Kasvukausi on käynnissä

Lauantai 2.5.2026 - Sirkku

Kasvukausi on käynnissä.

 

Näinhän siinä kävi, että aikainen kevät on pitänyt puutarhurin todella kiireisenä Itä-Suomesta kotiinpaluun jälkeen. Kausi lähti ryminällä täällä etelässä käyntiin, ja ikävä kyllä olen joutunut viimeisille omenapuun leikkausta kyselleille jo sanomaan, että leikkuut jatkuvat vasta juhannuksen jälkeen hedelmäpuiden valoleikkauksien merkeissä. Silmut olivat jo osin auenneet leikattavista kasveista, ja silloin on kyllä liian myöhäistä leikata niitä. Silmujen pullistuminen kertoo jo siitä, että kasvi valmistautuu avaamaan kohta lehdet ja puussa on silloin nesteenkierrot käynnissä. Puu tarvitsee silloin rauhaa ja aikaa valmistautua kesään ja satoaikaan. Leikkuut menevät siis tauolle ja seuraava leikkuuaika on juhannuksesta eteenpäin, jolloin puu on täydessä lehdessä ja kovimmassa kasvuvauhdissa. Silloin latvuksen keskelle leikataan tilaa ja valoa. Tämä vähentää hieman sadon kappalemäärää, mutta kilomäärä pysyy yleensä samana, kun jäljelle jääville raakileille riittää paremmin vettä, ravinteita ja valoa. Kesän valoleikkaus pitää yleensä sadon mys parempilaatuisena, kun satoa hakkaavia oksia leikataan latvuksesta pois.

 

Tällä viikolla olen hoitanut vielä muutamia angervoaidanteiden leikkauksia. Näitä olen uskaltanut tehdä, vaikka niissäkin vihreää näkyy. Angervot, tai tässä tapauksessa rinneangervo on niin voimakaskasvuinen kasvi, että se kestää hieman myöhempääkin tehdyn kukintojen poisto leikkauksen, ja se ehtii vielä tekemään uudet kukkivat oksat ennen kukinnan alkamista.

 

Pornaisten kunnalla on yksi ylikasvanut kuusama-aidanne, joka on tänä keväänä leikattava alas. Sen leikkuun ehdin jo eilen aloittaa, mutta siitä on sanottava, että pensas pistää tosissaan hanttiin leikkuuta vastaan. Ko pensas on ollut hoitamatta varmasti istutuksesta lähtien, ja sen sisällä on paljon kuivaa ja kuollutta oksaa. Oksat ovat kasvaneet limittäin ja kietoutuneet toisiinsa, ja on melkoinen urakka yrittää päästä edes pensaan tyviosan lähelle, kun on yksin leikkaamassa pensasta. Sain yhden iltapäivän aikana leikattua n. 1/3 koko aidanteesta, eikä aidanne ole pitkä! Yksi puutarhuri, yksi pitkävartinen pensasleikkuri ja yksi akkusaha (keskikokoisen moottorisahan kokoinen), vastaan kuusamapensaat, ja nyt kyllä kävi niin, että puutarhurilta loppui kunto ja sahasta akku n. Neljän tunnin taistelun jälkeen. Onpa todella hankala leikata suurta pensasta alas yksinään, kyllä olisi ollut työkaverille eilen käyttöä. Itse sahaaminenhan olisi ollut sinällään helppoa, jos olisi vain nähnyt mitä sahaa. Työ oli hidasta sen vuoksi, kun parin sahatun oksan jälkeen oli pakko pysähtyä vetämään leikatut oksat irti, jotta näki sahata taas seuraavat. Uskon kuitenkin, että tästäkin pensaasta tulee taas hyvä, kunhan se leikkuun jälkeen lannoitetaan ja kalkitaan huolella ja hoidetaan jatkossa kuten sitä kuuluu hoitaa. Siis säännöllisesti harvennus leikaten, jottei se pääse jatkossa kasvattamaan sisäosaansa kuivia oksia täyteen. Lannoitteeksi aion laittaa sille Biolanin luonnonlannosta, ja siihen lisäksi vielä kunnollisen kalkituksen raemaisella kalkilla.

 

Viime viikolla poistin kausikasvi-istutuksista talvikasvit ja kyllä aikainen kevät aiheuttaa ohikulkijoilta myös kysymyksiä. Miksi et ole hakenut kanervia aikaisemmin pois kunnantalon edustalta? Mukavaa oli, kun se tultiin kysymään suoraan minulta, eikä palautetta vain kirjoitettu nimettömänä someen. Tästä sukeutui keskustelu, joka varmasti jätti hyvän mielen meille molemmille. Niin palautteen antajalle kuin minullekin. Ymmärrän todellakin, että aikaisena keväänä kuivuneet kanervat häiritsevät silmää. Muistettava kuitenkin on, että työt aikataulutetaan kalenteriin yhdessä tilaajan kanssa jo syksyllä. Siihen kyllä jätetään pari viikkoa säätövaraa puoleen ja toiseen, mutta koska talvikasvien poisto tehdään yleensä silloin kun uudet kasvit, eli orvokit istutetaan, oltiin nyt jo pari viikkoa normaalista ajasta etuajassa. Monena keväänä nyt on ollut vielä maa jäässä ja kanervatkin näin ollen vielä tiuasti mullassa kiinni. Nyt kuitenkin oli aikainen kevät. Keskustelu oli mukava ja siinä yhdessä pohdimme kevään aikaista etenemistä, ja sitä pärjääkö hautausmaalle viedyt orvokit, kun viikonlopuksi lupaili takatalvea. Kiittelin vielä palautteesta ja keskustelusta. Tuli hyvä mieli, kun huomasin, että kyllä sillä minun työlläni taitaa olla väliä ohikulkijoille ja kuntalaisille.

 

Orvokkien istutusta ja uusia ruukkuja.

 

Tänään sitten istutettiin orvokit. Kunnan puolelta tuli tuossa huhtikuun puolivälissä toive, että hankitko liikenneympyrään isot ruukut, jotka ovat samaa sarjaa, kun kunnantalon edessä olevat ruukut. Totta kai hankin! Nythän on kuitenkin niin, että nämä ruukut valmistetaan Ranskassa, ja niiden toimitusaika on kuudesta kahdeksaan viikkoa. Onneksi Schetelicin kasvitukulta löytyi edes yksi toivomistamme ruukkukoosta haluamassamme värissä, ja sen saimme kolmen päivän varoitusajalle, mutta muita ruukkuja joudumme odottamaan juhannukselle. Näinpä siirsimme väliaikaisesti osan kunnantalon ruukuista liikenneympyrään, ne muuttavat sitten juhannuksen korvilla takaisin omalle paikalleen, kunhan uudet ruukut tulevat. Kieltämättä minua jännittää uusien ruukkujen väreistä tuleva palaute. Värit tässä ruukkusarjassa ovat voimakkaat ja erilaiset kuin mihin Suomessa ehkä on totuttu. Tarkoituksenahan on, että voimakkaat värit ruukuissa mahdollistavat myös ikivihreät, ja monivuotiset istutukset ilman, että istutuksista tulee karut ja tylsät. Nämä ruukut ovat myös kokoluokkaan nähden hinta-laatu suhteeltaan erinomaiset. Ruukut ovat suhteellisen edullisia ja ovat kestäneet hyvin kulutusta. Esim. Helsingissä näitä on ollut jo reilusti yli 10 vuoden ajan paikassa, jossa merellinen ilmasto ja suolavesi tuo vielä lisähaasteet kestävyydelle. Tätä ruukkusarjaa löytyy myös ympäri Uuttamaata eri kaupungeista. Niitä on mm. Tuusulassa ollut jo usean vuoden ajan ne ovat näyttäneet upeilta. Pelkään kuitenkin, että meille Pornaislaisille tuo liikenneympyrä saattaa olla liian tärkeä paikka ja voimakkaan väriset ruukut tulevat aiheuttamaan runsasta somekuohuntaa. Toivoisin vain, että annettaisiin ruukuille aikaa, ja katsottaisiin ensin rauhassa miltä ne näyttävät eri vuodenaikoina. Ymmärrän, että nyt kun saatavilla tällä aikataululla ei ollut kuin orvokkeja, kukat näyttävät pieniltä ruukun kokoon nähden, tilanne kuitenkin muuttuu kesän aikana, kun kesäkukat voidaan istuttaa kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Itse mietin niin, että kasvien ollessa kyseessä, ei meidän tarvitsisi ottaa ihan kaikkia niin vakavasti. Julkisissa tiloissa saa myös olla väriä, tunnetta ja leikkisyyttä, olkoon se nyt vaikka sitten ruukussa.

 

Uusi yhteistyö käyntiin.

 

Tähän kevääseen olen aloittanut uuden, mielenkiintoisen  yhteistyön Innopelletin kanssa. Olen lupautunut testaamaan heidän Inno-Onni lampaanvillarouhetta, katevillaa sekä Järviruokorouhetta Pornaisten kesäkukkaistutuksissa. Tavoitteena on katsoa auttaako villatuotteiden lisääminen kasvualustan sekaan kesän tuholaistorjunnassa, sekä vähentääkö se kastelu- ja lannoitetarvetta. Hain säkit Outokummusta suoraan valmistajalta Itä-Suomessa ollessani ja kotiin tultuani, huomasin, että koira oli poikkeuksellisen kiinnostunut lampaanvillasäkistä. Teinkin siitä sen johtopäätöksen, että laitan villaa kesäkukkaistutusruukkuihin vain alimpaan kolmannekseen. Jos koiraa kiehtoo lampaanvillan tuoksu, voisin kuvitella, että se kiehtoo muitakin eläimiä. Lampaanvilla kasvualustan seassa eristää juuria kylmältä ja kuumalta,  ja sitoo kosteutta ja ravinteita itseensä, ja luovuttaa niitä hitaasti takaisin kasvualustaan. Se myös sisältää ravinteita ja toimii luonnonmukaisena maanparannusaineena jo itsessään. Ajan kanssa se maatuu kasvualustasta, joten on kyseessä hyvin luonnonmukainen tuote. Tämä villa tulee myös lampaankasvatuksen ns. sivuvirroista, se olisi siis ns. hukkaan menevää villaa muutoin. Hyvä, että se tulee käyttöön. Innopelletillä on myös verkkokauppa, josta tuotteita voi ostaa suoraan kotiin. Käykääpä katsomassa tarkempia kuvauksia tuotteista!

 

Nyt siis laitoin katevillaa alimpaan kolmannekseen niihin ruukkuihin, jotka jäivät Pornaisten kirjaston ja kunnantalon läheisyyteen. Katevilla oli aika suurta kooltaan ja revin sitä pienemmäksi, ennen kasvualustan lisäämistä. Mylläsin sen hyvin kasvualustan sekaan ja täytin sitten ruukut täyteen. Nyt huhtikuun lopulla istutusvuorossa olivat Puutarha Bergtrömiltä Paippisista haetut orvokin taimet. Kyllä ne ovat aina yhtä ihania tähän aikaan vuodesta. Siinä moni ohikulkijakin kävi toteamassa, että ”Jaha! Se on kevät tullut taas Pornaisiin”. Nyt mielenkiinnolla seurataan tämän kesän ajan, miten lampaanvilla toimii kasvualustan seassa. Toiveena olisi, että meillä on hyvin voivat ja upeasti kukkivat kesäkukat, joissa ei olisi tuholaisia ja kasvitauteja ja lisätoive olisi, ettei multaa tarvitsisi kokonaan vaihtaa kasvukauden loputtua vaan se olisi kestänyt hieman paremmin kuin edellisinä vuosina.

Kevättyöt käynnistyivät.

Keskiviikko 20.3.2024 - Sirkku

Kausi alkoi, ihanaa! 

Tällä hetkellä kun katsoo ulos, näkyy tasaisen ja valkoisen harmaata maisemaa. Jollei tuolla  pellon toisella puolella kasvaisi metsää, olisi vaikea erottaa missä on maa ja missä taivas. Viime viikonloppuna etelä- Suomeen satoi reilut 10cm lisää lunta, joka nyt sitten plussakelillä sulaa pois ja vesihöyry ei paksun pilvipeitteen ja tuulettoman olosuhteen vuoksi pääse mihinkään, vaan jää leijumaan maan päälle usvaksi. Lumipinnan alla litisee. Ojarummut ovat jäässä ja ojat eivät vedä, jolloin vedet jäävät nurmikkoalueille, jossa ne sulavat ja jäätyvät talven aikana useaan kertaan. Tämäkin puutarhuri omistaa alle vuoden käytössä olleet coretex- kengät, joista on nyt vesi tullut läpi kolmena työpäivänä peräkkäin. Coretexit eivät auta, jos märkää lunta on yli kengän varren. Täytyy yrittää suihkuttaa lisää kalvopintaa kengän päälle ennen huomista työpäivää, muutoin saattaa puutarhurin varpaat paleltua.

Ulkotyökausi alkoi tänä vuonna ns. oikeaan aikaan. Etelä-Suomessa päästiin omena- ja päärynäpuiden leikkaukseen ajallaan, eli n. maaliskuun puolivälissä. Nyt puita on hyvä leikata, kun lumi on painunut suurilta osin jo alas. Keskimääräisesti pitkät ja kovat pakkasjaksot ovat jo ohi, kevät on tulossa, mutta yöpakkaset ja roudassa oleva maa pitävät puut vielä toistaiseksi lepotilassa. Jos luet blogiani pohjoisemmassa Suomessa, kannattaa kevään etenemistä vielä seurailla ja miettiä milloin on sopiva ajankohta tehdä puunleikkuut. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi puunleikkausten ajankohta venyy.

Puista keväällä voidaan leikata niitä, jotka eivät ole mahla- tai kumivuotopuita. Hedelmäpuista keväällä voidaan leikata omenaa ja päärynää, kirsikan ja luumun leikkaus jätetään kesäaikaan juhannuksen tienoille. Puistopuista leikataan vain pitkäikäiseksi kasvavia puita, joiden kasvulle on hyötyä leikkauksella tehtävästä turvallisesta rakenteesta. Kevätleikattavia puita siellä on mm. tammet, saarnet, lehmukset ja jalavat. Mahlavuotopuita, ja näin ollen kesällä leikattavia, ovat mm. vaahterat, koivut ja hevoskastanjat, mikäli näiden leikkaukselle on tarvetta. Lyhytikäisiä ja pehmeämmän puuaineksen omaavia puita kuten, pajuja ja salavia, pihlajia, leppiä, haapoja, poppeleita ja tuomia ei leikata kuin pakon edessä (poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia ja ohjataan kasvua). Leikkaus saattaa lyhentää näiden kasvien elinikää entisestään ja siksi niiden leikkausta vältetään.

Toissaviikolla olin töissä erään asiakkaan pihassa, jossa aloitimme vanhan omenapuun  leikkaukset jokunen vuosi sitten. Tänä vuonna puusta oli pakko ottaa kuva, kun tuli niin hyvä mieli siitä millainen tästä puusta on tullut usean vuoden työn jäljiltä. Olen pyrkinyt leikkaamaan puuta ensisijaisesti keväisin ja vain tarvittaessa kesäisin olen tehnyt puun latvuksen keskelle tilaa ja valoa. Aloitushetkellä puu kasvoi kilpaa talon kanssa suoraan ylöspäin. Satoa alkoi olla vaikea kerätä ja leikkuut aloitettiinkin puun madalluksella. Työ vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Poistettavat oksat alkoivat olla ranteen paksuisia ja niitä kun ei saa kerralla poistaa kuin max 3kpl/puu ja sen jälkeen puu oli maltettava jättää rauhaan. Itsestä tuntui, että työ ei edisty ollenkaan, mutta nyt kun puuta katsoo, n. kuusi vuotta työn aloituksen jälkeen, se näyttää juuri siltä miltä omenapuun tuleekin näyttää. Korkeus on n. 3,5m ja leveyttä on varmasti n. 4,5-5m. Oksat menevät vaakatasoon kuten kuuluukin, latvuksen keskellä on tilaa ja sato tulee oksien päihin. Satoa on tullut tasaisesti joka vuosi ja parin viimeisen vuoden leikkuussa olen saanut poistella vain lyijykynän paksuisia oksia. Tähän siis pyritään jokaisen hedelmäpuun kohdalla tekemällä leikkuut säännöllisesti vuosittain.

Mitä hedelmäpuusta leikataan? 

