Katajat

Torstai 11.12.2025 - Sirkku

Katajaisen kansan nimikkokasvi.

Siitä sanotaan että se taipuu vain ei taitu kuitenkaan, mutta minulla on ikävä kyllä  todisteita,  että ei se katajakaan ihan kaikkea kestä. Meidän pihassamme oli niin upea pilarikataja, että sitä muistellaan toisinaan vieläkin. Kuitenkin sille eräs myrsky oli liikaa.

 

Pilarikatajan kohtalo

12.8.2017 Etelä-Suomen yli puhalsi Kiira-myrsky, tai rajuilmaksikohan sitä pitäisi nimittää. Meteorologit varoittivat jo etukäteen mahdollisesta vaarallisesta säästä, jota ei olisi kyllä etukäteen uskonut. Päivä kun oli suorastaan läkähdyttävän tyyni ja kuuma. Ilma seisoi ja sitä itse kukin kulki varjosta toiseen, etsien vähän helpotusta edes pienestä tuulenviristä. Järviin täällä Etelä-Suomessa on tuolloin turha enää mennä. Ne ovat täynnä sinilevää. Onneksi uskoimme meteorologien varoittelut ja siivosimme pihasta lähes kaiken irti lähtevän varastoihin ja suojiin, tosin ihan kaikkea emme älynneet sitoa kiinni.

 

Alkuillasta alkoi etelän suunnalta kuulua kaukaista jyrinää, silloin siirryttiin sisälle. Sähkölaitteet pois seinistä ja vettä ämpäriin valmiiksi. Muuta ei sitten ehdittykään, kun pilvi alkoi vyöryä etelän suunnalta. Tuuletusikkunoita alettiin juuri sulkemaan kun katsottiin, että pilvi on vielä Sipoon päällä, silloin yhtäkkiä humahtivat korvat lukkoon ja tuuli osui taloon. Ne vielä auki olleet tuuletusikkunat rävähtivät auki ja isot ikkunat helisivät niin, että tuntui kuin ne tulisivat sisään koska tahansa. Ja sitten alkoivat puut kaatua. Muutama sekunti tuulen osumisesta, talon päällä olikin jo puu ja pihametsässä kävi hirveä rytinä. Jälkikäteen selvisi, että siinä yhden puun kaatumisessa ei tosiaankaan ollut kaikki.

 

Pihasta oli mennyt n. 70 puuta, joista osa kaatui heti ja osa on jouduttu poistamaan sen jälkeen niiden muututtua vaarallisiksi, talon päällä oli yli 100 vuotias mänty, puimuritallin päällä oli kolme puuta, kanala hajalla, kasvihuone kuin ihmeen kautta ehjä, vaikka isot männyt sen ympäriltä oli kaatuneet. Navetan katosta suuri osa oli tiessään ja tuuli oli katkaissut kyllästetyn, kuivan ja kovan ovipönkälankun (2”4” eli 50 x 100 mm) kuin hammastikun.

 

Vahingot olivat isot ihan noin rahallisestikin, mutta entäpä muistot? Ihmiset ja eläimet onneksi olivat turvassa, mutta ehkä kaikkein suurimman harmin aiheutti se, että navetan ja talon välistä oli kaatunut se ikivanha kataja, joka oli jo aiemminkin saanut useita osumia. Viimeksi n. vuosi tätä päivää ennen, oli huolimaton kuormantuoja kolhinut puuta niin, että kuoret lähtivät pitkänä suikaleena yhdeltä sivulta. Kataja ei kuitenkaan ollut siitä moksiskaan. Siinä ei näkynyt mitään elinvoiman hiipumisen merkkejä ennen Kiira- myrskyä. Kyseinen pilarikataja oli yli kahdeksan metriä korkea ja n. kaksi ja puoli metriä leveä leveimmästä kohdasta. Äkkiseltään laskimme sen olevan ainakin 120 vuotta vanha, joten se oli nähnyt Suomen itsenäistymisen ja rauhan ajan tilan ja pihan rakentamisen tälle paikalle. Todennäköisesti sen ikä oli vielä enemmän, mutta kanto hajosi myrskyssä niin totaalisesti, ettei siitä oikein pystynyt katajan tiiviitä elinrenkaita enää laskemaan.

 

Alkukuukaudet ja se ensimmäinen syksy myrskyn jälkeen meni pihaa siivotessa ja  vahinkoja  korjatessa. Piha näytti kaikkineen niin erilaiselta kun isoa puustoa oli lähtenyt niin paljon ja puita jouduttiin vielä poistamaan talven aikana useita. Maisema muuttui ja sille ei voinut mitään. Kevään tultua katajan tekemä aukko alkoi kuitenkin vaivaamaan mieltä. Piha ei näyttänyt silmään hyvältä, ei sitten millään, kun katajan paikalla oli vain kuoppa. Hätäpäissäni istutin tilalle aluksi timanttituijan. Niitä kun sai jo valmiiksi isoina suht edullisesti. Se ei katajan paikalla viihtynyt alkuunkaan. Se kokeilu jäi yhden vuoden mittaiseksi ja lopulta tuija oli pakko kaivaa pois. Onneksi oli ahkeria työkavereita, jotka ilmaantuivat heti paikalle, kun maata kuovittiin. Tee siinä nyt sitten lapiohommia, kun monta kanaa kuopii ympärillä ja kukko vahtii vieressä.

 

Lopulta totesin, että ei auta, pakko on lähteä ostamaan pilarikatajan taimi. Taimilappu  tietenkin on jo hukkunut, jotta saisin nyt tarkastettua oliko taimi nimenomaan kotikatajan pilarimuoto vaiko kiinankatajan tms. lajikkeita. Väritys on ehkä kuitenkin hieman sinisempi kuin alkuperäinen lajike oli. Väriin voi kuitenkin vaikuttaa myös sen vanhan kasvin ikä. Harmittelin siinä aikani, etten ollut heti ostanut paikalle uutta katajaa, siinä meni pari kesää hukkaan kasvuaikaa. Uusi kataja paikalle istutettiin muistaakseni 2019 tai 2020 ja kyllä silloin lähdettiin aika pienestä taimentirppanasta liikkeelle. Olin aivan varma, että tämäkään taimi ei lähde kasvuun, mutta kyllä sille se kasvupaikka kelpasi! Yleensä on vaikeaa saada saman kasvilajin kasvia lähtemään kasvuun kaadetun, tai kaatuneen puun paikalle. Se johtuu maahan jäävistä juuren ja kannon paloista, joita lahottajabakteerit alkavat hajottamaan. Jokaisella kasvilla on omat juurenlahottajabakteerinsa, jotka eivät iske muiden lajien juuristoihin. Koska tältä paikalta oli kaadettu kataja, ja vaikka olimmekin kaivaneet kannon ylös, oli maassa vanhan katajan juuria. Nähtävästi olimme kuitenkin saaneet niitä riittävän isolta alalta pois, koska uusi kataja lähti kasvuun hyvin. Ensimmäiset talvet suojelin taimea niin aurauslumilta, jäniksiltä, traktoreilta, mäenlaskijoilta kuin kevätauringoltakin. Pari kertaa kesässä kitkettiin myös juurelta rikat. Koirakin sai moitteita jos siihen puskaan pissasi. Hengissä se siis selvisi.

 

Kataja on tosiaan hidaskasvuinen puu ja sen puuaines on todella tiuhaa ja painavaa, juuri siitä syystä, että puu kasvaa niin hitaasti. Kataja kestää leikkaamista ja varsinkin nuorena katajaa kannattaa muotoilla leikkaamalla, jotta saa puusta sen mallisen kuin haluaa siitä tulevan. Meidän vanhasta pilarikatajasta ei kukaan pystynyt sanomaan oliko sitä joku joskus leikannut ja mitä lajiketta se oli. Itse olen kuitenkin epäillyt, että se oli tavallisen kotikatajan jokin korkeampikasvuiseksi kasvava lajike. Voi toki olla, että se oli tavallinenkin kotikataja, mutta silloin sitä on ollut pakko jonkun leikata silloin kun se oli nuori. Niin soihtu- tai kynttilämäinen ja alaosaltaan oksaton se oli. Se näytti siis siltä, kuin se olisi ollut vartettu perusrunkoon, mutta ei, kyllä se oli omajuurinen kuitenkin.

 

Minä siis istutin uuden pilarikatajan tuolle paikalle ja tuskailin sitä, etten tule koskaan  näkemään sitä täydessä mitassaan, koska se kasvaa niin hitaasti. Minun hommakseni osui olla siis nyt se, joka huolehtii niistä alkuvuosien leikkauksista. Toivottavasti sitten joskus 150 vuoden kuluttua, joku jälkipolvista sitä ihailee ja miettii, että millainenkohan se emäntä oli, joka tämän istutti. Nyt on ainakin istutusvuosi edes jotenkin selvillä, jos tämä blogikirjoitus jossain muodossa sinne saakka säilyy? Silmä on nyt tottunut siihen, että katajan korkeus on vain murto-osan vanhasta. Tänään selasin koneelta vanhoja kuvia ja löysin vuodelta 2021 kuvan n. vuoden paikallaan kasvaneesta pikkutaimesta. Tajusin silloin, että onhan kasvua tullut valtavasti! Leveyttä on tullut lähes tuplaten ja korkeuttakin taimi on saanut reilusti, jos vertaa kokoa siihen takana kasvavaan (ja kuolevaan) kuusiaitaan. Kuusiaita taimen takaa on todennäköisesti kaadettava ja istutettava uudelleen vuoden sisällä kirjanpainajien vuoksi, joten mittatikku lähtee. Mutta kataja jää.

Haaveena yhä se bonsai?

Olen haaveillut bonsaipuusta jo useamman vuoden ajan. Haaveet ovat lykkääntyneet siitä  syystä, että sisällä ei oikein ole sopivaa paikkaa muotoon leikatulle puulle ruukkuineen. Mielen perukoilla se kuitenkin on pysynyt, sillä ajatuksella, että ”sitten joskus kun sopiva kasvi tulee vastaan”. Tänään aamulla somessa kuitenkin tuli vastaan bonsaiharrastajien sivusto, jossa joku oli taivuttanut ja leikannut ruukussa meilläkin puutarhamyymälöissä syksyisin myytävän kiinankatajan bonsaiksi. Tajusin samalla, että kylläpä olen ollut tyhmä! Minulla on kasvanut jo useamman vuoden ajan terassin reunalla ruukussa kaksi kiinankatajaa, joita voisin varsin hyvin alkaa taivuttamaan ja leikkaamaan bonsaiksi. Laitan tähän nyt teille sen lähtötilanteen. Ehkä sitten joskus teen itse taivutuksesta ja leikkauksesta omat blogitekstinsä. Bonsaista ja Japanilaisesta puutarhasta olen kirjoittanut jo aiemmin. Nämä kirjoitukset löydät blogiarkistosta, Bonsaista puhutaan tammikuun 2024 kirjoituksissa.

 

Blogikirjoituksen kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa muussa yhteydessä.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

Havut:

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Tästäpä sitä on hyvä alkaa taas yksi projekti. Itseni tuntien en ehkä ole se järjestelmällisin työvaiheiden ja tehtävien ylöskirjaaja, mutta haluaisin kyllä silti kokeilla havubonsain kasvatusta. Mielelläni kuulisin myös muiden asiasta kiinnostuneiden ja bonsaita harrastavien kokemuksia. Mitkä ovat olleet teidän kasvivalinnat ja kuinka kasvatus on onnistunut? Onko sinulla hyviä vinkkejä bonsain hoitoon ja kasvatukseen?