Yksivuotiset satoköynnökset, Kurkku cucumisTorstai 8.5.2025 - Sirkku Yksivuotiset satoköynnökset, cucumis, kurkku. Meidän perheessämme loppukesän voileipien päälle kuuluvat kuvassa olevien yrttien lisäksi Kaikki nämä vuodet olen ollut siinä käsityksessä, että kurkku on kotoisin viidakosta. Tämä tieto on minulle joskus puutarhakouluaikana jäänyt mieleen. Nähtävästi kuitenkin olen ollut väärässä. Kurkku on kotoisin Aasiasta, todennäköisesti Himalajan vuoristosta. Villinä kurkkua kasvaa myös Intian eteläosissa. Villikurkku on harvinainen kasvi tuollapäin. Luulen, että tästä tiedosta on tuo minunkin väärinkäsitykseni lähtöisin. Kurkulla on valtavasti lajikevaihtoehtoja. Lajikkeet eroavat toisistaan monella eri tavoin: on pitkää tai miniä ja kaikkea siltä väliltä. Kurkku voi kasvaa kierteelle, olla kaartuva, pallomainen tai suora. Sen pinta voi olla piikikäs tai sileähkö. Sillä on myös erilaisia värivaihtoehtoja, vaikka toki vihreä on se kaikkein yleisin. Sadon runsaudessa ja valmistumisajassa ja kasvin taudinkestossa on myös eroja. Se mikä kaikkia lajikkeita yhdistää on, että kaikki kurkun lajikkeet pitävät riittävästä veden, ravinteiden ja lämmön saannista. Mihin kurkkumaa kannattaa perustaa? Kurkku pitää, lajikkeesta riippuen, kasvaessaan lämpimästä, lähes trooppisesta kasvupaikasta. Kasvihuonekurkku viihtyy mielellään kesällä jopa + 26 asteen lämmössä, avomaan kurkulle riittää vähemmän + 20 astetta ja siitä ylöspäin. Kurkku kasvaa köynnöstäen ja koska köynnökseen tulee painava sato ja isot lehdet päälle, ei kurkkua kannata laittaa tuuliseen paikkaan, jottei se ratkea tuulessa. Liika tuuli myös viilentää kasvin kasvuympäristöä ja saa sen haihduttamaan paljon runsaammin kuin olisi tarvis. Tämä taas lisää kastelun ja lannoituksen tarvetta. Istuta kurkku siis sopivasti tuulensuojaiseen ja lämpimään kasvupaikkaan. Millainen maaperä kurkulle sopii? Kurkku viihtyy syvämultaisessa, kalkitussa ja keski-/voimakasravinteisessa maaperässä. Ph:n tulisi olla 6–7. Ravinteiden kanssa olisi hyvä huomioida se, että niitä tulisi olla tasaisesti veden lisäksi saatavissa. Muutoin kurkuista tulee kitkeriä. Keskimääräisesti typpilannosta (kevätlannosta) annetaan heinäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen siirrytään fosfori- kalium lannoitteisiin, eli syyslannokseen. Liian suuri typpimäärä saa kasvin keskittymään vain vihreän tekoon, jolloin se tavallaan unohtaa tehdä itse sadon. Tasaisesti saatavissa olevat ravinteet ja riittävä valon saanti auttavat myös pitämään kurkun lehtihankavälin riittävän lyhyenä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, koska kurkku tekee sadon aina lehtihankavälikerroksiin. Mitä enemmän on lehtihankavälejä, sitä enemmän tulee satoa. Kurkun kasvatus, hoito ja sadonkorjuu. Kurkku ei tarvitse pitkää esikasvatusta ja tarvittaessa se voidaan kylvää myös suoraan Kurkun siemenet ovat suurehkoja ja melko kovakuorisia ja itämistä voidaankin edistää liottamalla siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Suuria siemeniä laitetaan yleensä 1/ taimipotti, kylvö tehdään vähätyppiseen ja kostutettuun taimimultaan ja kylvös peitetään muovikelmulla, jossa on muutama pieni reikä. Kylvösyvyys on n. 2–3 cm. Esikasvatettavat taimet kannattaa pitää huoneenlämmössä, mutta sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien auettua, purkit kannattaa siirtää hieman viileämpään tilaan, jotta taimi karaistuu ulkoilmaa varten. Lannoitekastelu aloitetaan sirkkalehtien tullessa näkyviin aluksi mietona, lisäten väkevyyttä pikkuhiljaa. Lopulliselle kasvupaikalleen istutettaessa lehtien värin pitäisi olla tumman vihreä. Istuta esikasvatetut taimet tuolloin hieman syvempään kuin ne purkissa ovat kasvaneet, taimiväli saa olla 30–50 cm ja riviväli vähintään 1 m. Mikäli istutat kurkun isoon ruukkuun tai amppeliin, tulee yhteen suureen ruukkuun vain yksi taimi. Avomaalla kasvaessaan kurkku vaatii suojakseen harsot tai pikemminkin harsotunnelit, jotka voidaan avata kuumana alkukesän päivänä päistään ja päästää pölyttäjät kukkien kimppuun. Harsot on kuitenkin muistettava sulkea yön ajaksi. Mikäli et käytä harsotunneleita, muista huolehtia, että harsot eivät ole kiinni avomaankurkun lehdissä, ettei lehdet homehdu. Kurkku vaatii paljon vettä ja sitä onkin varauduttava kastelemaan paljon, kuumalla säällä jopa päivittäin. Kastelu-urakkaa helpottaa tihkukastelu tai hyvin sijoitettu ruukkukastelija ja vesisäiliö. Kurkku pitää mielummin auringossa lämmenneestä, seisoneesta vedestä. Nykyiset uudet kurkkulajikkeet ovat partenokarppisia, eli niiden hedelmä muodostuu ilman pölytystä ja yhdestäkin taimesta saattaa saada riittävän runsaan sadon. Kaikki kasvit kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä ja hyönteispölytyksestä, niin myös kurkku. Mikäli sinun pihassasi ei tunnu avomaankurkulla pyörivän pölyttäjiä, voit varmistaa pölytyksen keräämällä hedekukat ja pyörittämällä niitä emikukissa. Hedekukat tunnistat siitä, että niiden päässä ei ole kurkun alkua näkyvissä. Kasvihuonekurkusta poistetaan lehtiä valmistuvan sadon ympäriltä. Tämä antaa ilmaa ja valoa valmistuvalle sadolle ja pitää huolta siitä, että kasvi keskittyy sadon kasvattamiseen. Kerää kypsät kurkut siinä vaiheessa kun kurkku on hieman pullistunut, väriltään tumman vihreä ja pinnaltaan vielä rosoinen. Kurkkua ei kannata päästää liian suureksi, silloin sen maku on muuttunut puisevaksi. Kurkku voidaan latvoa viimeistään silloin kun köynnös on kasvanut 7 m:n mittaiseksi, avomaan kurkkua voidaan latvoa jo aiemmin, mikäli kasvin ympäristön hoito on kovin hankalaa. Latvomista voi aikaistaa, jos taimiin ei kehity sivuversoja. Latvo sivuversot, kun hedelmät ovat kehittyneet lehtihankoihin. Sadonkorjuu alkaa heinäkuun loppupuolella ja satoa valmistuu aina syyskuulle saakka. Kurkkuja kerätään kovimpaan satoaikaan päivittäin tai vähintäänkin 2–3 päivän välein. Herkullisia kurkkulajikkeita: Avomaalle, pienihedelmäisiä kurkkuja:
Kasvihuoneeseen:
Kurkkuja muistuttavia lajikkeita:
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kurkku, avomaankurkku, kasvihuonekurkku, amppelikurkku, köynnös, satoköynnös, vihannes, |
KylvötMaanantai 8.3.2021 - Sirkku Tomaatit multaan.
Tekstiä kirjoittaessa ollaan jo maaliskuun kahdeksannessa päivässä ja minulle on ensimmäistä
Perinteisesti kylvöt on tehty meillä vähätyppiseen kasvuturpeeseen, eli joko turvelevyihin, turvenappeihin tai kylvömultaan, mutta viime vuonna tutustuin tähän uuteen kasvualustatuotteeseen, eli kasvusammaleeseen. Ikinä ei ole minulla kylvöt onnistuneet niin hyvin kuin viime vuonna, taimet tulivat pintaan nopeasti ja pysyivät terveinä, joten ajattelin myös tänä vuonna hankkia tätä tuotetta. tänä keväänä en sattunut sitä kuitenkaan myymälästä löytämään, joten ostin perinteistä kylvömultaa ja turvenappeja. Monen vuoden käyttökokemus on myös niistä joten eiköhän ne taimet onnistu niihinkin kylvettynä.
Avainsanana kylvettäville siemenille on, että käytä mieluiten tutkittuja ja siemenpussissa ostettavia siemeniä ja puhdasta vähätyppistä kasvualustaa. Kaupan tomaateista, paprikoista, chileistä yms.
otettuja siemeniä otetaan käyttöön vain jos tiedät varmasti tuotteet Suomessa tuotetuiksi ja terveiksi, ettet saa kasvihuoneeseesi hankalaa kasvitautia siementen mukana. Lajeja ja lajikkeita on valtavasti, niiden tutkailuun kannattaa käyttää hieman aikaa ja miettiä mikä on se sinun tarpeisiin sopivin lajike. Kannattaa myös miettiä hieman minkä tyyliset lajikkeet ovat edellisinä vuosina tuottaneet parhaimman sadon sillä kasvupaikalla.
Valitset nyt yksittäiskylvön taimipotteihin tai hajakylvön (kuten kuvasta näkee, vaihtoehtoja on). Täytä potit/ruukut puhtaalla kasvualustalla n. 3/4 korkeuteen. Voit laittaa kylvösten alle altakastelumattoa joka tasaa kosteutta ja ravinteiden saantia, mutta muista myös huolehtia, että liika vesi pääsee valumaan kylvöastiasta pois. Pyri välttämään paljain käsin astioiden sisäpintojen koskettelua ja käytä aina puhdistettuja ja tarvittaessa desinfioituja astioita. Näin vältellään mm. taimipoltetta joka tuhoaa pieniä taimia. Tämän jälkeen pohjakasvualusta kastellaan, kylvetään siemenet (vilkaise pussin ohjeita lajikkeen vaatimasta kylvösyvyydestä) ja tarvittaessa peitä siemenet puhtaalla kasvualustalla. Kylvös sumutetaan viimeiseksi kosteaksi. Omat siemenlajikkeeni, myös se tomaatti jota en ole vielä ostanut, kylvetään n. 0,5cm:n syvyyteen ja olisin peittänyt siemenet hiekalla jos sitä olisi juuri nyt ollut. Koska hiekkaa ei juuri nyt ollut, peitin siemenet kylvömullalla ja sumutin kylvöksen. Omaan kasvatusastiaani kuuluu ns. kasvihuonekansi, mutta jos käytät muovipussia tai kelmua, muista jättää kylvöksen ja muovin väliin ilmarako ja tee muoviin muutama reikä jottei kylvös ole liian märkä. Kasvihuonekannen ja kylvöastian väliin itse teippailen tulitikun, jotta ilma vaihtuu edes vähän kannen alla.
Tämän jälkeen kylvöastia olisi hyvä laittaa joko lämpömaton tai vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen tai lämminvesivaraajan päälle siksi aikaa kunnes taimi nousee kasvualustasta pintaan. Minä olen kasvattamassa chiliä ja tomaattia ja nämä pitävät lämpimästä kylvön jälkeen. Oma kokemukseni on, että näille saisi olla tasaisesti +22- +25 astetta lämmintä kylvön jälkeisinä päivinä. Silloin taimet tulevat nopeahkosti pintaan, mutta mikäli siemenpussin kasvatusohjeissa ei ole lämpötilaa mainittu, pidä kylvös huoneenlämmössä. Taimien itämisnopeus vaihtelee hyvissäkin olosuhteissa paljon, on siis täysin normaalia vaikka esim. chilin taimien pintaan nousua joutuu odottelemaan 15-30vrk ja tomaatilla taimettuminen voi kestää 2vrk tai 3 viikkoa. Jos sinulla on vanhoja, edellisvuotisia tai sitä vanhempia siemeniä, testaa niiden itävyys kylvämällä siemenet paria viikkoa aiemmin kun normaalisti kylväisit. Näin ehdit hankkimaan uudet siemenet huonojen siementen tilalle, mikäli ensimmäinen kylvös ei onnistu.
Taimien tultua pintaan, tuodaan ne kylppäristä lattialämmityksen päältä pois, huoneen lämpöön ja ikkunan eteen. Valoa pienet taimet tarvitsevat paljon. Ikkunat kannattaa siis pyyhkäistä kasvien edestä puhtaiksi ja lisätä taimille kasvivalot. Punainen kasvivalo olisi tähän alkuvuoteen paras mahdollinen valaistus. Punainen kasvivalo parantaa taimien itämistä ja juurtumista ja saa taimet kasvattamaan uutta kasvua lehtiin ja tekemään kukka-aiheita. Se on siis pääsääntöisesti alkukesän tärkein valon väri. Sininen valo taasen saa kasvin tukevoittamaan vartta ja auttaa valmistamaan sadon, se on siis pääsääntöisesti syksyn tärkein valon väri, mutta sitä tarvitaan pieninä annoksina myös keväällä. Perus kasvivaloissa on näitä molempia. Led-valonauhassa näytti mainintana olevan auringonvalon väri tai päivänvalon väri. Näistä minulla ei ole omaa käyttökokemusta, mutta aion ottaa ne tulevaisuudessa testiin. Mikäli sinulla käyttökokemusta on, laita vaikka viestiä, mielelläni kuulen kokemuksia siitä miten nämä kasvivalot ovat toimineen pienten taimien kanssa.
Mistä tietää, että kasvi saa riittävästi valoa? Uusi kasvu on terhakkaa ja kasvin varsi on tukeva eikä kasvi lähde kilpailemaan vähästä valosta kasvattamalla pitkää ja honteloa vartta. Tämän hetken led-kasvivalot voi tuoda melko lähelle kasvin lehtiä, se ei tee polttovaurioita lehtiin samalla tavalla kuin vanhat valot tekivät. Valaistus kannattaa muutenkin tuoda melko lähelle sen vuoksi että valon määrä tippuu nopeasti valolähteestä etäännyttäessä. 2m:n päässä olevan valaisimen valokeila on jo niin hajaantunut, että kasvivalo vastaa käytännössä vanhan ajan hehkulamppua.
Taimettumisen jälkeen taimia kastellaan parin viikon ajan pelkällä vedellä kunnes sitten siirrytään laimeaan lannoitekasteluun. Tuotteita nestemäisiksi lannoitteiksi kyllä riittää, mutta minä valitsin ihan perinteisen viherkasvien kukkalannoksen. Alkuun laimeampana versiona ja sitten vähän tuhdinpana.
Tomaatit ja chilit koulitaan isompiin istutusastioihin sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien ilmestyttyä näkyviin ja avauduttua kunnolla. Kouliminen on minusta aina vähän kinkkinen juttu. Jos et ole muistanut kylvää siemeniä riittävän pieneen ensimmäiseen astiaan, voi tulla koulimisvaiheessa ongelmia koska riittävän suuria koulintapurkkeja ei tahdo löytyä mistään vaan niitä saa sitten itse askarrella esim. maitopurkeista ja sanomalehdestä (joka ei onneksi ole vaikeaa). Koulimisessa taimi siirretään isompaan astiaan. Uutta multaa tulisi saada taimen alle, sivuille ja päälle. juuret pitäisi saada astiaan levälleen, niitä voidaan koulinnan yhteydessä typistää esim. terävällä veitsellä tai saksilla, mutta älä revi juuria. Taimi tulisi saada uuteen astiaan sirkkalehtiä myöden ja tämä voi olla haastavaa mikäli valoa on ollut liian vähän tarjolla ja kasvi on päässyt kasvamaan kovin pitkäksi. Vartta voi varovasti kiertää ruukkuun spiraalille vaikka sukkapuikon avulla, jos se on liian pitkä ruukkuun muuten. Kouliminen tehdään taas vähätyppiseen kylvö- tai taimimultaan koska koulimisen jälkeen taimen ensimmäinen työ on juurtua uuteen kasvualustaan ja kasvattaa uutta juuristoa varren osalle. 2 viikon lannoitustauko on siis tässä välissä tarpeen. Tomaattia saattaa joutua kevään aikana koulimaan 2-3 kertaa ennen kuin taimen voi viedä kasvihuoneeseen. Sama operaatio on siis edessä vielä ainakin toistamiseen.
Perinteisesti toukokuussa meillä kotona on joka ainoa vapaa taso täynnä taimiruukkuja ja pikkutaimia, joita on taas tullut reilusti yli omien tarpeiden. Perhe tympääntyy niihin ja he ovat jostain syystä kovin iloisia kun alkaa taimien karaisuvaihe jolloin tomaatintaimet muuttavat päiväksi ulos harsojen alle ja tulevat sitten yöksi sisälle, koska silloin on jo tiedossa että kohta ne muuttavat kasvihuoneeseen harsojen alle.
Kasvihuoneeseen muuttaessaan esim. tomaatin olisi hyvä olla väriltään tumman vihreä ja kasvaa kovaa vauhtia. Siinä olisi hyvä olla ensimmäiset kukat näkyvissä vähintään nuppuina ja voi olla että taimi on ollut pakko latvoa kertaalleen jottei pituuskasvu lähde käsistä ja siihen on saatettu laittaa jo ensimmäiset tuennat.
Tätä kohti aion siis tänäkin keväänä mennä. Aloitan hankkimalla jostain tomaatin siemeniä ja sitten suunnataan perheen nuorimman kanssa kylvöhommiin. Epäilen että muita perheenjäseniä en seuraksi tule saamaan ja nuorimmankin kanssa on puutarhainnostus pyrittävä tartuttamaan parin vuoden sisällä, ennen teini-iän päälle pukkaamista. Iloisia taimikasvatushetkiä kaikille viljelijöille sekä koteihin että ammattilaisillekkin!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvihuoneviljely, taimien esikasvatus, taimikasvatus, tomaatti, kasvihuonekurkku, kylvömulta, kasvukausi, avomaan viljely, hyötyviljely, kasvilava, Kodinterra Tuusula |
niin avomaankurkut kuin pienet kesäkurpitsatkin. Pitkään kasvatin näitä myös itse, mutta viime vuosina olemme käyneet anopin kesäkurkkumaalla (luvan kanssa) hakemassa maistiaisia. Oma kasvatus jäi tomaattien jalkoihin, meidän pihassamme kun tuulee aina, oli kurkut pakko saada kasvihuoneeseen ja se pirulainen kun vei kuuden neliön kasvihuoneesta aivan liikaa tilaa! No nyt koko kasvihuonetta ei enää ole ja pohdinnassa on, että laittaisinko tänne yläpihalle pari kasvilavaa, johon tulisi kasvusäkin ja niihin saisi kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia kasvamaan.
kasvupaikalle huhti- toukokuussa. Yleensä avomaankurkun taimia esikasvatetaan 2–4 viikkoa, kasvihuonekurkun taimia lajikkeesta riippuen jopa 6 viikkoa, ennen taimien istutusta lopulliselle kasvupaikalleen. Tuolloin maaperän lämpötilan on oltava vähintään +15 astetta.