• Hedelmäpuusta poistetaan kaikki latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat. Ne  hakkaavat satoa ja muita oksia tuulessa ja tekevät latvuksesta liian tiiviin. Tulee sato- ja kuorivaurioita puuhun.
• Liian tiuhassa, päällekkäin, samaan suuntaan kasvavista oksakerroksista poistetaan keskimmäiset ja tehdään näin tilaa jäljelle jääville oksille kehittyä kunnollisiksi sato-oksiksi. Tällä tuodaan myös tasapainoa latvukseen, silloin kun oksapaino ei keskity voimakkaasti esim. valon puolelle, vaan oksat tulevat tasaisesti puun eri puolille, puu pysyy sadon tuottovaiheessa paremmin pystyssä.
• Liian jyrkässä oksakulmassa olevat oksat. Nämä eivät tule kestämään sadon ja tuulen yhteisvaikutusta vaan ratkeavat, jos satoa on paljon. Hedelmäpuun kestävimmät oksat ovat lähes 90 asteen oksakulmassa runkoon nähden. Nuoria ja taipuisia oksia voi koettaa ensin taivuttaa parempaan oksakulmaan ja poistaa vasta sitten jos taivutus ei onnistu.
• Suoraan ylöspäin kasvavat oksat poistetaan, koska ne ovat kilpalatvoja. Hedelmäpuuhun voidaan jättää yksi päälatva, jos puu on vielä pienikokoinen. Muut kilpalatvat poistetaan. Monesti suoraan ylöspäin kasvavat oksat saattavat olla myös vesiversoja, jotka poistetaan aina leikkausten yhteydessä. Vesiverso kertoo siitä, että puuta on leikattu edellisinä vuosina liikaa ja puun on ollut pakko kasvattaa vesiverso-oksia saadakseen haihdutettua kaikki juurien nostamat vedet. Vesiversot eivät ole oikeita oksia ja katkeavat helposti tuulessa tai sadon painosta.
• Jalonnuskohdan alapuolelta tulevat versot on poistettava. Nämä ovat juuriston omaa villiversoa, joka on dominoiva latvukseen nähden. Jollei näitä poisteta, latvus saattaa kuolla kokonaan ja villiversosta tulee päälatva. Tämä on eri lajiketta kuin mitä latvus on.
• Liian paksut ja suoraan ylöspäin kasvavat alaoksat poistetaan. Tässäkin on kyseessä kilpalatva.
• Aina koko oksaa ei tarvitse poistaa, vaan oksia voidaan myös typistää.
• Kuolleet, vaurioituneet tai kasvitaudin vaivaamat oksat voidaan poistaa milloin vain.

Nuoren puun istutusleikkaus: 

Jos olet istuttanut edellisenä syksynä uuden omena- tai päärynäpuun, niille tehdään istutusleikkaus istutusta seuraavana keväänä. Keväällä istutetuille puille voidaan tehdä istutusleikkaus istutuksen yhteydessä.

Istutusleikkauksessa pyritään siihen, että rungon ympärille tulisi sato-oksia tasaisesti joka puolelle. Yleensä nuoressa puussa on 3-5 vaakaoksaa ja latva. Mikäli oksat sijoittuvat tasaisesti puun ympärille, voidaan puu istuttaa katsomatta tarkemmin oksien sijoittumista, mutta jos oksat painottuvat tietylle puolelle puuta ,kiinnitä asiaan huomiota jo istutusvaiheessa. Puu kasvattaa luontaisesti oksiaan siihen suuntaan, josta se saa parhaiten valoa. Yleensä siis tällainen oksa-aukkokohta kannattaa laittaa etelän suuntaan, josta kesäaikana valo tulee parhaiten. 

Nuoren puun istutusleikkauksessa tähdätään siihen, että puu aktivoisi rungossa ja oksissa olevia uinuvia silmujaan ja alkaisi kasvattamaan niihin lisää vaakatasoon tulevia sato-oksia. Tämä tehdään typistämällä olemassa olevien oksien vuosikasvuja. Tällöin oksan päästä lähdetään katsomaan uusimman vuosikasvun pituus ja vuosiverso leikataan poikki, jättäen 1/3 vuosiversosta oksaan paikalleen. Tämä leikkuu tehdään kaikille muille vuosiversoille paitsi latvalle. Ole kuitenkin tarkkana jos sinulla on perhehedelmäpuu, johon latvukseen on vartettu useita lajikkeita. Huolehdi, ettet tule vahingossa poistaneeksi kokonaista lajiketta latvuksesta. Latva voidaan katkaista siinä tapauksessa, jos puussa on vähän sato-oksia. Tällöin puuhun jatkossa jätetään yksi ylöspäin kasvava latva, josta puu voi kasvattaa uuden latvaverson katkaistun tilalle. Latva aletaan leikkaamaan säännöllisesti sitten, kun puu on mielestäsi riittävän korkea. Satopuuta ei kannata päästää liian korkeaksi, sieltä on vain silloin vaikea kerätä satoa pois. Varsinkin nuori puu hyötyy säännöllisestä oksien taivuttamisesta. jokainen sato-oksa on sille tärkeä.

Muistathan leikkauksessa?: 

• Älä jätä tappeja, niihin iskee lahottajasienet, vaan leikkaa oksa poikki aina joko  rungon vierestä tai oksahankakohdasta.
• Oksankalluksen tulisi jäädä aina ehjäksi leikkauskohdan vierelle. Tällöin puu pystyy itse kasvattamaan kalluksen solukosta ns. "uuden ihon" leikkauskohdan päälle. Oksan kallus on se ryppyisen näköinen kohta, josta leikattava oksa lähtee.
• Suuria, halkaisijaltaan yli 4cm:n paksuisia oksia poistetaan kerralla max 3kpl/puu. Muutoin oksien oikeasta leikkausmäärästä joudutaan arvioimaan puun latvuksen lehtipeitteisyyttä. Puu voi menettää leikkuun yhteydessä max. 1/3 lehtimassastaan/ leikkauskerta. Silloin vesiversojen kasvua ei tule vielä merkittävästi. Jos olet leikkaamassa vanhaa puuta, onkin ehkä helpointa jakaa puu ns. lohkoihin. Silloin puu näyttää muutaman vuoden vähän toispuoleiselta, mutta pitkällä aikavälillä se on puun kannalta paras ratkaisu.
• Älä leikkaa liikaa!
• Muista työturvallisuus. Omenapuun puuaines on kovaa ja painavaa, koska puu kasvaa hitaasti. Satsaa hyviin työvälineisiin. Leikkaa maasta käsin jatkovarren avulla, älä kiipeä telineille, äläkä varsinkaan tikkaille. Mikäli puu on niin iso, ettei 4m:n jatkovarrella yletä, on leikkuu silloin arboristin puuhaa, joka joko kiipeää puuhun köysien kanssa tai leikkaa puun nostokorista.
• Leikkuun jälkeen huolletaan, pestään, desinfioidaan ja kuivataan välineet. Kunnon välineet kestävät sinulla kymmeniä vuosia kunhan huollat ne hyvin.
• Hyötykäytä oksajäte. Tee siitä lahopuuaitaa tai haketa se pensaiden juurelle katteeksi.

P.s: Kiitos ihanalle asiakkaalleni kun sain ottaa heidän "kivipuusta" kuvan. Tämäkin on tapa taivuttaa puun oksia. Suosittelen kuitenkin, että taivutusnarut laitetaan johonkin maassa kiinteästi olevaan, esim. betonilaattaan kiinni. Tuulessa narussa heiluva kivi hankaa oksan kuoren rikki, vaikka tämä ihanalta näyttääkin.

Puunleikkausta

Tiistai 10.3.2020 - Sirkku

Kosteat terveiset täältä ikuisen marraskuun vaivaamalta ja kaatosateiselta Uudeltamaalta!

Viime blogi-kirjoituksen jälkeen vihertyökausi suorastaan räjähti käyntiin. Samalla räjähti myös puutarhurin kalenteri. Kukapa olisi joulukuussa uskonut, että talvi tulisi menemään näin, että tammikuussa ihastellaan uusia silmuja ja jopa lehtiä pihapuissa ja pensaissa ja muut pihatyöt, mukaan lukien rakentamisen saisi aloittaa roudan puuttumisen vuoksi helmi- maaliskuussa! Tämä puutarhuri oli buukannut helmi-maaliskuun taitteeseen kaikkien yrittäjän arjessa tarpeellisten korttien opiskelua ja tietenkin silloin kun istut sisällä opiskelemassa, olisi ulkona mitä parhain työskentelykeli! Mutta ei auta. Lakisääteiset kortit ovat nyt käytynä ja viimeisimpinä työturvallisuus ja EA-kortti päivitettynä. Korttisulkeiset jatkuvat taas EA:n osalta kolmen vuoden kuluttua ja muiden korttien osalta viiden vuoden kuluttua. Murphyn laki tietysti sanelee, että nyt kun ulkona taas ollaan töissä niin ilma on hyvin itkuinen morsian. Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta onneksi on kunnon varusteet.

Viime kirjoituksessani sivusinkin jo hedelmäpuiden leikkausta oman pihani osalta. Kevätlämpö aiheutti sen ettei etelärinteen omenapuita voinut enää leikata, mutta kylmemmän kasvupaikan omenapuut leikkasin tuossa pari viikkoa sitten. Uudellamaallakin vaihtelee vielä todella paljon pihakohtaisesti voiko kevätleikkauksen vielä tehdä vai ei. Tämän viikon aikana olen käynyt asiakkaiden pihoissa tekemässä kevätleikkauksia kylmemmän kasvupaikan omenapuille. Jos mietit voiko omassa pihassa kasvavaa puuta vielä tänä keväänä leikata, kohdista katseesi puun silmuihin. Mikäli silmut ovat vielä pienet ja ns. talviasuiset, ei puun nesteenkierto ole vielä käynnissä ja puun voi leikata. Mutta mikäli silmut ovat jo turvonneet tai silmussa on vihreää näkyvissä, on puu siirtämässä ravinteita yms. lehtiin, eli nesteenkierto on käynnissä ja silloin puuta voi leikata seuraavan kerran vasta täyden lehden aikaan eli keskikesällä. Ensimmäiseen itse tehtävään omenapuun leikkaukseen kannattaa käyttää aikaa ja opetella oikeat tekniikat esim. puunleikkauskurssilla tai pyytää ammattilainen pihaan neuvomaan hedelmäpuunleikkauksen työtavat. Myös hyviin ja helposti huollettaviin välineisiin kannattaa satsata hieman rahaa kiinni. Olemassa olevat työvälineet huolletaan, teroitetaan ja desinfioidaan ennen puunleikkausta, varsinkin terät huolletaan kunnolla. Kunnon työskentelyvälineillä, joilla yltää riittävän korkealle, työ on turvallista ja leikkauksen jälkeen sekä sinä että puu olette vielä kunnossa, varsinkin jos olet muistanut käyttää myös suojalaseja ja kypärää. Tikkailta ja A-telineiltä ei saa leikata mitään! Vahvasti suosittelen, että mikäli et jatkovarrellisella leikkurilla yllä leikkaamaan oksaa, palkkaa pihaan arboristi joka käy köysien varassa madaltamassa puun sopivaan korkeuteen. Arboristi on puunhoidon- ja leikkauksen ammattilainen ja saat vähennettyä hänen laskunsa verotuksessa kotitalousvähennyksenä.

Kun siellä hedelmäpuun ympärillä pyörii, kannattaa samalla tarkastaa puun tuenta ja muukin puun kunto. Mikäli olet laittanut rungon ympärille muovisia ns. myyräsuojia ota ne samalla kertaa pois, jänisverkot saavat olla hedelmäpuun ympärillä siihen saakka kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Alla olevasta kuvasta huomaat syyn miksi itse en laita koskaan istutettavan puun ympärille muovista myyräsuojaa. Siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä jos sitä ei muista poistaa ajallaan puun ympäriltä pois. Myyräthän kaivelevat maanpinnan alapuolella joten rungon ympärille laitetusta suojasta ei sinänsä ole hyötyä niiden torjunnassa ollenkaan ja jänis menee tuosta läpi. Peurasta ei olekaan minulla kokemusta, voisiko kova muovi säikäyttää latvoja kaluavan peuran? Mikäli sinulla on kokemusta asiasta, laita kommenttia alle.

Suoja on kovaa ja terävää muovia joka hyvin helposti vahingoittaa puun kuorta ja saa sen tekemään villiversoja jalonnuskohdan alapuolelta kuten kuvasta näkyy. Mikäli villiversoja ei poista, alkaa puu yleensä kasvattamaan niitä ja kuivattaa latvuksessa olevan lajikkeen kokonaan. Silloin puu saattaa edelleen olla omenapuu, mutta lajike ei olekaan esim. punakaneli mikä alkuperäinen latvus oli, vaan puu tekeekin keltaisia ja happamia omenoita (jotka sopivat erinomaisesti hilloihin) ja lajike onkin Antonovka. Kuvassa oleva puu on kirsikka ja siitä poistin kaikkia leikkausohjeita vastaan nuo villiversot. Kirsikka on siis kumivuotopuu ja sitä ei normaalisti leikata ollenkaan keväällä, vaan niiden leikkausajankohta on heinä-elokuu tai syksy kun lehdet on tippuneet. Hoito-ohjeeksi tällaiseen tilanteeseen on runsas puun kastelu silloin kun kumivuoto on runsaimmillaan, ettei puu pääse kuivattamaan itseään.

Herääkö puunleikkauksesta ja jänissuojauksesta kysymyksiä tai onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Lisää kysymyksesi ja omakohtaiset kokemukset kommenttikenttään.

Vetisin puunleikkausterveisin, Puutarhuri-Sirkku.

Puutarhurin talvielämää

Keskiviikko 26.2.2020 klo 14.12 - Sirkku, Viherpalvelu Maununkarhu

Täällä sitä ollaan ja ihmetellään Uudellamaalla käynnissä olevan talven kulkua!

Normaalisti puutarhuri vaipuu talvihorrokseen tuossa joulun tietämillä, raottaa silmiään helmi- maaliskuun vaihteessa pikaisesti kasvihuoneen kylvöjen ajaksi ja heräilee toimintaan vasta maaliskuun lopulla kun havujen leikkausaika koittaa. Tämä talvi on kuitenkin ollut poikkeus. Liekö tämä nyt sitten ilmastonmuutoksen syytä, mutta Etelä-Suomessa ei lunta ole näkynyt kuin vilaukselta. Maa on roudaton ja käytännössä koko talven on voinut pihoja rakentaa.

Tämä on näkynyt minun yrityksessäni mm. siinä että koskaan ennen en ole tehnyt pihakonsultointeja tammikuussa paitsi tänä vuonna. Normaalisti lumi estää pihakonsultointien teon, mutta nyt sesonkikausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin ja konsultointikäyntejäkin on tehty säännöllisesti viikoittain. Asiakkaat ovat myös heränneet pyytämään tarjouksia pihasuunnittelusta jo hyvissä ajoin ja sesonki on silläkin saralla jo alkanut.

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu kaikkialla niin paljon, että sen ei luulisi enää yllättävän ketään, mutta myönnettävä on, että vihertöihin se tuo mukanaan kummallisuuksia joita ei osaa aina etukäteen huomioida.

Esimerkiksi vierellä näkyvässä kuvassa: talven tärkeä työtehtävä on jäänyt kokonaan tekemättä tänä vuonna täällä Etelä- Suomessa. Siinä vastaistutettu kuusiaita on suojattu auringolta oikeaoppisen ilmavasti tukikeppien avulla. Mikäli luet blogiani pohjoisempana jossa maa on roudassa, ja sinulla on havuja kasvamassa aurinkoisella paikalla ja joita et ole vielä suojannut, niin viimeistään nyt on syytä lähteä laittamaan suojia paikalleen. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko ajan ja jäätyneestä maasta ei saa uutta vettä tilalle, siksi liika haihtuminen on pyrittävä estämään varjostamalla kasvia. Varjostuspeitteen ja kasvin väliin on jäätävä ilmarako ja tuulen on päästävä peitteestä läpi, ettei kasvi homehdu. Meillä täällä uudellamaalla varjostuspeitteitä ei tänä vuonna ole toistaiseksi tarvittu, kun vettä on satanut hyvin runsaasti ja maa ei ole jäässä, mutta meilläkin tilannetta on syytä tarkkailla maan jäätymisen osalta. Mikäli maa routaantuu, on suojat syytä laittaa. Suojat poistetaan havuilta maan sulettua toukokuussa. Maan sulamisen jälkeen kannattaa havuille ottaa kahden viikon tehostetun kastelun jakso, joiden yhteydessä voi myös levittää havujen kevätlannoitteet.

Tässä kuvaa myös ajankohtaisesta työstä jonka voi pihassa jo tehdä. Havuaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli perinteisesti marraskuussa ja maaliskuussa olisi optimaaliset leikkausajat. Työt on tänä vuonna päässyt aloittamaan jo reilusti etuajassa. Tässä sama aita molemmilta sivuilta kuvattuna, ennen ja jälkeen leikkuun kuvaversiona. Kyllä perinteinen kuusiaita on kaunis kun sen säännöllisistä leikkauksista muistetaan huolehtia joka vuosi. 

Lue lisää »