Kiinankajista kotipihan bonsaipuita.

Torstai 12.3.2026 - Sirkku

Minun pihani bonsait. 

 

Pitkään olen pihaani halunnut bonsaipuita. Suunnittelin, että hankin vuorimännyn tai  pensassempran taimen, jonka istutan ruukkuun, ja jota alan hoitamaan kuin bonsaita. Lumitöitä tehdessäni kuitenkin älysin, että hetkinen, minullahan kasvaa jo piharuukuissa kaksi kiinankatajaa. Miksi en harjoittelisi bonsain leikkausta ja taivutusta näillä katajilla?

 

Katajat olen aikanaan pelastanut roskakuormasta. Ne siis poistettiin pikkutaimina eräästä talvi-istutuksesta kesäkukkien tieltä. Toinen katajista on lähtenyt ruukussa hyvin kasvuun, toinen taasen tuntuu jurovan ja oli väriltään jopa hieman kellertävä. Kellertävän taimen juuristolla kasvaa monivuotista tuoksukurjenpolvea ja puolukkaa. Puolukka oli jopa tehnyt satoa yhden puolukan verran, jonka löysin nyt talven jäljiltä oksasta kiinni. Mihinkähän kaiken tuon sadon kanssa joudunkaan? Onneksi on tilaa mihin sadon saa säilöttyä. Katajat kasvavat suurissa ruukuissa, joka ei ole ihanteellista bonsaille. Bonsait tulisi kasvattaa laakeissa ja matalahkoissa ruukuissa. Enpä tullut asiaa miettineeksi silloin kun katajat ruukkuihin laitoin.

 

Hankin jo tammikuussa muovipäällysteistä alumiinilankaa ja bonsaisakset Sunds trädgårdin nettikaupasta Länsi-Suomesta. Toimitus oli ripeä ja tuotteet olivat sellaisia kuin kuuluikin. Kiitos siis hyvästä palvelusta. Liian kovien pakkasten vuoksi siirsin leikkuuta kuitenkin maaliskuulle ja katajalle se onkin oikea leikkausaika. Nyt viikonloppuna vihdoin kaivoin sekä sekatöörit (pienet oksasakset), että bonsainleikkauspakettini esille ja hain terassin vierelle vanhan suihkujakkaran ja sen päälle istuinalustan, jolla pystyin istua ja aloitin leikkuun.

 

Ymmärtääkseni bonsaita leikatessa tulisi olla jo etukäteen mielessä edes kaukainen kuva siitä, mitä leikkuulla haetaan. Oliko minulla? No ei! Istuin siinä suuremman taimen vieressä ja mieli oli täysin blankko. Aloitin leikkuun katajan alaosasta vain huomatakseni, että olin antanut sen kasvaa vähän liian suureksi ja sen alaoksat olivat jo melko paksuja ja asentoonsa puutuneita. Totesin, että bonsaisakset sain tässä kohtaa hylätä käytöstä ja käyttöön tuli ottaa sekatöörit, eli pienet oksasakset, joiden leikkuuvoima puri katajaan paremmin. Otin katajan runkoa näkyviin. Jälkikäteen ajateltuna, otin sitä ehkä näkyviin vähän liikaakin, mutta uskon, että kataja alkaa kasvattamaan myös uusia oksia runkoonsa. Saan sieltä silloin lisää kasvuoksia, joita saan taivutettua haluamaani suuntaan ja malliin.

 

Minut yllätti se kuinka vaikeaa bonsain leikkaaminen tällaisesta vapaasti kasvaneesta pensaasta on. On vaikeaa alkaa leikkaamaan hillittyä muotoa, jos pensas on saanut kasvattaa oksansa kasville luontaisella tavalla. Leikkasinkin varmasti liikaa näin ensimmäisellä kerralla, rungon alaosasta tuli liian kalju. Vertaan tietysti leikkuun sujuvuutta kaikkeen siihen muuhun leikkuuseen mitä minun työssäni tulee tehtyä. Leikkaan työssäni säännöllisesti lehtipuita, pensaita ja köynnöksiä, sekä erilaisia havuja. Osaan siis leikata kasveja, ja työnjälkeni esim. omenapuun leikkuussa on kaunista ja tarkoituksen mukaista. Suurilla kasveilla puita kuitenkin leikataan malliin, ja niistä tehdään taideteoksia ns, suurella pensselillä. Nyt sama ajattelu pitäisi pystyä laittamaan miniatyyrikokoon ja se tuntui minusta lähes ylitsepääsemättömältä. Huomasin myös kovin nopeasti, että tässä työssä ajatuksen on oltava sataprosenttisesti kiinni itse työnteossa ja halutussa bonsaipuun mallissa. Aloitin työn päivänä, jolloin minulla mielessä oli läheisen kanssa käyty riita. Jouduin jättämään työn ensimmäisenä päivänä kesken ja jatkamaan sitä seuraavana päivänä kun pää oli nollaantunut. Yön jäljiltä mieli oli rauhoittunut riittävästi ja pystyin keskittymään työhön ja sen lopputulokseen paremmin. Onneksi ikävuodet ovat tehneet minunkin mieleeni malttia. Työn kesken jättäminen ei olisi onnistunut varmasti vielä 10 vuotta sitten.

 

Elämäni ensimmäisen bonsain leikkuun lopputulos on nähtävillä tässä. Ette voi uskoa, kuinka paljon sen tekoon kului alumiinilankaa ja aikaa! Alumiinilankaa pätkin sivuleikkureilla, nekin siis tulee olla bonsainleikkuun työvälinelistassa, jotta työnteko onnistuu jouhevasti. Sain kulumaan tuohon pieneen pensaaseen kokonaisen paketin alumiinilankaa. Tämän lisäksi jouduin hakemaan paksumpaa ja jämäkämpää rautalankaa, jolla sain alaoksat taivutettua haluamaani suuntaan. Tarvitsin myös vanhan rautahaan painoksi yhdelle oksalle. Näitä ei varmasti olisi tarvinnut, jos olisin älynnyt aloittaa leikkuut jo vuotta aiemmin, eikä oksat olisi niin pahasti paikoilleen puutuneita. Latvan katkaisin tästä katajasta, koska se oli niin jämäkäksi puutunut, ettei taivutus oikein muutoin enää onnistunut.

 

Bonsai numero kaksi oli se pienempi ja vähän kellertävä. Saa nähdä miten se leikkuusta toipuu ja lähteekö väri muuttumaan kohti tummemman ja sinertävän vihreää, mikä tämän kasvin oikea väri on. Tällä katajalla oksat olivat vielä hennommat ja taipuisammat, ja näitä sain taivutettua toivomaani malliin pelkän alumiinilangan avulla. Sitä en tiedä tuleeko tästä sitten joskus yhtään sen kauniimpaa kuin tuosta isommastakaan, mutta nyt sain sentään latvan vielä taivutettua ilman, että sitä tarvitsi leikata.

 

Tulevan vuoden aikana minun on nyt muistettava hoitaa bonsaikatajiani huolellisesti. Aion lannoittaa ne keväällä pitkävaikutteisella, raemaisella lannoitteella (toisin sanoen kanankakalla). Ruukkuja joutuu myös jonkin verran kesän aikana kastelemaan, vaikka ne taivasalla ovatkin. Isommankin katajan juurelle saatan kylvää krassia tai tuoksuhernettä, joka saa tulla putouksen tavoin ruukun reunalta alaspäin. Rauta- ja alumiinilankoja on muistettava tarkastella säännöllisesti. Ne eivät saa pureutua kasvin runkoon, tai aiheuttaa oksistoihin kuorivaurioita. Katajien jatkoleikkuita tehdään kasvin luontaisen leikkausaikataulun rytmissä. Havuja leikataan Suomen oloissa maaliskuussa ja marraskuussa. Toisinaan ylimääräinen leikkaus saatetaan tehdä keskikesällä, jolloin typistellään vuosikasvuja. Tarvittaessa ulkona olevia havuja, myös siis näitä bonsaikatajiani varjostetaan kevätahava-aikaan. Varjostuskankaat laitetaan päälle nyt ja poistetaan kun maaperästä on routa sulanut ja uusi kasvu on käynnissä.