Tuoksuva puutarhuri

Perjantai 22.5.2026 - Sirkku

Tuoksuva puutarhuri.

Toukokuussa on paljon ajankohtaan sidottuja töitä, jotka rullailevat ja täyttävät puutarhurin arjen. Auto tuoksuu tällä hetkellä melko mojovasti. Siellä kun on säilytetty tasaisesti vähintään muutamaa lannoite- ja kalkkipussia. Toki pussit ovat välillä vaihtuneet ja varastoa on sekä käytetty, että täytetty. Vaikka ihan joka pihaan ei tulekaan laitettua sitä luonnonlannosta, myös yleislannokset ovat minustta muuttuneet tuoksuvammiksi. Vielä kun ulkona on sopivasti kosteaa, kuten tänään, tarttuu lannoitepöly joka paikkaan. Vaatteet ja kengät tuoksuvat viikon jäljiltä mehevästi lannoitteelta ja puutarhurin ulkomuoto on joko valkoinen tai ruskea sen mukaan mitä pihoihin on levitetty. Tuoksukin on sitten sen mukainen.

Aloitin toukokuun työt levittämällä pihoihin kalkit. Lannoitteiden kanssa piti vähän odottaa, jotta kasvu lähti kunnolla käyntiin. Kevätlannoitteen levitykselle oikea hetki on se, kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran. Silloin routa on varmasti maaperästä sulanut ja kasvu on käynnistynyt. Oikein ajoitettu kevätlannoitteen levitys saa ravinteet imeytymään suoraan kasvien kasvun käyttöön, eikä ravinnevalumia tule sen vuoksi. Tämän vuoden toukokuun alku oli kuiva ja yöt olivat pitkään kylmiä ihan eteläisintä Suomea myöden, siksi odottelinkin lannoituksen levityksen kanssa parin viikon ajan.

Milloin on paras aika istuttaa kasveja ja tehdä nurmikkoa?

Tässä on kysymys johon törmään melko usein. Periaatteessahan aina voi istuttaa kun maa on sula, toisinaan vaan joutuu sitten tekemään vähän enemmän töitä istutuksen jälkeen, kuumemman ja kuivemman ilman vuoksi. Jos haluat minimoidan kastelu- ja työmäärän istutuksen jälkeen, parhaat ajat istuttaa kasveja ja kylvää nurmikkoa ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy, jolloin on luontaisesti kosteaa ja kastelua tarvitaan vähemmän. Silloinkaan kastelua ei kuitenkaan voi jättää tekemättä! Kuitenkin, ilta- ja yökaste sekä sateisemmat ilmat vähentävät kastelun määrää ja toisinaan tuolloin voidaan pitää esim. välipäivä kasteluista.

Jos istutat avojuurisia piiskataimia, nämä on istutettava aina lepotilaisina, eli niissä ei saa olla lehtiä kun ne istutetaan. Tämä siksi, koska näillä taimilla ei ole multaa juuristonsa suojana, jolloin juuristo ei pysty imemään maaperästä riittävästi vettä, jos lehdet haihduttavat vettä ilmaan koko ajan. Nämä taimet istutetaan siis aina aikaisin keväällä heti kun routa on sulanut, tai myöhään syksyllä kasvien mentyä lepotilaan. Taimet juuristoineen liotetaan hyvin ennen istutusta, juuret typistetään tarvittaessa ja taimet istutetaan juuret levälleen maaperään, niin, että juuristo jää hyvin maaperän sisään ja juurenniska peittyy. Keväällä istutetuille taimille tehdään istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, syksyllä istutetut taimet istutusleikataan seuraavana keväänä. Tämän jälkeen taimia kastellaan runsaasti 3-4 kertaa viikossa, vähinntään 3-4 viikon ajan. Kastelussa on huolehdittava, että koko juuristoalueen syvyys kastuu. Piiskataimina istutetaan monesti esim. pensasaidat. Piiskataimia löytyy harvoin puutarhamyymälöistä hyllytavarana, ne on yleensä tilattava etukäteen.

Astiataimia voidaan tosiaan istuttaa aina kun maa on sula. Kuitenkin moni kasvi, varsinkin ikivihreä havu tai alppiruusu, tuntuu pitävän nimen omaan keväällä istuttamisesta. Silloin taimille jää koko kesä aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvi- ja kevätahavajaksoa, jolloin juuristo pystyy hieman paremmin vetämään vettä talvea varten, ja talviruskettumista tulee vähemmän. Astiataimia kannattaa kastella hyvin ennen istutusta. Itse laitan astiataimet likoamaan mahdollisuuksien mukaan vesisaaviin niin, että koko ruukku kastuu. Se pitää huolen, että taimi on hyvässä nestejännityksessä ja kestää istutuksen paremmin. Istutuksessa tulee huolehtia, että juuristot ovat hyvin levällään, eivätkä kierrä taimen ympäri, tämän vuoksi juuria joutuu toisinaan hieman leikkaamaan. Älä kuitenkaan revi, ryttää tai kieputa juuria spiraalille, vaan auo ne varoen levälleen, tämä auttaa kasvia kasvattamaan terveen juuriston ja kasvi pysyy tukevasti maassa paikallaan. Taimet istutetaan lajikkeesta ja jakonnustavasta riippuen. Jalonnetut kasvit kuten esim. monet köynnökset tai ruusut, on istutettava syvään. Jalonnuskohta on saatava n. 15-20 cm:n syvyyteen maanpinnan alapuolelle ja köynnösten kohdalla juurakko laitetaan vielä tukea kohden vinoon, jolloin juuripaakkukin on laitettava vinoon kasvualustassa ( lue lisää köynnösten istutuksesta blogiarkistosta vanhoista blogiteksteistäni). Omajuurisen kasvin, voit istuttaa 1-3 cm syvempään kuin mikä sen vanha istutussyvyys on. Jos olet epävarma taimen istutusohjeista, tarkasta ne taimilapusta. Varsinkin puuvartisten kasvien, eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten taimilapuissa on todella paljon tietoa istutusta varten. Kuvassa näet miksi juuristot pitää avata, jos ne ovat kiertyneet ruukun reunoja kiertämään. Tämä omenapuu kaatui istutusvirheen vuoksi, juuristot eivät jaksaneet pitää puuta pystyssä kun niutä ei oltu levitetty.

Nurmikon teosta kerronkin viime blogikirjoituksessani vähän kattavammin. Tällä viikolla pääsin kuitenkin tekemään sitä ajankohdan yleisintä nurmikkotyötä, eli nurmikon paikkausta viime kesän kuivuuden jäljiltä. Poistin siinä vanhoja kuivuneita nurmikkolaikkuja, lisäsin uutta multaa, tiivistin pohjan ja sumutin sen kosteaksi, tarkastin kallistukset ja tasaisuuden, kylvin siemenet ja peitin ne. Sen jälkeen vielä kevyesti tiivistelin kylvöksen ja sumutin sen kunnolla kosteaksi. Loppukastelu jäi asiakkaan huoleksi tuleville viikoille. Nurmikkoa kylväessäsi kannattaa tarkastaa myös nurmikon siementen säilyvyys, jos käytät varastossa talven ollutta siementä. Nurmikon siemenet ovat yleensä paperipussissa tai pahvilaatikossa ja vaikka se säilytettäisiin kuivassa varastossa, pääsee siemenet yleensä hapen ja valon kanssa kosketuksiin. Toisinaan ne saattavat myös kostua, joka voi aiheuttaa siemeniin sienitauteja tai homeita. Varastoinnissa yleensä myös siementen itävyys laskee. Jos siis käytät vanhaa siementä, sitä kannattaa yleensä kylvää hieman tiuhempaan kuin uutta siementä kylväisit.

Valtavasti kukintaa.

Viime kesänä oman pihani vanhat omenapuut pitivät  välivuotta. Edellisten vuosien kuivat kesät vaikuttivat varmastikin siihen, etteivät vanhat omenapuut jaksaneet tehdä kukkia. Kuitenkin tilanne nähtävästi korjaantui ja kesä 2025 oli meidän kohdallamme jopa turhankin kostea. Vettä tuli niin paljon, että vesi tulvi monissa paikoin kellareihin ja meillä rypsin siemenet mätänivät peltoon. Voisi sanoa, että meillä satoi koko toukokuun ja sade jatkui juhannukselle saakka. Puille sateinen kesä oli kuitenkin todella tarpeen ja se näkyi jo viime vuonna havupuissa, joissa oli valtavat vuosikasvut ja nyt se näkyy jokaisessa hedelmäpuussa. Jopa meidän lähes satavuotiaat omenapuumme ovat aivan täynnä kukkia, kirsikat kukkivat runsaasti ja lapsemme 12 vuotta sitten lahjaksi saamassa päärynäpuussa on ensimmäiset kukat. Olen ihaillut varsinkin asiakkaiden pihojen koristeomenapuita, päärynöitä, sipulikukkia ja kirsikoita. Kukkia on valtavasti ja onneksi siellä on näkynyt myös pölyttäjiä. Olemme monessa pihassa tehneet jo edellisinä vuosina pölyttäjille lepopaikkoja ja lisänneet myös karikkeen määrää pensaiden juuristoilla. Olemme siis yrittäneet auttaa pölyttäjiä pitkällä tähtäimellä, nythän se nähdään kuinka hyvin ne ovat auttaneet pölytystehoon.

Ne mitkä ovat tuntuneet ottaneen itseensä kovasta talvesta  ovat monet maanpeiteperennat. Voi toki olla, että ne tarvitsevat vielä vähän vettä, ravinteita ja lämpöä, mutta monessa pihassa näihin on tullut pakkasvaurioita ja jopa kuolleita kasvilaikkuja on näkynyt. Lumen puute näitä on aiheuttanut. Parissa pihassa onlemme kuitenkin yhdessä asiakkaan kanssa todenneet, että odotetaan vielä hetki, ennen kuin poistetaan vanhat taimet. Varsinkin ajuruoho on tuntunut olevat todella hidas kasvuunlähdöltään tänä keväänä. Kuitenkin elonmerkkejä oli myös näkyvissä, joten ehkä se kaipaa vain aikaa?

Ensimmäiset alppiruusun ja kanadanatsalean kukat olivat avautuneet tällä viikolla. Mitkä ovat ne sinun pihasi upeimmat alkukesän kukkijat, joiden kukkaloistoa sinä aina odotat?

Nurmikon kunnostusta.

Torstai 14.5.2026 - Sirkku

Nurmikon kunnostusta.

Joka kevät se on aina edessä. Nurmikon kunnon tarkkailu ja sen pohtiminen tarvitseeko  nurmikolle tehdä suuremmin jotain kunnostustoimenpidettä. Talven jäljiltähän nurmikko tuntuu olevan länässä, ja monella onkin sinne kova hinku haravan kanssa heti kun kevään ensimmäiset lämpimät päivät koittavat. Jo aiemmin olen tästä kevään haravointi-innosta kirjoittanut, se iskee meihin kaikkiin, ja se on se jota kannattaisi hillitä. Yleensä sillä saadaan nurmiheinälle enemmän haittaa tehtyä kuin hyötyä.

Monella on ajatuksena, että keväällä kun nurmikon haravoi, saa poistettua sieltä sammalta. Toki haravointi poistaakin kuollutta sammalen pintaa, mutta sammalen juuristo jää silloinkin maahan. Sammal tulee nurmikkoon sen vuoksi, että maaperä alkaa olemaan liian tiivis ja liian hapan pH:ltaan. Koska Suomen maaperä on luontaisesti hapan meillä kasvavien havupuiden maahan pudottamien neulasten vuoksi, tulee sammal aina jossain vaiheessa nurmikollekin. Itse ajattelen, että sammalen kanssa kannattaisi tehdä jonkinlainen välirauha. Sammal on kaunis, vihreä pinta, mutta sen huono puoli on se, ettei se kestä kulutusta. Toinen kysymyksiä aiheuttava ongelma keväisin on voikukat. Voikukka on yksi kevään tärkeimpiä pölyttäjäkasveja ja sinällään sillä on erittäin tärkeä paikkansa meidän ruokaketjussamme. Se pitää pölyttäjät keväällä hengissä, kun ei ole vielä kovin paljon muuta pölytettävää. Kuitenkin ymmärrän, että nurmikkoon sitä ei välttämättä haluta, se voisi kukkia mielummin tienvierustoilla ja joutomailla. Voikukka viihtyy savisessa, tiukassa ja jopa lähes hapettomassa maaperässä. Jos voikukkia on runsaasti, se kertookin, että maaperässä on jo hieman enemmän ongelmia kuin pelkästään sammaloituneessa nurmikossa. Kolmas nurmikon ongelmakasvi on nokkonen. Se kertoo, että maaperässä on paljon typpeä ja se on liian tiivistä, lähes hapetonta.

Millä sammalen saa pidettyä nurmikkopinnoilla kurissa?

Sammal voi tulla nurmikkopintaan melko nopeasti kylvön, tai siirtonurmikon asennuksen  jälkeen. Sammalen tuloa saat hidastettua käyttämällä nurmikkopohjiin tiivistettynä n. 20 cm:n kerroksen kalkittua ja lannoitettua multaa, jota voit vielä lisäkalkita ennen nurmikon kylvöä, tai asennusta. Tässä kalkkituotteena kannattaa käyttää jauhemaista, tai murumaista kalkkia, joka liukenee maapohjaan nopeasti. Huolehdi, että nurmikkopohjaa tiivistettäessä pintakallistukset kulkevat oikein, ja ettei pohjaan jää patteja eikä kuoppia, joihin vesi voisi jäädä seisomaan, ja johon voisi tulla lätäköitymistä kosteina aikoina.

Jatkossa saat pidettyä sammalta kurissa ilmaamalla nurmikkoa säännöllisesti, ja kalkitsemalla ja lannoittamalla nurmikkoa säännöllisesti. Ilmaus kannattaa tehdä esim. viiltoilmauskoneella, joita saat vuokrattua konevuokraamoista. Viiltoilmauskone on n. ruohonleikkurin kokoinen kone, joka tekee nurmikkoon koko juuristosyvyydeltä viillot, joihin haravoidaan hienoa hiekkaa, tai hiekka-turve seosta. Hiekkaa viiltoon haravoidaan sen vuoksi, että sillä saadaan maaperän rakennetta paremmaksi, jolloin se kestää kulutusta paremmin, ja vesi liikkuu pintakerroksista oikeasta tahdissa maaperän alempiin kerroksiin. Juuret ja pieneliöt saavat silloin happea, ja pieneliötoiminta vilkastuu. Samalla nurmiheinät saavat maaperän pintaan uutta katetta ohuen kerroksen. Monesti tulee kysymys, että auttaako jos rei´itän nurmikkoa talikolla tai käytän niitä ilmauskenkiä, joissa on piikit pohjassa. Näiden kanssa on vähän se ongelma, että nurmikon juuristo ulottuu aina 10-15 cm:n syvyyteen ja ilmaus pitäisi saada ulottumaan sinne saakka.Ilmauskengät eivät sinne saakka ulotu, talikko kyllä ulottuisi, jos sen vain jaksaisi painaa riittävän syvälle maahan. Talikollakin reikiä joutuisi painelemaan nurmikkoon paljon, joten ehkä kuitenkin kone on helpompi? Maaperän rei´ittämisessäkin on se ongelma, että maaperään tulee kyllä reikä, mutta koska reiässä ollutta maata ei poisteta, se vain tiivistyy painetun reiän ympärille. Viiltoilmauskone nostaa maamassaa, sammalta ja vanhaa leikkuujätettä paljon maasta ylös. Tätä ei voi varastoida pihaan, vaan se kannattaa viedä pihasta nopeasti pois. Aumassa ja varsingin auringossa ollessaan massa alkaa lämpenemään ja saattaa jopa syttyä palamaan.

Säännöllisellä ilmauksella, lannoituksella ja kalkituksella pidät nurmiheinän kasvukunnossa pidempään, jolloin se jaksaa taistella elintilasta paremmin sammalen kanssa. Ilmava maaperä mahdollistaa myös pieneliöiden ja lierojen liikkumisen juuriston ympärillä, jolloin ravinteet ja vesi liikkuvat maaperässä oikeassa tahdissa.

Voimakkaasti sammaloitunut nurmikko alkaa olla peruskunnostustarpeessa. Silloin ei välttämättä enää pienemmät ylläpitotoimet riitä, vaan saatetaan tarvita joko nurmikon osittaista, tai kokonaan tehtävää pohjan kyntämistä/muokkaamista ja uusien pohjien tekoa, sekä uusien siemenien kylvöä, tai siirtonurmen asennusta.

Miten kunnostetaan nurmikko, jossa on paljon voikukkaa tai nokkosta?

Pieniä määriä voikukkaa tai nokkosta voi poistaa esim. voikukkaraudan avulla. Reikiin  haravoidaan hienoa hiekkaa. Pieniä määriä rikkaa tulee aina, kasvien siemeniä kuitenkin lentää pihaan joka kesä tuulen mukana. Kuitenkin runsas voikukka-, tai nokkosmäärä kertoo jo siitä, että nurmikon maaperä alkaa olla kohta peruskunnostustarpeessa, ja nurmikkopinta on elinkaarensa loppuvaiheessa. Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin vanha pinta kannattaa kyntää maahan tai kuoria kokonaan koneellisesti pois. Tuolloin on tehtävä uudet pohjat pintakallistukset huomioiden, levitettävä uusi pintamultakerros, tiivistettävä se huolella ja kylvettävä uudet nurmikon siemenet tai istutettava uusi siirtonurmi.

Siirtonurmi vai kylvetty nurmikko?

Valintaan vaikuttaa budjetti, sekä se kuinka paljon kestää sisään kantautuvaa kuraa.  Pohjatyöthän molemmissa on samat. Sekä siirtonurmi, että kylvönurmikko, perustetaan kalkittuun ja lannoitettuun, sekä huolella tiivistettyyn maaperään, jossa pintakallistukset on huomioitu ja jossa ei ole patteja eikä kuoppia. Siirtonurmirullat tilataan pienellä hukkavaralla ja ne asennetaan mieluiten saman päivän aikana kun ne pihaan tulevat. Mikäli kaikkia ei saada asennettua saman päivän aikana, on rullat varastoitava pihan varjoisassa paikassa, ja ne voi tarvittaessa avata ja kastella. Rullat olisi hyvä laittaa maahan viimeistään seuraavana päivänä niiden pihaan tulosta.

Rullat laitetaan maahan hyödyntäen maaperän pinnan kallistuksia saumojen kastelussa,  tiililadontana ja puskien saumat tiukasti toisiaan vasten. Saumojen väliin ei saa jäädä rakoja tms. Mikäli rakoja jää, saumat kuivuvat ja siemenrikat pääsevät kasvamaan. Valmis nurmikkopinta kannattaa jyrätä, jotta juuret ovat tiiviisti maaperää vasten ja sen jälkeen aloitetaan kastelu. Siirtonurmikkoa sadetetaan pienellä pisaralla ja mielellään usean tunnin ajan niin, että nurmikko kastuu koko juuristoalueen syvyydeltä jokaisella kastelukerralla. Kastele nurmikkoa n. 3 kertaa viikossa samalla ohjeella. Kuumalla ja tuulisella kelillä useammin. Myös sateella on kasteltava, mutta silloin määrä voi olla hieman pienempi. Kastelujakson pituus vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Nurmikkoa on kasteltava niin pitkään kunnes se on juurtunut. Jatkossa nurmikkoa kastellaan pitkinä kuivina jaksoina, tai pitkinä hellejaksoina. Kastelu kannattaa tehdä mieluiten myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jolloin haihdunta on vähäisintä ja aina niin, että koko juuristoalueen syvyys kastuu.

Siirtonurmessa on se hyvä puoli, että pinta on nopeasti kulutusta kestävä, kaunis ja  vähärikkainen. Huonona puolena on toki hinta. Se on kalliimpi vaihtoehto kylvönurmikkoon nähden. Kylvönurmikosta saa ihan yhtä kauniin pinnan, mutta se tulee hitaammin ja yleensä siitä saattaa joutua kitkemään rikkoja pois alkuviikkoina. Koska pinta on pidempään mulloksella, se kantautuu herkemmin myös sisään. Multapinnalla ei saisi myöskään liikkua niin pitkään kunnes nurmikko on kunnolla kasvussa. Kylvöstä saattaa joutua myös paikkailemaan myöhemmin kesällä. Heinänsiemenet kannattaa valita kasvuolosuhteiden ja kulutuksen mukaan. Jos siis olet tekemässä nurmikkoa pihaan, jossa pelataan paljon nappiksilla jalkapalloa, valitse sinne kulutusta kestävä pelinurmi, joka on tarkoitettu niihin valo-olosuhteisiin mitkä pihassa vallitsevat. Mikäli kulutusta ei ole niin paljon, hieman edullisempikin nurmisiemenseos riittää.

Kylvönurmikko kannattaa tehdä mieluiten aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, kun on luontaisesti kosteaa, ja kastelua tarvitaan vähemmän. Voit sadettaa pohjamaan ja kylvää siemenet kosteaan maahan. Sekoita siemenet hienoon hiekkaan, ja kylvä nurmikko harvaan edeten ensin alue kulmasta kulmaan vinottain. Kylvä sama alue sen jälkeen toisen kerran ristikkäisestä kulmasta alkaen ja edeten ristikkäiseen kulmaan. Sama alue siis kylvetään kahteen kertaan. Harva kylvös on tärkeää, silloin nurmikko ei tiivisty liikaa ja ala sammaloitumaan. Hiekka toimii jo osittaisena katteena siemenille, mutta tämän jälkeen kylvetty ala kannattaa käydä kevyesti läpi rautaharavan kanssa ja peitellä siemeniä kevyesti. Tämän jälkeen kylvös jyrätään. Jyrätty kylvös sadetetaan mahdollisimman pienellä pisaralla ja kostean kylvöksen päälle voidaan levittää ilmavasti harso ensimmäisiksi päiviksi. Harso tasaa kosteutta, mutta se on muistettava poistaa heti kun ensimmäiset piipat tulevat maaperästä ylös. Huolehdi, että kylvös saa tasaisesti kosteutta ja kastelun idea on aina sama. Kerralla olisi kastuttava koko juuristosyvyys, silloin kastelussa voi pitää välipäiviä. Kylvönurmikon ollessa kyseessä on myös huolehdittava, ettei maaperä pääse kuorettumaan. Kuorettuminen, eli maaperän pinnan kovettuminen ehkäistään säännöllisellä sadettamisella.

Kylvetystä nurmikosta tulee ensin esiin rairuoho, jonka tehtävä nurmikossa on toimia kateheinänä hitaammin itäville nurmiheinille, jotka ovat monivuotisia. Raiheinä on yksivuotinen. Nurmikko leikataan ensimmäisen kerran kun nurmikko on kasvanut yli kymmensenttiseksi. Tämä ensimmäinen niittojäte kerätään aina pois. Tästä eteenpäin nurmikkoa leikataan säännöllisesti, ja silputun nurmijätteen voi jättää nurmikkopinnalle, jos se ei ole kovin pitkää. Helteellä terien leikkuukorkeutta nostetaan ja nurmikko jätetään pidemmäksi, samoin syksyllä. Lehtien pudottua, ne kannattaa mahdollisimman pitkään silputa nurmikkopinnalle lannoittavaksi katteeksi. Silppuamista kannattaa tehdä syksyn aikana säännöllisesti viikottain ja varsinkin silloin kun lehdet ovat kuivia. Suurenkin puun lehdet maatuvat silputtuina talven aikana, kunhan niitä ei ole pinnalla kovin paksua kerrosta. Suurilehtisten puiden lehtimassaa toki tulee niin paljon, että osan silputuista lehdistä joutuu varmasti kompostoimaan lehtikompostorissa tai kuljettamaan tontilta pois jäteasemalle.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu, kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä.

Puutarhurin erilainen kevät

Maanantai 6.4.2026 - Sirkku

Pari viikkoa töitä uusissa maisemissa.

Kevät 2026 on tämän puutarhurin työkalenterissa vähän  erilainen edellisiin vuosiin verrattuna. Reilu vuosi sitten sovin Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa yhden neljän käyntikerran kurssin ja yhden luennon pitämisestä, joiden pitopaikat sijaitsevat Outokummussa ja Polvijärvellä. Nyt ollaan kalenterissa edetty siihen päivään, jolloin Kasvihuoneviljely-kurssin ensimmäinen opetuskerta on edessä huomenna. Myönnettävä on, että jännittää eritavalla kuin kotipuolessa luennointi. Täällä kun saattaa yleisössä olla tuttuja ja sukulaisia kuuntelemassa. Kerran aikaisemmin olen luennoinut niin, että läheinen on istunut kuuntelemassa, ja ensimmäisellä kerralla en pystynyt häneen katsomaan ollenkaan. Siitä on kuitenkin jo monta vuotta aikaa ja uskoisin esiintymiseni menneen niin paljon eteenpäin, että jännitys unohtuu nopeasti kunhan asiaan päästään.

Kasvihuoneviljely on ollut minulla ohjelmistossa jo lähes 10- vuotta. Toki materiaalia on säännöllisesti päivitetty ja tarkastettu, mutta perusasiathan siellä pysyvät samana. Kasvuun vaikuttavat samat asiat kuin aina ennenkin ja kaikilla muillakin kasvatustavoilla. Valo, lämpö, vesi, maaperä ja ravinteet on oltava kunnossa, kasvatat sitten kasvihuoneessa, ruukussa, säkissä, amppelissa tai avomaalla. Oikeastaan on vain yksi kasvatustapa, jossa yksi noista kohdista tippuu pois ja se on vesiviljely. Siellä maaperänä toimii vesi, joko aktiivisesti tai passiivisesti. Vesiviljelyssä toisinaan maa-ainesta voidaan käyttää vain juurien valolta suojaukseen ja kasvin pystyssä pitoon. Joskus juuret taas uivat ravinnepitoisessa, hapetetussa vedessä. Itse en hydroponiikkaa eli vesiviljelyä harrasta muutoin kuin altakasteluruukussa, mutta minulla sielläkin kasvin juurien ympärillä on multa tms. kasvualusta eikä esim. ruukkusora. Ravinnevesi seisoo altakasteluruukussa passiivisesti ruukun vesisäiliössä, josta juuret osmoosin avulla ne imevät imupaineellaan kasvualustaan ja kasvin käyttöön. En siis erikseen aktiivisesti pumppaa hapetettua ravinnevettä juuristoille. Vaikka en itse harrasta vesiviljelyä, tunnen useita innokkaita hydroponiikkaharrastajia, joilta olen kerännyt tietoa tästä asiasta. Näitä vinkkejä sitten kerron kurssilaisille osana kasvihuoneviljelykurssia. Kasvihuoneviljely siis starttaa ti 7.4.2026 Outokummussa.

Polvijärvellä ke 8.4.2026 järjestettävän luennon aihealue on tällä kertaa puutarhan kasvit ja niiden valitseminen. Se onkin mielenkiintoinen aihe varsinkin nykyään, kun talvet muuttuvat ja vaikuttavat kotoisten kasviemme menestymiseen. Pari vuotta sitten törmäsin ensimmäisen kerran taimitukkujen ohjeistukseen, jossa kerrottiin, ettei monivuotisille kasveille enää myönnetä taimitukkujen puolesta talven yli kasvuunlähtötakuuta. Tämä johtuu siitä, että vaikka taimi olisi kunnollinen, istuttaisit sen oikein, ja sille sopivaan paikkaan, hoitaisit sitä ensimmäisenä kesänä oikein, kukaan ei voi taata kasvin kasvuunlähtöä jos lumi ja ns. normaali Suomen talvi puuttuu. Tämä on suora seuraus ilmaston muuttumisesta. Syksyt ovat sateisia ja lämpimiä, ja silloin ilmakehässä on paljon enemmän lahottajasienten itiöitä ja kasvitauteja. Myös tuholaiset pääsevät tekemään tuhojaan kasveille paljon pidempään kuin sanotaanko esim. 15 vuotta sitten. Maaperä on syksyllä täynnä vettä, ja vesi ei tahdo liiikkua minnekään kun ojatkin ovat täynnä. Tämän jälkeen tulee sitten suoraan kovat ja pitkät pakkaset. Vesi jäätyy maaperässä suoraan juurien ympärille, jolloin juuret ovat hapettomassa ja kylmässä tilassa. Lumi ei ole eristämässä kasvien juuristoja ja kasvit paleltuvat. Normaalioloissa lumi suojaa juuriston lisäksi myös oksistoja. Nykyisinä talvina lunta on hyvin vähän juuristoilla ja se saa aikaan vanhojen istutusalueiden paleltumisia ihan Eteläisintä suomea myöden. Vanhat säännöt kasvien menestymisvyöhykkeistä ei siis välttämättä pidä ja kasveja joutuu tarkkailemaan enemmän kuin ennen.

Kasvivalinnoissa ja ennen kaikkea kasvien yhdistelyssä samaan istutusalueeseen, on toki tietyt lainalaisuudet, jotka niihin aina vaikuttavat. Näistä olen kirjoittanut jo edellisinä vuosina blogitekstejä. Siellä varsinkin kasvin valon sietokyky, veden tarve, ravinnetarve ja kasvin kasvualustan pH- tarve ovat niitä seikkoja, jotka kasvin menestymiseen pihassa ja istutusalueessa vaikuttavat.

Uskoisin, että tulevina vuosina joudumme väkisinkin miettimään sitä, että onko ilmaston muutoksen tuomat kasvimuutokset vain huono asia, vai millä tavoin tähän suhtaudumme? Ilmasto muuttuu kosteammaksi ja lämpimämmäksi, meillä tulee jatkossa menestymään ne puutarhakasvilajit, jotka nykyään kasvavat esim. Virossa, Latviassa ja Puolassa. Samalla taasen kotoisat ja tutut lajit tulevat kärsimään tuholaisista ja taudeista, joihin niillä ei ole geeniperimää taistella vastaan. Meille tuttu havumetsävyöhyke saattaa alkaa pikkuhiljaa siirtymään kohti pohjoista ja itää. Tilalle toki tulee kasveja ja kasvilajikkeita, joita meillä on aiemmin voinut kasvattaa vain talvetettuina ruukuissa tai talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa. Viime vuonna tuttavani istutti persikkapuun pihalleen Lahden korkeudelle. En olekaan muistanut kysyä miltä puu näyttää kasveille kovan talven jäljiltä. Selvisikö? Puutarhurina ja Suomen luonnon ihailijana, jolle metsä on yksi tärkeimmistä paikoista maailmassa, koen surua siitä jos Suomalainen metsä tällaisenaan tulee joskus muuttumaan. Epätodennäköistä kuitenkin on, että minä olisin sitä muutosta näkemässä, mutta ehkä joskus tulevat lapsenlapsenlapseni sen kokevat? Metsästä ja metsäosaamisesta Suomi kyllä varmasti silloinkin tunnetaan, metsiemme ulkonäkö on vain saattanut muuttua lehtomaisempaan malliin.

