Biohiili, puutarhurin omatoiminen kouluttautuminen.

Perjantai 23.2.2024 - Sirkku

Biohiiltä kasvualustan sekaan. 

Viime vuosina on markkinoille tullut useita biohiilivalmisteita, joita kehoitetaan käyttämään maanparannukseen ja hulevesien puhdistukseen. Olen vähän skeptinen nykyään lukiessani pussin kyljestä, että tuote on ilmastoystävällinen ja se hidastaa ilmaston lämpenemistä ja parantaa luonnonmonimuotoisuutta. Todellisuus tuotteen valmistusprosesseissa on kuitenkin monesti jotain muuta. Tuote itsessään voi ollakkin esim. ravinteita sitova ja vähentää näin ollen fosforivalumia vesistöihin, mutta sen ilmastohyöty onkin negatiivinen, kun se tuodaan toiselta puolen maapalloa. Nyt kuitenkin jo useamman vuoden ajan biohiilestä on puhuttu viheralalla paljon, sen käyttöä testataan kaupunkien viherrakennuskohteissa ja myös puutarhakauppoihin on tullut valmiita kasvualustatuotteita, joihin biohiili on sekoitettu mukaan. Ajattelin, etsiä asiasta taas "vähän lisätietoa", jotta voin muodostaa oman mielipiteeni biohiilen käyttöön tai käyttämättä jättämiseen faktaan enkä mainoslauseisiin. No minut tuntien... taustatiedon hankinta taas lähti vähän lapasesta.

Mitä on biohiili? 

• Biohiili on biomassasta lämpökäsittelyprosesseissa joko pyrolyysillä eli kuivatislauksella, tai kaasutuksen avulla tehtyjä tuotteita, joissa materiaali on korkean hiilipitoista, huokoista ja stabiilia.
• Hiilipitoisuuden ollessa korkea, materiaalin hiiliyhdisteet ovat aromaattisia ja hitaasti hajoavia. Niissä on vähän vetyä ja typpeä ja tällä koostumuksella ne eroavat muista luonnon hiiliyhdisteistä.
• Biohiilen raaka-aine voi olla puuta, turvetta sekä metsä- ja maatalouden sivutuotevirtoja, kuten jätepuut, energiapajut, ligniini, jätevesiliete, olki ja lannat. Pohjoismaissa tutkitaan ja kehitetään menetelmiä, joissa sivuvirrat saataisiin paremmin hyödynnettyä, tämä vähentäisi biohiilen tuotantoprosessin hiilijalanjälkeä, koska raaka-aine olisi lyhyemmän käsittelymatkan päässä loppusijoituspaikasta, eikä esim. lannan ravinnevalumia ja hiilen liian nopeaa ilmaan pääsyä tulisi hukkaan heitetystä puuaineksesta.
• Puuperäinen biohiili on runsashuokoista ja sen koko ja rakenne on yleensä edullinen kasvien tarpeisiin. Tämä on yleensä vähäravinteista, ellei tuotteeseen ole lisätty ravinteita erikseen.
• Lanta- ja lietehiilet pvat vähemmän huokoisia, mutta ne sisältävät enemmän ravinteita.
• Biohiili hajoaa kasvualustassa hitaasti ja se voi säilyä siellä satoja, jopa tuhansia vuosia. Tämän hetken hiilensidontatavoista tämä on se tapa, jolla hiiltä saadaan palautettua maaperän pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Maaperän pitkäaikaisia hiilivarastoja vähentävät mm. fossiilisten polttoaineiden tarpeet yms. Näiden ilmaan vapauttama maaperän hiili on se joka meidän ilmastoamme lämmittää. Hiilen kierrosta olen kirjoittanut aiemmissa blogiteksteissä, mm. hiilinielu- tkestissä tästä löytyy.

Biohiilen käyttö ja hyödyllisyys kasvualustassa. 

• Biohiili on rakenteeltaan huokoista, melko kovaa ja suurehkoa raetta. Kasvualustaan ja maaperään levitettynä se sitoo itseensä ravinteita ja kosteutta sekä parantaa maaperän huokostilavuutta.
• Huokostilavuuden muuttuminen parantaa maaperän vesitalouden hallittavuutta. Vesi liikkuu maaperässä kasville parempaa tahtia. Kasvin juuristo ehtii irroittamaan veteen liuenneet ravinteet kasvin käyttöön ja liika vesi ei jää seisomaan juurten ympärille vaan valuu alempiin maakerroksiin, jolloin huokoset täyttyvät hetkellisesti ilmalla. Suurin osa kasveista tarvitsee toimivan ja vahvan juuriston kehittymiseen myös ilmahuokosia, joihin juurilla on tilaa kasvaa. Ilmava kasvualusta on myös lämpimämpi, koska ilmaraot eristävät juuria kylmältä. Lehtimassaa hajottavat pieneliöt tarvitsevat maaperän ilmahuokosia, liian tiivis ja hapeton maaperä sisältää eliöille myrkyllisiä kaasuja. Biohiili lisää maaperän mikrobiston elinympäristöjä ja edistää niiden aineenvaihduntaa.
• Biohiili nostaa maaperän pH:ta, joka varsinkin havumetsävyöhykkeellä on usein kasvien kasvun kannalta tärkeää. Monille kasveille Suomen luontaisesti hapan maaperä on kasvun ja hiilinieluna toimimisen kannalta liian hapan.
• Yleisimmät käyttökohteet viherrakentamisessa ovat hulevesien suodatusrakenteissa ja ennen kaikkea niissä kasvualustoissa, joiden avulla pyritään sitomaan hulevesistä epäpuhtauksia (esim. parkkipaikka-alueet, teiden viheralueet tai viherkattojen ja seinien hulevesistä kasvualustaan tulevat ravinnehuuhtoumat).
• Hulevesien suodatus ja niistä ravinnehuuhtoumien keräys lisääntyy asuinalueilla koko ajan. Biohiili voidaan sijoittaa näissä rakenteissa suoraan kasvualustaan tai se voi olla erillisenä "kasettina/suodattimena", josta vesi valuu läpi, ennen ojaan päätymistä. Jälkimmäinen vaihtoehto on helpompi ylläpidon kannalta, koska kasetin/suodattimen biohiilen voi silloin vaihtaa tarvittaessa.
• Biohiiltä vedensuodatukseen käytettäessä, valitse lannoittamaton biohiilituote.
• Biohiiltä voidaan käyttää myös kasvualustan osana, jos multatila on pieni kasvin ja sen juuriston kokoon nähden, kuten: istutusaltaissa, ruukuissa, amppeleissa, luiskissa ja pengerretyissä rinteissä sekä viherkatoissa ja - seinissä.
• Biohiili kasvualustan osana auttaa kasvia sietämään stressitiloja, kuten poikkeavia lämpötiloja tai veden- ja ravinteiden saatavuuden vaihtelua.
• Saatavilla on valmiita kasvualusta tuotteita, joihin biohiili on jo lisätty. Nämä tuotteet on yleensä myös lannoitettu. Ravinne- ja pH- arvot kannattaa tarkastaa ennen tuotteen valintaa.
• Biohiiltä voi myös tilata ja levittää itse. Silloin hankinnan yhteydessä kannattaa huomioida laatukriteerit ja tuotteen käsittelytavat ja määrät sekä käsittelyturvallisuus.
• Biohiiltä voi lisätä myös kompostin väliaineeksi, tuolloin kuitenkin kannattaa muistaa, että kompostin hajottajaeliöt pitävät happamasta maaperästä ja biohiili nostaa maaperän pH:ta emäksisempään suuntaan. Jos pH nousee liikaa, hajottajaeliöt kuolevat. Biohiili voi myös sitoa hajuja esim. kompostista tai lantakompostista.

Biohiilen käyttömäärät:  Lähde: VYL Biohiiliopas.

• Biohiilen käyttömäärä riippuu käyttötarkoituksesta, resursseista ja kasvatettavista kasveista ja niiden kasvualustatarpeista.
• Yleisimmin biohiilimäärä on 5-20% kasvualustan tilavuudesta.
• Kasvualustasekoituksissa biohiili ilmoitetaan joko tonnia/hehtaari tai tilavuusprosenttina maakerroksen tai kasvualustan määrästä.
• Biohiili on kevyttä. Se painaa n. 100-300kg/m3, jolloin 10% biohiiltä kasvualustassa, tarkoittaa n. 1-4% koko kasvualustan painosta. Tämä on huomioitava isoja määriä kasvualustaa tilatessa.

Suuntaa-antavia määriä kotipuutarhurille (lähde: Hankkija):

• Iso ruukku: 1 litra biohiiltä/ 10 litraa multaa.
• Istutusalustat esim. kukkapenkin perusparannus: 10 litraa biohiiltä/m2.
• Nurmikko ilmaus: 1 litra biohiiltä/m2.
• nurmikko perustaminen 10 litraa biohiiltä/ m2.
• Komposti: 1/2-1 litra biohiiltä/10 litraa puutarha- tai keittiöjätettä.

Biohiili ja sen ilmastovaikutukset. 

• Biohiilen ilmastovaikutukset ovat hyvät, jos biohiilen koko ketju toimii lähialueella, eikä mitään osa-aluetta kuljeteta pitkiä matkoja.  Esim. lähipuistojen, puutarhojen ja maatilojen risut, oksat ja lannat pystyttäisiin hyödyntämään lähellä tuotettavaksi biohiileksi, joka palautettaisiin maaperään lähellä olevissa viherrakennuskohteissa. Maaperässä biohiili sitoo ravinteita ja vaikuttaa sitä kautta vesistöjen tilaan. Biohiilen lämpöprosessin tuottamat nesteet käytetään pyrolyysinesteiksi ja kaasut hyödynnetään lämmitys yms. energiaksi, joka voidaan jakaa esim. kaukolämpöverkkoon. Tällöin biohiili on ympäristöystävällinen.
• Kuitenkin, jos biomassa josta biohiili on tehty, on korkealla hiilijalanjäljellä varustettu, ei biohiili ole ympäristöystävällinen vaan se voi olla jopa ympäristöä kuormittava ja hiilidioksidipäästöjen lähde.
• Biohiiltä voidaan tuottaa monista materiaaleista, monenlaisilla prosesseilla ja näiden prosessien ilmastovaikutukset vaihtelevat. Siksi myös biohiilituotteet ovat keskenään hyvin erilaisia ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuja. Kasveille sopivimpia biohiilituotteita ovat kasveista/puusta valmistetut biohiilituotteet ja lantaperäiset biohiilituotteet.

Pieni puutarhuri-ihminen ja hiilen sidonta ja vapautus.

Hiilen liikkumisesta ilmakehässä ja maaperässä olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa (ainakin hiilinielu- , sekä lahopuutarha- kirjoituksissa tästä asiasta on tietoa). Siellä kirjoitin siitä kuinka tärkeää lahopuun jättäminen luontoon ja pihapiiriin on. Nykymaailmassa tilanne on kuitenkin se, että maaperän pitkäaikaisia hiilivarastoja vapautetaan ilmaan liikaa ja hiiltä sidotaan maaperään pitkäaikaisiin varastoihin liian vähän. Moni biohiilen lähde ehditään polttamaan polttopuuna tai jätetään metsiin lahoamaan, kun se voitaisiin toimittaa biomassan keräyspisteiisin ja tuottaa biohiiltä. Jotenkin pienestä ihmisestä tuntuu välillä, että mikään ei ole hyvä. Lähiluonnon, pörriäisten, lintujen ja lajien monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää tehdä niitä lahopuuaitoja ja jättää lahopuupökkelöitä ihan pihapiiriinkin, mutta pitkässä juoksussa maapallon kannalta olisi tärkeää toimittaa ne biomassat eteenpäin, jotta niistä saataisiin biohiilen tapaista, pitkään maaperässä varastoituvaa materiaalia. Löytyisiköhän tähän jokin keskitie jota kulkea? Jos sinulla on biomassaa keräävä laitos jossain lähellä, toimita ihmeessä risut ja oksat sinne, muussa tapauksessa on varmaan käytettävä maalaisjärkeä. Pienet määrät lahopuuksi, kokonaiset lavalliset toimitetaan eteenpäin? 

Voihan hiilinielu!

Keskiviikko 6.10.2021 - Sirkku

Hiilen sidontaa ja muuta puutarhurin normiarkea. 

Omassa työssäni saan käydä vierailemassa erilaisissa pihoissa lähes kaikentyyppisissä kasvuympäristöissä mitä Etelä-Suomesta löytyy. On tiukasti rakennettua ympäristöä taajamassa ja taajaman ulkopuolella, boheemeja ja lähellä luonnontilaista kasvua olevia pihoja, sotien jälkeen rakennettuja pihoja, jotka perustuvat hyötykasvien viljelyyn ja kansan ruokkimiseen ja lasten vitamiinien saantiin. Vastaan on tullut myös niitä betonilähiöitä, joihin halutaan tuoda vihreää seinille, katoille ja parvekkeille ja ollaan kiinnostuneita näiden kasvien huleveden sitomiskyvystä.

Monista asioista on pihoissa keskusteltu. Varsinkin luonnon monimuotoisuuden palautus tai ennallistaminen kiinnostaa nyt monia ja pölyttäjistä sekä niiden tarvitsemista puutarhoista puhutaan jo melko säännöllisesti. Olinkin jo vähän miettinyt, että perusasiat alkavat löytymään itseltä jo tietopankista, mutta väärässä olin. Olen toiminut yrittäjänä jo vuodesta 2009, mutta vasta tänä syksynä on tullut vastaan ensimmäiset asiakkaiden kysymykset ja pohdinnat hiilinieluista omalla piha-alueella. Toki tiedän hiilinieluista ne pohjatiedot, mitä mediassa vastaan tulee, mutta yksittäisten puiden hiilidioksidin sidontamääristä minulla ei ollut hajuakaan. Asia on mielenkiintoinen ja päätinkin käyttää tänään toimistotyöpäivän itseni kouluttamiseen. Onneksi korona-aika on tuonut monet kurssit nettiin ja lyhyelläkin työpäivän suunnittelulla saa hankittua itselleen asiaan koulutusta. Tässä hieman referointia perustietoihin kasvien hiilensidontakyvystä sekä hiilinieluista.

Miten hiili liikkuu ympäristössämme? 

• Jokaiselle on varmasti koulun biologian tunneilta tuttu kaaviokuva auringosta, maaperän vesivarannoista, omenapuusta sato-omenoineen, sekä hiilidioksidi- ja happimolekyyleistä. Yhteyttämisestähän siinä puhuttiin. Kasvit ottavat ilmakehästä hiilidioksidia, juurilla maasta vettä ja ravinteita ja muuttavat ne sokereiksi satoon. Puilla glukoosi muuttuu edelleen muiksi aineiksi, kuten selluloosaksi. Samalla ilmaan vapautuu vesihöyryä ja happea. Kasvi tarvitsee myös valoa ja lämpöä yhteyttääkseen.
• Yhteytysprosessissa kasviin tulleet hiilimolekyylit varastoituvat kasviin. Jokainen kasvussa oleva kasvi toimii siis hiilinieluna, eli kasvi kasvaessaan haukkoo hiilimolekyylejä ilmasta pois. Näissä kasveissa hiilinielun haukkomat hiilimolekyylit siis varastoituvat eli muuttuvat hiilivarastoiksi. Hiilivarastoissa hiilidioksidi on säilössä siihen saakka kunnes se sieltä vapautuu/ vapautetaan esim. polttamalla tai aineksen lahoamisen yhteydessä.
• Mikäli puuaines haketetaan tai kasvin kuihtuvat osat jätetään maahan karikkeeksi, toimii se lyhytaikaisena hiilivarastona. Hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina karikkeen maatuessa.
• Hiiltä on maaperässä myös fossiilisissa hiilivarastoissa. Nämä ovat maaperässä olevia ikiaikaisia fossiilisia polttoaineita kuten esim. öljy. Ihmisen toimesta näitä varastoja on alettu käyttämään ja niitä ei saada koskaan maaperään takaisin. Näiden polttamisesta ilmakehään tulee lisää mm. hiilidioksidia, josta osa sitoutuu kasveihin, osa meriin ja osa maaperän pintaan. 
• Myös ihmisten ja eläinten hengityksestä ja elämisestä tulee hiilidioksidipäästöjä, joka kasvien tulisi saada varastoitua itseensä.

Miksi hiilidioksidilla on väliä? 

• Hiilidioksidi sitoo itseensä auringon lämpöä ja on näin ollen kasvihuonekaasu.
• Maapallon liika lämpeneminen taas aiheuttaa ihmisille, eläimille ja kasveille ääriolosuhteita. Ruuan viljeleminen hankaloituu, eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät yms.
• Koska fossiilisia polttoaineita käytetään ihmisen toimesta yhä enenevässä määrin on hiilidioksidin määrä lisääntynyt ilmakehässä, joka siis lämpenee liikaa.

Nämä ovat niitä pohjatietoja mistä lähdetään hiilensidonnan korjaustoimia selvittämään piha-alueilla, siis sitä, mitä meistä jokainen voi omassa elämässään ja elinympäristössään tehdä jotta saisimme kompensoitua meidän aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

Miksi vain puista puhutaan hiilinieluina?  

• Kuten edellä totesin, kaikki kasvit toimivat hiilinieluina kasvunsa ajan. Pensaat sekä ruohovartiset kasvit sitovat itseensä hiiltä myös, mutta niiden aktiivisen kasvun aika on hyvin paljon lyhyempi kuin perinteisen Suomalaisessa metsässä kasvavan puun kasvuaika on.
• Kasvi sitoo itseensä hiiltä kasvukauden aikana eli pääsääntöisesti silloin kun maa ei ole jäässä ja juuret saavat maaperästä vettä ja kasvi pystyy lehdistään tai neulasistaan haihduttamaan saadun veden vesihöyrynä ja happena ilmakehään. Tarvitaan siis myös lämpöä ja vettä, jotta yhteytys toimii.
• Varsinkin kovimmassa kasvuvaiheessa oleva kasvi sitoo itseensä hiiltä tehokkaasti, koska silloin sen yhteytys on kaikkein kiivainta. Kuten lapsilla kasvupyräyksen aikana, silloin tarvitaan vettä ja ravinteita runsaasti, jotta rungosta tulee vahva, sama toimii myös puilla ja pensailla. Kasvuvaiheen mentyä ohi, puun hiilinielukyky pienenee ja vanhat metsät toimivatkin lähinnä hiilivarastoina.
• Kasvin hiilensidontakyky vaihtelee vuosittain. Kesä jolloin vettä ja lämpöä on ollut riittävästi, kasvu ja hiilinielu on suuri. Kuivana ja kylmänä kesänä hiilinielu ja kasvu pienenee.
• Lämpiminä ja sateisina syksyinä metsä on hiilen lähde. Kuihtuvat kasvien osat varisevat maahan ja hajotessaan ne vapauttavat maaperään ja ilmakehään hiilidioksidia, jolloin yksittäisen puunkin hiilivarasto pienenee. 

Onko yksittäinen puu vain hiilinielu vai voiko kasvin kasvattaminen rasittaa luontoa? 

• Taimituotanto, maanmuokkaus niin metsän uudistamisen kuin taimikasvatukseen tarvittavan maamassan yhteydessä, taimien kasvatuksen kasteluvesien ravinnevalumat, taimikasvatuksen mahdollinen lämmitys, koneiden käyttö ja maanpinnan rikkoutuminen hakkuissa, sekä puutuotteiden valmistus, jalostus ja kuljetus lisää sekä suoria hiilidioksidipäästöjä, että tuottavat myös muita ympäristökuormituksia kuten vesistöjen rehevöitymistä tai happamoitumista.
• Eri puun jalostuksen tuotemuodot muuttavat hiilen kierron nopeutta, se ei tuo kiertoon uutta hiiltä.
• Lahoamisesta ja polttamisesta tulee ilmakehään puuhun varastoituja hiilidioksidipäästöjä.
• Kasvien hiilensidonta- ja ravinteiden sidontakyvyn vuoksi pitkäikäisten kasvien kasvattaminen hiilinieluiksi kuitenkin kannattaa.

Paljonko puu voi sitoa ilmakehästä hiilidioksidia? 

• 1kg puuta tarvitsee kasvaakseen keskimäärin 1,55kg ilman hiilidioksidia ( lähde: www.metsagroup.com).
• Ilmakehästä sitoutuneen hiilen määrä kotimaisilla puulajeilla on n. 50% puun kuivapainosta. Havupuun kuivapaino on lajista riippuen 380-403kg/m3, jolloin havupuuhun on sitoutunut n. 195kg hiiltä eli 715kg hiilidioksidia (lähde Luonnonvarakeskus ja Hamberg, Henttonen ja Tuomainen 2016, s.18-19).
• Rakentamisen esimerkkinä: 1m2 puuseinää varastoi 80kg hiiltä ja aiheuttaa 30kg:n hiilidioksidipäästöt. Tätä kun verrataan 1m:n betoniseinään, joka rakennettaessa päästää ilmoille 120kg:n hiilidioksidipäästöt, ero on huikea. Sidotun hiilidioksidin määrä on siis sama, mutta puussa se on hiilivarastossa ja vapautuu ilmaan hitaammin.

Mitä kasveja minun kannattaa kasvattaa, jotta saan toimivan hiilinielun? 

• Yksityispihoilla hiilensidonnassa olisi tärkeintä muistaa piharakentamisen perusohjeet: 

1. Oikeat kasvit, oikeaan paikkaan. Ei hutiostoja.
2. Huolla ja hoida pihaa säännöllisesti. Säännölliset ja oikein tehdyt leikkaukset, saavat puuvartiset kasvit kasvamaan kymmeniä, jossei satoja vuosia. Mikään piha ei pysy kauniina ilman ylläpitoa, kun pihaa rakentaessa käytät hieman enemmän aikaa ja rahaa pihan suunnitteluun on ylläpito helpompaa. Mitä harvemmin joudut kerran rakennettua pihaa muokkaamaan, sitä paremmin hiilivarastot pysyvät paikoillaan ja sitä vähemmän aiheutat toimillasi hiilidioksidipäästöjä.
3. Mikäli haluat kasvattaa puun nimenomaan hiilensidontatarpeisiin ja hiilinieluksi valitse puu, joka pihaasi sopii kokonsa ja maaperätarpeensa puolesta ja jolla olisi tilaa kasvaa paikallaan jopa satoja vuosia.

• Metsästä tekee hyvän hiilinielun se, että metsän kasvaminen on pensaiden ja ruohovartisten kasvien kasvua hitaampaa ja silloin kasveihin sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin siitä vapautuu ilmaan.
• Puut sitovat hiiltä runkoon, oksistoon, juuriin ja lehtiin/neulasiin.
• Puut voivat kasvaa paikoillaan 40 vuodesta useaan sataan vuoteen.

1. Lyhytikäisistä puista puhutaan kun puu kasvaa alle 100 vuotiaaksi ja on silloin kaatokunnossa. Nämä puut ovat kovan kasvuvauhdin puita ja ne sitovat keskimääräistä enemmän hiiltä itseensä/vuosi. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että ne myös vapauttavat hiilen nopeammin takaisin kiertoon. Näitä puita on mm. rauduskoivu, leppä, haapa, salavat ja pihlaja.
2. Havupuut kuten lehtikuuset, metsäkuuset eri muotoineen, metsämännyt ja katajat kasvavat hitaammin, jolloin niiden vuotuinen hiilinielu voi olla pienempi, mutta ne saattavat kasvaa paikallaan useita satoja jos ei jopa tuhansia vuosia. Havuista nuorena nopeimmin kasvava taitaa olla siperianlehtikuusi, joka siis sitoo hiiltä tehokkaasti ensimmäisinä kymmeninä elinvuosinaan, mutta toisaalta, se myöskin vapauttaa hiilidioksidia joka syksy kun se tiputtaa neulasensa maahan. Kataja taasen kasvaa todella hitaasti, vain muutamia senttejä vuodessa, mutta vanhin kataja taitaa olla yli 2000 vuotta vanha jolloin kasvuaika ja hiilinieluaika on todella pitkä.

Muutamia esimerkkejä hiilen varastoitumisesta ja vapautumisesta takaisin kiertoon: 

Leppäpuusta tehdyt saunan lauteet: 

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna olo n. 60 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilimäärän lasku varastossa.
3. Hiilivarasto (lauta), vapautuva hiilidioksidi ja fossiiliiset polttoaineet (työvaiheet)
4. Käytössä oleva laude on hiilivarasto.
5. Huonokuntoinen, poistettu laude on joko hiilidioksidin lähde (poltto) tai lyhytaikainen hiilivarasto (haketus, maatuminen ja hitaasti vapautuva hiilidioksidi). 

Koivupuulämmitys talossa:

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna 100-120 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilimäärän lasku varastossa.
3. Puu hiilivarastona n. 1 vuoden eli puun kuivumisen ajan.
4. Polttaminen jolloin hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään.

Puurakennus mäntylauta. 

1. Puun istutus, taimikasvatus ja kuljetus istutuspaikalle: Vapautuva hiilidioksidi ja ravinteet sekä mahdollisten fossiilisten polttoaineiden käyttö.
2. Puu hiilinieluna 100-200 vuotta. Karikkeen tuotto ja sitä kautta hiilinielun lasku varastossa.
3. Kaato, kuljetus ja sahaus fossiiliset polttoaineet ja vapautuva hiilidioksidi.
4. Puu hiilivarastona useita kymmeniä vuosia.
5. Jossain vaiheessa huonokuntoisten puuosien poisto. Näille poltto, haketus tai maatuminen jolloin hiilidioksidi vapautuu.

Vielä muutamia puutarhurin pohdintoja asiasta. 

Huh, huh. Nyt oli niin iso tietopaketti ja asiakokonaisuus, että tätä joutuu puutarhurikin vähän mielessään sulattelemaan ja pyörittelemään. Päällimmäinen ajatus minulla on se, että Suomessa on kasvatettu hiilinieluja jo kauan ennen hiilinielun keksimistä, mutta eihän se asia taida olla niin yksinkertainen? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joskus tuntuu että se 1800 luvun viljelijä on osannut tehdä asiat oikein. Ei käytetty kuin karjan lantaa, työt tehtiin hevosella, ei käytetty fossiilisia polttoaineita ja oltiin omavaraisia. Ainoa huono puoli olisi nykyisin se, ettei silloin ruoka riittäisi kaikille ja omaakin ruoka-aineympyrää joutuisi pienentämään melkoisesti. Ehkä on vain löydettävä keskitie ja sen voi vaikka aloittaa istuttamalla pihaan puun.

Jätin tässä referoinnissa mainitsematta kaikki ne standardit ja tahot jotka näihin hiilinieluasioihin vaikuttaa ja keskityin perusteisiin. Tämä referointi on nyt kokonaisuudessaan tekstitiedosto ja taidan palata tähän aiheeseen kuvien kanssa myöhemmin kun olen saanut asiat pohdittua oikein päin päässäni.

Lähteet:

www.metsagroup.com , www.UPM.com, www.luke.fi , Luontoon lehden, ylen sekä Metsä-lehden artikkelit useilta eri vuosilta.