Tuoksuva puutarhuri

Perjantai 22.5.2026 - Sirkku

Tuoksuva puutarhuri.

Toukokuussa on paljon ajankohtaan sidottuja töitä, jotka rullailevat ja täyttävät puutarhurin arjen. Auto tuoksuu tällä hetkellä melko mojovasti. Siellä kun on säilytetty tasaisesti vähintään muutamaa lannoite- ja kalkkipussia. Toki pussit ovat välillä vaihtuneet ja varastoa on sekä käytetty, että täytetty. Vaikka ihan joka pihaan ei tulekaan laitettua sitä luonnonlannosta, myös yleislannokset ovat minustta muuttuneet tuoksuvammiksi. Vielä kun ulkona on sopivasti kosteaa, kuten tänään, tarttuu lannoitepöly joka paikkaan. Vaatteet ja kengät tuoksuvat viikon jäljiltä mehevästi lannoitteelta ja puutarhurin ulkomuoto on joko valkoinen tai ruskea sen mukaan mitä pihoihin on levitetty. Tuoksukin on sitten sen mukainen.

Aloitin toukokuun työt levittämällä pihoihin kalkit. Lannoitteiden kanssa piti vähän odottaa, jotta kasvu lähti kunnolla käyntiin. Kevätlannoitteen levitykselle oikea hetki on se, kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran. Silloin routa on varmasti maaperästä sulanut ja kasvu on käynnistynyt. Oikein ajoitettu kevätlannoitteen levitys saa ravinteet imeytymään suoraan kasvien kasvun käyttöön, eikä ravinnevalumia tule sen vuoksi. Tämän vuoden toukokuun alku oli kuiva ja yöt olivat pitkään kylmiä ihan eteläisintä Suomea myöden, siksi odottelinkin lannoituksen levityksen kanssa parin viikon ajan.

Milloin on paras aika istuttaa kasveja ja tehdä nurmikkoa?

Tässä on kysymys johon törmään melko usein. Periaatteessahan aina voi istuttaa kun maa on sula, toisinaan vaan joutuu sitten tekemään vähän enemmän töitä istutuksen jälkeen, kuumemman ja kuivemman ilman vuoksi. Jos haluat minimoidan kastelu- ja työmäärän istutuksen jälkeen, parhaat ajat istuttaa kasveja ja kylvää nurmikkoa ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy, jolloin on luontaisesti kosteaa ja kastelua tarvitaan vähemmän. Silloinkaan kastelua ei kuitenkaan voi jättää tekemättä! Kuitenkin, ilta- ja yökaste sekä sateisemmat ilmat vähentävät kastelun määrää ja toisinaan tuolloin voidaan pitää esim. välipäivä kasteluista.

Jos istutat avojuurisia piiskataimia, nämä on istutettava aina lepotilaisina, eli niissä ei saa olla lehtiä kun ne istutetaan. Tämä siksi, koska näillä taimilla ei ole multaa juuristonsa suojana, jolloin juuristo ei pysty imemään maaperästä riittävästi vettä, jos lehdet haihduttavat vettä ilmaan koko ajan. Nämä taimet istutetaan siis aina aikaisin keväällä heti kun routa on sulanut, tai myöhään syksyllä kasvien mentyä lepotilaan. Taimet juuristoineen liotetaan hyvin ennen istutusta, juuret typistetään tarvittaessa ja taimet istutetaan juuret levälleen maaperään, niin, että juuristo jää hyvin maaperän sisään ja juurenniska peittyy. Keväällä istutetuille taimille tehdään istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, syksyllä istutetut taimet istutusleikataan seuraavana keväänä. Tämän jälkeen taimia kastellaan runsaasti 3-4 kertaa viikossa, vähinntään 3-4 viikon ajan. Kastelussa on huolehdittava, että koko juuristoalueen syvyys kastuu. Piiskataimina istutetaan monesti esim. pensasaidat. Piiskataimia löytyy harvoin puutarhamyymälöistä hyllytavarana, ne on yleensä tilattava etukäteen.

Astiataimia voidaan tosiaan istuttaa aina kun maa on sula. Kuitenkin moni kasvi, varsinkin ikivihreä havu tai alppiruusu, tuntuu pitävän nimen omaan keväällä istuttamisesta. Silloin taimille jää koko kesä aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvi- ja kevätahavajaksoa, jolloin juuristo pystyy hieman paremmin vetämään vettä talvea varten, ja talviruskettumista tulee vähemmän. Astiataimia kannattaa kastella hyvin ennen istutusta. Itse laitan astiataimet likoamaan mahdollisuuksien mukaan vesisaaviin niin, että koko ruukku kastuu. Se pitää huolen, että taimi on hyvässä nestejännityksessä ja kestää istutuksen paremmin. Istutuksessa tulee huolehtia, että juuristot ovat hyvin levällään, eivätkä kierrä taimen ympäri, tämän vuoksi juuria joutuu toisinaan hieman leikkaamaan. Älä kuitenkaan revi, ryttää tai kieputa juuria spiraalille, vaan auo ne varoen levälleen, tämä auttaa kasvia kasvattamaan terveen juuriston ja kasvi pysyy tukevasti maassa paikallaan. Taimet istutetaan lajikkeesta ja jakonnustavasta riippuen. Jalonnetut kasvit kuten esim. monet köynnökset tai ruusut, on istutettava syvään. Jalonnuskohta on saatava n. 15-20 cm:n syvyyteen maanpinnan alapuolelle ja köynnösten kohdalla juurakko laitetaan vielä tukea kohden vinoon, jolloin juuripaakkukin on laitettava vinoon kasvualustassa ( lue lisää köynnösten istutuksesta blogiarkistosta vanhoista blogiteksteistäni). Omajuurisen kasvin, voit istuttaa 1-3 cm syvempään kuin mikä sen vanha istutussyvyys on. Jos olet epävarma taimen istutusohjeista, tarkasta ne taimilapusta. Varsinkin puuvartisten kasvien, eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten taimilapuissa on todella paljon tietoa istutusta varten. Kuvassa näet miksi juuristot pitää avata, jos ne ovat kiertyneet ruukun reunoja kiertämään. Tämä omenapuu kaatui istutusvirheen vuoksi, juuristot eivät jaksaneet pitää puuta pystyssä kun niutä ei oltu levitetty.

Nurmikon teosta kerronkin viime blogikirjoituksessani vähän kattavammin. Tällä viikolla pääsin kuitenkin tekemään sitä ajankohdan yleisintä nurmikkotyötä, eli nurmikon paikkausta viime kesän kuivuuden jäljiltä. Poistin siinä vanhoja kuivuneita nurmikkolaikkuja, lisäsin uutta multaa, tiivistin pohjan ja sumutin sen kosteaksi, tarkastin kallistukset ja tasaisuuden, kylvin siemenet ja peitin ne. Sen jälkeen vielä kevyesti tiivistelin kylvöksen ja sumutin sen kunnolla kosteaksi. Loppukastelu jäi asiakkaan huoleksi tuleville viikoille. Nurmikkoa kylväessäsi kannattaa tarkastaa myös nurmikon siementen säilyvyys, jos käytät varastossa talven ollutta siementä. Nurmikon siemenet ovat yleensä paperipussissa tai pahvilaatikossa ja vaikka se säilytettäisiin kuivassa varastossa, pääsee siemenet yleensä hapen ja valon kanssa kosketuksiin. Toisinaan ne saattavat myös kostua, joka voi aiheuttaa siemeniin sienitauteja tai homeita. Varastoinnissa yleensä myös siementen itävyys laskee. Jos siis käytät vanhaa siementä, sitä kannattaa yleensä kylvää hieman tiuhempaan kuin uutta siementä kylväisit.

Valtavasti kukintaa.

Viime kesänä oman pihani vanhat omenapuut pitivät  välivuotta. Edellisten vuosien kuivat kesät vaikuttivat varmastikin siihen, etteivät vanhat omenapuut jaksaneet tehdä kukkia. Kuitenkin tilanne nähtävästi korjaantui ja kesä 2025 oli meidän kohdallamme jopa turhankin kostea. Vettä tuli niin paljon, että vesi tulvi monissa paikoin kellareihin ja meillä rypsin siemenet mätänivät peltoon. Voisi sanoa, että meillä satoi koko toukokuun ja sade jatkui juhannukselle saakka. Puille sateinen kesä oli kuitenkin todella tarpeen ja se näkyi jo viime vuonna havupuissa, joissa oli valtavat vuosikasvut ja nyt se näkyy jokaisessa hedelmäpuussa. Jopa meidän lähes satavuotiaat omenapuumme ovat aivan täynnä kukkia, kirsikat kukkivat runsaasti ja lapsemme 12 vuotta sitten lahjaksi saamassa päärynäpuussa on ensimmäiset kukat. Olen ihaillut varsinkin asiakkaiden pihojen koristeomenapuita, päärynöitä, sipulikukkia ja kirsikoita. Kukkia on valtavasti ja onneksi siellä on näkynyt myös pölyttäjiä. Olemme monessa pihassa tehneet jo edellisinä vuosina pölyttäjille lepopaikkoja ja lisänneet myös karikkeen määrää pensaiden juuristoilla. Olemme siis yrittäneet auttaa pölyttäjiä pitkällä tähtäimellä, nythän se nähdään kuinka hyvin ne ovat auttaneet pölytystehoon.

Ne mitkä ovat tuntuneet ottaneen itseensä kovasta talvesta  ovat monet maanpeiteperennat. Voi toki olla, että ne tarvitsevat vielä vähän vettä, ravinteita ja lämpöä, mutta monessa pihassa näihin on tullut pakkasvaurioita ja jopa kuolleita kasvilaikkuja on näkynyt. Lumen puute näitä on aiheuttanut. Parissa pihassa onlemme kuitenkin yhdessä asiakkaan kanssa todenneet, että odotetaan vielä hetki, ennen kuin poistetaan vanhat taimet. Varsinkin ajuruoho on tuntunut olevat todella hidas kasvuunlähdöltään tänä keväänä. Kuitenkin elonmerkkejä oli myös näkyvissä, joten ehkä se kaipaa vain aikaa?

Ensimmäiset alppiruusun ja kanadanatsalean kukat olivat avautuneet tällä viikolla. Mitkä ovat ne sinun pihasi upeimmat alkukesän kukkijat, joiden kukkaloistoa sinä aina odotat?

Nurmikon kunnostusta.

Torstai 14.5.2026 - Sirkku

Nurmikon kunnostusta.

Joka kevät se on aina edessä. Nurmikon kunnon tarkkailu ja sen pohtiminen tarvitseeko  nurmikolle tehdä suuremmin jotain kunnostustoimenpidettä. Talven jäljiltähän nurmikko tuntuu olevan länässä, ja monella onkin sinne kova hinku haravan kanssa heti kun kevään ensimmäiset lämpimät päivät koittavat. Jo aiemmin olen tästä kevään haravointi-innosta kirjoittanut, se iskee meihin kaikkiin, ja se on se jota kannattaisi hillitä. Yleensä sillä saadaan nurmiheinälle enemmän haittaa tehtyä kuin hyötyä.

Monella on ajatuksena, että keväällä kun nurmikon haravoi, saa poistettua sieltä sammalta. Toki haravointi poistaakin kuollutta sammalen pintaa, mutta sammalen juuristo jää silloinkin maahan. Sammal tulee nurmikkoon sen vuoksi, että maaperä alkaa olemaan liian tiivis ja liian hapan pH:ltaan. Koska Suomen maaperä on luontaisesti hapan meillä kasvavien havupuiden maahan pudottamien neulasten vuoksi, tulee sammal aina jossain vaiheessa nurmikollekin. Itse ajattelen, että sammalen kanssa kannattaisi tehdä jonkinlainen välirauha. Sammal on kaunis, vihreä pinta, mutta sen huono puoli on se, ettei se kestä kulutusta. Toinen kysymyksiä aiheuttava ongelma keväisin on voikukat. Voikukka on yksi kevään tärkeimpiä pölyttäjäkasveja ja sinällään sillä on erittäin tärkeä paikkansa meidän ruokaketjussamme. Se pitää pölyttäjät keväällä hengissä, kun ei ole vielä kovin paljon muuta pölytettävää. Kuitenkin ymmärrän, että nurmikkoon sitä ei välttämättä haluta, se voisi kukkia mielummin tienvierustoilla ja joutomailla. Voikukka viihtyy savisessa, tiukassa ja jopa lähes hapettomassa maaperässä. Jos voikukkia on runsaasti, se kertookin, että maaperässä on jo hieman enemmän ongelmia kuin pelkästään sammaloituneessa nurmikossa. Kolmas nurmikon ongelmakasvi on nokkonen. Se kertoo, että maaperässä on paljon typpeä ja se on liian tiivistä, lähes hapetonta.

Millä sammalen saa pidettyä nurmikkopinnoilla kurissa?

Sammal voi tulla nurmikkopintaan melko nopeasti kylvön, tai siirtonurmikon asennuksen  jälkeen. Sammalen tuloa saat hidastettua käyttämällä nurmikkopohjiin tiivistettynä n. 20 cm:n kerroksen kalkittua ja lannoitettua multaa, jota voit vielä lisäkalkita ennen nurmikon kylvöä, tai asennusta. Tässä kalkkituotteena kannattaa käyttää jauhemaista, tai murumaista kalkkia, joka liukenee maapohjaan nopeasti. Huolehdi, että nurmikkopohjaa tiivistettäessä pintakallistukset kulkevat oikein, ja ettei pohjaan jää patteja eikä kuoppia, joihin vesi voisi jäädä seisomaan, ja johon voisi tulla lätäköitymistä kosteina aikoina.

Jatkossa saat pidettyä sammalta kurissa ilmaamalla nurmikkoa säännöllisesti, ja kalkitsemalla ja lannoittamalla nurmikkoa säännöllisesti. Ilmaus kannattaa tehdä esim. viiltoilmauskoneella, joita saat vuokrattua konevuokraamoista. Viiltoilmauskone on n. ruohonleikkurin kokoinen kone, joka tekee nurmikkoon koko juuristosyvyydeltä viillot, joihin haravoidaan hienoa hiekkaa, tai hiekka-turve seosta. Hiekkaa viiltoon haravoidaan sen vuoksi, että sillä saadaan maaperän rakennetta paremmaksi, jolloin se kestää kulutusta paremmin, ja vesi liikkuu pintakerroksista oikeasta tahdissa maaperän alempiin kerroksiin. Juuret ja pieneliöt saavat silloin happea, ja pieneliötoiminta vilkastuu. Samalla nurmiheinät saavat maaperän pintaan uutta katetta ohuen kerroksen. Monesti tulee kysymys, että auttaako jos rei´itän nurmikkoa talikolla tai käytän niitä ilmauskenkiä, joissa on piikit pohjassa. Näiden kanssa on vähän se ongelma, että nurmikon juuristo ulottuu aina 10-15 cm:n syvyyteen ja ilmaus pitäisi saada ulottumaan sinne saakka.Ilmauskengät eivät sinne saakka ulotu, talikko kyllä ulottuisi, jos sen vain jaksaisi painaa riittävän syvälle maahan. Talikollakin reikiä joutuisi painelemaan nurmikkoon paljon, joten ehkä kuitenkin kone on helpompi? Maaperän rei´ittämisessäkin on se ongelma, että maaperään tulee kyllä reikä, mutta koska reiässä ollutta maata ei poisteta, se vain tiivistyy painetun reiän ympärille. Viiltoilmauskone nostaa maamassaa, sammalta ja vanhaa leikkuujätettä paljon maasta ylös. Tätä ei voi varastoida pihaan, vaan se kannattaa viedä pihasta nopeasti pois. Aumassa ja varsingin auringossa ollessaan massa alkaa lämpenemään ja saattaa jopa syttyä palamaan.

Säännöllisellä ilmauksella, lannoituksella ja kalkituksella pidät nurmiheinän kasvukunnossa pidempään, jolloin se jaksaa taistella elintilasta paremmin sammalen kanssa. Ilmava maaperä mahdollistaa myös pieneliöiden ja lierojen liikkumisen juuriston ympärillä, jolloin ravinteet ja vesi liikkuvat maaperässä oikeassa tahdissa.

Voimakkaasti sammaloitunut nurmikko alkaa olla peruskunnostustarpeessa. Silloin ei välttämättä enää pienemmät ylläpitotoimet riitä, vaan saatetaan tarvita joko nurmikon osittaista, tai kokonaan tehtävää pohjan kyntämistä/muokkaamista ja uusien pohjien tekoa, sekä uusien siemenien kylvöä, tai siirtonurmen asennusta.

Miten kunnostetaan nurmikko, jossa on paljon voikukkaa tai nokkosta?

Pieniä määriä voikukkaa tai nokkosta voi poistaa esim. voikukkaraudan avulla. Reikiin  haravoidaan hienoa hiekkaa. Pieniä määriä rikkaa tulee aina, kasvien siemeniä kuitenkin lentää pihaan joka kesä tuulen mukana. Kuitenkin runsas voikukka-, tai nokkosmäärä kertoo jo siitä, että nurmikon maaperä alkaa olla kohta peruskunnostustarpeessa, ja nurmikkopinta on elinkaarensa loppuvaiheessa. Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin vanha pinta kannattaa kyntää maahan tai kuoria kokonaan koneellisesti pois. Tuolloin on tehtävä uudet pohjat pintakallistukset huomioiden, levitettävä uusi pintamultakerros, tiivistettävä se huolella ja kylvettävä uudet nurmikon siemenet tai istutettava uusi siirtonurmi.

Siirtonurmi vai kylvetty nurmikko?

Valintaan vaikuttaa budjetti, sekä se kuinka paljon kestää sisään kantautuvaa kuraa.  Pohjatyöthän molemmissa on samat. Sekä siirtonurmi, että kylvönurmikko, perustetaan kalkittuun ja lannoitettuun, sekä huolella tiivistettyyn maaperään, jossa pintakallistukset on huomioitu ja jossa ei ole patteja eikä kuoppia. Siirtonurmirullat tilataan pienellä hukkavaralla ja ne asennetaan mieluiten saman päivän aikana kun ne pihaan tulevat. Mikäli kaikkia ei saada asennettua saman päivän aikana, on rullat varastoitava pihan varjoisassa paikassa, ja ne voi tarvittaessa avata ja kastella. Rullat olisi hyvä laittaa maahan viimeistään seuraavana päivänä niiden pihaan tulosta.

Rullat laitetaan maahan hyödyntäen maaperän pinnan kallistuksia saumojen kastelussa,  tiililadontana ja puskien saumat tiukasti toisiaan vasten. Saumojen väliin ei saa jäädä rakoja tms. Mikäli rakoja jää, saumat kuivuvat ja siemenrikat pääsevät kasvamaan. Valmis nurmikkopinta kannattaa jyrätä, jotta juuret ovat tiiviisti maaperää vasten ja sen jälkeen aloitetaan kastelu. Siirtonurmikkoa sadetetaan pienellä pisaralla ja mielellään usean tunnin ajan niin, että nurmikko kastuu koko juuristoalueen syvyydeltä jokaisella kastelukerralla. Kastele nurmikkoa n. 3 kertaa viikossa samalla ohjeella. Kuumalla ja tuulisella kelillä useammin. Myös sateella on kasteltava, mutta silloin määrä voi olla hieman pienempi. Kastelujakson pituus vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Nurmikkoa on kasteltava niin pitkään kunnes se on juurtunut. Jatkossa nurmikkoa kastellaan pitkinä kuivina jaksoina, tai pitkinä hellejaksoina. Kastelu kannattaa tehdä mieluiten myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jolloin haihdunta on vähäisintä ja aina niin, että koko juuristoalueen syvyys kastuu.

Siirtonurmessa on se hyvä puoli, että pinta on nopeasti kulutusta kestävä, kaunis ja  vähärikkainen. Huonona puolena on toki hinta. Se on kalliimpi vaihtoehto kylvönurmikkoon nähden. Kylvönurmikosta saa ihan yhtä kauniin pinnan, mutta se tulee hitaammin ja yleensä siitä saattaa joutua kitkemään rikkoja pois alkuviikkoina. Koska pinta on pidempään mulloksella, se kantautuu herkemmin myös sisään. Multapinnalla ei saisi myöskään liikkua niin pitkään kunnes nurmikko on kunnolla kasvussa. Kylvöstä saattaa joutua myös paikkailemaan myöhemmin kesällä. Heinänsiemenet kannattaa valita kasvuolosuhteiden ja kulutuksen mukaan. Jos siis olet tekemässä nurmikkoa pihaan, jossa pelataan paljon nappiksilla jalkapalloa, valitse sinne kulutusta kestävä pelinurmi, joka on tarkoitettu niihin valo-olosuhteisiin mitkä pihassa vallitsevat. Mikäli kulutusta ei ole niin paljon, hieman edullisempikin nurmisiemenseos riittää.

Kylvönurmikko kannattaa tehdä mieluiten aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, kun on luontaisesti kosteaa, ja kastelua tarvitaan vähemmän. Voit sadettaa pohjamaan ja kylvää siemenet kosteaan maahan. Sekoita siemenet hienoon hiekkaan, ja kylvä nurmikko harvaan edeten ensin alue kulmasta kulmaan vinottain. Kylvä sama alue sen jälkeen toisen kerran ristikkäisestä kulmasta alkaen ja edeten ristikkäiseen kulmaan. Sama alue siis kylvetään kahteen kertaan. Harva kylvös on tärkeää, silloin nurmikko ei tiivisty liikaa ja ala sammaloitumaan. Hiekka toimii jo osittaisena katteena siemenille, mutta tämän jälkeen kylvetty ala kannattaa käydä kevyesti läpi rautaharavan kanssa ja peitellä siemeniä kevyesti. Tämän jälkeen kylvös jyrätään. Jyrätty kylvös sadetetaan mahdollisimman pienellä pisaralla ja kostean kylvöksen päälle voidaan levittää ilmavasti harso ensimmäisiksi päiviksi. Harso tasaa kosteutta, mutta se on muistettava poistaa heti kun ensimmäiset piipat tulevat maaperästä ylös. Huolehdi, että kylvös saa tasaisesti kosteutta ja kastelun idea on aina sama. Kerralla olisi kastuttava koko juuristosyvyys, silloin kastelussa voi pitää välipäiviä. Kylvönurmikon ollessa kyseessä on myös huolehdittava, ettei maaperä pääse kuorettumaan. Kuorettuminen, eli maaperän pinnan kovettuminen ehkäistään säännöllisellä sadettamisella.

Kylvetystä nurmikosta tulee ensin esiin rairuoho, jonka tehtävä nurmikossa on toimia kateheinänä hitaammin itäville nurmiheinille, jotka ovat monivuotisia. Raiheinä on yksivuotinen. Nurmikko leikataan ensimmäisen kerran kun nurmikko on kasvanut yli kymmensenttiseksi. Tämä ensimmäinen niittojäte kerätään aina pois. Tästä eteenpäin nurmikkoa leikataan säännöllisesti, ja silputun nurmijätteen voi jättää nurmikkopinnalle, jos se ei ole kovin pitkää. Helteellä terien leikkuukorkeutta nostetaan ja nurmikko jätetään pidemmäksi, samoin syksyllä. Lehtien pudottua, ne kannattaa mahdollisimman pitkään silputa nurmikkopinnalle lannoittavaksi katteeksi. Silppuamista kannattaa tehdä syksyn aikana säännöllisesti viikottain ja varsinkin silloin kun lehdet ovat kuivia. Suurenkin puun lehdet maatuvat silputtuina talven aikana, kunhan niitä ei ole pinnalla kovin paksua kerrosta. Suurilehtisten puiden lehtimassaa toki tulee niin paljon, että osan silputuista lehdistä joutuu varmasti kompostoimaan lehtikompostorissa tai kuljettamaan tontilta pois jäteasemalle.

Blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu, kuvia ei saa käyttää muussa yhteydessä.

Kylvöjä, kalkitusta ja lannoitusta

Torstai 7.5.2026 - Sirkku

Maatilan töitä ja puutarhasesonkia. 

Vauhdikkaasti on alkanut puutarhasesonki täällä Etelä-Suomessa ja tokihan se sesongin avaus osuu monesti juuri kevään peltohommien kanssa päällekkäin. Vaikka meidän tilalla peltohommat hoitavatkin vanhempi ja nuorempi isäntä, on tämä aika yksi vuoden kiireisimmistä ihan meille kaikille. Vähintäänkin siinä on sumplittava autojen käyttöä ja olinpaikkaa, mahdollisia kuljetuksia lasten harrastuksiin ja isännille pelloille, eväitä yms. kaikkea sitä normaalia arkea, jonka pitäisi pyöriä töiden rinnalla. Päivät ovat pitkiä ja luksukselta tuntui eilen se, kun oli hetki aikaa keskittyä oman pihan istutuksiin ja kasvien siirtoon.

Säät ovat hellineet nyt näin vapun aikaan ja täällä Mäntsälän  lähellä taisi olla eilen lauantaina 2.5.2026 Suomen lämpimin mittauspiste. Tuuli oli kyllä kova, joten ihan ei tuntunut, että olisi ollut lähes 24 astetta lämmintä. Kotona siirsin vappuaattona tomaatintaimet sisätilasta lämmittämättömään tuulikaappiin, jossa valoa on runsaasti, mutta lämpötila on viileämpi kuin sisällä. Ajatuksena oli, että taimet eivät venyisi liikaa ja varsi tukevoituisi, jotta se kestäisi sadon painon ulkotilassa paremmin. Minullahan ei siis ole enää kasvihuonetta, vaan tomaatit on tarkoitus kasvattaa etupihalla kuusiaidan nurkassa kasvilavassa ja hyvin tuettuna. Saatan istuttaa taimet suuriin ruukkuihin, jotka laitan sitten lavaan vieriviereen, tai sitten hankin kasvusäkit. Tarkoitus on kuitenkin laittaa ruukkuihin tihkukastelujärjestelmä. Edellisinä vuosina olen kokenut kasvusäkit hieman hankaliksi tomaatin taimille. Säkki on melko matala ja ainakin minulla taimien juurakot on kesäkuussa jo niin suuria, etteivät ne tahdo mahtua säkkiin. Joudun kaivamaan niille tilan melko syvälle ja silloin aina tuntuu, että juuristot joutuvat vahvemman maan kanssa tekemisiin liian nopeasti. Tiesitkö, että kasvusäkit on rakennettu niin, että lannoitteet on sijoitettu säkkiin vähän kauemmas juuristosta, jolloin taimi saa juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi ja lannoitus tulee vastaan sitten vasta taimen juurruttua kunnolla? Tästä syystä kasvusäkkiä ei saisi kauheasti myöskään pyöritellä silloin kun se tuodaan kotiin, vaan se kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman lähellä vaakatasoa. Pienille taimille lannoitettu multa saattaa olla liian voimakasta ja juuristot voivat palaa.

Nyt on kalkituksen ja lannoituksen aika.

Puutarhassa on nyt paljon ajankohtaisia töitä. Nurmikko alkaa olla riittävän kuivaa ilmaustöihin. Nurmikon ilmaamiseen on konevuokraamoissa vuokrattavissa ns. viiltoilmauskoneita, jotka tekevät nurmikkopohjaan viiltoja koko juuristoalueen syvyydelle. Näihin viiltoihin on sen jälkeen haravoitava joko hienojakoista hiekkaa tai hiekka- turve seosta. Tämän jälkeen nurmikko kalkitaan ja lannoitetaan kunnolla. Lannoitukseen voi käyttää joko nurikolle suunniteltua täsmälannoitetta, puutarhan kevätlannosta tai luonnonlannosta. Mikä sopii sinun ajatusmaailmaasi parhaiten. Kuitenkaan kalkitsematta ja lannoittamatta ei kannata jättää. Nurmikko tarvitsee ravinteita ja korkeahkon pH:n, jotta se voi hyvin ja jaksaa taistella sammalta, voikukkaa ja muita rikkakasveja vastaan.

Myös muut puutarhan monivuotiset kasvit tarvitsevat ravinteita. Kasvin pH:n sietokyky on se mikä määrittelee mitä lannoitetta kannattaa käyttää. Suurin osa kemiallisista lannoksista sisältää kalkkia. Niitä ei voi siis laittaa happaman maan kasveille, ellei pussin tai purkin kyljessä lue havu-rhodo lannos. Monesti havu-rhodolannokset ovat kasteluveden mukaan laitettavia lannoksia, ja ovat kovin pienissä paketeissa. Tämä kastelulannos on toki hyvä ikivihreille kasveille, ne hyötyvät keväisin kasteluvedestä muutoinkin. Suuremmille alueille levitettynä se on kuitenkin melko työläs lannoitustapa ja ainakin itse koen sen haastavana. Itse käytän mieluiten luonnonlannosta, vaikka se haiseekin pihassa jonkun aikaa levityksen jälkeen. Lannoitteita on saatavilla rakeena, muruna, jauheena ja nesteenä. Kaikki ovat toimivia vaihtoehtoja, jos vain kasvin perustarpeet ovat tiedossa. Puuvartisia kasveja voi ja kannattaa lannoittaa ohjeen mukaan joka kevät ja syksy, kesäkukkia lannoitetaan kasteluveden mukana keväästä syksyyn ja tarvittaessa niille laitetaan myös hidasliukoinen varastolannoitus mullan sekaan. Perennoja lannoitetaan vain hyvin miedosti ja muutaman vuoden välein. Hyötymaan kasveille käyttäisin viljelykiertoa ja hoitaisin lannoituksen sen mukaisesti. Eloperäisiä lannoitteita kuten keittiöjäte- ja lehtikompostia, tai lantakompostia käytettäessä, on syytä muistaa, että sellaisenaan se on liian raakaa kasveille ja se on syytä laimentaa ennen kasveille levittämistä. Kompostien on oltava myös riittävästi maatuneita. Keittiöjätekomposti jatkokompostoidaan lehtikompostin välikerroksissa. Kompostointiaika on 1-2 vuotta. Lantakomposteja on kompostoitava pidempään 2-3 vuotta, muutoin niissä saattaa olla kolibakteeririski. Ravinnearvo komposteissa on yleensä suurempi kuin lannoitteissa olisi.

Kalkitus on varsinkin Suomessa puutarhakasveille tärkeää.  Suomessa maaperä on luontaisesti hapan runsaan havupuuston, ja tippuvien neulasten vuoksi. Moni puutarhakasveista on kuitenkin niitä, jotka tarvitsevat kalkkia kasvaakseen ja pystyäkseen irroittamaan ravinteita maaperästä juuristollaan. Kalkin tehtävä maaperässä on ottaa ravinneionin paikka maahiukkasen pinnasta. Tällöin ravinneioni irtoaa maahiukkasta ympäröivään veteen ja on helpommin kasvin juuriston saatavissa. Mikäli kalkitun maanperän vaativa kasvi kasvaa liian happamassa maaperässä, sen juuristo ei pysty ilman kalkkia ottamaan maaperästä ravinteita, vaikka niitä siellä olisikin. Siksi maaperää on suurimmalle osalle puutarhakasveista kalkittava.

Kalkkituotteita on myynnissä paljon erilaisia. Kaikki ovat ihan yhtä toimivia, mutta niiden käyttömäärät per neliö on luettava tarkkaan. Jauhemainen kalkki on ihan samaa dolomiittikalkkia kuin raemainenkin, mutta se on vain jauhetussa muodossa. Ostettaessa jauhemainen kalkki on halvempaa/säkki, mutta sitä joutuu levittämään paljon enemmän tuulikulkeutuman vuoksi. Loppuhinta on ihan sama kuin raemaisellakin. Itse ostan mieluiten raemaista kalkkia, koska se on helpointa levittää ja säkkejä ei tarvitse ostaa, eikä nostaa, niin paljon. Kalsiumia on myös mm. kananmunankuorissa. Tästä on valmistettu ihan myynnissäkin oleva kalkkituote, jossa kuoret on murskattu. Voit toki levittää puutarhaan myös kotona tulevat kananmunankuoret, mutta pese kuoret huolella ennen murskausta, muutoin ne houkuttavat jyrsijöitä (ja koiria). Kalkkia voit levittää puutarhaan mihin vuodenaikaan tahansa. Se voidaan levittää tarvittaessa vaikka hangelle, mutta silloin osa kalkista aina valuu suoraan ojiin. Hyötymaat kalkitaan yleensä aina maanmuokkauksen yhteydessä syksyisin, puutarhaan kalkki voidaan levittää aina kun maa on sula. Ihan samaan aikaan kevätlannoksen kanssa sitä ei kannata laittaa. Se saattaa silloin heikentää hieman typen vaikutusta. Kannattaakin levittää kalkki heti kun maa sulaa ja se on luontaisesti kostea. Kevätlannos laitetaan silloin kun nurmikko leikataan ensimmäisen kerran, eli n. äitienpäivän korvilla.

Syyskukintaa

Maanantai 1.9.2025 - Sirkku

Syyskukkien ihailua.  

 

Olin lauantaina 23.8.2025 pitkästä aikaa myymäläkäynnillä Porvoon Hankkijalla. Yritän  käydä myymälässä säännöllisesti, koska se tuo minunkin puutarhurin arkeeni vaihtelua ja uusia kontakteja. Nautin siitä, että saan tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan kasveista ja puutarhan fixauksesta tähän päivään. Myymälässä oli tällä kertaa muutoin melko rauhallista, mutta sydäntä lämmitti huomata, että minua oli odotettu. Useampikin asiakas oli tullut paikalle sen vuoksi, että tiesi minun olevan siellä sinä päivänä. Kiitos teille jokaiselle! Myymäläkäyntiin oli selkeästi varauduttu etukäteen, koska puhelimesta kaivettiin kuvia puutarhasta ja mietittiin sitten yhdessä ratkaisuja pihan ongelmakohtiin. Myös spontaaneja ja hankaliakin kasvikysymyksiä tuli, joka on aina opettavaista. Siinä oppii myös itse uusista kasvilajikkeista paljon, kun kaivaa netin syövereistä lisätietoja esim. menestymisvyöhykkeistä tai ristipölytystarpeesta itselle uuden lajikkeen kohdalta.

 

Myymälään oli tullut nyt myös alkusyksyn puutarhan kukkijat. Hortensiahylly oli kerta  kaikkiaan upea pienten taimien kukkiessa täydessä loistossaan. Suomeenkin on nyt viime vuosina tullut Hydrangea macrophylla lajikkeita, joiden menestymisvyöhyke oli jopa IV. Aiemmin meillä on kasvateltu vain syyshortensiaa (Hydrangea paniculata ´grandiflora´) pallohortensiaa (Hydrangea arborescens ´Annabelle`) tai köynnöshortensiaa ( Hydrangeapetiolaris). Nämä punaiset ja siniset jalohortensiat (H. Macrophylla) eivät ole meillä yleensä ehtineet kukkia, vaikka olisivatkin muutoin talvesta selviytyneet. Lajikejalostus on siis mennyt eteenpäin, koska niitä myydään nyt muinakin kuin terassihortensioina? Upeita ovat ja hienoa, että niitä on nyt meilläkin saatavissa! Ikävä kyllä, en tietenkään älynnyt näistä kukkijoista ottaa yhtään kuvaa.

 

Hanhikit olivat myös hienossa kukassa ja ne ovatkin kotipihoissakin hyvin kiitollisia  hoidettavia. Helppohoitoisia kuin mitkä ja kukkivat pitkään. Kukinta alkaa heinäkuulla ja kestää lokakuulle. Värejäkin löytyy muitakin kuin se perinteinen keltainen. Pitkään kukkivan pensasalueen saat vaikkapa yhdistämällä alkukesällä kukkivaa ruusua, keskikesällä kukkivaa pensasangervoja ja syksyllä kukkivaa vaaleanpunaista tai valkoista hanhikkia.

 

Marjapensaiden taimia oli vielä saatavissa ja osa niistä olikin jo alennuksessa. Nyt siis jos  haluat säästää taimien hinnoissa, kannattaa suunnata puutarhamyymälöihin, koska puita, pensaita ja perennoja saa nyt edullisemmin. Moni kysyy sitä milloin pensaita ja perennoja olisi paras aika istuttaa. Luontaisesti kosteinta pihassa on aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Tuota istutusaikaa suositellaan tämän vuoksi siis varsinkin niille kasveille, joilla on istutettaessa katkaistu tai pienehkö juuristo. Tuolloinkin istutuksia pitää kastella runsaasti, mutta ehkä vesimäärä on hieman pienempi, jos taivaaltakin edes joskus tulee vettä. Esim. havupuiden säkkipaakkutaimet lähtevät näin istutettuina parhaiten kasvuun. Nykyään kuitenkin suurin osa myymälöissä myytävistä taimista on astiataimia, joita voi istuttaa aina kun maa on sula. Näiden kanssa on tärkeää huolehtia istutuksen jälkeisistä kasteluista erityisen tarkasti, jos taimen istuttaa muulloin kun keväällä tai syksyllä. Tuolloin osa kasteluvedestä haihtuu aina suoraan ilmaan ja silloin kastelumäärää on lisättävä.

 

Mietin myymälässä ollessani, että kuinkahan monelle kävi heinäkuun helteiden aikana niin, että kesäkukat eivät loma-ajasta selvinneet? Jos näin pääsi käymään, niin kannattaa suunnata lähimpään puutarhamyymälään. Nyt myymälöistä löytyvät ne loppukesän/alkusyksyn kesäkukat. Oli markettaa, syysasteria, minikokoista auringonkukkaa, kukontöyhtöä, kukonhäntää, pensastädykkeitä, syklaameja ja krysanteemejä. Vihreistä löytyi erivärisiä muratteja, hopealankaa ja lankaköynnöstä. Kanervia ja koristekaaleja ei vielä ollut, mutta eiköhän nekin pian tule. Kiva olisi nähdä myymälöissä syksyisin myös jänönhännän taimia. Kyseessä on heinä, jonka kukinnot ovat kuin jäniksen häntätupsu. Tätä voidaan käyttää myös kuivakukkana. Minusta sekin sopisi näihin alkusyksyn puutarhaistutuksiin. Kotioloissa ei tietenkään kaikkia kesäkukkia ole tarvis vielä vaihtaa syyskukkijoihin, mutta ehkä jotain jo voi? Itse laitan yleensä pieniä syksyn väripilkkuja terassin ja pääoven sisääntulon viereen, syksymmällä sitten vaihdan talvikanervat ja havut muualle silloin kun kesäkukkien kasvukausi on jo ohi.

 

Ajankohtaista puutarhurin kalenterissa.

Muutoin puutarhurin työpäivät täyttyvät vielä näistä arkitöistä, eli puutarhojen ylläpidosta. Juuri nyt on syyslannoituksen kiireisin sesonki ja lannoitteet olisi hyvä laittaa puille ja pensaille viimeistään syyskuun alussa. Perennojen kohdalla miettisin ensin, että onko lannoitus tarpeellista. Jos kasvi on kukkinut oikeaan aikaan ja lehdistö ei näytä poikkeuksellisen tumman vihreältä, saattaisin jättää perennat syyslannoittamatta. Syyslannos sisältää kuitenkin fosforia ja jos kasvi pääsee talvilepoon ilmankin sitä, miksi kuormittaa maaperää ja lähiympäristön vesistöjä turhalla ravinnekuormalla?

 

Nyt tehdään myös pihakonsultointeja talven pihasuunnittelua varten. Jos siis olit ajatellut tehdä piharemonttia keväällä 2026, nyt on oikea aika ottaa puutarhuriin yhteyttä. Talven suunnitteluajat menevät nopeasti ja kuitenkin, silloin se pihasuunnitelma kannattaa teettää, jotta pääsee heti keväällä kilpailuttamaan kasvit, materiaalit ja rakentajat. Kun kaikki muu taustalla on hoidettu hyvissä ajoin, voidaan lapio (tai kaivinkoneen kauha) iskeä maahan heti kun routa maasta keväällä sulaa. Viherpalvelu Maununkarhun työskentelee pääsääntöisesti Uudenmaan alueella, mutta konsultointia ja suunnittelua tehdään myös pidemmällä ja esim. Päijät-Häme ja Kanta- Häme ovat vielä kohtuullisen matkan päässä. Pihakonsultointi palvelumme maksaa 245,00 € + km kulut (hinta sis. ALV:n). Lisätietoja palvelusta löydät palvelumme- linkin alta.

 

Tänään pääsin kyllä tekemään vähän harvinaisempaakin työtä, kun Japanilaisesta  puutarhasta päädyttiin avaamaan näkymää jokimaisemaan. Tuolloin oli pystykarsittava (pikkulehti) Katsuran oksia. Kuvassa ne ovat siististi nipussa ja näyttää kun asfaltilla olisi vain vähän suurempi saunavasta. Oksien koko on kuitenkin n. 4m pitkä ja 2,5-3m leveä! Muutamalla alaoksan poistolla onneksi selvittiin ja näkymä aukesi kummasti oleskelualueelta joelle. Samalla aluskasvillisuudessa kasvavat pensaat (n. 1m:n korkuisia ja 1,5m:n levyisiä) saivat tilaa, happea ja valoa lisää. Upea puu tuo katsura. Varsinkin näin syksyllä kun sen keltainen syysväri tulee esiin ja putoavista lehdistä tuleva huumaava tuoksu ympäröi puutarhassa kävijän. Harmi vain, että katsura on Suomen olosuhteissa kovin kylmänarka ja sen menestymisvyöhykkeet ovat I-III.

Aurinkoista syysviikon alkua!

Kesäkukkien hoitoa

Torstai 19.6.2025 - Sirkku

Kesäkukkien hoitoa.

Oletko koskaan miettinyt mikä kasvi lasketaan kesäkukaksi ja mikä perennaksi tai  pensaaksi, ja onko kesäkukan oltava aina nimenomaan ruohovartinen kasvi?

Kesäkukathan ovat niitä kasveja, jotka Suomen olosuhteissa eivät selviä talvesta ulkona, tai joiden kukittamiseen ei Suomen lämpösumma kesän aikana riitä, ja ne siksi esikasvatetaan ja myydään myymälöissä täydessä kukassa olevina. Niiden työ on siis kukkia koko kesän ajan aina istutushetkestä kesän loppuun ja syksyllä nämä kasvit siirretään kompostiin. Joissain tapauksissa tiettyjä kasveja voidaan yrittää talvettaa sisätiloissa ja ottaa niistä pistokkaita seuraavana keväänä, josta kasvatetaan taas uudet kasvit seuraavaa kesää varten. Nämä kasvit ja niiden lajikkeet ovat yleensä kotoisin lämpimimmistä maista, joiden talvi yleensä tarkoittaa heille kylmää, mutta meille lämmintä ja sateista ilmanalaa. Niiden versostot ja juuristot eivät kestä kuivaa ja kylmää Suomen talvea ja routaa. Omassa maassaan nämä kasvit ovat kuitenkin monivuotisia, joko ruohovartisia tai puuvartisia kasveja. Eli nekin ovat perennoja, puita, pensaita tai köynnöksiä.  Vain pohjoisessa niitä kasvatetaan yksivuotisina kukkijoina.

Jokaisella meistä on varmasti omia suosikkejamme mitä kesäkukkiin tulee, niin myös minulla. Kesäisin kärsin kroonisesta ajanpuutteesta omassa puutarhassani ja kasvivalinnat osuvatkin täällä todella helppohoitoisiin kesäkukkiin. Myös kaikki se muu tilpehööri mitä kasvien ympärille tulee, täytyy olla helppohoitoista. Ruukut ovat isolla multa- ja vesisäiliötilalla varustettuja, lannoitteet pitkävaikutteisia. Käytän kastelu- ja lannoiteraetta mullan seassa, joka vähentää kastelutarvetta. Esim. kesäkukkamullassa sitä on seassa, sitä saa myös ostettua erikseen, mm. lannoitekävyt, joita mullan sekaan voi laittaa, toimivat tässä hyvin. Pihaan istutettavien kesäkukkien on oltava sellaisia, joita ei tarvitsisi nyppiä kovin paljon, niiden on myös kestettävä hyvin tuulta ja ajoittaista kuivahtamista. Jostain syystä kastelu kotona unohtuu jossain vaiheessa kesää aina.

Minulla kasvaa omassa pihassani tällä hetkellä kolmessa isossa termoruukussa suurehkot timanttituijat, kahdessa vähän pienemmässä on pilarimalliset kiinankatajat ja perennaa (kurjenpolvia, kieloja ja puolukkaa), yhdessä amppelissa on vaaleanpunakukintainen mansikka ja näiden lisäksi olen laittanut ruukkujen aukkokohtiin krassien siemeniä, jotka näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Jossain vaiheessa kukintaakin pitäisi siis olla runsaasti. Nyt on melko vihreää. Havahduin eilen siihen, että lisäkukintaa olisi kiva saada oleskelualueen läheisyyteen, mutta ongelmana on, että jäljellä olevat ruukut ovat kovin matalia, enkä haluaisi ostaa enää uusia. Mitä näihin siis laittaisi? Yksi ruukku on aurinkoisella paikalla kannon nokassa, joten mikä on se riippuva kasvi, joka tuon paikan ja vähäisen hoidon kestää? Kyllä se taitaa olla riippapelargoni. Rautayrtti olisi myös hieno, mutta se kestää huonommin tuulta, joten taidan suunnata pelargoniostoksille.

Pelargonille paras istutusastia olisi perinteinen pinnoittamaton terrakottaruukku. Pelargoni  kun pitää siitä, että se saisi syksyisin ottaa tarvitsemansa kosteuden ruukun läpi ilmasta. Liiasta märkyydestä pelargoni ei pidä. Jos sinulla on ollut ongelmia pelargonin kasvatuksessa, yleisin syy huonosti kasvavaan kasviin on se, että kasvia on kasteltu liikaa. Sijoita pelargoni nimenomaan sinne kaikkein kuumimpaan kasvupaikkaan ja istuta se mieluiten liian pieneen ruukkuun, jolloin juuristo pysyy sopivan kokoisena ja kasvi keskittää voimansa kukintoihin.

Millä kesäkukat saadaan kukkimaan koko kesä? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin siitä, kuinka säännöllisesti vastailen kysymykseen miksi orvokit pitää poistaa kesäkuun alussa julkisen tahon istutuksista. Monesti olen kuullut kysyjiltä siitä, kuinka heillä kotipihassa orvokit kyllä kukkivat myös myöhään syksyllä. Kun kysyn kuinka usein he nyppivät kukat, tai tekevätkö he orvokeille jotain muuta saadakseen kukinnan jatkumaan koko kesän, on vastaus aina sama. Kasvien annetaan kukkia kerran ja sitten ne leikataan puolesta välistä poikki. Tuolloin kasvi pitää muutaman viikon tauon kukinnassa, kasvattaa uudet kukka-aiheet ja kukkii toisen kerran. Kukintaa voidaan pidentää myös säännöllisesti nyppimällä kukkineet kukat pois ja tämä tarkoittaa että kukat on poistettava useita kertoja viikossa. Julkisissa istutuksissa monen viikon tauko kukinnassa ei ole vaihtoehto ja siellä ei myöskään voi käyttää jatkuvasti työaikaa kukkien nyppimiseen, siksi orvokit vaihdetaan kesäkuun alkupuolella toisiin kesäkukkiin.

Nämä kesäkukat saadaan kukkimaan pitkään jatkuvalla kevätlannoituksella, eli  typpipitoisella lannoituksella. Myös näistä kukista poistetaan kukkineita kukkia pois, mutta niille riittää harvempi nyppiminen. Kesäkukkamullan sekaan voidaan laittaa hidasliukoista raemaista lannoitetta, joka liukenee multaan hitaasti juurtumisen aikana, tämän jälkeen kasveille annetaan kastelun yhteydessä kastelulannosta, jonka sisältämä typpi saa kasvit tekemään jatkuvasti uutta kasvua ja kukkimaan runsaasti. Kastelulannosta annetaan n. kerran viikossa purkin ohjeen mukaan, muut kastelut suoritetaan pelkällä vedellä.

Kasvin väritystä ja kasvua kannattaa vähän seurailla. Hyvin kasvava kesäkukka on lehtiväriltään tumman vihreä ja siinä on koko ajan uutta kasvua näkyvissä. Vaaleanvihreä lehti kertoo joko typen vähyydestä kasvualustassa tai siitä, ettei kasvi syystä tai toisesta saa kasvualustassa olevia ravinteita käytetyksi. Silloin kannattaa tarkastaa kasvualustan pH ja miettiä onko kasvin juuristo oikein kehittynyt. pH testejä myyvät apteekit ja puutarhamyymälät ja ne on helppo tehdä itsekin. Lehtien värin keltaisuus johtuu yleensä jostain tuholaisesta tai kuivahtamaan pääsystä. Myös lehtihome voi alkuun näkyä lehdissä keltaisuutena. Jos keltaisuutta näkyy, kannattaa suunnata katse lehtien alapinnoille ja lehtihankoihin, näkyykö siellä ylimääräistä elämää? Lehtihometta voit ehkäistä istuttamalla kasvit väljästi niin, että niiden ympärillä pääsee ilma kiertämään ja että kondensoituva vesi pääsee hyvin haihtumaan kasvin lehdiltä. Lehtihome ei talvehdi Suomessa vaan leviää maahamme aina eteläisten ilmavirtausten mukana. On vuosia, jolloin sitä on paljon ja toisina vuosina sitä on vain vähän. Täysin sen esiintymistä ei voida välttää. Lehtihomeen tunnistat myös siitä, että lehtien alapintaan kehittyy tummia sienirihmastoja, muutoin lehdet kellastuvat ja lehden kasvu pysähtyy. Poista saastuneet lehdet kasvista aina kun niitä havaitset.

Typpeä voi olla kasvualustassa myös liikaa. Mikäli kasvin väri on voimakkaan tumman vihreä ja kasvi kasvattaa hirvittävästi vain lehteä eikä kukintoja muodostu, pidä lannoituksessa viikon- kahden tauko. Lannoitustauon pitäisi saada kukkanuput aukeamaan.

Kaikista kasveista ei ole koko kesän kukkijoiksi, vaan niiden kukinta kestää vain muutaman viikon. Siksi monivuotisia perennoja ja pensaita käytetään harvemmin pelkkänä kesäkukkana. Esim. patiohortensiat, joita äitienpäiväksi myydään, kukkivat harvoin Suomen olosuhteissa enää toistamiseen. Näiden hortensioiden lajikkeet ovat sellaisia, jotka tarvitsevat pitkän kesän ja suuren lämpösumman muodostaakseen kukinnon. Itse pensaat saattavat selvitä talven yli kukkapenkkiin istutettunakin, mutta ne kukkivat tämän jälkeen enää harvoin. Myös Suomen pitkä kesäpäivä ja lyhyt pimeän aika öisin saattaa olla yksi syy miksi ne eivät enää kuki. Jotkin kasvit vaativat pimeän yön virittyäkseen kukkaan uudestaan.

Minun pihani.

Omassa pihassani kaipaan jatkuvaa ruukussa olevaa kukintaa vain vähän. Omakotitalopihassa kukintaa on aina jossain nurkassa ja minulle kasveilla on paljon muita kauneusarvoja. Arvostan tuulensuojaa, näkösuojaa, pölysuojaa, lehtimuotoja, lehtivärejä ja tuoksuja yhtä paljon kuin pelkkää kukintaa. Haluan, että pihani tuottaa ruokaa niin minulle kuin eläimille ja eliöille. Tykkään tarkkailla pihan elämää ja kukinta on vain osa sitä. Kuitenkin aion lähteä vielä puutarhamyymäläkäynnille. Kannonnokka kaipaa kukintaa ja toivottavasti siihen löytyisi oikein kirkkaan punainen riippapelargoni.

Puutarhablogi pitää julkaisuissa hieman taukoa juhannuksesta eteenpäin. Paluu on  viimeistään elokuussa, infoan uusista julkaisuista facebookissa. Jatkossakin julkaisupäivä on pyritään pitämään aina torstaina. Nyt toivotan teille oikein hyvää Juhannusta ja nauttikaa kesästä! Terv. Sirkku.

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille! 

Hyvää (puutarha)yrittäjän päivää!

Torstai 5.9.2024 - Sirkku

Hyvää yrittäjän päivää!

 

Sitä näin puutarhayrittäjänä törmää monesti siihen, että läheiset, tuttavat ja tuntemattomat ajattelevat puutarhurin viettävän työpäivänsä puuhastelemalla kasvien parissa. Tottakai, tämä on todellisuutta silloin tällöin, mutta kokonaisen päivän käyttäminen ko. toimintaan on harvinaista. Ainakin minun tapauksessani. Yrittäjän arki on suurelta osin täysin muuta. Viime- ja tämä viikko toimivat tästä hyvänä esimerkkinä.

 Listasin alle viimeisen kahden viikon työpäivien kulkua: 

• Viheralueiden hoitotyöt: nurmikon leikkaus, siimaus, kitkentä, kastelu ja syyslannoitus. Sorttiasemalle kitkentäjätteiden vieminen. 
• Työmaapalaverit 1 paikan päällä ja 3 etänä.
• Sähköposteihin vastaaminen. 
• Puunkaato ja sen raivaus. 
• Pihaneuvonta puhelimitse sekä asiakkaalle, että urakoitsijalle. 
• Pihakonsultointi. 
• Pihaneuvonta myymälässä. 
• Kasvitilaukset, haku ja istutukset. Viherrakentaminen. 
• Laskutus ja kirjanpito. 
• ALV muutokset ja siihen liittyvät työt. 
• Mainoksen suunnittelu- ja julkaisu, some ja blogi. 
• Markkinoinnin suunnittelua pidemmällä tähtäimellä ja siihen liittyvien tilausten tekoa. 
• Toimiston tarvikkeiden tilausta. Toimiston ja varaston siivousta ja välineiden huoltoa. 
• Yrittäjäsparraus toisten yrittäjien kanssa. 
• Opiskelijan neuvominen yrittäjyysasioissa ja omien kokemusten jakaminen.

Listauksesta oikeastaan kaikki muut työt paitsi puunkaato ja yrittäjäsparraus/ opiskelijalle yrittäjyydestä kertominen, ovat ainakin pieniltä osiltaan tämän yrittäjän jokapäiväistä arkea. Tässä listauksessa ei ole kaikkia niitä töitä mitä minä yrittäjänä vuodessa teen, vain minun kahden viikon työrupeamani. Tähän kun lisätään vielä off- sesongin työt, sekä vastuut niin asiakkaiden pihoista, ympäristöstä ja siellä liikkuvista ihmisistä ja eläimistä, kuin työkavereista ja heidän työturvallisuudestaan, on yrittäjän työpäivä ja mieli melko täysi. Minullakin se on tarkoittanut kuusipäiväisiä työviikkoja ja pitkää päivää. Kuitenkin tätä jaksaa, kun tykkää työstään ja tapaa ihania asiakkaita ja kollegoja, joiden kanssa keskustella kasveista! Niitä harmittavia työhön liittyviä asioita on vähän ja nekin liittyy yleensä samoihin juttuihin, jotka harmittavat yksityishenkilönäkin. Eli verottaja ja sen byrokratia ja ohjeiden vaikeaselkoisuus, väärään aikaan tulevat vesisateet ja ukkoset ja liian helteinen keli, joka vie puutarhurista mehut 😊 .

Halusin kirjoittaa yksin yrittäjyydestä ja sen oikeasta arjesta muutaman sanan, koska välillä tuntuu, ettei se normaali pienyrittäjän arki tule realistisena esim. mediassa esille? Totuus on, että yrittäjänä olet ns. joka paikan höylä. Kaikesta täytyy tietää, vaikka työn tekisikin joku muu. Sinä vastaat. Itse olen ollut sekä työntekijänä, että yrittäjänä ja ainakin minun kohdallani yrittäjäksi alkaminen avasi silmät. Vastuut on isot ja toisinaan ne tuntuvat hartioilla painavina. Minun on mainittava tässä vielä erikseen siitä, kuinka kivaa on, että ympäriltä löytyy toisia yhtä kahjoja yrittäjiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia esimerkiksi nyt siitä verottajan byrokratiasta tai markkinoinnista ja sen vaikeudesta. On ihanaa, kun omana huonona päivänä saa kuulla kuinka joku toinen on onnistunut tavoitteissaan tai tehnyt hyvät kaupat. Yhdessä harmitellaan harmitukset pois, tai koetetaan jelppiä ostamalla tuotteita tai palveluita, jos toisella on hiljaisempi hetki. Saatammepa ohjata toiselle myös asiakkaita, jos tilanne niin vaatii ja se on asiakkaalle paras ratkaisu. Joskus kerrotaan myös niistä omista mokista mitä on sattunut ja niille nauretaan yhdessä.

Olen monesti ajatellut, että voisiko Suomi välttää sen synkimmän talouden skenaarion ostamalla ja käyttämällä enemmän lähellä tuotettuja tuotteita ja palveluja. Itse ainakin yritän jatkossa nostaa Suomessa tuotettujen palveluiden ja valmistettujen tuotteiden ostoprosenttiani ja laskea ulkomaisten osuutta. Aiotko sinä?

Ajankohtaiset työt ja niihin liittyvät lieveilmiöt.

Nyt vielä hetkeksi puutarhurin arkipäivään ja sen vihertyöosuuteen. Sekä toukokuussa, että  näin elo- syyskuussa, puutarhurin työpäivään kuuluu se, että päivän aikana ihon pintaan tulee kevyt tomukerros. Ongelma on todellinen varsinkin nyt, kun on ollut kovin helteistä ja puutarhuri hikoilee. Kostea iho, aamukaste, pieni tuulenviri ja osittain pölymäinen lannoite on pettämätön yhdistelmä, jolla saat varmasti kulkea työpäivän jälkeisen kauppareissun rauhassa. Vieläkin hävettää vuosien takainen kauppareissu, jonka jäljiltä kauppaa varmasti jouduttiin tuulettamaan pitkän aikaa. Tuo kanankakka, kun tuoksuu aika voimakkaalle. Normaalistihan lannoitteet tosiaan laitetaan maahan, mutta osa lannoitteesta on aina muruna pussin pohjalla ja se muru/ pöly tarttuu mukavasti kaikkeen kosteaan pintaan. Kuten puutarhurin vaatteisiin, kenkiin ja iholle, varsinkin jos lannoitetta heittää huomaamattaan vastatuuleen. Ikävä kyllä, en ole huomannut lannoitekerroksella ihoa nuorentavaa vaikutusta, joten olenkin oppinut suojaamaan itseni vähän paremmin myös helteellä näitä töitä tehdessä.

Syksy on mitä parhainta istutusaikaa kaikille kasveille ja nyt kannattaakin kylvää nurmikot, jakaa liian suuriksi kasvaneet perennat ja istuttaa uudet pensaan tai puun taimet. Nyt istutettaessa niillä on vielä aikaa juurtua hetki ennen talven tuloa. Tämän hetken sää on todella kuivaa ja kuumaa, paljon helteisempää kuin syyskuussa keskimäärin, joten muista kastella kaikkia istuttamiasi kasveja huolella ja säännöllisesti. Uuden taimen kastelut tulee tehdä n. joka toinen päivä ja vähintään kahden viikon ajan istutuksesta. Helteellä kasveja on kasteltava pidempään. Kastelumäärä riippuu taimen koosta ja haihdutuspinnasta. Perennoja kastellaan 10-20 litraa/m2, pensaita 20-40 litraa/ etenemämetri/ m2, havut ja isot puut 40-80 litraa/ kasvi. Tämä vesimäärä perustuu minun omiin kokemuksiini toimivasta kastelumäärästä, viralliset ohjeistukset litramäärien osalta taitavat olla hieman pienemmät. Myös pohjamaa ja sateisuus vaikuttavat riittävään vesimäärään. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat käyttää omaa harkintaa oikean vesimäärän suhteen kasvikohtaisesti sään mukaan. Ajatuksena on oltava se, että kastele mielummin vähän harvemmin ja koko juuristoalueen syvyydeltä, kuin että antaisit muutaman litran vettä joka päivä. Pieni vesimäärä joka päivä saa kasvin kasvattamaan juuret pintaa kohden, jolloin juuristo ei kehity normaaliksi ja kasvi kestää huonommin stressitiloja jatkossa, kuten esim. hellejaksoja.

 

Syyskuun puutarhatöitä:

• Syyslannoitus, tee heti, jos et ole vielä elokuussa sitä tehnyt. 
• Perennojen jakaminen ja uudelleen istutus. 
• Pensaiden ja puiden istutus, nurmikon kylvö. 
• Perennojen kukkavanojen leikkaus tarvittaessa, jätä lehtiosa vielä paikalleen, jolloin kasvi saa vetäytyä rauhassa talvilepoon. Lämpöjen jatkuessa kasvi saattaa vielä tehdä kukkia, kun kukkavanat poistetaan. 
• Hanki syksyistutuksia varten kukkasipuleita, jotka laitetaan maahan loka- marraskuussa. 
• Kompostin möyhiminen ilmavaksi ja tämän vuoden lehtikompostin valmisteleminen syksyn lehtiä varten. 
• Monivuotisten kukkaniittykasvien kylvö.
• Sadonkorjuu.

Viereisessä kuvassa näet lämpimän kesän vaikutukset keväällä rakennettuun istutusalueeseen. Kasvit ovat kovassa kasvussa ja vaikka kukinta onkin mennyt ohi, on istutusalueessa vielä paljon katseltavaa.

 

Kesäkausi ja sesonki 2024

Tiistai 27.8.2024 - Sirkku

Elokuun viimeinen viikko, 2024.

Tervehdys pitkästä aikaa täältä puutarhurin omasta kuplasta. Kevään ja kesän mukana tuli  sekä puutarhurin, että maatilan emännän sesonkikausi kiireisenä päälle. Nyt, puintien ollessa loppusuoralla, on pieni hetki aikaa istua paikallaan ja kirjoittaa blogia.

Maailman tilanne on heijastellut myös viheralaan. Asiakkaita on ollut, mutta eroa viime vuosiin on silti nähtävissä. On ollut hiljaisempaa uusien asiakkaiden osalta. Kalenteriin siis mahtuu pihasuunnitteluasiakkaita, vink vink 😉. Luulen, että ihmiset varautuvat ja säästävät nyt pahan päivän varalle. Toivotaan, että pahin päivä ei kuitenkaan koskaan koita ja maailman, sekä Suomen talouden turbulenssi rauhoittuu ja voimme kaikki vain keskittyä elämään omaa arkeamme ja sitä myötä uskallamme enemmän tilata lähipalveluja myös pieniltä toimijoilta. Loppujen lopuksi, se on se, jolla Suomi pysyy pystyssä, omien lähiseudun yritysten palvelujen osto. Yleinen arvonlisäkannan muutos vaikuttaa myös Viherpalvelu Maununkarhun hintoihin alkaen 1.9.2024. Veroton hinnastomme pysyy samana, mutta verollinen hinta muuttuu vastaamaan uutta arvonlisäverokantaa.

Kasvukauteen 2024 on tähän mennessä kuulunut uusia ja vanhoja asiakkaita, ennestään  tuttuja pihapiirejä sekä uusia, tutustuttavia ja ihastuttavia pihoja. Olen saanut vierailla myös Hankkija Porvoon myymälässä muutamaan otteeseen ja tavata heidän asiakkaitaan. Ihan mahtavia ihmisiä niin myymälän henkilökunnassa kuin asiakkainakin! On vaihdettu kokemuksia ja olen saanut auttaa kasvivalinnoissa ja antaa hoitovinkkejä. Yhteistyömme Hankkija Porvoon kanssa jatkuu, ja tuleville vuosille on mietittynä jo paljon kivaa ja mielenkiintoista yhteistyötä. Näistä jutuista tulee tietoa myöhemmin, kannattaa ottaa Viherpalvelu Maununkarhun sivu seurantaan Facebookissa ja Hankkija Porvoon sivut Facebookista ja Instagramissa. Sain olla mukana Hankkija Porvoon ensimmäisessä puutarhaillassa luennoitsijana. Näillä työvuosilla ja työkokemuksella harvoin enää liikuttuu ja jää sanattomaksi asiakkaan palautteen saadessaan, mutta nyt on myönnettävä, että näin kävi. Kiitos vielä kerran luennolla olleelle rouvalle, joka tuli minua varta vasten tapaamaan myymälään myöhemmin kesällä ja kiitti luennosta. Näin ammattilaista aina ilahduttaa, kun on pystynyt antamaan kasvi- ja välinetietoa niin, että on ylittänyt asiakkaan odotukset. Yritän pitää tason yllä jatkossakin. Kun minut näkee myymälässä, saa tulla kysymään pihan ongelma-alueista, toiminnoista ja kasveista. Autan parhaani mukaan.

Monta vuotta olen tehnyt yhteistyötä myös Pornaisten kunnan kanssa. Yhteistyön laajuus  vaihtelee vuosittain, mutta olen kyllä viihtynyt tässä työssä. Helpoimmin minun työpanokseni on varmasti ohikulkijalle nähtävissä Pornaisten kunnan kesäkukkien osalta. Tänä vuonna monen mielestä kasvivalinnat onnistuivat, koska palautetta kasveista on tullut valtavasti. Itse mietin viime syksynä, että onkohan tumman punaliilan, keltaisen ja oranssin yhdistelmä liian räväkkä, mutta ei se ollut yhtään! Jatkossa uskallan käyttää voimakkaita värejä enemmän. Tässä on nyt annettava kesäkukista erityiskiitos Puutarha Bergströmin (Sipoo, Paippinen) Mårten Bergströmille, joka on auttanut minua kasvivalinnoissa, ja jolta olen saanut Pornaisten kunnalle huipputaimet kesäkukista jo usean vuoden ajan! Toivottavasti meidänkin yhteistyömme jatkuu vielä pitkään!

Nyt on aika vielä nauttia kesän viimeisistä hetkistä ja kesäkukkien kukinnasta, pitäen mielessä kuitenkin lähestyvä syksy. Ajankohtaisia töitä mietittäessä nyt on hyvä hetki tehdä syyslannoitukset fosfori- kalium lannoitteilla puille, pensaille ja perennoille. Muista noudattaa pussin ohjetta ja varsinkin perennoille lannoitemäärä on todella pieni/m2. Syyslannoituksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Huonekasvit, tämän puistopuutarhurin painajainen.

Tiistai 26.1.2021 - Sirkku

Kuulutko niihin ihmisiin jonka koti on täynnä köynnöksiä, viherkasveja ja erilaisia kukkivia orkideoja joita sumutellaan useasti, kastellaan säännöllisesti ja niille jutellaan ja jopa lauletaan jotta ne saavat riittävästi hiilidioksidia. Hienoa jos kuulut, mutta nyt on kyllä rehellisesti myönnettävä että minä en kuulu. Minä kuulun niihin joka aina äitienpäiväksi ja syntymäpäiväksi saa lahjaksi orkidean. Kolme olen saanut pidettyä miten kuten hengissä, usempi on ehtinyt matkan varrella kuolemaan joko hoidon puutteeseen tai liikaan hoitoon. Limoviikunani alkaa olla tällä hetkellä melko kalju, lehtiä on tippunut joulukuusen sisälle tulosta saakka eikä loppua näy. Minun viherkasvini ovat kaktuksista lähtien altakasteluruukuissa ja silloin harvoin kuin muistan niihin lisätä vettä, alkavat kaktukset hätäpäissään kukkimaan vuodenajasta riippumatta. Luulevat varmasti reppanat, että nyt on paras alkaa tekemään kukkia ja siemeniä koska ei voi tietää milloin kuolo korjaa emokasvin. On siis parempi alkaa lisääntymään heti, vaikka marraskuussa.

Osa orkideoistani on toiminut ansiokkaasti myös jouluvalotelineenä. Valoja pois ottaessani havahduin sisäkasvieni kuntoon. Suorastaan hävettää kun olen laiminlyönyt niiden hoidon vedoten ruuhkavuosiin ja kiireeseen. Hoitotöiden ongelmana osittain oikeasti on tuo kiire. Varsinkin kesäaikana pihatyöt ja yrityksen pyöritys sekä perheen yhdessäolo vievät kaiken hereilläoloajan, joten missään nimessä en ole mitään vaateliaita kasveja kotiini edes hankkinut, mutta kun nekin voivat selkeäsi huonosti, on tämän puutarhurin syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja selvittää millä poloisten viherkasvieni tila korjataan! Kaivelin kirjahyllystä kaikki kasvikirjani ja yllätyksekseni löysin vain yhden sisäkasvikirjan (puutarhakirjoja on reilusti parin kymmenen päälle). Kyseessä oli Suomalainen kodin kukoistavat kasvit- kirja (WSOY 2001, Visa Lipponen ja Seppo Hilpo). Kirja sopii meille "himoharrastajille", eli tietoa on paljon alkaen niistä perustiedoista ja päätyen kasvien erityistarpeisiin. Kävin myös  https://www.martat.fi/marttakoulu/puutarha/huonekasvit/ osoitteessa. Mietin tässä mielessäni, että kyllä on hienoa, että meillä täällä Suomessa on järjestö nimeltä Martat. Käsittämättömän paljon näiltä sivustoilta löytyy apua ja neuvoja. Suosittelen tutustumaan jos et ole sivuilla käynyt!

Näiden kahden tahon ohjeilla ja neuvoilla lähden nyt päättämään viherkasvieni näivettymisen päivät ja yritän saada ne komeaan uuteen kukoistukseen. Kirjoitin ylös niin itseäni mietityttäviä kysymyksiä kuin niitä seikkoja joita arvelen myös muiden miettivän ja etsin niihin vastauksia. Toki osa vastauksista tulee myös oman mielenkiintoni ja osaamiseni puolelta, eli puutarha- ja kasvihuoneviljelystä.

Miksi huonekasvit voivat monesti huonosti talvella? 

Oirekuvana on se, että huonekasvit tiputtavat lehtiä ja kasvu käytännössä pysähtyy.

Syy:

• Kova pakkanen ja kuiva ilma ulkona. Silloin sisällä lämmitetään ja ilma kuivuu entisestään. Mittarina voisi käyttää ihmisen omaa tuntemusta, jos limakalvot ja iho tuntuvat kuivilta ja hiukset ovat jatkuvasti sähköiset, voit olettaa ettei se kasvin olotila ole yhtään sen parempi. Ilma on liian kuivaa ja lämmintä.
• Ulkona on liian pimeää eikä kasvi saa riittävästi oikean väristä valoa jatkaakseen kasvua ja silloin se menee ns. säästöliekille jolloin kasvu rauhoittuu.
• Liikakastelu. Kun kasvi on lepotilassa valon puutteen vuoksi, ei sen nesteenkierto toimi samalla tavalla kuin kesällä. Yhteytykseen tarvitaan lisää oikean väristä valoa, jolloin kasvu lähtee käyntiin ja nesteet kasvissa taas liikkuvat paremmin.

Miten tilannetta korjataan? 

• Lisää huoneilman kosteutta sumuttamalla muita kuin nukkapintaisia kasveja säännöllisesti. Voit myös lisätä ilmankosteutta muilla keinoilla kuten ilmankostuttimella, kuivattamalla pyykkiä huoneessa tai laittamalla patterin päälle laakean vesiastian.
• Voit myös sijoitella kasveja usean kasvin ryhmiin ja tuoda niiden tyvelle laakean vesiastian josta haihtuva vesi nousee suoraan kasvin lehdistölle.
• Vähennä kastelua ja laita lannoitus tauolle jo marraskuussa. Kukkivia kasveja lannoitetaan myös talvella kukinnan ylläpitämiseksi. Kastele kasveja vasta kun multa on parin sentin syvyydeltä selvästi kuiva, altakasteluruukuissa vesisäiliö täytetään vasta kun säiliö on ollut usean päivän ajan tyhjillään.
• Kestätkö viileämpää huonelämpötilaa tai onko kodissasi viileä ja valoisa viherhuone tai autotalli? Siirrä kasvit sinne talviajaksi. Monet kasvit viihtyisivät talvella valoisassa ja viileässä tilassa. Viileys saa ne lepotilaan ja virittäytymään tulevaa kukintaa varten. Talvella viileää vaativia huonekasveja ovat mm. gerbera, huone-esikko, ihmeköynnös, jalopelargonit ja jouluruusu. Viileässä viihtyviä kasveja taasen ovat mm. aasinkorva, anopinkieli, etelänkissus, huonearalia, joulukaktus, kiiltojukka ja kiinanruusu.

Huonekasvit tarvitsevat talvella myös valoa. 

• Pitkä pimeä talvi tuo Suomeen lähinnä sinisen sävyisiä valoja. Sininen sävy valokartassa saa kasvin valmistamaan sadon, pudottamaan lehdet syksyllä ja vetäytymään talvilepoon eli meillä luonnossa kasvaville kasveille se kertoo että nyt on tulossa talvi ja on syytä varautua siihen.
• Huonekasvit ovat yleensä niitä kasveja joita ei Suomessa pysty kasvattamaan talvenkestonsa vuoksi ulkona ja niiden valovaatimukset vastaavat sitä paikkaa missä niitä tavataan luonnossa, eli useimmin ne tulevat maista jossa on lämmin ja aurinkoinen päivä ja pimeä yö ympäri vuoden. Vuodenajan siellä yleensä erottaa selvimmin sademääristä. On sadekausi ja kuivakausi, eli kasvukausi ja lepokausi. Valon määrä on siis meillä näille kasveille liian vähäinen ja valon väri on väärä.
• 
• Jos kasvisi siis voivat tähän aikaan yhtä huonosti kuin minulla, ensimmäinen askel on poistaa kasvin kuolleet lehdet ja muut kasvinosat ja saada pöly pois lehdiltä jotta kasvi saa hyödynnettyä valon paremmin. Itse ratkaisin asian viemällä kasvit suihkuun. Liikakastelulle ei meidän perheessä ollut riskiä, joten sinne ne kiikutettiin, maatilan kellariin sumusuihkuun. Samalla tsekkasin lehtien alapinnat ja lehtihangat ettei siellä ollut tuholaisia, niiden munia tai kehitysasteita ja ettei kasvien huono vointi johtunut siitä. Pölyt voi myös pyyhkiä kostealla liinalla tai jos kasvi on nukkapintainen, voi pölyt pyyhkiä vaikka pölyhuiskalla. 
• Kasvia käsitellessä on hyvä muistaa, että käsistä kulkeutuu lehtiin aina suoloja, rasvoja ja viruksia/bakteereita. Mitä vähemmällä suoralla kosketuksella vihreisiin osiin pääset tässä työssä, sen parempi kasville.
• Pölyjen poiston jälkeen kasvit kannattaa sijoitella paikkaan missä on mahdollisimman paljon luonnonvaloa tarjolla. Siis verhot auki ja kasvit tarvittaessa pöytien ja jakkaroiden päälle. Muista että valon määrä vähenee nopeasti ikkunasta poispäin edetessä.
• Viimeisenä mietitään onko lisävalolle tarvetta. Kasvivaloja on monenlaisia ja valoa hankkiessa kannattaakin kiinnittää huomiota valon värispektriin (löytyy yleensä lampun paketin kyljestä). Kasville talviaikaan olisi eniten hyötyä punasävyisistä valoista jotka kiihdyttävät uutta kasvua. Led-lamput ovat pitkäikäisiä eivätkä ne lämmitä ilmaa lampun läheltä jolloin lehden polttovaurioriskiä ei ole vaikka lamppu olisi hyvinkin lähellä kasvia. Led-lampuissa ei välttämättä ole samaa värispektriä paketin kyljessä näkyvissä vaan siellä käyttötarkoitus on saatettu mainita toisin. E27- kannalla olevia lamppuja pystyy yleensä laittamaan myös tavallisiin valaisimiin. Kasvivaloa annetaan kasville päiväaikaan lisävalona ja päivää voidaan niiden avulla myös pidentää muutamalla tunnilla, mutta ne sammutetaan yöksi. Lepotilassa oleva kasvi tarvitsee myös pimeän ajan jolloin kasvivalo ei ole päällä.

Kohti uutta kasvua. 

• Viherkasvien lepotila on keskimäärin marraskuu- helmikuun loppupuoli, jolloin kasveja ei siis lannoiteta. Kasvukausi on taasen maaliskuusta lokakuun loppuun jolloin lannoitetaan. Noin karkeasti arvioiden.
• Maaliskuun alussa siirrä katse ruukkuun. Onko se riittävän kokoinen, tarvitaanko lisämultaa tai ehkä kokonaan mullan ja ruukun vaihto? Ruukku on vaihdettava suurempaan jos kasvi on lakannut kasvamasta, juuria on näkyvissä pinnalla tai niiden kärjet ovat kasvaneet ruukun pohjasta läpi. 
• Mieti uutta ruukkua valitessasi kasvin kastelutarve. Kastellaanko kasvi päältä (ei nukkapintaisille), altakastelu tassilta vaiko kokonaan altakasteluruukku tai tarvitseeko juuret pääsääntöisesti valoa ja ilmaa ja kastelu tapahtuu upottamalla ruukku veteen kerran viikossa? Pinnoittamattomia ruukkuja tarvitsee yleensä kastella useammin, mutta ilmankosteuden ollessa korkea ja kasvualustan kuiva, saattavat kasvit vetää kosteutta itseensä ilmasta ja tämä ruukku sopiikin esim. pelargonialle hyvin. Muille viherkasveille sopiva ruukku on yleensä pinnoitettu tai muovinen, kunhan pohjassa on reikä josta liika vesi pääsee valumaan pois.
• Nopeakasvuiset kasvit ruukutetaan vuosittain n. 1cm:n halkaisijaltaan entistä suurempiin ruukkuihin vuosittain, hitaampikasvuisilla ruukku vaihdetaan n. 2-3 vuoden välein ja silloin uusi ruukku saa olla 2-3cm suurempi halkaisijaltaan kuin vanha. Välivuosina kuoritaan juuriston päältä vanhaa multaa pois ja tuodaan tuoretta kukkamultaa tilalle joka on jo lannoitettua.
• Valitse oikea multa oikealle kasville niin kasvi voi paremmin. Yleiskukkamulta sopii perus viher- ja kukkiville kasveille. Altakastelumulta sopii niille kasveille joita uudelleen istutetaan harvemmin. Kaktukset pitävät hiekkaisemmasta ja kuivemmasta kasvualustasta jossa vesi liikkuu nopeasti ja niille onkin oma kasvualustaseoksensa. Orkideat taas luonnossa kasvavat puiden rungoilla ja lehdillä ja siksi niille sopivassa kasvualustassa onkin kaarnaa ja hiiltä.
• Voit tarvittaessa typistää ja leikata puuvartisia kasveja tässä vaiheessa huomioiden kasvin omat leikkaussuositukset.
• Aloita lannoitus pari viikkoa mullan vaihdon jälkeen niin kasvi on tottunut uuteen kasvualustaan ja juuret pystyvät taas ottamaan ravinteita vastaan. Lannoitetta valittaessa vaihtoehtoja on hurjasti ja mihin vaihtoehtoon päädytkään, noudata purkin/ pakkauksen ohjetta! Itse taidan päätyä kasvualustaan laitettaviin lannoitepuikkoihin ja niiden lisäksi annan tarvittaessa kastelulannosta. Orkideoille annan koko kasvukauden niille tarkoitettua kastelulannosta.

Näillä vinkeillä minä lähden kohti viherkasvien uutta kasvukautta. Nyt siis lähden virittelemään paikalleen kasvivaloja ja varustaudun säännöllisesti kasvien hoitoon myös pölyrätin kanssa. Nyt yritän myös huolehtia ettei minulla ole liian kiire huomatakseni kasvieni ahdinko. Jos en nyt sentään juttele ja laula niin yritän ainakin jumpata kasvien läheisyydessä. Luulisi sitä siitäkin tulevan riittävästi hiiilidioksidia ilmaan tällä kunnolla ;) . Vielä kerran kiitos upeasta Suomalainen Kodin kukoistavat kasvit- kirjasta tekijöille ja yhtä iso kiitos myös Martoille kaikista niistä vinkeistä, ohjeista ja neuvoista.

Onko sinulla hyviä kokemuksia ja vinkkejä viherkasvien hoidosta? Jaa kommenttikentässä omat kokemuksesi ja vinkkisi, saa kertoa myös ne huonot kokemukset ja epäonnistumiset. pohditaan yhdessä mikä meni pieleen :) .