Yrteillä makua ruokaan

Torstai 29.1.2026 - Sirkku

Ajatuksissa yrttimaa.

Urheilevan nuoren vanhemman arki on jatkuvaa ruoanlaittoa.

Ruoka ja ruoanlaitto ovat monelle intohimo. Niin minullekin toisinaan, mutta en ole ihminen, joka pitää ruoanlaitoista niin paljon, että sanoisin sen harrastuksekseni. Olen kuitenkin vanhempi, joka on elänyt, ja elän parhaillaankin, sitä aikaa elämässä, jossa perheessä on kasvavia nuoria. Kun yhdistetään nopea kasvu ja urheilu, ruokaa tarvitaan paljon ja sen on oltava ravitsevaa. Tarvitaan hiilihydraatteja, rasvoja, proteiinia, kalsiumia ja vitamiineja. Oikeissa mittasuhteissa, ja usein. Enimmillään peruskuntokauden punttijaksolla, meillä yleisurheilijat söivät aamu-, väli- ja iltapalan lisäksi 3-4 lämmintä ruokaa päivässä.  Monesti on ollut tilanne, että tarvitaan suuri ruokamäärä ja nopeasti, koska aikaa töiden ja treenien välissä ei ole paljon. Maalla asuessa, lapsen harrastaminen sitoo myös vanhempia. Julkisia kulkuvälineitä ei kulje ja matkat harkkoihin ovat pitkiä. Meilläkin harkat olivat ympäri Uuttamaata ja pääkaupunkiseutua, toisinaan käytiin viikottain Lahden lähistöllä. Olen siis pakostakin oppinut tekemään nopeasti valmistuvaa ruokaa, jossa on riittävästi polttoainetta. Kuva: "mitä kaapista löytyy"- risotto, josta tuli vahingossa huippuhyvää, vaikka ei ulkonäöstä uskoisi. Alempi kuva: Kaikille maistuva proteiinilähde. Proteiiniletut.

Olen kuluttanut niin uusia kuin vanhojakin keittokirjoja, ja selannut netin ruokaohjeita. Silti ruoat alkoivat lopulta maultaan muistuttamaan toisiaan. Sellaisessa perheessä, jossa ei itse metsästetä, ja kalastamaankin ehtii käytännössä vain lomilla, ollaan paljolti kauppojen proteiinilähteiden armoilla. Ikävä kyllä, jos tarkkailet budjettia, on pakko usein ostaa valmiiksi marinoituja proteiinilähteitä, josta seuraa makujen yksipuolistuminen.  Marinoimattoman lihan kallis hinta ärsyttää monesti siinä lihahyllyn edessä seistessä, mutta ymmärrän sen lihan säilyvyyden ja hävikkiriskin vuoksi. Nyt moni varmasti kysyy, että miksi et käyttänyt kasviproteiinia? Käytin kyllä, mutta vain osana monipuolista ruokaa. Nuorilla urheilijoilla on herkästi ongelmia ferritiiniarvojen kanssa. Rauta-arvot tippuvat herkästi varsinkin tytöillä kuukautisten ja kovan urheilun myötä. Helpoimmin imeytyvää rautaa elimistö saa punaisesta lihasta. Siksi meilläkin ajatuksena oli, että ruokaan tulee puolet kasviksia/juureksia/kasviproteiinia ja puolet eläinproteiinia ja siihen lisäksi hiilarit. Lisäksi itselläni tökkii, kun soija tai linssi kasviproteiinia hehkutetaan meillä täällä Suomessa ympäristöystävälliseksi. Ei se ole ympäristöystävällistä, jos se tuodaan toiselta puolelta maapalloa, sieltä missä ko. kasvit kasvavat. Onneksi nykyään Suomessa kasvatetuista herneistä, härkäpavuista, viljoista ja öljykasveista on alettu jalostamaan kasviproteiinituotteita. Saa nähdä, tuleeko kauppoihin kohta myös lupiinista (palkokasvi) valmistettuja tuotteita? En tiedä mikä lupiinilajike ihmisravinnoksi kelpaisi. Voi olla, että tässä puhutaan keltalupiinista (maanparannuskasvi) tai valkolupiinista (rehukasvi)? Ojanpientareita kun katsoo, niin luulisi kasvivarantoa tähän löytyvän riittävästi ilman erillistä viljelyä, jos on kyse komealupiinista?

Makua ruokiin on siis etsittävä lisää, mutta mistä? Onneksi yrtit, valkosipuli ja mieto chili maistuvat meidän perheessä kaikille.

Yrttimaan suunnittelu.

Kuvan "yrttimaa" on tehty perennojen, perennana kasvavien hyötykasvien, pensaiden ja köynnösten lomaan. Uskokaa tai älkää, maanpeite on täynnä yrttejä!

Yrttimaa voi pienimmillään olla sisätiloihin kasvilampun alle ruukkuihin perustettu. Ruukuissa voit yrttejä kasvattaa niin kasvualustassa, väliaineessa (esim. ruukkusora ja altakasteluruukku) tai vesiviljelyssä. Yrttejä voit istuttaa perennapenkkeihin, kunhan vain merkitset kasvit hyvin. Voit myös rakentaa pelkän yrttipenkin tai yrttispiraalin. Tärkeintä kuitenkin on, että selvität hyvin etukäteen kulloisenkin yrttikasvin ja sen lajikkeen kasvuvaatimukset ja istutat kasvin sille sopivaan kasvupaikkaan. Useimmat yrtit vaativat runsaasti valoa, toiset tarvitsevat tasaisesti kosteahkona tai tuoreena pysyvän kasvualustan ja jotkut taasen ovat paahteen ja kuivan paikan kasveja. Varjon yrtit on taas istutettava puolivarjoon tai varjoon. Mietittäviä asioita on siis paljon ennen kuin voit yhdistää kasvit yhtenäisiksi istutuksiksi. Monet monivuotiset yrtit ovat perennoja ja niitä lannoitetaan kuten muitakin perennoja lannoitetaan. Eli miedosti ja muutaman vuoden välein. Näille vuosittaiseksi ylläpitolannoitukseksi riittää yleensä ohut kerros uutta kasvualustaa juuriston päälle keväällä levitettynä. Yksivuotiset yrtit taasen rinnastetaan lannoituksen osalta kesäkukkiin. Niiden tehtävä on tuottaa koko kesän uutta kasvua ja lehtimassaa, ja näin ollen niitä lannoitetaan miedosti viikottain kastelulannoksella.

Mikäli haluat tehdä oikean yrttimaan esimerkiksi potageripuutarhaan, huomioithan yrttimaata rakentaessasi, että kaikilla kasveilla on riittävästi tilaa kasvaa? Suunnittele kasvien sijoittelu niin, että suuremmiksi kasvavilla kasveilla on juuristossa riittävästi tilaa kasvualustassa. Ne istutetaan antamaan suojaa aremmille kasveille esim. paahteelta ja tuulelta. Tällöin pölyttäjät löytävät myös helpommin ne matalammatkin kasvit, kun kasvin ympäristössä ei tuule liikaa. Voit rakentaa yrttimaahan erilaisia osioita kivien ja hiekan avulla. Näin saat samaan istutusalueeseen istutettua kuivemman kasvupaikan monivuotisia yrttejä, sekä kosteamman kasvupaikan yrttejä.

Spiraalin mallinen yrttipenkki.

Varsinkin pienelle pihalle yrttimaapenkkiä rakennettaessa, yrttispiraali voisi olla hyvä vaihtoehto erilaista kasvualustaa vaativien yrttien kasvatukseen. Spiraalilla saat myös pihaan kolmiulotteisuutta, mikäli pihasi istutusalueet ja oleskelutila ovat yhdessä tasossa. Spiraali rakennetaan tavallaan rampiksi, tai kukkulaksi, jossa istutusalusta rajataan erikokoisilla kivillä tms. järeämmällä materiaalilla. Olen nähnyt vuosien varrella myös yrttispiraalin, jossa rakentamiseen oli käytetty harjateräsrautatangoilla paikoilleen tuettuja ja leveydeltään puoliksi sahattuja turveharkkoja, jotka on maisemoitu risuaidalla. Kiviä spiraaleissa näkee eniten, koska kivi varaa auringon lämpöä, mutta sen voi kyllä korvata muullakin. Itse käyttäisin spiraalin rakentamiseen kaikkea mahdollista kierrätysmateriaalia mitä pihasta jää yli, kunhan se vain on lämpöä varaavaa ja eli luovuta kasvualustaan mitään myrkyllisiä yhdisteitä. Esim. materiaalikierrätyksenä tässä toimivat pihakivet, tiilet ja laatat. Miksei myös paksut puunrunkopätkät, pystyyn aseteltuna. Silloin toki täytyy muistaa, ettei puu saa olla käsiteltyä ja, että se maatuu joskus. Mikäli se vain on mahdollista, spiraali kannattaa rakentaa avautumaan pohjoiseen. Tällöin saat etelärinteen lämpimiä kasvupaikkoja kasveille enemmän. Rakenteen kivivälit tms. kannattaa tilkitä sisältäpäin käyttäen esim. sanomalehtikerrosta, suodatinkangasta tai hiekkaa.

Sopiva spiraalin koko riippuu siitä miten korkean aiot siitä tehdä, ja montako kerrosta siihen tulee. Yhden kiepin spiraalin ulkomitan halkaisija on varmasti n. 1,5 m ja korkeus n. 50 – 60 cm? Lado suurimmat kivet alimpaan kerrokseen niin, että n. 1/3 kiven korkeudesta jää ympäröivän maanpinnan alapuolelle. Itse käyttäisin alakerrokseen suurehkoja kiviä, ylempiin kerroksiin käytetään pienempiä kiviä, mutta sielläkin on huolehdittava, etteivät kivet tipu ohikulkijan jaloille ja päälle.

Spiraalin alta poistetaan rikkaruohot ja heinät. Voit kaivaa pohjamaan esiin ja laittaa sen päälle kerroksen sanomalehtiä. Voit myös rajata nurmikon pois spiraalin kivien ympäriltä. Tämä helpottaa kivivälien hoitoa jatkossa. Spiraalin pohjalle voidaan laittaa kerros oksia, tai oksahaketta, ja sen päälle paksu kerros raaempaa lehtikompostia, joka tuottaa kasvualustaan lämpöä ja ravinteita maatuessaan. Tämän päälle voidaan laittaa vielä kerros ilmavaa materiaalia kuten oksasilppua, josta lämpö nousee kasvualustaan ja kasvien juurien käyttöön. Mikäli käytät tätä ns. lämpölavametodia, eli käytät pohjalla raakaa kompostia, huolehdi, etteivät kasvien juuret pääse kasvamaan ainakaan ensimmäisen kesän aikana tuohon kompostikerrokseen. Tarvitset siis riittävän korkean spiraalin, että kasvien juurille jää tilaa kasvaa kasvualustakerroksessa. Jos ne pääsevät kasvamaan kompostikerrokseen, juuret saattavat palaa liian ravinteikkaassa mullassa. Lopuksi spiraali täytetään uudella kasvualustalla. Voit tehdä itse sekoituksen esim. lannoitetusta ja kalkitusta puutarhaturpeesta ja puutarhamullasta tai käyttää valmista seosta. Ylimpään kerrokseen lisäisin seokseen vielä hiekan/ moreenin, joka mahdollistaa kuivempien ja arkajuuristen kasvien kasvatuksen. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämpimämpää ja vesi valuu siitä nopeammin juurien ympäriltä pois.

Taimet istutetaan spiraaliin niin, että ne kuivemman paikan kasvit, jotka sietävät paremmin paahdetta, istutetaan päälle. Alempiin kerroksiin istutetaan niitä, jotka tarvitsevat kosteamman ja ravinteikkaamman kasvualustan. Muistathan spiraalissa kasveja kasvattaessasi, että vesi ja ravinteet kulkevat spiraalissa nopeasti alaspäin? Pitkinä kuivina kausina, spiraalinmallista istutusta saattaa joutua kastelemaan tasamaaistutusta enemmän.

Tutkiskelin erilaisia yrttispiraalin rakentamisoppaita ja monessa mainittiin sana coriolisvoima. Tämä liittyy maapallon pyörimisliikkeeseen ja siihen miten vesi saadaan liikkumaan luontevasti spiraalissa ylemmistä kerroksista alaspäin. Mikäli asia sinua kiinnostaa ja mietityttää, voit rakentaa spiraalin aukeamaan myötäpäivään. Tämä pitäisi pohjoisella pallonpuoliskolla coriolisvoiman ansiosta auttaa vettä valumaan helpommin alempien kasvien käyttöön. Mielenkiintoista.

Spiraalin alaosa voidaan sulkea kivillä tai jättää avonaiseksi, jolloin spiraali laskeutuu osaksi istutusaluetta. Voit myös rakentaa spiraalin alaosaan vettä keräävän altaan, josta vesi pumpun avulla nostetaan takaisin spiraalin yläosaan samoin kuin vesiaiheissa. Tällöin spiraalin keskelle on muistettava rakennettaessa lisätä letku ja tihkukastelu, jotka pitää muistaa tyhjentää talveksi. Vedenkeruuastia ja pumppu+ suuttimet on säilytettävä talven ajan sisällä vesiastiassa.

Aurinkoisen kasvupaikan yrttejä:

• Timjami ja ajuruoho (kuvassa päivänliljan alustakasvina). Hyväntuoksuinen ja varpumainen maanpeitekasvi, joka rakastaa aurinkoa ja paahdetta. Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina esim. puiden ja pensaiden juuristoilla. Pölyttäjien suosiossa.
• Mäkimeirami (oregano). Luonnonkasvi, jota näkee varsinkin ojanpientareilla. Kukkii punaisena. Pitää happamahkosta maaperästä. Pölyttäjäkasvi.
• Tähkälaventeli. Kasvaa meillä monivuotisena vain lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla, jossa kivi tuo lämpöä kasvualustaan. Vaatii hiekkapitoisen maaperän. Kukkii sinisenä ja on pölyttäjäkasvi.
• Rosmariini (rohtorosmariini). Ainavihanta yrtti, jonka lehtiä käytetään mm. lihan maustamiseen. Runko on puumainen ja koko vaihtelee maanpeitekasvista, yli metrin korkuiseen pensaaseen. Vaatii kuivan, hiekkapitoisen sekä lämpimän kasvupaikan. Kannattaa kasvattaa Suomessa ruukussa, jonka voi talveksi nostaa sisätilaan talvettumaan. Suomessa kestää ulkona huonosti.
• Ryytisalvia. Kukkii sinisenä/siniliilana, lehdistö harmahtava. Viihtyy kuivahkossa ja paahteisessa kasvupaikassa. Pölyttäjien suosiossa. Jalostettuja koristesalvioita ei voi käyttää ravinnoksi.
• Iisoppi (rohtoiisoppi). Sinisenä/siniliilana kukkiva pölyttäjä- ja mesikasvi. Kestää kuivuutta ja paahdetta, tasamaapenkin on hyvä olla hiekkapitoinen ja salaojitettu. Pitkään paikallaan kasvaneen iisoppikasvin alaosa voi olla joillakin yksilöillä puumainen. Iisoppia käytetään myös torjumaan lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia.
• Kynteli (kesäkynteli on yksivuotinen, talvikynteli monivuotinen). Talvikyntelikin kestää Suomessa monivuotisena vain ruukussa, joka viedään sisätilaan talvetukseen. Tuoreilla lehdillä maustetaan salaatteja, sekä kala- ja munaruokia. Maku muistuttaa pippuria.
• Mintut. Maanpeitekasveja, joista pölyttäjät pitävät. Suomessa on kasvatuksessa lajikkeita, jotka kestävät Suomen talvessa lumipeitteen alla. Käytetään salaatteihin, teehen yms.
• Basilika yksivuotinen yrtti, joka viihtyy parhaiten lämpimässä, suojaisessa ja aurinkoisessa/puolivarjoisessa kasvupaikassa. Vaatii paljon vettä ja ravinteita kasvattaakseen paljon lehtimassaa. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä juuristolle. Puolivarjoinen kasvupaikka vähentää hieman kastelutarvetta.

Yrttejä puolivarjoon ja varjoon.

• Kuva: varjoisan terassin kesäkukka ja yrttiruukku, jossa oli myös minttua ja sitruunamelissaa. 
• Minttu. Kasvaa niin auringossa kuin varjossa. 
• Rakuuna. Maku on hieman suolaisen oloinen. Sillä maustetaan keittoja, kanaruokia ja kalaruokia, sekä kastikkeita (bernaisekastike). Ranskanrakuunaa kasvatetaan Suomessa monivuotisena, mutta venäjänrakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Ranskanrakuuna ei tuota siemeniä, sitä voidaan lisätä vain kasvullisesti pistokkaista. Venäjänrakuuna on satoisampi ja voi kasvaa jopa 150 cm:n korkuiseksi. Tekee siemeniä.
• Sitruunamelissa on pehmeälehtinen yrtti, jota käytetään pääruokiin, salaatteihin, jälkiruokiin ja juomiin. Talvehtii Suomessa vain hyvin suojattuna tai ruukussa sisällä talvetettuna.
• Persilja on kaksivuotinen yrtti, joka antaa satoaan myös lumen alta. Talvellakin siis vihreä. Viihtyy auringossa, mutta sietää myös varjoa.
• Lipstikka (liperi). Kasvaa korkeaksi, jopa 100- 250 cm. Kukkii heinä-elokuussa keltaisena. Käytetään lihaliemien mausteena. Helppohoitoinen vihreä perenna.

Kesän istutuksien pohdintaa ja tekoa.

Torstai 15.5.2025 - Sirkku

Kesän kukkaistutusten pohdintaa puutarhurin pihaan.

Tämä teksti on kirjoitettu jo ennen äitienpäivää vähän varastoon, se julkaistaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Siksi tekstissä puhutaan äitienpäivän kukkaistutuksista.

Monellahan on se ajatus, että kun on ammatiltaan pihasuunnittelija, viherrakentaja ja  viheralueiden hoitaja ja vielä neuvoo muita pihan ongelmakohtien kanssa, on tuon henkilön oma piha varmasti kukkaa täynnä oleva unelmapiha. Näin on myös meidän pihassamme ihan oikeastikin, ainoa vaan, että se koskee vain sitä pihan osa-aluetta, jota hoitaa anoppini. Hänellä on käsittämätön kyky luoda kauniita istutusalueita. Hänellä on myös jaksamista ja aikaa hoitaa pihaa ja hän viettääkin siellä kesäaikana suurimman osan päivästään, joko kitkien, kastellen tai istuttaen kukkapenkkeihin täydennystä.

Siksi kontrasti meidän puoleiseen pihaan on melko suuri. Meidän kesäpäivässämme aikaa pihan hoitoon on hyvin rajallisesti ja myös jaksaminen on oman ulkona vietetyn työpäivän jäljiltä toisinaan melko vähissä. Meillä siis yritetään satsata helppohoitoisuuteen ja osittain melko luonnontilaiseen piha-alueeseen. Onneksi olemme erähenkisiä ihmisiä muutenkin, meille pihassa tärkeää on tulipaikka, grilli ja luonnon ihmeiden seuranta. Pikkulintuja ja tähtitaivasta onkin tullut pihalla ihailtua jokaisena vuoden aikana.

Kasvihuone purettiin viime kesänä ja vain kohopenkit kasvihuoneesta ja sen vieressä  olevasta hyötymaasta jätettiin jäljelle. Hyötymaalle istutettiin jo viime vuonna tyrnejä,  vadelmia ja yksi metsästä pelastettu herukka. Ennestään siellä kasvoi jo kaksi karviaista, joista tuli viime vuonna ensimmäistä kertaa hyvin satoa. Kasvihuoneen kohopenkkeihin istutin viime vuonna kaksi raparperia. Nyt keväällä olen innoissani käynyt jo moneen kertaan raparperin alkuja tarkkailemassa. Lisäsin kevätlannoituksen ja kastelin ne hyvin. Sieltä ne tulevat ylös ja uskon, että kasvu ryöhähtää käyntiin heti kun vain ilma vähän lämpenisi.

Ystävältä sain useita kukkasiemenpusseja aikaisemmin keväällä ja niitä kylvin tuonne vanhalle hyötymaalle pensaiden väleihin. Tulkoon sinne täksi kesäksi kukkaniitty, jonka suurimpina kasveina ovat auringonkukat. Jos ne siemenet nyt lähtevät itämään sitten joskus kun lämpenee.

Aikanaan kasvihuoneemme ja kasvimaamme yksi hankalimmista ongelmista oli, että ne sijaitsivat aivan liian kaukana vesipisteestä. Tavalliset letkukelan letkut eivät riittäneet ja kastelua varten joutui vetämään paksut ja isot maatilan letkut talolta kasvihuoneelle. Nämä painoivat sen verran, että kasteluun meni aina kohtuuttomasti aikaa ja se oli sen verran vaivalloista, ettei sitä jaksanut montaa kertaa viikossa tehdä. Toki käytössä oli vesisäiliöt ja niihin tihkuletkut, mutta silti kovimpaan sadon valmistumisaikaan kasvit saivat liian vähän vettä. Nyt mietin, että ostan kesäkuun koittaessa pari lavakaulusta, johon laitan kasvusäkit, joihin saan avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia ja nämä lavat tulevat suoraan vesipisteen viereen talomme eteläseinustalle. 

Lähestyvän äitienpäivän vuoksi suuntasin lähellä sijaitsevaan kesäkukka- ja taimimyymälään jo toissa päivänä maanantaina.  Halusin tänä vuonna ilahduttaa äitiäni tuomalla hänelle parvekkeelle suureen ruukkuun tomaatin taimen ja yrttejä ja kukkia, lisäksi amppeliin mansikoita. Näiden lisäksi ostin omaan pihaan helppohoitoisia satokasveja ruukkuihin ja säkkeihin kasvatettavaksi. Tomaatteja ostin omaan pihaan kaksi ja ne tulevat muuttamaan suuriin ruukkuihin terassille. Yhden ison ruukun jo istutin kun löysin Bergströmin Puutarhalta Paippisista niin mielenkiintoisen yrtin taimia. Mukaani lähti sieltä oliiviyrtti, josta en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin. Ostin näitä kaksi, joista toisen istutin äidilleni. Hänelle oliiviyrtin lisäksi istutin laventelin ja sen tomaatin ja sitten vielä yllätyssiemenen, joka lähtee kasvuun sitten ilmojen lämmettyä. Näiden lisäksi kotoa löytyi jo pari persiljan taimea ja basilikaa, nämä pääsivät omaan istutukseeni. Ostin lisäksi avomaankurkun taimet, joista ikävä kyllä yksi meni automatkalla poikki. Nyt niitä jäi kolme, mutta eiköhän ne riitä. Kotona kylvin purkkeihin vielä kesäkurpitsan, jotka toivottavasti lähtevät kasvuun, vaikka siemenet olivatkin hieman vanhoja. Ne on kuitenkin säilytetty oikein. Lisäksi hankin kotiinkin pari amppelimansikan taimea, jotka istuttelin uuteen amppeliin samalla kuin tein äitienpäiväistutuksen äidilleni. Omat istutukseni odottelevat lämpimiä kelejä nyt valoisassa tuulikaapissa, vähän kyllä mietityttää miten kurkun taimet ja basilika siellä pärjäävät kun yöllä on meillä menty vielä pakkaselle ja tuulikaapissa ei ole lämmitystä. Viileää, valoa ja vettä kuitenkin riittää, jospa se riittäisi?

Sen verran se oliiviyrtti jäi kiinnostelemaan, että piti etsiä siitä tarkempaa tietoa. Tässä sitä myös teille: 

Oliiviyrtti (viherhopeayrtti). 

• Oliiviyrtti on vanhojen luostarien kasvi, jonka ulkomuoto on havumainen ja nuorena se minusta muistuttaa jotakin sammalta.
• Kasvia hipeltäessä (joka ammattipuutarhurin mielestä on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos on havu tai tässä tapauksessa havun tapainen kasvi kyseessä), se tuoksuu. Tuoksu on kasvikuvauksen mukaan oliivimainen ja pihkainen. Minun nenääni se tuoksui lihakeitolta ja jopa salmiakkiselta. Tuoksu oli kuitenkin miellyttävä eikä se levittäytynyt kauas, vaikka kasvi onkin nyt suljetussa pienessä tilassa tuulikaapissa.
• Kasvi maistuu havupuiselta ja oliiviselta. Maku voimistuu lämmitettäessä.
• Viihtyy hiekansekaisessa, jopa köyhähkössä maassa ja sietää pientä kuivahtamista. Ei pidä liiallisesta märkyydestä juuristoalueellaan. Kannattaa istuttaa aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle.
• Kasvi kasvaa pieneksi pensaaksi ja saattaa talvehtia leutoina talvina lämpimällä kasvupaikalla.
• Käytetään mm. tomaatin kanssa esim. leivän päällä, salaateissa ja vaikkapa pastakastikkeissa tai pizzan päällä. Hyviä käyttökohteita ovat myös marinadit ja grilliruoat. Sitä on käytetty myös likööreissä ja kosmetiikassa.

Kevättä mielessä ja pöydällä

Lauantai 26.3.2022 - Sirkku

Kevättä mielessä ja pöydällä.

Taas on tämä aika vuodesta. Menet kauppaan hakemaan jonkinlaista työkalua tai sisämaalia ja huomaat tulevasi ulos myymälästä multa- ja siemenpussien, sekä vermikuliitin, altakastelukastelumaton, kasvivalon ja koulintapurkkien kanssa. Parhaassa tapauksessa olet unohtanut ostaa sen maalin, jota varten kauppaan ylipäätään menit ja joudut tekemään uuden ostoskierroksen. Sitä se on, kasvihulluus. Se iskee joka kevät salakavalasti vaanien takavasemmalta. Pyytämättä ja yllättäen, vaikka olisit juuri edellisenä keväänä päättänyt, että ensi vuonna ei toimita näin. 

Tänä vuonna yritin rajoittaa hankintoja ja ostin vain kylvöpellettejä ja -potteja ja vain vähän siemeniä (n. 10 pussia), mutta niinhän siinä taas kävi, että huijasin vain itseäni. Jopa perheen 8-vuotias sanoi minulle kaupassa, että ”äiti, tuo ei tule onnistumaan vain noilla kylvökipoilla” ja oikeassa hän oli, kylvömultaa oli sitten haettava pussissa lisää…

Syy miksi alkuperäiset taimipotit eivät riittäneet oli jatkuva pohdintani hiilinieluista ja hulevesien sitomisesta piha-alueille, ja siitä millä saisin ihmiset kiinnostumaan puiden ja sadepuutarhojen istuttamisesta omalle tontilleen. Pihoja suunnitellessani olen huomannut monen omakotiasujan välttelevän puiden istutusta. Niistä tulevien lehtien ja roskien pelätään työllistävän liikaa. Pelätään, että juuristot ja puista tulevat "roskat" aiheuttavat ongelmia talorakenteille ja ajatellaan, että suuri puu aiheuttaa myrskyriskin pihalla kasvaessaan. Suuren puun sanotaan varjostavan pihaa liikaa ja vievän liikaa tilaa. Nämä kaikki ovat relevantteja asioita puun lajia ja lajiketta miettiessä ja mm. juuri tonttikokojen pienentymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vedensitomishaasteiden vuoksi, kasvilajikkeita kehitetään jatkuvasti. Toki lajikkeita kehitetään muidenkin syiden, kuten kasvien talvensietokyvyn ja kukinnan vuoksi, mutta myös näitä mainitsemiani asioita lajikekehittelyssä mietitään.

Olen miettinyt miten minä voisin omassa ammatissani ja omalla osaamisellani tietoutta puiden istutuksen tärkeydestä viedä eteenpäin. Halusin tehdä jotain konkreettista, niinpä päätin aloittaa yhteisen puunkasvatusprojektin perheen 8- vuotiaan kanssa. Hän on pieni puutarhuri, viljelijä ja luontoihminen sielultaan ja lähti innolla projektiin mukaan.

Kasvatuslajeiksi meille valikoitui Pinus sylvestris eli metsämänty ja Larix sibirica eli siperianlehtikuusi. Miksikö nämä? Sen vuoksi, että siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen, se vetää maasta kasvaessaan paljon vettä ja sitoo siis hulevesiä, se on pidempi-ikäinen kuin normaali metsäkuusi, sillä on upea keltainen syysväri ja talvella kyhmyräinen oksisto näyttää paljaana kauniilta sekametsässä. Siperianlehtikuusesta saadaan myös erittäin hyvin lahonkestävää lautaa ja siksi se toimii hiilivarastona vielä pitkään kasvun päättymisen ja hiilensidonnan jälkeen. Mänty taasen on aina ollut yksi minun lempipuistani. Tuulessa huojuva, paksurunkoinen puu on kaunis ja elää pitkään ja myös siitä voidaan rakentaa vaikka talon lattioita kasvun päättymisen jälkeen. Toiveenamme onkin, että ne siemenet mitkä nyt purkkeihin ja potteihin kylvimme, eläisi pitkään ja niistä tulevaa puuainesta käytettäisiin pitkäikäisten asioiden, kuten kodin rakentamiseen.

Meidän projekti alkoi maahan pudonneiden ja vielä suomut kiinni olevien männynkäpyjen keräämisellä ja niiden sisälle aukeamaan tuomisella. Männyn kävyt löytyi maasta hyvin, mutta pihamme pienet lehtikuuset ovat vielä niin pieniä, ettei niistä löytynyt käpyjä ja se suuri taas… No käpyjä kyllä löytyi, muttei tälläinen tavallinen äiti-ihminen niihin yltänyt. oli siis suunnattava katse maahan.

Mikäli sinä haluat kasvattaa puun taimia itse, on aina varminta ostaa tutkittuja ja terveeksi todettuja siemeniä ja ostaa ne virallisilta tahoilta. Esim. Mustilan arboretumista voi tilata siemeniä kappalemäärällä ja sieltä saat kaupan päälle vielä ohjeet siementen kylvöön ja kasvatukseen.

Suuntasin siis katseen puun juurelle lumiseen maahan ja sieltähän niitä alkoi löytymään. Löytyi oravan puoliksi syömä käpy ja paljon nenällisiä siemeniä, joiden arvioimme olevan lehtikuusen siemeniä. Nämä meidän kylvetyt lehtikuuset, ovat siis nyt hieman mysteerejä, lehtikuusena ne on nyt kylvetty ja mielenkiinnolla odotamme, kasvaako taimista lehtikuusia, kuusia vai mäntyjä. Oma ajatukseni on, että siemenet on 90%:n varmuudella lehtikuusia, suomu siemenen ympärillä oli näissä sen verran karkea.