Puiden ja pensaiden leikkausta

Torstai 19.3.2026 - Sirkku

Hedelmäpuiden ja pensaiden leikkausta.

 

Kyllä on ollut kummallinen talvi. Ensin oli pitkään lämmintä ja sateista. Joulun allakin jännitettiin, tuleeko joulusta valkoinen vai harmaa. Sitten ne alkoivat, valtavan kovat ja pitkät pakkaset. Olin buukannut itseni töihin toiselle puolen Suomea huhtikuun aluksi, koska parina edellisenä vuonna Etelä-Suomessa oli ollut sesonki silloin seis. Ajattelin, että silloin kun omiin töihin tulee väkisinkin pieni tauko täällä etelässä, joudan lähtemään hyvin opetushommiin Itä-Suomeen. Siellä sesonki on silloin vielä parhaimmillaan ja puunleikkaus sesonkia pääsee siellä vielä jatkamaan. Nyt nuo pakkasjaksot kuitenkin aiheuttivat sydämentykytyksiä, kovalla pakkasella kun puita ei saa leikata. Ehtiikö sää lauhtumaan maaliskuuksi ja ehdinkö tehdä sesongin työt kotona valmiiksi ennen lähtöä?

 

Onneksi sää lauhtui juuri sopivasti ennen leikkuiden aloitusta. Lunta oli toki vielä, mutta sekin suli kovaa vauhtia pihoista pois. Kuun puolivälissä lunta ei oikeastaan ole enää kuin ojissa ja niissä pihoissa, jotka tuntuvat säilövän kaikkina vuosina lunta todella paljon pidempään kuin muut pihat. Lumen sulamisesta on seurannut se ongelma, että goretex- kengät kastuvat litisevän läpimäriksi ja ensimmäisen päivän jälkeen opinkin pitämään mukanani 2-3 paria kenkiä ja kuivia sukkia. Yleensä mukana kulkee vain varatakki ja varahanskat, tämä kuivilla kengillä varustautuminen tuntuukin perin kummalliselta. Mutta minkäs teet? Jalat on pysyttävä kuivina ja lämpiminä pitkänäkin päivänä ja koska alla on pakko olla nastakengät ei kumisaappaat ole oikea vaihtoehto.

 

Tällä hetkellä leikataan lähinnä omena- ja päärynäpuita sekä erilaisia pensaita. Minulla on monia kohteita, joissa on havuaitoja, mutta jostain syystä moni havuaidan omistaja on sanonut, ettei aita ole kasvanut talven aikana. Nämäkin aidat on leikattu syksyllä ja mietinkin, että onkohan kova pakkanen rajoittanut kasvua? Voi toki olla, että koska monta talvea on menty lauhissa ja sateisissa säissä, aidat ovat silloin kasvaneet poikkeuksellisen paljon. Nyt kun talvi oli kova, ja havukasvit olivat selkeästi lepotilassa, ja maa roudassa havujen talvikasvu onkin palannut siihen normaaliin. Silloin tuntuu, ettei havut ole kasvaneet talven aikana yhtään, kun vertailukohtana on ne sateiset ja lämpimät talvet. Toki syyt työn lykkäämiseen voivat olla myös taloudelliset. Kun on tiukkaa, puutarhan hoitotöistä tingitään tai niissä säästetään tekemällä itse. Yhden leikkuukerran varmasti kärsii jättää välistä pois, mutta säännöllisesti leikattua aitaa ei voi jättää hoitamatta moneksi vuodeksi. Havuaitakin näyttää kauniilta silloin kun se hoidetaan säännöllisesti ja leikataan malliin kaksi kertaa vuodessa.

 

Kovasta talvesta huolimatta omena- ja päärynäpuut ovat tuntuneet voivan hyvin ja kasvattavan uutta kasvua. Kaikki suoraan ylöspäin kasvavat, liian jyrkässä oksakulmassa olevat ja latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat tulisi poistaa ja ohjata kasvua niin, että sato olisi myös mukava kerätä. Hoitopihojeni puissa en nähnyt jänisten aiheuttamia vaurioita rungoissa, joten verkotus on toiminut hyvin. Se että jänikset napsivat oksien latvoja ei niinkään haittaa, elleivät ne tule haukanneeksi perheomenapuusta jotain lajiketta irti, mutta rungon on säilyttävä ehjänä, jotta vesi ja ravinteet kulkevat juuresta latvaan saakka ja yhteytys toimii.

 

Pensaista olen päässyt leikkaamaan vasta syreeneitä, marjapensaita ja hortensioita. Muut ovat toistaiseksi olleet vielä lumen alla. Kovin pahoja lumivaurioita ei täällä Etelä-Suomessa oksiin ole tänä talvena tullut, koska meille ei missään vaiheessa satanut märkää lunta. Kaikki satanut lumi oli pakkaslunta ja siten paljon kevyempää. Aurauksista toki on vähän vaurioita tullut ja ne istutusalueet täytyy vielä käydä myöhemmin keväällä läpi. Parissa kohteessa pensaat on leikattava alas, muualla mennään vain harvennusleikkauksilla ja malliin leikkauksilla. Alasleikkuuta pyritään aina välttämään jos se vain on mahdollista. Kuitenkin nyt parissa kohteessa pensasaidanteet ovat olleet niin pitkään hoitamatta, että pensaiden sisäosissa on todella paljon kuollutta oksaa kasassa. Näiden harvennusleikkuu olisi hyvin hankalaa ja hidasta, siksi niiden kohdalla on päädytty tekemään alasleikkuu, vaikka se raju toimenpide kasville aina onkin. Kaikkia kasveja ei voi alasleikata. Mikäli kasvi on jalonnettu, eli vartettu, näitä kasveja ei saa koskaan alasleikata. Mikäli alasleikkaat jalonnetun pensaan, tulet vahingossa leikanneesi koko lajikkeen pois ja kasvi alkaa kasvattamaan juuristostaan villiversoja, eli juuriston omaa latvusta, joka voi olla täysin erilainen ja erivärinen lajike kuin minkä olet istuttanut. Jos olet epävarma siitä onko kasvi omajuurinen vai jalonnettu, leikkaa silloin pensasta aina harventamalla. Näin et ainakaan leikkaa pensasta väärin.

 

Moni kysyy minulta, että leikkaatko oikeasti myös marjapensaat keväällä? Eikö sato kärsi kevätleikkuusta. Kaikki marjapensaat kestävät kevätleikkauksen ja silloin on myös vähiten lahottajasienten itiöitä ja taudinaiheuttajia ilmassa. Kasvin terveenä säilymisen kannalta ajateltuna kevät on siis paras aika leikata myös marjapensaita. Sato tosiaan silloin myös kappalemääräisesti vähenee kun pensas leikataan keväällä. Marjapensaat kukkivat keväällä ja keväällä kukkivat pensaat tekevät kukkansa edellisen vuoden versoihin. Marjat taasen tulevat pölyttyneisiin kukkiin. Keväällä leikattaessa leikkaat juuri näitä toukokuussa kukkivia oksia pois ja näin ollen vähennät pensaasta marjovia oksia. Sadon kappalemäärä siis vähenee, mutta kilomäärä pysyy kuitenkin yleensä silloin melko samana. Pensaaseen jäljelle jäävät kukat kehittyvät raakileiksi paremmin ja yksittäisestä marjasta tulee suurempi, kun pensas voi keskittää vettä ja ravinteita vähempään marjamäärään.

 

Sitten vielä vastaus hortensioiden leikkaukseen. Hortensiat ovat siitä kummallisia kasveja, että mitä enemmän niitä leikkaat, sitä paremmin ja runsaammin ne kukkivat. Tämä koskee varsinkin pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Syyshortensialta leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmuparin yläpuolelta poikki. Pallohortensia taasen yleensä palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa. Se leikataankin n. 15 cm:n tapille kauttaaltaan. Siis kaikki oksat poikki n. 2-4 silmuparin yläpuolelta. Sielläkin ylimpään jätettävään silmuun olisi hyvä jättää n.  1 cm, jottei ylin silmupari kuivu. Mustilanhortensiaa leikataan harventamalla tarvittaessa. Jalohortensioiden kohdalla kannattaa noudattaa taimimyymälän leikkausohjeita kasviin liittyen.

Blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta, eikä niitä saa käyttää muissa yhteyksissä ilman erillistä lupaa. Kuvien käyttöoikeuksia saa ostaa Viherpalvelu Maununkarhulta. 

Kiinankajista kotipihan bonsaipuita.

Torstai 12.3.2026 - Sirkku

Minun pihani bonsait. 

 

Pitkään olen pihaani halunnut bonsaipuita. Suunnittelin, että hankin vuorimännyn tai  pensassempran taimen, jonka istutan ruukkuun, ja jota alan hoitamaan kuin bonsaita. Lumitöitä tehdessäni kuitenkin älysin, että hetkinen, minullahan kasvaa jo piharuukuissa kaksi kiinankatajaa. Miksi en harjoittelisi bonsain leikkausta ja taivutusta näillä katajilla?

 

Katajat olen aikanaan pelastanut roskakuormasta. Ne siis poistettiin pikkutaimina eräästä talvi-istutuksesta kesäkukkien tieltä. Toinen katajista on lähtenyt ruukussa hyvin kasvuun, toinen taasen tuntuu jurovan ja oli väriltään jopa hieman kellertävä. Kellertävän taimen juuristolla kasvaa monivuotista tuoksukurjenpolvea ja puolukkaa. Puolukka oli jopa tehnyt satoa yhden puolukan verran, jonka löysin nyt talven jäljiltä oksasta kiinni. Mihinkähän kaiken tuon sadon kanssa joudunkaan? Onneksi on tilaa mihin sadon saa säilöttyä. Katajat kasvavat suurissa ruukuissa, joka ei ole ihanteellista bonsaille. Bonsait tulisi kasvattaa laakeissa ja matalahkoissa ruukuissa. Enpä tullut asiaa miettineeksi silloin kun katajat ruukkuihin laitoin.

 

Hankin jo tammikuussa muovipäällysteistä alumiinilankaa ja bonsaisakset Sunds trädgårdin nettikaupasta Länsi-Suomesta. Toimitus oli ripeä ja tuotteet olivat sellaisia kuin kuuluikin. Kiitos siis hyvästä palvelusta. Liian kovien pakkasten vuoksi siirsin leikkuuta kuitenkin maaliskuulle ja katajalle se onkin oikea leikkausaika. Nyt viikonloppuna vihdoin kaivoin sekä sekatöörit (pienet oksasakset), että bonsainleikkauspakettini esille ja hain terassin vierelle vanhan suihkujakkaran ja sen päälle istuinalustan, jolla pystyin istua ja aloitin leikkuun.

 

Ymmärtääkseni bonsaita leikatessa tulisi olla jo etukäteen mielessä edes kaukainen kuva siitä, mitä leikkuulla haetaan. Oliko minulla? No ei! Istuin siinä suuremman taimen vieressä ja mieli oli täysin blankko. Aloitin leikkuun katajan alaosasta vain huomatakseni, että olin antanut sen kasvaa vähän liian suureksi ja sen alaoksat olivat jo melko paksuja ja asentoonsa puutuneita. Totesin, että bonsaisakset sain tässä kohtaa hylätä käytöstä ja käyttöön tuli ottaa sekatöörit, eli pienet oksasakset, joiden leikkuuvoima puri katajaan paremmin. Otin katajan runkoa näkyviin. Jälkikäteen ajateltuna, otin sitä ehkä näkyviin vähän liikaakin, mutta uskon, että kataja alkaa kasvattamaan myös uusia oksia runkoonsa. Saan sieltä silloin lisää kasvuoksia, joita saan taivutettua haluamaani suuntaan ja malliin.

 

Minut yllätti se kuinka vaikeaa bonsain leikkaaminen tällaisesta vapaasti kasvaneesta pensaasta on. On vaikeaa alkaa leikkaamaan hillittyä muotoa, jos pensas on saanut kasvattaa oksansa kasville luontaisella tavalla. Leikkasinkin varmasti liikaa näin ensimmäisellä kerralla, rungon alaosasta tuli liian kalju. Vertaan tietysti leikkuun sujuvuutta kaikkeen siihen muuhun leikkuuseen mitä minun työssäni tulee tehtyä. Leikkaan työssäni säännöllisesti lehtipuita, pensaita ja köynnöksiä, sekä erilaisia havuja. Osaan siis leikata kasveja, ja työnjälkeni esim. omenapuun leikkuussa on kaunista ja tarkoituksen mukaista. Suurilla kasveilla puita kuitenkin leikataan malliin, ja niistä tehdään taideteoksia ns, suurella pensselillä. Nyt sama ajattelu pitäisi pystyä laittamaan miniatyyrikokoon ja se tuntui minusta lähes ylitsepääsemättömältä. Huomasin myös kovin nopeasti, että tässä työssä ajatuksen on oltava sataprosenttisesti kiinni itse työnteossa ja halutussa bonsaipuun mallissa. Aloitin työn päivänä, jolloin minulla mielessä oli läheisen kanssa käyty riita. Jouduin jättämään työn ensimmäisenä päivänä kesken ja jatkamaan sitä seuraavana päivänä kun pää oli nollaantunut. Yön jäljiltä mieli oli rauhoittunut riittävästi ja pystyin keskittymään työhön ja sen lopputulokseen paremmin. Onneksi ikävuodet ovat tehneet minunkin mieleeni malttia. Työn kesken jättäminen ei olisi onnistunut varmasti vielä 10 vuotta sitten.

 

Elämäni ensimmäisen bonsain leikkuun lopputulos on nähtävillä tässä. Ette voi uskoa, kuinka paljon sen tekoon kului alumiinilankaa ja aikaa! Alumiinilankaa pätkin sivuleikkureilla, nekin siis tulee olla bonsainleikkuun työvälinelistassa, jotta työnteko onnistuu jouhevasti. Sain kulumaan tuohon pieneen pensaaseen kokonaisen paketin alumiinilankaa. Tämän lisäksi jouduin hakemaan paksumpaa ja jämäkämpää rautalankaa, jolla sain alaoksat taivutettua haluamaani suuntaan. Tarvitsin myös vanhan rautahaan painoksi yhdelle oksalle. Näitä ei varmasti olisi tarvinnut, jos olisin älynnyt aloittaa leikkuut jo vuotta aiemmin, eikä oksat olisi niin pahasti paikoilleen puutuneita. Latvan katkaisin tästä katajasta, koska se oli niin jämäkäksi puutunut, ettei taivutus oikein muutoin enää onnistunut.

 

Bonsai numero kaksi oli se pienempi ja vähän kellertävä. Saa nähdä miten se leikkuusta toipuu ja lähteekö väri muuttumaan kohti tummemman ja sinertävän vihreää, mikä tämän kasvin oikea väri on. Tällä katajalla oksat olivat vielä hennommat ja taipuisammat, ja näitä sain taivutettua toivomaani malliin pelkän alumiinilangan avulla. Sitä en tiedä tuleeko tästä sitten joskus yhtään sen kauniimpaa kuin tuosta isommastakaan, mutta nyt sain sentään latvan vielä taivutettua ilman, että sitä tarvitsi leikata.

 

Tulevan vuoden aikana minun on nyt muistettava hoitaa bonsaikatajiani huolellisesti. Aion lannoittaa ne keväällä pitkävaikutteisella, raemaisella lannoitteella (toisin sanoen kanankakalla). Ruukkuja joutuu myös jonkin verran kesän aikana kastelemaan, vaikka ne taivasalla ovatkin. Isommankin katajan juurelle saatan kylvää krassia tai tuoksuhernettä, joka saa tulla putouksen tavoin ruukun reunalta alaspäin. Rauta- ja alumiinilankoja on muistettava tarkastella säännöllisesti. Ne eivät saa pureutua kasvin runkoon, tai aiheuttaa oksistoihin kuorivaurioita. Katajien jatkoleikkuita tehdään kasvin luontaisen leikkausaikataulun rytmissä. Havuja leikataan Suomen oloissa maaliskuussa ja marraskuussa. Toisinaan ylimääräinen leikkaus saatetaan tehdä keskikesällä, jolloin typistellään vuosikasvuja. Tarvittaessa ulkona olevia havuja, myös siis näitä bonsaikatajiani varjostetaan kevätahava-aikaan. Varjostuskankaat laitetaan päälle nyt ja poistetaan kun maaperästä on routa sulanut ja uusi kasvu on käynnissä.

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Kevättyöt käynnistyivät.

Keskiviikko 20.3.2024 - Sirkku

Kausi alkoi, ihanaa! 

Tällä hetkellä kun katsoo ulos, näkyy tasaisen ja valkoisen harmaata maisemaa. Jollei tuolla  pellon toisella puolella kasvaisi metsää, olisi vaikea erottaa missä on maa ja missä taivas. Viime viikonloppuna etelä- Suomeen satoi reilut 10cm lisää lunta, joka nyt sitten plussakelillä sulaa pois ja vesihöyry ei paksun pilvipeitteen ja tuulettoman olosuhteen vuoksi pääse mihinkään, vaan jää leijumaan maan päälle usvaksi. Lumipinnan alla litisee. Ojarummut ovat jäässä ja ojat eivät vedä, jolloin vedet jäävät nurmikkoalueille, jossa ne sulavat ja jäätyvät talven aikana useaan kertaan. Tämäkin puutarhuri omistaa alle vuoden käytössä olleet coretex- kengät, joista on nyt vesi tullut läpi kolmena työpäivänä peräkkäin. Coretexit eivät auta, jos märkää lunta on yli kengän varren. Täytyy yrittää suihkuttaa lisää kalvopintaa kengän päälle ennen huomista työpäivää, muutoin saattaa puutarhurin varpaat paleltua.

Ulkotyökausi alkoi tänä vuonna ns. oikeaan aikaan. Etelä-Suomessa päästiin omena- ja päärynäpuiden leikkaukseen ajallaan, eli n. maaliskuun puolivälissä. Nyt puita on hyvä leikata, kun lumi on painunut suurilta osin jo alas. Keskimääräisesti pitkät ja kovat pakkasjaksot ovat jo ohi, kevät on tulossa, mutta yöpakkaset ja roudassa oleva maa pitävät puut vielä toistaiseksi lepotilassa. Jos luet blogiani pohjoisemmassa Suomessa, kannattaa kevään etenemistä vielä seurailla ja miettiä milloin on sopiva ajankohta tehdä puunleikkuut. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi puunleikkausten ajankohta venyy.

Puista keväällä voidaan leikata niitä, jotka eivät ole mahla- tai kumivuotopuita. Hedelmäpuista keväällä voidaan leikata omenaa ja päärynää, kirsikan ja luumun leikkaus jätetään kesäaikaan juhannuksen tienoille. Puistopuista leikataan vain pitkäikäiseksi kasvavia puita, joiden kasvulle on hyötyä leikkauksella tehtävästä turvallisesta rakenteesta. Kevätleikattavia puita siellä on mm. tammet, saarnet, lehmukset ja jalavat. Mahlavuotopuita, ja näin ollen kesällä leikattavia, ovat mm. vaahterat, koivut ja hevoskastanjat, mikäli näiden leikkaukselle on tarvetta. Lyhytikäisiä ja pehmeämmän puuaineksen omaavia puita kuten, pajuja ja salavia, pihlajia, leppiä, haapoja, poppeleita ja tuomia ei leikata kuin pakon edessä (poistetaan kuolleita ja vaurioituneita oksia ja ohjataan kasvua). Leikkaus saattaa lyhentää näiden kasvien elinikää entisestään ja siksi niiden leikkausta vältetään.

Toissaviikolla olin töissä erään asiakkaan pihassa, jossa aloitimme vanhan omenapuun  leikkaukset jokunen vuosi sitten. Tänä vuonna puusta oli pakko ottaa kuva, kun tuli niin hyvä mieli siitä millainen tästä puusta on tullut usean vuoden työn jäljiltä. Olen pyrkinyt leikkaamaan puuta ensisijaisesti keväisin ja vain tarvittaessa kesäisin olen tehnyt puun latvuksen keskelle tilaa ja valoa. Aloitushetkellä puu kasvoi kilpaa talon kanssa suoraan ylöspäin. Satoa alkoi olla vaikea kerätä ja leikkuut aloitettiinkin puun madalluksella. Työ vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Poistettavat oksat alkoivat olla ranteen paksuisia ja niitä kun ei saa kerralla poistaa kuin max 3kpl/puu ja sen jälkeen puu oli maltettava jättää rauhaan. Itsestä tuntui, että työ ei edisty ollenkaan, mutta nyt kun puuta katsoo, n. kuusi vuotta työn aloituksen jälkeen, se näyttää juuri siltä miltä omenapuun tuleekin näyttää. Korkeus on n. 3,5m ja leveyttä on varmasti n. 4,5-5m. Oksat menevät vaakatasoon kuten kuuluukin, latvuksen keskellä on tilaa ja sato tulee oksien päihin. Satoa on tullut tasaisesti joka vuosi ja parin viimeisen vuoden leikkuussa olen saanut poistella vain lyijykynän paksuisia oksia. Tähän siis pyritään jokaisen hedelmäpuun kohdalla tekemällä leikkuut säännöllisesti vuosittain.

Mitä hedelmäpuusta leikataan? 

• Hedelmäpuusta poistetaan kaikki latvuksen sisäänpäin kasvavat oksat. Ne  hakkaavat satoa ja muita oksia tuulessa ja tekevät latvuksesta liian tiiviin. Tulee sato- ja kuorivaurioita puuhun.
• Liian tiuhassa, päällekkäin, samaan suuntaan kasvavista oksakerroksista poistetaan keskimmäiset ja tehdään näin tilaa jäljelle jääville oksille kehittyä kunnollisiksi sato-oksiksi. Tällä tuodaan myös tasapainoa latvukseen, silloin kun oksapaino ei keskity voimakkaasti esim. valon puolelle, vaan oksat tulevat tasaisesti puun eri puolille, puu pysyy sadon tuottovaiheessa paremmin pystyssä.
• Liian jyrkässä oksakulmassa olevat oksat. Nämä eivät tule kestämään sadon ja tuulen yhteisvaikutusta vaan ratkeavat, jos satoa on paljon. Hedelmäpuun kestävimmät oksat ovat lähes 90 asteen oksakulmassa runkoon nähden. Nuoria ja taipuisia oksia voi koettaa ensin taivuttaa parempaan oksakulmaan ja poistaa vasta sitten jos taivutus ei onnistu.
• Suoraan ylöspäin kasvavat oksat poistetaan, koska ne ovat kilpalatvoja. Hedelmäpuuhun voidaan jättää yksi päälatva, jos puu on vielä pienikokoinen. Muut kilpalatvat poistetaan. Monesti suoraan ylöspäin kasvavat oksat saattavat olla myös vesiversoja, jotka poistetaan aina leikkausten yhteydessä. Vesiverso kertoo siitä, että puuta on leikattu edellisinä vuosina liikaa ja puun on ollut pakko kasvattaa vesiverso-oksia saadakseen haihdutettua kaikki juurien nostamat vedet. Vesiversot eivät ole oikeita oksia ja katkeavat helposti tuulessa tai sadon painosta.
• Jalonnuskohdan alapuolelta tulevat versot on poistettava. Nämä ovat juuriston omaa villiversoa, joka on dominoiva latvukseen nähden. Jollei näitä poisteta, latvus saattaa kuolla kokonaan ja villiversosta tulee päälatva. Tämä on eri lajiketta kuin mitä latvus on.
• Liian paksut ja suoraan ylöspäin kasvavat alaoksat poistetaan. Tässäkin on kyseessä kilpalatva.
• Aina koko oksaa ei tarvitse poistaa, vaan oksia voidaan myös typistää.
• Kuolleet, vaurioituneet tai kasvitaudin vaivaamat oksat voidaan poistaa milloin vain.

