Puutarhurin erilainen kevät

Maanantai 6.4.2026 - Sirkku

Pari viikkoa töitä uusissa maisemissa.

Kevät 2026 on tämän puutarhurin työkalenterissa vähän  erilainen edellisiin vuosiin verrattuna. Reilu vuosi sitten sovin Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa yhden neljän käyntikerran kurssin ja yhden luennon pitämisestä, joiden pitopaikat sijaitsevat Outokummussa ja Polvijärvellä. Nyt ollaan kalenterissa edetty siihen päivään, jolloin Kasvihuoneviljely-kurssin ensimmäinen opetuskerta on edessä huomenna. Myönnettävä on, että jännittää eritavalla kuin kotipuolessa luennointi. Täällä kun saattaa yleisössä olla tuttuja ja sukulaisia kuuntelemassa. Kerran aikaisemmin olen luennoinut niin, että läheinen on istunut kuuntelemassa, ja ensimmäisellä kerralla en pystynyt häneen katsomaan ollenkaan. Siitä on kuitenkin jo monta vuotta aikaa ja uskoisin esiintymiseni menneen niin paljon eteenpäin, että jännitys unohtuu nopeasti kunhan asiaan päästään.

Kasvihuoneviljely on ollut minulla ohjelmistossa jo lähes 10- vuotta. Toki materiaalia on säännöllisesti päivitetty ja tarkastettu, mutta perusasiathan siellä pysyvät samana. Kasvuun vaikuttavat samat asiat kuin aina ennenkin ja kaikilla muillakin kasvatustavoilla. Valo, lämpö, vesi, maaperä ja ravinteet on oltava kunnossa, kasvatat sitten kasvihuoneessa, ruukussa, säkissä, amppelissa tai avomaalla. Oikeastaan on vain yksi kasvatustapa, jossa yksi noista kohdista tippuu pois ja se on vesiviljely. Siellä maaperänä toimii vesi, joko aktiivisesti tai passiivisesti. Vesiviljelyssä toisinaan maa-ainesta voidaan käyttää vain juurien valolta suojaukseen ja kasvin pystyssä pitoon. Joskus juuret taas uivat ravinnepitoisessa, hapetetussa vedessä. Itse en hydroponiikkaa eli vesiviljelyä harrasta muutoin kuin altakasteluruukussa, mutta minulla sielläkin kasvin juurien ympärillä on multa tms. kasvualusta eikä esim. ruukkusora. Ravinnevesi seisoo altakasteluruukussa passiivisesti ruukun vesisäiliössä, josta juuret osmoosin avulla ne imevät imupaineellaan kasvualustaan ja kasvin käyttöön. En siis erikseen aktiivisesti pumppaa hapetettua ravinnevettä juuristoille. Vaikka en itse harrasta vesiviljelyä, tunnen useita innokkaita hydroponiikkaharrastajia, joilta olen kerännyt tietoa tästä asiasta. Näitä vinkkejä sitten kerron kurssilaisille osana kasvihuoneviljelykurssia. Kasvihuoneviljely siis starttaa ti 7.4.2026 Outokummussa.

Polvijärvellä ke 8.4.2026 järjestettävän luennon aihealue on tällä kertaa puutarhan kasvit ja niiden valitseminen. Se onkin mielenkiintoinen aihe varsinkin nykyään, kun talvet muuttuvat ja vaikuttavat kotoisten kasviemme menestymiseen. Pari vuotta sitten törmäsin ensimmäisen kerran taimitukkujen ohjeistukseen, jossa kerrottiin, ettei monivuotisille kasveille enää myönnetä taimitukkujen puolesta talven yli kasvuunlähtötakuuta. Tämä johtuu siitä, että vaikka taimi olisi kunnollinen, istuttaisit sen oikein, ja sille sopivaan paikkaan, hoitaisit sitä ensimmäisenä kesänä oikein, kukaan ei voi taata kasvin kasvuunlähtöä jos lumi ja ns. normaali Suomen talvi puuttuu. Tämä on suora seuraus ilmaston muuttumisesta. Syksyt ovat sateisia ja lämpimiä, ja silloin ilmakehässä on paljon enemmän lahottajasienten itiöitä ja kasvitauteja. Myös tuholaiset pääsevät tekemään tuhojaan kasveille paljon pidempään kuin sanotaanko esim. 15 vuotta sitten. Maaperä on syksyllä täynnä vettä, ja vesi ei tahdo liiikkua minnekään kun ojatkin ovat täynnä. Tämän jälkeen tulee sitten suoraan kovat ja pitkät pakkaset. Vesi jäätyy maaperässä suoraan juurien ympärille, jolloin juuret ovat hapettomassa ja kylmässä tilassa. Lumi ei ole eristämässä kasvien juuristoja ja kasvit paleltuvat. Normaalioloissa lumi suojaa juuriston lisäksi myös oksistoja. Nykyisinä talvina lunta on hyvin vähän juuristoilla ja se saa aikaan vanhojen istutusalueiden paleltumisia ihan Eteläisintä suomea myöden. Vanhat säännöt kasvien menestymisvyöhykkeistä ei siis välttämättä pidä ja kasveja joutuu tarkkailemaan enemmän kuin ennen.

Kasvivalinnoissa ja ennen kaikkea kasvien yhdistelyssä samaan istutusalueeseen, on toki tietyt lainalaisuudet, jotka niihin aina vaikuttavat. Näistä olen kirjoittanut jo edellisinä vuosina blogitekstejä. Siellä varsinkin kasvin valon sietokyky, veden tarve, ravinnetarve ja kasvin kasvualustan pH- tarve ovat niitä seikkoja, jotka kasvin menestymiseen pihassa ja istutusalueessa vaikuttavat.

Uskoisin, että tulevina vuosina joudumme väkisinkin miettimään sitä, että onko ilmaston muutoksen tuomat kasvimuutokset vain huono asia, vai millä tavoin tähän suhtaudumme? Ilmasto muuttuu kosteammaksi ja lämpimämmäksi, meillä tulee jatkossa menestymään ne puutarhakasvilajit, jotka nykyään kasvavat esim. Virossa, Latviassa ja Puolassa. Samalla taasen kotoisat ja tutut lajit tulevat kärsimään tuholaisista ja taudeista, joihin niillä ei ole geeniperimää taistella vastaan. Meille tuttu havumetsävyöhyke saattaa alkaa pikkuhiljaa siirtymään kohti pohjoista ja itää. Tilalle toki tulee kasveja ja kasvilajikkeita, joita meillä on aiemmin voinut kasvattaa vain talvetettuina ruukuissa tai talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa. Viime vuonna tuttavani istutti persikkapuun pihalleen Lahden korkeudelle. En olekaan muistanut kysyä miltä puu näyttää kasveille kovan talven jäljiltä. Selvisikö? Puutarhurina ja Suomen luonnon ihailijana, jolle metsä on yksi tärkeimmistä paikoista maailmassa, koen surua siitä jos Suomalainen metsä tällaisenaan tulee joskus muuttumaan. Epätodennäköistä kuitenkin on, että minä olisin sitä muutosta näkemässä, mutta ehkä joskus tulevat lapsenlapsenlapseni sen kokevat? Metsästä ja metsäosaamisesta Suomi kyllä varmasti silloinkin tunnetaan, metsiemme ulkonäkö on vain saattanut muuttua lehtomaisempaan malliin.

Kevään etenemisen merkkejä.

Nyt kun olen saanut tarkkailla sekä Eelä-Suomen kevään merkkejä kuin Pohjois-Karjalan kevään merkkejä, on pakko sanoa, että tietyissä asioissa ollaan melko samalla viivalla. Vuosi sitten totesin, että meillä kun leikkuusesonki oli ohi, olisin voinut aloittaa saman sesongin heti perään täällä Itä-Suomessa. Tämä vuosi on paljon tasaisempi. Tein kotona puolentoista kuukauden työt kuukaudessa ja siellä viimeisellä viikolla oltiin vähän ns. kinthailla sen kanssa että onko kasvu lähtenyt käyntiin. Itä-Suomeen tultuani leikkasin kiiren vilkkaa omenapuut kun katsoin, että kohta on myöhäistä. Kevät on hedelmäpuiden osalta lähes samassa mallissa kuin kotonakin. Eroa onkin sitten roudan paksuudessa ja järven jäätilanteessa. Kotoa pohjoiseen päin ajettaessa, voi sanoa, että Heinolan kohdalla vedet olivat enemmän auki kuin jäässä. Täällä rannassa on ensin 20 cm:n kohvakerros, sitten vettä ja sen alla vielä 30 cm:n jääkerros. Vedet ovat aivan järkyttävän alhaalla edelleenkin viimekesän jäljiltä, voi olla, että meidänkin lahti on jäätynyt talvella pohjia myöden. Lunta ei ole yhtään, eikä sitä ole tainnut olla oikein koko talvena. Suuria sulamisvesiä ei siis järvien täytöksi ole odotettavissa tänä keväänä. Toivottavasti vettä tulisi edes taivaalta, luonto tuntuu sitä tarvitsevan.

Kotona kukki jo sipulikukat, niitä ei täällä Itä-Suomessa vielä näy. 

Kiinankajista kotipihan bonsaipuita.

Torstai 12.3.2026 - Sirkku

Minun pihani bonsait. 

 

Pitkään olen pihaani halunnut bonsaipuita. Suunnittelin, että hankin vuorimännyn tai  pensassempran taimen, jonka istutan ruukkuun, ja jota alan hoitamaan kuin bonsaita. Lumitöitä tehdessäni kuitenkin älysin, että hetkinen, minullahan kasvaa jo piharuukuissa kaksi kiinankatajaa. Miksi en harjoittelisi bonsain leikkausta ja taivutusta näillä katajilla?

 

Katajat olen aikanaan pelastanut roskakuormasta. Ne siis poistettiin pikkutaimina eräästä talvi-istutuksesta kesäkukkien tieltä. Toinen katajista on lähtenyt ruukussa hyvin kasvuun, toinen taasen tuntuu jurovan ja oli väriltään jopa hieman kellertävä. Kellertävän taimen juuristolla kasvaa monivuotista tuoksukurjenpolvea ja puolukkaa. Puolukka oli jopa tehnyt satoa yhden puolukan verran, jonka löysin nyt talven jäljiltä oksasta kiinni. Mihinkähän kaiken tuon sadon kanssa joudunkaan? Onneksi on tilaa mihin sadon saa säilöttyä. Katajat kasvavat suurissa ruukuissa, joka ei ole ihanteellista bonsaille. Bonsait tulisi kasvattaa laakeissa ja matalahkoissa ruukuissa. Enpä tullut asiaa miettineeksi silloin kun katajat ruukkuihin laitoin.

 

Hankin jo tammikuussa muovipäällysteistä alumiinilankaa ja bonsaisakset Sunds trädgårdin nettikaupasta Länsi-Suomesta. Toimitus oli ripeä ja tuotteet olivat sellaisia kuin kuuluikin. Kiitos siis hyvästä palvelusta. Liian kovien pakkasten vuoksi siirsin leikkuuta kuitenkin maaliskuulle ja katajalle se onkin oikea leikkausaika. Nyt viikonloppuna vihdoin kaivoin sekä sekatöörit (pienet oksasakset), että bonsainleikkauspakettini esille ja hain terassin vierelle vanhan suihkujakkaran ja sen päälle istuinalustan, jolla pystyin istua ja aloitin leikkuun.

 

Ymmärtääkseni bonsaita leikatessa tulisi olla jo etukäteen mielessä edes kaukainen kuva siitä, mitä leikkuulla haetaan. Oliko minulla? No ei! Istuin siinä suuremman taimen vieressä ja mieli oli täysin blankko. Aloitin leikkuun katajan alaosasta vain huomatakseni, että olin antanut sen kasvaa vähän liian suureksi ja sen alaoksat olivat jo melko paksuja ja asentoonsa puutuneita. Totesin, että bonsaisakset sain tässä kohtaa hylätä käytöstä ja käyttöön tuli ottaa sekatöörit, eli pienet oksasakset, joiden leikkuuvoima puri katajaan paremmin. Otin katajan runkoa näkyviin. Jälkikäteen ajateltuna, otin sitä ehkä näkyviin vähän liikaakin, mutta uskon, että kataja alkaa kasvattamaan myös uusia oksia runkoonsa. Saan sieltä silloin lisää kasvuoksia, joita saan taivutettua haluamaani suuntaan ja malliin.

 

Minut yllätti se kuinka vaikeaa bonsain leikkaaminen tällaisesta vapaasti kasvaneesta pensaasta on. On vaikeaa alkaa leikkaamaan hillittyä muotoa, jos pensas on saanut kasvattaa oksansa kasville luontaisella tavalla. Leikkasinkin varmasti liikaa näin ensimmäisellä kerralla, rungon alaosasta tuli liian kalju. Vertaan tietysti leikkuun sujuvuutta kaikkeen siihen muuhun leikkuuseen mitä minun työssäni tulee tehtyä. Leikkaan työssäni säännöllisesti lehtipuita, pensaita ja köynnöksiä, sekä erilaisia havuja. Osaan siis leikata kasveja, ja työnjälkeni esim. omenapuun leikkuussa on kaunista ja tarkoituksen mukaista. Suurilla kasveilla puita kuitenkin leikataan malliin, ja niistä tehdään taideteoksia ns, suurella pensselillä. Nyt sama ajattelu pitäisi pystyä laittamaan miniatyyrikokoon ja se tuntui minusta lähes ylitsepääsemättömältä. Huomasin myös kovin nopeasti, että tässä työssä ajatuksen on oltava sataprosenttisesti kiinni itse työnteossa ja halutussa bonsaipuun mallissa. Aloitin työn päivänä, jolloin minulla mielessä oli läheisen kanssa käyty riita. Jouduin jättämään työn ensimmäisenä päivänä kesken ja jatkamaan sitä seuraavana päivänä kun pää oli nollaantunut. Yön jäljiltä mieli oli rauhoittunut riittävästi ja pystyin keskittymään työhön ja sen lopputulokseen paremmin. Onneksi ikävuodet ovat tehneet minunkin mieleeni malttia. Työn kesken jättäminen ei olisi onnistunut varmasti vielä 10 vuotta sitten.

 

Elämäni ensimmäisen bonsain leikkuun lopputulos on nähtävillä tässä. Ette voi uskoa, kuinka paljon sen tekoon kului alumiinilankaa ja aikaa! Alumiinilankaa pätkin sivuleikkureilla, nekin siis tulee olla bonsainleikkuun työvälinelistassa, jotta työnteko onnistuu jouhevasti. Sain kulumaan tuohon pieneen pensaaseen kokonaisen paketin alumiinilankaa. Tämän lisäksi jouduin hakemaan paksumpaa ja jämäkämpää rautalankaa, jolla sain alaoksat taivutettua haluamaani suuntaan. Tarvitsin myös vanhan rautahaan painoksi yhdelle oksalle. Näitä ei varmasti olisi tarvinnut, jos olisin älynnyt aloittaa leikkuut jo vuotta aiemmin, eikä oksat olisi niin pahasti paikoilleen puutuneita. Latvan katkaisin tästä katajasta, koska se oli niin jämäkäksi puutunut, ettei taivutus oikein muutoin enää onnistunut.

 

Bonsai numero kaksi oli se pienempi ja vähän kellertävä. Saa nähdä miten se leikkuusta toipuu ja lähteekö väri muuttumaan kohti tummemman ja sinertävän vihreää, mikä tämän kasvin oikea väri on. Tällä katajalla oksat olivat vielä hennommat ja taipuisammat, ja näitä sain taivutettua toivomaani malliin pelkän alumiinilangan avulla. Sitä en tiedä tuleeko tästä sitten joskus yhtään sen kauniimpaa kuin tuosta isommastakaan, mutta nyt sain sentään latvan vielä taivutettua ilman, että sitä tarvitsi leikata.

 

Tulevan vuoden aikana minun on nyt muistettava hoitaa bonsaikatajiani huolellisesti. Aion lannoittaa ne keväällä pitkävaikutteisella, raemaisella lannoitteella (toisin sanoen kanankakalla). Ruukkuja joutuu myös jonkin verran kesän aikana kastelemaan, vaikka ne taivasalla ovatkin. Isommankin katajan juurelle saatan kylvää krassia tai tuoksuhernettä, joka saa tulla putouksen tavoin ruukun reunalta alaspäin. Rauta- ja alumiinilankoja on muistettava tarkastella säännöllisesti. Ne eivät saa pureutua kasvin runkoon, tai aiheuttaa oksistoihin kuorivaurioita. Katajien jatkoleikkuita tehdään kasvin luontaisen leikkausaikataulun rytmissä. Havuja leikataan Suomen oloissa maaliskuussa ja marraskuussa. Toisinaan ylimääräinen leikkaus saatetaan tehdä keskikesällä, jolloin typistellään vuosikasvuja. Tarvittaessa ulkona olevia havuja, myös siis näitä bonsaikatajiani varjostetaan kevätahava-aikaan. Varjostuskankaat laitetaan päälle nyt ja poistetaan kun maaperästä on routa sulanut ja uusi kasvu on käynnissä.

Lavaviljelyä kotitarpeisiin.

Torstai 5.2.2026 - Sirkku

Lavaviljelyä.

Kuvassa eräänlainen kasvilava tämäkin. Liian suuri kuitenkin perinteiseksi, katetuksi lavaksi. 

Vuosia sitten vierailin pihassa, jossa lähes koko piha oli kallion päällä. Multaa pihassa oli vain sen verran, mitä sitä oli erikseen sinne tuotu. Nurmikon menestymisen kanssa oli jo tuolloin vaikeuksia. Olenkin monesti miettinyt, että mitenhän pihanurmikko on selviytynyt tässä pihassa viime vuosien kuivista ja paahteisista kesistä? Silloin kuitenkaan kuumuus ja kuivuus ei ollut ihan näin korostunutta kuin se nykyään on. Jo tuolloin sanoin heille ohjeeksi pihakasvien kasvatukseen: ”silloin kun kasvualustatilan kanssa ei voida mennä alaspäin, on syytä rakentaa sitä ylöspäin. Taivaalla on kyllä tilaa ja saatte kolmeulotteisuutta puutarhaan”.

 

Toki tuolloin oli niin hyötyviljelystä pienessä mittakaavassa, kuin laajemminkin puutarharakentamisesta ja pihan kasveista, mutta ”ylöspäin rakentaminen” mahdollistaa viljelyä niissäkin paikoissa, joissa se muutoin olisi hankalaa ja niillekin ihmisille, jotka eivät kykene maanrajaan kyykistymään. Kohotetuilla kasvualustapenkeillä mahdollistamme siis viljelyä sielläkin missä se muutoin olisi vaikeaa. Viljelylavan voit pienimmillään tuoda vaikka parvekkeelle, kunhan huolehdit, ettei talorakenteille muodostu siitä ongelmia.

 

Millainen on toimiva kasvilava?

 

• Entisaikana kasvilava- sanalla tarkoitettiin lähinnä puista kehikkoa, jonka päällä oli lasit, kuten kasvihuoneessa. Nykyään näitä kutsutaan monesti joko viljelylavoiksi tai minikasvihuoneiksi. Lasi on yleensä vaihtunut kennolevyyn, joka on kasveille taimettumisvaiheessa lämpimämpi materiaali ja jota ei yleensä tarvitse erikseen varjostaa, vaikka lava olisi suorassa auringossa. Tuote itsessään ajaa samaa asiaa. Mahdollistaa aikaiset kylvöt ja suojaa pikkutaimia tuholaisilta ja kylmältä ilmalta.
• Kasvilava voi olla myös muilla materiaaleilla, kuten esim. heinäpaaleilla, turveharkoilla, risuaidalla, tiilillä tai betonikivillä reunustettu, laseilla, kennolevyllä tai harsotunneleilla katettu tai kattamaton viljelyalue. Tässäkin ideana on rajattu ala, joka nostetaan ympäröivästä maanpinnasta ylöspäin.
• Kasvilava kannattaa perustaa maaperään, jonka pohjalta siivotaan monivuotisten juuririkkojen taimet ja juurakot pois. Kasvilavojen väliin kannattaa laittaa muuta materiaalia kuin nurmikkoa, joten pintamaa kannattaa kuoria myös käytävätilasta. Nurmikko ei ole kulutusta kestävä pinta ja tuholaiset leviävät sieltä viljelykasveihin, siksi käytävämateriaali kannattaa olla soraa, kivituhkaa, sepeliä tai kiveystä. Pohjamaan ja kivimateriaalin väliin laitetaan maanrakennuskangas ja huolehditaan, että pintamaa kallistetaan huleveden imeytysaluetta esim. istutusaluetta kohden. Nurmikkopinta tässä tulee liettymään, tiivistymään ja rikkaruohottumaan.
• Lavan pohjalle voit laittaa paksun kerroksen sanomalehtiä. Mieti myös onko pihassasi myyriä ja tarvitseeko niiden pääsy kasvualustaan estää.
• Toimiva kasvilava on sopivan kokoinen. Monesti käytetään n.  1 m:n levyisiä ja n.  2 m:n pituisia lavoja. Tämän kokoisen lavan eri kohtiin yltää helposti joka puolelta, mutta toki voit rakentaa juuri sen kokoisen lavan, joka toimii sinun tarpeisiisi.
• Tee lavasta riittävän korkea valitsemallesi viljelykasville. Esim. porkkana tarvitsee syvän ja hiekkamultaisen multatilan, jotta porkkanoista tulee suuria. Sama koskee monia muitakin juureksia. Tomaatilla ja kurkullakin on melko suuret juuret. Yrtit taasen eivät tarvitse syvää multatilaa kasvaakseen. Kasvualustan syvyyteen ja sitä kautta lavan korkeustarpeeseen siis vaikuttavat monet seikat.
• Lavan korkeustarpeeseen vaikuttaa myös se, aiotko tehdä ns. lämpö-, vai kylmälavan. Lämpölavan on oltava reilusti syvempi, ettei kasvien juuret pääse kasvamaan suoraan lantakompostikerrokseen, joka pahimmillaan polttaa juuret.

 

Lavaviljelyn hyödyt avomaaviljelyyn nähden.

 

• Kohotettu kasvualustapenkki lämpiää keväällä nopeammin. Tämä johtuu siitä, että se on siellä ei ole niin paljon jäätyvää vettä kasvualustassa. Nopea lämpeneminen keväällä mahdollistaa aikaisemmat kylvöt ja pidentää kasvukautta.
• Kasvilavan voi perustaa myös paikkaan, jossa kasvinviljely olisi muutoin vaikeaa. Voit perustaa kasvilavan vaikka pienelle takapihalle, parvekkeelle tai terassille, kunhan huolehdit, ettei lavastasi tule talorakenteille tai naapureille haittaa. Lava+ multa+ kasvit+ sato+ kasteluvesi painavat, rakenteiden tulee siis kestää lisäpaino. Kasteluvedet on tuolloin myös kerättävä tarkoin talteen. Vedet eivät saa valua esim. parvekerakenteisiin ja siitä alempiin kerroksiin.
• Rajattu tila, vähemmän kitkettävää.
• Parempi ja ergonomisempi työasento, kun kasvualustan pinta on korotettu ylöspäin.
• Lavassa voit kasvattaa myös niitä yksivuotisia kasveja, jotka vaativat enemmän lämpöä. Vesi ei jää lavoihin juuriston ympärille ja tämä tekee kasvualustasta juurille lämpimämmän ja ilmavamman. Kylmä ilma ei jää myöskään pyörteilemään kasvien ympärille, vaan valuu siitä pois, jolloin kasvilava on avomaata lämpimämpi.

 

Ratkaistavia asioita:

 

• Kasvilavan haasteena varsinkin kuivana kesänä on kastelu. Vesi ja ravinteet veden mukana, valuvat lavassa nopeasti alaspäin, ja paljon vettä tarvitsevan sadon kasvatuksessa tasainen veden ja ravinteiden saanti olisi tärkeää. Veden kulkua on siis kuivina kesinä syytä hidastaa. Tämä voidaan tehdä muokkaamalla kasvualustaa kosteutta pidättävämmäksi esim. saven tai muun vettä ja ravinteita sitovan materiaalin avulla ja hoitamalla kastelu tihkukastelujärjestelmän tai pinnoittamatonta savea olevien kasteluruukkujen avulla. Vesi annetaan siis kasvualustaan hitaasti ja pyritään huolehtimaan siitä, että se kasvien juuristojen käyttöön eikä valu suoraan lavasta pois.
• Monivuotisten kasvien kasvatus lavassa voi olla haastavaa, koska talven kylmä ilma pääsee juurien kimppuun monelta suunnalta. Avomaalla kylmä ilma tulee pääsääntöisesti vain ylhäältä päin. Lavaviljelyssä ja missä tahansa kohopenkissä kylmä ilma tulee myös sivuilta ja tämä sivuilta tuleva kylmä ilma on syytä monivuotisten kasvien juuristoilta estää. Tämä tehdään laittamalla lavan sisäreunoihin pystyyn routaeristelevy ja patolevy. Eristämisessä on tärkeää muistaa, että ilmarako eristää. Mikäli siis joudut kovana talvena laittamaan lavan ulkopuolelle lisäsuojaa levyn, tai pakkaspeittojen avulla, muista laittaa suojat ilmavasti ja jättää kasvin ja suojan väliin ilmarako.

 

Kuinka maksimoin sadon vaikka lavan koko olisi pieni?

 

• Lavaviljelyssä kylvös kannattaa olla tiuha ja huolehtia, että sadon latvat tulevat eri kerroksiin. Näin korkeammaksi kasvavat tuovat tarvittaessa suojaa matalammille puolivarjon kasveille, tai saat aurinkoisen paikan kasveille riittävästi valoa, kylvämällä korkeammaksi kasvavat taustalle. Maksimoit siis lavan tuoton ja vähennät kitkemistarvetta kylvämällä lavaan tiuhasti.
• Kun kasvualustaa on riittävästi syvyysmitassa, maaperä on valittu kasveille sopivaksi, kasvi saa riittävästi vettä, valoa ja lämpöä, tuottaa lava runsaasti satoa. Korjaa satoa jo riittävän aikaisin ja pikkuhiljaa, tämä innostaa kasveja tuottamaan sadon valmiiksi.
• Tiheä viljely myös vähentää kosteuden ilmaan haihtumista ja sitoo veden kasvien käyttöön.
• Rakenna napakat ja tukevat kasvituet jo hyvissä ajoin. Sato pysyy terveempänä ja köynnöstävätkin kasvit pääsevät oikeuksiinsa kunnon kasvituessa.
• Sijoita lava oikeaan paikkaan. Kasvilavaviljely kannattaa tehdä aurinkoisessa, lämpimässä ja sopivasti tuulensuojaisessa paikassa. Kokonaan tuulta ei kannata blogata, pieni tuulenviri kasvin ympärillä vähentää kondensoituvaa kosteutta lehtien pinnoissa, ja näin vähentää sienitautiriskiä. Liian kova tuuli on kuitenkin huono. Pölyttäjät eivät jaksa lentää kovassa tuulessa, kova tuuli jäähdyttää kasvin ympärystää, aiheuttaa kasvustoon vaurioita ja saa kasvin haihduttamaan liikaakin.
• Kasvilavan hoitoa helpottaa, jos lähistöllä on vesipiste. Mikäli lavoja on monta, huolehdi, että pääset kulkemaan lavojen välissä kottikärryillä.
• Sijoita kompostit kokonaan toiselle puolelle pihaa. Kompostit toimivat kasvituholaisten hautomoina. Ne ötökät, jotka ovat kasveille tuholaisia, ovat kompostissa hyötyeliöitä. Joten tee ja käytä komposteja, mutta sijoita ne toiselle puolelle pihaa missä hyötykasvit kasvavat. Muista pestä välineen ja vaihtaa hanskat, ennen kuin tulet kitkemään kasvilavaa kompostin käännön jälkeen.
• Lavaviljelyssäkin puolivarjoisessa paikassa kasvavat kasvit hyötyisivät siitä, että lava sijoitettaisiin niin, että lavan pitkä sivu olisi itä-länsi suuntaan. Näin maksimoidaan kasvien Suomen pitkän päivän valon määrä vuorokaudessa. Aukealla paikalla voit kuitenkin halutessasi tehdä lavojen avulla vaikka muotopuutarhan.

 

Mikä on lämpölava?

 

• Lämpölava on kasvilava, jonka pohjana käytetään puoliraakaa lantakompostia, jonka päälle tuleviin kerroksiin laitetaan ilmavaa ja lahoavaa materiaalia, josta lämmin ilma pääsee nousemaan lantakompostikerroksesta kasvualustaan ja juurien käyttöön.
• Lämpölavan on oltava korkeampi kuin ns. kylmälava on. Kylmälava on tavallinen kasvilava, jossa ei ole lantakompostia alakerroksessa.
• lämpölavan pohjalle levitetään paksu sanomalehtikerros, jonka päälle laitetaan oksahakekerros. Hakekerroksen päälle laitetaan paksu kerros puoliksi/n. vuoden maatunutta hevosenlantaa. Lantakerroksen päälle laitetaan paksu kerros oksahaketta, tai muuta ilmavaa materiaalia. Tämän päälle laitetaan lehtisilppukerros, tai maatunutta lehtijätekompostia, jonka päälle laitetaan taas haketta. Voit tehdä lehtisilppu ja hakekerroksia useampia tarvittaessa. Hakekerrosten on oltava ilmavia, jotta lämpö ja myöhemmin ravinteet pääsevät kulkeutumaan kasvualustan sekaan. Alempien kerrosten päälle laitetaan paksu kerros ilmavaa uutta kasvualustaa. Kasvualustan syvyydessä on huomioitava, että juuristot eivät saa päästä kasvamaan raakaan kompostiin, muutoin juuret palavat. Multaa on siis oltava riittävän paksulti, että juuret pysyvät siinä.
• Lisää lavaan kastematoja. Ne tekevät siellä töitä.
• Kompostit maatuvat ja painuvat kasaan maatuessaan. Tulevina vuosina lavaa parannetaan lehtisilpulla ja laimennetulla, valmiilla lehtikompostilla. Lämpökomposti rakennetaan uudestaan alusta lähtien silloin kun hevosenlantakerros on kokonaan maatunut (n. 3 vuotta).
• Lämpölavan kerrokset kannattaa rakentaa syksyllä lehtien korjuuaikaan. Tällöin se saa asettua talven. Pidä lava katettuna kevättalvella. Tarkkaile lavan lämpötilaa. Toimivaan lämpölavaan pitäisi päästä kylvämään reilusti aikaisemmin kuin avomaalle. Lämpölava on taimille lämmin kasvualusta, mutta maanpäällisiä osia on silti suojattava keväthalloilta ja pakkasilta erilaisten katteiden avulla.

Uusi vuosi alkoi pakkasessa, miten käy kasvien?

Torstai 8.1.2026 - Sirkku

Uusi kasvukausi starttaa taas.

 

Sieltä se taas pikkuhiljaa alkaa. Uusi vuosi ja uusi kasvukausi. Ensimmäisiä kylvöjä tehdään  jo. Chilien siemenet laitetaan maahan nyt tammikuussa ja siitä se kasvukausi alkaa. Vielä ehdit tehdä hyvin niille siemenille kylmäkäsittelyn ulkona, jotka sitä kaipaavat. Ainakin ulkona on nyt riittävän kylmää. Ei muuta kuin siemenet kylvöpotteihin niille sopivaan kasvualustaan, pottien kostutus ja kylvös ulos ja lunta pinnalle, ettei pinta plussakelien tullessa kuivu heti.

 

Monivuotiset kasvit pakkasessa. 

 

Nyt on se kova talvi kasveille. Maa jäätyy näillä pakkasilla syvälle ja keväällä roudan  sulaminen tulee liikuttelemaan suurienkin kasvien juuristoja. Kova pakkanen ja lumeton kasvualusta (kuten kuvasta näkyy) kasvien ympärillä vaatii meiltä puutarhureilta pikaisia toimenpiteitä. Syksy oli pitkään sateinen ja varsinkin savimailla maaperä oli litimärkä pakkasten alkaessa. Ja kun pakkaset tulivat, ne tulivat kerralla kovina. Vesi maaperässä tulee jäätymään kasvien juuristojen ympärille ja tekee maaperästä normaalia kylmemmän. Näyttää myös siltä, että pakkaset jatkuvat melko pitkään, joka taas vaikuttaa oksistoihin ja muihin maanpäällä oleviin osiin. Suuresta osasta Suomea puuttuu se ilmava lumikerros, joka suojaisi kasveja pakkasvaurioilta. Lunta on ajankohtaan nähden hyvin vähän ihan Oulun korkeudelle saakka. Varsinkin Etelä- ja Keski-Suomi, sekä Pohjois-Karjala ja länsirannikko ovat tällä hetkellä vähälumisia ja siellä kovat pakkaslukemat voivat aiheuttaa monivuotisille kasveille isoja pakkasvaurioita. Kasvi-istutusalueita saattaa jopa tuhoutua tämän vuoksi. Nyt on siis syytä suojata arempien kasvien juuristoja pakkaselta. Miten se tehdään?

 

• Ilmavasti kasattu lumi on paras eriste. Lumitöitä tehdessäsi, lapioi lunta istutusalueille, mutta älä tamppaa sitä tiiviiksi. Lumi auttaa myös keväämmällä, kun se pitää mullan pintaa kosteampana ja viileämpänä. Näin perennat ja kukkasipulit eivät lähde liian aikaisin kasvuun, jos kevätaurinko istutuspenkkiä pääsee lämmittämään.
• Olethan rakentanut arimmille kasveille juuriston ja oksiston suojat + kehikot lisäpeittoja varten jo syksyllä? Kunnon kehikkoihin on helppo lisätä pakkaspeittoja kovina pakkasjaksoina. Pakkaspeitot voidaan laittaa kasvien päälle, kunhan maaperän pinta on jäätynyt, mutta maaperä ei ole vielä roudassa eli syväjäässä. Talvisuojien rakentamisesta olen kirjoittanut syystöiden yhteydessä useampaankin blogitekstiin jo useana vuonna. Talvisuojauksessa on syytä muistaa, että myös täällä ilma on se, joka eristää. Laita lisäpeitot ilmavasti tukien päälle, niin että kasvin ja peiton väliin jää ilmarako. Varsinkin jaloruusut (ryhmä-, köynnös- ja puistoruusut) ja arat köynnökset (viiniköynnökset sekä jalokärhöt) ovat niitä, joita eteläisimmässäkin Suomessa on syytä suojata pitkinä ja kovina pakkasjaksoina, niin juuristoiltaan kuin oksistoiltaankin. Syksyisin arkojen kasvien juuristot suojataan esim. ruukkusorakerroksella, talvisuojaturpeella sekä havuilla. Tämän lisäksi pakkasten alettua kasvin oksiston ja juuriston päälle voidaan laittaa pakkaspeittoja tai jopa routalevyjä. Köynnösten kohdalla oksistot suojataan joko rakentamalla suojaus köynnöstuen ympärille, tai laskemalla oksat maan pinnalle, jossa ne suojataan.
• Puita ja pensaita suojataan pakkasvaurioilta välttämällä niiden leikkausta ennen pakkasjakson alkua, tai sen aikana. Jos siis aikomuksenasi on leikata havuaitoja tai lehtipuita, älä leikkaa niitä kovimman pakkasen aikaan, ja katso sääennusteita leikkausta seuraavien viikkojen ajalle. Pieni pakkanen on ok, mutta jos aletaan menemään päivälämpötiloissa alle -10 asteen useana päivänä, kannattaa leikkausta siirtää lämpimämpään ajankohtaan. Leikkauskohtaan nousee yleensä puun nesteitä, jotka kovassa pakkasessa jäätyvät ja saattavat halkaista runkoa. Tämä halkeama on taasen otollinen kasvualusta lahottajasienille, bakteereille ja viruksille.

 

Muuta muistettavaa tammikuussa:

 

• Ikivihreille kasveille laitetaan varjostuspeitot niskaan. Muistithan laittaa tuet maaperään varjostuskankaita varten ennen maan routaantumista? Itse olen kokenut, että se muovinen vihreä varjostuskangas on paras, koska se on kevyttä, ilmavaa ja vähentää riskiä kasvin homehtumiselle kankaan alla, vaikka lumi saattaisikin painaa kankaan kasviin kiinni. Myös täällä pitää kutinsa se ilmarako kasvin ja kankaan välissä, ilman on päästävä kiertämään kankaan sisällä, ettei kasviin iske homesienet. Ikivihreitä kasveja varjostetaan vähintään 5 ensimmäistä vuotta, tarvittaessa varjostusta jatketaan pidempään. Kasveja saatetaan joutua myös varjostamaan, jos valo-olosuhteet syystä tai toisesta muuttuvat kasvin ympärillä äkisti. Esim. vanhan puuston kaato vaikuttaa ikivihreiden kasvien valon saantiin paljon. Varjostuskankaat poistetaan kasvien ympäriltä huhti- toukokuussa kun routa on sulanut maaperästä.
• Muista käydä tiputtamassa nuoskalumet ja tykkylumet kasviaitojen, pensasaidanteiden sekä havujen päältä säännöllisesti. Lumi painaa paljon ja puut eivät kestä märän lumen painoa. Harja siis vain heilumaan, samalla saa hyvää arkiliikuntaa.
• Tarkasta säännöllisesti, että jänisverkot ovat paikoillaan ja ettei jänis ole päässyt painamaan verkkoja alas. Kauris ja peura onkin hankalampi tapaus. Nuoria puita voi suojata laittamalla latvuksen suojaverkon sisälle, mutta vanhemmille puille tämä on hankalampaa toteuttaa. Tällöin on vain pakko pyrkiä suojaamaan runko niin hyvin kuin pystyy ja antaa kauriiden napsia oksien kärkiä.
• Vähäluminen ja syväroutainen talvi vähentää yleensä myyrä- ja muutakin jyrsijäkantaa, joka vähentää niiden aiheuttamia tuhoja.
• Vähennä kompostin tuuletusta, siirrä se sellaiseen paikkaan, jossa aurinko pääsee sitä lämmittämään ja vältä turhaa lämpökompostorin avausta, jottei lämmöt karkaa kompostin sisältä. Hyvinkin toimiva komposti saattaa jäätyä kovina pakkasjaksoina ja siitä ei kannata hätääntyä, vaan odotella lauhempaa keliä, nostaa komposti aurinkoon ja lauhalla säällä lisätä kompostiin kompostiherätettä tai ureaa kompostorivalmistajan ohjeiden mukaan. Myös kanankakka voi toimia, jos komposti ei ole kuin pinnaltaan kohmeessa. Valmis massa kompostorissa jäähtyy ja siksi keittiöjätekompostori kannattaa tyhjentää säännöllisesti ja viimeistään valmis massa kannattaa ottaa jatkokompostoitumaan lehtikompostin sekaan loppusyksystä. Tällöin keittiöjätekompostorissa on tilaa täyttää kompostia talven aikana, vaikka komposti jäätyisikin. Varsinkin talvella, vältä nesteiden laittamista kompostoriin ja muista pitää komposti ilmavana, lämmin ilma nousee kompostissakin ylöspäin ilmakäytävien/rakojen ansioista.
• Routainen maa auttaa puunkaadoissa. Jos olit miettinyt, että pihakoivu tai mänty on tullut kasvuaikansa päähän ja puun kaato olisi ajankohtaista, nyt on oikea hetki näille töille. Kun maa on jäässä ja lunta ei ole paljon, työ saadaan tehtyä siististi ja jäljet on helppo siivota ja nurmikko pysyy ehjänä. Maa myös kantaa jos kaatoon tarvitaan raskaanpaa kalustoa pihalle. Asemakaava-alueilla muista varmistaa ennen puun kaatoa, että alueellasi saadaan kaataa pihapuita ilman viranomaislupaa ja naapureiden kuulemista.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta eikä niitä saa käyttää ilman lupaa muissa yhteyksissä.

• 

Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla.

Torstai 27.11.2025 - Sirkku

Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla. 

Olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa kasvi- ja materiaalivalinnoista, joilla voit  muuttaa puutarhan tunnelmaa haluamaasi suuntaan. Samalla kävin laajemmin läpi yleisimmät puutarhasuuntaukset. Siellä käsittelin myös sitä, millainen minkäkin yleisimmän puutarhan suunnittelusuuntauksen värimaailma pääsääntöisesti on. Nämä kirjoitukset löydät blogiarkistostani talvelta 2023, esim. helmikuusta 2023 löytyy kirjoitus ”Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit”.

Kuva: Varjoisan paikan kesäkukkaistutukseen on tuotu valoa valkoisella, hopealla ja kiiltävälehtisillä kesäkukilla.

 

Omassa työssäni törmään monesti siihen, että piharemonttia suunniteltaessa, tai uudispihaa rakennettaessa, asiakkaallani on toivepiha, mutta ei riittävästi tietoa ja taitoa sen oman toivepihan toteutukseen sillä käytettävissä olevalla tontilla. Näin sen toki kuuluu ollakin. Asiakkaan ei tarvitse tietää kaikkea siitä miten piha suunnitellaan ja rakennetaan, ammattilaisten tehtävä on huolehtia näistä asioista. On vain ihanaa, että asiakas osaa antaa joitain suuntaviivoja suunnittelijalle siitä, millaista pihaa tähän kohteeseen toivotaan. Tällöin suunnittelija osaa suunnitella juuri tälle asiakkaalle oikeanlaisen pihan. Itse olen kokenut kaikkein vaikeimmaksi ne kohteet, jossa suunnittelijalle ei anneta mitään suuntaviivoja. Ihan kauheaa olisi, jos minä tällaisessa tapauksessa suunnittelijana näkisin pihassa mieluiten vaikkapa Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen pohjautuvan piharatkaisun ja asiakas pitäisikin minimalismista. Silloin suunnittelemani piha ei olisi asiakkaalle lainkaan sopiva piha, vaikka se kaunis ja toimiva muutoin olisikin. Kun tällaisia tilanteita pihakonsultointikäynnillä tulee vastaan, että asiakas sanoo antavansa suunnittelijalle vapaat kädet, aloitan suunnittelun keräämällä taustatietoja. Katson kodin ulkonäköä ja sisustusta, tontin rajausta, ja puustoa ja aloitan kysymykset. Millainen perhe taloa asuttaa? Onko oletettavissa, että talossa asuvan ja pihaa käyttävän perheen koko saattaa muuttua lähivuosina? Minkä ikäisiä ihmisiä pihassa asuu? Mitä asukkaat harrastavat? Miten vapaa-aika sujuu? Tehdäänkö kotona töitä ja onko piha silloin osittain myös työpaikka? Tarvitaanko varastoja, grillikatosta, pergolaa, kasvihuonetta, tai jotakin muuta toimintoa? Paljonko piha saa maksaa? Paljonko aikaa puutarhan hoitoon halutaan käyttää ja käytetäänkö hoitoon robotteja tai ammattilaista? Mikä omassa puutarhassa nyt ärsyttää ja mikä miellyttää? Onko pihan käytössä huomattu haasteita? Helppohoitoisuus on listalla aina, on ymmärrettävää, ettei nykyään ihmisillä ole aikaa, eikä halua, viettää tuntikausia puutarhaa hoitaen.

 

Näitä vastauksia sitten pyörittelen ja alan miettimään, mitä pihaan laitetaan, miten halutut  toiminnot sinne saadaan ja millaisina ne toteutetaan. Varsinkin kaava-alueella ihan kaikkeen ei kuitenkaan voida vaikuttaa. Kaavamääräyksissä on sanottu esim. puuston määrä tontilla minimissään ja määrätty monesti muutakin pihaan ja sen valintoihin liittyvää. Mikäli tontilla on suurta, hyväkuntoista puustoa, ei niille kaatolupaa kovin helposti nykyään irtoa. Itse olen myös sitä mieltä, että ei pidäkään irrota. Suuri puusto lähiötonteilla sitoo ilman epäpuhtauksia, varjostaa asuntoja ja tontteja, vetää maaperästä hulevesien mukana kulkevia lannoite- ja epäpuhtausjäämiä, ja vähentää hulevesien päätymistä vesistöihin. Ne tuovat myös suojaa ja ravintoa eläimistölle ja ruoka- ja pesäpaikkoja pieneliöille. Parantavat siis meidän ihmistenkin elinoloja ihan vain kasvamalla paikallaan. Ymmärrän kuitenkin pelon myrskytuhoista ja kosteusvaurioista rakenteille, ja ärsytyksen roskista, tosin nykyaikana roskien siivoamiseen on muitakin keinoja kuin haravointi. Olen myös vuosien varrella käsittänyt, että naapurin puolella kasvavat puut tuntuvat häiritsevän monia pihan omistajia. Tähän on kuitenkin sanottava, että mikäli puu on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, ei naapurikaan todennäköisesti saa lupaa puun kaatoon ja silloin oman mielenrauhan kannalta kannattaa tehdä välirauha puun kanssa. Miettiä kaikkea sitä hyvää mitä puu tuo tullessaan, eikä keskittyä niihin negatiivisiin puoliin. Lisäksi puustoon liittyy monilla varsin voimakkaita tunnesiteitä ja muistoja elämän varrelta. Taimi on voitu tuoda tärkeästä paikasta, se on voitu saada häälahjaksi edesmenneeltä läheiseltä, tai se on voitu hankkia ja istuttaa lapsen syntymää juhlistamaan. Ette usko kuinka monta kertaa olen nähnyt kyyneleitä kasvien poistoa ehdottaessani! Monelle, varsinkin pienellä eläkkeellä elävälle vanhukselle, puun kaato ja pois kuljetus, voi olla myös taloudellisesti liian suuri kulu. Tämäkin on hyvä naapurina tiedostaa ennen kuin menee vaatimaan puun poistoa. Tällaisissa tapauksissa voit leikata sinun tontin puolelle tulevia oksia, noudattaen puun oikeita leikkausaikoja ja oikeaa leikkaustapaa. Vahinkoa toisen omistamalle puulle ei saa tehdä.

 

Tontti on pimeä, millä saan sinne tuotua valoa? 

 

Kuten edellä on mainittu, aina et voi vaikuttaa siihen kuinka varjoinen tonttisi on. Puuston lisäksi varjoa tontille tuovat ympäröivät maaperän muodot ja rakenteet, nämä kuitenkaan harvoin blokkaavat auringon koko päiväksi. Yleensä rakenteiden aiheuttama varjo myös vähenee keskikesällä auringon ollessa korkeammalla, jolloin valoa tarvitaan silloin kun aurinko pysyttelee päivisin matalammalla, eli keväisin ja syksyisin. Valoa saadaan lisää huolehtimalla olemassa olevan kasvillisuuden harvennus- ja hoitoleikkauksista jo ajallaan. Säännöllisistä leikkauksista hyötyvät myös itse kasvit, silloin jos leikkaukset on tehty oikein ja oikeaan aikaan kasvukaudesta. Talvella on tasaisesti pimeää ihan paikassa riippumatta kasvillisuudesta, ja silloin valo kannattaa tuoda pihaan oikein suunnitellulla valaistuksella. Puutarhan ja varsinkin toimintojen ja kulkuteiden riittävä ja käyttöturvallinen valaistus sekä sähköviennit valaistusta varten, kannattaa ottaa suunnitteluun jo puutarhaa rakennettaessa. Tässä ammattilaisen tekemä valaistussuunnitelma tuo varmasti rahansa takaisin jo aika nopeasti. Valaistussuunnitelmia tekee sähköalan ammattilaiset. Muulloin kuitenkin kasvivalinnatkin voivat auttaa.

 

Kuutamopuutarha. 

 

Kuutamopuutarhassa kasvit loistavat, vaikka ympärillä on hämärää. Hämäryys näissä puutarhoissa tulee sekä varjoisasta kasvupaikasta, että vuodenajasta. Näillä kasveilla on tarkoituksena hohtaa hämärässä myös kukinta-ajan ulkopuolella. Voikin olla, että kasvin näyttävyys perustuu ihan muuhun kuin kukintaan. Kuutamopuutarhassa on tuolloin kyse lehdistön näyttävyydestä. Joissakin maissa näihin puutarhoihin voidaan valita myös vain yöllä kukintonsa avaavia kukkia, mutta tämä ei taida olla Suomen olosuhteissa mahdollista? En ole ainakaan kuullut Suomessa menestyvistä, ja vain yöllä kukkivista kukista. Löytyisiköhän huonekasveista vain yöllä kukkiva lajike, joita voisi viedä kesäaikana ruukuissa ulos? Täytyykin kysyä asiaa floristitutuilta.

 

Loistetta varjoisiin paikkoihin saadaan istuttamalla tummempien kasvien lomaan valkoista,  ja hopeista väriä toistavia kasveja.  Myös kellanvihreä tuo vihreään massaan vaihtelua ja valoa. Vihreävalkoisen ja vihreäkeltaisen yhdistelmä myös rauhoittaa silmää, joten jos pihassa on värikkäitä yksityiskohtia, luo vihreävalkoinen upean taustan väriläiskille, jolloin näyttävä puutarha saadaan rakennettua vähemmällä kasvikappalemäärällä. Pelkistetty valkoinen tai hopeinen linja ei kuitenkaan sellaisenaan yleensä toimi voimakkaan aurinkoisilla paikoilla. Valkoinen ja hopea puutarhavärinä kaipaa vierelleen sen syvän värin. Se voi olla vaikka havuista tuleva vihreä, pensaiden lehdistöistä tuleva punainen, tai rakenteissa oleva ruskea, musta tai mustikan sininen. Kuutamopuutarhaan yhdistyvät monesti myös kivet ja sammalet. Kuutamopuutarhaa nähdäänkin monesti yhdistettynä itämaisiin, ja varsinkin Japanilaisiin puutarhoihin.

 

Kuutamopuutarhaan sopivia kasveja:

 

Merkkien selitykset listauksessa: Menestymisvyöhykkeet on merkitty Roomalaisilla numeroilla, sen jälkeen joidenkin puuvartisten kasvien kohdalla on valovaatimus aurinko, puolivarjo tai varjo. Ruohovartisten kasvien kohdalla, tarkista valovaatimukset ennen kuutamopuutarhaasi tehtävää kasvivalintaa. Listat ovat vain suuntaa-antavia, kasveja ja niiden lajikkeita on paljon lisää, kun vain jaksaa käyttää hetken aikaa kasvivaihtoehtojen tutkimiseen. Tässä on listattu niitä helpoimmin myymälöistä löytyviä. Ota rohkeasti yhteyttä sinun omaan puutarhamyymälääsi kasvivalintoja miettiessäsi. Sieltä saat oikeat neuvot juuri sinun alueellasi menestyvistä ja saatavilla olevista kasveista.

 

Perusvihreän sävyt: 

• Rhododendron, alppiruusut, menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeesta riippuen.
• Buxus puksipuut I-(II).
• Cornus alba ” sibirica” korallikanukka I-VI, kestää leikkausta hyvin. Kukkii valkoisena, oksisto punainen. A-V.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt, I-VIII. A-PV.
• Pinus pumila pensassempra I-V(VI).
• Taxus x media ja taxus cuspidata, kartiomarjakuusi I-III ja japaninmarjakuusi I-IV (V). PV-V. Suunnittelussa otettava huomioon kasvien voimakas myrkyllisyys.
• Thuja occidentalis kartiotuija/kanadantuija/pallotuija I-V. A-PV.
• Tsuga canadensis kanadanhemlokki I(II). Kasvaa ja voi hyvin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. PV-V.
• Tsuga heterophylla lännenhemlokki, menestyy todistettavasti ainakin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. Menestyminen riippuu kasvin alkuperämaasta. PV-V.
• Picea abies metsäkuusi, pinus sylvestris metsämänty ja Abies pihdat toimivat käyttötarkoituksesta riippuen kuutamopuutarhassa leikattuina versioina, jolloin koko pysyy pienempänä ja neulaset alhaalla. Näistä löytyy myös mini-, pallomaisia ja pesäversioita. A-V.
• Juniperus communis, laakakatajat. A-PV.
• Mikrobiota decussata tuivio I-VI. A-PV.
• Vaccinium vitis- idaea "Otson karkki" puolukka. I-VII, A-PV.

 

Sinivihreät: 

• Picea mariana mustakuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), I-VIII. PV-V.
• Picea omorika serbiankuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), kestää myös leikkausta. IV. A-V.
• Picea pungens okakuusi, A-PV. Käytetään sen matalakasvuisia ja pallomaisia lajikkeita, kuten glauca globosaa pallohopeakuusta tai pilarisinikuusta. Picea pungens glauca hopeakuusi on yleisimmin puutarhakaupoista löytyvä, mutta tämän koon määrittelee jatkojalostettu lajike. Hopeakuusi glauca kasvaa suureksi. Neulasen alapuoli on valkoinen.
• Juniperus communis kotikatajat, sinilehtiset tarhakatajat, sinilehtiset laakakatajat, kiinankatajat. A-PV.
• Picea glauca” conica” kartiovalkokuusi I-II. A.

Heleänvihreät ja kellanvihreät: 

• Thuja occidentalis ” smaragd” timanttituija I-V. A-PV.
• Thuja occidentalis ” yellow ribbon” ja ” Golden globe” kultatuija ja kultapallotuija. Menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikekohtaisesti. A-PV.
• Juniperus horizontalis kellertävät laakakatajat. A-PV.
• Juniperus x pfitzeriana keltalehtiset tarhakatajat. A-PV.
• Cornus alba ”Gouchaultii” keltakirjokanukka I-V. A-PV (V).
• Physocarpus opulifolius ” Dart´s Gold”, “Lucky devil” ja ”tiny wine gold” Keltaheisiangervo I-III, A-V.
• Physocarpus capitatus “ Tiden park” lamoheisiangervo I-IV, A-PV.
• Parhenoqissus villiviinit, menestymisvyöhyke vaihtelee lajikkeen mukaan. A-V. Punainen syysväri.
• Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös I-IV (V), PV-V. Isolehtinen ja saattaa tukahduttaa heikompia kasveja alleen. Mielummin säleikköön. Ei rakennuksiin.

Punertavat: 

• Cornus alba ”kesselringii” verikanukka I-IV, A-PV.
• Physocarpus opulifolius ” Diabolo” ja muut lajikkeet punertavalla lehdistöllä, purppuraheisiangervo I-IV (V), A-V. Kestää hyvin leikkausta.

Valkovihreä- ja hopealehdistöiset pensaat ja köynnökset: 

• Cornus alba ” Elegantissima” ja ”ivory halo” valkokirjokanukat. I-IV(V). A-PV (V).
• Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös.
• Elaeagnus commutata Hopeapensas I-VI, A.
• Diervilla sessilifolia ” Cool Splash” rusovuohenkuusama I-II (III-V), A-V.

Valkoisena kukkivat pensaat ja köynnökset (menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeittain):

• Cornus, kanukat.
• Dasiphora hanhikit.
• Rosa ruusut.
• Hydrangea Hortensiat.
• Spiraeat angervot ja japaninangervot.
• Syringa syreenit ja jalosyreenit.
• Clematis alpina ”white swan” tarha-alppikärhö.
• Clematis sibirica siperiankärhö.
• Clematis mandshurica mantsuriankärhö

Valkovihreälehdistöiset tai valkonukkaisia ruohovartiset kasvit: 

• Hosta kuunlilja, monia lajikkeita, joissa joko valkovihreät tai keltavihreät lehdet. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän kuunliljan lehdissä on valkoista, sitä paremmin se kestää vanhana aurinkoa. Nuorilla taimilla on oltava puolivarjoinen tai varjoinen kasvupaikka.
• Cerastium, Hopeahärkki ja valkohärkki
• Anaphalis, Helmi- ja villanukkajäkkärät.
• Stachys byzantina Nukkapähkämö.
• Lamium maculatum Hopeatäpläpeipit.
• Leontopodium alpinum Alppitähdet.
• Potentilla anserina Ketohanhikki.
• Pulsatilla Kylmänkukat.
• Solenostemon scutellarioides Värinokkonen/ isokirjopeippi (yksivuotinen).

Valkoisina kukkivia ruohovartisia kasveja: 

• Gypsophila paniculata Morsiusharso.
• Gillenia trifoliata enkeliperhoangervo.
• Liatris spicata ” Floristan weiss” Valkoinen punatähkä.
• Actaea racemosa tähkäkimikki.
• Anthericum liliaco tähkähietalilja.
• Sanquisorba ”alba” kiiltoluppio.
• Echinacea purpurea ” Feeling white” tai ”white swan” kaunopunahattu valkoinen.
• Phlox, Syysleimu, mätäsleimu ja rönsyleimu.
• Paeonia pionit.
• Hostat kuunliljat.
• Physostegia virginiana” Crystal peak white” Kellopeippi.
• Veronica spicata Tähkätädyke.
• Dicentra formosa ” Aurora” kesäpikkusydän.
• Lamprocapnos spectabilis ”alba” Särkynytsydän.
• Galanthus Lumikellot.
• Muscari armeniacum ” Siberian tiger” (Valko) helmililjat.
• Narsissit ja tulppaanit.
• Convallaria majalis Kielot ja kalliokielot.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta, eikä niitä saa käyttää muuhun tarkoitukseen ilman lupaa.

Kesäkukkien hoitoa

Torstai 19.6.2025 - Sirkku

Kesäkukkien hoitoa.

Oletko koskaan miettinyt mikä kasvi lasketaan kesäkukaksi ja mikä perennaksi tai  pensaaksi, ja onko kesäkukan oltava aina nimenomaan ruohovartinen kasvi?

Kesäkukathan ovat niitä kasveja, jotka Suomen olosuhteissa eivät selviä talvesta ulkona, tai joiden kukittamiseen ei Suomen lämpösumma kesän aikana riitä, ja ne siksi esikasvatetaan ja myydään myymälöissä täydessä kukassa olevina. Niiden työ on siis kukkia koko kesän ajan aina istutushetkestä kesän loppuun ja syksyllä nämä kasvit siirretään kompostiin. Joissain tapauksissa tiettyjä kasveja voidaan yrittää talvettaa sisätiloissa ja ottaa niistä pistokkaita seuraavana keväänä, josta kasvatetaan taas uudet kasvit seuraavaa kesää varten. Nämä kasvit ja niiden lajikkeet ovat yleensä kotoisin lämpimimmistä maista, joiden talvi yleensä tarkoittaa heille kylmää, mutta meille lämmintä ja sateista ilmanalaa. Niiden versostot ja juuristot eivät kestä kuivaa ja kylmää Suomen talvea ja routaa. Omassa maassaan nämä kasvit ovat kuitenkin monivuotisia, joko ruohovartisia tai puuvartisia kasveja. Eli nekin ovat perennoja, puita, pensaita tai köynnöksiä.  Vain pohjoisessa niitä kasvatetaan yksivuotisina kukkijoina.

Jokaisella meistä on varmasti omia suosikkejamme mitä kesäkukkiin tulee, niin myös minulla. Kesäisin kärsin kroonisesta ajanpuutteesta omassa puutarhassani ja kasvivalinnat osuvatkin täällä todella helppohoitoisiin kesäkukkiin. Myös kaikki se muu tilpehööri mitä kasvien ympärille tulee, täytyy olla helppohoitoista. Ruukut ovat isolla multa- ja vesisäiliötilalla varustettuja, lannoitteet pitkävaikutteisia. Käytän kastelu- ja lannoiteraetta mullan seassa, joka vähentää kastelutarvetta. Esim. kesäkukkamullassa sitä on seassa, sitä saa myös ostettua erikseen, mm. lannoitekävyt, joita mullan sekaan voi laittaa, toimivat tässä hyvin. Pihaan istutettavien kesäkukkien on oltava sellaisia, joita ei tarvitsisi nyppiä kovin paljon, niiden on myös kestettävä hyvin tuulta ja ajoittaista kuivahtamista. Jostain syystä kastelu kotona unohtuu jossain vaiheessa kesää aina.

Minulla kasvaa omassa pihassani tällä hetkellä kolmessa isossa termoruukussa suurehkot timanttituijat, kahdessa vähän pienemmässä on pilarimalliset kiinankatajat ja perennaa (kurjenpolvia, kieloja ja puolukkaa), yhdessä amppelissa on vaaleanpunakukintainen mansikka ja näiden lisäksi olen laittanut ruukkujen aukkokohtiin krassien siemeniä, jotka näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Jossain vaiheessa kukintaakin pitäisi siis olla runsaasti. Nyt on melko vihreää. Havahduin eilen siihen, että lisäkukintaa olisi kiva saada oleskelualueen läheisyyteen, mutta ongelmana on, että jäljellä olevat ruukut ovat kovin matalia, enkä haluaisi ostaa enää uusia. Mitä näihin siis laittaisi? Yksi ruukku on aurinkoisella paikalla kannon nokassa, joten mikä on se riippuva kasvi, joka tuon paikan ja vähäisen hoidon kestää? Kyllä se taitaa olla riippapelargoni. Rautayrtti olisi myös hieno, mutta se kestää huonommin tuulta, joten taidan suunnata pelargoniostoksille.

Pelargonille paras istutusastia olisi perinteinen pinnoittamaton terrakottaruukku. Pelargoni  kun pitää siitä, että se saisi syksyisin ottaa tarvitsemansa kosteuden ruukun läpi ilmasta. Liiasta märkyydestä pelargoni ei pidä. Jos sinulla on ollut ongelmia pelargonin kasvatuksessa, yleisin syy huonosti kasvavaan kasviin on se, että kasvia on kasteltu liikaa. Sijoita pelargoni nimenomaan sinne kaikkein kuumimpaan kasvupaikkaan ja istuta se mieluiten liian pieneen ruukkuun, jolloin juuristo pysyy sopivan kokoisena ja kasvi keskittää voimansa kukintoihin.

Millä kesäkukat saadaan kukkimaan koko kesä? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin siitä, kuinka säännöllisesti vastailen kysymykseen miksi orvokit pitää poistaa kesäkuun alussa julkisen tahon istutuksista. Monesti olen kuullut kysyjiltä siitä, kuinka heillä kotipihassa orvokit kyllä kukkivat myös myöhään syksyllä. Kun kysyn kuinka usein he nyppivät kukat, tai tekevätkö he orvokeille jotain muuta saadakseen kukinnan jatkumaan koko kesän, on vastaus aina sama. Kasvien annetaan kukkia kerran ja sitten ne leikataan puolesta välistä poikki. Tuolloin kasvi pitää muutaman viikon tauon kukinnassa, kasvattaa uudet kukka-aiheet ja kukkii toisen kerran. Kukintaa voidaan pidentää myös säännöllisesti nyppimällä kukkineet kukat pois ja tämä tarkoittaa että kukat on poistettava useita kertoja viikossa. Julkisissa istutuksissa monen viikon tauko kukinnassa ei ole vaihtoehto ja siellä ei myöskään voi käyttää jatkuvasti työaikaa kukkien nyppimiseen, siksi orvokit vaihdetaan kesäkuun alkupuolella toisiin kesäkukkiin.

Nämä kesäkukat saadaan kukkimaan pitkään jatkuvalla kevätlannoituksella, eli  typpipitoisella lannoituksella. Myös näistä kukista poistetaan kukkineita kukkia pois, mutta niille riittää harvempi nyppiminen. Kesäkukkamullan sekaan voidaan laittaa hidasliukoista raemaista lannoitetta, joka liukenee multaan hitaasti juurtumisen aikana, tämän jälkeen kasveille annetaan kastelun yhteydessä kastelulannosta, jonka sisältämä typpi saa kasvit tekemään jatkuvasti uutta kasvua ja kukkimaan runsaasti. Kastelulannosta annetaan n. kerran viikossa purkin ohjeen mukaan, muut kastelut suoritetaan pelkällä vedellä.

Kasvin väritystä ja kasvua kannattaa vähän seurailla. Hyvin kasvava kesäkukka on lehtiväriltään tumman vihreä ja siinä on koko ajan uutta kasvua näkyvissä. Vaaleanvihreä lehti kertoo joko typen vähyydestä kasvualustassa tai siitä, ettei kasvi syystä tai toisesta saa kasvualustassa olevia ravinteita käytetyksi. Silloin kannattaa tarkastaa kasvualustan pH ja miettiä onko kasvin juuristo oikein kehittynyt. pH testejä myyvät apteekit ja puutarhamyymälät ja ne on helppo tehdä itsekin. Lehtien värin keltaisuus johtuu yleensä jostain tuholaisesta tai kuivahtamaan pääsystä. Myös lehtihome voi alkuun näkyä lehdissä keltaisuutena. Jos keltaisuutta näkyy, kannattaa suunnata katse lehtien alapinnoille ja lehtihankoihin, näkyykö siellä ylimääräistä elämää? Lehtihometta voit ehkäistä istuttamalla kasvit väljästi niin, että niiden ympärillä pääsee ilma kiertämään ja että kondensoituva vesi pääsee hyvin haihtumaan kasvin lehdiltä. Lehtihome ei talvehdi Suomessa vaan leviää maahamme aina eteläisten ilmavirtausten mukana. On vuosia, jolloin sitä on paljon ja toisina vuosina sitä on vain vähän. Täysin sen esiintymistä ei voida välttää. Lehtihomeen tunnistat myös siitä, että lehtien alapintaan kehittyy tummia sienirihmastoja, muutoin lehdet kellastuvat ja lehden kasvu pysähtyy. Poista saastuneet lehdet kasvista aina kun niitä havaitset.

Typpeä voi olla kasvualustassa myös liikaa. Mikäli kasvin väri on voimakkaan tumman vihreä ja kasvi kasvattaa hirvittävästi vain lehteä eikä kukintoja muodostu, pidä lannoituksessa viikon- kahden tauko. Lannoitustauon pitäisi saada kukkanuput aukeamaan.

Kaikista kasveista ei ole koko kesän kukkijoiksi, vaan niiden kukinta kestää vain muutaman viikon. Siksi monivuotisia perennoja ja pensaita käytetään harvemmin pelkkänä kesäkukkana. Esim. patiohortensiat, joita äitienpäiväksi myydään, kukkivat harvoin Suomen olosuhteissa enää toistamiseen. Näiden hortensioiden lajikkeet ovat sellaisia, jotka tarvitsevat pitkän kesän ja suuren lämpösumman muodostaakseen kukinnon. Itse pensaat saattavat selvitä talven yli kukkapenkkiin istutettunakin, mutta ne kukkivat tämän jälkeen enää harvoin. Myös Suomen pitkä kesäpäivä ja lyhyt pimeän aika öisin saattaa olla yksi syy miksi ne eivät enää kuki. Jotkin kasvit vaativat pimeän yön virittyäkseen kukkaan uudestaan.

Minun pihani.

Omassa pihassani kaipaan jatkuvaa ruukussa olevaa kukintaa vain vähän. Omakotitalopihassa kukintaa on aina jossain nurkassa ja minulle kasveilla on paljon muita kauneusarvoja. Arvostan tuulensuojaa, näkösuojaa, pölysuojaa, lehtimuotoja, lehtivärejä ja tuoksuja yhtä paljon kuin pelkkää kukintaa. Haluan, että pihani tuottaa ruokaa niin minulle kuin eläimille ja eliöille. Tykkään tarkkailla pihan elämää ja kukinta on vain osa sitä. Kuitenkin aion lähteä vielä puutarhamyymäläkäynnille. Kannonnokka kaipaa kukintaa ja toivottavasti siihen löytyisi oikein kirkkaan punainen riippapelargoni.

Puutarhablogi pitää julkaisuissa hieman taukoa juhannuksesta eteenpäin. Paluu on  viimeistään elokuussa, infoan uusista julkaisuista facebookissa. Jatkossakin julkaisupäivä on pyritään pitämään aina torstaina. Nyt toivotan teille oikein hyvää Juhannusta ja nauttikaa kesästä! Terv. Sirkku.

Kausi 2025 on nyt käynnissä.

Torstai 5.6.2025 - Sirkku

Kausi 2025 alkoi täysillä.

Kesäkuun ja kauden 2025 viheralueiden hoitotyöt ovat alkaneet ja puutarhuria viedään nyt  sen verran ”tukka putkella”, että ehdin kirjoittamaan blogiani vähän harvemmin. Nyt on kuitenkin sadeaamupäivä, ja käytän heti tilaisuuden hyväkseni ja istun hetken aikaa kotitoimistossani tietokoneen äärellä. Leijonanosa tästäkin aamupäivästä meni kaikkien tylsien asioiden kuten kirjanpidon ja laskutuksen tekoon, mutta vihdoin on hetki aikaa miettiä mitä kaikkea toukokuussa ehdittiinkään tehdä.

Toukokuuhun mahtui kolme piharakentamista kahden ja puolen viikon sisälle. Osa vähän pienempiä projekteja ja sitten yksi vähän isompi. Ihanaa tässä työssä on se, että saa nähdä asiakkaan riemun kun suunniteltu muutos onnistuu. Kahdessa kohteista en suinkaan ollut töissä yksin. Ensimmäisessä kohteessa Eliittipihat oy oli rakentamassa raskaita rakenteita ja tekemässä maatyöt ja jälkimmäisessä kohteessa Matti Niinikoski tiimeineen teki kaivuut, mullan levitykset ja puutyöt. Kiitos kaikille osapuolille, jälki oli huippua taas kerran ja on ihanaa kun kollegoita, joille voi soittaa kun apua kohteisiin tarvitsee. 

Itse sain keskittyä vain ”siihen mukavaan osaan”, eli piha- ja kasvisuunnitteluun, ja kasvien istutukseen. Kasvit kaikkiin kohteisiin tuli Hankkija Porvoosta. Kiitos myös sinne hyvästä yhteistyöstä. Kasveja tuli useammalta tukulta ja ne olivat hyvälaatuisia ja kovassa kasvussa. Erityisesti mieleen jäi asiakkaalle kuivan ja paahteisen paikan perennaistutukseen tulleet maanpeiteyrttien taimet. Itselle uusia tuttavuuksia olivat sitruunatimjami ja suklaaminttu. Toki timjami (ajuruohot) ja minttu kasvina muutoin ovat tuttuja, mutta nämä lajikkeet olivat nyt minulle uusia. Molemmissa oli aivan huikea tuoksu! 

Toukokuu oli jotenkin siitä outo, että täällä Etelä-Suomessa oli todella pitkään todella kylmiä öitä. Jotenkin tuntui, että siihen normaaliin puutarhurin arkeen päästiin vasta ihan toukokuun loppupuolella, koska esim. nurmikko ei vain kasvanut kylmien öiden vuoksi. Maaperästä routa taasen lähti aikaisin, joka mahdollisti maarakentamisen aloittamisen normaalia aikaisemmin. Siinähän sitten oltiinkin kun pihat oli muutoin rakennettu, mutta siirtonurmea ei vielä saanut mistään. Siirtonurmien toimittajat olivat kyllä valmiita irroittamaan sitä maasta, mutta kuka uskaltaa ostaa ja asentaa nurmea, josta et voi varmuudella sanoa että se on kasvussa ja selvinnyt talvesta?

Moni muukin asia kuin nurmikon leikkuu ja asennus odotti lämpimämpiä kelejä. Kitkemään   kyllä pääsi. Puutarhuriakin jaksaa ihmetyttää miten rikkaruohot kyllä kasvavat, vaikka kaikki muut kasvit jumittavat kasvuaan kylmien öiden vuoksi. Lannoitusta sen sijaan ei kannattanut laittaa, koska kevätlannoksesta on eniten hyötyä silloin, jos se levitetään kevään kovimman kasvun aikaan. Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä hetkeä kun se nurmikko on ensimmäisen kerran yli 10 cm korkuista ja leikataan ensimmäisen kerran. Keskimääräisesti se on ollut Etelä-Suomessa äitienpäivän tienoilla, nyt mentiin viikolla- kahdella siitä yli. Viimeiset kanankakat olen levittänyt tällä viikolla, eli kesäkuun alussa. Tämä kylmien öiden aiheuttama kasvuunlähtö jumitus tuntui koskevan varsinkin matalajuurisia kasveja, syvempijuurisilla kasveilla rytmi tuntuu olevan toiseen suuntaan vinossa aikaisin sulaneen roudan vuoksi. Kuvasin toukokuun lopussa omasta pihastani köynnöshortensian, joka puskee kukkanuppuja jo näkyville. Sen oikea kukinta-aika on vasta heinä-elokuussa. Saa nähdä miten käy, kukkiiko monivuotiset pensaat ja perennat viime kesän tavoin kuukautta etuajassa?

Töiden lomassa on toisinaan hyvä välillä ottaa pieni hetki alkukesän kukinnasta nauttimiselle. Samalla sitä tulee arvioitua omaa työtänsäkin. Tulppaanit ja muut sipulikukat ovat nyt täydessä loistossaan ja moni aikainen perenna kukkii joko nyt tai kukintaa on saanut ihastella jo toukokuun alussa. Muista sinäkin ottaa kahvi- tai teekuppi käteen ja lähteä kiertämään puutarhaa ihailumielessä. Iloitse kukista ja kuuntele linnunlaulua, vedä syvään henkeä ja anna sykkeen laskea. Sitä vartenhan se puutarha on olemassa. Sen ääreen on muistettava pysähtyä ja siitä on muistettava nauttia. 

Ihanat kärhöt osa kolme, viinikärhö ja jalokärhö.

Torstai 24.4.2025 - Sirkku

Pitkään kukkivat viinikärhöt ja ihanat jalokärhöt.

 

Monesti, kun puhutaan kärhöistä, tämä on se lajikeryhmä, joka sanasta kärhö tulee mieleen. Jalokärhöt ovat niitä suurikukkaisia ja kylmänarkoja kärhököynnöksiä, jonka lajikkeita on satoja. Jalo- eli loistokärhöt on tehty risteyttämällä joitakin eteläisiä luonnonkärhölajeja keskenään. Jalokärhöt kuuluvat viticella sektioon, josta ne jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Jackmannii-, lanuginosa-, patens- ja viticella lajikeryhmät löytyvät, mutta monet näistä on edelleen jalostettu niin moneen eri lajikeryhmään, että tarkkaa lajikeryhmää on vaikeaa enää lopulta sanoa.

