Jatkoa kliivian hoitoon

Perjantai 16.2.2024 - Sirkku

Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. 

No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. mullan_vaihto_1.jpgOn erilaiset kasvualustat, ruukut,   mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin.

1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja Saviruukkujen_liotus.jpg laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa.

2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta Kliivian_juuristo.jpg ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 

3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan.

4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin Mullan_vaihto_3_vahvempi_multa.jpg vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä.

5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen Kliivian_jakotaimet.jpg avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt.

6. Typistä liian pitkät juuret terävällä  taimen_istutus_ja_juurien_typistys.jpg veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla.

7. Istuta emotaimi takaisin omaan  Kliiviat_ruukuissaan.jpg 1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kliivia, punasarja, mullan vaihto, viherkasvien kevättyöt, kasvualustan vaihto, viherkasvit, viherkasvi

Kliivian hoitoa.

Perjantai 9.2.2024 - Sirkku

Kliivia_punasarja_kukintoMitä ihmettä täällä tapahtuu? 

Kirjoitin vuonna 2021 blogikirjoituksen, jossa kerroin sisäkasvien olevan tämän puistopuutarhurin painajaisia. Innostun aina ostamaan erilaisia viherkasveja, muistan hoitaa niitä alkuajat, mutta viimeistään seuraava talvi on jo ongelmana. Perheessäni minut on tunnettu siitä, että minulla on kaikki kasvit altakasteluruukuissa, koska sesonkikauden ollessa päällä, en vain kerta kaikkiaan muista kastella sisäkasveja riittävän usein. Lannoituksen hoidan pääasiassa pitkävaikutteisilla ravinnepuikoilla tai rakeilla, ja mullat vaihdan silloin kun on aivan pakko. Yleensä jopa kaktukseni alkavat hätäpäissään kukkia joka kerta kun muistan antaa niille vettä. Meillä kaktukset saattavat kukkia siis kolmekin kertaa vuodessa.

Yritin ottaa viherkasveistani paremmin koppia tuon blogikirjoituksen jälkeen ja olen jaksanut hämmästellä niiden muutosta. Jatkuvaa hämmästystä minulle nykyään aiheuttaa se, että minäkin näköjään pystyn pitämään viherkasveistani parempaa huolta. Yksi orkideoistani kukkii nykyään lähes tauotta ja sain onnistumaan kaikkien joulukukkien kukituksen. Olkoonkin, että viimeisin ritarinkukista kukkii juuri nyt, mutta jääkielot ja muut ritarinkukat osuivat suurin piirtein oikeaan aikaan. Mummin santutkin ovat vielä hengissä. Hämmästyttävää.

Viime viikolla aloin katsella tarkemmin minulla muutaman vuoden ollutta kliiviaa eli punasarjaa, ja huomasin siinä olevan useita sivuversoja. Olinkin ihastellut sitä jo jonkin aikaa kun se oli näyttänyt niin tuuhealta. Syy selvisi nyt ja arvelen, että emokasvilla alkaa ruukussa olemaan kohta tukalat oltavat, jollen tee asialle mitään. Itseäni tsempaten on siis tarkoitus alkaa mullanvaihto ja kliivian multapaakun jako- hommiin.

Kliivia, punasarja: Istutus, jakaminen ja hoito. 

  • Kliivia on ikivihreä, eli ainavihanta, n. 60cm korkea kasvi. Se on alun perin kotoisin Etelä-Afrikan laaksojen rinteiltä, jossa multaa ei ole kasvin juuriston päällä paljon.
  • Muiden sipuli- ja mukulakasvien tapaan punasarja tarvitsee selkeän kasvu- ja lepokauden virittyäkseen kukkaan. Lepokaudella kliiviaa kastellaan vain harvoin ja vähäisellä määrällä viileähköä vettä. Lepokausi kestää n. syksystä- helmikuulle. Helmikuulla kasvi tekee lehtien väleistä tulevia kukkavanoja, johon tulee yleisimmin oranssit kukinnot. Harvinaisemmin myytyjä lajikkeita ovat kelta-, valko- ja punakukkaiset kliiviat.
  • Lukiessani punasarjan hoito- ja kukitusohjeita, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että kukkiakseen kasvi tarvitsisi elokuusta lokakuulle kestävän kylmäjakson, jolloin kasvi olisi pidettävä viileässä, n. 10 asteen lämmössä. Mikäli kukkanuppuja ei kehity, on kasvi ollut liian vähän aikaa kylmäkäsittelyssä tai kasvupaikka on ollut liian lämmin. Kesällä normaali huonelämpö olisi sopiva lämpötila kasville. Sen voi viedä myös alkusyksystä ulos ja antaa olla esim. terassilla pakkasten tuloon saakka, niin kylmäkäsittely tulee silloin hoidettua. Kukkineet kukkavanat poistetaan kukinnan jälkeen.

Olen aika hämmentynyt tästä hoito-ohjeesta. Minä en ole pitänyt mitään kylmäjaksoja, enkä ole vienyt kasvia ulos. Olen vain siirtänyt sitä ikkunalta toiselle valon perässä vuoden ajasta riippuen, kastellut kuten kuuluu, ja silti kasvi on kukkinut 1-3 kertaa vuodessa jo usemman vuoden ajan. Asun toki vanhassa rintamamiestalossa, jossa toisinaan vetää kun verkkokassissa, mutta ei meillä sentään noin kylmää ole. Kasvi on kaiken lisäksi ollut pattereiden lähellä, koska olen tuonut sen ikkunalle. Hmmm... ehkä sinä testaat kumpi tapa sinun kasvilla toimii ja kerrot sitten omat kokemuksesi kliivian kukituksesta? 

  • Kasvujakso alkaa kun kukkavanat tulevat näkyviin helmikuulla. Tällöin aloitetaan lannoitus ja kastelut. Voit käyttää pitkävaikutteisia lannoitteita tai lisätä kasteluveden sekaan nestemäistä lannoitetta, mutta muistathan, ettei ylilannoitukselle ole täälläkään tarvetta? Lue ja noudata siis pakkauksen ohjeita lannoitusmäärien suhteen. Lannoitustiheys vaihtelee valitun lannoitustavan mukaan, mutta lannoitusta olisi hyvä antaan n. 1 krt/kk. Vettä kliivia tarvitsee kasvujaksolla runsaasti, mutta anna kasvualustan pinnan välillä kuivahtaa.
  • Punasarja viihtyy mieluiten ahtaassa ruukussa ja kukkii parhaiten silloin kun ruukku alkaa olla täynnä juuria. Mikäli ruukussa on paljon tilaa ja ns. löysää multaa, kasvi keskittyy kukkimisen sijasta kasvattamaan juuristoaan. Juuristo kasvaa nopeasti, mutta kasvia ei tarvitse uudelleen istuttaa kuin vain n. joka neljäs vuosi.
  • Punasarjaa voidaan lisätä sivuversojen avulla. Kasvin kasvatettua sivuversoihin 4-5 Kliivian_sivuversot.jpg lehteä, on versot kasvattaneet riittävän juuriston, jonka avulla ne selviävät omillaan ilman emokasvia. Juuret ovat hauraat ja ne katkeavat helposti. Jujuna istutuksen onnistumisessa on, että tätä kasvia ei kannata kastella ennen kasvin jakamista. Kliivian juurien ollessa kuivat, ne ovat taipuisammat ja kestävät tuolloin paremmin käsittelyä.
  • Irrota sivuversot emokasvista leikkaamalla taimet erilleen varoen terävällä veitsellä. Yritä säästää olemassa olevia juuria siirtäessäsi taimen uuteen ruukkuun.
  • Istuta pieni taimi suurin piirtein samaan syvyyteen kuin missä se on emotaimen vieressä kasvanut. Ympäröi taimen juuristo vähätyppisemmällä kasvualustalla ja laita voimakkaampi kasvualusta ruukun pohjalle ja reunoille. Tällä annetaan kasville ensimmäisiksi viikoiksi juurtumisrauha. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä uudelleen istutuksesta. Tiivistä multa taimen ympäriltä varovasti painelemalla ja veden avulla.
  • Kliivia aloittaa yleensä kukinnan 3-4 vuotta taimen jakamisen jälkeen. Yleensä mukulakasvien kukinnan viivästyminen johtuu siitä, että ne on istutettu liian syvään uudessa kasvuruukussa. Huolehdi siis, että istutussyvyys on todellakin sama tai sen päällä on vain hyvin vähän uutta multaa, silloin kun uudelleen istutat taimen.
  • Nuoret kasvit uudelleen istutetaan isompaan ruukkuun n. 2 vuoden välein, vanhempien taimien istutusväli on n. 3-4 vuotta tai jopa pidempi, riippuen ruukun koosta ja kasvuolosuhteista.
Huomasin juuri, että kliivian jakamiseen tarvittavat ruukut ja ruukkusorat ovat vielä kaupassa. Minulla Kliivian jako ja mullan vaihto jää vielä siis odottamaan seuraavan kauppareissun jälkeistä aikaa. Yritän muistaa kuvata työvaiheet silloin ja tehdä tähän kirjoitukseen vielä sitten jatkosivun samaan aiheeseen.

Vielä vähän asiaa viherkasvien mullan vaihdosta. 

Milloin multa kannattaa vaihtaa?

  • Vaihda multa jos vanha multa on kovaa koppuraa, jota ei tahdo saada kastumaan enää millään. Silloin kasvualustan turpeen huokostilavuus on turpeen maatumisen vuoksi laskenut niin, ettei kasvi saa siinä olevia vettä ja ravinteita enää mullasta irti. Tällöin kasvi saattaa pahimmillaan kuolla janoon ja ravinteiden puutteeseen, vaikka kasvualustassa näitä olisikin tarjolla.
  • Kasvi ei enää näytä kasvavan tai se näyttää huonovointiselta.
  • Ruukun pinnalla ja/tai pohjalla näkyy juuria ja kasvin juuristotila on vain tullut täyteen.

Mihin aikaan vuodesta?

  • Paras mullanvaihtoaika on silloin kasvi on lepotilassa. Voit siis tehdä sen vaikka nyt heti. Silloin kasvi on ehtinyt juurtumaan uuteen kasvualustaan ja kasvattamaan juurensa sinne voimakkaampaan ja ravinteikkaampaan multaan, juuri kun uusi kasvukausi alkaa helmikuun loppupuolella.

Millaiseen ruukkuun kannattaa istuttaa?

  • Paras ruukkumateriaali oikeastaan vaihtelee kasvin ja sen kasvupaikan mukaan.
  • Pinnoittamattomat saviruukut hengittävät/ päästävät läpi kosteutta osmoosin avulla. Sisätiloissa pinnoittamattoman saviruukun käyttö tarkoittaa yleensä sitä, että kasvia on kasteltava useammin, koska Suomen olosuhteissa huoneilma on talvella kuiva ja ruukun läpi haihtuu ympäröivään kuivempaan ilmaan, osmoosin avulla, kasvualustan kosteutta. Ruukku ikään kuin imee kosteuden ja haihduttaa sen sitten ympäröivään kuivempaan ilmaan. Kuitenkin esim. kliivian ja monen muunkin sellaisen kasvin kohdalla, joita voit viedä kesällä ulos (esim. pelargonia) pinnoittamaton saviruukku voi olla hyvä ratkaisu, koska silloin kasvi saa ruukun läpi syksyilmasta kasvualustaansa kosteutta, joka taasen vähentää kastelutarvetta. Jos käytät sisäkasvilla pinnoittamatonta saviruukkua, liota sitä vedessä muutaman tunnin ajan ennen istutusta. Silloin ruukku on kyllästynyt vedestä, eikä imaise kaikkea kasvualustan kosteutta heti itseensä.
  • Pinnoitettu saviruukku tai muovi- tai lasiruukku ei aiheuta kastelumietintää edellisen tavoin. Kasvualustassa on vettä sen verran kuin sinne laitat.
  • Ruukkua valitessa on vain huolehdittava, että ylijäämävesi pääsee valumaan ruukusta pois, käytät nyt mitä ruukkua hyvänsä. Eli ruukun pohjassa on oltava reikä ja alla aluslautanen tai sitten sinun on käytettävä esim. altakasteluruukkua.
  • Nopeasti kasvavat kasvit istutetaan uuteen ruukkuun joka vuosi. Tällöin uutta tilaa on oltava n. 1cm joka vuosi.
  • Suuret kasvit istutetaan n. 3-4 vuoden välein n. 2-3 cm suurempaan ruukkuun. Välivuosina mullan vaihdon yhteydessä näistä ruukuista kuoritaan vain multakerros juuriston päältä pois ja levitetään uutta multaa tilalle. Tässä toimenpiteessä on muistettava varoa, ettei tule vahingoittaneeksi olemassa olevaa juuristoa.
  • Ruukujen on oltava puhtaita ja ruukun sisäpintaan koskemista kannattaa vältellä, ettei tule vahingossa tuoneeksi käsistä sinne suoloja, bakteereita ja kasvitauteja aiheuttavia viruksia tai homesieniä.

Millainen multa?

Ensisijaisesti kannattaa käyttää hetki sen asian miettimiseen mistä maapallon osasta kasvi on kotoisin, millaista kasvualustaa siellä olisi luontaisesti tarjolla ja sitten valita kasvualusta sen mukaan. Voit kasata mullan itse tai käyttää valmiita seoksia. Mikäli teet mullan itse, niin muista huolehtia mullan puhtaudesta. Sisälle et todennäköisesti halua multaa, jossa on valmiiksi esim. tuholaisten munia tai toukka-asteita. Tämän vuoksi myöskään ulkokasvien multaa ei suositella sisäkasveille. Ne tuotteet ovat tarkoitettu ulkokasveille, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja paremmin meidän olosuhteissamme. Ulkona myöskin talvi tappaa jotkin bakteerit, tautiaiheet ja tuholaiset. Sisäkasveille sitä talvea ei tule samanlaisena, jolloin mullan mukana voi silloin tulla hankaliakin kasvituhoojia.

  • Huonekasvi- yleismulta on tarkoitettu tavallisille viherkasveille ja ruukkukasveille. se on lannoitettua ja kalkittua yleismultaa, joka sisältää niin turvetta, hiekkaa kuin kompostiakin.
  • Altakastelumulta on kestomulta, jonka rakenne on ilmavaa ja hyvin vettä ja ravinteita kuljettavaa. Tämä kasvualusta sopii altakasteluruukkuihin, suuriin ruukkuihin ja kasveille, joita istutetaan uudelleen vain harvoin. Mullan rakenne on kestävämpää ja se mahdollistaa paremmin kapillaarisen veden nousun ruukussa.
  • Kaktusmulta on hiekkapitoinen ja vähäravinteinen multa, joka sopii hyvin myös pistokkaan tai taimen juurrutus-, kylvö- ja taimettumismullaksi. Kuivahtaa nopeasti ja jollei kasvi ole mehikasvi tai kaktus, on multaa syytä kastella säännöllisesti esim. sumuttamalla.
  • Orkidea- ja ananaskasvimulta on kaarnan ja hiilenpaloja, jossa voi olla hyvin vähän hiekan- ja mullanjyväsiä mukana. Nämä kasvit kasvavat luontaisesti viidakossa suurien puiden oksistoilla, nappaavat kosteutta ja ravinteita maatuvista kaarnan paloista ja tarvitsevat ilmaa juuriensa ympärille.

Yleisohje mullan vaihtoon: 

  • Kastele kasvi hyvin vaikkapa edellisenä päivänä, silloin taimi lähtee läpijuurtuneesta purkista paremmin irti. Paitsi se kliivia kannatti uudelleen istuttaa kuivana.
  • Jaa paakku tarvittaessa. Tee paakun jakaminen terävällä veitsellä. Älä revi juuria ja tee kaikki taimen liikuttaminen juuripaakkua nostamalla. Älä nostele itse taimesta, koska tämä katkoo pienet juurikarvat. Typistä juuristoa tarvittaessa terävällä veitsellä. Älä ryttää tai kieritä spiraalille liian pitkää juuristoa, vaan levitä juuret hyvin.
  • Istuta ruukkuun jonka pohjassa on reikä. Laita ruukun pohjalle sanomalehden tai paperin pala, joka estää mullan valumisen pois ruukusta, mutta päästää liian kosteuden läpi.
  • Laita ruukun pohjalle salaojakerros. Voit käyttää salaojana vanhoja, pestyjä ruukun paloja, ruukkusoraa tai esim. murskattuja kananmunan kuoria. Kuoria käyttäessäsi muista, että ne luovuttavat kasvualustaan kalkkia. Kasvin on siis syytä olla kalkin suosija, jos käytät näitä. Salaojakerroksen on oltava 2-4cm:n paksuinen ja sen ja kasvualustan väliin laitetaan sanomalehteä, tai paperia erottamaan kerrokset toisistaan. 
  • Viherkasvien ja sellaisten kukkivien kasvien, jotka kestävät voimakkaampaa multaa juuristollaan, ruukkujen pohjalle ja ulkoreunoihin laitetaan vahvempaa kasvualustaa. Suoraan taimen juuriston ympärille kannattaa laittaa kylvö- tai taimimultaa/ kaktusmultaa. Nämä kasvualustat eivät sisällä paljon typpeä ja kasvi saa silloin juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi. Kasvi kasvaessaan kasvattaa juurensa voimakkaampaan, ympäröivään kasvualustaan, jolloin juuret kestävät typen paremmin ja kasvi voi jo keskittyä uuden kasvun tuottoon juurtumisen sijasta.
  • Levitä juuristo uuteen kasvualustaan hyvin, istuta kasvi vähintään entiseen syvyyteensä tai n. 1-2 cm syvemmälle (istutussyvyys riippuu kasvilajista), painele uusi kasvualusta taimen ympärille varovasti ja tiivistä multa kastelemalla.
  • Sumuta kasvia säännöllisesti. Aloita kastelu kun kasvualusta on ensimmäisen kerran kuivahtanut istutuksen jälkeen. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä istutuksesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kliivia, punasarja, viherkasvit, viherkasvi, sisäkasvi, mullan vaihto, sisäkukkien kevättyöt

Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

  • Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
  • Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
  • Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
  • Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
  • Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
  • Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
  • Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

  • Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
  • Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
  • Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
  • Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
  • Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
  • Marjapensaat ja varvut.
  • Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
  • Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
  • Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
  • Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
  • Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
  • "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

  • Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
  • Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
  • selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
  • Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
  • Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
  • Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syötävä metsäpuutarha, hiilinielu, hiiden sidonta, typensitojakasvit, satokasvit, hyötymetsä, puutarha, ekosysteemi, puutarhaekosysteemi, kasvit, ilmastonmuutos, Suomessa menestyvät kasvit

Puutarhurin joulukuu

Perjantai 15.12.2023 - Sirkku

Puutarhurin joulukuu. 

Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. 

Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin Leikattu_nuori_kuusiaita luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. 

Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla.

Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä.

Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä Puutarhakirjat.jpg Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata!

Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:

  • Weilin Göös Puutarha ja piha kirjasarja 4 osaa. Useita eri kirjoittajia.
  • Perennat, Pentti Alanko kirjoittajana, Tammen kustantama.
  • Suomalainen ruusukirja, Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel, Tammen kustantama.
  • Viheralueiden puut ja pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry.
  • Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen- Närhi, Otava.
  • Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen. WSOY.
  • Pienessä puutarhassa, Eija Klaucke, Tammi.
  • Fengshui puutarhassa, Gill Hale. Puutarhakustannus.
  • How to make a Japanese garden, Anness Publishing.

Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella?

Puutarhalahjakortti_jouluksi.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvit, pihasuunnittelu, puutarhakirjat, puutarhablogit, puutarhalehdet, puutarha

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvatustarve pihassa.

Torstai 26.1.2023 - Sirkku

Kasvien kasvatustarve pihassa, (samalla asiaa myös pihan turvallisuudesta): 

Ensimmäinen ajatus tuosta kasvien kasvatustarpeesta pihassa on varmastikin se, että mihin sitä nyt kasvia pihassa tarvitaan! Kasvamaan ja kukkimaan! Pihaa kiertäessäsi huomaat kuitenkin, että kasvin kasvatustarpeita ja käyttötarkoituksia kasville ja kokonaiselle istutusalueelle on useita. Vain painotusalueet kasvivalikoimassa ja sitä myötä niiden paikoissa ovat kiinni pihan omistajan mieltymyksistä. Suoranaista oikeaa ja väärää kasvivalintaa ja istutuspaikkaa ei ole, on vain paikkoja, jossa kasvi kasvaa paremmin kuin toisessa ja kasvilajikevalintoihin liittyvissä makukysymyksistä ei kannata kiistellä. Pihoissa liikkuessasi kuitenkin huomaat, että monet hyväksi havaitut teemat ja kasvit toistuvat pihasta toiseen, siitä syystä, että ne toimivat ja saavat pihan käyttäjän olon rennoksi ja kotoisaksi.

Erilaiset suojaistutukset. 

Pihojen suojaistutuksia ovat esimerkiksi näkösuoja-, pölysuoja-, melusuoja, tuulensuoja- ja muut suojaistutukset, joihin tärkeinpänä kuuluu pihan turvallisuus. Näillä kaikilla on oma osuutensa toimivassa pihassa.

Tuulensuojaistutuksissa halutaan estää liian kovan tuulen, kylmältä suunnalta puhaltavan tuulen tai rinteessä laskevan kylmän ilman (hallan) pääsy oleskelu- ja piha-alueelle. Toimivassa tuulensuojaistutuksessa on tuulta katkottava useassa erässä, päästäen aina osan tuulesta läpi. Tuulta ohjataan kerroksellisilla istutuksilla, istuttaen taimet useaan istutusriviin, limittäin toisiinsa nähden, joiden avulla kova tuuli ohjautuu tiiviistä ja korkeasta istutusaidasta, aidanteesta tai rakenteesta pois. Näin tuulen etenemisvauhti hidastuu ja silloin ei tule pahoja myrskyvaurioita, eikä kylmä ilma jää pyörteilemään liian lähelle esim. avomaata tai muita istutusalueita. Huom. Myös kylmän ilman poispääseminen tontilta on tärkeää, näin vähennetään halla- ja pakkasvaurioita. Tuulensuojaistutuksissa voidaan käyttää mm. kuusiaitaa, pensasaidannetta tai leikattua pensasaitaa ja metsää, jossa on eri-ikäisiä ja –kokoisia puita. Kaikkea tuulta ei kannata estää pihasta. Pieni tuuli jäähdyttää pihaa ja lisää pölytystä, lisäksi tuulettomaan pihaan löytävät kesällä myös hyttyset ja paarmat.

Pölysuojaistutuksissa   suojattavan alueen tai toiminnon ympäristössä on yleensä voimakkaasti pölyävää pintamateriaalia, kuten hiekkatie tai lasten leikkipaikka, jossa on turva-alustana hiekkaa. Pölysuojana parhaiten toimii yhdistelmä keskikorkeista/ korkeista pensaista ja sekametsästä tai puista, joiden yhteisvaikutuksena olisi suuri lehtipinta-ala. Pölyä vähentää se, ettei suojaistutuksiin valitut kasvit levitä itse paljon siitepölyä. Tässä toimii esim. syreenit, orapihlajat, norjanangervot ja lehtipuut+ kuuset ja männyt.

Näkösuojaistutuksina toimivat kaikki edellä mainitut ja lisää näkösuojaa tuovat säleikköihin kasvatetut köynnökset. Esim. villiviinit, piippuköynnökset ja kärhöt. Näkösuojaa kaivataan pihoissa ennen muuta oleskelutiloihin, sisätiloihin ja naapurin suuntaan. Ei haluta, että omaan pihaan näkyy, eikä myöskään haluta nähdä itse naapurin keittiöön tai olohuoneeseen. Näkösuojien kanssa on kuitenkin huomioitava turvallisuus, josta pihan käyttöturvallisuus- kohdassa on kerrottu lisää.

Melusuojaistutuksia kaivataan yleisimmin jos lähistöllä on suuri tiealue, lentokenttä tai junarata. Toisinaan melusuojaa kaivataan myös taloyhtiöiden pihoilla, jossa äänet kaikuvat betonirakenteista ja piha-alueella tai sen läheisyydessä on leikki- tai pelipaikkoja. Melusuojaistutuksina toimivat lähinnä suuret puut ja pensaat, joiden lehdet imevät tai taittavat melua. Myös jotkin keskikorkeat pensaat voivat tulla kyseeseen. Paras melusuoja tulee ehkä kaikkien edellä mainittujen yhdistelmästä kerroksellisena istutuksena?

Valosuojaistutuksissa  suojataan pihan käyttäjää, materiaaleja tai toisia kasveja liialliselta auringonvalolta, UV- säteilyltä ja kuumuudelta. Tähän sopivat ensisijaisesti oikein sijoitellut puut, suuret pensaat ja köynnökset.

Pihan käyttöturvallisuus   on tärkein asia piharakentamisessa ja sinällään se on erittäin suuri kokonaisuus, johon tarvitaan yleensä rakennesuunnittelijaa ja RT- kortistoa, tai vähintäänkin nyt rakennusvalvonnan ohjeistuksia, asemakaavamääräyksiä, kaupungin/kunnan rakennusjärjestystä ja rakennustapaohjeita. Tämä on se kohta, jossa ei kannata säästää, vaan mieluiten, käyttäkää tässä ammattilaista. Osa suunnittelusta on myös luvanvaraista, jota ei ilman pätevyyttä saa suunnitella.

  • Huomioitavia asioita turvallisessa piharakentamisessa ovat: pihan pintojen kallistukset ja pintavesien kulku ja imeytys, portaiden nousut ja kallistukset, näkyvyys kevyeen liikenteeseen autolla ajettaessa,valaistus,välineturvallisuus esim. leikkialueella, riittävät lumisäiliötilat ja niiden sijoittelu piha-alueella yms. seikat.
  • Pihan käyttöturvallisuutta lisätään kasveilla ja mm. ohjaamalla niiden avulla kulkua. Kulkua voidaan ohjata vaarallisesta paikasta pois esim. istuttamalla kasveja, joiden läpi ei mielellään kävele, kuten istuttamalla jyrkän rinteen tai suuren pudotuksen yläosaan piikikästä juhannusruusua. Siitä ei tee mieli kulkea läpi, jolloin myös tippuminen saadaan estettyä. Toki muitakin rakenteita saatetaan tarvita. Laki vaatii kulkemisen estävää istutusta tai muuta rakennetta, josta ei pysty läpi kulkemaan mm. leikkialueiden (tm. paikan mistä lapsi leikkiessään tai pelatessaan voi juosta liikenteen sekaan) ja parkkipaikan tai tien väliin jos leikkialue sijaitsee em. suorassa läheisyydessä.
  • Lisähuomiona haluan tähän kohtaan sanoa, että ne kaavamääräyksissä olevat aitojen korkeudet johtuvat käyttöturvallisuudesta. Esimerkkinä tien vieressä kulkeva kasviaita omakotialueilla. Aidan maksimikorkeus on siellä syystäkin rajattu. Yleisin korkeus näillä aidoilla taitaa olla max. 120cm, matalin mikä minulle on tullut vastaan on 80cm. Vaadetun aidan korkeuden saat selvitettyä asemakaavamääräyksistä ja rakennusjärjestyksestä. Lähes koskaan sallittuja korkeuksia ei ole noudatettu pihaa hoidettaessa, vaan aita on korkeampi, jolloin pihasta autolla lähtiessä on vaikea huomata sitä pientä pyöräilijää, joka siellä aidan takana kulkee. Pihan asujien näkösuojalla ei taída silloin olla väliä, jos se pahin tapahtuu ja pieni ihminen jää auton alle? Tästä saattaa myös seurata sanktioita ja jopa tuomioita pihan omistajalle, vaikka hän ei onnettomuudessa muuten osallisena olisi ollutkaan, mikäli aitaa ei ole rakennettu ja hoidettu lain mukaan. Aidan+ muiden rakenteiden paikkojen on myös sijainniltaan oltava riittävän kaukana tiestä juuri näkyvyyden vuoksi.
Istutusalueen paikka. 
Suojaistutuksia mietittäessä, myös istutusten kerroksellisuus on suunnittelussa tärkeää, koska silmä kaipaa kolmiulotteisuutta puutarhaan. Kun istutat kasveja kerroksiin, saat tuotua aurinkoisempaan kasvupaikkaan myös varjon kasveja ja lisäät puutarhan monimuotoisuutta. Kerroksiin istuttaminen voi tarkoittaa kirjaimellisesti eri tasoihin istuttamista tai sitä, että valitaan kasveja, joiden latvukset tulevat eri kerroksiin, vaikka istutuspaikka on samassa tasossa.
Muita istutusalueen paikkaan vaikuttavia tekijöitä:

  • Pihaa halutaan jakaa erilaisiin tiloihin ja ohjata kulkua, tämä on yleensä helpointa tehdä kasvien avulla. Tällöin puhutaan pihan tilanjaosta, toiminnoista ja kulkemisesta toimintoihin. Puutarhasuuntauksista varsinkin Englantilaisen puutarhasuuntauksen cottage garden- tyylissä pihan tilanjakoa tehdään paljon.
  • Pidämme yleensä yksityisyydestä ja kokonaiset piha-alueet tai sen eri tilat halutaan rajatuksi ulkoreunoilta. Rajaamiseen käytetään monesti kasveja tai mikäli siihen on käytetty rakennettua aitaa, kasveja halutaan pehmentämään rakennettua ympäristöä.
  • Jos yhteen pihan kohtaan kertyy jokaisella sateella vesilätäkkö, olisiko olemassa kasveja, jotka imisivät vedet pois ilman, että tarvitsisi teettää kallista kuivatusremonttia koko pihalle? Tähän voisi sijoittaa mm. kosteanpaikan koristekasvi-istutusalueen tai mesikasveja sisältävän ja pölyttäjiä suosivan istutusalueen, jolla saadaan helposti lisättyä pihan monimuotoisuutta varsinkin jos tuot sinne myös vähän lahoavaa puuainesta tai teet hyönteishotellin.
  • Omavaraisuus ja hyötyviljely on monelle pihan omistajalle tärkeää. Millä sadontuottoa saisi maksimoitua pienellä vaivalla ja houkuteltua pölyttäjiä pihapiirin kasveja pölyttämään? Tähän liittyy tuulen ja kylmän ilman kulkeminen piha-alueella, pihan valo- ja vesiolosuhteet ja olemassa olevat rakenteet. Hyötyviljelyn kannalta pihassa pitää käydä pieni tuulenviri, mutta pölyttäjät eivät jaksa lentää liian kovassa tuulessa. Istutuspaikka kannattaa valita sen mukaan, että kasveille paistaa aurinko suurimman osan päivästä ja ettei halla jää pyörteilemään hyötykasvien ympärille vaan kylmä ilma pääsee kasvin luota pois. Hyötykasvit tarvitsevat säännöllisesti kosteutta ja vähemmällä kastelulla selvitään, jos kastelussa hyödynnetään hulevesiä. Vesi ei saa kuitenkaan jäädä seisomaan kasvin juuristolle. Kasvihuoneen lähettyville ei kannata laittaa puuvartisia hyötykasveja, koska niistä kasvituholaiset pääsevät kasvihuoneeseen nopeammin kesän aikana. Kompostit kannattaa laittaa toiselle puolelle pihaa missä hyötykasveja kasvatetaan, täsmälleen samasta syystä. Komposti houkuttelee kasvituholaisia ja siellä on niiden lisääntymiseen optimiolot.
  • Suurin osa meistä puutarhallisista ihmisistä haluaa, että piha näyttää kauniilta ja siistiltä koko vuoden ajan mahdollisimman pienellä vaivalla. Pihan tulee olla siis helppohoitoinen, sisältää sopivasti kukintaa koko kesän ajaksi ja näyttää kauniilta myös talvella. Istutuksia ihaillaan niin ulkona piha-alueella ollessa, terassilta käsin tai sisältä ikkunasta. Istutuksen paikkaa valitessa kannattaa pyörähtää myös siellä missä eniten viettää aikaa kotona ollessaan. On se siis olohuone, makuuhuone, työhuone tai lasitettu terassi tai kesähuone ja katsoa ikkunasta ulos. Sinä teet sen lähimaiseman mitä sieltä ikkunasta näkyy.

Maisema_ikkunasta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Näkösuojaistutus, tuulensuojaistutus, pölysuojaistutus, melusuojaistutus, suojaistutus, koristekasvi-istutus, istutusalue, perennat, perenna, puut, pensaat, koristekasvit, sipulikukat, hyötykasvit kasvit, pensasaita, pensasaidanne, perennapenkki

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve

Torstai 19.1.2023 - Sirkku

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve:

Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavasti! Vuosi 2023 on käynnistynyt töiden osalta pihasuunnittelun merkeissä ja nyt kun valmis suunnitelma on eilen saatu asiakkaalle, on hetki aikaa keskittyä taas blogimaailmaan. Aihepiiri on sama kuin ennen joulua. Jatketaan pohdintaa siitä, mikä auttaa valitsemaan ne toimivat, pitkäikäiset ja kauniit kasvit ja istutukset omaan pihaan. On se piha sitten pieni tai suuri.

Ennen joulutaukoa ehdin jo pohtia istutusalueen suunnitteluprosessia yleisesti ja sitä työjärjestystä, millä kasveja valitaan ja mitkä seikat yleisellä tasolla kaupassa pitäisi olla mielessä silloin kun kasveja hankitaan. Kasvien kalkinsietokyvystä ja ravinnetarpeesta jo mainitsinkin. Tänään ajattelin pohtia sitä ravinteiden lisäksi kasvien juurtumiselle toista tärkeää osa-aluetta, eli kasvin veden tarvetta ja sivuan uudelleen myös veden liikkumista piha-alueella ja erilaisissa maalajeissa. Kuten aiemminkin, mainitut kasvit ovat esimerkkejä. Kategoriaan kuuluu aina paljon muitakin kasveja.

Vesi maaperässä. 

Vesi liikkuu maaperässä kahteen suuntaan. Ylhäältä alaspäin tuleva vesi on esim. sade tai kasteluvesi. Se täyttää maaperän ilmahuokoset ja osittain varastoituu niihin. Ylimääräinen vesi laskeutuu maaperän alempiin kerroksiin ja lopulta pohjaveteen saakka. Hyvärakenteinen maaperä sisältää sopivan määrän keskikokoisia ilmahuokosia, joihin vesi voi varastoitua ja jotka ovat riittävän suuria, jotta kasvi saa niistä veden irroitettua juurillaan. Nämä huokoset eivät ole liian suuria, jolloin vesi menisi niistä vain läpi. Hyvärakenteinen maaperä sisältää vain vähän pieniä ilmahuokosia, joihin vesi varastoituu liian tiiviisti ja se sisältää sopivan määrän suuria huokosia, josta liika vesi valuu alempiin maaperän kerroksiin.

Vesi voi myös liikkua alhaalta ylöspäin jos maaperä on ilmavaa ja moreenipitoista ja maan päällä kasvaa suuria kasveja, joilla on suuri juuri-imupaine. Kuten esim. lehtipuita. Tästä maaperästä puhutaan ns. hikevänä maaperänä, joissa maaperän suuret huokoset toimivat ikään kuin pilleinä, joita pitkin puut vetävät veden pohjavesikerroksesta itselleen. Tämä maaperä kuivuu harvoin pitkinäkään poutajaksoina.

Tasapainoilu maaperän ilmahuokosten rakenteessa on juurien osalta tärkeää. Savimaaperä on tiivistä ja se sisältää paljon pieniä ilmahuokosia, joihin vesi kyllä varastoituu, mutta yleensä se on liian tiiviisti niissä kiinni. Paljon vettä sisältävä maaperä on talvella kylmä ja se muuttuu helposti hapettomaksi, jolloin hajottajaeliöt eivät voi maaperässä toimia ja ilmata kasvien juuria. Hapeton maaperä sisältää myrkyllisiä kaasuja, jotka osaltaan tappavat lieroja yms. Moreeni taasen sisältää paljon suuria ilmahuokosia, joka tekee kasvualustasta lämpimän juurille, mutta silloin vesi ja ravinteet valuvat liian nopealla vauhdilla kasvualustan läpi ja kasvi ei ehkä ehdi käyttää vettä ja ravinteita hyödykseen. Sopiva kasvualusta onkin jokin näiden välissä. Annos savea, moreenia ja kompostia voisi olla hyvä kasvualustan pohja, jota sitten muokataan kasville sopivaksi. Savi hoitaa veden ja ravinteiden sitomisen, moreeni ilmaraot ja kasvualustan lämmityksen, komposti lannoituksen ja eloperäisen toiminnan ja niiden mukana lämmittää kasvualustaa... eiköhän sillä pääse jo alkuun?

Ylipäätään mietittäessä kasvin veden tarvetta, kasvin valon kestävyys kulkee aina käsikädessä veden tarpeen kanssa. Varjoisen ja kuivan paikan kasvi kestää yleensä puolivarjoisessa tai osan päivästä suorassa auringonvalopaikassa jos kasvualustaa on paksummin ja se on paremmin vettä pidättävää. Sama toimii osittain myös toiseen suuntaan. Aurinkoisen paikan kasvi pitää yleensä lämpimästä kasvualustasta, jos olet istuttamassa sitä puolivarjoon, huolehdi, että kasvualusta on moreenipitoinen ja sitä kautta lämpimämpi.

Veden tarpeen vaihtelu kasvukauden aikana. 

Kasvin veden tarve vaihtelee kasvukauden ajankohdan mukaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tomaatti. Tomaatti käyttää vettä kylvöstä taimettumiseen melko vähän, pelkkä Tomaattiterttu sumutus ja kostea kasvualusta riittää, tasainen lämpö on tärkeämpää itämiselle. Veden ja ravinteiden tarve lisääntyy kasvin alkaessa tuottaa lisää vartta ja lehtivihreää ja sen alkaessa lopulta muodostaa kukka-aiheita. Suurimmillaan kasvin veden tarve on sadon muodostumisvaiheessa. Tällöin vettä käytetään satoon, ravinteiden kuljetukseen ja haihduttamiseen, koska silloin on yleensä myös kuuminta ja tuulisinta, joilloin kasvi haihduttaa eniten. Sadon valmistuttua kasvi vähentää veden kulutustaan ja valmistautuu talvea varten.

Sama esimerkki toimii kaikille kasveille, myös ikivihreille monivuotisille kasveille. Kasvua ja haihdutusta tapahtuu ympäri vuoden, mutta suurinta veden kulutus on silloin kuin kasvu on kovinta, täytyy saada sato valmiiksi ja ympäristö saa kasvin haihduttamaan kaikista eniten. Toki monivuotisilla kasveilla veden varastoimista tapahtuu aina kun maa on sula. Maan jäädyttyä onkin mietittävä varsinkin ikivihreiden kasvien kanssa, millä haihdutusta saadaan vähennettyä ja veden kulutusta näin laskettua, ettei kasvi haihduta itseään hengiltä (p.s: nyt olisi oikea hetki laittaa ne varjostuskankaat näiden päälle!).

Vältä liiallista pihan kuivatusta. 

5.4.2022 olen kirjoittanut blogitekstin " Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella", jossa puhun jo siitä miten piha-alueiden päällipintojen kallistukset kannattaisi tehdä ainakin osittain istutusalueisiin suuntautuviksi tai ehkä ennemminkin niin, että suunnittelisi istutusalueiden paikat niihin kohtiin pihaa, mihin sitä sade- ja hulevettä normaalisti kertyy. Toki pihan pintojen tulee aina kallistua rakenteista pois päin ja ymmärrän, ettei keskelle pihan ajotien sadevesikaivon suppilokuivatusta voi laittaa pensaita kasvamaan, mutta mitenkäs ne kiveykset ja nurmikkoalueet, joilla sadevesikaivoja ei ole? Pystyisikö niihin satavan sadeveden jotenkin käyttämään kastelussa hyödyksi? Yleinen ongelma maailman laajuisesti on se, että rakennetussa ympäristössä hulevedet liikkuvat vesistöihin liian nopeasti. Liian nopeasti liikkuva vesi sisältää aina maaperästä irronnutta ravinnetta, joka taasen rehevöittää vesistöjä ja aiheuttaa monia muita ongelmia. Suomessakin on havahduttu siihen, että pihojamme on ylikuivatettu ja onneksi asiaan on lähdetty tekemään korjausliikkeitä.

Yksi yksinkertaisimmista korjaavista toimenpiteistä on miettiä miten hulevesi saadaan imeytettyä paremmin maaperän vesivarannoksi siellä lähtöpisteessä, siis siellä missä vesi on satanut maahan. Mikä sen parempi tapa veden sitomiseen olisi kuin vettä tarvitsevan kasvin istutus? Kaikki kasvit sitovat vettä ja ehkäisevät eroosiota esim. rinteissä, mutta on olemassa kasveja, jotka sitovat vettä tehokkaammin ja osa näistä vielä tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen ja kukoistaakseen, jolloin saadaan sidottua sitä huleveden mukana huuhtoutuvaa ravinnetta. Monessa pihassa nurmikot koetaan hankaliksi hoitaa, mutta jos verrataan nurmikkopintaa ja kiveys-/ terassipintaa veden ja ravinteiden sitomiskyvyn mukaan, sitoo nurmikko hulevesiä ja ravinteita huomattavasti tehokkaammin, vaikka pintakallistus olisi sama. Nurmikko kasvattaa paljon vihreää osaa ja siksi se tarvitsee kasvaakseen paljon ravinteita, kuten esim. typpeä. Se siis hyötyy siitä huleveden mukanaan tuomasta ravinteesta. Muita kostean tai tuoreen kasvupaikan kasveja olen nimennyt Hulevedet hyötykäyttöön blogitekstissäni, enkä niihin nyt tässä enää niinkään palaa. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että kosteaan notkopaikkaan pihassa kannattaa miettiä puun istutusta. Siinä tulee tehtyä monta ilmastotekoa kerralla, kun pihaan saadaan uusi pitkäikäinen veden, ravinteiden ja hiilensitoja kasvamaan.

Maaperänä kallio ja moreeni, eli kuiva kasvualusta. 

Mäntykangasmaasto, jossa maaston pohjakasvina saattaa olla varvikkoa ja sammalta ja suurien honkien välistä pilkistelee kiviä, ketunmultaa ja kalliota. Suuressa osassa Suomea Mantymetsa tämä on erittäin yleinen pihan ja sitä ympäröivän alueen maaperä ja omalla tavallaan ehkä jopa yksi niistä ikonisimmista Suomi- maisemista. Siellä hongat humisee ja mustikat saa kerättyä lähimaastosta koko talven varalle. Itsellänikin siellä sielu lepää ja stressitasot laskee. Mutta haluaisinko sen sellaisenaan omalle pihalleni? Tuskin sentään, vaikka monelle se tuntuu olevan "se oikea"- pihatyyli. Minä kyllä pidän tästä maisemasta, mutta pihapiirissä haluaisin pehmentää luontovaikutelmaa koko kesän kestävällä kukinnalla. Haluaisin myös pehmentää luonnon ja rakennetun alueen rajaa pensasistutuksilla ja monivärisillä ja mallisilla lehdistöillä. Mikäli sinäkin haluat kasvattaa muita kuin perinteisiä Suomen luonnon kasveja, on tässä maaperässä otettava huomioon muutama asia liittyen kasvien veden saantiin ja maaperän happamuuteen.

Kalliolla ei kasvualustaa ole kymmentä senttiä enempää kuin kallion koloissa ja notkoissa. Vettä kalliolla saattaa kuitenkin liikkua, mutta turvallisempaa on olettaa, että kasvualusta tulee pysymään melko kuivana, jollei ole todella sateista keliä, jolloin se lätäköityy kun vesi ei pääse pohjamaaperään. Kallioisella tontilla syväjuuristen kasvien kasvattaminen vaatiikin sitä, että kasvualusta nostetaan maaperän yläpuolelle muilla rakenteilla, kuten muureilla. Tuolloinkin, vaikka kasvualusta olisi savensekainen, se kuivuu helpommin kuin maavarainen penkki, koska vesi valuu juuristosta pois päin. Lisäksi maaperästä kohotettu penkki on juurille aina kylmempi kuin maavarainen kasvualusta on, jolloin juuria saattaa joutua suojaamaan talviaikana. Korotetuille istutusalustoille kannattaa ottaa harkintaan tihku- tai tippukasteluletkut taimien juuristoille varsinkin pitkinä poutajaksoina. Silloin kasteluvesi jää paremmin kasvin käyttöön eikä hukkakastelua tule niin paljon veden liikkuessa kasvualustassa hitaammin. 

Kallion pinta saattaa kuitenkin tipahtaa paljonkin hyvin lyhyen välimatkan sisällä. Siellä on koloja, johon uutta savensekaista multaa tuomalla, voit hyvinkin istuttaa keskikorkeita Pallohortensia_grandiflora kasveja ilman suuria rakenteita.  Silloin kannattaa pitää mielessä, että Suomen luontainen maaperän pH on hapan ja helpommalla pihan jatkohoidolla pääset, jos istutat happaman maaperän kestäviä kasveja. Tämä siis varsinkin jos ympäristössä on puita, joista tippuu maaperää happamoittavia neulasia. Suuret puut myös varjostavat ja alustaan istutettavia puolivarjoisen paikan kasveja voisi olla esimerkiksi höyhenpensas, hortensiat, alppiruusut, atsaleat ja eri väriset kanukat.

Mikäli kallio on taasen puuton, on se kesällä kuuma ja kuiva kasvupaikka ja kasvit kannattaa valita paahteenkeston mukaan.  Silloin valikoimaan tulevat aurinkoisen paikan kasvit, jos kasvualustaan saadaan riittävästi syvyyttä ja uusi multa sisältää vähän savea, joka pidättää vettä, sekä kuivan ja paahteisen paikan kasvit mikäli kasvualustatilaa on vähän.

Aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan kasveja jos kasvualustasyvyyttä on riittävästi:

  • Achillea, kärsämöt.
  • Anaphalis nukkajäkkärät.
  • Campanula, kellot.
  • Leucanthemum vulgare, päivänkakkara.
  • lychnis alpina ja viscaria tervakot.
  • Lychnis chalcedonica palavarakkaus
  • Paeonia, pionit. Pionit pitävät lämpimästä kasvupaikasta, jos istutat ne mahdollisimman lähelle pintaa ja huolehdit, että tilaa on ympärillä ja lämmittävä kivi jossain lähellä. Etkä ole liian usein (lue kymmeniin vuosiin ;) ) muuttamassa niitä paikasta toiseen. Suurimmalle osalle mieluiten kalkittu kasvualusta ja mieto lannoitus muutaman vuoden välein. Kannattaa tukea.
  • Papaver, unikot. Mitä hiekkaisempi maa, sitä paremmin unikko viihtyy.
  • Phlox syysleimut ja maanpeiteleimut.
  • Sedum maksaruohot mehikasveina kestävät paahteen ja korkeimmat maksaruohot pitävät myös syvemmästä multakerroksesta.
  • Sempervivum mehitähdet.
  • Thymus ajuruohot.
  • Rosa ruusut, varsinkin jaloruusut sekä puistorusut pitävät lämpimästä kasvualustasta, jossa vettä on saatavissa mutta se ei jää seisomaan juuristoalueelle.
  • Spiraea betulifolia koivuangervo, helppo ja näyttäväkukintainen pensas jolla on upean punainen syysväri.
  • Berberis, happomarjat. 
  • Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni, oranssikukintainen hyötykasvi. Satoa voi käyttää esim. omenan seassa hilloissa.
  • Dasiphora fruticosa pensashanhikit. Kukkivat pitkään ja ovat erittäin helppohoitoisia. Vaativat kuitenkin multatilaa ja nämä ehkä mieluiten kohopenkkiin.
  • Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt.
  • Juniperus katajat eri muodoissaan ja väreissään.
  • Picea glauca valkokuusi.
  • Mikrobiota decussata tuivio.
  • Rubus idaeus puutarhavadelma, vadelma on luontaisesti pioneerikasvi hakkuu- tai metsäpaloaukoilla ja viihtyy myös puutarhaversiona kalliomaastossa jos kasvualustaa ja kosteutta on riittävästi. Oksisto kaksivuotinen, juuristo monivuotinen. Marjoneet rungot poistetaan vuosittain. Vaatii tuennan. Ei kannata istuttaa luonnonvadelman läheisyyteen tuholaisten leviämisen vuoksi.
  • Betula pendula, rauduskoivu, Toinen pioneerikasvi, joka tuntuu kasvavan heti jos on riittävästi valoa. Kuivassa paikassa se jää vain pienempi kokoiseksi.

Kuivan ja varjoisen paikan kasveja:

  • Diervilla vuohenkuusama
  • Varvut, puolukka, mustikka, kanerva.
  • Cymbalaria muralis, rauniokilkka.
  • Ajuga reptans akankaali.
  • Geranium kurjenpolvet (peittokurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, tummakurjenpolvi).
  • Vinca minor pikkutalvio.
  • Waldsteinia ternata rönsyansikka.
  • Convallaria majalis kielo.
  • Lysimachia nummularia suikeroalpi (leviää voimakkaasti).
  • Aruncus aethusifolius pikkutöytöangervo.
  • Alnus incana harmaaleppä.
  • Physocarpus opulifolius heisiangervo.
  • Celastrus orbiculatus kelasköynnös (huom. voimakaskasvuinen ja voi aiheuttaa myös vahinkoja).

Tuoreen tai kostean kasvupaikan kasveja:

Näitä oli listattuna jo Hulevedet hyötykäyttöön blokirjoituksessa. Nämä ovat kasveja, jotka saattavat sietää juuristollaan jopa hetkellistä seisovaa vettä tai ainakin ne vaativat kasvaakseen runsasta kosteutta ja niitä ei pihan kuivimpaan nurkkaan kannata laittaa. Osa kasveista kuten eim. leppä, toimii myös typensitoja kasvina ja näin ollen lannoittaa maaperää omalla kasvullaan. 
  • Monet niityn ja lehdon kasvit: Heinät, harakankello, käenkukat, tähtimöt, apilat, hiirenvirnat, illakot, maitohorsmat, käenkukka, kiurunkannukset, lemmikit ja hunajakukat.
  • Vuokot,kalliokielot, punahatut, kullerot, esikot, kultapiisku, kellukat, akileijat ja irikset.
  • Tuijat, kuuset, koivut, lepät, haavat, pajut, tammet ja muut jalot lehtipuut ja pähkinäpensas.
  • Suon varvut ja marjakasvit, saniaiset ja sammalet.

Vesikasvit:

Kasveja, jotka elävät vedessä ja saavat ravinteensa veden mukana liikkuvista ravinteista. Osa kasveista myös puhdistaa vettä ja niitä voidaan käyttää myös piha-altaissa virtaavan veden ja pumpun lisäksi veden puhdistuskäytössä. Yleensä vesikasvit istutetaan piha-altaisiin istutuskoreissa, jotta ne eivät leviäisi kovin voimakkaasti. Kasveja hankkiessasi kannattaa miettiä kasvien talvetustilat, mikäli allas tyhjennetään talveksi tai se menee pohjaa myöten jäähän, jolloin kasvit eivät siellä selviä.

  • Phragmites australis järviruoko, persicaria amphibia vesitatar ja typha osmankäämit. Näistä varsinkin osmankäämit puhdistavat vedestä epäpuhtauksia ja sitovat ravinteita.
  • Kukkivia vesikasveja ovat mm: Nuphar ulpukat ja Nymphaea lumpeet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuivan kasvupaikan kasvit, tuoreen kasvupaikan kasvit, kostean kasvupaikan kasvit, kasvin veden sietokyky, vesikasvit, hulevesi, hulevedet, juuret, kasvualustan rakenne, savi, savimaa, moreeni, pihan kuivatus, salaojitus, veden liikkuminen kasvualustassa

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset

Torstai 15.12.2022 - Sirkku

Hei!

Koronan jäljiltä yrittäjä on hetken keskittynyt kauden viimeisten pihatöiden, eli havuaitojen 

Husqu leikkausten tekemiseen ja blogi oli viikon verran tauolla, mutta nyt jatketaan taas kirjoittamista ja keskitytään hetki pihakasvien valintaan. Tarkoitus oli tehdä tästä jatkosivu edellisen osion perään, mutta tähän sivupohjaan ei näköjään ollutkaan mahdollista kirjoittaa yhden aihekokonaisuuden alle useampaa jatkosivua. Tehdään siis kokonaan uusi kirjoitus. Huom. Alle on listattu kasveja jokaisen katekorian alle. Nämä ovat esimerkkejä, muitakin kasveja tähän kuuluu joita ei ole tässä mainittuna.

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset. 

Kasvit voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään maaperän pH- tarpeen osalta. Kalkin suosijiin, kalkin karttajiin ja kalkkineutraaleihin kasveihin. Tällä tarkoitetaan sitä maaperän pH:ta, jossa kasvin juuristo toimii optimaalisimmin ja jolloin kasvi pystyy parhaiten ottamaan ravinteita maaperästä. 

Kasvin kasvualustavaatimuksiin kuuluu myös kasvin ravinnetarve, sekä kasvin veden sietokyky kasvualustassaan (tämä kohta käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa). Joidenkin kasvien kohdalla on myös tärkeää tietää kasvin juuriston kasvuvoima ja kylmän herkkyys, tämä vaikuttaa siihen, että istutetaanko kasvi mieluiten saviseen vai hiekkapitoiseen maahan.

Kotipuutarhurista saattaakin tuntua, että nyt on kyllä monta muistettavaa kohtaa, mutta aika pitkälle näistä kohdista selviää päättelemällä ja muistelemalla millaisessa paikassa olet nähnyt samaa kasvia tai sen toista lajiketta useimmin kasvatettavan. Miksi oikean kasvualustan miettiminen on ylipäätään tärkeää? Yhden kasvin väärin istuttamisesta ja sen menettämisestä ei tietysti tulekaan suurta taloudellista menetystä, lähinnä ehkä vain se harmitus. Kuitenkin, jos teet kerralla suuremman piharemontin, etkä tiedä mitkä kasvit voi yhdistää keskenään, voi taloudellinenkin menetys olla melko suuri ja toki myös luontoa pystyttäisiin säästämään paljon jos hutiostoja ei tulisi tämän vuoksi.

Maaperän pH. 

Suomessa maaperä on luontaisesti hapan, n. 5-5,5, ja koska monet meillä pihoissa kasvatettavat puutarhakasvit pitävät neutraalimmasta maaperästä, on pH:ta nostettava kalkin, puhtaan puuntuhkan tai kananmunan kuorista tehdyn rakeen avulla.

Kalkkia on saatavissa monenlaisina tuotteina, esim. jauheena, muruna ja rakeena. Pääsääntöisesti pienpihoissa kalkki levitetään sulaan maahan, joko juuri ennen sadetta tai heti sateen jälkeen, jolloin maaperä on pehmeää ja kalkki sitoutuu paremmin suoraan maaperään. Kalkin voi kylvää tarvittaessa keväällä vaikka hangen päälle, mutta silloin levitetyssä määrässä on otettava huomioon lumen sulamisvesien mukana ojiin kulkeutuva kalkki. Tuolloin kaikki levitetty aines ei jää maaperäalueelle vaan huuhtoutuu vesistöihin. Tässä kohtaa on muistettava, että kalkki ei ole lannoite! Eikä näin ollen rehevöitä vesistöjä. Kalkin tehtävä on muuttaa maaperän happamuutta kasvin juuristolle sopivammaksi, jotta kasvi pystyisi irroittamaan happamat ravinneionit paremmin maahiukkasen pinnasta. Kuitenkin oma näkemykseni on, ettei mitään ainesta kannata omissa pihoissa levittää vain, jotta se päätyy osittainkin vesistöön. Se on minusta rahan ja ajan tuhlausta, siksi itse teen oman ja asiakkaiden pihojen kalkitukset aina kun kasvit ovat selkeästi kasvussa ja maaperä on sulaa. Laajemmin ajatellen, kalkkia louhitaan maaperästä, joka tuottaa päästöjä. Tämänkään vuoksi ojiin ei kalkkia kannata kylvää. Yhdestä pihasta ei paljon hukkakalkitusta tule, mutta mitä jos pihoja onkin satoja ja hukkakalkitus toistuu vuosittain?

Puhdas puun tuhka on tuhkaa, joka ei sisällä raskasmetalleja. Puun tuhkassa on jo kalsiumin, fosforin ja kaliumin lisäksi myös mikroravinteita kuten mangaania, sinkkiä, kobolttia, molybdeeniä, rautaa, booria ja rikkiä. Puun tuhka on myös voimakkaampi emäs kuin kalkki ja sitä onkin levitettävä vähemmän kuin kalkkia ohjeen mukaan levitettäisiin. Myös esim. kananmunankuoret sisältävät kalsiumia ja muuttavat maaperän pH:ta, nämä kannattaa kuitenkin huuhtoa hyvin ja murskata ja levittää vasta sitten, ettei pihassa ole kohta rottaongelmaa. Rotat pitävät myös kananmunankuorista.

Miten saan tietää kasvualustan pH:n? 

  • Puutarhakaupoissa ja apteekeissa myydään pH testejä ja puutarhakaupoista löytyy myös pH mittareita. Alueesta otetaan maanäytteitä, joihin lisätään testin ohjeen mukaan vettä, johon testiliuskat tai mittari laitetaan.
  • Voit myös tehdä silmämääräisen arvioinnin istutuspaikan ympäristöstä. Mikäli ympärillä on suuria havuja, niistä tippuu maahan neulasia, jotka happamoittavat maaperää. Mikäli maassa näkyy paljon sammalta, varvikkoa tai jäkälää, sekin kertoo happamahkosta maaperästä, jolloin maaperää on syytä kalkita jos haluat kasvattaa kalkitun maan kasveja.

Kalkin suosijakasvit: 

  • Tähän osioon kuuluu osa perinteisistä ja näyttävimmin kukkivista puutarhakasveista. Jackamannii
  • Esim. havut: Pseudotsuga menziesii- douglaskuusi. Lehtipuut: Ulmus- jalavat, tilia- lehmukset, malus- omenapuut, prunus sargentii- rusokirsikka ja pyrus- päärynäpuut (täällä myös poikkeuksia). Pensaat: Spiraea- pensasangervot, rosa- ruusut (suurin osa), laburnum alpinum- kaljukultasade, cotoneaster lucidus- kiiltotuhkapensas, genistra tinctoria- pensasväriherne, chaenomeles japonica- japaninruusukvitteni ja daphne mezereum- (lehto)näsiä. Perennat: paeonia- pioni, geranium- kurjenpolvet, dracocephalum- ampiaisyrtit, aster- asterit, helenium- hohdekukat, pulmonaria- imikät, macleaya- huisku-unikot, campanula- kellot, heuchera- keijunkukat, digitalis- sormustinkukat, geum- kellukat ja iris- kurjenmiekat. Köynnökset: vitis amurensis- amurinviini, clematis- jalokärhöt kalkin sietokyky vaihtelee lajikkeittain! Jackmannii kannattaa istuttaa pääsääntöisesti kalkittuun multaan.

Kalkin karttajakasvit: 

  • Tähän osioon kuuluu ns. metsäpuutarhan ja havu- ja rhodopuutarhan kasvit. Happaman_kasvualustan_kasvit
  • Esim. lähes kaikki havut: piceat- kuuset, pinus- männyt, juniperus- katajat, taxus- marjakuuset, larix- lehtikuuset, abies- pihdat ja tsuga- hemlokit. Lehtipuista: Pyrus ussuriensis- ussurinpäärynä, prunus padus subsp. borealis- pohjantuomi ja juglans- jalopähkinä. Näistä jälkimmäiset ovat enemmän humuspitoisen maaperän kasveja, humus on happamahko maaperä ja siksi olen luokitellut ne kalkin karttajiin tai ainakin harvoin kalkittuihin. Pensaat: rhododendron- alppiruusut ja atsaleat, ledum palustre- suopursu, mahonia prunifolia- mahonia, magnolia sieboldii- pensasmagnolia, fothergilla major- höyhenpensas, calluna vulgaris- kanervat ja chamadaphne calyculata- vaivero. Metsämarjat sekä niiden puutarhaversiot, kuten esim. mustikka, puolukka, vadelma ja lakka. Perennat: Allium- sipulit, convallaria majalis- kielo, omphalodes- kaihonkukat, polygonatum- kalliokielo, gentiana- katkerot, podophyllum- jalkalehdet, astible- jaloangervot, rodgersia- valeangervot, epimenium- varjohiipat, anemone- vuokot, lamprocapnos spectabilis- särkynytsydän, helleborus- jouluruusut ja saniaiset. Köynnökset: Hydrangea- köynnöshortensia.

Kalkkineutraalit kasvit: 

  • Monet kasveista menestyvät sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa maassa, tai ne 20220527_133536.jpg voi istuttaa kalkittuun multaan (esim. mainitut havut) ja tehdä ylläpitokalkituksen harvemmin kuin muille kasveille.
  • Esim. Havuista: picea abies- metsäkuusi ja thuja- tuijat, näille tärkeämpää on riittävä ravinteiden ja veden saaminen istutuksen jälkeen. Lehtipuut: prunus- kirsikat, betula- koivut, sorbus- pihlajat, prunus- tuomet, salix- pajut ja salavat, populus- haapat, querqus- tammet, alnus- lepät ja aesculus hippocastanum- balkaninhevoskastanja. Pensaat: philadelphus- jasmikkeet, cornus alba- pensaskanukat, cotoneaster- tuhkapensaat (huom. kiiltotuhkapensas kalkin suosija), crataegus- orapihlajat, dasiphora- pensashanhikit, hydrangea- hortensiat (kukinnon väri vaihtuu maan happamuuden mukaan) ja lonicera- kuusamat. Perennat: Hosta- kuunliljat, bergenia- vuorenkilvet, alchemilla- poimulehdet,  salvia- salviat, brunnera- rotkolemmikit, delphinium- ritarinkannukset, leucanthemum- päivänkakkarat, hemerocallis- päivänliljat, caltha- rentukat ja stachys- pähkämöt. Köynnökset: parthenoqissus- villiviinit, rosa- köynnösruusut, lonicera- köynnöskuusamat, humulus lupulus- humala, clematis viticella- viinikärhöt, clematis- kello- ja lumikärhöt, clematis alpina ja sibirica- alppi- ja siperiankärhöt istutetaan humuspitoiseen maahan. Aktinidia kolomikta- kiinanlaikkuköynnös sekä aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös kuuluvat myös kalkkineutraaleihin köynnöksiin.

Kasvien ravinnetarve: 

  • Tätä pohtiessa kannattaa miettiä missä kasvi kasvaa luontaisesti. Löydätkö kasvin niityltä, havumetsästä, lehdosta, kedolta, meren rannalta, kalliolta vai puutarhasta? Tämä antaa sinulle jo vinkkejä siitä kuinka voimakkaaseen maaperään kasvin voi istuttaa.
  • Maaperän voimakkuudella tarkoitetaan ensisijaisesti kasvin maaperään lisätyn typen tarvetta, mutta tottakai muillakin ravinteilla on merkitystä. Typpilannoitus eli kevätlannoitus annetaan monivuotisille kasveille kesäkuun loppuun mennessä, liian myöhään annettu tai liikaa annettu typpi heikentää kasvin tuleentumista ja näin ollen vähentää sen talvensietokykyä.

Voimakasravinteisen maan kasveja: 

  • Nämä kasvit viihtyvät runsasravinteisessa maassa. Ravinne voi tulla joko hajoavasta kukkiva_hedelmapuu humuksesta tai sitä voidaan lisätä maaperään kompostia sisältävällä uudella kasvualustalla tai lisäravinteena pussista.
  • Kesäkukkia lannoitetaan typpipitoisella lannoitteella koko kesän ajan, maaperäohjeet eivät siis koske niitä.
  • Esim. Lehdon puut, kuten tammet, vaahterat, jalavat, saarnet, haapat ja lehmukset. abies concolor ja - koreana eli harmaa- ja koreanpihta, abies sibirica- siperianpihta, chamaecyparis- sypressit, picea omorika- serbiankuusi, picea pungens hopea- ja sinikuuset, marjakuuset, douglaskuusi ja hedelmäpuut. Pensaat: osa ruusuista kuten esim. puistoruusut, japaninruusukvitteni, pensaskanukat, euonymus- sorvarinpensaat, hydrangea- hortensiat, osa alppiruusuista ja atsaleoista, kuusamat, jasmikkeet ja prunus tenella- kääpiömanteli. Perennat: Perennat eivät pidä voimakkaasta kasvualustasta ja liika typpilannoitus saattaa heikentää niiden talvensietokykyä. Mikäli sinulla on samassa istutusalueessa puita, pensaita ja perennoja, suuntaa ja ajoita lannoitus vain puuvartisille kasveille ja noudata lannoituksessa määrä- ja ajankohta ohjeistuksia. Perennoja lannoitetaan miedosti vain muutaman vuoden välein. Köynnökset: Köynnösruusut, kilpikierrot, käynnöskuusamat, köynnöshortensia, viinikärhöt ja jalokärhöt.

Keskiravinteisen maan kasveja: 

  • Näitä kasveja lannoitetaan, mutta komposti saa olla niille laimeampaa tai Pihlajanmarjat.JPG kevätlannoitetta annetaan näille hieman vähemmän (noudata pussin ohjetta!).
  • Puut: Suurin osa havuista ja Suomen luonnon lehtipuista, esim. pihlaja, salavat ja pajut. Pensaat: Pensasangervot, syreenit, suurin osa pensasruusuista, kaljukultasade, kapealehtikalmia, onnenpensaat, höyhenpensas, pensasväriherne, vuohenkuusamat, hopeapensas, pensashanhikit, orapihlajat, tuhkapensaat, hernepensaat, happomarjat, vaivero ja marjapensaat. Perennat: - kts. edellä. Köynnökset: Villiviinit, piippuköynnös, alppikärhö, siperiankärhö ja kiinanlaikkuköynnös.

Vähäravinteisen maan kasveja: 

  • Näitä kasveja lannoitetaan miedosti harvakseltaan, ei välttämättä joka vuosi. Tähän Perennat_kappeli.JPG katekoriaan kuuluu myös ns. typensitojakasveja, jotka ottavat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja näin ollen lannoittavat maaperää. Näitä kasveja ei kannata lannoittaa typpipitoisella lannoitteella, koska liika typpi kasvualustassa sotkee näiden kasvien nesteenkiertojärjestelmän ja kasvi saattaa kuolla.
  • Tähän katekoriaan kuuluvat perennat. Perennoja lannoitetaan miedosti vain muutaman vuoden välein. 
  • Puut: Leppä (typensitoja), katajat ja perinteiset männyt sekä mustakuusi. Pensaat: tuivio, laakakatajat, tyrni (typensitoja, kestää myös suolaa, joten voidaan käyttää meren rannoilla), kanervat ja suopursu. Köynnökset: köynnökset kuuluvat keski- tai voimakasravinteisten ryhmiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Happaman maan kasvit, kalkitun maan kasvit, kasvualustaneutraalit kasvit, kasvin ravinteiden tarve, voimakasravinteisen maan kasvit, keskiravinteisen maan kasvit, ravinneköyhän maan kasvit

Pihakasvien valintaa.

Torstai 1.12.2022 - Sirkku

Oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvamaan.  Valoa_varjoa_ja_mehikasveja

Siinä se onkin lause, joka näyttää niin helpolta toteuttaa, mutta käytännössä... no, itselleen kannattaa olla armollinen, eikä kannata kehittää morkkista, jos se ei ihan aina niin kohdilleen osu ja asian joutuu miettimään uudestaan. Kasvien valitseminen pihaan on laaja kokonaisuus pihasuunnittelussa ja ajattelinkin tehdä tästä blogikirjoitussarjan, johon liitän aina jatkokirjoituksia, jossa keskitytään yhteen osa-alueeseen kasvivalinnassa. Näitä jatkokirjoituksia pääset lukemaan "Lue lisää" linkistä. Lisäys: blogipohja ei annakkaan tehdä useita lisäsivuja. Yhden jatkosivun jälkeiset kirjoitukset tähän aihekokonaisuuteen tulevat omina blogiteksteinään.

Hutiostot ja teemat. 

Hutiostoja saataisiin vähennettyä etukäteen miettimällä kasvilajin valintaa ja sen käyttötarkoitusta pihassasi, istutuspaikan valo- ja vesiolosuhteita, istutuspaikan pohjamaa-ainesta ja sen pH:ta, pihasi sijaintia kartalla, sekä sen arvioimista kuinka paljon haluat käyttää kasvin hoitoon aikaa ja energiaa. Hutiostojen vähentyminen vähentää myös maapallon kuormittamista, koska kasvihävikki vähenee. Kasvien kasvatus vaatii paljon energiaa, ravinteita ja vettä ja siitä voi tulla myös valumia vesistöihin. Lisäksi vaikuttaahan se puutarhurin itsevarmuuteen ja kasvatusintoon myös jos kasvi menestyy ja kasvaa kohisten omassa istutuspaikassaan. Hyvät kasvatuskokemukset ruokkivat myös puutarhainnostusta ja saatat hurahtaa pihahommiin tosissaan.

Mitä puutarhateemoja on syytä miettiä kun valitset oikeita kasveja pihaasi? Pihan kasvit voi valita monella eri teemalla, eikä oikeastaan ole oikeata ja väärää tapaa tehdä pihan kasvi-istutusta. Voit esimerkiksi valita englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliset rönsyilevät istutukset, harmonisen itämaisen puutarhan, Suomalaisen metsäpuutarhan, väriteemaisen puutarhan, pölyttäjäystävällisen puutarhan, sadepuutarhan, pelaamista ja leikkiä kestävän puutarhan tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla. Pakko ei ole myöskään käyttää mitään valmista teemaa, vaan voit valita kasvit juuri niin kuin sinun silmää miellyttää.

Ne seikat, jotka kasvien yhdistelemiseen keskenään ja kasvin menestymiseen pihassasi vaikuttavat, ovat muualla kuin ihmisen mieltymyksissä ja mielipiteissä. Näitä ovat:

  • Kasvin valovaatimukset. On olemassa varjoisan kasvupaikan kasveja, puolivarjon kasveja, aurinkoisen paikan kasveja ja valoneutraaleja kasveja.
  • Kasvin kasvualustavaatimukset. Onko kasvi kalkin suosija, jonka kasvualustan pH:n on oltava emäksinen? Kasvualustaneutraalikasvit taasen kasvavat sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa kasvualustassa. Kalkin karttajakasvit taas kasvavat happamassa ja kalkitsemattomassa kasvualustassa. Lisäksi osa kasveista pitää juuristoalueellaan olevasta savesta, toiset taasen vaativat ravinteikkaamman tai hiekkaisemman ja lämpimämmän kasvualustan. Myös ravinteiden tarvevaatimus vaihtelee, on voimakasravinteisen maan, keskiravinteisen maan ja niukkaravinteisen maan kasveja.
  • Kasvin veden tarve. On olemassa vesikasveja, kostean kasvupaikan kasveja, tuoreen kasvupaikan kasveja, kuivan paikan kasveja ja kalliokasveja.
  • Kasvin kasvatustarve pihassa. Oletko tekemässä suojaistutusta, hyötykasvi-istutusta, koristekasvi-istutusta vai näiden yhdistelmää? Kasvatustarpeen pohtiminen antaa sinulle vinkkejä siihen mihin kohtaan pihaa istutus kannattaa sijoittaa ja se jo määrittelee paljon sitä millaisia istutusalueen kasvien on oltava valo-, kasvualusta- ja vesivaatimuksiltaan. Vältä useita yksittäisiä istutuksia ja ryhmittele kasvit suurempiin istutuskokonaisuuksiin. Tämä helpottaa pihan hoitoa. Lisäksi kaupunki tai kunta saattaa asettaa vaatimuksia tontin kasvivalikoimalle tai esim. kasviaitojen koolle, jos kasviaidan kooksi sanotaan maksimissaan 120cm, on sille paikalle turha laittaa kasvia joka kasvaa 8m:n korkuiseksi, jollei haluta leikata aitaa säännöllisesti.
  • Pihasi sijainti kartalla. Puuvartisille kasveille on Suomeen luotu menestymisvyöhykekartta, jossa Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen. Kun ensin selvität millä vyöhykkeellä pihasi sijaitsee ja tarkistat taimea ostaessasi taimilapusta ne roomalaisin numeroin kirjoitetut tiedot, saat jo vinkkejä siihen, tuleeko kyseinen taimi menestymään sinun pihassasi tai vaatiiko menestyminen erityistoimenpiteitä kuten kasvin talvettamista tai talvisuojausta. Menestymisvyöhykkeet kertovat siis sen, missä pohjoisimmillaan kyseisen kasvilajin ja sen lajikkeen tulisi menestyä myös kovana talvena jos se vain on istutettu ja hoidettu oikein. Perennojen menestymiseen ei ole tehty menestymisvyöhykekarttaa, koska lumi vaikuttaa näiden menestymiseen niin paljon. Menestymisvyöhykekartan löydät esim. osoitteesta www.suomalainentaimi.fi .
  • Arvioi hoidon tarve. Kuinka paljon haluat käyttää aikaa istutuksen hoitamiseen? Tykkäätkö kitkemisestä tai havujen malliin leikkaamisesta ja onko sinulla näihin töihin oikeat välineet? Hoitotyövapaata pihaa ei ole olemassakaan, ei edes silloin jos piha on asfaltilla. Mieti ja pohdi se kuinka paljon jaksat ja haluat käyttää kasvin hoitoon vuosittain aikaa ja ota hoidon tarve ja kasvin koko huomioon jo kasvivalintaa tehdessäsi. Toiset kasvit vain tarvitsevat enemmän huoltamista kuin toiset varsinkin jos esim. suureksi kasvavat kasvit on istutettu paikkaan jossa niillä ei ole tilaa tarpeeksi.
  • Kasvitoiveet ja teemat. Kun kaikki edelliset kohdat on mietitty, keskitytään tähän. oikein valitut ja rakennetut istutuspaikat mahdollistavat monien toivekasvien kasvatuksen ja sen, että saat nauttia vaikka siitä kaikkein komeimmin kukkivasta pionista terassilla istuessasi. Vuodesta toiseen.
Tässä on pohja, jolla lähdetään kasveja valitsemaan pihaan pihasuunnitelmaa tehdessä. Tämän kirjoituksen jatkosivuilla keskityn osa-alueisiin tarkemmin. Käythän myös lukemassa aiemmin kirjoitettuja blogikirjoituksia, esimerkiksi Helppohoitoinen piha, hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella, pölyttäjiä pihaan ja pihasuunnittelua- kirjoitukset sivuavat myös kasvivalintoja ja antavat lisätietoja pihan kasvien valintaan.

valoa_ja_varjoa_muutettu_piha

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeat kasvit oikeaan paikkaan, havut, pensaat, perennat, aurinkoisen paikan kasvit, puolivarjon kasvit, varjoisen paikan kasvit, kasvupaikka, menestymisvyöhyke, kasvin menestyminen Suomessa

Perustetaan niitty.

Tiistai 31.8.2021 - Sirkku

Perustetaan niitty puutarhurin pihaan.

Siinä se on. Minun keväällä kasaamani lahopuuaita.

Lahopuuta_ja_niittypohjaaHyvin ryhtinsä pitäneenä, mutta jo hieman madaltuneena.

Olen koko kesän aikonut kylvää aidan ympärille monivuotisensä kukkaniityn. Kuivan ja kuuman kesän vuoksi siirsin kukkaniityn kylvöä aina niihin seuraaviin sateisiin, joita ei koskaan kuulunut.Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska parhaat ajat monivuotisen niityn kylvöön ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy. Molemmat ajankohdat ovat luontaisesti kosteita, eikä kylvön jälkeistä maaperän kastelua välttämättä tarvita. Viime viikolla saimme Etelä-Suomeenkin vettä runsaasti ja nyt pienen poutajakson tultua ajattelin vihdoin kylvää siemenet maahan.

Valitsin niittysiemenseoksen joka sisälsi sekä 

Siemenseoksetyksivuotisia, että monivuotisia kasveja. Johtuen kesästä, yksivuotiset eivät nyt ehdi sieltä tulla, mutta monivuotisille kasveille kylvöaika on mitä parhain. Maassa siemenet saavat talven aikana kylmäkäsittelyn ja lähtevät sitten keväällä kasvuun. Yksivuotisista kasveista ei kasvuunlähtö takeita ole ja siksi kylvänkin ruisunikon vasta ensi keväänä. Valitsin kasvit jotka pärjäävät puolivarjoisessa maaperässä, jossa pohjamaa-aines on pääsääntöisesti savea. Paikka on melko pintakuiva, koska vieressä on havupuumetsä jossa isot kuuset imevät vettä maaperästä.

Aloitin niityn kylvön rikkomalla pohjamaan pinnan. Pohjamaa oli murustuvaa savea, johon vanhat maatilan perunannostotyövälineet ottivat helposti. Minun kylvöperiaatteena on ns. laikutus. Koska tältä alueelta on jouduttu kaatamaan vanhaa puustoa myrskytuhojen vuoksi pois, on kuusien oksistojen alueelta löytynyt sopivaa rikkaruohotonta maaperään johon niittykasvit voidaan kylvää.

Laikutus

Oma kokemukseni on, että niittykasvit harvoin jaksavat taistella kasvutilasta heinän kanssa, joten jos sinulta ei metsämaaperää löydy valmiina, voit laikuttaa myös nurmikkoalaan niittykasveille tilaa. Silloin kuitenkin heinä kannattaa poistaa kylvöalalta kokonaan. 

Tässä kohteessa rikkaruohoton maaperä kertoo myös varmasti muutakin. Maaperä on kuusista tippuneista neulasista happamoitunut ja niittykasveille se saattaa olla liian hapan. Päädyinkin siihen, että maaperän pH:ta on syytä muuttaa kylvön yhteydessä.

Niittykukkien siemenet ovat niin pieniä, että kylvö helpottuu huomattavasti kun siemenet sekoitetaan hienoon hiekkaan. Tämän hienompaa hiekkaa ei meiltä löytynyt, mutta hyvin kylvö onnistui tälläkin hiekalla.

kylvohiekkaHiekka oli myös kosteaa jolloin pienet siemenet tarttuivat hiekanjyvien pintaan. Näin hiekka toimii myös siementen katteena, eikä siemeniä tarvitse erikseen peittää kylvön jälkeen. Peittämistä siemenille ei yleensäkään suositella.

Luonnonkasvien maaperää ei yleensä kannata lannoittaa kylvön yhteydessä. Niittykasveja ei myöskään kannata kylvää uuteen lannoitettuun ja kalkittuun multaan, se on monesti liian vahvaa luonnonkasveille ja niiden talvensietokyky heikentyy liiasta typestä maaperässä. 

Niittykasvit pitävät happamasta maaperästä joka Suomen metsissä vallitsee, siksi niitty kannattaakin kylvää paikkaan mihin ei ole tuotu parin viime vuoden aikana uutta multaa. Myös kompostit kannattaa käyttää mielummin puutarhakasveille.

Tällä kertaa maaperä oli liian hapan niittykasveillekin ja siksi päätin muuttaa maaperän pH:ta. Kylvön jälkeen levitin kylvöksen pintaan puhdasta puun tuhkaa, jota meiltä tulee saunan uunista. 

tuhka
Tuhka on kalkkiraetta voimakkaampi emäs ja sitä voidaan levittää kalkin sijasta maaperään, huomioiden kuitenkin kyseisen kasvin vaatimukset maaperän pH:n osalta. Esim marjapensaan tuhkamääräksi/ kasvukausi riittää n. 2dl puhdasta puun tuhkaa. Tämän ämpärillisen levitin nyt noin 100m2 metsänpohjaa ja sammaloitunutta nurmikkoa. Tämän jälkeen aluetta ei enää kalkita ennen kuin parin vuoden kuluttua ylläpito kalkituksella.
levitetty_tuhka 
kehakukkien_siemenet

Keräsin sisälle kuivumaan kehäkukkien siemeniä, jotka kylvän alueelle ensi keväänä nyt kylvöä odottamaan jääneiden ruisunikkojen kanssa. Aion lisätä kevään kylvökseen myös niitä yksivuotisia kasveja jotka nyt jäivät myöhäisen kylvön vuoksi alueelle tulematta.

Niittykukat

Tavoitteena minulla olisi saada pihaani koko kesän pölyttäjiä houkutteleva kukkaniitty,  jonka hoidoksi jatkossa riittää se, että syksyllä kukintoajan jälkeen, käyn niittämässä sen alas poutajakson aikana. Annan niittojätteen ensin kuivua muutaman päivän ja sitten ravistelen siemenet maaperään. Tämän jälkeen kasvin varret ja lehdet haravoidaan kompostiin. Niittojätettä ei kannata jättää maaperään, se tukahduttaa alleen uudet kukat jotka niitylle tulevat taas seuraavana vuonna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pölyttäjät, kasvivalinnat, niitty, niittykasvit, metsäniitty, pihan monimuotoisuus, lahopuu, hyönteishotellit, pölytys

Mummin santut.

Perjantai 12.2.2021 - Sirkku

SaintpauliaSaintpaulia, paavalinkukka, santtu ja pyhä Pave. Näillä kaikilla nimillä olen kuullut tätä kasvia kutsuttavan.

Minulle tämä kasvi on ikuisesti Mummin Santtu. Olen siis aikanaan saanut ihka ensimmäiset omat viherkasvini lahjaksi omalta mummiltani. Olin arviolta n. 12 vuotias ja sain ne lahjaksi uuteen kotiin muuton yhteydessä, silloin kun sain oman huoneen. Lahja annettiin suoraan omalta ikkunalaudalta. Mummilla oli rivi santtuja omassa yksiössään ja käsitin tuolloin, että vaikka mummi ei sitä ääneen sanonut, kasvien antaminen minulle oli sitä mummin tapaa osoittaa rakkautta. Santut olivatkin ainoat mummin asunnon viherkasvit, koska yksiö oli pimeähkö ja viileä. Mummi oli tarkan markan nainen. Sähkövaloja ei poltettu päiväsaikaan ja lämmityksessäkin taidettiin säästää. Kasvivalot olivat turhaa humputusta ja siksi ikkunalla kasvoikin kukkia, jotka varmasti olosuhteet kestivät ja taisipa olla niin, että niistäkin oli osa muovisia. Minulla Mummin santut olivat vaihtelevasta hoidosta huolimatta hengissä yli 10 vuotta. Lopulta ne vei kovalla pakkaskelillä auki jätetystä ikkunasta puhaltanut kylmä viima. Se oli nuorelle ihmiselle niin kova paikka etten 20 vuoteen ostanut uusia. Mummille en kehdannut koskaan kertoa mitä hänen santuilleen tapahtui, uskon kuitenkin että hän olisi ollut pikemminkin yllättynyt siitä, että ne elivät lapsen ja nuoren ihmisen hoidossa yli 10 vuotta ja muuttivat myös siis hänen mukanaan omasta huoneesta ensimmäiseen omaan kotiin.

Koska kuitenkin olen päättänyt että tänä talvena otan haltuun viherkasvien hoidon, suuntasin eilen pihasuunnittelun ja pihaneuvonnan yhteistyöyritykseni Kodin terra Tuusulan myymälään ostamaan viherkasveille uutta multaa, isompia ruukkuja ja kastelulannoksia. Samalla ajattelin tsekata mitä uutuuksia viherkasvirintamalla tuotteiden puolella oli nähtävissä. Kiersin myös puutarhapuolta laajemmin ja tulin kolunneeksi myös Fiskarssin ja Gardenan hyllyt saksien, varsien ja sahojen sekä kastelujärjestelmien osalta.

RuukutViherkasvien_tuet

Sieltä siis itseni löysin, viherkasvitarvikehyllyn viereltä ja heti paikalle tullessani tajusin etten ollut muistanut mitata kasveilla käytössä olleiden ruukkujen kokoja. Oli siis ostettava summamutikassa suurin piirtein oikean kokoisia ruukkuja. Arvatkaapa millä menestyksellä? Riittää varmaan, kun kerron että sain nyt pariksi vuodeksi hienon uuden lankakorin. Onneksi edes jokin uusista ostoksistani osui myös kohdalleen, joten mullanvaihtohommiinkin pian päästään. Ostoslistalla oli mullan ja ruukkusoran lisäksi myös uusi amppeli ja pojan huoneen jukkapalmulle tukiseiväs. 

Multahylly olikin mielenkiintoinen. Löytyy kukkamultaa, viherkasvimultaa, orkideamultaa, 

Ruukkukastelijat

kaktusmultaa, altakastelumultaa, savimineraalia ja taimimultaa. Heittäydyin hurjaksi ja ostin peruskukkamullan lisäksi myös orkideamullan. Kastelu ja lannoitehyllylle päästessäni löysin ihania uutuuksia. Ruukkukastelijoita joissa on keraaminen anturi joka työnnetään mullan sisään. Olen käyttänyt keraamisella anturilla olevaa kastelujärjestelmää kasvihuoneessa jo usean vuoden ajan ja olen kokenut sen käteväksi. Käsittelemättömän savianturin läpi tihkuu vettä sopivalla vauhdilla ja kasvi saa tarvitsemansa veden ja ravinteet pikkuhiljaa. Minulla on käytössä anturit johon saa laitettua tihkujärjestelmän vaikkapa vesisäiliöstä kiinni, mutta kotona olen kiertänyt anturiosaan kiinni vesipullon. Kieltämättä nämä lintuset ovat paljon kauniimpia kuin ylösalaisin käännetty limpparipullo. 

Vielä siis lannoitteet hyllystä mukaan, viherkasveille omansa ja orkideoille omansa ja sitten kohti viherkasvialuetta. Ja mikä sieltä osui ensimmäisenä kasvina silmään? Vanha tuttu Saintpaulia! Ihan täsmälleen en Mummin santun värisiä kasveja löytänyt, mutta ei se haittaa. Mummi ei ole täällä enää santuntaimia antamassa, mutta ehkä se sitten pikkuhiljaa on minun vuoroni alkaa kasvattamaan niitä seuraaville sukupolville? Ehdin ehkä keräämään niiden kasvatuksesta usean vuoden ajan tietoa, mutta sitten jonain päivänä jaan taimet, kasvatusneuvot ja tämän tarinan eteenpäin. Ja siihen ne santut muutti, alkuun nyt tuvan ikkunalaudalle, myöhemmin ehkä keittiön avohyllylle hieman vähemmän valoisaan paikkaan. 20 vuoden jälkeen olemme siis santullinen koti uudestaan.

Tuvan_ikkuna

Saintpaulia- paavalinkukka.

Istutus- ja hoito-ohje:

- Kasvi kasvaa luontaisesti Itä-Afrikassa sademetsän aluskasvina. Saintpaulia pitääkin lämpimästä kasvupaikasta, kostehkosta ilmasta ja puolivarjoisesta valo-olosuhteesta.

- Kasvit kannattaa istuttaa uudelleen parin vuoden välein ravinteikkaaseen kukkamultaan.

- Paavalinkukkaa lannoitetaan maaliskuusta marraskuun alkuun joko kastelulannoksella tai kasvualustaan laitettavilla ravinnepuikoilla. 

-Kastelu kannattaa suorittaa aluslautaselle josta kasvi imee kasteluveden itse. Karvapintaisille lehdille jäävät vesipisarat vahingoittavat lehtiä. Kastelu on oltava tasaista, mutta seisova vesi kannattaa kaataa aluslautaselta pois. Talvikaudella multa saa kuivahtaa. Vanha hyvä keino saada santut kukkimaan on kaataa kuumaa vettä (+60 astetta) aluslautaselle joka saa kasvin virittymään kukintaan. Muista huolehtia riittävästä ilmankosteudesta sumuttelemalla kasvien ympäristöä.

- Hyvin hoidettu kasvi saattaa kukkia ympäri vuoden. Mikäli kukinta hiipuu talviaikaan, siirrä paavalinkukka aurinkoisemmalle paikalle tai lisää valaistusta kasvivalon avulla.

- Paavalinkukkia on helppoa lisätä pistokkaiden avulla. Tällöin nuori, jo täyteen kokoon kasvanut lehti leikataan ruoteineen emokasvista irti, lyhennetään 3-5cm:n pituiseksi ja pistetään viistosti kasvamaan vähätyppiseen taimimultaan.

Istutus- ja hoito-ohjeiden lähde: www.kekkila.fi/saintpaulia 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saintpaulia, paavalinkukka, vihersisustus, viherkasvit, koti, puutarha, ruukut, lannoitteet, Kodinterra Tuusula,