Amaryllikset ja jääkielot, joulukukkien kasvatuksen päivitystä.

Joulukkien kasvatuksen päivitystä.  

Olen hyvä ohjeistamaan muita siitä mitä kasveja kannattaa laittaa kasvamaan mihinkin paikkaan, milloin kannattaa istuttaa ja mitä pitää huomioida, että kasvi voi kasvupaikallaan mahdollisimman hyvin. Mikähän siinä sitten on, että kotipihassa ja omalla tilalla, ne omat hyvät ohjeet tuntuvat välillä unohtuvan? Tottakai, silloin kun on kyse työasioista, asiat hoidetaan jämptisti ja kaikkien kasvillisuuden taiteen sääntöjen mukaan, mutta kotona jokaisella pitäisi olla omassa pihassaan nurkka, jossa kaiken ei aina tarvitse olla niin tiptop.

Tämä ohje mielessä aloitin myös tämän vuotisen joulukukkien kasvatuskokeiluni. Sanottava kuitenkin on, että ehkä sitä olisi voinut ennen istutuspuuhiin lähtöä, edes ohimennen lukaista oman vanhan blogikirjoituksensa jääkieloista (Jouluista tunnelmaa,  22.12.2022), niin ei tarvitsisi ihan niin paljon jännittää, ehtivätkö kielot jouluksi kukkaan.

Tein lokakuun lopussa kokeilun, jossa laitoin suoraan maasta nostetut kielon juurakot  suureen ruukkuun ja havu-rhodo multaan. Kastelin istutuksen ja unohdin sen sitten pakkaseen ulos pariksi viikoksi. Ymmärrettävästi en siis liottanut juurakoita lämpimässä vedessä, enkä istuttanut niitä edes taimipottiruukun pintaan kuten ohje oli. Kieloparat saivat tahtomattaan kylmäkäsittelyn (istutus läpijäässä), ja sainkin askarrella maahan jäätynyttä istutusastiaa marraskuun puolivälissä hyvän tovin irti maasta. Istutuksen sulatukseen meni pari päivää, jonka jälkeen sentään annoin sille kuumaa vettä. Nyt kielon pienet piipat ovat nousseet mullan pintaan ja kasvua on näkyvissä. Jos siis tällä kasvin juurakon pahoinpitelyllä saan jääkieloja aikaiseksi, voidaan sanoa kielon olevan varmasti yksi helpoimmista joulukukista. Ja kauneimmista. Viime jouluna kielo aloitti kukinnan n. 1,5 viikkoa ennen joulua ja uudeksi vuodeksi kukinta oli jo ohi. Nyt tavoite olisi, että kukinta alkaisi juuri jouluna. Saattaa kyllä olla, että tämän minun sähläyksen jälkeen kukinta myöhästyy aiotusta. Kasvivaloa ei nyt ole käytössä, joka sekin saattaa kukinnan ajankohtaan vaikuttaa.

Amaryllikset taasen... jostain syystä valkoisen amarylliksen sipuli ei ole lähtenyt kasvuun.  Tyttären kanssa sitä eilen katselimme ja pohdimme toiveikkaana, että eikö siinä sipulissa nyt näkyisi vähän vihertävää pullistumaa, josta se saattaisi lähteä kasvattamaan kukkavanan? Se taitaa olla toiveajattelua. Annoimme sille kuitenkin vielä armonaikaa, emmekä heittäneet sitä roskiin. Punaiset amaryllikset näyttäisivät olevan kaikki kasvussa, mutta niissäkin on todella paljon vaihtelua kasvuvauhdissa ja näin ollen varmaan myös kukinnan ajankohdassa. Yksi on kohta jo valmis aloittamaan kukinnan, toisessa kukintovanan varsi on n. 15cm:n pituinen ja yhdessä kukintovana on vasta lähdössä kasvuun. Kaikki sipulit on istutettu samaan aikaan, hoidettu samalla tavalla ja vain se valkoinen amaryllis on eri lajiketta. Vaihtelua siis on runsaasti, vaikka olosuhteet ovat samoja.

Iloisena yllätyksenä saan näiden kokeilujen lisäksi muuta kukintaa muista viher-/  huonekasveistani joululle. Ikkunalaudalla kasvava valkoinen orkidea on varmasti kukkinut jo kohta puolitoista vuotta putkeen. Koko meillä olonsa ajan, eli n. 5 vuotta, se on ollut hyvin tunnollinen kukkija ja kasvi on tuntunut viihtyvän huonohkossa viherkasvieni hoidossa. Nyt siitä kuitenkin lokakuun loppupuolella kuihtui kesän viimeiset kukat, jolloin ajattelin sen menevän hetkeksi lepotilaan ja leikkasin vanhat kukkavanat pois. Vielä mitä! Kasvi päätti kasvattaa marraskuun aikana kaksi uutta kukkavanaa, joihin ensimmäiset kukat avautuvat varmasti viikon sisällä. Muissakin orkideoissa näkyi kukkavanojen alkuja, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin tässä "valkoisessa takuukukkijassa".

Keittiön ikkunalaudalta löytyi myös toinen yllätys. Mummon Santut- blogikirjoituksessa aikanaan puhuin parista ostamastani saint paulian taimesta. Näidenkin hoito on ollut vaihtelevaa ja olen välillä ollut varma, että nyt ne eivät tästä hellekesästä enää selvinneet. Hengissä ovat ja niistä toinen puskee kovaa vauhtia kukkanuppuja ja kukintoja! Suorastaan hämmästyttävää. Pimein aika vuodesta ja en ole lisännyt niille kuin vettä. Tiedä mitä tästäkin nyt sitten ajatella...

Olet sinä nyt sitten kokeillut kasvattaa itse joulukukkia, tai luotat ammattilaisten valmiiksi kasvattamiin joulukukkiin, muista iloita tästä kaikkein pimeimmän talven kukinnan värikylläisyydestä. Myös kukkakaupasta ostettujen kasvien kukinnan ajankohtaa voit säädellä. Sipulikukilla lämmin kasteluvesi ja säilytys lämpimässä öisin, nopeuttaa kukinnan aloitusta, viemällä kasvit yöksi viileään, saat hidastettua kukinnan alkua ja pidennettyä sen kestoa. Joulutähti on joulukukista se, joka ei kestä kylmää. Se on pidettävä sisällä, vaikka kukinta alkaisikin aikaisin. Pidempikestoista yösäilytyksen lämpötilan pakkasen puolella käyntiä ei sipulikukistakaan kestä oikeastaan kuin narsissit, joita harvemmin jouluistutuksissa näkyy. Muista siis huolehtia, että kukassa olevan joulukukan säilytyslämpötila pysyy myös viileässä yösäilössä reilusti plussan puolella.

Tämä blogikirjoitus tulee luettavaksi 6.12.2023. Haluan onnitella Suomea kesällä Repoveden kansallispuistosta otetulla kuvalla. Onnea itsenäinen Suomi ja hyvää itsenäisyyspäivää!