Tuoksuva puutarhuri

Perjantai 22.5.2026 - Sirkku

Tuoksuva puutarhuri.

Toukokuussa on paljon ajankohtaan sidottuja töitä, jotka rullailevat ja täyttävät puutarhurin arjen. Auto tuoksuu tällä hetkellä melko mojovasti. Siellä kun on säilytetty tasaisesti vähintään muutamaa lannoite- ja kalkkipussia. Toki pussit ovat välillä vaihtuneet ja varastoa on sekä käytetty, että täytetty. Vaikka ihan joka pihaan ei tulekaan laitettua sitä luonnonlannosta, myös yleislannokset ovat minustta muuttuneet tuoksuvammiksi. Vielä kun ulkona on sopivasti kosteaa, kuten tänään, tarttuu lannoitepöly joka paikkaan. Vaatteet ja kengät tuoksuvat viikon jäljiltä mehevästi lannoitteelta ja puutarhurin ulkomuoto on joko valkoinen tai ruskea sen mukaan mitä pihoihin on levitetty. Tuoksukin on sitten sen mukainen.

Aloitin toukokuun työt levittämällä pihoihin kalkit. Lannoitteiden kanssa piti vähän odottaa, jotta kasvu lähti kunnolla käyntiin. Kevätlannoitteen levitykselle oikea hetki on se, kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran. Silloin routa on varmasti maaperästä sulanut ja kasvu on käynnistynyt. Oikein ajoitettu kevätlannoitteen levitys saa ravinteet imeytymään suoraan kasvien kasvun käyttöön, eikä ravinnevalumia tule sen vuoksi. Tämän vuoden toukokuun alku oli kuiva ja yöt olivat pitkään kylmiä ihan eteläisintä Suomea myöden, siksi odottelinkin lannoituksen levityksen kanssa parin viikon ajan.

Milloin on paras aika istuttaa kasveja ja tehdä nurmikkoa?

Tässä on kysymys johon törmään melko usein. Periaatteessahan aina voi istuttaa kun maa on sula, toisinaan vaan joutuu sitten tekemään vähän enemmän töitä istutuksen jälkeen, kuumemman ja kuivemman ilman vuoksi. Jos haluat minimoidan kastelu- ja työmäärän istutuksen jälkeen, parhaat ajat istuttaa kasveja ja kylvää nurmikkoa ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy, jolloin on luontaisesti kosteaa ja kastelua tarvitaan vähemmän. Silloinkaan kastelua ei kuitenkaan voi jättää tekemättä! Kuitenkin, ilta- ja yökaste sekä sateisemmat ilmat vähentävät kastelun määrää ja toisinaan tuolloin voidaan pitää esim. välipäivä kasteluista.

Jos istutat avojuurisia piiskataimia, nämä on istutettava aina lepotilaisina, eli niissä ei saa olla lehtiä kun ne istutetaan. Tämä siksi, koska näillä taimilla ei ole multaa juuristonsa suojana, jolloin juuristo ei pysty imemään maaperästä riittävästi vettä, jos lehdet haihduttavat vettä ilmaan koko ajan. Nämä taimet istutetaan siis aina aikaisin keväällä heti kun routa on sulanut, tai myöhään syksyllä kasvien mentyä lepotilaan. Taimet juuristoineen liotetaan hyvin ennen istutusta, juuret typistetään tarvittaessa ja taimet istutetaan juuret levälleen maaperään, niin, että juuristo jää hyvin maaperän sisään ja juurenniska peittyy. Keväällä istutetuille taimille tehdään istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, syksyllä istutetut taimet istutusleikataan seuraavana keväänä. Tämän jälkeen taimia kastellaan runsaasti 3-4 kertaa viikossa, vähinntään 3-4 viikon ajan. Kastelussa on huolehdittava, että koko juuristoalueen syvyys kastuu. Piiskataimina istutetaan monesti esim. pensasaidat. Piiskataimia löytyy harvoin puutarhamyymälöistä hyllytavarana, ne on yleensä tilattava etukäteen.

Astiataimia voidaan tosiaan istuttaa aina kun maa on sula. Kuitenkin moni kasvi, varsinkin ikivihreä havu tai alppiruusu, tuntuu pitävän nimen omaan keväällä istuttamisesta. Silloin taimille jää koko kesä aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvi- ja kevätahavajaksoa, jolloin juuristo pystyy hieman paremmin vetämään vettä talvea varten, ja talviruskettumista tulee vähemmän. Astiataimia kannattaa kastella hyvin ennen istutusta. Itse laitan astiataimet likoamaan mahdollisuuksien mukaan vesisaaviin niin, että koko ruukku kastuu. Se pitää huolen, että taimi on hyvässä nestejännityksessä ja kestää istutuksen paremmin. Istutuksessa tulee huolehtia, että juuristot ovat hyvin levällään, eivätkä kierrä taimen ympäri, tämän vuoksi juuria joutuu toisinaan hieman leikkaamaan. Älä kuitenkaan revi, ryttää tai kieputa juuria spiraalille, vaan auo ne varoen levälleen, tämä auttaa kasvia kasvattamaan terveen juuriston ja kasvi pysyy tukevasti maassa paikallaan. Taimet istutetaan lajikkeesta ja jakonnustavasta riippuen. Jalonnetut kasvit kuten esim. monet köynnökset tai ruusut, on istutettava syvään. Jalonnuskohta on saatava n. 15-20 cm:n syvyyteen maanpinnan alapuolelle ja köynnösten kohdalla juurakko laitetaan vielä tukea kohden vinoon, jolloin juuripaakkukin on laitettava vinoon kasvualustassa ( lue lisää köynnösten istutuksesta blogiarkistosta vanhoista blogiteksteistäni). Omajuurisen kasvin, voit istuttaa 1-3 cm syvempään kuin mikä sen vanha istutussyvyys on. Jos olet epävarma taimen istutusohjeista, tarkasta ne taimilapusta. Varsinkin puuvartisten kasvien, eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten taimilapuissa on todella paljon tietoa istutusta varten. Kuvassa näet miksi juuristot pitää avata, jos ne ovat kiertyneet ruukun reunoja kiertämään. Tämä omenapuu kaatui istutusvirheen vuoksi, juuristot eivät jaksaneet pitää puuta pystyssä kun niutä ei oltu levitetty.

Nurmikon teosta kerronkin viime blogikirjoituksessani vähän kattavammin. Tällä viikolla pääsin kuitenkin tekemään sitä ajankohdan yleisintä nurmikkotyötä, eli nurmikon paikkausta viime kesän kuivuuden jäljiltä. Poistin siinä vanhoja kuivuneita nurmikkolaikkuja, lisäsin uutta multaa, tiivistin pohjan ja sumutin sen kosteaksi, tarkastin kallistukset ja tasaisuuden, kylvin siemenet ja peitin ne. Sen jälkeen vielä kevyesti tiivistelin kylvöksen ja sumutin sen kunnolla kosteaksi. Loppukastelu jäi asiakkaan huoleksi tuleville viikoille. Nurmikkoa kylväessäsi kannattaa tarkastaa myös nurmikon siementen säilyvyys, jos käytät varastossa talven ollutta siementä. Nurmikon siemenet ovat yleensä paperipussissa tai pahvilaatikossa ja vaikka se säilytettäisiin kuivassa varastossa, pääsee siemenet yleensä hapen ja valon kanssa kosketuksiin. Toisinaan ne saattavat myös kostua, joka voi aiheuttaa siemeniin sienitauteja tai homeita. Varastoinnissa yleensä myös siementen itävyys laskee. Jos siis käytät vanhaa siementä, sitä kannattaa yleensä kylvää hieman tiuhempaan kuin uutta siementä kylväisit.

Valtavasti kukintaa.

Viime kesänä oman pihani vanhat omenapuut pitivät  välivuotta. Edellisten vuosien kuivat kesät vaikuttivat varmastikin siihen, etteivät vanhat omenapuut jaksaneet tehdä kukkia. Kuitenkin tilanne nähtävästi korjaantui ja kesä 2025 oli meidän kohdallamme jopa turhankin kostea. Vettä tuli niin paljon, että vesi tulvi monissa paikoin kellareihin ja meillä rypsin siemenet mätänivät peltoon. Voisi sanoa, että meillä satoi koko toukokuun ja sade jatkui juhannukselle saakka. Puille sateinen kesä oli kuitenkin todella tarpeen ja se näkyi jo viime vuonna havupuissa, joissa oli valtavat vuosikasvut ja nyt se näkyy jokaisessa hedelmäpuussa. Jopa meidän lähes satavuotiaat omenapuumme ovat aivan täynnä kukkia, kirsikat kukkivat runsaasti ja lapsemme 12 vuotta sitten lahjaksi saamassa päärynäpuussa on ensimmäiset kukat. Olen ihaillut varsinkin asiakkaiden pihojen koristeomenapuita, päärynöitä, sipulikukkia ja kirsikoita. Kukkia on valtavasti ja onneksi siellä on näkynyt myös pölyttäjiä. Olemme monessa pihassa tehneet jo edellisinä vuosina pölyttäjille lepopaikkoja ja lisänneet myös karikkeen määrää pensaiden juuristoilla. Olemme siis yrittäneet auttaa pölyttäjiä pitkällä tähtäimellä, nythän se nähdään kuinka hyvin ne ovat auttaneet pölytystehoon.

Ne mitkä ovat tuntuneet ottaneen itseensä kovasta talvesta  ovat monet maanpeiteperennat. Voi toki olla, että ne tarvitsevat vielä vähän vettä, ravinteita ja lämpöä, mutta monessa pihassa näihin on tullut pakkasvaurioita ja jopa kuolleita kasvilaikkuja on näkynyt. Lumen puute näitä on aiheuttanut. Parissa pihassa onlemme kuitenkin yhdessä asiakkaan kanssa todenneet, että odotetaan vielä hetki, ennen kuin poistetaan vanhat taimet. Varsinkin ajuruoho on tuntunut olevat todella hidas kasvuunlähdöltään tänä keväänä. Kuitenkin elonmerkkejä oli myös näkyvissä, joten ehkä se kaipaa vain aikaa?

Ensimmäiset alppiruusun ja kanadanatsalean kukat olivat avautuneet tällä viikolla. Mitkä ovat ne sinun pihasi upeimmat alkukesän kukkijat, joiden kukkaloistoa sinä aina odotat?

Lavaviljelyä kotitarpeisiin.

Torstai 5.2.2026 - Sirkku

Lavaviljelyä.

Kuvassa eräänlainen kasvilava tämäkin. Liian suuri kuitenkin perinteiseksi, katetuksi lavaksi. 

Vuosia sitten vierailin pihassa, jossa lähes koko piha oli kallion päällä. Multaa pihassa oli vain sen verran, mitä sitä oli erikseen sinne tuotu. Nurmikon menestymisen kanssa oli jo tuolloin vaikeuksia. Olenkin monesti miettinyt, että mitenhän pihanurmikko on selviytynyt tässä pihassa viime vuosien kuivista ja paahteisista kesistä? Silloin kuitenkaan kuumuus ja kuivuus ei ollut ihan näin korostunutta kuin se nykyään on. Jo tuolloin sanoin heille ohjeeksi pihakasvien kasvatukseen: ”silloin kun kasvualustatilan kanssa ei voida mennä alaspäin, on syytä rakentaa sitä ylöspäin. Taivaalla on kyllä tilaa ja saatte kolmeulotteisuutta puutarhaan”.

Toki tuolloin oli niin hyötyviljelystä pienessä mittakaavassa, kuin laajemminkin puutarharakentamisesta ja pihan kasveista, mutta ”ylöspäin rakentaminen” mahdollistaa viljelyä niissäkin paikoissa, joissa se muutoin olisi hankalaa ja niillekin ihmisille, jotka eivät kykene maanrajaan kyykistymään. Kohotetuilla kasvualustapenkeillä mahdollistamme siis viljelyä sielläkin missä se muutoin olisi vaikeaa. Viljelylavan voit pienimmillään tuoda vaikka parvekkeelle, kunhan huolehdit, ettei talorakenteille muodostu siitä ongelmia.

Millainen on toimiva kasvilava?

• Entisaikana kasvilava- sanalla tarkoitettiin lähinnä puista kehikkoa, jonka päällä oli lasit, kuten kasvihuoneessa. Nykyään näitä kutsutaan monesti joko viljelylavoiksi tai minikasvihuoneiksi. Lasi on yleensä vaihtunut kennolevyyn, joka on kasveille taimettumisvaiheessa lämpimämpi materiaali ja jota ei yleensä tarvitse erikseen varjostaa, vaikka lava olisi suorassa auringossa. Tuote itsessään ajaa samaa asiaa. Mahdollistaa aikaiset kylvöt ja suojaa pikkutaimia tuholaisilta ja kylmältä ilmalta.
• Kasvilava voi olla myös muilla materiaaleilla, kuten esim. heinäpaaleilla, turveharkoilla, risuaidalla, tiilillä tai betonikivillä reunustettu, laseilla, kennolevyllä tai harsotunneleilla katettu tai kattamaton viljelyalue. Tässäkin ideana on rajattu ala, joka nostetaan ympäröivästä maanpinnasta ylöspäin.
• Kasvilava kannattaa perustaa maaperään, jonka pohjalta siivotaan monivuotisten juuririkkojen taimet ja juurakot pois. Kasvilavojen väliin kannattaa laittaa muuta materiaalia kuin nurmikkoa, joten pintamaa kannattaa kuoria myös käytävätilasta. Nurmikko ei ole kulutusta kestävä pinta ja tuholaiset leviävät sieltä viljelykasveihin, siksi käytävämateriaali kannattaa olla soraa, kivituhkaa, sepeliä tai kiveystä. Pohjamaan ja kivimateriaalin väliin laitetaan maanrakennuskangas ja huolehditaan, että pintamaa kallistetaan huleveden imeytysaluetta esim. istutusaluetta kohden. Nurmikkopinta tässä tulee liettymään, tiivistymään ja rikkaruohottumaan.
• Lavan pohjalle voit laittaa paksun kerroksen sanomalehtiä. Mieti myös onko pihassasi myyriä ja tarvitseeko niiden pääsy kasvualustaan estää.
• Toimiva kasvilava on sopivan kokoinen. Monesti käytetään n.  1 m:n levyisiä ja n.  2 m:n pituisia lavoja. Tämän kokoisen lavan eri kohtiin yltää helposti joka puolelta, mutta toki voit rakentaa juuri sen kokoisen lavan, joka toimii sinun tarpeisiisi.
• Tee lavasta riittävän korkea valitsemallesi viljelykasville. Esim. porkkana tarvitsee syvän ja hiekkamultaisen multatilan, jotta porkkanoista tulee suuria. Sama koskee monia muitakin juureksia. Tomaatilla ja kurkullakin on melko suuret juuret. Yrtit taasen eivät tarvitse syvää multatilaa kasvaakseen. Kasvualustan syvyyteen ja sitä kautta lavan korkeustarpeeseen siis vaikuttavat monet seikat.
• Lavan korkeustarpeeseen vaikuttaa myös se, aiotko tehdä ns. lämpö-, vai kylmälavan. Lämpölavan on oltava reilusti syvempi, ettei kasvien juuret pääse kasvamaan suoraan lantakompostikerrokseen, joka pahimmillaan polttaa juuret.

Lavaviljelyn hyödyt avomaaviljelyyn nähden.

• Kohotettu kasvualustapenkki lämpiää keväällä nopeammin. Tämä johtuu siitä, että se on siellä ei ole niin paljon jäätyvää vettä kasvualustassa. Nopea lämpeneminen keväällä mahdollistaa aikaisemmat kylvöt ja pidentää kasvukautta.
• Kasvilavan voi perustaa myös paikkaan, jossa kasvinviljely olisi muutoin vaikeaa. Voit perustaa kasvilavan vaikka pienelle takapihalle, parvekkeelle tai terassille, kunhan huolehdit, ettei lavastasi tule talorakenteille tai naapureille haittaa. Lava+ multa+ kasvit+ sato+ kasteluvesi painavat, rakenteiden tulee siis kestää lisäpaino. Kasteluvedet on tuolloin myös kerättävä tarkoin talteen. Vedet eivät saa valua esim. parvekerakenteisiin ja siitä alempiin kerroksiin.
• Rajattu tila, vähemmän kitkettävää.
• Parempi ja ergonomisempi työasento, kun kasvualustan pinta on korotettu ylöspäin.
• Lavassa voit kasvattaa myös niitä yksivuotisia kasveja, jotka vaativat enemmän lämpöä. Vesi ei jää lavoihin juuriston ympärille ja tämä tekee kasvualustasta juurille lämpimämmän ja ilmavamman. Kylmä ilma ei jää myöskään pyörteilemään kasvien ympärille, vaan valuu siitä pois, jolloin kasvilava on avomaata lämpimämpi.

Ratkaistavia asioita:

• Kasvilavan haasteena varsinkin kuivana kesänä on kastelu. Vesi ja ravinteet veden mukana, valuvat lavassa nopeasti alaspäin, ja paljon vettä tarvitsevan sadon kasvatuksessa tasainen veden ja ravinteiden saanti olisi tärkeää. Veden kulkua on siis kuivina kesinä syytä hidastaa. Tämä voidaan tehdä muokkaamalla kasvualustaa kosteutta pidättävämmäksi esim. saven tai muun vettä ja ravinteita sitovan materiaalin avulla ja hoitamalla kastelu tihkukastelujärjestelmän tai pinnoittamatonta savea olevien kasteluruukkujen avulla. Vesi annetaan siis kasvualustaan hitaasti ja pyritään huolehtimaan siitä, että se kasvien juuristojen käyttöön eikä valu suoraan lavasta pois.
• Monivuotisten kasvien kasvatus lavassa voi olla haastavaa, koska talven kylmä ilma pääsee juurien kimppuun monelta suunnalta. Avomaalla kylmä ilma tulee pääsääntöisesti vain ylhäältä päin. Lavaviljelyssä ja missä tahansa kohopenkissä kylmä ilma tulee myös sivuilta ja tämä sivuilta tuleva kylmä ilma on syytä monivuotisten kasvien juuristoilta estää. Tämä tehdään laittamalla lavan sisäreunoihin pystyyn routaeristelevy ja patolevy. Eristämisessä on tärkeää muistaa, että ilmarako eristää. Mikäli siis joudut kovana talvena laittamaan lavan ulkopuolelle lisäsuojaa levyn, tai pakkaspeittojen avulla, muista laittaa suojat ilmavasti ja jättää kasvin ja suojan väliin ilmarako.

Kuinka maksimoin sadon vaikka lavan koko olisi pieni?

• Lavaviljelyssä kylvös kannattaa olla tiuha ja huolehtia, että sadon latvat tulevat eri kerroksiin. Näin korkeammaksi kasvavat tuovat tarvittaessa suojaa matalammille puolivarjon kasveille, tai saat aurinkoisen paikan kasveille riittävästi valoa, kylvämällä korkeammaksi kasvavat taustalle. Maksimoit siis lavan tuoton ja vähennät kitkemistarvetta kylvämällä lavaan tiuhasti.
• Kun kasvualustaa on riittävästi syvyysmitassa, maaperä on valittu kasveille sopivaksi, kasvi saa riittävästi vettä, valoa ja lämpöä, tuottaa lava runsaasti satoa. Korjaa satoa jo riittävän aikaisin ja pikkuhiljaa, tämä innostaa kasveja tuottamaan sadon valmiiksi.
• Tiheä viljely myös vähentää kosteuden ilmaan haihtumista ja sitoo veden kasvien käyttöön.
• Rakenna napakat ja tukevat kasvituet jo hyvissä ajoin. Sato pysyy terveempänä ja köynnöstävätkin kasvit pääsevät oikeuksiinsa kunnon kasvituessa.
• Sijoita lava oikeaan paikkaan. Kasvilavaviljely kannattaa tehdä aurinkoisessa, lämpimässä ja sopivasti tuulensuojaisessa paikassa. Kokonaan tuulta ei kannata blogata, pieni tuulenviri kasvin ympärillä vähentää kondensoituvaa kosteutta lehtien pinnoissa, ja näin vähentää sienitautiriskiä. Liian kova tuuli on kuitenkin huono. Pölyttäjät eivät jaksa lentää kovassa tuulessa, kova tuuli jäähdyttää kasvin ympärystää, aiheuttaa kasvustoon vaurioita ja saa kasvin haihduttamaan liikaakin.
• Kasvilavan hoitoa helpottaa, jos lähistöllä on vesipiste. Mikäli lavoja on monta, huolehdi, että pääset kulkemaan lavojen välissä kottikärryillä.
• Sijoita kompostit kokonaan toiselle puolelle pihaa. Kompostit toimivat kasvituholaisten hautomoina. Ne ötökät, jotka ovat kasveille tuholaisia, ovat kompostissa hyötyeliöitä. Joten tee ja käytä komposteja, mutta sijoita ne toiselle puolelle pihaa missä hyötykasvit kasvavat. Muista pestä välineen ja vaihtaa hanskat, ennen kuin tulet kitkemään kasvilavaa kompostin käännön jälkeen.
• Lavaviljelyssäkin puolivarjoisessa paikassa kasvavat kasvit hyötyisivät siitä, että lava sijoitettaisiin niin, että lavan pitkä sivu olisi itä-länsi suuntaan. Näin maksimoidaan kasvien Suomen pitkän päivän valon määrä vuorokaudessa. Aukealla paikalla voit kuitenkin halutessasi tehdä lavojen avulla vaikka muotopuutarhan.

Mikä on lämpölava?

• Lämpölava on kasvilava, jonka pohjana käytetään puoliraakaa lantakompostia, jonka päälle tuleviin kerroksiin laitetaan ilmavaa ja lahoavaa materiaalia, josta lämmin ilma pääsee nousemaan lantakompostikerroksesta kasvualustaan ja juurien käyttöön.
• Lämpölavan on oltava korkeampi kuin ns. kylmälava on. Kylmälava on tavallinen kasvilava, jossa ei ole lantakompostia alakerroksessa.
• lämpölavan pohjalle levitetään paksu sanomalehtikerros, jonka päälle laitetaan oksahakekerros. Hakekerroksen päälle laitetaan paksu kerros puoliksi/n. vuoden maatunutta hevosenlantaa. Lantakerroksen päälle laitetaan paksu kerros oksahaketta, tai muuta ilmavaa materiaalia. Tämän päälle laitetaan lehtisilppukerros, tai maatunutta lehtijätekompostia, jonka päälle laitetaan taas haketta. Voit tehdä lehtisilppu ja hakekerroksia useampia tarvittaessa. Hakekerrosten on oltava ilmavia, jotta lämpö ja myöhemmin ravinteet pääsevät kulkeutumaan kasvualustan sekaan. Alempien kerrosten päälle laitetaan paksu kerros ilmavaa uutta kasvualustaa. Kasvualustan syvyydessä on huomioitava, että juuristot eivät saa päästä kasvamaan raakaan kompostiin, muutoin juuret palavat. Multaa on siis oltava riittävän paksulti, että juuret pysyvät siinä.
• Lisää lavaan kastematoja. Ne tekevät siellä töitä.
• Kompostit maatuvat ja painuvat kasaan maatuessaan. Tulevina vuosina lavaa parannetaan lehtisilpulla ja laimennetulla, valmiilla lehtikompostilla. Lämpökomposti rakennetaan uudestaan alusta lähtien silloin kun hevosenlantakerros on kokonaan maatunut (n. 3 vuotta).
• Lämpölavan kerrokset kannattaa rakentaa syksyllä lehtien korjuuaikaan. Tällöin se saa asettua talven. Pidä lava katettuna kevättalvella. Tarkkaile lavan lämpötilaa. Toimivaan lämpölavaan pitäisi päästä kylvämään reilusti aikaisemmin kuin avomaalle. Lämpölava on taimille lämmin kasvualusta, mutta maanpäällisiä osia on silti suojattava keväthalloilta ja pakkasilta erilaisten katteiden avulla.

Ideoiden keräystä uutta kasvukautta varten.

Maanantai 19.1.2026 - Sirkku

Se aika vuodesta.

Ai mikäkö? No se aika, jolloin postia hakee poikkeuksellisen mielellään, koska sieltä tulevat puutarhalehdet ja siemenkuvastot. Minulla on tuttuja kollegoita, joiden tekstejä saan lukea useammastakin puutarhajulkaisusta. Jo pelkästään heidän vuokseen tulee seurattua puutarhamediaa, mutta muutoinkin aihe kiinnostaa. Ja saahan siinä samalla tarkastettua alan trendejä ja suuntauksia, päivitettyä osaamista, sekä tutkittua innovaatioita.

Omasta puutarhalehtiarsenaalistani kuvasta puuttuvat vielä Viherpiha, Meillä kotona, Maatilan Pellervo, sekä Viherympäristöliiton julkaisut, nämä kaikki luetaan varsinkin näin talviaikana tarkasti. Kesäaikanakin yritän löytää lehtien luvulle aikaa. Myönnettävä kuitenkin on, että kiireen keskellä se helposti jää.

Uuden kasvukauden haaveilua puutarhalehtien ja siemenkuvastojen avulla.

Minun unelmapuutarhani olisi sellainen, jossa hyötykasvit sulautuisivat koristekasvien joukkoon, tai koristekasvi-istutukset tehtäisiin pääsääntöisesti hyötykasveilla. Tätä kohti olen omassa puutarhassani menossa. Hitaasti, mutta varmasti. Ainoa ongelma tämän toteuttamisessa on se, ettei minulla tahdo riittää kesäkaudella aikaa oman pihan laittamiselle, ja ne kaikki hienot ideat eivät pääse täyteen kukoistukseensa sen vuoksi. Luonnonkasvit (lue: rikat) valtaavat alaa liikaa, kun en ehdi kitkemään. Kuitenkin, tähän aikaan vuodesta, off sesongilla, aikaa riittää ja varsinkin Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tulee luettua hyvin tarkasti. Ja tarpeeksi monta kertaa kun sen lukee, tulee yleensä jossain vaiheessa tehtyä myös tilaus.

Hyötykasviyhdistys on yhdistys, josta voit ostaa siemeniä niin yksi-, kuin monivuotisista hyötykasveista, sekä koristekasveista. Hyötykasviyhdistys myös kouluttaa ja kurssittaa ja pitää puotia ja verkkokauppaa Annalassa. Siemenluettelo ja vuoden yhdistysjulkaisut (Pähkylä- lehti) lähetetään niille, jotka maksavat yhdistyksen vuosimaksun. Pidän tästä siemenluettelosta sen vuoksi, että täältä löytyy myös harvinaisempien kasvien siemeniä ja luettelosta löytyy myös kasvin historiaa, sekä ohjeet kasvin viljelyyn, korjuuseen ja sadon käyttöön. Aloittelijapuutarhurina aikanaan tilasin täältä mm. köynnöspinaatin siemenet ja tutustuin sen viljelyyn. Vielä nykyäänkin minulla tämä ruohovartinen perenna kasvaa, jonka silloin n. 20 vuotta sitten siemenistä kylvin. Satoa käytän silloin tällöin. Sen sato on parhaimmillaan nuorien lehtien korjuuaikaan. Minulla tuo aika taasen on sitä kauden kiireisintä aikaa, ja sen vuoksi sadon hyötykäyttö saattaa toisinaan jäädä vähemmälle.

Nyt siemenkuvastoa selatessani, silmiini osui niin itselle uudehkoja tomaattilajikkeita, kuin vanhoja tuttavuuksiakin, jotka kiinnostavat. Herukkatomaatti ”Rote Murmel”, joka on Perusta ja Equadorista kotoisin oleva tomaatin villi muoto. Kuvauksen perusteella sen kasvutapa on rehevä ja sen sato on pieniä, pyöreitä ja marjamaisia tomaatteja. Maku pitäisi olla makeahko ja voimakas. Toinen minua kiinnostava tomaattilajike on runkotomaatti ”Goldene Königin”. Se on Saksalainen perinnelajike 1800- luvulta. Sitä voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä paikalla avomaallakin. Tomaatit ovat kellertäviä ja suurehkoja. Kolmas, jo usempana vuonna etsimäni tomaattilajike on päärynän mallinen kirsikkatomaatti. Nyt se päärynätomaatti täältä löytyi. ”Pearshaped yellow” on keltainen ja makea kirsikkatomaatti, jota voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä kasvupaikalla aurinkoisella talon seinustalla.

Olen yrittänyt etsiä niitä vanhan ajan voimakkaan makuisia tomaattilajikkeita. Nykyään tuntuu, että tomaateista niin kaupoissa kuin kotiin tarjottavista lajikkeista, on tullut liian makeita ja pliisuja. Oletko huomannut saman? Missä on ne lajikkeet, jotka saivat lähes irvistämään kun niitä haukkasi? Mikäli sinulla on tällaisesta lajikkeesta ja sen ostopaikasta tietoa, laitathan viestiä? Toki kasvuolosuhteet myös aina vaikuttavat tomaatin makuun. Kasvualusta, lannoitus, veden määrä ja valo+ yhteytys vaikuttavat makuaineiden ja sokerin määrään sadossa, mutta lajikkeita on selkeästi jalostettu vähemmän happamiksi ja ainakin minä kaipaan tomaattiin lisää makua.

Missä kaikkialla voit kasvattaa paljon lämpöä vaativia kasveja, kuten tomaattia, paprikaa, chiliä tai kurpitsoja, jos kasvihuonetta ei ole?

Vastaus on: etsi pihasi lämpimin ja vähätuulisin paikka, katso, että vesipiste on lähettyvillä ja rakenna siihen kasveille sopiva kasvupaikka ruukuilla tai esim. kasvilavojen avulla. Myös parvekkeet ja terassit voidaan ottaa hyötyviljelykäyttöön. Huom! Myös kaupungeissa! Mikäli mikään näistä ei ole mahdollinen, on viljely siirrettävä mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalaudalle, ja silloin kannattaa miettiä tähän viljelyyn sopivia lajikkeita hieman tarkemmin. Ikkunalaudoille voisivat sopia pienempinä pysyvät lajikkeet, kuten pensastomaatit. Silloin kannattaa myös miettiä kasvatushuoneen sopivaa lämpötilaa ja sitä saako tilaa helposti tuuletettua. Viljelykasvien sadon tuottoa parantaa pieni tuulenviri kasvin ympärillä. Se myös vähentää sienitautien riskiä, kun kasvin haihduttama vesi ei jää kasvin lehdistölle kosteudeksi. Talorakenteiden läheisyydessä on muutoinkin muistettava huolehtia siitä, että kasvin ja rakenteiden väliin jää kunnollinen ilmarako, jossa tuuli pääsee kulkemaan, ettei rakenteeseen tule homeongelmia. Myös kasteluvesien kanssa on oltava tarkkana, ruukkujen ja kasvusäkkien alle on laitettava vedet keräävä astia, tai kasvit kannattaa suosiolla istuttaa altakasteluruukkuun, jolloin kasvi käyttää kaiken sen veden mitä astiaan kaadatte. Rakenteisiin kasteluvesi ei saa päästä. Parvekkeille kasveja istuttaessasi kannattaa pitää mielessään myös parvekkeen painorajat. Yksittäinen, suuri kasvi, esim.  7 m:n pituiseksi kasvava kurkkuköynnös painaa täyden sadon aikaan paljon, ja vaatii satoa tuottaakseen paljon vettä, jolloin yhteispaino voi olla jopa yli 100 kg. Jos näitä kasveja on parvekkeella paljon, muun kalustuksen ja ihmisten lisäksi, voi painorajat tulla vastaan. Muita viljelypaikkoja paljon lämpöä vaativille kasveille voisivat olla esim. puoliksi maatunut, aurinkoisella paikalla oleva lehtikomposti tai vaikkapa pienehkö olkipaali, joihin tehdään istutukselle ja mullalle tila. Käytännössä vain mielikuvitus istutuspaikalle on vain rajana. Satokasvit voivat olla myös amppeleissa yms.

Minullakaan ei ole enää kasvihuonetta ja viime kesäksi hankin ensimmäisen kasvilavan, johon istutin kesäkurpitsoja, avomaan kurkkua, sekä paprikaa ja chiliä. Oma pihamme on melko kylmä jatkuvan tuulen vuoksi. Jouduinkin etsimään sopivaa kohtaa useampana kesänä. Terassiruukuissa tuli satoa tomaatista ja yrteistä, mutta määrällisesti ei päästy kovin korkealle, koska taimia oli liian vähän. Koen ongelmaksi näiden valmiiden lavakaulusten kanssa myös kasvien tukemisen vaikeuden, jos alla on vain lava ja kasvatat kasvisi kasvusäkissä. Esim. runkotomaatti kaipaisi kiinteät ja jämerät tuet, joita on vaikea kiinnittää mihinkään. Ostin viime kesäksi lavan päälle harsotunnelin, joka toimi juuri niin kauan, kunnes tuli ensimmäinen kovempi sade ja tuuli yhdistelmä. Tässä tapauksessa harso oli liian ohutta ja sen tuet olivat liian heppoiset. Harso oli riekaleina ja sen kehikko nurin. Onneksi loppukesä oli täällä Etelä-Suomessa lämmin ja harsoja ei enää tarvittu. Minun on siis rakennettava parempi kehikko harsoja varten, sekä mietittävä samalla myös miten saan tomaatit tuettua, jos haluan ensi kesänä lavoissa tomaatteja kasvattaa. Kovasta sähkö- tai vesiputkesta tehty kehikko voisi toimia yhdessä harjaterästankopätkien kanssa. Miksei myös ohut harjateräsverkko taivutettuna puolikaaren muotoon? Mielelläni kuulisin teidän omista ideoistanne, miten te olette ratkaisseet lavojen kattamisen silloin jos ”katon” ja lavakauluksen väliin halutaan jättää reilusti kasvelle tilaa ja harsoa halutaan päiväaikaan rullata ylös ja avata lavaa pölyttäjiä ja tuuletusta varten.

Ulkotöissä ollaan jo.

Näillä pohdinnoilla aloitan katseen siirtämistä pikkuhiljaa uutta kasvukautta kohden. Vielä toistaiseksi parin kuukauden ajan tehdään kuitenkin talvitöitä. Viime viikolla kävin kaatamassa yhden asiakkaan pihasta vanhat ja edellisinä talvina lumivaurioita kärsineet saarnivaahterat pois. Tai no yksi kaadettiin ja toisista leikattiin niitä pahimmin vaurioituneita oksia. Se miksi työtä tehtiin tähän aikaan jo tammikuussa, johtuu siitä, että vaahteran ovat mahlavuotopuita. Niitä ei siis voi leikata keväällä maalis-huhtikuussa, koska ne alkavat vuotaa silloin mahlaa. Nytkin vuotoa varmasti tulee, mutta se on vähäisempää kun leikkuupinnat ovat toivon mukaan ehtineet jo hieman kuivua. Kesällä taasen suurien puiden kaadosta ja isojen oksien poistosta tulee pihaan pahempia vaurioita, siksi päädyimme yhdessä asiakkaan kanssa siihen, että työ tehdään tammikuussa. Odottelin ensin sen pahimman pakkasjakson loppumista. Liian kova pakkanen leikkaamisaikana, tai heti sen jälkeen, voi vaurioittaa leikattuja puita. Nyt lauhempi jakso taitaa jäädä aika lyhyeksi, mutta tämä riski tiedostettiin ja siitä keskusteltiin asiakkaan kanssa ennen töistä sopimista. Vaihtoehdoista tämä oli nyt kuitenkin vähiten huono, vauriot puiden oksistoissa olivat niin pahat, että puista oli tullut osittain jo myrskyriskejä. Muita hoitotoimenpiteitä oli tehty jo aiemmin, mutta ne eivät olleet riittäviä, siksi rajumpaan leikkaukseen ja jopa kaatoon päädyttiin.

Saarnivaahtera on tavalliseen metsävaahteraan verrattuna pieni puu, mutta kieltämättä auton vierelle oksia kerätessäni tuli mieleen Jopen laulu: ”kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, pieneen hiaceen”… vaahteran oksia? No mahtui pilkottuna sen verran, että kahdella oksien viemisreissulla selvittiin.

Maalis- ja huhtikuun työt.

Pikkuhiljaa alan varaamaan aikoja maaliskuulle hedelmäpuiden, pensaiden sekä havupuiden ja aitojen leikkauksiin. Aikoja Etelä-Suomeen on tänä vuonna rajoitetummin saatavilla ja jos puunleikkausaikaa tarvitset, niin olethan ajoissa varaamassa aikaa?

Huhtikuussa viikot 15 ja 16 olen töissä Itä-Suomessa Outokummun ja Polvijärven alueella ja pystyn ottamaan sinne muutaman puunleikkauskohteen. Itä-Suomeen palveluista on tarjolla vain käsivälineillä maasta käsin tehtävät hedelmäpuiden leikkaukset (yllän välineilläni n. 4 m:n korkeuteen), sekä pensaiden harvennukset. Minulla ei tuolloin ole mahdollisuutta viedä oksia pois, joten asiakkaan on huolehdittava niistä itse. Myös pihakonsultoinnit esim. pihasuunnittelua varten onnistuu, jos lumitilanne sen mahdollistaa.

Uusi vuosi alkoi pakkasessa, miten käy kasvien?

Torstai 8.1.2026 - Sirkku

Uusi kasvukausi starttaa taas.

Sieltä se taas pikkuhiljaa alkaa. Uusi vuosi ja uusi kasvukausi. Ensimmäisiä kylvöjä tehdään  jo. Chilien siemenet laitetaan maahan nyt tammikuussa ja siitä se kasvukausi alkaa. Vielä ehdit tehdä hyvin niille siemenille kylmäkäsittelyn ulkona, jotka sitä kaipaavat. Ainakin ulkona on nyt riittävän kylmää. Ei muuta kuin siemenet kylvöpotteihin niille sopivaan kasvualustaan, pottien kostutus ja kylvös ulos ja lunta pinnalle, ettei pinta plussakelien tullessa kuivu heti.

Monivuotiset kasvit pakkasessa. 

