Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla.

Torstai 27.11.2025 - Sirkku

Valoa puutarhaan piha- ja valaistussuunnittelun avulla. 

Olen kirjoittanut jo aiemmissa blogikirjoituksissa kasvi- ja materiaalivalinnoista, joilla voit  muuttaa puutarhan tunnelmaa haluamaasi suuntaan. Samalla kävin laajemmin läpi yleisimmät puutarhasuuntaukset. Siellä käsittelin myös sitä, millainen minkäkin yleisimmän puutarhan suunnittelusuuntauksen värimaailma pääsääntöisesti on. Nämä kirjoitukset löydät blogiarkistostani talvelta 2023, esim. helmikuusta 2023 löytyy kirjoitus ”Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit”.

Kuva: Varjoisan paikan kesäkukkaistutukseen on tuotu valoa valkoisella, hopealla ja kiiltävälehtisillä kesäkukilla.

Omassa työssäni törmään monesti siihen, että piharemonttia suunniteltaessa, tai uudispihaa rakennettaessa, asiakkaallani on toivepiha, mutta ei riittävästi tietoa ja taitoa sen oman toivepihan toteutukseen sillä käytettävissä olevalla tontilla. Näin sen toki kuuluu ollakin. Asiakkaan ei tarvitse tietää kaikkea siitä miten piha suunnitellaan ja rakennetaan, ammattilaisten tehtävä on huolehtia näistä asioista. On vain ihanaa, että asiakas osaa antaa joitain suuntaviivoja suunnittelijalle siitä, millaista pihaa tähän kohteeseen toivotaan. Tällöin suunnittelija osaa suunnitella juuri tälle asiakkaalle oikeanlaisen pihan. Itse olen kokenut kaikkein vaikeimmaksi ne kohteet, jossa suunnittelijalle ei anneta mitään suuntaviivoja. Ihan kauheaa olisi, jos minä tällaisessa tapauksessa suunnittelijana näkisin pihassa mieluiten vaikkapa Englantilaiseen puutarhasuuntaukseen pohjautuvan piharatkaisun ja asiakas pitäisikin minimalismista. Silloin suunnittelemani piha ei olisi asiakkaalle lainkaan sopiva piha, vaikka se kaunis ja toimiva muutoin olisikin. Kun tällaisia tilanteita pihakonsultointikäynnillä tulee vastaan, että asiakas sanoo antavansa suunnittelijalle vapaat kädet, aloitan suunnittelun keräämällä taustatietoja. Katson kodin ulkonäköä ja sisustusta, tontin rajausta, ja puustoa ja aloitan kysymykset. Millainen perhe taloa asuttaa? Onko oletettavissa, että talossa asuvan ja pihaa käyttävän perheen koko saattaa muuttua lähivuosina? Minkä ikäisiä ihmisiä pihassa asuu? Mitä asukkaat harrastavat? Miten vapaa-aika sujuu? Tehdäänkö kotona töitä ja onko piha silloin osittain myös työpaikka? Tarvitaanko varastoja, grillikatosta, pergolaa, kasvihuonetta, tai jotakin muuta toimintoa? Paljonko piha saa maksaa? Paljonko aikaa puutarhan hoitoon halutaan käyttää ja käytetäänkö hoitoon robotteja tai ammattilaista? Mikä omassa puutarhassa nyt ärsyttää ja mikä miellyttää? Onko pihan käytössä huomattu haasteita? Helppohoitoisuus on listalla aina, on ymmärrettävää, ettei nykyään ihmisillä ole aikaa, eikä halua, viettää tuntikausia puutarhaa hoitaen.

Näitä vastauksia sitten pyörittelen ja alan miettimään, mitä pihaan laitetaan, miten halutut  toiminnot sinne saadaan ja millaisina ne toteutetaan. Varsinkin kaava-alueella ihan kaikkeen ei kuitenkaan voida vaikuttaa. Kaavamääräyksissä on sanottu esim. puuston määrä tontilla minimissään ja määrätty monesti muutakin pihaan ja sen valintoihin liittyvää. Mikäli tontilla on suurta, hyväkuntoista puustoa, ei niille kaatolupaa kovin helposti nykyään irtoa. Itse olen myös sitä mieltä, että ei pidäkään irrota. Suuri puusto lähiötonteilla sitoo ilman epäpuhtauksia, varjostaa asuntoja ja tontteja, vetää maaperästä hulevesien mukana kulkevia lannoite- ja epäpuhtausjäämiä, ja vähentää hulevesien päätymistä vesistöihin. Ne tuovat myös suojaa ja ravintoa eläimistölle ja ruoka- ja pesäpaikkoja pieneliöille. Parantavat siis meidän ihmistenkin elinoloja ihan vain kasvamalla paikallaan. Ymmärrän kuitenkin pelon myrskytuhoista ja kosteusvaurioista rakenteille, ja ärsytyksen roskista, tosin nykyaikana roskien siivoamiseen on muitakin keinoja kuin haravointi. Olen myös vuosien varrella käsittänyt, että naapurin puolella kasvavat puut tuntuvat häiritsevän monia pihan omistajia. Tähän on kuitenkin sanottava, että mikäli puu on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, ei naapurikaan todennäköisesti saa lupaa puun kaatoon ja silloin oman mielenrauhan kannalta kannattaa tehdä välirauha puun kanssa. Miettiä kaikkea sitä hyvää mitä puu tuo tullessaan, eikä keskittyä niihin negatiivisiin puoliin. Lisäksi puustoon liittyy monilla varsin voimakkaita tunnesiteitä ja muistoja elämän varrelta. Taimi on voitu tuoda tärkeästä paikasta, se on voitu saada häälahjaksi edesmenneeltä läheiseltä, tai se on voitu hankkia ja istuttaa lapsen syntymää juhlistamaan. Ette usko kuinka monta kertaa olen nähnyt kyyneleitä kasvien poistoa ehdottaessani! Monelle, varsinkin pienellä eläkkeellä elävälle vanhukselle, puun kaato ja pois kuljetus, voi olla myös taloudellisesti liian suuri kulu. Tämäkin on hyvä naapurina tiedostaa ennen kuin menee vaatimaan puun poistoa. Tällaisissa tapauksissa voit leikata sinun tontin puolelle tulevia oksia, noudattaen puun oikeita leikkausaikoja ja oikeaa leikkaustapaa. Vahinkoa toisen omistamalle puulle ei saa tehdä.

Tontti on pimeä, millä saan sinne tuotua valoa? 

Kuten edellä on mainittu, aina et voi vaikuttaa siihen kuinka varjoinen tonttisi on. Puuston lisäksi varjoa tontille tuovat ympäröivät maaperän muodot ja rakenteet, nämä kuitenkaan harvoin blokkaavat auringon koko päiväksi. Yleensä rakenteiden aiheuttama varjo myös vähenee keskikesällä auringon ollessa korkeammalla, jolloin valoa tarvitaan silloin kun aurinko pysyttelee päivisin matalammalla, eli keväisin ja syksyisin. Valoa saadaan lisää huolehtimalla olemassa olevan kasvillisuuden harvennus- ja hoitoleikkauksista jo ajallaan. Säännöllisistä leikkauksista hyötyvät myös itse kasvit, silloin jos leikkaukset on tehty oikein ja oikeaan aikaan kasvukaudesta. Talvella on tasaisesti pimeää ihan paikassa riippumatta kasvillisuudesta, ja silloin valo kannattaa tuoda pihaan oikein suunnitellulla valaistuksella. Puutarhan ja varsinkin toimintojen ja kulkuteiden riittävä ja käyttöturvallinen valaistus sekä sähköviennit valaistusta varten, kannattaa ottaa suunnitteluun jo puutarhaa rakennettaessa. Tässä ammattilaisen tekemä valaistussuunnitelma tuo varmasti rahansa takaisin jo aika nopeasti. Valaistussuunnitelmia tekee sähköalan ammattilaiset. Muulloin kuitenkin kasvivalinnatkin voivat auttaa.

Kuutamopuutarha. 

Kuutamopuutarhassa kasvit loistavat, vaikka ympärillä on hämärää. Hämäryys näissä puutarhoissa tulee sekä varjoisasta kasvupaikasta, että vuodenajasta. Näillä kasveilla on tarkoituksena hohtaa hämärässä myös kukinta-ajan ulkopuolella. Voikin olla, että kasvin näyttävyys perustuu ihan muuhun kuin kukintaan. Kuutamopuutarhassa on tuolloin kyse lehdistön näyttävyydestä. Joissakin maissa näihin puutarhoihin voidaan valita myös vain yöllä kukintonsa avaavia kukkia, mutta tämä ei taida olla Suomen olosuhteissa mahdollista? En ole ainakaan kuullut Suomessa menestyvistä, ja vain yöllä kukkivista kukista. Löytyisiköhän huonekasveista vain yöllä kukkiva lajike, joita voisi viedä kesäaikana ruukuissa ulos? Täytyykin kysyä asiaa floristitutuilta.

Loistetta varjoisiin paikkoihin saadaan istuttamalla tummempien kasvien lomaan valkoista,  ja hopeista väriä toistavia kasveja.  Myös kellanvihreä tuo vihreään massaan vaihtelua ja valoa. Vihreävalkoisen ja vihreäkeltaisen yhdistelmä myös rauhoittaa silmää, joten jos pihassa on värikkäitä yksityiskohtia, luo vihreävalkoinen upean taustan väriläiskille, jolloin näyttävä puutarha saadaan rakennettua vähemmällä kasvikappalemäärällä. Pelkistetty valkoinen tai hopeinen linja ei kuitenkaan sellaisenaan yleensä toimi voimakkaan aurinkoisilla paikoilla. Valkoinen ja hopea puutarhavärinä kaipaa vierelleen sen syvän värin. Se voi olla vaikka havuista tuleva vihreä, pensaiden lehdistöistä tuleva punainen, tai rakenteissa oleva ruskea, musta tai mustikan sininen. Kuutamopuutarhaan yhdistyvät monesti myös kivet ja sammalet. Kuutamopuutarhaa nähdäänkin monesti yhdistettynä itämaisiin, ja varsinkin Japanilaisiin puutarhoihin.

Kuutamopuutarhaan sopivia kasveja:

Merkkien selitykset listauksessa: Menestymisvyöhykkeet on merkitty Roomalaisilla numeroilla, sen jälkeen joidenkin puuvartisten kasvien kohdalla on valovaatimus aurinko, puolivarjo tai varjo. Ruohovartisten kasvien kohdalla, tarkista valovaatimukset ennen kuutamopuutarhaasi tehtävää kasvivalintaa. Listat ovat vain suuntaa-antavia, kasveja ja niiden lajikkeita on paljon lisää, kun vain jaksaa käyttää hetken aikaa kasvivaihtoehtojen tutkimiseen. Tässä on listattu niitä helpoimmin myymälöistä löytyviä. Ota rohkeasti yhteyttä sinun omaan puutarhamyymälääsi kasvivalintoja miettiessäsi. Sieltä saat oikeat neuvot juuri sinun alueellasi menestyvistä ja saatavilla olevista kasveista.

Perusvihreän sävyt: 

• Rhododendron, alppiruusut, menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeesta riippuen.
• Buxus puksipuut I-(II).
• Cornus alba ” sibirica” korallikanukka I-VI, kestää leikkausta hyvin. Kukkii valkoisena, oksisto punainen. A-V.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt, I-VIII. A-PV.
• Pinus pumila pensassempra I-V(VI).
• Taxus x media ja taxus cuspidata, kartiomarjakuusi I-III ja japaninmarjakuusi I-IV (V). PV-V. Suunnittelussa otettava huomioon kasvien voimakas myrkyllisyys.
• Thuja occidentalis kartiotuija/kanadantuija/pallotuija I-V. A-PV.
• Tsuga canadensis kanadanhemlokki I(II). Kasvaa ja voi hyvin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. PV-V.
• Tsuga heterophylla lännenhemlokki, menestyy todistettavasti ainakin puutarhurin omalla pihalla kolmosvyöhykkeellä. Menestyminen riippuu kasvin alkuperämaasta. PV-V.
• Picea abies metsäkuusi, pinus sylvestris metsämänty ja Abies pihdat toimivat käyttötarkoituksesta riippuen kuutamopuutarhassa leikattuina versioina, jolloin koko pysyy pienempänä ja neulaset alhaalla. Näistä löytyy myös mini-, pallomaisia ja pesäversioita. A-V.
• Juniperus communis, laakakatajat. A-PV.
• Mikrobiota decussata tuivio I-VI. A-PV.
• Vaccinium vitis- idaea "Otson karkki" puolukka. I-VII, A-PV.

Sinivihreät: 

• Picea mariana mustakuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), I-VIII. PV-V.
• Picea omorika serbiankuusi ja sen matalakasvuiset lajikkeet (esim. Nana), kestää myös leikkausta. IV. A-V.
• Picea pungens okakuusi, A-PV. Käytetään sen matalakasvuisia ja pallomaisia lajikkeita, kuten glauca globosaa pallohopeakuusta tai pilarisinikuusta. Picea pungens glauca hopeakuusi on yleisimmin puutarhakaupoista löytyvä, mutta tämän koon määrittelee jatkojalostettu lajike. Hopeakuusi glauca kasvaa suureksi. Neulasen alapuoli on valkoinen.
• Juniperus communis kotikatajat, sinilehtiset tarhakatajat, sinilehtiset laakakatajat, kiinankatajat. A-PV.
• Picea glauca” conica” kartiovalkokuusi I-II. A.

Heleänvihreät ja kellanvihreät: 

• Thuja occidentalis ” smaragd” timanttituija I-V. A-PV.
• Thuja occidentalis ” yellow ribbon” ja ” Golden globe” kultatuija ja kultapallotuija. Menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikekohtaisesti. A-PV.
• Juniperus horizontalis kellertävät laakakatajat. A-PV.
• Juniperus x pfitzeriana keltalehtiset tarhakatajat. A-PV.
• Cornus alba ”Gouchaultii” keltakirjokanukka I-V. A-PV (V).
• Physocarpus opulifolius ” Dart´s Gold”, “Lucky devil” ja ”tiny wine gold” Keltaheisiangervo I-III, A-V.
• Physocarpus capitatus “ Tiden park” lamoheisiangervo I-IV, A-PV.
• Parhenoqissus villiviinit, menestymisvyöhyke vaihtelee lajikkeen mukaan. A-V. Punainen syysväri.
• Aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös I-IV (V), PV-V. Isolehtinen ja saattaa tukahduttaa heikompia kasveja alleen. Mielummin säleikköön. Ei rakennuksiin.

Punertavat: 

• Cornus alba ”kesselringii” verikanukka I-IV, A-PV.
• Physocarpus opulifolius ” Diabolo” ja muut lajikkeet punertavalla lehdistöllä, purppuraheisiangervo I-IV (V), A-V. Kestää hyvin leikkausta.

Valkovihreä- ja hopealehdistöiset pensaat ja köynnökset: 

• Cornus alba ” Elegantissima” ja ”ivory halo” valkokirjokanukat. I-IV(V). A-PV (V).
• Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös.
• Elaeagnus commutata Hopeapensas I-VI, A.
• Diervilla sessilifolia ” Cool Splash” rusovuohenkuusama I-II (III-V), A-V.

Valkoisena kukkivat pensaat ja köynnökset (menestymisvyöhykkeet vaihtelevat lajikkeittain):

• Cornus, kanukat.
• Dasiphora hanhikit.
• Rosa ruusut.
• Hydrangea Hortensiat.
• Spiraeat angervot ja japaninangervot.
• Syringa syreenit ja jalosyreenit.
• Clematis alpina ”white swan” tarha-alppikärhö.
• Clematis sibirica siperiankärhö.
• Clematis mandshurica mantsuriankärhö

Valkovihreälehdistöiset tai valkonukkaisia ruohovartiset kasvit: 

• Hosta kuunlilja, monia lajikkeita, joissa joko valkovihreät tai keltavihreät lehdet. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän kuunliljan lehdissä on valkoista, sitä paremmin se kestää vanhana aurinkoa. Nuorilla taimilla on oltava puolivarjoinen tai varjoinen kasvupaikka.
• Cerastium, Hopeahärkki ja valkohärkki
• Anaphalis, Helmi- ja villanukkajäkkärät.
• Stachys byzantina Nukkapähkämö.
• Lamium maculatum Hopeatäpläpeipit.
• Leontopodium alpinum Alppitähdet.
• Potentilla anserina Ketohanhikki.
• Pulsatilla Kylmänkukat.
• Solenostemon scutellarioides Värinokkonen/ isokirjopeippi (yksivuotinen).

Valkoisina kukkivia ruohovartisia kasveja: 

• Gypsophila paniculata Morsiusharso.
• Gillenia trifoliata enkeliperhoangervo.
• Liatris spicata ” Floristan weiss” Valkoinen punatähkä.
• Actaea racemosa tähkäkimikki.
• Anthericum liliaco tähkähietalilja.
• Sanquisorba ”alba” kiiltoluppio.
• Echinacea purpurea ” Feeling white” tai ”white swan” kaunopunahattu valkoinen.
• Phlox, Syysleimu, mätäsleimu ja rönsyleimu.
• Paeonia pionit.
• Hostat kuunliljat.
• Physostegia virginiana” Crystal peak white” Kellopeippi.
• Veronica spicata Tähkätädyke.
• Dicentra formosa ” Aurora” kesäpikkusydän.
• Lamprocapnos spectabilis ”alba” Särkynytsydän.
• Galanthus Lumikellot.
• Muscari armeniacum ” Siberian tiger” (Valko) helmililjat.
• Narsissit ja tulppaanit.
• Convallaria majalis Kielot ja kalliokielot.

Suunnittelutapa nimeltä Japandi.

Torstai 11.9.2025 - Sirkku

Mitä on japandi?

• Japandi on suunnittelusuuntaus ja sisustustyyli, jossa yhdistyvät Japanilainen ja Skandinaavinen desing.
• Siinä sekoitetaan Skandinaavista, luonnonläheistä minimalismia Japanilaiseen harmoniseen suuntaukseen.
• Varsinkin sisustuksessa Japandi on tämän hetken trendi ja sisustusmyymälöissä vieraillessa törmää väkisinkin minimalistiseen, vaaleita sävyjä ja tummia luonnonmateriaaleja yhdistävään desingniin.
• Sävyinä yhdistellään tosiaan vaaleaa tummaan ja joskus sisustuksessa voi olla jopa yksittäisiä mustia elementtejä. Tilaan voidaan tuoda myös muita luonnonvärejä kuten puuta tai metsän vihreää. Tärkeää kuitenkin on, että värit valitaan luonnosta ja niistä käytetään luonnollisia ja murrettuja sävyjä.

Skandinavinen puutarha. 

Tämä olikin vaikea rasti. Japandin määritelmä sisustuksessa on toki selvä, mutta  millainen  on Skandinaavinen puutarha? Onko se todella minimalistinen? Luonnonläheinen se kyllä on, mutta jos olet vieraillut kaupunkipuistoissa Ruotsissa tai Tanskassa, kuvailisitko näitä puistoja minimalistisiksi? Minä en. Olen itse päässyt vierailemaan vain Tukholman ja Kööpenhaminan puistoissa, mutta molemmissa puistoalueet muistuttivat voimakkaasti Englantilaisia puutarhoja ja olivat todella rönsyileviä, värikylläisiä ja runsaita. Minimalismi niissä oli näkyvissä lähinnä vain betonialtaissa, joissa kasvit kasvoivat. Ikävä kyllä, Kööpenhaminassa käydessäni, kuuluisa Tivoli puistoalueineen oli suljettu vaalien vuoksi. Kuvia alueesta olen nähnyt, ja sitäkään puistoa en minimalistiseksi sanoisi.

Ruotsalainen puutarha on monesti monimuotoinen ja siellä pyritään ekologisuuteen ja biodynaamisuuteen. Biodynaamisuudella tarkoitetaan luonnonmukaista viljelyä, joka tähtää ekologiseen tasapainoon. Ruotsissa kaupunkipuutarhojen on tarkoitus toimia asukkaiden vehreinä huilipaikkoina, joissa on tilaa rentoutua, ulkoilla ja pitää piknikkejä ja nauttia lähiluonnosta. Puutarhoissa tuotetaan myös ruokaa. Hedelmäpuut, vihannekset ja yrtit yhdessä värikköiden kukintojen kanssa, houkuttelevat pölyttäjiä ja näissä saatetaan jopa tuottaa hunajaa. Esimerkkeinä Ruotsalaisesta kaupunkipuutarhasta ovat mm. Rosendals trädgård ja Skanssen Tukholmassa ja Skånen upeat linnapuutarhat, kuten esim. Fredriksdalin museo ja puutarhat sekä Sofieron linnan puutarha.

Tanskalainen puutarha on luonnonläheinen ja paikasta riippuen, esim. merimaisemaan  soveltuva. Kööpenhaminassa kaupungin keskustassa on useita kanavia ja järviä, jotka tuovat luonnon lähelle kaupunkikeskustaa. Näiden lisäksi keskustassa on suuria puistoja, joissa voi viettää aikaa ja nauttia kesäpäivistä. Puistoissa viihtyvät ihmisten lisäksi myös kalat ja linnut, niihin on rakennettu grillipaikkoja ja yhdestä löytyy jopa kaupungin suurin pulkkämäki. Tanskalaisessa puutarhassa kasvatetaan myös näyttäviä kasveja ruukkupuutarhassa ja ruukkupuutarhoja voitkin nähdä yksityisillä pihoilla ympäri Kööpenhaminaa. Kööpenhaminan ulkopuolelta varmasti kuuluisin puutarha on Mønin saarella oleva Liselund, jota sanotaan rakkauden puutarhaksi. Liselundissa on lampia, polkuja, ja istutuksia, jotka kutsuvat rentoutumaan. Puistossa kasvaa mm. sypressejä, tammia, pähkinöitä ja kastanjoja, joiden lomassa näkyvät rakennukset.

Onko siis mentävä enemmän ihmisten mielikuviin Skandinaavisista kodeista ja luonnosta, jos lähtee pohtimaan Japandiin sopivaa puutarhaa? Ja onko silloin jopa Suomalainen nykypuutarha, metsineen, luonnonkasveineen ja kunttineen jopa enemmän ”Skandinaavista” ja Japandiin sopivaa puutarhasuuntausta kuin itse Skandinaavinen puutarha naapurimaissamme on? tämä on siis minun pohdintaani, varmasti joku viisaampi tähän osaisi varman vastauksen antaa. Norjassa en ole itse koskaan käynyt, niin heidän puutarhoistaan en pysty mitään sanomaan.

Japandi puutarhassa.

• Pohjautuu luonnollisuuteen ja luonnon jäljittelyyn sekä minimalismiin.
• Japandi- puutarhassa käytetään kiviä, bambua tai muuta luonnon puuta, kalusteissa saa näkyä rottinki ja kalusteiden tekstiileissä pellavan sävyt. Pohja-ajatuksena on vaaleaa, ei valkoista.
• Eloa esim. kivi- ja terassipintoihin tuodaan havuilla, sammaleilla, lehtimuodoilla ja lehtien murretuilla luonnonsävyillä sekä kiveysladonnoilla.
• Puutarhan tunnelmavalaistukseen voidaan käyttää tarvittaessa vaikka paperilyhtyjä tai kivilyhtyjä.
• Minimalismi puutarhassa voi olla vaikeaa toteuttaa luonnon ollessa niin monipuolinen. Ehkä helpoiten sen voi toteuttaa karsimalla liiat värit ja monet eri kasvilajikkeet pois. Mieti puutarhan yksityiskohdat tarkasti. Pohdi ne kohdat, joihin katse hakeutuu luonnollisesti ja mieti mitä haluat siellä nähdä. Onko se Japanilaisen puutarhan lainattu maisema, sammaleinen kivi, bambusta tehty yksityiskohta, kivilyhty, lahoava puun osa, kelopuu, tai puun kaunis runko, yksittäinen kukkiva kasvi vai vihreän eri sävyt. Mikäli ympärillä on jo paljon vihreää, voidaan puutarhaan rakentaa ryhtiä tuomaan mustaksi maalatusta puusta tehty pergola tai kehys. Korosta näitä katseenvangitsijakohtia ja pelkistä muita.
• Japandissa puutarhan katseenvangitsijat, kalusteet ja yksityiskohdat ovat mieluiten uniikkeja kuin massatuotettuja. Kun ympäristössä on näitä vähemmän, yksittäinen tuotekin voi olla hieman hinnakkaampi, eikä puutarhan hinta silti nouse liian korkeaksi. Yksityiskohdissa saa näkyä särmää, ajan patinaa ja puutarhan omistajan persoonallisuus. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, kunhan se sopii sinun silmääsi.
• Koska Japandiin kuuluu slkeät linjat ja luonnolliset muodot, yksityiskohtien särmikkyyttä ei tarvitse pelätä. Hyvin ja väljästi suunniteltu piha myös soljuu luontevasti ja piha toimii, koska toiminnot, istutukset ja polut sijoitellaan niin että niiden välillä on tilaa. Silloin myös maksimoidaan luonnonvalon kulku pihassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pihassa olisi varjoisia kohtia, vaan ennen kaikkea valon ja varjon vaihtelua kasvien, istutusalueiden ja oleskelutilan ympäristössä. Pihaan tehdään tavallaan istutusten ja valon avulla avoimen tilan illuusio.
• Koska puutarhassa voi harvoin pitää Skandinaavisen vaaleita ja valoisia tekstiilejä, on vaaleus tuotava puutarhaan muuten. Tässä voi toimia vaaleat kivipintamateriaalit, vaaleat betonilaatat ja kalusteet. Myös harmaata betonia käytetään jonkin verran, kunhan se yhdistetään luonnon väreihin. Japanilaisesta puutarhasta tuodaan taas symmetrisyys ja luonnon matkiminen, harmonisuus luonnon sävyissä sekä materiaaleissa ja yllätyksellisyys yksityiskohdissa.
• Onko koko puutarha rakennettava Japandin mukaan vai riittääkö pienet ripaukset sitä? Vain sinä voit sen pihan omistajana ja käyttäjänä tietää mikä on tarpeeksi. Moneenkin puutarhasuuntaukseen kuuluvat erilaiset puutarhan huoneet ja tilat, miksei yksi tällainen tila voisi olla Japandi- huone? Sehän toki voi sijaita myös parvekkeella tai terassilla. Runsaassa ja rönsyilevässä pihassa rauhoittava Japandi-nurkkaus voi olla tarpeenkin. On hyvä olla tila mietiskelylle ja rentoutumiselle, siksihän mökkipihoissakin yksi parhaista rentoutumispaikoista ovat riippukeinu ja laiturinnokka. Mikäli puutarhasi on pelkistetty, terävöitä sitä oikein sijoitetuilla yksityiskohdilla, jonka värit ovat kontrastissa olemassa olevaan puutarhaan ja ympäristöön.

Pikavinkit rakentamiseen:

• Rajaa alueet ja polut selkeästi. Rajatut alueet tekevät puutarhasta rauhallisemman ja  siistin katsoa. Siisti puutarha- rauhallinen mieli.
• Käytä rohkeasti pyöreitä muotoja. Muista, että itämaisessa puutarhassa polkujen tulee olla kuin elämän, mutkittelevia.
• Puutarhaa ei ole tarkoitus nähdä täälläkään kerralla vaikka tilailluusiota luodaankin.
• Käytä luonnonmateriaaleja, kuten esim. kuivia oksia, luonnonkiviä, havuja ja sammalta. Voit kuitenkin tuoda kivipintaan eloa erilaisilla ladonnoilla ja yhdistämällä luonnonkiviaskelmia eriväriseen sepeliin tai singeliin kiviväleissä.
• Pidä kasvilaji ja- lajikemäärä hallinnassa. Voit ”monistaa” samaa lajiketta eri puolille pihaa, se luo harmonisuutta ja rauhoittaa katsojan silmää. Se yhdistää pihan eri osa-alueet yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
• Kivipolkujen ja oleskelualueen ympärille käytetään luonnonmateriaaleista tehtyjä aitoja, penkkejä ja pergoloita. Täällä yksityiskohdissa voitaisiin käyttää myös bambua, jos sitä on saatavissa, mutta kotimainen puu käy myös. Liikaa koristeellisuutta vältetään ja Skandinaaviseen tyylin mukaan pihaan laitetaan vain tarpeellisia tilan rajaajia. Aidallakin on siis oltava Japandipihassa tarkoitus ja syy siihen miksi se pihaan tarvitaan. Esim. Näkösuoja tai tilanjako siis.
• Käytä voimakasta väriä kuten punaista tai oranssia vain hyvin vähän ja harkitusti. Japanilaisessa puutarhassa punaista väriä ei suosita ja sitä laitetaankin vain shokkiväriksi ja yksittäiseksi väriläiskäksi ja vain harvoin.
• Muista myös malliin leikatut kasvit. Bonsait kuuluvat myös Japandiin ja onkin ehkä helposti yhdistettävissä Skandinaaviseen ruukkupuutarhaan?
• Muista, että kaiken ei tarvitse sijaita sinun puutarhassasi. Lainattu maisema ja puutarhassa oleva näkymäaukko sopivat myös Japandiin, jos maisema on rauhoittava ja luonnollinen.
• Voit luoda Japandin myös pieneen tilaan kuten terassille tai parvekkeelle. Tuo tilaan tummia askellaattoja, joita asettelet muutoin kuin suoraan jonoon. Tuo vaikkapa heiniä ruukuissa ja anna niiden kuivua niihin syksyisin, joilloin myös talvelle riittää katsottavaa tuulessa huojuvissa kukinnoissa. Kuivatut kasvien kukinnot ovat myös maljakoissa kauniita, esim. alliumien kuivuneet kukat ja hortensioiden kuivuneet kukat sopivat Japandiin mainiosti. Tuo ruukkuihin minipuutarhoja sammaleisine kivineen ja bambuaiheineen. Myös viherkasvit ja jopa viherseinät luovat luonnollista tunnelmaa myös pieneen tilaan. Pieniä vesimaljoja ja ruukuissa solisevia vesiaiheita käytetään myös pienissä puutarhoissa paljon.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Puutarhan teemat, itämaista mystiikkaa.

Torstai 2.3.2023 - Sirkku

Puutarhan suunnittelua itämaiseen tapaan. 

Itämainen puutarhasuuntaus ja sen mukaan suunniteltava ja rakennettava piha on maailma, jossa tulet törmäämään vanhoihin, vakaisiin perinteisiin ja uskomuksiin, feng shuihin, kasvien avulla parantamiseen, onnen toivottamiseen puutarhan omistajille ja yhdessä luonnon kanssa harmoniassa elämiseen. Kuuluisin itämainen puutarhasuuntaus on varmasti Japanilainen puutarha. Japanilaiseen puutarhaan kuuluu muinaista symboliikkaa ja kuvia, visuaalista juhlaa, sekä ääni- ja tunnekokemuksia. Kiinalaisessa puutarhasuuntauksessa taasen näkyy pitkä Kiinan historia, onhan puutarhasuuntausta kehitetty jo yli 3000 vuoden ajan. Korealaisen puutarhasuuntauksen perusajatuksena on luoda puutarhasta tila, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden nauttia luonnosta ja lähiympäristöstä ja olla osa sitä. Maailmalla muut itämaiset puutarhasuuntaukset ovat tuntuneet kuitenkin jäävän Japanilaisen puutarhan jalkoihin, vaikka kaikki mainitut kolme puutarhasuuntausta perustuvat saamaan ajattelumalliin, harmoniseen lopputulokseen. Kaikissa käytetään lampia, kiviä, rakennettuja elementtejä, paviljonkeja ja kasveja luomaan harmoniaa, mutta niiden yhdistelyssä on pieniä eroja suuntauskohtaisesti. Aloitamme tänään japanilaisesta puutarhasta, muihin itämaisiin puutarhoihin keskitytään myöhemmin.

Japanilainen puutarha. 

Yleinen ajatus japanilaisesta puutarhasta on, että sieltä löytyy kirsikkapuita, lyhtyjä, kaarisiltoja, kiviä, sammalta, bambuaitoja, teehuoneita ja portteja. Nämä kaikki kuuluvat japanilaiseen puutarhaan, mutta ne voidaan jakaa myös sen puutarhasuuntauksen eri tyyleihin.

Japanilaisen puutarhan perustyylit: 

• Lampi ja puropuutarhat.
• Kuivat, kivipuutarhat.
• Teepuutarhat
• Kävelypuutarhat
• Pihapuutarhat

Kaikkiin näihin suuntauksiin kuuluvat myös erilaiset puutarhapatsaat ja monumentit, joilla saadaan säilytettyä kuolemattomia myyttejä ja juhlittua kasveja ja niiden vaihtelua vuoden aikojen mukana. 

Alla olevassa kuvassa, japanilaisen puutarhan henkeä Korkeasaaressa, sisätiloissa.

Lampi ja puropuutarhat. 

Lammet, järvet ja purot ovat aina olleet tärkeitä Japanilaisessa puutarhassa ja sen suunnittelussa. Ne tuovat puutarhassa oleilevalle rauhaa, harmoniaa, iloa ja tyyneyden tunteen. Monet vesielementit, kuten lammet ja purot, on yleensä rakennettu näyttämään täysin luonnollisilta ja maisemaan luontaisesti kuuluvilta, vaikka ne olisikin rakennettu paikalleen keinotekoisesti. Ihmisen rakentamia elementtejä, kuten suihkulähteitä, näistä et yleensä löydä. Tällainen luontoa mukaileva estetiikka, on ollut tärkeää varsinkin aikoina, jolloin luonto on ollut uhattuna Japanissa.

Lampi- ja puropuutarhojen rakentamiseen voi löytää inspiraatiota esimerkiksi Motsu-jin puutarhasta Hiraizumista, joka on yksi harvoista 1100-luvulta säilyneistä lampi-saaripuutarhoista. Vielä nykyäänkin näet Motsu-jin järven ja sitä reunustavat iirispesät ja dramaattiset kivimuodostelmat. Varhaisten lampipuutarhojen järvet olivat leveitä ja hyvin valaistuja, kimaltelivat auringon, kuun ja tähtien alla ja niitä reunustivat itkupajut, jotka huojuivat ja varjostivat rantoja. Tämä puutarhatyyli eroaa myöhemmistä kävelypuutarhoista siinä, ettei siellä ole teetaloja, lyhtyjä ja vesialtaita. Sen sijaan lampi sisälsi saaria, joita yhdistivät usein sillat.

Lampipuutarhat pysyivät suosittuina Japanissa, mutta ne pienentyivät, ja niiden ääriviivat muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi, ja niihin kuuluvat kivet ja kalliot sijoiteltiin enemmän taiteellisesti ja maalauksellisesti. Suurin osa näistä myöhemmistä lampi- ja puropuutarhoista on rajattu seinien sisälle, mikä tarkoitti, että niiden koko oli tiukasti rajattu. Tämä helpottaa nykyaikaisen lampi- ja puropuutarhan rakentamista käytännön tasolla. Jos Japanilaista lampi- tai puropuutarhaa halutaan rakentaa nykyisiin, länsimaisiin, kotipuutarhoihin, ne mahtuvat sinne paremmin. Myöhemmin Japanilainen puutarhasuuntaus otti vaikutteita maalareista ja zen- filosofiasta. Heian neriodissa kirjoitettu Sakuteiki nimeää monia lampityylejä, saaripuroja ja vesiputouksia ja mainitsee myös parhaat tekniikat puiden istuttamiseen. Japanissa vanhoja ja suuria puita arvostetaan valtavasti ja koko puun kasvutaivalta istutuksesta puun kuolemaan vaalitaan tarkasti. Puita ei kaadeta mielellään, ja jopa suunniteltujen teiden paikkaa on siirretty, mikäli alueella tiedetään olevan vanhaa puustoa. Puiden halutaan siis kasvavan paikallaan pitkään. Japanissa elottomilla kivillä uskottiin olevan persoonallisuuksia, joita on kohdeltava kunnioittavasti. Tämä ympäröivän arkkitehtuurin muodollisuuden ja puutarhan epämuodollisuuden vastakohtaisuus on yksi Japanilaisen puutarhan vetovoimaa.

Lampipuutarhan tyypillisiä piirteitä:

• Lampi, jonka reunoilla on kiviä ja veteen laskeutuvia mukulakivi- ja hiekkarantoja. Kiviä voidaan sijoittaa myös veteen veden ylityksen astinkiviksi ja sillaksi.
• Yksi tai kaksi saarta, joihin on tyypillisesti istutettu mäntyjä, ruohoja ja kiviä.
• Punaiseksi maalattu Kiinalaistyylinen silta, tai silta, jolla tavoitellaan minimaalista tai neutraalia vaikutusta maisemaan.
• Mutkitteleva puro tai vesiputous, joka kierrättää vettä ja puhdistaa sitä. Huom rakenteet eivät saa näkyä, esim. pumput.
• Aaltoilevat kukkulat lammen ympärillä.
• Kasveja, joissa on näyttävyyttä kukinnassa, lehtimuodossa, kasvutavassa (oksien rytmi), syysvärissä ja talviasussa eri vuodenaikoina. Esimerkiksi kirsikkapuut, japaninvaahterat, atsaleat ja angervot, sekä pionit, iirikset (kurjenmiekat), heinät ja maanpeitekasvit.

Mikäli lammen tai puron Japanilaiseen puutarhaan rakentaa, tulee se olemaan automaattisesti puutarhan vetovoimaisin keskuskohde, koska se on kaunis jokaisena vuodenaikana ja vetää luontaisesti ihmisten katseet puoleensa. Sen puhtaana pitäminen ja huolto onkin syytä miettiä jo lammen rakennusvaiheessa ja huomioitava, että vesiaiheet ovat melko työllistäviä elementtejä puutarhassa. Lammen levättymistä vähentävät, ja sitä kautta vesiaiheen puhtaanapitoa helpottavat veden suodatussysteemit, kuten pumpun avulla vesipuroon tai putoukseen hiljakseltaan kierrätettävä vesi. Pumppu suodattaa omalta osaltaan veden epäpuhtauksia, mutta perinteisessä lampipuutarhassa, ihmisen tekemät rakenteet on syytä piilottaa hyvin ja tehdä rakenteesta luonnollisen näköinen.

Kuivat- dry garden (kivi) puutarhat.  

Kuivilla puutarhoilla, eli "kare-sensui"- puutarhoilla, kuvataan kuivaa vuoristovettä. Tässä Japanilaisen puutarhan suuntauksessa vesi korvataan hiekalla, soralla tai kivillä, mikä tekee kuivasta puutarhasta ns. Zen-puutarhan. Ensimmäiset maininnat kuivista kivipuutarhoista löytyy jo 1000-luvulta, mutta ne viittaavat enemmänkin kivien luonnolliseen sijoittumiseen ruoho- tai sammalalueella, eivätkä näin ollen niinkään puron kuvaamiseen kivien avulla. Mahdolliset ensimmäiset kuivat kivipuutarhat ovat Isen pyhäköt, jotka seisovat valtavissa sorasuorakulmioissa, ja Joeji-in, Yamaguchin lähellä, jossa kivikokoelma laskettiinsammalalueelle temppelin ja lammen väliin. Tämä jälkimmäinen puutarha johtuu Secchusta, suuresta Japanilaisesta taidemaalarista, joka toisti siveltimen vedot, käyttämällä puutarhasta litteitä ja kulmikkaita kiviä.

Kuivia puutarhoja ei luotu sen vuoksi, etteikö luonnon vettä olisi ollut saatavissa. Niiden rakentaminen perustui inspiraatiosekoitukseen Japanilaisen taiteen perinteistä (yksivärisyydestä, vihreydestä) ja filosofiasta. Yksi kuuluisimmista kuivista puutarhoista löytyy Kiotosta, jossa Ryoan-ji- puutarha on esimerkki 1400- luvun lopun puutarhantekijöiden taiteellisuudesta.

Suurin osa kuivista puutarhoista esiintyy Zen- temppeleissä ja siksi ne liittyvät niin voimakkaasti Zen-buddhalaisuuteen. Niitä voidaan pitää maalauksina, jotka esittävät idealisoituja maisemia, esiteltyinä suorakaiteen muotoisissa "kehyksissä". Zenissä voi meditaation avulla kokea ns. "mielen tyhjyyden", jonka Zen on määritellyt ihmisen alkuperäiseksi tilaksi. Puutarhassa sitä rinnastetaan tilaan, jossa on haravoitua hiekkaa, kuivassa ympäristössä. Vaikka puutarhassa vierailijat voivat nähdä puutarhaa katsoessaan vuorenhuippuja sumussa, zenin harjoittajat näkevät yksinkertaisesti heijastuksen äärettömästä avaruudesta, joka sijaitsee syvällä ihmisen sisällä. Soran haravointi on meditatiivinen harjoitus ja joissakin zen-puutarhoissa on buddhalaismunkkien tekemiä mietiskeleviä kivijärjestelyjä, jotka merkitsevät buddhalaisuuden eri puolia.

Suunnitellessasi kuivaa puutarhaa, aloita kuvittelemalla tilaan joet virtaamaan, sumuiset vuoristomaisemat, sekä purot, jossa on kivinen rantamaisema. Mieti mihin veden laineet osuvat ja miltä ne näyttävät. Missä vesi iskee rannikon kareja vastaan ja mihin pisaroista tulevat renkaat leviävät. Muista rakentaa myös luodot ja saari kasveineen.

Kuivan puutarhan tyypillisiä piirteitä:

• Reunakivet tai laatat, jotka muodostavat suorakaiteen muotoisen alueen ja kehystävät puutarhan tai sen osion.
• Mielenkiintoisen muotoiset, erilaiset ja erikokoiset kivet.
• Sora, mieluiten vaaleaa tai harmaata kiveä, joka on mielummin pyöreärakeista ja luonnonhiomaa kuin terävää, murskattua ja kalliosta louhittua kiviainesta.
• Sammalta kivien tyvillä ja päällä, jotta kivet saadaan näyttämään saarilta.
• Ponnahdus/ askelmakivet sora-alueella ja erilaiset lyhdyt, jotka on yleensä valmistettu myös kivestä tai niiden ulkomuoto on kiveä jäljittelevä.
• Taivutettuja ja malliin muotoiltuja Bonsai-mäntyjä ja pieniä ikivihreälehtisiä kasveja kivien ympärillä.
• Leikattuja atsaleoja jäljittelemässä kukkuloita,
• Monesti kivipuutarhaan saatetaan tuoda myös lahoavaa puuainesta kuten sammaleisia kantoja tai paksua puun kaarnaa, jossa on sammalta. Puun osat asetellaan näkymään kauniisti.

Teepuutarhat. 

Alla kuvassa Japanilainen majatalo Yado Oikawa Pukkilassa.

Teepuutarhat on suunniteltu paikoiksi, joissa arvostetaan perinteistä Japanilaista  teeseremoniaa eli sadoa.  Teeseremonia alkaa perinteisesti teepuutarhan ulkopuolelta, joka tunnetaan nimellä ulompi roji. Vieraat johdetaan siitä syvemmälle puutarhaan, jossa sijaitsee teehuone. Matkalla he saattavat kulkea ns. "kumartuvan portin" ali, jonka lähellä on kenties lyhty. Kulkutie on suunniteltu niin, että kulkijan on hidastettava vauhtia, kumarrutava hieman. Tämä kuvaa pienen hetken pakotettua nöyryyttä, joilla herätetään ihminen miettimään aineellista maailmaa, jonka hän jättää hetkeksi taakseen astuessaan teehuoneeseen. Portin alta kuljettuaan, vieraat tulevat teehuonetta ympäröivään rojiin. Tämä puutarhan osa on kuvannut usein erämaa, joka edustaa villiä vuoristomaisemaa, jonka voi kuvitella ympäröivän vanhaa Kiinalaista erakkoa. Vieraat pesevät kätensä ja suunsa matalassa altaassa, jota kutsutaan tsukubaiksi eli ns. kumartuvaksi altaaksi. Tämä, matalampi altaan tyyli kuuluu teehuoneisiin, kun taas korkeampi Chozubachi löytyy usein päärakennuksen verannan lähellä. Puhdistettuaan itsensä, vieraat jatkavat teehuoneeseen, riisuvat kenkänsä ja pääsevät sisään pienen ja matalan sisäänkäynnin, nigiriguchin kautta.

Sisällä vieraat voivat ihailla kausiluonteista kukka-asetelmaa ja alkovissa roikkuvaa kääröä, jota kutsutaan tokonomaksi. Teepuutarhat ja niihin liittyvät rakennukset edustavat taukoa, matkalla kiireisestä kaupungista syrjäiselle maaseudulle.

Buddhalaiset munkit joivat alunperin teetä, joka auttoi heitä pysymään hereillä pitkien meditaatiotuntien aikana. Buddhalaiset munkit yhdistivät Zen- buddhalaisuuden, runouden, hienon posliinin ja taiteen arvostuksen luomalla ns. teeseremonian, joka yhdistää yksinkertaisen teen luomisen ja taiteen. Teehuoneet ja teepuutarhat ovat osa Japanin kulttuuria jo 1600- luvulta, josta esimerkkinä ovat kuvainnolliset "kaupunkien vuoristopaikat". Teepuutarhojen kehittyminen toi puutarharakentamisen kaupunkien asukkaiden takapihoille. Esimerkiksi Kyotosta, Narasta ja Sakaista näitä löytyy. Teepuutarhat symboloivat ensisijaisesti pyhiinvaeltajien polkuja viisaiden erakkojen luo. Teepuutarha tai roji tarkoittaa kasteista polkua tai kasteista maata, joka tuo mieleen vuoristopolut. 1700- luvulla polut olivat usein tehty muodollisista neliön muotoisista kivistä tai myllynkivistä. Teepuutarhojen kehittyessä, niistä tuli hienostuneempia, avoimempia ja vähemmän nöyriä.

Nykyään teepuutarhat ovat kehittyneet teelehdoiksi, joissa teetä juodaan puutarhassa ihaillen samalla puutarhan kauneutta. Teehuone rakennetaan usein ulkoasultaan ns. vanhan näköiseksi, vaikka sen rakentamiseen on käytetty hienointa höylättyä puuta. Teepuutarhassakin rakennettu ympäristö, vanhanaikainen ja rustiikkinen teehuone ja pelkistetty luontopuutarha, luovat yhdistelmän, joka saa puutarhan käyttäjän rauhoittumaan ja ihailemaan puutarhaa.

Tyypillisiä teepuutarhan piirteitä: 

• Sisäänkäyntiportti.
• Mutkainen polku, jossa on astinkiviä.
• Vesiallas, jonka ympärillä on mukulakiviä.
• Lyhdyt polun ja altaan valaisemiseen.
• Odotushuone tai penkki vierailijalle.
• Matala portti, joka pistää kulkijan nöyräksi ja pysäyttää ajattelemaan.
• Teehuone.
• Istutusalue, josta löytyy japaninvaahteroita, kamelioita, bambuja sekä saniaisia ja heiniä kivien ympärillä.