 

Clematis viticella, viinikärhö (kuva ylhäällä Kati Muurikoski)

• Menestymisvyöhykkeet I-IV.
• Koko: 2–3 m (jopa 5 m, hyvällä kasvupaikalla) x 1 m.
• Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo, tuore ja voimakasravinteinen.

 

Tarhaviinikärhö- lajikeryhmä: I-II(III), 2–3 m, A-PV, tuore ja voimakasravinteinen maaperä.

 

Kukinto on hieman nuokkuva ja kellomainen. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn. Kukkia köynnökseen kehittyy runsaasti. Kukinta on yleensä jokavuotista, vaikka versot paleltuisivatkin ja ne leikattaisiin maan tasalta poikki. Viinikärhön voi istuttaa kuivempaan kasvupaikkaan kuin jalokärhön. Lajikkeita ovat esim: Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii punaisin, suurin ja yksinkertaisin kukin. Viinikärhö Purpurea plena elegans- lajike kukkii tiheän kerrotuin, punaisin kukin.

 

Jalokärhö Jackmannii (kuva oma). 

• Kasvutapa, nimi ja kukinta-aika on taidettu periä 1800- luvun puolivälissä risteytetyltä, maailman kuuluisimmalta kärhön Jackmani- lajikkeelta?
• Kukkii uusilla, eli saman vuoden versoilla.
• Kukinta alkaa keskim. heinäkuun puolen välin jälkeen ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon saakka.
• Jackmannii-suvun kärhöt kasvavat n. 2–4 m korkeiksi ja ne tuntuvat vaativat hyvän tuennan, johon köynnös laitetaan ihmisen toimesta kiinni, ainakin kasvun alussa. Jos köynnöstä ei kiinnitetä tukeen kunnolla, se tuppaa löytymään maanpeitekasvina kukkapenkin pinnalta.
• Lajikkeita: ”john huxtable” valkokukkainen lajike. ”Ekstra” vaaleanliilansininen kukinto. ” Jackmannii” ja ”Jackmannii superba” ovat siniviolettikukkaisia lajikkeita.

 

Jalokärhö Lanuginosa. 

• Lanuginosa- ryhmän lajikkeet polveutuvat kiinalaisesta Clematis lanuginosa- kärhölajista.
• Näiden kärhöjen kukinta alkaa heinäkuun lopulla, koska kukat muodostuvat saman vuoden versoihin.
• Lajikkeita: ”Fujimusume” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vaaleansinivioletti kukintainen lajike. ”Köningskind” on patens x lanuginosa lajikeryhmän siniviolettikukkainen lajike. ”Carnaby” on patens x lanuginosa lajikeryhmän vadelmanpunakukkainen lajike. ”Nelly moser” (kuvassa, kuva Marjut Turunen) on patens x lanuginosan vaaleanpunainen ja punaraitainen lajike.

 

Jalokärhö Patens.

• Kukkii edeltäjiä aikaisemmin, koska kärhö kukkii edellisen vuoden versoilla. Kukinta  alkaa keskimäärin juhannuksena.
• Palelluttaa monesti lumen päälle jäävät osansa, jolloin kasvi kasvattaa ensin uudet versot ja silloin kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella.
• Patens kärhöt on jalostettu Japanilaisesta Clematis Patens- lajista.
• Lajikkeita on esim. ”Piilu” (kuvassa, kuva oma), joka on vaaleanpunakukkainen kärhö. ”Westerplatte” on punakukkainen kärhö.

 

Huomioitavaa jalokärhöä istutettaessa.

• Vaikka jalokärhöjen kylmänkestävyyttä onkin yritetty jalostaa paremmaksi, ovat ne melko kylmänarkoja. Mikäli talvenkestävyys mietityttää, kannattaa silloin valita Ruotsissa- tai Virossa jalostettu lajike, jotka kestävät kylmää paremmin. Taetta kestävyydestä ei ole siltikään ja meidän kylmät talvemme onkin otettava istutettaessa ja paikkaa valitessa huomioon. Myös jatkohoito on huolehdittava paremmin.
• Valitse taimi, joka on kehittänyt jo purkkiin vahvan juuriston ja tuolloin taimi olisi kasvanut purkissaan 3–4- vuotta. Vähän suurempi (ja kalliimpi) taimi kestää istutuksen jälkeen kasvupaikallaan paremmin. Tämä taimi myös yleensä kukkii jo istutuskesänä.
• Jalokärhöt vaativat aurinkoisen, lämpimän (eli hiekkapitoisen), runsasravinteisen, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talviaikana maassa jäätyvä vesi on nimenomaan se mikä koituu monen taimen kohtaloksi, huolehdi siis siitä, että vesi ei jää talveksi juuristoalueelle. Kärhö kannattaakin istuttaa loivaan kumpuun. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämmin juuristolle ja se ehkäisee versotaudin syntyä.
• Kastelun on oltava tasaista, kärhöt eivät pidä kuivuudesta.
• Juuristo kannattaa kattaa maanpeiteperennoilla, jotka varjostavat taimen tyveä ja juuria.
• Juuristoa kannattaa suojata varsinkin ensimmäisten talvien aikana esim. paksulla ruukkusorakerroksella.
• Jalokärhöt istutetaan syvään niin, että juuripaakku tulee 15–20 cm:n maanpinnan alapuolelle. Näin alimmat silmut jäävät mullan sisään ja kasvavat versoiksi. Laita versojen ympärille hiekkaa ehkäisemään versojen lakastumistautia.
• Tee istutusleikkaus leikkaamalla versot poikki n.  30 cm:n korkeudelta, näin kärhö haarautuu hyvin ja keskittyy alkuun hyvän juuriston kasvatukseen, joka parantaa talvensietokykyä.
• Vaikka kasvi ei kukkisi ensimmäisen kesän aikana istutusleikkauksen vuoksi, paranee talvensietokyky, jolloin kasvi kukkii seuraavana vuonna.
• Suojaa taimi hyvin syysmärkyydeltä hiekkapitoisella kasvualustalla ja suojaamalla juuristo ja tarvittaessa pakkassuojaamalla myös versostoa.

Kuvien lähde mainittu kuvan yhteydessä. Kuvia ei ole lupa lainata tai kopioida. 

Tekstin pohjatiedon lähteenä on käytetty Ella Rädyn ja Taimistoviljelijät ry:n kotipihan köynnökset julkaisua.

Ihanat kärhöt, osa 1.

Torstai 27.3.2025 - Sirkku

Alppikärhö, siperiankärhö ja kruunukärhö.

Silloin kun pihaan halutaan helppoa kukkivaa köynnöstä, päädytään yleensä johonkin  kärhöjen sukuun kuuluvaan köynnökseen. Varsinkin englantilaisessa puutarhasuuntauksessa kärhöjä käytetään paljon, niissä kun riittää kukintaa monessa eri värissä ja koossa. Kärhöjä käytetään niin pergoloissa, köynnösporteissa kuin maanpeitekasvinakin ja yleisesti ne ovat melko helppohoitoisia, kunhan ne vain istutetaan oikealle kasvupaikalle menestymisvyöhykkeet huomioiden. itse pidän kärhöjä helppoina kasvatettavina, mutta toisinaan törmään niitä koskeviin epäluuloihin. Monet tuntuvat ajattelevan, että noin kauniin kukkijan on pakko olla työläs hoitaa. Tähän sanoisin, että mikä tahansa kasvi on työläs, jos se istutetaan sille sopimattomaan paikkaan. Kärhö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos haluat pihaasi kukkivan köynnöksen. Pohjoisempana asuessasi, joudut ehkä kuitenkin valitsemaan lajikkeen asuinpaikan eikä mieltymyksen mukaan.

Kärhöt kiipeävät tukeensa yleensä ohuen lehtiruotinsa avulla, mutta osa kasveista kiinnittyy tukeen kärhien avulla, mistä kasvi on saanut myös nimensä. Kärhöjen lehdet ovat parilehdykkäiset ja kukat koostuvat terälehtien sijaan värikkäistä kehälehdistä ja kukan keskellä olevista, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siemenkodat ovat pitkät ja höyhenmäiset. Moni kärhölaji ei menesty Suomen olosuhteissa, mutta lajikkeita on jalostettu niin paljon, että meillekin on löytynyt todella monta kestävää lajikekantaa. Kestävimpiä ovat varmasti pienikukkaiset Astrage-sektion lajit, eli siperian- ja alppikärhöt, jotka menestyvät myös Pohjois-Suomessa talvehdittuaan lumipeitteen alla.

Kärhölajeja on niin runsaasti, että käsittelen niitä useammassa blogikirjoituksessa. Keskitytään tässä kirjoituksessa niihin meillä kestävimpiin kärhölajeihin, eli alppikärhöön, siperiankärhöön ja kruunukärhöön.

Clematis alpina, alppikärhöt I-V(VI), 3-4m x 1m, Tuore, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Kellomaiset, siniliilat kukat avautuvat jo toukokuussa, kasvi saattaa kukkia toisen kerran syksyllä. Kasvi kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kovana talvena kasvi saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristossa uudet oksat vanhojen tilalle. Siitä sanotaankin, että se kasvaa perennoivasti, eli vain juuristo selviää talvesta. Tämän vuoksi kasvi selviää hyvin myös Pohjois-Suomessa.
• Kasvin voi istuttaa puolivarjosta- varjoon. Varjoisammalla kasvupaikalla kukinta voi kerralla olla vähäisempää, mutta se kestää yleensä hieman pidempään.
• Taimi voidaan istuttaa vanhaan istutussyvyyteensä. Paahteisilla paikoilla sen juuristolle kannattaa istuttaa matalaa maanpeitekasvia.
• Keväällä kasvista leikataan vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Risuiseksi ja alaosastaan harvaksi tullut kärhö voidaan leikata kukinnan jälkeen, poistamalla huonot oksat maanrajasta. Kukintaa ei menetetä seuraavana vuonna kokonaan, jos kaikkia vanhoja oksia ei poisteta kerralla vaan leikkausta tehdään usean vuoden aikana.

Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö I-VI 3-4m x 1m, Tuore, runsasravinteinen ja humuspitoinen maaperä.

• Meidän ainoa luonnonvarainen kärhölajimme, joka kukkii valkoisilla, yksinkertaisilla ja kellomaisilla kukilla. Puolivarjon ja varjon kasvi.
• Voi kasvaa myös perennoivasti.

Clematis macropetala kruunukärhö I-V(VI) 3-4m x 1m, keskiravinteinen ja  humuspitoinen maaperä.

• Ulkonäöltään kruunukärhöt muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi, ja sen keskiosasta erottuu runsaasti terälehtiä muistuttavia heteitä.
• Kruunukärhön kukintojen värit ovat siniliila, valkoinen ja liilanpunainen, joten värivalikoimaa on runsaammin.
• Yksi kestävimmistä kruunukärhöistä on sinikukintainen ”Georg”, joka menestyy Pohjois-Suomessa saakka.

Clematis alpina- lajikeryhmä tarha-alppikärhöt.

• Astrage-sektion kärhöjä on risteytetty runsaasti ja kaikki ne kuuluvat                 tarha-alppikärhöihin.
• Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai kerrannaisia, kukkia löytyy eri väreissä aina sini-, liila-, roosa- ja valkokukkaisiin lajikkeisiin. Esim. ”alpina plena” ja ”white swan” lajikkeet ovat upeita, valkoisia tarha-alppikärhöjä, ”Columbine” sinikukkainen ja ”Ruby” vaalean roosa.

 

Tämän blogikirjoituksen taustatietoaineistona on käytetty Puutarhaliiton ja Taimistoviljelijöiden julkaisemaa ja Ella Rädyn kirjoittamaa kotipihan köynnökset- julkaisua.

Blogikirjoituksen kuvat: Alppikärhö- kuva Kati Muurikoski. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa kopioida eikä lainata.

 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnösruusut

Torstai 13.3.2025 - Sirkku

Ihanat ruusuköynnökset. 

Ruusut, nuo ihanat ja piikikkäät tuoksujat. Katseen vangitsijat, jotka ovat kauniita katsoa, mutta niin pirullisia hoitaa. Köynnösruusujen hoito on pirullista nimenomaan niiden piikkien vuoksi ja toki myös sen vuoksi, että ne ovat melko kylmänarkoja. Niitä siis suojaillaan niin pakkaselta, kuin jäniksiltä ja peuroilta.

Ruusun historia on mielenkiintoinen. Muinaiset Kiinalaiset ja antiikin kauden Kreikkalaiset ja Roomalaiset jumaloivat ruusuja. Ruusut olivat rikkaiden luksustuotteita, joiden terälehtiä käytettiin juhlapaikoilla, kaduilla ja makuuhuoneissa. Rikkaat saattoivat jopa nukkua ruusun terälehdillä täytetyillä patjoilla. Tämä ehkä kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Perimmäinen syy ruusun terälehtipatjalla nukkumiseen oli tuon ajan hygienia. Ruusua käytettiin paljon kosmetiikkatuotteissa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Tuoksu peitti huonon hygienian. Ruusuöljyä käytettiin tuohon aikaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, kosmetiikkana ja vainajien voiteluun. Ruusun terälehtiä käytettiin myös orgioissa ja alkoholia nautittaessa, koska uskottiin että se ehkäisee liiallisen humaltumisen ja krapulan. Toimivaa krapulalääkettä on siis pohdittu jo tuolloin, kirjaimellisesti antiikin aikana. Tuolloin ruusun terälehtiä levitettiin myös tanssilattioille ja sanonta ruusuilla tanssimisesta tuleekin tuolta ajalta.

Kautta historian, ruusulla on ollut voimakkaita symbolisia merkityksiä. Antiikin aikana ruusut olivat harvinaisia. Niitä tuotiin silkkitietä pitkin Persiasta ja ne olivat hyvin kalliita. Tuolloin pihassa kasvava ruusupensas tai köynnös kuvastikin talon omistajan vaurautta. Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän oli ruusuja pihassa. Kristinuskon levitessä ruusuja paheksuttiin, kun ne liitettiin mielikuvissa orgioihin. Tavallaan tämäkin symboli ruusulla on edelleenkin, vai miksi elokuvissa aina levitellään ruusun terälehtiä makuuhuoneen lattialle ja sängylle? Kuitenkin ruusun symbolinen arvo kristinuskossa muuttui, kun ruusu keksittiin liittää neitsyt Mariaan. Ruusuköynnös taas symboloi luottamusta. Antiikin aikana suuret päätökset ja sopimukset vahvistettiin ruusuköynnösportin alla. Sen koettiin symboloivat oikeutta ja rehellisyyttä. Vielä nykyäänkin ruusuköynnössymboleita saattaa löytää lakia ja järjestystä edustavista rakennuksista esim. seinäboordeista tai ovien päällä olevista kuvioinneista. Suomessakin, näitä saattaa olla näkyvissä esim. oikeustaloissa tai poliisilaitoksilla. Nykyaikana ruusun voisi sanoa symboloivan rakkautta eri muodoissaan ja onnea. Edelleenkin moni käyttökohde on ruusulla pysynyt samana. Vielä nykyäänkin sitä käytetään kosmetiikassa, hajuvesissä, ravinnoksi ja pihan kaunistajaksi. Ruusun määrällä ja värillä myös kerrotaan asioita. Ei ehkä varallisuudesta enää nykyään, mutta rakkaudesta ja sen laadusta kylläkin.

 

Köynnösruusut.

• Köynnösruusut ovat näyttäviä, pitkä- ja rentoversoisia ruusuja, jotka on tuettava kehikkoon. Perinteisesti köynnösruusuja on käytetty koristamaan kujia, aitoja ja seiniä. Köynnösruusut vaativat hoitoa ympäri vuoden.
• Köynnösruusut kukkivat hyvällä kasvupaikalla heinäkuusta syyskuulle saakka. Lajikkeita on lukuisia, mutta Suomessa suosituimpia ja varmimmin menestyviä ovat valkoinen ’Pohjantähti’ (I–IV (V)), ruusunpunainen ’New Dawn’ (I–III), tummanpunainen ’Flammentanz’ (I-IV).
• Köynnösruusut kasvavat korkeutta lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen 2–4 m.
• Taimet istutetaan 1–1,5 metrin välein lämpimälle, aurinkoiselle ja suojaiselle paikalle ravinteikkaaseen, 50–60 cm syvään multaan. Paras kasvupaikka on rakennuksen etelä- tai länsiseinustalla. Jalonnuskohta tulee noin 20 cm maanpinnan alle. Köynnösruusut tarvitsevat talvisuojauksen lukuun ottamatta ’Pohjantähti’-ruusua, joka hyötyy suojauksesta, mutta aina etelä- Suomessa se ei ole välttämätöntä.
• Köynnösruusujen istutuspenkki on hyvä nostaa 10–15 cm maanpintaa korkeammalle, jotta vesi pääsee valumaan pois rungon läheisyydestä. Istutuspaikan tulee olla hyvin ojitettu, sillä ruusut eivät pidä seisovasta vedestä.

Ruusun historia tekstin taustatiedot perustuvat Taina Laaksoharjun Hyötykasviyhdistykselle pitämään luentoon. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvä luento! Kuvat: Kati Muurikoski ja Tapio Hietaniemi. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida ilman asianmukaista lupaa. Ikäväkseni on todettava, ettei minulta löytynyt itseltäni yhtään köynnösruusukuvaa.

 

Rosa ´Pohjantähti´ Suomenköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (V).
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Kuiva-tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–6 m x 2 m.
• Kestävä köynnösruusu, joka kukkii valkoisin pienehköin kukin heinäkuussa. Menestyminen on varminta, jos kasvin juuriston ja oksiston suojaa talven ajaksi. Oksat voi laskea alas talveksi lumipeitteen suojaan.

Rosa kordesii- ryhmä´flammentanz´ loistoköynnösruusu. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin kasvualustavaatimus: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko 3–4 m x 2 m.
• Kukkii kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä miedon tuoksuisin kukin. Kukkii edellisen vuoden versoilla.
• Kannattaa talvisuojata.

Rosa `William Baffin`(pilariruusu)

• Vyöhykkeet I-IV.
• 2- 3 m.
• Voimakaskasvuinen Kanadalainen köynnösruusu.
• Kukkii heinäkuusta syksyyn yksinkertaisin, suurin ja vaalean aniliininpunaisin kukin, joissa on vaaleankeltainen keskusta.
• Kukat vuosiversoissa ja jopa 30 kukan tertuissa.
• Omajuurinen. 

Rosa setigera-ryhmä ´Baltimore belle´ preeriaköynnösruusu.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV (?).
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 2 m x 1 m.
• Kukkii punertavan valkoisin kukin heinäkuussa.
• Harvemmin saatavilla.