Nyt on se kova talvi kasveille. Maa jäätyy näillä pakkasilla syvälle ja keväällä roudan  sulaminen tulee liikuttelemaan suurienkin kasvien juuristoja. Kova pakkanen ja lumeton kasvualusta (kuten kuvasta näkyy) kasvien ympärillä vaatii meiltä puutarhureilta pikaisia toimenpiteitä. Syksy oli pitkään sateinen ja varsinkin savimailla maaperä oli litimärkä pakkasten alkaessa. Ja kun pakkaset tulivat, ne tulivat kerralla kovina. Vesi maaperässä tulee jäätymään kasvien juuristojen ympärille ja tekee maaperästä normaalia kylmemmän. Näyttää myös siltä, että pakkaset jatkuvat melko pitkään, joka taas vaikuttaa oksistoihin ja muihin maanpäällä oleviin osiin. Suuresta osasta Suomea puuttuu se ilmava lumikerros, joka suojaisi kasveja pakkasvaurioilta. Lunta on ajankohtaan nähden hyvin vähän ihan Oulun korkeudelle saakka. Varsinkin Etelä- ja Keski-Suomi, sekä Pohjois-Karjala ja länsirannikko ovat tällä hetkellä vähälumisia ja siellä kovat pakkaslukemat voivat aiheuttaa monivuotisille kasveille isoja pakkasvaurioita. Kasvi-istutusalueita saattaa jopa tuhoutua tämän vuoksi. Nyt on siis syytä suojata arempien kasvien juuristoja pakkaselta. Miten se tehdään?

• Ilmavasti kasattu lumi on paras eriste. Lumitöitä tehdessäsi, lapioi lunta istutusalueille, mutta älä tamppaa sitä tiiviiksi. Lumi auttaa myös keväämmällä, kun se pitää mullan pintaa kosteampana ja viileämpänä. Näin perennat ja kukkasipulit eivät lähde liian aikaisin kasvuun, jos kevätaurinko istutuspenkkiä pääsee lämmittämään.
• Olethan rakentanut arimmille kasveille juuriston ja oksiston suojat + kehikot lisäpeittoja varten jo syksyllä? Kunnon kehikkoihin on helppo lisätä pakkaspeittoja kovina pakkasjaksoina. Pakkaspeitot voidaan laittaa kasvien päälle, kunhan maaperän pinta on jäätynyt, mutta maaperä ei ole vielä roudassa eli syväjäässä. Talvisuojien rakentamisesta olen kirjoittanut syystöiden yhteydessä useampaankin blogitekstiin jo useana vuonna. Talvisuojauksessa on syytä muistaa, että myös täällä ilma on se, joka eristää. Laita lisäpeitot ilmavasti tukien päälle, niin että kasvin ja peiton väliin jää ilmarako. Varsinkin jaloruusut (ryhmä-, köynnös- ja puistoruusut) ja arat köynnökset (viiniköynnökset sekä jalokärhöt) ovat niitä, joita eteläisimmässäkin Suomessa on syytä suojata pitkinä ja kovina pakkasjaksoina, niin juuristoiltaan kuin oksistoiltaankin. Syksyisin arkojen kasvien juuristot suojataan esim. ruukkusorakerroksella, talvisuojaturpeella sekä havuilla. Tämän lisäksi pakkasten alettua kasvin oksiston ja juuriston päälle voidaan laittaa pakkaspeittoja tai jopa routalevyjä. Köynnösten kohdalla oksistot suojataan joko rakentamalla suojaus köynnöstuen ympärille, tai laskemalla oksat maan pinnalle, jossa ne suojataan.
• Puita ja pensaita suojataan pakkasvaurioilta välttämällä niiden leikkausta ennen pakkasjakson alkua, tai sen aikana. Jos siis aikomuksenasi on leikata havuaitoja tai lehtipuita, älä leikkaa niitä kovimman pakkasen aikaan, ja katso sääennusteita leikkausta seuraavien viikkojen ajalle. Pieni pakkanen on ok, mutta jos aletaan menemään päivälämpötiloissa alle -10 asteen useana päivänä, kannattaa leikkausta siirtää lämpimämpään ajankohtaan. Leikkauskohtaan nousee yleensä puun nesteitä, jotka kovassa pakkasessa jäätyvät ja saattavat halkaista runkoa. Tämä halkeama on taasen otollinen kasvualusta lahottajasienille, bakteereille ja viruksille.

Muuta muistettavaa tammikuussa:

• Ikivihreille kasveille laitetaan varjostuspeitot niskaan. Muistithan laittaa tuet maaperään varjostuskankaita varten ennen maan routaantumista? Itse olen kokenut, että se muovinen vihreä varjostuskangas on paras, koska se on kevyttä, ilmavaa ja vähentää riskiä kasvin homehtumiselle kankaan alla, vaikka lumi saattaisikin painaa kankaan kasviin kiinni. Myös täällä pitää kutinsa se ilmarako kasvin ja kankaan välissä, ilman on päästävä kiertämään kankaan sisällä, ettei kasviin iske homesienet. Ikivihreitä kasveja varjostetaan vähintään 5 ensimmäistä vuotta, tarvittaessa varjostusta jatketaan pidempään. Kasveja saatetaan joutua myös varjostamaan, jos valo-olosuhteet syystä tai toisesta muuttuvat kasvin ympärillä äkisti. Esim. vanhan puuston kaato vaikuttaa ikivihreiden kasvien valon saantiin paljon. Varjostuskankaat poistetaan kasvien ympäriltä huhti- toukokuussa kun routa on sulanut maaperästä.
• Muista käydä tiputtamassa nuoskalumet ja tykkylumet kasviaitojen, pensasaidanteiden sekä havujen päältä säännöllisesti. Lumi painaa paljon ja puut eivät kestä märän lumen painoa. Harja siis vain heilumaan, samalla saa hyvää arkiliikuntaa.
• Tarkasta säännöllisesti, että jänisverkot ovat paikoillaan ja ettei jänis ole päässyt painamaan verkkoja alas. Kauris ja peura onkin hankalampi tapaus. Nuoria puita voi suojata laittamalla latvuksen suojaverkon sisälle, mutta vanhemmille puille tämä on hankalampaa toteuttaa. Tällöin on vain pakko pyrkiä suojaamaan runko niin hyvin kuin pystyy ja antaa kauriiden napsia oksien kärkiä.
• Vähäluminen ja syväroutainen talvi vähentää yleensä myyrä- ja muutakin jyrsijäkantaa, joka vähentää niiden aiheuttamia tuhoja.
• Vähennä kompostin tuuletusta, siirrä se sellaiseen paikkaan, jossa aurinko pääsee sitä lämmittämään ja vältä turhaa lämpökompostorin avausta, jottei lämmöt karkaa kompostin sisältä. Hyvinkin toimiva komposti saattaa jäätyä kovina pakkasjaksoina ja siitä ei kannata hätääntyä, vaan odotella lauhempaa keliä, nostaa komposti aurinkoon ja lauhalla säällä lisätä kompostiin kompostiherätettä tai ureaa kompostorivalmistajan ohjeiden mukaan. Myös kanankakka voi toimia, jos komposti ei ole kuin pinnaltaan kohmeessa. Valmis massa kompostorissa jäähtyy ja siksi keittiöjätekompostori kannattaa tyhjentää säännöllisesti ja viimeistään valmis massa kannattaa ottaa jatkokompostoitumaan lehtikompostin sekaan loppusyksystä. Tällöin keittiöjätekompostorissa on tilaa täyttää kompostia talven aikana, vaikka komposti jäätyisikin. Varsinkin talvella, vältä nesteiden laittamista kompostoriin ja muista pitää komposti ilmavana, lämmin ilma nousee kompostissakin ylöspäin ilmakäytävien/rakojen ansioista.
• Routainen maa auttaa puunkaadoissa. Jos olit miettinyt, että pihakoivu tai mänty on tullut kasvuaikansa päähän ja puun kaato olisi ajankohtaista, nyt on oikea hetki näille töille. Kun maa on jäässä ja lunta ei ole paljon, työ saadaan tehtyä siististi ja jäljet on helppo siivota ja nurmikko pysyy ehjänä. Maa myös kantaa jos kaatoon tarvitaan raskaanpaa kalustoa pihalle. Asemakaava-alueilla muista varmistaa ennen puun kaatoa, että alueellasi saadaan kaataa pihapuita ilman viranomaislupaa ja naapureiden kuulemista.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta eikä niitä saa käyttää ilman lupaa muissa yhteyksissä.

Puutarhakesän 2025 väliaikatietoja, rehevyyttä ja kirvoja.

Sunnuntai 17.8.2025 - Sirkku

Puutarhurin kesäkuulumiset.

Tervehdys täältä kitkijä-naiselta! Olette ehkä ihmetelleen missä emäntä luuraa ja onko hän  ehkä eksynyt rikkaruohojen sekaan? Myönnettäköön, että melkein! Tänä kesänä kaikki on täällä Etelä-Suomessa röyhähtänyt erittäin rehevään kasvuun, paitsi meidän rypsit ja kukkapellon niittykukat, jotka käytännössä kuolivat liikaan veteen jo piippavaiheessa. Nyt ne odottavat niittokonetta. Mitään puitavaa ei lähipellolla ole, kesäkuun sateet tulivat näiden peltojen sadon osalta täysin väärään aikaan ja sateita tuli niin valtavasti, ettei pienet taimen alut niistä selvinneet. Kukkapellon osaltahan tämä ei sinänsä haittaa, se niitetään syksyllä muutenkin, mutta rypsi harmittaa todella. Onneksi mallasohra näyttää edes kohtuulliselta. Jospa sato saataisiin kuitenkin viskiohraksi? Kesällä on tullut huomattua kuinka paljon sademäärät ovat vaihdelleet pitkin Suomea.  Meillä käytännössä kesäkuussa saatiin monen kesän verran vettä kuukaudessa, Itä-Suomessa taas vettä ei ole tullut. Järvien pinnat ovat niin alhaalla, että rannoista ei tahdo päästä enää veneellä järvelle. Ääri-ilmiöitä kai ne ovat nämäkin osaltaan.

Kesäkuun kovat sademäärät ja heinäkuun helteet tekivät osaltaan minun työstäni kovin  kiireistä. On niitetty heinää ja kitketty rikkaruohoja. Kasvu ryöhähti käyntiin ja juhannus kului kirppaparven etenemisen seuraamisessa säätutkakuvista. Kostea alkukesä on aiheuttanut myös melko pahan kirvakesän ja erilaiset lehtihomeet ja härmä rumentavat kasvustoja pensasistutuksissa. Härmä on kasvin lehtiin kesän aikana ilmestyvä sienitauti, joka näkyy lehden pinnassa valkoisena kasvustona. Lehdet näyttävät siltä kuin joku olisi ripotellut niiden pintaan perunajauhoa. Härmä heikentää kasvien kasvua tuona kesänä ja saattaa vähentää satoa. Härmä ei kuitenkaan talvehdi Suomen olosuhteissa ulkona, vaan se tulee Suomeen aina kesän aikana etelätuulten mukana. Kuten muidenkin sienitautien osalla, myös härmää on enemmän silloin kun alkukesä on kostea ja sateinen. Härmää voit vähentää kasveista pitämällä ne ilmavina ja huolehtimalla, että pihassa käy pieni tuuli. Tuuli haihduttaa kondensoituvaa vettä lehtien pinnoilta ja pitää lehdet näin ollen terveempinä härmän ja sienitautien osalta. Olen myös itse huomannut, että toisinaan voimakas kevätlannoitus lisää härmän esiintymistä. En tiedä, onko asiaa tutkittu tarkemmin missään, mutta voisiko typpi suurentaa lehden solukoita, jolloin härmä pääsisi tarttumaan lehteen herkemmin? En tiedä onko asia näin, tämä on vain omaa pohdintaani.

Heinäkuun puolivälistä lähtien olen käynyt kovaa taistelua kesäkukkia vaivaavia kirvoja vastaan. Toistaiseksi olen kevyesti voitolla. Olen poikkeuksellisesti joutunut näitä myös julkisista istutuksista ruiskuttamaan. Koska kesäkukkaistutukset ovat keskeisellä paikalla, on kasvit ruiskutettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ihan sentään tolu-ruiskutukseen en alkanut, mutta Neudorffin aine on ollut käytössä. Onneksi pari viikkoa kirvojen ilmaantumisen jälkeen tulivat myös leppäkertut. Leppäkertut, ampiaiset ja kanat ovat kaikki siinä mielessä puutarhurin kavereita, että kaikki näistä syövät tuhoeliöitä kasveista. Ne toimivat siis luonnonmukaisena tuholaistorjuntana. Kanat söisivät myös punkkeja, mutta ikävä kyllä kanoja ei oikein täällä meilläpäin voi niille pahimmille punkkipaikoille yksin päästää. Välittömästi on kanahaukka yläpuolella liitelemässä jos kanat ovat irti. Siinä saisi puutarhuri lisätä työkokemuslistaan kanapaimenena olon, jos kanat päästäisi pihamaalle vapaasti liikkumaan.

Pornaisten kunnan kesäkukista ja ihanista, uusista ruukuista on tullut paljon positiivista  palautetta. Kiva kuulla, että kaikki se työ, mitä talvella kasvisuunnittelussa tehtiin ja mitä Puutarha Bergströmillä kasvien kasvattamisessa on tehty, ei mennyt hukkaan ja istutukset ovat todella ihmisiä ilahduttaneet. Uusia kasvituttavuuksiakin tuli taas kokeiltua. Oranssi ja hentokukkainen Emilia on ollut upea! Se tuntuu pitävän paljon auringosta, koska kukat kasvavat voimakkaasti aurinkoon päin, vaikka istutus on todella aurinkoisella paikalla. Kosmoskukat ovat valtavia, vaikka juuri niiden riesana ovat olleet pahasti kirvat. Pelargonia on ollut ihan yhtä varma kukkija kuin aina ennenkin niin amppeleissa kuin myös istutusruukuissa. Amppelit kaikkineen ovat olleet kiitollisia kukkijoita ja helppohoitoisia! Vain kastelu ja lannoitus säännöllisesti on tarvittu. Ensi kesään taidetaan kokeilla vähän räväkämpiä värejä? Vai mitä mieltä olette? Nämä pastellin sävytkin ovat olleet kyllä upeat. Varjon ruukkuistutus voi kyllä hyvin, mutta jostain syystä verenpisara päätti helteiden alettua tiputtaa kaikki kukat. Nyt siellä on nuppuja runsaasti tulossa, joten se piti parin viikon kukkimistauon. Upeat, tummat kukat sillä onkin ollut. Verenpisaran edessä olevat ruusubegoniat ovat kyllä kukkineet upeasti koko kesän. Nämä siis ovat varmoja valintoja varjon istutusalueisiin.

Puutarhurilla itsellään kesäkuukaudet ovat kuluneet pitkälti töiden merkeissä, ja vapaapäivät ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Se kuuluu tähän ammattiin. Tuolloin sitä kesärauhaa ja mielen lepohetkiä on otettava kauniista maisemista, luonnossa liikkumisesta ja pienistä hetkistä kun keskityt vetämään henkeä. Tässä yksi sellainen. Viikon takainen upea kuutamo ja elokuun puutarhan kukinta.

Papujen kasvatusta

Torstai 22.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, pavut.

Monesti pihoissa käydessäni tulen miettineeksi, että miksi Suomalaisessa puutarhakulttuurissa elää niin voimakkaasti se perusajatus, että hyötykasvit pitää kasvattaa muusta puutarhakasvillisuudesta erillään? Tämä pohjautuu varmastikin Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun, mutta olisiko tätä syytä jo hieman pehmentää? Ymmärrän toki tuholaisia välttelevän näkökannan. Monesti kauniisti kukkivat perennat saattavat houkutella hyötykasveihin pölyttäjien lisäksi myös tuholaisia, mutta jos sadon määrä ei ole se kaikkein tärkein asia, voisi hyötykasveja sekoittaa enemmän ihan normaaliin perennapenkkiin. Monilla hyötykasveilla on kauniit lehdistöt ja kukat, miksei niitä voisi käyttää enemmän kukkivien kasvien lomassa?

Syy miksi otan tämän asian taas kerran tässä blogikirjoituksessa esiin, on se, että pavut ovat aika näyttävä osa perennapenkkiä. Ne tuovat sinne lehtevyyttä, vihreää ja kolmiulotteisuutta näyttävine tukineen. Kukinnot ovat kauniita, pölyttäjät pitävät niistä, ja ne lannoittavat kasvullaan maaperää ja tuottavat syötävää satoa. Jos siis kukkapenkkiin jää sipulikukan jäljiltä aukko, mitä jos laittaisitkin siihen kasvamaan nopeasti kasvavan, yksivuotisen hyötyköynnöksen, jonka voit joko esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle sipulikukan lakastuttua?

Salkopapu (Phaseolus vulgaris var. vulgaris). 

Salkopapu kasvaa n. 2–3 m korkeaksi lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla. Salkopapu  vaatii kasvaakseen melko paljon lämpöä, joten jos kasvupaikka on kovin viileä ja tuulinen, kannattaa sinne harkita mielummin pensaspapua tai härkäpapua kasvatukseen. Salkopapua voi kasvattaa myös lasitetulla parvekkeella ruukussa.

Kasvatus:

• Lämpimällä kasvupaikalla salkopavun voi kylvää suoraan kasvupaikalleen, kun maaperän lämpötila on noussut +15 asteeseen. Liian kylmässä maaperässä kylvös mädäntyy, joten odottele riittävän kauan ennen kuin kylvät pavut. Kasvuunlähtö on varmempaa jos kylvö tehdään sisällä purkkeihin ja taimet esikasvatetaan ja istutetaan ulos yöhallojen mentyä ohi.
• Liota siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Tämä pehmittää siemenen ulkokuorta ja helpottaa itämistä. Kylvä muutama siemen samaan taimipottiin. Kolmen viikon esikasvatusaika riittää, voit siis hyvin kylvää siemenet esikasvatuksessakin vasta toukokuussa, kun keskimäärin yöhallojen pitäisi olla ohi 10 kesäkuuta mennessä.
• Koska pavut ovat typensitojakasveja, ei kasvatusmulta saa olla liian voimakasta. Liian typpipitoinen multa voi haitata typensitojakasvin nesteenkiertoa, jolloin kasvi voi huonosti. Mullan olisi hyvä olla hiekkapitoista salkopavulle, koska hiekkaa sisältävä kasvualusta on aina juuristoille lämpimämpää.
• Tuennat kannattaa laittaa paikoilleen jo hyvissä ajoin, koska salkopapu kietoutuu tuentaan kiinni napakasti. Kasvi alkaa tekemään satoa sivuversoihin ja yksittäiset palot ovat pitkiä, jopa 30 cm:n pituisia. Papuja löytyy monessa eri värissä, väri määräytyy lajikkeen mukaan. Salkopapuja on vihreitä, violetteja, keltaisia ja monivärisiä. Korjaa satoa sitä mukaa kun papu kasvaa täyteen mittaansa, kuitenkin niin, että siemenet palon sisällä ovat vielä pieniä. Liian kypsäksi kasvaneet palot ovat puisevia. Katkaise salkopavun varsi sen ollessa n.  2 m:n mittainen, tämä saa sivuversot tuottamaan enemmän satoa.

Sadon hyötykäyttö:

Salkopavun palot käytetään kokonaan ruoanvalmistuksessa. Papuja kypsennetään keittämällä tuoreita palkoja n. 5–10 min. Palon on muututtava pehmeäksi keiton aikana. Voit myös kuivata palot ja kypsentää ne kuivattuna. tuolloin keittoaika on pidempi, n. 30–45 min. Papuja voi myös säilöä.

Pensaspavut ( Phaseolus vulgaris).

Pensaspapuja ja niiden alalajikkeita on runsaasti. Löydät kaupasta vahapapuja, taitepapuja, leikkopapuja ja silpo- eli keittopapuja ja kaikki nämä ovat pensaspapuja.

Pensaspavut kasvavat maksimissaan 60 cm:n korkuisiksi.

Vahapavut:

Vahapavuilla on litteät tai pyöreät, keltaiset palot. Näihin siemeniin törmää varmasti  useimmin siemenkaupoilla, koska vahapavut ovat kestävimpiä pensaspapuja.

Taitepavut:

Yleensä vihreäpalkoisia papuja, joiden palot ovat pyöreät ja pitkät. Taitepavuista löytyy myös violetteja tai monivärisiä papuja.

Leikkopavut:

Leikkopapujen palot ovat yleensä vihreitä, litteitä ja leveitä.

Silpo- ja keittopavut:

Silpo- ja keittopavuista käytetään hyödyksi yleensä vain siemenet. Nämä varmasti hyötyvät esikasvatuksesta eniten, koska Suomen lyhyessä kesässä ne eivät välttämättä ehdi tekemään satoaan valmiiksi saakka. Mikäli palko ei ehdi valmistua, voi keskenkasvuisia palkoja syödä. Täältä varmasti yleisimmin tunnettu lajike on mustavalkosiemeninen `Ying Yang`lajike.

Kasvatus:

• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä siemenet taimimultaan tai vähätyppiseen puutarhamultaan suoraan kasvupaikalleen, n. 3–5 cm:n syvyyteen. Kylväessäsi suoraan kasvupaikalle, huolehdi, että kasvualusta on riittävän lämmintä. Kylvöaika on n. kesäkuun alkupuolella. Esikasvatus hyödyttää ja silloin siemenet kylvetään n. toukokuun puolivälissä.
• Koska kasvutapa on pensastava, muista tarkistaa kasvutilatarve kylvöpussista. Eli taimivälin on oltava riittävän suuri, jotta jokaiselle taimelle ja pavulle riittää valoa, vettä ja tilaa. Keskimääräisesti taimiväli on n.  10 cm ja riviväli on n.  25 cm.
• Käytä kasteluun mielummin käteen haalealta tuntuvaa vettä kuin kylmää hanavettä. Pavut pitävät lämpimästä.
• Multaa taimia, eli lisää kasvualustaa juurien päälle taimen tyvelle, taimien ollessa n. 10 cm:n mittaisia. Multaaminen auttaa taimea pysymään pystyssä. Voit myös tarjota taimelle lisätukea laittamalla sen ympärille muovitetun harvan, isosilmäisen ja matalan puutarhaverkon. Laitan verkkokieppi taimen ympärille ja anna taimen kasvattaa vartensa verkosta läpi. Näin taimi tukeutuu verkkoon ja sato pysyy ilmassa, jolloin se pysyy terveempänä.
• Sato valmistuu n. 2 kk:n kuluttua kylvöstä. Palko on korjuukypsä kun palko on pitkä, mutta siemenet ovat vielä pieniä. Korjaa satoa sitä mukaa kun se valmistuu. Satoaika jatkuu syyshalloihin saakka.

Sadon hyötykäyttö:

Pensaspavut käytetään ruoanvalmistuksessa palkoineen kaikkineen. Palot keitetään pehmeiksi, keittoaika tuoreilla paloilla on n. 5–10 min. Kuivattuja papuja keitetään n. 30–45 min. Palkoja voi säilöä pakastamalla.

Härkäpapu (Vicia faba).

Kuuluu papu- nimestään huolimatta virnojen kasvisukuun. Se on yksi vanhimpia viljelyssä  käytettyjä palkokasveja ja nykyäänkin sitä käytetään typensitoja- ja valkuiaiskasvina peltoviljelyssä. Sitä on perinteisesti kasvatettu perunan kanssa sekaviljelynä avomaaviljelyssä. Perinteikkyydestä kertovat myös sen lempinimet: sitä kutsutaan mm. talonpoikaispavuksi.

Peltoviljelyyn härkäpapu tuli, koska se on helppoa kasvattaa, eikä se ole yhtä herkkä kylmälle kuin muut pavut. se kestää jopa muutamia pakkasasteita ja sen siemenet voi, ja kannattaa kylvää ulos jo toukokuussa, heti kun kylvöhommiin vain pääsee. Härkäpavun kasvuaika on melko pitkä ja siksi se kannattaakin kylvää ulos aikaisin.

Kasvatus:

• Voit kasvattaa härkäpapua ruukussa, viljelylaatikossa, perennapenkissä, avomaalla tai pellolla. Kasvatuksessa on kuitenkin huomioitava, että härkäpapu on syväjuurinen ja se vaatii kasvualustatilaltaan syvyyttä.
• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä ne n. 5 cm:n syvyyteen. Sopiva taimiväli on 15–20 cm ja riviväli 40–50 cm.
• Multaa taimet n. 10 cm: n mittaisina.
• Kasvi pysyy yleensä hyvin ns. omilla jaloillaan, eikä kaipaa tukemista.
• Lajikkeita on useita ja maksimissaan härkäpapu voi kasvaa 100 cm:n korkuiseksi.

Sadon hyötykäyttö:

Nuoret palot voi syödä palkoineen. Täysikokoisista paloista käytetään vain palon sisällä olevat vihreät siemenet, eli pavut. Pavut kypsennetään ennen käyttöä. Keitä palkoja miedossa suolavedessä muutaman minuutin ajan ja poista sen jälkeen pavuista ulommainen, läpikuultavaksi muuttunut kalvo. Pavut voi säilöä pakastamalla.

Tuleentuneet, kypsät härkäpavut voidaan kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä niitä on liotettava vähintään 12 tuntia, jonka jälkeen ne huuhdellaan ja keitetään 45–60 min.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus).

Ruusupapu on kaunis, yksivuotinen, nopea- ja reheväkasvuinen hyötyköynnös. Sitä voidaan käyttää niin koriste- kuin hyötykasvinakin ja sitä voidaan kasvattaa ruukuissa, viljelylavoissa ja perennapenkeissä. Kasvin kukinta on tulipunaista, valkoista tai oranssia ja se alkaa heinäkuussa.

Ruusupapu ei ole yhtä kylmänarka kuin salko- ja pensaspavut, mutta sekin kannattaa pihassa sijoittaa lämpimään ja tuulensuojaiseen paikkaan. Köynnöstävänä ja tukeensa kietoutuvana kasvina sen lähettyville kannattaa jo hyvissä ajoin laittaa napakat tuet, johon se saa kiivetä. Ruusupavusta on olemassa paljon erilaisia lajikkeita, suurimpien kasvaessa jopa 4 m:n mittaisiksi, osa lajikkeista jää vain 50 cm:n korkuisiksi.

Kasvatus:  

• Esikasvatusta suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä jos kasvupaikka on lämmin.
• Siemenen kuori on kova ja kuorta voikin pehmentää hankaamalla sitä esim. karkealla keittiösienellä tai jopa hiekkapaperilla ennen liotusta. Näin varmistetaan itämistä.
• Istutusväli vaihtelee lajikkeen koon mukaan. Tarkasta tarkka etäisyys kylvöpussista. Keskimäärin se on kuitenkin 25–50 cm.
• Jos kasvatat ruusupapua ruukussa, kannattaa samaan ruukkuun laittaa 2–3 taimea, jolloin kasvit tukevat toisiaan alkumetreillä.

Sadon hyötykäyttö:

Ruusupavun ohuita ja keskenkasvuisia palkoja, joiden siemenet ovat vielä pieniä, voidaan käyttää hyötykäytössä. Tuolloin palot kypsennetään kokonaisuudessaan. Palkojen kasvettua ja muututtua säikeisiksi, käytetään hyödyksi ainoastaan pavut. Tuleentuneita, kypsiä ruusupapuja voi kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä näitä papuja on liotettava vähintään 12 tuntia. Liotuksen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään n. 1,5 h.

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 2.

Torstai 23.1.2025 - Sirkku

Omaa pohdintaani permakulttuurisen pihan suunnittelusta.

• Edellistä blogitekstiä permakulttuurista tehdessäni, tutustuin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, nettiartikkeleihin ja julkaisuihin. Tässä omaa pohdintaani niihin liittyen. 
• Julkaisuja yhdistävänä puutarhasuunnitteluteemana voisi sanoa olevan, että puutarhat pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan sellaisiksi, että niissä vältellään öljyä.

Esim. polttomoottorikoneiden käyttö ja muovin käyttö pyritään pitämään minimissä. Molempien raaka-aine on fossiilinen uusiutumaton luonnonvara, eli öljy. Koneen polttoaine on öljypohjainen ja muovi itsessään sisältää öljyä. Itse lisäisin siihen myös, että jos koneita tai tarvikkeita hankitaan, kannattaa miettiä sitä, että se olisi mahdollisimman pitkäikäinen ja myös helposti huollettavissa. Huollot on myös syytä tehdä säännöllisesti. Liian moni kotikone hankitaan näitä miettimättä ja silloin kalliskin ostos voi muuttua kertakäyttöiseksi ja se on ihan turhaa luonnon kuormittamista. Muovia on nykyään melko vaikea välttää kokonaan, esim. kasteluletkuissa ja vettä keräävissä järjestelmissä sitä tulee vastaan melko väkisinkin, mutta silloinkin voidaan miettiä, onko tuote tehty pitkäikäiseksi ja onko se valmistettu kierrätysmuovista tai voidaanko tarvittu tuote ehkä valmistaa itse kierrätetystä jo kotona olevasta muovituotteesta, jota ei enää tarvita.

• Puutarhan hoidossa ja kasvivalinnoissa pyritään jäljittelemään luontoa. Kasvit sijoitetaan pihalle niiden omien tarpeiden mukaan, ei niinkään ihmisten mieltymysten ja tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi: Kasvi-istutukset tehdään tontin reuna-alueille, johon hulevesien pintavirtaus suuntaa (tontin pintakallistukset). Tällä saadaan luontaista kastelua kasveille, veden mukana maaperästä irtoavat ravinteet saadaan hyötykäyttöön ja vähennetään lisätyn lannoituksen tarvetta. Mikäli istutusalustan alle on mahdollista rakentaa vettä keräävä salaoja, josta vesi kootaan kokoojakaivoon, saadaan hulevettä hyötykäytettyä kastelussa kuivina jaksoina. Jos vettä ei pystytä keräämään, kannattaa sen kulkua pois tontilta kuitenkin hidastaa. Kasvivalinnat tuolla alueella on mietittävä sellaisiksi, että kasvit sitoisivat vettä mahdollisimman paljon. Valumavesialueelle kannattaa siis istuttaa kostean paikan kasveja, ja kasveja, jotka tarvitsevat paljon vettä tuottaakseen kunnon sadon. Näillä toimilla siis vähennetään huuhtoumaa, vähennetään vesieroosiota ja sato kasvaa suuremmaksi (yksittäisestä omenasta tulee suurempi, kun ravinteet ja vesi tulee kasvin juuristolle myös kuumimpaan kesäaikaan, jolloin sato tuotetaan). Kuiviin ja paahteisiin paikkoihin voidaan kylvää esim. maanpeiteyrttejä, kedon kasveja ja matalia typensitojakasveja, kuten mäkimeiramia, ajuruohoa (timjami), siankärsämöä ja valkoapilaa.

• Tarkoituksena on viljellä alaa monipuolisesti välttäen maaperän väsymistä, jolloin myös tuholaisten ja tautien esiintyminen vähenee. Kasvien vuorotus sinällään ei ole mikään uusi asia, se hyödyttää viljelyssä aina ja siitä olen kirjoittanut blogiini aiemminkin. Myös kursseilla ja luennoilla olen tästä puhunut paljon. Tehkää hyvät ihmiset viljelymuistiinpanoja ja käyttäkää kasvin vuorotusta! Se hyödyttää sadon tuottoa ja kasvien ja lähiympäristösi hyvinvointia. 
• Typensitojakasvit ja syväjuuriset kasvit viljellään viljelykasvien lomassa tai alla, tai suurilla peltoaloilla voidaan pitää ns. maaperän tankkausvuosia, jolloin viljellään vain näitä kasveja tai niitä viljellään esim. kauran kaverina.  Tätä on tehty ns. normaalissakin peltoviljelyssä jo usean vuoden ajan ja moni EU-tuki sitä myös edellyttää. Tämä siis myös muilla kuin luomu- pelloilla. 
• Muista tehdä havaintoja kasvien tarpeista ja myös niiden hyödyllisyydestä muille kasveille, hyönteisille ja koko ekosysteemille. Pienikin kasvi voi hyödyttää hyvin laajasti ympäristöä. 

Esimerkiksi moni köynnöskasvi kuten viiniköynnös tai köynnösruusu tarvitsevat lämpimän ja suojaisan kasvupaikan. Köynnökset kannattaa istuttaa talon läheisyyteen, terassin vierelle. Huom! Ei seinään kiinni koskaan! Näin istutettuna ne saavat talosta suojaa ja lämpöä, samalla ne varjostavat terassia liian kuumalta ja paahtavalta auringolta. Varjostus saattaa viilentää myös talon sisäosia.

• Vältä nurmikkoa ja suosi niittyä. Mitä enemmän on kukkia, sitä paremmin voi pölyttäjät. Muista kuitenkin poistaa vieraslajikasvit, kuten lupiinit. 
• Vältä haravointia. Maahan varisseet lehdet voi silputa maaperän pintaan katteeksi. Samalla ne lannoittavat maaperää. 
• Leikkaa perennat vasta keväällä. Näin suojaat juurakoita ja tarjoat linnuille ruokaa sekä hyönteisille talvehtimispaikkoja. 
• Luonto hakee tasapainoa, kun sille antaa aikaa. Tällä tarkoitetaan esim. sitä, että jos jonain kesänä on paljon tuholaisia, loppukesästä petohyönteisten munia on runsaasti, jolloin luonto korjaa tuholaistilanteen itse seuraavaan vuoteen. Tällöin kuoriutuu runsaasti petohyönteisiä, jotka pitävät tuholaiset kurissa. Tai vaihtoehtoehtoisesti, on tainnut säätutkakuvissa näkyäkin, että runsaina kirvakesinä, rajan yli lentää leppäkerttuarmeija syömään meidän kirvojamme. 
• Hyödynnä viljelyssä ja kasvien kasvattamisessa kerroksellisuus (se mihin kasvien latvukset asettuvat). Niin luontokin tekee. Puiden alle laitetaan matalampia kasveja kuten perennoja sitomaan kosteutta maaperään, hedelmäpuiden väliin voidaan istuttaa syväjuurisia yksivuotisia kasveja, jotka muokkaavat maaperää ja parantavat vesitaloutta yms. 
• Suosi monivuotisia kasveja. Näiden lannoitus- ja veden tarve on yleensä vähäisempää kuin yksivuotisten kasvien on. 
• Pidä mielessä peruskasvualustan rakennusohje. 1 osa savea, 1 osa moreenia ja 1 osa eloperäistä ainesta. Sillä pääsee aika pitkälle.

Listasin alle omia, aiemmin julkaistuja blogitekstejäni, josta voit hakea lisätietoja moniin permakulttuuriin liittyvistä puutarhanhoidon osa-alueista. Ne löydät, kun selaat blogitekstejä eteenpäin.

• 23.2.2024 Biohiili- teksti. 
• 1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?
• 30.11.2023 Potageriunelmia. 
• Joulukuu 2022- Helmikuu 2023 Pihakasvien valintaa, useita kirjoituksia. 
• 20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä. 
• 5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella. 
• 6.10.2021 Voihan hiilinielu! 
• 31.8.2021 Perustetaan niitty. 
• 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan. 
• 24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, Lahopuutarha. 
• 3.6.2020 Hieman asiaa mullasta.

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 1.

Torstai 16.1.2025 - Sirkku

Permanent agriculture eli permakulttuuri (pysyvä/ kestävä maanviljely).

Oletko sinä törmännyt permakulttuuri- termiin puutarhakirjoja ja lehtiä selatessasi ja miettinyt, että mitähän tuollakin mahdetaan tarkoittaa? Minulla termi on tullut vastaan säännöllisesti vuosien varrella ja toki tiedän sen pääsääntöiset periaatteet, mutta ajattelin nyt avata termiä hieman tarkemmin. Jos vaikka oppisin itsekin hieman lisää? Jaan tekstin kahteen blogikirjoitukseen, niin ei tule liikaa asiaa yhteen tekstiin.

Permakulttuurin perusajatus:

Permakulttuuri perustuu alkuperäiskansojen oppeihin ja sen kehittelivät nykymuotoonsa australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970- luvulla. Muita permakulttuurin edelläkävijöitä on mm. Itävaltalainen Sepp Holzer.

Permakulttuurilla tarkoitetaan kokonaisvaltaista viheralueiden suunnittelua ekologisesti kestävältä pohjalta. Siinä maatalous ja viheralueet, kuten puutarhat, puistoalueet, metsät ja muut viheralueet, kuten katuympäristöt suunnitellaan ekologisesti kestäviksi kokonaisuuksiksi. Permakulttuurissa myös pyritään omavaraisuuteen viljelyn kaikissa osa-alueissa, ja näin ollen myös suurin osa ihmisen syömästä ruuasta olisi itse, omassa viljelyssä, tuotettua. Myös kasvualustat ja sen valmistukseen tulevat tarvikkeet, sekä vedenkiertojärjestelmät tehdään itse. Jätettä ei saisi jäädä. Permakulttuurista voisi siis sanoa, että se on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhanhoidon, viljelyn, arkkitehtuurin, ekologian, rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.

Permakulttuurin kolme pääperiaatetta:

• Earth care- maapallosta huolehtiminen.
• People care- ihmisistä huolehtiminen. 
• Fair share- reilu jako, kulutukselle ja kasvulle rajojen asettaminen, ja ylijäämän palautus kiertoon.

Näitä teesejä miettiessäni, tulee vaan mieleen, että vielä näiden saavuttamiseen on matkaa. Lisäksi pohdituttaa, että kuinka monella meistä on taitoa ja tilaa viljellä ja säilyttää sellainen määrä ruokaa, jolla pitäisi itsensä ja perheensä ruuassa talven yli. Pidän perhettäni jonkin verran omavaraisena, mutta ei tuo tuollaisenaan taitaisi onnistua edes meiltä. Varsinkin, jos edes kasvualustoja ja siemeniä ei saisi ostaa kaupasta. Suurempaan omavaraisuuteen pääseminen vaatisi usean vuoden työn.

Mitä permakulttuuri tarkoittaa maanviljelyssä:

Tavoite olisi, että viljelyä kehitetään maaperää hoitavaksi ja innovoidaan myös maaperää hoitavia ja lannoittavia viljelymenetelmiä. Pyörää ei toki tarvitse keksiä uudestaan, jos hyvä ja toimiva menetelmä on jo kehitetty, mutta täälläkin pyritään mahdollisimman pitkälle omavaraisuuteen ja kierrätykseen.

• Minusta yhtenä esimerkkinä tästä voisi vaikkapa olla veden kierto viljelyssä. Istutusalueet pyritään rakentamaan niin, että ns. ostettua juomavettä tarvitaan mahdollisimman vähän, vaan voitaisiin pärjätä tontilla olevilla ja sinne satavilla vesivarannoilla. Tämä voisi tarkoittaa satavan, maaperän läpi tulevan ja suodattuvan veden keräämistä ja pumppaamista uudelleen kasvien käyttöön. Tämä vesi on ravinnepitoista jo itsessään, toki laimeampaa kuin lannoitettu vesi. Vesi voitaisiin pumpata kokoojakaivosta esim. aurinkoenergiaa hyödyntäen, jolloin ostettua sähköä ei tarvittaisi.

 Veden kierron ja uudelleen kasteluun käyttämisen lisäksi permaviljelyssä käyttöön tulevat myös:

• Typensitojakasvit ja juuristollaan maata muokkaavat kasvit, sekä maaperän kasvipeitteisyys (hiilensidonta ja eroosion vähentäminen) ja maaperän pinnan kattaminen (veden haihtuminen).
• Komposti ja kompostimullalla maaperän parantaminen.
• Kasvijätekompostin valumavesien keräys, laimennus ja käyttö lannoituksessa. 
• Puuceen tai muun biovessan kompostin käyttö maaperän parantamisessa. Huom! kiinteitä jätteitä on kompostoitava pidempään kuin esim. lehtijätettä, jotta syötäviin tuotteisiin ei tule kolibakteerivaaraa. Kompostointiaika on pidempi kuin tavallisella talousjätekompostilla. Kuiva käymäläjäte on jatkokompostoitava astiassa, jossa on kiinteä pohja ja kansi, ja josta ei tule valumia ympäristöön. Käymäläjäte voidaan levittää välikerroksiksi lehtijätekompostiin em. ehtojen täyttyessä, minimikompostointiaika on yksi vuosi, jonka jälkeen valmista kompostimassaa voidaan käyttää koristekasvien kasvualustaan laimennettuna. Syötäville kasveille kompostimassan on valmistuttava pidempään, jopa 2-3 vuotta. Jatkokomposteja tarvitaankin pihassa useita, joten tilaa ne valitettavasti vievät. Biovessaan kertyvä virtsa voidaan myös kerätä ja hyötykäyttää laimennettuna kastelulannoitteena esim. yksivuotisille koristekasveille. Virtsa tai urea pitää sisällään typpeä ja sillä voidaan herätellä myös jäätynyttä kompostia.

 Mitkä ovat permakultturisen pihan suunnitteluperiaatteet? David Holmgren

1. Havainnoi ja vuorovaikuta.
2. Kerää ja varastoi energiaa.
3. Hanki tuotoksia.
4. Käytä itsesääntelyä ja ota vastaan palautetta.
5. Käytä ja arvosta uusiutuvia luonnonvaroja ja palveluita.
6. Älä tuota jätettä.
7. Suunnittele maaleista yksityiskohtiin.
8. Yhdistele erottelun sijaan.
9. Käytä hitaita ja pieniä ratkaisuja.
10. Käytä ja arvosta monimuotoisuutta. 
11. Käytä reunoja ja reuna-alueita.
12. Hyödynnä muutosta luovasti ja vastaa siihen.

Tässäpä sitä on sopivan ympäripyöreitä lauseita, se mitä niillä mahdetaan tarkoittaa, on varmasti vähän tulkitsijakohtaista? Omaa, ihan arkiseen perhepihaan tulevaa pohdintaani yritän avata hieman seuraavassa blogitekstissä. Mitä em. kohdat sinulle tarkoittavat? Kirjoita kommenttiosioon mitä sinulle niistä tulee mieleen.

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa- Elisabeth Koch.

Torstai 25.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historian ehkä tärkein suunnittelija on Elisabeth Koch?

Kun minua pyydetään kuvaamaan rintamamiestalon puutarhaa, menen mielessäni välittömästi lapsuuteni Hyvinkäälle. Vaikka asun itsekin rintamamiestalossa, jonka piha on osittain hyvin perinteinen. 80-luvulla asuin itse rivitalossa. Yhdellä sukulaisperheellä oli lähistöllä omakotitalo, jonka puutarhasta saimme kerätä syksyisin luumuja ja karviaisia. Satoa tuli heidän perheelleen liikaa. Meille, rivitalossa asuville sato kyllä maistui. Tuolloin lapsena en sitä miettinyt, mutta toki näin aikuisena olen tajunnut vierailleeni silloin tyypillisessä rintamamiestalon puutarhassa. Minulle muistuu puutarhasta mieleen tuoksut. Vieläkin tietyt syksyn kypsyvän sadon ja maatuvien lehtien tuoksut kuljettavat minut tuonne. 80- luvun rintamamiestalon pihaan, jota viljeltiin ja hoidettiin, kenenkäs muunkaan kuin Elisabeth Kochin puutarhaoppaiden mukaan.

Kuka oli Elisabeth Koch? 

Elisabeth Koch oli puutarhuri ja piha- ja puutarhasuunnittelija, Marttaliiton puutarhaneuvoja 1920- luvulla, Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja, puutarhakirjailija ja yksi Suomen puutarha-arkkitehdit ry:n perustajista (nyk. Suomen maisema-arkkitehdit ry- Finlands Landskaparkkitekter). 

Hän opiskeli puutarhuriksi Högvallan hushålls-och trädgårdskolanissa Karjaalla. Puutarhasuunnittelua hän opiskeli Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan Puutarhakoulussa.

Bengt Schalin ja Paul Olsson ovat varmasti tunnetuimpia Suomalaisia puutarhasuunnittelijoita. Aivan yhtä suuren, jos ei jopa suuremman, perinnön Suomalaisiin puutarhoihin jätti Elisabeth Koch. Hänen intohimonaan oli saada ihmiset arvostamaan myös pieniä pihoja. Hän halusi opettaa hyötyviljelyä ja yhdistää hyötyviljelyyn myös kauneutta. Hänen puutarhasuunnitelmia kuvista nähtyäni ajattelen hänen edustavan perinteistä Englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliä. Istutukset olivat runsaita ja rönsyileviä, mutta kaiken runsauden alla oli järjestys, ja istutusalat oli jaettu esim. matalilla pensasaidoilla, jotka leikattiin ja hoidettiin säännöllisesti. Syy miksi Schalinista ja Olssonista tuli kuuluisampia on varmasti ajan henki. Naissuunnittelijaa ei arvostettu niin korkealle kuin miessuunnittelijaa. Toki myös se, että Elisabet Koch keskittyi suurimmalta osaltaan pieniin pihoihin teki miessuunnittelijoista kuuluisampia. Kuitenkin Elisabet Kochiltakin löytyy kuuluisia suuria suunnittelukohteita, joissa uskon suurimman osan Suomalaisista käyneen tai vähintäänkin nähneen eri medioissa.

Kochin suunnitteluperiaatteita ja malleja voi nykyäänkin soveltaa oman pihansa rakentamiseen. Esim. monet oma puutarhani- kirjan neuvoista ja kasvivalinnoista toimivat hyvin vielä tänäkin päivänä. Vaikka Kochin työskentelyaika oli n. 100 vuotta sitten, hänen valitsemansa kasvimaailma, tyyli ja hoito-ohjeet näkyvät selvästi myös nykyajan puutarhoissa ja yksityisten ihmisten toivomuksista ja odotuksista omalta piha-alueeltaan. Historia ja muistot omasta lapsuudesta ja niihin liittyvät tunteet elävät valitsemissamme pihakasveissa hyvin voimakkaasti. Ehkä siksikin Elisabeth Kochin kädenjälki näkyy edelleen.

Elisabeth Koch:n kuuluisia suunnittelukohteita: 

• Käpylän, Kumpulan ja Toukolan omakotitaloalueet Helsingissä 1930- luvulta lähtien.
• Helsingin seitsemän siirtolapuutarha-aluetta ja niiden piha-alueet. Esim. Kysykää Essiltä- kirjassa (Maria Karisto, Taina koivunen ja Antti Karisto) on näkyvillä Elisabet Kochin alkuperäisiä siirtolapuutarhatonttien suunnittelukuvia kasvilistoineen. Näitä kyseisiä kasveja löytyy yhä nykyäänkin Helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista, mutta toki alkuperäinen kädenjälki on aikojen saatossa himmentynyt ja vaihtunut ehkä nykyaikaisempaan.
• Olympiakylä Helsingissä 1950- luvulla.
• Sodan jälkeisten rintamamiestalojen puutarhat mm. Pirkkolassa, Länsi-Herttoniemessä ja Pakilassa.
• Domus academican piha-alueet Etu-Töölössä.

Elisabeth Kochin julkaisemat puutarhakirjat ja oppaat: 

• Hemträdgården, Finlands svenska Marthaförbund, 1919.
• Oma puutarha, WSOY, 1942.
• Oma puutarhani, WSOY, 1953.
• Brunakärr koloniträdgård 1918-1968, E. Koch 1968.
• Kotipuutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita, Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan kustantama (opaskirjanen).

Kuva alla: Kuvaaja Andersen, Emma Marie 1913, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit.

Torstai 16.2.2023 - Sirkku

Kasvitoiveet. 

Kun menen tapaamaan asiakkaita pihakonsultoinnin ja neuvonnan merkeissä heidän pihalleen, tai tapaan heitä esim. messuilla tai puutarhamyymälöissä, pihan mietintä alkaa monesti asiakkaan toivomasta puutarhateemasta. Monesti asiakas kertoo ensimmäisenä ne toivekasvit ja puutarhasuuntauksen, jonka tapaisista puutarhoista hän pitää. Tämä on toki tärkeää minullekin tietää, jotta osaan antaa vinkkejä oikeaan suuntaan kasvivalintoihin ja istutuspaikkoihin liittyen, mutta kuten olen jo edellisissä blogikirjoituksissa sanonut, on perusasiat mietittävä ennen kuin kasvia voi valita. Siksi se ammattilainen saattaa lähteä neuvonnassaan liikkeelle jostain muusta seikasta kuin kasvilajikkeista. Asiakkaasta se saattaa tuntua vähän turhalta ja turhauttavalta, mutta sillä tähdätään toimivaan ja helppohoitoiseen pihaan. Silloin haetaan juuri sinun pihaasi sopivia kasveja, ja silloin on mietittävä monta asiaa ennen kasvilajia ja sen kukintaa. Toki ammattilainen osaa ehdottaa sinulle pihastasi sopivaa kasvupaikkaa toivomallesi kasville, tai hän ehdottaa kasveja tai sen lajikkeita sinun antamiisi raameihin perustuen. Heti kun on nähnyt pihan. Vinkkinä minulla asiakkaalle onkin, että jos tapaat puutarhasuunnittelijaa messuilla tai puutarhamyymälässä ja toivot häneltä kasvineuvoja, kuvaa pihaasi joka puolelta vaikka puhelimella ennen neuvojen pyytämistä ja näytä kuvat siellä myymälässä. Silloin saat täsmävinkit omaan pihaasi paremmin soveltuvana kun neuvoja ei anneta sokkona.

Olen moneen kertaan tässä blogisarjassa maininnut, että periaatteessa oikeaa ja väärää kasvien yhdistelytapaa esim. kukintojen värien mukaan ei ole. Ne värit mitkä jonkun toisen mielestä ei missään nimessä sovi yhteen, voi sinun mielestäsi näyttää yhdessä kauniilta. Ei ole myöskään oikeata ja väärää puutarhasuuntausta. Jos puutarha on sinun, sinä saat rakentaa sen juuri sellaiseksi mistä itse pidät kunhan huolehdit ettet aiheuta luonnolle ja ympäristölle haittaa ja noudatat kaavamääräyksiä. Luota omaan makuusi, koska se on ainoa keino saada piha ja lähiympäristö jossa viihdyt. 

Myös meidän ammattilaisten on neuvoja antaessamme muistettava, ettemme ole rakentamassa pihaa itsellemme. Jos asiakas toivoo pihaa ja sellaisia kasvivalintoja, joista emme itse pidä, tai jotka tiedämme hankaliksi hoitaa, voimme kertoa miksi emme itse kasvia suosittele, mutta siitä huolimatta asiakas tekee lopullisen valinnan. Ammattilainen ei saa antaa omien mieltymystensä ohjata kasvineuvontaa silloin, jos perusteltua syytä kasvin valitsematta jättämiselle ei ole.  Perusteltu syy voisi olla, esim. kasvin voimakas leviäminen (viljelykarkulaisuus), kasvin mahtuminen sille suunniteltuun piha-alueeseen, myrkyllisyys jos pihassa on paljon pieniä lapsia, tai kasvin hinta ja riski siihen, ettei se menesty Suomen olosuhteissa. Mikäli asiakas toimii ammattilaisen neuvoista poiketen tai valitessaan kasveja ilman neuvoja, hänen kannattaa huolehtia, että istutettava kasvi voi hyvin sillä paikalla mihin olet sen istuttamassa. Mieti siis edellisten blogikirjoitusten ohjeiden mukaisesti, kasvin valon sietokyky, ravinteet, maaperä ja veden tarpeet ja tee istutusalue, johon laitetaan saman kasvupaikan kasveja samaan alueeseen.

Teemapuutarhat.  

Puutarhateemoja on varmasti juuri niin monta kuin puutarhan rakentajiakin on. Vaikka kuinka yrittäisit orjallisesti noudattaa jotain tiettyä tunnettua puutarhasuuntausta, kasvivalinnat on aina tehtävä pihan lainalaisuudet huomioiden ja soveltamista on siis pakko tehdä.

Esimerkkejä puutarhateemoista:

• Englantilainen puutarha, cottage garden ja sen rönsyilevät istutukset.
• Harmonisen itämainen puutarha, esim. Japanilainen puutarha. Huom. Kiinalainen puutarha eroaa hieman Japanilaisesta puutarhasta.
• Suomalaisen metsäpuutarha.
• Aistipuutarha, joka huomioi muutkin kuin näköaistin.
• Väriteemainen puutarha.
• Pölyttäjäystävällinen puutarha.
• Luonnon monimuotoisuuteen keskittyvä puutarha.
• Sadepuutarha.
• Pelaamista ja leikkiä kestävän puutarha.
• Tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla tai luoda oman puutarhasuuntauksen. 

Teen jatkossa erillisiä blogikirjoituksia suurimmista ja tunnetuimmista puutarhasuuntauksista, mutta tänään otan käsittelyyn puutarhan värit. Käythän lukemassa edellisistä blogikirjoituksista tekstit: Pölyttäjiä pihaan, hulevedet hyötykäyttöön, perustetaan niitty, parannetaan monimuotoisuutta/ lahopuutarha ja hieman asiaa puutarhan lehdistä, joissa kerrotaan jo paljon monesta puutarhateemasta!

Puutarhan värit. 

• Puutarhan istutusten värien ja istutusalueiden muotojen tulisi suurilta linjoiltaan sopia ympäröiviin rakenteisiin ja rakennusten arkkitehtuuriin, varsinkin silloin, jos puutarhalta haetaan harmoniaa.
• Tasapainottavana tekijänä ja voimakkaiden kasvivärien rauhoittajana voidaan käyttää vihreän eri sävyjä, jotka rauhoittavat silmää ja luovat oikein sijoiteltuina erilaisia tiloja puutarhaan.
• Suunnittelussa olisi tärkeää löytää tasapaino rakenteiden, kukintojen ja lehtien värien sekä vihreän välille.
• Mietittäessä istutusalueen kasvien sopimista väreiltään yhteen, on osattava ottaa  huomioon vuodenaikojen vaihtelut ja niiden vaikutus kasvien väreihin. Joillakin kasveilla koristearvo voi olla näyttävä kukinta (esim. nauhukset, hortensiat, syreenit ja ruusut), joillakin se on näyttävä syysväri (villiviini ja koivuangervo), jotku kasvit valitaan pihaan upean lehtimuodon ja sen värin mukaan (sormivaleangervo, jättipoimulehti ja korallikeijunkukka), joitakin kasveja käytetään vihreyden vuoksi (havut, heinät ja sammalet) ja toisten tehtävä on näyttää hyvältä talvella (kanukat, havut ja talventöröttäjäperennat). Onkin tiedettävä kasveista monta asiaa ennen kuin niitä voi yhdistellä värin mukaan. Monella kasvilla itse kukinta kestää vain 2-3 vkoa ja silloin muun osan vuodesta kasvia katsellaan täysin muun värisenä.
• Istutusalueen tulisi näyttää silmään hyvältä koko vuoden. Siksi väriä, kukintaa ja näyttävyyttä olisi oltava aikaisesta keväästä aina myöhäiseen syksyyn ja talveen.
• Jos kuitenkin haluat miettiä yhteensopivia värejä, kannattaa muistissa pitää perus  sateenkaarenvärit. Sateenkaaressa värit ovat lähellä toisiaan ja lähellä olevat värit ovat varma valinta, varsinkin jos niihin yhdistetään vihreän eri sävyt ja puhdistava valkoinen. Mustaa kukintaa ei ole muuta kuin värjättynä (harvinainen!) ja jos mustaa puutarhaansa haluaa, sitä onkin tuotava sinne rakenteissa. Valkoista kukintaa ei oikeasti ole olemassa, on vain terälehtien ilmakuplista heijastuvaa valoa.
• Puutarhaan voi tuoda myös ns. shokkivärejä. Tällä tarkoitetaan esim. pastellinsävyiseen, harmoniseen istutusalueeseen tuotua yhtä kirkkaan oranssia kohtaa. Se piristää, hätkähdyttää ja saattaa ärsyttääkin joidenkin silmää, mutta kohtuudella käytettynä se istutusalueeseen sopii. Liiallisuuteen ei kannata kuitenkaan mennä, jos shokkivärejä on paljon, istutusalueesta tulee helposti levoton.
• Rauhoittava vaikutus on myös samojen kasvien, kasviyhdistelmien ja värien toistamisella, eli monistamisella, eri kohdissa istutusaluetta ja puutarhaa. Omakotitalopihan suunnitteluun voi riittää 10 eri kasvilajia ja siltikään piha ei näytä tylsältä. Tuolloin kasvit yhdistetään istutusalueiksi, eikä niitä ripotella yksittäin ympäriinsä, ja käytetään suunnittelussa pihan erilaisia tiloja hyödyksi, voi näkymä olla aina uusi, vaikka kasvit olisivatkin samoja. On muistettava, että vaikka puutarhassa ei olisi näyttävää kukintaa lainkaan, voi räväkkyyttä tuoda geometrisilla kuvioilla, kivillä ja muilla rakenteilla (aidat, majat, grillit, pylväät, vesiaiheet ja patsaat), jotka voidaan maalata pihan väriteemaan sopivaksi.

Eri puutarhatyyleissä, väreillä on oma merkityksensä.

Englantilaistyyppisessä puutarhassa  arvostetaan kirkkaita värejä ja siellä käytetäänkin paljon esim. runsaasti kukkivia ruusuja ja laventelia, sekä näyttävän syysvärin omaavia suuria lehtipuita. Japanilaistyyppisessä puutarhassa fengshui on tärkeä ja siellä puutarhan toivotaan kuvastavan harmonista mieltä. Siellä värimaailmat ovat siis niukkoja, käytetään paljon vihreää ja kiveä tai sitten kasvit istutetaan tietyllä väriteemalla. 

Yleisimpiä väriteemoja eri puutarhasuuntaustyyleissä:

• Punainen, dominoi puutarhaa jos se on suurina alueina ja saattaa tehdä pihasta rauhattoman. Punaiset kasvit toimivat katseen kiinnittäjinä. Kiinalaisessa puutarhassa punainen väri tuo taloon ja siinä asuville henkilöille onnea ja Kiinalaisesta puutarhasta on löydyttävä aina punainen elementti. Se voi olla kasvi, pylväs, lyhty, aita tai patsas tai sitä väriä voi löytyä esim. talon ulkoseinästä.
• Valkoinen ja hopea. Raikkaita ja puhtaita ja ne loistavat iltavalossa. Tarvitsee vihreää pehmentämään näkymää.
• Keltainen, yhdistetään kevääseen ja loppusyksyyn. Rikas ja elämäniloinen väri, mutta haaleampisävyisenä tai valkoiseen yhdistettynä, voi tuntua epämiellyttävältä ja sotkuiselta.
• Vihreä, rauhoittaa ja tasoittaa. Kiinalaisessa puutarhassa vihreä on vallitseva väri.
• Sinistä sisältävillä kukkapenkeillä on rauhoittava vaikutus, mutta ilman vaihtelua se voi näyttää tylsältä tai jopa synkältä. Sinisen kanssa voi yhdistää valkoisia, hopeaisia sekä pehmeän vaaleanpunaisia tai liiloja kukkia.
• Purppura, voi olla samanaikaisesti loistelias ja rauhoittava. Sekoita yhteen valkoisen, sinisen ja vaaleanpunaisen kanssa.
• Vaaleanpunainen, lämmin väri ja se vetää ihmisiä puoleensa. Hempeämmät värit sopivat silmälle paremmin suurina alueina. Varsinkin Japanilaisesta puutarhasta löytyy yleensä vähintään yksi vaaleanpunainen kukkija.
• Oranssi, rikas, lämmin ja iloinen väri. Sopii parhaiten vihreän eri sävyjen kanssa.

Hieman asiaa syksyn lehdistä.

Torstai 20.10.2022 - Sirkku

Mitä tehdä kaikelle lehtimassalle? 

Kotipuutarhurin varmasti yksi suurimmista työllistäjistä on syksyisin lehtipuut ja niistä tuleva lehtimassa. Lehtimassaa tulee toki muualtakin, kuten perennoista ja havuista, ja kyllä, myös havupuiden neulaset rinnastetaan lehtimassaan silloin kun ne maahan tippuvat. Yleensä kuitenkin ihmiset haluavat neulasetkin nurmikoiltaan pois, joten jotain niille on tehtävä. Maahan jätettynä ne happamoittavat maaperää liikaa ja ainakaan sillä kohdalla se nurmikko ei tahdo oikein kasvaa ja vihreän elementin maan pintaan tuolloin tekeekin yleensä sammal.

Itse tartun haravaan vain pakon edessä ja meillä lehdet puhalletaan. Jokainen tekee asian kuitenkin juuri sille itselle sopivalla tavalla.

Mitä niille lehdille voi oikein tehdä kun niitä tulee niin paljon?

Ensisijaisesti pyrkisin syksylläkin leikkaamaan nurmikon suht säännöllisesti ja silppuamaan  lehdet ruohonleikkurilla nurmikon pinnalle, maata ravitsevaksi katteeksi. Tämä helpottaa myös suurien ja vaikeasti kompostoituvien lehtien maatumista. Vaikka siis haravoisit tai puhaltaisit lehdet pihasta suurelta osin pois, aja niiden yli muutaman kerran ruohonleikkurilla ja silppua ne pienemmiksi ja matojen ja muiden hajottajien helpommin hajotettavaksi massaksi. Tämän massan voit esimerkiksi levittää puiden ja pensaiden juurille ohueksi katekerrokseksi, laittaa kasvimaan pintaan ja muokata sen jälkeen kasvualustan sekaan, tai laittaa näistä ylijäävän osuuden ohuiksi kerroksiksi lehtikompostiin. Muistathan, että pihan pieneliöiden, kasvien ja eläinten kannalta pihaa ei kannata siivota liian puhtaaksi. Pensaat ja puut pitävät lehtikatteesta juuristoalueellaan ja se hyödyttää alueen eläimistöä, eliöstöä ja ihmisiä laajasti, että hajoava massa ja ravinteet pysyvät kasvien lähellä ja mikrobisto ei yksipuolistu. Ehkä silloin myös ihmisiltä jää muutama syysflunssa sairastamatta ja antibioottikuuri syömättä?

Kun lehtimassaa jätetään katteeksi tai muokataan kasvualustan sekaan, massan hajoaminen kuluttaa maaperästä typpeä, joka on muistettava kompensoida kevätlannoituksessa. Kasvualustasta tulee hajoamisprosessin yhteydessä kuitenkin ilmavampi, sadevesi pääsee kulkemaan maaperässä paremmin ja kasvualusta tulee juurikerroksessa lämpimämmäksi kun vesi ei jää seisomaan juurien ympärille vaan valuu alempiin maakerroksiin. Juuristoista tulee yleensä silloin myös terveempiä ja voimakkaampia ja kasvit itsessään kestävät stressitilanteita, kuten kuivuutta paremmin. 

Lehtikompostin rakentaminen. 

Mikäli et saa hukattua pihan lehtiä ennen mainituilla tavoilla, on syytä harkita lehtikompostin rakentamista. Ennen kompostikehikon ostoa tai rakentamista, muista tarkistaa kunnan tai kaupungin rakennusjärjestyksestä ja jätehuoltomääräyksistä saako sinun asuinalueellesi rakentaa komposteja. Biojätteen kompostoinnista on nykyään tehtävä aina kiinteistökohtainen kompostointi-ilmoitus, tämä ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä koske puutarhajätekompostoreja, joihin ei saa laittaa hajoamatonta biojätettä. Biojäte kompostoidaan aina sille tarkoitetussa lämpökompostorissa, joka on rakennettu ja täytetty niin, ettei se houkuttele rottia ja muita jyrsijöitä. Mikäli biojätettä jatkokompostoidaan lehtikompostissa, on näistäkin tehtävä kompostointi-ilmoitus ja nämäkin kompostit on rakennettava jyrsijäkestäviksi ja huolehdittava, ettei omalla kompostointi-innostuksellaan houkuttele alueelle rottia.

Lehtikompostit voidaan rakentaa esim. harvan lautakehikon sisään, joka mahdollistaa hyvän ilmanvaihdon kompostimassalle. Kehikon sisäpuolelle ja alle laitetaan jyrsijäverkot, joista kuitenkin madot ja lahottajat pääsevät läpi ja töihin. On olemassa myös muovista tehtyjä kompostikehikoita, jotka ovat kevyempiä käyttää. Pääasia kuitenkin on, että komposti on riittävän suuri ja sen ilmanvaihdosta on huolehdittu.

• Kompostin pohjalle laitetaan 10cm:n kerros oksahaketta tai kompostikuiviketta, joka pitää omalta osaltaan kompostia ilmavana.
• Tämän päälle kasataan 10-20 cm:n paksuinen kerros hajotettavaa lehtimassaa, jonka päälle laitetaan taas rouheamman materiaalin kerros 10cm, kuten oksasilppua tai kompostikuiviketta.
• Mikäli jatkokompostoit lehtikompostissa biokompostorista tulevaa massaa, levitetään sitä massaa väleihin ohuiksi, muutaman senttimetrin paksuisiksi kerroksiksi.
• Lehtikompostiin voidaan laittaa väleihin myös pieneen vesimäärään liotettua kanankakkaa tai urearaetta (kompostiheräte), joka happamoittaa kompostimassaa ja näin ollen antaa hajottajille paremmat elinolosuhteet.
• Kompostia täytetään tekemällä näitä kerroksia säännöllisesti, laittamalla päällimmäiseksi aina kerros kuorikatetta, risusilppua tai kompostikuiviketta.
• Lehtikompostiin ei kannata laittaa mitään emäksistä ainetta kuten tuhkaa, kananmunan kuoria tai kalkkia. Hajottajat pitävät happamasta maaperästä ja siksi pH:ta nostavaa ainesta ei kannata kompostiin laittaa.
• Kompostin päälle voidaan laittaa kansi, jolloin komposti ei tiivisty hapettomaksi syksyn vesisateiden alkaessa. Pieni kosteus kompostissa on ok ja jopa tarpeellinen, mutta se ei saa olla vettävaluvan märkä, koska hajottajat tarvitsevat happea.
• Kompostiin kannattaa laittaa lämpömittari, josta voit seurata, ettei kompostin lämpötila nouse liikaa.

Milloin hajonnut kompostimassa on käyttövalmista? 

Syksyllä rakennettua lehtikompostia möyhitään heti kevään tullen ja tarvittaessa herätellään kompostiherätteen tai kanankakan ja pienen määrän lämpimän veden kanssa. Kompostia möyhitään eli käännellään muutamaan otteeseen kesän aikana. Vieressä, ensimmäisessä kuvassa on yhden kesän lehtikompostitäyttö, jota on juuri möyhennetty.

Hyvin toimiva lehtikomposti on maatunut n. 1-2 vuoden kuluttua kompostoinnin  aloituksesta, mutta sen on hyvä antaa jatkokompostoitua vielä noin vuoden verran. Jatkokompostointi on tarpeen varsinkin, jos lehtikompostin sekaan on laitettu biokomposorin eli keittiöjätekompostorista tullutta massaa. Kompostista tullut valmis massa on erittäin typpipitoista ja hapanta ja sellaisenaan liian raakaa suoraan kasveille käytettäväksi, se onkin syytä laimentaa ennen kasveille laittoa. Hyvä suhde kasveille olisikin 1/4 kompostia, 1/4 hiekkaa, 1/4 savea ja 1/4 turvetta. Pitkä kompostoitumisaika aiheuttaakin monesti sen, että lehtikompostoreja on syytä olla pihassa useampia, jotta pihan lehdet mahtuvat niihin myös seuraavina vuosina. Alemmassa kuvassa on jatkokompostoinnissa oleva, n. vuoden vanha kompostimassa, joka on melkein valmista.

Kompostoinnin ongelmia: 

Valmis massa haisee.

• Komposti on ollut silloin liian tiivis esimerkiksi märkyyden tai liian suurien massakerrosten vuoksi tai sitten kompostiin on laitettu maatumaan jotain sinne kuulumatonta, kuten liian raakaa biojätettä jossa on voinut olla esim. kalaa, lihaa tai maitotuotteita (nämä kaikki houkuttelevat rottia ja muita tuholaisia, ei kannata laittaa kompostiin).
• Korjausliike on ilmata kompostia ja jälkimmäisessä tapauksessa jatkaa kompostointia jyrsijäkestävässä kompostissa.

Lehdet eivät kompostoidu.

• Jotkin lehdet ovat niin suuria, että ne tiivistyvät kompostissa liikaa ja tekevät kompostista hapettoman. Hajottajien on myös vaikea hajottaa suurta, karkeaa ja kovaa lehteä. Niitä kannattaakin kompostiin laittaa vain ruohonleikkurilla silputtuna ja ohuina kerroksina. Tällöin lehti- ja hakekerrosten väliin voi laittaa myös valmista multaa kerroksen ja lehtien päälle kannattaa tuolloin myös lisätä urea- tai kanankakka vettä.
• Tiettyjen kasvien lehdet voivat sisältää myrkyllisiä ainesosia, jolloin niitä ei kannata kompostiin laittaa ainakaan suurta määrää. Hajottajat eivät näitä ainesosia kestä. Tällainen kasvi on esim. raparperi.
• Komposti on saattanut olla liian kuiva. Kuivan kompostin näkee yleensä myös siitä, että siellä viihtyvät muurahaiset. Kansi siis silloin pois ja kompostia kostutellaan pienellä vesimäärällä säännöllisesti. Huom. Ei vettävaluvan märäksi!

Komposti jäätyy talvella. 

• Lehtikomposteja harvemmin rakennetaan eristetyiksi, joten nämä jäätyvät lähes aina talven aikana. Keittiöjätekompostorit rakennetaan yleensä eristetyiksi, mutta kovana talvena hyvinkin toimiva ja rakennettu komposti saattaa siltikin jäätyä. Jäätynyt komposti herätellään kuumaan veteen liotetun kompostiherätteen tai kanankakan avulla.
• Rakenna kompostikehikko tummasävyiseksi. Tumma väri varastoi lämpöä, joka pitää kompostin pidempään sulana.
• Sijoita komposti paikkaan, johon aurinko pääsee keväisin paistamaan. Aurinko saa kompostin sulamaan keväällä aiemmin.
• Valmis kompostimassa jäähtyy ja näin ollen myös jäätyy nopeammin.
• Komposti voi olla liian tiivis ja sisältää liikaa vettä. Ilmaa kompostia.

Kompostin hajottajaeliöt kuolevat kesän aikana.

• Tällöin yleensä kompostin lämpötila on noussut liian korkeaksi. Hajottajaeliöt kuolevat mikäli kompostin lämpötila nousee lähelle 70 astetta. Optimilämpötila hyvin toimivassa kompostissa on reilusti alle 50 astetta. Seuraa kompostin lämpötilaa säännöllisesti ja ilmaa kompostia kesän aikana ja huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta, joka viilentää kompostimassaa.

Näillä ohjeilla nyt sitten rakentamaan kompostia ja iskemään niiden lehtimassojen kimppuun. Taitaa tälle viikonlopulle lupailla hyvää haravointikeliäkin :) .

Kasvukausi muuttaa eri ajankohtaan.

Keskiviikko 12.10.2022 - Sirkku

Joko olet päässyt haravointihommiin? 

Kysyi tuttavani tänään puhelimessa. No en ole päässyt ja totta puhuakseni yritän haravaa viimeiseen asti lehtien poistossa muutenkin vältellä ja tehdä lehtien kasaamiset lehtipuhaltimella, mutta ymmärsin kysymyksen pointin. Nyt on kolmas syksy peräkkäin kun tuntuu, että Etelä-Suomessa lehdet ovat kiinni puissa kuin tauti. Eli eivät tule alas millään. Alkuperäisen työkalenterin mukaan minun piti olla tänään tekemässä jo lehtipuhalluksia, mutta työ oli pakko siirtää, koska työtä on turha mennä tekemään jos suurin osa puista on vielä täynnä lehtiä ja jopa omassa pihassani, missä syksy tulee yleensä aikaisemmin, esim. syreenit ovat enemmän vihreitä kuin keltaisia. Minusta on jo useamman vuoden ajan tuntunut, että kasvukausi siirtyy hiljalleen eteenpäin. Tämä tunne sai minut kaivamaan vanhat työkalenterini esiin ja tarkistamaan onko kasvukausi oikeasti siirtynyt eteenpäin vai onko tunne pelkkää muistin aiheuttamaa harhaa. Vertailin ajankohtia erään hoitopihani näkökulmasta, ihanaa kun on asiakkaita, jotka ovat pysyneet yritykseni mukana ihan alusta asti.

Ei ollut harhaa ainakaan minun työtilannettani katsoessa. Yritykseni alkuaikoina, vuosina 2009-2010 ensimmäisiin nurmikonleikkauksiin päästiin reilusti ennen äitienpäivää ja lehtipuhallukset ja haravoinnit aloitettiin syyskuun viimeisellä viikolla. Viime vuonna nurmikon leikkaukset alkoivat toukokuun viimeisellä/ kesäkuun ensimmäisellä viikolla, tänä vuonna kesäkuun ensimmäisellä/ toisella viikolla. Lehtipuhallukset aloitettiin 2021 lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla ja nyt näyttää, että tämän työn aloitus menee samoihin aikoihin. Myös puiden ja pensaiden leikkauksessa muutoksen huomaa. 10 vuotta sitten omenapuut sai leikattua helposti maaliskuun aikana, tänä keväänä lumen vuoksi ei ollut mitään asiaa omenapuiden luokse ennen huhtikuun toista viikkoa. Havujen syysleikkaukset oli tehtynä 2009 marraskuun toisella viikolla, nyt mennään varmasti reilusti joulukuun puolelle kuten viime vuonnakin mentiin. Toki vuosissa on aina eroja, mutta kyllä näin suuressa kasvukauden siirtymässä taitaa olla kyse muustakin.

Mikä siirtymää aiheuttaa? 

Yksi syy kasvukauden muuttumiseen syksyn osalta, voi olla väärään aikaan tehty liiallinen typpilannoitus. Mutta mikäli lannoitusvirhe on jonain vuonna tapahtunut, sitä tuskin tulee seuraavana vuonna enää toistettua, vai mitä? Typpeä monivuotisille kasveille annetaan vain heinäkuun alkuun saakka ja silloinkin kasvikohtaisen ohjeistuksen mukaisesti ja elokuun loppuun mennessä annetaan jo syyslannokset. Kesäkukat saavat pienen määrän typpeä koko kasvukauden ajan kasteluveden mukana.

Ikävä kyllä suurin syypää kasvukauden siirtymiselle taitaa olla ilmaston yleinen lämpeneminen. Tämä vaikuttaa kasvukauden molemmissa päissä. Keväisin töihin ei tahdota lumimassojen tai vesisateista johtuvan maan pehmeyden vuoksi päästä ajallaan kun taas syksyllä kasvit eivät älyä valmistautua talveen, koska ilma on lämmin ja sateinen. Syynä tähän ovat sulat ja lämpimät vesialueet ja meret, jotka päästävät ilmaan vesihöyryä, joka joko sataa vesisateena maahan (sateiset ja harmaat syksyt) tai törmätessään kylmään ilmamassaan, muuttuvat lumisateiksi, joita ainakin viime talvena tuli ihan kiitettävästi tässä Uudenmaan alueella. Runsaalla sademäärällä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ongelmana on se, että meidän perinteiset puutarha- ja metsäkasvimme eivät ole tottuneet näihin olosuhteisiin ja väkisinkin joudumme muokkaamaan kasvivalintojamme tulevaisuudessa niin puutarhoissa, pelloilla kuin metsissäkin.

Syksyn ja talven sademäärien lisääntymisen hyvät ja huonot puolet: 

Hyvät:

• Kaksi viimeistä kesää ovat olleet kuivia ja kuumia. Ilman sateista syksyä moni kasvi olisi näiden kesien vuoksi kuollut talven aikana. Liika kuumuus ja kuivuus ovat molemmat kasville stressin aiheita. Sateisilla syksyillä vesivajetta on saatu paikattua, jotta kasvi kestää paremmin pakkasen, maan jäätymisen ja talvihaihduttamisen.
• Lumi suojaa arkoja kasveja ja niiden juuristoja, sekä vähentää ikivihreiden maanpeitekasvien talviruskettumista.
• Kuivien kesien jäljiltä vesistöt, pohjavedet ja vedet kaivoissa ovat alhaalla jopa meillä Suomessa. Tällöin on hyvä, että maaperä saa täytettyä vesivarantoja. Huom. Tämä onnistuu vain jos veden liian nopeaa kulkua pois pihapiiristä on pyritty estämään tekemällä imeytysalueita ja niihin hulevesi-istutusalueita ja valitsemalla kasveja, jotka imevät itseensä vettä pihapiiristä.

Huonot:

• Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät home- ja lahottajasienten leviämistä ja antavat sellaisillekin sienille pidemmän kasvuajan Suomen olosuhteissa, jotka eivät meillä muuten talvella viihdy. 
• Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät myös kasvitautien, kasvivirusten ja tuholaisten leviämistä ja saattavat mahdollistaa myös niiden talvehtimista meidän olosuhteissa. Meille siis saattaa levitä kasvitauteja tai tuholaisia, joihin meidän kasvimme eivät ole tottuneet. Näitä voisi olla esim. päärynöillä ja omenoilla esiintyvä tulipolte, jota ei tällä hetkellä Suomesta löydy, mutta jota löytyy jo esim. Virosta. Levitessään Suomeen tämä tauti voi tuhota laajalta alueelta omena-, päärynä ja marjaviljelmiä ja aiheuttaa myös suuria taloudellisia tappioita. Niin yksityisille kuin yrittäjille.
• Mikäli talvi pysyy niin lämpimänä, ettei lumimassaa tule kasvien ja juurten päälle yhtään, on kylmänarat kasvit yleensä mennyttä talven jälkeen. Uudellamaalla meni pari talvea sitten suuria ja vanhoja perenna- sekä alppiruusualueita juuri tämän syyn vuoksi. Pitkään paikallaan kasvaneet kasvit eivät kestäneetkään Suomen talvea ilman lunta. Tämän syyn vuoksi nykyään kasvi- ja taimimyymälöistä ei saa kasvuunlähtötakuuta talven yli. Meistä kukaan ei voi luvata selviääkö jokin meillä tuttu lajike talven yli uudessa kasvupaikassa jos talviolosuhteet muuttuvat radikaalisti ja lunta ei tule.
• Sulasta merestä nouseva vesihöyry muuttuu kylmään ilmamassaan törmätessään lumisateiksi. Viime talvena näistä saatiin jo useita maistiaisia ja Etelä-Suomessakin oli todella paksu ja painava lumipeite. Varsinkin jos lumi on märkää, tulee suuriinkin puihin helposti lumivaurioita, joille alttiita kasveja tuntuvat olevan varsinkin pilarikatajat ja tuijat. Lumivauriopuiden leikkausta oli todella moni asiakas tänä keväänä vailla ja moneen pihaan oli kasveihin tullut niin pahoja vaurioita, että puut oli kaadettava kokonaan. Tykkylunta kannattaisi aina tietysti käydä karistelemassa kasvien päältä, mutta varsinkin kaupunkialueilla ongelmana on myös lumen läjityspaikkojen vähyys. Viime talvena lunta tuli niin paljon, ettei se tahtonut mahtua minnekään. Sitä oli siis pakkokin lastata osittain kasvien ja aitojen päälle. 
• Lumimassan alla lämpötila on nollan tuntumassa, varsinkin jos lumi on ns. puuterilunta eli pakkaslunta. Tämä lumi on pehmeää ja mahdollistaa sen ettei maa jäädy eli routaannu. Tämä taasen mahdollistaa jyrsijöiden kuten myyrien, kontiaisten ja rottien lisääntymisen ja liikkumisen lumimassan alla, turvassa petoeläimiltä ja linnuilta.

Miten kasvukauden siirtyminen vaikuttaa puutarhatyökalenteriin? 

• Talvityöt, kuten havujen talvisuojien paikoilleen laitto (tammikuu), lumityöt, lumen pudistelu kasvien päältä ja kasaaminen arkojen kasvien juuristojen päälle pysyvät käytännössä ennallaan. Lumettomina talvina arkojen kasvien juuristoja saattaa joutua suojaamaan normaalia enemmän esim. paksulla ruukkusorakerroksella, havuilla ja pakkaspeitoilla, jotka on viritetty kasvin ympärille laitetun pensastuen päälle ja ympärille. Ilmarako pakkaspeiton ja kasvin välillä on siis syytä muistaa.
• Mikäli lunta on paljon, hedelmäpuiden, pensaiden ja havuaitojen leikkaus saattaa siirtyä maaliskuulta reilusti huhtikuun puolelle ja tämä lyhentää leikkauksen teon aikaikkunaa. Leikkaukset kun on tehtävä silloin kun kasvi on vielä lepotilassa eli silmut eivät ole lähteneet turpoamaan.
• Kevään ja kesän siirtyminen eteenpäin myöhästyttää kevätkylvöjä ja kesäkasvien ulos vientiä, jotka taasen vaikuttavat käytettäviin lajikkeisiin. On käytettävä kasveja ja niiden lajikkeita, joilla on lyhyempi kasvukausitarve ja jotka tarvitsevat vähemmän lämpösummaa sekä punaista valoa tehdäkseen satonsa valmiiksi. Punaista valoa on meillä Suomessa luontaisesti paljon, mutta sen määrä syksyllä vähenee nopeasti ja silloin ilmassa on enemmän sinistä valoa.
• Entisaikaan sanottiin, että talvivastat ( tai vihdat) kannatti tehdä juhannuksena, koska silloin koivu on parhaimmassa kasvussaan. Kevään siirtyessä paras kasvukin siirtyy. Kasvien kesäleikkaukset, eli valoleikkaukset tehdään tässä parhaan kasvun vaiheessa. Aikaisemmin näitä leikkauksia aloiteltiin juhannuksena, nyt niiden leikkausten teko on siirtynyt eteenpäin ja ne pyritään tekemään heinä-elokuun vaihteessa, viimeistään elokuun loppuun mennessä. Siirto on tarpeen senkin vuoksi, ettei kasvi kuivuisi liikaa leikkauksen jälkeen. Kuumat ja kuivat kesät lisäävät kasvin stressiä joka tapauksessa, siihen ei kaivata enää leikkauksesta tulevaa stressiä. Odotetaan siis, että olisi hieman enemmän luontaista kosteutta maassa tarjolla.
• Lehtipuiden ja pensaiden kohdalla, olen itse pyrkinyt juuri sateisten syksyjen suuremman tautiriskin vuoksi, mahdollisuuksien mukaan, lopettamaan syksyleikkaukset kokonaan. Eli, pyrin tekemään ne rajut rakenne- ja hoitoleikkaukset keväällä tai kesällä. Toki aina näitä leikkauksia ei voi syksyllä välttää (kumivuoto- ja mahlavuotopuut), mutta ainakin suurimman osan voi siirtää keväälle tai kesälle.
• Syksytöiden kuten sadonkorjuun, lehtien poiston, kynnön tai maan muokkauksen aikatauluista on hirveän vaikeaa sanoa etukäteen. Esim. minä en ole vieläkään nostanut perunoita maasta pois (kuiva kesä, epäilen ettei siellä mitään korjattavaa olekaan) ja tosiaan lehdet eivät tule puusta ollenkaan tänä vuonna. Tai siltä ainakin tuntuu.
• Kasvihuoneen pesu odottaa vielä varmasti pitkän aikaa, koska sato ei ole vielä läheskään valmista. Paljon olisi tomaatteja tulossa, mutta epäilen niiden jäävän vihreiksi. Tosin täällä syynä on todennäköisesti kasvihuoneen uusi multa, joka taisi olla melko typpipitoista.

Näillä mietteillä täällä mennään syksyä eteenpäin. Toivottavasti jo sinäkin pääset kohta "haravointihommia" tekemään!

Voihan hiilinielu!

Keskiviikko 6.10.2021 - Sirkku

Hiilen sidontaa ja muuta puutarhurin normiarkea. 

Omassa työssäni saan käydä vierailemassa erilaisissa pihoissa lähes kaikentyyppisissä kasvuympäristöissä mitä Etelä-Suomesta löytyy. On tiukasti rakennettua ympäristöä taajamassa ja taajaman ulkopuolella, boheemeja ja lähellä luonnontilaista kasvua olevia pihoja, sotien jälkeen rakennettuja pihoja, jotka perustuvat hyötykasvien viljelyyn ja kansan ruokkimiseen ja lasten vitamiinien saantiin. Vastaan on tullut myös niitä betonilähiöitä, joihin halutaan tuoda vihreää seinille, katoille ja parvekkeille ja ollaan kiinnostuneita näiden kasvien huleveden sitomiskyvystä.

Monista asioista on pihoissa keskusteltu. Varsinkin luonnon monimuotoisuuden palautus tai ennallistaminen kiinnostaa nyt monia ja pölyttäjistä sekä niiden tarvitsemista puutarhoista puhutaan jo melko säännöllisesti. Olinkin jo vähän miettinyt, että perusasiat alkavat löytymään itseltä jo tietopankista, mutta väärässä olin. Olen toiminut yrittäjänä jo vuodesta 2009, mutta vasta tänä syksynä on tullut vastaan ensimmäiset asiakkaiden kysymykset ja pohdinnat hiilinieluista omalla piha-alueella. Toki tiedän hiilinieluista ne pohjatiedot, mitä mediassa vastaan tulee, mutta yksittäisten puiden hiilidioksidin sidontamääristä minulla ei ollut hajuakaan. Asia on mielenkiintoinen ja päätinkin käyttää tänään toimistotyöpäivän itseni kouluttamiseen. Onneksi korona-aika on tuonut monet kurssit nettiin ja lyhyelläkin työpäivän suunnittelulla saa hankittua itselleen asiaan koulutusta. Tässä hieman referointia perustietoihin kasvien hiilensidontakyvystä sekä hiilinieluista.

Miten hiili liikkuu ympäristössämme? 

• Jokaiselle on varmasti koulun biologian tunneilta tuttu kaaviokuva auringosta, maaperän vesivarannoista, omenapuusta sato-omenoineen, sekä hiilidioksidi- ja happimolekyyleistä. Yhteyttämisestähän siinä puhuttiin. Kasvit ottavat ilmakehästä hiilidioksidia, juurilla maasta vettä ja ravinteita ja muuttavat ne sokereiksi satoon. Puilla glukoosi muuttuu edelleen muiksi aineiksi, kuten selluloosaksi. Samalla ilmaan vapautuu vesihöyryä ja happea. Kasvi tarvitsee myös valoa ja lämpöä yhteyttääkseen.
• Yhteytysprosessissa kasviin tulleet hiilimolekyylit varastoituvat kasviin. Jokainen kasvussa oleva kasvi toimii siis hiilinieluna, eli kasvi kasvaessaan haukkoo hiilimolekyylejä ilmasta pois. Näissä kasveissa hiilinielun haukkomat hiilimolekyylit siis varastoituvat eli muuttuvat hiilivarastoiksi. Hiilivarastoissa hiilidioksidi on säilössä siihen saakka kunnes se sieltä vapautuu/ vapautetaan esim. polttamalla tai aineksen lahoamisen yhteydessä.
• Mikäli puuaines haketetaan tai kasvin kuihtuvat osat jätetään maahan karikkeeksi, toimii se lyhytaikaisena hiilivarastona. Hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina karikkeen maatuessa.
• Hiiltä on maaperässä myös fossiilisissa hiilivarastoissa. Nämä ovat maaperässä olevia ikiaikaisia fossiilisia polttoaineita kuten esim. öljy. Ihmisen toimesta näitä varastoja on alettu käyttämään ja niitä ei saada koskaan maaperään takaisin. Näiden polttamisesta ilmakehään tulee lisää mm. hiilidioksidia, josta osa sitoutuu kasveihin, osa meriin ja osa maaperän pintaan. 
• Myös ihmisten ja eläinten hengityksestä ja elämisestä tulee hiilidioksidipäästöjä, joka kasvien tulisi saada varastoitua itseensä.

Miksi hiilidioksidilla on väliä? 

• Hiilidioksidi sitoo itseensä auringon lämpöä ja on näin ollen kasvihuonekaasu.
• Maapallon liika lämpeneminen taas aiheuttaa ihmisille, eläimille ja kasveille ääriolosuhteita. Ruuan viljeleminen hankaloituu, eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät yms.
• Koska fossiilisia polttoaineita käytetään ihmisen toimesta yhä enenevässä määrin on hiilidioksidin määrä lisääntynyt ilmakehässä, joka siis lämpenee liikaa.

Nämä ovat niitä pohjatietoja mistä lähdetään hiilensidonnan korjaustoimia selvittämään piha-alueilla, siis sitä, mitä meistä jokainen voi omassa elämässään ja elinympäristössään tehdä jotta saisimme kompensoitua meidän aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

Miksi vain puista puhutaan hiilinieluina?  

• Kuten edellä totesin, kaikki kasvit toimivat hiilinieluina kasvunsa ajan. Pensaat sekä ruohovartiset kasvit sitovat itseensä hiiltä myös, mutta niiden aktiivisen kasvun aika on hyvin paljon lyhyempi kuin perinteisen Suomalaisessa metsässä kasvavan puun kasvuaika on.
• Kasvi sitoo itseensä hiiltä kasvukauden aikana eli pääsääntöisesti silloin kun maa ei ole jäässä ja juuret saavat maaperästä vettä ja kasvi pystyy lehdistään tai neulasistaan haihduttamaan saadun veden vesihöyrynä ja happena ilmakehään. Tarvitaan siis myös lämpöä ja vettä, jotta yhteytys toimii.
• Varsinkin kovimmassa kasvuvaiheessa oleva kasvi sitoo itseensä hiiltä tehokkaasti, koska silloin sen yhteytys on kaikkein kiivainta. Kuten lapsilla kasvupyräyksen aikana, silloin tarvitaan vettä ja ravinteita runsaasti, jotta rungosta tulee vahva, sama toimii myös puilla ja pensailla. Kasvuvaiheen mentyä ohi, puun hiilinielukyky pienenee ja vanhat metsät toimivatkin lähinnä hiilivarastoina.
• Kasvin hiilensidontakyky vaihtelee vuosittain. Kesä jolloin vettä ja lämpöä on ollut riittävästi, kasvu ja hiilinielu on suuri. Kuivana ja kylmänä kesänä hiilinielu ja kasvu pienenee.
• Lämpiminä ja sateisina syksyinä metsä on hiilen lähde. Kuihtuvat kasvien osat varisevat maahan ja hajotessaan ne vapauttavat maaperään ja ilmakehään hiilidioksidia, jolloin yksittäisen puunkin hiilivarasto pienenee. 

Onko yksittäinen puu vain hiilinielu vai voiko kasvin kasvattaminen rasittaa luontoa? 

• Taimituotanto, maanmuokkaus niin metsän uudistamisen kuin taimikasvatukseen tarvittavan maamassan yhteydessä, taimien kasvatuksen kasteluvesien ravinnevalumat, taimikasvatuksen mahdollinen lämmitys, koneiden käyttö ja maanpinnan rikkoutuminen hakkuissa, sekä puutuotteiden valmistus, jalostus ja kuljetus lisää sekä suoria hiilidioksidipäästöjä, että tuottavat myös muita ympäristökuormituksia kuten vesistöjen rehevöitymistä tai happamoitumista.
• Eri puun jalostuksen tuotemuodot muuttavat hiilen kierron nopeutta, se ei tuo kiertoon uutta hiiltä.
• Lahoamisesta ja polttamisesta tulee ilmakehään puuhun varastoituja hiilidioksidipäästöjä.
• Kasvien hiilensidonta- ja ravinteiden sidontakyvyn vuoksi pitkäikäisten kasvien kasvattaminen hiilinieluiksi kuitenkin kannattaa.

Paljonko puu voi sitoa ilmakehästä hiilidioksidia? 

• 1kg puuta tarvitsee kasvaakseen keskimäärin 1,55kg ilman hiilidioksidia ( lähde: www.metsagroup.com).
• Ilmakehästä sitoutuneen hiilen määrä kotimaisilla puulajeilla on n. 50% puun kuivapainosta. Havupuun kuivapaino on lajista riippuen 380-403kg/m3, jolloin havupuuhun on sitoutunut n. 195kg hiiltä eli 715kg hiilidioksidia (lähde Luonnonvarakeskus ja Hamberg, Henttonen ja Tuomainen 2016, s.18-19).
• Rakentamisen esimerkkinä: 1m2 puuseinää varastoi 80kg hiiltä ja aiheuttaa 30kg:n hiilidioksidipäästöt. Tätä kun verrataan 1m:n betoniseinään, joka rakennettaessa päästää ilmoille 120kg:n hiilidioksidipäästöt, ero on huikea. Sidotun hiilidioksidin määrä on siis sama, mutta puussa se on hiilivarastossa ja vapautuu ilmaan hitaammin.

Mitä kasveja minun kannattaa kasvattaa, jotta saan toimivan hiilinielun? 

• Yksityispihoilla hiilensidonnassa olisi tärkeintä muistaa piharakentamisen perusohjeet: 

1. Oikeat kasvit, oikeaan paikkaan. Ei hutiostoja.
2. Huolla ja hoida pihaa säännöllisesti. Säännölliset ja oikein tehdyt leikkaukset, saavat puuvartiset kasvit kasvamaan kymmeniä, jossei satoja vuosia. Mikään piha ei pysy kauniina ilman ylläpitoa, kun pihaa rakentaessa käytät hieman enemmän aikaa ja rahaa pihan suunnitteluun on ylläpito helpompaa. Mitä harvemmin joudut kerran rakennettua pihaa muokkaamaan, sitä paremmin hiilivarastot pysyvät paikoillaan ja sitä vähemmän aiheutat toimillasi hiilidioksidipäästöjä.
3. Mikäli haluat kasvattaa puun nimenomaan hiilensidontatarpeisiin ja hiilinieluksi valitse puu, joka pihaasi sopii kokonsa ja maaperätarpeensa puolesta ja jolla olisi tilaa kasvaa paikallaan jopa satoja vuosia.

• Metsästä tekee hyvän hiilinielun se, että metsän kasvaminen on pensaiden ja ruohovartisten kasvien kasvua hitaampaa ja silloin kasveihin sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin siitä vapautuu ilmaan.
• Puut sitovat hiiltä runkoon, oksistoon, juuriin ja lehtiin/neulasiin.
• Puut voivat kasvaa paikoillaan 40 vuodesta useaan sataan vuoteen.

1. Lyhytikäisistä puista puhutaan kun puu kasvaa alle 100 vuotiaaksi ja on silloin kaatokunnossa. Nämä puut ovat kovan kasvuvauhdin puita ja ne sitovat keskimääräistä enemmän hiiltä itseensä/vuosi. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että ne myös vapauttavat hiilen nopeammin takaisin kiertoon. Näitä puita on mm. rauduskoivu, leppä, haapa, salavat ja pihlaja.
2. Havupuut kuten lehtikuuset, metsäkuuset eri muotoineen, metsämännyt ja katajat kasvavat hitaammin, jolloin niiden vuotuinen hiilinielu voi olla pienempi, mutta ne saattavat kasvaa paikallaan useita satoja jos ei jopa tuhansia vuosia. Havuista nuorena nopeimmin kasvava taitaa olla siperianlehtikuusi, joka siis sitoo hiiltä tehokkaasti ensimmäisinä kymmeninä elinvuosinaan, mutta toisaalta, se myöskin vapauttaa hiilidioksidia joka syksy kun se tiputtaa neulasensa maahan. Kataja taasen kasvaa todella hitaasti, vain muutamia senttejä vuodessa, mutta vanhin kataja taitaa olla yli 2000 vuotta vanha jolloin kasvuaika ja hiilinieluaika on todella pitkä.

Muutamia esimerkkejä hiilen varastoitumisesta ja vapautumisesta takaisin kiertoon: 

Leppäpuusta tehdyt saunan lauteet: 

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna olo n. 60 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilimäärän lasku varastossa.
3. Hiilivarasto (lauta), vapautuva hiilidioksidi ja fossiiliiset polttoaineet (työvaiheet)
4. Käytössä oleva laude on hiilivarasto.
5. Huonokuntoinen, poistettu laude on joko hiilidioksidin lähde (poltto) tai lyhytaikainen hiilivarasto (haketus, maatuminen ja hitaasti vapautuva hiilidioksidi). 

Koivupuulämmitys talossa:

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna 100-120 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilimäärän lasku varastossa.
3. Puu hiilivarastona n. 1 vuoden eli puun kuivumisen ajan.
4. Polttaminen jolloin hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään.

Puurakennus mäntylauta. 

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna 100-200 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilinielun lasku varastossa.
3. Kaato, kuljetus ja sahaus fossiiliset polttoaineet ja vapautuva hiilidioksidi.
4. Puu hiilivarastona useita kymmeniä vuosia.
5. Jossain vaiheessa huonokuntoisten puuosien poisto. Näille poltto, haketus tai maatuminen jolloin hiilidioksidi vapautuu.

Vielä muutamia puutarhurin pohdintoja asiasta. 

Huh, huh. Nyt oli niin iso tietopaketti ja asiakokonaisuus, että tätä joutuu puutarhurikin vähän mielessään sulattelemaan ja pyörittelemään. Päällimmäinen ajatus minulla on se, että Suomessa on kasvatettu hiilinieluja jo kauan ennen hiilinielun keksimistä, mutta eihän se asia taida olla niin yksinkertainen? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joskus tuntuu että se 1800 luvun viljelijä on osannut tehdä asiat oikein. Ei käytetty kuin karjan lantaa, työt tehtiin hevosella, ei käytetty fossiilisia polttoaineita ja oltiin omavaraisia. Ainoa huono puoli olisi nykyisin se, ettei silloin ruoka riittäisi kaikille ja omaakin ruoka-aineympyrää joutuisi pienentämään melkoisesti. Ehkä on vain löydettävä keskitie ja sen voi vaikka aloittaa istuttamalla pihaan puun.

Jätin tässä referoinnissa mainitsematta kaikki ne standardit ja tahot jotka näihin hiilinieluasioihin vaikuttaa ja keskityin perusteisiin. Tämä referointi on nyt kokonaisuudessaan tekstitiedosto ja taidan palata tähän aiheeseen kuvien kanssa myöhemmin kun olen saanut asiat pohdittua oikein päin päässäni.

Lähteet:

www.metsagroup.com , www.UPM.com, www.luke.fi , Luontoon lehden, ylen sekä Metsä-lehden artikkelit useilta eri vuosilta. 

Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha.

Keskiviikko 24.3.2021 - Sirkku

Nyt alkaa etelä- Suomessa olemaan oikea aika leikata omenapuita ja monia pensaita. Oksamassaa tulee paljon ja moni miettii, mitä niille oksille voi tehdä. Oksat voi tosiaan viedä sorttiasemalle jossa niitä käytetään kompostoinnissa tai kaatopaikkojen maisemoinnissa hyödyksi, ne voi hakettaa ja käyttää katteena puille ja pensaille ja käyttää hakkeen hyödyksi kompostin välikerroksissa tai sitten lahopuuta voi hyödyntää puutarhassa lisäämällä luonnon monimuotoisuutta, rakentamalla lahopuuainesta sisältäviä puutarhaelementtejä.

Miksi lahopuu hyödyttää pienessäkin puutarhassa?

Lahopuun lisääminen tuo pienellekin kaupunkipihalle lisää elämää.

• Monet pölyttäjät kuten mesipistiäiset ja kovakuoriaiset tarvitsevat kuolleiden puiden osia lisääntyäkseen ja ne hyötyvät varsinkin suurikokoisten kuolleiden lehtipuiden rungoista, kannoista ja oksista. Aikuiset kuoriaiset ja pistiäiset munivat puun koloihin ja toukat joko käyttävät lahopuuainesta ravinnokseen tai ne kasvavat kolossaan aikuisen varastoiman ravinnon turvin.
• Lahopuuaines houkuttaa myös pölyttäjiä jotka tarvitsevat lepopaikkoja ja kuljettavat lahopuuta pesänsä rakennusmateriaaliksi. Lahopuu tuo pihaan myös kääpiä ja muita lahottajasieniä.
• Lahottajaeliöt, käävät ja maaperän sienirihmastot lisäävät maaperän pieneliötoimintaa ja tasapainottavat bakteerikantaa, joka hyödyttää myös ihmisiä ja lemmikkejä. Allergiaherkkyys ja tulehdustautitaipumukset vähenevät kun ihminen siedättyy laajempaan luonnolliseen bakteerikantaan.
• Rikastunut pieneliötoiminta hyödyttää myös maaperää. Kuollut eloperäinen aines kuten kasvijätteet ja lahoava puuaines vapauttaa maaperään hiiltä ja ravinteita, pieneliöt lahottaessaan muokkaavat maahan käytäviä, joka parantaa maaperän vesitalouden hallittavuutta varsinkin savimaalla, jolloin kasvien juuret voivat paremmin ja kasvu ja sato on runsaampaa ja terveempää. Tämä hyödyttää niin satoa syöviä ihmisiä kuin ruohovartisia kasveja syöviä eläimiä. Huomioithan kuitenkin että lahoava aines sekä vapauttaa, että käyttää lahotessaan maaperän ravinnevarastoja (typpeä).

Meidän pihan monimuotoisuus.

Meillä monimuotoisuutta on parannettu pikkuhiljaa. Myrsky kaatoi pihapuita muutama vuosi takaperin. Osasta meni latva ja lisääntyneet tuuli- ja valo-olosuhteet otettii lapsiperheessä hyötykäyttöön. Puiden "kannot" jätettiin pitkiksi ja niihin ripustettiin pyykkinarut. Pihaan jätettiin myös järeämpiä puupölkkyjä joista osa on koristusmielessä istutusalueen laidassa ja osa nuotiopaikan laidalla istuinpölkkyinä. Ne saavat siellä hiljalleen sammaloitua ja lahota.

Lapsillani on ollut myös mielenkiintoisia lahoaidan rakennusleikkejä. Vanhin lapseni rakasti pienenä polkea polkutraktorilla pitkin pihametsää ja kerätä (kuormata) traktorin kyytiin oksia ja kasata niitä "pinoille" pihan nurkille. Eilen pihaa kiertäessäni huomasin että kasat ovat siellä edelleen, osittain maatuneina lahopuuaitoina.

Meillä kaadettujen puiden kantoja on jätetty myös lyhyempinä paikoilleen, osaa niistä on käytetty nuotioalustoina niin että päälle on laitettu vanha traktorin metallinen vanne jossa on sitten poltettu nuotiota. Osa kannoista on palanut osittain keskeltä joka tuo maaperän hiiltä ja muuttaa happaman maaperän ph:ta lempeästi. 

Lahopuuaitojen ja lahokantojen sekä lahopuupökkelöiden lisäksi meille pihametsään on rakennettu myös lahopuurytö. Tämä tuli sinne ihan luonnostaan, koska myrsky tosiaan vahingoitti vanhoja puita pahasti ja pienessä pihametsässämme jouduttiin tekemään puiden kaatoa isommassa mittakaavassa vanhojen puiden ollessa rakenteeltaan vaarallisia. Syksy oli silloin kovin sateinen ja osa pihastamme on perin suomaastoa, eikä oksia lähdetty kuljettelemaan märkyyden vuoksi metsästä pois. Ne kasattiin kasalle. Nyt muutama vuosi tuhon jälkeen, nuorin lapseni rakentelee kuivuneista oksista majoja, siellä näkyy myös kauriin ja jäniksen jälkiä. Suojaa nämä eläimet taitavat risukasan läheltä yöksi hakea. Lahopuukasat antavat metsissä suojaa myös metsän jyrsijöille ja käärmeille. Tämä seikka olisikin syytä muistaa myös laajemmilla metsäalueilla missä suoritetaan puiden korjuuta. Koneet muokkaavat maastoa liikkuessaan siellä, mutta metsään jätetyillä oksilla ja latvoilla on tärkeä tehtävä metsäluonnon uudistuksessa ja ne koneiden jäljetkin luonto korjaa nopeasti. Metsänhoitotyöt oikein mitoitettuina, myös hoitavat metsiä.

Rakastan tarkkailla pihapiirin hiljaista muutosta. Pihaamme on tullut lahopuun lisäämisen jälkeen laajempi pikkulintukanta. Mustarastaan laulu kuului eilenkin voimakkaana ja palokärki ja vihertikka vierailevat pihassa säännöllisesti. Lahopuun lisääminen on tuonut pihaamme myös haukkoja ja pöllöjä. Eräänä juhannusaattona istuimme pihalammen rannassa nuotiolla ja kuuntelimme metsästä kuuluvia linnunhuutoja. Pari päivää myöhemmin näimme kelopuun latvassa kaksi uteliasta silmäparia. Sarvipöllön poikaset kurkistelivat meitä yhtä yllättyneinä kuin me niitä. En jäänyt niitä kuvaamaan vaan annoin heille pöllöilyrauhan, mutta kuva poikasista jäi melko vahvasti meille kaikille mieleen. Samaisena juhannusiltana ihmettelimme, että mikä tuossa lammen yläpuolella lentelee? Se oli lepakko joka pyydysti hyönteisiä. Seuraavana syksynä hankimme metsään pöllönpöntön ja sarvipöllön lisäksi pihassamme on nähty varpuspöllö ja lehtopöllön ääni kuului vuosi sitten iltaisin. Sitä emme kyllä onnistuneet näkemään. Oma operaationsa on pöllönpöntön hankkiminen, kiinnitys (nostettava n. 6m:n korkeuteen) ja huoltotyöt. Varsinkin kun pönttö on oltava valmiina jo tammikuussa jolloin pöllöt etsiskelevät jo pesintäpaikkoja. 

Miten sinä voit rakentaa lahopuutarhan pihaasi?

• Rakenna hyönteishotelleilla pölyttäjille lepopaikkoja ja tuo niissä lahopuuta piha-alueelle.
• Suojele puuvanhuksia (varsinkin jalolehtipuita ja haapoja) mikäli ne eivät ole raken-teeltaan vaarallisia eivätkä aiheuta myrskyvaurioriskiä. Tutkituta vanhat puut arboristilla.
• Mikäli puu on kaadettava, jätä mahdollisuuksien mukaan korkea kanto tai jätä kanto maaperään muuten lahoamaan.
• Käytä puutarharakentamisessa hyödyksi hitaasti lahoavat puun osat. Niitä voi käyttää esim. istutusalueiden rajaamisessa tai istuinpölkkyinä pihan eri osissa. Voit myös tehdä vaikka lahoavan kannon sisään esim. kesäkukkaistutuksen.
• Huomioi, että moni puutarhasuuntaus pitää sisällään lahoavien puun osien tai oksien hyötykäytön viherrakentamisessa. Esim. itämaishenkisessä puutarharakentamisessa puunrunkoja jätetään piha-alueelle sammaloitumaan tai kivipuutarhoihin tuodaan kelopuunosia kaunistukseksi. Muistathan kuitenkin, että puunrunkoja, oksia tai kelopuita ei saa lähteä poistamaan metsäalueilta ilman maanomistajan lupaa.
• Voit rakentaa pihaasi lahopuuaidan, hyötykäyttämällä pihasta tulevat risut ja oksat. Kasaa oksat 50-100cm:n etäisyydelle toisistaan laitettujen pystypuiden väliin. Eri lahopuuainesten maatuminen vaihtelee sen mukaan mitä puuainesta aitaan on laitettu. Verratessa esim. omenapuun ja tammen oksaa pihlajan ja pajun oksaan, omenapuu ja tammi kasvavat todella paljon hitaammin ja ovat siksi kovempaa puuainesta joka maatuu hitaasti. Lahopuuaidalla voit rajata pihaa pienempiin tiloihin luonnonmukaisesti, esim. kasvimaan reunalle tämä tuo tuulensuojaa ja rouheutta.
• Mikäli pihassasi on tilaa, voit perustaa pihaan lahopuukasan tai - rydön. Kasaa oksia puolivarjoiseen ja ei niin silmän alla olevaan paikkaan. 
• Voit käyttää oksista tehtävää haketta istutusalustojen pinnan katteeksi tai kompostin välikerrokseksi tuomaan kompostiin ilmavuutta ja rakennetta. ilmavassa kompostissa viihtyvät myös madot. Täältä kalastaja saa siis myös onkimadot tarvittaessa.

Tämän blogitekstin pohjatiedon tarkistukseen on käytetty Suomen Luonnonsuojeluliiton Lahopuutarhaopasta. Tekijät: Lauri Saaristo ja Risto Sulkava. Kiitos selkokielisestä oppaasta tekijöille.

Yhteistyö on voimaa

Perjantai 27.3.2020 - Sirkku

Keväällä 2020 yhteistyö on entistä tärkeämpää.

Viimepäivinä olen saanut taas kerran ihmetellä sitä miten kummallinen talvi on kyseessä. Tähän asti omituisuus on liittynyt lämpötiloihin, sateisuuteen ja lumettomuuteen, mutta viimeiset pari viikkoa on minun elämääni ja kaikkien maapallon muidenkin ihmisten elämään vaikuttanut huomattavasti akuutimpi ongelma. Yhtään väheksymättä maapallon liikaa lämpenemistä on covid19 muistuttanut meille siitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Olen aina ollut arkielämän fani. Rakastan arkea ja arjen tylsyyttä ja rytmiä niin paljon kuin nyt kolmen lapsen äiti, yrittäjä ja maatilan emäntä voi rakastaa. Elämän rytmi on kiireistä, mutta helposti suunniteltavaa. Uskon että sitten joskus, kun nuorinkin lapseni on muuttanut pois kotoa, tulen kaipaamaan tätä jaksoa elämässäni hyvin paljon. Minulla on tunne, että arki sellaisena kuin olemme sen tähän asti tunteneet, tulee muuttumaan pitkäksi aikaa tämän jälkeen.

Korona tulee iskemään yrityksiin ja työelämään kovalla kädellä, mutta omassa arjessani olen toistaiseksi nähnyt sen vaikutukset hieman erilaisesta vinkkelistä. Ihmisillä on ollut aikaa olla kotona ja miettiä ja keskittyä myös siihen lähiympäristöön. On myös selkeästi haluttu auttaa pienyrittäjiä ja on tilattu lähiyrittäjien palveluita ja teetetty niitäkin töitä jotka ovat ehkä odotelleet tekijää jo useamman vuoden ajan. Halutaan pitää raha liikkeessä ja ehkäistä lamaa. Asiakkaiden toiveissa näkyy myös se että puutarhasuunnittelijaltakin tilataan pihaan nimen omaan Suomalaista designia puutarhatuotteisiin. Halutaan että tuotteet ovat Suomalaisilta firmoilta, Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja. Tänä keväänä olen huomannut myös että asiakkaat pääsääntöisesti haluavat maksaa laskunsa heti eivätkä jää odottamaan eräpäivää. Kiitos teille kaikille jotka tilaatte juuri nyt Suomalaista työtä, designia ja tuotteita! Yhdessä toimimalla selviämme!

Hyvä yhteistyöverkosto on myös hyvin toimivan yrityksen yksi tärkeimmistä kannattimista. Olen toiminut yrittäjänä 11-vuotta ja vuosien varrella olen löytänyt lähelleni toisia yrityksiä ja yrittäjiä joilta saan apua, neuvoa ja tukea ja joita olen toivottavasti myös vastavuoroisesti pystynyt omalla työlläni ja osaamisellani auttamaan. Jokainen näistä yrityksistä myy tuotetta tai palvelua jota voin omassa työssäni hyvällä omalla tunnolla suositella. Tuotteet ja palvelut ovat toimivia ja työn jälki sellaista että sitä kehtaa omalla nimellään mainostaa tai suositella asiakkaalle. Alla esimerkkejä yhteistyöstämme eri yritysten ja tahojen kanssa, en varmasti muistanut nyt kaikkia, mutta jatketaan listaa toisella kertaa:

• https://www.kirami.fi/blog/pihasuunnittelija-auttaa-paljun-paikan-valinnassa osoitteesta löytyy blogiteksti Suomeksi, missä kerrotaan tarkemmin pihasuunnittelijan työstä ja mitä on otettava huomioon jos on hankkimassa kylpytynnyriä pihaansa. Blogiteksti Englanniksi: https://www.kirami.fi/en/blog/yard-designer-helps-you-choose-place-your-tub . Blogiteksti ruotsiksi: https://www.kirami.fi/sv/blog/tradgardarkitekten-hjalper-dig-att-hitta-ratt-plats-din-badtunna . Kiitos #kirami inspiroivasta yhteistyöstä ja kiitos myöskin niille asiakkaille joiden pihakuvia sain käyttää tämän blogin yhteydessä.
• https://www.kodinterra.fi/Tuusula . Yhteistyömme koskee pääsääntöisesti pihasuunnittelua, pihakonsultointia, viherrakentamista ja viheralueiden hoitoa. Asiakkaille näkyvin osa tapahtuu kevät- ja syysmessuilla ja tulevana kesänä myös Tuusulan asuntomessuilla. Kiitos menneestä yhteistyöstä ja innolla odotan tulevia vuosia!
• www.minimaansiirto.fi ja www.eliittipihat.fi useita yhteistyökohteita vuosien varrella ja toivottavasti yhteistyö jatkuu myös jatkossa! Kaivureita ja koneita saatavissa tätä kautta myös pieniin pihoihin.
• www.kannustalo.fi . Yhteistyö joka on jatkunut useiden pihasuunnitelmien muodossa. Ihana ja kannustava ilmapiiri ja ihania asiakkaita joiden pihat olen saanut suunnitella. Yhteistyö Kannustalon kanssa toivottavasti jatkuu ja laajenee.
• www.jarvenpaanpihapalvelu.fi .Yhteistyötä, hyvää palvelua ja ystävyyttä. Taimiosaamista laajalla skaalalla, saatavissa myös lähituottajien taimimateriaalit. Tätä kautta olen saanut tilattua myös ne erikoisemmat kasvit, palloteltua ideoiden toimivuutta ja saanut pienyrittäjyyden vertaistukea ja yrittäjäsparrausta. Täältä saat näin Koronavirusaikaan tilattua kasvit Uudenmaan alueelle myös kotiinkuljetuksella. 
• www.jamera.fi kiitos mielenkiintoisesta yhteistyöstä Tuusulan asuntomessut 2020- Downtown house- kohteessa johon sain tehdä yleisten alueiden kasvisuunnittelun. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu joskus myöhemmin.
• www.ebaka.fi Monen vuoden yhteistyöhön mahtuu pihasuunnittelua ja viherrakentamista. Täältä saatavissa minun kohteisiin suuremmat maansiirtokoneet, kivirakentaminen, puurakentaminen ja sähköalan ammattilaiset. Kiitos yhteistyöstä tähän mennessä, toivottavasti yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessa.
• www.pihatimpuri.fi Laidasta laitaan viheralueiden hoitotyöt onnistuu lyhyelläkin varoitusajalla. Loistava palvelu! Kiva tehdä yhteistyötä teidän kanssa!
• www.kannonjyrsintaa.fi Tmi Arho Kalkkinen. Tätä kautta saa mm puunkaadot ja kannonjyrsinnän sekä oksien pois kuljetuksen kohtuulliseen hintaan, hyvällä palvelulla ja hyvällä työnjäljellä.
• www.pihamaina.fi Pihasuunnittelukohteideni korkomittaus ja vihervalvonta. Todellinen ammattilainen jolta on tiukan paikan tullen voinut kysyä myös neuvoa. Kiitos Kirsi!
• Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä haluan mainita yhteistyökumppaneista Jussilan tilan emännän Pornaisista. Kiitos Mari Vuori, olet ehdottomasti yksi tärkeimmistä yhteistyökumppaneista ja ystävistä jota ilman olisi moni työ jäänyt tekemättä. Kiitos myös ystävyydestä ja kaikesta muusta henkisestä tuesta! Toivottavasti yhteistyö jatkuu myös jatkossa!