Puutarhurin erilainen kevät

Maanantai 6.4.2026 - Sirkku

Pari viikkoa töitä uusissa maisemissa.

Kevät 2026 on tämän puutarhurin työkalenterissa vähän  erilainen edellisiin vuosiin verrattuna. Reilu vuosi sitten sovin Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa yhden neljän käyntikerran kurssin ja yhden luennon pitämisestä, joiden pitopaikat sijaitsevat Outokummussa ja Polvijärvellä. Nyt ollaan kalenterissa edetty siihen päivään, jolloin Kasvihuoneviljely-kurssin ensimmäinen opetuskerta on edessä huomenna. Myönnettävä on, että jännittää eritavalla kuin kotipuolessa luennointi. Täällä kun saattaa yleisössä olla tuttuja ja sukulaisia kuuntelemassa. Kerran aikaisemmin olen luennoinut niin, että läheinen on istunut kuuntelemassa, ja ensimmäisellä kerralla en pystynyt häneen katsomaan ollenkaan. Siitä on kuitenkin jo monta vuotta aikaa ja uskoisin esiintymiseni menneen niin paljon eteenpäin, että jännitys unohtuu nopeasti kunhan asiaan päästään.

Kasvihuoneviljely on ollut minulla ohjelmistossa jo lähes 10- vuotta. Toki materiaalia on säännöllisesti päivitetty ja tarkastettu, mutta perusasiathan siellä pysyvät samana. Kasvuun vaikuttavat samat asiat kuin aina ennenkin ja kaikilla muillakin kasvatustavoilla. Valo, lämpö, vesi, maaperä ja ravinteet on oltava kunnossa, kasvatat sitten kasvihuoneessa, ruukussa, säkissä, amppelissa tai avomaalla. Oikeastaan on vain yksi kasvatustapa, jossa yksi noista kohdista tippuu pois ja se on vesiviljely. Siellä maaperänä toimii vesi, joko aktiivisesti tai passiivisesti. Vesiviljelyssä toisinaan maa-ainesta voidaan käyttää vain juurien valolta suojaukseen ja kasvin pystyssä pitoon. Joskus juuret taas uivat ravinnepitoisessa, hapetetussa vedessä. Itse en hydroponiikkaa eli vesiviljelyä harrasta muutoin kuin altakasteluruukussa, mutta minulla sielläkin kasvin juurien ympärillä on multa tms. kasvualusta eikä esim. ruukkusora. Ravinnevesi seisoo altakasteluruukussa passiivisesti ruukun vesisäiliössä, josta juuret osmoosin avulla ne imevät imupaineellaan kasvualustaan ja kasvin käyttöön. En siis erikseen aktiivisesti pumppaa hapetettua ravinnevettä juuristoille. Vaikka en itse harrasta vesiviljelyä, tunnen useita innokkaita hydroponiikkaharrastajia, joilta olen kerännyt tietoa tästä asiasta. Näitä vinkkejä sitten kerron kurssilaisille osana kasvihuoneviljelykurssia. Kasvihuoneviljely siis starttaa ti 7.4.2026 Outokummussa.

Polvijärvellä ke 8.4.2026 järjestettävän luennon aihealue on tällä kertaa puutarhan kasvit ja niiden valitseminen. Se onkin mielenkiintoinen aihe varsinkin nykyään, kun talvet muuttuvat ja vaikuttavat kotoisten kasviemme menestymiseen. Pari vuotta sitten törmäsin ensimmäisen kerran taimitukkujen ohjeistukseen, jossa kerrottiin, ettei monivuotisille kasveille enää myönnetä taimitukkujen puolesta talven yli kasvuunlähtötakuuta. Tämä johtuu siitä, että vaikka taimi olisi kunnollinen, istuttaisit sen oikein, ja sille sopivaan paikkaan, hoitaisit sitä ensimmäisenä kesänä oikein, kukaan ei voi taata kasvin kasvuunlähtöä jos lumi ja ns. normaali Suomen talvi puuttuu. Tämä on suora seuraus ilmaston muuttumisesta. Syksyt ovat sateisia ja lämpimiä, ja silloin ilmakehässä on paljon enemmän lahottajasienten itiöitä ja kasvitauteja. Myös tuholaiset pääsevät tekemään tuhojaan kasveille paljon pidempään kuin sanotaanko esim. 15 vuotta sitten. Maaperä on syksyllä täynnä vettä, ja vesi ei tahdo liiikkua minnekään kun ojatkin ovat täynnä. Tämän jälkeen tulee sitten suoraan kovat ja pitkät pakkaset. Vesi jäätyy maaperässä suoraan juurien ympärille, jolloin juuret ovat hapettomassa ja kylmässä tilassa. Lumi ei ole eristämässä kasvien juuristoja ja kasvit paleltuvat. Normaalioloissa lumi suojaa juuriston lisäksi myös oksistoja. Nykyisinä talvina lunta on hyvin vähän juuristoilla ja se saa aikaan vanhojen istutusalueiden paleltumisia ihan Eteläisintä suomea myöden. Vanhat säännöt kasvien menestymisvyöhykkeistä ei siis välttämättä pidä ja kasveja joutuu tarkkailemaan enemmän kuin ennen.

