Nurmikon kunnostusta.

Nurmikon kunnostusta.

Joka kevät se on aina edessä. Nurmikon kunnon tarkkailu ja sen pohtiminen tarvitseeko  nurmikolle tehdä suuremmin jotain kunnostustoimenpidettä. Talven jäljiltähän nurmikko tuntuu olevan länässä, ja monella onkin sinne kova hinku haravan kanssa heti kun kevään ensimmäiset lämpimät päivät koittavat. Jo aiemmin olen tästä kevään haravointi-innosta kirjoittanut, se iskee meihin kaikkiin, ja se on se jota kannattaisi hillitä. Yleensä sillä saadaan nurmiheinälle enemmän haittaa tehtyä kuin hyötyä.

Monella on ajatuksena, että keväällä kun nurmikon haravoi, saa poistettua sieltä sammalta. Toki haravointi poistaakin kuollutta sammalen pintaa, mutta sammalen juuristo jää silloinkin maahan. Sammal tulee nurmikkoon sen vuoksi, että maaperä alkaa olemaan liian tiivis ja liian hapan pH:ltaan. Koska Suomen maaperä on luontaisesti hapan meillä kasvavien havupuiden maahan pudottamien neulasten vuoksi, tulee sammal aina jossain vaiheessa nurmikollekin. Itse ajattelen, että sammalen kanssa kannattaisi tehdä jonkinlainen välirauha. Sammal on kaunis, vihreä pinta, mutta sen huono puoli on se, ettei se kestä kulutusta. Toinen kysymyksiä aiheuttava ongelma keväisin on voikukat. Voikukka on yksi kevään tärkeimpiä pölyttäjäkasveja ja sinällään sillä on erittäin tärkeä paikkansa meidän ruokaketjussamme. Se pitää pölyttäjät keväällä hengissä, kun ei ole vielä kovin paljon muuta pölytettävää. Kuitenkin ymmärrän, että nurmikkoon sitä ei välttämättä haluta, se voisi kukkia mielummin tienvierustoilla ja joutomailla. Voikukka viihtyy savisessa, tiukassa ja jopa lähes hapettomassa maaperässä. Jos voikukkia on runsaasti, se kertookin, että maaperässä on jo hieman enemmän ongelmia kuin pelkästään sammaloituneessa nurmikossa. Kolmas nurmikon ongelmakasvi on nokkonen. Se kertoo, että maaperässä on paljon typpeä ja se on liian tiivistä, lähes hapetonta.

Millä sammalen saa pidettyä nurmikkopinnoilla kurissa?

Sammal voi tulla nurmikkopintaan melko nopeasti kylvön, tai siirtonurmikon asennuksen  jälkeen. Sammalen tuloa saat hidastettua käyttämällä nurmikkopohjiin tiivistettynä n. 20 cm:n kerroksen kalkittua ja lannoitettua multaa, jota voit vielä lisäkalkita ennen nurmikon kylvöä, tai asennusta. Tässä kalkkituotteena kannattaa käyttää jauhemaista, tai murumaista kalkkia, joka liukenee maapohjaan nopeasti. Huolehdi, että nurmikkopohjaa tiivistettäessä pintakallistukset kulkevat oikein, ja ettei pohjaan jää patteja eikä kuoppia, joihin vesi voisi jäädä seisomaan, ja johon voisi tulla lätäköitymistä kosteina aikoina.

Jatkossa saat pidettyä sammalta kurissa ilmaamalla nurmikkoa säännöllisesti, ja kalkitsemalla ja lannoittamalla nurmikkoa säännöllisesti. Ilmaus kannattaa tehdä esim. viiltoilmauskoneella, joita saat vuokrattua konevuokraamoista. Viiltoilmauskone on n. ruohonleikkurin kokoinen kone, joka tekee nurmikkoon koko juuristosyvyydeltä viillot, joihin haravoidaan hienoa hiekkaa, tai hiekka-turve seosta. Hiekkaa viiltoon haravoidaan sen vuoksi, että sillä saadaan maaperän rakennetta paremmaksi, jolloin se kestää kulutusta paremmin, ja vesi liikkuu pintakerroksista oikeasta tahdissa maaperän alempiin kerroksiin. Juuret ja pieneliöt saavat silloin happea, ja pieneliötoiminta vilkastuu. Samalla nurmiheinät saavat maaperän pintaan uutta katetta ohuen kerroksen. Monesti tulee kysymys, että auttaako jos rei´itän nurmikkoa talikolla tai käytän niitä ilmauskenkiä, joissa on piikit pohjassa. Näiden kanssa on vähän se ongelma, että nurmikon juuristo ulottuu aina 10-15 cm:n syvyyteen ja ilmaus pitäisi saada ulottumaan sinne saakka.Ilmauskengät eivät sinne saakka ulotu, talikko kyllä ulottuisi, jos sen vain jaksaisi painaa riittävän syvälle maahan. Talikollakin reikiä joutuisi painelemaan nurmikkoon paljon, joten ehkä kuitenkin kone on helpompi? Maaperän rei´ittämisessäkin on se ongelma, että maaperään tulee kyllä reikä, mutta koska reiässä ollutta maata ei poisteta, se vain tiivistyy painetun reiän ympärille. Viiltoilmauskone nostaa maamassaa, sammalta ja vanhaa leikkuujätettä paljon maasta ylös. Tätä ei voi varastoida pihaan, vaan se kannattaa viedä pihasta nopeasti pois. Aumassa ja varsingin auringossa ollessaan massa alkaa lämpenemään ja saattaa jopa syttyä palamaan.

Säännöllisellä ilmauksella, lannoituksella ja kalkituksella pidät nurmiheinän kasvukunnossa pidempään, jolloin se jaksaa taistella elintilasta paremmin sammalen kanssa. Ilmava maaperä mahdollistaa myös pieneliöiden ja lierojen liikkumisen juuriston ympärillä, jolloin ravinteet ja vesi liikkuvat maaperässä oikeassa tahdissa.

Voimakkaasti sammaloitunut nurmikko alkaa olla peruskunnostustarpeessa. Silloin ei välttämättä enää pienemmät ylläpitotoimet riitä, vaan saatetaan tarvita joko nurmikon osittaista, tai kokonaan tehtävää pohjan kyntämistä/muokkaamista ja uusien pohjien tekoa, sekä uusien siemenien kylvöä, tai siirtonurmen asennusta.

Miten kunnostetaan nurmikko, jossa on paljon voikukkaa tai nokkosta?

Pieniä määriä voikukkaa tai nokkosta voi poistaa esim. voikukkaraudan avulla. Reikiin  haravoidaan hienoa hiekkaa. Pieniä määriä rikkaa tulee aina, kasvien siemeniä kuitenkin lentää pihaan joka kesä tuulen mukana. Kuitenkin runsas voikukka-, tai nokkosmäärä kertoo jo siitä, että nurmikon maaperä alkaa olla kohta peruskunnostustarpeessa, ja nurmikkopinta on elinkaarensa loppuvaiheessa. Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin vanha pinta kannattaa kyntää maahan tai kuoria kokonaan koneellisesti pois. Tuolloin on tehtävä uudet pohjat pintakallistukset huomioiden, levitettävä uusi pintamultakerros, tiivistettävä se huolella ja kylvettävä uudet nurmikon siemenet tai istutettava uusi siirtonurmi.

Siirtonurmi vai kylvetty nurmikko?

Valintaan vaikuttaa budjetti, sekä se kuinka paljon kestää sisään kantautuvaa kuraa.  Pohjatyöthän molemmissa on samat. Sekä siirtonurmi, että kylvönurmikko, perustetaan kalkittuun ja lannoitettuun, sekä huolella tiivistettyyn maaperään, jossa pintakallistukset on huomioitu ja jossa ei ole patteja eikä kuoppia. Siirtonurmirullat tilataan pienellä hukkavaralla ja ne asennetaan mieluiten saman päivän aikana kun ne pihaan tulevat. Mikäli kaikkia ei saada asennettua saman päivän aikana, on rullat varastoitava pihan varjoisassa paikassa, ja ne voi tarvittaessa avata ja kastella. Rullat olisi hyvä laittaa maahan viimeistään seuraavana päivänä niiden pihaan tulosta.

Rullat laitetaan maahan hyödyntäen maaperän pinnan kallistuksia saumojen kastelussa,  tiililadontana ja puskien saumat tiukasti toisiaan vasten. Saumojen väliin ei saa jäädä rakoja tms. Mikäli rakoja jää, saumat kuivuvat ja siemenrikat pääsevät kasvamaan. Valmis nurmikkopinta kannattaa jyrätä, jotta juuret ovat tiiviisti maaperää vasten ja sen jälkeen aloitetaan kastelu. Siirtonurmikkoa sadetetaan pienellä pisaralla ja mielellään usean tunnin ajan niin, että nurmikko kastuu koko juuristoalueen syvyydeltä jokaisella kastelukerralla. Kastele nurmikkoa n. 3 kertaa viikossa samalla ohjeella. Kuumalla ja tuulisella kelillä useammin. Myös sateella on kasteltava, mutta silloin määrä voi olla hieman pienempi. Kastelujakson pituus vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Nurmikkoa on kasteltava niin pitkään kunnes se on juurtunut. Jatkossa nurmikkoa kastellaan pitkinä kuivina jaksoina, tai pitkinä hellejaksoina. Kastelu kannattaa tehdä mieluiten myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jolloin haihdunta on vähäisintä ja aina niin, että koko juuristoalueen syvyys kastuu.

Siirtonurmessa on se hyvä puoli, että pinta on nopeasti kulutusta kestävä, kaunis ja  vähärikkainen. Huonona puolena on toki hinta. Se on kalliimpi vaihtoehto kylvönurmikkoon nähden. Kylvönurmikosta saa ihan yhtä kauniin pinnan, mutta se tulee hitaammin ja yleensä siitä saattaa joutua kitkemään rikkoja pois alkuviikkoina. Koska pinta on pidempään mulloksella, se kantautuu herkemmin myös sisään. Multapinnalla ei saisi myöskään liikkua niin pitkään kunnes nurmikko on kunnolla kasvussa. Kylvöstä saattaa joutua myös paikkailemaan myöhemmin kesällä. Heinänsiemenet kannattaa valita kasvuolosuhteiden ja kulutuksen mukaan. Jos siis olet tekemässä nurmikkoa pihaan, jossa pelataan paljon nappiksilla jalkapalloa, valitse sinne kulutusta kestävä pelinurmi, joka on tarkoitettu niihin valo-olosuhteisiin mitkä pihassa vallitsevat. Mikäli kulutusta ei ole niin paljon, hieman edullisempikin nurmisiemenseos riittää.

Kylvönurmikko kannattaa tehdä mieluiten aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, kun on luontaisesti kosteaa, ja kastelua tarvitaan vähemmän. Voit sadettaa pohjamaan ja kylvää siemenet kosteaan maahan. Sekoita siemenet hienoon hiekkaan, ja kylvä nurmikko harvaan edeten ensin alue kulmasta kulmaan vinottain. Kylvä sama alue sen jälkeen toisen kerran ristikkäisestä kulmasta alkaen ja edeten ristikkäiseen kulmaan. Sama alue siis kylvetään kahteen kertaan. Harva kylvös on tärkeää, silloin nurmikko ei tiivisty liikaa ja ala sammaloitumaan. Hiekka toimii jo osittaisena katteena siemenille, mutta tämän jälkeen kylvetty ala kannattaa käydä kevyesti läpi rautaharavan kanssa ja peitellä siemeniä kevyesti. Tämän jälkeen kylvös jyrätään. Jyrätty kylvös sadetetaan mahdollisimman pienellä pisaralla ja kostean kylvöksen päälle voidaan levittää ilmavasti harso ensimmäisiksi päiviksi. Harso tasaa kosteutta, mutta se on muistettava poistaa heti kun ensimmäiset piipat tulevat maaperästä ylös. Huolehdi, että kylvös saa tasaisesti kosteutta ja kastelun idea on aina sama. Kerralla olisi kastuttava koko juuristosyvyys, silloin kastelussa voi pitää välipäiviä. Kylvönurmikon ollessa kyseessä on myös huolehdittava, ettei maaperä pääse kuorettumaan. Kuorettuminen, eli maaperän pinnan kovettuminen ehkäistään säännöllisellä sadettamisella.

Kylvetystä nurmikosta tulee ensin esiin rairuoho, jonka tehtävä nurmikossa on toimia kateheinänä hitaammin itäville nurmiheinille, jotka ovat monivuotisia. Raiheinä on yksivuotinen. Nurmikko leikataan ensimmäisen kerran kun nurmikko on kasvanut yli kymmensenttiseksi. Tämä ensimmäinen niittojäte kerätään aina pois. Tästä eteenpäin nurmikkoa leikataan säännöllisesti, ja silputun nurmijätteen voi jättää nurmikkopinnalle, jos se ei ole kovin pitkää. Helteellä terien leikkuukorkeutta nostetaan ja nurmikko jätetään pidemmäksi, samoin syksyllä. Lehtien pudottua, ne kannattaa mahdollisimman pitkään silputa nurmikkopinnalle lannoittavaksi katteeksi. Silppuamista kannattaa tehdä syksyn aikana säännöllisesti viikottain ja varsinkin silloin kun lehdet ovat kuivia. Suurenkin puun lehdet maatuvat silputtuina talven aikana, kunhan niitä ei ole pinnalla kovin paksua kerrosta. Suurilehtisten puiden lehtimassaa toki tulee niin paljon, että osan silputuista lehdistä joutuu varmasti kompostoimaan lehtikompostorissa tai kuljettamaan tontilta pois jäteasemalle.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu, kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä.