Tuoksuva puutarhuri

Perjantai 22.5.2026 - Sirkku

Tuoksuva puutarhuri.

Toukokuussa on paljon ajankohtaan sidottuja töitä, jotka rullailevat ja täyttävät puutarhurin arjen. Auto tuoksuu tällä hetkellä melko mojovasti. Siellä kun on säilytetty tasaisesti vähintään muutamaa lannoite- ja kalkkipussia. Toki pussit ovat välillä vaihtuneet ja varastoa on sekä käytetty, että täytetty. Vaikka ihan joka pihaan ei tulekaan laitettua sitä luonnonlannosta, myös yleislannokset ovat minustta muuttuneet tuoksuvammiksi. Vielä kun ulkona on sopivasti kosteaa, kuten tänään, tarttuu lannoitepöly joka paikkaan. Vaatteet ja kengät tuoksuvat viikon jäljiltä mehevästi lannoitteelta ja puutarhurin ulkomuoto on joko valkoinen tai ruskea sen mukaan mitä pihoihin on levitetty. Tuoksukin on sitten sen mukainen.

Aloitin toukokuun työt levittämällä pihoihin kalkit. Lannoitteiden kanssa piti vähän odottaa, jotta kasvu lähti kunnolla käyntiin. Kevätlannoitteen levitykselle oikea hetki on se, kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran. Silloin routa on varmasti maaperästä sulanut ja kasvu on käynnistynyt. Oikein ajoitettu kevätlannoitteen levitys saa ravinteet imeytymään suoraan kasvien kasvun käyttöön, eikä ravinnevalumia tule sen vuoksi. Tämän vuoden toukokuun alku oli kuiva ja yöt olivat pitkään kylmiä ihan eteläisintä Suomea myöden, siksi odottelinkin lannoituksen levityksen kanssa parin viikon ajan.

Milloin on paras aika istuttaa kasveja ja tehdä nurmikkoa?

Tässä on kysymys johon törmään melko usein. Periaatteessahan aina voi istuttaa kun maa on sula, toisinaan vaan joutuu sitten tekemään vähän enemmän töitä istutuksen jälkeen, kuumemman ja kuivemman ilman vuoksi. Jos haluat minimoidan kastelu- ja työmäärän istutuksen jälkeen, parhaat ajat istuttaa kasveja ja kylvää nurmikkoa ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy, jolloin on luontaisesti kosteaa ja kastelua tarvitaan vähemmän. Silloinkaan kastelua ei kuitenkaan voi jättää tekemättä! Kuitenkin, ilta- ja yökaste sekä sateisemmat ilmat vähentävät kastelun määrää ja toisinaan tuolloin voidaan pitää esim. välipäivä kasteluista.

Jos istutat avojuurisia piiskataimia, nämä on istutettava aina lepotilaisina, eli niissä ei saa olla lehtiä kun ne istutetaan. Tämä siksi, koska näillä taimilla ei ole multaa juuristonsa suojana, jolloin juuristo ei pysty imemään maaperästä riittävästi vettä, jos lehdet haihduttavat vettä ilmaan koko ajan. Nämä taimet istutetaan siis aina aikaisin keväällä heti kun routa on sulanut, tai myöhään syksyllä kasvien mentyä lepotilaan. Taimet juuristoineen liotetaan hyvin ennen istutusta, juuret typistetään tarvittaessa ja taimet istutetaan juuret levälleen maaperään, niin, että juuristo jää hyvin maaperän sisään ja juurenniska peittyy. Keväällä istutetuille taimille tehdään istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, syksyllä istutetut taimet istutusleikataan seuraavana keväänä. Tämän jälkeen taimia kastellaan runsaasti 3-4 kertaa viikossa, vähinntään 3-4 viikon ajan. Kastelussa on huolehdittava, että koko juuristoalueen syvyys kastuu. Piiskataimina istutetaan monesti esim. pensasaidat. Piiskataimia löytyy harvoin puutarhamyymälöistä hyllytavarana, ne on yleensä tilattava etukäteen.

Astiataimia voidaan tosiaan istuttaa aina kun maa on sula. Kuitenkin moni kasvi, varsinkin ikivihreä havu tai alppiruusu, tuntuu pitävän nimen omaan keväällä istuttamisesta. Silloin taimille jää koko kesä aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvi- ja kevätahavajaksoa, jolloin juuristo pystyy hieman paremmin vetämään vettä talvea varten, ja talviruskettumista tulee vähemmän. Astiataimia kannattaa kastella hyvin ennen istutusta. Itse laitan astiataimet likoamaan mahdollisuuksien mukaan vesisaaviin niin, että koko ruukku kastuu. Se pitää huolen, että taimi on hyvässä nestejännityksessä ja kestää istutuksen paremmin. Istutuksessa tulee huolehtia, että juuristot ovat hyvin levällään, eivätkä kierrä taimen ympäri, tämän vuoksi juuria joutuu toisinaan hieman leikkaamaan. Älä kuitenkaan revi, ryttää tai kieputa juuria spiraalille, vaan auo ne varoen levälleen, tämä auttaa kasvia kasvattamaan terveen juuriston ja kasvi pysyy tukevasti maassa paikallaan. Taimet istutetaan lajikkeesta ja jakonnustavasta riippuen. Jalonnetut kasvit kuten esim. monet köynnökset tai ruusut, on istutettava syvään. Jalonnuskohta on saatava n. 15-20 cm:n syvyyteen maanpinnan alapuolelle ja köynnösten kohdalla juurakko laitetaan vielä tukea kohden vinoon, jolloin juuripaakkukin on laitettava vinoon kasvualustassa ( lue lisää köynnösten istutuksesta blogiarkistosta vanhoista blogiteksteistäni). Omajuurisen kasvin, voit istuttaa 1-3 cm syvempään kuin mikä sen vanha istutussyvyys on. Jos olet epävarma taimen istutusohjeista, tarkasta ne taimilapusta. Varsinkin puuvartisten kasvien, eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten taimilapuissa on todella paljon tietoa istutusta varten. Kuvassa näet miksi juuristot pitää avata, jos ne ovat kiertyneet ruukun reunoja kiertämään. Tämä omenapuu kaatui istutusvirheen vuoksi, juuristot eivät jaksaneet pitää puuta pystyssä kun niutä ei oltu levitetty.

Nurmikon teosta kerronkin viime blogikirjoituksessani vähän kattavammin. Tällä viikolla pääsin kuitenkin tekemään sitä ajankohdan yleisintä nurmikkotyötä, eli nurmikon paikkausta viime kesän kuivuuden jäljiltä. Poistin siinä vanhoja kuivuneita nurmikkolaikkuja, lisäsin uutta multaa, tiivistin pohjan ja sumutin sen kosteaksi, tarkastin kallistukset ja tasaisuuden, kylvin siemenet ja peitin ne. Sen jälkeen vielä kevyesti tiivistelin kylvöksen ja sumutin sen kunnolla kosteaksi. Loppukastelu jäi asiakkaan huoleksi tuleville viikoille. Nurmikkoa kylväessäsi kannattaa tarkastaa myös nurmikon siementen säilyvyys, jos käytät varastossa talven ollutta siementä. Nurmikon siemenet ovat yleensä paperipussissa tai pahvilaatikossa ja vaikka se säilytettäisiin kuivassa varastossa, pääsee siemenet yleensä hapen ja valon kanssa kosketuksiin. Toisinaan ne saattavat myös kostua, joka voi aiheuttaa siemeniin sienitauteja tai homeita. Varastoinnissa yleensä myös siementen itävyys laskee. Jos siis käytät vanhaa siementä, sitä kannattaa yleensä kylvää hieman tiuhempaan kuin uutta siementä kylväisit.

Valtavasti kukintaa.

Viime kesänä oman pihani vanhat omenapuut pitivät  välivuotta. Edellisten vuosien kuivat kesät vaikuttivat varmastikin siihen, etteivät vanhat omenapuut jaksaneet tehdä kukkia. Kuitenkin tilanne nähtävästi korjaantui ja kesä 2025 oli meidän kohdallamme jopa turhankin kostea. Vettä tuli niin paljon, että vesi tulvi monissa paikoin kellareihin ja meillä rypsin siemenet mätänivät peltoon. Voisi sanoa, että meillä satoi koko toukokuun ja sade jatkui juhannukselle saakka. Puille sateinen kesä oli kuitenkin todella tarpeen ja se näkyi jo viime vuonna havupuissa, joissa oli valtavat vuosikasvut ja nyt se näkyy jokaisessa hedelmäpuussa. Jopa meidän lähes satavuotiaat omenapuumme ovat aivan täynnä kukkia, kirsikat kukkivat runsaasti ja lapsemme 12 vuotta sitten lahjaksi saamassa päärynäpuussa on ensimmäiset kukat. Olen ihaillut varsinkin asiakkaiden pihojen koristeomenapuita, päärynöitä, sipulikukkia ja kirsikoita. Kukkia on valtavasti ja onneksi siellä on näkynyt myös pölyttäjiä. Olemme monessa pihassa tehneet jo edellisinä vuosina pölyttäjille lepopaikkoja ja lisänneet myös karikkeen määrää pensaiden juuristoilla. Olemme siis yrittäneet auttaa pölyttäjiä pitkällä tähtäimellä, nythän se nähdään kuinka hyvin ne ovat auttaneet pölytystehoon.

Ne mitkä ovat tuntuneet ottaneen itseensä kovasta talvesta  ovat monet maanpeiteperennat. Voi toki olla, että ne tarvitsevat vielä vähän vettä, ravinteita ja lämpöä, mutta monessa pihassa näihin on tullut pakkasvaurioita ja jopa kuolleita kasvilaikkuja on näkynyt. Lumen puute näitä on aiheuttanut. Parissa pihassa onlemme kuitenkin yhdessä asiakkaan kanssa todenneet, että odotetaan vielä hetki, ennen kuin poistetaan vanhat taimet. Varsinkin ajuruoho on tuntunut olevat todella hidas kasvuunlähdöltään tänä keväänä. Kuitenkin elonmerkkejä oli myös näkyvissä, joten ehkä se kaipaa vain aikaa?

Ensimmäiset alppiruusun ja kanadanatsalean kukat olivat avautuneet tällä viikolla. Mitkä ovat ne sinun pihasi upeimmat alkukesän kukkijat, joiden kukkaloistoa sinä aina odotat?

Nurmikon kunnostusta.

Torstai 14.5.2026 - Sirkku

Nurmikon kunnostusta.

Joka kevät se on aina edessä. Nurmikon kunnon tarkkailu ja sen pohtiminen tarvitseeko  nurmikolle tehdä suuremmin jotain kunnostustoimenpidettä. Talven jäljiltähän nurmikko tuntuu olevan länässä, ja monella onkin sinne kova hinku haravan kanssa heti kun kevään ensimmäiset lämpimät päivät koittavat. Jo aiemmin olen tästä kevään haravointi-innosta kirjoittanut, se iskee meihin kaikkiin, ja se on se jota kannattaisi hillitä. Yleensä sillä saadaan nurmiheinälle enemmän haittaa tehtyä kuin hyötyä.

Monella on ajatuksena, että keväällä kun nurmikon haravoi, saa poistettua sieltä sammalta. Toki haravointi poistaakin kuollutta sammalen pintaa, mutta sammalen juuristo jää silloinkin maahan. Sammal tulee nurmikkoon sen vuoksi, että maaperä alkaa olemaan liian tiivis ja liian hapan pH:ltaan. Koska Suomen maaperä on luontaisesti hapan meillä kasvavien havupuiden maahan pudottamien neulasten vuoksi, tulee sammal aina jossain vaiheessa nurmikollekin. Itse ajattelen, että sammalen kanssa kannattaisi tehdä jonkinlainen välirauha. Sammal on kaunis, vihreä pinta, mutta sen huono puoli on se, ettei se kestä kulutusta. Toinen kysymyksiä aiheuttava ongelma keväisin on voikukat. Voikukka on yksi kevään tärkeimpiä pölyttäjäkasveja ja sinällään sillä on erittäin tärkeä paikkansa meidän ruokaketjussamme. Se pitää pölyttäjät keväällä hengissä, kun ei ole vielä kovin paljon muuta pölytettävää. Kuitenkin ymmärrän, että nurmikkoon sitä ei välttämättä haluta, se voisi kukkia mielummin tienvierustoilla ja joutomailla. Voikukka viihtyy savisessa, tiukassa ja jopa lähes hapettomassa maaperässä. Jos voikukkia on runsaasti, se kertookin, että maaperässä on jo hieman enemmän ongelmia kuin pelkästään sammaloituneessa nurmikossa. Kolmas nurmikon ongelmakasvi on nokkonen. Se kertoo, että maaperässä on paljon typpeä ja se on liian tiivistä, lähes hapetonta.

Millä sammalen saa pidettyä nurmikkopinnoilla kurissa?

Sammal voi tulla nurmikkopintaan melko nopeasti kylvön, tai siirtonurmikon asennuksen  jälkeen. Sammalen tuloa saat hidastettua käyttämällä nurmikkopohjiin tiivistettynä n. 20 cm:n kerroksen kalkittua ja lannoitettua multaa, jota voit vielä lisäkalkita ennen nurmikon kylvöä, tai asennusta. Tässä kalkkituotteena kannattaa käyttää jauhemaista, tai murumaista kalkkia, joka liukenee maapohjaan nopeasti. Huolehdi, että nurmikkopohjaa tiivistettäessä pintakallistukset kulkevat oikein, ja ettei pohjaan jää patteja eikä kuoppia, joihin vesi voisi jäädä seisomaan, ja johon voisi tulla lätäköitymistä kosteina aikoina.

Jatkossa saat pidettyä sammalta kurissa ilmaamalla nurmikkoa säännöllisesti, ja kalkitsemalla ja lannoittamalla nurmikkoa säännöllisesti. Ilmaus kannattaa tehdä esim. viiltoilmauskoneella, joita saat vuokrattua konevuokraamoista. Viiltoilmauskone on n. ruohonleikkurin kokoinen kone, joka tekee nurmikkoon koko juuristosyvyydeltä viillot, joihin haravoidaan hienoa hiekkaa, tai hiekka-turve seosta. Hiekkaa viiltoon haravoidaan sen vuoksi, että sillä saadaan maaperän rakennetta paremmaksi, jolloin se kestää kulutusta paremmin, ja vesi liikkuu pintakerroksista oikeasta tahdissa maaperän alempiin kerroksiin. Juuret ja pieneliöt saavat silloin happea, ja pieneliötoiminta vilkastuu. Samalla nurmiheinät saavat maaperän pintaan uutta katetta ohuen kerroksen. Monesti tulee kysymys, että auttaako jos rei´itän nurmikkoa talikolla tai käytän niitä ilmauskenkiä, joissa on piikit pohjassa. Näiden kanssa on vähän se ongelma, että nurmikon juuristo ulottuu aina 10-15 cm:n syvyyteen ja ilmaus pitäisi saada ulottumaan sinne saakka.Ilmauskengät eivät sinne saakka ulotu, talikko kyllä ulottuisi, jos sen vain jaksaisi painaa riittävän syvälle maahan. Talikollakin reikiä joutuisi painelemaan nurmikkoon paljon, joten ehkä kuitenkin kone on helpompi? Maaperän rei´ittämisessäkin on se ongelma, että maaperään tulee kyllä reikä, mutta koska reiässä ollutta maata ei poisteta, se vain tiivistyy painetun reiän ympärille. Viiltoilmauskone nostaa maamassaa, sammalta ja vanhaa leikkuujätettä paljon maasta ylös. Tätä ei voi varastoida pihaan, vaan se kannattaa viedä pihasta nopeasti pois. Aumassa ja varsingin auringossa ollessaan massa alkaa lämpenemään ja saattaa jopa syttyä palamaan.

Säännöllisellä ilmauksella, lannoituksella ja kalkituksella pidät nurmiheinän kasvukunnossa pidempään, jolloin se jaksaa taistella elintilasta paremmin sammalen kanssa. Ilmava maaperä mahdollistaa myös pieneliöiden ja lierojen liikkumisen juuriston ympärillä, jolloin ravinteet ja vesi liikkuvat maaperässä oikeassa tahdissa.

Voimakkaasti sammaloitunut nurmikko alkaa olla peruskunnostustarpeessa. Silloin ei välttämättä enää pienemmät ylläpitotoimet riitä, vaan saatetaan tarvita joko nurmikon osittaista, tai kokonaan tehtävää pohjan kyntämistä/muokkaamista ja uusien pohjien tekoa, sekä uusien siemenien kylvöä, tai siirtonurmen asennusta.

Miten kunnostetaan nurmikko, jossa on paljon voikukkaa tai nokkosta?

Pieniä määriä voikukkaa tai nokkosta voi poistaa esim. voikukkaraudan avulla. Reikiin  haravoidaan hienoa hiekkaa. Pieniä määriä rikkaa tulee aina, kasvien siemeniä kuitenkin lentää pihaan joka kesä tuulen mukana. Kuitenkin runsas voikukka-, tai nokkosmäärä kertoo jo siitä, että nurmikon maaperä alkaa olla kohta peruskunnostustarpeessa, ja nurmikkopinta on elinkaarensa loppuvaiheessa. Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin vanha pinta kannattaa kyntää maahan tai kuoria kokonaan koneellisesti pois. Tuolloin on tehtävä uudet pohjat pintakallistukset huomioiden, levitettävä uusi pintamultakerros, tiivistettävä se huolella ja kylvettävä uudet nurmikon siemenet tai istutettava uusi siirtonurmi.

Siirtonurmi vai kylvetty nurmikko?

Valintaan vaikuttaa budjetti, sekä se kuinka paljon kestää sisään kantautuvaa kuraa.  Pohjatyöthän molemmissa on samat. Sekä siirtonurmi, että kylvönurmikko, perustetaan kalkittuun ja lannoitettuun, sekä huolella tiivistettyyn maaperään, jossa pintakallistukset on huomioitu ja jossa ei ole patteja eikä kuoppia. Siirtonurmirullat tilataan pienellä hukkavaralla ja ne asennetaan mieluiten saman päivän aikana kun ne pihaan tulevat. Mikäli kaikkia ei saada asennettua saman päivän aikana, on rullat varastoitava pihan varjoisassa paikassa, ja ne voi tarvittaessa avata ja kastella. Rullat olisi hyvä laittaa maahan viimeistään seuraavana päivänä niiden pihaan tulosta.

Rullat laitetaan maahan hyödyntäen maaperän pinnan kallistuksia saumojen kastelussa,  tiililadontana ja puskien saumat tiukasti toisiaan vasten. Saumojen väliin ei saa jäädä rakoja tms. Mikäli rakoja jää, saumat kuivuvat ja siemenrikat pääsevät kasvamaan. Valmis nurmikkopinta kannattaa jyrätä, jotta juuret ovat tiiviisti maaperää vasten ja sen jälkeen aloitetaan kastelu. Siirtonurmikkoa sadetetaan pienellä pisaralla ja mielellään usean tunnin ajan niin, että nurmikko kastuu koko juuristoalueen syvyydeltä jokaisella kastelukerralla. Kastele nurmikkoa n. 3 kertaa viikossa samalla ohjeella. Kuumalla ja tuulisella kelillä useammin. Myös sateella on kasteltava, mutta silloin määrä voi olla hieman pienempi. Kastelujakson pituus vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Nurmikkoa on kasteltava niin pitkään kunnes se on juurtunut. Jatkossa nurmikkoa kastellaan pitkinä kuivina jaksoina, tai pitkinä hellejaksoina. Kastelu kannattaa tehdä mieluiten myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jolloin haihdunta on vähäisintä ja aina niin, että koko juuristoalueen syvyys kastuu.

Siirtonurmessa on se hyvä puoli, että pinta on nopeasti kulutusta kestävä, kaunis ja  vähärikkainen. Huonona puolena on toki hinta. Se on kalliimpi vaihtoehto kylvönurmikkoon nähden. Kylvönurmikosta saa ihan yhtä kauniin pinnan, mutta se tulee hitaammin ja yleensä siitä saattaa joutua kitkemään rikkoja pois alkuviikkoina. Koska pinta on pidempään mulloksella, se kantautuu herkemmin myös sisään. Multapinnalla ei saisi myöskään liikkua niin pitkään kunnes nurmikko on kunnolla kasvussa. Kylvöstä saattaa joutua myös paikkailemaan myöhemmin kesällä. Heinänsiemenet kannattaa valita kasvuolosuhteiden ja kulutuksen mukaan. Jos siis olet tekemässä nurmikkoa pihaan, jossa pelataan paljon nappiksilla jalkapalloa, valitse sinne kulutusta kestävä pelinurmi, joka on tarkoitettu niihin valo-olosuhteisiin mitkä pihassa vallitsevat. Mikäli kulutusta ei ole niin paljon, hieman edullisempikin nurmisiemenseos riittää.

Kylvönurmikko kannattaa tehdä mieluiten aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, kun on luontaisesti kosteaa, ja kastelua tarvitaan vähemmän. Voit sadettaa pohjamaan ja kylvää siemenet kosteaan maahan. Sekoita siemenet hienoon hiekkaan, ja kylvä nurmikko harvaan edeten ensin alue kulmasta kulmaan vinottain. Kylvä sama alue sen jälkeen toisen kerran ristikkäisestä kulmasta alkaen ja edeten ristikkäiseen kulmaan. Sama alue siis kylvetään kahteen kertaan. Harva kylvös on tärkeää, silloin nurmikko ei tiivisty liikaa ja ala sammaloitumaan. Hiekka toimii jo osittaisena katteena siemenille, mutta tämän jälkeen kylvetty ala kannattaa käydä kevyesti läpi rautaharavan kanssa ja peitellä siemeniä kevyesti. Tämän jälkeen kylvös jyrätään. Jyrätty kylvös sadetetaan mahdollisimman pienellä pisaralla ja kostean kylvöksen päälle voidaan levittää ilmavasti harso ensimmäisiksi päiviksi. Harso tasaa kosteutta, mutta se on muistettava poistaa heti kun ensimmäiset piipat tulevat maaperästä ylös. Huolehdi, että kylvös saa tasaisesti kosteutta ja kastelun idea on aina sama. Kerralla olisi kastuttava koko juuristosyvyys, silloin kastelussa voi pitää välipäiviä. Kylvönurmikon ollessa kyseessä on myös huolehdittava, ettei maaperä pääse kuorettumaan. Kuorettuminen, eli maaperän pinnan kovettuminen ehkäistään säännöllisellä sadettamisella.

Kylvetystä nurmikosta tulee ensin esiin rairuoho, jonka tehtävä nurmikossa on toimia kateheinänä hitaammin itäville nurmiheinille, jotka ovat monivuotisia. Raiheinä on yksivuotinen. Nurmikko leikataan ensimmäisen kerran kun nurmikko on kasvanut yli kymmensenttiseksi. Tämä ensimmäinen niittojäte kerätään aina pois. Tästä eteenpäin nurmikkoa leikataan säännöllisesti, ja silputun nurmijätteen voi jättää nurmikkopinnalle, jos se ei ole kovin pitkää. Helteellä terien leikkuukorkeutta nostetaan ja nurmikko jätetään pidemmäksi, samoin syksyllä. Lehtien pudottua, ne kannattaa mahdollisimman pitkään silputa nurmikkopinnalle lannoittavaksi katteeksi. Silppuamista kannattaa tehdä syksyn aikana säännöllisesti viikottain ja varsinkin silloin kun lehdet ovat kuivia. Suurenkin puun lehdet maatuvat silputtuina talven aikana, kunhan niitä ei ole pinnalla kovin paksua kerrosta. Suurilehtisten puiden lehtimassaa toki tulee niin paljon, että osan silputuista lehdistä joutuu varmasti kompostoimaan lehtikompostorissa tai kuljettamaan tontilta pois jäteasemalle.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu, kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä.

Kylvöjä, kalkitusta ja lannoitusta

Torstai 7.5.2026 - Sirkku

Maatilan töitä ja puutarhasesonkia. 

Vauhdikkaasti on alkanut puutarhasesonki täällä Etelä-Suomessa ja tokihan se sesongin avaus osuu monesti juuri kevään peltohommien kanssa päällekkäin. Vaikka meidän tilalla peltohommat hoitavatkin vanhempi ja nuorempi isäntä, on tämä aika yksi vuoden kiireisimmistä ihan meille kaikille. Vähintäänkin siinä on sumplittava autojen käyttöä ja olinpaikkaa, mahdollisia kuljetuksia lasten harrastuksiin ja isännille pelloille, eväitä yms. kaikkea sitä normaalia arkea, jonka pitäisi pyöriä töiden rinnalla. Päivät ovat pitkiä ja luksukselta tuntui eilen se, kun oli hetki aikaa keskittyä oman pihan istutuksiin ja kasvien siirtoon.

Säät ovat hellineet nyt näin vapun aikaan ja täällä Mäntsälän  lähellä taisi olla eilen lauantaina 2.5.2026 Suomen lämpimin mittauspiste. Tuuli oli kyllä kova, joten ihan ei tuntunut, että olisi ollut lähes 24 astetta lämmintä. Kotona siirsin vappuaattona tomaatintaimet sisätilasta lämmittämättömään tuulikaappiin, jossa valoa on runsaasti, mutta lämpötila on viileämpi kuin sisällä. Ajatuksena oli, että taimet eivät venyisi liikaa ja varsi tukevoituisi, jotta se kestäisi sadon painon ulkotilassa paremmin. Minullahan ei siis ole enää kasvihuonetta, vaan tomaatit on tarkoitus kasvattaa etupihalla kuusiaidan nurkassa kasvilavassa ja hyvin tuettuna. Saatan istuttaa taimet suuriin ruukkuihin, jotka laitan sitten lavaan vieriviereen, tai sitten hankin kasvusäkit. Tarkoitus on kuitenkin laittaa ruukkuihin tihkukastelujärjestelmä. Edellisinä vuosina olen kokenut kasvusäkit hieman hankaliksi tomaatin taimille. Säkki on melko matala ja ainakin minulla taimien juurakot on kesäkuussa jo niin suuria, etteivät ne tahdo mahtua säkkiin. Joudun kaivamaan niille tilan melko syvälle ja silloin aina tuntuu, että juuristot joutuvat vahvemman maan kanssa tekemisiin liian nopeasti. Tiesitkö, että kasvusäkit on rakennettu niin, että lannoitteet on sijoitettu säkkiin vähän kauemmas juuristosta, jolloin taimi saa juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi ja lannoitus tulee vastaan sitten vasta taimen juurruttua kunnolla? Tästä syystä kasvusäkkiä ei saisi kauheasti myöskään pyöritellä silloin kun se tuodaan kotiin, vaan se kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman lähellä vaakatasoa. Pienille taimille lannoitettu multa saattaa olla liian voimakasta ja juuristot voivat palaa.

Nyt on kalkituksen ja lannoituksen aika.

Puutarhassa on nyt paljon ajankohtaisia töitä. Nurmikko alkaa olla riittävän kuivaa ilmaustöihin. Nurmikon ilmaamiseen on konevuokraamoissa vuokrattavissa ns. viiltoilmauskoneita, jotka tekevät nurmikkopohjaan viiltoja koko juuristoalueen syvyydelle. Näihin viiltoihin on sen jälkeen haravoitava joko hienojakoista hiekkaa tai hiekka- turve seosta. Tämän jälkeen nurmikko kalkitaan ja lannoitetaan kunnolla. Lannoitukseen voi käyttää joko nurikolle suunniteltua täsmälannoitetta, puutarhan kevätlannosta tai luonnonlannosta. Mikä sopii sinun ajatusmaailmaasi parhaiten. Kuitenkaan kalkitsematta ja lannoittamatta ei kannata jättää. Nurmikko tarvitsee ravinteita ja korkeahkon pH:n, jotta se voi hyvin ja jaksaa taistella sammalta, voikukkaa ja muita rikkakasveja vastaan.

Myös muut puutarhan monivuotiset kasvit tarvitsevat ravinteita. Kasvin pH:n sietokyky on se mikä määrittelee mitä lannoitetta kannattaa käyttää. Suurin osa kemiallisista lannoksista sisältää kalkkia. Niitä ei voi siis laittaa happaman maan kasveille, ellei pussin tai purkin kyljessä lue havu-rhodo lannos. Monesti havu-rhodolannokset ovat kasteluveden mukaan laitettavia lannoksia, ja ovat kovin pienissä paketeissa. Tämä kastelulannos on toki hyvä ikivihreille kasveille, ne hyötyvät keväisin kasteluvedestä muutoinkin. Suuremmille alueille levitettynä se on kuitenkin melko työläs lannoitustapa ja ainakin itse koen sen haastavana. Itse käytän mieluiten luonnonlannosta, vaikka se haiseekin pihassa jonkun aikaa levityksen jälkeen. Lannoitteita on saatavilla rakeena, muruna, jauheena ja nesteenä. Kaikki ovat toimivia vaihtoehtoja, jos vain kasvin perustarpeet ovat tiedossa. Puuvartisia kasveja voi ja kannattaa lannoittaa ohjeen mukaan joka kevät ja syksy, kesäkukkia lannoitetaan kasteluveden mukana keväästä syksyyn ja tarvittaessa niille laitetaan myös hidasliukoinen varastolannoitus mullan sekaan. Perennoja lannoitetaan vain hyvin miedosti ja muutaman vuoden välein. Hyötymaan kasveille käyttäisin viljelykiertoa ja hoitaisin lannoituksen sen mukaisesti. Eloperäisiä lannoitteita kuten keittiöjäte- ja lehtikompostia, tai lantakompostia käytettäessä, on syytä muistaa, että sellaisenaan se on liian raakaa kasveille ja se on syytä laimentaa ennen kasveille levittämistä. Kompostien on oltava myös riittävästi maatuneita. Keittiöjätekomposti jatkokompostoidaan lehtikompostin välikerroksissa. Kompostointiaika on 1-2 vuotta. Lantakomposteja on kompostoitava pidempään 2-3 vuotta, muutoin niissä saattaa olla kolibakteeririski. Ravinnearvo komposteissa on yleensä suurempi kuin lannoitteissa olisi.

Kalkitus on varsinkin Suomessa puutarhakasveille tärkeää.  Suomessa maaperä on luontaisesti hapan runsaan havupuuston, ja tippuvien neulasten vuoksi. Moni puutarhakasveista on kuitenkin niitä, jotka tarvitsevat kalkkia kasvaakseen ja pystyäkseen irroittamaan ravinteita maaperästä juuristollaan. Kalkin tehtävä maaperässä on ottaa ravinneionin paikka maahiukkasen pinnasta. Tällöin ravinneioni irtoaa maahiukkasta ympäröivään veteen ja on helpommin kasvin juuriston saatavissa. Mikäli kalkitun maanperän vaativa kasvi kasvaa liian happamassa maaperässä, sen juuristo ei pysty ilman kalkkia ottamaan maaperästä ravinteita, vaikka niitä siellä olisikin. Siksi maaperää on suurimmalle osalle puutarhakasveista kalkittava.

Kalkkituotteita on myynnissä paljon erilaisia. Kaikki ovat ihan yhtä toimivia, mutta niiden käyttömäärät per neliö on luettava tarkkaan. Jauhemainen kalkki on ihan samaa dolomiittikalkkia kuin raemainenkin, mutta se on vain jauhetussa muodossa. Ostettaessa jauhemainen kalkki on halvempaa/säkki, mutta sitä joutuu levittämään paljon enemmän tuulikulkeutuman vuoksi. Loppuhinta on ihan sama kuin raemaisellakin. Itse ostan mieluiten raemaista kalkkia, koska se on helpointa levittää ja säkkejä ei tarvitse ostaa, eikä nostaa, niin paljon. Kalsiumia on myös mm. kananmunankuorissa. Tästä on valmistettu ihan myynnissäkin oleva kalkkituote, jossa kuoret on murskattu. Voit toki levittää puutarhaan myös kotona tulevat kananmunankuoret, mutta pese kuoret huolella ennen murskausta, muutoin ne houkuttavat jyrsijöitä (ja koiria). Kalkkia voit levittää puutarhaan mihin vuodenaikaan tahansa. Se voidaan levittää tarvittaessa vaikka hangelle, mutta silloin osa kalkista aina valuu suoraan ojiin. Hyötymaat kalkitaan yleensä aina maanmuokkauksen yhteydessä syksyisin, puutarhaan kalkki voidaan levittää aina kun maa on sula. Ihan samaan aikaan kevätlannoksen kanssa sitä ei kannata laittaa. Se saattaa silloin heikentää hieman typen vaikutusta. Kannattaakin levittää kalkki heti kun maa sulaa ja se on luontaisesti kostea. Kevätlannos laitetaan silloin kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran, eli n. äitienpäivän korvilla.

Kasvukausi on käynnissä

Lauantai 2.5.2026 - Sirkku

Kasvukausi on käynnissä.

 

Näinhän siinä kävi, että aikainen kevät on pitänyt puutarhurin todella kiireisenä Itä-Suomesta kotiinpaluun jälkeen. Kausi lähti ryminällä täällä etelässä käyntiin, ja ikävä kyllä olen joutunut viimeisille omenapuun leikkausta kyselleille jo sanomaan, että leikkuut jatkuvat vasta juhannuksen jälkeen hedelmäpuiden valoleikkauksien merkeissä. Silmut olivat jo osin auenneet leikattavista kasveista, ja silloin on kyllä liian myöhäistä leikata niitä. Silmujen pullistuminen kertoo jo siitä, että kasvi valmistautuu avaamaan kohta lehdet ja puussa on silloin nesteenkierrot käynnissä. Puu tarvitsee silloin rauhaa ja aikaa valmistautua kesään ja satoaikaan. Leikkuut menevät siis tauolle ja seuraava leikkuuaika on juhannuksesta eteenpäin, jolloin puu on täydessä lehdessä ja kovimmassa kasvuvauhdissa. Silloin latvuksen keskelle leikataan tilaa ja valoa. Tämä vähentää hieman sadon kappalemäärää, mutta kilomäärä pysyy yleensä samana, kun jäljelle jääville raakileille riittää paremmin vettä, ravinteita ja valoa. Kesän valoleikkaus pitää yleensä sadon mys parempilaatuisena, kun satoa hakkaavia oksia leikataan latvuksesta pois.

 

Tällä viikolla olen hoitanut vielä muutamia angervoaidanteiden leikkauksia. Näitä olen uskaltanut tehdä, vaikka niissäkin vihreää näkyy. Angervot, tai tässä tapauksessa rinneangervo on niin voimakaskasvuinen kasvi, että se kestää hieman myöhempääkin tehdyn kukintojen poisto leikkauksen, ja se ehtii vielä tekemään uudet kukkivat oksat ennen kukinnan alkamista.

 

Pornaisten kunnalla on yksi ylikasvanut kuusama-aidanne, joka on tänä keväänä leikattava alas. Sen leikkuun ehdin jo eilen aloittaa, mutta siitä on sanottava, että pensas pistää tosissaan hanttiin leikkuuta vastaan. Ko pensas on ollut hoitamatta varmasti istutuksesta lähtien, ja sen sisällä on paljon kuivaa ja kuollutta oksaa. Oksat ovat kasvaneet limittäin ja kietoutuneet toisiinsa, ja on melkoinen urakka yrittää päästä edes pensaan tyviosan lähelle, kun on yksin leikkaamassa pensasta. Sain yhden iltapäivän aikana leikattua n. 1/3 koko aidanteesta, eikä aidanne ole pitkä! Yksi puutarhuri, yksi pitkävartinen pensasleikkuri ja yksi akkusaha (keskikokoisen moottorisahan kokoinen), vastaan kuusamapensaat, ja nyt kyllä kävi niin, että puutarhurilta loppui kunto ja sahasta akku n. Neljän tunnin taistelun jälkeen. Onpa todella hankala leikata suurta pensasta alas yksinään, kyllä olisi ollut työkaverille eilen käyttöä. Itse sahaaminenhan olisi ollut sinällään helppoa, jos olisi vain nähnyt mitä sahaa. Työ oli hidasta sen vuoksi, kun parin sahatun oksan jälkeen oli pakko pysähtyä vetämään leikatut oksat irti, jotta näki sahata taas seuraavat. Uskon kuitenkin, että tästäkin pensaasta tulee taas hyvä, kunhan se leikkuun jälkeen lannoitetaan ja kalkitaan huolella ja hoidetaan jatkossa kuten sitä kuuluu hoitaa. Siis säännöllisesti harvennus leikaten, jottei se pääse jatkossa kasvattamaan sisäosaansa kuivia oksia täyteen. Lannoitteeksi aion laittaa sille Biolanin luonnonlannosta, ja siihen lisäksi vielä kunnollisen kalkituksen raemaisella kalkilla.

 

Viime viikolla poistin kausikasvi-istutuksista talvikasvit ja kyllä aikainen kevät aiheuttaa ohikulkijoilta myös kysymyksiä. Miksi et ole hakenut kanervia aikaisemmin pois kunnantalon edustalta? Mukavaa oli, kun se tultiin kysymään suoraan minulta, eikä palautetta vain kirjoitettu nimettömänä someen. Tästä sukeutui keskustelu, joka varmasti jätti hyvän mielen meille molemmille. Niin palautteen antajalle kuin minullekin. Ymmärrän todellakin, että aikaisena keväänä kuivuneet kanervat häiritsevät silmää. Muistettava kuitenkin on, että työt aikataulutetaan kalenteriin yhdessä tilaajan kanssa jo syksyllä. Siihen kyllä jätetään pari viikkoa säätövaraa puoleen ja toiseen, mutta koska talvikasvien poisto tehdään yleensä silloin kun uudet kasvit, eli orvokit istutetaan, oltiin nyt jo pari viikkoa normaalista ajasta etuajassa. Monena keväänä nyt on ollut vielä maa jäässä ja kanervatkin näin ollen vielä tiuasti mullassa kiinni. Nyt kuitenkin oli aikainen kevät. Keskustelu oli mukava ja siinä yhdessä pohdimme kevään aikaista etenemistä, ja sitä pärjääkö hautausmaalle viedyt orvokit, kun viikonlopuksi lupaili takatalvea. Kiittelin vielä palautteesta ja keskustelusta. Tuli hyvä mieli, kun huomasin, että kyllä sillä minun työlläni taitaa olla väliä ohikulkijoille ja kuntalaisille.

 

Orvokkien istutusta ja uusia ruukkuja.

 

Tänään sitten istutettiin orvokit. Kunnan puolelta tuli tuossa huhtikuun puolivälissä toive, että hankitko liikenneympyrään isot ruukut, jotka ovat samaa sarjaa, kun kunnantalon edessä olevat ruukut. Totta kai hankin! Nythän on kuitenkin niin, että nämä ruukut valmistetaan Ranskassa, ja niiden toimitusaika on kuudesta kahdeksaan viikkoa. Onneksi Schetelicin kasvitukulta löytyi edes yksi toivomistamme ruukkukoosta haluamassamme värissä, ja sen saimme kolmen päivän varoitusajalle, mutta muita ruukkuja joudumme odottamaan juhannukselle. Näinpä siirsimme väliaikaisesti osan kunnantalon ruukuista liikenneympyrään, ne muuttavat sitten juhannuksen korvilla takaisin omalle paikalleen, kunhan uudet ruukut tulevat. Kieltämättä minua jännittää uusien ruukkujen väreistä tuleva palaute. Värit tässä ruukkusarjassa ovat voimakkaat ja erilaiset kuin mihin Suomessa ehkä on totuttu. Tarkoituksenahan on, että voimakkaat värit ruukuissa mahdollistavat myös ikivihreät, ja monivuotiset istutukset ilman, että istutuksista tulee karut ja tylsät. Nämä ruukut ovat myös kokoluokkaan nähden hinta-laatu suhteeltaan erinomaiset. Ruukut ovat suhteellisen edullisia ja ovat kestäneet hyvin kulutusta. Esim. Helsingissä näitä on ollut jo reilusti yli 10 vuoden ajan paikassa, jossa merellinen ilmasto ja suolavesi tuo vielä lisähaasteet kestävyydelle. Tätä ruukkusarjaa löytyy myös ympäri Uuttamaata eri kaupungeista. Niitä on mm. Tuusulassa ollut jo usean vuoden ajan ne ovat näyttäneet upeilta. Pelkään kuitenkin, että meille Pornaislaisille tuo liikenneympyrä saattaa olla liian tärkeä paikka ja voimakkaan väriset ruukut tulevat aiheuttamaan runsasta somekuohuntaa. Toivoisin vain, että annettaisiin ruukuille aikaa, ja katsottaisiin ensin rauhassa miltä ne näyttävät eri vuodenaikoina. Ymmärrän, että nyt kun saatavilla tällä aikataululla ei ollut kuin orvokkeja, kukat näyttävät pieniltä ruukun kokoon nähden, tilanne kuitenkin muuttuu kesän aikana, kun kesäkukat voidaan istuttaa kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Itse mietin niin, että kasvien ollessa kyseessä, ei meidän tarvitsisi ottaa ihan kaikkia niin vakavasti. Julkisissa tiloissa saa myös olla väriä, tunnetta ja leikkisyyttä, olkoon se nyt vaikka sitten ruukussa.

 

Uusi yhteistyö käyntiin.

 

Tähän kevääseen olen aloittanut uuden, mielenkiintoisen  yhteistyön Innopelletin kanssa. Olen lupautunut testaamaan heidän Inno-Onni lampaanvillarouhetta, katevillaa sekä Järviruokorouhetta Pornaisten kesäkukkaistutuksissa. Tavoitteena on katsoa auttaako villatuotteiden lisääminen kasvualustan sekaan kesän tuholaistorjunnassa, sekä vähentääkö se kastelu- ja lannoitetarvetta. Hain säkit Outokummusta suoraan valmistajalta Itä-Suomessa ollessani ja kotiin tultuani, huomasin, että koira oli poikkeuksellisen kiinnostunut lampaanvillasäkistä. Teinkin siitä sen johtopäätöksen, että laitan villaa kesäkukkaistutusruukkuihin vain alimpaan kolmannekseen. Jos koiraa kiehtoo lampaanvillan tuoksu, voisin kuvitella, että se kiehtoo muitakin eläimiä. Lampaanvilla kasvualustan seassa eristää juuria kylmältä ja kuumalta,  ja sitoo kosteutta ja ravinteita itseensä, ja luovuttaa niitä hitaasti takaisin kasvualustaan. Se myös sisältää ravinteita ja toimii luonnonmukaisena maanparannusaineena jo itsessään. Ajan kanssa se maatuu kasvualustasta, joten on kyseessä hyvin luonnonmukainen tuote. Tämä villa tulee myös lampaankasvatuksen ns. sivuvirroista, se olisi siis ns. hukkaan menevää villaa muutoin. Hyvä, että se tulee käyttöön. Innopelletillä on myös verkkokauppa, josta tuotteita voi ostaa suoraan kotiin. Käykääpä katsomassa tarkempia kuvauksia tuotteista!

 

Nyt siis laitoin katevillaa alimpaan kolmannekseen niihin ruukkuihin, jotka jäivät Pornaisten kirjaston ja kunnantalon läheisyyteen. Katevilla oli aika suurta kooltaan ja revin sitä pienemmäksi, ennen kasvualustan lisäämistä. Mylläsin sen hyvin kasvualustan sekaan ja täytin sitten ruukut täyteen. Nyt huhtikuun lopulla istutusvuorossa olivat Puutarha Bergtrömiltä Paippisista haetut orvokin taimet. Kyllä ne ovat aina yhtä ihania tähän aikaan vuodesta. Siinä moni ohikulkijakin kävi toteamassa, että ”Jaha! Se on kevät tullut taas Pornaisiin”. Nyt mielenkiinnolla seurataan tämän kesän ajan, miten lampaanvilla toimii kasvualustan seassa. Toiveena olisi, että meillä on hyvin voivat ja upeasti kukkivat kesäkukat, joissa ei olisi tuholaisia ja kasvitauteja ja lisätoive olisi, ettei multaa tarvitsisi kokonaan vaihtaa kasvukauden loputtua vaan se olisi kestänyt hieman paremmin kuin edellisinä vuosina.