Rosa wichuraiana- ryhmä ´new dawn´ köynnösruusu ´new dawn´.

• menestymisvyöhykkeet I-III.
• Valovaatimus: aurinko.
• Kasvin koko: 2–3 m x 1,5 m.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii vaaleanroosilla, tuoksuvilla kukilla heinäkuussa.
• Palelluttaa herkästi versojaan, joten vaatii talvisuojauksen niin juuristolle kuin versostolle.

Köynnösruusuihin luetaan myös pitkäversoisia ja pilarimallisia ruusuja, kuten esim. rosa kordesii-ryhmän ruusut (Kanadalaiset pilariruusut), jotka ovat matalampia kuin edellä mainitut ruusut ovat. Näiden menestymisvyöhykkeet ovat keskim. I-IV. Lisäksi kestäviä pitkäversoisia ruusuja löytyy myös pensasruusuista. Nämä tulevat n. 150 cm:n korkuisiksi. Esim. Rosa ´poppius´ suviruusu, Rosa ´Minette´ eli mustialanruusu ja Rosa ´splendens´valamonruusu. 

 

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, viiniköynnös ja villiviini.

Torstai 6.3.2025 - Sirkku

Aurinkoisen kasvupaikan köynnökset, villiviinit ja viiniköynnökset.

Suurin osa Suomessa kasvatettavista puutarhakasveista ovat aurinkoisen tai puolivarjoisan kasvupaikan kasveja. Näihin köynnöksiin liittyviin blogiteksteihin taustatietoa hakiessani tulin siihen tulokseen, etten millään voi laittaa kaikkia aurinkoisen ja puolivarjoisen paikan köynnöksiä yhteen tekstiin. Tekstistä olisi tullut käytännössä kirjan tai ainakin vähintään lehden paksuinen! Yritin nyt vähän ryhmitellä kasveja yhteen, valikoiden ne kaikkein yleisimmät köynnösten lajikeryhmät omaksi kokonaisuudekseen. Ensimmäinen teksti tähän aiheeseen julkaistiin jo 27.2.2025, jossa oli ns. ”muut köynnökset” ja tänään aiheena ovat villiviinit ja viiniköynnökset. Nyt sitten selvyytenä sanottakoon, että villiviinit eivät yleensä tuota rypäleitä, mutta kuuluvat myös viiniköynnösten kasviheimoon, vaikka lajikenimi onkin parthenocissus eikä vitis.

Seuraavan blogitekstin aihealueena on sitten köynnösruusut, sitten keskitytään kärhöihin.

Taustatietojen lähteenä on Kotipihan köynnökset- lehti, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Vihealueiden puut ja pensaat, 6. painos, Ella Räty ja Taimistoviljelijät ry. Hankkija taimikortit. Suomalainen taimi.fi.

Kuvat: Aitoviiniköynnös kuva Marjut Turunen, muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman lupaa.

 

Parthenocissus villiviinit.

Partnecissus inserta säleikkövilliviini. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V.
• Valotarve: menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen.
• Kukinta huomaamaton.
• Tekee imukärhiä, mutta ei tarraa niillä tiukasti tukeen kiinni, joten tämän kasvin joutuu sitomaan tukeen ainakin aluksi. Juurruttuaan voimakaskasvuinen ja juuristo menee syvälle. Tekee ajan myötä peittävän lehtimassan ja siksi sitä käytetäänkin useasti suojakasvina. Sitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina hidastamaan eroosiota. Villiviineistä enemmän ammattilaisten suosima, koska tämä ei aiheuta rakenteille niin paljon haittaa.
• Upea, tumman punainen syysväri.

Parthenocissus quinquefolia imukärhivilliviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV.
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon. 
• Kasvualustatarve: Tuore ja keskiravinteinen. Tosin oma kokemukseni on , että tämä kyllä kasvaa tarvittaessa lähes vaikka asfaltin raosta.
• Kasvin koko: 4–10 m x 2 m. Hyvällä kasvupaikalla voi kasvaa jopa 25 m korkuiseksi.
• Tarraa tiukasti imukärhillään ja niiden päässä olevilla imukuppimaisilla tarttumalevyillään tukeen kiinni. Tämä kasvi irroittaa irti revittäessä, vaikka rappaukset seinästä, joten sitä ei suositella suoraan kiinni rakenteeseen laitettavaksi.
• Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina.
• Upea punainen syysväri.

Viiniköynnökset.

Vitis riparia törmäviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV. 
• Kasvualustavaatimus: Tuore, kostea ja voimakasravinteinen.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvin koko: 5–8 m x 2 m.
• Käytetään yleensä koristeköynnöksenä, kitkeränmakuisten punamustien ja pienien hedelmien vuoksi.

Vitis amurensis amurinviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: Tuore- kostea, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen. Ei kestä talvimärkyyttä.
• Soveltuu parhaiten lämpimien kasvupaikkojen koristeköynnökseksi. Marjat happamat.

 Vitis coignetiae ruosteviini.

• Menestymisvyöhykkeet: I-II.
• Valovaatimus: aurinko- puolivarjo.
• Kasvualustavaatimus: tuore ja voimakasravinteinen.
• Kasvin koko: 3–5 m x 1,5 m.
• Lehdet ruskeanukkaiset, soveltuu pelkästään koristeköynnökseksi.

Vitis labruscana- ryhmä tarhaojukkaviinit.

• Menestymisvyöhykkeet: (I-II). Lajikkeissa vaihtelua jopa V- vyöhykkeelle saakka.
• Valovaatimus: Aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen ja kalkkipitoinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Jalostettu törmäviinistä ja ojukkaviinistä. Sinirypäleisiä lajikkeita: Beta, Fredonia (myöhäinen satoaika) ja Foch (aikainen satoaika). Nämä lajikkeet menestyvät varmemmin kasvihuoneessa, mutta saattavat menestyä myös Etelä-Suomen lämpimillä talonseinustoilla hyvin talvisuojattuna. Vihreärypäleinen ´Sukribe´ kannattaa istuttaa kasvihuoneeseen.

Vitis zilga. IV. Ei vaadi juuriston talvisuojausta lämpimällä kasvupaikalla, oksiston voi laskea alas talven ajaksi. Kestää jopa - 40 asteen pakkasen. Tummat rypäleet, sopii viininvalmistuksen osaksi, sekoitettavaksi toiseen lajikkeeseen.

Vitis supaga. II(III). Vaaleat (keltaiset) rypäleet, käyttö viininvalmistukseen tai tuorekäyttöön. Lämmin kasvupaikka avomaalla tai kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolleen ja versostolleen. Satoaika syys- lokakuu.

 Vitis vinifera aitoviiniköynnös. 

• Menestymisvyöhyke: (I). Kasvatus kasvihuoneessa.
• Kasvin valovaatimus: Aurinko.
• Kasvualustavaatimus: Tuore, voimakasravinteinen, kalkkipitoinen, hiekkainen ja savinen.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Lajikkeita mm.:

Vitis hybr. ´Somerset seedless´, I-III, punavioletti rypäleinen ja siemenetön lajike. Tämä lajike on yksi kestävimmistä lajikkeista Suomessa. Rypäleen maku on mansikkainen ja aromikas. Sato kypsyy aikaisin lämpimällä kasvupaikalla. Lajike kestää jopa – 30 asteen pakkasen, mutta vaatii lämpimän kasvupaikan varsinkin avomaalla kasvaessaan. Voidaan kasvattaa myös kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen oksistolle ja juuristolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. ´Summersweet` I-, violetin sininen rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmemmin kasvihuoneessa. Hyötyy kevyestä talvisuojauksesta juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis hybr. `Edelweiss` I-, Vihreä rypäle. Aikainen lajike. Talvisuojattuna saattaa selvitä eteläisimmässä Suomessa myös avomaalla ja ehtiä tekemään sadon valmiiksi. Selviää varmimmin kasvihuoneessa. Vaatii talvisuojauksen juuristolle ja oksistolle. Satoaika syyskuu.

Vitis finifera Marechal Foch (kuvassa). II-?. Tummarypäleinen (kuvassa raakileena), viininvalmistukseen ja tuorekäyttöön soveltuva lajike.  Kestää jopa -30 asteen pakkasta, mutta hyötyy talvisuojauksesta juuristolleen ja oksistolleen. Satoaika syyskuu.

 

Köynnöksiä aurinkoiselle kasvupaikalle

Torstai 27.2.2025 - Sirkku

Köynnöksillä varjoa pihaan.

Oletteko huomanneet, että asemakaava-alueiden pihojen koko on pienentynyt valtavasti  esim. 1990 luvusta? Tämä on näkyvillä varsinkin suurissa kaupungeissa ja varsinkin Uudenmaan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Tavallinen omakotitalotontti uudisrakentamisessa voi olla niin pieni, ettei sinne talon, auto- ja jätekatoksen, parkkitilan ja terassin jälkeen käytännössä mahdu kuin postimerkin kokoinen piha-alue. Tämä pieni piha on perheen elämänvaiheen mukaan sitten joko leikki- tai pelitilana, oleskelupaikkana tai harrastekäytössä, joskus pihasta voi löytyä sauna, joskus vesielementti. Pihan omistajien elämäntilanne ja harrastukset saa ja pitää näkyä pihan toiminnoissa ja hankinnoissa, käyttöä vartenhan se piha on. Kuitenkin pihan entistä pienempi koko tarkoittaa sitä, että tilaa varjostavalle kasvillisuudelle ei ole entiseen malliin.

Pieni piha- ongelmaan on jo reagoitu kasvituotannossa jalostamalla normaaleista puulajikkeista matalampia ja kapeampia lajikkeita. Suurien puiden puute on kuitenkin jo nyt näkyvissä ihmisten arjessa. Asunnot ovat muuttuneet kuumemmiksi ja koteihin tarvitaan viilennystä. Suuret puut ovat aiemmin imeneet suurimman osan pihan hulevesistä, nyt vedet liikkuvat enenevässä määrin ojitukseen, jolloin hulevesien myötä pihasta kulkeutuvat myös ravinteet ja epäpuhtaudet. Liian nopea veden liikkuminen taas lisää vesieroosiota rinnemaastoissa. Ongelma on todellinen ja tähän on viheralalla pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi ratkaisuista voisi olla köynnöstukien rakentaminen. Köynnösritilikköjen, taloon, sekä käyttötarkoitukseen nähden oikein sijoittaminen ja siihen paahdetta kestävän, varjostavan köynnöksen istutus.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset. 

Kuten edellisessä blogitekstissä varjoisan kasvupaikan köynnöksistä mainitsin, kasvualustan laadulla ja juuritilan koolla voidaan pelata silloin, jos puolivarjoisan kasvupaikan kasvin haluaa istuttaa suoraan paahteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että kasvualustatilasta tehdään hieman suurempi ja kasvualustatuotteeksi (multa) valitaan paremmin vettä pidättävä seos. Se voi olla esim. savea tai biohiiltä sisältävä kasvualusta, joka sitoo vettä ja ravinteita itseensä tiukemmin kuin sorapitoisempi kasvualusta tekee. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikkien kasvien kanssa, mutta harvoinpa kasvi koko päivän on suorassa auringonpaisteessa edes eteläseinustalla. Varjostavia kasveja tai rakenteita kyllä yleensä löytyy osaksi aikaa päivää.

Aurinkoisen ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnöksiä on niin paljon, että jaan tämän tekstiosion useampaan blogitekstiin. Tänään keskitytään yleisimpiin pihoissa nähtäviin ns. muihin köynnöksiin. Ensiviikolla aiheena ovat viiniköynnökset. Seuraavalla köynnösruusut. Sitten keskitymme kärhöihin. Ikävä kyllä tämän viikon köynnöksistä ei itseltä oikein löytynyt kuvia, joita laittaa näkyviin.

Lonica, köynnöskuusamat.

• Valotarpeeltaan valoneutraaleja kasveja, eli kasvavat aurinkoisesta kasvupaikasta varjoisalle kasvupaikalle. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla näyttävämpi ja runsaampi, mutta se kestää lyhyemmän aikaa. Varjoisassa kasvupaikassa kukinta voi olla kerralla vähän hillitympi, mutta se kestää pidempään.

Lonicera dioica kevätköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhyke I-V(VI).
• Kasvin koko 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: kuiva- tuore ja keskiravinteinen. Vaatii Suomessa syvämultaisen kasvualustatilan, kotimaassaan menestyy hyvin myös kivikkorinteissä, joten kasvualusta saa olla hiekkapitoinen.
• Kukkii keskikesällä keltapunaisin kukin.

Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama

• Menestymisvyöhykkeet I-III.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: tuore ja keskiravinteinen kasvualusta.
• Kukkii punavalkoisin kukin heinäkuussa.
• Voidaan kokeilla myös maanpeittoköynnöksenä pohjoisemmilla ja lumisemmilla alueilla. Lumettomina talvina kasvin oksisto on kuitenkin suojattava.

Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama.

• Menestymisvyöhykkeet I-III. Maanpeitekasvina lumisilla alueilla, kasvi voi menestyä jopa V- vyöhykkeellä saakka.
• Kasvin koko: 2–4 m x 1 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Kukkii valkoisin kukin kesäkuun puolesta välistä alkaen. Kukat tuoksuvat miedosti. Avaa silmut keväisin melko aikaisin ja silloin halla saattaa iskeä uuteen kasvuun. Mikäli lunta on, sitä kannattaa keväisin kasata kasvin juurelle, ettei silmut aukeaisi liian aikaisin.

Lisäksi Suomessa myydään myös Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusamaa ja lonicera x brownii tuliköynnöskuusamaa. Kultaköynnöskuusama, jonka menestymisvyöhyke on (I), joka kukkii keltaoranssina heinäkuun alkupuolella. Tämä köynnös on syytä suojata ihan etelärannikollakin, tai sitten se on kasvatettava ruukussa ja tuessa, joka voidaan siirtää talveksi sisätiloihin talvetukseen. tuliköynnöskuusaman menestymisvyöhykkeet ovat I-II ja se kukkii keski-kesästä syyskuulle oranssein kukin. Tämän olen saanut menestymään III vyöhykkeellä, erittäin lämpimällä kasvupaikalla, usean vuoden ajan, vasta lumettomat talvet olivat sille tuhoisia.

Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III (IV).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvin koko: 3–5 m x 2 m.
• Kasvualustatarve: Tuore ja voimakasravinteinen.
• Mahlavuotokasvi, jota ei leikata keväisin. Leikkuuaika keskikesä- elokuu tai syksy, jolloin kasvi on mennyt lepotilaan.
• Kukkii kesäkuussa valkoisin pikkukukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti kielolle. Kukat jäävät kuitenkin lehtimassan alle. Köynnöksen kauneusarvo tulee kesällä valko- puna- vihreästä lehdistöstä.
• Kasvi on sukua kiiville. Sitä kutsutaankin minikiiviksi. Se vaatii yleensä satoa tuottaakseen hede- ja emikasvit. ´Annikki´- lajike ei tarvitse vierelleen pölyttäjäkasvia tuottaakseen satoa. Sato on syötävää.
• Kasvi ei tartu itse tukeen kiinni, vaan versot on kiinnitettävä erikseen. Kasvia voidaan kasvattaa myös maanpeittoköynnöksenä, jolloin se kasvullaan hidastaa hulevesien kulkua ja vähentää vesieroosiota.
• Kuvassa kiinanlaikkuköynnös ja villiviini syysvärissään.

Schisandra chinensis balsamiköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Valotarve: Menestyy auringosta varjoon.
• Kasvualustatarve: Kuiva- Tuore ja voimakasravinteinen.
• Tunnetaan myös nimellä sitruunaköynnös.
• Menestyy avomaalla ilman talvisuojausta jopa Oulun korkeudella saakka. Tekee kohtalaisesti juuriversoja. Rentoversoinen ja se on sidottava kehikkoon. Kasvi lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja tuleentuu aikaisin syksyllä.
• Kukkii mitättömin, keltaisin kukin kesäkuussa. Kukintaa ei oikeastaan huomaa. tekee satoa, mikäli hede- ja emiyksilöt ovat lähekkäin. Sato vitamiinipitoinen ja maistuu sitruunalle ja pihkalle.
• Syysväri näyttävän keltaoranssi.

Tekstin taustatietojen lähde: Kotipihan köynnökset, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry. Viheralueiden puut ja pensaat, 6 painos, Ella Räty, taimistoviljelijät ry. Suomalainen taimi.fi. Kuvat omia. Kuvia ei saa lainata tai kopioida ilman asianmukaista lupaa.

Köynnöksiä varjoisalle kasvupaikalle

Torstai 20.2.2025 - Sirkku

Varjoisan ja puolivarjoisan kasvupaikan köynnökset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani, harmistun taas kerran siitä, että minulla on liian vähän kasvikuvia. Tai ehkä niin päin, että olen kyllä kuvannut, mutta moni kuva on 16 puutarhurivuoden varrella hukkunut. Toisinaan vanhan puhelimen tai muistitikun syövereihin, toisinaan kuvat ovat olleet jossain ajat sitten käytöstä poistetussa tabletissa tai tietokoneessa. Vuoden alussa tein kuvainventaarion tietokoneelleni ja vaikka hukassa olleita kuvia löytyi, osa jäi myös pysyvästi kateisiin ja näin kävi myös monen varjon köynnöskasvikuvan kanssa. Kasvikuvien ottoa on siis jatkettava ja kirjoitettava tämä blogiteksti niitä kuvia käyttämällä mitä tallesta löytyi.

Kasvin valonsietokykyyn vaikuttaa pelkän valon lisäksi myös maaperä ja maaperää muokkaamalla kasvupaikoilla pystyy tiettyjen kasvien kohdalla hieman pelaamaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka kasvi olisi normaalissa kasvualustassa varjon kasvi, syvemmällä multatilalla ja riittävästi vettä ja ravinteita pidättävällä kasvualustalla moni varjon kasvi saadaan menestymään aurinkoisemmassakin paikassa, kunhan sitä ei laiteta suoraan paahteeseen ja taitetaan se kaikkein kuumin päivän valo kasvista pois. Suurin osa kasveista kestää puolivarjoisen kasvupaikan, on kasvin oikea valotarve mikä tahansa. Lisäksi on myös köynnöksiä, jotka ovat ns. valoneutraaleja kasveja, eli ne voi istuttaa auringosta varjoon. On vain huolehdittava, että kasvualusta on kasvupaikkaan nähden oikeanlainen.

Alla muutamia mielummin varjoisan kuin aurinkoisen kasvupaikan köynnöksiä:

Hydrangea anomala subsp. petiolaris Köynnöshortensia. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-III.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja hapan maaperä.
• Yksittäisen kasvin koko: 5–10 m x 2 m, istutusväli kahdella taimella siis 4 m.
• Köynnöshortensia istutetaan yleensä pH: ltaan happamaan turvemultaseokseen ja sen voi laittaa kiipeämään paksun männyn runkoa vasten. Puun tyvelle istutettaessa köynnös istutetaan puun pohjoispuolelle.
• Nuori kasvi on herkin auringonvalolle, vanha kasvi kestää valoa paremmin, koska sen juuret ovat kasvaneet syvälle ja juuristo on suuri.
• Köynnöshortensia tekee laajoja valkoisia kukintoja, jonka sisällä on pieniä, tähtimäisiä pikkukukkia, jotka eivät tuoksu.
• Oksisto on paksu ja kasvi tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti tukeensa kiinni. Jopa niin tiukasti, että suoraan rakenteen seinään sitä ei kannata laittaa kiinni. Köynnös irti lähtiessään vetää seinästä maalit ja rappaukset irti ja saattaa myös aiheuttaa rakenteelle haittaa. Se kannattaakin laittaa kasvamaan paikkaan, jossa se ei saa vahinkoa aikaiseksi.
• Köynnöshortensiaan ei yleensä iske härmä eikä tuholaiset, toisinaan vain jauhiaisia olen siinä nähnyt.
• Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Japanissa ja Etelä-Koreassa.
• Suomessa sitä voi kasvattaa eteläisimmässä osassa Suomea köynnöstuissa, pergoloissa, puun runkoon tukeutuen, aitarakenteissa tai vaikkapa kallion alle istuttaen, jolloin kasvi saa vallata kallion kasvupaikakseen. Kolmosvyöhykettä pohjoisempana kasvia voi kasvattaa ainoastaan maanpeitekasvina, jolloin satava lumi toimii eristekerroksena.
• Vanhaksi kasvaneen köynnöksen oksisto on paksu ja puutunut. Lisäksi kasvi tarraa tukeen tiukasti, ennen istutusta onkin syytä miettiä se tarvitseeko köynnöstukea huoltaa vuosien varrella. Kasvia voi olla vaikea saada tuesta irti esim. tuen maalaamista tai muuta huoltoa varten.
• Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman vähän. Leikkausajankohdat ovat: maalis- huhtikuu, kasvin ollessa lepotilassa. Keskikesä juhannus- elokuu. Syksy loka-marraskuu kasvin mentyä lepotilaan. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain.

Hedera helix muratti. 

• Menestymisvyöhyke (I). Kasvatetaan meillä joko kesäkukkana tai talvetettavana   monivuotisena kasvina ruukussa.
• Puolivarjon ja varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Muratti on ainavihanta köynnös, joka talvetuksen onnistuessa voi tulla 2–4 m x 1 m kokoiseksi köynnökseksi. Yleisimmin kasvia kasvatetaan yksivuotisena köynnöstävänä kasvina kesäkukkien joukossa, jolloin kasvin koko ei ole näin suuri ja silloin taimia voi olla yhdessä ruukussa useampia, muutoin istutusväli on 1/m.
• Kasvi on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta ja se ei siksi pärjää Suomen olosuhteissa ilman talvetusta ja suojausta. ´Baltica´- lajike, eli vironmuratti saattaa talvehtia meillä I- vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla, hyvin talvisuojattuna. Varsinkin nuori taimi on kuitenkin hyvin kylmänarka ja tällekin lajikkeelle ensimmäisten kasvuvuosien talvetus sisätilassa on suositeltavaa.
• Muratti kukkii erittäin harvoin ja kukkiessaan se on useiden kymmenien vuosien ikäinen.

Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös.

• Menestymisvyöhykkeet: I-IV(V).
• Puolivarjon tai varjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen ja tuore maaperä.
• Kasvaa ensimmäisinä vuosina melko hitaasti, mutta juurruttuaan muodostaa erittäin tiheän kasvuston ja sen lähelle ei kannata istuttaa muita kasveja, koska niille ei valo riitä.
• Sillä on suuret, jopa 30 cm:n kokoiset sydämen malliset lehdet. Kukinta on melko pientä lehtiin verrattuna ja kasvi tekee pieniä, lähes huomaamattomia hedelmiä.

Clematis sibirica siperiankärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-VI.
• Puolivarjon kasvupaikka. Voimakasravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m.
• Suomessa luonnonvaraisena kasvava kärhölaji. Luonnonvarainen kasvikanta on rauhoitettu ja siksi taimina myytävät ovatkin yleensä ulkomaan tuonteja.
• Valkokukkainen, yksittäisen kukan koko n. 4–7 cm. Kukkii edellisen vuoden versoilla. Pääkukinta-aika on alkukesä, mutta saattaa innostua kukkimaan uudestaan elokuussa.
• Risuiseksi kasvanutta vanhaa versostoa voidaan uudistaa typistämällä versot lähes maanrajasta kukinnan jälkeen.

Clematis alpina (tarha)alppikärhö. 

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI). 
• Puolivarjon kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko 3–4 m x 1 m.
• Alppikärhön kukat ovat siniset ja kellomaiset ja sen heteet ovat valkoiset.
• Alppikärhön siementaimiin kuuluvat sinikukkainen ´Pamela Jackman´, liilanpunainen ´Ruby´ ja roosakukkainen ´Willy´, monet muut alppikärhöinä myytävät kasvit ovat kruunukärhöjä.
• Clematis alpina plena on tarha-alppikärhön Ruotsissa jalostettu lajike, joka on voimakaskasvuinen ja kerrotun valkokukintainen. Sen kasvupaikkatoive on vaatimaton ja se kukkii pitkään. kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja jatkuu läpi koko kesän.
• Kovina talvina alppikärhö saattaa palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa uuden oksiston juuristostaan. Tästä sanotaankin, että alppikärhö kasvaa perennoivasti.
• Kuvassa Alpina plena.

Clematis macropetala kruunukärhö.

• Menestymisvyöhykkeet: I-V (VI).
• Puolivarjoinen kasvupaikka. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kasvin koko: 3–4 m x 1 m. Keskiravinteinen, humuspitoinen ja tuore maaperä.
• Kukinnon värejä löytyy liilanpunaisesta, valkoiseen ja siniseen. Kukinto muistuttaa alppikärhöä, mutta kukinto on suurempi ja avoimempi ja sen keskellä on runsaasti valkoisia heteitä, jotka muistuttavat terälehtiä.

Taustatietojen lähde:

Kotipihan köynnökset julkaisu, Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Viheralueiden puut ja pensaat, 6. painos. Taimistoviljelijät ry, Ella Räty.

Murattikuva: Marjut Turunen. Muut kuvat Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa lainata eikä kopioida.

Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaan tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

• Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
• Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
• Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
• Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
• Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
• Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
• Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 

Mitä pitää huomioida köynnöstä valitessa?

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.

Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
• Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
• Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

• Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
• Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
• Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
• Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
• Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
• Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

Keskiviikko 8.1.2025 - Sirkku

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

 

Yrittäjän kalenteri ja töiden aikataulutus.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2025 kaikille! Toivottavasti sinunkin joulun ja uuden vuoden tienoo on mennyt mukavasti? Puutarhuri piti tähän saumaan parin viikon loman ja latasi akkuja. Viimeinen viikonloppu oli kieltämättä jo vähän kituuttamista, tekevä ihminen ei oikein tahdo jaksaa lomailla. Kuka sitä nyt ikuisesti jaksaa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa? Onneksi löytyi koko perhettä miellyttävä lautapeli, jota on nyt pelattu lähes joka päivä jouluaaton jälkeen (juu, ei ollut Afrikan tähti, se kotoa löytyy jo ennestään).

 

Loman jäljiltä eilinen oli ensimmäinen työpäivä ja se kului suurilta osin kirjanpitohommissa,  mutta loppupäivästä ehdin jo availemaan myös varovaisesti kalenteria. Ja jos mietitte, että miksi se tänne blogiin jatkuvasti laittaa kuvia kalenteristaan (joka harvinaista kyllä, toistaiseksi näyttää kovin tyhjältä). Kuvasin kalenterin, koska halusin itselleni muistiin ns. ennen- kuvan. Siis ennen koulutuksien varaamista, ennen töiden aikataulutusta, ennen tärkeiden päivien merkkausta yms. Tämä siis muistutuksena itselle, että itsepä päätät millainen vuosi tästä tulee! Toki suhdanteet vaikuttavat ja varmasti myös esim. kotitalousvähennyksen muuttuminen, mutta kyllä se silti on paljon itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää. Karkeat töiden aikataulutukset on tietysti tehty jo syksyn alussa myös tänne alkuvuoteen, mutta se pieni hienosäätö vielä puuttuu.

 

Vaikka juuri mainitsin, että on paljolti itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää, on viime vuosina kuitenkin tullut esiin asia, jolle en voi mitään ja joka harmittaa todella paljon. Otan sen nyt pitkän harkinnan jäljiltä tässä esille, vaikka aina epäkohtien esille ottaminen on riski näin yrittäjänä ollessa. Toivottavasti se ei vaikuta tulevaisuuden työtilauksiini.

 

Asiaa opettamisesta ja luennoinnista:

Olen monta vuotta vetänyt kursseja ja luentoja eri puutarha-aiheista, monessa eri kansalaisopistossa. Tähän mennessä olen voinut laskuttaa kurssit yrittäjänä, jolloin työtunnin hintaan saa sisällytettyä myös opetusmateriaalin teon ja vanhan materiaalin päivityksen. Valmista toisen tekemää opetusmateriaalia ei kursseilleni ja luennoilleni ole, vaan se on tehtävä itse. Yrittäjänä huolehdin myös kaikista yrittäjän maksuista kuten YEL:stä, joten monessa tapauksessa laskutus on tilaajalle edullisempi tapa palkata opettaja. Nyt kuitenkin moni kaupunki ja kunta, jotka ylläpitävät kansalaisopistoja, on tehnyt päätöksen, ettei kursseja tilata laskuttavalta yritykseltä ollenkaan. Opettajan olisi tultava verokortilla työhön ja materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvasta ajasta ei makseta lainkaan. Opettajan olisi siis ns. tarjottava opetusmateriaalin teko ja päivitys, sekä mahdollisesti materiaaliin hankkimansa ostokuvat omasta pussistaan opiskelijoilleen. Tuntipalkka on melko pieni, jollei yrittäjällä satu olemaan opettajan tutkintoa suoritettuna. Alan asiantuntijuus kunnon tuntipalkkaan ei riitä kaikissa paikoissa perusteeksi. Itselleni tämä päätös on aiheuttanut sen, että olen joutunut karsimaan opetuksia todella paljon. Rakastan puutarha-alaa ja nautin opettamisesta ja luennoinnista, ajattelen kuitenkin niin, että työajastani olen ansainnut palkan. Toivoisin, että tähän päätökseen tulisi muutosta ja löydettäisiin jonkinlainen kultainen keskitie. Esimerkiksi, että asiantuntijuus ja työ alalla pätevöittää opettamiseen ja, että palkka maksettaisiin myös materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvilta työtunneilta. Tällöin verokortilla työskentely olisi mielestäni ok.

 

Olen katsellut lähiopistojen tarjontaa tulevalle vuodelle ja moni näistä on joutunut karsimaan opetustarjontaansa runsaalla kädellä valtion tuen vähentymisen, korona-ajan jälkiseurausten (ihmiset jäivät kotiin, kursseille tulijat ovat vähentyneet) ja myös tämän edellä mainitsemani päätöksen jäljiltä. Se on todella harmi, koska tilausta laajemmalle kurssitarjonnalle on. Jostain syystä kansalaisopistot eivät ehkä tavoita näitä tilaajia tällä hetkellä! Mainostetaanko kursseja oikeissa kanavissa? Olen saanut muutamia viestejä vakikurssikävijöiltä niiltä paikkakunnilta, joissa olen kursseja vetänyt, että miksi sinun nimeäsi tai koko puutarha-alan kursseja ei löydy kurssiluettelosta? Olen pyytänyt heitä laittamaan palautetta asiasta suoraan opistoille, jospa sillä saataisiin tähän asiaan muutosta jollain aikavälillä?

 

Muitakin keinoja kurssien ja luentojen vetämiseen olen toki miettinyt. Verkkokurssien pitäminen kiinnostaisi, mutta toistaiseksi ne ovat vasta mietinnän asteella, johtuen huonoista verkkoyhteyksistä alueellani. Lisäksi myös taloudellinen alkupanostus verkkokursseihin liittyen on melko suuri. Mielelläni tulisin luennoimaan esim. puutarhayhdistyksille paikan päälle, jossa saa kohdata ihmiset kasvokkain ja jossa pystyn vastailemaan kuulijoiden kysymyksiin livenä.

 

Jos siis sinun yhdistyksesi, yrityksesi tai vaikkapa kaveriporukkasi kaipaa puutarha-asioihin sparrausta ja neuvoja, ota rohkeasti yhteyttä! Räätälöidään toivomaanne aiheeseen sopiva luento. Luentoja voin toteuttaa muuallakin kuin Uudenmaan alueella. Yhteydenotot asian tiimoilta hoituu helpoiten täältä nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta, tai soittamalla 040 552 7282.

 

Livenä minut tapaa kursseilla ja luennoilla tänä keväänä Porvoon opistolta maalis- huhtikuussa.

Maanantaisin 3-17.3.2025 Klo 18.00-20.15 on Kasvihuoneviljely-kurssi ja maanantaisin 24.3-14.4.2025 Hyötyviljelyn perusteet-kurssi. Ilmoittaudu ajoissa mukaan!

Porvoon Hankkijalla olen tavattavissa huhtikuun alkupuolella, tästä lisää myöhemmin.

 Yrittäjän kouluttautuminen. 

Perinteisesti olen käyttänyt talven työpäiviä oman alani lisäkoulutuksiin. Osa näistä on niitä pakollisia tietyn väliajoin käytäviä korttikoulutuksia, mutta osa on oman alan uutuuksien opettelua ja vanhoista, jo aiemmin opituista asioista, syventävän tiedon hankintaa. Valmishan ammattilainen ei ole koskaan. Talven koulutuspäivistä olen yrittänyt kerätä teille tietopaketteja, jossa avaan oppimaani asiaa. Monesti asioihin päästään yhdessä koulutus- tai kirjoituspäivässä tekemään vain pintaraapaisu ja varsinkin puutarhasuuntauksia koskeneissa blogiteksteissä itsestäni tuntui, että kirjoittamani teksti ei ole tarpeeksi laaja ja asiaa ei käydä siellä pohjia myöden läpi. Näihin saattaakin tulla lisäkirjoituksia myöhemmin.

 

Uskon, että lisäkirjoituksia tulee myös liittyen permakulttuuriin, kasvipeitteisyyteen ja hiilensidontaan, maaperän huoltoon ja vesitalouteen, sekä kotivaraviljelyyn. Nämä ovat minua kiinnostavia asioita ja joista koen myös velvollisuudekseni jakaa tietoa eteenpäin.

Seuraavissa kirjoittamissani blogiteksteissä näitä asioita jo myös käsitellään tai sivutaan:

-          23.2.2024 Biohiili- teksti.

-          1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

-          30.11.2023 Potageriunelmia.

-          Vuoden 2023 alku, useita Pihakasvien valintaa- kirjoituksia.

-          20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä.

-          5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

-          6.10.2021 Voihan hiilinielu!

-          31.8.2021 Perustetaan niitty.

-          30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan.

-          24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, lahopuutarha.

 

Onko sinulla blogitekstien puutarha-aiheisiin ehdotuksia tai toiveita mistä toivot syventävää tietoa? Voit laittaa toiveesi alle kommenttiosioon tai lähettää toiveen esim. yhteydenottolomakkeen kautta suoraan minulle.

Työteliästä alkuvuotta kaikille!

P.s: alla esimerkki yhdestä tarjolla olevasta luennosta ;) .

Puutarhakausi 2024

Tiistai 24.12.2024 - Sirkku

Kausi paketissa.

 

Se alkaa olla kauden 2024 viimeiset työtunnit käsillä ja puutarhuri vetäytyy pikkuhiljaa  joululomalle. Kirjoitan tätä blogitekstiä 20.12. ja ulos tämä tulee jouluaattona.

 

Puutarhakausi 2024 oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lämpöä riitti jo heti toukokuun alusta niin paljon, että lähes kaikki kesän kasvit kukkivat reilusti etukäteen, lämpösumman täytyttyä ja kukintojen virityttyä täyteen loistoonsa jo 4-5 viikkoa liian aikaisin. Alkukesän kukat toki olivat ajallaan, mutta juhannuksesta eteenpäin kukkivat… no juhannusruusu taisi kukkia n. 2 vkoa liian aikaisin, pallohortensia kukki jo heinäkuussa ja minulla on kuva heinäkuun toiselta viikolta, jolloin syyshortensiakin aloitti jo kukintaansa. Pallohortensian normaali kukinta-aika on elokuu ja syyshortensian pitäisi kukkia syyskuussa. Kukintaa ei sitten tahtonutkaan riittää myöhäiseen syksyyn, johtuen juuri tästä liian lämpimästä keväästä.

 

Lämmin kevät aiheuttaa yleensä myös hankaluuksia kasvitautien ja tuholaisten kanssa. Kirppatuhot ovat yleensä myös hankalia niinä keväinä, kun lämpöä toukokuussa kylvöaikaan on liikaa. Muistan erään kevään, olisiko vuosi ollut 2012 tai 2013, jolloin meillä maatilalla jouduttiin kylvämään rypsi kolmeen kertaan, kun kirpat söivät idut jopa maanpinnan alapuolelta. Sen jälkeen meillä ei tainnut mitään ristikukkaisia viljelykasveja ollakaan moneen vuoteen kasvussa, vasta viime vuosina ne ovat tulleet meille takaisin viljelyyn.

 

Puutarhakasvipuolella lämmin kevät tarkoittaa yleensä sitä, että meillä talvehtimattomat kasvitaudit ja tuholaiset, tulevat kasveihin aiemmin kuin normaalisti. Ne kun tulevat lämpimien etelätuulien mukana. Kasveille ja varsinkin yksivuotisille kasveille se tarkoittaa sitä, etteivät ne välttämättä ole ehtineet kasvattaa juuriaan niin suuriksi, että ne jaksaisivat taistella näitä vastaan luontaisesti. Lämpiminä keväinä onkin yleensä pakko käyttää enemmän aikaa kasvituholaisten ja tautien tarkkailuun. Kasvitaudeista härmä tuntuu iskevät lämpiminä keväinä helpommin. Tänä kesänä myös ruusuja vaivasi ruusuetanainen, joka on niin pieni toukka, ettei sitä tahdo erottaa paljaalla silmällä. Tuhot kyllä erotti ja sitä oli sitten pakko myös torjua, koska se pirulainen oli iskenyt vasta istutettuihin ruusuihin. Ruusut toipuivat täsmätorjunnan jälkeen hyvin. Nyt vain odotellaan, että istutetut kasvit alkavat kasvaa ja tuuheutua ja asiakkaalle saadaan upea ruusupenkki!

