Köynnöksen istutus

Torstai 6.2.2025 - Sirkku

Köynnöksiä, köynnöksiä!

Torstai 30.1.2025 - Sirkku

Ihanat köynnökset, osa 1!

Yksiä englantilaisen puutarhan peruspilareita ovat erilaiset köynnökset, joilla puutarhaan tuodaan kolmiulotteisuutta, kukintaa, rönsyilevyyttä, varjoa, suojaa, satoa ja syysvärejä. Yksinkertainen, kesällä vaatimaton ja vihreä köynnöskin yleensä puhkeaa täyteen loistoon viimeistään syysväreissään. Varsinkin brittisarjoissa upeat tiiliseinät ja kivimuurit näytetäänkin kuvissa yleensä syysloistossaan, jolloin esim. villiviini hehkuu punaisena ja köynnöshortensia kirkkaan keltaisena. Toki köynnöksistä näytetään myös ne upeasti kukkivat köynnösruusuportit ja jalokärhöt, jotka kiipeilevät hennosti tuessaan kulkukäytävien yli.

Minulle henkilökohtaisesti nämä runsaat kukkijat ovat silloin tällöin vähän liikaa, olen itse yksinkertaisemman puutarhan ystävä. Minusta perinteisessä englantilaisessa puutarhassa, perennameren keskellä kasvaessaan, nämä loisteliaat kukkijat hukkuvat ympäröivään väriloistoon ja runsauteen. Omassa puutarhassani sijoittaisin loisteliaat kukkijat ensisijaisesti rauhoittavan elementin yhteyteen, kuten esim. erilaisten vihreävalkoisten lehtivärien tai havun läheisyyteen, jotka rauhoittavat näkymää. Nämä kuitenkin ovat makukysymyksiä ja asiakkaiden pihassa mietin asian aina asiakkaan näkökulmasta. Keskustelen monesti asiakkaan kanssa hänen mieltymyksistään laajemmin pihakonsultoinnin aikana ja esittelen sitten erilaisia vaihtoehtoja, jos koen, ettei minun oma mieltymykseni olekaan se mistä asiakas pitää.

Vuosien varrella olen huomannut, että moni pelkää köynnösten istuttamista omalle pihalleen. Uskoakseni pelko johtuu paljolti Suomalaisesta talorakentamisen historiasta. Hometalot ongelmineen karsivat tehokkaasti kaikkea kasvillisuutta ja istuttamista talojen läheisyydessä. Pelätään alapohjaan ja viemäreihin levittäytyviä juuria, jolloin pihan vesi ei liiku. Oksiston ja versoston taasen pelätään aiheuttavan ongelmia talojen katoille, räystäille, katon aluslaudoitukselle ja eristykselle. Osa kasveista taasen saattaa tarrata seinään niin tiukasti, että rappaukset ja maalipinta kärsii. Tämä kaikki on ymmärrettävää huolta. Jos talo sairastuu, sairastuvat yleensä myös ihmiset. Kuitenkin oikein istutettuna ja hoidettuna, kasvillisuudesta talon läheisyydessä voi olla myös paljon hyötyä. Itseasiassa oikein istutettu ja tuettu köynnös ohjaa sadeveden pois seinästä ja suojaa seinää suoralta auringonvalolta. Vanhoissa taloissa köynnökset kesällä viilentävät helteistä ilmaa ja talvella vähentävät lämpöhukkaa. Ne toimivat talon läheisyydessä siis kuin villasukka jalassa. Eristää kunhan muistaa jättää ilmaraon väliin.

Miksi köynnöksen istuttaminen hyödyttää?

• Köynnöksillä voidaan jakaa pihan tiloja. Katseilta suojaan saadaan niin terassilla aurinkoa ottavat ihmiset, kuin pihavajan takana oleva kompostialuekin.
• Kadun varressa kasvava köynnös suojaa melulta ja pölyltä ja taittaa tuulta.
• Köynnös mahtuu helpommin pieneenkin pihaan tai jopa parvekkeelle suojan antajaksi kuin esim. vapaasti kasvava pensas tai malliin leikattu havu.
• Se tuo varjoa ja taittaa auringon kuumimmat UV säteet pois suojattavalta alueelta. Oikein istutettuna ja tuettuna, se voi jopa suojata maalipintaa ja harventaa seinän maalausarvetta. Kuitenkin seinän ja kasvimassan väliin pitää muistaa jättää ilmarako.
• Köynnökset ja toki myös muu korkeampi kasvillisuus varjostavat myös talojen sisätiloja oikein sijoitettuna, tämän hyöty tulee varmasti korostumaan myös jatkossa täällä Suomessakin.
• Satoköynnöksistä, kuten viiniköynnökset, palsamiköynnös, humala ja kiinanlaikkuköynnös saadaan myös hyödynnettävää satoa.
• Köynnöksistä hyötyvät ihmisten lisäksi myös eläimet ja eliöt. Pörriäisille pihan köynnökset voivat olla ravinnon lähde ja pesä- ja suojapaikka. Kimalaiset, perhoset, mehiläiset ja toki myös linnut ja oravat hyötyvät tuuheasta ja suojaavasta kasvillisuudesta. 

1. Ensin on mietittävä onko valittu köynnös yksivuotinen, perennamaisesti kasvava köynnös vai monivuotinen puuvartinen köynnös.

Yksivuotisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Mustasilmäsusanna, keijunmekko, tuoksuherne, kelloköynnös, köynnöskrassi (kukat syötäviä), vaulat ja päivänsini. 
• Näitä voidaan kasvattaa monivuotisten kasvien lomassa ja alla, ruukuissa, amppeleissa tai vaikkapa kasvimaan reunassa pölytystä lisäämässä. 
• Näitä kasvatetaan ja lannoitetaan kesäkukan tapaan ja niiden koko idea on kukkia näyttävästi koko kesän. Kasvatus voidaan tehdä itse siemenestä kylvämällä.

Perennoivasti kasvavia köynnöksiä ovat esim.:

• Humala (humulus lupulus), josta satoa saadakseen on istutettava sekä hede-, että emikasvit. Karhunköynnös on kasvi, jota suosittelen välttämään. Tämä kasvi on toiselta nimeltään elämänlanka, joka kertonee kaiken sen menestymisestä missä tahansa. Koiranköynnökset (myrkyllisiä), köynnöspinaatti (syötävä), ruusunätkelmä, liekkikrassi ja köynnöstävät ukonhatut kuuluvat myös tähän sarjaan. 
• Perennamaiset köynnökset ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talvella ja vain juuristo selviää talven yli. Uudet versot kasvavat joka vuosi vanhojen versojen tilalle. 
• Näiden kasvatus ja lannoitus tehdään kuten perennoilla. Liian kovaa lannoitusta on vältettävä, se saattaa haitata talvenkestävyyttä. Mieto kevätlannoitus on varmasti se paras tapa saada nämä voimaan hyvin. 
• Perenna= monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta yleisimmin menestyy talven yli vain juuristo-osa. Ikivihreä perenna on sellainen, jolla juuriston lisäksi myös lehdistö selviää talven yli lumen alla.

Monivuotisia puuvartisia köynnöksiä ovat esim.: 

• Kärhöt, joista osa kärhöistä saattaa kasvaa kovina talvina ns. perennoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. alppikärhö ja siperiankärhö saattavat palelluttaa lumen päälle jäävät oksansa ja kasvattaa juuristostaan uudet oksat tilalle. Osa kärhöistä jatkaa kasvuaan edellisen vuoden versoista, eli ovat ns. normaaleja puuvartisia köynnöksiä. 
• Punakoiso on meillä luonnonvaraisena kasvava köynnös, joka on myrkyllinen kauttaaltaan, myös marjoistaan. 
• Köynnöskuusamat (Kultaköynnösk., Ruotsinköynnösk., Tuliköynnösk., Tuoksuköynnösk.), Kiinanlaikkuköynnös, muratti, palsamiköynnös (hede- ja emikasvit vaaditaan vitamiinipitoisen sadon tuottoon), piippuköynnös, villiviinit, tarhaojukkaviinit ja muut viiniköynnökset, aitoviiniköynnökset, köynnöshortensia ja köynnösruusut kuuluvat mm. tänne.

2. Puuvartisia köynnöksiä valitessasi on ennen ostoa muistettava miettiä menestymisvyöhykekarttaa. Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen, joista ykkösvyöhyke on jaettu vielä A ja B osaan. Taimea ostaessasi taimen nimen ja lajikkeen jälkeen menestymisvyöhyke on ilmoitettu roomalaisilla numeroilla. Nämä numerot kertovat sen millä vyöhykkeellä kasvin pitäisi menestyä talven yli melko varmasti, jos kasvi on istutettu sille sopivaan paikkaan, oikeaan kasvualustaan ja oikeaan valo-olosuhteeseen ja sitä on hoidettu oikein. Kartta ei takaa kasvin menestymistä, mutta siitä saa suuntaa-antavasti pohjatietoa ennen ostopäätöstä. Jos et tiedä mihin menestymisvyöhykkeeseen istutuspaikka kuuluu, kartta on näkyvissä taimistoviljelijät ry:n sivuilla. 

3. Olen avannut tarkemmin tietoa puuvartisten kasvien valinnasta 9.2.2023 kirjoitetussa blogitekstissäni: Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa. Muutkin pihakasvien valintaa- blogisarjan tekstit auttavat köynnösvalinnoissa, ne löydät kun selaat blogitekstejä vanhempien tekstien osaan. 

4. Valitse istutettavaksi köynnös, jonka menestymisvyöhyke on yksi pidemmällä kuin oma vyöhykkeesi on. Jos siis asut kolmosvyöhykkeellä, osta nelosvyöhykkeen kasvi. 

5. Oikea kasvi- oikeaan paikkaan. Mieti valo, vesi, lämpö ja ulkoiset seikat kuten esim. mahdolliset kattolumet.

6. Monella köynnöksellä on kapea yläosa, mutta suuri ja syvä juuristo. Varaa sille tilaa. 

7. Jalonnetut köynnökset on istutettava syvään. Köynnös vaatiikin monesti normaalia syvemmän kasvualustan. 

8. Köynnökset istutetaan tukeen nähden vinoon. Tämä edellyttää istutustilalta myös leveyttä syvyyden lisäksi.

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 2.

Torstai 23.1.2025 - Sirkku

Omaa pohdintaani permakulttuurisen pihan suunnittelusta.

• Edellistä blogitekstiä permakulttuurista tehdessäni, tutustuin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, nettiartikkeleihin ja julkaisuihin. Tässä omaa pohdintaani niihin liittyen. 
• Julkaisuja yhdistävänä puutarhasuunnitteluteemana voisi sanoa olevan, että puutarhat pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan sellaisiksi, että niissä vältellään öljyä.

Esim. polttomoottorikoneiden käyttö ja muovin käyttö pyritään pitämään minimissä. Molempien raaka-aine on fossiilinen uusiutumaton luonnonvara, eli öljy. Koneen polttoaine on öljypohjainen ja muovi itsessään sisältää öljyä. Itse lisäisin siihen myös, että jos koneita tai tarvikkeita hankitaan, kannattaa miettiä sitä, että se olisi mahdollisimman pitkäikäinen ja myös helposti huollettavissa. Huollot on myös syytä tehdä säännöllisesti. Liian moni kotikone hankitaan näitä miettimättä ja silloin kalliskin ostos voi muuttua kertakäyttöiseksi ja se on ihan turhaa luonnon kuormittamista. Muovia on nykyään melko vaikea välttää kokonaan, esim. kasteluletkuissa ja vettä keräävissä järjestelmissä sitä tulee vastaan melko väkisinkin, mutta silloinkin voidaan miettiä, onko tuote tehty pitkäikäiseksi ja onko se valmistettu kierrätysmuovista tai voidaanko tarvittu tuote ehkä valmistaa itse kierrätetystä jo kotona olevasta muovituotteesta, jota ei enää tarvita.

• Puutarhan hoidossa ja kasvivalinnoissa pyritään jäljittelemään luontoa. Kasvit sijoitetaan pihalle niiden omien tarpeiden mukaan, ei niinkään ihmisten mieltymysten ja tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi: Kasvi-istutukset tehdään tontin reuna-alueille, johon hulevesien pintavirtaus suuntaa (tontin pintakallistukset). Tällä saadaan luontaista kastelua kasveille, veden mukana maaperästä irtoavat ravinteet saadaan hyötykäyttöön ja vähennetään lisätyn lannoituksen tarvetta. Mikäli istutusalustan alle on mahdollista rakentaa vettä keräävä salaoja, josta vesi kootaan kokoojakaivoon, saadaan hulevettä hyötykäytettyä kastelussa kuivina jaksoina. Jos vettä ei pystytä keräämään, kannattaa sen kulkua pois tontilta kuitenkin hidastaa. Kasvivalinnat tuolla alueella on mietittävä sellaisiksi, että kasvit sitoisivat vettä mahdollisimman paljon. Valumavesialueelle kannattaa siis istuttaa kostean paikan kasveja, ja kasveja, jotka tarvitsevat paljon vettä tuottaakseen kunnon sadon. Näillä toimilla siis vähennetään huuhtoumaa, vähennetään vesieroosiota ja sato kasvaa suuremmaksi (yksittäisestä omenasta tulee suurempi, kun ravinteet ja vesi tulee kasvin juuristolle myös kuumimpaan kesäaikaan, jolloin sato tuotetaan). Kuiviin ja paahteisiin paikkoihin voidaan kylvää esim. maanpeiteyrttejä, kedon kasveja ja matalia typensitojakasveja, kuten mäkimeiramia, ajuruohoa (timjami), siankärsämöä ja valkoapilaa.

• Tarkoituksena on viljellä alaa monipuolisesti välttäen maaperän väsymistä, jolloin myös tuholaisten ja tautien esiintyminen vähenee. Kasvien vuorotus sinällään ei ole mikään uusi asia, se hyödyttää viljelyssä aina ja siitä olen kirjoittanut blogiini aiemminkin. Myös kursseilla ja luennoilla olen tästä puhunut paljon. Tehkää hyvät ihmiset viljelymuistiinpanoja ja käyttäkää kasvin vuorotusta! Se hyödyttää sadon tuottoa ja kasvien ja lähiympäristösi hyvinvointia. 
• Typensitojakasvit ja syväjuuriset kasvit viljellään viljelykasvien lomassa tai alla, tai suurilla peltoaloilla voidaan pitää ns. maaperän tankkausvuosia, jolloin viljellään vain näitä kasveja tai niitä viljellään esim. kauran kaverina.  Tätä on tehty ns. normaalissakin peltoviljelyssä jo usean vuoden ajan ja moni EU-tuki sitä myös edellyttää. Tämä siis myös muilla kuin luomu- pelloilla. 
• Muista tehdä havaintoja kasvien tarpeista ja myös niiden hyödyllisyydestä muille kasveille, hyönteisille ja koko ekosysteemille. Pienikin kasvi voi hyödyttää hyvin laajasti ympäristöä. 

Esimerkiksi moni köynnöskasvi kuten viiniköynnös tai köynnösruusu tarvitsevat lämpimän ja suojaisan kasvupaikan. Köynnökset kannattaa istuttaa talon läheisyyteen, terassin vierelle. Huom! Ei seinään kiinni koskaan! Näin istutettuna ne saavat talosta suojaa ja lämpöä, samalla ne varjostavat terassia liian kuumalta ja paahtavalta auringolta. Varjostus saattaa viilentää myös talon sisäosia.

• Vältä nurmikkoa ja suosi niittyä. Mitä enemmän on kukkia, sitä paremmin voi pölyttäjät. Muista kuitenkin poistaa vieraslajikasvit, kuten lupiinit. 
• Vältä haravointia. Maahan varisseet lehdet voi silputa maaperän pintaan katteeksi. Samalla ne lannoittavat maaperää. 
• Leikkaa perennat vasta keväällä. Näin suojaat juurakoita ja tarjoat linnuille ruokaa sekä hyönteisille talvehtimispaikkoja. 
• Luonto hakee tasapainoa, kun sille antaa aikaa. Tällä tarkoitetaan esim. sitä, että jos jonain kesänä on paljon tuholaisia, loppukesästä petohyönteisten munia on runsaasti, jolloin luonto korjaa tuholaistilanteen itse seuraavaan vuoteen. Tällöin kuoriutuu runsaasti petohyönteisiä, jotka pitävät tuholaiset kurissa. Tai vaihtoehtoehtoisesti, on tainnut säätutkakuvissa näkyäkin, että runsaina kirvakesinä, rajan yli lentää leppäkerttuarmeija syömään meidän kirvojamme. 
• Hyödynnä viljelyssä ja kasvien kasvattamisessa kerroksellisuus (se mihin kasvien latvukset asettuvat). Niin luontokin tekee. Puiden alle laitetaan matalampia kasveja kuten perennoja sitomaan kosteutta maaperään, hedelmäpuiden väliin voidaan istuttaa syväjuurisia yksivuotisia kasveja, jotka muokkaavat maaperää ja parantavat vesitaloutta yms. 
• Suosi monivuotisia kasveja. Näiden lannoitus- ja veden tarve on yleensä vähäisempää kuin yksivuotisten kasvien on. 
• Pidä mielessä peruskasvualustan rakennusohje. 1 osa savea, 1 osa moreenia ja 1 osa eloperäistä ainesta. Sillä pääsee aika pitkälle.

Listasin alle omia, aiemmin julkaistuja blogitekstejäni, josta voit hakea lisätietoja moniin permakulttuuriin liittyvistä puutarhanhoidon osa-alueista. Ne löydät, kun selaat blogitekstejä eteenpäin.

• 23.2.2024 Biohiili- teksti. 
• 1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?
• 30.11.2023 Potageriunelmia. 
• Joulukuu 2022- Helmikuu 2023 Pihakasvien valintaa, useita kirjoituksia. 
• 20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä. 
• 5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella. 
• 6.10.2021 Voihan hiilinielu! 
• 31.8.2021 Perustetaan niitty. 
• 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan. 
• 24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, Lahopuutarha. 
• 3.6.2020 Hieman asiaa mullasta.

Permakulttuuri pohdituttaa, blogiteksti 1.

Torstai 16.1.2025 - Sirkku

Permanent agriculture eli permakulttuuri (pysyvä/ kestävä maanviljely).

Oletko sinä törmännyt permakulttuuri- termiin puutarhakirjoja ja lehtiä selatessasi ja miettinyt, että mitähän tuollakin mahdetaan tarkoittaa? Minulla termi on tullut vastaan säännöllisesti vuosien varrella ja toki tiedän sen pääsääntöiset periaatteet, mutta ajattelin nyt avata termiä hieman tarkemmin. Jos vaikka oppisin itsekin hieman lisää? Jaan tekstin kahteen blogikirjoitukseen, niin ei tule liikaa asiaa yhteen tekstiin.

Permakulttuurin perusajatus:

Permakulttuuri perustuu alkuperäiskansojen oppeihin ja sen kehittelivät nykymuotoonsa australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970- luvulla. Muita permakulttuurin edelläkävijöitä on mm. Itävaltalainen Sepp Holzer.

Permakulttuurilla tarkoitetaan kokonaisvaltaista viheralueiden suunnittelua ekologisesti kestävältä pohjalta. Siinä maatalous ja viheralueet, kuten puutarhat, puistoalueet, metsät ja muut viheralueet, kuten katuympäristöt suunnitellaan ekologisesti kestäviksi kokonaisuuksiksi. Permakulttuurissa myös pyritään omavaraisuuteen viljelyn kaikissa osa-alueissa, ja näin ollen myös suurin osa ihmisen syömästä ruuasta olisi itse, omassa viljelyssä, tuotettua. Myös kasvualustat ja sen valmistukseen tulevat tarvikkeet, sekä vedenkiertojärjestelmät tehdään itse. Jätettä ei saisi jäädä. Permakulttuurista voisi siis sanoa, että se on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhanhoidon, viljelyn, arkkitehtuurin, ekologian, rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.

Permakulttuurin kolme pääperiaatetta:

• Earth care- maapallosta huolehtiminen.
• People care- ihmisistä huolehtiminen. 
• Fair share- reilu jako, kulutukselle ja kasvulle rajojen asettaminen, ja ylijäämän palautus kiertoon.

Näitä teesejä miettiessäni, tulee vaan mieleen, että vielä näiden saavuttamiseen on matkaa. Lisäksi pohdituttaa, että kuinka monella meistä on taitoa ja tilaa viljellä ja säilyttää sellainen määrä ruokaa, jolla pitäisi itsensä ja perheensä ruuassa talven yli. Pidän perhettäni jonkin verran omavaraisena, mutta ei tuo tuollaisenaan taitaisi onnistua edes meiltä. Varsinkin, jos edes kasvualustoja ja siemeniä ei saisi ostaa kaupasta. Suurempaan omavaraisuuteen pääseminen vaatisi usean vuoden työn.

Mitä permakulttuuri tarkoittaa maanviljelyssä:

Tavoite olisi, että viljelyä kehitetään maaperää hoitavaksi ja innovoidaan myös maaperää hoitavia ja lannoittavia viljelymenetelmiä. Pyörää ei toki tarvitse keksiä uudestaan, jos hyvä ja toimiva menetelmä on jo kehitetty, mutta täälläkin pyritään mahdollisimman pitkälle omavaraisuuteen ja kierrätykseen.

• Minusta yhtenä esimerkkinä tästä voisi vaikkapa olla veden kierto viljelyssä. Istutusalueet pyritään rakentamaan niin, että ns. ostettua juomavettä tarvitaan mahdollisimman vähän, vaan voitaisiin pärjätä tontilla olevilla ja sinne satavilla vesivarannoilla. Tämä voisi tarkoittaa satavan, maaperän läpi tulevan ja suodattuvan veden keräämistä ja pumppaamista uudelleen kasvien käyttöön. Tämä vesi on ravinnepitoista jo itsessään, toki laimeampaa kuin lannoitettu vesi. Vesi voitaisiin pumpata kokoojakaivosta esim. aurinkoenergiaa hyödyntäen, jolloin ostettua sähköä ei tarvittaisi.

 Veden kierron ja uudelleen kasteluun käyttämisen lisäksi permaviljelyssä käyttöön tulevat myös:

• Typensitojakasvit ja juuristollaan maata muokkaavat kasvit, sekä maaperän kasvipeitteisyys (hiilensidonta ja eroosion vähentäminen) ja maaperän pinnan kattaminen (veden haihtuminen).
• Komposti ja kompostimullalla maaperän parantaminen.
• Kasvijätekompostin valumavesien keräys, laimennus ja käyttö lannoituksessa. 
• Puuceen tai muun biovessan kompostin käyttö maaperän parantamisessa. Huom! kiinteitä jätteitä on kompostoitava pidempään kuin esim. lehtijätettä, jotta syötäviin tuotteisiin ei tule kolibakteerivaaraa. Kompostointiaika on pidempi kuin tavallisella talousjätekompostilla. Kuiva käymäläjäte on jatkokompostoitava astiassa, jossa on kiinteä pohja ja kansi, ja josta ei tule valumia ympäristöön. Käymäläjäte voidaan levittää välikerroksiksi lehtijätekompostiin em. ehtojen täyttyessä, minimikompostointiaika on yksi vuosi, jonka jälkeen valmista kompostimassaa voidaan käyttää koristekasvien kasvualustaan laimennettuna. Syötäville kasveille kompostimassan on valmistuttava pidempään, jopa 2-3 vuotta. Jatkokomposteja tarvitaankin pihassa useita, joten tilaa ne valitettavasti vievät. Biovessaan kertyvä virtsa voidaan myös kerätä ja hyötykäyttää laimennettuna kastelulannoitteena esim. yksivuotisille koristekasveille. Virtsa tai urea pitää sisällään typpeä ja sillä voidaan herätellä myös jäätynyttä kompostia.

 Mitkä ovat permakultturisen pihan suunnitteluperiaatteet? David Holmgren

1. Havainnoi ja vuorovaikuta.
2. Kerää ja varastoi energiaa.
3. Hanki tuotoksia.
4. Käytä itsesääntelyä ja ota vastaan palautetta.
5. Käytä ja arvosta uusiutuvia luonnonvaroja ja palveluita.
6. Älä tuota jätettä.
7. Suunnittele maaleista yksityiskohtiin.
8. Yhdistele erottelun sijaan.
9. Käytä hitaita ja pieniä ratkaisuja.
10. Käytä ja arvosta monimuotoisuutta. 
11. Käytä reunoja ja reuna-alueita.
12. Hyödynnä muutosta luovasti ja vastaa siihen.

Tässäpä sitä on sopivan ympäripyöreitä lauseita, se mitä niillä mahdetaan tarkoittaa, on varmasti vähän tulkitsijakohtaista? Omaa, ihan arkiseen perhepihaan tulevaa pohdintaani yritän avata hieman seuraavassa blogitekstissä. Mitä em. kohdat sinulle tarkoittavat? Kirjoita kommenttiosioon mitä sinulle niistä tulee mieleen.

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

Keskiviikko 8.1.2025 - Sirkku

Kouluttautumista, kalenterin järjestelyä ja asiaa opettamisesta.

Yrittäjän kalenteri ja töiden aikataulutus.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2025 kaikille! Toivottavasti sinunkin joulun ja uuden vuoden tienoo on mennyt mukavasti? Puutarhuri piti tähän saumaan parin viikon loman ja latasi akkuja. Viimeinen viikonloppu oli kieltämättä jo vähän kituuttamista, tekevä ihminen ei oikein tahdo jaksaa lomailla. Kuka sitä nyt ikuisesti jaksaa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa? Onneksi löytyi koko perhettä miellyttävä lautapeli, jota on nyt pelattu lähes joka päivä jouluaaton jälkeen (juu, ei ollut Afrikan tähti, se kotoa löytyy jo ennestään).

Loman jäljiltä eilinen oli ensimmäinen työpäivä ja se kului suurilta osin kirjanpitohommissa,  mutta loppupäivästä ehdin jo availemaan myös varovaisesti kalenteria. Ja jos mietitte, että miksi se tänne blogiin jatkuvasti laittaa kuvia kalenteristaan (joka harvinaista kyllä, toistaiseksi näyttää kovin tyhjältä). Kuvasin kalenterin, koska halusin itselleni muistiin ns. ennen- kuvan. Siis ennen koulutuksien varaamista, ennen töiden aikataulutusta, ennen tärkeiden päivien merkkausta yms. Tämä siis muistutuksena itselle, että itsepä päätät millainen vuosi tästä tulee! Toki suhdanteet vaikuttavat ja varmasti myös esim. kotitalousvähennyksen muuttuminen, mutta kyllä se silti on paljon itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää. Karkeat töiden aikataulutukset on tietysti tehty jo syksyn alussa myös tänne alkuvuoteen, mutta se pieni hienosäätö vielä puuttuu.

Vaikka juuri mainitsin, että on paljolti itsestä kiinni miltä kalenteri näyttää, on viime vuosina kuitenkin tullut esiin asia, jolle en voi mitään ja joka harmittaa todella paljon. Otan sen nyt pitkän harkinnan jäljiltä tässä esille, vaikka aina epäkohtien esille ottaminen on riski näin yrittäjänä ollessa. Toivottavasti se ei vaikuta tulevaisuuden työtilauksiini.

Asiaa opettamisesta ja luennoinnista:

Olen monta vuotta vetänyt kursseja ja luentoja eri puutarha-aiheista, monessa eri kansalaisopistossa. Tähän mennessä olen voinut laskuttaa kurssit yrittäjänä, jolloin työtunnin hintaan saa sisällytettyä myös opetusmateriaalin teon ja vanhan materiaalin päivityksen. Valmista toisen tekemää opetusmateriaalia ei kursseilleni ja luennoilleni ole, vaan se on tehtävä itse. Yrittäjänä huolehdin myös kaikista yrittäjän maksuista kuten YEL:stä, joten monessa tapauksessa laskutus on tilaajalle edullisempi tapa palkata opettaja. Nyt kuitenkin moni kaupunki ja kunta, jotka ylläpitävät kansalaisopistoja, on tehnyt päätöksen, ettei kursseja tilata laskuttavalta yritykseltä ollenkaan. Opettajan olisi tultava verokortilla työhön ja materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvasta ajasta ei makseta lainkaan. Opettajan olisi siis ns. tarjottava opetusmateriaalin teko ja päivitys, sekä mahdollisesti materiaaliin hankkimansa ostokuvat omasta pussistaan opiskelijoilleen. Tuntipalkka on melko pieni, jollei yrittäjällä satu olemaan opettajan tutkintoa suoritettuna. Alan asiantuntijuus kunnon tuntipalkkaan ei riitä kaikissa paikoissa perusteeksi. Itselleni tämä päätös on aiheuttanut sen, että olen joutunut karsimaan opetuksia todella paljon. Rakastan puutarha-alaa ja nautin opettamisesta ja luennoinnista, ajattelen kuitenkin niin, että työajastani olen ansainnut palkan. Toivoisin, että tähän päätökseen tulisi muutosta ja löydettäisiin jonkinlainen kultainen keskitie. Esimerkiksi, että asiantuntijuus ja työ alalla pätevöittää opettamiseen ja, että palkka maksettaisiin myös materiaalin tekoon ja päivitykseen kuluvilta työtunneilta. Tällöin verokortilla työskentely olisi mielestäni ok.

Olen katsellut lähiopistojen tarjontaa tulevalle vuodelle ja moni näistä on joutunut karsimaan opetustarjontaansa runsaalla kädellä valtion tuen vähentymisen, korona-ajan jälkiseurausten (ihmiset jäivät kotiin, kursseille tulijat ovat vähentyneet) ja myös tämän edellä mainitsemani päätöksen jäljiltä. Se on todella harmi, koska tilausta laajemmalle kurssitarjonnalle on. Jostain syystä kansalaisopistot eivät ehkä tavoita näitä tilaajia tällä hetkellä! Mainostetaanko kursseja oikeissa kanavissa? Olen saanut muutamia viestejä vakikurssikävijöiltä niiltä paikkakunnilta, joissa olen kursseja vetänyt, että miksi sinun nimeäsi tai koko puutarha-alan kursseja ei löydy kurssiluettelosta? Olen pyytänyt heitä laittamaan palautetta asiasta suoraan opistoille, jospa sillä saataisiin tähän asiaan muutosta jollain aikavälillä?

Muitakin keinoja kurssien ja luentojen vetämiseen olen toki miettinyt. Verkkokurssien pitäminen kiinnostaisi, mutta toistaiseksi ne ovat vasta mietinnän asteella, johtuen huonoista verkkoyhteyksistä alueellani. Lisäksi myös taloudellinen alkupanostus verkkokursseihin liittyen on melko suuri. Mielelläni tulisin luennoimaan esim. puutarhayhdistyksille paikan päälle, jossa saa kohdata ihmiset kasvokkain ja jossa pystyn vastailemaan kuulijoiden kysymyksiin livenä.

Jos siis sinun yhdistyksesi, yrityksesi tai vaikkapa kaveriporukkasi kaipaa puutarha-asioihin sparrausta ja neuvoja, ota rohkeasti yhteyttä! Räätälöidään toivomaanne aiheeseen sopiva luento. Luentoja voin toteuttaa muuallakin kuin Uudenmaan alueella. Yhteydenotot asian tiimoilta hoituu helpoiten täältä nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta, tai soittamalla 040 552 7282.

Livenä minut tapaa kursseilla ja luennoilla tänä keväänä Porvoon opistolta maalis- huhtikuussa.

Maanantaisin 3-17.3.2025 Klo 18.00-20.15 on Kasvihuoneviljely-kurssi ja maanantaisin 24.3-14.4.2025 Hyötyviljelyn perusteet-kurssi. Ilmoittaudu ajoissa mukaan!

Porvoon Hankkijalla olen tavattavissa huhtikuun alkupuolella, tästä lisää myöhemmin.

 Yrittäjän kouluttautuminen. 

Perinteisesti olen käyttänyt talven työpäiviä oman alani lisäkoulutuksiin. Osa näistä on niitä pakollisia tietyn väliajoin käytäviä korttikoulutuksia, mutta osa on oman alan uutuuksien opettelua ja vanhoista, jo aiemmin opituista asioista, syventävän tiedon hankintaa. Valmishan ammattilainen ei ole koskaan. Talven koulutuspäivistä olen yrittänyt kerätä teille tietopaketteja, jossa avaan oppimaani asiaa. Monesti asioihin päästään yhdessä koulutus- tai kirjoituspäivässä tekemään vain pintaraapaisu ja varsinkin puutarhasuuntauksia koskeneissa blogiteksteissä itsestäni tuntui, että kirjoittamani teksti ei ole tarpeeksi laaja ja asiaa ei käydä siellä pohjia myöden läpi. Näihin saattaakin tulla lisäkirjoituksia myöhemmin.

Uskon, että lisäkirjoituksia tulee myös liittyen permakulttuuriin, kasvipeitteisyyteen ja hiilensidontaan, maaperän huoltoon ja vesitalouteen, sekä kotivaraviljelyyn. Nämä ovat minua kiinnostavia asioita ja joista koen myös velvollisuudekseni jakaa tietoa eteenpäin.

Seuraavissa kirjoittamissani blogiteksteissä näitä asioita jo myös käsitellään tai sivutaan:

-          23.2.2024 Biohiili- teksti.

-          1.2.2024 Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

-          30.11.2023 Potageriunelmia.

-          Vuoden 2023 alku, useita Pihakasvien valintaa- kirjoituksia.

-          20.10.2022 Hieman asiaa syksyn lehdistä.

-          5.4.2022 Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

-          6.10.2021 Voihan hiilinielu!

-          31.8.2021 Perustetaan niitty.

-          30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan.

-          24.3.2021 Parannetaan monimuotoisuutta, lahopuutarha.

Onko sinulla blogitekstien puutarha-aiheisiin ehdotuksia tai toiveita mistä toivot syventävää tietoa? Voit laittaa toiveesi alle kommenttiosioon tai lähettää toiveen esim. yhteydenottolomakkeen kautta suoraan minulle.

Työteliästä alkuvuotta kaikille!

P.s: alla esimerkki yhdestä tarjolla olevasta luennosta ;) .

Puutarhakausi 2024

Tiistai 24.12.2024 - Sirkku

Kausi paketissa.

Se alkaa olla kauden 2024 viimeiset työtunnit käsillä ja puutarhuri vetäytyy pikkuhiljaa  joululomalle. Kirjoitan tätä blogitekstiä 20.12. ja ulos tämä tulee jouluaattona.

Puutarhakausi 2024 oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lämpöä riitti jo heti toukokuun alusta niin paljon, että lähes kaikki kesän kasvit kukkivat reilusti etukäteen, lämpösumman täytyttyä ja kukintojen virityttyä täyteen loistoonsa jo 4-5 viikkoa liian aikaisin. Alkukesän kukat toki olivat ajallaan, mutta juhannuksesta eteenpäin kukkivat… no juhannusruusu taisi kukkia n. 2 vkoa liian aikaisin, pallohortensia kukki jo heinäkuussa ja minulla on kuva heinäkuun toiselta viikolta, jolloin syyshortensiakin aloitti jo kukintaansa. Pallohortensian normaali kukinta-aika on elokuu ja syyshortensian pitäisi kukkia syyskuussa. Kukintaa ei sitten tahtonutkaan riittää myöhäiseen syksyyn, johtuen juuri tästä liian lämpimästä keväästä.

Lämmin kevät aiheuttaa yleensä myös hankaluuksia kasvitautien ja tuholaisten kanssa. Kirppatuhot ovat yleensä myös hankalia niinä keväinä, kun lämpöä toukokuussa kylvöaikaan on liikaa. Muistan erään kevään, olisiko vuosi ollut 2012 tai 2013, jolloin meillä maatilalla jouduttiin kylvämään rypsi kolmeen kertaan, kun kirpat söivät idut jopa maanpinnan alapuolelta. Sen jälkeen meillä ei tainnut mitään ristikukkaisia viljelykasveja ollakaan moneen vuoteen kasvussa, vasta viime vuosina ne ovat tulleet meille takaisin viljelyyn.

Puutarhakasvipuolella lämmin kevät tarkoittaa yleensä sitä, että meillä talvehtimattomat kasvitaudit ja tuholaiset, tulevat kasveihin aiemmin kuin normaalisti. Ne kun tulevat lämpimien etelätuulien mukana. Kasveille ja varsinkin yksivuotisille kasveille se tarkoittaa sitä, etteivät ne välttämättä ole ehtineet kasvattaa juuriaan niin suuriksi, että ne jaksaisivat taistella näitä vastaan luontaisesti. Lämpiminä keväinä onkin yleensä pakko käyttää enemmän aikaa kasvituholaisten ja tautien tarkkailuun. Kasvitaudeista härmä tuntuu iskevät lämpiminä keväinä helpommin. Tänä kesänä myös ruusuja vaivasi ruusuetanainen, joka on niin pieni toukka, ettei sitä tahdo erottaa paljaalla silmällä. Tuhot kyllä erotti ja sitä oli sitten pakko myös torjua, koska se pirulainen oli iskenyt vasta istutettuihin ruusuihin. Ruusut toipuivat täsmätorjunnan jälkeen hyvin. Nyt vain odotellaan, että istutetut kasvit alkavat kasvaa ja tuuheutua ja asiakkaalle saadaan upea ruusupenkki!

Yritin koota vuodesta diaesitystä teille näytettäväksi. Ikävä kyllä, en saanut sitä näkyviin tänne blogiin blogiasetusten vuoksi. Yritän saada sen ladattua yrityksen facebook-sivulle vielä ennen joulua.

Kiitos joka ikiselle asiakkaalle ja yhteistyökumppanille ja kaikille niille ohikulkeneille ihmisille, jotka ovat tulleet jutuille kauden aikana! Varsinkin ne pienet apurit naapuri päiväkodista ovat jääneet mieleen, jotka auttoivat orvokkien istutuksessa!

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! Tänä vuonna joulumuistamisrahat laitettiin hyväntekeväisyyteen Hope ry:lle.

Sirkku

Historian havinaa

Tiistai 10.12.2024 - Sirkku Nikula

Puutarhuri siirtyy talvitöihin.

Niin se taas vierähti yksi kasvukausi. Pakko myöntää, että niin vauhdilla mentiin, ettei aina tiennyt mikä viikonpäivä tai viikko oli kyseessä. Kauden kulumisen huomaa oikeastaan puhelimen kuvia katsoessa. Kovasti olen ottanut kesän aikana kuvia ”jotka sitten laitan blogitekstin tai somepostauksen mukaan”. Somepostauksia on kyllä kesän aikana tullut, mutta blogitekstejä… no hieman vähemmän. Syksyn aikana sain tehtyä sentään pari.

Kauden 2024 aikana olen saanut käydä monessa pihassa ja tavata ennestään tuttuja asiakkaita ja uusiakin tuttavuuksia. Mukavia kohtaamisia, ihania ihmisiä ja upeita pihoja. Kiva ja työteliäs kausi kaiken kaikkiaan.

Varsinkin syksyn aikana monessa tapaamisessa on noussut huoli siitä, että onko heillä enää ensi vuonna varaa tilata apua pihaan? Sitä yrittäjä on aika sanaton tilanteessa, jossa vanhempi ihminen pohtii huolestuneena, että mistä hän säästää sen verran, että saa tilattua minut (tai jonkin kollegani) auttamaan pihan hoidon kanssa myös ensi kesänä. Väestö vanhenee ja oletus kuitenkin on se, että kotona pitäisi pystyä asumaan paljon pidempään ja huonokuntoisempana kuin aiemmin. Jo nyt on tullut vastaan tilanteita, jossa pitkäaikainen tilaaja joutuu perumaan säännöllisen pihan hoidon tilauksen tulevalle vuodelle kotitalousvähennyksen pienenemisen vuoksi ja sen omavastuuosuus kasvaa. Pihassa käydään jatkossa harvemmin ja silloin pihan käyttäjän tapaturmariskit pihalla liikkuessa suurenee, kun piha ei ole totutussa kunnossa. Myös suru esim. ennen niin hienossa kunnossa olleen pihan tai kukkapenkin huonommasta ulkonäöstä ja rikkaruohoisuudesta on silmin nähtävää ja koskettaa aina myös ammattilaista. Jo pelkästään se, että toimelias ihminen ei jaksakaan (tai ei vain enää pysty) itse hoitamaan rakasta pihaa entiseen malliin, tuntuu tilaajasta monesti pahalta ja jopa hävettävältä asialta. Häpeään ei kuitenkaan ole mitään aihetta, eikä meidän ammattilaisten edessä tarvitse nolostella. Kuitenkaan asiakkaan puolelta hankalaan tilaustilanteeseen ei enää tarvittaisi lisähuoleksi rahan riittävyyttä tai kaatumisen riskiä. Se yksikin kaatuminen omassa pihassa voi tarkoittaa sitä, että omasta rakkaasta kodista joudutaan luopumaan ja mieleen ainakin minulle tulee väkisinkin kysymys, että säästettiinkö tässä nyt todella? Mielestäni ainakin vanhuksille sen korkeamman kotitalousvähennysprosentin olisi voinut jättää. Välillä puutarhuri saakin toimia myös kuuntelijana pihatöitä tehdessään. Itse koen sen myös rikkaudeksi tässä työssä. Saan kuulla ihmisten elämäntarinoita, kun he kertovat kasviensa historiasta ja siitä keneltä ja mistä ko. kasvi on pihaan päätynyt.

Yksi mieleenpainuvimmista kasvien historioista on ollut tavallisen terijoensalavan tarina. Kävin vuosia sitten asiakkaan pihassa, jossa oli suuria puita, joita myrsky oli riepotellut. Maa oli sateiden jäljiltä ollut märkä, puut osittain lehtimassassa ja sitten oli tullut joko syöksyvirtaus tai trombi. Puut olivat joko osittain tai kokonaan kaatuneita tai konkelossa, suuria oksia oli katkeillut, rungot olivat repeytyneet ja puut olivat kerta kaikkiaan niin suuria turvallisuusriskejä kaikille pihalla liikkujille, ettei niitä voinut jättää pystyyn.

Ihmettelin pihaan tullessani omistajan hermostuneisuutta. Hän väänteli käsiään ja tuntui, että huoli musertaa hänet alleen. Ajattelin sen kuitenkin vain johtuvan suuresta tuhosta pihalla, ja siitä että lasku on väkisinkin melko suuri, vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa. Kiersimme aluetta ja jouduin sanomaan hänelle, että kyllä nyt pihaan olisi tilattava metsuri. ”ihan kaikkiko puut on pakko kaataa, eikö edes tuota konkelossa olevaa voi koittaa istuttaa uudestaan?” Kysyi asiakas. Puu oli täysikokoinen terijoensalava, joka oli repeytynyt maasta juurineen ja nojasi pystyssä olevaa mäntyä vasten konkelossa. Näin suuren puun uudelleen istutus, varsinkin sen jälkeen, kun sen juuret ovat repeytyneet irti maasta, on melko mahdotonta ja jouduin sen asiakkaalle kertomaan. Rouva alkoi itkemään vuolaasti. Rouvan itkiessä hänen miehensä kertoi, että muista puista ei ole niin väliä, mutta tuolla puulla on suuri tunnearvo. Se puun oksa, josta puu oli kasvanut suureksi, oli saatu lahjaksi sukulaiselta, joka oli juuri kuukautta aikaisemmin täysin yllättäen menehtynyt. Uutta oksaa ei enää tältä henkilöltä saataisi.

Siinä joutui puutarhurikin hieman nieleskelemään ja rykimään kurkkua selväksi puun historian kuullessaan. Terijoensalava luokitellaan lyhytikäiseksi puuksi ja sen kasvettua tuolla kasvupaikalla yli 40 vuotta, alkaa se olla joka tapauksessa elämänsä ehtoopuolella, vaikkei olisikaan tullut tuulen kaatamaksi. Suuriakin puita voidaan siirtää ja istuttaa uuteen paikkaan kaivinkoneen ja hyvän tuennan ja kastelun avulla. Kuitenkin vaikka salava pajun sukuisena onkin hanakka juurtumaan, en uskonut sen myrskyvaurioiden jäljiltä selviävän siirrosta. Piha tulisi kuitenkin näyttämään metsurin käynnin jälkeen todella tyhjältä, joten ajattelin, ettei se ota, jos ei annakaan. Ehdotin, että kokeillaan siirtoa, siistitään repeytyneet juuret, tuetaan puu kunnolla, vähennetään oksamassaa runsaasti ja kastellaan puuta niin pirusti koko loppukauden ja seuraavan vuoden ajan. Jos se siitä vielä juurtuisi? Minkäänlaista kasvuunlähtötakuutahan tällaiselle ei voi antaa, mutta historian huomioon ottaen se oli riskin arvoista. Samalla tökittäisiin savimaahan kaikkein parhaimmat latvuksesta pois leikatut oksat. Niiden pitäisi juurtua maahan ja lähteä kasvuun samaan tapaan, kun konkelossa oleva puu aikanaan on lähtenyt. Muuta emme oikeastaan voi asialle tehdä.

Tämä oli asiakkaalle mieluinen uutinen, itku tyrehtyi ja sekä kaivuri, että metsuri tilattiin. Metsurin raivattua muut puut tieltä pois, kaivinkone teki ison kuopan suurelle puulle, jonka pohjalle laitettiin paksu sepelikerros salaojaksi, tämän päälle kasvualustaa ja sitten siihen nostettiin puu, jota kaivinkoneessa oleva koura piteli pystyssä tuentojen laittamisen ajan. Puu tuettiin liinoin ja kasvualustaa täytettiin ensin kuopan puoliväliin, jolloin aloitettiin kastelu. Vesimäärää en enää muista, mutta paljon sitä meni! Kun vesi oli imeytynyt, kuoppa täytettiin loppuun ja kastelemalla tiivistettiin maa puun ympäriltä. Tästä eteenpäin kastelu oli asiakkaan heiniä ja puun selviäminen oli kaikin puolin asiakkaan sanoin ”herran haltuun”.

Jälkikäteen olen kuullut, että puu tuli lehteen seuraavana vuonna, mutta ei se enää pitkäikäinen ollut. Seuraavana syksynä se oli tuennoista huolimatta syystuulissa painunut vinoon uudestaan, jolloin oli aika kypsä sen poistolle. Ne maahan tökityt oksat olivat nimittäin lähteneet kasvuun ja edesmenneen sukulaisen muisto säilyi.

Onko sinun kasveillasi historia, tai aiotko luoda uusille taimillesi sellaisen lahjoittamalla itse kasvattamiasi kasveja eteenpäin? Olisi todella mielenkiintoista kuulla kasvien tarinoita ja samalla myös elämäntarinoita. Olen kuullut, että varsinkin evakkojen mukana on saattanut tulla kasvien siemeniä Karjalan puolelta aikanaan. Kerro oman kasvisi historiasta kommenttikentässä.

Aurinkoista viikon jatkoa! Tässä kuva 10.12.2024 auringonnoususta.

Hyvää (puutarha)yrittäjän päivää!

Torstai 5.9.2024 - Sirkku

Hyvää yrittäjän päivää!

Sitä näin puutarhayrittäjänä törmää monesti siihen, että läheiset, tuttavat ja tuntemattomat ajattelevat puutarhurin viettävän työpäivänsä puuhastelemalla kasvien parissa. Tottakai, tämä on todellisuutta silloin tällöin, mutta kokonaisen päivän käyttäminen ko. toimintaan on harvinaista. Ainakin minun tapauksessani. Yrittäjän arki on suurelta osin täysin muuta. Viime- ja tämä viikko toimivat tästä hyvänä esimerkkinä.

 Listasin alle viimeisen kahden viikon työpäivien kulkua: 

• Viheralueiden hoitotyöt: nurmikon leikkaus, siimaus, kitkentä, kastelu ja syyslannoitus. Sorttiasemalle kitkentäjätteiden vieminen. 
• Työmaapalaverit 1 paikan päällä ja 3 etänä.
• Sähköposteihin vastaaminen. 
• Puunkaato ja sen raivaus. 
• Pihaneuvonta puhelimitse sekä asiakkaalle, että urakoitsijalle. 
• Pihakonsultointi. 
• Pihaneuvonta myymälässä. 
• Kasvitilaukset, haku ja istutukset. Viherrakentaminen. 
• Laskutus ja kirjanpito. 
• ALV muutokset ja siihen liittyvät työt. 
• Mainoksen suunnittelu- ja julkaisu, some ja blogi. 
• Markkinoinnin suunnittelua pidemmällä tähtäimellä ja siihen liittyvien tilausten tekoa. 
• Toimiston tarvikkeiden tilausta. Toimiston ja varaston siivousta ja välineiden huoltoa. 
• Yrittäjäsparraus toisten yrittäjien kanssa. 
• Opiskelijan neuvominen yrittäjyysasioissa ja omien kokemusten jakaminen.

Listauksesta oikeastaan kaikki muut työt paitsi puunkaato ja yrittäjäsparraus/ opiskelijalle yrittäjyydestä kertominen, ovat ainakin pieniltä osiltaan tämän yrittäjän jokapäiväistä arkea. Tässä listauksessa ei ole kaikkia niitä töitä mitä minä yrittäjänä vuodessa teen, vain minun kahden viikon työrupeamani. Tähän kun lisätään vielä off- sesongin työt, sekä vastuut niin asiakkaiden pihoista, ympäristöstä ja siellä liikkuvista ihmisistä ja eläimistä, kuin työkavereista ja heidän työturvallisuudestaan, on yrittäjän työpäivä ja mieli melko täysi. Minullakin se on tarkoittanut kuusipäiväisiä työviikkoja ja pitkää päivää. Kuitenkin tätä jaksaa, kun tykkää työstään ja tapaa ihania asiakkaita ja kollegoja, joiden kanssa keskustella kasveista! Niitä harmittavia työhön liittyviä asioita on vähän ja nekin liittyy yleensä samoihin juttuihin, jotka harmittavat yksityishenkilönäkin. Eli verottaja ja sen byrokratia ja ohjeiden vaikeaselkoisuus, väärään aikaan tulevat vesisateet ja ukkoset ja liian helteinen keli, joka vie puutarhurista mehut 😊 .

Halusin kirjoittaa yksin yrittäjyydestä ja sen oikeasta arjesta muutaman sanan, koska välillä tuntuu, ettei se normaali pienyrittäjän arki tule realistisena esim. mediassa esille? Totuus on, että yrittäjänä olet ns. joka paikan höylä. Kaikesta täytyy tietää, vaikka työn tekisikin joku muu. Sinä vastaat. Itse olen ollut sekä työntekijänä, että yrittäjänä ja ainakin minun kohdallani yrittäjäksi alkaminen avasi silmät. Vastuut on isot ja toisinaan ne tuntuvat hartioilla painavina. Minun on mainittava tässä vielä erikseen siitä, kuinka kivaa on, että ympäriltä löytyy toisia yhtä kahjoja yrittäjiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia esimerkiksi nyt siitä verottajan byrokratiasta tai markkinoinnista ja sen vaikeudesta. On ihanaa, kun omana huonona päivänä saa kuulla kuinka joku toinen on onnistunut tavoitteissaan tai tehnyt hyvät kaupat. Yhdessä harmitellaan harmitukset pois, tai koetetaan jelppiä ostamalla tuotteita tai palveluita, jos toisella on hiljaisempi hetki. Saatammepa ohjata toiselle myös asiakkaita, jos tilanne niin vaatii ja se on asiakkaalle paras ratkaisu. Joskus kerrotaan myös niistä omista mokista mitä on sattunut ja niille nauretaan yhdessä.

Olen monesti ajatellut, että voisiko Suomi välttää sen synkimmän talouden skenaarion ostamalla ja käyttämällä enemmän lähellä tuotettuja tuotteita ja palveluja. Itse ainakin yritän jatkossa nostaa Suomessa tuotettujen palveluiden ja valmistettujen tuotteiden ostoprosenttiani ja laskea ulkomaisten osuutta. Aiotko sinä?

Ajankohtaiset työt ja niihin liittyvät lieveilmiöt.

Nyt vielä hetkeksi puutarhurin arkipäivään ja sen vihertyöosuuteen. Sekä toukokuussa, että  näin elo- syyskuussa, puutarhurin työpäivään kuuluu se, että päivän aikana ihon pintaan tulee kevyt tomukerros. Ongelma on todellinen varsinkin nyt, kun on ollut kovin helteistä ja puutarhuri hikoilee. Kostea iho, aamukaste, pieni tuulenviri ja osittain pölymäinen lannoite on pettämätön yhdistelmä, jolla saat varmasti kulkea työpäivän jälkeisen kauppareissun rauhassa. Vieläkin hävettää vuosien takainen kauppareissu, jonka jäljiltä kauppaa varmasti jouduttiin tuulettamaan pitkän aikaa. Tuo kanankakka, kun tuoksuu aika voimakkaalle. Normaalistihan lannoitteet tosiaan laitetaan maahan, mutta osa lannoitteesta on aina muruna pussin pohjalla ja se muru/ pöly tarttuu mukavasti kaikkeen kosteaan pintaan. Kuten puutarhurin vaatteisiin, kenkiin ja iholle, varsinkin jos lannoitetta heittää huomaamattaan vastatuuleen. Ikävä kyllä, en ole huomannut lannoitekerroksella ihoa nuorentavaa vaikutusta, joten olenkin oppinut suojaamaan itseni vähän paremmin myös helteellä näitä töitä tehdessä.

Syksy on mitä parhainta istutusaikaa kaikille kasveille ja nyt kannattaakin kylvää nurmikot, jakaa liian suuriksi kasvaneet perennat ja istuttaa uudet pensaan tai puun taimet. Nyt istutettaessa niillä on vielä aikaa juurtua hetki ennen talven tuloa. Tämän hetken sää on todella kuivaa ja kuumaa, paljon helteisempää kuin syyskuussa keskimäärin, joten muista kastella kaikkia istuttamiasi kasveja huolella ja säännöllisesti. Uuden taimen kastelut tulee tehdä n. joka toinen päivä ja vähintään kahden viikon ajan istutuksesta. Helteellä kasveja on kasteltava pidempään. Kastelumäärä riippuu taimen koosta ja haihdutuspinnasta. Perennoja kastellaan 10-20 litraa/m2, pensaita 20-40 litraa/ etenemämetri/ m2, havut ja isot puut 40-80 litraa/ kasvi. Tämä vesimäärä perustuu minun omiin kokemuksiini toimivasta kastelumäärästä, viralliset ohjeistukset litramäärien osalta taitavat olla hieman pienemmät. Myös pohjamaa ja sateisuus vaikuttavat riittävään vesimäärään. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat käyttää omaa harkintaa oikean vesimäärän suhteen kasvikohtaisesti sään mukaan. Ajatuksena on oltava se, että kastele mielummin vähän harvemmin ja koko juuristoalueen syvyydeltä, kuin että antaisit muutaman litran vettä joka päivä. Pieni vesimäärä joka päivä saa kasvin kasvattamaan juuret pintaa kohden, jolloin juuristo ei kehity normaaliksi ja kasvi kestää huonommin stressitiloja jatkossa, kuten esim. hellejaksoja.

Syyskuun puutarhatöitä:

• Syyslannoitus, tee heti, jos et ole vielä elokuussa sitä tehnyt. 
• Perennojen jakaminen ja uudelleen istutus. 
• Pensaiden ja puiden istutus, nurmikon kylvö. 
• Perennojen kukkavanojen leikkaus tarvittaessa, jätä lehtiosa vielä paikalleen, jolloin kasvi saa vetäytyä rauhassa talvilepoon. Lämpöjen jatkuessa kasvi saattaa vielä tehdä kukkia, kun kukkavanat poistetaan. 
• Hanki syksyistutuksia varten kukkasipuleita, jotka laitetaan maahan loka- marraskuussa. 
• Kompostin möyhiminen ilmavaksi ja tämän vuoden lehtikompostin valmisteleminen syksyn lehtiä varten. 
• Monivuotisten kukkaniittykasvien kylvö.
• Sadonkorjuu.

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli  sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään  tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus  vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

• Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
• Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
• Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
• Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
• Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
• Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
• Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

• Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
• Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
• Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
• Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
• Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
• Marjapensaat ja varvut.
• Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
• Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
• Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
• Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
• Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
• "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

• Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
• Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
• selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
• Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
• Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
• Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa- Elisabeth Koch.

Torstai 25.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historian ehkä tärkein suunnittelija on Elisabeth Koch?

Kun minua pyydetään kuvaamaan rintamamiestalon puutarhaa, menen mielessäni välittömästi lapsuuteni Hyvinkäälle. Vaikka asun itsekin rintamamiestalossa, jonka piha on osittain hyvin perinteinen. 80-luvulla asuin itse rivitalossa. Yhdellä sukulaisperheellä oli lähistöllä omakotitalo, jonka puutarhasta saimme kerätä syksyisin luumuja ja karviaisia. Satoa tuli heidän perheelleen liikaa. Meille, rivitalossa asuville sato kyllä maistui. Tuolloin lapsena en sitä miettinyt, mutta toki näin aikuisena olen tajunnut vierailleeni silloin tyypillisessä rintamamiestalon puutarhassa. Minulle muistuu puutarhasta mieleen tuoksut. Vieläkin tietyt syksyn kypsyvän sadon ja maatuvien lehtien tuoksut kuljettavat minut tuonne. 80- luvun rintamamiestalon pihaan, jota viljeltiin ja hoidettiin, kenenkäs muunkaan kuin Elisabeth Kochin puutarhaoppaiden mukaan.

Kuka oli Elisabeth Koch? 

Elisabeth Koch oli puutarhuri ja piha- ja puutarhasuunnittelija, Marttaliiton puutarhaneuvoja 1920- luvulla, Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja, puutarhakirjailija ja yksi Suomen puutarha-arkkitehdit ry:n perustajista (nyk. Suomen maisema-arkkitehdit ry- Finlands Landskaparkkitekter). 

Hän opiskeli puutarhuriksi Högvallan hushålls-och trädgårdskolanissa Karjaalla. Puutarhasuunnittelua hän opiskeli Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan Puutarhakoulussa.

Bengt Schalin ja Paul Olsson ovat varmasti tunnetuimpia Suomalaisia puutarhasuunnittelijoita. Aivan yhtä suuren, jos ei jopa suuremman, perinnön Suomalaisiin puutarhoihin jätti Elisabeth Koch. Hänen intohimonaan oli saada ihmiset arvostamaan myös pieniä pihoja. Hän halusi opettaa hyötyviljelyä ja yhdistää hyötyviljelyyn myös kauneutta. Hänen puutarhasuunnitelmia kuvista nähtyäni ajattelen hänen edustavan perinteistä Englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliä. Istutukset olivat runsaita ja rönsyileviä, mutta kaiken runsauden alla oli järjestys, ja istutusalat oli jaettu esim. matalilla pensasaidoilla, jotka leikattiin ja hoidettiin säännöllisesti. Syy miksi Schalinista ja Olssonista tuli kuuluisampia on varmasti ajan henki. Naissuunnittelijaa ei arvostettu niin korkealle kuin miessuunnittelijaa. Toki myös se, että Elisabet Koch keskittyi suurimmalta osaltaan pieniin pihoihin teki miessuunnittelijoista kuuluisampia. Kuitenkin Elisabet Kochiltakin löytyy kuuluisia suuria suunnittelukohteita, joissa uskon suurimman osan Suomalaisista käyneen tai vähintäänkin nähneen eri medioissa.

Kochin suunnitteluperiaatteita ja malleja voi nykyäänkin soveltaa oman pihansa rakentamiseen. Esim. monet oma puutarhani- kirjan neuvoista ja kasvivalinnoista toimivat hyvin vielä tänäkin päivänä. Vaikka Kochin työskentelyaika oli n. 100 vuotta sitten, hänen valitsemansa kasvimaailma, tyyli ja hoito-ohjeet näkyvät selvästi myös nykyajan puutarhoissa ja yksityisten ihmisten toivomuksista ja odotuksista omalta piha-alueeltaan. Historia ja muistot omasta lapsuudesta ja niihin liittyvät tunteet elävät valitsemissamme pihakasveissa hyvin voimakkaasti. Ehkä siksikin Elisabeth Kochin kädenjälki näkyy edelleen.

Elisabeth Koch:n kuuluisia suunnittelukohteita: 

• Käpylän, Kumpulan ja Toukolan omakotitaloalueet Helsingissä 1930- luvulta lähtien.
• Helsingin seitsemän siirtolapuutarha-aluetta ja niiden piha-alueet. Esim. Kysykää Essiltä- kirjassa (Maria Karisto, Taina koivunen ja Antti Karisto) on näkyvillä Elisabet Kochin alkuperäisiä siirtolapuutarhatonttien suunnittelukuvia kasvilistoineen. Näitä kyseisiä kasveja löytyy yhä nykyäänkin Helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista, mutta toki alkuperäinen kädenjälki on aikojen saatossa himmentynyt ja vaihtunut ehkä nykyaikaisempaan.
• Olympiakylä Helsingissä 1950- luvulla.
• Sodan jälkeisten rintamamiestalojen puutarhat mm. Pirkkolassa, Länsi-Herttoniemessä ja Pakilassa.
• Domus academican piha-alueet Etu-Töölössä.

Elisabeth Kochin julkaisemat puutarhakirjat ja oppaat: 

• Hemträdgården, Finlands svenska Marthaförbund, 1919.
• Oma puutarha, WSOY, 1942.
• Oma puutarhani, WSOY, 1953.
• Brunakärr koloniträdgård 1918-1968, E. Koch 1968.
• Kotipuutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita, Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan kustantama (opaskirjanen).

Kuva alla: Kuvaaja Andersen, Emma Marie 1913, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa.

Torstai 11.1.2024 - Sirkku

Suomalaisen puutarhasuunnittelun historiaa. 

Hyvää alkanutta vuotta! Vuosi alkoikin hyvin talvisissa merkeissä ja tuntuu myös jatkuvan sellaisissa, joten nythän on hyvää aikaa keskittyä suunnittelemaan tulevaa kesää ja sen istutuksia. Nyt talviaikaan on tarjolla myös useassa kansalaisopistossa puutarhakursseja, joissa pääset päivittämään omaa kasvitietouttasi. Olethan ilmoittautunut jo mukaan? Minut löytää kevättalvella Porvoon kansalaisopistosta ja Mäntsälän kansalaisopistosta luennoimasta. Aiheina pitkillä kursseilla ovat hyötyviljely ja ihanat ruusut (Porvoossa) sekä yhden illan luennot kotipihan hyötykasvipensaista, pienen pihan rakentamisesta ja kasvisuunnittelusta, sekä kotipihan lavatarhasta (Mäntsälä). Vielä mahtuu mukaan, ilmoittaudu rohkeasti!

Olen jo parin vuoden ajan, säännöllisen epäsäännöllisesti, kirjoittanut blogitekstejä erilaisista puutarhasuuntauksista, sekä myös pihan rakentamiseen ja kasvivalintoihin liittyvistä asioista. Näitä tekstejä kirjoittaessani, minulla heräsi mielenkiinto siihen, miten Suomalainen pihasuunnittelukulttuuri on kehittynyt. Etukäteen tiesin Elisabet Kochin suuresta vaikutuksesta tavallisten kotien pihojen rakentamiseen, mutta muutoin Suomalaisen puutarhasuunnittelun historia ei ollut niin tarkkaan tiedossa. Tässä blogikirjoituksessa en puhu Elisabet Kochin työstä, haluan omistaa hänelle kokonaan oman kirjoituksen myöhemmin. Omassa työssäni näen hänen vaikutuksensa Suomen puutarhoihin vieläkin erittäin usein. Syksyn aikana olenkin tutustunut Suomen puutarharakentamisen historiaan ja kehitykseen, ja pyrkinyt hankkimaan siitä tietoa. Näissä tutkimuksissa päädyin arkkitehtuurimuseoon ja löysin heidän tietopakettinsa Suomen maisema-arkkitehtuurista ja puutarhasuunnittelusta. Mikäli haluat tutustua tarkemmin Arkkitehtuurimuseon tietopaketteihin löydät ne osoitteesta: www.mfa.fi/kokoelmat/tietopaketit . Siellä olevat maisema-arkkitehtuurin ja puutarhasuunnittelun tekstit ovat maisemantutkija Hanna Sorsan sekä Aura Kivilaakson kirjoittamia. Kiitos huomattavista tietopaketeista, joita olen käyttänyt tämän blogikirjoituksen pohjatietona.

Miten Suomalainen puutarhasuunnittelu sai alkunsa ja mistä haettiin vaikutteita? 

• Suomalainen käytännöllisyys on ollut aina pohja puutarhojen rakentamiselle. Suomalaisen puutarhan tarkoitus on ollut ruokkia kansaa ja ennen 1700- lukua puutarhatyypit pystyikin jakamaan keittiökasvi- ja yrttipuutarhaan, sekä hedelmä- ja marjatarhaan ja kukkatarhaan. Pihojen rakentaminen painottui voimakkaasti hyötyviljelyyn syystäkin, vaikka suuret nälänhätävuodet olivat vielä edessä (suuret nälkävuodet: 1866-1868), oli vuosina 1695-1697 ollut edellinen nälänhätä ja nälkää ja sen mukanaan tuomia sairauksia pyrittiin ehkäisemään tuottamalla ruokaa itse. Yksi nälkää torjuvista uusista viljelytuotteista oli peruna, jonka Saksalaiset peltisepät toivat Suomeen 1730- luvulla, mutta sen viljely yleistyi vasta 1757 jälkeen, Suomalaisten osallistuttua Pommerin sotaan Saksassa.
• Eri sosiaaliluokat viljelivät puutarhojaan omien tarpeidensa mukaan. Alemmat luokat keskittyivät ruoan pöytään tuottamiseen, ylemmissä luokissa oli varaa arvostaa puutarhan esteettisyyttä ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.
• 1700- luvun lopulla alettiin hakea oppia puutarhan rakentamiseen ulkomailta. Suomeen puutarhasuunnittelun eri tyylisuunnat ovat tulleet lähimaiden kautta. Rikkaat ja korkeasäätyiset ihmiset vierailivat naapurimaissa ja toivat sieltä puutarhakirjoja ja lehtiä mm. Englantilaisesta maisemapuutarhasta sekä Ranskalaisesta muotopuutarhasta, joita alettiin toteuttamaan varsinkin kartanoiden puutarhoissa. Vaikutteita haettiin mm. Pietarista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja myös laajemmin Euroopasta historian saatossa.
• Tuolloin termit muotopuutarha ja Englantilainen maisemapuutarha eivät olleet niin vapaamuotoisia kuin ne nykyään ovat. Nykyäänhän termin Englantilainen puutarha alle kuuluu tavallaan niin maisemapuutarha, muotopuutarha kuin pelkistetty itämainen puutarhakin. Tuolloin puutarhat rakennettiin tiukemmin alkuperäisen termin käsitteen mukaan.
• 1700- luvun lopulla kansainvälisiä puutarhaoppaita tutkittiin ja niiden vaikutus alkoi näkymään enemmän, myös Suomalaisia puutarha-aiheisia kirjoituksia alettiin julkaisemaan mm. professori ja tutkimusmatkailija Pehr Kalmin sekä hänen oppilaansa Olof Westzynthiuksen ja Johan Ahlichin toimesta. Myöhemmin Peter Lundberg neuvoi puutarharakentamisessa.

• Julkaisuista ja kansainvälisistä puutarhaoppaista saatua tietoa välitti kansalle eteenpäin Turun akatemia. Tietoa annettiin mm. erilaisista puutarhasuuntauksista sekä niihin liittyvien kasvien kasvatuksesta ja hoidosta.
• Pikkuhiljaa koristekasvien osuus kotipihoissa ja kortteleissa alkoi kasvamaan, ja vaikka hyötyviljely oli edelleen suurimmassa osassa puutarhoissa, kasveja alettiin kasvattamaan myös niiden kauneuselementin vuoksi. 
• Suomalaisissa maisemapuutarhoissa yhdistettiin usein barokkityyliset muotopuutarhat (eli ns. Ranskalainen puutarha), sekä Englantilaisen puutarhan cottage garden kukkapuutarha ja pihat jaettiin korttelimaisesti eri osioihin. Tämä on näkyvissä erityisesti kartanopuutarhoissa.
• Maisemapuutarhat yleistyivät myös alempiin yhteiskuntaluokkiin. Niiden versiot olivat vain pienemmässä mittakaavassa toteutettuja ja yksinkertaisempia. Tämä sama ajatus pätee myös nykyään. Kotipuutarhat rakennetaan kopioiden maailman puutarhamuotia. Suomeen uudet ideat ja kasvit tulevat yleensä muutaman vuoden viiveellä, toki viive on vähentynyt kansainvälisten puutarhamedioiden ja messujen myötä. Myös kaupunkipuutarhoja rakennetaan kotipihoihin pienemmässä mittakaavassa.
• Kaupungeissa puutarhasuunnittelun kehitys näkyi julkisissa istutuksissa, puistikoissa, puistoissa sekä rantapuistoissa. Kaupunkien suunnittelussa ja kaavoituksessa otettiin paremmin huomioon viheralueet ja virkistysalueet ja ne vakiintuivat osaksi kaupunkikulttuuria. 1810-luvulla perustettiin mm. Esplanadin puisto ja Kaivopuisto Helsingissä, 1840-luvulla Hämeenlinnan kaupunginpuisto ja Turun vartiovuoren puisto.
• Turun akatemia ja keisarillisen Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston puutarhoilla on ollut Suomalaiseen puutarhakulttuuriin ja sen kehittämiseen suuri vaikutus. Kasvitutkiminen ja Euroopan kasvitieteelliset puutarhat opiskelijavaihtoineen ovat tuoneet uusia näkökulmia Suomalaiseen puutarharakentamiseen aina vuodesta 1899 lähtien.
• 1910- luvulla Suomen puutarharakentamisessa alkoi näkymään arkkitehtoonisuus. Puutarha-arkkitehdit Bengt Schalin, Paul Olsson ja Eliel Saarinen suunnittelivat arkkitehtoonisia puutarhoja. Eliel Saarinen suunnitteli mm. Munkkiniemi- Haagan suunnitelman 1915. 
• Suuresti nykyiseen arkielämäämme vaikuttavia teoksia olivat Otto Iivari Meurmanin asemakaavaoppi vuodelta 1947 ja vuodelta 1948 Heikki von Herzenin "pamfletti koti vai kasarmi lapsillemme". Nämä teokset ovat edistäneet Suomalaista kaupunkisuunnittelua olennaisesti ja vaikuttavat näin ollen meidän nykyiseenkin arkielämään.
• 1950- luvulta alkaen asemakaavat palasivat ruutukaavaan, jolloin uudet alueet suunniteltiin kokonaisvaltaisemmin ja rakentamisessa keskityttiin nopeuteen ja kustannustehokkuuteen. Alueiden käyttöä haluttiin kasvattaa ja toimintoja monipuolistaa. Samat seikat vaikuttivat myös kasvivalintoihin, piharakennusmateriaaleihin ja suunnittelussa käytettyyn muotokieleen. Niin kaupungeissa kuin kotipuutarhoissa näkyi yleinen elämäntilanne Suomessa. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen, sotakorvausten maksu, nälkä j akansan ruokkiminen terveellisesti. Olympialaiset ja ylpeys itsenäisestä maasta. Esim. kaikki olympialaisiin liittyvä rakentaminen: rakennusten, puistojen ja pihojen oli valmistuttava nopeasti ja oltava kestävää ja monikäyttöistä. Helsingin Käpylässä, Eläintarhan kentän puistossa ja olympiastadionin ympäristössä tämä on nähtävissä vielä nykyäänkin.
• 1900- luvun loppupuolella puutarhasuunnittelu kulki kohti sitä mitä puutarhan omistajat haluavat vapaa-ajallaan tehdä. Vapaa-ajan harrastusten lisäksi korostuivat erilaiset puutarhan toiminnot. Pihoihin tuotiin puutarhakalusteita, kuten keinuja ja pöytäryhmiä ja grillejä, pihoihin haluttiin tilaa pelejä varten ja koristekasvit nousivat suurempaan suosioon. Hyötyviljelyä vielä oli, mutta se oli pienempimuotoista. Tuli uusia puutarhasuuntauksia: huvila- ja asemapuutarhat, kansanpuistot, laitosympäristöt, siirtolapuutarhat ja -palstat, sekä urheilupuistot.

Suomalaisen puutarhan suunnittelutyylit historian saatossa: 

• Kartanoiden ja ruukkien puutarhat. esim. Frugårdin puutarha Mäntsälän Nummisissa (alikartano).
• Tehdasympäristöt sekä erilaisten instituutioiden puutarhat.
• Siirtolapuutarhat sekä kansanpuistot.
• Seurakuntien puutarhat, hautausmaat sekä pappiloiden puutarhat.
• Kaupunkipuistot.
• Modernit viheralueet.

Ajatuksiani puutarhasuunnittelun historiasta ja nykypäivästä. 

Oma ajatukseni Suomalaiseen puutarhasuunnitteluun liittyen on, että pihan ja kaupunkiympäristömme rakennusajankohdan kulloinenkin puutarhamuoti näkyy meidän arkipäivässämme nykyäänkin, ja sitä olisi syytä ymmärtää ja arvostaa. Se kertoo meidän historiastamme. Loppujen lopuksi ihmiset ja toimintatavat eivät ole niin kovin paljon muuttuneet vuosisatojen saatossa. Yhä edelleenkin haemme vaikutteita Suomalaiseen puutarharakentamiseen Suomen ulkopuolelta. Se seikka on muuttunut, että nyt myös me viemme osaamistamme ulkomaille. Käymme puutarhamessuilla- ja matkoilla ulkomailla, seuraamme kansainvälisiä medioita ja pohdimme ja kokeilemme erilaisia kasveja, sekä niiden kasvatustapoja, keräämme tietoa uusista rakennusideoista ja tuotteista. Vuosien saatossa tiedon kulku on muuttunut, nykyään tapahtuu sekunnissa se mihin on aiemmin voinut mennä kuukausia. Tietoa on myös saatavissa joskus jopa liikaa.

Puutarha- ja maisemasuunnittelu jatkaa kehittymistään. Puutarhamuotien vaihtuvuus tuntuu kiihtyvän. Pelkästään minun aikanani on tultu siitä 80- luvun suuresta rintamamiestalon hyöty- ja koristekasvipihasta valtavilla ja nopeilla harppauksilla pois. Kasvivalinnat ovat kulkeneet hyöty- ja perennapuutarhasta ensin pensaisiin ja sinisiin havuihin, sitten havujen väri vaihtui kellertäviin ja perusvihreään. Pihojen koot ovat n. 1/3 siitä minun lapsuuden omakotitalopihan koosta, ja ne halutaan täyttää terasseilla, kiveyksillä, toiminnoilla ja korkeintaan ruukuissa tai altaissa olevilla istutuksilla. Onneksi myös hulevesien liian nopeaan kulkuun havahduttiin ja alettiin suunnittelemaan pihoihin viherkattoja, viherseiniä ja hulevesikiveyksiä. Uskon, että tämä työ tulee olemaan tulevien vuosikymmenten suurinta agendaa. Ennustan, että joudumme ottamaan steppejä luonnonmukaisempaan suuntaan, koska liian voimakas rakentaminen on vaikuttanut liikaa lähiympäristön luontoon ja sen kasvi- ja eläinlajeihin, sekä meidän ihmisten terveyteen. Kohti luonnonmukaisempaa istutustapaa on jo menty ja se on näkyvissä uusimmilla asemakaava-alueilla. Rakennusmääräyksissä vaaditaan luonnonmukaista rakennustapaa, kuten esim. puiden ja metsien säästämistä, luontaisesti esiintyvien kasvien suosimista ja hulevesien imeytystä ensisijaisesti omalle tontille. Minusta kehitys saisi mennä vielä siihen, että puutarhaa ei ensisijaisesti nähtäisi aina suurena työmaana jonka on oltava aina tiptop, vaan uskallettaisiin sietää epäjärjestystä ja epätäydellisyyttä paremmin. Pieni sotku puutarhassa saattaa saada sinut voimaan paremmin monellakin tapaa. Toki ylläpitoa ei voi kokonaan unohtaa, mutta jospa sinä päivänä ei sitten tarvitsisi mennä salille?

Puutarhurin joulukuu

Perjantai 15.12.2023 - Sirkku

Puutarhurin joulukuu. 

Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. 

Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin  luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. 

Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla.

Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä.

Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä  Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata!

Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:

• Weilin Göös Puutarha ja piha kirjasarja 4 osaa. Useita eri kirjoittajia.
• Perennat, Pentti Alanko kirjoittajana, Tammen kustantama.
• Suomalainen ruusukirja, Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel, Tammen kustantama.
• Viheralueiden puut ja pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry.
• Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen- Närhi, Otava.
• Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen. WSOY.
• Pienessä puutarhassa, Eija Klaucke, Tammi.
• Fengshui puutarhassa, Gill Hale. Puutarhakustannus.
• How to make a Japanese garden, Anness Publishing.

Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella?

Potageriunelmia

Torstai 30.11.2023 - Sirkku

Unelmana hyvinhoidettu ja helppohoitoinen potageri eli keittiöpuutarha? 

Englantilaisen puutarhan blogikirjoituksia kirjoittaessani haaveksin minäkin upeasta Englantilaisesta puutarhasta ja varsinkin sen keittiöpuutarhaosiosta eli potagerista. Arjen todellisuus kotipihassani on kuitenkin se, että tässä elämäntilanteessa upea potageri jää (todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa) haaveeksi. Olen jo parina kesänä poistanut olemassa olevan, vanhan ja lumivaurioita saaneen, kasvihuoneen kattolevyjä pois paikoiltaan, jotta saan kasvihuoneeseen sadevettä kastelemaan kasveja, koska itse en sinne ehdi. Keväisin innolla istutan kasvihuoneeseen tomaatit, joita en sitten sesongin ollessa täydessä vauhdissa, ehdi hoitamaan niin kuin haluaisin. Loppukesästä kipaisen hakemassa kasvihuoneesta äkkiä satoa, jos sitä on tullut, ja vannon mielessäni, että ensi vuonna teen asiat toisin. Joko en istuta mitään tai rakennan kaiken uusiksi, huomatakseni vain seuraavana syksynä, että taas ollaan samassa tilanteessa. Ei näy uutta kasvihuonetta eikä potageria ja minä tuskailen toimimattoman keittiöpuutarhan kanssa ajan puutetta. On suoranainen ihme, että satoa on joka vuosi tullut. Tänä vuonna tomaatista tuli mielestäni jopa runsas sato. Luoja tietää, että yksin ovat saaneet kasvaa, reppanat.

Mutta haaveksiahan uudesta potagerista aina saa, eikö? Aloin tänään leikittelemään ajatuksella minkälaisen keittiöpuutarhan tekisin, jos rakentaisin kaiken alusta.

Vinkkejä toimivan keittiöpuutarhan rakennukseen: 

• Varaa riittävästi tilaa. Minun toimimattoman keittiöpuutarhan, eli kasvimaan ja kasvihuoneen yhdistelmän suurin ongelma on se, että kaikki on mietitty alunperin liian pienesti. Huolehdi sinä, että kasvihuoneen oviaukot ovat riittävän suuret (tuplaovet) niin, että sisään mahtuu ja pääsee viemään vesisaavit ja että oviaukosta mahtuu leveämmilläkin kottikärryillä. Tilaa tarvitaan myös kasvihuoneen ulkopuolella. Varaa kulkukäytäviin tilaa 120- 150cm leveyssuunnassa, muista varata hoitokäytävät myös maavaraisiin penkkeihin. Uskalla ajatella riittävän isosti! Puuvartisia kasveja ei kannata sijoittaa kasvihuoneen viereen vaan hieman kauemmaksi, jos siis haluat kasvattaa potagerissasi marjapensaita tai hedelmäpuita, potagerin koko laajenee, koska puut ja pensaat on vietävä kauemmas.
• Satsaa helppohoitoisuuteen jo suunnitteluvaiheessa, valitse oikeat materiaalit ja toiminnot oikeaan paikkaan.  Kun rakennusvaiheessa satsaa aikaa suunnittelutyöhön ja hieman enemmän rahaa kunnon rakennusmateriaaleihin, se yleensä maksaa itsensä takaisin käyttövaiheessa. Joudut käyttämään puhdistukseen ja tuholaisten torjuntaan vähemmän aikaa ja vaivaa. Polut kannattaa laittaa kulutusta kestävälle materiaalille, joka on helppohoitoinen ja ei tuo alueelle tuholaisia. Näissä käytetäänkin monesti soraa, kiveystä tai laatoitusta. Kasvihuonerakenteet kannattaa tehdä kasvihuoneen käytön mukaisiksi. Ne voivat olla kennolevyä, polykarbonaattia, UV-muovia tai lasia. Punnitse mielessäsi eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Satsaa kasvihuoneen kokoon ja oviaukon leveyteen, sekä siihen, että kasvihuone on helposti puhdistettavissa (vesipiste), varjostettavissa, valaistavissa sekä lämmitettävissä.
• Maksimoi käytettävissä oleva luonnon valo ja lämpö ja anna sopivan tuulenvirin kiertää kasvihuoneen ja kasvien ympärillä. Sijoita kasvihuoneen pitkä lape mahdollisuuksien mukaan itä-länsi suuntaan. Katso, että kasvihuone on helposti tuuletettavissa ja sitä varjostaa ympäröivä kasvillisuus sopivasti, jollet halua kasvihuoneen sisälle varjostuskankaita tai maaleja.
• Mieti ergonomiset työasennot ja tee istutuspenkit sen mukaisiksi. Fakta on, että puutarhaa hoitaa mielellään, jos työergonomia on kunnossa. Jos et halua kyykkiä maanpinnan tasossa, tee kohopenkkejä tai lavatarha. Muista varata riittävästi syvyyttä kasvualustaan jos nostat kasvualustapenkin maan pinnasta ylöspäin. Pohjamaan on oltava rikkaruohotonta, lavatarhan alle ei kannata laittaa kankaita, jotta juuret saavat kasvaa riittävän syvälle. Muista myös, että kohopenkit ja lavatarhat kuivuvat avomaaistutusta nopeammin. Näihin kannattaa ehkä miettiä tihkukastelua vieressä olevasta saavista?
• Kompostit toiselle puolelle pihaa. Näistä tulee kasveihin tuholaisia, pidetään ne siis pois hyötykasvien läheltä.
• Rakenna jo valmiiksi sekä kiinteitä kasvitukia, että liikuteltavia kasvitukia. Esim. puuvartiset köynnökset ja ritilään kasvatetut hedelmäpuut tarvitsevat kiinteät tuet, mutta köynnöstäville ruohovartisille kasveille kannattaa varata tukevia liikuteltavia tukia. Silloin alueiden viljelykierto on helpompi toteuttaa.
• Rajaa alueet siistiksi. Siisti alue houkuttelee puutarhaan. Mikäli istutat kasveja joilla on taipumusta kasvattaa ympärilleen paljon kavereita juuriversoista, näiden alle on syytä miettiä kankaan laittoa. Selvittele siis kasvin juuriston kokoa ja varaa myös maavaraisille kasveille riittävästi kasvualustatilaa.
• Oikea kasvi oikeaan paikkaan varsinkin jos kasvi on monivuotinen. Kavien kasvuvaatimuksista olen kirjoittanut jo usean blogitekstin verran aiemminkin. Muista puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet, kasvin pH tarve, valotarve ja lämpötarve kun mietit kasvien sijoittelua keittiöpuutarhan alueella.

Pyörittelin yhdenlaisen unelmapotagerini suunnitelmaksi.  

Innostuin tänään miettimään tarkemmin sellaista potageria minkä saattaisin itse haluta. 

• Minulla keittiöpuutarhaan kuuluu myös marjapensaat ja koristeelliset kirsikkapuut. Vieläkin tilaa saisi olla hieman enemmän. Olisi hyvä, jos puut ja pensaat olisivat vielä kauempana kasvihuoneesta.
• Jätin tarkoituksella tästä kuvasta pois puutarhavälinevaraston ja kompostin.
• Minun potagerini kuvastaa halua viljellä itse ruokaa, mutta myös sitä, ettei kotipuutarha saa stressata liikaa. Sieltä löytyy lavatarhaa ja sopivan kokoinen kasvihuone, joka voikin jonain kesänä olla vaikkapa kesäkeittiö jos ei huvitakkaan viljellä. 
• Ympärille tulee maavaraiset penkit, johon tulee kesäkukkia ja monivuotisia hyötypensaita. Ja kyllä, myös ruusu on hyötypensas! Sen marjat ovat erittäin c- vitamiinipitoiset sekä se houkuttelee tuoksullaan pölyttäjiä puutarhaan. Omenapuut potagerin laidoille kasvatetaan säleikköön ja kirsikat saavat kasvaa leveiksi. Toinen kirsikka saisi olla rusokirsikka, joka ei niinkään tee satoa vaan toimii pihan kaunistuttajana ja yleispölyttäjänä, mutta toinen saisi olla satokirsikka.
• Kuvassa pensaiden lisäksi näkyy kasveina vain heiniä ja laventelia joka Suomessa kasvaa pääsääntöisesti vain kesäkukkana (vaatii menestyäkseen monivuotisesti erittäin lämpimän kasvupaikan). Pääajatuksena on, että ko alueet olisivat ns. kesäkukilla, jotka kukkivat koko kesän ja houkuttelevat pölyttäjiä. Toki alueille voi laittaa myös perennaa, mutta silloin on hyvä tehdä miksauksia useammasta perennasta, jotta kukinta saadaan kestämään koko kasvukauden.
• Alue rajataan englantilaisen puutarhan tapaan kolmelta sivulta metrin korkuisella takorauta-aidalla ja pohjoissivulle istuttaisin malliin leikattavan pensasaidan (leveys 100cm, korkeus 120cm), joka suojaa kylmältä tuulelta.
• Minun unelmapotageriin kuuluisi myös harjateräsverkosta taivutetut köynnösportit ja kulkupergolat, joissa kasvaisi kukkivia köynnöksiä ja lavatarhoissa papuja, herneitä ja avomaankurkkuja.

Millainen on sinun unelmapotagerisi?

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi  yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

• Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
• Chantillyn linnan puisto.
• Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
• Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
• Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
• Castresin piispanistuimen puisto.
• El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

• Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla  ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
• Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
• Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
• Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
• Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
• Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
• Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
• Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
• Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
• Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Englantilainen puutarha, cottage garden

Torstai 26.10.2023 - Sirkku

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Englantilainen puutarha, cottage garden. 

Cottage garden on runsas, rönsyilevä ja värikäs puutarhasuuntaus, jossa kasvit huojuvat tuulessa ja kaikkea tuntuu ensisimäyksellä olevan jopa liikaa. Tämä on monelle se ensimmäinen ajatus kun puhutaan Englantilaisesta cottage garden- puutarhasta. Itselleni cottage garden sanoista tulee mieleen Brittiläiset televisiosarjat, jossa nähdään kuuluisia Englantilaisia puutarhoja punaisine tiilimuureineen ja linnoineen. Näkymä on vanhaa Brittiläistä maaseutua kauneimmillaan. Oletteko muuten huomanneet, että kyseisissä sarjoissa ei tunnu koskaan näkyvän sitä harmaata vesisadetta mitä Brittein saarilla on kuuleman mukaan jatkuvasti? Sarjoissa paistaa aina aurinko, puutarha on parhaimmassa kukinnassaan, tai puiden syysvärit ovat juuri kauneimmillaan. Vesisade vaihtoehdossa kuvissa on aina synkkä ja myrskyinen yö. 

Runsauden, rönsyilevyyden ja värikkyyden alla on kuitenkin järjestys, johon cottage garden perustuu. Tässä muutama tärkein cottage gardenin perusajatus:

1. Cottage garden on rakennettu alun alkaen maaseutujen suuriin kartanopihoihin, jossa pihan käyttötarkoituksia on ollut useita.

• Ensisijaisesti nämä pihat on rakennettu sitä varten, että saadaan tuotettua ruokaa. Olikin tavallista, että pihassa oli erilaisia osioita. Osassa pihaa voi olla eläimiä, kuten sikoja, kanoja, lampaita, lehmiä tai hevosia. Pihoissa kasvatettiin myös monesti mehiläisiä, jotka varmistivat pölytystä ja satoa. 
• Osassa pihaa kasvatettiin kasviksia, juureksia ja yrttejä. Tätä pihan osiota kutsutaan nimellä potager. Potager on kuulunut alun alkaen Ranskalaiseen puutarhaan ja sen perusajatus on ollut yhdistää hyötyviljely ja kukkaloisto. Siinä tarkoituksena on ollut, että hyötytarhakin voi olla esteettisesti kaunis. Lisäksi kukat houkuttelevat hyötytarhaan pölyttäjiä ja jotkin kukat saattavat suojella hyötykasveja tuholaisilta. Potageriin on saattanut kuulua myös kasvihuone, mutta se on voinut olla myös pelkkä avomaatarha tai lavatarha, joka on yleensä ollut muusta puutarhasta aidalla rajattu ihan käytännön syistä. Aidalla suojeltiin vihanneksia joutumasta esim. vierellä laiduntavan lampaan syömäksi. Osa kasveista kaipasi myös kasvaessaan tuentaa ja lämpöä, näiden kasvien kasvatuksessa hyödynneettinkin esim. tiilimuureja, jotka varaavat auringon lämpöä itseensä.
• Puutarhat ovat suuria ja sinne kuuluu luontevasti myös puistomaiset osuudet, jossa puut saavat kasvaa suuriksi ja kauniita syysvärejä arvostetaan. Yleensä näihin puisto-osuuksiin kuuluu laajat nurmikentät, joissa voi pelata. Tuonne kuuluu myös vesiaiheet lampineen, vesikasveineen ja lammessa viihtyvine eläimineen.
• Mm. Gertrude Jekyll toi näihin puutarhoihin laajat ja koristeelliset perenna-alueet, joissa perennat kukkivat pääsääntöisesti hempeän pastellinsävyisin kukin. Hän suosi harmonisia sävyjä, mutta elävöitti istutusaluetta shokkivärisellä elementillä tai kasvilla, joka piristää istutuksen. Tämä sai kokonaisuuden näyttämään tasapainoiselta ja luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellinsiniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt tekivät istutuksesta ilmavan ja raikkaan ja rauhoittivat katsojaa, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat tuovat katsojalle voimaa ja energisyyttä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa.

2. Pihaa ja sen eri osioita ei ole haluttu nähdä kerralla, siksi cottage garden-  puutarhassa tilaa rajataan erilaisten rakennettujen elementtien, aitojen, muurien ja leikattujen- tai vapaastikasvavien kasviaitojen tai -aidanteiden avulla. 

Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

• Englannissa sataa paljon ja siksi Englantilaisessa puutarhassa on ollut pakko miettiä  veden liikkumista puutarhassa, varsinkin niissä kohdin missä kuljetaan paljon. Tämän vuoksi Englantilainen puutarha pitää sisällään paljon rakennettuja polkuja, jotka säästävät puutarhurin vaivoja ja laskevat hoitokustannuksia. Mikäli haluat suomessa käydä tutustumassa Englantilaisen puutarhan hulevesisuunnitteluun ja huleveden hyötykäyttöön viheralueilla, esim Vantaan Kartanonkosken asuinalueella tätä on nähtävissä.
• Polut mutkittelevat istutusten lomassa, jolloin istutuksia on helpompi hoitaa ja johtavat tilasta toiseen.
• Polkujen tehtävä on siis estää kasvien tallominen, olla helppohoitoisia, imeä itseensä sadevesiä ja kuljettaa niitä kasvien juuristoille. Oikeilla pintamateriaaleilla hulevesiä saadaan sidottua piha-alueelle, eikä ravinteet liiku liian nopeasti kasveilta ojiin, ja sitä kautta vesistöihin ja mereen.
• Polun pintamateriaali valitaan sitä ympäröivien rakenteiden, maaperän ja käytön mukaan. Samalla mietitään millä välineellä polulla eniten kuljetaan, esim. onko kyseessä kävelypolku, vai kuljetaanko kottikärryjen, tai muun painavamman koneen kanssa. Mailla, jossa ympäristössä on runsastyppisiä istutusalueita tai laitumia, saatetaan polun pintamateriaaliksi valita nurmi, joka sitoo itseensä vettä ja ravinteita. Nurmi ei kuitenkaan kestä liettymättä runsasta liikkumista sateisina aikoina. Alueella, jossa liikutaan paljon kaikkina vuodenaikoina, valitaan yleensä pintamateriaaliksi kantavuudeltaan kestävämpi materiaali, esim. sora, ladottu tiilipinta tai luonnonkivi. Näitä käytetään myös hulevesien ohjailuun. Betonikiveä käytetään vain jos se sopii ympäröivään puutarhan ilmeeseen. Eri tiloissa voidaan käyttää ja yhdistellä erilaisia polkupintoja, jos jokin muu elementti kokonaisessa puutarhassa on se monistettava elementti, joka tuo harmoniaa eri puolille pihaa, esim. jokin yksittäinen kasvi, väri tai muu rakenne. Käytetään nyt mitä tahansa pintamateriaalia, on sitä valitessa muistettava cottage gardenin perimmäinen ajatus: kaiken on oltava helppohoitoista ja ympäristöön sopivaa.
• Hulevesien liian nopea liikkuminen on ongelma joka puolella maailmaa. Siksi myös cottage gardenin polkujen, pihojen, parkkialueiden ja teiden pintamateriaalit tulee tehdä niin, ettei vesi liiku pihasta liian nopeasti. Tämä tarkoittaa myös kiveys- ja betonikiveyspintojen rakentamista sellaisiksi, että ne johtavat ja imeyttävät vedet ensisijaisesti omaan pihaan. Tämä saattaa taasen lisätä kitkemistarvetta poluilla. Onneksi nykyään on suunniteltu ns. hulevesikiviä, joiden välit voidaan kylvää tai istuttaa täyteen maanpeitekasveja.
• Kaikki polut rajataan selkeästi istutusalueista. Nykyään käytetään apuna jo rajausreunoja, mutta aiemmin polut ja istutusalueet kantattiin säännöllisesti.

4. Mietintää cottage gardenin kasveista ja niiden hoidosta. 

• Yksittäinen cottage garden tila/ pihan osio on yleensä avara, istutukset keskittyvät reuna-alueille tai polkujen yhteyteen. Kasvit tilan keskellä ovat matalia, tai niitä ei ole ollenkaan, vaan alueelle on tehty jokin kiinteä elementti kuten patsas tai vesiaihe. Mikäli kasveja tilan keskellä käytetään, ovat istutusalueet yleensä suuria. Yksittäinen istutusalue on vähintään kymmeniä neliöitä tai jopa suurempi. Suureen istutusalueeseen on silloin suunniteltava myös sen hoitopolut ja alueella kulkeminen yleisestikin, ettei kasveja tallota turhaan.
• Monesti ajatellaan että Englantilaisen puutarhan kasvit ovat työläitä hoitaa. Mielessä on ehkä ajatus suoriksi leikatuista aidoista tai muotoon leikatuista pensaista. Näitä toki on, ja kyllä, ne leikataan muotoon kaksi kertaa vuodessa. Hoito ei kuitenkaan ole työlästä jos on oikeat välineet. Kannattaa satsata kunnon pensasleikkuriin, oksasahaan ja leikkausvälineisiin, silloin työ on nopeaa ja jopa hauskaa. Välineet on syytä myös huoltaa oikein.
• Englantilaisessa puutarhassa kaikkea on paljon. Myös puita, pensaita ja köynnöksiä ja osa niistä saa rehottaa hyvinkin vapaasti, joka vähentää työmäärää.

• Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.
• Perennojen ja kesäkukkien määrästäkin voi sanoa, että enemmän on parempi. Suurella kasvimäärällä peitetään kasvualustan pintaa, ja helpotetaan näin työmäärää. Perennoilla voi olla myös hyötykäyttöfunktio, niitä käytetään houkuttelemaan pölyttäjiä. Niitä voidaan käyttää itse hyötykasvina, kuten mausteena tai lääkekasvina. Niiden työ on estää aluetta rikkaruohottumasta tai niiden tuoksu voi karkottaa tuholaisia. Perennojen sijoittelun istutusalueessa määrittää se, mistä suunnasta aluetta katsotaan ja halutaanko alueen eri osiin vaihtelua korkeussuunnassa. Gertrude Jekyll suositteli istuttamaan kasvit pitkiin ja kapeisiin aaltomaisiin raitoihin, jotka limittyvät toisiinsa kuin rantaan iskeytyvät aallot. Istutustapaan on hyvin käytännöllinen syy: se tuo kukassa olevat lajit hyvin esille, mutta kätkee kukintansa päättäneet tai vielä kukkimattomat lajit. Hänellä oli tapana myös sirotella tiettyjä lajeja, kuten madonnanliljaa, epäsäännöllisen säännöllisesti raitojen lomaan tuomaan ilmavuutta.
• Osa perennalajeista on kuitenkin parhaimmillaan yksittäiskasveina kasvutapansa vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mooseksenpalavapensas ja pionit. Näille kannattaa antaa tilaa loistaa ja ympärille kannattaakin laittaa matalaa maanpeittokasvia.

Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa

Torstai 28.9.2023 - Sirkku

Puutarhasuunnittelu Euroopassa juontaa juurensa jo ajanlaskuamme edeltävään aikaan, jolloin esim. silkkitieltä tuotiin ruusuja eurooppalaisiksi luksuskasveiksi. Ruusu ja varsinkin köynnösruusu on ollut tuolloin rikkautta ja vaurautta ilmentävä kasvi. Vain rikkailla oli varaa kasvattaa puutarhassaan muutakin kuin ravinnoksi kelpaavaa kasvia ja ruusuja kasvattikin aluksi vain oppinein ja korkeassa arvossa olevin kansanosa. Ruusua käytettiin mm. päivittäisestä hygieniasta huolehtimiseen, mutta sillä oli myös tärkeä tehtävä totuuden ja oikeuden lähettiläänä. Suuret päätökset ja lupaukset tehtiin ruusuköynnöksen alla. Symbolia käytetään myös nykyään ja monesti esim. oikeuslaitoksen seinää tai oviaukkoa koristaa köynnöskuviointi, tosin nykyajan ihmiset harvemmin tietävät miksi köynnöskuviointi siellä on.

1600- luvulla Euroopassa oli vallalla roomalainen, ranskalainen ja etelä-eurooppalainen puutarhasuuntaus. Euroopassa suosittiin tuolloin muotopuutarhoja ja niillä on ollut oma vaikutuksensa myös Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen ja siksi muotopuutarha on nykyäänkin tärkeä osa sitä. Varsinkin kartanopuutarhat ovat olleet tuolloin muotopuutarhoja ja muutos cottage gardenin runsaaseen ja rönsyilevään puutarhasuuntaukseen on tapahtunut vasta verrattain myöhään. Ensimmäiset runsaammat puutarhat rakennettiin 1700- luvun alkupuolella, mutta yleisemmin suuntaus tuli tietoon 1800- 1900 luvuilla.

Britannian historia näkyy englantilaisessa puutarhasuunnittelussa. Ihmiset vierailivat Britannian siirtomaissa, joita on hyvin paljon, ja toivat matkoilta ideoita vinkkejä puutarhojen rakentamiseen. Puutarhoissa näkyy myös idän tutkimusmatkailun ajanjakso, englantilaisiin puutarhoihin tuotiin tuolloin fengshui ajattelua.

Englantilainen puutarhasuuntaus on saanut omat mausteensa Englantilaisen maaseudun asumuksia ympäröivistä puutarhoista. Näissä puutarhoissa saatettiin yhdessä osassa kasvattaa hyötykasveja, toisessa kanoja tai muita kotieläimiä ja mikäli tilaa riitti, niin siellä haluttiin kasvattaa kasveja myös niiden kauneuden vuoksi.  Osa puutarhoista on kooltaan hyvin suuria ja niiden hoito työlästä, siksi ne oli suunniteltava helppohoitoisiksi ja kasvivalinnat sen mukaisiksi. Pihan eri osa-alueet rajattiin selkeästi, sekä käytännön, että tunnelman vuoksi. Sieltä lähtikin ajatus, että koko puutarhaa ei tarvitse nähdä kerralla, vaan sen voi jakaa pienempiin tiloihin ja tunnelmiin.

Kuten Suomalaisessakin puutarhasuunnittelussa sotien jälkeen, myös Englantilaisessa cottage gardenissa on ollut pohjalla tarve luoda puutarhasuuntaus, jolla saadaan ruokittua kansaa ja tuotettua ruokaa. Myös koristekasvi- ja  perennaistutuksilla on silloin väliä, värikkäiden perennojen tehtävä puutarhassa on houkutella pölyttäjiä hyötykasveille. Suurilla tiloilla saattoi olla myös omaa mehiläistarhausta tämän vuoksi, samalla saatiin tuotettua hunajaa.

Kuuluisia englantilaisia puutarhasuunnittelijoita:

• Charles Bridgeman (1690- 1738). Hän oli ensimmäisiä maisema-arkkitehtejä, jotka alkoivat muuttaa silloin vallalla olevaa muotopuutarha- suuntausta. Hän suunnitteli kohteisiin polkuja ja niitä ympäröiviä reheviä istutuksia. Ideana oli, ettei puutarhasta näe kaikkea yhdellä silmäyksellä, vaan polku johtaa aina aukeaan tilaan, jossa on jokin katseen vangitsija kuten esim. patsas, vesiaihe tai hieno istutusalue.
• William Kent (1685- 1748) . Kentiä pidetään ns. Englantilaisen puutarhasuuntauksen ”keksijänä”. Hän suunnitteli puutarhoista ryöppyäviä, helppohoitoisia ja runsaita. Juuri sellaisia, mistä cottage garden tyylin puutarhat yleisesti nykyään tunnetaan. Hänen suunnitteli mm. Holkham hall- puutarhan Norfolkissa, jossa käytettiin muotoon leikattuja havuja tilaa jakamassa. Holkham hall:ssa tilaa on jaettu mm. puoliympyrän muotoon. Tätä elementtiä käytetään nykyäänkin Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa hyvin yleisesti.
• Gertrude Jekyll (1843- 1932) , joka työskenteli puutarhasuunnittelijana sekä puutarhakirjailijana ja hän suunnitteli mm. talonpoikaistyylisiä cottage gardeneita. Hänet tunnettiin luonnollisen puutarhan suosioon nostajana. Jekyll syntyi varakkaaseen perheeseen ja hän harrasti ensin maalausta. Heikkenevä näkö sai hänet siirtymään maalauksesta puutarhan hoitoon. Hänen tavoitteenaan oli hallittu sekasorto, yksinkertaisuus ja mökkipuutarhojen tunnelma. Jekyll suosi suunnitelmissaan monivuotisia kasveja ja hän yhdisteli niihin mm. pensaita, köynnöksiä, varpuja ja perennoja. Jekyll suosi suunnitelmissaan harmonisia sävyjä, mutta lisäsi kukkapenkkeihin myös muutamia säväyttäviä vastaväriyhdistelmiä. Näin kokonaisuudesta tuli tasapainoinen ja se näytti yksityiskohtaisen tarkasta suunnitelmallisuudestaan huolimatta luonnolliselta. Toisiaan lähellä olevat pastellivärit: siniset, pinkit, valkoiset, vaaleankeltaiset ja harmaat sävyt luovat ilmavuutta ja rauhoittavaa raikkautta, kun taas voimakkaat punaiset, oranssit ja purppurat antavat mielikuvan voimasta ja energisyydestä. Jekyllillä oli tapana istuttaa leiskuvan värisiä kukkijoita penkkien keskelle ja hempeänvärisiä lajeja sivuille korostamaan voimakkaiden värien tehoa. Hän kirjoitti artikkeleja Country lifeen ja kirjoitti opaskirjoja.
  
• William Robinson (1838- 1935), puutarhuri ja toimittaja, jonka ajatukset villistä puutarhanhoidosta ja rakentamisesta johtivat cottage gardenin, eli ns. englantilaisen mökkipuutarhan popularisointiin ja yksinkertaisen puutarhanhoidon etsimiseen. Robinsonia pidetään varhaisena metsäpuutarhan uudistajana sekä kestävien monivuotisten kasvien ja sekoitettujen ruohomaisten reunojen eli maanpeiteperennojen taitajana. Hän levitti puutarha-ajatteluaan aikakauslehtiensä sekä useiden kuvitettujen puutarhakirjojensa avulla ja tuli sitä kautta tunnetuksi ja suosituksi puutarhasuunnittelijaksi. Mm. Alfred Parsonsin kuvittama The English flower garden kirja oli hyvin tunnettu.
• Christopher Lloyd (1921- 2006). Puutarhasuunnittelija ja kirjailija jonka äiti tutustutti hänet Gertrude Jekylliin. Lloyd on palkittu mm. Royal horticular societyn korkeimmalla palkinnolla hänen työstään puutarhanhoidon edistämisessä ja hänen laajasta työstään kukkakomiteassa. Vuonna 1996 Lloyd sai kunniatohtorin arvon ja vuonna 2000 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriksi.

Kuuluisia englantilaisia puutarhoja: 

• The manor house, Hampshire. Suunnittelija: 1908 Gertrude Jekyll. Talonpoikaistyylinen puutarha. Kuvia puutarhasta voi käydä katsomassa: www.gertrudejekyllgarden.co.
• Hidcote Manor, Gloucestershire. Suunnittelija: Lawrence Johnston. Teemapuutarhahuoneet, kasvierikoisuudet ja perennat. 
• Great dixter, itä- Sussex. Christopher Lloydin kotitalo. Kukkien, lehtimuotojen ja värien yhdistely. 
• Sissinghurst castle, Kent. Suunnittelija ei tiedossa, alkuperäinen puutarha jo 1200-luvulta. Puutarhan peruskorjasivat uudelleen kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja Harold Nicolson 1930- 1950 luvuilla. 
• Holkham hall, Norfolk. William Kent. Tämä puutarha on nähty monessa Englantilaisessa sarjassa. 
• The horse guards, kasarmirakennus Lontoo. William Kent.

Kuva: Puutarhurin kotipuutarhasta.

Äidin puutarhahommelit

Torstai 20.4.2023 - Sirkku

Tervehdys!

Täällä yksi kiireinen puutarhuri ehti hetkeksi istumaan tietokoneen äärelle!

Viime viikot ovat olleet huomattavasti kiireisempiä kuin viime vuoden viikot tähän aikaan olivat. Lumet ovat pääsääntöisesti täältä Uudeltamaalta jo sulaneet. Mitä nyt kaksi "talven valtakunta"-pihaa vielä pitää komeaa lumipeitettä yllään, niin siellä kuusiaidan vieressä kuin pensaidenkin päällä. Ja molempia minun pitäisi päästä kiireesti jo leikkaamaan.

Omasta pihasta routa ehti suurelta osin sulamaan jo ennen kuin se takatalven 30cm uutta lunta tipahti pääsiäisen tienoilla maahan. Kotipihan rinne on rutikuiva, ja tuntuu, että luonto jatkaa siitä mihin se viime kesänä jäi. Vesi on alhaalla pihalammessa ja varsinkin puut tuntuvat olevan janoisia. Taivaalta satava vesi olisi tarpeen niin meille ihmisille allergiaoireiden helpottamiseen kuin luonnollekin.

Toivottavasti muistit laittaa varjostuskankaat havujen ja muiden ikivihreiden kasvien päälle tammikuussa? Nyt, roudan sulettua, olisi hyvä aloittaa havujen ja ikivihreiden kasvien parin viikon tehostetun kastelun jakso. Kaikki puuvartiset kasvit pitävät mielummin lämpimästä vedestä juuristollaan näin keväällä, mutta koska veden lämmittäminen on tällä hetkellä vähän turhan kallista hommaa, lämmittämätönkin vesi auttaa kasvia paikkaamaan talven aikana haihdutettuja nesteitä. Jos ikivihreät kasvit ovat päässeet talven aikana ruskettumaan, käy kasvit läpi. Leikkaa selkeästi rapisevan kuivat ja kuolleet oksat pois, anna juurelle kevätlannoitus heti kun routa on sulanut, ja sen jälkeen pidä kahden viikon kastelujakso. Ikivihreille kasveille, kuten havuille, on normaalia se, että ne menevät talven aikana hieman ruskeaksi. Se taasen ei ole normaalia, että havu on rapisevan kuiva ja katkeaa kosketuksesta. Hieman ruskea havu on lepotilassa ja väri lähtee muuttumaan nopeasti kasvin saatua maaperästä vettä ja ravinteita. Lämmin vesi saisi ravinteiden ja kasvin nesteenkierron toimimaan nopeammin, mutta kuten sanoin, vesi kuin vesi auttaa. Kylmällä vedellä asiassa menee vain hieman pidempään. Anna varjostuskankaiden olla ikivihreiden kasvien päällä ilmavasti niin pitkään kunnes routa on sulanut.

Omena- ja päärynäpuiden leikkaukselle alkaa olla täällä etelä-Suomessa jo kiire. Kirsikka- ja luumupuut saavat odottaa leikkausta kesä-heinäkuun välille. Aurinkoisilla paikoilla silmut ovat lähteneet jo turpoamaan ja silloin leikkaus kannattaa siirtää juhannukselle. Voimakkaimman nesteenkierron ollessa vauhdissa puita ei saa leikata. Yöpakkaset ja varjoinen kasvupaikka on vielä pitänyt tietyissä paikoissa maan jäässä ja onkin katsottava lähes puukohtaisesti voiko sitä vielä leikata. Saman pihan eri puolilla voi olla kasveja, joista toisia voi leikata ja toisia ei. Kasvia ympäröivä mikroilmasto vaikuttaa tilanteeseen. Kuivia ja kuolleita oksia voi toki poistaa aina kun niitä näkee. Muistathan poistaa oksat niin, ettei runkoon jää tappeja, joihin lahottajasienet ja bakteerit pääsevät iskemään? Myös liian syvältä rungosta leikkaamista on syytä välttää. Oksan kalluksen, eli ne ryppyiset kohdat oksan liitoskohdassa runkoon nähden, tulisi jäädä runkoon paikalleen. Siinä on ne solukot, jotka kasvavat haavakohdan päälle.

Pensaat voidaan leikata samoihin aikoihin omenapuiden kanssa ja samat leikkausohjeet ajankohdan miettimisen kanssa pätee myös niihin. Silmujen pitäisi olla vielä lepotilassa. Leikkaustapa vaihtelee vähän kasvin kasvatustavan ja tarpeen mukaan. Malliin leikatut pensasaidat leikataan malliin kahdesta kolmeen kertaan vuodesta. Ensimmäinen leikkauskerta olisi maalis-huhtikuussa, seuraava heinä-elokuussa ja kolmas, jos sitä välttämättä tarvitaan on loka-marraskuussa. Kolme kertaa vuodessa leikataan oikeastaan vain niitä aitoja, jotka eivät saa enää kasvaa yhtään suuremmiksi, yleisin leikkausmäärä/ vuosi, on kaksi.

Ne hapsottavasti kasvavat pensaat ja pensasaidanteet, eli ns. vapaasti kasvavat leikataan taasen pääsääntöisesti harventamalla hyvin juurtuneesta pensaasta 3-5 vanhinta ja paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maata pois. Joiltakin japaninangervoilta eli ns. matalilta pensasangervoilta voidaan leikata joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois, mutta se ei ole pakollista. Angervoja leikatessa kannattaa olla mielessä se mihin aikaan kyseinen pensas kukkii. Jos pensas kukkii ennen juhannusta, leikkaa se vasta kukinnan jälkeen. Muuten tulet leikanneeksi myös tulevan kesän kukinnot pois. Mikäli pensasaidanne on todella vanhan ja ränsistyneen näköinen voidaan harkita myös totaalista uudistusleikkausta eli alasleikkausta. Ennen leikkauksen tekoa, selvitä kuitenkin mitkä pensaat kestävät alasleikkuun. Hyvin alasleikkauksen kestäviä pensaita ovat mm. vanhan ajan omajuuriset syreenit (ne jotka tekevät juuriversoja), isotuomipihlajat, norjanangervot, pensashanhikit, juhannusruusut, japaninangervot ja heisiangervot. Pallohortensiat voit leikata joka kevät n. 10-15cm:n tapille, se saa ne vain kukkimaan runsaammin. Jasmikkeita jos leikkaat alas, voi olla, että niiden kasvutapa muuttuu maanmyötäiseksi, sille siis mielummin harvennusleikkuu. Jalonnettuja pensaita, köynnöksiä tai puita ei pidä mennä leikkaamaan alas, tai tulet leikanneeksi myös sen jalostusosan pois. Alppiruusut ja atsaleat on myös syytä jättää mahdollisimman vähäiselle leikkaukselle. Syyshortensia pitää kyllä runsaasta leikkauksesta, se saa sen kukkimaan runsaasti, mutta se ei kestä alasleikkausta. Syyshortensialta on syytä katkaista kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. 

Lumien sulettua, maan ollessa vielä kostea, voi maaperän pintaan levittää puhdasta puuntuhkaa tai kalkkia kaikille niille kasveille, jotka ovat kalkin suosijoita. Esimerkkeinä kalkin suosijoista voisi nyt olla esim. nurmikko, syreenit, angervot, salavat ja monet perennat. Älä laita kalkkia tai tuhkaa havuille, alppiruusuille tai atsaleoille tai muillekiaan happaman maan kasveille. 

Aika usein minulta kysytään parhaasta kevätlannoitteesta varsinkin happaman maan kasvien ollessa kyseessä. Itse olen todennut, että pitkävaikutteisin ja helpoin levittää on perinteinen ja pahalta haiseva kananp... kakkalannoite. Kunhan vain muistaa katsoa, ettei se sisällä kalkkia. Silloin jos teet havuille ja ikivihreille kasveille kastelujakson, voit myös käyttää sitä veteen sekoitettavaa havu-rhodokevätlannosta. Siinä kuitenkin ongelmana on, että se on annosteltava kastelukannuun ja keväisin havut tarvitsevat niin paljon vettä, että yleensä niitä tulee kasteltua letkulla tai tihkuletkun avulla. Kalkitun maan kasveille voit käyttää ihan mitä tahansa yleislannosta, myös kemiallisesti tehtyä. Ne yleensä sisältävät myös kalkkia ja siksi niiden levitystä happaman maan kasveille ei voi suoralta kädeltä suositella. Käytät nyt mitä tahansa lannoitetta, muista lukea pussin annosteluohje huolellisesti ja noudattaa sitä! Milloin on oikea hetki levittää lannoitteet? No silloin kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Silloin routa on varmasti sulanut ja kasvi pystyy käyttämään hyödyksi ne ravinteet mitä maaperään lisätään. On turha laittaa ravinteita liian aikaisin, ne vaan hölähtävät kasvualustasta suoraan läpi ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Sama muuten pätee myös ylilannoittamiseen. Älä turhaan lannoita vesistöjä vaan lue ne pussin ohjeet. Myös laimennettua kompostia voi lisäillä pensaiden juurille jos komposti on vain maatunut riittävän kauan. Komposti on pH:ltaan hapanta ja sopii silloin myös happaman maan kasveille. Kompostin on kuitenkin maaduttava vähintään 1-2 vuotta ja sen on maahan levitettäessä tuoksuttava puhtaasti mullalle. Jos siinä tuoksuu jokin muu, voi se houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä. Kompostin laimennussuhde maksimissaan 50%, laimeampikin riittää varsinkin jos levität sitä perennapenkkiin.

Kevään yleisimmistä kotipuutarhan töistä haravointi kannattaa jättää kokonaan välistä, tai jos sinunkin harava suorastaan huutaa varastosta ja vaatii päästä kevään puutarhatöihin osallisiksi, käytä vain kevyttä ja leveälapaista muovista haravaa, jolla vedät vain hyvin kevyesti pintaa pitkin enimmät roskat pois. Keväällä nurmikon juuret ovat herkimmillään ja jos pohjamaa on vähänkin märkää, tulet todennäköisesti vetäneeksi roskien sijasta nurmikon juurineen ylös jos pidät haravaa liian pystyssä asennossa tai painat liian lujaa. Tapahan se on tietysti ilmata nurmikkoa tuo voimakas haravointikin, mutta nurmikolle se ei tee hyvää. Itse olen lopettanut kevätharavoinnin jo useita vuosia sitten.

Puutarhurin oma piha on ollut taasen hunningolla viime viikot, vain kuusiaidat on leikattu. Nyt taidan suunnata ulos tekemään niitä "äidin puutarhahommeleita", joista nuorimmaiseni jaksaa aina toisinaan marista. Tai sitten lähden sen lapsen kanssa lennättämään leijaa tai heittämään tikkaa. Ehtiihän ne puutarhahommelit sitten viikonloppunakin...

Kiinalainen puutarha

Perjantai 10.3.2023 - Sirkku

Itämaisen puutarhan mystiikkaa, Kiinalainen puutarha.

On hetkiä, jolloin harmittaa, kun en ole päässyt matkailemaan niin paljon kuin haluaisin. Minun matkatoiveeni osuvat perheen kannalta aina vähän tylsiin kohteisiin, minä siis olen niitä, jotka haluavat museoiden ja teatterien sijasta koluta läpi puutarhoja. Tylsistyn rannalla ja kauppakeskuksissa, ja voisin käyttää runsaasti aikaa puistoja ja metsiä ristiin rastiin vaeltamalla. Kaukomaille en ole kuitenkaan ehtinyt tai päässyt, ja juuri nyt, Kiinalaisia puutarhoja netistä selatessani, se harmittaa vietävästi. Minäkin haluan tuonne, kuvaamaan itse noita upeita puutarhoja! Omia kuvia Kiinalaisista puutarhoista ei nyt kuitenkaan löydy, joten joudun kuvailemaan puutarhaa sanallisesti. Ehkä sitten jonain päivänä voin päivittää uuden blogikirjoituksen, jossa olen päässyt ihan paikan päälle näitä puutarhoja kuvaamaan.

Kiinalaisen puutarhan historia.

Kiinalainen puutarhasuuntaus on varmasti yksi maailman vanhimmista puutarhasuunnittelutyyleistä. Sen perustukset luotiin jo ainakin 3000 vuotta sitten, ja jo silkkitien aikaan Kiinasta on tuotu silkin lisäksi myös puutarhatuotteita Eurooppaan kauppatavarana. Mm. ruusukasvit ja ruususta tehdyt eteeriset öljyt on tuotu silkkitiellä Eurooppalaisten ylimysten luksuskasveiksi. Ruusun alkuperä viittaa kuitenkin ennemminkin Persiaan kuin Kiinaan, mutta tarkkaa tietoa kasvin alkuperästä ei ole. Se tiedetään, että silkkitien kautta ruusu Eurooppaan tuotiin.

Perinteinen Kiinalainen puutarha nojaa vahvasti ajatukseen, jossa ihminen ja luonto ovat ja elävät harmoniassa toisiinsa nähden. Tasapainoa haetaan, eikä kumpikaan saisi olla määräävässä tai alisteisessa asemassa toiseen nähden.

Perinteissä, Kiinalaisella puutarhalla on mystinen alkuperä. Uskomus oli, että ensimmäinen Kiinalainen puutarha oli sijainnut keskellä merta sijaitsevalla saarella. Saarella oli ollut suuri vuori, jonka päällä oli puutarha, joka oli pitänyt sisällään kuolemattomuuden salaisuuden. Nämä kolme elementtiä ovat tärkeät myös kaikille Kiinalaisen puutarhan suunnittelijoille. Puutarhasta tulee löytyä meri, vuoret ja saaret.

Han- dynastian aikakaudella, v 206 ekr- 220 jkr, alkoi ensimmäinen dokumentoitu Kiinalainen puutarhanhoito. Silloin puutarhan ulkonäöllä ei niinkään ollut väliä, vaan puutarhanhoito perustui ajatukseen paikasta, jossa voi meditoida, levätä ja metsästää. Puutarhan oli siis tuotettava ruokaa ja rohdoskasveja, sekä tarjottava puutarhassa olijalle rauhaa. Tuolloin puutarhanhoito on ollut ensisijaisesti keisarin, porvareiden ja uskonnon harjoittajien ajanviettoa, köyhällä ei siihen ollut mahdollisuutta. Tämän ajan puutarhat eivät ole oikeastaan säilyneet muualla kuin maalauksissa, ja niitä ei päästä sen vuoksi nykyään tarkemmin tutkimaan.

Puutarhan kauneus ja esteettiset elementit tulivat vasta paljon myöhemmin. Vasta Ming- dynastian aikaan 1368- 1644 alettiin kiinnittämään huomiota siihen, että puutarhoilla voidaan kuvata pienoismaisemia ja yksittäinen puutarha voidaan rakentaa maalauksen tavoin. Tästä sai alkunsa Kiinalaisen puutarhan perusajatus miniatyyrimaisemien rakentamisesta ja kuvauksesta. Maisemien, josta löytyy niin meri, vuoret kuin saaretkin.

Kiinalaisen puutarhan suunnittelu: 

• Kiinalaisen ajattelumallin mukaan, ihminen ei saisi hallita luontoa. Tämä tarkoittaa puutarharakentamisessa montaa asiaa. Mikäli piha-alueella on puustoa, niitä ei saisi voimakkaasti karsia. Puuston karsiminen tarkoittaa luonnon hallitsemista ja sitä pidetään paheksuttavana.
• Kiinalaisessa puutarhassa mietitään kasvien eri olomuotoja vuodenaikojen muuttuessa. Suunnittelijan on tiedettävä miten paikallisilmasto vaikuttaa puutarhan maastoon ja kasveihin. Sitä miten vuodenajat vaikuttavat ympäröivään mikroilmastoon ja ympäröivään elävään luontoon. esim. puista tippuvat lehdet hyödyttävät hajottajaeliöitä kuten lieroja, sieniä ja bakteereita, jotka taasen vaikuttavat ihmisten ja eläinten hyvinvointiin ja ravintoon laajasti. Luonnon on siis voitava hyvin, jotta koko ravintoketju voi hyvin. Mikäli luonnon monimuotoisuutta halutaan tukea, Kiinalainen puutarha voi olla juuri se oikea puutarhasuuntaustyyli? Harmonia ihmisen ja luonnon välille niin, ettei kumpikaan hallitse tai alistu toiseen nähden.
• Em. kohdasta johtuen Kiinalaisen puutarhan suunnittelijat noudattavat Feng Shuin käytäntöjä puutarhan perustamisessa, eli tutkimalla kaikkia sen puutarha-alan elementtejä, johon haluat rakentaa, hyödyntämällä sen energiavirrat ja ylläpitämällä sen harmoniaa. Vaikka rakentaisit modernimman Kiinalaisen puutarhan, muistathan kuitenkin, että Kiinalaisessa kulttuurissa ja sen puutarhoissa on mystiikkaa ja kulttuurissa uskotaan taruihin ja henkien ja energian liikkeeseen.

Kiinalaiseen puutarhaan kuuluu: 

• Vesi, joka on yksi puutarhan pääelementeistä ja Kiinalaisissa puutarhoissa vettä voi olla useammassakin eri rakenteessa nähtävillä. Se voi olla puutarhassa eri rakennemuodoissa, riippuen puutarhan koosta. Puutarhasta voi löytyä lampi- tai lampia, vesiputouksia, suihkulähteitä tai altaita, jossa vesi seisoo lähes paikallaan. Vesi voi myös hiljakseen valua kiven pintaa pitkin esim. piilotetun pumpun avulla. Solisevan veden ääni auttaa puutarhassa liikkujaa rentoutumaan, se auttaa myös niin ihmistä, eläintä kuin kasviakin sammuttamaan janonsa ja kuvastaa maapallon jatkuvaa, kuolematonta elämää.
• Kivet kuvastavat vuoria. Vuoria tuodaan meren eli veden keskelle pinoamalla kiviä kasoiksi tai tekemällä niistä pylväitä.
• Saaret, joita vesi ympäröi. Nämä voidaan tehdä myös kivien avulla ja niille kulku voidaan tehdä silloilla tai astinkivillä.
• Arkkitehtuuriset elementit, kuten sillat, paviljongit, kaaret, galleriat tai pagodit ( buddhalaisen temppelin tornimainen erillisrakennus, joka on yleensä monikerroksinen, ja jossa jokaisella kerroksella on yleensä oma kattonsa, ja jonka räystäät yleensä kaartuvat ylöspäin). Monet rakennelmat rakennetaan puusta, kivestä ja tiilistä ja esim. pagodin pohja ja kerrokset ovat joko ympyrän, nelikulmion tai monikulmion muotoisia.
• Kiinassa puutarha on osa kotia ja siksi puutarha sisältää myös kodin. Puutarhasta siis myös huolehditaan kuten kodistakin huolehditaan. Talossa olisi suotavaa olla suuret ikkunat, joka tuo puutarhan ja luonnon osaksi kotia, ja tuo näin ollen harmoniaa ihmisen ja luonnon välille.

Kuuluisia Kiinalaisia puutarhoja: 

• Chendge mountain residence, keisarin palatsit ja sen puutarhat Hebein maakunnassa, jossa puutarha sulautuu luonnollisesti osaksi luontoa laajoine kasvivalikoimineen, vuorineen ja järvineen, jotka tekevät siitä klassisen Kiinalaisen puutarhan.
• Lootuslampi Hebein maakunnassa. Täällä rakenteet ja puutarha on rakennettu veden päälle ja sen ympäröimäksi.  Shuidong Tower, Guanlan Pavilion ja Hall of Longevity, ovat täällä veden ympäröiminä.

Fengshui- filosofia. 

• Fengshui- puutarhatyyli pohjaa ikivanhaan Kiinalaiseen tulkintaan luonnonmaailmasta, sekä taivaankappaleiden liikkeiden tarkkailusta (joka kehitettiin ajan määrittämistä varten).
• Fengshui puutarha voi olla kooltaan miniatyyripuutarha, vaikkapa parvekkeella tai katolla, tai se voi olla suurimmillaan hehtaarien kokoinen puutarha maaseudulla.
• Puutarha ja sen hoitaja on erityisessä asemassa ollessaan kosketuksissa luonnon ja maailmankaikkeuden eri rytmien kanssa. Puutarhuri siis kanavoi energioiden liikettä puutarhassaan niin, että luomme ympäristöjä, joissa tunnemme olomme mahdollisimman mukavaksi ja olemme luonnon kanssa harmoniassa.
• Fengshuin mukaan suunniteltu puutarha sallii kulttuuriset erot esim. kasvi- tai rakennevalinnoissa ja suunnittelija voikin tuoda siihen omaa perinnettään näkyviin.
• Fengshui puutarhan tavoite on rakentaa puutarha, joka on tasapainoinen ja sisältää sopusointuisia valintoja. Se antaa tilaa yksilöllisyydelle, eikä sulje suunnitelmista tai istutuksista pois hyväksyttyjen normien ulkopuolella olevia näkemyksiä. Ristiriidassa olevat värit tai rakenteet, voivat jopa luoda värähtelevää ja kiehtovaa energiaa, joka auttaa puutarhassa olijaa kehittymään ihmisenä.
• Fengshui puutarhassa vuodenajat saavat näkyä ja kasvien näyttävyys pääsee esiin ympäri vuoden. Kauneusarvoja voivat olla kukinta, lehdistö, paljas oksisto taivasta tai lunta vasten, tai maahan tippuvat siemenkodat tai kävyt.
• Kasvattamamme kasvit ruokkivat kaikkia aistejamme väreillään, muodoillaan, rakenteillaan, tuoksuillaan ja äänillään. Tämä kaikki kuuluu Kiinalaiseen ja fengshui- puutarhaan.
• Kasvit istutetaan hyväkuntoiseen ja terveeseen maaperään, jossa kasvuolosuhteet ovat kasvin kannalta oikeat, koska fengshuissa halutaan kasvin löytävän oikean paikkansa puutarhan ekosysteemissä. Hyväkuntoinen maaperä tuottaa terveitä kasveja ja elättää miljoonia mikro-organismeja, joilla kaikilla on oma tehtävänsä. Hyvinvoiva puutarha ylläpitää eliöstöä ja tarjoaa ruokaa (myös ne rikkaruohot) koko ekosysteemille.
• Fengshuin mukaan, jos yritämme taistella puutarhan luonnollisia voimia vastaan tai hallita liikaa, luomme epäterveen energian ja tilan, jossa stressaantuu ja voi huonosti. Siksi kasvien luontainen tasapaino ja niiden kasvutottumusten tukeminen on tärkeää.
• Fengshuipuutarhaa hoidetaan luonnonmukaisin keinoin. Moderni teknologia ei ole fengshuita sen perinteisimmässä muodossa, mutta myös fengshuin on kehityttävä, jolloin teknologian on kuitenkin oltava osa nykyaikaista fengshuipuutarhaa.
• Fengshui puutarha suo ihmiselle lepopaikan, jossa arjen kiireet voi jättää puutarhan ulkopuolelle.

Lähestymistapoja fengshuihin:

• Ympäristö- lähestymistapa: Havainnoimalla tuulta ja sen suuntaa, ennen vanhaan Kiinassa rakennettiin puutarhat ja kodit aina suojaisille paikoille. Lähistöllä virtasi puhdas vesi (joki), jotta sato saatiin kasvatettua ja kuljetettua. Virtauksen ja joen rantojen suuntaus määräsivät, minkä tyyppistä satoa voitaisiin kasvattaa. Tämä fengshuin varhaisin lähestymistapa tunnetaan ns. muotokoulukuntana. 
• Kompassi- lähestymistapa: Muinaisen kiinan maaperätutkijat tutkivat maamuodostumia ja vesiuomia ja astronomit kartoittivat taivasta. Ne jotka ymmärsivät niiden tarjoaman tiedon, tallensivat sen luopan- laitteelle eli kompassiin. Luopanilla voi tutkia ilmansuuntien lisäksi myös niiden energiaa riippuen sen osoittamasta maaston muodosta ja taivaankappaleesta. Tulkitsemalla näitä energioita saadaan ehdotukset ihmisille sopivista asuinpaikoista. Luopanin ulkokehän muodostavat Yijingin (filosofinen kirja, joka kuvaa maailman kaikkeuden energioita ja on ollut fengshuin perustana) 64 kuvaa luonnon kiertokulusta. Luopan ulkomuodoltaan muistuttaa hyvin paljon merirosvoseikkailussa Maailman laidalla nähtyä Kiinalaista pyöritettävää karttaa (Jack Sparrow), en ole itse luopania nähnyt, jotta voisin sanoa, voiko sitäkin pyörittää kuten tätä karttaa pyöritettiin.
• Intuitiivinen lähestymistapa:  Muinaiset kirjoituksen kuvaavat kaikki vuorten ja vesiuomien muodot. Kiinan maaseudulla asuneiden ja työskentelleiden ihmisten herkkyys ja ymmärrys luonnonmaailmasta antoi heille vaiston sopivista asuin- ja viljelypaikoista. Esim. "Odottava tiikeri" viittaa negatiiviseen paikkaan, jossa asukkaat eivät pääse koskaan rentoutumaan, koska tiikeri vaanii heitä, " äitiään katsova vauvalohikäärme" taas tarkoittaa rauhallista ympäristöä, jossa on turvallista olla. 

Fengshuin periaatteet:

• Tie tai tao, on fengshuin perustana oleva filosofia, joka osoittaa miten voimme järjestää elämämme elääksemme tasapainossa itsemme, toisten ihmisten ja luonnon kanssa.
• Ying ja yang, ovat positiiviset ja negatiiviset voimat, jotka työskentelevät yhdessä luodakseen energiaa (esim. sähkö). Ying ja yang on voimaa, joka on aina liikkeessä, koska kumpikin pyrkii aina löytämään valta-aseman ja missä toinen sen saavuttaa, syntyy epätasapaino. Kun yksi voima kasvaa liian voimakkaaksi, sen vaikutus laantuu ja toinen ottaa vallan. Esim. liikkumaton vesi on ying ja voimakas virta on yang. Kun hitaasti liikkuva ying- joki törmää kiviin ja pikku putouksiin, sen vauhti kiihtyy ja siitä tulee yang. Kun yangvirta laskee järveen se muuttuu ying:ksi vauhdin hidastuessa. Ying ja yang ovat toisistaan riippuvaisia vastakohtia. Ilman toista ei voi olla toista.
• Qi, on kaikessa elävässä oleva elämänvoima, ympäristön laatu, auringon, kuun ja sään voima, sekä ihmisen käyttövoima. Taijissa kuvataan Qin liikkumista kehossa, akupunktiossa vapautetaan sen liike tukoksista, Kiinalaisessa yrttitieteessä käytetään yrttien energiaa korjaamaan epätasapainottunutta Qitä. Qin tasapainoon liittyy myös meditointi, kalligrafian kynän liike, taiteilijan siveltimen veto ja henkisten prosessien ja hengitystekniikan lopputulos. Qi näkyy siis kaikkialla. Fengshuin on tarkoitus luoda ympäristöjä, joissa Qi virtaa lempeästi läpi talon ja puutarhan, asukkaat ovat positiivisia ja heidän elämänsä kulkee mutkattomasti. Jos Qin kulku hidastuu, voivat ihmisetkin huonosti. Qin virratessa puutarhassa tasaisesti, voivat kasvit hyvin ja ne ovat terveitä ja luonto niiden ympärillä kukoistaa.
• Fengshuihin kuuluvat myös viisi energiatyyppiä: Puu (kevät, kasvu ja kasvimaailma), Tuli (kesä, valo, lämpö ja kuumuus), Maa (ravitseva ympäristö, elämänkierto), Metalli (syksy, voimakkuus, lujuus ja johtajuus) ja Vesi (talvi, vesi itsessään, sisäinen minä, taide ja kauneus).

Fengshui puutarhassa: 

• "Maaginen neliö", johon fengshui perustuu, edustaa kuvaa maailmankaikkeudesta. Sen järjestys on fengshuin ytimessä ja se edustaa kaikkien luonnonilmiöiden ja elämänmuotojen vuorovaikutusta. Fengshuin perusajatus voisikin olla se että puutarhan ydin tai keskus, se jossa fengshui virtaa, jätetään avoimeksi ja tyhjäksi tilaksi. Keskus voidaan rajata harvaan asetetuilla kivillä tai matalilla kasveilla ja käyttää sitä osaa pihasta meditaatio tai mietiskelypisteenä.
• Istutukset ja toiminnot sijoitetaan tontille keskuksen ympärille niin, että kasveilla on tilaa ja riittävästi valoa kasvaa.
• Tontin muodolla on tärkeä osa fengshuissa. Säännölliset muodot ovat parhaita, jolloin ei jää niin paljon "puuttuvia" alueita maagiseen neliöön. Apukeinoja käyttämällä epäsäännöllisen muotoisesta tontista voidaan "huijata" säännöllisen muotoinen tontti. Silloin tonttia siis jaetaan aidoilla, muureilla, kasveilla ja porteilla.
• Polut kuljettavat Qita puutarhassa. Niiden leveys, muoto ja materiaalit saattavat vaikuttaa energian liikkeeseen. Tämä vaikuttaa siihen miltä tila tuntuu ja miten puutarhassa kulkija sen kokee. Esim. suora polku pinnoitetaan asfaltilla-> tulee levoton ja kiireinen tunnelma, jos se pinnoitetaan luonnonkivillä, joiden ladontaa vaihdellaan-> tulee luonnonmukainen ja rennompi, kodinomainen tunnelma ja tahti rauhoittuu. Polkujen tulee olla tukevia ja tarkoitukseensa sopivia.
• Etupuutarhan polku johtaa yleensä sisäänkäynnille. Suora polku ohjaa energian/ Qin sisälle nopeasti, jolloin puutarhaa ei huomata, ja ulkomaailma ei jää puutarhan ulkopuolelle vaan syöksyy sisään. Mutkikkaat polkut hidastavat Qitä ja vauhtia ja antavat mahdollisuuden ihailla puutarhaa. Suoran polun varrelle istutetut kasvit tai erilaiset polun pintamateriaalit voivat myös hidastaa Qitä.
• Tontti rajataan ja erotetaan ulkomaailmasta, säilyttäen samalla maailmojen välisen kulkuyhteyden. Kiinassa ihanteena on avoin näköala talojen edessä, etualalla käytetään vain siis matalaa kasvillisuutta, aitaa tai muuria. Takapuutarhan rajoilla voidaan käyttää taustalla kasveja, jotka tarjoavat suojaa ja yksityisyyttä, jotta pihalla tuntee olevansa turvassa. Täällä aidat, kasvit ja muurit voivat siis olla korkeampia ja peittävämpiä, kunhan pidät ne hyvässä kunnossa.
• Sivupuutarhoissa käytetään rajaavana elenttinä keskikorkeita kasveja, aitoja ja muureja.
• Vesi, symboloi Qin kerääntymistä, mikä merkitsee vaurautta. Mikäli vesi sijaitsee talon lähellä, sen koon tulisi olla oikeassa suhteessa talon kokoon nähden. Liian suuret vesiaiheet hallitsevat liikaa ja aiheuttavat levotonta energiaa, talon läheisyyteen riittää siis pieni vesiaihe. Myös vesiaiheesta tulisi löytyi ying ja yang, että Qi pysyy tasapainossa. Suuntaa, jossa vesi saapuu tai poistuu tontilta pidetään ratkaisevana. Yksi teoria ehdottaa, että sen tulisi vastata meille suotuisia suuntia. Toinen taas, että pääilmansuuntien suuntaisesti olevissa taloissa, veden tulisi saapua idästä/oikealta ja laskea länteen/vasemmalle. Veden tulee kuitenkin aina johtaa pois rakenteista päin, noudatat nyt sitten länsimaalaista tai Kiinalaista puutarhasuuntausta.
• Fengshuissa mietitään myös ruukkuja, patsaita, puutarhakalusteita, niiden muotoja, värejä ja sijoittelua pihan eri osiin, jotta Qi virtaa tasaisesti.
• Fengshuihin kuuluvat myös erilaisten teemojen mukaan istutetut kasvi-istutusalueet. näihin teemoihin, kuten aistipuutarhoihin ja väriteemaisiin puutarhoihin keskitymme myöhemmissä kirjoituksissa.