Kevään etenemisen merkkejä.

Nyt kun olen saanut tarkkailla sekä Eelä-Suomen kevään merkkejä kuin Pohjois-Karjalan kevään merkkejä, on pakko sanoa, että tietyissä asioissa ollaan melko samalla viivalla. Vuosi sitten totesin, että meillä kun leikkuusesonki oli ohi, olisin voinut aloittaa saman sesongin heti perään täällä Itä-Suomessa. Tämä vuosi on paljon tasaisempi. Tein kotona puolentoista kuukauden työt kuukaudessa ja siellä viimeisellä viikolla oltiin vähän ns. kinthailla sen kanssa että onko kasvu lähtenyt käyntiin. Itä-Suomeen tultuani leikkasin kiiren vilkkaa omenapuut kun katsoin, että kohta on myöhäistä. Kevät on hedelmäpuiden osalta lähes samassa mallissa kuin kotonakin. Eroa onkin sitten roudan paksuudessa ja järven jäätilanteessa. Kotoa pohjoiseen päin ajettaessa, voi sanoa, että Heinolan kohdalla vedet olivat enemmän auki kuin jäässä. Täällä rannassa on ensin 20 cm:n kohvakerros, sitten vettä ja sen alla vielä 30 cm:n jääkerros. Vedet ovat aivan järkyttävän alhaalla edelleenkin viimekesän jäljiltä, voi olla, että meidänkin lahti on jäätynyt talvella pohjia myöden. Lunta ei ole yhtään, eikä sitä ole tainnut olla oikein koko talvena. Suuria sulamisvesiä ei siis järvien täytöksi ole odotettavissa tänä keväänä. Toivottavasti vettä tulisi edes taivaalta, luonto tuntuu sitä tarvitsevan.

Kotona kukki jo sipulikukat, niitä ei täällä Itä-Suomessa vielä näy. 

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille! 

Köynnöksiä leikkaamaan

Torstai 13.2.2025 - Sirkku

Köynnösten hoito, leikkaukset.

Ennen blogitekstin aloitusta: Isot kiitokset ystäville, joilta olen saanut köynnösten kuvia, joita saan blogitekstissä lainata. Ruusukuva: Tapio Hietaniemi, Aitoviiniköynnös ja jalokärhö: Marjut Turunen. Loput kuvat ovat omia. Huom. kuvia ei saa lainata eikä kopioida blogistani eteenpäin.

Taustamateriaalin lähde: Taimistoviljelijät ry, Ella Räty kotipihan köynnökset sekä Viheralueiden puut ja pensaat- kirja, 6. painos.

Köynnöstä valitessasi, ja sille oikeaa kasvupaikkaa miettiessäsi, olet joutunut pohtimaan seuraavia asioita.

• Mikä on tämän kasvin kasvutarkoitus juuri minun pihassani? Onko se koristekasvi,  suojakasvi, satokasvi vai onko sillä jokin muu käyttö sinun pihassasi, kuten esim. olla hulevesien ja maa-aineksen sitoja. 
• Sen jälkeen olet miettinyt kasvupaikan valo-, vesi- ja ravinneolosuhteita ja sitä mille kasvilajille ja lajikkeelle ne sopivat parhaiten ja täytyykö näitä ehkä kenties muuttaa, jos haluat jonkin tietyn kasvin kasvamaan valitsemallesi paikalle. 
• Onko kasville ja sen juuristolle riittävän iso tila tuolla kasvupaikalla? Esim. multatilaa on vaikea suurentaa, jos alla on kallio. 
• Mitkä ovat ympäröivät kasvit ja voivatko ne vaikuttaa kasvin menestymiseen valitsemallasi paikalla? Esim. havut happamoittavat maaperää tiputtamiensa neulasten avulla ja suuret lehtipuut vievät maaperästä ravinteita ja vettä.

Näiden mietintöjen jälkeen olet päässyt pohtimaan mikä kasvi valitsemassasi kasvupaikassa kasvaisi (puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet), mistä ko. kasvin lajikkeista pidät ja mikä niistä menestyisi pihassasi mahdollisimman vähäisellä hoidolla. Jälkimmäinen huomio saattaa tuntua kummalliselta ajatukselta, mutta se perustuu ammattilaisen kokemukseen. Kertaakaan, asiakkaiden pihoissa käydessäni, ei kukaan ole pyytänyt mahdollisimman vaikeasti hoidettavaa pihaa! Joka ainoan kerran se pyyntö jossain vaiheessa tulee, että haluamme mahdollisimman helppohoitoisen pihan. Tätä periaatetta kannattaa siis noudattaa. Mieti kasvin kasvupaikka ja sitä ympäröivät rakenteet jo ennen istutushetkeä sellaisiksi, ettei alueen hoitaminen ala myöhemmin ärsyttämään ja että varsinkin köynnös ei aiheuta kiinteille rakenteille ongelmia ja sitä kautta mahdollisia terveyshaittoja ihmisille.

Näiden pohdintojen jälkeen olet valinnut kasvin ja sen lajikkeen, olet muokannut maaperän sille sopivaksi, rakentanut tuennat ja olet istuttanut taimen. Köynnöksille sopiva istutusväli riippuu köynnöksen tulevasta kasvutavasta ja koosta. Yksivuotisia köynnöksiä voit suureen ruukkuun laittaa keskimäärin 1-3 kpl, kasvihuonekurkuille sopiva istutusväli on 2/m, perennoivasti kasvavia köynnöksiä n. 1-2/m kun taas puuvartisilla köynnöksillä taimiväli vaihtelee kasvin kasvatustavan mukaan. Esim. kärhöjä voi istuttaa 1/m, kun taas köynnöshortensian ja viiniköynnöksen laittaisin paljon harvempaan. Kyseiset kasvit kasvavat paikallaan kauan, jolloin yksittäisestä kasvista tulee suuri. Tuolloin istutustiheys voi olla esim. 1-3 m tai jopa harvempi.

Leikkaukset.

Ruohovartisia köynnöksiä ei juurikaan tarvitse leikata. Vain kuolleet versot poistetaan joko  myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä ennen uuden kasvukauden alkua. Muut leikkaukset rajoittuvat lähinnä kasvuston tarvittaessa tehtävään siistimiseen. Muistathan, että monet yksivuotiset köynnökset toimivat myös leikkokukkina esim. kimpuissa!

Yleisohjeena voidaan pitää ihan kaikille puuvartisille kasveille sitä, että leikkaa mieluiten vuosittain vähän kuin harvoin ja kerralla paljon. Liian kova leikkaaminen heikentää aina talvenkestävyyttä. Voimakkaampi leikkaus tehdään vain, jos se on kasvin kunnon vuoksi välttämätöntä. Laitan tähän ohjeet niitä köynnöksiä koskien, joiden leikkauksesta minulla tulee kaikista useimmin kysymyksiä.

Istutusleikkaus.

Monivuotisen puuvartisen köynnöksen istutuksen yhteydessä on jo kiinnitettävä huomiota taimen haaroittumiseen. Mikäli taimi on huonosti haaroittunut, tehdään sille istutusleikkaus istutuksen yhteydessä. Keväällä istutettavalle taimelle tämä voidaan tehdä istutushetkellä, syksyllä istutettujen taimien annetaan juurtua talven ajan ja istutusleikkaus tehdään vasta seuraavana keväänä. Istutusleikkauksessa köynnöksen oksat leikataan muutaman lehtisilmun yläpuolelta poikki, n. 25 cm- 30 cm:n korkeudelta. Tämä saa kasvin haaroittumaan ja kasvamaan tuuheammaksi. Viiniköynnöstä ei leikata keväisin, se on mahlavuotokasvi. Ainoastaan kuolleet, paleltuneet tai muutoin vaurioituneet versot poistetaan. Sille istutusleikkauskin on siis tehtävä niin, että sillä on lehtimassa päällä.

Hoitoleikkaukset.

Hoitoleikkausten tarve ja ajankohta riippuvat kasvilajista. Yleensä köynnöksiä ei ole tarpeen muutoin leikata, niistä lähinnä poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia pois tai toisinaan liian tiheää kasvustoa harvennetaan ja päästetään auringonvalo ja ilma kiertämään kasvin sisäosiin saakka.

Vanhaksi kasvanut ja ränsistynyt kasvusto voidaan nuorentaa leikkauksen avulla. Kasvusto nuorentuu myös harventamalla, mutta joskus rajumpi leikkaus voi olla tarpeen. Tällöin kasvusto leikataan poikki n. 30-40 cm:n korkeudelta. Köynnöstä nuorentaessa kannattaa varautua kukinnan menettämiseen kuluvalta ja mahdollisesti myös seuraavalta kesältä. Monet köynnöksistä kukkivat edellisen vuoden versoilla, ja jos leikkaat versoja runsaasti, tulet poistaneeksi kukkivat versonosat ja silmut pois. Kukinta palaa kyllä myöhempinä vuosina, kunhan kasvi on saanut kasvatettua uusia versoja harvennettujen tilalle.

Runsasta ja säännöllisempää leikkausta kaipaavia köynnöksiä ovat lähinnä viiniköynnökset, jalokärhöt ja köynnösruusut.

Viiniköynnöksen leikkaus.

• Huom! Mahlavuotokasvi, ei leikata koskaan keväällä, vaan leikkaus tehdään joko  keskellä kesää kasvin ollessa täydessä lehtimassassa tai syksyllä kasvin mentyä lepotilaan. Keväisin poistetaan vain kuolleet, vaurioituneet tai paleltuneet versot. 
• Viiniköynnöksen leikkaustapoja on varmasti yhtä paljon, kun on viinitilojakin ja kaikki tilat ovat varmasti sitä mieltä, että heidän leikkaustapansa on se ainoa ja oikea. Keski-Euroopassa on tapana, että viiniköynnökset leikataan T:n tai J: n muotoon, tällöin runko on 50–80 cm:n korkuinen ja siitä lähtee joko yksi tai useampi haara leikkaustavan mukaan. Tuolloin uudet versot kasvavat 50–120 cm:n korkeudella ja rypäleetkin roikkuvat tuesta ilmassa. Tämä leikkaustapa vähentää talvisuojaustarvetta, jos on lunta. Keväällä kasvuun lähteviä silmuja tulisi olla n. 15–30 kpl, riippuen viiniköynnöksen lajikkeesta ja kasvien istutustiheydestä. 
• Suomessa leikkaustavan on otettava huomioon talviolosuhteet ja keväthallojen yleisyys. Täällä viiniköynnöstä saatetaankin kasvattaa ns. pensasmaisena kantoversokasvatuksena. Silloin taimen runko on 10–30 cm. Syksyllä näin lyhyeksi leikattu verso on helppo suojata ankaranakin talvena laskemalla versot maahan ja peittämällä versosto ja runko pakkaspeitolla. Versot lähtevät kannosta kasvuun ja syksyllä kantoon jätetyistä 2.5 silmun oksista löytyy keväällä 10–20 silmua, joista sato saadaan. 
• Leikkauksen tavoitteena on kasvattaa köynnös, jossa on 2–3 vahvaa päärankaa, josta kasvaa satoa tuottavat versot. Istutuksen jälkeisenä syksynä versoja lyhennetään niin, että niihin jää max 4 silmua jäljelle. Leikkauskohta on n.  1 cm viimeisen jäljelle jäävän silmun yläpuolelta. kun silmun ja leikkauskohdan väliin jää vähän tilaa, ei ylin silmu kuivu. 
• Keskikesällä poistetaan versoista ylimääräiset rypäletertut. Viiniköynnös jaksaa tehdä valmiiksi 2 viinirypäleterttua versoa kohden, ylimääräiset poistetaan ja jätetään vain suurimmat kasvamaan. Ylemmän tertun yläpuolelle versoon jätetään 1–2 lehteä, jonka jälkeen verso katkaistaan. Tällöin kasvi keskittyy valmistamaan valmiiksi sillä jo olevat rypäleet. 
• Kesällä poistetaan myös varkaat, joita kasvi kehittää varsinkin leikkauksen jälkeen. Vain alimmat lehdet jätetään paikoilleen. 
• Elokuussa ja alkusyksystä sadon ympäriltä voidaan poistaa niitä varjostavia versoja ja lehtiä, jotta sato ehtisi kypsyä valmiiksi. 
• Versoston varsinainen leikkaus tehdään syksyllä, kun kasvi on tuleentunut. Silloin satoa tuottaneita versoja lyhennetään niin, että niihin jää vain 1–2 silmua, hedelmättömiin versoihin saa jäädä 4–6 silmua.

Köynnösruusun leikkaus.

Köynnösruusun leikkaus ja leikkausajankohta riippuu siitä mihin aikaan vuodesta kasvi  kukkii. Jako menee karkeasti arvioituna noin juhannuksesta. Mikäli ruusun kukinta-aika on ennen sitä, kukkii ruusu edellisen vuoden versoilla ja silloin kevätleikkaus vähentää kesän kukintaa. Nämä ruusut kannattaakin leikata vasta kukinnan jälkeen heinä-elokuussa. Kevätleikkausta pyritään tuolloin välttämään ja keväisin maalis-huhtikuussa, kasvista leikataan vain kuolleita ja vaurioituneita oksia. Ruusu kasvina ei sinällään kaihda kevätleikkausta. Se on sille ajallisesti ihan hyvä leikkausaika, mutta silloin kasvi ei vain kuki, vaan keskittyy uusien oksien kasvattamiseen. Lajikkeista esim. ´Pohjantähti´, ´Flammentanz´ ja ´Baltimore Belle´ kukkivat edellisen vuoden versoilla.

Loppukesästä kukkivia ruusuja taas voidaan leikata myös keväällä kasvin ollessa lepotilassa, ja kovimpien pakkasjaksojen jo mentyä ohi. Lepotilainen kasvi on sellainen, jonka silmut ovat vielä pienet, tuolloin nestekierto ei ole vielä ehtinyt alkaa. Jos silmut ovat jo pullistuneet, kannattaa leikkaus suosiolla siirtää keskikesään. Loppukesästä kukkivia ovat:

Ruusuja voidaan myös leikata syksyllä kasvin tiputettua lehdet ja mentyä takaisin lepotilaan.

• Ruusuköynnösten leikkauksessa noudatetaan pääsääntöisesti pensaiden leikkausten ohjeistusta.
• Versoja voidaan harventaa kasvuston käytyä liian runsaaksi ja ehkä ränsistyneeksi. Tuolloin poistetaan kuolleet osat ja tarvittaessa ohuimmat pääversot, jotta uusille versoille tulee tilaa kasvaa. Pääsääntönä harvennukselle voisi pitää, että valon ja ilman tulee päästä myös kasvin sisäosiin ja kasvin on oltava myös sisältä koko kesän vihreä ja hyvinvoiva.
• Versoja voidaan typistää, jos kasvi kasvaa liian pitkäksi, tai jos sen halutaan haaroittuvan voimakkaammin. Versojen typistys kannattaa tehdä keväisin, kun kasvi on lepotilassa. Tuolloin pääversoista kasvavat sivuversot lyhennetään n. 10 cm:n mittaisiksi, eli n. 2–4 silmun yläpuolelta.
• Versoja voidaan myös leikata alas, jos kasvin osa on kuollut tai vaurioitunut tai se on todella vanha ja ränsistynyt. Vanhat ja ränsistyneet oksat kukkivat huonosti. Tuolloin oksat leikataan mahdollisimman läheltä maanpintaa n. 2–4 silmun yläpuolelta poikki. Alasleikkaus kannattaa tehdä aina kevätleikkausaikaan, kasvin ollessa lepotilassa. Tuolloin on vähiten lahottajasienten ja kasvitautien itiöitä ilmakehässä. 
• Syksyllä kukinnan jälkeen kukkineet versot voidaan typistää ylimmän viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Tämä saa kasvin kasvattamaan loppusyksyn ja talven aikana uusia kukkaoksia. 
• Kaikki leikkaus pyritään tekemään kuten muillakin puuvartisilla kasveilla. Terävillä ja puhtailla välineillä, tappeja ei saisi jäädä ja oksan kallus tulisi jäädä kasviin ehjäksi.

Kärhöjen leikkaus.

• Pääsääntöisesti kärhöjä leikataan kuten kaikkia muitakin köynnöksiä. Kärhöjä voidaan harventaa ja typistää ja myös tarvittaessa leikata oksia alas. Tarkemmat haluamasi kärhölajikkeen leikkausohjeet kannattaa kysyä puutarhamyymälästä taimea ostaessasi. 
• Tietyt kärhöt saattavat palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa, nämä leikataankin kovina ja lumettomina talvina keväisin alas ja ne kasvattavat uudet kukkivat oksat kesän aikana. Näitä ns. perennoivasti kasvavia kärhöjä ovat mm. alppikärhön ja siperiankärhön lajikkeet. Näidenkin kohdalla alasleikkaus kannattaa kuitenkin tehdä vasta kun näkee, ettei vanha versosto lähde kasvuun. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voi poistaa milloin vain. 
• Vanha kärhö saattaa monesti olla alaosastaan vain pelkkää runkoa ja kaikki vihreä ja kukinta on latvassa. Tällaista vanhaa kärhökasvustoa voi uusia leikkaamalla kasvia ns. metrin- puolentoista korkeudelta poikki. Tämä aktivoi unessa olevia kasvusilmuja ja saa köynnöksen alaosan tuuheutumaan. Uusien versojen lähtiessä kasvuun, voi jatkossa kasvia harventaa ja jatkaa kasvin uusimista tällä tavoin. 
• Jalokärhö on kärhöistä vaativin leikkauksen suhteen. Jalokärhö istutusleikataan istutuksen yhteydessä n.  30 cm:n korkeudelta poikki, eli n. 2–3 silmuparin yläpuolelta. Näin kärhö haaroittuu hyvin ja keskittyy ensin juurtumaan uuteen kasvualustaansa. Syksyisin jalokärhöt leikataan n.  15 cm:n korkeudelta poikki silloin kasvi on mennyt takaisin lepotilaan, eli tiputtanut lehtensä pois (keskim. lokakuun loppu). Leikkauksen jälkeen juuristo ja jäljelle jäänyt versosto suojataan.

Jatkoa kliivian hoitoon

Perjantai 16.2.2024 - Sirkku

Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. 

No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. On erilaiset kasvualustat, ruukut,   mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin.

1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja  laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa.

2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta  ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 

3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan.

4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin  vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä.

5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen  avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt.

6. Typistä liian pitkät juuret terävällä   veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla.

7. Istuta emotaimi takaisin omaan   1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa.

Kliivian hoitoa.

Perjantai 9.2.2024 - Sirkku

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? 

Kirjoitin vuonna 2021 blogikirjoituksen, jossa kerroin sisäkasvien olevan tämän puistopuutarhurin painajaisia. Innostun aina ostamaan erilaisia viherkasveja, muistan hoitaa niitä alkuajat, mutta viimeistään seuraava talvi on jo ongelmana. Perheessäni minut on tunnettu siitä, että minulla on kaikki kasvit altakasteluruukuissa, koska sesonkikauden ollessa päällä, en vain kerta kaikkiaan muista kastella sisäkasveja riittävän usein. Lannoituksen hoidan pääasiassa pitkävaikutteisilla ravinnepuikoilla tai rakeilla, ja mullat vaihdan silloin kun on aivan pakko. Yleensä jopa kaktukseni alkavat hätäpäissään kukkia joka kerta kun muistan antaa niille vettä. Meillä kaktukset saattavat kukkia siis kolmekin kertaa vuodessa.

Yritin ottaa viherkasveistani paremmin koppia tuon blogikirjoituksen jälkeen ja olen jaksanut hämmästellä niiden muutosta. Jatkuvaa hämmästystä minulle nykyään aiheuttaa se, että minäkin näköjään pystyn pitämään viherkasveistani parempaa huolta. Yksi orkideoistani kukkii nykyään lähes tauotta ja sain onnistumaan kaikkien joulukukkien kukituksen. Olkoonkin, että viimeisin ritarinkukista kukkii juuri nyt, mutta jääkielot ja muut ritarinkukat osuivat suurin piirtein oikeaan aikaan. Mummin santutkin ovat vielä hengissä. Hämmästyttävää.

Viime viikolla aloin katsella tarkemmin minulla muutaman vuoden ollutta kliiviaa eli punasarjaa, ja huomasin siinä olevan useita sivuversoja. Olinkin ihastellut sitä jo jonkin aikaa kun se oli näyttänyt niin tuuhealta. Syy selvisi nyt ja arvelen, että emokasvilla alkaa ruukussa olemaan kohta tukalat oltavat, jollen tee asialle mitään. Itseäni tsempaten on siis tarkoitus alkaa mullanvaihto ja kliivian multapaakun jako- hommiin.

Kliivia, punasarja: Istutus, jakaminen ja hoito. 

• Kliivia on ikivihreä, eli ainavihanta, n. 60cm korkea kasvi. Se on alun perin kotoisin Etelä-Afrikan laaksojen rinteiltä, jossa multaa ei ole kasvin juuriston päällä paljon.
• Muiden sipuli- ja mukulakasvien tapaan punasarja tarvitsee selkeän kasvu- ja lepokauden virittyäkseen kukkaan. Lepokaudella kliiviaa kastellaan vain harvoin ja vähäisellä määrällä viileähköä vettä. Lepokausi kestää n. syksystä- helmikuulle. Helmikuulla kasvi tekee lehtien väleistä tulevia kukkavanoja, johon tulee yleisimmin oranssit kukinnot. Harvinaisemmin myytyjä lajikkeita ovat kelta-, valko- ja punakukkaiset kliiviat.
• Lukiessani punasarjan hoito- ja kukitusohjeita, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että kukkiakseen kasvi tarvitsisi elokuusta lokakuulle kestävän kylmäjakson, jolloin kasvi olisi pidettävä viileässä, n. 10 asteen lämmössä. Mikäli kukkanuppuja ei kehity, on kasvi ollut liian vähän aikaa kylmäkäsittelyssä tai kasvupaikka on ollut liian lämmin. Kesällä normaali huonelämpö olisi sopiva lämpötila kasville. Sen voi viedä myös alkusyksystä ulos ja antaa olla esim. terassilla pakkasten tuloon saakka, niin kylmäkäsittely tulee silloin hoidettua. Kukkineet kukkavanat poistetaan kukinnan jälkeen.

Olen aika hämmentynyt tästä hoito-ohjeesta. Minä en ole pitänyt mitään kylmäjaksoja, enkä ole vienyt kasvia ulos. Olen vain siirtänyt sitä ikkunalta toiselle valon perässä vuoden ajasta riippuen, kastellut kuten kuuluu, ja silti kasvi on kukkinut 1-3 kertaa vuodessa jo usemman vuoden ajan. Asun toki vanhassa rintamamiestalossa, jossa toisinaan vetää kun verkkokassissa, mutta ei meillä sentään noin kylmää ole. Kasvi on kaiken lisäksi ollut pattereiden lähellä, koska olen tuonut sen ikkunalle. Hmmm... ehkä sinä testaat kumpi tapa sinun kasvilla toimii ja kerrot sitten omat kokemuksesi kliivian kukituksesta? 

• Kasvujakso alkaa kun kukkavanat tulevat näkyviin helmikuulla. Tällöin aloitetaan lannoitus ja kastelut. Voit käyttää pitkävaikutteisia lannoitteita tai lisätä kasteluveden sekaan nestemäistä lannoitetta, mutta muistathan, ettei ylilannoitukselle ole täälläkään tarvetta? Lue ja noudata siis pakkauksen ohjeita lannoitusmäärien suhteen. Lannoitustiheys vaihtelee valitun lannoitustavan mukaan, mutta lannoitusta olisi hyvä antaan n. 1 krt/kk. Vettä kliivia tarvitsee kasvujaksolla runsaasti, mutta anna kasvualustan pinnan välillä kuivahtaa.
• Punasarja viihtyy mieluiten ahtaassa ruukussa ja kukkii parhaiten silloin kun ruukku alkaa olla täynnä juuria. Mikäli ruukussa on paljon tilaa ja ns. löysää multaa, kasvi keskittyy kukkimisen sijasta kasvattamaan juuristoaan. Juuristo kasvaa nopeasti, mutta kasvia ei tarvitse uudelleen istuttaa kuin vain n. joka neljäs vuosi.
• Punasarjaa voidaan lisätä sivuversojen avulla. Kasvin kasvatettua sivuversoihin 4-5  lehteä, on versot kasvattaneet riittävän juuriston, jonka avulla ne selviävät omillaan ilman emokasvia. Juuret ovat hauraat ja ne katkeavat helposti. Jujuna istutuksen onnistumisessa on, että tätä kasvia ei kannata kastella ennen kasvin jakamista. Kliivian juurien ollessa kuivat, ne ovat taipuisammat ja kestävät tuolloin paremmin käsittelyä.
• Irrota sivuversot emokasvista leikkaamalla taimet erilleen varoen terävällä veitsellä. Yritä säästää olemassa olevia juuria siirtäessäsi taimen uuteen ruukkuun.
• Istuta pieni taimi suurin piirtein samaan syvyyteen kuin missä se on emotaimen vieressä kasvanut. Ympäröi taimen juuristo vähätyppisemmällä kasvualustalla ja laita voimakkaampi kasvualusta ruukun pohjalle ja reunoille. Tällä annetaan kasville ensimmäisiksi viikoiksi juurtumisrauha. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä uudelleen istutuksesta. Tiivistä multa taimen ympäriltä varovasti painelemalla ja veden avulla.
• Kliivia aloittaa yleensä kukinnan 3-4 vuotta taimen jakamisen jälkeen. Yleensä mukulakasvien kukinnan viivästyminen johtuu siitä, että ne on istutettu liian syvään uudessa kasvuruukussa. Huolehdi siis, että istutussyvyys on todellakin sama tai sen päällä on vain hyvin vähän uutta multaa, silloin kun uudelleen istutat taimen.
• Nuoret kasvit uudelleen istutetaan isompaan ruukkuun n. 2 vuoden välein, vanhempien taimien istutusväli on n. 3-4 vuotta tai jopa pidempi, riippuen ruukun koosta ja kasvuolosuhteista.

Vielä vähän asiaa viherkasvien mullan vaihdosta. 

Milloin multa kannattaa vaihtaa?

• Vaihda multa jos vanha multa on kovaa koppuraa, jota ei tahdo saada kastumaan enää millään. Silloin kasvualustan turpeen huokostilavuus on turpeen maatumisen vuoksi laskenut niin, ettei kasvi saa siinä olevia vettä ja ravinteita enää mullasta irti. Tällöin kasvi saattaa pahimmillaan kuolla janoon ja ravinteiden puutteeseen, vaikka kasvualustassa näitä olisikin tarjolla.
• Kasvi ei enää näytä kasvavan tai se näyttää huonovointiselta.
• Ruukun pinnalla ja/tai pohjalla näkyy juuria ja kasvin juuristotila on vain tullut täyteen.

Mihin aikaan vuodesta?

• Paras mullanvaihtoaika on silloin kasvi on lepotilassa. Voit siis tehdä sen vaikka nyt heti. Silloin kasvi on ehtinyt juurtumaan uuteen kasvualustaan ja kasvattamaan juurensa sinne voimakkaampaan ja ravinteikkaampaan multaan, juuri kun uusi kasvukausi alkaa helmikuun loppupuolella.

Millaiseen ruukkuun kannattaa istuttaa?

• Paras ruukkumateriaali oikeastaan vaihtelee kasvin ja sen kasvupaikan mukaan.
• Pinnoittamattomat saviruukut hengittävät/ päästävät läpi kosteutta osmoosin avulla. Sisätiloissa pinnoittamattoman saviruukun käyttö tarkoittaa yleensä sitä, että kasvia on kasteltava useammin, koska Suomen olosuhteissa huoneilma on talvella kuiva ja ruukun läpi haihtuu ympäröivään kuivempaan ilmaan, osmoosin avulla, kasvualustan kosteutta. Ruukku ikään kuin imee kosteuden ja haihduttaa sen sitten ympäröivään kuivempaan ilmaan. Kuitenkin esim. kliivian ja monen muunkin sellaisen kasvin kohdalla, joita voit viedä kesällä ulos (esim. pelargonia) pinnoittamaton saviruukku voi olla hyvä ratkaisu, koska silloin kasvi saa ruukun läpi syksyilmasta kasvualustaansa kosteutta, joka taasen vähentää kastelutarvetta. Jos käytät sisäkasvilla pinnoittamatonta saviruukkua, liota sitä vedessä muutaman tunnin ajan ennen istutusta. Silloin ruukku on kyllästynyt vedestä, eikä imaise kaikkea kasvualustan kosteutta heti itseensä.
• Pinnoitettu saviruukku tai muovi- tai lasiruukku ei aiheuta kastelumietintää edellisen tavoin. Kasvualustassa on vettä sen verran kuin sinne laitat.
• Ruukkua valitessa on vain huolehdittava, että ylijäämävesi pääsee valumaan ruukusta pois, käytät nyt mitä ruukkua hyvänsä. Eli ruukun pohjassa on oltava reikä ja alla aluslautanen tai sitten sinun on käytettävä esim. altakasteluruukkua.
• Nopeasti kasvavat kasvit istutetaan uuteen ruukkuun joka vuosi. Tällöin uutta tilaa on oltava n. 1cm joka vuosi.
• Suuret kasvit istutetaan n. 3-4 vuoden välein n. 2-3 cm suurempaan ruukkuun. Välivuosina mullan vaihdon yhteydessä näistä ruukuista kuoritaan vain multakerros juuriston päältä pois ja levitetään uutta multaa tilalle. Tässä toimenpiteessä on muistettava varoa, ettei tule vahingoittaneeksi olemassa olevaa juuristoa.
• Ruukujen on oltava puhtaita ja ruukun sisäpintaan koskemista kannattaa vältellä, ettei tule vahingossa tuoneeksi käsistä sinne suoloja, bakteereita ja kasvitauteja aiheuttavia viruksia tai homesieniä.

Millainen multa?

Ensisijaisesti kannattaa käyttää hetki sen asian miettimiseen mistä maapallon osasta kasvi on kotoisin, millaista kasvualustaa siellä olisi luontaisesti tarjolla ja sitten valita kasvualusta sen mukaan. Voit kasata mullan itse tai käyttää valmiita seoksia. Mikäli teet mullan itse, niin muista huolehtia mullan puhtaudesta. Sisälle et todennäköisesti halua multaa, jossa on valmiiksi esim. tuholaisten munia tai toukka-asteita. Tämän vuoksi myöskään ulkokasvien multaa ei suositella sisäkasveille. Ne tuotteet ovat tarkoitettu ulkokasveille, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja paremmin meidän olosuhteissamme. Ulkona myöskin talvi tappaa jotkin bakteerit, tautiaiheet ja tuholaiset. Sisäkasveille sitä talvea ei tule samanlaisena, jolloin mullan mukana voi silloin tulla hankaliakin kasvituhoojia.

• Huonekasvi- yleismulta on tarkoitettu tavallisille viherkasveille ja ruukkukasveille. se on lannoitettua ja kalkittua yleismultaa, joka sisältää niin turvetta, hiekkaa kuin kompostiakin.
• Altakastelumulta on kestomulta, jonka rakenne on ilmavaa ja hyvin vettä ja ravinteita kuljettavaa. Tämä kasvualusta sopii altakasteluruukkuihin, suuriin ruukkuihin ja kasveille, joita istutetaan uudelleen vain harvoin. Mullan rakenne on kestävämpää ja se mahdollistaa paremmin kapillaarisen veden nousun ruukussa.
• Kaktusmulta on hiekkapitoinen ja vähäravinteinen multa, joka sopii hyvin myös pistokkaan tai taimen juurrutus-, kylvö- ja taimettumismullaksi. Kuivahtaa nopeasti ja jollei kasvi ole mehikasvi tai kaktus, on multaa syytä kastella säännöllisesti esim. sumuttamalla.
• Orkidea- ja ananaskasvimulta on kaarnan ja hiilenpaloja, jossa voi olla hyvin vähän hiekan- ja mullanjyväsiä mukana. Nämä kasvit kasvavat luontaisesti viidakossa suurien puiden oksistoilla, nappaavat kosteutta ja ravinteita maatuvista kaarnan paloista ja tarvitsevat ilmaa juuriensa ympärille.

Yleisohje mullan vaihtoon: 

• Kastele kasvi hyvin vaikkapa edellisenä päivänä, silloin taimi lähtee läpijuurtuneesta purkista paremmin irti. Paitsi se kliivia kannatti uudelleen istuttaa kuivana.
• Jaa paakku tarvittaessa. Tee paakun jakaminen terävällä veitsellä. Älä revi juuria ja tee kaikki taimen liikuttaminen juuripaakkua nostamalla. Älä nostele itse taimesta, koska tämä katkoo pienet juurikarvat. Typistä juuristoa tarvittaessa terävällä veitsellä. Älä ryttää tai kieritä spiraalille liian pitkää juuristoa, vaan levitä juuret hyvin.
• Istuta ruukkuun jonka pohjassa on reikä. Laita ruukun pohjalle sanomalehden tai paperin pala, joka estää mullan valumisen pois ruukusta, mutta päästää liian kosteuden läpi.
• Laita ruukun pohjalle salaojakerros. Voit käyttää salaojana vanhoja, pestyjä ruukun paloja, ruukkusoraa tai esim. murskattuja kananmunan kuoria. Kuoria käyttäessäsi muista, että ne luovuttavat kasvualustaan kalkkia. Kasvin on siis syytä olla kalkin suosija, jos käytät näitä. Salaojakerroksen on oltava 2-4cm:n paksuinen ja sen ja kasvualustan väliin laitetaan sanomalehteä, tai paperia erottamaan kerrokset toisistaan. 
• Viherkasvien ja sellaisten kukkivien kasvien, jotka kestävät voimakkaampaa multaa juuristollaan, ruukkujen pohjalle ja ulkoreunoihin laitetaan vahvempaa kasvualustaa. Suoraan taimen juuriston ympärille kannattaa laittaa kylvö- tai taimimultaa/ kaktusmultaa. Nämä kasvualustat eivät sisällä paljon typpeä ja kasvi saa silloin juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi. Kasvi kasvaessaan kasvattaa juurensa voimakkaampaan, ympäröivään kasvualustaan, jolloin juuret kestävät typen paremmin ja kasvi voi jo keskittyä uuden kasvun tuottoon juurtumisen sijasta.
• Levitä juuristo uuteen kasvualustaan hyvin, istuta kasvi vähintään entiseen syvyyteensä tai n. 1-2 cm syvemmälle (istutussyvyys riippuu kasvilajista), painele uusi kasvualusta taimen ympärille varovasti ja tiivistä multa kastelemalla.
• Sumuta kasvia säännöllisesti. Aloita kastelu kun kasvualusta on ensimmäisen kerran kuivahtanut istutuksen jälkeen. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä istutuksesta.

Puutarhurin kalenteri

Torstai 2.2.2023 - Sirkku

Ajankohtaiset puutarhatyöt. 

Pidetään pieni paussi kasvisuunnittelusta ja siirretään katseet hetkeksi jo tulevaan kesään. Oletko sinä aikonut kasvattaa kasveja, jotka vaativat esikasvatusta? Nyt alkaa viimeistään olla oikea hetki tilata siemenet tai suunnata kohti puutahamyymälää katsomaan valikoimia. Osa siemenistä on syytä pistää jo kasvuunkin. Samalla kannattaa tehdä inventaario kotona oleville siemenpusseille, irtosiemenille, työvälineille, kylvökipoille, lämpöalustoille ja kasvivaloille. Onko niitä tarpeeksi ja onko kaikki kunnossa alkavaa kasvukautta varten.

Viime vuonna hankin kylvösten alle pienen lämpömaton, joka minusta oli hyvä hankinta. Se takasi tasaiset lämpöolosuhteet ja vähensi näin omalta osaltaan itämisen aikana näkyviä kasvitauteja, kuten esim. taimipoltetta. Taimipolte on maalevintäinen sienitauti, joka iskee juuri itäneisiin taimiin ja kuihduttaa ne. Se voi tarttua taimiin saastuneesta maa-aineksesta, kasvupurkista tai työvälineestä tai sitten sitä voi olla jo itse siemenessä. Paras ehkäisy taimipoltteeseen on käyttää terveeksi tutkittuja siemeniä, puhdasta ja uutta kasvualustaa, sekä hyvin desinfioituja tai uusia taimipurkkeja/potteja. Taimipoltteen iskiessä, kannattaa kylvöksen pinta pitää kuivana esim. hiekkaisen maa-aineksen avulla ja pitää kylvös muuten tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Lämpömatto sinällään ei taimipoltetta estä, mutta se mahdollistaa taimelle stressittömämmän kasvuunlähdön ja sitä kautta auttaa taimea kestämään paremmin ulkoiset kasvuun vaikuttavat tekijät. Kasvi jaksaa siis paremmin taistella itse kasvitauteja vastaan. Lämpömaton ja kasvualustan väliin jos vielä laittaa altakastelumattoa niin kylvöksen pinta pysyy kuivana ja kasvualusta siltikin kosteana. edellyttäen tietenkin, että muistat kastella sen kastelumaton joskus. Muistathan kuitenkin tarkastaa kylvöpussin kyljestä sopivan idätyslämpötilan? On olemassa myös kasveja jotka pitävät viileässä itämisestä, esim. salaatti itää paremmin viileässä kuin lämpömaton tai lattialämmityksen päällä.

Kylvömullasta olen kirjoittanut aikaisempina vuosina täällä blogissa jo useampaan kertaan, mutta oma kokemukseni on, että tällä hetkellä myytävistä valmismultaseoksista se sammal-kasvualusta oli paras. Kylvömullan tulee olla kasvitaudeista ja tuholaisista puhdasta, mielellään hiekka- ja turve sisältöistä multaa, jossa ei ole paljon typpeä. Siihen ovi lisätä vermikuliittia kosteutta tasaamaan. Kotimaisia turvetuotteita on ollut tietystä syystä melko vähän saatavilla, joten tuo sammaltuote tuli sen tilalle. Minullakin oli melko suuria epäluuloja sitä kohtaan, mutta silloin taimikasvatus onnistuikin hyvin. Tiedä sitten johtuiko kasvatuksen onnistuminen nimenomaan kasvualustasta vai oliko silloin muuten vain kaikki taivaankappaleiden paikat kohdilleen?

Oikea kylvöaika on laji- ja lajikekohtaisesti sanottuna ensisijaisesti siemenpussin kyljessä. Huomioithan, että jopa saman kasvilajin eri lajikkeilla saattaa olla eri pituiset kasvuajat. Esimerkkinä nyt tulee mieleen ensin maanviljelyn puolelta viljat. On olemassa pitkän kasvukauden vehnää ja lyhyemmän kasvukauden vaativaa vehnää. Kasvien kohdalla kun yksi jalostusperusteista on kasvukausi- ja lämpösummatarve sadon tuottoon. Kasvukautta halutaan lyhyemmäksi ja lämpösummatarvetta matalammaksi, jotta ruokaa voidaan tuottaa myös pohjoisempana. Tarkista siis aina pussin kylki! Esimerkkejä kylvöaikaan löydät listattuna kuitenkin myös alta:

Tammikuu- helmikuu:

Chilit, munakoiso, latva-artisokka, ruotiselleri, mukulaselleri, jotkin kasvihuonekurkut, rosmariini,  jättiverbena, heliotrooppi, Dianat, karjalanneito, orvokit, hentohöyhenheinä, suklaakosmos, kelloköynnös, keijunmekko, laventeli ja kultatesma.

Helmi- maaliskuun kylvöt:

Tomaatit, paprikat, ananaskirsikka, pinaatti, lehtiselleri, basilika, yrtti-iiso, sitruuna-ajuruoho, iisoppi, ryytisalvia, timjami, mäkimeirami, mintut, talvisipuli, jättisipuli, purjo ja keräsalaatti. Kesäkukista: ahkeraliisa, lobelia, petunia, kesäneilikka, isosamettikukka, koristetupakka, hopeavillakko ja daalia.

Huhtikuun kylvöt:

Kaalit, salaattifenkoli, kyntelit, venäjänrakuuna, avomaantomaatti, meloni ja vesimelonikrassit, herneet ja pavut (ei välttämättä tarvitse esikasvattaa, jolloin kylvetään vasta myöhemmin). kesäkukista: auringonkukka, kesämalvikki, silkkikukat, kääpiösamettikukka, kesäsypressi, palsamit, koristekaali, italianpantaheinä, jänönhäntä, jättiolkikukka ja lyhtykoiso. Muista myös idättää perunat!

Toukokuu:

Avomaankurkku, kesäkurpitsa, sokerimaissi, kurpitsat, kirjorevonhäntä ja tuoksuampiaisyrtti.

Askelmerkit onnistuneeseen taimikasvatukseen:

•  Hanki tarkastetut, terveet siemenet, taimimultaa ja puhtaat kylvöastiat.
• Täytä astiat kuohkealla kasvualustalla, kostuta se ja kylvä taimet pussin ohjeen mukaan. Kannattaa vähän nähdä vaivaa siihen, että kasvupurkit täytetään suurinpiirtein samalle korkeudelle, niin siemenetkin tulee kylvettyä samaan korkeuteen ja ne itävät suurin piirtein samaan aikaan silloin, joka taasen helpottaa taimikasvatusta.
• Kylvä siemenet ohjeen mukaan. Pieniä siemeniä on helpompi levittää jos ne on sekoitettu hiekkaan.
• Peitä siemenet tarvittaessa ja tiivistä multa kevyesti. Peitä kylvös muovilla, jossa on pari ilmareikää. Muovi poistetaan kun taimet ovat kasvussa.
• Tarvittaessa tee kylmäkäsittely.
• Laita purkit tasaisen lämpölähteen päälle, tarkasta sopiva idätyslämpötila siemenpussista. Pidä kasvualusta kosteana, mutta ei liian märkänä.
• Lisää kasvivaloa heti kun itu tulee näkyviin. Tuo kasvi ikkunalle ja anna tarvittaessa lisävaloa. Luonnonvalo, aurinkoisella eteläikkunalla riittää aikaisintaan maaliskuussa, sitä ennen taimikasvatuksessa on käytettävä kasvivaloja. Punainen valosävy lisää yhteyttämistä, itämistä ja kasvua, sininen väri vahvistaa kasvin vartta ja saa kasvin tuottamaan sadon valmiiksi. Molempia valosävyjä tarvitaan hyvään taimikasvatukseen ja tukevan kasvin kasvatukseen. Muista tuoda lisävalo riittävän lähelle kasvia, ettei valonsäde hajoa liikaa ja valomäärä riittää kasville. Tarkista kasvivalon pakkauksesta kuinka lähelle kasvia valaisin on tarkoitettu.
• Aloita mieto lannoitekastelu 2 viikkoa itämisen jälkeen.
• Kouli taimet isompaan kasvatusastiaan n. 4-5 viikon välein, voit myös tarvittaessa latvoa taimia jos valoa on ollut liian vähän ja taimi on kasvanut honteloksi ja pitkäksi. Koulimisen yhteydessä pidetään kahden viikon paussi lannoituksessa, jolloin kasvin annetaan keskittyä juurtumiseen. 
• Lisää kastelua asteittain taimen kasvaessa.
• Tarvittaessa voit tukea hyvin kasvavat taimet koulinnan yhteydessä. Kasvihuoneeseen tai ulos vietäessä taimessa tulisi olla tukeva varsi ja tumman vihreä väritys ja esim. tomaatissa tulisi olla ensimmäiset kukat jo aukeamassa.
• Totuta taimet tuulensuojaisessa, lämpimässä ja puolivarjoisessa paikassa lisääntyneeseen luonnonvaloon, tuuleen ja ulkolämpötilaan ennen kasvihuoneeseen, avomaalle tai ruukkuihin istutusta. Silloin taimet muuttavat päiväksi ulos ja yöksi sisään 1-2 viikon ajan. 

Muita ajankohtaisia puutarhatöitä:

• Toivottavasti muistit tammikuussa laittaa havujen ja ikivihreiden kasvien päälle varjostuskankaat?
• Maalis-huhtikuussa leikataan havuja, havuaitoja, pensaita ja omena- sekä päärynäpuita. Työjärjestys on: aloita havuista ja lopeta hedelmäpuihin. Hedelmäpuiden leikkuun kanssa kannattaa odottaa siihen kun lumet ovat vajuneet alas, mutta kasvu ei ole lähtenyt vielä käyntiin, eli silmut eivät ole vielä turvonneet.
• Muutoin näin talviaikaan, pudotellaan toisilta kasveilta lumia pois päältä ja toisille niitä lisätään. Tykkylumi siis puiden ja aitojen päältä pois ja kasaa lunta talvenarkojen kasvien päälle.

Kevättä mielessä ja pöydällä

Lauantai 26.3.2022 - Sirkku

Kevättä mielessä ja pöydällä.

Taas on tämä aika vuodesta. Menet kauppaan hakemaan jonkinlaista työkalua tai sisämaalia ja huomaat tulevasi ulos myymälästä multa- ja siemenpussien, sekä vermikuliitin, altakastelukastelumaton, kasvivalon ja koulintapurkkien kanssa. Parhaassa tapauksessa olet unohtanut ostaa sen maalin, jota varten kauppaan ylipäätään menit ja joudut tekemään uuden ostoskierroksen. Sitä se on, kasvihulluus. Se iskee joka kevät salakavalasti vaanien takavasemmalta. Pyytämättä ja yllättäen, vaikka olisit juuri edellisenä keväänä päättänyt, että ensi vuonna ei toimita näin. 

Tänä vuonna yritin rajoittaa hankintoja ja ostin vain kylvöpellettejä ja -potteja ja vain vähän siemeniä (n. 10 pussia), mutta niinhän siinä taas kävi, että huijasin vain itseäni. Jopa perheen 8-vuotias sanoi minulle kaupassa, että ”äiti, tuo ei tule onnistumaan vain noilla kylvökipoilla” ja oikeassa hän oli, kylvömultaa oli sitten haettava pussissa lisää…

Syy miksi alkuperäiset taimipotit eivät riittäneet oli jatkuva pohdintani hiilinieluista ja hulevesien sitomisesta piha-alueille, ja siitä millä saisin ihmiset kiinnostumaan puiden ja sadepuutarhojen istuttamisesta omalle tontilleen. Pihoja suunnitellessani olen huomannut monen omakotiasujan välttelevän puiden istutusta. Niistä tulevien lehtien ja roskien pelätään työllistävän liikaa. Pelätään, että juuristot ja puista tulevat "roskat" aiheuttavat ongelmia talorakenteille ja ajatellaan, että suuri puu aiheuttaa myrskyriskin pihalla kasvaessaan. Suuren puun sanotaan varjostavan pihaa liikaa ja vievän liikaa tilaa. Nämä kaikki ovat relevantteja asioita puun lajia ja lajiketta miettiessä ja mm. juuri tonttikokojen pienentymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vedensitomishaasteiden vuoksi, kasvilajikkeita kehitetään jatkuvasti. Toki lajikkeita kehitetään muidenkin syiden, kuten kasvien talvensietokyvyn ja kukinnan vuoksi, mutta myös näitä mainitsemiani asioita lajikekehittelyssä mietitään.

Olen miettinyt miten minä voisin omassa ammatissani ja omalla osaamisellani tietoutta puiden istutuksen tärkeydestä viedä eteenpäin. Halusin tehdä jotain konkreettista, niinpä päätin aloittaa yhteisen puunkasvatusprojektin perheen 8- vuotiaan kanssa. Hän on pieni puutarhuri, viljelijä ja luontoihminen sielultaan ja lähti innolla projektiin mukaan.

Kasvatuslajeiksi meille valikoitui Pinus sylvestris eli metsämänty ja Larix sibirica eli siperianlehtikuusi. Miksikö nämä? Sen vuoksi, että siperianlehtikuusi on nuorena nopeakasvuinen, se vetää maasta kasvaessaan paljon vettä ja sitoo siis hulevesiä, se on pidempi-ikäinen kuin normaali metsäkuusi, sillä on upea keltainen syysväri ja talvella kyhmyräinen oksisto näyttää paljaana kauniilta sekametsässä. Siperianlehtikuusesta saadaan myös erittäin hyvin lahonkestävää lautaa ja siksi se toimii hiilivarastona vielä pitkään kasvun päättymisen ja hiilensidonnan jälkeen. Mänty taasen on aina ollut yksi minun lempipuistani. Tuulessa huojuva, paksurunkoinen puu on kaunis ja elää pitkään ja myös siitä voidaan rakentaa vaikka talon lattioita kasvun päättymisen jälkeen. Toiveenamme onkin, että ne siemenet mitkä nyt purkkeihin ja potteihin kylvimme, eläisi pitkään ja niistä tulevaa puuainesta käytettäisiin pitkäikäisten asioiden, kuten kodin rakentamiseen.

Meidän projekti alkoi maahan pudonneiden ja vielä suomut kiinni olevien männynkäpyjen keräämisellä ja niiden sisälle aukeamaan tuomisella. Männyn kävyt löytyi maasta hyvin, mutta pihamme pienet lehtikuuset ovat vielä niin pieniä, ettei niistä löytynyt käpyjä ja se suuri taas… No käpyjä kyllä löytyi, muttei tälläinen tavallinen äiti-ihminen niihin yltänyt. oli siis suunnattava katse maahan.

Mikäli sinä haluat kasvattaa puun taimia itse, on aina varminta ostaa tutkittuja ja terveeksi todettuja siemeniä ja ostaa ne virallisilta tahoilta. Esim. Mustilan arboretumista voi tilata siemeniä kappalemäärällä ja sieltä saat kaupan päälle vielä ohjeet siementen kylvöön ja kasvatukseen.

Suuntasin siis katseen puun juurelle lumiseen maahan ja sieltähän niitä alkoi löytymään. Löytyi oravan puoliksi syömä käpy ja paljon nenällisiä siemeniä, joiden arvioimme olevan lehtikuusen siemeniä. Nämä meidän kylvetyt lehtikuuset, ovat siis nyt hieman mysteerejä, lehtikuusena ne on nyt kylvetty ja mielenkiinnolla odotamme, kasvaako taimista lehtikuusia, kuusia vai mäntyjä. Oma ajatukseni on, että siemenet on 90%:n varmuudella lehtikuusia, suomu siemenen ympärillä oli näissä sen verran karkea.