Jatkoa kliivian hoitoonPerjantai 16.2.2024 - Sirkku Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. On erilaiset kasvualustat, ruukut, mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin. 1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa. 2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan. 4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä. 5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt. 6. Typistä liian pitkät juuret terävällä veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla. 7. Istuta emotaimi takaisin omaan 1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kliivia, punasarja, mullan vaihto, viherkasvien kevättyöt, kasvualustan vaihto, viherkasvit, viherkasvi |
Kliivian hoitoa.Perjantai 9.2.2024 - Sirkku Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Kirjoitin vuonna 2021 blogikirjoituksen, jossa kerroin sisäkasvien olevan tämän puistopuutarhurin painajaisia. Innostun aina ostamaan erilaisia viherkasveja, muistan hoitaa niitä alkuajat, mutta viimeistään seuraava talvi on jo ongelmana. Perheessäni minut on tunnettu siitä, että minulla on kaikki kasvit altakasteluruukuissa, koska sesonkikauden ollessa päällä, en vain kerta kaikkiaan muista kastella sisäkasveja riittävän usein. Lannoituksen hoidan pääasiassa pitkävaikutteisilla ravinnepuikoilla tai rakeilla, ja mullat vaihdan silloin kun on aivan pakko. Yleensä jopa kaktukseni alkavat hätäpäissään kukkia joka kerta kun muistan antaa niille vettä. Meillä kaktukset saattavat kukkia siis kolmekin kertaa vuodessa. Yritin ottaa viherkasveistani paremmin koppia tuon blogikirjoituksen jälkeen ja olen jaksanut hämmästellä niiden muutosta. Jatkuvaa hämmästystä minulle nykyään aiheuttaa se, että minäkin näköjään pystyn pitämään viherkasveistani parempaa huolta. Yksi orkideoistani kukkii nykyään lähes tauotta ja sain onnistumaan kaikkien joulukukkien kukituksen. Olkoonkin, että viimeisin ritarinkukista kukkii juuri nyt, mutta jääkielot ja muut ritarinkukat osuivat suurin piirtein oikeaan aikaan. Mummin santutkin ovat vielä hengissä. Hämmästyttävää. Viime viikolla aloin katsella tarkemmin minulla muutaman vuoden ollutta kliiviaa eli punasarjaa, ja huomasin siinä olevan useita sivuversoja. Olinkin ihastellut sitä jo jonkin aikaa kun se oli näyttänyt niin tuuhealta. Syy selvisi nyt ja arvelen, että emokasvilla alkaa ruukussa olemaan kohta tukalat oltavat, jollen tee asialle mitään. Itseäni tsempaten on siis tarkoitus alkaa mullanvaihto ja kliivian multapaakun jako- hommiin. Kliivia, punasarja: Istutus, jakaminen ja hoito.
Olen aika hämmentynyt tästä hoito-ohjeesta. Minä en ole pitänyt mitään kylmäjaksoja, enkä ole vienyt kasvia ulos. Olen vain siirtänyt sitä ikkunalta toiselle valon perässä vuoden ajasta riippuen, kastellut kuten kuuluu, ja silti kasvi on kukkinut 1-3 kertaa vuodessa jo usemman vuoden ajan. Asun toki vanhassa rintamamiestalossa, jossa toisinaan vetää kun verkkokassissa, mutta ei meillä sentään noin kylmää ole. Kasvi on kaiken lisäksi ollut pattereiden lähellä, koska olen tuonut sen ikkunalle. Hmmm... ehkä sinä testaat kumpi tapa sinun kasvilla toimii ja kerrot sitten omat kokemuksesi kliivian kukituksesta?
Vielä vähän asiaa viherkasvien mullan vaihdosta. Milloin multa kannattaa vaihtaa?
Mihin aikaan vuodesta?
Millaiseen ruukkuun kannattaa istuttaa?
Millainen multa? Ensisijaisesti kannattaa käyttää hetki sen asian miettimiseen mistä maapallon osasta kasvi on kotoisin, millaista kasvualustaa siellä olisi luontaisesti tarjolla ja sitten valita kasvualusta sen mukaan. Voit kasata mullan itse tai käyttää valmiita seoksia. Mikäli teet mullan itse, niin muista huolehtia mullan puhtaudesta. Sisälle et todennäköisesti halua multaa, jossa on valmiiksi esim. tuholaisten munia tai toukka-asteita. Tämän vuoksi myöskään ulkokasvien multaa ei suositella sisäkasveille. Ne tuotteet ovat tarkoitettu ulkokasveille, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja paremmin meidän olosuhteissamme. Ulkona myöskin talvi tappaa jotkin bakteerit, tautiaiheet ja tuholaiset. Sisäkasveille sitä talvea ei tule samanlaisena, jolloin mullan mukana voi silloin tulla hankaliakin kasvituhoojia.
Yleisohje mullan vaihtoon:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kliivia, punasarja, viherkasvit, viherkasvi, sisäkasvi, mullan vaihto, sisäkukkien kevättyöt |
Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?Torstai 1.2.2024 - Sirkku Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia. Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla. Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta? Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä. Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi. Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä. Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa:
Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi. Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden. Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa. Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat? Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:
Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja. Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. Perustamisen vaiheet:
Metsäpuutarhan hoitotarve: Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee. Blogikirjoituksen lähteet: - Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg. - Pähkinämies- blogi. - Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syötävä metsäpuutarha, hiilinielu, hiiden sidonta, typensitojakasvit, satokasvit, hyötymetsä, puutarha, ekosysteemi, puutarhaekosysteemi, kasvit, ilmastonmuutos, Suomessa menestyvät kasvit |
Bonsai.Perjantai 19.1.2024 - Sirkku Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa. Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi? Mitä tarkoitetaan Bonsailla? Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri. Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa? Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä. Bonsaihin liittyvät uskomukset. Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta. Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla. Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita? Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva. Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua? Bonsai harrastuksena. Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta. Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina. Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit:
Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: Havut:
Lehtipuut:
Pensaat:
Köynnökset ja varvut:
Meillä kesäkukkana myytävät:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bonsai, bonsaipuun kasvatus, bonsaipuun leikkaus, bonsain leikkaus, kasvi, Japanilainen puutarha |
Puutarhurin joulukuuPerjantai 15.12.2023 - Sirkku Puutarhurin joulukuu. Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla. Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä. Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata! Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:
Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvit, pihasuunnittelu, puutarhakirjat, puutarhablogit, puutarhalehdet, puutarha |
Itse kasvatetut ritarinkukat jouluksi.Keskiviikko 8.11.2023 - Sirkku Itse kasvatetut joulukukat. Viime vuonna, aika lailla näihin aikoihin olin koronassa. Tuolloin luin kollegan jutun jääkieloista, siis perinteisistä vanhan ajan jouluksi kukitetuista kielon sipuleista. Innostuin asiasta niin, että vähän parannuttuani kävin nyhtämässä puolijäisestä kukkapenkistä nipun kielon sipuleita ylös ja laitoin ne kasvamaan. Tein jääkielojen kasvatuksesta blogitekstin, joka löytyy vanhemmista blogiteksteistä 17.11.2022 julkaistuna nimellä Koronaa ja joulukukkien hyötöä. No nyt en (toivottavasti) ole koronassa, mutta viimevuotisesta onnistumisesta innostuneena halusin kielojen lisäksi kokeilla myös uutta joulukukkaa kasvatukseen ja valitsin sen toisen minulle mieleisen eli amarylliksen/ritarinkukan. Kävin läpi vanhoja muistiinpanojani ja löysin oheisen vanhan taulukon. Kuten näkyy, olen sillä lailla vanhanaikainen, että kirjoitan edelleen muistiinpanot mieluiten perinteiselle ruutuvihkolle, jota sitten etsin hiki hatussa tarvitessani taustatietoa. Aikataulusta huomasin, että olin liikkeellä viimetingassa. Nytkin voi tulla aikataulun kanssa tiukkaa saada sipuli kukkimaan jouluksi. Toisaalta, ei se haittaa, jos jääkielot onnistuvat yhtä hyvin kuin viime vuonna. Voin laittaa kielot ja amarylliksen samaan astiaan ja kielot kukkivat sitten ensin ja amaryllis aloittaa kielojen lopetettua. Näin siis ainakin teoriassa, todellisuushan voi sitten olla jotain ihan muuta. Hankin kokonaan uudet sipulit, jotka olivat mielestäni yllättävän kalliita verrattuna siihen mihin hintaan kukkivia amarylliksia myydään joulun aikana. Uskon kuitenkin, että nämä sipulit ovat hyvälaatuisia. Yritin löytää isokokoisia ja napakkoja sipuleita. Näitä olikin vain yksi/ pussi. Lajike- ja väri vaihtoehtoja ei ollut enää ihan hirveästi tarjolla, mutta minä oikeastaan pidänkin eniten perinteisestä punaisesta ja valkoisesta. Jouluna esillä on kuitenkin muutenkin paljon värikkäitä tekstiilejä ja koristeita. Silloin kukat saavat mielestäni olla yksivärisiä. Amarylliksen istutus:
Istutuksen hoito:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Amaryllis, ritarinkukka, joulukukka, amarylliksen kasvatus |
Puutarhurin kalenteriTorstai 2.2.2023 - Sirkku Ajankohtaiset puutarhatyöt. Pidetään pieni paussi kasvisuunnittelusta ja siirretään katseet hetkeksi jo tulevaan kesään. Oletko sinä aikonut kasvattaa kasveja, jotka vaativat esikasvatusta? Nyt alkaa viimeistään olla oikea hetki tilata siemenet tai suunnata kohti puutahamyymälää katsomaan valikoimia. Osa siemenistä on syytä pistää jo kasvuunkin. Samalla kannattaa tehdä inventaario kotona oleville siemenpusseille, irtosiemenille, työvälineille, kylvökipoille, lämpöalustoille ja kasvivaloille. Onko niitä tarpeeksi ja onko kaikki kunnossa alkavaa kasvukautta varten. Viime vuonna hankin kylvösten alle pienen lämpömaton, joka minusta oli hyvä hankinta. Se takasi tasaiset lämpöolosuhteet ja vähensi näin omalta osaltaan itämisen aikana näkyviä kasvitauteja, kuten esim. taimipoltetta. Taimipolte on maalevintäinen sienitauti, joka iskee juuri itäneisiin taimiin ja kuihduttaa ne. Se voi tarttua taimiin saastuneesta maa-aineksesta, kasvupurkista tai työvälineestä tai sitten sitä voi olla jo itse siemenessä. Paras ehkäisy taimipoltteeseen on käyttää terveeksi tutkittuja siemeniä, puhdasta ja uutta kasvualustaa, sekä hyvin desinfioituja tai uusia taimipurkkeja/potteja. Taimipoltteen iskiessä, kannattaa kylvöksen pinta pitää kuivana esim. hiekkaisen maa-aineksen avulla ja pitää kylvös muuten tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Lämpömatto sinällään ei taimipoltetta estä, mutta se mahdollistaa taimelle stressittömämmän kasvuunlähdön ja sitä kautta auttaa taimea kestämään paremmin ulkoiset kasvuun vaikuttavat tekijät. Kasvi jaksaa siis paremmin taistella itse kasvitauteja vastaan. Lämpömaton ja kasvualustan väliin jos vielä laittaa altakastelumattoa niin kylvöksen pinta pysyy kuivana ja kasvualusta siltikin kosteana. edellyttäen tietenkin, että muistat kastella sen kastelumaton joskus. Muistathan kuitenkin tarkastaa kylvöpussin kyljestä sopivan idätyslämpötilan? On olemassa myös kasveja jotka pitävät viileässä itämisestä, esim. salaatti itää paremmin viileässä kuin lämpömaton tai lattialämmityksen päällä. Kylvömullasta olen kirjoittanut aikaisempina vuosina täällä blogissa jo useampaan kertaan, mutta oma kokemukseni on, että tällä hetkellä myytävistä valmismultaseoksista se sammal-kasvualusta oli paras. Kylvömullan tulee olla kasvitaudeista ja tuholaisista puhdasta, mielellään hiekka- ja turve sisältöistä multaa, jossa ei ole paljon typpeä. Siihen ovi lisätä vermikuliittia kosteutta tasaamaan. Kotimaisia turvetuotteita on ollut tietystä syystä melko vähän saatavilla, joten tuo sammaltuote tuli sen tilalle. Minullakin oli melko suuria epäluuloja sitä kohtaan, mutta silloin taimikasvatus onnistuikin hyvin. Tiedä sitten johtuiko kasvatuksen onnistuminen nimenomaan kasvualustasta vai oliko silloin muuten vain kaikki taivaankappaleiden paikat kohdilleen? Oikea kylvöaika on laji- ja lajikekohtaisesti sanottuna ensisijaisesti siemenpussin kyljessä. Huomioithan, että jopa saman kasvilajin eri lajikkeilla saattaa olla eri pituiset kasvuajat. Esimerkkinä nyt tulee mieleen ensin maanviljelyn puolelta viljat. On olemassa pitkän kasvukauden vehnää ja lyhyemmän kasvukauden vaativaa vehnää. Kasvien kohdalla kun yksi jalostusperusteista on kasvukausi- ja lämpösummatarve sadon tuottoon. Kasvukautta halutaan lyhyemmäksi ja lämpösummatarvetta matalammaksi, jotta ruokaa voidaan tuottaa myös pohjoisempana. Tarkista siis aina pussin kylki! Esimerkkejä kylvöaikaan löydät listattuna kuitenkin myös alta: Tammikuu- helmikuu: Chilit, munakoiso, latva-artisokka, ruotiselleri, mukulaselleri, jotkin kasvihuonekurkut, rosmariini, jättiverbena, heliotrooppi, Dianat, karjalanneito, orvokit, hentohöyhenheinä, suklaakosmos, kelloköynnös, keijunmekko, laventeli ja kultatesma. Helmi- maaliskuun kylvöt: Tomaatit, paprikat, ananaskirsikka, pinaatti, lehtiselleri, basilika, yrtti-iiso, sitruuna-ajuruoho, iisoppi, ryytisalvia, timjami, mäkimeirami, mintut, talvisipuli, jättisipuli, purjo ja keräsalaatti. Kesäkukista: ahkeraliisa, lobelia, petunia, kesäneilikka, isosamettikukka, koristetupakka, hopeavillakko ja daalia. Huhtikuun kylvöt: Kaalit, salaattifenkoli, kyntelit, venäjänrakuuna, avomaantomaatti, meloni ja vesimelonikrassit, herneet ja pavut (ei välttämättä tarvitse esikasvattaa, jolloin kylvetään vasta myöhemmin). kesäkukista: auringonkukka, kesämalvikki, silkkikukat, kääpiösamettikukka, kesäsypressi, palsamit, koristekaali, italianpantaheinä, jänönhäntä, jättiolkikukka ja lyhtykoiso. Muista myös idättää perunat! Toukokuu: Avomaankurkku, kesäkurpitsa, sokerimaissi, kurpitsat, kirjorevonhäntä ja tuoksuampiaisyrtti. Askelmerkit onnistuneeseen taimikasvatukseen:
Muita ajankohtaisia puutarhatöitä:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kylvöt, puutarhan kevättyöt, esikasvatus, kasvivalot |
Pihakasvien valintaa, kasvien kasvatustarve pihassa.Torstai 26.1.2023 - Sirkku Kasvien kasvatustarve pihassa, (samalla asiaa myös pihan turvallisuudesta): Ensimmäinen ajatus tuosta kasvien kasvatustarpeesta pihassa on varmastikin se, että mihin sitä nyt kasvia pihassa tarvitaan! Kasvamaan ja kukkimaan! Pihaa kiertäessäsi huomaat kuitenkin, että kasvin kasvatustarpeita ja käyttötarkoituksia kasville ja kokonaiselle istutusalueelle on useita. Vain painotusalueet kasvivalikoimassa ja sitä myötä niiden paikoissa ovat kiinni pihan omistajan mieltymyksistä. Suoranaista oikeaa ja väärää kasvivalintaa ja istutuspaikkaa ei ole, on vain paikkoja, jossa kasvi kasvaa paremmin kuin toisessa ja kasvilajikevalintoihin liittyvissä makukysymyksistä ei kannata kiistellä. Pihoissa liikkuessasi kuitenkin huomaat, että monet hyväksi havaitut teemat ja kasvit toistuvat pihasta toiseen, siitä syystä, että ne toimivat ja saavat pihan käyttäjän olon rennoksi ja kotoisaksi. Erilaiset suojaistutukset. Pihojen suojaistutuksia ovat esimerkiksi näkösuoja-, pölysuoja-, melusuoja, tuulensuoja- ja muut suojaistutukset, joihin tärkeinpänä kuuluu pihan turvallisuus. Näillä kaikilla on oma osuutensa toimivassa pihassa. Tuulensuojaistutuksissa halutaan estää liian kovan tuulen, kylmältä suunnalta puhaltavan tuulen tai rinteessä laskevan kylmän ilman (hallan) pääsy oleskelu- ja piha-alueelle. Toimivassa tuulensuojaistutuksessa on tuulta katkottava useassa erässä, päästäen aina osan tuulesta läpi. Tuulta ohjataan kerroksellisilla istutuksilla, istuttaen taimet useaan istutusriviin, limittäin toisiinsa nähden, joiden avulla kova tuuli ohjautuu tiiviistä ja korkeasta istutusaidasta, aidanteesta tai rakenteesta pois. Näin tuulen etenemisvauhti hidastuu ja silloin ei tule pahoja myrskyvaurioita, eikä kylmä ilma jää pyörteilemään liian lähelle esim. avomaata tai muita istutusalueita. Huom. Myös kylmän ilman poispääseminen tontilta on tärkeää, näin vähennetään halla- ja pakkasvaurioita. Tuulensuojaistutuksissa voidaan käyttää mm. kuusiaitaa, pensasaidannetta tai leikattua pensasaitaa ja metsää, jossa on eri-ikäisiä ja –kokoisia puita. Kaikkea tuulta ei kannata estää pihasta. Pieni tuuli jäähdyttää pihaa ja lisää pölytystä, lisäksi tuulettomaan pihaan löytävät kesällä myös hyttyset ja paarmat.
Pölysuojaistutuksissa suojattavan alueen tai toiminnon ympäristössä on yleensä voimakkaasti pölyävää pintamateriaalia, kuten hiekkatie tai lasten leikkipaikka, jossa on turva-alustana hiekkaa. Pölysuojana parhaiten toimii yhdistelmä keskikorkeista/ korkeista pensaista ja sekametsästä tai puista, joiden yhteisvaikutuksena olisi suuri lehtipinta-ala. Pölyä vähentää se, ettei suojaistutuksiin valitut kasvit levitä itse paljon siitepölyä. Tässä toimii esim. syreenit, orapihlajat, norjanangervot ja lehtipuut+ kuuset ja männyt. Näkösuojaistutuksina toimivat kaikki edellä mainitut ja lisää näkösuojaa tuovat säleikköihin kasvatetut köynnökset. Esim. villiviinit, piippuköynnökset ja kärhöt. Näkösuojaa kaivataan pihoissa ennen muuta oleskelutiloihin, sisätiloihin ja naapurin suuntaan. Ei haluta, että omaan pihaan näkyy, eikä myöskään haluta nähdä itse naapurin keittiöön tai olohuoneeseen. Näkösuojien kanssa on kuitenkin huomioitava turvallisuus, josta pihan käyttöturvallisuus- kohdassa on kerrottu lisää. Melusuojaistutuksia kaivataan yleisimmin jos lähistöllä on suuri tiealue, lentokenttä tai junarata. Toisinaan melusuojaa kaivataan myös taloyhtiöiden pihoilla, jossa äänet kaikuvat betonirakenteista ja piha-alueella tai sen läheisyydessä on leikki- tai pelipaikkoja. Melusuojaistutuksina toimivat lähinnä suuret puut ja pensaat, joiden lehdet imevät tai taittavat melua. Myös jotkin keskikorkeat pensaat voivat tulla kyseeseen. Paras melusuoja tulee ehkä kaikkien edellä mainittujen yhdistelmästä kerroksellisena istutuksena? Valosuojaistutuksissa suojataan pihan käyttäjää, materiaaleja tai toisia kasveja liialliselta auringonvalolta, UV- säteilyltä ja kuumuudelta. Tähän sopivat ensisijaisesti oikein sijoitellut puut, suuret pensaat ja köynnökset. Pihan käyttöturvallisuus on tärkein asia piharakentamisessa ja sinällään se on erittäin suuri kokonaisuus, johon tarvitaan yleensä rakennesuunnittelijaa ja RT- kortistoa, tai vähintäänkin nyt rakennusvalvonnan ohjeistuksia, asemakaavamääräyksiä, kaupungin/kunnan rakennusjärjestystä ja rakennustapaohjeita. Tämä on se kohta, jossa ei kannata säästää, vaan mieluiten, käyttäkää tässä ammattilaista. Osa suunnittelusta on myös luvanvaraista, jota ei ilman pätevyyttä saa suunnitella.
Istutusalueen paikka.
Suojaistutuksia mietittäessä, myös istutusten kerroksellisuus on suunnittelussa tärkeää, koska silmä kaipaa kolmiulotteisuutta puutarhaan. Kun istutat kasveja kerroksiin, saat tuotua aurinkoisempaan kasvupaikkaan myös varjon kasveja ja lisäät puutarhan monimuotoisuutta. Kerroksiin istuttaminen voi tarkoittaa kirjaimellisesti eri tasoihin istuttamista tai sitä, että valitaan kasveja, joiden latvukset tulevat eri kerroksiin, vaikka istutuspaikka on samassa tasossa.
Muita istutusalueen paikkaan vaikuttavia tekijöitä:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Näkösuojaistutus, tuulensuojaistutus, pölysuojaistutus, melusuojaistutus, suojaistutus, koristekasvi-istutus, istutusalue, perennat, perenna, puut, pensaat, koristekasvit, sipulikukat, hyötykasvit kasvit, pensasaita, pensasaidanne, perennapenkki |
Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarveTorstai 19.1.2023 - Sirkku Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve: Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavasti! Vuosi 2023 on käynnistynyt töiden osalta pihasuunnittelun merkeissä ja nyt kun valmis suunnitelma on eilen saatu asiakkaalle, on hetki aikaa keskittyä taas blogimaailmaan. Aihepiiri on sama kuin ennen joulua. Jatketaan pohdintaa siitä, mikä auttaa valitsemaan ne toimivat, pitkäikäiset ja kauniit kasvit ja istutukset omaan pihaan. On se piha sitten pieni tai suuri. Ennen joulutaukoa ehdin jo pohtia istutusalueen suunnitteluprosessia yleisesti ja sitä työjärjestystä, millä kasveja valitaan ja mitkä seikat yleisellä tasolla kaupassa pitäisi olla mielessä silloin kun kasveja hankitaan. Kasvien kalkinsietokyvystä ja ravinnetarpeesta jo mainitsinkin. Tänään ajattelin pohtia sitä ravinteiden lisäksi kasvien juurtumiselle toista tärkeää osa-aluetta, eli kasvin veden tarvetta ja sivuan uudelleen myös veden liikkumista piha-alueella ja erilaisissa maalajeissa. Kuten aiemminkin, mainitut kasvit ovat esimerkkejä. Kategoriaan kuuluu aina paljon muitakin kasveja. Vesi maaperässä. Vesi liikkuu maaperässä kahteen suuntaan. Ylhäältä alaspäin tuleva vesi on esim. sade tai kasteluvesi. Se täyttää maaperän ilmahuokoset ja osittain varastoituu niihin. Ylimääräinen vesi laskeutuu maaperän alempiin kerroksiin ja lopulta pohjaveteen saakka. Hyvärakenteinen maaperä sisältää sopivan määrän keskikokoisia ilmahuokosia, joihin vesi voi varastoitua ja jotka ovat riittävän suuria, jotta kasvi saa niistä veden irroitettua juurillaan. Nämä huokoset eivät ole liian suuria, jolloin vesi menisi niistä vain läpi. Hyvärakenteinen maaperä sisältää vain vähän pieniä ilmahuokosia, joihin vesi varastoituu liian tiiviisti ja se sisältää sopivan määrän suuria huokosia, josta liika vesi valuu alempiin maaperän kerroksiin. Vesi voi myös liikkua alhaalta ylöspäin jos maaperä on ilmavaa ja moreenipitoista ja maan päällä kasvaa suuria kasveja, joilla on suuri juuri-imupaine. Kuten esim. lehtipuita. Tästä maaperästä puhutaan ns. hikevänä maaperänä, joissa maaperän suuret huokoset toimivat ikään kuin pilleinä, joita pitkin puut vetävät veden pohjavesikerroksesta itselleen. Tämä maaperä kuivuu harvoin pitkinäkään poutajaksoina. Tasapainoilu maaperän ilmahuokosten rakenteessa on juurien osalta tärkeää. Savimaaperä on tiivistä ja se sisältää paljon pieniä ilmahuokosia, joihin vesi kyllä varastoituu, mutta yleensä se on liian tiiviisti niissä kiinni. Paljon vettä sisältävä maaperä on talvella kylmä ja se muuttuu helposti hapettomaksi, jolloin hajottajaeliöt eivät voi maaperässä toimia ja ilmata kasvien juuria. Hapeton maaperä sisältää myrkyllisiä kaasuja, jotka osaltaan tappavat lieroja yms. Moreeni taasen sisältää paljon suuria ilmahuokosia, joka tekee kasvualustasta lämpimän juurille, mutta silloin vesi ja ravinteet valuvat liian nopealla vauhdilla kasvualustan läpi ja kasvi ei ehkä ehdi käyttää vettä ja ravinteita hyödykseen. Sopiva kasvualusta onkin jokin näiden välissä. Annos savea, moreenia ja kompostia voisi olla hyvä kasvualustan pohja, jota sitten muokataan kasville sopivaksi. Savi hoitaa veden ja ravinteiden sitomisen, moreeni ilmaraot ja kasvualustan lämmityksen, komposti lannoituksen ja eloperäisen toiminnan ja niiden mukana lämmittää kasvualustaa... eiköhän sillä pääse jo alkuun? Ylipäätään mietittäessä kasvin veden tarvetta, kasvin valon kestävyys kulkee aina käsikädessä veden tarpeen kanssa. Varjoisen ja kuivan paikan kasvi kestää yleensä puolivarjoisessa tai osan päivästä suorassa auringonvalopaikassa jos kasvualustaa on paksummin ja se on paremmin vettä pidättävää. Sama toimii osittain myös toiseen suuntaan. Aurinkoisen paikan kasvi pitää yleensä lämpimästä kasvualustasta, jos olet istuttamassa sitä puolivarjoon, huolehdi, että kasvualusta on moreenipitoinen ja sitä kautta lämpimämpi. Veden tarpeen vaihtelu kasvukauden aikana. Kasvin veden tarve vaihtelee kasvukauden ajankohdan mukaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tomaatti. Tomaatti käyttää vettä kylvöstä taimettumiseen melko vähän, pelkkä sumutus ja kostea kasvualusta riittää, tasainen lämpö on tärkeämpää itämiselle. Veden ja ravinteiden tarve lisääntyy kasvin alkaessa tuottaa lisää vartta ja lehtivihreää ja sen alkaessa lopulta muodostaa kukka-aiheita. Suurimmillaan kasvin veden tarve on sadon muodostumisvaiheessa. Tällöin vettä käytetään satoon, ravinteiden kuljetukseen ja haihduttamiseen, koska silloin on yleensä myös kuuminta ja tuulisinta, joilloin kasvi haihduttaa eniten. Sadon valmistuttua kasvi vähentää veden kulutustaan ja valmistautuu talvea varten. Sama esimerkki toimii kaikille kasveille, myös ikivihreille monivuotisille kasveille. Kasvua ja haihdutusta tapahtuu ympäri vuoden, mutta suurinta veden kulutus on silloin kuin kasvu on kovinta, täytyy saada sato valmiiksi ja ympäristö saa kasvin haihduttamaan kaikista eniten. Toki monivuotisilla kasveilla veden varastoimista tapahtuu aina kun maa on sula. Maan jäädyttyä onkin mietittävä varsinkin ikivihreiden kasvien kanssa, millä haihdutusta saadaan vähennettyä ja veden kulutusta näin laskettua, ettei kasvi haihduta itseään hengiltä (p.s: nyt olisi oikea hetki laittaa ne varjostuskankaat näiden päälle!). Vältä liiallista pihan kuivatusta. 5.4.2022 olen kirjoittanut blogitekstin " Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella", jossa puhun jo siitä miten piha-alueiden päällipintojen kallistukset kannattaisi tehdä ainakin osittain istutusalueisiin suuntautuviksi tai ehkä ennemminkin niin, että suunnittelisi istutusalueiden paikat niihin kohtiin pihaa, mihin sitä sade- ja hulevettä normaalisti kertyy. Toki pihan pintojen tulee aina kallistua rakenteista pois päin ja ymmärrän, ettei keskelle pihan ajotien sadevesikaivon suppilokuivatusta voi laittaa pensaita kasvamaan, mutta mitenkäs ne kiveykset ja nurmikkoalueet, joilla sadevesikaivoja ei ole? Pystyisikö niihin satavan sadeveden jotenkin käyttämään kastelussa hyödyksi? Yleinen ongelma maailman laajuisesti on se, että rakennetussa ympäristössä hulevedet liikkuvat vesistöihin liian nopeasti. Liian nopeasti liikkuva vesi sisältää aina maaperästä irronnutta ravinnetta, joka taasen rehevöittää vesistöjä ja aiheuttaa monia muita ongelmia. Suomessakin on havahduttu siihen, että pihojamme on ylikuivatettu ja onneksi asiaan on lähdetty tekemään korjausliikkeitä. Yksi yksinkertaisimmista korjaavista toimenpiteistä on miettiä miten hulevesi saadaan imeytettyä paremmin maaperän vesivarannoksi siellä lähtöpisteessä, siis siellä missä vesi on satanut maahan. Mikä sen parempi tapa veden sitomiseen olisi kuin vettä tarvitsevan kasvin istutus? Kaikki kasvit sitovat vettä ja ehkäisevät eroosiota esim. rinteissä, mutta on olemassa kasveja, jotka sitovat vettä tehokkaammin ja osa näistä vielä tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen ja kukoistaakseen, jolloin saadaan sidottua sitä huleveden mukana huuhtoutuvaa ravinnetta. Monessa pihassa nurmikot koetaan hankaliksi hoitaa, mutta jos verrataan nurmikkopintaa ja kiveys-/ terassipintaa veden ja ravinteiden sitomiskyvyn mukaan, sitoo nurmikko hulevesiä ja ravinteita huomattavasti tehokkaammin, vaikka pintakallistus olisi sama. Nurmikko kasvattaa paljon vihreää osaa ja siksi se tarvitsee kasvaakseen paljon ravinteita, kuten esim. typpeä. Se siis hyötyy siitä huleveden mukanaan tuomasta ravinteesta. Muita kostean tai tuoreen kasvupaikan kasveja olen nimennyt Hulevedet hyötykäyttöön blogitekstissäni, enkä niihin nyt tässä enää niinkään palaa. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että kosteaan notkopaikkaan pihassa kannattaa miettiä puun istutusta. Siinä tulee tehtyä monta ilmastotekoa kerralla, kun pihaan saadaan uusi pitkäikäinen veden, ravinteiden ja hiilensitoja kasvamaan. Maaperänä kallio ja moreeni, eli kuiva kasvualusta. Mäntykangasmaasto, jossa maaston pohjakasvina saattaa olla varvikkoa ja sammalta ja suurien honkien välistä pilkistelee kiviä, ketunmultaa ja kalliota. Suuressa osassa Suomea tämä on erittäin yleinen pihan ja sitä ympäröivän alueen maaperä ja omalla tavallaan ehkä jopa yksi niistä ikonisimmista Suomi- maisemista. Siellä hongat humisee ja mustikat saa kerättyä lähimaastosta koko talven varalle. Itsellänikin siellä sielu lepää ja stressitasot laskee. Mutta haluaisinko sen sellaisenaan omalle pihalleni? Tuskin sentään, vaikka monelle se tuntuu olevan "se oikea"- pihatyyli. Minä kyllä pidän tästä maisemasta, mutta pihapiirissä haluaisin pehmentää luontovaikutelmaa koko kesän kestävällä kukinnalla. Haluaisin myös pehmentää luonnon ja rakennetun alueen rajaa pensasistutuksilla ja monivärisillä ja mallisilla lehdistöillä. Mikäli sinäkin haluat kasvattaa muita kuin perinteisiä Suomen luonnon kasveja, on tässä maaperässä otettava huomioon muutama asia liittyen kasvien veden saantiin ja maaperän happamuuteen. Kalliolla ei kasvualustaa ole kymmentä senttiä enempää kuin kallion koloissa ja notkoissa. Vettä kalliolla saattaa kuitenkin liikkua, mutta turvallisempaa on olettaa, että kasvualusta tulee pysymään melko kuivana, jollei ole todella sateista keliä, jolloin se lätäköityy kun vesi ei pääse pohjamaaperään. Kallioisella tontilla syväjuuristen kasvien kasvattaminen vaatiikin sitä, että kasvualusta nostetaan maaperän yläpuolelle muilla rakenteilla, kuten muureilla. Tuolloinkin, vaikka kasvualusta olisi savensekainen, se kuivuu helpommin kuin maavarainen penkki, koska vesi valuu juuristosta pois päin. Lisäksi maaperästä kohotettu penkki on juurille aina kylmempi kuin maavarainen kasvualusta on, jolloin juuria saattaa joutua suojaamaan talviaikana. Korotetuille istutusalustoille kannattaa ottaa harkintaan tihku- tai tippukasteluletkut taimien juuristoille varsinkin pitkinä poutajaksoina. Silloin kasteluvesi jää paremmin kasvin käyttöön eikä hukkakastelua tule niin paljon veden liikkuessa kasvualustassa hitaammin. Kallion pinta saattaa kuitenkin tipahtaa paljonkin hyvin lyhyen välimatkan sisällä. Siellä on koloja, johon uutta savensekaista multaa tuomalla, voit hyvinkin istuttaa keskikorkeita kasveja ilman suuria rakenteita. Silloin kannattaa pitää mielessä, että Suomen luontainen maaperän pH on hapan ja helpommalla pihan jatkohoidolla pääset, jos istutat happaman maaperän kestäviä kasveja. Tämä siis varsinkin jos ympäristössä on puita, joista tippuu maaperää happamoittavia neulasia. Suuret puut myös varjostavat ja alustaan istutettavia puolivarjoisen paikan kasveja voisi olla esimerkiksi höyhenpensas, hortensiat, alppiruusut, atsaleat ja eri väriset kanukat. Mikäli kallio on taasen puuton, on se kesällä kuuma ja kuiva kasvupaikka ja kasvit kannattaa valita paahteenkeston mukaan. Silloin valikoimaan tulevat aurinkoisen paikan kasvit, jos kasvualustaan saadaan riittävästi syvyyttä ja uusi multa sisältää vähän savea, joka pidättää vettä, sekä kuivan ja paahteisen paikan kasvit mikäli kasvualustatilaa on vähän. Aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan kasveja jos kasvualustasyvyyttä on riittävästi:
Kuivan ja varjoisen paikan kasveja:
Tuoreen tai kostean kasvupaikan kasveja: Näitä oli listattuna jo Hulevedet hyötykäyttöön blokirjoituksessa. Nämä ovat kasveja, jotka saattavat sietää juuristollaan jopa hetkellistä seisovaa vettä tai ainakin ne vaativat kasvaakseen runsasta kosteutta ja niitä ei pihan kuivimpaan nurkkaan kannata laittaa. Osa kasveista kuten eim. leppä, toimii myös typensitoja kasvina ja näin ollen lannoittaa maaperää omalla kasvullaan.
Vesikasvit: Kasveja, jotka elävät vedessä ja saavat ravinteensa veden mukana liikkuvista ravinteista. Osa kasveista myös puhdistaa vettä ja niitä voidaan käyttää myös piha-altaissa virtaavan veden ja pumpun lisäksi veden puhdistuskäytössä. Yleensä vesikasvit istutetaan piha-altaisiin istutuskoreissa, jotta ne eivät leviäisi kovin voimakkaasti. Kasveja hankkiessasi kannattaa miettiä kasvien talvetustilat, mikäli allas tyhjennetään talveksi tai se menee pohjaa myöten jäähän, jolloin kasvit eivät siellä selviä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuivan kasvupaikan kasvit, tuoreen kasvupaikan kasvit, kostean kasvupaikan kasvit, kasvin veden sietokyky, vesikasvit, hulevesi, hulevedet, juuret, kasvualustan rakenne, savi, savimaa, moreeni, pihan kuivatus, salaojitus, veden liikkuminen kasvualustassa |
Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimuksetTorstai 15.12.2022 - Sirkku Hei! Koronan jäljiltä yrittäjä on hetken keskittynyt kauden viimeisten pihatöiden, eli havuaitojen leikkausten tekemiseen ja blogi oli viikon verran tauolla, mutta nyt jatketaan taas kirjoittamista ja keskitytään hetki pihakasvien valintaan. Tarkoitus oli tehdä tästä jatkosivu edellisen osion perään, mutta tähän sivupohjaan ei näköjään ollutkaan mahdollista kirjoittaa yhden aihekokonaisuuden alle useampaa jatkosivua. Tehdään siis kokonaan uusi kirjoitus. Huom. Alle on listattu kasveja jokaisen katekorian alle. Nämä ovat esimerkkejä, muitakin kasveja tähän kuuluu joita ei ole tässä mainittuna. Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset. Kasvit voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään maaperän pH- tarpeen osalta. Kalkin suosijiin, kalkin karttajiin ja kalkkineutraaleihin kasveihin. Tällä tarkoitetaan sitä maaperän pH:ta, jossa kasvin juuristo toimii optimaalisimmin ja jolloin kasvi pystyy parhaiten ottamaan ravinteita maaperästä. Kasvin kasvualustavaatimuksiin kuuluu myös kasvin ravinnetarve, sekä kasvin veden sietokyky kasvualustassaan (tämä kohta käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa). Joidenkin kasvien kohdalla on myös tärkeää tietää kasvin juuriston kasvuvoima ja kylmän herkkyys, tämä vaikuttaa siihen, että istutetaanko kasvi mieluiten saviseen vai hiekkapitoiseen maahan. Kotipuutarhurista saattaakin tuntua, että nyt on kyllä monta muistettavaa kohtaa, mutta aika pitkälle näistä kohdista selviää päättelemällä ja muistelemalla millaisessa paikassa olet nähnyt samaa kasvia tai sen toista lajiketta useimmin kasvatettavan. Miksi oikean kasvualustan miettiminen on ylipäätään tärkeää? Yhden kasvin väärin istuttamisesta ja sen menettämisestä ei tietysti tulekaan suurta taloudellista menetystä, lähinnä ehkä vain se harmitus. Kuitenkin, jos teet kerralla suuremman piharemontin, etkä tiedä mitkä kasvit voi yhdistää keskenään, voi taloudellinenkin menetys olla melko suuri ja toki myös luontoa pystyttäisiin säästämään paljon jos hutiostoja ei tulisi tämän vuoksi. Maaperän pH. Suomessa maaperä on luontaisesti hapan, n. 5-5,5, ja koska monet meillä pihoissa kasvatettavat puutarhakasvit pitävät neutraalimmasta maaperästä, on pH:ta nostettava kalkin, puhtaan puuntuhkan tai kananmunan kuorista tehdyn rakeen avulla. Kalkkia on saatavissa monenlaisina tuotteina, esim. jauheena, muruna ja rakeena. Pääsääntöisesti pienpihoissa kalkki levitetään sulaan maahan, joko juuri ennen sadetta tai heti sateen jälkeen, jolloin maaperä on pehmeää ja kalkki sitoutuu paremmin suoraan maaperään. Kalkin voi kylvää tarvittaessa keväällä vaikka hangen päälle, mutta silloin levitetyssä määrässä on otettava huomioon lumen sulamisvesien mukana ojiin kulkeutuva kalkki. Tuolloin kaikki levitetty aines ei jää maaperäalueelle vaan huuhtoutuu vesistöihin. Tässä kohtaa on muistettava, että kalkki ei ole lannoite! Eikä näin ollen rehevöitä vesistöjä. Kalkin tehtävä on muuttaa maaperän happamuutta kasvin juuristolle sopivammaksi, jotta kasvi pystyisi irroittamaan happamat ravinneionit paremmin maahiukkasen pinnasta. Kuitenkin oma näkemykseni on, ettei mitään ainesta kannata omissa pihoissa levittää vain, jotta se päätyy osittainkin vesistöön. Se on minusta rahan ja ajan tuhlausta, siksi itse teen oman ja asiakkaiden pihojen kalkitukset aina kun kasvit ovat selkeästi kasvussa ja maaperä on sulaa. Laajemmin ajatellen, kalkkia louhitaan maaperästä, joka tuottaa päästöjä. Tämänkään vuoksi ojiin ei kalkkia kannata kylvää. Yhdestä pihasta ei paljon hukkakalkitusta tule, mutta mitä jos pihoja onkin satoja ja hukkakalkitus toistuu vuosittain? Puhdas puun tuhka on tuhkaa, joka ei sisällä raskasmetalleja. Puun tuhkassa on jo kalsiumin, fosforin ja kaliumin lisäksi myös mikroravinteita kuten mangaania, sinkkiä, kobolttia, molybdeeniä, rautaa, booria ja rikkiä. Puun tuhka on myös voimakkaampi emäs kuin kalkki ja sitä onkin levitettävä vähemmän kuin kalkkia ohjeen mukaan levitettäisiin. Myös esim. kananmunankuoret sisältävät kalsiumia ja muuttavat maaperän pH:ta, nämä kannattaa kuitenkin huuhtoa hyvin ja murskata ja levittää vasta sitten, ettei pihassa ole kohta rottaongelmaa. Rotat pitävät myös kananmunankuorista. Miten saan tietää kasvualustan pH:n?
Kalkin suosijakasvit:
Kalkin karttajakasvit:
Kalkkineutraalit kasvit:
Kasvien ravinnetarve:
Voimakasravinteisen maan kasveja:
Keskiravinteisen maan kasveja:
Vähäravinteisen maan kasveja:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Happaman maan kasvit, kalkitun maan kasvit, kasvualustaneutraalit kasvit, kasvin ravinteiden tarve, voimakasravinteisen maan kasvit, keskiravinteisen maan kasvit, ravinneköyhän maan kasvit |
Pihakasvien valintaa.Torstai 1.12.2022 - Sirkku Oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvamaan. Siinä se onkin lause, joka näyttää niin helpolta toteuttaa, mutta käytännössä... no, itselleen kannattaa olla armollinen, eikä kannata kehittää morkkista, jos se ei ihan aina niin kohdilleen osu ja asian joutuu miettimään uudestaan. Kasvien valitseminen pihaan on laaja kokonaisuus pihasuunnittelussa ja ajattelinkin tehdä tästä blogikirjoitussarjan, johon liitän aina jatkokirjoituksia, jossa keskitytään yhteen osa-alueeseen kasvivalinnassa. Näitä jatkokirjoituksia pääset lukemaan "Lue lisää" linkistä. Lisäys: blogipohja ei annakkaan tehdä useita lisäsivuja. Yhden jatkosivun jälkeiset kirjoitukset tähän aihekokonaisuuteen tulevat omina blogiteksteinään. Hutiostot ja teemat. Hutiostoja saataisiin vähennettyä etukäteen miettimällä kasvilajin valintaa ja sen käyttötarkoitusta pihassasi, istutuspaikan valo- ja vesiolosuhteita, istutuspaikan pohjamaa-ainesta ja sen pH:ta, pihasi sijaintia kartalla, sekä sen arvioimista kuinka paljon haluat käyttää kasvin hoitoon aikaa ja energiaa. Hutiostojen vähentyminen vähentää myös maapallon kuormittamista, koska kasvihävikki vähenee. Kasvien kasvatus vaatii paljon energiaa, ravinteita ja vettä ja siitä voi tulla myös valumia vesistöihin. Lisäksi vaikuttaahan se puutarhurin itsevarmuuteen ja kasvatusintoon myös jos kasvi menestyy ja kasvaa kohisten omassa istutuspaikassaan. Hyvät kasvatuskokemukset ruokkivat myös puutarhainnostusta ja saatat hurahtaa pihahommiin tosissaan. Mitä puutarhateemoja on syytä miettiä kun valitset oikeita kasveja pihaasi? Pihan kasvit voi valita monella eri teemalla, eikä oikeastaan ole oikeata ja väärää tapaa tehdä pihan kasvi-istutusta. Voit esimerkiksi valita englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliset rönsyilevät istutukset, harmonisen itämaisen puutarhan, Suomalaisen metsäpuutarhan, väriteemaisen puutarhan, pölyttäjäystävällisen puutarhan, sadepuutarhan, pelaamista ja leikkiä kestävän puutarhan tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla. Pakko ei ole myöskään käyttää mitään valmista teemaa, vaan voit valita kasvit juuri niin kuin sinun silmää miellyttää. Ne seikat, jotka kasvien yhdistelemiseen keskenään ja kasvin menestymiseen pihassasi vaikuttavat, ovat muualla kuin ihmisen mieltymyksissä ja mielipiteissä. Näitä ovat:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeat kasvit oikeaan paikkaan, havut, pensaat, perennat, aurinkoisen paikan kasvit, puolivarjon kasvit, varjoisen paikan kasvit, kasvupaikka, menestymisvyöhyke, kasvin menestyminen Suomessa |
Tilannekatsaus tulevien hiilinielujen kasvattamiseen.Torstai 27.10.2022 - Sirkku Tulevien hiilinielujen kasvattelua. Maaliskuussa teimme ahkeran apulaiseni kanssa kylvöhommia. Tästä löytyy myös blogikirjoitus, jonka voit käydä lukemassa (pahoittelut ongelmasta kuvien kanssa, blogipohjassa ja sen käyttäjässä oli tuolloinkin vikaa). Kiertelimme tuolloin apurin kanssa pihaa ja etsimme lumihangelta maahan pudonneita käpyjä ja siemeniä, jotka kylvettiin taimipotteihin, joista osa lähti kylmäkäsittelyyn ulos ja osa jäi suoraan sisätilaan lämpömaton päälle. Kylvöt tehtiin huolella oikeanlaiseen, happamahkoon kylvömultaan. Kylvöksistä tosiaan osa sijoitettiin ulos ja osa sisälle sen vuoksi, että halusimme testata onko itävyydessä eroja, kun toiset siemenet saivat pidemmän kylmäkäsittelyn kuin toiset. Siperianlehtikuusen testisiemenet olivat otettu samasta paikasta lumihangelta, joten ne olivat samojen puiden tuotoksia. Tämän oman empiirisen kylvökokemuksemme perusteella voimme sanoa, että ero itävyydessä oli hyvin pieni, jos sitä oli ollenkaan. Molempiin kylvöksiin tuli taimia, ehkä suoraan sisällä ollut kylvös oli vain hieman harvempi ja tuli pintaan hieman aiemmin. Arviomme siementen laji ja lajikelaadusta osui pääsääntöisesti oikeaan. Siemenet olivat siis emopuun eli Larix sibirican- siperianlehtikuusen siemeniä, mutta joukossa oli myös metsämännyn siemeniä. Jälkikäteen huomasimmekin, että pihassamme asuva orava ruokailee mielellään juuri tuossa kohtaa ja hän oli siis lahjoittanut projektiimme yllätyssiemeniä. Toki kylvimme myös omaan astiaansa muualta kerättyjä männyn siemeniä, mutta ne eivät jostain syystä itäneet niin hyvin kuin nämä lumelta kerätyt. Liekö syynä ollut lumelta kerättyjen siementen kosteus? Männynkävyt oli kerätty kalliolta ja tuotu sisälle aukeamaan, jolloin siemenet poksahtelevat kävystä irti itsestään. Luulen, että kalliolta kerättyjä siemeniä olisi kannattanut liottaa pidempi hetki ennen kylvöä. Taimipotteihin kylvetyt siemenet saivat olla ilman suurempaa liikuttelua syksyyn saakka ja vasta elo-syyskuun vaihteessa ruukutin ne 9cm:n halkaisijalla oleviin purkkeihin. Ruukutussyvyys oli n. senttimetrin syvemmässä kuin vanha syvyys oli ja asettelin juuristot varoen purkkeihin suoraan ja levälleen. Parin taimen kohdalla juuristoa oli pakko hieman typistää. Ei ole ideaalia, että taimet ovat kylvöpoteissaan näin pitkään, mutta silloin jos kosteus ja ravinteiden saanti on tasaista, ei tämä ole ongelma. Pakko kyllä myöntää, että jos kesä on näin kuiva ja kuuma, kuivumisia tapahtuu väkisinkin ja meilläkin taimimäärä tipahti runsaasti. Kasvussa taitaa olla tällä hetkellä n. 15 taimea kun itävyys oli huomattavasti runsaampi. Kasvilajien taimien kuivuudenkestossa on myös eroja. Männyn ja kuusen taimet kestivät siperianlehtikuusta paremmin kuivuutta ja siperianlehtikuusen taimia ei ole enää kuin muutama. No ei voi mitään, tämä oli minun moka. Kiireisenä kesäaikana ei vaan koskaan muistanut hoitaa taimien koulimista. Ensikerralla työ on hoidettava paremmin. Koulin taimet taimimullasta ja havu-rhodomullasta tehtyyn kasvualustaseokseen. Tein seoksen sen vuoksi, ettei kasvualusta olisi koulittujen taimien juurille liian voimakasta ja liikaa typpeä sisältävää ja kasvi saisi keskittyä syksyn ajan juurtumiseen. Samalla ruukutin pihastani löytyneet ja jo hieman suuremmat metsäkuusen taimet. Niitä tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella, juuri eilen katselin, että pihaterassin viereltä saisi vielä 5-6 taimea lisää kasvamaan. Nämä kaikki taimet ovat minun omasta pihastani kerätyistä siemenistä. Erästä asiakkaani pihaa hoitaessani, löysin kitkettävien kasvien joukosta taimenalun, joka on mielestäni thuja occidentalis ´brabant´eli kartiotuijan taimen alku. Pyysin asiakkaalta luvan ottaa taimen itselleni ruukutukseen. Asiakas oli vain mielissään jos vien taimen pois, hänen istutusalueeseensa se ei sopinut ja siemenkin oli lentänyt naapurin puolelta. Tämä on ensimmäinen kerta näiden puutarhurivuosien aikana, jolloin löysin itsestään kylväytyneen tuijan taimen. Sekin on nyt minulla ruukussa ja mielenkiinnolla odotan miten sen käy. Taimi on myös niin pieni, ettei täyttä varmuutta lajista ja lajikkeesta ole. Aika näyttää mikä taimesta kasvaa. Mikäli haluaisin myydä ruukutetut taimet eteenpäin, on siementen ja taimien keräyspaikan koordinaateilla väliä. Ihan tarkasti minulla ei ole vielä tietoa, mitä kaikkea Evira taimituottajilta emokasvien terveyden kirjaamiseen tarvitsee, mutta ainakin tarkka keräyspaikka koordinaatteineen on tärkeä. Tämän asian selvittely on minulla "to do"- listalla ja aion järjestää itselleni tästä koulutuspäivän talven aikana. Minun taimieni kohdalla on kuitenkin niin, että taimet tuskin tulevat myyntiin. Uskoisin, että nämä istutetaan omaan pihaan tai korkeintaan niitä annetaan lahjaksi. Tällä hetkellä taimet ruukkuineen ovat tuossa meidän pihaterassin vieressä, avonaisessa paikassa mihin sade pääsee suoraan ruukkuihin ja kastelu hoituu toivottavasti vielä vähän aikaa pääsääntöisesti luonnon puolesta. Sadevesi tulee yleensä riittävän pienellä paineella ja vesi on pehmeää ja näin ollen pienille taimille paremmin soveltuvaa. Siperianlehtikuusien taimet ovat saaneet neulasiinsa jo syysvärin ja kohta neulaset tippuvat talven ajaksi pois. Siirrän taimet ruukkuineen avonaisiin lehtikomposteihin talven ajaksi. Upotan siis ruukut tuoreisiin kompostijätteisiin ja jätän kompostin kannen auki, jolloin taimien päälle saa sataa vettä ja lunta. Pyrin kasaamaan kompostit ilmaviksi, eli siellä on risuhaketta aina kompostoituvan massan välissä kerroksina,jolloin komposti ei tiivisty liikaa ja aiheuta juurille liian kylmiä olosuhteita. Hajoava komposti myös tuottaa lämpöä, joka parantaa kasvien selviytymistä talviolosuhteista. Ruukkuihin on syytä vielä tehdä säänkestävät nimilaput ennen kompostiin viemistä, muutoin voi käydä niin, että keväällä kompostia pöyhiessä unohtaa missä kohtaa ne siperianlehtikuusen taimet olivatkaan. Ne kun keväällä ovat neulasettomia ja muistuttavat varmasti vain tikkuja jotka on tökätty pystyyn purkkiin. Palatakseni siihen hiilinielujen kasvatteluun, näistä taimista varsinkin se siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen ja siitä tulee myös pitkäikääisempi havupuu kuin perinteisistä metsäkuusesta tai metsämännystä. Se haukkookin hiiltä ilmakehästä jo ensimmäisinä kymmeninä elinvuosinaan enemmän kuin metsäkuuset ja männyt, sekä se toimii pidempään hiilivarastona, mutta se myös luovuttaa hiiltä ympäristöönsä vuosittain enemmän tiputtaessaan kaikki neulasensa syksyisin. Kooltaan siitä voi tulla jopa 40m:n korkuinen ja koska sen sydänpuun osa rungosta on suuri, kestää tämä puulaji paremmin hyötykäyttöä sahatavarana. Näin ollen siitä tehdyt tuotteet kestävät hiilivarastona pidempään kuin moni muu lautatavara. Vaikka otin hiilinieluun esimerkiksi tuon siperianlehtikuusen, toimivat myös tuijat, metsäkuuset ja männyt niin hiilinieluina, hiilivarastoina kuin hiilen luovuttajina. Niiden kasvuvauhti on vain lehtikuusta hieman hitaampaa ja pääsääntöisesti ne ovat hieman lyhyempi-ikäisiä, tosin metsämänty saattaa elää hyvinkin pitkään ja toimia hiilivarastona myös pitkään. Sen lahonsietokyky ulkotilassa ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin siperianlehtikuusella on. Sisätiloissa kuitenkin mänty- ja kuusilaudasta tehdyt lattiat ja huonekalut voivat olla hyvin pitkäikäisiä jos puuainesta hoidetaan oikein. Kiitos puuproffa.fi muistintarkennostiedoista liittyen siperianlehtikuusen kasvuun. Kiitos myös kuvaajalle, joka oli tällä kertaa se "ahkera apulainen". |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hiilinielu, puun taimi, Siperianlehtikuusi, metsämänty, lehtikuusi, mänty, metsäkuusi, kuusi, Larix sibirica, Picea abies, pinus sylvestris, taimikasvatus, kouliminen |
Kevättä mielessä ja pöydälläLauantai 26.3.2022 - Sirkku Kevättä mielessä ja pöydällä. Taas on tämä aika vuodesta. Menet kauppaan hakemaan jonkinlaista työkalua tai sisämaalia ja huomaat tulevasi ulos myymälästä multa- ja siemenpussien, sekä vermikuliitin, altakastelukastelumaton, kasvivalon ja koulintapurkkien kanssa. Parhaassa tapauksessa olet unohtanut ostaa sen maalin, jota varten kauppaan ylipäätään menit ja joudut tekemään uuden ostoskierroksen. Sitä se on, kasvihulluus. Se iskee joka kevät salakavalasti vaanien takavasemmalta. Pyytämättä ja yllättäen, vaikka olisit juuri edellisenä keväänä päättänyt, että ensi vuonna ei toimita näin. Tänä vuonna yritin rajoittaa hankintoja ja ostin vain kylvöpellettejä ja -potteja ja vain vähän siemeniä (n. 10 pussia), mutta niinhän siinä taas kävi, että huijasin vain itseäni. Jopa perheen 8-vuotias sanoi minulle kaupassa, että ”äiti, tuo ei tule onnistumaan vain noilla kylvökipoilla” ja oikeassa hän oli, kylvömultaa oli sitten haettava pussissa lisää… Syy miksi alkuperäiset taimipotit eivät riittäneet oli jatkuva pohdintani hiilinieluista ja hulevesien sitomisesta piha-alueille, ja siitä millä saisin ihmiset kiinnostumaan puiden ja sadepuutarhojen istuttamisesta omalle tontilleen. Pihoja suunnitellessani olen huomannut monen omakotiasujan välttelevän puiden istutusta. Niistä tulevien lehtien ja roskien pelätään työllistävän liikaa. Pelätään, että juuristot ja puista tulevat "roskat" aiheuttavat ongelmia talorakenteille ja ajatellaan, että suuri puu aiheuttaa myrskyriskin pihalla kasvaessaan. Suuren puun sanotaan varjostavan pihaa liikaa ja vievän liikaa tilaa. Nämä kaikki ovat relevantteja asioita puun lajia ja lajiketta miettiessä ja mm. juuri tonttikokojen pienentymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vedensitomishaasteiden vuoksi, kasvilajikkeita kehitetään jatkuvasti. Toki lajikkeita kehitetään muidenkin syiden, kuten kasvien talvensietokyvyn ja kukinnan vuoksi, mutta myös näitä mainitsemiani asioita lajikekehittelyssä mietitään. Olen miettinyt miten minä voisin omassa ammatissani ja omalla osaamisellani tietoutta puiden istutuksen tärkeydestä viedä eteenpäin. Halusin tehdä jotain konkreettista, niinpä päätin aloittaa yhteisen puunkasvatusprojektin perheen 8- vuotiaan kanssa. Hän on pieni puutarhuri, viljelijä ja luontoihminen sielultaan ja lähti innolla projektiin mukaan. Kasvatuslajeiksi meille valikoitui Pinus sylvestris eli metsämänty ja Larix sibirica eli siperianlehtikuusi. Miksikö nämä? Sen vuoksi, että siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen, se vetää maasta kasvaessaan paljon vettä ja sitoo siis hulevesiä, se on pidempi-ikäinen kuin normaali metsäkuusi, sillä on upea keltainen syysväri ja talvella kyhmyräinen oksisto näyttää paljaana kauniilta sekametsässä. Siperianlehtikuusesta saadaan myös erittäin hyvin lahonkestävää lautaa ja siksi se toimii hiilivarastona vielä pitkään kasvun päättymisen ja hiilensidonnan jälkeen. Mänty taasen on aina ollut yksi minun lempipuistani. Tuulessa huojuva, paksurunkoinen puu on kaunis ja elää pitkään ja myös siitä voidaan rakentaa vaikka talon lattioita kasvun päättymisen jälkeen. Toiveenamme onkin, että ne siemenet mitkä nyt purkkeihin ja potteihin kylvimme, eläisi pitkään ja niistä tulevaa puuainesta käytettäisiin pitkäikäisten asioiden, kuten kodin rakentamiseen. Meidän projekti alkoi maahan pudonneiden ja vielä suomut kiinni olevien männynkäpyjen keräämisellä ja niiden sisälle aukeamaan tuomisella. Männyn kävyt löytyi maasta hyvin, mutta pihamme pienet lehtikuuset ovat vielä niin pieniä, ettei niistä löytynyt käpyjä ja se suuri taas… No käpyjä kyllä löytyi, muttei tälläinen tavallinen äiti-ihminen niihin yltänyt. oli siis suunnattava katse maahan. Mikäli sinä haluat kasvattaa puun taimia itse, on aina varminta ostaa tutkittuja ja terveeksi todettuja siemeniä ja ostaa ne virallisilta tahoilta. Esim. Mustilan arboretumista voi tilata siemeniä kappalemäärällä ja sieltä saat kaupan päälle vielä ohjeet siementen kylvöön ja kasvatukseen. Suuntasin siis katseen puun juurelle lumiseen maahan ja sieltähän niitä alkoi löytymään. Löytyi oravan puoliksi syömä käpy ja paljon nenällisiä siemeniä, joiden arvioimme olevan lehtikuusen siemeniä. Nämä meidän kylvetyt lehtikuuset, ovat siis nyt hieman mysteerejä, lehtikuusena ne on nyt kylvetty ja mielenkiinnolla odotamme, kasvaako taimista lehtikuusia, kuusia vai mäntyjä. Oma ajatukseni on, että siemenet on 90%:n varmuudella lehtikuusia, suomu siemenen ympärillä oli näissä sen verran karkea. Ja sitten ei kun kylvöhommiin! Pikainen
googlettelu kylvöohjeisiin ja sieltä selvisi,
että lyhyt kylmäkäsittely kylvöksille oli tar-
peen. Pohdimme, että kylmäkäsittelyksi
saattaisi riittää se, minkä siemenet olivat jo
ulkona saaneet ja ajattelimme tehdä testin.
Osa siemenistä jätettiin paprikan, maissin ja
basilikan kanssa kasvamaan sisätiloihin lämpöalustan päälle ja osa kylvöksistä laitettiin kannellisiin astioihin ja vietiin ulos.
Onni on, pätevä apuri, joka handlaa työhommat hymy huulillaan, silloin kuin äiti keskittyy vaan ohjeistamaan ja kuvaamaan. Paljon imevät nämä pelletit vettä! Katselin muuten, että näistä toiset ovat kyllä ihan turvepellettejä. Turvetta on siis myynnissä kaupoissa, se turve tuodaan nykyään siis vain maailmalta. Isommat potit ovat kookoskuitua. Pohdinnan paikka onkin, että kumpi on oikeasti ekologisempaa, kotimainen ja Suomessa tuotettu turve, vai jostain pitkältä tuotu kookoskuitu? Mitenhän on savimineraalin eli vermikuliitin laita? Saako sitä kotimaassa valmistettuna? Jos saa, niin taidan jatkossa siirtyä siihen. Pitääkin muistaa kysyä seuraavilla messuilla Biolanin ja Kekkilän kasvualustatuotteiden kotimaisuusastetta, itse haluan suosia Suomalaista mahdollisimman pitkälle. Mikä on sinun valinta?
Siinä ne ovat, turpeeseen työnnettynä ja peittomultaa ja kastelua vaille, kohta pariksi viikoksi ulos kylmäkäsittelyyn lähdössä. Sattui nuo säät sellaisiksi, että kylmää on ollut ensimmäisen viikon ajan vain yöllä, mutta se asia taitaa nyt viikonloppuna korjaantua. Kylmäkäsittelyn voi myös tehdä laittamalla kylvökset pariksi viikoksi pakastimeen tai jääkaappiin, joten uskon, että tämä terassi ulkoilu näille riittää, vaikkei kovia pakkasia enää tulisikaan. Samalla kaupan yrttiruukut muuttivat saviruukkuihin ikkunalaudalle. Vielä kun joku pesisi ikkunat, niin kevät alkaa jo kotona näkymään samalla tavalla kuin aina edellisinäkin vuosina. Parin viikon päästä pöydät on niin täynnä taimipurkkeja, ettei rairuohoa löydä seasta. Ikkunat ovat todennäköisesti ihan yhtä pesemättömät kuin tänäänkin ja emäntä istuu vähänä vapaa-aikanaan mieluiten ulkona kuuntelemassa mustarastaan laulua ja tähyilemässä muuttolintuja. Silloin eivät likaiset ikkunat häiritse. P.s: Olethan muistanut laittaa havuille ja muille ikivihreille kasveille talvisuojaverkot päälle? Nyt on se oikea hetki leikata myös omena- ja päärynäpuita, sekä monia pensaita. Puunleikkaustyö on myös kotitalousvähennyskelpoista verotuksessa, jos tuntuu, että haluat ammattilaisen tekemään tämän työn. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kylvö, kevätkylvöt, taimipotti, turvepelletti, taimimulta, puiden istutus, hulevedet, hiilinielu, siperianlehtikuusi, mänty, kylmäkäsittely, puun taimi, yrtit, sokerimaissi, paprika, basilika |
Perustetaan niitty.Tiistai 31.8.2021 - Sirkku Perustetaan niitty puutarhurin pihaan. Siinä se on. Minun keväällä kasaamani lahopuuaita. Hyvin ryhtinsä pitäneenä, mutta jo hieman madaltuneena.Olen koko kesän aikonut kylvää aidan ympärille monivuotisensä kukkaniityn. Kuivan ja kuuman kesän vuoksi siirsin kukkaniityn kylvöä aina niihin seuraaviin sateisiin, joita ei koskaan kuulunut.Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska parhaat ajat monivuotisen niityn kylvöön ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy. Molemmat ajankohdat ovat luontaisesti kosteita, eikä kylvön jälkeistä maaperän kastelua välttämättä tarvita. Viime viikolla saimme Etelä-Suomeenkin vettä runsaasti ja nyt pienen poutajakson tultua ajattelin vihdoin kylvää siemenet maahan. Valitsin niittysiemenseoksen joka sisälsi sekä Aloitin niityn kylvön rikkomalla pohjamaan pinnan. Pohjamaa oli murustuvaa savea, johon vanhat maatilan perunannostotyövälineet ottivat helposti. Minun kylvöperiaatteena on ns. laikutus. Koska tältä alueelta on jouduttu kaatamaan vanhaa puustoa myrskytuhojen vuoksi pois, on kuusien oksistojen alueelta löytynyt sopivaa rikkaruohotonta maaperään johon niittykasvit voidaan kylvää. Oma kokemukseni on, että niittykasvit harvoin jaksavat taistella kasvutilasta heinän kanssa, joten jos sinulta ei metsämaaperää löydy valmiina, voit laikuttaa myös nurmikkoalaan niittykasveille tilaa. Silloin kuitenkin heinä kannattaa poistaa kylvöalalta kokonaan. Tässä kohteessa rikkaruohoton maaperä kertoo myös varmasti muutakin. Maaperä on kuusista tippuneista neulasista happamoitunut ja niittykasveille se saattaa olla liian hapan. Päädyinkin siihen, että maaperän pH:ta on syytä muuttaa kylvön yhteydessä. Niittykukkien siemenet ovat niin pieniä, että kylvö helpottuu huomattavasti kun siemenet sekoitetaan hienoon hiekkaan. Tämän hienompaa hiekkaa ei meiltä löytynyt, mutta hyvin kylvö onnistui tälläkin hiekalla. Hiekka oli myös kosteaa jolloin pienet siemenet tarttuivat hiekanjyvien pintaan. Näin hiekka toimii myös siementen katteena, eikä siemeniä tarvitse erikseen peittää kylvön jälkeen. Peittämistä siemenille ei yleensäkään suositella.Luonnonkasvien maaperää ei yleensä kannata lannoittaa kylvön yhteydessä. Niittykasveja ei myöskään kannata kylvää uuteen lannoitettuun ja kalkittuun multaan, se on monesti liian vahvaa luonnonkasveille ja niiden talvensietokyky heikentyy liiasta typestä maaperässä. Niittykasvit pitävät happamasta maaperästä joka Suomen metsissä vallitsee, siksi niitty kannattaakin kylvää paikkaan mihin ei ole tuotu parin viime vuoden aikana uutta multaa. Myös kompostit kannattaa käyttää mielummin puutarhakasveille. Tällä kertaa maaperä oli liian hapan niittykasveillekin ja siksi päätin muuttaa maaperän pH:ta. Kylvön jälkeen levitin kylvöksen pintaan puhdasta puun tuhkaa, jota meiltä tulee saunan uunista. Tuhka on kalkkiraetta voimakkaampi emäs ja sitä voidaan levittää kalkin sijasta maaperään, huomioiden kuitenkin kyseisen kasvin vaatimukset maaperän pH:n osalta. Esim marjapensaan tuhkamääräksi/ kasvukausi riittää n. 2dl puhdasta puun tuhkaa. Tämän ämpärillisen levitin nyt noin 100m2 metsänpohjaa ja sammaloitunutta nurmikkoa. Tämän jälkeen aluetta ei enää kalkita ennen kuin parin vuoden kuluttua ylläpito kalkituksella.
Keräsin sisälle kuivumaan kehäkukkien siemeniä, jotka kylvän alueelle ensi keväänä nyt kylvöä odottamaan jääneiden ruisunikkojen kanssa. Aion lisätä kevään kylvökseen myös niitä yksivuotisia kasveja jotka nyt jäivät myöhäisen kylvön vuoksi alueelle tulematta. Tavoitteena minulla olisi saada pihaani koko kesän pölyttäjiä houkutteleva kukkaniitty, jonka hoidoksi jatkossa riittää se, että syksyllä kukintoajan jälkeen, käyn niittämässä sen alas poutajakson aikana. Annan niittojätteen ensin kuivua muutaman päivän ja sitten ravistelen siemenet maaperään. Tämän jälkeen kasvin varret ja lehdet haravoidaan kompostiin. Niittojätettä ei kannata jättää maaperään, se tukahduttaa alleen uudet kukat jotka niitylle tulevat taas seuraavana vuonna. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pölyttäjät, kasvivalinnat, niitty, niittykasvit, metsäniitty, pihan monimuotoisuus, lahopuu, hyönteishotellit, pölytys |
Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha.Keskiviikko 24.3.2021 - Sirkku Nyt alkaa etelä- Suomessa olemaan oikea aika leikata omenapuita ja monia pensaita. Oksamassaa tulee paljon ja moni miettii, mitä niille oksille voi tehdä. Oksat voi tosiaan viedä sorttiasemalle jossa niitä käytetään kompostoinnissa tai kaatopaikkojen maisemoinnissa hyödyksi, ne voi hakettaa ja käyttää katteena puille ja pensaille ja käyttää hakkeen hyödyksi kompostin välikerroksissa tai sitten lahopuuta voi hyödyntää puutarhassa lisäämällä luonnon monimuotoisuutta, rakentamalla lahopuuainesta sisältäviä puutarhaelementtejä. Miksi lahopuu hyödyttää pienessäkin puutarhassa? Lahopuun lisääminen tuo pienellekin kaupunkipihalle lisää elämää.
Meidän pihan monimuotoisuus. Meillä monimuotoisuutta on parannettu pikkuhiljaa. Myrsky kaatoi pihapuita muutama vuosi takaperin. Osasta meni latva ja lisääntyneet tuuli- ja valo-olosuhteet otettii lapsiperheessä hyötykäyttöön. Puiden "kannot" jätettiin pitkiksi ja niihin ripustettiin pyykkinarut. Pihaan jätettiin myös järeämpiä puupölkkyjä joista osa on koristusmielessä istutusalueen laidassa ja osa nuotiopaikan laidalla istuinpölkkyinä. Ne saavat siellä hiljalleen sammaloitua ja lahota. Lapsillani on ollut myös mielenkiintoisia lahoaidan rakennusleikkejä. Vanhin lapseni rakasti pienenä polkea polkutraktorilla pitkin pihametsää ja kerätä (kuormata) traktorin kyytiin oksia ja kasata niitä "pinoille" pihan nurkille. Eilen pihaa kiertäessäni huomasin että kasat ovat siellä edelleen, osittain maatuneina lahopuuaitoina. Meillä kaadettujen puiden kantoja on jätetty myös lyhyempinä paikoilleen, osaa niistä on käytetty nuotioalustoina niin että päälle on laitettu vanha traktorin metallinen vanne jossa on sitten poltettu nuotiota. Osa kannoista on palanut osittain keskeltä joka tuo maaperän hiiltä ja muuttaa happaman maaperän ph:ta lempeästi. Lahopuuaitojen ja lahokantojen sekä lahopuupökkelöiden lisäksi meille pihametsään on rakennettu myös lahopuurytö. Tämä tuli sinne ihan luonnostaan, koska myrsky tosiaan vahingoitti vanhoja puita pahasti ja pienessä pihametsässämme jouduttiin tekemään puiden kaatoa isommassa mittakaavassa vanhojen puiden ollessa rakenteeltaan vaarallisia. Syksy oli silloin kovin sateinen ja osa pihastamme on perin suomaastoa, eikä oksia lähdetty kuljettelemaan märkyyden vuoksi metsästä pois. Ne kasattiin kasalle. Nyt muutama vuosi tuhon jälkeen, nuorin lapseni rakentelee kuivuneista oksista majoja, siellä näkyy myös kauriin ja jäniksen jälkiä. Suojaa nämä eläimet taitavat risukasan läheltä yöksi hakea. Lahopuukasat antavat metsissä suojaa myös metsän jyrsijöille ja käärmeille. Tämä seikka olisikin syytä muistaa myös laajemmilla metsäalueilla missä suoritetaan puiden korjuuta. Koneet muokkaavat maastoa liikkuessaan siellä, mutta metsään jätetyillä oksilla ja latvoilla on tärkeä tehtävä metsäluonnon uudistuksessa ja ne koneiden jäljetkin luonto korjaa nopeasti. Metsänhoitotyöt oikein mitoitettuina, myös hoitavat metsiä. Rakastan tarkkailla pihapiirin hiljaista muutosta. Pihaamme on tullut lahopuun lisäämisen jälkeen laajempi pikkulintukanta. Mustarastaan laulu kuului eilenkin voimakkaana ja palokärki ja vihertikka vierailevat pihassa säännöllisesti. Lahopuun lisääminen on tuonut pihaamme myös haukkoja ja pöllöjä. Eräänä juhannusaattona istuimme pihalammen rannassa nuotiolla ja kuuntelimme metsästä kuuluvia linnunhuutoja. Pari päivää myöhemmin näimme kelopuun latvassa kaksi uteliasta silmäparia. Sarvipöllön poikaset kurkistelivat meitä yhtä yllättyneinä kuin me niitä. En jäänyt niitä kuvaamaan vaan annoin heille pöllöilyrauhan, mutta kuva poikasista jäi melko vahvasti meille kaikille mieleen. Samaisena juhannusiltana ihmettelimme, että mikä tuossa lammen yläpuolella lentelee? Se oli lepakko joka pyydysti hyönteisiä. Seuraavana syksynä hankimme metsään pöllönpöntön ja sarvipöllön lisäksi pihassamme on nähty varpuspöllö ja lehtopöllön ääni kuului vuosi sitten iltaisin. Sitä emme kyllä onnistuneet näkemään. Oma operaationsa on pöllönpöntön hankkiminen, kiinnitys (nostettava n. 6m:n korkeuteen) ja huoltotyöt. Varsinkin kun pönttö on oltava valmiina jo tammikuussa jolloin pöllöt etsiskelevät jo pesintäpaikkoja. Miten sinä voit rakentaa lahopuutarhan pihaasi?
Tämän blogitekstin pohjatiedon tarkistukseen on käytetty Suomen Luonnonsuojeluliiton Lahopuutarhaopasta. Tekijät: Lauri Saaristo ja Risto Sulkava. Kiitos selkokielisestä oppaasta tekijöille. |
2 kommenttia . Avainsanat: Lahopuutarha, puutarhan monimuotoisuus, luonnon monimuotoisuus, maaperän hyvinvointi, pieneliöt, lahottajat, kääpä, käävät, lahopuuaita, lahopuurytö, pölyttäjä, hyönteishotelli, puutarha, pihasuunnittelu, piharakentaminen, viherrakentaminen |
KylvötMaanantai 8.3.2021 - Sirkku Tomaatit multaan.
Tekstiä kirjoittaessa ollaan jo maaliskuun kahdeksannessa päivässä ja minulle on ensimmäistä kertaa vuosiin päässyt käymään niin, etten ole ehtinyt kylvää vielä mitään. Itse asiassa ainoa siemenpussi jonka olen tähän mennessä ostanut on chili, jonka esikasvatus olisi hyvä aloittaa jo viimeistään tammikuussa, joten olen selkeästi hommissa myöhässä. Onneksi chiliä voi ruukussa kasvatella vaikka ympärivuotisesti ikkunalaudalla, joten en ota asiasta paniikkia. Yrittäjän aika on mennyt koronakevään töiden organisointiin ja varasuunnitelmien tekoon. Mitä sitten tehdään jos minä yrittäjänä vaikka sairastun? Näitä pohtiessa kylvöt ovat jääneet taka-alalle, mutta nyt ajattelin tehdä ns. rästityöt ajantasalle ja laittaa chilit ja tomaatit multaan tulemaan.
Perinteisesti kylvöt on tehty meillä vähätyppiseen kasvuturpeeseen, eli joko turvelevyihin, turvenappeihin tai kylvömultaan, mutta viime vuonna tutustuin tähän uuteen kasvualustatuotteeseen, eli kasvusammaleeseen. Ikinä ei ole minulla kylvöt onnistuneet niin hyvin kuin viime vuonna, taimet tulivat pintaan nopeasti ja pysyivät terveinä, joten ajattelin myös tänä vuonna hankkia tätä tuotetta. tänä keväänä en sattunut sitä kuitenkaan myymälästä löytämään, joten ostin perinteistä kylvömultaa ja turvenappeja. Monen vuoden käyttökokemus on myös niistä joten eiköhän ne taimet onnistu niihinkin kylvettynä.
Avainsanana kylvettäville siemenille on, että käytä mieluiten tutkittuja ja siemenpussissa ostettavia siemeniä ja puhdasta vähätyppistä kasvualustaa. Kaupan tomaateista, paprikoista, chileistä yms.
otettuja siemeniä otetaan käyttöön vain jos tiedät varmasti tuotteet Suomessa tuotetuiksi ja terveiksi, ettet saa kasvihuoneeseesi hankalaa kasvitautia siementen mukana. Lajeja ja lajikkeita on valtavasti, niiden tutkailuun kannattaa käyttää hieman aikaa ja miettiä mikä on se sinun tarpeisiin sopivin lajike. Kannattaa myös miettiä hieman minkä tyyliset lajikkeet ovat edellisinä vuosina tuottaneet parhaimman sadon sillä kasvupaikalla.
Valitset nyt yksittäiskylvön taimipotteihin tai hajakylvön (kuten kuvasta näkee, vaihtoehtoja on). Täytä potit/ruukut puhtaalla kasvualustalla n. 3/4 korkeuteen. Voit laittaa kylvösten alle altakastelumattoa joka tasaa kosteutta ja ravinteiden saantia, mutta muista myös huolehtia, että liika vesi pääsee valumaan kylvöastiasta pois. Pyri välttämään paljain käsin astioiden sisäpintojen koskettelua ja käytä aina puhdistettuja ja tarvittaessa desinfioituja astioita. Näin vältellään mm. taimipoltetta joka tuhoaa pieniä taimia. Tämän jälkeen pohjakasvualusta kastellaan, kylvetään siemenet (vilkaise pussin ohjeita lajikkeen vaatimasta kylvösyvyydestä) ja tarvittaessa peitä siemenet puhtaalla kasvualustalla. Kylvös sumutetaan viimeiseksi kosteaksi. Omat siemenlajikkeeni, myös se tomaatti jota en ole vielä ostanut, kylvetään n. 0,5cm:n syvyyteen ja olisin peittänyt siemenet hiekalla jos sitä olisi juuri nyt ollut. Koska hiekkaa ei juuri nyt ollut, peitin siemenet kylvömullalla ja sumutin kylvöksen. Omaan kasvatusastiaani kuuluu ns. kasvihuonekansi, mutta jos käytät muovipussia tai kelmua, muista jättää kylvöksen ja muovin väliin ilmarako ja tee muoviin muutama reikä jottei kylvös ole liian märkä. Kasvihuonekannen ja kylvöastian väliin itse teippailen tulitikun, jotta ilma vaihtuu edes vähän kannen alla.
Tämän jälkeen kylvöastia olisi hyvä laittaa joko lämpömaton tai vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen tai lämminvesivaraajan päälle siksi aikaa kunnes taimi nousee kasvualustasta pintaan. Minä olen kasvattamassa chiliä ja tomaattia ja nämä pitävät lämpimästä kylvön jälkeen. Oma kokemukseni on, että näille saisi olla tasaisesti +22- +25 astetta lämmintä kylvön jälkeisinä päivinä. Silloin taimet tulevat nopeahkosti pintaan, mutta mikäli siemenpussin kasvatusohjeissa ei ole lämpötilaa mainittu, pidä kylvös huoneenlämmössä. Taimien itämisnopeus vaihtelee hyvissäkin olosuhteissa paljon, on siis täysin normaalia vaikka esim. chilin taimien pintaan nousua joutuu odottelemaan 15-30vrk ja tomaatilla taimettuminen voi kestää 2vrk tai 3 viikkoa. Jos sinulla on vanhoja, edellisvuotisia tai sitä vanhempia siemeniä, testaa niiden itävyys kylvämällä siemenet paria viikkoa aiemmin kun normaalisti kylväisit. Näin ehdit hankkimaan uudet siemenet huonojen siementen tilalle, mikäli ensimmäinen kylvös ei onnistu.
Taimien tultua pintaan, tuodaan ne kylppäristä lattialämmityksen päältä pois, huoneen lämpöön ja ikkunan eteen. Valoa pienet taimet tarvitsevat paljon. Ikkunat kannattaa siis pyyhkäistä kasvien edestä puhtaiksi ja lisätä taimille kasvivalot. Punainen kasvivalo olisi tähän alkuvuoteen paras mahdollinen valaistus. Punainen kasvivalo parantaa taimien itämistä ja juurtumista ja saa taimet kasvattamaan uutta kasvua lehtiin ja tekemään kukka-aiheita. Se on siis pääsääntöisesti alkukesän tärkein valon väri. Sininen valo taasen saa kasvin tukevoittamaan vartta ja auttaa valmistamaan sadon, se on siis pääsääntöisesti syksyn tärkein valon väri, mutta sitä tarvitaan pieninä annoksina myös keväällä. Perus kasvivaloissa on näitä molempia. Led-valonauhassa näytti mainintana olevan auringonvalon väri tai päivänvalon väri. Näistä minulla ei ole omaa käyttökokemusta, mutta aion ottaa ne tulevaisuudessa testiin. Mikäli sinulla käyttökokemusta on, laita vaikka viestiä, mielelläni kuulen kokemuksia siitä miten nämä kasvivalot ovat toimineen pienten taimien kanssa.
Mistä tietää, että kasvi saa riittävästi valoa? Uusi kasvu on terhakkaa ja kasvin varsi on tukeva eikä kasvi lähde kilpailemaan vähästä valosta kasvattamalla pitkää ja honteloa vartta. Tämän hetken led-kasvivalot voi tuoda melko lähelle kasvin lehtiä, se ei tee polttovaurioita lehtiin samalla tavalla kuin vanhat valot tekivät. Valaistus kannattaa muutenkin tuoda melko lähelle sen vuoksi että valon määrä tippuu nopeasti valolähteestä etäännyttäessä. 2m:n päässä olevan valaisimen valokeila on jo niin hajaantunut, että kasvivalo vastaa käytännössä vanhan ajan hehkulamppua.
Taimettumisen jälkeen taimia kastellaan parin viikon ajan pelkällä vedellä kunnes sitten siirrytään laimeaan lannoitekasteluun. Tuotteita nestemäisiksi lannoitteiksi kyllä riittää, mutta minä valitsin ihan perinteisen viherkasvien kukkalannoksen. Alkuun laimeampana versiona ja sitten vähän tuhdinpana.
Tomaatit ja chilit koulitaan isompiin istutusastioihin sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien ilmestyttyä näkyviin ja avauduttua kunnolla. Kouliminen on minusta aina vähän kinkkinen juttu. Jos et ole muistanut kylvää siemeniä riittävän pieneen ensimmäiseen astiaan, voi tulla koulimisvaiheessa ongelmia koska riittävän suuria koulintapurkkeja ei tahdo löytyä mistään vaan niitä saa sitten itse askarrella esim. maitopurkeista ja sanomalehdestä (joka ei onneksi ole vaikeaa). Koulimisessa taimi siirretään isompaan astiaan. Uutta multaa tulisi saada taimen alle, sivuille ja päälle. juuret pitäisi saada astiaan levälleen, niitä voidaan koulinnan yhteydessä typistää esim. terävällä veitsellä tai saksilla, mutta älä revi juuria. Taimi tulisi saada uuteen astiaan sirkkalehtiä myöden ja tämä voi olla haastavaa mikäli valoa on ollut liian vähän tarjolla ja kasvi on päässyt kasvamaan kovin pitkäksi. Vartta voi varovasti kiertää ruukkuun spiraalille vaikka sukkapuikon avulla, jos se on liian pitkä ruukkuun muuten. Kouliminen tehdään taas vähätyppiseen kylvö- tai taimimultaan koska koulimisen jälkeen taimen ensimmäinen työ on juurtua uuteen kasvualustaan ja kasvattaa uutta juuristoa varren osalle. 2 viikon lannoitustauko on siis tässä välissä tarpeen. Tomaattia saattaa joutua kevään aikana koulimaan 2-3 kertaa ennen kuin taimen voi viedä kasvihuoneeseen. Sama operaatio on siis edessä vielä ainakin toistamiseen.
Perinteisesti toukokuussa meillä kotona on joka ainoa vapaa taso täynnä taimiruukkuja ja pikkutaimia, joita on taas tullut reilusti yli omien tarpeiden. Perhe tympääntyy niihin ja he ovat jostain syystä kovin iloisia kun alkaa taimien karaisuvaihe jolloin tomaatintaimet muuttavat päiväksi ulos harsojen alle ja tulevat sitten yöksi sisälle, koska silloin on jo tiedossa että kohta ne muuttavat kasvihuoneeseen harsojen alle.
Kasvihuoneeseen muuttaessaan esim. tomaatin olisi hyvä olla väriltään tumman vihreä ja kasvaa kovaa vauhtia. Siinä olisi hyvä olla ensimmäiset kukat näkyvissä vähintään nuppuina ja voi olla että taimi on ollut pakko latvoa kertaalleen jottei pituuskasvu lähde käsistä ja siihen on saatettu laittaa jo ensimmäiset tuennat.
Tätä kohti aion siis tänäkin keväänä mennä. Aloitan hankkimalla jostain tomaatin siemeniä ja sitten suunnataan perheen nuorimman kanssa kylvöhommiin. Epäilen että muita perheenjäseniä en seuraksi tule saamaan ja nuorimmankin kanssa on puutarhainnostus pyrittävä tartuttamaan parin vuoden sisällä, ennen teini-iän päälle pukkaamista. Iloisia taimikasvatushetkiä kaikille viljelijöille sekä koteihin että ammattilaisillekkin!
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvihuoneviljely, taimien esikasvatus, taimikasvatus, tomaatti, kasvihuonekurkku, kylvömulta, kasvukausi, avomaan viljely, hyötyviljely, kasvilava, Kodinterra Tuusula |
Mummin santut.Perjantai 12.2.2021 - Sirkku Saintpaulia, paavalinkukka, santtu ja pyhä Pave. Näillä kaikilla nimillä olen kuullut tätä kasvia kutsuttavan. Minulle tämä kasvi on ikuisesti Mummin Santtu. Olen siis aikanaan saanut ihka ensimmäiset omat viherkasvini lahjaksi omalta mummiltani. Olin arviolta n. 12 vuotias ja sain ne lahjaksi uuteen kotiin muuton yhteydessä, silloin kun sain oman huoneen. Lahja annettiin suoraan omalta ikkunalaudalta. Mummilla oli rivi santtuja omassa yksiössään ja käsitin tuolloin, että vaikka mummi ei sitä ääneen sanonut, kasvien antaminen minulle oli sitä mummin tapaa osoittaa rakkautta. Santut olivatkin ainoat mummin asunnon viherkasvit, koska yksiö oli pimeähkö ja viileä. Mummi oli tarkan markan nainen. Sähkövaloja ei poltettu päiväsaikaan ja lämmityksessäkin taidettiin säästää. Kasvivalot olivat turhaa humputusta ja siksi ikkunalla kasvoikin kukkia, jotka varmasti olosuhteet kestivät ja taisipa olla niin, että niistäkin oli osa muovisia. Minulla Mummin santut olivat vaihtelevasta hoidosta huolimatta hengissä yli 10 vuotta. Lopulta ne vei kovalla pakkaskelillä auki jätetystä ikkunasta puhaltanut kylmä viima. Se oli nuorelle ihmiselle niin kova paikka etten 20 vuoteen ostanut uusia. Mummille en kehdannut koskaan kertoa mitä hänen santuilleen tapahtui, uskon kuitenkin että hän olisi ollut pikemminkin yllättynyt siitä, että ne elivät lapsen ja nuoren ihmisen hoidossa yli 10 vuotta ja muuttivat myös siis hänen mukanaan omasta huoneesta ensimmäiseen omaan kotiin. Koska kuitenkin olen päättänyt että tänä talvena otan haltuun viherkasvien hoidon, suuntasin eilen pihasuunnittelun ja pihaneuvonnan yhteistyöyritykseni Kodin terra Tuusulan myymälään ostamaan viherkasveille uutta multaa, isompia ruukkuja ja kastelulannoksia. Samalla ajattelin tsekata mitä uutuuksia viherkasvirintamalla tuotteiden puolella oli nähtävissä. Kiersin myös puutarhapuolta laajemmin ja tulin kolunneeksi myös Fiskarssin ja Gardenan hyllyt saksien, varsien ja sahojen sekä kastelujärjestelmien osalta. Sieltä siis itseni löysin, viherkasvitarvikehyllyn viereltä ja heti paikalle tullessani tajusin etten ollut muistanut mitata kasveilla käytössä olleiden ruukkujen kokoja. Oli siis ostettava summamutikassa suurin piirtein oikean kokoisia ruukkuja. Arvatkaapa millä menestyksellä? Riittää varmaan, kun kerron että sain nyt pariksi vuodeksi hienon uuden lankakorin. Onneksi edes jokin uusista ostoksistani osui myös kohdalleen, joten mullanvaihtohommiinkin pian päästään. Ostoslistalla oli mullan ja ruukkusoran lisäksi myös uusi amppeli ja pojan huoneen jukkapalmulle tukiseiväs. Multahylly olikin mielenkiintoinen. Löytyy kukkamultaa, viherkasvimultaa, orkideamultaa, kaktusmultaa, altakastelumultaa, savimineraalia ja taimimultaa. Heittäydyin hurjaksi ja ostin peruskukkamullan lisäksi myös orkideamullan. Kastelu ja lannoitehyllylle päästessäni löysin ihania uutuuksia. Ruukkukastelijoita joissa on keraaminen anturi joka työnnetään mullan sisään. Olen käyttänyt keraamisella anturilla olevaa kastelujärjestelmää kasvihuoneessa jo usean vuoden ajan ja olen kokenut sen käteväksi. Käsittelemättömän savianturin läpi tihkuu vettä sopivalla vauhdilla ja kasvi saa tarvitsemansa veden ja ravinteet pikkuhiljaa. Minulla on käytössä anturit johon saa laitettua tihkujärjestelmän vaikkapa vesisäiliöstä kiinni, mutta kotona olen kiertänyt anturiosaan kiinni vesipullon. Kieltämättä nämä lintuset ovat paljon kauniimpia kuin ylösalaisin käännetty limpparipullo. Vielä siis lannoitteet hyllystä mukaan, viherkasveille omansa ja orkideoille omansa ja sitten kohti viherkasvialuetta. Ja mikä sieltä osui ensimmäisenä kasvina silmään? Vanha tuttu Saintpaulia! Ihan täsmälleen en Mummin santun värisiä kasveja löytänyt, mutta ei se haittaa. Mummi ei ole täällä enää santuntaimia antamassa, mutta ehkä se sitten pikkuhiljaa on minun vuoroni alkaa kasvattamaan niitä seuraaville sukupolville? Ehdin ehkä keräämään niiden kasvatuksesta usean vuoden ajan tietoa, mutta sitten jonain päivänä jaan taimet, kasvatusneuvot ja tämän tarinan eteenpäin. Ja siihen ne santut muutti, alkuun nyt tuvan ikkunalaudalle, myöhemmin ehkä keittiön avohyllylle hieman vähemmän valoisaan paikkaan. 20 vuoden jälkeen olemme siis santullinen koti uudestaan. Saintpaulia- paavalinkukka. Istutus- ja hoito-ohje: - Kasvi kasvaa luontaisesti Itä-Afrikassa sademetsän aluskasvina. Saintpaulia pitääkin lämpimästä kasvupaikasta, kostehkosta ilmasta ja puolivarjoisesta valo-olosuhteesta. - Kasvit kannattaa istuttaa uudelleen parin vuoden välein ravinteikkaaseen kukkamultaan. - Paavalinkukkaa lannoitetaan maaliskuusta marraskuun alkuun joko kastelulannoksella tai kasvualustaan laitettavilla ravinnepuikoilla. -Kastelu kannattaa suorittaa aluslautaselle josta kasvi imee kasteluveden itse. Karvapintaisille lehdille jäävät vesipisarat vahingoittavat lehtiä. Kastelu on oltava tasaista, mutta seisova vesi kannattaa kaataa aluslautaselta pois. Talvikaudella multa saa kuivahtaa. Vanha hyvä keino saada santut kukkimaan on kaataa kuumaa vettä (+60 astetta) aluslautaselle joka saa kasvin virittymään kukintaan. Muista huolehtia riittävästä ilmankosteudesta sumuttelemalla kasvien ympäristöä. - Hyvin hoidettu kasvi saattaa kukkia ympäri vuoden. Mikäli kukinta hiipuu talviaikaan, siirrä paavalinkukka aurinkoisemmalle paikalle tai lisää valaistusta kasvivalon avulla. - Paavalinkukkia on helppoa lisätä pistokkaiden avulla. Tällöin nuori, jo täyteen kokoon kasvanut lehti leikataan ruoteineen emokasvista irti, lyhennetään 3-5cm:n pituiseksi ja pistetään viistosti kasvamaan vähätyppiseen taimimultaan. Istutus- ja hoito-ohjeiden lähde: www.kekkila.fi/saintpaulia |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saintpaulia, paavalinkukka, vihersisustus, viherkasvit, koti, puutarha, ruukut, lannoitteet, Kodinterra Tuusula, |