelle. Yleensä nuoressa puussa on 3-5 vaakaoksaa ja latva. Mikäli oksat sijoittuvat tasaisesti puun ympärille, voidaan puu istuttaa katsomatta tarkemmin oksien sijoittumista, mutta jos oksat painottuvat tietylle puolelle puuta ,kiinnitä asiaan huomiota jo istutusvaiheessa. Puu kasvattaa luontaisesti oksiaan siihen suuntaan, josta se saa parhaiten valoa. Yleensä siis tällainen oksa-aukkokohta kannattaa laittaa etelän suuntaan, josta kesäaikana valo tulee parhaiten. 

Nuoren puun istutusleikkauksessa tähdätään siihen, että puu aktivoisi rungossa ja oksissa olevia uinuvia silmujaan ja alkaisi kasvattamaan niihin lisää vaakatasoon tulevia sato-oksia. Tämä tehdään typistämällä olemassa olevien oksien vuosikasvuja. Tällöin oksan päästä lähdetään katsomaan uusimman vuosikasvun pituus ja vuosiverso leikataan poikki, jättäen 1/3 vuosiversosta oksaan paikalleen. Tämä leikkuu tehdään kaikille muille vuosiversoille paitsi latvalle. Ole kuitenkin tarkkana jos sinulla on perhehedelmäpuu, johon latvukseen on vartettu useita lajikkeita. Huolehdi, ettet tule vahingossa poistaneeksi kokonaista lajiketta latvuksesta. Latva voidaan katkaista siinä tapauksessa, jos puussa on vähän sato-oksia. Tällöin puuhun jatkossa jätetään yksi ylöspäin kasvava latva, josta puu voi kasvattaa uuden latvaverson katkaistun tilalle. Latva aletaan leikkaamaan säännöllisesti sitten, kun puu on mielestäsi riittävän korkea. Satopuuta ei kannata päästää liian korkeaksi, sieltä on vain silloin vaikea kerätä satoa pois. Varsinkin nuori puu hyötyy säännöllisestä oksien taivuttamisesta. jokainen sato-oksa on sille tärkeä.

Muistathan leikkauksessa?: 

  • Älä jätä tappeja, niihin iskee lahottajasienet, vaan leikkaa oksa poikki aina joko 59884931_2406152652752311_2773568967837483008_n.jpg rungon vierestä tai oksahankakohdasta.
  • Oksankalluksen tulisi jäädä aina ehjäksi leikkauskohdan vierelle. Tällöin puu pystyy itse kasvattamaan kalluksen solukosta ns. "uuden ihon" leikkauskohdan päälle. Oksan kallus on se ryppyisen näköinen kohta, josta leikattava oksa lähtee.
  • Suuria, halkaisijaltaan yli 4cm:n paksuisia oksia poistetaan kerralla max 3kpl/puu. Muutoin oksien oikeasta leikkausmäärästä joudutaan arvioimaan puun latvuksen lehtipeitteisyyttä. Puu voi menettää leikkuun yhteydessä max. 1/3 lehtimassastaan/ leikkauskerta. Silloin vesiversojen kasvua ei tule vielä merkittävästi. Jos olet leikkaamassa vanhaa puuta, onkin ehkä helpointa jakaa puu ns. lohkoihin. Silloin puu näyttää muutaman vuoden vähän toispuoleiselta, mutta pitkällä aikavälillä se on puun kannalta paras ratkaisu.
  • Älä leikkaa liikaa!
  • Muista työturvallisuus. Omenapuun puuaines on kovaa ja painavaa, koska puu kasvaa hitaasti. Satsaa hyviin työvälineisiin. Leikkaa maasta käsin jatkovarren avulla, älä kiipeä telineille, äläkä varsinkaan tikkaille. Mikäli puu on niin iso, ettei 4m:n jatkovarrella yletä, on leikkuu silloin arboristin puuhaa, joka joko kiipeää puuhun köysien kanssa tai leikkaa puun nostokorista.
  • Leikkuun jälkeen huolletaan, pestään, desinfioidaan ja kuivataan välineet. Kunnon välineet kestävät sinulla kymmeniä vuosia kunhan huollat ne hyvin.
  • Hyötykäytä oksajäte. Tee siitä lahopuuaitaa tai haketa se pensaiden juurelle katteeksi.
P.s: Kiitos ihanalle asiakkaalleni kun sain ottaa heidän "kivipuusta" kuvan. Tämäkin on tapa taivuttaa puun oksia. Suosittelen kuitenkin, että taivutusnarut laitetaan johonkin maassa kiinteästi olevaan, esim. betonilaattaan kiinni. Tuulessa narussa heiluva kivi hankaa oksan kuoren rikki, vaikka tämä ihanalta näyttääkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Omenapuun leikkaus, hedelmäpuun leikkaus, marjapensaiden leikkaus, puun hoitoleikkaus, puun rakenneleikkaus, puun valoleikkaus, harvennusleikkaus, alasleikkaus

Äidin puutarhahommelit

Torstai 20.4.2023 - Sirkku

Tervehdys!

Täällä yksi kiireinen puutarhuri ehti hetkeksi istumaan tietokoneen äärelle!

Viime viikot ovat olleet huomattavasti kiireisempiä kuin viime vuoden viikot tähän aikaan olivat. Lumet ovat pääsääntöisesti täältä Uudeltamaalta jo sulaneet. Mitä nyt kaksi "talven valtakunta"-pihaa vielä pitää komeaa lumipeitettä yllään, niin siellä kuusiaidan vieressä kuin pensaidenkin päällä. Ja molempia minun pitäisi päästä kiireesti jo leikkaamaan.

Omasta pihasta routa ehti suurelta osin sulamaan jo ennen kuin se takatalven 30cm uutta lunta tipahti pääsiäisen tienoilla maahan. Kotipihan rinne on rutikuiva, ja tuntuu, että luonto jatkaa siitä mihin se viime kesänä jäi. Vesi on alhaalla pihalammessa ja varsinkin puut tuntuvat olevan janoisia. Taivaalta satava vesi olisi tarpeen niin meille ihmisille allergiaoireiden helpottamiseen kuin luonnollekin.

Toivottavasti muistit laittaa varjostuskankaat havujen ja muiden ikivihreiden kasvien päälle tammikuussa? Nyt, roudan sulettua, olisi hyvä aloittaa havujen ja ikivihreiden kasvien parin viikon tehostetun kastelun jakso. Kaikki puuvartiset kasvit pitävät mielummin lämpimästä vedestä juuristollaan näin keväällä, mutta koska veden lämmittäminen on tällä hetkellä vähän turhan kallista hommaa, lämmittämätönkin vesi auttaa kasvia paikkaamaan talven aikana haihdutettuja nesteitä. Jos ikivihreät kasvit ovat päässeet talven aikana ruskettumaan, käy kasvit läpi. Leikkaa selkeästi rapisevan kuivat ja kuolleet oksat pois, anna juurelle kevätlannoitus heti kun routa on sulanut, ja sen jälkeen pidä kahden viikon kastelujakso. Ikivihreille kasveille, kuten havuille, on normaalia se, että ne menevät talven aikana hieman ruskeaksi. Se taasen ei ole normaalia, että havu on rapisevan kuiva ja katkeaa kosketuksesta. Hieman ruskea havu on lepotilassa ja väri lähtee muuttumaan nopeasti kasvin saatua maaperästä vettä ja ravinteita. Lämmin vesi saisi ravinteiden ja kasvin nesteenkierron toimimaan nopeammin, mutta kuten sanoin, vesi kuin vesi auttaa. Kylmällä vedellä asiassa menee vain hieman pidempään. Anna varjostuskankaiden olla ikivihreiden kasvien päällä ilmavasti niin pitkään kunnes routa on sulanut.

Omena- ja päärynäpuiden leikkaukselle alkaa olla täällä etelä-Suomessa jo kiire. Kirsikka- ja luumupuut saavat odottaa leikkausta kesä-heinäkuun välille. Aurinkoisilla paikoilla silmut ovat lähteneet jo turpoamaan ja silloin leikkaus kannattaa siirtää juhannukselle. Voimakkaimman nesteenkierron ollessa vauhdissa puita ei saa leikata. Yöpakkaset ja varjoinen kasvupaikka on vielä pitänyt tietyissä paikoissa maan jäässä ja onkin katsottava lähes puukohtaisesti voiko sitä vielä leikata. Saman pihan eri puolilla voi olla kasveja, joista toisia voi leikata ja toisia ei. Kasvia ympäröivä mikroilmasto vaikuttaa tilanteeseen. Kuivia ja kuolleita oksia voi toki poistaa aina kun niitä näkee. Muistathan poistaa oksat niin, ettei runkoon jää tappeja, joihin lahottajasienet ja bakteerit pääsevät iskemään? Myös liian syvältä rungosta leikkaamista on syytä välttää. Oksan kalluksen, eli ne ryppyiset kohdat oksan liitoskohdassa runkoon nähden, tulisi jäädä runkoon paikalleen. Siinä on ne solukot, jotka kasvavat haavakohdan päälle.

Pensaat voidaan leikata samoihin aikoihin omenapuiden kanssa ja samat leikkausohjeet ajankohdan miettimisen kanssa pätee myös niihin. Silmujen pitäisi olla vielä lepotilassa. Leikkaustapa vaihtelee vähän kasvin kasvatustavan ja tarpeen mukaan. Malliin leikatut pensasaidat leikataan malliin kahdesta kolmeen kertaan vuodesta. Ensimmäinen leikkauskerta olisi maalis-huhtikuussa, seuraava heinä-elokuussa ja kolmas, jos sitä välttämättä tarvitaan on loka-marraskuussa. Kolme kertaa vuodessa leikataan oikeastaan vain niitä aitoja, jotka eivät saa enää kasvaa yhtään suuremmiksi, yleisin leikkausmäärä/ vuosi, on kaksi.

Ne hapsottavasti kasvavat pensaat ja pensasaidanteet, eli ns. vapaasti kasvavat leikataan taasen pääsääntöisesti harventamalla hyvin juurtuneesta pensaasta 3-5 vanhinta ja paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maata pois. Joiltakin japaninangervoilta eli ns. matalilta pensasangervoilta voidaan leikata joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois, mutta se ei ole pakollista. Angervoja leikatessa kannattaa olla mielessä se mihin aikaan kyseinen pensas kukkii. Jos pensas kukkii ennen juhannusta, leikkaa se vasta kukinnan jälkeen. Muuten tulet leikanneeksi myös tulevan kesän kukinnot pois. Mikäli pensasaidanne on todella vanhan ja ränsistyneen näköinen voidaan harkita myös totaalista uudistusleikkausta eli alasleikkausta. Ennen leikkauksen tekoa, selvitä kuitenkin mitkä pensaat kestävät alasleikkuun. Hyvin alasleikkauksen kestäviä pensaita ovat mm. vanhan ajan omajuuriset syreenit (ne jotka tekevät juuriversoja), isotuomipihlajat, norjanangervot, pensashanhikit, juhannusruusut, japaninangervot ja heisiangervot. Pallohortensiat voit leikata joka kevät n. 10-15cm:n tapille, se saa ne vain kukkimaan runsaammin. Jasmikkeita jos leikkaat alas, voi olla, että niiden kasvutapa muuttuu maanmyötäiseksi, sille siis mielummin harvennusleikkuu. Jalonnettuja pensaita, köynnöksiä tai puita ei pidä mennä leikkaamaan alas, tai tulet leikanneeksi myös sen jalostusosan pois. Alppiruusut ja atsaleat on myös syytä jättää mahdollisimman vähäiselle leikkaukselle. Syyshortensia pitää kyllä runsaasta leikkauksesta, se saa sen kukkimaan runsaasti, mutta se ei kestä alasleikkausta. Syyshortensialta on syytä katkaista kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. 

Lumien sulettua, maan ollessa vielä kostea, voi maaperän pintaan levittää puhdasta puuntuhkaa tai kalkkia kaikille niille kasveille, jotka ovat kalkin suosijoita. Esimerkkeinä kalkin suosijoista voisi nyt olla esim. nurmikko, syreenit, angervot, salavat ja monet perennat. Älä laita kalkkia tai tuhkaa havuille, alppiruusuille tai atsaleoille tai muillekiaan happaman maan kasveille. 

Aika usein minulta kysytään parhaasta kevätlannoitteesta varsinkin happaman maan kasvien ollessa kyseessä. Itse olen todennut, että pitkävaikutteisin ja helpoin levittää on perinteinen ja pahalta haiseva kananp... kakkalannoite. Kunhan vain muistaa katsoa, ettei se sisällä kalkkia. Silloin jos teet havuille ja ikivihreille kasveille kastelujakson, voit myös käyttää sitä veteen sekoitettavaa havu-rhodokevätlannosta. Siinä kuitenkin ongelmana on, että se on annosteltava kastelukannuun ja keväisin havut tarvitsevat niin paljon vettä, että yleensä niitä tulee kasteltua letkulla tai tihkuletkun avulla. Kalkitun maan kasveille voit käyttää ihan mitä tahansa yleislannosta, myös kemiallisesti tehtyä. Ne yleensä sisältävät myös kalkkia ja siksi niiden levitystä happaman maan kasveille ei voi suoralta kädeltä suositella. Käytät nyt mitä tahansa lannoitetta, muista lukea pussin annosteluohje huolellisesti ja noudattaa sitä! Milloin on oikea hetki levittää lannoitteet? No silloin kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Silloin routa on varmasti sulanut ja kasvi pystyy käyttämään hyödyksi ne ravinteet mitä maaperään lisätään. On turha laittaa ravinteita liian aikaisin, ne vaan hölähtävät kasvualustasta suoraan läpi ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Sama muuten pätee myös ylilannoittamiseen. Älä turhaan lannoita vesistöjä vaan lue ne pussin ohjeet. Myös laimennettua kompostia voi lisäillä pensaiden juurille jos komposti on vain maatunut riittävän kauan. Komposti on pH:ltaan hapanta ja sopii silloin myös happaman maan kasveille. Kompostin on kuitenkin maaduttava vähintään 1-2 vuotta ja sen on maahan levitettäessä tuoksuttava puhtaasti mullalle. Jos siinä tuoksuu jokin muu, voi se houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä. Kompostin laimennussuhde maksimissaan 50%, laimeampikin riittää varsinkin jos levität sitä perennapenkkiin.

Kevään yleisimmistä kotipuutarhan töistä haravointi kannattaa jättää kokonaan välistä, tai jos sinunkin harava suorastaan huutaa varastosta ja vaatii päästä kevään puutarhatöihin osallisiksi, käytä vain kevyttä ja leveälapaista muovista haravaa, jolla vedät vain hyvin kevyesti pintaa pitkin enimmät roskat pois. Keväällä nurmikon juuret ovat herkimmillään ja jos pohjamaa on vähänkin märkää, tulet todennäköisesti vetäneeksi roskien sijasta nurmikon juurineen ylös jos pidät haravaa liian pystyssä asennossa tai painat liian lujaa. Tapahan se on tietysti ilmata nurmikkoa tuo voimakas haravointikin, mutta nurmikolle se ei tee hyvää. Itse olen lopettanut kevätharavoinnin jo useita vuosia sitten.

Puutarhurin oma piha on ollut taasen hunningolla viime viikot, vain kuusiaidat on leikattu. Nyt taidan suunnata ulos tekemään niitä "äidin puutarhahommeleita", joista nuorimmaiseni jaksaa aina toisinaan marista. Tai sitten lähden sen lapsen kanssa lennättämään leijaa tai heittämään tikkaa. Ehtiihän ne puutarhahommelit sitten viikonloppunakin...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ajankohtaisia puutarhatöitä, hedelmäpuun leikkaus, omenapuun leikkaus, pensaiden leikkaus, havujen talvisuojat, risuhake

Kasvien talvisuojausta

Torstai 3.11.2022 - Sirkku

Syyshommia.

Lehtipuhalluksen, kasvihuoneen ja puutarhavälineiden Paarynapuun_talvisuojaus huollon ja pesun lisäksi, syksyn töihin kuuluu puuvartisista kasveista huolehtiminen. Nyt alkaa olla se hetki kun puutarhurin on pidettävä huoli siitä, että hedelmäpuut, marjapensaat, koristepensaat sekä havut selviävät talven yli. Tämä teettää pientä puuhaa pihalla myös minulle. Muistan kyllä hoitaa asiakkaiden pihoilla omenapuiden verkotukset ja ruusujen syysleikkaukset ja talvisuojauksen, mutta miten käykään omalla pihalla? Viimeiset kolme vuotta on käynyt niin, että se ensimmäinen kovempi pakkasyö ehtii tulla ennen kuin havahdun siihen, että nuoret omenapuut olisi syytä verkottaa. Ja joka syksy peurat, kauriit tai jänikset ovat ehtineet käydä aterialla. Pihastani on syöty säännöllisesti Antonovka-omena, sekä Aamurusko- koristeomena ja viime keväänä oli kelvannut myös tyttären lahjaksi saama päärynä, joka oli kylläkin verkolla suojattu. Lunta oli vain liikaa ja jänis oli päässyt loikkaamaan verkkojen sisälle kovan hangen päältä. Tänä syksynä aion siis toimia toisin ja suuntaan kohti puutarhamyymälää ostamaan napakoita tukiseipäitä ja korkeaa, yli 2m:n korkuista aitaverkkoa.

Hedelmäpuun suojaus. 

  • Hedelmäpuun suojauksen saat tehtyä puun tukemiseen tarvittavien seipäiden ympärille, mikäli olet käyttänyt kunnollista, vähintään 5cm:n paksuista seivästä, jonka olet laittanut löyhään V:n muotoon taimen ympärille istutuksen yhteydessä.
  • Mikäli seipäitä puun ympärille ei vielä ole, nyt on hyvä aika ne hankkia ja käsitellä ne tarvittaessa puunsuoja-aineella. Seipäitä tarvitaan latvuksen koosta ja mallista riippuen 2-3 ja ne laitetaan puun ympärille V:n muotoon, eli hieman yläosastaan Kirsikan_tuenta.jpg avautuvaksi, jotta latvus mahtuisi verkkojen sisälle paremmin. Viereisessä kuvassa näkyvä rusokirsikka on helppo suojata verkoilla, kun tukiseipäät pitävät verkon irti rungosta myös kovana lumitalvena. Kuvan seipäät saisivat olla hiukkasen pidemmät, mutta kelpaavat kun latvus ei ole liian tiuha. Verkkojen tulee ulottua latvukseen saakka.
  • Katso etteivät oksat hakkaa tuulessa seipäisiin ja junttaa seipäät paikalleen. Tarvittaessa voit tukea puun samalla näihin seipäisiin, mikäli tuennat puuttuvat tai ovat huonokuntoisia. Hillittykasvuiset hedelmäpuut tarvitsevat tuennan koko elinajakseen, normaalikasvuisille riittää kun tuenta on paikoillaan ensimmäiset 5-10 vuotta.
  • Sahaa seipäät oikeaan mittaan, niin, että ne ulottuvat n. 1/3 latvuksen korkeudelle.
  • Viritä seipäiden ulkopuolelle riittävän korkeaa ja napakkaa jänis- tai jyrsijäverkkoa. Ihannetilanne olisi, jos leveyssuunnassa koko latvus mahtuisi verkon sisään, tärkeintä kuitenkin on, että puun runko on suojattu. Puuta ei niinkään haittaa se, että latvuksesta oksien kärkiä napsitaan poikki, mutta jos runko syödään, menevät kasvin nestettä kuljettavat rungon osat pilalle ja kasvi saattaa kuivattaa koko latvuksen.
  • Hedelmäpuut kannattaa suojata nyt, koska puutarhatuholaiset tulevat pihaan heti kun luonnosta ei ruokaa löydy yhtä helposti. Tämä siis meidän pihassamme tarkoittaa heti ensimmäistä pakkasyötä.

Havut kuntoon talvea varten. 

  • Havuille (varsinkin tuijille) kannattaa pitää syksyllä kahden viikon tehostetun kastelun jakso, jossa havuille annetaan vettä runsaasti, joka toinen päivä, vaikka olisi sateista säätä. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko talven ajan ja koska maa on jäässä, ne eivät saa uutta vettä haihduttamansa veden tilalle. Syksyn kastelujaksolla pyritään huolehtimaan siitä, että kasvi on mahdollisimman hyvässä nestejännityksessä talvea varten ja näin ollen ehkäisemään talviruskettumista.
  • Mikäli pihassasi on nuori havu tai vanhan havun valo-olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, esim. ympäröivien puiden poiston vuoksi, on havu syytä talvisuojata liialta auringon kuivattavalta vaikutukselta. Tämä tarkoittaa, että tammikuussa havun päälle on syytä laittaa talvisuojaverkot.
  • Talvisuojaverkot laitetaan vasta tammikuussa, mutta niitä ei koskaan kannattaisi laittaa suoraan havun päälle, vaan havun ja suojaverkon välissä tulisi olla ilmatila. Tämä on helpointa toteuttaa niin, että havun ympärille laitetaan seipäät (jotka on laitettava valmiiksi paikalleen nyt), johon verkko kiinnitetään esim. niittaamalla kiinni. Havujen suojaverkkoja on monenlaisia. Itse olen käytössä parhaimmaksi todennut sen vihreän, muovisen verkon, joka kuivuu nopeasti ja on pinnaltaan liukas, jolloin lumi ei jää sen päälle kinoksiksi niin kovin helposti.
  • Verkot poistetaan havujen päältä vasta kun maa on sulanut, eli toukokuussa.

Kylmänarkojen kasvien juuriston suojaus. 

