Ihanat kärhöt osa 2

Perjantai 11.4.2025 - Sirkku

Ihanat kärhöt, osa 2.

Aikainen kevät ja lämpimän sään tuomat aikataulupaineet ovat pitäneet puutarhurin tiiviisti ulkotöissä ja puunleikkauksissa kiinni. Tältä päivältä kuitenkin peruuntui työturvallisuuskorttikoulutus, joten vihdoin on hetki aikaa keskittyä tälle ”blogiharrastukselle” ja kirjoittaa hetki kärhöistä. Viime tekstissä käytiin läpi alppikärhöt ja tarha-alppikärhöt, tänään aiheena ovat kello- ja tiukukärhöt, sekä keltakärhöt ja lumikärhöt.

Kello- ja tiukukärhöt kuuluvat Viorna-sukuun ja ne ovat yleensä matalakasvuisia ja helppohoitoisia kärhölajikkeita, joilla on pienet, tiukumaiset kukinnot. Kukinta-aika niillä on loppukesästä, kukinta voi kestää heinäkuulta jopa lokakuulle. Kellokärhöt ovat perennamaisia ja niiden juuristo ei ole kovin herkkä pakkaselle, ne voikin istuttaa samaan syvyyteen, missä ne ovat taimipurkissa kasvaneet. Tiukukärhön juuristo ei kestä hyvin routaantuvaa maata ja sen juuriston ympärille kannattaakin laittaa hiekkapitoisempaa (=lämpimämpää) multaa ja taimi kannattaa istuttaa vähintään n.  15 cm:n syvyyteen, jolla varmistetaan juuriston pärjääminen paremmin myös niinä kylminä ja lumettomina talvina.

Molemmat lajikkeet leikataan syksyisin yleensä alas, eli n. 10–15 cm:n tapille, koska nämä kasvit kukkivat saman vuoden versoilla. Tällä myös vähennetään pakkasvaurioita, mitä lumen päälle jääviin oksan osiin herkästi tulee. Kuihtuneita versoja voi poistaa myös aikaisin keväällä, kunhan huolehtii, ettei tule vahingossa leikanneeksi myös uutta kasvua pois.

Clematis integrifolia kellokärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VIII.
• Koko: 1 m x 1 m.
• A-PV kasvupaikka.
• Tuore ja keskiravinteinen maaperä.
• Ruohovartinen kasvi, eli perenna.
• Kukkii pitkään ja sitä on jalostettu ja risteytetty paljon. Jotkin risteytyksistä ovat korkeampia lajikkeita, jotka kasvavat jopa 2 m:n korkeuteen saakka. Kukintojen väri vaihtelee risteytyksen ja lajikkeen mukaan. Peruslajike on liilansininen, jossa keskustassa kerman värisiä heteitä.
• Lehdet ovat soikeat ja ehytlaitaiset ja muistuttavat kevätkaihonkukan lehtiä.

Clematis x diversifolia tiukukärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Koko: 1,5–2,5 m x 1 m.
• A-PV kasvupaikka.
• Tuore ja voimakasravinteinen maaperä.
• Tiukukärhö on kellokärhön ja viinikärhön risteymä. Diversifolia- lajikeryhmään kuuluvat myös isokukkaisten jalokärhöjen risteymät kuten ”Aljonuska”, joka kukkii roosana, vaaleansinikukintaiset ”Arabella” ja ”Juuli”, ”Durantii” lajikkeella on isot ja siniset kukinnot. Arabellan kukintoa voisi kuvata vähän kuin isoksi sinivuokon kukinnoksi. Pienet ja siniset kukinnot ovat niin ”Eriostemonilla” kuin ”Hendersoniilla”. ”Hakuree” lajike menestyy vyöhykkeille IV saakka ja sen kukinnot ovat kellomaiset ja kukintojen väri vaihtelee laventelista valkoiseen.

 

Keltakärhöt.

Halutessasi pihaan aurinkoisen väriläiskän kannattaa köynnöksistä harkita keltäkärhön hankkimista. Keltakärhöt kuuluvat Meclatis-sektioon ja ne menestyvät aina Oulun korkeudelle saakka. Keltakärhöt kukkivat keskikesästä syksyyn ja menestyvät aurinkoisilla ja jopa kuivilla paikoilla. Näitä voi siis istuttaa esim. etelään viettävään kalliorinteeseen vaikkapa maanpeittokasviksi, kunhan multatila on vain riittävän suuri ja oikeanlainen. kukat ovat pienehköjä, mutta niitä on yhdessä kasvissa paljon ja se kestää niin pitkään, kunnes kylmät ilmat tulevat. Keltakärhöt ovat voimakaskasvuisia ja ne viihtyvät lämpimillä kasvupaikoilla, läpäisevässä ja tuoreen hiekkapitoisessa kasvualustassa, jossa on huolehdittu ravinteiden riittävästä saatavuudesta esim. lisäämällä säännöllisesti kasvualustan sekaan eloperäistä ainesta. Keltakärhöt ovat ohutjuurisia ja ne istutetaan edelliseen kasvusyvyyteensä. Vanhat versot leikataan tarvittaessa alas kevättalvella, tuolloin kasvi kasvattaa uudet oksat juuristostaan. Leikatut versot poistetaan mullan pinnan tasalta. Vanhaa kasvustoa voi halutessaan jättää ns. kasvituiksi uusille versoille.

Clematis tangutica kiinankeltakärhö. 

 

• I-V, 3–5 x 2 m, A-PV, Kuiva-tuore kasvupaikka, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen ja humuspitoinen maaperä.
• Kukkii runsaimmin Etelä-Suomessa kesä-heinäkuussa, mutta pienen tauon jälkeen kukinta jatkuu vaimeampana aina syksyyn saakka.
• Kukinnon väri voi vaihdella oranssista keltaiseen.
• Kasvia tarvitsee kuivillakin paikoilla kastella vain erittäin pitkinä poutajaksoina. Tältä osin se on siis helppohoitoinen.
• Lähtee keväisin hitaasti kasvuun, joten ei kannata säikähtää, jos uusia oksia ei näy heti toukokuun alussa.

Clematis tangutica-ryhmä tarhakeltakärhöt.

• Keltakukkaisten kärhöjen risteymiä, joilla on isot kukinnot, kutsutaan tarhakeltäkärhöiksi. Niitä viljellään enemmän, koska niiden kukinnot ovat suurempia ja kukkimisaika on pidempi.
• ”Aureolinilla” on tummankeltaiset kukinnot, ”Helioksella” taas suuret kukinnot. Yleisimpiä ja helpommin saatavilla olevia lajikkeita ovat varmasti ”Golden tiara” (”Kugotia”?), jonka kukinnot ovat vaaleankeltaiset ja nuokkuvat, sekä ”Golden harvest”. ”Bill MacKenziellä” on kirkkaankeltaiset kukinnot, joiden kehälehdet kääntyvät voimakkaasti sivulle, jolloin tummat heteet on helppo erottaa. ”My Angel” lajikkeen kukintojen verholehtien ulkopuoli ja heteet ovat punertavia ja verholehtien sisus on vaalenkeltainen.

Lumikärhöt.

Lumikärhöt kuuluvat Flammula- sektioon. Lumikärhöt ovat kestäviä köynnöksiä, jotka kukkivat runsaasti, usein pienillä kukilla ja niitä voi istuttaa aurinkoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille. Kukinta ajoittuu keskikesään. Nämä köynnökset ovat yhtä terveitä kuin alppikärhöt, mutta alppikärhöihin verrattuna ne kukkivat n. kuukautta myöhemmin. Pidentääksesi kärhöistutuksesi kukinta-aikaa, kannattaakin harkita molempien taimien istuttamista niin, että oksistot saavat mennä lomittain. Tällöin kukintaa on aina toukokuusta keskikesään ja hyvinä kesinä vielä toiset kukinnat elokuulla. Lumikärhöt istutetaan perennojen tapaan samaan syvyyteen kuin ne taimipurkissa ovat olleet. Talven jälkeen kasvustosta poistetaan paleltuneet osat. Lumikärhöt menestyvät Etelä-Suomessa myös köynnöstuissa, pohjoisempana tai etelän kymillä kasvupaikoilla, ne voi istuttaa maanpeitekasveiksi, jolloin ne saavat lumesta suojaa. Lumettomina talvina, kovalla ja pitkällä pakkasjaksolla, juuristoa ja oksistoa voi suojata paksun ruukkusorakerroksen, havujen ja pakkaspeiton avulla. 

Clematis ”Paul Farges” (Summer snow) lumikärhö.

• I-IV, 3–7 m x 2 m, A-PV, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen kasvualusta.
• Kiinanlumikärhön ja saksankärhön risteymä.
• Kukkii runsaasti juhannuksesta lokakuulle.

 Clematis mandshurica mantsuriankärhö 

• I-VI, 1–3 m x 1 m, A-PV, kuiva, tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Mantsuriankärhö tekee paljon pieniä, tähtimäisiä, valkoisia kukkia ja se on menestynyt maanpeitekasvina kalliosella kasvupaikalla jopa Tornion korkeudella.
• Lajike viihtyy myös kuivassa maaperässä, joten sen voi istuttaa myös etelärinteisiin.

 

Taustatietojen lähteenä on käytetty Viheraueiden puut ja pensaat kirjaa, 6. painos, kirjoittanut Ella Räty ja julkaissut Taimistoviljelijät ry. Lisäksi lajiketietoa on haettu www.hankkija.fi kasvikorteista.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

 

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

 

 

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

 

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

 

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

 

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

 

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti  esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. 

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

• Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhyke I-V(VI).
• Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
• Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

• Menestymisvyöhykkeet I-III.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
• Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
• Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
• Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
• Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
• Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
• Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
• Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
• Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
• Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
• Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
• Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
• Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
• Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
• Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
• Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
• Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
• Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
• Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
• Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

• Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana   monivuotisena kasvina ruukussa.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
• Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
• Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
• Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
• Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
• Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
• Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
• Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
• Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
• Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
• Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
• Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
• Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
• Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
• Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.

Köynnöksiä leikkaamaan

Torstai 13.2.2025 - Sirkku

Köynnösten hoito, leikkaukset.

Ennen blogitekstin aloitusta: Isot kiitokset ystäville, joilta olen saanut köynnösten kuvia, joita saan blogitekstissä lainata. Ruusukuva: Tapio Hietaniemi, Aitoviiniköynnös ja jalokärhö: Marjut Turunen. Loput kuvat ovat omia. Huom. kuvia ei saa lainata eikä kopioida blogistani eteenpäin.

Taustamateriaalin lähde: Taimistoviljelijät ry, Ella Räty kotipihan köynnökset sekä Viheralueiden puut ja pensaat- kirja, 6. painos.

Köynnöstä valitessasi, ja sille oikeaa kasvupaikkaa miettiessäsi, olet joutunut pohtimaan seuraavia asioita.

 

• Mikä on tämän kasvin kasvutarkoitus juuri minun pihassani? Onko se koristekasvi,  suojakasvi, satokasvi vai onko sillä jokin muu käyttö sinun pihassasi, kuten esim. olla hulevesien ja maa-aineksen sitoja. 
• Sen jälkeen olet miettinyt kasvupaikan valo-, vesi- ja ravinneolosuhteita ja sitä mille kasvilajille ja lajikkeelle ne sopivat parhaiten ja täytyykö näitä ehkä kenties muuttaa, jos haluat jonkin tietyn kasvin kasvamaan valitsemallesi paikalle. 
• Onko kasville ja sen juuristolle riittävän iso tila tuolla kasvupaikalla? Esim. multatilaa on vaikea suurentaa, jos alla on kallio. 
• Mitkä ovat ympäröivät kasvit ja voivatko ne vaikuttaa kasvin menestymiseen valitsemallasi paikalla? Esim. havut happamoittavat maaperää tiputtamiensa neulasten avulla ja suuret lehtipuut vievät maaperästä ravinteita ja vettä.

 

Näiden mietintöjen jälkeen olet päässyt pohtimaan mikä kasvi valitsemassasi kasvupaikassa kasvaisi (puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet), mistä ko. kasvin lajikkeista pidät ja mikä niistä menestyisi pihassasi mahdollisimman vähäisellä hoidolla. Jälkimmäinen huomio saattaa tuntua kummalliselta ajatukselta, mutta se perustuu ammattilaisen kokemukseen. Kertaakaan, asiakkaiden pihoissa käydessäni, ei kukaan ole pyytänyt mahdollisimman vaikeasti hoidettavaa pihaa! Joka ainoan kerran se pyyntö jossain vaiheessa tulee, että haluamme mahdollisimman helppohoitoisen pihan. Tätä periaatetta kannattaa siis noudattaa. Mieti kasvin kasvupaikka ja sitä ympäröivät rakenteet jo ennen istutushetkeä sellaisiksi, ettei alueen hoitaminen ala myöhemmin ärsyttämään ja että varsinkin köynnös ei aiheuta kiinteille rakenteille ongelmia ja sitä kautta mahdollisia terveyshaittoja ihmisille.

 

Näiden pohdintojen jälkeen olet valinnut kasvin ja sen lajikkeen, olet muokannut maaperän sille sopivaksi, rakentanut tuennat ja olet istuttanut taimen. Köynnöksille sopiva istutusväli riippuu köynnöksen tulevasta kasvutavasta ja koosta. Yksivuotisia köynnöksiä voit suureen ruukkuun laittaa keskimäärin 1-3 kpl, kasvihuonekurkuille sopiva istutusväli on 2/m, perennoivasti kasvavia köynnöksiä n. 1-2/m kun taas puuvartisilla köynnöksillä taimiväli vaihtelee kasvin kasvatustavan mukaan. Esim. kärhöjä voi istuttaa 1/m, kun taas köynnöshortensian ja viiniköynnöksen laittaisin paljon harvempaan. Kyseiset kasvit kasvavat paikallaan kauan, jolloin yksittäisestä kasvista tulee suuri. Tuolloin istutustiheys voi olla esim. 1-3 m tai jopa harvempi.

 

Leikkaukset.

 

Ruohovartisia köynnöksiä ei juurikaan tarvitse leikata. Vain kuolleet versot poistetaan joko  myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä ennen uuden kasvukauden alkua. Muut leikkaukset rajoittuvat lähinnä kasvuston tarvittaessa tehtävään siistimiseen. Muistathan, että monet yksivuotiset köynnökset toimivat myös leikkokukkina esim. kimpuissa!

 

Yleisohjeena voidaan pitää ihan kaikille puuvartisille kasveille sitä, että leikkaa mieluiten vuosittain vähän kuin harvoin ja kerralla paljon. Liian kova leikkaaminen heikentää aina talvenkestävyyttä. Voimakkaampi leikkaus tehdään vain, jos se on kasvin kunnon vuoksi välttämätöntä. Laitan tähän ohjeet niitä köynnöksiä koskien, joiden leikkauksesta minulla tulee kaikista useimmin kysymyksiä.

 

Istutusleikkaus.

 

Monivuotisen puuvartisen köynnöksen istutuksen yhteydessä on jo kiinnitettävä huomiota taimen haaroittumiseen. Mikäli taimi on huonosti haaroittunut, tehdään sille istutusleikkaus istutuksen yhteydessä. Keväällä istutettavalle taimelle tämä voidaan tehdä istutushetkellä, syksyllä istutettujen taimien annetaan juurtua talven ajan ja istutusleikkaus tehdään vasta seuraavana keväänä. Istutusleikkauksessa köynnöksen oksat leikataan muutaman lehtisilmun yläpuolelta poikki, n. 25 cm- 30 cm:n korkeudelta. Tämä saa kasvin haaroittumaan ja kasvamaan tuuheammaksi. Viiniköynnöstä ei leikata keväisin, se on mahlavuotokasvi. Ainoastaan kuolleet, paleltuneet tai muutoin vaurioituneet versot poistetaan. Sille istutusleikkauskin on siis tehtävä niin, että sillä on lehtimassa päällä.

 

Hoitoleikkaukset.

 

Hoitoleikkausten tarve ja ajankohta riippuvat kasvilajista. Yleensä köynnöksiä ei ole tarpeen muutoin leikata, niistä lähinnä poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia pois tai toisinaan liian tiheää kasvustoa harvennetaan ja päästetään auringonvalo ja ilma kiertämään kasvin sisäosiin saakka.

 

Vanhaksi kasvanut ja ränsistynyt kasvusto voidaan nuorentaa leikkauksen avulla. Kasvusto nuorentuu myös harventamalla, mutta joskus rajumpi leikkaus voi olla tarpeen. Tällöin kasvusto leikataan poikki n. 30-40 cm:n korkeudelta. Köynnöstä nuorentaessa kannattaa varautua kukinnan menettämiseen kuluvalta ja mahdollisesti myös seuraavalta kesältä. Monet köynnöksistä kukkivat edellisen vuoden versoilla, ja jos leikkaat versoja runsaasti, tulet poistaneeksi kukkivat versonosat ja silmut pois. Kukinta palaa kyllä myöhempinä vuosina, kunhan kasvi on saanut kasvatettua uusia versoja harvennettujen tilalle.

 

Runsasta ja säännöllisempää leikkausta kaipaavia köynnöksiä ovat lähinnä viiniköynnökset, jalokärhöt ja köynnösruusut.

 

Viiniköynnöksen leikkaus.

 

• Huom! Mahlavuotokasvi, ei leikata koskaan keväällä, vaan leikkaus tehdään joko  keskellä kesää kasvin ollessa täydessä lehtimassassa tai syksyllä kasvin mentyä lepotilaan. Keväisin poistetaan vain kuolleet, vaurioituneet tai paleltuneet versot. 
• Viiniköynnöksen leikkaustapoja on varmasti yhtä paljon, kun on viinitilojakin ja kaikki tilat ovat varmasti sitä mieltä, että heidän leikkaustapansa on se ainoa ja oikea. Keski-Euroopassa on tapana, että viiniköynnökset leikataan T:n tai J: n muotoon, tällöin runko on 50–80 cm:n korkuinen ja siitä lähtee joko yksi tai useampi haara leikkaustavan mukaan. Tuolloin uudet versot kasvavat 50–120 cm:n korkeudella ja rypäleetkin roikkuvat tuesta ilmassa. Tämä leikkaustapa vähentää talvisuojaustarvetta, jos on lunta. Keväällä kasvuun lähteviä silmuja tulisi olla n. 15–30 kpl, riippuen viiniköynnöksen lajikkeesta ja kasvien istutustiheydestä. 
• Suomessa leikkaustavan on otettava huomioon talviolosuhteet ja keväthallojen yleisyys. Täällä viiniköynnöstä saatetaankin kasvattaa ns. pensasmaisena kantoversokasvatuksena. Silloin taimen runko on 10–30 cm. Syksyllä näin lyhyeksi leikattu verso on helppo suojata ankaranakin talvena laskemalla versot maahan ja peittämällä versosto ja runko pakkaspeitolla. Versot lähtevät kannosta kasvuun ja syksyllä kantoon jätetyistä 2.5 silmun oksista löytyy keväällä 10–20 silmua, joista sato saadaan. 
• Leikkauksen tavoitteena on kasvattaa köynnös, jossa on 2–3 vahvaa päärankaa, josta kasvaa satoa tuottavat versot. Istutuksen jälkeisenä syksynä versoja lyhennetään niin, että niihin jää max 4 silmua jäljelle. Leikkauskohta on n.  1 cm viimeisen jäljelle jäävän silmun yläpuolelta. kun silmun ja leikkauskohdan väliin jää vähän tilaa, ei ylin silmu kuivu. 
• Keskikesällä poistetaan versoista ylimääräiset rypäletertut. Viiniköynnös jaksaa tehdä valmiiksi 2 viinirypäleterttua versoa kohden, ylimääräiset poistetaan ja jätetään vain suurimmat kasvamaan. Ylemmän tertun yläpuolelle versoon jätetään 1–2 lehteä, jonka jälkeen verso katkaistaan. Tällöin kasvi keskittyy valmistamaan valmiiksi sillä jo olevat rypäleet. 
• Kesällä poistetaan myös varkaat, joita kasvi kehittää varsinkin leikkauksen jälkeen. Vain alimmat lehdet jätetään paikoilleen. 
• Elokuussa ja alkusyksystä sadon ympäriltä voidaan poistaa niitä varjostavia versoja ja lehtiä, jotta sato ehtisi kypsyä valmiiksi. 
• Versoston varsinainen leikkaus tehdään syksyllä, kun kasvi on tuleentunut. Silloin satoa tuottaneita versoja lyhennetään niin, että niihin jää vain 1–2 silmua, hedelmättömiin versoihin saa jäädä 4–6 silmua.

 

Köynnösruusun leikkaus.

Köynnösruusun leikkaus ja leikkausajankohta riippuu siitä mihin aikaan vuodesta kasvi  kukkii. Jako menee karkeasti arvioituna noin juhannuksesta. Mikäli ruusun kukinta-aika on ennen sitä, kukkii ruusu edellisen vuoden versoilla ja silloin kevätleikkaus vähentää kesän kukintaa. Nämä ruusut kannattaakin leikata vasta kukinnan jälkeen heinä-elokuussa. Kevätleikkausta pyritään tuolloin välttämään ja keväisin maalis-huhtikuussa, kasvista leikataan vain kuolleita ja vaurioituneita oksia. Ruusu kasvina ei sinällään kaihda kevätleikkausta. Se on sille ajallisesti ihan hyvä leikkausaika, mutta silloin kasvi ei vain kuki, vaan keskittyy uusien oksien kasvattamiseen. Lajikkeista esim. ´Pohjantähti´, ´Flammentanz´ ja ´Baltimore Belle´ kukkivat edellisen vuoden versoilla.

Loppukesästä kukkivia ruusuja taas voidaan leikata myös keväällä kasvin ollessa lepotilassa, ja kovimpien pakkasjaksojen jo mentyä ohi. Lepotilainen kasvi on sellainen, jonka silmut ovat vielä pienet, tuolloin nestekierto ei ole vielä ehtinyt alkaa. Jos silmut ovat jo pullistuneet, kannattaa leikkaus suosiolla siirtää keskikesään. Loppukesästä kukkivia ovat:

Ruusuja voidaan myös leikata syksyllä kasvin tiputettua lehdet ja mentyä takaisin lepotilaan.

• Ruusuköynnösten leikkauksessa noudatetaan pääsääntöisesti pensaiden leikkausten ohjeistusta.
• Versoja voidaan harventaa kasvuston käytyä liian runsaaksi ja ehkä ränsistyneeksi. Tuolloin poistetaan kuolleet osat ja tarvittaessa ohuimmat pääversot, jotta uusille versoille tulee tilaa kasvaa. Pääsääntönä harvennukselle voisi pitää, että valon ja ilman tulee päästä myös kasvin sisäosiin ja kasvin on oltava myös sisältä koko kesän vihreä ja hyvinvoiva.
• Versoja voidaan typistää, jos kasvi kasvaa liian pitkäksi, tai jos sen halutaan haaroittuvan voimakkaammin. Versojen typistys kannattaa tehdä keväisin, kun kasvi on lepotilassa. Tuolloin pääversoista kasvavat sivuversot lyhennetään n. 10 cm:n mittaisiksi, eli n. 2–4 silmun yläpuolelta.
• Versoja voidaan myös leikata alas, jos kasvin osa on kuollut tai vaurioitunut tai se on todella vanha ja ränsistynyt. Vanhat ja ränsistyneet oksat kukkivat huonosti. Tuolloin oksat leikataan mahdollisimman läheltä maanpintaa n. 2–4 silmun yläpuolelta poikki. Alasleikkaus kannattaa tehdä aina kevätleikkausaikaan, kasvin ollessa lepotilassa. Tuolloin on vähiten lahottajasienten ja kasvitautien itiöitä ilmakehässä. 
• Syksyllä kukinnan jälkeen kukkineet versot voidaan typistää ylimmän viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Tämä saa kasvin kasvattamaan loppusyksyn ja talven aikana uusia kukkaoksia. 
• Kaikki leikkaus pyritään tekemään kuten muillakin puuvartisilla kasveilla. Terävillä ja puhtailla välineillä, tappeja ei saisi jäädä ja oksan kallus tulisi jäädä kasviin ehjäksi.

 

Kärhöjen leikkaus.

• Pääsääntöisesti kärhöjä leikataan kuten kaikkia muitakin köynnöksiä. Kärhöjä voidaan harventaa ja typistää ja myös tarvittaessa leikata oksia alas. Tarkemmat haluamasi kärhölajikkeen leikkausohjeet kannattaa kysyä puutarhamyymälästä taimea ostaessasi. 
• Tietyt kärhöt saattavat palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa, nämä leikataankin kovina ja lumettomina talvina keväisin alas ja ne kasvattavat uudet kukkivat oksat kesän aikana. Näitä ns. perennoivasti kasvavia kärhöjä ovat mm. alppikärhön ja siperiankärhön lajikkeet. Näidenkin kohdalla alasleikkaus kannattaa kuitenkin tehdä vasta kun näkee, ettei vanha versosto lähde kasvuun. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain. 
• Vanha kärhö saattaa monesti olla alaosastaan vain pelkkää runkoa ja kaikki vihreä ja kukinta on latvassa. Tällaista vanhaa kärhökasvustoa voi uusia leikkaamalla kasvia ns. metrin- puolentoista korkeudelta poikki. Tämä aktivoi unessa olevia kasvusilmuja ja saa köynnöksen alaosan tuuheutumaan. Uusien versojen lähtiessä kasvuun, voi jatkossa kasvia harventaa ja jatkaa kasvin uusimista tällä tavoin. 
• Jalokärhö on kärhöistä vaativin leikkauksen suhteen. Jalokärhö istutusleikataan istutuksen yhteydessä n.  30 cm:n korkeudelta poikki, eli n. 2–3 silmuparin yläpuolelta. Näin kärhö haaroittuu hyvin ja keskittyy ensin juurtumaan uuteen kasvualustaansa. Syksyisin jalokärhöt leikataan n.  15 cm:n korkeudelta poikki silloin kasvi on mennyt takaisin lepotilaan, eli tiputtanut lehtensä pois (keskim. lokakuun loppu). Leikkauksen jälkeen juuristo ja jäljelle jäänyt versosto suojataan.

Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaan tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

• Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
• Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
• Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
• Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
• Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
• Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
• Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 

Mitä pitää huomioida köynnöstä valitessa?

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.

Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
• Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
• Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

• Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
• Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
• Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
• Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
• Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
• Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 2.

Torstai 23.1.2025 - Sirkku

Omaa pohdintaani permakulttuurisen pihan suunnittelusta.

• Edellistä blogitekstiä permakulttuurista tehdessäni, tutustuin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, nettiartikkeleihin ja julkaisuihin. Tässä omaa pohdintaani niihin liittyen. 
• Julkaisuja yhdistävänä puutarhasuunnitteluteemana voisi sanoa olevan, että puutarhat pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan sellaisiksi, että niissä vältellään öljyä.

Esim. polttomoottorikoneiden käyttö ja muovin käyttö pyritään pitämään minimissä. Molempien raaka-aine on fossiilinen uusiutumaton luonnonvara, eli öljy. Koneen polttoaine on öljypohjainen ja muovi itsessään sisältää öljyä. Itse lisäisin siihen myös, että jos koneita tai tarvikkeita hankitaan, kannattaa miettiä sitä, että se olisi mahdollisimman pitkäikäinen ja myös helposti huollettavissa. Huollot on myös syytä tehdä säännöllisesti. Liian moni kotikone hankitaan näitä miettimättä ja silloin kalliskin ostos voi muuttua kertakäyttöiseksi ja se on ihan turhaa luonnon kuormittamista. Muovia on nykyään melko vaikea välttää kokonaan, esim. kasteluletkuissa ja vettä keräävissä järjestelmissä sitä tulee vastaan melko väkisinkin, mutta silloinkin voidaan miettiä, onko tuote tehty pitkäikäiseksi ja onko se valmistettu kierrätysmuovista tai voidaanko tarvittu tuote ehkä valmistaa itse kierrätetystä jo kotona olevasta muovituotteesta, jota ei enää tarvita.

• Puutarhan hoidossa ja kasvivalinnoissa pyritään jäljittelemään luontoa. Kasvit sijoitetaan pihalle niiden omien tarpeiden mukaan, ei niinkään ihmisten mieltymysten ja tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi: Kasvi-istutukset tehdään tontin reuna-alueille, johon hulevesien pintavirtaus suuntaa (tontin pintakallistukset). Tällä saadaan luontaista kastelua kasveille, veden mukana maaperästä irtoavat ravinteet saadaan hyötykäyttöön ja vähennetään lisätyn lannoituksen tarvetta. Mikäli istutusalustan alle on mahdollista rakentaa vettä keräävä salaoja, josta vesi kootaan kokoojakaivoon, saadaan hulevettä hyötykäytettyä kastelussa kuivina jaksoina. Jos vettä ei pystytä keräämään, kannattaa sen kulkua pois tontilta kuitenkin hidastaa. Kasvivalinnat tuolla alueella on mietittävä sellaisiksi, että kasvit sitoisivat vettä mahdollisimman paljon. Valumavesialueelle kannattaa siis istuttaa kostean paikan kasveja, ja kasveja, jotka tarvitsevat paljon vettä tuottaakseen kunnon sadon. Näillä toimilla siis vähennetään huuhtoumaa, vähennetään vesieroosiota ja sato kasvaa suuremmaksi (yksittäisestä omenasta tulee suurempi, kun ravinteet ja vesi tulee kasvin juuristolle myös kuumimpaan kesäaikaan, jolloin sato tuotetaan). Kuiviin ja paahteisiin paikkoihin voidaan kylvää esim. maanpeiteyrttejä, kedon kasveja ja matalia typensitojakasveja, kuten mäkimeiramia, ajuruohoa (timjami), siankärsämöä ja valkoapilaa.

• Tarkoituksena on viljellä alaa monipuolisesti välttäen maaperän väsymistä, jolloin myös tuholaisten ja tautien esiintyminen vähenee. Kasvien vuorotus sinällään ei ole mikään uusi asia, se hyödyttää viljelyssä aina ja siitä olen kirjoittanut blogiini aiemminkin. Myös kursseilla ja luennoilla olen tästä puhunut paljon. Tehkää hyvät ihmiset viljelymuistiinpanoja ja käyttäkää kasvin vuorotusta! Se hyödyttää sadon tuottoa ja kasvien ja lähiympäristösi hyvinvointia. 
• Typensitojakasvit ja syväjuuriset kasvit viljellään viljelykasvien lomassa tai alla, tai suurilla peltoaloilla voidaan pitää ns. maaperän tankkausvuosia, jolloin viljellään vain näitä kasveja tai niitä viljellään esim. kauran kaverina.  Tätä on tehty ns. normaalissakin peltoviljelyssä jo usean vuoden ajan ja moni EU-tuki sitä myös edellyttää. Tämä siis myös muilla kuin luomu- pelloilla. 
• Muista tehdä havaintoja kasvien tarpeista ja myös niiden hyödyllisyydestä muille kasveille, hyönteisille ja koko ekosysteemille. Pienikin kasvi voi hyödyttää hyvin laajasti ympäristöä. 

Esimerkiksi moni köynnöskasvi kuten viiniköynnös tai köynnösruusu tarvitsevat lämpimän ja suojaisan kasvupaikan. Köynnökset kannattaa istuttaa talon läheisyyteen, terassin vierelle. Huom! Ei seinään kiinni koskaan! Näin istutettuna ne saavat talosta suojaa ja lämpöä, samalla ne varjostavat terassia liian kuumalta ja paahtavalta auringolta. Varjostus saattaa viilentää myös talon sisäosia.

• Vältä nurmikkoa ja suosi niittyä. Mitä enemmän on kukkia, sitä paremmin voi pölyttäjät. Muista kuitenkin poistaa vieraslajikasvit, kuten lupiinit. 
• Vältä haravointia. Maahan varisseet lehdet voi silputa maaperän pintaan katteeksi. Samalla ne lannoittavat maaperää. 
• Leikkaa perennat vasta keväällä. Näin suojaat juurakoita ja tarjoat linnuille ruokaa sekä hyönteisille talvehtimispaikkoja. 
• Luonto hakee tasapainoa, kun sille antaa aikaa. Tällä tarkoitetaan esim. sitä, että jos jonain kesänä on paljon tuholaisia, loppukesästä petohyönteisten munia on runsaasti, jolloin luonto korjaa tuholaistilanteen itse seuraavaan vuoteen. Tällöin kuoriutuu runsaasti petohyönteisiä, jotka pitävät tuholaiset kurissa. Tai vaihtoehtoehtoisesti, on tainnut säätutkakuvissa näkyäkin, että runsaina kirvakesinä, rajan yli lentää leppäkerttuarmeija syömään meidän kirvojamme. 
• Hyödynnä viljelyssä ja kasvien kasvattamisessa kerroksellisuus (se mihin kasvien latvukset asettuvat). Niin luontokin tekee. Puiden alle laitetaan matalampia kasveja kuten perennoja sitomaan kosteutta maaperään, hedelmäpuiden väliin voidaan istuttaa syväjuurisia yksivuotisia kasveja, jotka muokkaavat maaperää ja parantavat vesitaloutta yms. 
• Suosi monivuotisia kasveja. Näiden lannoitus- ja veden tarve on yleensä vähäisempää kuin yksivuotisten kasvien on. 
• Pidä mielessä peruskasvualustan rakennusohje. 1 osa savea, 1 osa moreenia ja 1 osa eloperäistä ainesta. Sillä pääsee aika pitkälle.

Listasin alle omia, aiemmin julkaistuja blogitekstejäni, josta voit hakea lisätietoja moniin permakulttuuriin liittyvistä puutarhanhoidon osa-alueista. Ne löydät, kun selaat blogitekstejä eteenpäin.

• 23.2.2024 Biohiili- teksti. 
• 1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?
• 30.11.2023 Potageriunelmia. 
• Joulukuu 2022- Helmikuu 2023 Pihakasvien valintaa, useita kirjoituksia. 
• 20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä. 
• 5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella. 
• 6.10.2021 Voihan hiilinielu! 
• 31.8.2021 Perustetaan niitty. 
• 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan. 
• 24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, Lahopuutarha. 
• 3.6.2020 Hieman asiaa mullasta.

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 1.

Torstai 16.1.2025 - Sirkku

Permanent agriculture eli permakulttuuri (pysyvä/ kestävä maanviljely).

Oletko sinä törmännyt permakulttuuri- termiin puutarhakirjoja ja lehtiä selatessasi ja miettinyt, että mitähän tuollakin mahdetaan tarkoittaa? Minulla termi on tullut vastaan säännöllisesti vuosien varrella ja toki tiedän sen pääsääntöiset periaatteet, mutta ajattelin nyt avata termiä hieman tarkemmin. Jos vaikka oppisin itsekin hieman lisää? Jaan tekstin kahteen blogikirjoitukseen, niin ei tule liikaa asiaa yhteen tekstiin.

Permakulttuurin perusajatus:

Permakulttuuri perustuu alkuperäiskansojen oppeihin ja sen kehittelivät nykymuotoonsa australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970- luvulla. Muita permakulttuurin edelläkävijöitä on mm. Itävaltalainen Sepp Holzer.

Permakulttuurilla tarkoitetaan kokonaisvaltaista viheralueiden suunnittelua ekologisesti kestävältä pohjalta. Siinä maatalous ja viheralueet, kuten puutarhat, puistoalueet, metsät ja muut viheralueet, kuten katuympäristöt suunnitellaan ekologisesti kestäviksi kokonaisuuksiksi. Permakulttuurissa myös pyritään omavaraisuuteen viljelyn kaikissa osa-alueissa, ja näin ollen myös suurin osa ihmisen syömästä ruuasta olisi itse, omassa viljelyssä, tuotettua. Myös kasvualustat ja sen valmistukseen tulevat tarvikkeet, sekä vedenkiertojärjestelmät tehdään itse. Jätettä ei saisi jäädä. Permakulttuurista voisi siis sanoa, että se on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhanhoidon, viljelyn, arkkitehtuurin, ekologian, rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.

Permakulttuurin kolme pääperiaatetta:

• Earth care- maapallosta huolehtiminen.
• People care- ihmisistä huolehtiminen. 
• Fair share- reilu jako, kulutukselle ja kasvulle rajojen asettaminen, ja ylijäämän palautus kiertoon.

Näitä teesejä miettiessäni, tulee vaan mieleen, että vielä näiden saavuttamiseen on matkaa. Lisäksi pohdituttaa, että kuinka monella meistä on taitoa ja tilaa viljellä ja säilyttää sellainen määrä ruokaa, jolla pitäisi itsensä ja perheensä ruuassa talven yli. Pidän perhettäni jonkin verran omavaraisena, mutta ei tuo tuollaisenaan taitaisi onnistua edes meiltä. Varsinkin, jos edes kasvualustoja ja siemeniä ei saisi ostaa kaupasta. Suurempaan omavaraisuuteen pääseminen vaatisi usean vuoden työn.

Mitä permakulttuuri tarkoittaa maanviljelyssä:

Tavoite olisi, että viljelyä kehitetään maaperää hoitavaksi ja innovoidaan myös maaperää hoitavia ja lannoittavia viljelymenetelmiä. Pyörää ei toki tarvitse keksiä uudestaan, jos hyvä ja toimiva menetelmä on jo kehitetty, mutta täälläkin pyritään mahdollisimman pitkälle omavaraisuuteen ja kierrätykseen.

• Minusta yhtenä esimerkkinä tästä voisi vaikkapa olla veden kierto viljelyssä. Istutusalueet pyritään rakentamaan niin, että ns. ostettua juomavettä tarvitaan mahdollisimman vähän, vaan voitaisiin pärjätä tontilla olevilla ja sinne satavilla vesivarannoilla. Tämä voisi tarkoittaa satavan, maaperän läpi tulevan ja suodattuvan veden keräämistä ja pumppaamista uudelleen kasvien käyttöön. Tämä vesi on ravinnepitoista jo itsessään, toki laimeampaa kuin lannoitettu vesi. Vesi voitaisiin pumpata kokoojakaivosta esim. aurinkoenergiaa hyödyntäen, jolloin ostettua sähköä ei tarvittaisi.

 Veden kierron ja uudelleen kasteluun käyttämisen lisäksi permaviljelyssä käyttöön tulevat myös:

• Typensitojakasvit ja juuristollaan maata muokkaavat kasvit, sekä maaperän kasvipeitteisyys (hiilensidonta ja eroosion vähentäminen) ja maaperän pinnan kattaminen (veden haihtuminen).
• Komposti ja kompostimullalla maaperän parantaminen.
• Kasvijätekompostin valumavesien keräys, laimennus ja käyttö lannoituksessa. 
• Puuceen tai muun biovessan kompostin käyttö maaperän parantamisessa. Huom! kiinteitä jätteitä on kompostoitava pidempään kuin esim. lehtijätettä, jotta syötäviin tuotteisiin ei tule kolibakteerivaaraa. Kompostointiaika on pidempi kuin tavallisella talousjätekompostilla. Kuiva käymäläjäte on jatkokompostoitava astiassa, jossa on kiinteä pohja ja kansi, ja josta ei tule valumia ympäristöön. Käymäläjäte voidaan levittää välikerroksiksi lehtijätekompostiin em. ehtojen täyttyessä, minimikompostointiaika on yksi vuosi, jonka jälkeen valmista kompostimassaa voidaan käyttää koristekasvien kasvualustaan laimennettuna. Syötäville kasveille kompostimassan on valmistuttava pidempään, jopa 2-3 vuotta. Jatkokomposteja tarvitaankin pihassa useita, joten tilaa ne valitettavasti vievät. Biovessaan kertyvä virtsa voidaan myös kerätä ja hyötykäyttää laimennettuna kastelulannoitteena esim. yksivuotisille koristekasveille. Virtsa tai urea pitää sisällään typpeä ja sillä voidaan herätellä myös jäätynyttä kompostia.

 Mitkä ovat permakultturisen pihan suunnitteluperiaatteet? David Holmgren

1. Havainnoi ja vuorovaikuta.
2. Kerää ja varastoi energiaa.
3. Hanki tuotoksia.
4. Käytä itsesääntelyä ja ota vastaan palautetta.
5. Käytä ja arvosta uusiutuvia luonnonvaroja ja palveluita.
6. Älä tuota jätettä.
7. Suunnittele maaleista yksityiskohtiin.
8. Yhdistele erottelun sijaan.
9. Käytä hitaita ja pieniä ratkaisuja.
10. Käytä ja arvosta monimuotoisuutta. 
11. Käytä reunoja ja reuna-alueita.
12. Hyödynnä muutosta luovasti ja vastaa siihen.

Tässäpä sitä on sopivan ympäripyöreitä lauseita, se mitä niillä mahdetaan tarkoittaa, on varmasti vähän tulkitsijakohtaista? Omaa, ihan arkiseen perhepihaan tulevaa pohdintaani yritän avata hieman seuraavassa blogitekstissä. Mitä em. kohdat sinulle tarkoittavat? Kirjoita kommenttiosioon mitä sinulle niistä tulee mieleen.

 

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

Keskiviikko 8.1.2025 - Sirkku

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

 

Yrittäjän kalenteri ja töiden aikataulutus.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2025 kaikille! Toivottavasti sinunkin joulun ja uuden vuoden tienoo on mennyt mukavasti? Puutarhuri piti tähän saumaan parin viikon loman ja latasi akkuja. Viimeinen viikonloppu oli kieltämättä jo vähän kituuttamista, tekevä ihminen ei oikein tahdo jaksaa lomailla. Kuka sitä nyt ikuisesti jaksaa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa? Onneksi löytyi koko perhettä miellyttävä lautapeli, jota on nyt pelattu lähes joka päivä jouluaaton jälkeen (juu, ei ollut Afrikan tähti, se kotoa löytyy jo ennestään).

 

Loman jäljiltä eilinen oli ensimmäinen työpäivä ja se kului suurilta osin kirjanpitohommissa,  mutta loppupäivästä ehdin jo availemaan myös varovaisesti kalenteria. Ja jos mietitte, että miksi se tänne blogiin jatkuvasti laittaa kuvia kalenteristaan (joka harvinaista kyllä, toistaiseksi näyttää kovin tyhjältä). Kuvasin kalenterin, koska halusin itselleni muistiin ns. ennen- kuvan. Siis ennen koulutuksien varaamista, ennen töiden aikataulutusta, ennen tärkeiden päivien merkkausta yms. Tämä siis muistutuksena itselle, että itsepä päätät millainen vuosi tästä tulee! Toki suhdanteet vaikuttavat ja varmasti myös esim. kotitalousvähennyksen muuttuminen, mutta kyllä se silti on paljon itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää. Karkeat töiden aikataulutukset on tietysti tehty jo syksyn alussa myös tänne alkuvuoteen, mutta se pieni hienosäätö vielä puuttuu.

 

Vaikka juuri mainitsin, että on paljolti itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää, on viime vuosina kuitenkin tullut esiin asia, jolle en voi mitään ja joka harmittaa todella paljon. Otan sen nyt pitkän harkinnan jäljiltä tässä esille, vaikka aina epäkohtien esille ottaminen on riski näin yrittäjänä ollessa. Toivottavasti se ei vaikuta tulevaisuuden työtilauksiini.

 

Asiaa opettamisesta ja luennoinnista:

Olen monta vuotta vetänyt kursseja ja luentoja eri puutarha-aiheista, monessa eri kansalaisopistossa. Tähän mennessä olen voinut laskuttaa kurssit yrittäjänä, jolloin työtunnin hintaan saa sisällytettyä myös opetusmateriaalin teon ja vanhan materiaalin päivityksen. Valmista toisen tekemää opetusmateriaalia ei kursseilleni ja luennoilleni ole, vaan se on tehtävä itse. Yrittäjänä huolehdin myös kaikista yrittäjän maksuista kuten YEL:stä, joten monessa tapauksessa laskutus on tilaajalle edullisempi tapa palkata opettaja. Nyt kuitenkin moni kaupunki ja kunta, jotka ylläpitävät kansalaisopistoja, on tehnyt päätöksen, ettei kursseja tilata laskuttavalta yritykseltä ollenkaan. Opettajan olisi tultava verokortilla työhön ja materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvasta ajasta ei makseta lainkaan. Opettajan olisi siis ns. tarjottava opetusmateriaalin teko ja päivitys, sekä mahdollisesti materiaaliin hankkimansa ostokuvat omasta pussistaan opiskelijoilleen. Tuntipalkka on melko pieni, jollei yrittäjällä satu olemaan opettajan tutkintoa suoritettuna. Alan asiantuntijuus kunnon tuntipalkkaan ei riitä kaikissa paikoissa perusteeksi. Itselleni tämä päätös on aiheuttanut sen, että olen joutunut karsimaan opetuksia todella paljon. Rakastan puutarha-alaa ja nautin opettamisesta ja luennoinnista, ajattelen kuitenkin niin, että työajastani olen ansainnut palkan. Toivoisin, että tähän päätökseen tulisi muutosta ja löydettäisiin jonkinlainen kultainen keskitie. Esimerkiksi, että asiantuntijuus ja työ alalla pätevöittää opettamiseen ja, että palkka maksettaisiin myös materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvilta työtunneilta. Tällöin verokortilla työskentely olisi mielestäni ok.

 

Olen katsellut lähiopistojen tarjontaa tulevalle vuodelle ja moni näistä on joutunut karsimaan opetustarjontaansa runsaalla kädellä valtion tuen vähentymisen, korona-ajan jälkiseurausten (ihmiset jäivät kotiin, kursseille tulijat ovat vähentyneet) ja myös tämän edellä mainitsemani päätöksen jäljiltä. Se on todella harmi, koska tilausta laajemmalle kurssitarjonnalle on. Jostain syystä kansalaisopistot eivät ehkä tavoita näitä tilaajia tällä hetkellä! Mainostetaanko kursseja oikeissa kanavissa? Olen saanut muutamia viestejä vakikurssikävijöiltä niiltä paikkakunnilta, joissa olen kursseja vetänyt, että miksi sinun nimeäsi tai koko puutarha-alan kursseja ei löydy kurssiluettelosta? Olen pyytänyt heitä laittamaan palautetta asiasta suoraan opistoille, jospa sillä saataisiin tähän asiaan muutosta jollain aikavälillä?

 

Muitakin keinoja kurssien ja luentojen vetämiseen olen toki miettinyt. Verkkokurssien pitäminen kiinnostaisi, mutta toistaiseksi ne ovat vasta mietinnän asteella, johtuen huonoista verkkoyhteyksistä alueellani. Lisäksi myös taloudellinen alkupanostus verkkokursseihin liittyen on melko suuri. Mielelläni tulisin luennoimaan esim. puutarhayhdistyksille paikan päälle, jossa saa kohdata ihmiset kasvokkain ja jossa pystyn vastailemaan kuulijoiden kysymyksiin livenä.

 

Jos siis sinun yhdistyksesi, yrityksesi tai vaikkapa kaveriporukkasi kaipaa puutarha-asioihin sparrausta ja neuvoja, ota rohkeasti yhteyttä! Räätälöidään toivomaanne aiheeseen sopiva luento. Luentoja voin toteuttaa muuallakin kuin Uudenmaan alueella. Yhteydenotot asian tiimoilta hoituu helpoiten täältä nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta, tai soittamalla 040 552 7282.

 

Livenä minut tapaa kursseilla ja luennoilla tänä keväänä Porvoon opistolta maalis- huhtikuussa.

Maanantaisin 3-17.3.2025 Klo 18.00-20.15 on Kasvihuoneviljely-kurssi ja maanantaisin 24.3-14.4.2025 Hyötyviljelyn perusteet-kurssi. Ilmoittaudu ajoissa mukaan!

Porvoon Hankkijalla olen tavattavissa huhtikuun alkupuolella, tästä lisää myöhemmin.

 Yrittäjän kouluttautuminen. 

Perinteisesti olen käyttänyt talven työpäiviä oman alani lisäkoulutuksiin. Osa näistä on niitä pakollisia tietyn väliajoin käytäviä korttikoulutuksia, mutta osa on oman alan uutuuksien opettelua ja vanhoista, jo aiemmin opituista asioista, syventävän tiedon hankintaa. Valmishan ammattilainen ei ole koskaan. Talven koulutuspäivistä olen yrittänyt kerätä teille tietopaketteja, jossa avaan oppimaani asiaa. Monesti asioihin päästään yhdessä koulutus- tai kirjoituspäivässä tekemään vain pintaraapaisu ja varsinkin puutarhasuuntauksia koskeneissa blogiteksteissä itsestäni tuntui, että kirjoittamani teksti ei ole tarpeeksi laaja ja asiaa ei käydä siellä pohjia myöden läpi. Näihin saattaakin tulla lisäkirjoituksia myöhemmin.

 

Uskon, että lisäkirjoituksia tulee myös liittyen permakulttuuriin, kasvipeitteisyyteen ja hiilensidontaan, maaperän huoltoon ja vesitalouteen, sekä kotivaraviljelyyn. Nämä ovat minua kiinnostavia asioita ja joista koen myös velvollisuudekseni jakaa tietoa eteenpäin.

Seuraavissa kirjoittamissani blogiteksteissä näitä asioita jo myös käsitellään tai sivutaan:

-          23.2.2024 Biohiili- teksti.

-          1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

-          30.11.2023 Potageriunelmia.

-          Vuoden 2023 alku, useita Pihakasvien valintaa- kirjoituksia.

-          20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä.

-          5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

-          6.10.2021 Voihan hiilinielu!

-          31.8.2021 Perustetaan niitty.

-          30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan.

-          24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, lahopuutarha.

 

Onko sinulla blogitekstien puutarha-aiheisiin ehdotuksia tai toiveita mistä toivot syventävää tietoa? Voit laittaa toiveesi alle kommenttiosioon tai lähettää toiveen esim. yhteydenottolomakkeen kautta suoraan minulle.

Työteliästä alkuvuotta kaikille!

P.s: alla esimerkki yhdestä tarjolla olevasta luennosta ;) .

Puutarhakausi 2024

Tiistai 24.12.2024 - Sirkku

Kausi paketissa.

 

Se alkaa olla kauden 2024 viimeiset työtunnit käsillä ja puutarhuri vetäytyy pikkuhiljaa  joululomalle. Kirjoitan tätä blogitekstiä 20.12. ja ulos tämä tulee jouluaattona.

 

Puutarhakausi 2024 oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lämpöä riitti jo heti toukokuun alusta niin paljon, että lähes kaikki kesän kasvit kukkivat reilusti etukäteen, lämpösumman täytyttyä ja kukintojen virityttyä täyteen loistoonsa jo 4-5 viikkoa liian aikaisin. Alkukesän kukat toki olivat ajallaan, mutta juhannuksesta eteenpäin kukkivat… no juhannusruusu taisi kukkia n. 2 vkoa liian aikaisin, pallohortensia kukki jo heinäkuussa ja minulla on kuva heinäkuun toiselta viikolta, jolloin syyshortensiakin aloitti jo kukintaansa. Pallohortensian normaali kukinta-aika on elokuu ja syyshortensian pitäisi kukkia syyskuussa. Kukintaa ei sitten tahtonutkaan riittää myöhäiseen syksyyn, johtuen juuri tästä liian lämpimästä keväästä.

 

Lämmin kevät aiheuttaa yleensä myös hankaluuksia kasvitautien ja tuholaisten kanssa. Kirppatuhot ovat yleensä myös hankalia niinä keväinä, kun lämpöä toukokuussa kylvöaikaan on liikaa. Muistan erään kevään, olisiko vuosi ollut 2012 tai 2013, jolloin meillä maatilalla jouduttiin kylvämään rypsi kolmeen kertaan, kun kirpat söivät idut jopa maanpinnan alapuolelta. Sen jälkeen meillä ei tainnut mitään ristikukkaisia viljelykasveja ollakaan moneen vuoteen kasvussa, vasta viime vuosina ne ovat tulleet meille takaisin viljelyyn.

 

Puutarhakasvipuolella lämmin kevät tarkoittaa yleensä sitä, että meillä talvehtimattomat kasvitaudit ja tuholaiset, tulevat kasveihin aiemmin kuin normaalisti. Ne kun tulevat lämpimien etelätuulien mukana. Kasveille ja varsinkin yksivuotisille kasveille se tarkoittaa sitä, etteivät ne välttämättä ole ehtineet kasvattaa juuriaan niin suuriksi, että ne jaksaisivat taistella näitä vastaan luontaisesti. Lämpiminä keväinä onkin yleensä pakko käyttää enemmän aikaa kasvituholaisten ja tautien tarkkailuun. Kasvitaudeista härmä tuntuu iskevät lämpiminä keväinä helpommin. Tänä kesänä myös ruusuja vaivasi ruusuetanainen, joka on niin pieni toukka, ettei sitä tahdo erottaa paljaalla silmällä. Tuhot kyllä erotti ja sitä oli sitten pakko myös torjua, koska se pirulainen oli iskenyt vasta istutettuihin ruusuihin. Ruusut toipuivat täsmätorjunnan jälkeen hyvin. Nyt vain odotellaan, että istutetut kasvit alkavat kasvaa ja tuuheutua ja asiakkaalle saadaan upea ruusupenkki!

 

Yritin koota vuodesta diaesitystä teille näytettäväksi. Ikävä kyllä, en saanut sitä näkyviin tänne blogiin blogiasetusten vuoksi. Yritän saada sen ladattua yrityksen facebook-sivulle vielä ennen joulua.

Kiitos joka ikiselle asiakkaalle ja yhteistyökumppanille ja kaikille niille ohikulkeneille ihmisille, jotka ovat tulleet jutuille kauden aikana! Varsinkin ne pienet apurit naapuri päiväkodista ovat jääneet mieleen, jotka auttoivat orvokkien istutuksessa!

 

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Tänä vuonna joulumuistamisrahat laitettiin hyväntekeväisyyteen Hope ry:lle.

 

Sirkku

Kesäkukkien maailmassa

Torstai 19.12.2024 - Sirkku

Kesäkukkapohdintaa.

 

Oletko ajellut Uudellamaalla kesällä 2024? Missä kaupungissa tai kunnassa oli sinun mielestäsi kaikkein kauneimmat kesäkukkaistutukset? Itse liikun paljon ympäri Uuttamaata ja kiinnitän huomiota kesäkukkaistutuksiin jo ihan työni puolesta, mutta myös siksi, että minulle ne tuovat iloa kaikkinensa. On kiva nähdä mitä kasveja kollegat yhdistelevät, pohtia hoidon helppoutta, miettiä kesän kasvuolosuhteita ja verrata istutuksia omiin, toteutettuihin istutuksiin. Sitä kun pitää silmät auki kulkiessaan, saa aina ideoita ja vinkkejä myös omaan työhön. Minulta erityiskiitokset saa tänä vuonna Tuusulan kunta ( #Tuusulankunta ) upeista, värikkäistä ja näyttävistä kesäkukkaistutuksista, joista annoin jo suoraan sähköpostillakin palautetta. Ne toivat iloa ohikulkijalle todella!

 

Ennen vuoden vaihdetta on aina se hetki, jolloin keskitytään miettimään tulevaa kasvukautta. Se tietenkin pitää sisällään monien tarjousten ja tarjouspyyntöjen laittoa, sekä myös tulevan kasvukauden istutusten suunnittelua. Ensimmäisenä suunnitteluun lähtevät tulevan kasvukauden kesäkukat, joiden siemenet kesäkukkatoimittajan on tilattava pikimmiten ja osa on laitettava jo alkuvuodesta kasvuun. Onneksi olen löytänyt luottokesäkukkatoimittajan lähialueelta. On mahtavaa, kun voi istuttaa lähellä kasvatettuja, hyvälaatuisia taimia ja näin suunnitteluvaiheessa saa apua ja neuvoja valittaviin kasveihin. Pystymme pallottelemaan ideoita, ja itsellä on luotto siihen, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kiitos Puutarha Bergström Sipoosta!

 

Kauden 2024 kesäkukkaistutukset Pornaisten kunnalle:

Kesäkauden 2024 kesäkukkien valinta onnistui minusta ihan hyvin. Orvokeista en ole  aikoihin saanut niin paljon hyvää palautetta kuin tänä vuonna sain. Värimaailma taisi onnistua hyvin. Tänä vuonna laitettiin keltaista, oranssia ja valkoista, normaalin sini- liila- valkoisen sijaan. Kauniita värejä toki ovat kaikki, mutta vaihtelu näissäkin on toisinaan tarpeen.

 

Orvokit istutetaan toukokuun alussa, heti kun istuttamaan päästään. Ne kun ovat sipulikukkien lisäksi lähes ainoita kesäkukkia, jotka kestävät pakkasasteita, joita toukokuussa saattaa vielä öisin olla. Orvokin hoito on helppoa, kukkineet kukat poistetaan säännöllisesti kantoineen ja kastellaan normaalilla kesäkukkalannos vedellä, n. 1 krt viikossa. Tarvittaessa pelkkää vettä annetaan 1-2 krt viikossa, sään mukaan. Lisäksi kasvualustaan voi laittaa hidasliukoisempaa lannoiteraetta sekaan, ylilannoitusta on kuitenkin vältettävä, muutoin orvokki kasvattaa vain vihreää versoa eikä kuki. Orvokin saa kyllä kukkimaan useamman kerran kesän aikana, jos sen leikkaa pääkukinnan jälkeen. Julkisissa istutuksissa orvokit kuitenkin yleensä poistetaan kesäkuun puoleen väliin mennessä sen vuoksi, että kesän mittaan orvokkikasvustoon yleensä iskevät tuholaiset, jotka leviävät helposti muille kasveille. Julkisissa istutuksissa kesäkukkien idea on myös kukkia koko kesän ajan. Orvokissa kukintaan tulee yleensä tauko leikkauksen yhteydessä.

 

Itse kesäkuussa istutetut kesäkukat olivat myös suurimmalta osalta uusia tuttavuuksia.  Keskuskasveiksi istutusastioihin valikoitui tänä vuonna purppuravartiset heinät. Olisiko ollut jokin Carex- suvun heinistä? Muistaakseni taisin tilaukseen laittaa kasvivaihtoehdoksi pantaheinän, mutta minusta tämä ei ollut se. Voi olla tietysti, että muistan väärin. Ja voi pojat ne heinät viihtyivät! Viihtyivät niin hyvin, että kaksi istutusastiaa Pornaisten kunnantalon ympäriltä lähti roskalavalle kauden päätteeksi, koska heinät olivat kasvattaneet juuret niin valtaviksi. Pohja putosi ja seinät pettivät istutusastioista, juuret olivat kasvaneet niistä läpi. Astiat olivat korjauskelvottomia, kun puuaines oli tikkuina maassa. Jos siis haluat itsellesi näitä heiniä kasvamaan ensi kesäksi, varaa niille iso ja painava ruukku, joka kestää pystyssä kasvin kasvaessa myös tuulisella kelillä. Ruukun materiaalin kannattaa olla jotain kestävämpää kuin puu. Betoni-, savi tai muovikin käy, kunhan juuristotilaa on tarpeeksi.

 

Heinät kasvoivat niin valtaviksi, että loppukaudesta ne vähän söivät alleen muut kesäkukat. Alkukaudesta muutkin kukat olivat hyvin nähtävissä. Oli Cappuccino lajiketta kesäpäivänhatusta, valkoista enkelinkukkaa, amppelirusokkia ja vihreävalkoista isokirjopeippiä eli värinokkosta. Loppukesästä heinän lisäksi näkyvissä oli enää käytännössä amppelirusokki ja värinokkonen. Kasvien likistyminen heinän alle ei haitannut, koska amppelirusokki toi kauniisti väriä istutuksiin silloinkin. Tässä onkin kaunis, värikäs, rentovartinen, paljon kukkiva ja helppohoitoinen kesäkukka paahteiselle paikalle, jos sellaista etsit esim., vaikka pelargonian kaveriksi. Tämä kasvi meni minulla kyllä suosikkeihin.

Varjoisan paikan istutusruukkuun valikoitui

tänä vuonna perinteinen vaaleanpunainen  ahkeraliisa. Siitä tuli mielettömän hieno loppukesää kohden ja kukkia tuli tasaisesti koko kesän ajan. Ei tämä kasvi syyttä ole suosiossa esim. hautausmailla. Helppo, ahkerasti nimensä mukaisesti kukkiva ja kaunis kasvi varjoiselle paikalle.

 

Amppelit olivat tänä vuonna hieman haaste. Taimet olivat priimaa, mutta niiden kastelu kohteessa hieman yski. Amppeli on aina haastava kasteltava, koska se kuivuu helposti, vaikka pohjalla onkin vesisäiliö. Nyt näistä kasteluongelmista on otettu oppia ja kasvualusta rakennetaan paremmin vettä pidättäväksi. Toivottavasti samoja haasteita ei enää tule.

 

Kauden 2025 kesäkukat:

 

Miettiessäni kauden 2025 kesäkukkia sain pääni pyörälle ihan tosissani. Voi kun kasvitukut järjestäisivät uutuuksistaan ja vanhoista suosikeistaan joka vuosi webinaareja meille suunnittelijoille (vink, vink Schetelic ym. kasvitukut)! Olisi huomattavasti helpompaa tämä kesäkukkasuunnittelu. Lajeja, lajikkeita, värejä ja kokoja on niin valtavasti, koska kasvukausi ei rajoita mahdollisia kasvivalintoja, että pieni puutarhuriparka menee niissä sekaisin. Kun lähdet miettimään kasvivalintaa mielessäsi kuva halutunlaisesta kauniista istutuksesta, huomaat päätyneesi aivan muihin kasvivaihtoehtoihin, pelkästään sen vuoksi, ettet ole päässyt taimiluettelon etusivua pidemmälle, kun ihania vaihtoehtoja on niin paljon!

 

Itse kasvivalinnoista jätän teidät vielä jännitykseen. Toivottavasti tykkäätte ensi kaudenkin kesäkukkaistutuksista Pornaisten kunnalla!

Historian havinaa

Tiistai 10.12.2024 - Sirkku Nikula

Puutarhuri siirtyy talvitöihin.

 

Niin se taas vierähti yksi kasvukausi. Pakko myöntää, että niin vauhdilla mentiin, ettei aina tiennyt mikä viikonpäivä tai viikko oli kyseessä. Kauden kulumisen huomaa oikeastaan puhelimen kuvia katsoessa. Kovasti olen ottanut kesän aikana kuvia ”jotka sitten laitan blogitekstin tai somepostauksen mukaan”. Somepostauksia on kyllä kesän aikana tullut, mutta blogitekstejä… no hieman vähemmän. Syksyn aikana sain tehtyä sentään pari.

 

Kauden 2024 aikana olen saanut käydä monessa pihassa ja tavata ennestään tuttuja asiakkaita ja uusiakin tuttavuuksia. Mukavia kohtaamisia, ihania ihmisiä ja upeita pihoja. Kiva ja työteliäs kausi kaiken kaikkiaan.

 

Varsinkin syksyn aikana monessa tapaamisessa on noussut huoli siitä, että onko heillä enää ensi vuonna varaa tilata apua pihaan? Sitä yrittäjä on aika sanaton tilanteessa, jossa vanhempi ihminen pohtii huolestuneena, että mistä hän säästää sen verran, että saa tilattua minut (tai jonkin kollegani) auttamaan pihan hoidon kanssa myös ensi kesänä. Väestö vanhenee ja oletus kuitenkin on se, että kotona pitäisi pystyä asumaan paljon pidempään ja huonokuntoisempana kuin aiemmin. Jo nyt on tullut vastaan tilanteita, jossa pitkäaikainen tilaaja joutuu perumaan säännöllisen pihan hoidon tilauksen tulevalle vuodelle kotitalousvähennyksen pienenemisen vuoksi ja sen omavastuuosuus kasvaa. Pihassa käydään jatkossa harvemmin ja silloin pihan käyttäjän tapaturmariskit pihalla liikkuessa suurenee, kun piha ei ole totutussa kunnossa. Myös suru esim. ennen niin hienossa kunnossa olleen pihan tai kukkapenkin huonommasta ulkonäöstä ja rikkaruohoisuudesta on silmin nähtävää ja koskettaa aina myös ammattilaista. Jo pelkästään se, että toimelias ihminen ei jaksakaan (tai ei vain enää pysty) itse hoitamaan rakasta pihaa entiseen malliin, tuntuu tilaajasta monesti pahalta ja jopa hävettävältä asialta. Häpeään ei kuitenkaan ole mitään aihetta, eikä meidän ammattilaisten edessä tarvitse nolostella. Kuitenkaan asiakkaan puolelta hankalaan tilaustilanteeseen ei enää tarvittaisi lisähuoleksi rahan riittävyyttä tai kaatumisen riskiä. Se yksikin kaatuminen omassa pihassa voi tarkoittaa sitä, että omasta rakkaasta kodista joudutaan luopumaan ja mieleen ainakin minulle tulee väkisinkin kysymys, että säästettiinkö tässä nyt todella? Mielestäni ainakin vanhuksille sen korkeamman kotitalousvähennysprosentin olisi voinut jättää. Välillä puutarhuri saakin toimia myös kuuntelijana pihatöitä tehdessään. Itse koen sen myös rikkaudeksi tässä työssä. Saan kuulla ihmisten elämäntarinoita, kun he kertovat kasviensa historiasta ja siitä keneltä ja mistä ko. kasvi on pihaan päätynyt.

 

Yksi mieleenpainuvimmista kasvien historioista on ollut tavallisen terijoensalavan tarina. Kävin vuosia sitten asiakkaan pihassa, jossa oli suuria puita, joita myrsky oli riepotellut. Maa oli sateiden jäljiltä ollut märkä, puut osittain lehtimassassa ja sitten oli tullut joko syöksyvirtaus tai trombi. Puut olivat joko osittain tai kokonaan kaatuneita tai konkelossa, suuria oksia oli katkeillut, rungot olivat repeytyneet ja puut olivat kerta kaikkiaan niin suuria turvallisuusriskejä kaikille pihalla liikkujille, ettei niitä voinut jättää pystyyn.

 

Ihmettelin pihaan tullessani omistajan hermostuneisuutta. Hän väänteli käsiään ja tuntui, että huoli musertaa hänet alleen. Ajattelin sen kuitenkin vain johtuvan suuresta tuhosta pihalla, ja siitä että lasku on väkisinkin melko suuri, vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa. Kiersimme aluetta ja jouduin sanomaan hänelle, että kyllä nyt pihaan olisi tilattava metsuri. ”ihan kaikkiko puut on pakko kaataa, eikö edes tuota konkelossa olevaa voi koittaa istuttaa uudestaan?” Kysyi asiakas. Puu oli täysikokoinen terijoensalava, joka oli repeytynyt maasta juurineen ja nojasi pystyssä olevaa mäntyä vasten konkelossa. Näin suuren puun uudelleen istutus, varsinkin sen jälkeen, kun sen juuret ovat repeytyneet irti maasta, on melko mahdotonta ja jouduin sen asiakkaalle kertomaan. Rouva alkoi itkemään vuolaasti. Rouvan itkiessä hänen miehensä kertoi, että muista puista ei ole niin väliä, mutta tuolla puulla on suuri tunnearvo. Se puun oksa, josta puu oli kasvanut suureksi, oli saatu lahjaksi sukulaiselta, joka oli juuri kuukautta aikaisemmin täysin yllättäen menehtynyt. Uutta oksaa ei enää tältä henkilöltä saataisi.

 

Siinä joutui puutarhurikin hieman nieleskelemään ja rykimään kurkkua selväksi puun historian kuullessaan. Terijoensalava luokitellaan lyhytikäiseksi puuksi ja sen kasvettua tuolla kasvupaikalla yli 40 vuotta, alkaa se olla joka tapauksessa elämänsä ehtoopuolella, vaikkei olisikaan tullut tuulen kaatamaksi. Suuriakin puita voidaan siirtää ja istuttaa uuteen paikkaan kaivinkoneen ja hyvän tuennan ja kastelun avulla. Kuitenkin vaikka salava pajun sukuisena onkin hanakka juurtumaan, en uskonut sen myrskyvaurioiden jäljiltä selviävän siirrosta. Piha tulisi kuitenkin näyttämään metsurin käynnin jälkeen todella tyhjältä, joten ajattelin, ettei se ota, jos ei annakaan. Ehdotin, että kokeillaan siirtoa, siistitään repeytyneet juuret, tuetaan puu kunnolla, vähennetään oksamassaa runsaasti ja kastellaan puuta niin pirusti koko loppukauden ja seuraavan vuoden ajan. Jos se siitä vielä juurtuisi? Minkäänlaista kasvuunlähtötakuutahan tällaiselle ei voi antaa, mutta historian huomioon ottaen se oli riskin arvoista. Samalla tökittäisiin savimaahan kaikkein parhaimmat latvuksesta pois leikatut oksat. Niiden pitäisi juurtua maahan ja lähteä kasvuun samaan tapaan, kun konkelossa oleva puu aikanaan on lähtenyt. Muuta emme oikeastaan voi asialle tehdä.

 

Tämä oli asiakkaalle mieluinen uutinen, itku tyrehtyi ja sekä kaivuri, että metsuri tilattiin. Metsurin raivattua muut puut tieltä pois, kaivinkone teki ison kuopan suurelle puulle, jonka pohjalle laitettiin paksu sepelikerros salaojaksi, tämän päälle kasvualustaa ja sitten siihen nostettiin puu, jota kaivinkoneessa oleva koura piteli pystyssä tuentojen laittamisen ajan. Puu tuettiin liinoin ja kasvualustaa täytettiin ensin kuopan puoliväliin, jolloin aloitettiin kastelu. Vesimäärää en enää muista, mutta paljon sitä meni! Kun vesi oli imeytynyt, kuoppa täytettiin loppuun ja kastelemalla tiivistettiin maa puun ympäriltä. Tästä eteenpäin kastelu oli asiakkaan heiniä ja puun selviäminen oli kaikin puolin asiakkaan sanoin ”herran haltuun”.

 

Jälkikäteen olen kuullut, että puu tuli lehteen seuraavana vuonna, mutta ei se enää pitkäikäinen ollut. Seuraavana syksynä se oli tuennoista huolimatta syystuulissa painunut vinoon uudestaan, jolloin oli aika kypsä sen poistolle. Ne maahan tökityt oksat olivat nimittäin lähteneet kasvuun ja edesmenneen sukulaisen muisto säilyi.

 

Onko sinun kasveillasi historia, tai aiotko luoda uusille taimillesi sellaisen lahjoittamalla itse kasvattamiasi kasveja eteenpäin? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kasvien tarinoita ja samalla myös elämäntarinoita. Olen kuullut, että varsinkin evakkojen mukana on saattanut tulla kasvien siemeniä Karjalan puolelta aikanaan. Kerro oman kasvisi historiasta kommenttikentässä.

Aurinkoista viikon jatkoa! Tässä kuva 10.12.2024 auringonnoususta.

Hyvää (puutarha)yrittäjän päivää!

Torstai 5.9.2024 - Sirkku

Hyvää yrittäjän päivää!

 

Sitä näin puutarhayrittäjänä törmää monesti siihen, että läheiset, tuttavat ja tuntemattomat ajattelevat puutarhurin viettävän työpäivänsä puuhastelemalla kasvien parissa. Tottakai, tämä on todellisuutta silloin tällöin, mutta kokonaisen päivän käyttäminen ko. toimintaan on harvinaista. Ainakin minun tapauksessani. Yrittäjän arki on suurelta osin täysin muuta. Viime- ja tämä viikko toimivat tästä hyvänä esimerkkinä.

 Listasin alle viimeisen kahden viikon työpäivien kulkua: 

• Viheralueiden hoitotyöt: nurmikon leikkaus, siimaus, kitkentä, kastelu ja syyslannoitus. Sorttiasemalle kitkentäjätteiden vieminen. 
• Työmaapalaverit 1 paikan päällä ja 3 etänä.
• Sähköposteihin vastaaminen. 
• Puunkaato ja sen raivaus. 
• Pihaneuvonta puhelimitse sekä asiakkaalle, että urakoitsijalle. 
• Pihakonsultointi. 
• Pihaneuvonta myymälässä. 
• Kasvitilaukset, haku ja istutukset. Viherrakentaminen. 
• Laskutus ja kirjanpito. 
• ALV muutokset ja siihen liittyvät työt. 
• Mainoksen suunnittelu- ja julkaisu, some ja blogi. 
• Markkinoinnin suunnittelua pidemmällä tähtäimellä ja siihen liittyvien tilausten tekoa. 
• Toimiston tarvikkeiden tilausta. Toimiston ja varaston siivousta ja välineiden huoltoa. 
• Yrittäjäsparraus toisten yrittäjien kanssa. 
• Opiskelijan neuvominen yrittäjyysasioissa ja omien kokemusten jakaminen.

Listauksesta oikeastaan kaikki muut työt paitsi puunkaato ja yrittäjäsparraus/ opiskelijalle yrittäjyydestä kertominen, ovat ainakin pieniltä osiltaan tämän yrittäjän jokapäiväistä arkea. Tässä listauksessa ei ole kaikkia niitä töitä mitä minä yrittäjänä vuodessa teen, vain minun kahden viikon työrupeamani. Tähän kun lisätään vielä off- sesongin työt, sekä vastuut niin asiakkaiden pihoista, ympäristöstä ja siellä liikkuvista ihmisistä ja eläimistä, kuin työkavereista ja heidän työturvallisuudestaan, on yrittäjän työpäivä ja mieli melko täysi. Minullakin se on tarkoittanut kuusipäiväisiä työviikkoja ja pitkää päivää. Kuitenkin tätä jaksaa, kun tykkää työstään ja tapaa ihania asiakkaita ja kollegoja, joiden kanssa keskustella kasveista! Niitä harmittavia työhön liittyviä asioita on vähän ja nekin liittyy yleensä samoihin juttuihin, jotka harmittavat yksityishenkilönäkin. Eli verottaja ja sen byrokratia ja ohjeiden vaikeaselkoisuus, väärään aikaan tulevat vesisateet ja ukkoset ja liian helteinen keli, joka vie puutarhurista mehut 😊 .

Halusin kirjoittaa yksin yrittäjyydestä ja sen oikeasta arjesta muutaman sanan, koska välillä tuntuu, ettei se normaali pienyrittäjän arki tule realistisena esim. mediassa esille? Totuus on, että yrittäjänä olet ns. joka paikan höylä. Kaikesta täytyy tietää, vaikka työn tekisikin joku muu. Sinä vastaat. Itse olen ollut sekä työntekijänä, että yrittäjänä ja ainakin minun kohdallani yrittäjäksi alkaminen avasi silmät. Vastuut on isot ja toisinaan ne tuntuvat hartioilla painavina. Minun on mainittava tässä vielä erikseen siitä, kuinka kivaa on, että ympäriltä löytyy toisia yhtä kahjoja yrittäjiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia esimerkiksi nyt siitä verottajan byrokratiasta tai markkinoinnista ja sen vaikeudesta. On ihanaa, kun omana huonona päivänä saa kuulla kuinka joku toinen on onnistunut tavoitteissaan tai tehnyt hyvät kaupat. Yhdessä harmitellaan harmitukset pois, tai koetetaan jelppiä ostamalla tuotteita tai palveluita, jos toisella on hiljaisempi hetki. Saatammepa ohjata toiselle myös asiakkaita, jos tilanne niin vaatii ja se on asiakkaalle paras ratkaisu. Joskus kerrotaan myös niistä omista mokista mitä on sattunut ja niille nauretaan yhdessä.

Olen monesti ajatellut, että voisiko Suomi välttää sen synkimmän talouden skenaarion ostamalla ja käyttämällä enemmän lähellä tuotettuja tuotteita ja palveluja. Itse ainakin yritän jatkossa nostaa Suomessa tuotettujen palveluiden ja valmistettujen tuotteiden ostoprosenttiani ja laskea ulkomaisten osuutta. Aiotko sinä?

Ajankohtaiset työt ja niihin liittyvät lieveilmiöt.

Nyt vielä hetkeksi puutarhurin arkipäivään ja sen vihertyöosuuteen. Sekä toukokuussa, että  näin elo- syyskuussa, puutarhurin työpäivään kuuluu se, että päivän aikana ihon pintaan tulee kevyt tomukerros. Ongelma on todellinen varsinkin nyt, kun on ollut kovin helteistä ja puutarhuri hikoilee. Kostea iho, aamukaste, pieni tuulenviri ja osittain pölymäinen lannoite on pettämätön yhdistelmä, jolla saat varmasti kulkea työpäivän jälkeisen kauppareissun rauhassa. Vieläkin hävettää vuosien takainen kauppareissu, jonka jäljiltä kauppaa varmasti jouduttiin tuulettamaan pitkän aikaa. Tuo kanankakka, kun tuoksuu aika voimakkaalle. Normaalistihan lannoitteet tosiaan laitetaan maahan, mutta osa lannoitteesta on aina muruna pussin pohjalla ja se muru/ pöly tarttuu mukavasti kaikkeen kosteaan pintaan. Kuten puutarhurin vaatteisiin, kenkiin ja iholle, varsinkin jos lannoitetta heittää huomaamattaan vastatuuleen. Ikävä kyllä, en ole huomannut lannoitekerroksella ihoa nuorentavaa vaikutusta, joten olenkin oppinut suojaamaan itseni vähän paremmin myös helteellä näitä töitä tehdessä.

Syksy on mitä parhainta istutusaikaa kaikille kasveille ja nyt kannattaakin kylvää nurmikot, jakaa liian suuriksi kasvaneet perennat ja istuttaa uudet pensaan tai puun taimet. Nyt istutettaessa niillä on vielä aikaa juurtua hetki ennen talven tuloa. Tämän hetken sää on todella kuivaa ja kuumaa, paljon helteisempää kuin syyskuussa keskimäärin, joten muista kastella kaikkia istuttamiasi kasveja huolella ja säännöllisesti. Uuden taimen kastelut tulee tehdä n. joka toinen päivä ja vähintään kahden viikon ajan istutuksesta. Helteellä kasveja on kasteltava pidempään. Kastelumäärä riippuu taimen koosta ja haihdutuspinnasta. Perennoja kastellaan 10-20 litraa/m2, pensaita 20-40 litraa/ etenemämetri/ m2, havut ja isot puut 40-80 litraa/ kasvi. Tämä vesimäärä perustuu minun omiin kokemuksiini toimivasta kastelumäärästä, viralliset ohjeistukset litramäärien osalta taitavat olla hieman pienemmät. Myös pohjamaa ja sateisuus vaikuttavat riittävään vesimäärään. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat käyttää omaa harkintaa oikean vesimäärän suhteen kasvikohtaisesti sään mukaan. Ajatuksena on oltava se, että kastele mielummin vähän harvemmin ja koko juuristoalueen syvyydeltä, kuin että antaisit muutaman litran vettä joka päivä. Pieni vesimäärä joka päivä saa kasvin kasvattamaan juuret pintaa kohden, jolloin juuristo ei kehity normaaliksi ja kasvi kestää huonommin stressitiloja jatkossa, kuten esim. hellejaksoja.

 

Syyskuun puutarhatöitä:

• Syyslannoitus, tee heti, jos et ole vielä elokuussa sitä tehnyt. 
• Perennojen jakaminen ja uudelleen istutus. 
• Pensaiden ja puiden istutus, nurmikon kylvö. 
• Perennojen kukkavanojen leikkaus tarvittaessa, jätä lehtiosa vielä paikalleen, jolloin kasvi saa vetäytyä rauhassa talvilepoon. Lämpöjen jatkuessa kasvi saattaa vielä tehdä kukkia, kun kukkavanat poistetaan. 
• Hanki syksyistutuksia varten kukkasipuleita, jotka laitetaan maahan loka- marraskuussa. 
• Kompostin möyhiminen ilmavaksi ja tämän vuoden lehtikompostin valmisteleminen syksyn lehtiä varten. 
• Monivuotisten kukkaniittykasvien kylvö.
• Sadonkorjuu.

Viereisessä kuvassa näet lämpimän kesän vaikutukset keväällä rakennettuun istutusalueeseen. Kasvit ovat kovassa kasvussa ja vaikka kukinta onkin mennyt ohi, on istutusalueessa vielä paljon katseltavaa.

 

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli  sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään  tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus  vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Kevättyöt käynnistyivät.

Keskiviikko 20.3.2024 - Sirkku

Kausi alkoi, ihanaa! 

Tällä hetkellä kun katsoo ulos, näkyy tasaisen ja valkoisen harmaata maisemaa. Jollei tuolla  pellon toisella puolella kasvaisi metsää, olisi vaikea erottaa missä on maa ja missä taivas. Viime viikonloppuna etelä- Suomeen satoi reilut 10cm lisää lunta, joka nyt sitten plussakelillä sulaa pois ja vesihöyry ei paksun pilvipeitteen ja tuulettoman olosuhteen vuoksi pääse mihinkään, vaan jää leijumaan maan päälle usvaksi. Lumipinnan alla litisee. Ojarummut ovat jäässä ja ojat eivät vedä, jolloin vedet jäävät nurmikkoalueille, jossa ne sulavat ja jäätyvät talven aikana useaan kertaan. Tämäkin puutarhuri omistaa alle vuoden käytössä olleet coretex- kengät, joista on nyt vesi tullut läpi kolmena työpäivänä peräkkäin. Coretexit eivät auta, jos märkää lunta on yli kengän varren. Täytyy yrittää suihkuttaa lisää kalvopintaa kengän päälle ennen huomista työpäivää, muutoin saattaa puutarhurin varpaat paleltua.

Ulkotyökausi alkoi tänä vuonna ns. oikeaan aikaan. Etelä-Suomessa päästiin omena- ja päärynäpuiden leikkaukseen ajallaan, eli n. maaliskuun puolivälissä. Nyt puita on hyvä leikata, kun lumi on painunut suurilta osin jo alas. Keskimääräisesti pitkät ja kovat pakkasjaksot ovat jo ohi, kevät on tulossa, mutta yöpakkaset ja roudassa oleva maa pitävät puut vielä toistaiseksi lepotilassa. Jos luet blogiani pohjoisemmassa Suomessa, kannattaa kevään etenemistä vielä seurailla ja miettiä milloin on sopiva ajankohta tehdä puunleikkuut. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi puunleikkausten ajankohta venyy.

Puista keväällä voidaan leikata niitä, jotka eivät ole mahla- tai kumivuotopuita. Hedelmäpuista keväällä voidaan leikata omenaa ja päärynää, kirsikan ja luumun leikkaus jätetään kesäaikaan juhannuksen tienoille. Puistopuista leikataan vain pitkäikäiseksi kasvavia puita, joiden kasvulle on hyötyä leikkauksella tehtävästä turvallisesta rakenteesta. Kevätleikattavia puita siellä on mm. tammet, saarnet, lehmukset ja jalavat. Mahlavuotopuita, ja näin ollen kesällä leikattavia, ovat mm. vaahterat, koivut ja hevoskastanjat, mikäli näiden leikkaukselle on tarvetta. Lyhytikäisiä ja pehmeämmän puuaineksen omaavia puita kuten, pajuja ja salavia, pihlajia, leppiä, haapoja, poppeleita ja tuomia ei leikata kuin pakon edessä (poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia ja ohjataan kasvua). Leikkaus saattaa lyhentää näiden kasvien elinikää entisestään ja siksi niiden leikkausta vältetään.

Toissaviikolla olin töissä erään asiakkaan pihassa, jossa aloitimme vanhan omenapuun  leikkaukset jokunen vuosi sitten. Tänä vuonna puusta oli pakko ottaa kuva, kun tuli niin hyvä mieli siitä millainen tästä puusta on tullut usean vuoden työn jäljiltä. Olen pyrkinyt leikkaamaan puuta ensisijaisesti keväisin ja vain tarvittaessa kesäisin olen tehnyt puun latvuksen keskelle tilaa ja valoa. Aloitushetkellä puu kasvoi kilpaa talon kanssa suoraan ylöspäin. Satoa alkoi olla vaikea kerätä ja leikkuut aloitettiinkin puun madalluksella. Työ vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Poistettavat oksat alkoivat olla ranteen paksuisia ja niitä kun ei saa kerralla poistaa kuin max 3kpl/puu ja sen jälkeen puu oli maltettava jättää rauhaan. Itsestä tuntui, että työ ei edisty ollenkaan, mutta nyt kun puuta katsoo, n. kuusi vuotta työn aloituksen jälkeen, se näyttää juuri siltä miltä omenapuun tuleekin näyttää. Korkeus on n. 3,5m ja leveyttä on varmasti n. 4,5-5m. Oksat menevät vaakatasoon kuten kuuluukin, latvuksen keskellä on tilaa ja sato tulee oksien päihin. Satoa on tullut tasaisesti joka vuosi ja parin viimeisen vuoden leikkuussa olen saanut poistella vain lyijykynän paksuisia oksia. Tähän siis pyritään jokaisen hedelmäpuun kohdalla tekemällä leikkuut säännöllisesti vuosittain.

Mitä hedelmäpuusta leikataan? 

• Hedelmäpuusta poistetaan kaikki latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat. Ne  hakkaavat satoa ja muita oksia tuulessa ja tekevät latvuksesta liian tiiviin. Tulee sato- ja kuorivaurioita puuhun.
• Liian tiuhassa, päällekkäin, samaan suuntaan kasvavista oksakerroksista poistetaan keskimmäiset ja tehdään näin tilaa jäljelle jääville oksille kehittyä kunnollisiksi sato-oksiksi. Tällä tuodaan myös tasapainoa latvukseen, silloin kun oksapaino ei keskity voimakkaasti esim. valon puolelle, vaan oksat tulevat tasaisesti puun eri puolille, puu pysyy sadon tuottovaiheessa paremmin pystyssä.
• Liian jyrkässä oksakulmassa olevat oksat. Nämä eivät tule kestämään sadon ja tuulen yhteisvaikutusta vaan ratkeavat, jos satoa on paljon. Hedelmäpuun kestävimmät oksat ovat lähes 90 asteen oksakulmassa runkoon nähden. Nuoria ja taipuisia oksia voi koettaa ensin taivuttaa parempaan oksakulmaan ja poistaa vasta sitten jos taivutus ei onnistu.
• Suoraan ylöspäin kasvavat oksat poistetaan, koska ne ovat kilpalatvoja. Hedelmäpuuhun voidaan jättää yksi päälatva, jos puu on vielä pienikokoinen. Muut kilpalatvat poistetaan. Monesti suoraan ylöspäin kasvavat oksat saattavat olla myös vesiversoja, jotka poistetaan aina leikkausten yhteydessä. Vesiverso kertoo siitä, että puuta on leikattu edellisinä vuosina liikaa ja puun on ollut pakko kasvattaa vesiverso-oksia saadakseen haihdutettua kaikki juurien nostamat vedet. Vesiversot eivät ole oikeita oksia ja katkeavat helposti tuulessa tai sadon painosta.
• Jalonnuskohdan alapuolelta tulevat versot on poistettava. Nämä ovat juuriston omaa villiversoa, joka on dominoiva latvukseen nähden. Jollei näitä poisteta, latvus saattaa kuolla kokonaan ja villiversosta tulee päälatva. Tämä on eri lajiketta kuin mitä latvus on.
• Liian paksut ja suoraan ylöspäin kasvavat alaoksat poistetaan. Tässäkin on kyseessä kilpalatva.
• Aina koko oksaa ei tarvitse poistaa, vaan oksia voidaan myös typistää.
• Kuolleet, vaurioituneet tai kasvitaudin vaivaamat oksat voidaan poistaa milloin vain.

Nuoren puun istutusleikkaus: 

Jos olet istuttanut edellisenä syksynä uuden omena- tai päärynäpuun, niille tehdään istutusleikkaus istutusta seuraavana keväänä. Keväällä istutetuille puille voidaan tehdä istutusleikkaus istutuksen yhteydessä.

Istutusleikkauksessa pyritään siihen, että rungon ympärille tulisi sato-oksia tasaisesti joka puolelle. Yleensä nuoressa puussa on 3-5 vaakaoksaa ja latva. Mikäli oksat sijoittuvat tasaisesti puun ympärille, voidaan puu istuttaa katsomatta tarkemmin oksien sijoittumista, mutta jos oksat painottuvat tietylle puolelle puuta ,kiinnitä asiaan huomiota jo istutusvaiheessa. Puu kasvattaa luontaisesti oksiaan siihen suuntaan, josta se saa parhaiten valoa. Yleensä siis tällainen oksa-aukkokohta kannattaa laittaa etelän suuntaan, josta kesäaikana valo tulee parhaiten. 

Nuoren puun istutusleikkauksessa tähdätään siihen, että puu aktivoisi rungossa ja oksissa olevia uinuvia silmujaan ja alkaisi kasvattamaan niihin lisää vaakatasoon tulevia sato-oksia. Tämä tehdään typistämällä olemassa olevien oksien vuosikasvuja. Tällöin oksan päästä lähdetään katsomaan uusimman vuosikasvun pituus ja vuosiverso leikataan poikki, jättäen 1/3 vuosiversosta oksaan paikalleen. Tämä leikkuu tehdään kaikille muille vuosiversoille paitsi latvalle. Ole kuitenkin tarkkana jos sinulla on perhehedelmäpuu, johon latvukseen on vartettu useita lajikkeita. Huolehdi, ettet tule vahingossa poistaneeksi kokonaista lajiketta latvuksesta. Latva voidaan katkaista siinä tapauksessa, jos puussa on vähän sato-oksia. Tällöin puuhun jatkossa jätetään yksi ylöspäin kasvava latva, josta puu voi kasvattaa uuden latvaverson katkaistun tilalle. Latva aletaan leikkaamaan säännöllisesti sitten, kun puu on mielestäsi riittävän korkea. Satopuuta ei kannata päästää liian korkeaksi, sieltä on vain silloin vaikea kerätä satoa pois. Varsinkin nuori puu hyötyy säännöllisestä oksien taivuttamisesta. jokainen sato-oksa on sille tärkeä.

Muistathan leikkauksessa?: 

• Älä jätä tappeja, niihin iskee lahottajasienet, vaan leikkaa oksa poikki aina joko  rungon vierestä tai oksahankakohdasta.
• Oksankalluksen tulisi jäädä aina ehjäksi leikkauskohdan vierelle. Tällöin puu pystyy itse kasvattamaan kalluksen solukosta ns. "uuden ihon" leikkauskohdan päälle. Oksan kallus on se ryppyisen näköinen kohta, josta leikattava oksa lähtee.
• Suuria, halkaisijaltaan yli 4cm:n paksuisia oksia poistetaan kerralla max 3kpl/puu. Muutoin oksien oikeasta leikkausmäärästä joudutaan arvioimaan puun latvuksen lehtipeitteisyyttä. Puu voi menettää leikkuun yhteydessä max. 1/3 lehtimassastaan/ leikkauskerta. Silloin vesiversojen kasvua ei tule vielä merkittävästi. Jos olet leikkaamassa vanhaa puuta, onkin ehkä helpointa jakaa puu ns. lohkoihin. Silloin puu näyttää muutaman vuoden vähän toispuoleiselta, mutta pitkällä aikavälillä se on puun kannalta paras ratkaisu.
• Älä leikkaa liikaa!
• Muista työturvallisuus. Omenapuun puuaines on kovaa ja painavaa, koska puu kasvaa hitaasti. Satsaa hyviin työvälineisiin. Leikkaa maasta käsin jatkovarren avulla, älä kiipeä telineille, äläkä varsinkaan tikkaille. Mikäli puu on niin iso, ettei 4m:n jatkovarrella yletä, on leikkuu silloin arboristin puuhaa, joka joko kiipeää puuhun köysien kanssa tai leikkaa puun nostokorista.
• Leikkuun jälkeen huolletaan, pestään, desinfioidaan ja kuivataan välineet. Kunnon välineet kestävät sinulla kymmeniä vuosia kunhan huollat ne hyvin.
• Hyötykäytä oksajäte. Tee siitä lahopuuaitaa tai haketa se pensaiden juurelle katteeksi.

P.s: Kiitos ihanalle asiakkaalleni kun sain ottaa heidän "kivipuusta" kuvan. Tämäkin on tapa taivuttaa puun oksia. Suosittelen kuitenkin, että taivutusnarut laitetaan johonkin maassa kiinteästi olevaan, esim. betonilaattaan kiinni. Tuulessa narussa heiluva kivi hankaa oksan kuoren rikki, vaikka tämä ihanalta näyttääkin.

Biohiili, puutarhurin omatoiminen kouluttautuminen.

Perjantai 23.2.2024 - Sirkku

Biohiiltä kasvualustan sekaan. 

Viime vuosina on markkinoille tullut useita biohiilivalmisteita, joita kehoitetaan käyttämään maanparannukseen ja hulevesien puhdistukseen. Olen vähän skeptinen nykyään lukiessani pussin kyljestä, että tuote on ilmastoystävällinen ja se hidastaa ilmaston lämpenemistä ja parantaa luonnonmonimuotoisuutta. Todellisuus tuotteen valmistusprosesseissa on kuitenkin monesti jotain muuta. Tuote itsessään voi ollakkin esim. ravinteita sitova ja vähentää näin ollen fosforivalumia vesistöihin, mutta sen ilmastohyöty onkin negatiivinen, kun se tuodaan toiselta puolen maapalloa. Nyt kuitenkin jo useamman vuoden ajan biohiilestä on puhuttu viheralalla paljon, sen käyttöä testataan kaupunkien viherrakennuskohteissa ja myös puutarhakauppoihin on tullut valmiita kasvualustatuotteita, joihin biohiili on sekoitettu mukaan. Ajattelin, etsiä asiasta taas "vähän lisätietoa", jotta voin muodostaa oman mielipiteeni biohiilen käyttöön tai käyttämättä jättämiseen faktaan enkä mainoslauseisiin. No minut tuntien... taustatiedon hankinta taas lähti vähän lapasesta.

Mitä on biohiili? 

• Biohiili on biomassasta lämpökäsittelyprosesseissa joko pyrolyysillä eli kuivatislauksella, tai kaasutuksen avulla tehtyjä tuotteita, joissa materiaali on korkean hiilipitoista, huokoista ja stabiilia.
• Hiilipitoisuuden ollessa korkea, materiaalin hiiliyhdisteet ovat aromaattisia ja hitaasti hajoavia. Niissä on vähän vetyä ja typpeä ja tällä koostumuksella ne eroavat muista luonnon hiiliyhdisteistä.
• Biohiilen raaka-aine voi olla puuta, turvetta sekä metsä- ja maatalouden sivutuotevirtoja, kuten jätepuut, energiapajut, ligniini, jätevesiliete, olki ja lannat. Pohjoismaissa tutkitaan ja kehitetään menetelmiä, joissa sivuvirrat saataisiin paremmin hyödynnettyä, tämä vähentäisi biohiilen tuotantoprosessin hiilijalanjälkeä, koska raaka-aine olisi lyhyemmän käsittelymatkan päässä loppusijoituspaikasta, eikä esim. lannan ravinnevalumia ja hiilen liian nopeaa ilmaan pääsyä tulisi hukkaan heitetystä puuaineksesta.
• Puuperäinen biohiili on runsashuokoista ja sen koko ja rakenne on yleensä edullinen kasvien tarpeisiin. Tämä on yleensä vähäravinteista, ellei tuotteeseen ole lisätty ravinteita erikseen.
• Lanta- ja lietehiilet pvat vähemmän huokoisia, mutta ne sisältävät enemmän ravinteita.
• Biohiili hajoaa kasvualustassa hitaasti ja se voi säilyä siellä satoja, jopa tuhansia vuosia. Tämän hetken hiilensidontatavoista tämä on se tapa, jolla hiiltä saadaan palautettua maaperän pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Maaperän pitkäaikaisia hiilivarastoja vähentävät mm. fossiilisten polttoaineiden tarpeet yms. Näiden ilmaan vapauttama maaperän hiili on se joka meidän ilmastoamme lämmittää. Hiilen kierrosta olen kirjoittanut aiemmissa blogiteksteissä, mm. hiilinielu- tkestissä tästä löytyy.

Biohiilen käyttö ja hyödyllisyys kasvualustassa. 

• Biohiili on rakenteeltaan huokoista, melko kovaa ja suurehkoa raetta. Kasvualustaan ja maaperään levitettynä se sitoo itseensä ravinteita ja kosteutta sekä parantaa maaperän huokostilavuutta.
• Huokostilavuuden muuttuminen parantaa maaperän vesitalouden hallittavuutta. Vesi liikkuu maaperässä kasville parempaa tahtia. Kasvin juuristo ehtii irroittamaan veteen liuenneet ravinteet kasvin käyttöön ja liika vesi ei jää seisomaan juurten ympärille vaan valuu alempiin maakerroksiin, jolloin huokoset täyttyvät hetkellisesti ilmalla. Suurin osa kasveista tarvitsee toimivan ja vahvan juuriston kehittymiseen myös ilmahuokosia, joihin juurilla on tilaa kasvaa. Ilmava kasvualusta on myös lämpimämpi, koska ilmaraot eristävät juuria kylmältä. Lehtimassaa hajottavat pieneliöt tarvitsevat maaperän ilmahuokosia, liian tiivis ja hapeton maaperä sisältää eliöille myrkyllisiä kaasuja. Biohiili lisää maaperän mikrobiston elinympäristöjä ja edistää niiden aineenvaihduntaa.
• Biohiili nostaa maaperän pH:ta, joka varsinkin havumetsävyöhykkeellä on usein kasvien kasvun kannalta tärkeää. Monille kasveille Suomen luontaisesti hapan maaperä on kasvun ja hiilinieluna toimimisen kannalta liian hapan.
• Yleisimmät käyttökohteet viherrakentamisessa ovat hulevesien suodatusrakenteissa ja ennen kaikkea niissä kasvualustoissa, joiden avulla pyritään sitomaan hulevesistä epäpuhtauksia (esim. parkkipaikka-alueet, teiden viheralueet tai viherkattojen ja seinien hulevesistä kasvualustaan tulevat ravinnehuuhtoumat).
• Hulevesien suodatus ja niistä ravinnehuuhtoumien keräys lisääntyy asuinalueilla koko ajan. Biohiili voidaan sijoittaa näissä rakenteissa suoraan kasvualustaan tai se voi olla erillisenä "kasettina/suodattimena", josta vesi valuu läpi, ennen ojaan päätymistä. Jälkimmäinen vaihtoehto on helpompi ylläpidon kannalta, koska kasetin/suodattimen biohiilen voi silloin vaihtaa tarvittaessa.
• Biohiiltä vedensuodatukseen käytettäessä, valitse lannoittamaton biohiilituote.
• Biohiiltä voidaan käyttää myös kasvualustan osana, jos multatila on pieni kasvin ja sen juuriston kokoon nähden, kuten: istutusaltaissa, ruukuissa, amppeleissa, luiskissa ja pengerretyissä rinteissä sekä viherkatoissa ja - seinissä.
• Biohiili kasvualustan osana auttaa kasvia sietämään stressitiloja, kuten poikkeavia lämpötiloja tai veden- ja ravinteiden saatavuuden vaihtelua.
• Saatavilla on valmiita kasvualusta tuotteita, joihin biohiili on jo lisätty. Nämä tuotteet on yleensä myös lannoitettu. Ravinne- ja pH- arvot kannattaa tarkastaa ennen tuotteen valintaa.
• Biohiiltä voi myös tilata ja levittää itse. Silloin hankinnan yhteydessä kannattaa huomioida laatukriteerit ja tuotteen käsittelytavat ja määrät sekä käsittelyturvallisuus.
• Biohiiltä voi lisätä myös kompostin väliaineeksi, tuolloin kuitenkin kannattaa muistaa, että kompostin hajottajaeliöt pitävät happamasta maaperästä ja biohiili nostaa maaperän pH:ta emäksisempään suuntaan. Jos pH nousee liikaa, hajottajaeliöt kuolevat. Biohiili voi myös sitoa hajuja esim. kompostista tai lantakompostista.

Biohiilen käyttömäärät:  Lähde: VYL Biohiiliopas.

• Biohiilen käyttömäärä riippuu käyttötarkoituksesta, resursseista ja kasvatettavista kasveista ja niiden kasvualustatarpeista.
• Yleisimmin biohiilimäärä on 5-20% kasvualustan tilavuudesta.
• Kasvualustasekoituksissa biohiili ilmoitetaan joko tonnia/hehtaari tai tilavuusprosenttina maakerroksen tai kasvualustan määrästä.
• Biohiili on kevyttä. Se painaa n. 100-300kg/m3, jolloin 10% biohiiltä kasvualustassa, tarkoittaa n. 1-4% koko kasvualustan painosta. Tämä on huomioitava isoja määriä kasvualustaa tilatessa.

Suuntaa-antavia määriä kotipuutarhurille (lähde: Hankkija):

• Iso ruukku: 1 litra biohiiltä/ 10 litraa multaa.
• Istutusalustat esim. kukkapenkin perusparannus: 10 litraa biohiiltä/m2.
• Nurmikko ilmaus: 1 litra biohiiltä/m2.
• nurmikko perustaminen 10 litraa biohiiltä/ m2.
• Komposti: 1/2-1 litra biohiiltä/10 litraa puutarha- tai keittiöjätettä.

Biohiili ja sen ilmastovaikutukset. 

• Biohiilen ilmastovaikutukset ovat hyvät, jos biohiilen koko ketju toimii lähialueella, eikä mitään osa-aluetta kuljeteta pitkiä matkoja.  Esim. lähipuistojen, puutarhojen ja maatilojen risut, oksat ja lannat pystyttäisiin hyödyntämään lähellä tuotettavaksi biohiileksi, joka palautettaisiin maaperään lähellä olevissa viherrakennuskohteissa. Maaperässä biohiili sitoo ravinteita ja vaikuttaa sitä kautta vesistöjen tilaan. Biohiilen lämpöprosessin tuottamat nesteet käytetään pyrolyysinesteiksi ja kaasut hyödynnetään lämmitys yms. energiaksi, joka voidaan jakaa esim. kaukolämpöverkkoon. Tällöin biohiili on ympäristöystävällinen.
• Kuitenkin, jos biomassa josta biohiili on tehty, on korkealla hiilijalanjäljellä varustettu, ei biohiili ole ympäristöystävällinen vaan se voi olla jopa ympäristöä kuormittava ja hiilidioksidipäästöjen lähde.
• Biohiiltä voidaan tuottaa monista materiaaleista, monenlaisilla prosesseilla ja näiden prosessien ilmastovaikutukset vaihtelevat. Siksi myös biohiilituotteet ovat keskenään hyvin erilaisia ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuja. Kasveille sopivimpia biohiilituotteita ovat kasveista/puusta valmistetut biohiilituotteet ja lantaperäiset biohiilituotteet.

Pieni puutarhuri-ihminen ja hiilen sidonta ja vapautus.

Hiilen liikkumisesta ilmakehässä ja maaperässä olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa (ainakin hiilinielu- , sekä lahopuutarha- kirjoituksissa tästä asiasta on tietoa). Siellä kirjoitin siitä kuinka tärkeää lahopuun jättäminen luontoon ja pihapiiriin on. Nykymaailmassa tilanne on kuitenkin se, että maaperän pitkäaikaisia hiilivarastoja vapautetaan ilmaan liikaa ja hiiltä sidotaan maaperään pitkäaikaisiin varastoihin liian vähän. Moni biohiilen lähde ehditään polttamaan polttopuuna tai jätetään metsiin lahoamaan, kun se voitaisiin toimittaa biomassan keräyspisteiisin ja tuottaa biohiiltä. Jotenkin pienestä ihmisestä tuntuu välillä, että mikään ei ole hyvä. Lähiluonnon, pörriäisten, lintujen ja lajien monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää tehdä niitä lahopuuaitoja ja jättää lahopuupökkelöitä ihan pihapiiriinkin, mutta pitkässä juoksussa maapallon kannalta olisi tärkeää toimittaa ne biomassat eteenpäin, jotta niistä saataisiin biohiilen tapaista, pitkään maaperässä varastoituvaa materiaalia. Löytyisiköhän tähän jokin keskitie jota kulkea? Jos sinulla on biomassaa keräävä laitos jossain lähellä, toimita ihmeessä risut ja oksat sinne, muussa tapauksessa on varmaan käytettävä maalaisjärkeä. Pienet määrät lahopuuksi, kokonaiset lavalliset toimitetaan eteenpäin?