 

Yritin koota vuodesta diaesitystä teille näytettäväksi. Ikävä kyllä, en saanut sitä näkyviin tänne blogiin blogiasetusten vuoksi. Yritän saada sen ladattua yrityksen facebook-sivulle vielä ennen joulua.

Kiitos joka ikiselle asiakkaalle ja yhteistyökumppanille ja kaikille niille ohikulkeneille ihmisille, jotka ovat tulleet jutuille kauden aikana! Varsinkin ne pienet apurit naapuri päiväkodista ovat jääneet mieleen, jotka auttoivat orvokkien istutuksessa!

 

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Tänä vuonna joulumuistamisrahat laitettiin hyväntekeväisyyteen Hope ry:lle.

 

Sirkku

Kesäkukkien maailmassa

Torstai 19.12.2024 - Sirkku

Kesäkukkapohdintaa.

 

Oletko ajellut Uudellamaalla kesällä 2024? Missä kaupungissa tai kunnassa oli sinun mielestäsi kaikkein kauneimmat kesäkukkaistutukset? Itse liikun paljon ympäri Uuttamaata ja kiinnitän huomiota kesäkukkaistutuksiin jo ihan työni puolesta, mutta myös siksi, että minulle ne tuovat iloa kaikkinensa. On kiva nähdä mitä kasveja kollegat yhdistelevät, pohtia hoidon helppoutta, miettiä kesän kasvuolosuhteita ja verrata istutuksia omiin, toteutettuihin istutuksiin. Sitä kun pitää silmät auki kulkiessaan, saa aina ideoita ja vinkkejä myös omaan työhön. Minulta erityiskiitokset saa tänä vuonna Tuusulan kunta ( #Tuusulankunta ) upeista, värikkäistä ja näyttävistä kesäkukkaistutuksista, joista annoin jo suoraan sähköpostillakin palautetta. Ne toivat iloa ohikulkijalle todella!

 

Ennen vuoden vaihdetta on aina se hetki, jolloin keskitytään miettimään tulevaa kasvukautta. Se tietenkin pitää sisällään monien tarjousten ja tarjouspyyntöjen laittoa, sekä myös tulevan kasvukauden istutusten suunnittelua. Ensimmäisenä suunnitteluun lähtevät tulevan kasvukauden kesäkukat, joiden siemenet kesäkukkatoimittajan on tilattava pikimmiten ja osa on laitettava jo alkuvuodesta kasvuun. Onneksi olen löytänyt luottokesäkukkatoimittajan lähialueelta. On mahtavaa, kun voi istuttaa lähellä kasvatettuja, hyvälaatuisia taimia ja näin suunnitteluvaiheessa saa apua ja neuvoja valittaviin kasveihin. Pystymme pallottelemaan ideoita, ja itsellä on luotto siihen, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kiitos Puutarha Bergström Sipoosta!

 

Kauden 2024 kesäkukkaistutukset Pornaisten kunnalle:

Kesäkauden 2024 kesäkukkien valinta onnistui minusta ihan hyvin. Orvokeista en ole  aikoihin saanut niin paljon hyvää palautetta kuin tänä vuonna sain. Värimaailma taisi onnistua hyvin. Tänä vuonna laitettiin keltaista, oranssia ja valkoista, normaalin sini- liila- valkoisen sijaan. Kauniita värejä toki ovat kaikki, mutta vaihtelu näissäkin on toisinaan tarpeen.

 

Orvokit istutetaan toukokuun alussa, heti kun istuttamaan päästään. Ne kun ovat sipulikukkien lisäksi lähes ainoita kesäkukkia, jotka kestävät pakkasasteita, joita toukokuussa saattaa vielä öisin olla. Orvokin hoito on helppoa, kukkineet kukat poistetaan säännöllisesti kantoineen ja kastellaan normaalilla kesäkukkalannos vedellä, n. 1 krt viikossa. Tarvittaessa pelkkää vettä annetaan 1-2 krt viikossa, sään mukaan. Lisäksi kasvualustaan voi laittaa hidasliukoisempaa lannoiteraetta sekaan, ylilannoitusta on kuitenkin vältettävä, muutoin orvokki kasvattaa vain vihreää versoa eikä kuki. Orvokin saa kyllä kukkimaan useamman kerran kesän aikana, jos sen leikkaa pääkukinnan jälkeen. Julkisissa istutuksissa orvokit kuitenkin yleensä poistetaan kesäkuun puoleen väliin mennessä sen vuoksi, että kesän mittaan orvokkikasvustoon yleensä iskevät tuholaiset, jotka leviävät helposti muille kasveille. Julkisissa istutuksissa kesäkukkien idea on myös kukkia koko kesän ajan. Orvokissa kukintaan tulee yleensä tauko leikkauksen yhteydessä.

 

Itse kesäkuussa istutetut kesäkukat olivat myös suurimmalta osalta uusia tuttavuuksia.  Keskuskasveiksi istutusastioihin valikoitui tänä vuonna purppuravartiset heinät. Olisiko ollut jokin Carex- suvun heinistä? Muistaakseni taisin tilaukseen laittaa kasvivaihtoehdoksi pantaheinän, mutta minusta tämä ei ollut se. Voi olla tietysti, että muistan väärin. Ja voi pojat ne heinät viihtyivät! Viihtyivät niin hyvin, että kaksi istutusastiaa Pornaisten kunnantalon ympäriltä lähti roskalavalle kauden päätteeksi, koska heinät olivat kasvattaneet juuret niin valtaviksi. Pohja putosi ja seinät pettivät istutusastioista, juuret olivat kasvaneet niistä läpi. Astiat olivat korjauskelvottomia, kun puuaines oli tikkuina maassa. Jos siis haluat itsellesi näitä heiniä kasvamaan ensi kesäksi, varaa niille iso ja painava ruukku, joka kestää pystyssä kasvin kasvaessa myös tuulisella kelillä. Ruukun materiaalin kannattaa olla jotain kestävämpää kuin puu. Betoni-, savi tai muovikin käy, kunhan juuristotilaa on tarpeeksi.

 

Heinät kasvoivat niin valtaviksi, että loppukaudesta ne vähän söivät alleen muut kesäkukat. Alkukaudesta muutkin kukat olivat hyvin nähtävissä. Oli Cappuccino lajiketta kesäpäivänhatusta, valkoista enkelinkukkaa, amppelirusokkia ja vihreävalkoista isokirjopeippiä eli värinokkosta. Loppukesästä heinän lisäksi näkyvissä oli enää käytännössä amppelirusokki ja värinokkonen. Kasvien likistyminen heinän alle ei haitannut, koska amppelirusokki toi kauniisti väriä istutuksiin silloinkin. Tässä onkin kaunis, värikäs, rentovartinen, paljon kukkiva ja helppohoitoinen kesäkukka paahteiselle paikalle, jos sellaista etsit esim., vaikka pelargonian kaveriksi. Tämä kasvi meni minulla kyllä suosikkeihin.

Varjoisan paikan istutusruukkuun valikoitui

tänä vuonna perinteinen vaaleanpunainen  ahkeraliisa. Siitä tuli mielettömän hieno loppukesää kohden ja kukkia tuli tasaisesti koko kesän ajan. Ei tämä kasvi syyttä ole suosiossa esim. hautausmailla. Helppo, ahkerasti nimensä mukaisesti kukkiva ja kaunis kasvi varjoiselle paikalle.

 

Amppelit olivat tänä vuonna hieman haaste. Taimet olivat priimaa, mutta niiden kastelu kohteessa hieman yski. Amppeli on aina haastava kasteltava, koska se kuivuu helposti, vaikka pohjalla onkin vesisäiliö. Nyt näistä kasteluongelmista on otettu oppia ja kasvualusta rakennetaan paremmin vettä pidättäväksi. Toivottavasti samoja haasteita ei enää tule.

 

Kauden 2025 kesäkukat:

 

Miettiessäni kauden 2025 kesäkukkia sain pääni pyörälle ihan tosissani. Voi kun kasvitukut järjestäisivät uutuuksistaan ja vanhoista suosikeistaan joka vuosi webinaareja meille suunnittelijoille (vink, vink Schetelic ym. kasvitukut)! Olisi huomattavasti helpompaa tämä kesäkukkasuunnittelu. Lajeja, lajikkeita, värejä ja kokoja on niin valtavasti, koska kasvukausi ei rajoita mahdollisia kasvivalintoja, että pieni puutarhuriparka menee niissä sekaisin. Kun lähdet miettimään kasvivalintaa mielessäsi kuva halutunlaisesta kauniista istutuksesta, huomaat päätyneesi aivan muihin kasvivaihtoehtoihin, pelkästään sen vuoksi, ettet ole päässyt taimiluettelon etusivua pidemmälle, kun ihania vaihtoehtoja on niin paljon!

 

Itse kasvivalinnoista jätän teidät vielä jännitykseen. Toivottavasti tykkäätte ensi kaudenkin kesäkukkaistutuksista Pornaisten kunnalla!

Historian havinaa

Tiistai 10.12.2024 - Sirkku Nikula

Puutarhuri siirtyy talvitöihin.

 

Niin se taas vierähti yksi kasvukausi. Pakko myöntää, että niin vauhdilla mentiin, ettei aina tiennyt mikä viikonpäivä tai viikko oli kyseessä. Kauden kulumisen huomaa oikeastaan puhelimen kuvia katsoessa. Kovasti olen ottanut kesän aikana kuvia ”jotka sitten laitan blogitekstin tai somepostauksen mukaan”. Somepostauksia on kyllä kesän aikana tullut, mutta blogitekstejä… no hieman vähemmän. Syksyn aikana sain tehtyä sentään pari.

 

Kauden 2024 aikana olen saanut käydä monessa pihassa ja tavata ennestään tuttuja asiakkaita ja uusiakin tuttavuuksia. Mukavia kohtaamisia, ihania ihmisiä ja upeita pihoja. Kiva ja työteliäs kausi kaiken kaikkiaan.

 

Varsinkin syksyn aikana monessa tapaamisessa on noussut huoli siitä, että onko heillä enää ensi vuonna varaa tilata apua pihaan? Sitä yrittäjä on aika sanaton tilanteessa, jossa vanhempi ihminen pohtii huolestuneena, että mistä hän säästää sen verran, että saa tilattua minut (tai jonkin kollegani) auttamaan pihan hoidon kanssa myös ensi kesänä. Väestö vanhenee ja oletus kuitenkin on se, että kotona pitäisi pystyä asumaan paljon pidempään ja huonokuntoisempana kuin aiemmin. Jo nyt on tullut vastaan tilanteita, jossa pitkäaikainen tilaaja joutuu perumaan säännöllisen pihan hoidon tilauksen tulevalle vuodelle kotitalousvähennyksen pienenemisen vuoksi ja sen omavastuuosuus kasvaa. Pihassa käydään jatkossa harvemmin ja silloin pihan käyttäjän tapaturmariskit pihalla liikkuessa suurenee, kun piha ei ole totutussa kunnossa. Myös suru esim. ennen niin hienossa kunnossa olleen pihan tai kukkapenkin huonommasta ulkonäöstä ja rikkaruohoisuudesta on silmin nähtävää ja koskettaa aina myös ammattilaista. Jo pelkästään se, että toimelias ihminen ei jaksakaan (tai ei vain enää pysty) itse hoitamaan rakasta pihaa entiseen malliin, tuntuu tilaajasta monesti pahalta ja jopa hävettävältä asialta. Häpeään ei kuitenkaan ole mitään aihetta, eikä meidän ammattilaisten edessä tarvitse nolostella. Kuitenkaan asiakkaan puolelta hankalaan tilaustilanteeseen ei enää tarvittaisi lisähuoleksi rahan riittävyyttä tai kaatumisen riskiä. Se yksikin kaatuminen omassa pihassa voi tarkoittaa sitä, että omasta rakkaasta kodista joudutaan luopumaan ja mieleen ainakin minulle tulee väkisinkin kysymys, että säästettiinkö tässä nyt todella? Mielestäni ainakin vanhuksille sen korkeamman kotitalousvähennysprosentin olisi voinut jättää. Välillä puutarhuri saakin toimia myös kuuntelijana pihatöitä tehdessään. Itse koen sen myös rikkaudeksi tässä työssä. Saan kuulla ihmisten elämäntarinoita, kun he kertovat kasviensa historiasta ja siitä keneltä ja mistä ko. kasvi on pihaan päätynyt.

 

Yksi mieleenpainuvimmista kasvien historioista on ollut tavallisen terijoensalavan tarina. Kävin vuosia sitten asiakkaan pihassa, jossa oli suuria puita, joita myrsky oli riepotellut. Maa oli sateiden jäljiltä ollut märkä, puut osittain lehtimassassa ja sitten oli tullut joko syöksyvirtaus tai trombi. Puut olivat joko osittain tai kokonaan kaatuneita tai konkelossa, suuria oksia oli katkeillut, rungot olivat repeytyneet ja puut olivat kerta kaikkiaan niin suuria turvallisuusriskejä kaikille pihalla liikkujille, ettei niitä voinut jättää pystyyn.

 

Ihmettelin pihaan tullessani omistajan hermostuneisuutta. Hän väänteli käsiään ja tuntui, että huoli musertaa hänet alleen. Ajattelin sen kuitenkin vain johtuvan suuresta tuhosta pihalla, ja siitä että lasku on väkisinkin melko suuri, vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa. Kiersimme aluetta ja jouduin sanomaan hänelle, että kyllä nyt pihaan olisi tilattava metsuri. ”ihan kaikkiko puut on pakko kaataa, eikö edes tuota konkelossa olevaa voi koittaa istuttaa uudestaan?” Kysyi asiakas. Puu oli täysikokoinen terijoensalava, joka oli repeytynyt maasta juurineen ja nojasi pystyssä olevaa mäntyä vasten konkelossa. Näin suuren puun uudelleen istutus, varsinkin sen jälkeen, kun sen juuret ovat repeytyneet irti maasta, on melko mahdotonta ja jouduin sen asiakkaalle kertomaan. Rouva alkoi itkemään vuolaasti. Rouvan itkiessä hänen miehensä kertoi, että muista puista ei ole niin väliä, mutta tuolla puulla on suuri tunnearvo. Se puun oksa, josta puu oli kasvanut suureksi, oli saatu lahjaksi sukulaiselta, joka oli juuri kuukautta aikaisemmin täysin yllättäen menehtynyt. Uutta oksaa ei enää tältä henkilöltä saataisi.

 

Siinä joutui puutarhurikin hieman nieleskelemään ja rykimään kurkkua selväksi puun historian kuullessaan. Terijoensalava luokitellaan lyhytikäiseksi puuksi ja sen kasvettua tuolla kasvupaikalla yli 40 vuotta, alkaa se olla joka tapauksessa elämänsä ehtoopuolella, vaikkei olisikaan tullut tuulen kaatamaksi. Suuriakin puita voidaan siirtää ja istuttaa uuteen paikkaan kaivinkoneen ja hyvän tuennan ja kastelun avulla. Kuitenkin vaikka salava pajun sukuisena onkin hanakka juurtumaan, en uskonut sen myrskyvaurioiden jäljiltä selviävän siirrosta. Piha tulisi kuitenkin näyttämään metsurin käynnin jälkeen todella tyhjältä, joten ajattelin, ettei se ota, jos ei annakaan. Ehdotin, että kokeillaan siirtoa, siistitään repeytyneet juuret, tuetaan puu kunnolla, vähennetään oksamassaa runsaasti ja kastellaan puuta niin pirusti koko loppukauden ja seuraavan vuoden ajan. Jos se siitä vielä juurtuisi? Minkäänlaista kasvuunlähtötakuutahan tällaiselle ei voi antaa, mutta historian huomioon ottaen se oli riskin arvoista. Samalla tökittäisiin savimaahan kaikkein parhaimmat latvuksesta pois leikatut oksat. Niiden pitäisi juurtua maahan ja lähteä kasvuun samaan tapaan, kun konkelossa oleva puu aikanaan on lähtenyt. Muuta emme oikeastaan voi asialle tehdä.

 

Tämä oli asiakkaalle mieluinen uutinen, itku tyrehtyi ja sekä kaivuri, että metsuri tilattiin. Metsurin raivattua muut puut tieltä pois, kaivinkone teki ison kuopan suurelle puulle, jonka pohjalle laitettiin paksu sepelikerros salaojaksi, tämän päälle kasvualustaa ja sitten siihen nostettiin puu, jota kaivinkoneessa oleva koura piteli pystyssä tuentojen laittamisen ajan. Puu tuettiin liinoin ja kasvualustaa täytettiin ensin kuopan puoliväliin, jolloin aloitettiin kastelu. Vesimäärää en enää muista, mutta paljon sitä meni! Kun vesi oli imeytynyt, kuoppa täytettiin loppuun ja kastelemalla tiivistettiin maa puun ympäriltä. Tästä eteenpäin kastelu oli asiakkaan heiniä ja puun selviäminen oli kaikin puolin asiakkaan sanoin ”herran haltuun”.

 

Jälkikäteen olen kuullut, että puu tuli lehteen seuraavana vuonna, mutta ei se enää pitkäikäinen ollut. Seuraavana syksynä se oli tuennoista huolimatta syystuulissa painunut vinoon uudestaan, jolloin oli aika kypsä sen poistolle. Ne maahan tökityt oksat olivat nimittäin lähteneet kasvuun ja edesmenneen sukulaisen muisto säilyi.

 

Onko sinun kasveillasi historia, tai aiotko luoda uusille taimillesi sellaisen lahjoittamalla itse kasvattamiasi kasveja eteenpäin? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kasvien tarinoita ja samalla myös elämäntarinoita. Olen kuullut, että varsinkin evakkojen mukana on saattanut tulla kasvien siemeniä Karjalan puolelta aikanaan. Kerro oman kasvisi historiasta kommenttikentässä.

Aurinkoista viikon jatkoa! Tässä kuva 10.12.2024 auringonnoususta.

Jatkoa kliivian hoitoon

Perjantai 16.2.2024 - Sirkku

Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. 

No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. On erilaiset kasvualustat, ruukut,   mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin.

1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja  laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa.

2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta  ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 

3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan.

4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin  vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä.

5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen  avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt.

6. Typistä liian pitkät juuret terävällä   veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla.

7. Istuta emotaimi takaisin omaan   1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa.