Syysistutukset ja talvi.

Torstai 13.11.2025 - Sirkku

Syysistutukset ja talvi.

Säätiedotusta kun katsoo, alkaa tämä viikko olemaan eteläisemmässäkin Suomessa  viimeinen viikko syysistutusten ihasteluun, ennen pakkasen ja lumen tuloa. Pohjoisessa on ollut jo ensimmäiset pakkas- ja lumikelit. Hurjimmat ennusteet lupasivat Lappiin n. 30 cm lunta tälle viikolle. Toivottavasti sitä tuli, monen yrittäjän leipä on siellä lumesta kiinni. Näin koiran omistajana toivon kyllä jo pakkaskelejä myös tänne Etelä- Suomeen. Sisään kantautuvan hiekan määrä on käsittämätön, vaikka kuinka koiraa yrittää huuhtoa lenkin jäljiltä. Meillä onkin lenkkeilty pääasiassa metsässä, samalla on tullut kerättyä viimeisiä suppilovahveroita kuivatukseen.

Töiden osalta mennään nyt kahden sesongin vaihdetta. Osaltaan on vielä puhallettu lehtiä ja siivottu kesän perennapenkkejä ja samalla on jo aloitettu havujen leikkaukset. Vielä löytyy muutamia havujen leikkausaikoja tälle syksylle, jos tarvetta kuusiaidan tai tuija-aidan leikkaukselle on. Muistathan kuitenkin, että toimintasäteemme näissä töissä on karkeasti rajattuna Uusimaa – Lahti?

Syystöihin kuuluu myös se, että tehdään asiakkaille syysistutuksia niin kaupunkeihin,  kuntiin, koteihin, kuin läheisten haudoille ja tarvittaessa näitä istutuksia käydään myös hoitamassa kauden aikana. Hoitoa tehdään myös syksyisin niin pitkään kuin kautta riittää. Kaikista istutuksista tuntuu tulevan paljon iloa tilaajille ja yhteisiin tiloihin tehdyistä myös ohikulkijoille. Palautteen määrä on ollut joka vuosi suuri. Minut viheralan yrittäjänä on kuitenkin päässyt yllättämään se, kuinka suuria tunteita läheisten hautojen kukkiin ja niihin tehtyihin istutuksiin liittyy. Joskus elämä vain heittää eteen sellaisia tilanteita, että omassa hoidossa olevaa hautaa ei päästäkään istuttamaan ja hoitamaan esim. yllättävästä sairastumisesta johtuen, ja varsinkin vanhusten suru näissä tilanteissa on saanut myös puutarhurin silmäkulmat kostumaan. Kaikilla ei ole läheisiä, joilta näissä tilanteissa voi pyytää apua. Ensisijaisesti toki suosittelen aina tilaamaan seurakunnalta haudan istutuksen ja hoidon tällaisissa tilanteissa, mutta kun on ollut tiedossa, että apua tällaiseen tarvitaan vain tilapäisesti, olen käynyt kasveja haudalle myös pyydettäessä istuttamassa ja hoitamassa. Yhdessä asiakkaan kanssa olemme valinneet istutettavat kasvit. Minä Porvoon Hankkijalla käydessäni olen joko soittanut asiakkaalle videopuhelun, tai laittanut kuvaviestejä, jotta valinta on saatu tehtyä. Olen ostanut taimet ja mullat ja istuttanut ne haudalle. Tarvittaessa olen tuonut myös patterikynttilät hautalyhtyyn. Tämän jälkeen istutus on kuvattu ja kuvat lähetetty tilaajalle. Kun palvelun toimittajana huomaa kuinka paljon näin pienellä työllä on merkitystä tilaajalle, se vetää aika nöyräksi. Kiitokset tästä työstä tuntuvat tulevan aina niin sydämen pohjasta, olen työlläni tuolloin saanut vähennettyä asiakkaan arkihuolia ja murheita. Istutuksen jälkeen olen käynyt myös kasveja kastelemassa, jotta kasvit säilyisivät talven yli. Jos sinullakin on Uudenmaan alueella sellainen tilanne, ettet yllättäen pääsekään hoitamaan läheisen hautaa ja haudan hoitotarve on lyhytaikainen, voit ottaa meihin yhteyttä. Meiltä voit tilata tämän palvelun. Muista kuitenkin, että seurakunnilla saattaa olla erilaisia käytäntöjä siitä saako yksityisyrittäjä tulla tämän hautausmaalle tekemään, ja hautakukkien istutus ja niiden kastelu onkin aina selvitettävä tapauskohtaisesti etukäteen.

Sopiiko kaikki syyskasvit koko talven ulkona oleviin istutuksiin?

Vastaus on ei. Käytännössä koko talven katsottavia istutuksia ovat monivuotisia, puuvartisia  kasveja sisältävät istutukset tai sellaiset istutukset, joiden osat saavat kuivua paikalleen. Nämäkin yleensä joko poistetaan ja kompostoidaan keväällä, tai istutetaan silloin puutarhaan. Monivuotisilla ruukuissa kasvatetuilla kasveilla, juuriston kasvutila tulee loppumaan jossain vaiheessa. Puuvartisia kasveja ovat erilaiset havut, pensaat ja varvut. Havuista esim.: erimalliset katajat, tuijat ja kuuset. Kauniita ruukuissa ovat myös monet puuvartiset pensaat: kuten hortensiat, paikalleen jätettyine, kuivine kukintoineen ja kanukat värikkäine oksistoineen. ruukuissa kasvatettuja kanukoita kannattaa leikata säännöllisesti, jotta koko pysyy pienenä ja tiiviinä. Varvuista käytetyimpiä ovat: kanervat, callunat, ericat, mustikka, puolukka ja variksenmarja. Mustikka ja puolukka tiputtavat lehtensä, mutta varvusto näyttää kauniilta myös talvella. Muistathan kuitenkin, että toisen maalta ei havuja, varpuja, käpyjä, oksia, sammalia eikä jäkäliä saa mennä ottamaan ilman lupaa?

Monivuotisia perennoja ja heiniä voidaan käyttää myös talvi-istutuksissa, jos niiden siemeniä täynnä olevat kukinnot jäävät paikoilleen ja ne ovat kauniita pystyyn kuivuneina. Lehdistöt niissä talvella yleensä eivät näytä kauniilta ja ne joutuu monesti poistamaan. Myös yksivuotiset heinät sopivat tähän käyttöön, ne vain kompostoidaan syksyn sijasta keväällä. Perennat ja heinät istutetaan ruukkuihin yleensä jo keväällä, jolloin niiden kukinta ja lehdistö toimii jo kesäistutuksissa. Monivuotiset perennat ja heinät eroavat kesäkukista hoitonsa vuoksi. Kesäkukkia lannoitetaan typpilannoituksella koko kesän ajan, monivuotisia ruohovartisia kasveja lannoitetaan miedosti vain keväällä. Syksyistutuksissakin käytettäviä perennoja ovat keijunkukat, asterit, syysvuokot, salviat, jaloangervot ja komeamaksaruohot.

Syksyisin puutarhamyymälöissä näkee myös syklaameja, värinokkosta, koristekaaleja, revonhäntiä ja  erilaisia köynnöksiä. Näistä kasveista suurin osa ovat niitä, jotka eivät kestä koko talvea. Värinokkonen on yksivuotinen ruohovartinen kasvi ja se ei pakkasta kestä. Sitä voitkin istuttaa syysistutuksiin vain lasitetulle parvekkeelle tai istutuksiin, joita suojaat ensimmäisiltä syyshalloilta. Varaudu kuitenkin siihen, että joudut laittamaan ne kompostiin talvilämpötilojen tultua. Koristekaali kestää kyllä pakkasen, mutta ei sen jälkeen tulevaa sulamista. Koristekaali onkin ensimmäisten pakkasten jälkeen yleensä laitettava kompostiin. Syklaami olisi monivuotinen kasvi pelargonian tapaan, jos sinulla on paikka missä voit talvettaa sen talven ajan. Jos siis voit siirtää ruukun talvella tilaan, joka pysyy plussan puolella (max. +10 astetta) ja joka on valoisa, syklaami on monivuotinen, muutoin se ei Suomen talviolosuhteita kestä. Köynnösten kohdalla hopeaputouksen joutuu yleensä myös kompostoimaan ensimmäisten pakkasten jälkeen. Lankaköynnös taas yleensä kuivuu kauniin hentoiseksi vihreänrusehtavaksi köynnökseksi, joka kompostoidaan keväällä. Se ei siis selviä talven yli, mutta näyttää talven kivalta ruukussa. Muratti kestää hyvin hallaa, mutta pakkasta sekään ei suojaamatta tai talvettamatta kestä. Jossain tapauksissa muratti on kestänyt talven yli maahan laskettuna, jos se on suojattu havuilla ja lunta on tullut sen päälle runsaasti.

Millä kanervat ja ericat saa selviämään parhaiten talven yli?

Mikäli haluat, että kanervat ja ericat säilyttävät kukintonsa kauniina talven yli, on niiden kastelusta huolehdittava talven tuloon saakka. Lannoitusta ei tarvita, mutta kuivumaan niitä ei saa päästää. Kannattaakin jo puutarhamyymälässä kiinnittää huomiota siihen, että juuristo tuntuu painavalta ja kostealta. Syksykastelu on siinä mielessä taiten tehtävää, että ruukkuihin ei saa jäädä vettä liikaa talven tullessa. Muutoin ne jäätyessään halkeavat. Kun siis teet ruukkuistutuksia, muista huolehtia ruukun riittävästä salaojituksesta ja siitä, että vesi pääsee valumaan ruukusta pohjamaahan. 

Jotkut ovat myös kertoneet, että suihkauttavat juuri ennen pakkasten tuloa kanervien kukintoihin hiuslakkaa, jotta kukinnot säilyisivät paremmin. En tiedä pitääkö tämä paikkansa, itse en ole kokenut tätä tarpeelliseksi, kanervat ovat säilyneet kauniina talven yli ilman hiuslakkaakin.

Loppuun vielä kuva Pornaisten hautausmaalta, muualle haudattujen muistopaikalta muutaman vuoden takaisena pyhäinpäivänä. Kaikki blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa muissa yhteyksissä.

Puutarhuri ulkohommissa, ajankohtaisia puutarhatöitä.

Torstai 20.3.2025 - Sirkku

Ajankohtaisia puutarhatöitä tekemässä.

Monta vuotta on kulunut niin, ettei oikein ole voinut etukäteen arvata tehdäänkö  maaliskuussa ulkotöitä vai ei. Viimeisimpinä vuosina lumikerros on ollut niin paksu, ettei leikattavista kasveista ole näkyvissä kuin latvat ja se on kyllä lykännyt tehokkaasti töiden aloitusta huhtikuun puolelle. Tätä ongelmaa ei Etelä-Suomessa ole ollut tänä vuonna. Ulkotyöt alkoivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja kummallista kyllä, ne alkoivat suoraan omenapuun leikkauksilla. Jotenkin tuntui, että havupuiden leikkaussesonki unohtui ihmisiltä välistä kokonaan, kun valon määrä lisääntyi radikaalisti. Puutarhuri on mennyt viime viikot tukka putkella, mutta mikäs siinä! Sehän on vaan kivaa, kun ulkohommiin on jo päästy.

Mitkäs ne ovat nyt sitten niitä maalis- huhtikuun ajankohtaisia puutarhatöitä?

• Laita tomaatit ja paprikat itämään ja esikasvatukseen. Muista käyttää vähätyppistä  kasvualustaa ja lisätä taimille myös kasvivalo, vaikka auringonvalokin jo päiväsaikaan kirkkaasti paistaakin. Chilit on pääsääntöisesti pitänyt laittaa kasvamaan jo tammikuun aikana, jos et ole sitä vielä laittanut, niin laita nyt ja muista, että chiliä voi kasvattaa ruukussa monivuotisena. Ei siis haittaa, jos chili ei ehdi tekemään syksyllä satoaan ulkona valmiiksi, ota ruukku sen jälkeen sisälle kasvilampun alle. Kurkut ja kurpitsat laitetaan kasvuun vasta huhtikuussa, joten niiden suhteen ei ole kiirettä.
• Olethan muistanut suojata vastaistutetut havut ja ikivihreät kasvit varjostuskankaalla? Nyt sitten viimeistään ne varjot näiden päälle! Muista suojella myös niitä vanhoja ikivihreitä kasveja, joiden valo-olosuhde on voimakkaasti muuttunut viimekesän jälkeen. Eli jos olet vaikka joutunut kaatamaan varjostavaa pensasistutusta tai puustoa ikivihreän kasvin vierestä ja kasvi saa enemmän valoa kuin mihin se on tottunut. Kasvi ei saa jäätyneestä maasta haihduttamansa veden tilalle ja siksi sitä on syytä varjostaa. Varjo vähentää haihdutusta ja näin ollen myös kasvin ruskettumista.
• Havuaidat leikataan ” kahden ämmän välissä” eli marraskuun ja maaliskuun.  Havuaitoja leikataan kasvien ollessa lepotilassa ja toisinaan vanhoja aitoja voidaan joutua leikkaamaan myös kahteen kertaan vuoden aikana. Nyt on se oikea hetki leikkaustöille käsillä. Kuvassa juuri oikeaan korkeuteen päässyt nuori kuusiaita, josta on ensimmäisen kerran katkaistu myös latvat. Muistathan, että latvat katkaistaan vasta kun kuusiaita on halutun korkuinen, muutoin aitaa leikataan vain sivuilta ja väleistä, jotta aita tuuheutuu. Aitaa on leikattava säännöllisesti istutuksesta asti, jotta siitä tulee tuuhea.

• Hedelmäpuista omena- ja päärynä hoitoleikataan näin keväisin, kasvin ollessa vielä lepotilassa ja sen silmut ovat pienet. Luumua ja kirsikkaa ei leikata kevätaikaan, koska ne ovat kumivuotopuita (vrt. esim. koivun mahlavuoto). Omenalle ja päärynälle tämä on se aika vuodesta, jolloin voidaan tehdä suurempia rakenneleikkauksia. Keskikesällä omena- ja päärynäpuille tehdään vain valoleikkauksia, eli silloin niiden latvuksiin leikataan keskelle ilmaa ja valoa, joka saa puun voimaan paremmin ja sadosta tulee terveempää.
• Lehtipuista rakenne- ja hoitoleikkauksia voidaan tehdä pitkäikäisille lehtipuille, joilla ei ole mahla- tai kumivuotoa. Puita, jotka hyötyvät rakenneleikkauksista ovat mm.: tammet, saarnet ja lehmukset. Vaahtera, koivu ja hevoskastanja ovat näitä vuotopuita, joita ei leikata keväisin.
• Pensaiden hoitoleikkuut aloitetaan heti kun lumi on painunut alas, mutta silmut ovat vielä pienet. Pensaan leikkaustapa vaihtelee kasvin mukaisesti. Pääsääntöisesti pensaat leikataan harventamalla. Tuolloin leikataan 3–5 kpl paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maanpintaa poikki. Joillekin kasveille, kuten esim. vanhoille ja ränsistyneille norjanangervoille tai ylikasvaneille juhannusruusuille, sopiva leikkaustapa on alasleikkaus. Sekin tehdään nyt keväällä, kun kasvi on vielä lepotilassa. Myös pensasaidat leikataan keväisin malliin ensimmäisen kerran, toisen kerran malliinleikkaus tehdään heinä- elokuun aikana.
• Hortensiat leikataan myös näin maalis- huhtikuussa. Ne reppanat, kun ovat siitä  kummallisia, että mitä enemmän niitä leikkaa, sitä paremmin ne kukkivat. Ja tämä koskee nimenomaan pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Mustilanhortensia ja köynnöshortensia harvoin kaipaa leikkausta, mutta jos niitä syystä tai toisesta tarvitsee leikata, on tämä se oikea aika. Pallohortensia palelluttaa monesti lumen päälle jäävät oksansa ja siksikin se leikataan keväisin n.  15 cm:n tapille, eli kaikki oksat poikki. Syyshortensiasta taas leikataan kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. Pallohortensia on muistettava tukea hyvin pensastuella kasvukauden aikana, kukinnot painavat paljon ja hennot oksat eivät tahdo jaksaa niitä kannatella.

• Marjapensaiden leikkausta vältellään keväisin muutoin, ellei ole tarkoitus tehdä suurempaa hoitoleikkausta ja uudistaa pensaan kasvua sen myötä. Marjapensaat kestävät siis kevätleikkauksen hyvin, mutta keväällä leikattaessa sato vähenee. Nuoria pensaita ja näitä voimakkaasti uudistettuja pensaita on kuitenkin pakko typistää latvoista näin keväällä, jotta saadaan lisää marjovia oksia. Muutoin marjapensaat voidaan leikata elokuussa sadon valmistuttua. Vadelmasta poistetaan edellisvuonna marjoneet oksat maanpinnan tasolta, muutoin sitä ei leikata.
• Haketa oksajätteet pensaiden juurille tai tee niistä lahopuutarhaa piha-alueelle ja suojele näillä toimilla pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.
• Herättele kompostit, jos ovat päässeet talven aikana jäätymään.
• Anna haravan olla suosiolla vielä varastossa. Ensimmäinen haravointikerta vasta sitten kun nurmikko on kunnolla kuivunut ja reilussa kasvussa ja ensimmäisen leikkuun tarpeessa. Liian aikainen haravointi vetää nurmiheinät maasta juurineen ja aiheuttaa nurmikolle ongelmia.
• Tarkasta ja puhdista linnunpöntöt ja tarkasta niiden sidokset puiden ympärillä. Pikkulinnut etsivät jo pesäpaikkoja ja ensimmäiset muuttolinnutkin ovat jo tulleet.

 Aurinkoisia kevätpäiviä ja iloa kevään puutarhatöihin!

P.s: olethan jo ilmoittautunut Hankkija Porvoon puutarhailtaan torstaille 3.4.2025? ilta starttaa klo 16.00 ja minä luennoin nurmikon kevättöistä ja puiden leikkauksesta alkaen klo 17.00. Ilta on maksuton, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen.

Ilmoittautumiset:

Hankkija Porvoo 010 7683320 tai sähköpostitse: porvoo.myymala@hankkija.fi

Haravoitua lunta

Torstai 24.11.2022 - Sirkku

Taas on sesonki. 

En yhtään ihmettele, miksi niin moni pihanomistaja on pää pyörällä puutarhatöiden  ajankohdista. Sesonkeja ja töiden tekemisen oikeita ajankohtia on niin monia muistettavaksi, että jopa ammattilaisilla on niiden kanssa tekemistä. Marraskuun alusta alkoi taas yksi sesonkiaika eli havupuiden leikkausaika.  Kun lehdet on saatu pois maasta ja kasvit ovat menneet lepotilaan, on hyvä aika leikata havuja malliin. Vanhan kansan sanonta onkin, että kuusiaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli marras- maaliskuun välisenä aikana ja suuret ja vanhat aidat voidaan leikata sekä marraskuussa, että maaliskuussa, jotta ne pysyvät oikein kokoisena.

Minäkin olen aloittanut kuusiaitasesongin nyt koronasta toivuttuani. Yllätyksekseni olen saanut aloittaa sen lumisessa luonnossa ja eilisenkin työkohteen aidalla oli jo kymmenisen senttiä lunta odottamassa pudottamista aidan päältä. Lumi onkin yksi syy miksi kuusiaidan säännöllisestä leikkauksesta kannattaa huolehtia. Jo tuo 10cm hötölunta oli painanut kuusien vuosikasvujen kärkiä alas, 10cm märkää loskalunta taasen painaa jo huomattavasti enemmän ja se olisi saattanut aiheuttaa jo vaurioitakin katkomalla latvoja. Hoidetusta aidasta lumi pääsee helpommin tippumaan pois, varsinkin jos aidan pääliosaa muotoillaan reunaa kohden viettäväksi keihäänkärjeksi.

Kuusiaidat istutetaan yleensä metsitystaimista eli pottitaimista, joiden korkeus voi olla esim. 25cm. Tuijan taimet tulevat yleensä vähän korkeampina, vähintäänkin 85cm:n korkuisina. Taimen ja varsinkin sen juuripaakun koko sanelee sen kuinka tiiviisti taimia voi uuteen istutuspaikkaan laittaa. Pieniä kuusen taimia voidaan istuttaa jopa 25cm:n välein kun taasen tuijilla istutusväli voi olla mitä tahansa 35cm:stä 100cm:iin. Suurin istutusetäisyys minun istuttamissani leikatuksi aidaksi suunnitellusta kartiotuijaistutuksissa on ollut 70cm. Alkuun näitä pieniä ja vasta istutettuja aitoja leikataan vain sivuilta. Alkuleikkauksen tarkoituksena on saada aitakasvit haaromaan hyvin ja täyttämään taimivälit tehokkaasti. Tällöin vaakaoksien vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää taimeen jäljelle muutaman millin verran. Tarvittaessa alkuleikkauksissa kaikki taimet käydään säännöllisesti läpi jokaiselta sivulta. Latvoihin ei kosketa.

Taimien ollessa riittävän haaroittuneita aletaan aidasta leikkaamaan vain pitkiä sivuja. Oma neuvoni kaikille aitakasvien istuttajille on, että älkää päästäkö aitaa ensimmäisinä vuosina liian leveäksi vaan pitäkää se jo alkuvuosista lähtien säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa leikattuna, kapeana aitana. Tämä helpottaa aidan leikkaustöitä sitten kun aita on riittävän korkea ja vanha.

Havuaitojen latvoja aletaan leikkaamaan vasta kun aita on riittävän korkea. Mikä on nyt sitten "se oikea" aidan korkeus? Asemakaava-alueilla aidan korkeuden määrittää kaupungin tai kunnan rakennusjärjestys ja rakennustapaohjeet. Hyvin yleinen säännös on, että tonttien välisen raja-aidan korkeus saa olla vain 160cm ja tien viereisen aidan korkeus saa olla vain 120cm. Nämä mitat koskevat myös kasviaitoja. Aidan korkeus mitataan alemman tontin pintakorosta (jos esim. 160cm korkuisen aidan tontit ovat eri tasossa). Haja-asutusalueilla ei aitojen korkeuksia ole välttämättä saneltu kunnan taholta. Tällöin kannattaa miettiä hoitotöiden mielekkyyttä. Oma kokemukseni on, että kun aita menee yli 250cm:n korkuiseksi alkaa leikkauskerrat harvenemaan, koska työ muuttuu hankalammaksi tehdä. Työn tekoon vaaditaan telineet (tikkailta ei saa leikata yhtään mitään!) ja tehokas pensasleikkuri. Oma koneeni on Husqvarnan jatkovarrellinen pensasleikkuri valjailla ja pitkällä laipalla. Koska tämän koneen laipan työskentelykulmaa saa säädettyä, pystyn leikkaamaan melko korkeaakin aitaa maasta käsin. Rakastan tätä konetta, vaikka se vaatiikin hyviä käsivarren ja yläkehon lihaksia! Oma koneeni on polttomoottorikäyttöinen, mutta tehokkaita pensasleikkureita löytyy myös akku- ja sähkökäyttöisenä.

Pitkää kasviaitaa leikatessasi voit alkuun vetää aidan päälle ja sivuille linja- ja korkolangat, jonka mukaan leikkaat aidan. Itse käytän lankaa melko harvoin, käytän sitä lähinnä vain haastavissa kohteissa, jossa maaston muoto vaikeuttaa aidan linjan ja koron katsomista muutoin. Jotkut käyttävät varsinkin koron katsomiseen myös laseria. Silloin aidan saa leikattua ainakin suoraan. Malliin leikkauksessa uudet vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää jäljelle vain muutama milli. Malliin leikatun aidan olisi siis tarkoitus leventyä ja kasvaa korkeutta vain muutaman millin vuodessa. Mitä säännöllisemmin aitaa on leikattu jo nuoresta taimesta lähtien sen paremmin se pitää kokonsa myös täydessä mitassaan ja sitä pidempi aika kuluu siihen kun aitaa on syytä alkaa leikkaamaan voimakkaammin kaventamalla tai lyhentämällä sitä. Kavennus ja lyhennys on aina riski havuaidoille ja varsinkin kuusi kestää sitä melko huonosti. 

Silloin jos kesä on kuiva ja leikkaus on tehty säännöllisesti pari kertaa vuodessa, tulee  oksaleikkausjätettä melko vähän. Kosteana ja lämpimänä kesänä vuosikasvut voivat taasen olla puolikin metriä pituudeltaan ja silloin oksajätteet on syytä haravoida kasoille ja viedä pois. Varsinkin kuusen oksien pihka saattaa tukkia pienimmät hakettimet ja itse kuljetan nämä oksat yleensä lahopuuaitaani. Pienet oksasilput voi haravoida aidan alle maatuvaksi katteeksi. Eilisessä kohteessa aita oli kasvanut sen verran reilusti, että pääsin haravoimaan oksajätettä kasoille. Kasoista tuli lumen vuoksi huomattavasti suurempia kuin normaalisti. Eipä ole tullutkaan ennen lunta haravoitua.

Puutarhurin talvielämää

Keskiviikko 26.2.2020 klo 14.12 - Sirkku, Viherpalvelu Maununkarhu

Täällä sitä ollaan ja ihmetellään Uudellamaalla käynnissä olevan talven kulkua!

Normaalisti puutarhuri vaipuu talvihorrokseen tuossa joulun tietämillä, raottaa silmiään helmi- maaliskuun vaihteessa pikaisesti kasvihuoneen kylvöjen ajaksi ja heräilee toimintaan vasta maaliskuun lopulla kun havujen leikkausaika koittaa. Tämä talvi on kuitenkin ollut poikkeus. Liekö tämä nyt sitten ilmastonmuutoksen syytä, mutta Etelä-Suomessa ei lunta ole näkynyt kuin vilaukselta. Maa on roudaton ja käytännössä koko talven on voinut pihoja rakentaa.

Tämä on näkynyt minun yrityksessäni mm. siinä että koskaan ennen en ole tehnyt pihakonsultointeja tammikuussa paitsi tänä vuonna. Normaalisti lumi estää pihakonsultointien teon, mutta nyt sesonkikausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin ja konsultointikäyntejäkin on tehty säännöllisesti viikoittain. Asiakkaat ovat myös heränneet pyytämään tarjouksia pihasuunnittelusta jo hyvissä ajoin ja sesonki on silläkin saralla jo alkanut.

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu kaikkialla niin paljon, että sen ei luulisi enää yllättävän ketään, mutta myönnettävä on, että vihertöihin se tuo mukanaan kummallisuuksia joita ei osaa aina etukäteen huomioida.

Esimerkiksi vierellä näkyvässä kuvassa: talven tärkeä työtehtävä on jäänyt kokonaan tekemättä tänä vuonna täällä Etelä- Suomessa. Siinä vastaistutettu kuusiaita on suojattu auringolta oikeaoppisen ilmavasti tukikeppien avulla. Mikäli luet blogiani pohjoisempana jossa maa on roudassa, ja sinulla on havuja kasvamassa aurinkoisella paikalla ja joita et ole vielä suojannut, niin viimeistään nyt on syytä lähteä laittamaan suojia paikalleen. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko ajan ja jäätyneestä maasta ei saa uutta vettä tilalle, siksi liika haihtuminen on pyrittävä estämään varjostamalla kasvia. Varjostuspeitteen ja kasvin väliin on jäätävä ilmarako ja tuulen on päästävä peitteestä läpi, ettei kasvi homehdu. Meillä täällä uudellamaalla varjostuspeitteitä ei tänä vuonna ole toistaiseksi tarvittu, kun vettä on satanut hyvin runsaasti ja maa ei ole jäässä, mutta meilläkin tilannetta on syytä tarkkailla maan jäätymisen osalta. Mikäli maa routaantuu, on suojat syytä laittaa. Suojat poistetaan havuilta maan sulettua toukokuussa. Maan sulamisen jälkeen kannattaa havuille ottaa kahden viikon tehostetun kastelun jakso, joiden yhteydessä voi myös levittää havujen kevätlannoitteet.

Tässä kuvaa myös ajankohtaisesta työstä jonka voi pihassa jo tehdä. Havuaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli perinteisesti marraskuussa ja maaliskuussa olisi optimaaliset leikkausajat. Työt on tänä vuonna päässyt aloittamaan jo reilusti etuajassa. Tässä sama aita molemmilta sivuilta kuvattuna, ennen ja jälkeen leikkuun kuvaversiona. Kyllä perinteinen kuusiaita on kaunis kun sen säännöllisistä leikkauksista muistetaan huolehtia joka vuosi. 

Lue lisää »