Tuoksuva puutarhuri

Perjantai 22.5.2026 - Sirkku

Tuoksuva puutarhuri.

Toukokuussa on paljon ajankohtaan sidottuja töitä, jotka rullailevat ja täyttävät puutarhurin arjen. Auto tuoksuu tällä hetkellä melko mojovasti. Siellä kun on säilytetty tasaisesti vähintään muutamaa lannoite- ja kalkkipussia. Toki pussit ovat välillä vaihtuneet ja varastoa on sekä käytetty, että täytetty. Vaikka ihan joka pihaan ei tulekaan laitettua sitä luonnonlannosta, myös yleislannokset ovat minustta muuttuneet tuoksuvammiksi. Vielä kun ulkona on sopivasti kosteaa, kuten tänään, tarttuu lannoitepöly joka paikkaan. Vaatteet ja kengät tuoksuvat viikon jäljiltä mehevästi lannoitteelta ja puutarhurin ulkomuoto on joko valkoinen tai ruskea sen mukaan mitä pihoihin on levitetty. Tuoksukin on sitten sen mukainen.

Aloitin toukokuun työt levittämällä pihoihin kalkit. Lannoitteiden kanssa piti vähän odottaa, jotta kasvu lähti kunnolla käyntiin. Kevätlannoitteen levitykselle oikea hetki on se, kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran. Silloin routa on varmasti maaperästä sulanut ja kasvu on käynnistynyt. Oikein ajoitettu kevätlannoitteen levitys saa ravinteet imeytymään suoraan kasvien kasvun käyttöön, eikä ravinnevalumia tule sen vuoksi. Tämän vuoden toukokuun alku oli kuiva ja yöt olivat pitkään kylmiä ihan eteläisintä Suomea myöden, siksi odottelinkin lannoituksen levityksen kanssa parin viikon ajan.

Milloin on paras aika istuttaa kasveja ja tehdä nurmikkoa?

Tässä on kysymys johon törmään melko usein. Periaatteessahan aina voi istuttaa kun maa on sula, toisinaan vaan joutuu sitten tekemään vähän enemmän töitä istutuksen jälkeen, kuumemman ja kuivemman ilman vuoksi. Jos haluat minimoidan kastelu- ja työmäärän istutuksen jälkeen, parhaat ajat istuttaa kasveja ja kylvää nurmikkoa ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy, jolloin on luontaisesti kosteaa ja kastelua tarvitaan vähemmän. Silloinkaan kastelua ei kuitenkaan voi jättää tekemättä! Kuitenkin, ilta- ja yökaste sekä sateisemmat ilmat vähentävät kastelun määrää ja toisinaan tuolloin voidaan pitää esim. välipäivä kasteluista.

Jos istutat avojuurisia piiskataimia, nämä on istutettava aina lepotilaisina, eli niissä ei saa olla lehtiä kun ne istutetaan. Tämä siksi, koska näillä taimilla ei ole multaa juuristonsa suojana, jolloin juuristo ei pysty imemään maaperästä riittävästi vettä, jos lehdet haihduttavat vettä ilmaan koko ajan. Nämä taimet istutetaan siis aina aikaisin keväällä heti kun routa on sulanut, tai myöhään syksyllä kasvien mentyä lepotilaan. Taimet juuristoineen liotetaan hyvin ennen istutusta, juuret typistetään tarvittaessa ja taimet istutetaan juuret levälleen maaperään, niin, että juuristo jää hyvin maaperän sisään ja juurenniska peittyy. Keväällä istutetuille taimille tehdään istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, syksyllä istutetut taimet istutusleikataan seuraavana keväänä. Tämän jälkeen taimia kastellaan runsaasti 3-4 kertaa viikossa, vähinntään 3-4 viikon ajan. Kastelussa on huolehdittava, että koko juuristoalueen syvyys kastuu. Piiskataimina istutetaan monesti esim. pensasaidat. Piiskataimia löytyy harvoin puutarhamyymälöistä hyllytavarana, ne on yleensä tilattava etukäteen.