Nuoren puun istutusleikkaus: 

Jos olet istuttanut edellisenä syksynä uuden omena- tai päärynäpuun, niille tehdään istutusleikkaus istutusta seuraavana keväänä. Keväällä istutetuille puille voidaan tehdä istutusleikkaus istutuksen yhteydessä.

Istutusleikkauksessa pyritään siihen, että rungon ympärille tulisi sato-oksia tasaisesti joka puolelle. Yleensä nuoressa puussa on 3-5 vaakaoksaa ja latva. Mikäli oksat sijoittuvat tasaisesti puun ympärille, voidaan puu istuttaa katsomatta tarkemmin oksien sijoittumista, mutta jos oksat painottuvat tietylle puolelle puuta ,kiinnitä asiaan huomiota jo istutusvaiheessa. Puu kasvattaa luontaisesti oksiaan siihen suuntaan, josta se saa parhaiten valoa. Yleensä siis tällainen oksa-aukkokohta kannattaa laittaa etelän suuntaan, josta kesäaikana valo tulee parhaiten. 

Nuoren puun istutusleikkauksessa tähdätään siihen, että puu aktivoisi rungossa ja oksissa olevia uinuvia silmujaan ja alkaisi kasvattamaan niihin lisää vaakatasoon tulevia sato-oksia. Tämä tehdään typistämällä olemassa olevien oksien vuosikasvuja. Tällöin oksan päästä lähdetään katsomaan uusimman vuosikasvun pituus ja vuosiverso leikataan poikki, jättäen 1/3 vuosiversosta oksaan paikalleen. Tämä leikkuu tehdään kaikille muille vuosiversoille paitsi latvalle. Ole kuitenkin tarkkana jos sinulla on perhehedelmäpuu, johon latvukseen on vartettu useita lajikkeita. Huolehdi, ettet tule vahingossa poistaneeksi kokonaista lajiketta latvuksesta. Latva voidaan katkaista siinä tapauksessa, jos puussa on vähän sato-oksia. Tällöin puuhun jatkossa jätetään yksi ylöspäin kasvava latva, josta puu voi kasvattaa uuden latvaverson katkaistun tilalle. Latva aletaan leikkaamaan säännöllisesti sitten, kun puu on mielestäsi riittävän korkea. Satopuuta ei kannata päästää liian korkeaksi, sieltä on vain silloin vaikea kerätä satoa pois. Varsinkin nuori puu hyötyy säännöllisestä oksien taivuttamisesta. jokainen sato-oksa on sille tärkeä.

Muistathan leikkauksessa?: 

• Älä jätä tappeja, niihin iskee lahottajasienet, vaan leikkaa oksa poikki aina joko  rungon vierestä tai oksahankakohdasta.
• Oksankalluksen tulisi jäädä aina ehjäksi leikkauskohdan vierelle. Tällöin puu pystyy itse kasvattamaan kalluksen solukosta ns. "uuden ihon" leikkauskohdan päälle. Oksan kallus on se ryppyisen näköinen kohta, josta leikattava oksa lähtee.
• Suuria, halkaisijaltaan yli 4cm:n paksuisia oksia poistetaan kerralla max 3kpl/puu. Muutoin oksien oikeasta leikkausmäärästä joudutaan arvioimaan puun latvuksen lehtipeitteisyyttä. Puu voi menettää leikkuun yhteydessä max. 1/3 lehtimassastaan/ leikkauskerta. Silloin vesiversojen kasvua ei tule vielä merkittävästi. Jos olet leikkaamassa vanhaa puuta, onkin ehkä helpointa jakaa puu ns. lohkoihin. Silloin puu näyttää muutaman vuoden vähän toispuoleiselta, mutta pitkällä aikavälillä se on puun kannalta paras ratkaisu.
• Älä leikkaa liikaa!
• Muista työturvallisuus. Omenapuun puuaines on kovaa ja painavaa, koska puu kasvaa hitaasti. Satsaa hyviin työvälineisiin. Leikkaa maasta käsin jatkovarren avulla, älä kiipeä telineille, äläkä varsinkaan tikkaille. Mikäli puu on niin iso, ettei 4m:n jatkovarrella yletä, on leikkuu silloin arboristin puuhaa, joka joko kiipeää puuhun köysien kanssa tai leikkaa puun nostokorista.
• Leikkuun jälkeen huolletaan, pestään, desinfioidaan ja kuivataan välineet. Kunnon välineet kestävät sinulla kymmeniä vuosia kunhan huollat ne hyvin.
• Hyötykäytä oksajäte. Tee siitä lahopuuaitaa tai haketa se pensaiden juurelle katteeksi.

P.s: Kiitos ihanalle asiakkaalleni kun sain ottaa heidän "kivipuusta" kuvan. Tämäkin on tapa taivuttaa puun oksia. Suosittelen kuitenkin, että taivutusnarut laitetaan johonkin maassa kiinteästi olevaan, esim. betonilaattaan kiinni. Tuulessa narussa heiluva kivi hankaa oksan kuoren rikki, vaikka tämä ihanalta näyttääkin.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

Havut:

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Tästäpä sitä on hyvä alkaa taas yksi projekti. Itseni tuntien en ehkä ole se järjestelmällisin työvaiheiden ja tehtävien ylöskirjaaja, mutta haluaisin kyllä silti kokeilla havubonsain kasvatusta. Mielelläni kuulisin myös muiden asiasta kiinnostuneiden ja bonsaita harrastavien kokemuksia. Mitkä ovat olleet teidän kasvivalinnat ja kuinka kasvatus on onnistunut? Onko sinulla hyviä vinkkejä bonsain hoitoon ja kasvatukseen?

Äidin puutarhahommelit

Torstai 20.4.2023 - Sirkku

Tervehdys!

Täällä yksi kiireinen puutarhuri ehti hetkeksi istumaan tietokoneen äärelle!

Viime viikot ovat olleet huomattavasti kiireisempiä kuin viime vuoden viikot tähän aikaan olivat. Lumet ovat pääsääntöisesti täältä Uudeltamaalta jo sulaneet. Mitä nyt kaksi "talven valtakunta"-pihaa vielä pitää komeaa lumipeitettä yllään, niin siellä kuusiaidan vieressä kuin pensaidenkin päällä. Ja molempia minun pitäisi päästä kiireesti jo leikkaamaan.

Omasta pihasta routa ehti suurelta osin sulamaan jo ennen kuin se takatalven 30cm uutta lunta tipahti pääsiäisen tienoilla maahan. Kotipihan rinne on rutikuiva, ja tuntuu, että luonto jatkaa siitä mihin se viime kesänä jäi. Vesi on alhaalla pihalammessa ja varsinkin puut tuntuvat olevan janoisia. Taivaalta satava vesi olisi tarpeen niin meille ihmisille allergiaoireiden helpottamiseen kuin luonnollekin.

Toivottavasti muistit laittaa varjostuskankaat havujen ja muiden ikivihreiden kasvien päälle tammikuussa? Nyt, roudan sulettua, olisi hyvä aloittaa havujen ja ikivihreiden kasvien parin viikon tehostetun kastelun jakso. Kaikki puuvartiset kasvit pitävät mielummin lämpimästä vedestä juuristollaan näin keväällä, mutta koska veden lämmittäminen on tällä hetkellä vähän turhan kallista hommaa, lämmittämätönkin vesi auttaa kasvia paikkaamaan talven aikana haihdutettuja nesteitä. Jos ikivihreät kasvit ovat päässeet talven aikana ruskettumaan, käy kasvit läpi. Leikkaa selkeästi rapisevan kuivat ja kuolleet oksat pois, anna juurelle kevätlannoitus heti kun routa on sulanut, ja sen jälkeen pidä kahden viikon kastelujakso. Ikivihreille kasveille, kuten havuille, on normaalia se, että ne menevät talven aikana hieman ruskeaksi. Se taasen ei ole normaalia, että havu on rapisevan kuiva ja katkeaa kosketuksesta. Hieman ruskea havu on lepotilassa ja väri lähtee muuttumaan nopeasti kasvin saatua maaperästä vettä ja ravinteita. Lämmin vesi saisi ravinteiden ja kasvin nesteenkierron toimimaan nopeammin, mutta kuten sanoin, vesi kuin vesi auttaa. Kylmällä vedellä asiassa menee vain hieman pidempään. Anna varjostuskankaiden olla ikivihreiden kasvien päällä ilmavasti niin pitkään kunnes routa on sulanut.

Omena- ja päärynäpuiden leikkaukselle alkaa olla täällä etelä-Suomessa jo kiire. Kirsikka- ja luumupuut saavat odottaa leikkausta kesä-heinäkuun välille. Aurinkoisilla paikoilla silmut ovat lähteneet jo turpoamaan ja silloin leikkaus kannattaa siirtää juhannukselle. Voimakkaimman nesteenkierron ollessa vauhdissa puita ei saa leikata. Yöpakkaset ja varjoinen kasvupaikka on vielä pitänyt tietyissä paikoissa maan jäässä ja onkin katsottava lähes puukohtaisesti voiko sitä vielä leikata. Saman pihan eri puolilla voi olla kasveja, joista toisia voi leikata ja toisia ei. Kasvia ympäröivä mikroilmasto vaikuttaa tilanteeseen. Kuivia ja kuolleita oksia voi toki poistaa aina kun niitä näkee. Muistathan poistaa oksat niin, ettei runkoon jää tappeja, joihin lahottajasienet ja bakteerit pääsevät iskemään? Myös liian syvältä rungosta leikkaamista on syytä välttää. Oksan kalluksen, eli ne ryppyiset kohdat oksan liitoskohdassa runkoon nähden, tulisi jäädä runkoon paikalleen. Siinä on ne solukot, jotka kasvavat haavakohdan päälle.

Pensaat voidaan leikata samoihin aikoihin omenapuiden kanssa ja samat leikkausohjeet ajankohdan miettimisen kanssa pätee myös niihin. Silmujen pitäisi olla vielä lepotilassa. Leikkaustapa vaihtelee vähän kasvin kasvatustavan ja tarpeen mukaan. Malliin leikatut pensasaidat leikataan malliin kahdesta kolmeen kertaan vuodesta. Ensimmäinen leikkauskerta olisi maalis-huhtikuussa, seuraava heinä-elokuussa ja kolmas, jos sitä välttämättä tarvitaan on loka-marraskuussa. Kolme kertaa vuodessa leikataan oikeastaan vain niitä aitoja, jotka eivät saa enää kasvaa yhtään suuremmiksi, yleisin leikkausmäärä/ vuosi, on kaksi.

Ne hapsottavasti kasvavat pensaat ja pensasaidanteet, eli ns. vapaasti kasvavat leikataan taasen pääsääntöisesti harventamalla hyvin juurtuneesta pensaasta 3-5 vanhinta ja paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maata pois. Joiltakin japaninangervoilta eli ns. matalilta pensasangervoilta voidaan leikata joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois, mutta se ei ole pakollista. Angervoja leikatessa kannattaa olla mielessä se mihin aikaan kyseinen pensas kukkii. Jos pensas kukkii ennen juhannusta, leikkaa se vasta kukinnan jälkeen. Muuten tulet leikanneeksi myös tulevan kesän kukinnot pois. Mikäli pensasaidanne on todella vanhan ja ränsistyneen näköinen voidaan harkita myös totaalista uudistusleikkausta eli alasleikkausta. Ennen leikkauksen tekoa, selvitä kuitenkin mitkä pensaat kestävät alasleikkuun. Hyvin alasleikkauksen kestäviä pensaita ovat mm. vanhan ajan omajuuriset syreenit (ne jotka tekevät juuriversoja), isotuomipihlajat, norjanangervot, pensashanhikit, juhannusruusut, japaninangervot ja heisiangervot. Pallohortensiat voit leikata joka kevät n. 10-15cm:n tapille, se saa ne vain kukkimaan runsaammin. Jasmikkeita jos leikkaat alas, voi olla, että niiden kasvutapa muuttuu maanmyötäiseksi, sille siis mielummin harvennusleikkuu. Jalonnettuja pensaita, köynnöksiä tai puita ei pidä mennä leikkaamaan alas, tai tulet leikanneeksi myös sen jalostusosan pois. Alppiruusut ja atsaleat on myös syytä jättää mahdollisimman vähäiselle leikkaukselle. Syyshortensia pitää kyllä runsaasta leikkauksesta, se saa sen kukkimaan runsaasti, mutta se ei kestä alasleikkausta. Syyshortensialta on syytä katkaista kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. 

Lumien sulettua, maan ollessa vielä kostea, voi maaperän pintaan levittää puhdasta puuntuhkaa tai kalkkia kaikille niille kasveille, jotka ovat kalkin suosijoita. Esimerkkeinä kalkin suosijoista voisi nyt olla esim. nurmikko, syreenit, angervot, salavat ja monet perennat. Älä laita kalkkia tai tuhkaa havuille, alppiruusuille tai atsaleoille tai muillekiaan happaman maan kasveille. 

Aika usein minulta kysytään parhaasta kevätlannoitteesta varsinkin happaman maan kasvien ollessa kyseessä. Itse olen todennut, että pitkävaikutteisin ja helpoin levittää on perinteinen ja pahalta haiseva kananp... kakkalannoite. Kunhan vain muistaa katsoa, ettei se sisällä kalkkia. Silloin jos teet havuille ja ikivihreille kasveille kastelujakson, voit myös käyttää sitä veteen sekoitettavaa havu-rhodokevätlannosta. Siinä kuitenkin ongelmana on, että se on annosteltava kastelukannuun ja keväisin havut tarvitsevat niin paljon vettä, että yleensä niitä tulee kasteltua letkulla tai tihkuletkun avulla. Kalkitun maan kasveille voit käyttää ihan mitä tahansa yleislannosta, myös kemiallisesti tehtyä. Ne yleensä sisältävät myös kalkkia ja siksi niiden levitystä happaman maan kasveille ei voi suoralta kädeltä suositella. Käytät nyt mitä tahansa lannoitetta, muista lukea pussin annosteluohje huolellisesti ja noudattaa sitä! Milloin on oikea hetki levittää lannoitteet? No silloin kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Silloin routa on varmasti sulanut ja kasvi pystyy käyttämään hyödyksi ne ravinteet mitä maaperään lisätään. On turha laittaa ravinteita liian aikaisin, ne vaan hölähtävät kasvualustasta suoraan läpi ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Sama muuten pätee myös ylilannoittamiseen. Älä turhaan lannoita vesistöjä vaan lue ne pussin ohjeet. Myös laimennettua kompostia voi lisäillä pensaiden juurille jos komposti on vain maatunut riittävän kauan. Komposti on pH:ltaan hapanta ja sopii silloin myös happaman maan kasveille. Kompostin on kuitenkin maaduttava vähintään 1-2 vuotta ja sen on maahan levitettäessä tuoksuttava puhtaasti mullalle. Jos siinä tuoksuu jokin muu, voi se houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä. Kompostin laimennussuhde maksimissaan 50%, laimeampikin riittää varsinkin jos levität sitä perennapenkkiin.

Kevään yleisimmistä kotipuutarhan töistä haravointi kannattaa jättää kokonaan välistä, tai jos sinunkin harava suorastaan huutaa varastosta ja vaatii päästä kevään puutarhatöihin osallisiksi, käytä vain kevyttä ja leveälapaista muovista haravaa, jolla vedät vain hyvin kevyesti pintaa pitkin enimmät roskat pois. Keväällä nurmikon juuret ovat herkimmillään ja jos pohjamaa on vähänkin märkää, tulet todennäköisesti vetäneeksi roskien sijasta nurmikon juurineen ylös jos pidät haravaa liian pystyssä asennossa tai painat liian lujaa. Tapahan se on tietysti ilmata nurmikkoa tuo voimakas haravointikin, mutta nurmikolle se ei tee hyvää. Itse olen lopettanut kevätharavoinnin jo useita vuosia sitten.

Puutarhurin oma piha on ollut taasen hunningolla viime viikot, vain kuusiaidat on leikattu. Nyt taidan suunnata ulos tekemään niitä "äidin puutarhahommeleita", joista nuorimmaiseni jaksaa aina toisinaan marista. Tai sitten lähden sen lapsen kanssa lennättämään leijaa tai heittämään tikkaa. Ehtiihän ne puutarhahommelit sitten viikonloppunakin...

Puunleikkausta

Tiistai 10.3.2020 - Sirkku

Kosteat terveiset täältä ikuisen marraskuun vaivaamalta ja kaatosateiselta Uudeltamaalta!

Viime blogi-kirjoituksen jälkeen vihertyökausi suorastaan räjähti käyntiin. Samalla räjähti myös puutarhurin kalenteri. Kukapa olisi joulukuussa uskonut, että talvi tulisi menemään näin, että tammikuussa ihastellaan uusia silmuja ja jopa lehtiä pihapuissa ja pensaissa ja muut pihatyöt, mukaan lukien rakentamisen saisi aloittaa roudan puuttumisen vuoksi helmi- maaliskuussa! Tämä puutarhuri oli buukannut helmi-maaliskuun taitteeseen kaikkien yrittäjän arjessa tarpeellisten korttien opiskelua ja tietenkin silloin kun istut sisällä opiskelemassa, olisi ulkona mitä parhain työskentelykeli! Mutta ei auta. Lakisääteiset kortit ovat nyt käytynä ja viimeisimpinä työturvallisuus ja EA-kortti päivitettynä. Korttisulkeiset jatkuvat taas EA:n osalta kolmen vuoden kuluttua ja muiden korttien osalta viiden vuoden kuluttua. Murphyn laki tietysti sanelee, että nyt kun ulkona taas ollaan töissä niin ilma on hyvin itkuinen morsian. Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta onneksi on kunnon varusteet.

Viime kirjoituksessani sivusinkin jo hedelmäpuiden leikkausta oman pihani osalta. Kevätlämpö aiheutti sen ettei etelärinteen omenapuita voinut enää leikata, mutta kylmemmän kasvupaikan omenapuut leikkasin tuossa pari viikkoa sitten. Uudellamaallakin vaihtelee vielä todella paljon pihakohtaisesti voiko kevätleikkauksen vielä tehdä vai ei. Tämän viikon aikana olen käynyt asiakkaiden pihoissa tekemässä kevätleikkauksia kylmemmän kasvupaikan omenapuille. Jos mietit voiko omassa pihassa kasvavaa puuta vielä tänä keväänä leikata, kohdista katseesi puun silmuihin. Mikäli silmut ovat vielä pienet ja ns. talviasuiset, ei puun nesteenkierto ole vielä käynnissä ja puun voi leikata. Mutta mikäli silmut ovat jo turvonneet tai silmussa on vihreää näkyvissä, on puu siirtämässä ravinteita yms. lehtiin, eli nesteenkierto on käynnissä ja silloin puuta voi leikata seuraavan kerran vasta täyden lehden aikaan eli keskikesällä. Ensimmäiseen itse tehtävään omenapuun leikkaukseen kannattaa käyttää aikaa ja opetella oikeat tekniikat esim. puunleikkauskurssilla tai pyytää ammattilainen pihaan neuvomaan hedelmäpuunleikkauksen työtavat. Myös hyviin ja helposti huollettaviin välineisiin kannattaa satsata hieman rahaa kiinni. Olemassa olevat työvälineet huolletaan, teroitetaan ja desinfioidaan ennen puunleikkausta, varsinkin terät huolletaan kunnolla. Kunnon työskentelyvälineillä, joilla yltää riittävän korkealle, työ on turvallista ja leikkauksen jälkeen sekä sinä että puu olette vielä kunnossa, varsinkin jos olet muistanut käyttää myös suojalaseja ja kypärää. Tikkailta ja A-telineiltä ei saa leikata mitään! Vahvasti suosittelen, että mikäli et jatkovarrellisella leikkurilla yllä leikkaamaan oksaa, palkkaa pihaan arboristi joka käy köysien varassa madaltamassa puun sopivaan korkeuteen. Arboristi on puunhoidon- ja leikkauksen ammattilainen ja saat vähennettyä hänen laskunsa verotuksessa kotitalousvähennyksenä.

Kun siellä hedelmäpuun ympärillä pyörii, kannattaa samalla tarkastaa puun tuenta ja muukin puun kunto. Mikäli olet laittanut rungon ympärille muovisia ns. myyräsuojia ota ne samalla kertaa pois, jänisverkot saavat olla hedelmäpuun ympärillä siihen saakka kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Alla olevasta kuvasta huomaat syyn miksi itse en laita koskaan istutettavan puun ympärille muovista myyräsuojaa. Siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä jos sitä ei muista poistaa ajallaan puun ympäriltä pois. Myyräthän kaivelevat maanpinnan alapuolella joten rungon ympärille laitetusta suojasta ei sinänsä ole hyötyä niiden torjunnassa ollenkaan ja jänis menee tuosta läpi. Peurasta ei olekaan minulla kokemusta, voisiko kova muovi säikäyttää latvoja kaluavan peuran? Mikäli sinulla on kokemusta asiasta, laita kommenttia alle.

Suoja on kovaa ja terävää muovia joka hyvin helposti vahingoittaa puun kuorta ja saa sen tekemään villiversoja jalonnuskohdan alapuolelta kuten kuvasta näkyy. Mikäli villiversoja ei poista, alkaa puu yleensä kasvattamaan niitä ja kuivattaa latvuksessa olevan lajikkeen kokonaan. Silloin puu saattaa edelleen olla omenapuu, mutta lajike ei olekaan esim. punakaneli mikä alkuperäinen latvus oli, vaan puu tekeekin keltaisia ja happamia omenoita (jotka sopivat erinomaisesti hilloihin) ja lajike onkin Antonovka. Kuvassa oleva puu on kirsikka ja siitä poistin kaikkia leikkausohjeita vastaan nuo villiversot. Kirsikka on siis kumivuotopuu ja sitä ei normaalisti leikata ollenkaan keväällä, vaan niiden leikkausajankohta on heinä-elokuu tai syksy kun lehdet on tippuneet. Hoito-ohjeeksi tällaiseen tilanteeseen on runsas puun kastelu silloin kun kumivuoto on runsaimmillaan, ettei puu pääse kuivattamaan itseään.

Herääkö puunleikkauksesta ja jänissuojauksesta kysymyksiä tai onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Lisää kysymyksesi ja omakohtaiset kokemukset kommenttikenttään.

Vetisin puunleikkausterveisin, Puutarhuri-Sirkku.