Kiinankajista kotipihan bonsaipuita.

Torstai 12.3.2026 - Sirkku

Minun pihani bonsait. 

 

Pitkään olen pihaani halunnut bonsaipuita. Suunnittelin, että hankin vuorimännyn tai  pensassempran taimen, jonka istutan ruukkuun, ja jota alan hoitamaan kuin bonsaita. Lumitöitä tehdessäni kuitenkin älysin, että hetkinen, minullahan kasvaa jo piharuukuissa kaksi kiinankatajaa. Miksi en harjoittelisi bonsain leikkausta ja taivutusta näillä katajilla?

 

Katajat olen aikanaan pelastanut roskakuormasta. Ne siis poistettiin pikkutaimina eräästä talvi-istutuksesta kesäkukkien tieltä. Toinen katajista on lähtenyt ruukussa hyvin kasvuun, toinen taasen tuntuu jurovan ja oli väriltään jopa hieman kellertävä. Kellertävän taimen juuristolla kasvaa monivuotista tuoksukurjenpolvea ja puolukkaa. Puolukka oli jopa tehnyt satoa yhden puolukan verran, jonka löysin nyt talven jäljiltä oksasta kiinni. Mihinkähän kaiken tuon sadon kanssa joudunkaan? Onneksi on tilaa mihin sadon saa säilöttyä. Katajat kasvavat suurissa ruukuissa, joka ei ole ihanteellista bonsaille. Bonsait tulisi kasvattaa laakeissa ja matalahkoissa ruukuissa. Enpä tullut asiaa miettineeksi silloin kun katajat ruukkuihin laitoin.

 

Hankin jo tammikuussa muovipäällysteistä alumiinilankaa ja bonsaisakset Sunds trädgårdin nettikaupasta Länsi-Suomesta. Toimitus oli ripeä ja tuotteet olivat sellaisia kuin kuuluikin. Kiitos siis hyvästä palvelusta. Liian kovien pakkasten vuoksi siirsin leikkuuta kuitenkin maaliskuulle ja katajalle se onkin oikea leikkausaika. Nyt viikonloppuna vihdoin kaivoin sekä sekatöörit (pienet oksasakset), että bonsainleikkauspakettini esille ja hain terassin vierelle vanhan suihkujakkaran ja sen päälle istuinalustan, jolla pystyin istua ja aloitin leikkuun.

 

Ymmärtääkseni bonsaita leikatessa tulisi olla jo etukäteen mielessä edes kaukainen kuva siitä, mitä leikkuulla haetaan. Oliko minulla? No ei! Istuin siinä suuremman taimen vieressä ja mieli oli täysin blankko. Aloitin leikkuun katajan alaosasta vain huomatakseni, että olin antanut sen kasvaa vähän liian suureksi ja sen alaoksat olivat jo melko paksuja ja asentoonsa puutuneita. Totesin, että bonsaisakset sain tässä kohtaa hylätä käytöstä ja käyttöön tuli ottaa sekatöörit, eli pienet oksasakset, joiden leikkuuvoima puri katajaan paremmin. Otin katajan runkoa näkyviin. Jälkikäteen ajateltuna, otin sitä ehkä näkyviin vähän liikaakin, mutta uskon, että kataja alkaa kasvattamaan myös uusia oksia runkoonsa. Saan sieltä silloin lisää kasvuoksia, joita saan taivutettua haluamaani suuntaan ja malliin.

 

Minut yllätti se kuinka vaikeaa bonsain leikkaaminen tällaisesta vapaasti kasvaneesta pensaasta on. On vaikeaa alkaa leikkaamaan hillittyä muotoa, jos pensas on saanut kasvattaa oksansa kasville luontaisella tavalla. Leikkasinkin varmasti liikaa näin ensimmäisellä kerralla, rungon alaosasta tuli liian kalju. Vertaan tietysti leikkuun sujuvuutta kaikkeen siihen muuhun leikkuuseen mitä minun työssäni tulee tehtyä. Leikkaan työssäni säännöllisesti lehtipuita, pensaita ja köynnöksiä, sekä erilaisia havuja. Osaan siis leikata kasveja, ja työnjälkeni esim. omenapuun leikkuussa on kaunista ja tarkoituksen mukaista. Suurilla kasveilla puita kuitenkin leikataan malliin, ja niistä tehdään taideteoksia ns, suurella pensselillä. Nyt sama ajattelu pitäisi pystyä laittamaan miniatyyrikokoon ja se tuntui minusta lähes ylitsepääsemättömältä. Huomasin myös kovin nopeasti, että tässä työssä ajatuksen on oltava sataprosenttisesti kiinni itse työnteossa ja halutussa bonsaipuun mallissa. Aloitin työn päivänä, jolloin minulla mielessä oli läheisen kanssa käyty riita. Jouduin jättämään työn ensimmäisenä päivänä kesken ja jatkamaan sitä seuraavana päivänä kun pää oli nollaantunut. Yön jäljiltä mieli oli rauhoittunut riittävästi ja pystyin keskittymään työhön ja sen lopputulokseen paremmin. Onneksi ikävuodet ovat tehneet minunkin mieleeni malttia. Työn kesken jättäminen ei olisi onnistunut varmasti vielä 10 vuotta sitten.

 

Elämäni ensimmäisen bonsain leikkuun lopputulos on nähtävillä tässä. Ette voi uskoa, kuinka paljon sen tekoon kului alumiinilankaa ja aikaa! Alumiinilankaa pätkin sivuleikkureilla, nekin siis tulee olla bonsainleikkuun työvälinelistassa, jotta työnteko onnistuu jouhevasti. Sain kulumaan tuohon pieneen pensaaseen kokonaisen paketin alumiinilankaa. Tämän lisäksi jouduin hakemaan paksumpaa ja jämäkämpää rautalankaa, jolla sain alaoksat taivutettua haluamaani suuntaan. Tarvitsin myös vanhan rautahaan painoksi yhdelle oksalle. Näitä ei varmasti olisi tarvinnut, jos olisin älynnyt aloittaa leikkuut jo vuotta aiemmin, eikä oksat olisi niin pahasti paikoilleen puutuneita. Latvan katkaisin tästä katajasta, koska se oli niin jämäkäksi puutunut, ettei taivutus oikein muutoin enää onnistunut.

 

Bonsai numero kaksi oli se pienempi ja vähän kellertävä. Saa nähdä miten se leikkuusta toipuu ja lähteekö väri muuttumaan kohti tummemman ja sinertävän vihreää, mikä tämän kasvin oikea väri on. Tällä katajalla oksat olivat vielä hennommat ja taipuisammat, ja näitä sain taivutettua toivomaani malliin pelkän alumiinilangan avulla. Sitä en tiedä tuleeko tästä sitten joskus yhtään sen kauniimpaa kuin tuosta isommastakaan, mutta nyt sain sentään latvan vielä taivutettua ilman, että sitä tarvitsi leikata.

 

Tulevan vuoden aikana minun on nyt muistettava hoitaa bonsaikatajiani huolellisesti. Aion lannoittaa ne keväällä pitkävaikutteisella, raemaisella lannoitteella (toisin sanoen kanankakalla). Ruukkuja joutuu myös jonkin verran kesän aikana kastelemaan, vaikka ne taivasalla ovatkin. Isommankin katajan juurelle saatan kylvää krassia tai tuoksuhernettä, joka saa tulla putouksen tavoin ruukun reunalta alaspäin. Rauta- ja alumiinilankoja on muistettava tarkastella säännöllisesti. Ne eivät saa pureutua kasvin runkoon, tai aiheuttaa oksistoihin kuorivaurioita. Katajien jatkoleikkuita tehdään kasvin luontaisen leikkausaikataulun rytmissä. Havuja leikataan Suomen oloissa maaliskuussa ja marraskuussa. Toisinaan ylimääräinen leikkaus saatetaan tehdä keskikesällä, jolloin typistellään vuosikasvuja. Tarvittaessa ulkona olevia havuja, myös siis näitä bonsaikatajiani varjostetaan kevätahava-aikaan. Varjostuskankaat laitetaan päälle nyt ja poistetaan kun maaperästä on routa sulanut ja uusi kasvu on käynnissä.

Syysistutukset ja talvi.

Torstai 13.11.2025 - Sirkku

Syysistutukset ja talvi.

Säätiedotusta kun katsoo, alkaa tämä viikko olemaan eteläisemmässäkin Suomessa  viimeinen viikko syysistutusten ihasteluun, ennen pakkasen ja lumen tuloa. Pohjoisessa on ollut jo ensimmäiset pakkas- ja lumikelit. Hurjimmat ennusteet lupasivat Lappiin n. 30 cm lunta tälle viikolle. Toivottavasti sitä tuli, monen yrittäjän leipä on siellä lumesta kiinni. Näin koiran omistajana toivon kyllä jo pakkaskelejä myös tänne Etelä- Suomeen. Sisään kantautuvan hiekan määrä on käsittämätön, vaikka kuinka koiraa yrittää huuhtoa lenkin jäljiltä. Meillä onkin lenkkeilty pääasiassa metsässä, samalla on tullut kerättyä viimeisiä suppilovahveroita kuivatukseen.

Töiden osalta mennään nyt kahden sesongin vaihdetta. Osaltaan on vielä puhallettu lehtiä ja siivottu kesän perennapenkkejä ja samalla on jo aloitettu havujen leikkaukset. Vielä löytyy muutamia havujen leikkausaikoja tälle syksylle, jos tarvetta kuusiaidan tai tuija-aidan leikkaukselle on. Muistathan kuitenkin, että toimintasäteemme näissä töissä on karkeasti rajattuna Uusimaa – Lahti?

Syystöihin kuuluu myös se, että tehdään asiakkaille syysistutuksia niin kaupunkeihin,  kuntiin, koteihin, kuin läheisten haudoille ja tarvittaessa näitä istutuksia käydään myös hoitamassa kauden aikana. Hoitoa tehdään myös syksyisin niin pitkään kuin kautta riittää. Kaikista istutuksista tuntuu tulevan paljon iloa tilaajille ja yhteisiin tiloihin tehdyistä myös ohikulkijoille. Palautteen määrä on ollut joka vuosi suuri. Minut viheralan yrittäjänä on kuitenkin päässyt yllättämään se, kuinka suuria tunteita läheisten hautojen kukkiin ja niihin tehtyihin istutuksiin liittyy. Joskus elämä vain heittää eteen sellaisia tilanteita, että omassa hoidossa olevaa hautaa ei päästäkään istuttamaan ja hoitamaan esim. yllättävästä sairastumisesta johtuen, ja varsinkin vanhusten suru näissä tilanteissa on saanut myös puutarhurin silmäkulmat kostumaan. Kaikilla ei ole läheisiä, joilta näissä tilanteissa voi pyytää apua. Ensisijaisesti toki suosittelen aina tilaamaan seurakunnalta haudan istutuksen ja hoidon tällaisissa tilanteissa, mutta kun on ollut tiedossa, että apua tällaiseen tarvitaan vain tilapäisesti, olen käynyt kasveja haudalle myös pyydettäessä istuttamassa ja hoitamassa. Yhdessä asiakkaan kanssa olemme valinneet istutettavat kasvit. Minä Porvoon Hankkijalla käydessäni olen joko soittanut asiakkaalle videopuhelun, tai laittanut kuvaviestejä, jotta valinta on saatu tehtyä. Olen ostanut taimet ja mullat ja istuttanut ne haudalle. Tarvittaessa olen tuonut myös patterikynttilät hautalyhtyyn. Tämän jälkeen istutus on kuvattu ja kuvat lähetetty tilaajalle. Kun palvelun toimittajana huomaa kuinka paljon näin pienellä työllä on merkitystä tilaajalle, se vetää aika nöyräksi. Kiitokset tästä työstä tuntuvat tulevan aina niin sydämen pohjasta, olen työlläni tuolloin saanut vähennettyä asiakkaan arkihuolia ja murheita. Istutuksen jälkeen olen käynyt myös kasveja kastelemassa, jotta kasvit säilyisivät talven yli. Jos sinullakin on Uudenmaan alueella sellainen tilanne, ettet yllättäen pääsekään hoitamaan läheisen hautaa ja haudan hoitotarve on lyhytaikainen, voit ottaa meihin yhteyttä. Meiltä voit tilata tämän palvelun. Muista kuitenkin, että seurakunnilla saattaa olla erilaisia käytäntöjä siitä saako yksityisyrittäjä tulla tämän hautausmaalle tekemään, ja hautakukkien istutus ja niiden kastelu onkin aina selvitettävä tapauskohtaisesti etukäteen.

Sopiiko kaikki syyskasvit koko talven ulkona oleviin istutuksiin?

Vastaus on ei. Käytännössä koko talven katsottavia istutuksia ovat monivuotisia, puuvartisia  kasveja sisältävät istutukset tai sellaiset istutukset, joiden osat saavat kuivua paikalleen. Nämäkin yleensä joko poistetaan ja kompostoidaan keväällä, tai istutetaan silloin puutarhaan. Monivuotisilla ruukuissa kasvatetuilla kasveilla, juuriston kasvutila tulee loppumaan jossain vaiheessa. Puuvartisia kasveja ovat erilaiset havut, pensaat ja varvut. Havuista esim.: erimalliset katajat, tuijat ja kuuset. Kauniita ruukuissa ovat myös monet puuvartiset pensaat: kuten hortensiat, paikalleen jätettyine, kuivine kukintoineen ja kanukat värikkäine oksistoineen. ruukuissa kasvatettuja kanukoita kannattaa leikata säännöllisesti, jotta koko pysyy pienenä ja tiiviinä. Varvuista käytetyimpiä ovat: kanervat, callunat, ericat, mustikka, puolukka ja variksenmarja. Mustikka ja puolukka tiputtavat lehtensä, mutta varvusto näyttää kauniilta myös talvella. Muistathan kuitenkin, että toisen maalta ei havuja, varpuja, käpyjä, oksia, sammalia eikä jäkäliä saa mennä ottamaan ilman lupaa?

Monivuotisia perennoja ja heiniä voidaan käyttää myös talvi-istutuksissa, jos niiden siemeniä täynnä olevat kukinnot jäävät paikoilleen ja ne ovat kauniita pystyyn kuivuneina. Lehdistöt niissä talvella yleensä eivät näytä kauniilta ja ne joutuu monesti poistamaan. Myös yksivuotiset heinät sopivat tähän käyttöön, ne vain kompostoidaan syksyn sijasta keväällä. Perennat ja heinät istutetaan ruukkuihin yleensä jo keväällä, jolloin niiden kukinta ja lehdistö toimii jo kesäistutuksissa. Monivuotiset perennat ja heinät eroavat kesäkukista hoitonsa vuoksi. Kesäkukkia lannoitetaan typpilannoituksella koko kesän ajan, monivuotisia ruohovartisia kasveja lannoitetaan miedosti vain keväällä. Syksyistutuksissakin käytettäviä perennoja ovat keijunkukat, asterit, syysvuokot, salviat, jaloangervot ja komeamaksaruohot.

Syksyisin puutarhamyymälöissä näkee myös syklaameja, värinokkosta, koristekaaleja, revonhäntiä ja  erilaisia köynnöksiä. Näistä kasveista suurin osa ovat niitä, jotka eivät kestä koko talvea. Värinokkonen on yksivuotinen ruohovartinen kasvi ja se ei pakkasta kestä. Sitä voitkin istuttaa syysistutuksiin vain lasitetulle parvekkeelle tai istutuksiin, joita suojaat ensimmäisiltä syyshalloilta. Varaudu kuitenkin siihen, että joudut laittamaan ne kompostiin talvilämpötilojen tultua. Koristekaali kestää kyllä pakkasen, mutta ei sen jälkeen tulevaa sulamista. Koristekaali onkin ensimmäisten pakkasten jälkeen yleensä laitettava kompostiin. Syklaami olisi monivuotinen kasvi pelargonian tapaan, jos sinulla on paikka missä voit talvettaa sen talven ajan. Jos siis voit siirtää ruukun talvella tilaan, joka pysyy plussan puolella (max. +10 astetta) ja joka on valoisa, syklaami on monivuotinen, muutoin se ei Suomen talviolosuhteita kestä. Köynnösten kohdalla hopeaputouksen joutuu yleensä myös kompostoimaan ensimmäisten pakkasten jälkeen. Lankaköynnös taas yleensä kuivuu kauniin hentoiseksi vihreänrusehtavaksi köynnökseksi, joka kompostoidaan keväällä. Se ei siis selviä talven yli, mutta näyttää talven kivalta ruukussa. Muratti kestää hyvin hallaa, mutta pakkasta sekään ei suojaamatta tai talvettamatta kestä. Jossain tapauksissa muratti on kestänyt talven yli maahan laskettuna, jos se on suojattu havuilla ja lunta on tullut sen päälle runsaasti.

Millä kanervat ja ericat saa selviämään parhaiten talven yli?

Mikäli haluat, että kanervat ja ericat säilyttävät kukintonsa kauniina talven yli, on niiden kastelusta huolehdittava talven tuloon saakka. Lannoitusta ei tarvita, mutta kuivumaan niitä ei saa päästää. Kannattaakin jo puutarhamyymälässä kiinnittää huomiota siihen, että juuristo tuntuu painavalta ja kostealta. Syksykastelu on siinä mielessä taiten tehtävää, että ruukkuihin ei saa jäädä vettä liikaa talven tullessa. Muutoin ne jäätyessään halkeavat. Kun siis teet ruukkuistutuksia, muista huolehtia ruukun riittävästä salaojituksesta ja siitä, että vesi pääsee valumaan ruukusta pohjamaahan. 

Jotkut ovat myös kertoneet, että suihkauttavat juuri ennen pakkasten tuloa kanervien kukintoihin hiuslakkaa, jotta kukinnot säilyisivät paremmin. En tiedä pitääkö tämä paikkansa, itse en ole kokenut tätä tarpeelliseksi, kanervat ovat säilyneet kauniina talven yli ilman hiuslakkaakin.

Loppuun vielä kuva Pornaisten hautausmaalta, muualle haudattujen muistopaikalta muutaman vuoden takaisena pyhäinpäivänä. Kaikki blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa muissa yhteyksissä.

Äidin puutarhahommelit

Torstai 20.4.2023 - Sirkku

Tervehdys!

Täällä yksi kiireinen puutarhuri ehti hetkeksi istumaan tietokoneen äärelle!

Viime viikot ovat olleet huomattavasti kiireisempiä kuin viime vuoden viikot tähän aikaan olivat. Lumet ovat pääsääntöisesti täältä Uudeltamaalta jo sulaneet. Mitä nyt kaksi "talven valtakunta"-pihaa vielä pitää komeaa lumipeitettä yllään, niin siellä kuusiaidan vieressä kuin pensaidenkin päällä. Ja molempia minun pitäisi päästä kiireesti jo leikkaamaan.

Omasta pihasta routa ehti suurelta osin sulamaan jo ennen kuin se takatalven 30cm uutta lunta tipahti pääsiäisen tienoilla maahan. Kotipihan rinne on rutikuiva, ja tuntuu, että luonto jatkaa siitä mihin se viime kesänä jäi. Vesi on alhaalla pihalammessa ja varsinkin puut tuntuvat olevan janoisia. Taivaalta satava vesi olisi tarpeen niin meille ihmisille allergiaoireiden helpottamiseen kuin luonnollekin.

Toivottavasti muistit laittaa varjostuskankaat havujen ja muiden ikivihreiden kasvien päälle tammikuussa? Nyt, roudan sulettua, olisi hyvä aloittaa havujen ja ikivihreiden kasvien parin viikon tehostetun kastelun jakso. Kaikki puuvartiset kasvit pitävät mielummin lämpimästä vedestä juuristollaan näin keväällä, mutta koska veden lämmittäminen on tällä hetkellä vähän turhan kallista hommaa, lämmittämätönkin vesi auttaa kasvia paikkaamaan talven aikana haihdutettuja nesteitä. Jos ikivihreät kasvit ovat päässeet talven aikana ruskettumaan, käy kasvit läpi. Leikkaa selkeästi rapisevan kuivat ja kuolleet oksat pois, anna juurelle kevätlannoitus heti kun routa on sulanut, ja sen jälkeen pidä kahden viikon kastelujakso. Ikivihreille kasveille, kuten havuille, on normaalia se, että ne menevät talven aikana hieman ruskeaksi. Se taasen ei ole normaalia, että havu on rapisevan kuiva ja katkeaa kosketuksesta. Hieman ruskea havu on lepotilassa ja väri lähtee muuttumaan nopeasti kasvin saatua maaperästä vettä ja ravinteita. Lämmin vesi saisi ravinteiden ja kasvin nesteenkierron toimimaan nopeammin, mutta kuten sanoin, vesi kuin vesi auttaa. Kylmällä vedellä asiassa menee vain hieman pidempään. Anna varjostuskankaiden olla ikivihreiden kasvien päällä ilmavasti niin pitkään kunnes routa on sulanut.

Omena- ja päärynäpuiden leikkaukselle alkaa olla täällä etelä-Suomessa jo kiire. Kirsikka- ja luumupuut saavat odottaa leikkausta kesä-heinäkuun välille. Aurinkoisilla paikoilla silmut ovat lähteneet jo turpoamaan ja silloin leikkaus kannattaa siirtää juhannukselle. Voimakkaimman nesteenkierron ollessa vauhdissa puita ei saa leikata. Yöpakkaset ja varjoinen kasvupaikka on vielä pitänyt tietyissä paikoissa maan jäässä ja onkin katsottava lähes puukohtaisesti voiko sitä vielä leikata. Saman pihan eri puolilla voi olla kasveja, joista toisia voi leikata ja toisia ei. Kasvia ympäröivä mikroilmasto vaikuttaa tilanteeseen. Kuivia ja kuolleita oksia voi toki poistaa aina kun niitä näkee. Muistathan poistaa oksat niin, ettei runkoon jää tappeja, joihin lahottajasienet ja bakteerit pääsevät iskemään? Myös liian syvältä rungosta leikkaamista on syytä välttää. Oksan kalluksen, eli ne ryppyiset kohdat oksan liitoskohdassa runkoon nähden, tulisi jäädä runkoon paikalleen. Siinä on ne solukot, jotka kasvavat haavakohdan päälle.

Pensaat voidaan leikata samoihin aikoihin omenapuiden kanssa ja samat leikkausohjeet ajankohdan miettimisen kanssa pätee myös niihin. Silmujen pitäisi olla vielä lepotilassa. Leikkaustapa vaihtelee vähän kasvin kasvatustavan ja tarpeen mukaan. Malliin leikatut pensasaidat leikataan malliin kahdesta kolmeen kertaan vuodesta. Ensimmäinen leikkauskerta olisi maalis-huhtikuussa, seuraava heinä-elokuussa ja kolmas, jos sitä välttämättä tarvitaan on loka-marraskuussa. Kolme kertaa vuodessa leikataan oikeastaan vain niitä aitoja, jotka eivät saa enää kasvaa yhtään suuremmiksi, yleisin leikkausmäärä/ vuosi, on kaksi.

Ne hapsottavasti kasvavat pensaat ja pensasaidanteet, eli ns. vapaasti kasvavat leikataan taasen pääsääntöisesti harventamalla hyvin juurtuneesta pensaasta 3-5 vanhinta ja paksuinta oksaa mahdollisimman läheltä maata pois. Joiltakin japaninangervoilta eli ns. matalilta pensasangervoilta voidaan leikata joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois, mutta se ei ole pakollista. Angervoja leikatessa kannattaa olla mielessä se mihin aikaan kyseinen pensas kukkii. Jos pensas kukkii ennen juhannusta, leikkaa se vasta kukinnan jälkeen. Muuten tulet leikanneeksi myös tulevan kesän kukinnot pois. Mikäli pensasaidanne on todella vanhan ja ränsistyneen näköinen voidaan harkita myös totaalista uudistusleikkausta eli alasleikkausta. Ennen leikkauksen tekoa, selvitä kuitenkin mitkä pensaat kestävät alasleikkuun. Hyvin alasleikkauksen kestäviä pensaita ovat mm. vanhan ajan omajuuriset syreenit (ne jotka tekevät juuriversoja), isotuomipihlajat, norjanangervot, pensashanhikit, juhannusruusut, japaninangervot ja heisiangervot. Pallohortensiat voit leikata joka kevät n. 10-15cm:n tapille, se saa ne vain kukkimaan runsaammin. Jasmikkeita jos leikkaat alas, voi olla, että niiden kasvutapa muuttuu maanmyötäiseksi, sille siis mielummin harvennusleikkuu. Jalonnettuja pensaita, köynnöksiä tai puita ei pidä mennä leikkaamaan alas, tai tulet leikanneeksi myös sen jalostusosan pois. Alppiruusut ja atsaleat on myös syytä jättää mahdollisimman vähäiselle leikkaukselle. Syyshortensia pitää kyllä runsaasta leikkauksesta, se saa sen kukkimaan runsaasti, mutta se ei kestä alasleikkausta. Syyshortensialta on syytä katkaista kaikki vuosiversot sentti toisen silmun yläpuolelta poikki. 

Lumien sulettua, maan ollessa vielä kostea, voi maaperän pintaan levittää puhdasta puuntuhkaa tai kalkkia kaikille niille kasveille, jotka ovat kalkin suosijoita. Esimerkkeinä kalkin suosijoista voisi nyt olla esim. nurmikko, syreenit, angervot, salavat ja monet perennat. Älä laita kalkkia tai tuhkaa havuille, alppiruusuille tai atsaleoille tai muillekiaan happaman maan kasveille. 

Aika usein minulta kysytään parhaasta kevätlannoitteesta varsinkin happaman maan kasvien ollessa kyseessä. Itse olen todennut, että pitkävaikutteisin ja helpoin levittää on perinteinen ja pahalta haiseva kananp... kakkalannoite. Kunhan vain muistaa katsoa, ettei se sisällä kalkkia. Silloin jos teet havuille ja ikivihreille kasveille kastelujakson, voit myös käyttää sitä veteen sekoitettavaa havu-rhodokevätlannosta. Siinä kuitenkin ongelmana on, että se on annosteltava kastelukannuun ja keväisin havut tarvitsevat niin paljon vettä, että yleensä niitä tulee kasteltua letkulla tai tihkuletkun avulla. Kalkitun maan kasveille voit käyttää ihan mitä tahansa yleislannosta, myös kemiallisesti tehtyä. Ne yleensä sisältävät myös kalkkia ja siksi niiden levitystä happaman maan kasveille ei voi suoralta kädeltä suositella. Käytät nyt mitä tahansa lannoitetta, muista lukea pussin annosteluohje huolellisesti ja noudattaa sitä! Milloin on oikea hetki levittää lannoitteet? No silloin kun nurmikko on kunnolla kasvussa. Silloin routa on varmasti sulanut ja kasvi pystyy käyttämään hyödyksi ne ravinteet mitä maaperään lisätään. On turha laittaa ravinteita liian aikaisin, ne vaan hölähtävät kasvualustasta suoraan läpi ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Sama muuten pätee myös ylilannoittamiseen. Älä turhaan lannoita vesistöjä vaan lue ne pussin ohjeet. Myös laimennettua kompostia voi lisäillä pensaiden juurille jos komposti on vain maatunut riittävän kauan. Komposti on pH:ltaan hapanta ja sopii silloin myös happaman maan kasveille. Kompostin on kuitenkin maaduttava vähintään 1-2 vuotta ja sen on maahan levitettäessä tuoksuttava puhtaasti mullalle. Jos siinä tuoksuu jokin muu, voi se houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita haittaeläimiä. Kompostin laimennussuhde maksimissaan 50%, laimeampikin riittää varsinkin jos levität sitä perennapenkkiin.

Kevään yleisimmistä kotipuutarhan töistä haravointi kannattaa jättää kokonaan välistä, tai jos sinunkin harava suorastaan huutaa varastosta ja vaatii päästä kevään puutarhatöihin osallisiksi, käytä vain kevyttä ja leveälapaista muovista haravaa, jolla vedät vain hyvin kevyesti pintaa pitkin enimmät roskat pois. Keväällä nurmikon juuret ovat herkimmillään ja jos pohjamaa on vähänkin märkää, tulet todennäköisesti vetäneeksi roskien sijasta nurmikon juurineen ylös jos pidät haravaa liian pystyssä asennossa tai painat liian lujaa. Tapahan se on tietysti ilmata nurmikkoa tuo voimakas haravointikin, mutta nurmikolle se ei tee hyvää. Itse olen lopettanut kevätharavoinnin jo useita vuosia sitten.

Puutarhurin oma piha on ollut taasen hunningolla viime viikot, vain kuusiaidat on leikattu. Nyt taidan suunnata ulos tekemään niitä "äidin puutarhahommeleita", joista nuorimmaiseni jaksaa aina toisinaan marista. Tai sitten lähden sen lapsen kanssa lennättämään leijaa tai heittämään tikkaa. Ehtiihän ne puutarhahommelit sitten viikonloppunakin...

Pihakasvien valintaa.

Torstai 1.12.2022 - Sirkku

Oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvamaan.  

Siinä se onkin lause, joka näyttää niin helpolta toteuttaa, mutta käytännössä... no, itselleen kannattaa olla armollinen, eikä kannata kehittää morkkista, jos se ei ihan aina niin kohdilleen osu ja asian joutuu miettimään uudestaan. Kasvien valitseminen pihaan on laaja kokonaisuus pihasuunnittelussa ja ajattelinkin tehdä tästä blogikirjoitussarjan, johon liitän aina jatkokirjoituksia, jossa keskitytään yhteen osa-alueeseen kasvivalinnassa. Näitä jatkokirjoituksia pääset lukemaan "Lue lisää" linkistä. Lisäys: blogipohja ei annakkaan tehdä useita lisäsivuja. Yhden jatkosivun jälkeiset kirjoitukset tähän aihekokonaisuuteen tulevat omina blogiteksteinään.

Hutiostot ja teemat. 

Hutiostoja saataisiin vähennettyä etukäteen miettimällä kasvilajin valintaa ja sen käyttötarkoitusta pihassasi, istutuspaikan valo- ja vesiolosuhteita, istutuspaikan pohjamaa-ainesta ja sen pH:ta, pihasi sijaintia kartalla, sekä sen arvioimista kuinka paljon haluat käyttää kasvin hoitoon aikaa ja energiaa. Hutiostojen vähentyminen vähentää myös maapallon kuormittamista, koska kasvihävikki vähenee. Kasvien kasvatus vaatii paljon energiaa, ravinteita ja vettä ja siitä voi tulla myös valumia vesistöihin. Lisäksi vaikuttaahan se puutarhurin itsevarmuuteen ja kasvatusintoon myös jos kasvi menestyy ja kasvaa kohisten omassa istutuspaikassaan. Hyvät kasvatuskokemukset ruokkivat myös puutarhainnostusta ja saatat hurahtaa pihahommiin tosissaan.

Mitä puutarhateemoja on syytä miettiä kun valitset oikeita kasveja pihaasi? Pihan kasvit voi valita monella eri teemalla, eikä oikeastaan ole oikeata ja väärää tapaa tehdä pihan kasvi-istutusta. Voit esimerkiksi valita englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliset rönsyilevät istutukset, harmonisen itämaisen puutarhan, Suomalaisen metsäpuutarhan, väriteemaisen puutarhan, pölyttäjäystävällisen puutarhan, sadepuutarhan, pelaamista ja leikkiä kestävän puutarhan tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla. Pakko ei ole myöskään käyttää mitään valmista teemaa, vaan voit valita kasvit juuri niin kuin sinun silmää miellyttää.

Ne seikat, jotka kasvien yhdistelemiseen keskenään ja kasvin menestymiseen pihassasi vaikuttavat, ovat muualla kuin ihmisen mieltymyksissä ja mielipiteissä. Näitä ovat:

• Kasvin valovaatimukset. On olemassa varjoisan kasvupaikan kasveja, puolivarjon kasveja, aurinkoisen paikan kasveja ja valoneutraaleja kasveja.
• Kasvin kasvualustavaatimukset. Onko kasvi kalkin suosija, jonka kasvualustan pH:n on oltava emäksinen? Kasvualustaneutraalikasvit taasen kasvavat sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa kasvualustassa. Kalkin karttajakasvit taas kasvavat happamassa ja kalkitsemattomassa kasvualustassa. Lisäksi osa kasveista pitää juuristoalueellaan olevasta savesta, toiset taasen vaativat ravinteikkaamman tai hiekkaisemman ja lämpimämmän kasvualustan. Myös ravinteiden tarvevaatimus vaihtelee, on voimakasravinteisen maan, keskiravinteisen maan ja niukkaravinteisen maan kasveja.
• Kasvin veden tarve. On olemassa vesikasveja, kostean kasvupaikan kasveja, tuoreen kasvupaikan kasveja, kuivan paikan kasveja ja kalliokasveja.
• Kasvin kasvatustarve pihassa. Oletko tekemässä suojaistutusta, hyötykasvi-istutusta, koristekasvi-istutusta vai näiden yhdistelmää? Kasvatustarpeen pohtiminen antaa sinulle vinkkejä siihen mihin kohtaan pihaa istutus kannattaa sijoittaa ja se jo määrittelee paljon sitä millaisia istutusalueen kasvien on oltava valo-, kasvualusta- ja vesivaatimuksiltaan. Vältä useita yksittäisiä istutuksia ja ryhmittele kasvit suurempiin istutuskokonaisuuksiin. Tämä helpottaa pihan hoitoa. Lisäksi kaupunki tai kunta saattaa asettaa vaatimuksia tontin kasvivalikoimalle tai esim. kasviaitojen koolle, jos kasviaidan kooksi sanotaan maksimissaan 120cm, on sille paikalle turha laittaa kasvia joka kasvaa 8m:n korkuiseksi, jollei haluta leikata aitaa säännöllisesti.
• Pihasi sijainti kartalla. Puuvartisille kasveille on Suomeen luotu menestymisvyöhykekartta, jossa Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen. Kun ensin selvität millä vyöhykkeellä pihasi sijaitsee ja tarkistat taimea ostaessasi taimilapusta ne roomalaisin numeroin kirjoitetut tiedot, saat jo vinkkejä siihen, tuleeko kyseinen taimi menestymään sinun pihassasi tai vaatiiko menestyminen erityistoimenpiteitä kuten kasvin talvettamista tai talvisuojausta. Menestymisvyöhykkeet kertovat siis sen, missä pohjoisimmillaan kyseisen kasvilajin ja sen lajikkeen tulisi menestyä myös kovana talvena jos se vain on istutettu ja hoidettu oikein. Perennojen menestymiseen ei ole tehty menestymisvyöhykekarttaa, koska lumi vaikuttaa näiden menestymiseen niin paljon. Menestymisvyöhykekartan löydät esim. osoitteesta www.suomalainentaimi.fi .
• Arvioi hoidon tarve. Kuinka paljon haluat käyttää aikaa istutuksen hoitamiseen? Tykkäätkö kitkemisestä tai havujen malliin leikkaamisesta ja onko sinulla näihin töihin oikeat välineet? Hoitotyövapaata pihaa ei ole olemassakaan, ei edes silloin jos piha on asfaltilla. Mieti ja pohdi se kuinka paljon jaksat ja haluat käyttää kasvin hoitoon vuosittain aikaa ja ota hoidon tarve ja kasvin koko huomioon jo kasvivalintaa tehdessäsi. Toiset kasvit vain tarvitsevat enemmän huoltamista kuin toiset varsinkin jos esim. suureksi kasvavat kasvit on istutettu paikkaan jossa niillä ei ole tilaa tarpeeksi.
• Kasvitoiveet ja teemat. Kun kaikki edelliset kohdat on mietitty, keskitytään tähän. oikein valitut ja rakennetut istutuspaikat mahdollistavat monien toivekasvien kasvatuksen ja sen, että saat nauttia vaikka siitä kaikkein komeimmin kukkivasta pionista terassilla istuessasi. Vuodesta toiseen.

Tässä on pohja, jolla lähdetään kasveja valitsemaan pihaan pihasuunnitelmaa tehdessä. Tämän kirjoituksen jatkosivuilla keskityn osa-alueisiin tarkemmin. Käythän myös lukemassa aiemmin kirjoitettuja blogikirjoituksia, esimerkiksi Helppohoitoinen piha, hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella, pölyttäjiä pihaan ja pihasuunnittelua- kirjoitukset sivuavat myös kasvivalintoja ja antavat lisätietoja pihan kasvien valintaan.

Lue lisää »

Haravoitua lunta

Torstai 24.11.2022 - Sirkku

Taas on sesonki. 

En yhtään ihmettele, miksi niin moni pihanomistaja on pää pyörällä puutarhatöiden  ajankohdista. Sesonkeja ja töiden tekemisen oikeita ajankohtia on niin monia muistettavaksi, että jopa ammattilaisilla on niiden kanssa tekemistä. Marraskuun alusta alkoi taas yksi sesonkiaika eli havupuiden leikkausaika.  Kun lehdet on saatu pois maasta ja kasvit ovat menneet lepotilaan, on hyvä aika leikata havuja malliin. Vanhan kansan sanonta onkin, että kuusiaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli marras- maaliskuun välisenä aikana ja suuret ja vanhat aidat voidaan leikata sekä marraskuussa, että maaliskuussa, jotta ne pysyvät oikein kokoisena.

Minäkin olen aloittanut kuusiaitasesongin nyt koronasta toivuttuani. Yllätyksekseni olen saanut aloittaa sen lumisessa luonnossa ja eilisenkin työkohteen aidalla oli jo kymmenisen senttiä lunta odottamassa pudottamista aidan päältä. Lumi onkin yksi syy miksi kuusiaidan säännöllisestä leikkauksesta kannattaa huolehtia. Jo tuo 10cm hötölunta oli painanut kuusien vuosikasvujen kärkiä alas, 10cm märkää loskalunta taasen painaa jo huomattavasti enemmän ja se olisi saattanut aiheuttaa jo vaurioitakin katkomalla latvoja. Hoidetusta aidasta lumi pääsee helpommin tippumaan pois, varsinkin jos aidan pääliosaa muotoillaan reunaa kohden viettäväksi keihäänkärjeksi.

Kuusiaidat istutetaan yleensä metsitystaimista eli pottitaimista, joiden korkeus voi olla esim. 25cm. Tuijan taimet tulevat yleensä vähän korkeampina, vähintäänkin 85cm:n korkuisina. Taimen ja varsinkin sen juuripaakun koko sanelee sen kuinka tiiviisti taimia voi uuteen istutuspaikkaan laittaa. Pieniä kuusen taimia voidaan istuttaa jopa 25cm:n välein kun taasen tuijilla istutusväli voi olla mitä tahansa 35cm:stä 100cm:iin. Suurin istutusetäisyys minun istuttamissani leikatuksi aidaksi suunnitellusta kartiotuijaistutuksissa on ollut 70cm. Alkuun näitä pieniä ja vasta istutettuja aitoja leikataan vain sivuilta. Alkuleikkauksen tarkoituksena on saada aitakasvit haaromaan hyvin ja täyttämään taimivälit tehokkaasti. Tällöin vaakaoksien vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää taimeen jäljelle muutaman millin verran. Tarvittaessa alkuleikkauksissa kaikki taimet käydään säännöllisesti läpi jokaiselta sivulta. Latvoihin ei kosketa.

Taimien ollessa riittävän haaroittuneita aletaan aidasta leikkaamaan vain pitkiä sivuja. Oma neuvoni kaikille aitakasvien istuttajille on, että älkää päästäkö aitaa ensimmäisinä vuosina liian leveäksi vaan pitäkää se jo alkuvuosista lähtien säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa leikattuna, kapeana aitana. Tämä helpottaa aidan leikkaustöitä sitten kun aita on riittävän korkea ja vanha.

Havuaitojen latvoja aletaan leikkaamaan vasta kun aita on riittävän korkea. Mikä on nyt sitten "se oikea" aidan korkeus? Asemakaava-alueilla aidan korkeuden määrittää kaupungin tai kunnan rakennusjärjestys ja rakennustapaohjeet. Hyvin yleinen säännös on, että tonttien välisen raja-aidan korkeus saa olla vain 160cm ja tien viereisen aidan korkeus saa olla vain 120cm. Nämä mitat koskevat myös kasviaitoja. Aidan korkeus mitataan alemman tontin pintakorosta (jos esim. 160cm korkuisen aidan tontit ovat eri tasossa). Haja-asutusalueilla ei aitojen korkeuksia ole välttämättä saneltu kunnan taholta. Tällöin kannattaa miettiä hoitotöiden mielekkyyttä. Oma kokemukseni on, että kun aita menee yli 250cm:n korkuiseksi alkaa leikkauskerrat harvenemaan, koska työ muuttuu hankalammaksi tehdä. Työn tekoon vaaditaan telineet (tikkailta ei saa leikata yhtään mitään!) ja tehokas pensasleikkuri. Oma koneeni on Husqvarnan jatkovarrellinen pensasleikkuri valjailla ja pitkällä laipalla. Koska tämän koneen laipan työskentelykulmaa saa säädettyä, pystyn leikkaamaan melko korkeaakin aitaa maasta käsin. Rakastan tätä konetta, vaikka se vaatiikin hyviä käsivarren ja yläkehon lihaksia! Oma koneeni on polttomoottorikäyttöinen, mutta tehokkaita pensasleikkureita löytyy myös akku- ja sähkökäyttöisenä.

Pitkää kasviaitaa leikatessasi voit alkuun vetää aidan päälle ja sivuille linja- ja korkolangat, jonka mukaan leikkaat aidan. Itse käytän lankaa melko harvoin, käytän sitä lähinnä vain haastavissa kohteissa, jossa maaston muoto vaikeuttaa aidan linjan ja koron katsomista muutoin. Jotkut käyttävät varsinkin koron katsomiseen myös laseria. Silloin aidan saa leikattua ainakin suoraan. Malliin leikkauksessa uudet vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää jäljelle vain muutama milli. Malliin leikatun aidan olisi siis tarkoitus leventyä ja kasvaa korkeutta vain muutaman millin vuodessa. Mitä säännöllisemmin aitaa on leikattu jo nuoresta taimesta lähtien sen paremmin se pitää kokonsa myös täydessä mitassaan ja sitä pidempi aika kuluu siihen kun aitaa on syytä alkaa leikkaamaan voimakkaammin kaventamalla tai lyhentämällä sitä. Kavennus ja lyhennys on aina riski havuaidoille ja varsinkin kuusi kestää sitä melko huonosti. 

Silloin jos kesä on kuiva ja leikkaus on tehty säännöllisesti pari kertaa vuodessa, tulee  oksaleikkausjätettä melko vähän. Kosteana ja lämpimänä kesänä vuosikasvut voivat taasen olla puolikin metriä pituudeltaan ja silloin oksajätteet on syytä haravoida kasoille ja viedä pois. Varsinkin kuusen oksien pihka saattaa tukkia pienimmät hakettimet ja itse kuljetan nämä oksat yleensä lahopuuaitaani. Pienet oksasilput voi haravoida aidan alle maatuvaksi katteeksi. Eilisessä kohteessa aita oli kasvanut sen verran reilusti, että pääsin haravoimaan oksajätettä kasoille. Kasoista tuli lumen vuoksi huomattavasti suurempia kuin normaalisti. Eipä ole tullutkaan ennen lunta haravoitua.