Astiataimia voidaan tosiaan istuttaa aina kun maa on sula. Kuitenkin moni kasvi, varsinkin ikivihreä havu tai alppiruusu, tuntuu pitävän nimen omaan keväällä istuttamisesta. Silloin taimille jää koko kesä aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvi- ja kevätahavajaksoa, jolloin juuristo pystyy hieman paremmin vetämään vettä talvea varten, ja talviruskettumista tulee vähemmän. Astiataimia kannattaa kastella hyvin ennen istutusta. Itse laitan astiataimet likoamaan mahdollisuuksien mukaan vesisaaviin niin, että koko ruukku kastuu. Se pitää huolen, että taimi on hyvässä nestejännityksessä ja kestää istutuksen paremmin. Istutuksessa tulee huolehtia, että juuristot ovat hyvin levällään, eivätkä kierrä taimen ympäri, tämän vuoksi juuria joutuu toisinaan hieman leikkaamaan. Älä kuitenkaan revi, ryttää tai kieputa juuria spiraalille, vaan auo ne varoen levälleen, tämä auttaa kasvia kasvattamaan terveen juuriston ja kasvi pysyy tukevasti maassa paikallaan. Taimet istutetaan lajikkeesta ja jakonnustavasta riippuen. Jalonnetut kasvit kuten esim. monet köynnökset tai ruusut, on istutettava syvään. Jalonnuskohta on saatava n. 15-20 cm:n syvyyteen maanpinnan alapuolelle ja köynnösten kohdalla juurakko laitetaan vielä tukea kohden vinoon, jolloin juuripaakkukin on laitettava vinoon kasvualustassa ( lue lisää köynnösten istutuksesta blogiarkistosta vanhoista blogiteksteistäni). Omajuurisen kasvin, voit istuttaa 1-3 cm syvempään kuin mikä sen vanha istutussyvyys on. Jos olet epävarma taimen istutusohjeista, tarkasta ne taimilapusta. Varsinkin puuvartisten kasvien, eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten taimilapuissa on todella paljon tietoa istutusta varten. Kuvassa näet miksi juuristot pitää avata, jos ne ovat kiertyneet ruukun reunoja kiertämään. Tämä omenapuu kaatui istutusvirheen vuoksi, juuristot eivät jaksaneet pitää puuta pystyssä kun niutä ei oltu levitetty.

Nurmikon teosta kerronkin viime blogikirjoituksessani vähän kattavammin. Tällä viikolla pääsin kuitenkin tekemään sitä ajankohdan yleisintä nurmikkotyötä, eli nurmikon paikkausta viime kesän kuivuuden jäljiltä. Poistin siinä vanhoja kuivuneita nurmikkolaikkuja, lisäsin uutta multaa, tiivistin pohjan ja sumutin sen kosteaksi, tarkastin kallistukset ja tasaisuuden, kylvin siemenet ja peitin ne. Sen jälkeen vielä kevyesti tiivistelin kylvöksen ja sumutin sen kunnolla kosteaksi. Loppukastelu jäi asiakkaan huoleksi tuleville viikoille. Nurmikkoa kylväessäsi kannattaa tarkastaa myös nurmikon siementen säilyvyys, jos käytät varastossa talven ollutta siementä. Nurmikon siemenet ovat yleensä paperipussissa tai pahvilaatikossa ja vaikka se säilytettäisiin kuivassa varastossa, pääsee siemenet yleensä hapen ja valon kanssa kosketuksiin. Toisinaan ne saattavat myös kostua, joka voi aiheuttaa siemeniin sienitauteja tai homeita. Varastoinnissa yleensä myös siementen itävyys laskee. Jos siis käytät vanhaa siementä, sitä kannattaa yleensä kylvää hieman tiuhempaan kuin uutta siementä kylväisit.

Valtavasti kukintaa.

Viime kesänä oman pihani vanhat omenapuut pitivät  välivuotta. Edellisten vuosien kuivat kesät vaikuttivat varmastikin siihen, etteivät vanhat omenapuut jaksaneet tehdä kukkia. Kuitenkin tilanne nähtävästi korjaantui ja kesä 2025 oli meidän kohdallamme jopa turhankin kostea. Vettä tuli niin paljon, että vesi tulvi monissa paikoin kellareihin ja meillä rypsin siemenet mätänivät peltoon. Voisi sanoa, että meillä satoi koko toukokuun ja sade jatkui juhannukselle saakka. Puille sateinen kesä oli kuitenkin todella tarpeen ja se näkyi jo viime vuonna havupuissa, joissa oli valtavat vuosikasvut ja nyt se näkyy jokaisessa hedelmäpuussa. Jopa meidän lähes satavuotiaat omenapuumme ovat aivan täynnä kukkia, kirsikat kukkivat runsaasti ja lapsemme 12 vuotta sitten lahjaksi saamassa päärynäpuussa on ensimmäiset kukat. Olen ihaillut varsinkin asiakkaiden pihojen koristeomenapuita, päärynöitä, sipulikukkia ja kirsikoita. Kukkia on valtavasti ja onneksi siellä on näkynyt myös pölyttäjiä. Olemme monessa pihassa tehneet jo edellisinä vuosina pölyttäjille lepopaikkoja ja lisänneet myös karikkeen määrää pensaiden juuristoilla. Olemme siis yrittäneet auttaa pölyttäjiä pitkällä tähtäimellä, nythän se nähdään kuinka hyvin ne ovat auttaneet pölytystehoon.

Ne mitkä ovat tuntuneet ottaneen itseensä kovasta talvesta  ovat monet maanpeiteperennat. Voi toki olla, että ne tarvitsevat vielä vähän vettä, ravinteita ja lämpöä, mutta monessa pihassa näihin on tullut pakkasvaurioita ja jopa kuolleita kasvilaikkuja on näkynyt. Lumen puute näitä on aiheuttanut. Parissa pihassa onlemme kuitenkin yhdessä asiakkaan kanssa todenneet, että odotetaan vielä hetki, ennen kuin poistetaan vanhat taimet. Varsinkin ajuruoho on tuntunut olevat todella hidas kasvuunlähdöltään tänä keväänä. Kuitenkin elonmerkkejä oli myös näkyvissä, joten ehkä se kaipaa vain aikaa?

Ensimmäiset alppiruusun ja kanadanatsalean kukat olivat avautuneet tällä viikolla. Mitkä ovat ne sinun pihasi upeimmat alkukesän kukkijat, joiden kukkaloistoa sinä aina odotat?

Nurmikon kunnostusta.

Torstai 14.5.2026 - Sirkku

Nurmikon kunnostusta.

Joka kevät se on aina edessä. Nurmikon kunnon tarkkailu ja sen pohtiminen tarvitseeko  nurmikolle tehdä suuremmin jotain kunnostustoimenpidettä. Talven jäljiltähän nurmikko tuntuu olevan länässä, ja monella onkin sinne kova hinku haravan kanssa heti kun kevään ensimmäiset lämpimät päivät koittavat. Jo aiemmin olen tästä kevään haravointi-innosta kirjoittanut, se iskee meihin kaikkiin, ja se on se jota kannattaisi hillitä. Yleensä sillä saadaan nurmiheinälle enemmän haittaa tehtyä kuin hyötyä.

Monella on ajatuksena, että keväällä kun nurmikon haravoi, saa poistettua sieltä sammalta. Toki haravointi poistaakin kuollutta sammalen pintaa, mutta sammalen juuristo jää silloinkin maahan. Sammal tulee nurmikkoon sen vuoksi, että maaperä alkaa olemaan liian tiivis ja liian hapan pH:ltaan. Koska Suomen maaperä on luontaisesti hapan meillä kasvavien havupuiden maahan pudottamien neulasten vuoksi, tulee sammal aina jossain vaiheessa nurmikollekin. Itse ajattelen, että sammalen kanssa kannattaisi tehdä jonkinlainen välirauha. Sammal on kaunis, vihreä pinta, mutta sen huono puoli on se, ettei se kestä kulutusta. Toinen kysymyksiä aiheuttava ongelma keväisin on voikukat. Voikukka on yksi kevään tärkeimpiä pölyttäjäkasveja ja sinällään sillä on erittäin tärkeä paikkansa meidän ruokaketjussamme. Se pitää pölyttäjät keväällä hengissä, kun ei ole vielä kovin paljon muuta pölytettävää. Kuitenkin ymmärrän, että nurmikkoon sitä ei välttämättä haluta, se voisi kukkia mielummin tienvierustoilla ja joutomailla. Voikukka viihtyy savisessa, tiukassa ja jopa lähes hapettomassa maaperässä. Jos voikukkia on runsaasti, se kertookin, että maaperässä on jo hieman enemmän ongelmia kuin pelkästään sammaloituneessa nurmikossa. Kolmas nurmikon ongelmakasvi on nokkonen. Se kertoo, että maaperässä on paljon typpeä ja se on liian tiivistä, lähes hapetonta.

Millä sammalen saa pidettyä nurmikkopinnoilla kurissa?

Sammal voi tulla nurmikkopintaan melko nopeasti kylvön, tai siirtonurmikon asennuksen  jälkeen. Sammalen tuloa saat hidastettua käyttämällä nurmikkopohjiin tiivistettynä n. 20 cm:n kerroksen kalkittua ja lannoitettua multaa, jota voit vielä lisäkalkita ennen nurmikon kylvöä, tai asennusta. Tässä kalkkituotteena kannattaa käyttää jauhemaista, tai murumaista kalkkia, joka liukenee maapohjaan nopeasti. Huolehdi, että nurmikkopohjaa tiivistettäessä pintakallistukset kulkevat oikein, ja ettei pohjaan jää patteja eikä kuoppia, joihin vesi voisi jäädä seisomaan, ja johon voisi tulla lätäköitymistä kosteina aikoina.

Jatkossa saat pidettyä sammalta kurissa ilmaamalla nurmikkoa säännöllisesti, ja kalkitsemalla ja lannoittamalla nurmikkoa säännöllisesti. Ilmaus kannattaa tehdä esim. viiltoilmauskoneella, joita saat vuokrattua konevuokraamoista. Viiltoilmauskone on n. ruohonleikkurin kokoinen kone, joka tekee nurmikkoon koko juuristosyvyydeltä viillot, joihin haravoidaan hienoa hiekkaa, tai hiekka-turve seosta. Hiekkaa viiltoon haravoidaan sen vuoksi, että sillä saadaan maaperän rakennetta paremmaksi, jolloin se kestää kulutusta paremmin, ja vesi liikkuu pintakerroksista oikeasta tahdissa maaperän alempiin kerroksiin. Juuret ja pieneliöt saavat silloin happea, ja pieneliötoiminta vilkastuu. Samalla nurmiheinät saavat maaperän pintaan uutta katetta ohuen kerroksen. Monesti tulee kysymys, että auttaako jos rei´itän nurmikkoa talikolla tai käytän niitä ilmauskenkiä, joissa on piikit pohjassa. Näiden kanssa on vähän se ongelma, että nurmikon juuristo ulottuu aina 10-15 cm:n syvyyteen ja ilmaus pitäisi saada ulottumaan sinne saakka.Ilmauskengät eivät sinne saakka ulotu, talikko kyllä ulottuisi, jos sen vain jaksaisi painaa riittävän syvälle maahan. Talikollakin reikiä joutuisi painelemaan nurmikkoon paljon, joten ehkä kuitenkin kone on helpompi? Maaperän rei´ittämisessäkin on se ongelma, että maaperään tulee kyllä reikä, mutta koska reiässä ollutta maata ei poisteta, se vain tiivistyy painetun reiän ympärille. Viiltoilmauskone nostaa maamassaa, sammalta ja vanhaa leikkuujätettä paljon maasta ylös. Tätä ei voi varastoida pihaan, vaan se kannattaa viedä pihasta nopeasti pois. Aumassa ja varsingin auringossa ollessaan massa alkaa lämpenemään ja saattaa jopa syttyä palamaan.

Säännöllisellä ilmauksella, lannoituksella ja kalkituksella pidät nurmiheinän kasvukunnossa pidempään, jolloin se jaksaa taistella elintilasta paremmin sammalen kanssa. Ilmava maaperä mahdollistaa myös pieneliöiden ja lierojen liikkumisen juuriston ympärillä, jolloin ravinteet ja vesi liikkuvat maaperässä oikeassa tahdissa.

Voimakkaasti sammaloitunut nurmikko alkaa olla peruskunnostustarpeessa. Silloin ei välttämättä enää pienemmät ylläpitotoimet riitä, vaan saatetaan tarvita joko nurmikon osittaista, tai kokonaan tehtävää pohjan kyntämistä/muokkaamista ja uusien pohjien tekoa, sekä uusien siemenien kylvöä, tai siirtonurmen asennusta.

Miten kunnostetaan nurmikko, jossa on paljon voikukkaa tai nokkosta?

Pieniä määriä voikukkaa tai nokkosta voi poistaa esim. voikukkaraudan avulla. Reikiin  haravoidaan hienoa hiekkaa. Pieniä määriä rikkaa tulee aina, kasvien siemeniä kuitenkin lentää pihaan joka kesä tuulen mukana. Kuitenkin runsas voikukka-, tai nokkosmäärä kertoo jo siitä, että nurmikon maaperä alkaa olla kohta peruskunnostustarpeessa, ja nurmikkopinta on elinkaarensa loppuvaiheessa. Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin vanha pinta kannattaa kyntää maahan tai kuoria kokonaan koneellisesti pois. Tuolloin on tehtävä uudet pohjat pintakallistukset huomioiden, levitettävä uusi pintamultakerros, tiivistettävä se huolella ja kylvettävä uudet nurmikon siemenet tai istutettava uusi siirtonurmi.

Siirtonurmi vai kylvetty nurmikko?

Valintaan vaikuttaa budjetti, sekä se kuinka paljon kestää sisään kantautuvaa kuraa.  Pohjatyöthän molemmissa on samat. Sekä siirtonurmi, että kylvönurmikko, perustetaan kalkittuun ja lannoitettuun, sekä huolella tiivistettyyn maaperään, jossa pintakallistukset on huomioitu ja jossa ei ole patteja eikä kuoppia. Siirtonurmirullat tilataan pienellä hukkavaralla ja ne asennetaan mieluiten saman päivän aikana kun ne pihaan tulevat. Mikäli kaikkia ei saada asennettua saman päivän aikana, on rullat varastoitava pihan varjoisassa paikassa, ja ne voi tarvittaessa avata ja kastella. Rullat olisi hyvä laittaa maahan viimeistään seuraavana päivänä niiden pihaan tulosta.

Rullat laitetaan maahan hyödyntäen maaperän pinnan kallistuksia saumojen kastelussa,  tiililadontana ja puskien saumat tiukasti toisiaan vasten. Saumojen väliin ei saa jäädä rakoja tms. Mikäli rakoja jää, saumat kuivuvat ja siemenrikat pääsevät kasvamaan. Valmis nurmikkopinta kannattaa jyrätä, jotta juuret ovat tiiviisti maaperää vasten ja sen jälkeen aloitetaan kastelu. Siirtonurmikkoa sadetetaan pienellä pisaralla ja mielellään usean tunnin ajan niin, että nurmikko kastuu koko juuristoalueen syvyydeltä jokaisella kastelukerralla. Kastele nurmikkoa n. 3 kertaa viikossa samalla ohjeella. Kuumalla ja tuulisella kelillä useammin. Myös sateella on kasteltava, mutta silloin määrä voi olla hieman pienempi. Kastelujakson pituus vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Nurmikkoa on kasteltava niin pitkään kunnes se on juurtunut. Jatkossa nurmikkoa kastellaan pitkinä kuivina jaksoina, tai pitkinä hellejaksoina. Kastelu kannattaa tehdä mieluiten myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jolloin haihdunta on vähäisintä ja aina niin, että koko juuristoalueen syvyys kastuu.

Siirtonurmessa on se hyvä puoli, että pinta on nopeasti kulutusta kestävä, kaunis ja  vähärikkainen. Huonona puolena on toki hinta. Se on kalliimpi vaihtoehto kylvönurmikkoon nähden. Kylvönurmikosta saa ihan yhtä kauniin pinnan, mutta se tulee hitaammin ja yleensä siitä saattaa joutua kitkemään rikkoja pois alkuviikkoina. Koska pinta on pidempään mulloksella, se kantautuu herkemmin myös sisään. Multapinnalla ei saisi myöskään liikkua niin pitkään kunnes nurmikko on kunnolla kasvussa. Kylvöstä saattaa joutua myös paikkailemaan myöhemmin kesällä. Heinänsiemenet kannattaa valita kasvuolosuhteiden ja kulutuksen mukaan. Jos siis olet tekemässä nurmikkoa pihaan, jossa pelataan paljon nappiksilla jalkapalloa, valitse sinne kulutusta kestävä pelinurmi, joka on tarkoitettu niihin valo-olosuhteisiin mitkä pihassa vallitsevat. Mikäli kulutusta ei ole niin paljon, hieman edullisempikin nurmisiemenseos riittää.

Kylvönurmikko kannattaa tehdä mieluiten aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, kun on luontaisesti kosteaa, ja kastelua tarvitaan vähemmän. Voit sadettaa pohjamaan ja kylvää siemenet kosteaan maahan. Sekoita siemenet hienoon hiekkaan, ja kylvä nurmikko harvaan edeten ensin alue kulmasta kulmaan vinottain. Kylvä sama alue sen jälkeen toisen kerran ristikkäisestä kulmasta alkaen ja edeten ristikkäiseen kulmaan. Sama alue siis kylvetään kahteen kertaan. Harva kylvös on tärkeää, silloin nurmikko ei tiivisty liikaa ja ala sammaloitumaan. Hiekka toimii jo osittaisena katteena siemenille, mutta tämän jälkeen kylvetty ala kannattaa käydä kevyesti läpi rautaharavan kanssa ja peitellä siemeniä kevyesti. Tämän jälkeen kylvös jyrätään. Jyrätty kylvös sadetetaan mahdollisimman pienellä pisaralla ja kostean kylvöksen päälle voidaan levittää ilmavasti harso ensimmäisiksi päiviksi. Harso tasaa kosteutta, mutta se on muistettava poistaa heti kun ensimmäiset piipat tulevat maaperästä ylös. Huolehdi, että kylvös saa tasaisesti kosteutta ja kastelun idea on aina sama. Kerralla olisi kastuttava koko juuristosyvyys, silloin kastelussa voi pitää välipäiviä. Kylvönurmikon ollessa kyseessä on myös huolehdittava, ettei maaperä pääse kuorettumaan. Kuorettuminen, eli maaperän pinnan kovettuminen ehkäistään säännöllisellä sadettamisella.

Kylvetystä nurmikosta tulee ensin esiin rairuoho, jonka tehtävä nurmikossa on toimia kateheinänä hitaammin itäville nurmiheinille, jotka ovat monivuotisia. Raiheinä on yksivuotinen. Nurmikko leikataan ensimmäisen kerran kun nurmikko on kasvanut yli kymmensenttiseksi. Tämä ensimmäinen niittojäte kerätään aina pois. Tästä eteenpäin nurmikkoa leikataan säännöllisesti, ja silputun nurmijätteen voi jättää nurmikkopinnalle, jos se ei ole kovin pitkää. Helteellä terien leikkuukorkeutta nostetaan ja nurmikko jätetään pidemmäksi, samoin syksyllä. Lehtien pudottua, ne kannattaa mahdollisimman pitkään silputa nurmikkopinnalle lannoittavaksi katteeksi. Silppuamista kannattaa tehdä syksyn aikana säännöllisesti viikottain ja varsinkin silloin kun lehdet ovat kuivia. Suurenkin puun lehdet maatuvat silputtuina talven aikana, kunhan niitä ei ole pinnalla kovin paksua kerrosta. Suurilehtisten puiden lehtimassaa toki tulee niin paljon, että osan silputuista lehdistä joutuu varmasti kompostoimaan lehtikompostorissa tai kuljettamaan tontilta pois jäteasemalle.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu, kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä.