Ideoiden keräystä uutta kasvukautta varten.

Maanantai 19.1.2026 - Sirkku

Se aika vuodesta.

 

Ai mikäkö? No se aika, jolloin postia hakee poikkeuksellisen mielellään, koska sieltä tulevat puutarhalehdet ja siemenkuvastot. Minulla on tuttuja kollegoita, joiden tekstejä saan lukea useammastakin puutarhajulkaisusta. Jo pelkästään heidän vuokseen tulee seurattua puutarhamediaa, mutta muutoinkin aihe kiinnostaa. Ja saahan siinä samalla tarkastettua alan trendejä ja suuntauksia, päivitettyä osaamista, sekä tutkittua innovaatioita.

Omasta puutarhalehtiarsenaalistani kuvasta puuttuvat vielä Viherpiha, Meillä kotona, Maatilan Pellervo, sekä Viherympäristöliiton julkaisut, nämä kaikki luetaan varsinkin näin talviaikana tarkasti. Kesäaikanakin yritän löytää lehtien luvulle aikaa. Myönnettävä kuitenkin on, että kiireen keskellä se helposti jää.

Uuden kasvukauden haaveilua puutarhalehtien ja siemenkuvastojen avulla.

 

Minun unelmapuutarhani olisi sellainen, jossa hyötykasvit sulautuisivat koristekasvien joukkoon, tai koristekasvi-istutukset tehtäisiin pääsääntöisesti hyötykasveilla. Tätä kohti olen omassa puutarhassani menossa. Hitaasti, mutta varmasti. Ainoa ongelma tämän toteuttamisessa on se, ettei minulla tahdo riittää kesäkaudella aikaa oman pihan laittamiselle, ja ne kaikki hienot ideat eivät pääse täyteen kukoistukseensa sen vuoksi. Luonnonkasvit (lue: rikat) valtaavat alaa liikaa, kun en ehdi kitkemään. Kuitenkin, tähän aikaan vuodesta, off sesongilla, aikaa riittää ja varsinkin Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tulee luettua hyvin tarkasti. Ja tarpeeksi monta kertaa kun sen lukee, tulee yleensä jossain vaiheessa tehtyä myös tilaus.

Hyötykasviyhdistys on yhdistys, josta voit ostaa siemeniä niin yksi-, kuin monivuotisista hyötykasveista, sekä koristekasveista. Hyötykasviyhdistys myös kouluttaa ja kurssittaa ja pitää puotia ja verkkokauppaa Annalassa. Siemenluettelo ja vuoden yhdistysjulkaisut (Pähkylä- lehti) lähetetään niille, jotka maksavat yhdistyksen vuosimaksun. Pidän tästä siemenluettelosta sen vuoksi, että täältä löytyy myös harvinaisempien kasvien siemeniä ja luettelosta löytyy myös kasvin historiaa, sekä ohjeet kasvin viljelyyn, korjuuseen ja sadon käyttöön. Aloittelijapuutarhurina aikanaan tilasin täältä mm. köynnöspinaatin siemenet ja tutustuin sen viljelyyn. Vielä nykyäänkin minulla tämä ruohovartinen perenna kasvaa, jonka silloin n. 20 vuotta sitten siemenistä kylvin. Satoa käytän silloin tällöin. Sen sato on parhaimmillaan nuorien lehtien korjuuaikaan. Minulla tuo aika taasen on sitä kauden kiireisintä aikaa, ja sen vuoksi sadon hyötykäyttö saattaa toisinaan jäädä vähemmälle.

 

Nyt siemenkuvastoa selatessani, silmiini osui niin itselle uudehkoja tomaattilajikkeita, kuin vanhoja tuttavuuksiakin, jotka kiinnostavat. Herukkatomaatti ”Rote Murmel”, joka on Perusta ja Equadorista kotoisin oleva tomaatin villi muoto. Kuvauksen perusteella sen kasvutapa on rehevä ja sen sato on pieniä, pyöreitä ja marjamaisia tomaatteja. Maku pitäisi olla makeahko ja voimakas. Toinen minua kiinnostava tomaattilajike on runkotomaatti ”Goldene Königin”. Se on Saksalainen perinnelajike 1800- luvulta. Sitä voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä paikalla avomaallakin. Tomaatit ovat kellertäviä ja suurehkoja. Kolmas, jo usempana vuonna etsimäni tomaattilajike on päärynän mallinen kirsikkatomaatti. Nyt se päärynätomaatti täältä löytyi. ”Pearshaped yellow” on keltainen ja makea kirsikkatomaatti, jota voi kasvattaa niin kasvihuoneessa kuin lämpimällä kasvupaikalla aurinkoisella talon seinustalla.

Olen yrittänyt etsiä niitä vanhan ajan voimakkaan makuisia tomaattilajikkeita. Nykyään tuntuu, että tomaateista niin kaupoissa kuin kotiin tarjottavista lajikkeista, on tullut liian makeita ja pliisuja. Oletko huomannut saman? Missä on ne lajikkeet, jotka saivat lähes irvistämään kun niitä haukkasi? Mikäli sinulla on tällaisesta lajikkeesta ja sen ostopaikasta tietoa, laitathan viestiä? Toki kasvuolosuhteet myös aina vaikuttavat tomaatin makuun. Kasvualusta, lannoitus, veden määrä ja valo+ yhteytys vaikuttavat makuaineiden ja sokerin määrään sadossa, mutta lajikkeita on selkeästi jalostettu vähemmän happamiksi ja ainakin minä kaipaan tomaattiin lisää makua.

Missä kaikkialla voit kasvattaa paljon lämpöä vaativia kasveja, kuten tomaattia, paprikaa, chiliä tai kurpitsoja, jos kasvihuonetta ei ole?

 

Vastaus on: etsi pihasi lämpimin ja vähätuulisin paikka, katso, että vesipiste on lähettyvillä ja rakenna siihen kasveille sopiva kasvupaikka ruukuilla tai esim. kasvilavojen avulla. Myös parvekkeet ja terassit voidaan ottaa hyötyviljelykäyttöön. Huom! Myös kaupungeissa! Mikäli mikään näistä ei ole mahdollinen, on viljely siirrettävä mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalaudalle, ja silloin kannattaa miettiä tähän viljelyyn sopivia lajikkeita hieman tarkemmin. Ikkunalaudoille voisivat sopia pienempinä pysyvät lajikkeet, kuten pensastomaatit. Silloin kannattaa myös miettiä kasvatushuoneen sopivaa lämpötilaa ja sitä saako tilaa helposti tuuletettua. Viljelykasvien sadon tuottoa parantaa pieni tuulenviri kasvin ympärillä. Se myös vähentää sienitautien riskiä, kun kasvin haihduttama vesi ei jää kasvin lehdistölle kosteudeksi. Talorakenteiden läheisyydessä on muutoinkin muistettava huolehtia siitä, että kasvin ja rakenteiden väliin jää kunnollinen ilmarako, jossa tuuli pääsee kulkemaan, ettei rakenteeseen tule homeongelmia. Myös kasteluvesien kanssa on oltava tarkkana, ruukkujen ja kasvusäkkien alle on laitettava vedet keräävä astia, tai kasvit kannattaa suosiolla istuttaa altakasteluruukkuun, jolloin kasvi käyttää kaiken sen veden mitä astiaan kaadatte. Rakenteisiin kasteluvesi ei saa päästä. Parvekkeille kasveja istuttaessasi kannattaa pitää mielessään myös parvekkeen painorajat. Yksittäinen, suuri kasvi, esim.  7 m:n pituiseksi kasvava kurkkuköynnös painaa täyden sadon aikaan paljon, ja vaatii satoa tuottaakseen paljon vettä, jolloin yhteispaino voi olla jopa yli 100 kg. Jos näitä kasveja on parvekkeella paljon, muun kalustuksen ja ihmisten lisäksi, voi painorajat tulla vastaan. Muita viljelypaikkoja paljon lämpöä vaativille kasveille voisivat olla esim. puoliksi maatunut, aurinkoisella paikalla oleva lehtikomposti tai vaikkapa pienehkö olkipaali, joihin tehdään istutukselle ja mullalle tila. Käytännössä vain mielikuvitus istutuspaikalle on vain rajana. Satokasvit voivat olla myös amppeleissa yms.

 

Minullakaan ei ole enää kasvihuonetta ja viime kesäksi hankin ensimmäisen kasvilavan, johon istutin kesäkurpitsoja, avomaan kurkkua, sekä paprikaa ja chiliä. Oma pihamme on melko kylmä jatkuvan tuulen vuoksi. Jouduinkin etsimään sopivaa kohtaa useampana kesänä. Terassiruukuissa tuli satoa tomaatista ja yrteistä, mutta määrällisesti ei päästy kovin korkealle, koska taimia oli liian vähän. Koen ongelmaksi näiden valmiiden lavakaulusten kanssa myös kasvien tukemisen vaikeuden, jos alla on vain lava ja kasvatat kasvisi kasvusäkissä. Esim. runkotomaatti kaipaisi kiinteät ja jämerät tuet, joita on vaikea kiinnittää mihinkään. Ostin viime kesäksi lavan päälle harsotunnelin, joka toimi juuri niin kauan, kunnes tuli ensimmäinen kovempi sade ja tuuli yhdistelmä. Tässä tapauksessa harso oli liian ohutta ja sen tuet olivat liian heppoiset. Harso oli riekaleina ja sen kehikko nurin. Onneksi loppukesä oli täällä Etelä-Suomessa lämmin ja harsoja ei enää tarvittu. Minun on siis rakennettava parempi kehikko harsoja varten, sekä mietittävä samalla myös miten saan tomaatit tuettua, jos haluan ensi kesänä lavoissa tomaatteja kasvattaa. Kovasta sähkö- tai vesiputkesta tehty kehikko voisi toimia yhdessä harjaterästankopätkien kanssa. Miksei myös ohut harjateräsverkko taivutettuna puolikaaren muotoon? Mielelläni kuulisin teidän omista ideoistanne, miten te olette ratkaisseet lavojen kattamisen silloin jos ”katon” ja lavakauluksen väliin halutaan jättää reilusti kasvelle tilaa ja harsoa halutaan päiväaikaan rullata ylös ja avata lavaa pölyttäjiä ja tuuletusta varten.

Ulkotöissä ollaan jo.

 

Näillä pohdinnoilla aloitan katseen siirtämistä pikkuhiljaa uutta kasvukautta kohden. Vielä toistaiseksi parin kuukauden ajan tehdään kuitenkin talvitöitä. Viime viikolla kävin kaatamassa yhden asiakkaan pihasta vanhat ja edellisinä talvina lumivaurioita kärsineet saarnivaahterat pois. Tai no yksi kaadettiin ja toisista leikattiin niitä pahimmin vaurioituneita oksia. Se miksi työtä tehtiin tähän aikaan jo tammikuussa, johtuu siitä, että vaahteran ovat mahlavuotopuita. Niitä ei siis voi leikata keväällä maalis-huhtikuussa, koska ne alkavat vuotaa silloin mahlaa. Nytkin vuotoa varmasti tulee, mutta se on vähäisempää kun leikkuupinnat ovat toivon mukaan ehtineet jo hieman kuivua. Kesällä taasen suurien puiden kaadosta ja isojen oksien poistosta tulee pihaan pahempia vaurioita, siksi päädyimme yhdessä asiakkaan kanssa siihen, että työ tehdään tammikuussa. Odottelin ensin sen pahimman pakkasjakson loppumista. Liian kova pakkanen leikkaamisaikana, tai heti sen jälkeen, voi vaurioittaa leikattuja puita. Nyt lauhempi jakso taitaa jäädä aika lyhyeksi, mutta tämä riski tiedostettiin ja siitä keskusteltiin asiakkaan kanssa ennen töistä sopimista. Vaihtoehdoista tämä oli nyt kuitenkin vähiten huono, vauriot puiden oksistoissa olivat niin pahat, että puista oli tullut osittain jo myrskyriskejä. Muita hoitotoimenpiteitä oli tehty jo aiemmin, mutta ne eivät olleet riittäviä, siksi rajumpaan leikkaukseen ja jopa kaatoon päädyttiin.

 

Saarnivaahtera on tavalliseen metsävaahteraan verrattuna pieni puu, mutta kieltämättä auton vierelle oksia kerätessäni tuli mieleen Jopen laulu: ”kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, pieneen hiaceen”… vaahteran oksia? No mahtui pilkottuna sen verran, että kahdella oksien viemisreissulla selvittiin.

 

Maalis- ja huhtikuun työt.

Pikkuhiljaa alan varaamaan aikoja maaliskuulle hedelmäpuiden, pensaiden sekä havupuiden ja aitojen leikkauksiin. Aikoja Etelä-Suomeen on tänä vuonna rajoitetummin saatavilla ja jos puunleikkausaikaa tarvitset, niin olethan ajoissa varaamassa aikaa?

Huhtikuussa viikot 15 ja 16 olen töissä Itä-Suomessa Outokummun ja Polvijärven alueella ja pystyn ottamaan sinne muutaman puunleikkauskohteen. Itä-Suomeen palveluista on tarjolla vain käsivälineillä maasta käsin tehtävät hedelmäpuiden leikkaukset (yllän välineilläni n. 4 m:n korkeuteen), sekä pensaiden harvennukset. Minulla ei tuolloin ole mahdollisuutta viedä oksia pois, joten asiakkaan on huolehdittava niistä itse. Myös pihakonsultoinnit esim. pihasuunnittelua varten onnistuu, jos lumitilanne sen mahdollistaa.

Kesän istutuksien pohdintaa ja tekoa.

Torstai 15.5.2025 - Sirkku

Kesän kukkaistutusten pohdintaa puutarhurin pihaan.

Tämä teksti on kirjoitettu jo ennen äitienpäivää vähän varastoon, se julkaistaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Siksi tekstissä puhutaan äitienpäivän kukkaistutuksista.

Monellahan on se ajatus, että kun on ammatiltaan pihasuunnittelija, viherrakentaja ja  viheralueiden hoitaja ja vielä neuvoo muita pihan ongelmakohtien kanssa, on tuon henkilön oma piha varmasti kukkaa täynnä oleva unelmapiha. Näin on myös meidän pihassamme ihan oikeastikin, ainoa vaan, että se koskee vain sitä pihan osa-aluetta, jota hoitaa anoppini. Hänellä on käsittämätön kyky luoda kauniita istutusalueita. Hänellä on myös jaksamista ja aikaa hoitaa pihaa ja hän viettääkin siellä kesäaikana suurimman osan päivästään, joko kitkien, kastellen tai istuttaen kukkapenkkeihin täydennystä.

Siksi kontrasti meidän puoleiseen pihaan on melko suuri. Meidän kesäpäivässämme aikaa pihan hoitoon on hyvin rajallisesti ja myös jaksaminen on oman ulkona vietetyn työpäivän jäljiltä toisinaan melko vähissä. Meillä siis yritetään satsata helppohoitoisuuteen ja osittain melko luonnontilaiseen piha-alueeseen. Onneksi olemme erähenkisiä ihmisiä muutenkin, meille pihassa tärkeää on tulipaikka, grilli ja luonnon ihmeiden seuranta. Pikkulintuja ja tähtitaivasta onkin tullut pihalla ihailtua jokaisena vuoden aikana.

Kasvihuone purettiin viime kesänä ja vain kohopenkit kasvihuoneesta ja sen vieressä  olevasta hyötymaasta jätettiin jäljelle. Hyötymaalle istutettiin jo viime vuonna tyrnejä,  vadelmia ja yksi metsästä pelastettu herukka. Ennestään siellä kasvoi jo kaksi karviaista, joista tuli viime vuonna ensimmäistä kertaa hyvin satoa. Kasvihuoneen kohopenkkeihin istutin viime vuonna kaksi raparperia. Nyt keväällä olen innoissani käynyt jo moneen kertaan raparperin alkuja tarkkailemassa. Lisäsin kevätlannoituksen ja kastelin ne hyvin. Sieltä ne tulevat ylös ja uskon, että kasvu ryöhähtää käyntiin heti kun vain ilma vähän lämpenisi.

Ystävältä sain useita kukkasiemenpusseja aikaisemmin keväällä ja niitä kylvin tuonne vanhalle hyötymaalle pensaiden väleihin. Tulkoon sinne täksi kesäksi kukkaniitty, jonka suurimpina kasveina ovat auringonkukat. Jos ne siemenet nyt lähtevät itämään sitten joskus kun lämpenee.

Aikanaan kasvihuoneemme ja kasvimaamme yksi hankalimmista ongelmista oli, että ne sijaitsivat aivan liian kaukana vesipisteestä. Tavalliset letkukelan letkut eivät riittäneet ja kastelua varten joutui vetämään paksut ja isot maatilan letkut talolta kasvihuoneelle. Nämä painoivat sen verran, että kasteluun meni aina kohtuuttomasti aikaa ja se oli sen verran vaivalloista, ettei sitä jaksanut montaa kertaa viikossa tehdä. Toki käytössä oli vesisäiliöt ja niihin tihkuletkut, mutta silti kovimpaan sadon valmistumisaikaan kasvit saivat liian vähän vettä. Nyt mietin, että ostan kesäkuun koittaessa pari lavakaulusta, johon laitan kasvusäkit, joihin saan avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia ja nämä lavat tulevat suoraan vesipisteen viereen talomme eteläseinustalle. 

Lähestyvän äitienpäivän vuoksi suuntasin lähellä sijaitsevaan kesäkukka- ja taimimyymälään jo toissa päivänä maanantaina.  Halusin tänä vuonna ilahduttaa äitiäni tuomalla hänelle parvekkeelle suureen ruukkuun tomaatin taimen ja yrttejä ja kukkia, lisäksi amppeliin mansikoita. Näiden lisäksi ostin omaan pihaan helppohoitoisia satokasveja ruukkuihin ja säkkeihin kasvatettavaksi. Tomaatteja ostin omaan pihaan kaksi ja ne tulevat muuttamaan suuriin ruukkuihin terassille. Yhden ison ruukun jo istutin kun löysin Bergströmin Puutarhalta Paippisista niin mielenkiintoisen yrtin taimia. Mukaani lähti sieltä oliiviyrtti, josta en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin. Ostin näitä kaksi, joista toisen istutin äidilleni. Hänelle oliiviyrtin lisäksi istutin laventelin ja sen tomaatin ja sitten vielä yllätyssiemenen, joka lähtee kasvuun sitten ilmojen lämmettyä. Näiden lisäksi kotoa löytyi jo pari persiljan taimea ja basilikaa, nämä pääsivät omaan istutukseeni. Ostin lisäksi avomaankurkun taimet, joista ikävä kyllä yksi meni automatkalla poikki. Nyt niitä jäi kolme, mutta eiköhän ne riitä. Kotona kylvin purkkeihin vielä kesäkurpitsan, jotka toivottavasti lähtevät kasvuun, vaikka siemenet olivatkin hieman vanhoja. Ne on kuitenkin säilytetty oikein. Lisäksi hankin kotiinkin pari amppelimansikan taimea, jotka istuttelin uuteen amppeliin samalla kuin tein äitienpäiväistutuksen äidilleni. Omat istutukseni odottelevat lämpimiä kelejä nyt valoisassa tuulikaapissa, vähän kyllä mietityttää miten kurkun taimet ja basilika siellä pärjäävät kun yöllä on meillä menty vielä pakkaselle ja tuulikaapissa ei ole lämmitystä. Viileää, valoa ja vettä kuitenkin riittää, jospa se riittäisi?

Sen verran se oliiviyrtti jäi kiinnostelemaan, että piti etsiä siitä tarkempaa tietoa. Tässä sitä myös teille: 

Oliiviyrtti (viherhopeayrtti). 

• Oliiviyrtti on vanhojen luostarien kasvi, jonka ulkomuoto on havumainen ja nuorena se minusta muistuttaa jotakin sammalta.
• Kasvia hipeltäessä (joka ammattipuutarhurin mielestä on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos on havu tai tässä tapauksessa havun tapainen kasvi kyseessä), se tuoksuu. Tuoksu on kasvikuvauksen mukaan oliivimainen ja pihkainen. Minun nenääni se tuoksui lihakeitolta ja jopa salmiakkiselta. Tuoksu oli kuitenkin miellyttävä eikä se levittäytynyt kauas, vaikka kasvi onkin nyt suljetussa pienessä tilassa tuulikaapissa.
• Kasvi maistuu havupuiselta ja oliiviselta. Maku voimistuu lämmitettäessä.
• Viihtyy hiekansekaisessa, jopa köyhähkössä maassa ja sietää pientä kuivahtamista. Ei pidä liiallisesta märkyydestä juuristoalueellaan. Kannattaa istuttaa aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle.
• Kasvi kasvaa pieneksi pensaaksi ja saattaa talvehtia leutoina talvina lämpimällä kasvupaikalla.
• Käytetään mm. tomaatin kanssa esim. leivän päällä, salaateissa ja vaikkapa pastakastikkeissa tai pizzan päällä. Hyviä käyttökohteita ovat myös marinadit ja grilliruoat. Sitä on käytetty myös likööreissä ja kosmetiikassa.

 

 

Yksivuotiset satoköynnökset, Kurkku cucumis

Torstai 8.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, cucumis, kurkku.

Meidän perheessämme loppukesän voileipien päälle kuuluvat kuvassa olevien yrttien lisäksi  niin avomaankurkut kuin pienet kesäkurpitsatkin. Pitkään kasvatin näitä myös itse, mutta viime vuosina olemme käyneet anopin kesäkurkkumaalla (luvan kanssa) hakemassa maistiaisia. Oma kasvatus jäi tomaattien jalkoihin, meidän pihassamme kun tuulee aina, oli kurkut pakko saada kasvihuoneeseen ja se pirulainen kun vei kuuden neliön kasvihuoneesta aivan liikaa tilaa! No nyt koko kasvihuonetta ei enää ole ja pohdinnassa on, että laittaisinko tänne yläpihalle pari kasvilavaa, johon tulisi kasvusäkin ja niihin saisi kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia kasvamaan.

Kaikki nämä vuodet olen ollut siinä käsityksessä, että kurkku on kotoisin viidakosta. Tämä tieto on minulle joskus puutarhakouluaikana jäänyt mieleen. Nähtävästi kuitenkin olen ollut väärässä. Kurkku on kotoisin Aasiasta, todennäköisesti Himalajan vuoristosta. Villinä kurkkua kasvaa myös Intian eteläosissa. Villikurkku on harvinainen kasvi tuollapäin. Luulen, että tästä tiedosta on tuo minunkin väärinkäsitykseni lähtöisin.

Kurkulla on valtavasti lajikevaihtoehtoja. Lajikkeet eroavat toisistaan monella eri tavoin: on pitkää tai miniä ja kaikkea siltä väliltä. Kurkku voi kasvaa kierteelle, olla kaartuva, pallomainen tai suora. Sen pinta voi olla piikikäs tai sileähkö. Sillä on myös erilaisia värivaihtoehtoja, vaikka toki vihreä on se kaikkein yleisin. Sadon runsaudessa ja valmistumisajassa ja kasvin taudinkestossa on myös eroja. Se mikä kaikkia lajikkeita yhdistää on, että kaikki kurkun lajikkeet pitävät riittävästä veden, ravinteiden ja lämmön saannista.

Mihin kurkkumaa kannattaa perustaa?

Kurkku pitää, lajikkeesta riippuen, kasvaessaan lämpimästä, lähes trooppisesta kasvupaikasta. Kasvihuonekurkku viihtyy mielellään kesällä jopa + 26 asteen lämmössä, avomaan kurkulle riittää vähemmän + 20 astetta ja siitä ylöspäin.

Kurkku kasvaa köynnöstäen ja koska köynnökseen tulee painava sato ja isot lehdet päälle, ei kurkkua kannata laittaa tuuliseen paikkaan, jottei se ratkea tuulessa. Liika tuuli myös viilentää kasvin kasvuympäristöä ja saa sen haihduttamaan paljon runsaammin kuin olisi tarvis. Tämä taas lisää kastelun ja lannoituksen tarvetta. Istuta kurkku siis sopivasti tuulensuojaiseen ja lämpimään kasvupaikkaan.

Millainen maaperä kurkulle sopii?

Kurkku viihtyy syvämultaisessa, kalkitussa ja keski-/voimakasravinteisessa maaperässä. Ph:n tulisi olla 6–7.  Ravinteiden kanssa olisi hyvä huomioida se, että niitä tulisi olla tasaisesti veden lisäksi saatavissa. Muutoin kurkuista tulee kitkeriä. Keskimääräisesti typpilannosta (kevätlannosta) annetaan heinäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen siirrytään fosfori- kalium lannoitteisiin, eli syyslannokseen. Liian suuri typpimäärä saa kasvin keskittymään vain vihreän tekoon, jolloin se tavallaan unohtaa tehdä itse sadon. Tasaisesti saatavissa olevat ravinteet ja riittävä valon saanti auttavat myös pitämään kurkun lehtihankavälin riittävän lyhyenä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, koska kurkku tekee sadon aina lehtihankavälikerroksiin. Mitä enemmän on lehtihankavälejä, sitä enemmän tulee satoa.

Kurkun kasvatus, hoito ja sadonkorjuu.

Kurkku ei tarvitse pitkää esikasvatusta ja tarvittaessa se voidaan kylvää myös suoraan  kasvupaikalle huhti- toukokuussa. Yleensä avomaankurkun taimia esikasvatetaan 2–4 viikkoa, kasvihuonekurkun taimia lajikkeesta riippuen jopa 6 viikkoa, ennen taimien istutusta lopulliselle kasvupaikalleen. Tuolloin maaperän lämpötilan on oltava vähintään +15 astetta.

Kurkun siemenet ovat suurehkoja ja melko kovakuorisia ja itämistä voidaankin edistää liottamalla siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Suuria siemeniä laitetaan yleensä 1/ taimipotti, kylvö tehdään vähätyppiseen ja kostutettuun taimimultaan ja kylvös peitetään muovikelmulla, jossa on muutama pieni reikä. Kylvösyvyys on n. 2–3 cm. Esikasvatettavat taimet kannattaa pitää huoneenlämmössä, mutta sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien auettua, purkit kannattaa siirtää hieman viileämpään tilaan, jotta taimi karaistuu ulkoilmaa varten. Lannoitekastelu aloitetaan sirkkalehtien tullessa näkyviin aluksi mietona, lisäten väkevyyttä pikkuhiljaa. Lopulliselle kasvupaikalleen istutettaessa lehtien värin pitäisi olla tumman vihreä. Istuta esikasvatetut taimet tuolloin hieman syvempään kuin ne purkissa ovat kasvaneet, taimiväli saa olla 30–50 cm ja riviväli vähintään 1 m. Mikäli istutat kurkun isoon ruukkuun tai amppeliin, tulee yhteen suureen ruukkuun vain yksi taimi. 

Avomaalla kasvaessaan kurkku vaatii suojakseen harsot tai pikemminkin harsotunnelit, jotka voidaan avata kuumana alkukesän päivänä päistään ja päästää pölyttäjät kukkien kimppuun. Harsot on kuitenkin muistettava sulkea yön ajaksi. Mikäli et käytä harsotunneleita, muista huolehtia, että harsot eivät ole kiinni avomaankurkun lehdissä, ettei lehdet homehdu. 

Kurkku vaatii paljon vettä ja sitä onkin varauduttava kastelemaan paljon, kuumalla säällä jopa päivittäin. Kastelu-urakkaa helpottaa tihkukastelu tai hyvin sijoitettu ruukkukastelija ja vesisäiliö. Kurkku pitää mielummin auringossa lämmenneestä, seisoneesta vedestä. 

Nykyiset uudet kurkkulajikkeet ovat partenokarppisia, eli niiden hedelmä muodostuu ilman pölytystä ja yhdestäkin taimesta saattaa saada riittävän runsaan sadon. Kaikki kasvit kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä ja hyönteispölytyksestä, niin myös kurkku. Mikäli sinun pihassasi ei tunnu avomaankurkulla pyörivän pölyttäjiä, voit varmistaa pölytyksen keräämällä hedekukat ja pyörittämällä niitä emikukissa. Hedekukat tunnistat siitä, että niiden päässä ei ole kurkun alkua näkyvissä.

Kasvihuonekurkusta poistetaan lehtiä valmistuvan sadon ympäriltä. Tämä antaa ilmaa ja valoa valmistuvalle sadolle ja pitää huolta siitä, että kasvi keskittyy sadon kasvattamiseen. Kerää kypsät kurkut siinä vaiheessa kun kurkku on hieman pullistunut, väriltään tumman vihreä ja pinnaltaan vielä rosoinen. Kurkkua ei kannata päästää liian suureksi, silloin sen maku on muuttunut puisevaksi. Kurkku voidaan latvoa viimeistään silloin kun köynnös on kasvanut 7 m:n mittaiseksi, avomaan kurkkua voidaan latvoa jo aiemmin, mikäli kasvin ympäristön hoito on kovin hankalaa. Latvomista voi aikaistaa, jos taimiin ei kehity sivuversoja. Latvo sivuversot, kun hedelmät ovat kehittyneet lehtihankoihin. 

Sadonkorjuu alkaa heinäkuun loppupuolella ja satoa valmistuu aina syyskuulle saakka. Kurkkuja kerätään kovimpaan satoaikaan päivittäin tai vähintäänkin 2–3 päivän välein. 

Herkullisia kurkkulajikkeita: 

Avomaalle, pienihedelmäisiä kurkkuja:

• New pioneer F1, aikainen lajike, joka tekee runsaan sadon. Voidaan korjata n. 5 cm:n kokoisia kurkkuja.
• Rhensk Druv, satoisa pikkukurkku.
• Amppelikurkku hopeline, Aasialaistyyppinen minikurkku.
• Bruno F1, aikainen ja itsepölyttyvä avomaankurkkulajike.
• Conny F1, Itsepölyttyvä avomaankurkku, joka on erittäin vastustuskykyinen lajike. Sopii säilöntään.
• Burpless tasty, Runsassatoinen avomaankurkku, joka tekee pidempiä hedelmiä.
• Diamant F1, Lajike, joka tekee tummanvihreitä ja kyhmyisiä avomaankurkkuja.
• Gele tros avomaankurkun kypsä kurkku on väriltään kullankeltainen.
• Market more, on kulttuuriperintölajike ja harrastajien pitkäkestoinen suosikki.
• Vorgebirgstrauben, on aikainen lajike, jonka sato sopii hyvin säilöntään.
• Sitruunakurkku Lemon. Pyöreä kurkku, joka tuottaa runsaasti hedelmää. Korjaa kurkut keltaisina.

Kasvihuoneeseen:

• Baby F1, on herkullinen minikurkku, jota voi kasvattaa ruukussa.
• Bella F1, Runsassatoinen, sato pitkää ja ohutkuorista.
• Delistar F1, rapea, ohutkuorinen ja runsassatoinen kurkku.
• Futura F1, rapea ja runsassatoinen kurkku.
• Kiinalainen käärme, avomaankurkku, joka menestyy Suomessa varmimmin kasvihuoneessa. Tekee käärmemäisiä, jopa 50 cm:n mittaisia hedelmiä, jotka ovat vähäsiemenisiä ja hyvänmakuisia.
• Lousia F1, sopii hyvin myös harrastekasvihuoneeseen kasvatettavaksi. Hyvä härmänkestävyys.
• Piccolino F1, herkullinen minikurkku, joka tuottaa runsaasti rapeita, ohutkuorisia ja pieniä kurkkuja. 

Kurkkuja muistuttavia lajikkeita:

• Kurkkumeloni Armenische carosello barese. Jopa 70 cm:n mittaisia, rapeita ja mehukkaita hedelmiä, jotka kuuluvat meloneihin. Aikaisin talteen kerättynä maistuvat kurkulta, myöhemmin maku muistuttaa melonia. Kasvatetaan kasvihuoneessa.
• Meksikolainen minikurkku. Kurkkua muistuttava eksoottinen vihannes, jonka köynnös kasvaa yli 3 m:n mittaiseksi.
• Pesusienikurkku. Kuitumainen sisus, joka keräämisen jälkeen kuivataan ja kuoritaan. Kuivattua sisusta voi käyttää pesusienenä.