Kasvivalinnoissa ja ennen kaikkea kasvien yhdistelyssä samaan istutusalueeseen, on toki tietyt lainalaisuudet, jotka niihin aina vaikuttavat. Näistä olen kirjoittanut jo edellisinä vuosina blogitekstejä. Siellä varsinkin kasvin valon sietokyky, veden tarve, ravinnetarve ja kasvin kasvualustan pH- tarve ovat niitä seikkoja, jotka kasvin menestymiseen pihassa ja istutusalueessa vaikuttavat.

Uskoisin, että tulevina vuosina joudumme väkisinkin miettimään sitä, että onko ilmaston muutoksen tuomat kasvimuutokset vain huono asia, vai millä tavoin tähän suhtaudumme? Ilmasto muuttuu kosteammaksi ja lämpimämmäksi, meillä tulee jatkossa menestymään ne puutarhakasvilajit, jotka nykyään kasvavat esim. Virossa, Latviassa ja Puolassa. Samalla taasen kotoisat ja tutut lajit tulevat kärsimään tuholaisista ja taudeista, joihin niillä ei ole geeniperimää taistella vastaan. Meille tuttu havumetsävyöhyke saattaa alkaa pikkuhiljaa siirtymään kohti pohjoista ja itää. Tilalle toki tulee kasveja ja kasvilajikkeita, joita meillä on aiemmin voinut kasvattaa vain talvetettuina ruukuissa tai talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa. Viime vuonna tuttavani istutti persikkapuun pihalleen Lahden korkeudelle. En olekaan muistanut kysyä miltä puu näyttää kasveille kovan talven jäljiltä. Selvisikö? Puutarhurina ja Suomen luonnon ihailijana, jolle metsä on yksi tärkeimmistä paikoista maailmassa, koen surua siitä jos Suomalainen metsä tällaisenaan tulee joskus muuttumaan. Epätodennäköistä kuitenkin on, että minä olisin sitä muutosta näkemässä, mutta ehkä joskus tulevat lapsenlapsenlapseni sen kokevat? Metsästä ja metsäosaamisesta Suomi kyllä varmasti silloinkin tunnetaan, metsiemme ulkonäkö on vain saattanut muuttua lehtomaisempaan malliin.

Kevään etenemisen merkkejä.

Nyt kun olen saanut tarkkailla sekä Eelä-Suomen kevään merkkejä kuin Pohjois-Karjalan kevään merkkejä, on pakko sanoa, että tietyissä asioissa ollaan melko samalla viivalla. Vuosi sitten totesin, että meillä kun leikkuusesonki oli ohi, olisin voinut aloittaa saman sesongin heti perään täällä Itä-Suomessa. Tämä vuosi on paljon tasaisempi. Tein kotona puolentoista kuukauden työt kuukaudessa ja siellä viimeisellä viikolla oltiin vähän ns. kinthailla sen kanssa että onko kasvu lähtenyt käyntiin. Itä-Suomeen tultuani leikkasin kiiren vilkkaa omenapuut kun katsoin, että kohta on myöhäistä. Kevät on hedelmäpuiden osalta lähes samassa mallissa kuin kotonakin. Eroa onkin sitten roudan paksuudessa ja järven jäätilanteessa. Kotoa pohjoiseen päin ajettaessa, voi sanoa, että Heinolan kohdalla vedet olivat enemmän auki kuin jäässä. Täällä rannassa on ensin 20 cm:n kohvakerros, sitten vettä ja sen alla vielä 30 cm:n jääkerros. Vedet ovat aivan järkyttävän alhaalla edelleenkin viimekesän jäljiltä, voi olla, että meidänkin lahti on jäätynyt talvella pohjia myöden. Lunta ei ole yhtään, eikä sitä ole tainnut olla oikein koko talvena. Suuria sulamisvesiä ei siis järvien täytöksi ole odotettavissa tänä keväänä. Toivottavasti vettä tulisi edes taivaalta, luonto tuntuu sitä tarvitsevan.

Kotona kukki jo sipulikukat, niitä ei täällä Itä-Suomessa vielä näy. 

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Puutarhurin talvielämää

Keskiviikko 26.2.2020 klo 14.12 - Sirkku, Viherpalvelu Maununkarhu

Täällä sitä ollaan ja ihmetellään Uudellamaalla käynnissä olevan talven kulkua!

Normaalisti puutarhuri vaipuu talvihorrokseen tuossa joulun tietämillä, raottaa silmiään helmi- maaliskuun vaihteessa pikaisesti kasvihuoneen kylvöjen ajaksi ja heräilee toimintaan vasta maaliskuun lopulla kun havujen leikkausaika koittaa. Tämä talvi on kuitenkin ollut poikkeus. Liekö tämä nyt sitten ilmastonmuutoksen syytä, mutta Etelä-Suomessa ei lunta ole näkynyt kuin vilaukselta. Maa on roudaton ja käytännössä koko talven on voinut pihoja rakentaa.

Tämä on näkynyt minun yrityksessäni mm. siinä että koskaan ennen en ole tehnyt pihakonsultointeja tammikuussa paitsi tänä vuonna. Normaalisti lumi estää pihakonsultointien teon, mutta nyt sesonkikausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin ja konsultointikäyntejäkin on tehty säännöllisesti viikoittain. Asiakkaat ovat myös heränneet pyytämään tarjouksia pihasuunnittelusta jo hyvissä ajoin ja sesonki on silläkin saralla jo alkanut.

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu kaikkialla niin paljon, että sen ei luulisi enää yllättävän ketään, mutta myönnettävä on, että vihertöihin se tuo mukanaan kummallisuuksia joita ei osaa aina etukäteen huomioida.

Esimerkiksi vierellä näkyvässä kuvassa: talven tärkeä työtehtävä on jäänyt kokonaan tekemättä tänä vuonna täällä Etelä- Suomessa. Siinä vastaistutettu kuusiaita on suojattu auringolta oikeaoppisen ilmavasti tukikeppien avulla. Mikäli luet blogiani pohjoisempana jossa maa on roudassa, ja sinulla on havuja kasvamassa aurinkoisella paikalla ja joita et ole vielä suojannut, niin viimeistään nyt on syytä lähteä laittamaan suojia paikalleen. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko ajan ja jäätyneestä maasta ei saa uutta vettä tilalle, siksi liika haihtuminen on pyrittävä estämään varjostamalla kasvia. Varjostuspeitteen ja kasvin väliin on jäätävä ilmarako ja tuulen on päästävä peitteestä läpi, ettei kasvi homehdu. Meillä täällä uudellamaalla varjostuspeitteitä ei tänä vuonna ole toistaiseksi tarvittu, kun vettä on satanut hyvin runsaasti ja maa ei ole jäässä, mutta meilläkin tilannetta on syytä tarkkailla maan jäätymisen osalta. Mikäli maa routaantuu, on suojat syytä laittaa. Suojat poistetaan havuilta maan sulettua toukokuussa. Maan sulamisen jälkeen kannattaa havuille ottaa kahden viikon tehostetun kastelun jakso, joiden yhteydessä voi myös levittää havujen kevätlannoitteet.

Tässä kuvaa myös ajankohtaisesta työstä jonka voi pihassa jo tehdä. Havuaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli perinteisesti marraskuussa ja maaliskuussa olisi optimaaliset leikkausajat. Työt on tänä vuonna päässyt aloittamaan jo reilusti etuajassa. Tässä sama aita molemmilta sivuilta kuvattuna, ennen ja jälkeen leikkuun kuvaversiona. Kyllä perinteinen kuusiaita on kaunis kun sen säännöllisistä leikkauksista muistetaan huolehtia joka vuosi. 

Lue lisää »