Puutarhuri on pahalla päällä, nuotiopaikan ympäristön puita on tuhottu.

Torstai 30.10.2025 - Sirkku

Puutarhuri on pahalla tuulella, nuotiopaikan puita on tuhottu ajattelemattomuudella.

 

Loka- marraskuussa tehdään viheralalla yleensä lehtisilppuamisia ja – puhalluksia,  haravointia, arempien puiden juuristojen suojauksia, jänisverkotuksia ja puiden tuentojen tarkistuksia. Samalla istutetaan kukkasipuleita ja leikataan havuja. Tämä on kaikkinensa meille tuttua puuhaa ja kuuluu meidän ammatin arkirutiineihin ja työkalenteriin, säällä kuin säällä. Niitä tehdään hyvällä mielellä ja nautitaan vielä niistä syksyn ja kauden viimeisistä ulkotyöpäivistä. Kuitenkin silloin tällöin työpäiviin eteen tulee tilanteita, jotka saavat puutarhurin näkemään punaista ja verenpaineet nousemaan kohti taivaita. Minulle sen aiheuttaa ilkivalta ja välinpitämättömyys yhteisestä omaisuudesta. Kun yhteistä rikotaan, maksamme me kaikki veronmaksajat sen omissa palveluissamme. Kunnat, kaupungit, seurakunnat ja yhdistykset jaksavat järjestää meille asukkaille kaikenlaista kivaa, mutta se yhteinen kiva loppuu, jos välineitä, luontoa ja ympäröivää asutusta ei osata arvostaa, vaan rikotaan ja tuhotaan yhdessä tehtyä ja hankittua. Kärjistetysti voisi sanoa, että miksi hankkia enää mitään yhteiseen käyttöön, jos kiitoksena siitä, omaisuutta tuhotaan?

 

No mikä minut sai sitten suuttumaan? Sain soiton kollegalta, joka oli käynyt kuntamme  uimarannalla. Uimarantaan on kunnan taholta käytetty verorahaa, sitä hoidetaan säännöllisesti ja rantaan on rakennettu laitureiden ja uimapaikan lisäksi leikkipuisto, wc:t, pukukopit ja nuotiopaikka. Alue on viihtyisä ja hyvin hoidettu. Ystäväni kehui paikkaa, mutta kysyi sitten, ”oletko muuten milloin käynyt itse paikan päällä?”. Olen viheralan yrittäjä, jolta kunta tilaa tiettyjä töitä kauden aikana ja minun vakikohteisiini ei ko. uimaranta kuulu. Sanoin käyneeni pikaisesti pari viikkoa aiemmin, hoitamassa kiireellisen asian. Hän kysyi, että ”oletko katsonut, mitä nuotiopaikan ympärillä kasvaville puille on tehty?” No enpä ollut katsonut, kun tein alueella muuta. Lupasin käydä katsomassa asian, ja ajelin paikalle seuraavana päivänä. Löysin nuotiopaikan ympäristöstä n. 15 nuorta, kaulattua, koivunrunkoa, joista oli siis revitty kuoret nuotion sytyiksi. Osassa kuoria oli otettu vain pinnasta, mutta osassa näkyi, kuinka runkoja oli leikattu puukolla n. puolen metrin pituiselta matkalta ja jälki ulottui syvälle puun runkoon. Osa vaurioista oli tuoreita, ehkä edellisviikonloppuna tehtyjä, osa oli vanhempia. Tämä on siis joillakin ollut tapana jo pitkään. Tämän lisäksi keräsin paikalta lähtiessäni muovikassillisen tyhjiä lonkero- ja oluttölkkejä ja roskia.

 

Mitä kuoren repiminen aiheuttaa puulle?

Puiden nesteenkiertokanavat, eli johtojänteet, kulkevat heti siinä kuoren alla ja jos kuorta  revitään niin, että vaurioitetaan puun sisempiä osia, puun nesteenkierto häiriintyy. Tähän johtojänteiden katkeamiseen riittää jo jopa siimaleikkurin, tai trimmerin siiman yksi osuminen rungon ympäri. Mitä luulet, että tapahtuu, jos kuori revitään koko rungon ympärykseltä, usean kymmenen sentin levyisenä kaistaleena? Voimakaskasvuisia lehtipuita, kuten haapoja, leppiä ja salavia saatetaan kuivattaa pystyyn juuri tällä tavalla, eli kaulaamalla. Tuolloin puulta viedään kuori useamman kymmenen sentin korkeudelta ja saadaan näin puu kuivattamaan latvuksensa. Tämä lopulta johtaa puun ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikka puu selviäisikin yksittäisestä kuorivauriosta esim. sillastuksen avulla, iskevät puun lahottajabakteerit ja sienitaudit aina näihin vaurioihin heti kun ne puun runkoon tulevat. Tämä lyhentää puun ikää. Näitä lahottajia on ilmakehässä aina, mutta eniten niitä on näin syksyaikaan, jolloin ilma on luontaisesti kosteaa. Puu saattaa selvitä yksittäisestä vauriosta, jos sillä on sentinkin yhtenäinen kuori vauriokohdassa kuljettamassa nesteitä juuristosta latvukseen, mutta näissä puissa kuori oli vedetty koko rungon ympärysmitalta. Todennäköisyys puiden selviämiseen on siis huono.

 

Syyt ja seuraukset.

Sitä moni voi ajatella, että mitä sitten? Kysehän on kunnan omistamasta uimarannasta ja  sen kiinteistöistä. No on sillä väliä. Tässäkin kohteessa näitä nuoria puita oli tällä alueella n. 20–25 kpl ja jos niistä nyt tämän kaulaamisen vuoksi kuolisi se 15 kpl, muuttuu maisema aika hurjasti, kun on normaalikasvuisista koivulajikkeista kyse. Ja koska tuo 15 kpl perustuu tämän päivän vaurioarvioihin ja toiminta on ollut jatkuvaa, voidaan olettaa, että vauriopuita saattaa tulla lisää. Jo pelkästään se aiheuttaa kunnalle kustannuksia, että niiden vauriopuiden kuntoa seurataan ja niitä yritetään hoitaa ammattilaisten taholta seuraavat vuodet ja lopulta ne on pakko kaataa pois, koska lahon edettyä, ne ovat turvallisuusriskejä rannan käyttäjille. Järven rannassa kun ollaan, voi olla, että pelkästään näiden puiden kaataminen ei riitä. Yleensä jos puu menettää vierustoverinsa aukean paikan laidassa (kuten pellon tai järven), on kaadetun puun viereisetkin puut myrskyriskejä, koska niiden juuristot eivät ole tottuneet pitämään puuta yksin pystyssä kovassa tuulessa. Kaveri on lähtenyt viereltä. Voi siis olla, että puita joudutaan kaatamaan paljon enemmän ja ikävä kyllä, kaikki eivät ymmärrä miksi kunta toimii näin. Puiden kaadosta keskustellaan someryhmissä ja työntekijöitä haukutaan, pahimmillaan mennään jopa keskeneräisille työmaille häiritsemään työntekoa. Kaikki me viheralan ihmiset haluaisimme ensisijaisesti säästää yhteisissä tiloissamme kasvavat puut, mutta rantaa käyttävien ihmisten turvallisuus on laitettava aina etusijalle. Voin luvata, että tällaisista kohteista puiden kaatopäätöstä ei tehdä heppoisin perustein ja raha se peruste ei näissä tapauksissa ole.

 

Vielä niistä kustannuksista. Kustannuksia tosiaan syntyy jo ennen puiden kaatoa, mutta  varsinkin kaato ja tarvittaessa kantojen ylös kaivaminen (turvallisuusseikka uimarannalla) ja alueen uudelleen rakennus aiheuttaa minimissäänkin muutaman tuhannen euron kustannukset, pahimmillaan kustannuksia voi tulla usealla kymmenellä tuhannella eurolla. Olisiko tällä rahalla voitu tehdä jotain kivempaa? Itse keksin kyllä useitakin hyviä menokohteita kuntabudjetissa, johon tämän rahan olisi voinut käyttää. Paljonkohan maksaa koululaisten uimahallireissut, joita kunnassamme ei ole viime vuosina voitu rahanpuutteen vuoksi tehdä? Viime kesä oli valtakunnan tasolla paha lasten ja nuorten hukkumisonnettomuuksien kanssa. Olisimmeko voineet parantaa uimataitoa tällä turhaan menneellä rahalla? Tälle kyseiselle uimarannalle on nuotiopaikan yhteyteen toivottu laavua. Laavun olisi saattanut saada tällä rahalla, mutta olisiko sitä uskaltanut rakentaa, jos yhteisestä omaisuudesta ei välitetä vaan rikotaan? Naapurikunnassa laavu oli käyttäjien toimesta poltettu.

 

Kuten tästä blogitekstistä ehkä huomaa, minua ärsyttää ja turhauttaa yleinen lisääntynyt välinpitämättömyys. Suomessa on jokaisen oikeudet, mutta niiden mukana tulevat myös velvollisuudet. Pieni kertaus siitä, mitä saat ja et saa tehdä luonnossa ja virkistyspaikoilla liikkuessasi:

 

Jokaisen oikeudet (Lähde: ympäristöministeriö):

Saat:

• Liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä ja soilla.
• Ratsastaa maastoa vahingoittamatta.
• Oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua.
• Poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja.
• Veneillä, uida ja kulkea jäällä.
• Onkia ja pilkkiä.

Et saa:

• Aiheuttaa häiriötä, tai haittaa toisille, tai ympäristölle.
• Haitata maanomistajan maankäyttöä.
• Kulkea pihamailla, istutuksilla, viljelyksessä olevilla pelloilla, tai muilla erityiseen käyttöön otetuilla alueilla.
• Kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita!
• Ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta.
• Ottaa sammalta, jäkälää tai maa-ainesta.
• Tehdä avotulta toisen maalle, ilman maanomistajan lupaa.
• Häiritä kotirauhaa esim. leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla.
• Roskata ympäristöä.
• Ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.
• Häiritä lintuja tai muita eläimiä, tai niiden pesintää.
• Kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.
• Päästää koiraa yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle.
• Pitää koiraa kytkemättömänä taajama-alueella, kuntopolulla tai toisen omistamalla maa-alueella.
• Pitää koiraa kytkemättömänä koirien kiinnipitoaikana.

 

 

Jatkossa, jos aiot mennä vaikkapa kansallispuistoon tai muualle missä olet huomannut  tulentekopaikan, muista tarkastaa etukäteen tarvitsetko maanomistajan luvan tulen tekoon ko. paikalla. Esim. metsässä oleva laavu tai nuotiopaikka, voi olla maanomistajan tai metsästysseuran omaisuutta, jolloin lupa on pyydettävä ennen tulien tekoa. Ilman lupaa, ei näissä paikoissa tulta saa sytyttää kuin ainoastaan pakottavan (henkeä uhkaavan) tarpeen ollessa kyseessä. Kuntien ja kaupunkien omistamat laavut tai tulentekopaikat, ovat yleensä kaikkien käytettävissä, muuta niitäkin on käytettävä yhteistä omaisuutta arvostaen ja huolehdittava siitä, ettet sytytä nuotiota maasto- tai ruohikkopalovaroituksen aikaan, ja että huolehdit nuotion huolellisesta sammutuksesta paikalta lähtiessäsi. Roskat viedään aina pois, joko kotiin, tai paikalla olevaan roska-astiaan. Vaikka paikalla olisikin puita, vie nuotiopuut ja sytyt mennessäsi. Koskaan, ikinä, ei elävistä puista revitä syttyjä nuotiotarvikkeiksi. Aikuinen, opetathan nämä säännöt myös jälkikasvullesi? Sillä on väliä, miten me aikuiset luonnossa käyttäydymme, lapset ottavat meistä oppia.

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille!