Amaryllikset ja jääkielot, joulukukkien kasvatuksen päivitystä.

Keskiviikko 6.12.2023 - Sirkku

Joulukkien kasvatuksen päivitystä.  

Olen hyvä ohjeistamaan muita siitä mitä kasveja kannattaa laittaa kasvamaan mihinkin paikkaan, milloin kannattaa istuttaa ja mitä pitää huomioida, että kasvi voi kasvupaikallaan mahdollisimman hyvin. Mikähän siinä sitten on, että kotipihassa ja omalla tilalla, ne omat hyvät ohjeet tuntuvat välillä unohtuvan? Tottakai, silloin kun on kyse työasioista, asiat hoidetaan jämptisti ja kaikkien kasvillisuuden taiteen sääntöjen mukaan, mutta kotona jokaisella pitäisi olla omassa pihassaan nurkka, jossa kaiken ei aina tarvitse olla niin tiptop.

Tämä ohje mielessä aloitin myös tämän vuotisen joulukukkien kasvatuskokeiluni. Sanottava kuitenkin on, että ehkä sitä olisi voinut ennen istutuspuuhiin lähtöä, edes ohimennen lukaista oman vanhan blogikirjoituksensa jääkieloista (Jouluista tunnelmaa,  22.12.2022), niin ei tarvitsisi ihan niin paljon jännittää, ehtivätkö kielot jouluksi kukkaan.

Tein lokakuun lopussa kokeilun, jossa laitoin suoraan maasta nostetut kielon juurakot Jaakielon_piipat_1_2023.jpg suureen ruukkuun ja havu-rhodo multaan. Kastelin istutuksen ja unohdin sen sitten pakkaseen ulos pariksi viikoksi. Ymmärrettävästi en siis liottanut juurakoita lämpimässä vedessä, enkä istuttanut niitä edes taimipottiruukun pintaan kuten ohje oli. Kieloparat saivat tahtomattaan kylmäkäsittelyn (istutus läpijäässä), ja sainkin askarrella maahan jäätynyttä istutusastiaa marraskuun puolivälissä hyvän tovin irti maasta. Istutuksen sulatukseen meni pari päivää, jonka jälkeen sentään annoin sille kuumaa vettä. Nyt kielon pienet piipat ovat nousseet mullan pintaan ja kasvua on näkyvissä. Jos siis tällä kasvin juurakon pahoinpitelyllä saan jääkieloja aikaiseksi, voidaan sanoa kielon olevan varmasti yksi helpoimmista joulukukista. Ja kauneimmista. Viime jouluna kielo aloitti kukinnan n. 1,5 viikkoa ennen joulua ja uudeksi vuodeksi kukinta oli jo ohi. Nyt tavoite olisi, että kukinta alkaisi juuri jouluna. Saattaa kyllä olla, että tämän minun sähläyksen jälkeen kukinta myöhästyy aiotusta. Kasvivaloa ei nyt ole käytössä, joka sekin saattaa kukinnan ajankohtaan vaikuttaa.

Amaryllikset taasen... jostain syystä valkoisen amarylliksen sipuli ei ole lähtenyt kasvuun. Amarylliksen_kukkavana.jpg Tyttären kanssa sitä eilen katselimme ja pohdimme toiveikkaana, että eikö siinä sipulissa nyt näkyisi vähän vihertävää pullistumaa, josta se saattaisi lähteä kasvattamaan kukkavanan? Se taitaa olla toiveajattelua. Annoimme sille kuitenkin vielä armonaikaa, emmekä heittäneet sitä roskiin. Punaiset amaryllikset näyttäisivät olevan kaikki kasvussa, mutta niissäkin on todella paljon vaihtelua kasvuvauhdissa ja näin ollen varmaan myös kukinnan ajankohdassa. Yksi on kohta jo valmis aloittamaan kukinnan, toisessa kukintovanan varsi on n. 15cm:n pituinen ja yhdessä kukintovana on vasta lähdössä kasvuun. Kaikki sipulit on istutettu samaan aikaan, hoidettu samalla tavalla ja vain se valkoinen amaryllis on eri lajiketta. Vaihtelua siis on runsaasti, vaikka olosuhteet ovat samoja.

Iloisena yllätyksenä saan näiden kokeilujen lisäksi muuta kukintaa muista viher-/ Valkoinen_orkidea.jpg huonekasveistani joululle. Ikkunalaudalla kasvava valkoinen orkidea on varmasti kukkinut jo kohta puolitoista vuotta putkeen. Koko meillä olonsa ajan, eli n. 5 vuotta, se on ollut hyvin tunnollinen kukkija ja kasvi on tuntunut viihtyvän huonohkossa viherkasvieni hoidossa. Nyt siitä kuitenkin lokakuun loppupuolella kuihtui kesän viimeiset kukat, jolloin ajattelin sen menevän hetkeksi lepotilaan ja leikkasin vanhat kukkavanat pois. Vielä mitä! Kasvi päätti kasvattaa marraskuun aikana kaksi uutta kukkavanaa, joihin ensimmäiset kukat avautuvat varmasti viikon sisällä. Muissakin orkideoissa näkyi kukkavanojen alkuja, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin tässä "valkoisessa takuukukkijassa".

Keittiön ikkunalaudalta löytyi myös toinen yllätys. Mummon Santut- blogikirjoituksessa aikanaan puhuin parista ostamastani saint paulian taimesta. Näidenkin hoito on ollut vaihtelevaa ja olen välillä ollut varma, että nyt ne eivät tästä hellekesästä enää selvinneet. Hengissä ovat ja niistä toinen puskee kovaa vauhtia kukkanuppuja ja kukintoja! Suorastaan hämmästyttävää. Pimein aika vuodesta ja en ole lisännyt niille kuin vettä. Tiedä mitä tästäkin nyt sitten ajatella...

Olet sinä nyt sitten kokeillut kasvattaa itse joulukukkia, tai luotat ammattilaisten valmiiksi kasvattamiin joulukukkiin, muista iloita tästä kaikkein pimeimmän talven kukinnan värikylläisyydestä. Myös kukkakaupasta ostettujen kasvien kukinnan ajankohtaa voit säädellä. Sipulikukilla lämmin kasteluvesi ja säilytys lämpimässä öisin, nopeuttaa kukinnan aloitusta, viemällä kasvit yöksi viileään, saat hidastettua kukinnan alkua ja pidennettyä sen kestoa. Joulutähti on joulukukista se, joka ei kestä kylmää. Se on pidettävä sisällä, vaikka kukinta alkaisikin aikaisin. Pidempikestoista yösäilytyksen lämpötilan pakkasen puolella käyntiä ei sipulikukistakaan kestä oikeastaan kuin narsissit, joita harvemmin jouluistutuksissa näkyy. Muista siis huolehtia, että kukassa olevan joulukukan säilytyslämpötila pysyy myös viileässä yösäilössä reilusti plussan puolella.

Tämä blogikirjoitus tulee luettavaksi 6.12.2023. Haluan onnitella Suomea kesällä Repoveden kansallispuistosta otetulla kuvalla. Onnea itsenäinen Suomi ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenainen_Suomi_Repoveden_kansallispuisto.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukielo, jääkielo, amaryllis, ritarinkukka, joulukukka

Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

Torstai 17.11.2022 - Sirkku

Sairastelua ja joulukukkia. 

Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa.

Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä.

porokoira_suolla

Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi.

Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua.

Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.

  • Kielon_juurakon_nosto Kieloja käsitellessä kannattaa muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen ja aina kasvia tai juurakoita käsitellessä kannattaa olla hanskat kädessä.
  • Totesin, että työ olisi kätevintä tehdä talikolla, mutta minulla ei sellaista ollut nyt käsillä ja jouduin kaivelemaan kohmeista maata istutuslapiolla. Se ei ollut ideaalia, mutta yritin kaivaa juuret varoen, liikaa venyttämättä tai repimättä niitä.

  • Käsittele juurakoita varoen, varsinkin tuleentuneet silmut on säilyttävä ehjinä jaKielon_silmut silmujen ympäristössä olevat juuret tulisi olla hyväkuntoisia ja niitä ei kannata repiä. Juuret typistetään puutarhasaksilla siisteiksi, maksimissaan 10 cm:n pituisiksi, jotta ne mahtuvat uuteen istutusastiaan ja kasvi voi niistä hyvin juurtua. Nosta maasta sekä pulleita kukkasilmuja, että kapeita lehtisilmuja, niin saat tehtyä runsaan istutuksen. Yhtä istutusta varten tarvitset n. 20 silmua. Kaikki silmut eivät välttämättä lähde kasvuun ja siksikin on hyvä olla ns. varasilmuja istutuksissa.
  • Ennen istutusta juurakoita on liotettava. Liotusaika on vähintään puoli vuorokautta. Kielon_juurakoiden_liotus Liotus on hyvä tehdä reilusti lämpimään veteen. Veden olisi pysyttävä myös tasaisesti lämpimänä, voitkin laittaa liotusastian vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta lämpö pysyisi tasaisena. Tässä kohtaa projektia minä mokasin. Laitoin kyllä juurakot kuumahkoon veteen, mutta unohdin astian tuulikaappiin, jossa lämpötila pääsi tippumaan lähelle 10 astetta. Juurakot olivat liotuksessa vuorokauden verran, joten nyt sitten jännityksellä odotetaan miten niiden käy. Suostuvatko silmut aktivoitumaan kasvuun. 
  • Liotuksen jälkeen kävin haalimassa kaikki keväältä jääneet taimipotit kaapin Istutettava_juurakko perukoilta ja löysin myös jostain taimimultapussin jämät, jotka otin nyt käyttöön. Kielon juurakot kannattaa juurruttaa ensin taimipotteihin ja vasta sitten lähempänä joulua siirtää lopulliseen istutusastiaan. Näin ollen täytin taimipotit yli puolenvälin, laitoin yhteen pottiin 3-4 silmua ja peitin juuret niin, että silmut jäivät kasvualustan pinnalle. Tämän jälkeen kastelin mullan kuumahkolla vedellä, kaadoin ylijäämävedet pois, lisäsin vielä hieman kasvualustaa juurien päälle ja sumutin sen kosteaksi ja siirsin potit ikkunan eteen, lämpömaton päälle ja laitoin niiden päälle läpinäkyvän muovin, johon tein muutaman reiän. Talviaikana ulkoa tuleva valo ei riitä, joten jääkieloille on syytä lisätä valoa kasvilampulla, ettei kieloista tule honteloita ja liian korkeita. Minäkin hain varastosta kasvilamppuni, joka saa paistaa juurakoille suurimman osan päivästä.
  • Multa olisi pidettävä jatkossa tasaisen kosteana. Sitä onkin hyvä käydä sumuttamassa parin päivän välein.
  • Kielot ovat valmiita istutettavaksi lopulliseen istutuspaikkaansa silloin kun  kukkavanoja alkaa olla näkyvissä. Kielo on happaman kasvualustan kasvi ja jos haluat tehdä yhdistelmäistutuksen kielosta ja muista joulun ajan kasveista sinun kannattaa valita hapanta kasvualustaa kestäviä kasveja kielon kaveriksi. Kielon kanssa voit yhdistää vaikka pienen havun, puolukan- tai mustikan varpuja tai muita sipulikasveja kuten hyasintteja. Kielon kukintaa saat pidennettyä viemällä kasvin yöksi viileään ja kastelemalla sitä viileällä vedellä kukinta-aikaan.
  • Istutetut_kielon_silmut

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulukielo, jääkielo, joulukukka, vanhan ajan joulukukka, kukintaa jouluksi, convallaria majalis