Tuoksuva puutarhuri

Perjantai 22.5.2026 - Sirkku

Tuoksuva puutarhuri.

Toukokuussa on paljon ajankohtaan sidottuja töitä, jotka rullailevat ja täyttävät puutarhurin arjen. Auto tuoksuu tällä hetkellä melko mojovasti. Siellä kun on säilytetty tasaisesti vähintään muutamaa lannoite- ja kalkkipussia. Toki pussit ovat välillä vaihtuneet ja varastoa on sekä käytetty, että täytetty. Vaikka ihan joka pihaan ei tulekaan laitettua sitä luonnonlannosta, myös yleislannokset ovat minustta muuttuneet tuoksuvammiksi. Vielä kun ulkona on sopivasti kosteaa, kuten tänään, tarttuu lannoitepöly joka paikkaan. Vaatteet ja kengät tuoksuvat viikon jäljiltä mehevästi lannoitteelta ja puutarhurin ulkomuoto on joko valkoinen tai ruskea sen mukaan mitä pihoihin on levitetty. Tuoksukin on sitten sen mukainen.

Aloitin toukokuun työt levittämällä pihoihin kalkit. Lannoitteiden kanssa piti vähän odottaa, jotta kasvu lähti kunnolla käyntiin. Kevätlannoitteen levitykselle oikea hetki on se, kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran. Silloin routa on varmasti maaperästä sulanut ja kasvu on käynnistynyt. Oikein ajoitettu kevätlannoitteen levitys saa ravinteet imeytymään suoraan kasvien kasvun käyttöön, eikä ravinnevalumia tule sen vuoksi. Tämän vuoden toukokuun alku oli kuiva ja yöt olivat pitkään kylmiä ihan eteläisintä Suomea myöden, siksi odottelinkin lannoituksen levityksen kanssa parin viikon ajan.

Milloin on paras aika istuttaa kasveja ja tehdä nurmikkoa?

Tässä on kysymys johon törmään melko usein. Periaatteessahan aina voi istuttaa kun maa on sula, toisinaan vaan joutuu sitten tekemään vähän enemmän töitä istutuksen jälkeen, kuumemman ja kuivemman ilman vuoksi. Jos haluat minimoidan kastelu- ja työmäärän istutuksen jälkeen, parhaat ajat istuttaa kasveja ja kylvää nurmikkoa ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy, jolloin on luontaisesti kosteaa ja kastelua tarvitaan vähemmän. Silloinkaan kastelua ei kuitenkaan voi jättää tekemättä! Kuitenkin, ilta- ja yökaste sekä sateisemmat ilmat vähentävät kastelun määrää ja toisinaan tuolloin voidaan pitää esim. välipäivä kasteluista.

Jos istutat avojuurisia piiskataimia, nämä on istutettava aina lepotilaisina, eli niissä ei saa olla lehtiä kun ne istutetaan. Tämä siksi, koska näillä taimilla ei ole multaa juuristonsa suojana, jolloin juuristo ei pysty imemään maaperästä riittävästi vettä, jos lehdet haihduttavat vettä ilmaan koko ajan. Nämä taimet istutetaan siis aina aikaisin keväällä heti kun routa on sulanut, tai myöhään syksyllä kasvien mentyä lepotilaan. Taimet juuristoineen liotetaan hyvin ennen istutusta, juuret typistetään tarvittaessa ja taimet istutetaan juuret levälleen maaperään, niin, että juuristo jää hyvin maaperän sisään ja juurenniska peittyy. Keväällä istutetuille taimille tehdään istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, syksyllä istutetut taimet istutusleikataan seuraavana keväänä. Tämän jälkeen taimia kastellaan runsaasti 3-4 kertaa viikossa, vähinntään 3-4 viikon ajan. Kastelussa on huolehdittava, että koko juuristoalueen syvyys kastuu. Piiskataimina istutetaan monesti esim. pensasaidat. Piiskataimia löytyy harvoin puutarhamyymälöistä hyllytavarana, ne on yleensä tilattava etukäteen.

Astiataimia voidaan tosiaan istuttaa aina kun maa on sula. Kuitenkin moni kasvi, varsinkin ikivihreä havu tai alppiruusu, tuntuu pitävän nimen omaan keväällä istuttamisesta. Silloin taimille jää koko kesä aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvi- ja kevätahavajaksoa, jolloin juuristo pystyy hieman paremmin vetämään vettä talvea varten, ja talviruskettumista tulee vähemmän. Astiataimia kannattaa kastella hyvin ennen istutusta. Itse laitan astiataimet likoamaan mahdollisuuksien mukaan vesisaaviin niin, että koko ruukku kastuu. Se pitää huolen, että taimi on hyvässä nestejännityksessä ja kestää istutuksen paremmin. Istutuksessa tulee huolehtia, että juuristot ovat hyvin levällään, eivätkä kierrä taimen ympäri, tämän vuoksi juuria joutuu toisinaan hieman leikkaamaan. Älä kuitenkaan revi, ryttää tai kieputa juuria spiraalille, vaan auo ne varoen levälleen, tämä auttaa kasvia kasvattamaan terveen juuriston ja kasvi pysyy tukevasti maassa paikallaan. Taimet istutetaan lajikkeesta ja jakonnustavasta riippuen. Jalonnetut kasvit kuten esim. monet köynnökset tai ruusut, on istutettava syvään. Jalonnuskohta on saatava n. 15-20 cm:n syvyyteen maanpinnan alapuolelle ja köynnösten kohdalla juurakko laitetaan vielä tukea kohden vinoon, jolloin juuripaakkukin on laitettava vinoon kasvualustassa ( lue lisää köynnösten istutuksesta blogiarkistosta vanhoista blogiteksteistäni). Omajuurisen kasvin, voit istuttaa 1-3 cm syvempään kuin mikä sen vanha istutussyvyys on. Jos olet epävarma taimen istutusohjeista, tarkasta ne taimilapusta. Varsinkin puuvartisten kasvien, eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten taimilapuissa on todella paljon tietoa istutusta varten. Kuvassa näet miksi juuristot pitää avata, jos ne ovat kiertyneet ruukun reunoja kiertämään. Tämä omenapuu kaatui istutusvirheen vuoksi, juuristot eivät jaksaneet pitää puuta pystyssä kun niutä ei oltu levitetty.

Nurmikon teosta kerronkin viime blogikirjoituksessani vähän kattavammin. Tällä viikolla pääsin kuitenkin tekemään sitä ajankohdan yleisintä nurmikkotyötä, eli nurmikon paikkausta viime kesän kuivuuden jäljiltä. Poistin siinä vanhoja kuivuneita nurmikkolaikkuja, lisäsin uutta multaa, tiivistin pohjan ja sumutin sen kosteaksi, tarkastin kallistukset ja tasaisuuden, kylvin siemenet ja peitin ne. Sen jälkeen vielä kevyesti tiivistelin kylvöksen ja sumutin sen kunnolla kosteaksi. Loppukastelu jäi asiakkaan huoleksi tuleville viikoille. Nurmikkoa kylväessäsi kannattaa tarkastaa myös nurmikon siementen säilyvyys, jos käytät varastossa talven ollutta siementä. Nurmikon siemenet ovat yleensä paperipussissa tai pahvilaatikossa ja vaikka se säilytettäisiin kuivassa varastossa, pääsee siemenet yleensä hapen ja valon kanssa kosketuksiin. Toisinaan ne saattavat myös kostua, joka voi aiheuttaa siemeniin sienitauteja tai homeita. Varastoinnissa yleensä myös siementen itävyys laskee. Jos siis käytät vanhaa siementä, sitä kannattaa yleensä kylvää hieman tiuhempaan kuin uutta siementä kylväisit.

Valtavasti kukintaa.

Viime kesänä oman pihani vanhat omenapuut pitivät  välivuotta. Edellisten vuosien kuivat kesät vaikuttivat varmastikin siihen, etteivät vanhat omenapuut jaksaneet tehdä kukkia. Kuitenkin tilanne nähtävästi korjaantui ja kesä 2025 oli meidän kohdallamme jopa turhankin kostea. Vettä tuli niin paljon, että vesi tulvi monissa paikoin kellareihin ja meillä rypsin siemenet mätänivät peltoon. Voisi sanoa, että meillä satoi koko toukokuun ja sade jatkui juhannukselle saakka. Puille sateinen kesä oli kuitenkin todella tarpeen ja se näkyi jo viime vuonna havupuissa, joissa oli valtavat vuosikasvut ja nyt se näkyy jokaisessa hedelmäpuussa. Jopa meidän lähes satavuotiaat omenapuumme ovat aivan täynnä kukkia, kirsikat kukkivat runsaasti ja lapsemme 12 vuotta sitten lahjaksi saamassa päärynäpuussa on ensimmäiset kukat. Olen ihaillut varsinkin asiakkaiden pihojen koristeomenapuita, päärynöitä, sipulikukkia ja kirsikoita. Kukkia on valtavasti ja onneksi siellä on näkynyt myös pölyttäjiä. Olemme monessa pihassa tehneet jo edellisinä vuosina pölyttäjille lepopaikkoja ja lisänneet myös karikkeen määrää pensaiden juuristoilla. Olemme siis yrittäneet auttaa pölyttäjiä pitkällä tähtäimellä, nythän se nähdään kuinka hyvin ne ovat auttaneet pölytystehoon.

Ne mitkä ovat tuntuneet ottaneen itseensä kovasta talvesta  ovat monet maanpeiteperennat. Voi toki olla, että ne tarvitsevat vielä vähän vettä, ravinteita ja lämpöä, mutta monessa pihassa näihin on tullut pakkasvaurioita ja jopa kuolleita kasvilaikkuja on näkynyt. Lumen puute näitä on aiheuttanut. Parissa pihassa onlemme kuitenkin yhdessä asiakkaan kanssa todenneet, että odotetaan vielä hetki, ennen kuin poistetaan vanhat taimet. Varsinkin ajuruoho on tuntunut olevat todella hidas kasvuunlähdöltään tänä keväänä. Kuitenkin elonmerkkejä oli myös näkyvissä, joten ehkä se kaipaa vain aikaa?

Ensimmäiset alppiruusun ja kanadanatsalean kukat olivat avautuneet tällä viikolla. Mitkä ovat ne sinun pihasi upeimmat alkukesän kukkijat, joiden kukkaloistoa sinä aina odotat?

Kylvöjä, kalkitusta ja lannoitusta

Torstai 7.5.2026 - Sirkku

Maatilan töitä ja puutarhasesonkia. 

Vauhdikkaasti on alkanut puutarhasesonki täällä Etelä-Suomessa ja tokihan se sesongin avaus osuu monesti juuri kevään peltohommien kanssa päällekkäin. Vaikka meidän tilalla peltohommat hoitavatkin vanhempi ja nuorempi isäntä, on tämä aika yksi vuoden kiireisimmistä ihan meille kaikille. Vähintäänkin siinä on sumplittava autojen käyttöä ja olinpaikkaa, mahdollisia kuljetuksia lasten harrastuksiin ja isännille pelloille, eväitä yms. kaikkea sitä normaalia arkea, jonka pitäisi pyöriä töiden rinnalla. Päivät ovat pitkiä ja luksukselta tuntui eilen se, kun oli hetki aikaa keskittyä oman pihan istutuksiin ja kasvien siirtoon.

Säät ovat hellineet nyt näin vapun aikaan ja täällä Mäntsälän  lähellä taisi olla eilen lauantaina 2.5.2026 Suomen lämpimin mittauspiste. Tuuli oli kyllä kova, joten ihan ei tuntunut, että olisi ollut lähes 24 astetta lämmintä. Kotona siirsin vappuaattona tomaatintaimet sisätilasta lämmittämättömään tuulikaappiin, jossa valoa on runsaasti, mutta lämpötila on viileämpi kuin sisällä. Ajatuksena oli, että taimet eivät venyisi liikaa ja varsi tukevoituisi, jotta se kestäisi sadon painon ulkotilassa paremmin. Minullahan ei siis ole enää kasvihuonetta, vaan tomaatit on tarkoitus kasvattaa etupihalla kuusiaidan nurkassa kasvilavassa ja hyvin tuettuna. Saatan istuttaa taimet suuriin ruukkuihin, jotka laitan sitten lavaan vieriviereen, tai sitten hankin kasvusäkit. Tarkoitus on kuitenkin laittaa ruukkuihin tihkukastelujärjestelmä. Edellisinä vuosina olen kokenut kasvusäkit hieman hankaliksi tomaatin taimille. Säkki on melko matala ja ainakin minulla taimien juurakot on kesäkuussa jo niin suuria, etteivät ne tahdo mahtua säkkiin. Joudun kaivamaan niille tilan melko syvälle ja silloin aina tuntuu, että juuristot joutuvat vahvemman maan kanssa tekemisiin liian nopeasti. Tiesitkö, että kasvusäkit on rakennettu niin, että lannoitteet on sijoitettu säkkiin vähän kauemmas juuristosta, jolloin taimi saa juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi ja lannoitus tulee vastaan sitten vasta taimen juurruttua kunnolla? Tästä syystä kasvusäkkiä ei saisi kauheasti myöskään pyöritellä silloin kun se tuodaan kotiin, vaan se kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman lähellä vaakatasoa. Pienille taimille lannoitettu multa saattaa olla liian voimakasta ja juuristot voivat palaa.

Nyt on kalkituksen ja lannoituksen aika.

Puutarhassa on nyt paljon ajankohtaisia töitä. Nurmikko alkaa olla riittävän kuivaa ilmaustöihin. Nurmikon ilmaamiseen on konevuokraamoissa vuokrattavissa ns. viiltoilmauskoneita, jotka tekevät nurmikkopohjaan viiltoja koko juuristoalueen syvyydelle. Näihin viiltoihin on sen jälkeen haravoitava joko hienojakoista hiekkaa tai hiekka- turve seosta. Tämän jälkeen nurmikko kalkitaan ja lannoitetaan kunnolla. Lannoitukseen voi käyttää joko nurikolle suunniteltua täsmälannoitetta, puutarhan kevätlannosta tai luonnonlannosta. Mikä sopii sinun ajatusmaailmaasi parhaiten. Kuitenkaan kalkitsematta ja lannoittamatta ei kannata jättää. Nurmikko tarvitsee ravinteita ja korkeahkon pH:n, jotta se voi hyvin ja jaksaa taistella sammalta, voikukkaa ja muita rikkakasveja vastaan.

Myös muut puutarhan monivuotiset kasvit tarvitsevat ravinteita. Kasvin pH:n sietokyky on se mikä määrittelee mitä lannoitetta kannattaa käyttää. Suurin osa kemiallisista lannoksista sisältää kalkkia. Niitä ei voi siis laittaa happaman maan kasveille, ellei pussin tai purkin kyljessä lue havu-rhodo lannos. Monesti havu-rhodolannokset ovat kasteluveden mukaan laitettavia lannoksia, ja ovat kovin pienissä paketeissa. Tämä kastelulannos on toki hyvä ikivihreille kasveille, ne hyötyvät keväisin kasteluvedestä muutoinkin. Suuremmille alueille levitettynä se on kuitenkin melko työläs lannoitustapa ja ainakin itse koen sen haastavana. Itse käytän mieluiten luonnonlannosta, vaikka se haiseekin pihassa jonkun aikaa levityksen jälkeen. Lannoitteita on saatavilla rakeena, muruna, jauheena ja nesteenä. Kaikki ovat toimivia vaihtoehtoja, jos vain kasvin perustarpeet ovat tiedossa. Puuvartisia kasveja voi ja kannattaa lannoittaa ohjeen mukaan joka kevät ja syksy, kesäkukkia lannoitetaan kasteluveden mukana keväästä syksyyn ja tarvittaessa niille laitetaan myös hidasliukoinen varastolannoitus mullan sekaan. Perennoja lannoitetaan vain hyvin miedosti ja muutaman vuoden välein. Hyötymaan kasveille käyttäisin viljelykiertoa ja hoitaisin lannoituksen sen mukaisesti. Eloperäisiä lannoitteita kuten keittiöjäte- ja lehtikompostia, tai lantakompostia käytettäessä, on syytä muistaa, että sellaisenaan se on liian raakaa kasveille ja se on syytä laimentaa ennen kasveille levittämistä. Kompostien on oltava myös riittävästi maatuneita. Keittiöjätekomposti jatkokompostoidaan lehtikompostin välikerroksissa. Kompostointiaika on 1-2 vuotta. Lantakomposteja on kompostoitava pidempään 2-3 vuotta, muutoin niissä saattaa olla kolibakteeririski. Ravinnearvo komposteissa on yleensä suurempi kuin lannoitteissa olisi.

Kalkitus on varsinkin Suomessa puutarhakasveille tärkeää.  Suomessa maaperä on luontaisesti hapan runsaan havupuuston, ja tippuvien neulasten vuoksi. Moni puutarhakasveista on kuitenkin niitä, jotka tarvitsevat kalkkia kasvaakseen ja pystyäkseen irroittamaan ravinteita maaperästä juuristollaan. Kalkin tehtävä maaperässä on ottaa ravinneionin paikka maahiukkasen pinnasta. Tällöin ravinneioni irtoaa maahiukkasta ympäröivään veteen ja on helpommin kasvin juuriston saatavissa. Mikäli kalkitun maanperän vaativa kasvi kasvaa liian happamassa maaperässä, sen juuristo ei pysty ilman kalkkia ottamaan maaperästä ravinteita, vaikka niitä siellä olisikin. Siksi maaperää on suurimmalle osalle puutarhakasveista kalkittava.

Kalkkituotteita on myynnissä paljon erilaisia. Kaikki ovat ihan yhtä toimivia, mutta niiden käyttömäärät per neliö on luettava tarkkaan. Jauhemainen kalkki on ihan samaa dolomiittikalkkia kuin raemainenkin, mutta se on vain jauhetussa muodossa. Ostettaessa jauhemainen kalkki on halvempaa/säkki, mutta sitä joutuu levittämään paljon enemmän tuulikulkeutuman vuoksi. Loppuhinta on ihan sama kuin raemaisellakin. Itse ostan mieluiten raemaista kalkkia, koska se on helpointa levittää ja säkkejä ei tarvitse ostaa, eikä nostaa, niin paljon. Kalsiumia on myös mm. kananmunankuorissa. Tästä on valmistettu ihan myynnissäkin oleva kalkkituote, jossa kuoret on murskattu. Voit toki levittää puutarhaan myös kotona tulevat kananmunankuoret, mutta pese kuoret huolella ennen murskausta, muutoin ne houkuttavat jyrsijöitä (ja koiria). Kalkkia voit levittää puutarhaan mihin vuodenaikaan tahansa. Se voidaan levittää tarvittaessa vaikka hangelle, mutta silloin osa kalkista aina valuu suoraan ojiin. Hyötymaat kalkitaan yleensä aina maanmuokkauksen yhteydessä syksyisin, puutarhaan kalkki voidaan levittää aina kun maa on sula. Ihan samaan aikaan kevätlannoksen kanssa sitä ei kannata laittaa. Se saattaa silloin heikentää hieman typen vaikutusta. Kannattaakin levittää kalkki heti kun maa sulaa ja se on luontaisesti kostea. Kevätlannos laitetaan silloin kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran, eli n. äitienpäivän korvilla.

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille!