Ideoiden keräystä uutta kasvukautta varten.

Maanantai 19.1.2026 - Sirkku

Se aika vuodesta.

Ai mikäkö? No se aika, jolloin postia hakee poikkeuksellisen mielellään, koska sieltä tulevat puutarhalehdet ja siemenkuvastot. Minulla on tuttuja kollegoita, joiden tekstejä saan lukea useammastakin puutarhajulkaisusta. Jo pelkästään heidän vuokseen tulee seurattua puutarhamediaa, mutta muutoinkin aihe kiinnostaa. Ja saahan siinä samalla tarkastettua alan trendejä ja suuntauksia, päivitettyä osaamista, sekä tutkittua innovaatioita.

Omasta puutarhalehtiarsenaalistani kuvasta puuttuvat vielä Viherpiha, Meillä kotona, Maatilan Pellervo, sekä Viherympäristöliiton julkaisut, nämä kaikki luetaan varsinkin näin talviaikana tarkasti. Kesäaikanakin yritän löytää lehtien luvulle aikaa. Myönnettävä kuitenkin on, että kiireen keskellä se helposti jää.

Uuden kasvukauden haaveilua puutarhalehtien ja siemenkuvastojen avulla.

Minun unelmapuutarhani olisi sellainen, jossa hyötykasvit sulautuisivat koristekasvien joukkoon, tai koristekasvi-istutukset tehtäisiin pääsääntöisesti hyötykasveilla. Tätä kohti olen omassa puutarhassani menossa. Hitaasti, mutta varmasti. Ainoa ongelma tämän toteuttamisessa on se, ettei minulla tahdo riittää kesäkaudella aikaa oman pihan laittamiselle, ja ne kaikki hienot ideat eivät pääse täyteen kukoistukseensa sen vuoksi. Luonnonkasvit (lue: rikat) valtaavat alaa liikaa, kun en ehdi kitkemään. Kuitenkin, tähän aikaan vuodesta, off sesongilla, aikaa riittää ja varsinkin Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tulee luettua hyvin tarkasti. Ja tarpeeksi monta kertaa kun sen lukee, tulee yleensä jossain vaiheessa tehtyä myös tilaus.

Hyötykasviyhdistys on yhdistys, josta voit ostaa siemeniä niin yksi-, kuin monivuotisista hyötykasveista, sekä koristekasveista. Hyötykasviyhdistys myös kouluttaa ja kurssittaa ja pitää puotia ja verkkokauppaa Annalassa. Siemenluettelo ja vuoden yhdistysjulkaisut (Pähkylä- lehti) lähetetään niille, jotka maksavat yhdistyksen vuosimaksun. Pidän tästä siemenluettelosta sen vuoksi, että täältä löytyy myös harvinaisempien kasvien siemeniä ja luettelosta löytyy myös kasvin historiaa, sekä ohjeet kasvin viljelyyn, korjuuseen ja sadon käyttöön. Aloittelijapuutarhurina aikanaan tilasin täältä mm. köynnöspinaatin siemenet ja tutustuin sen viljelyyn. Vielä nykyäänkin minulla tämä ruohovartinen perenna kasvaa, jonka silloin n. 20 vuotta sitten siemenistä kylvin. Satoa käytän silloin tällöin. Sen sato on parhaimmillaan nuorien lehtien korjuuaikaan. Minulla tuo aika taasen on sitä kauden kiireisintä aikaa, ja sen vuoksi sadon hyötykäyttö saattaa toisinaan jäädä vähemmälle.

Nyt siemenkuvastoa selatessani, silmiini osui niin itselle uudehkoja tomaattilajikkeita, kuin vanhoja tuttavuuksiakin, jotka kiinnostavat. Herukkatomaatti ”Rote Murmel”, joka on Perusta ja Equadorista kotoisin oleva tomaatin villi muoto. Kuvauksen perusteella sen kasvutapa on rehevä ja sen sato on pieniä, pyöreitä ja marjamaisia tomaatteja. Maku pitäisi olla makeahko ja voimakas. Toinen minua kiinnostava tomaattilajike on runkotomaatti ”Goldene Königin”. Se on Saksalainen perinnelajike 1800- luvulta. Sitä voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä paikalla avomaallakin. Tomaatit ovat kellertäviä ja suurehkoja. Kolmas, jo usempana vuonna etsimäni tomaattilajike on päärynän mallinen kirsikkatomaatti. Nyt se päärynätomaatti täältä löytyi. ”Pearshaped yellow” on keltainen ja makea kirsikkatomaatti, jota voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä kasvupaikalla aurinkoisella talon seinustalla.

Olen yrittänyt etsiä niitä vanhan ajan voimakkaan makuisia tomaattilajikkeita. Nykyään tuntuu, että tomaateista niin kaupoissa kuin kotiin tarjottavista lajikkeista, on tullut liian makeita ja pliisuja. Oletko huomannut saman? Missä on ne lajikkeet, jotka saivat lähes irvistämään kun niitä haukkasi? Mikäli sinulla on tällaisesta lajikkeesta ja sen ostopaikasta tietoa, laitathan viestiä? Toki kasvuolosuhteet myös aina vaikuttavat tomaatin makuun. Kasvualusta, lannoitus, veden määrä ja valo+ yhteytys vaikuttavat makuaineiden ja sokerin määrään sadossa, mutta lajikkeita on selkeästi jalostettu vähemmän happamiksi ja ainakin minä kaipaan tomaattiin lisää makua.

Missä kaikkialla voit kasvattaa paljon lämpöä vaativia kasveja, kuten tomaattia, paprikaa, chiliä tai kurpitsoja, jos kasvihuonetta ei ole?

Vastaus on: etsi pihasi lämpimin ja vähätuulisin paikka, katso, että vesipiste on lähettyvillä ja rakenna siihen kasveille sopiva kasvupaikka ruukuilla tai esim. kasvilavojen avulla. Myös parvekkeet ja terassit voidaan ottaa hyötyviljelykäyttöön. Huom! Myös kaupungeissa! Mikäli mikään näistä ei ole mahdollinen, on viljely siirrettävä mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalaudalle, ja silloin kannattaa miettiä tähän viljelyyn sopivia lajikkeita hieman tarkemmin. Ikkunalaudoille voisivat sopia pienempinä pysyvät lajikkeet, kuten pensastomaatit. Silloin kannattaa myös miettiä kasvatushuoneen sopivaa lämpötilaa ja sitä saako tilaa helposti tuuletettua. Viljelykasvien sadon tuottoa parantaa pieni tuulenviri kasvin ympärillä. Se myös vähentää sienitautien riskiä, kun kasvin haihduttama vesi ei jää kasvin lehdistölle kosteudeksi. Talorakenteiden läheisyydessä on muutoinkin muistettava huolehtia siitä, että kasvin ja rakenteiden väliin jää kunnollinen ilmarako, jossa tuuli pääsee kulkemaan, ettei rakenteeseen tule homeongelmia. Myös kasteluvesien kanssa on oltava tarkkana, ruukkujen ja kasvusäkkien alle on laitettava vedet keräävä astia, tai kasvit kannattaa suosiolla istuttaa altakasteluruukkuun, jolloin kasvi käyttää kaiken sen veden mitä astiaan kaadatte. Rakenteisiin kasteluvesi ei saa päästä. Parvekkeille kasveja istuttaessasi kannattaa pitää mielessään myös parvekkeen painorajat. Yksittäinen, suuri kasvi, esim.  7 m:n pituiseksi kasvava kurkkuköynnös painaa täyden sadon aikaan paljon, ja vaatii satoa tuottaakseen paljon vettä, jolloin yhteispaino voi olla jopa yli 100 kg. Jos näitä kasveja on parvekkeella paljon, muun kalustuksen ja ihmisten lisäksi, voi painorajat tulla vastaan. Muita viljelypaikkoja paljon lämpöä vaativille kasveille voisivat olla esim. puoliksi maatunut, aurinkoisella paikalla oleva lehtikomposti tai vaikkapa pienehkö olkipaali, joihin tehdään istutukselle ja mullalle tila. Käytännössä vain mielikuvitus istutuspaikalle on vain rajana. Satokasvit voivat olla myös amppeleissa yms.

Minullakaan ei ole enää kasvihuonetta ja viime kesäksi hankin ensimmäisen kasvilavan, johon istutin kesäkurpitsoja, avomaan kurkkua, sekä paprikaa ja chiliä. Oma pihamme on melko kylmä jatkuvan tuulen vuoksi. Jouduinkin etsimään sopivaa kohtaa useampana kesänä. Terassiruukuissa tuli satoa tomaatista ja yrteistä, mutta määrällisesti ei päästy kovin korkealle, koska taimia oli liian vähän. Koen ongelmaksi näiden valmiiden lavakaulusten kanssa myös kasvien tukemisen vaikeuden, jos alla on vain lava ja kasvatat kasvisi kasvusäkissä. Esim. runkotomaatti kaipaisi kiinteät ja jämerät tuet, joita on vaikea kiinnittää mihinkään. Ostin viime kesäksi lavan päälle harsotunnelin, joka toimi juuri niin kauan, kunnes tuli ensimmäinen kovempi sade ja tuuli yhdistelmä. Tässä tapauksessa harso oli liian ohutta ja sen tuet olivat liian heppoiset. Harso oli riekaleina ja sen kehikko nurin. Onneksi loppukesä oli täällä Etelä-Suomessa lämmin ja harsoja ei enää tarvittu. Minun on siis rakennettava parempi kehikko harsoja varten, sekä mietittävä samalla myös miten saan tomaatit tuettua, jos haluan ensi kesänä lavoissa tomaatteja kasvattaa. Kovasta sähkö- tai vesiputkesta tehty kehikko voisi toimia yhdessä harjaterästankopätkien kanssa. Miksei myös ohut harjateräsverkko taivutettuna puolikaaren muotoon? Mielelläni kuulisin teidän omista ideoistanne, miten te olette ratkaisseet lavojen kattamisen silloin jos ”katon” ja lavakauluksen väliin halutaan jättää reilusti kasvelle tilaa ja harsoa halutaan päiväaikaan rullata ylös ja avata lavaa pölyttäjiä ja tuuletusta varten.

Ulkotöissä ollaan jo.

Näillä pohdinnoilla aloitan katseen siirtämistä pikkuhiljaa uutta kasvukautta kohden. Vielä toistaiseksi parin kuukauden ajan tehdään kuitenkin talvitöitä. Viime viikolla kävin kaatamassa yhden asiakkaan pihasta vanhat ja edellisinä talvina lumivaurioita kärsineet saarnivaahterat pois. Tai no yksi kaadettiin ja toisista leikattiin niitä pahimmin vaurioituneita oksia. Se miksi työtä tehtiin tähän aikaan jo tammikuussa, johtuu siitä, että vaahteran ovat mahlavuotopuita. Niitä ei siis voi leikata keväällä maalis-huhtikuussa, koska ne alkavat vuotaa silloin mahlaa. Nytkin vuotoa varmasti tulee, mutta se on vähäisempää kun leikkuupinnat ovat toivon mukaan ehtineet jo hieman kuivua. Kesällä taasen suurien puiden kaadosta ja isojen oksien poistosta tulee pihaan pahempia vaurioita, siksi päädyimme yhdessä asiakkaan kanssa siihen, että työ tehdään tammikuussa. Odottelin ensin sen pahimman pakkasjakson loppumista. Liian kova pakkanen leikkaamisaikana, tai heti sen jälkeen, voi vaurioittaa leikattuja puita. Nyt lauhempi jakso taitaa jäädä aika lyhyeksi, mutta tämä riski tiedostettiin ja siitä keskusteltiin asiakkaan kanssa ennen töistä sopimista. Vaihtoehdoista tämä oli nyt kuitenkin vähiten huono, vauriot puiden oksistoissa olivat niin pahat, että puista oli tullut osittain jo myrskyriskejä. Muita hoitotoimenpiteitä oli tehty jo aiemmin, mutta ne eivät olleet riittäviä, siksi rajumpaan leikkaukseen ja jopa kaatoon päädyttiin.

Saarnivaahtera on tavalliseen metsävaahteraan verrattuna pieni puu, mutta kieltämättä auton vierelle oksia kerätessäni tuli mieleen Jopen laulu: ”kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, pieneen hiaceen”… vaahteran oksia? No mahtui pilkottuna sen verran, että kahdella oksien viemisreissulla selvittiin.

Maalis- ja huhtikuun työt.

Pikkuhiljaa alan varaamaan aikoja maaliskuulle hedelmäpuiden, pensaiden sekä havupuiden ja aitojen leikkauksiin. Aikoja Etelä-Suomeen on tänä vuonna rajoitetummin saatavilla ja jos puunleikkausaikaa tarvitset, niin olethan ajoissa varaamassa aikaa?

Huhtikuussa viikot 15 ja 16 olen töissä Itä-Suomessa Outokummun ja Polvijärven alueella ja pystyn ottamaan sinne muutaman puunleikkauskohteen. Itä-Suomeen palveluista on tarjolla vain käsivälineillä maasta käsin tehtävät hedelmäpuiden leikkaukset (yllän välineilläni n. 4 m:n korkeuteen), sekä pensaiden harvennukset. Minulla ei tuolloin ole mahdollisuutta viedä oksia pois, joten asiakkaan on huolehdittava niistä itse. Myös pihakonsultoinnit esim. pihasuunnittelua varten onnistuu, jos lumitilanne sen mahdollistaa.

Kevättä mielessä ja pöydällä

Lauantai 26.3.2022 - Sirkku

Kevättä mielessä ja pöydällä.

Taas on tämä aika vuodesta. Menet kauppaan hakemaan jonkinlaista työkalua tai sisämaalia ja huomaat tulevasi ulos myymälästä multa- ja siemenpussien, sekä vermikuliitin, altakastelukastelumaton, kasvivalon ja koulintapurkkien kanssa. Parhaassa tapauksessa olet unohtanut ostaa sen maalin, jota varten kauppaan ylipäätään menit ja joudut tekemään uuden ostoskierroksen. Sitä se on, kasvihulluus. Se iskee joka kevät salakavalasti vaanien takavasemmalta. Pyytämättä ja yllättäen, vaikka olisit juuri edellisenä keväänä päättänyt, että ensi vuonna ei toimita näin. 

Tänä vuonna yritin rajoittaa hankintoja ja ostin vain kylvöpellettejä ja -potteja ja vain vähän siemeniä (n. 10 pussia), mutta niinhän siinä taas kävi, että huijasin vain itseäni. Jopa perheen 8-vuotias sanoi minulle kaupassa, että ”äiti, tuo ei tule onnistumaan vain noilla kylvökipoilla” ja oikeassa hän oli, kylvömultaa oli sitten haettava pussissa lisää…

Syy miksi alkuperäiset taimipotit eivät riittäneet oli jatkuva pohdintani hiilinieluista ja hulevesien sitomisesta piha-alueille, ja siitä millä saisin ihmiset kiinnostumaan puiden ja sadepuutarhojen istuttamisesta omalle tontilleen. Pihoja suunnitellessani olen huomannut monen omakotiasujan välttelevän puiden istutusta. Niistä tulevien lehtien ja roskien pelätään työllistävän liikaa. Pelätään, että juuristot ja puista tulevat "roskat" aiheuttavat ongelmia talorakenteille ja ajatellaan, että suuri puu aiheuttaa myrskyriskin pihalla kasvaessaan. Suuren puun sanotaan varjostavan pihaa liikaa ja vievän liikaa tilaa. Nämä kaikki ovat relevantteja asioita puun lajia ja lajiketta miettiessä ja mm. juuri tonttikokojen pienentymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vedensitomishaasteiden vuoksi, kasvilajikkeita kehitetään jatkuvasti. Toki lajikkeita kehitetään muidenkin syiden, kuten kasvien talvensietokyvyn ja kukinnan vuoksi, mutta myös näitä mainitsemiani asioita lajikekehittelyssä mietitään.

Olen miettinyt miten minä voisin omassa ammatissani ja omalla osaamisellani tietoutta puiden istutuksen tärkeydestä viedä eteenpäin. Halusin tehdä jotain konkreettista, niinpä päätin aloittaa yhteisen puunkasvatusprojektin perheen 8- vuotiaan kanssa. Hän on pieni puutarhuri, viljelijä ja luontoihminen sielultaan ja lähti innolla projektiin mukaan.

Kasvatuslajeiksi meille valikoitui Pinus sylvestris eli metsämänty ja Larix sibirica eli siperianlehtikuusi. Miksikö nämä? Sen vuoksi, että siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen, se vetää maasta kasvaessaan paljon vettä ja sitoo siis hulevesiä, se on pidempi-ikäinen kuin normaali metsäkuusi, sillä on upea keltainen syysväri ja talvella kyhmyräinen oksisto näyttää paljaana kauniilta sekametsässä. Siperianlehtikuusesta saadaan myös erittäin hyvin lahonkestävää lautaa ja siksi se toimii hiilivarastona vielä pitkään kasvun päättymisen ja hiilensidonnan jälkeen. Mänty taasen on aina ollut yksi minun lempipuistani. Tuulessa huojuva, paksurunkoinen puu on kaunis ja elää pitkään ja myös siitä voidaan rakentaa vaikka talon lattioita kasvun päättymisen jälkeen. Toiveenamme onkin, että ne siemenet mitkä nyt purkkeihin ja potteihin kylvimme, eläisi pitkään ja niistä tulevaa puuainesta käytettäisiin pitkäikäisten asioiden, kuten kodin rakentamiseen.

Meidän projekti alkoi maahan pudonneiden ja vielä suomut kiinni olevien männynkäpyjen keräämisellä ja niiden sisälle aukeamaan tuomisella. Männyn kävyt löytyi maasta hyvin, mutta pihamme pienet lehtikuuset ovat vielä niin pieniä, ettei niistä löytynyt käpyjä ja se suuri taas… No käpyjä kyllä löytyi, muttei tälläinen tavallinen äiti-ihminen niihin yltänyt. oli siis suunnattava katse maahan.

Mikäli sinä haluat kasvattaa puun taimia itse, on aina varminta ostaa tutkittuja ja terveeksi todettuja siemeniä ja ostaa ne virallisilta tahoilta. Esim. Mustilan arboretumista voi tilata siemeniä kappalemäärällä ja sieltä saat kaupan päälle vielä ohjeet siementen kylvöön ja kasvatukseen.

Suuntasin siis katseen puun juurelle lumiseen maahan ja sieltähän niitä alkoi löytymään. Löytyi oravan puoliksi syömä käpy ja paljon nenällisiä siemeniä, joiden arvioimme olevan lehtikuusen siemeniä. Nämä meidän kylvetyt lehtikuuset, ovat siis nyt hieman mysteerejä, lehtikuusena ne on nyt kylvetty ja mielenkiinnolla odotamme, kasvaako taimista lehtikuusia, kuusia vai mäntyjä. Oma ajatukseni on, että siemenet on 90%:n varmuudella lehtikuusia, suomu siemenen ympärillä oli näissä sen verran karkea.