Moni meistä rakastaa matkoilla nähtyjä, mutta meillä huonosti talven vuoksi menestyviä kasveja kuten esim. ruusuja ja pallohortensioita. Monet näidenkin kasvien lajikkeista on hyvin kylmänarkoja ja näille kasveille kaikista pahin sää talviaikaan on lumeton ja sateinen syksy, jonka perään tulevat heti kovat pakkaset. Tuolloin lumipeite puuttuu ja maaperässä on paljon jäätyvää vettä juuriston lähellä ja maaperän ilmaraot ovat ns. jään vallassa. Maaperässä on samoin kuten meidän ihmisten taloissa. Ilmaraot ovat niitä, jotka pitävät juuret lämpimänä, ilma siis eristää kylmältä. 

Mikäli haluat näitä kylmänarkoja kasveja kasvattaa, on syytä huolehtia jo penkin rakennusvaiheessa muutamasta asiasta.

  • Perusta penkit pihan lämpimimmälle kohdalle, paras paikka olisi etelän puoleinen rinne, jonka pengertäisit luonnonkiviä tai tummia betonikiviä käyttäen. Maata pengerrettäessä on syytä muistaa, että silloin kylmä ilma pääsee juurien kimppuun kahdelta suunnalta, päältä ja sivulta. Näistä sivuttaisen kylmän ilman saat estettyä laittamalla pengerkivien ja kasvualustan väliin vähintään patolevyn ja tarvittaessa myös routaeristeen pystyyn.
  • Pohjamaa voi olla savea, mutta juuria ympäröivän maaperän tulisi olla rakenteeltaan ilmavampaa maaperää kuten savi/ hiekka/ turve/ komposti sekoitusta. Hiekkapitoisempi maaperä on lämpimämpi, mutta se jossain tilanteissa kuljettaa vettä liiankin nopeasti. Saattaakin vaatia hieman vaivannäköä löytää oikea balanssi kasvualusta-ainesten välille. Vuosittain maaperään kannattaa myös lisätä hajoavaa ainesta kuten syksyn lehtiä, joka houkuttelee paikalle myös hajottajaeliöitä kuten lieroja, jotka taasen ilmaavat maaperää.
  • Esimerkiksi tietyt ruusut leikataan syksyllä, jotta niiden talven kestävyys paranisi. Tämän jälkeen taimen ympärille, kasvualustan päälle, levitetään katekerros, joka lämmittää maaperää. itse olen käyttänyt katteena rouheampaa hiekkaa/soraa, sepeliä ja ruukkusoraa. Minusta toimivin on ollut ruukkusora. Se on kevyttä, helppoa levittää ja siivota pois ja edullista. Olen levittänyt katetta n. 10-20cm:n paksuiseksi kerrokseksi koko juuristoalueelle, eli sinne saakka mihin kasvin uloimmat oksankärjet ulottuvat.
  • Katekerroksen ja oksiston päälle voidaan levittää vielä havuja tai tarvittaessa jopa pakkaspeitto. Muista kuitenkin, ettei kenenkään metsästä saa mennä ottamaan havuja ilman lupaa ja, että jos laitat havuja tai peittoja päälle, on välissä oltava jotain mikä jättää kasvin ja suojan väliin ilmaraon, ettei kasvi homehdu.
  • Monet kasvit hyötyvät löyhästä lumesta juuristoalueellaan, siksi näillekin kasveille lunta kannattaa kasata päälle varovasti. Älä kuitenkaan junttaa lunta tiiviiksi.
  • Kovina talvina, vaikka olisit kuinka hyvin suojannut kasvit, saattaa monivuotisetkin puuvartiset kasvit palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa. Tämä tapahtuu monesti esim. pallohortensioille ja siksi ne leikataankin yleensä maalis-huhtikuussa n. 10cm:n tapille. Niistä siis leikataan kaikki paleltuneet osat pois. Kasvi jatkaa sitten kasvuaan siitä leikatusta pinnasta. Hortensioilla voimakas leikkaus myös lisää kukintaa.

Alla olevassa kuvassa lahjaksi saatu Matshurianjalopähkinä vielä odottelee lämpökerrastoa, havuja ja korkeampaa verkkoa ylleen. Siinä sitä taas puuhaa riittää tulevalle viikonlopulle. Toivottavasti en ole omenapuiden suojausasian kanssa tänä syksynä myöhässä. Mukavaa marraskuuta kaikille!

Matshurianjalopahkina

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omenapuu, hedelmäpuu, omenapuun talvisuojaus, puutarhatuholaiset, ruusujen talvisuojaus, ruusujen syysleikkaus, talvisuoja