Kävelypuutarhat. 

Kävelypuutarhassa vierailijaa kannustetaan kuljeskelemaan hitaasti polkuja pitkin, jotka  kiertävät lammen tai järven tai puron ympärillä. Se on yksi tutuimmista japanilaisista puutarhatyyleistä varsinkin siksi, koska se sisältää niin monia muita japanilaisen puutarhan tyylejä. Sieltä löytyy yleensä teepuutarha, josta löydät astinkivipolkuja ja portteja, sekä lyhtyjä, teehuoneita ja vesialtaita. Sieltä löytyy kuiva puutarha haravoituine hiekkoineen yleensä läheltä päärakennusta. Siellä on myös vesielementti, eli lampi, puro tai järvi ja niistä löytyy vesiputouksia tai kaloja. Muita elementtejä voivat olla bambuaidat ja kaikenlaiset sillat. Siellä saatat nähdä kuvitetun näkymän kohtauksista, jotka ovat kopioitu historiallisista tai kuuluisista paikoista ympäri Japania tai jopa Kiinaa.

Kun kävelypuutarhat kehitettiin, "hengellisyys" ei ollut enää niin määrittelevä elementti puutarhan suunnittelussa. Siellä oli enemmän leikkisyyttä, sekä halua ylellisyyteen ja kauneuteen ja siellä haluttiin näkyvän puutarhan omistajan ymmärrys taiteesta. Kävelypuutarhoista ei kuitenkaan tullut liian ylenpalttisia, koska niissä käytettiin edelleen monia teepuutarhaan sopivia elementtejä, kuten hillittyjä värimaailmoja. Tämä puutarhasuunnittelun rajoitus tunnettiin termillä shibumi. Suomeksi tätä voitaisiin kuvata sanalla supistava tai minimalistinen, vaatimaton ja hillitty kauneus.

Kävelypuutarhan koko voi olla vain 25m2 tai se voi olla useita kymmeniä hehtaareja. Pienikin puutarha voi toteuttaa kaikki osa-alueet, jos tilan käyttö suunnitellaan hyvin. Tilan huolellisella käytöllä ja mutkittelevilla poluilla puutarha saadaan näyttämään huomattavasti suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Yksi väline, jota kävelypuutarhoissa käytetään tilan lisäämiseksi, on ns. "lainaaminen". Tuolloin puutarhan rajojen ulkopuolella olevia kaukaisia kohteita, kuten etäisiä rakennuksia, tai maisemoita, käytetään kauneusarvona kävelypuutarhassa. Sinne siis avataan maisemaa ja näkymää, jonne ei kuitenkaan kuljeta mitään polkua pitkin. Tästä tekniikasta käytetään nimeä shakkei.

Kävelypuutarhaan kuuluvat myös äänet. Sieltä löytyvät myös bambusta tehdyt shishi-odoshit, eli vesielemetit tai altaat, jossa on bambuista tehtyjä peuran pelottimia. Shishi- odoshissa käytetään juoksevaa vettä hyödyksi. Vesi ohjataan bambukouruun ja kourun täyttyessä, kouru heilahtaa päin kiviallasta. Tästä syntyy kova, paukahtava ääni. Bambu on yksi maailman kestävimpiä puumateriaaleja ja se kestää hyvin toistuvat veden voimasta heilahduksen ja osumisen kiviallasta päin. 

Kävelypuutarhan tyypillisiä piirteitä: 

• Lampi, puro tai järvi ja vesiputous. 
• Kiviset tai puiset sillat virtaavan veden yli tai kulku saarelle.
• Kivet kasvien joukossa veden äärellä.
• Pienet kukkulat, joissa on kääpiö- tai leikattuja mäntyjä (Bonsai).
• Kiertelevät polut sora- tai katukivipäällysteisinä ja astinkivillä.
• Portit teepuutarhaan ja visteria-köynnökset portin pielissä.
• Teehuone, odotustila ja penkki, sekä teehuoneen kasvit.
• Puutarhaa ympäröivät ja rajaavat aidat.
• Shakkei eli lainattu maisema.
• Lyhdyt ja vesialtaat oikein sijoitettuna.
• Laajat istutukset, joissa kasveina ovat mm. kirsikat, luumut, japaninvaahterat ja muut vaahterat, leikatut atsaleat ja männyt, bambujen ja hortensioiden ryhmät, ikivihreät puut, ja ruoho- sekä heinämäiset kasvit ja vuokot.

Pihapuutarhat: 

Pihapuutarhojen kehittyminen alkoi 1700- luvulla, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan rakennuksen vieressä olevaa pientä, suljettua tilaa, johon suunnitellaan japanilaistyylinen "maisema". Pihapuutarhat ovat yleensä yksinkertaisia, ne on joskus suunniteltu talon laajennukseksi ja rakennukset on tuolloin varustettu suurilla ovilla tai ikkunoilla, jolloin puutarhaa on tarkoitus ihailla lasin takaa. Ne voi olla myös sijoitettu avoimiin atriumeihin, joita luodaan nyt moniin paikkoihin alkaen Helsingin lentokentästä, moniin museoihin ja yritysten pääkonttoreihin tai yksityiskoteihin.

Aiemmin pihapuutarhat tai tsubot olivat pieniä suljettuja tiloja, joissa oli ehkä yksi kasvi, jota hoidettiin huolella. Myöhemmin kauppiaat keräsivät varallisuutta, mutta olivat silti yhteiskunnan alhaisinta luokkaa, jonka omaisuus voitiin takavarikoida. Tämän seurauksena kehitettiin arkkitehtuurisia huonekomplekseja, joilla oli suljetut sisäpihat. Nämä machiyat sijaitsevat monesti vaatimattoman myymälän takana. Näissä pihoissa lainattiin suunnitteluelementtejä aikaisemmista puutarhasuunnittelutyyleistä, kuitenkaan noudattamatta niitä täsmällisesti esim. uskonnollisen filosofian perusteella. Jotkut näistä Edo-tai tsuboniwa tyylien puutarhoista ovat edelleen nähtävissä kaupunkialueilla Japanissa. tämä pihapuutarhatyyli on juuri nyt nousussa, vaikka tämä johtuu enemmänkin nykyisten pihojen pienuudesta ja tilanpuutteesta kuin piilottamisen tarpeesta.

Pihapuutarhan tyypillisiä elementtejä: 

• Liukuovet tai verhot, pienet aitapaneelit tai seinäkkeet, materiaalina bambu ja kaihtimet yksityiselle alueelle.
• Dry garden- elementit yhdellä tai kahdella kivellä ja haravoidulla soralla.
• Lyhtyjen reunustama kivipäällyste.
• Askelkivet tai laudat.
• Leikatut ikivihreät kasvit, kuten alppiruusut, mahoniat ja männyt. Muut leikatut kasvit kuten atsaleat ja bambut.
• Kiiltävät ikivihreät pensaat, kuten kameliat, sekä varjon kasvit kuten saniaiset ja sammalet.
• Pienet sillat ja altaat.

Tämän blogikirjoituksen lähteinä on käytetty kirjoja: Charles Chesshire: How to make a Japanese garden (hermeshouse, Anness publishing ltd 2015) ja Gill Hale, puutarhanhoidon käsikirja Fengshui puutarhassa, Anness publishing ltd 2000 ja 2004, Suomeksi: puutarhakustannus 2006, suomennos Jan Pesonen.

Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit.

Torstai 16.2.2023 - Sirkku

Kasvitoiveet. 

Kun menen tapaamaan asiakkaita pihakonsultoinnin ja neuvonnan merkeissä heidän pihalleen, tai tapaan heitä esim. messuilla tai puutarhamyymälöissä, pihan mietintä alkaa monesti asiakkaan toivomasta puutarhateemasta. Monesti asiakas kertoo ensimmäisenä ne toivekasvit ja puutarhasuuntauksen, jonka tapaisista puutarhoista hän pitää. Tämä on toki tärkeää minullekin tietää, jotta osaan antaa vinkkejä oikeaan suuntaan kasvivalintoihin ja istutuspaikkoihin liittyen, mutta kuten olen jo edellisissä blogikirjoituksissa sanonut, on perusasiat mietittävä ennen kuin kasvia voi valita. Siksi se ammattilainen saattaa lähteä neuvonnassaan liikkeelle jostain muusta seikasta kuin kasvilajikkeista. Asiakkaasta se saattaa tuntua vähän turhalta ja turhauttavalta, mutta sillä tähdätään toimivaan ja helppohoitoiseen pihaan. Silloin haetaan juuri sinun pihaasi sopivia kasveja, ja silloin on mietittävä monta asiaa ennen kasvilajia ja sen kukintaa. Toki ammattilainen osaa ehdottaa sinulle pihastasi sopivaa kasvupaikkaa toivomallesi kasville, tai hän ehdottaa kasveja tai sen lajikkeita sinun antamiisi raameihin perustuen. Heti kun on nähnyt pihan. Vinkkinä minulla asiakkaalle onkin, että jos tapaat puutarhasuunnittelijaa messuilla tai puutarhamyymälässä ja toivot häneltä kasvineuvoja, kuvaa pihaasi joka puolelta vaikka puhelimella ennen neuvojen pyytämistä ja näytä kuvat siellä myymälässä. Silloin saat täsmävinkit omaan pihaasi paremmin soveltuvana kun neuvoja ei anneta sokkona.

Olen moneen kertaan tässä blogisarjassa maininnut, että periaatteessa oikeaa ja väärää kasvien yhdistelytapaa esim. kukintojen värien mukaan ei ole. Ne värit mitkä jonkun toisen mielestä ei missään nimessä sovi yhteen, voi sinun mielestäsi näyttää yhdessä kauniilta. Ei ole myöskään oikeata ja väärää puutarhasuuntausta. Jos puutarha on sinun, sinä saat rakentaa sen juuri sellaiseksi mistä itse pidät kunhan huolehdit ettet aiheuta luonnolle ja ympäristölle haittaa ja noudatat kaavamääräyksiä. Luota omaan makuusi, koska se on ainoa keino saada piha ja lähiympäristö jossa viihdyt. 

Myös meidän ammattilaisten on neuvoja antaessamme muistettava, ettemme ole rakentamassa pihaa itsellemme. Jos asiakas toivoo pihaa ja sellaisia kasvivalintoja, joista emme itse pidä, tai jotka tiedämme hankaliksi hoitaa, voimme kertoa miksi emme itse kasvia suosittele, mutta siitä huolimatta asiakas tekee lopullisen valinnan. Ammattilainen ei saa antaa omien mieltymystensä ohjata kasvineuvontaa silloin, jos perusteltua syytä kasvin valitsematta jättämiselle ei ole.  Perusteltu syy voisi olla, esim. kasvin voimakas leviäminen (viljelykarkulaisuus), kasvin mahtuminen sille suunniteltuun piha-alueeseen, myrkyllisyys jos pihassa on paljon pieniä lapsia, tai kasvin hinta ja riski siihen, ettei se menesty Suomen olosuhteissa. Mikäli asiakas toimii ammattilaisen neuvoista poiketen tai valitessaan kasveja ilman neuvoja, hänen kannattaa huolehtia, että istutettava kasvi voi hyvin sillä paikalla mihin olet sen istuttamassa. Mieti siis edellisten blogikirjoitusten ohjeiden mukaisesti, kasvin valon sietokyky, ravinteet, maaperä ja veden tarpeet ja tee istutusalue, johon laitetaan saman kasvupaikan kasveja samaan alueeseen.

Teemapuutarhat.  

Puutarhateemoja on varmasti juuri niin monta kuin puutarhan rakentajiakin on. Vaikka kuinka yrittäisit orjallisesti noudattaa jotain tiettyä tunnettua puutarhasuuntausta, kasvivalinnat on aina tehtävä pihan lainalaisuudet huomioiden ja soveltamista on siis pakko tehdä.

Esimerkkejä puutarhateemoista:

• Englantilainen puutarha, cottage garden ja sen rönsyilevät istutukset.
• Harmonisen itämainen puutarha, esim. Japanilainen puutarha. Huom. Kiinalainen puutarha eroaa hieman Japanilaisesta puutarhasta.
• Suomalaisen metsäpuutarha.
• Aistipuutarha, joka huomioi muutkin kuin näköaistin.
• Väriteemainen puutarha.
• Pölyttäjäystävällinen puutarha.
• Luonnon monimuotoisuuteen keskittyvä puutarha.
• Sadepuutarha.
• Pelaamista ja leikkiä kestävän puutarha.
• Tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla tai luoda oman puutarhasuuntauksen. 

Teen jatkossa erillisiä blogikirjoituksia suurimmista ja tunnetuimmista puutarhasuuntauksista, mutta tänään otan käsittelyyn puutarhan värit. Käythän lukemassa edellisistä blogikirjoituksista tekstit: Pölyttäjiä pihaan, hulevedet hyötykäyttöön, perustetaan niitty, parannetaan monimuotoisuutta/ lahopuutarha ja hieman asiaa puutarhan lehdistä, joissa kerrotaan jo paljon monesta puutarhateemasta!

Puutarhan värit. 

• Puutarhan istutusten värien ja istutusalueiden muotojen tulisi suurilta linjoiltaan sopia ympäröiviin rakenteisiin ja rakennusten arkkitehtuuriin, varsinkin silloin, jos puutarhalta haetaan harmoniaa.
• Tasapainottavana tekijänä ja voimakkaiden kasvivärien rauhoittajana voidaan käyttää vihreän eri sävyjä, jotka rauhoittavat silmää ja luovat oikein sijoiteltuina erilaisia tiloja puutarhaan.
• Suunnittelussa olisi tärkeää löytää tasapaino rakenteiden, kukintojen ja lehtien värien sekä vihreän välille.
• Mietittäessä istutusalueen kasvien sopimista väreiltään yhteen, on osattava ottaa  huomioon vuodenaikojen vaihtelut ja niiden vaikutus kasvien väreihin. Joillakin kasveilla koristearvo voi olla näyttävä kukinta (esim. nauhukset, hortensiat, syreenit ja ruusut), joillakin se on näyttävä syysväri (villiviini ja koivuangervo), jotku kasvit valitaan pihaan upean lehtimuodon ja sen värin mukaan (sormivaleangervo, jättipoimulehti ja korallikeijunkukka), joitakin kasveja käytetään vihreyden vuoksi (havut, heinät ja sammalet) ja toisten tehtävä on näyttää hyvältä talvella (kanukat, havut ja talventöröttäjäperennat). Onkin tiedettävä kasveista monta asiaa ennen kuin niitä voi yhdistellä värin mukaan. Monella kasvilla itse kukinta kestää vain 2-3 vkoa ja silloin muun osan vuodesta kasvia katsellaan täysin muun värisenä.
• Istutusalueen tulisi näyttää silmään hyvältä koko vuoden. Siksi väriä, kukintaa ja näyttävyyttä olisi oltava aikaisesta keväästä aina myöhäiseen syksyyn ja talveen.
• Jos kuitenkin haluat miettiä yhteensopivia värejä, kannattaa muistissa pitää perus  sateenkaarenvärit. Sateenkaaressa värit ovat lähellä toisiaan ja lähellä olevat värit ovat varma valinta, varsinkin jos niihin yhdistetään vihreän eri sävyt ja puhdistava valkoinen. Mustaa kukintaa ei ole muuta kuin värjättynä (harvinainen!) ja jos mustaa puutarhaansa haluaa, sitä onkin tuotava sinne rakenteissa. Valkoista kukintaa ei oikeasti ole olemassa, on vain terälehtien ilmakuplista heijastuvaa valoa.
• Puutarhaan voi tuoda myös ns. shokkivärejä. Tällä tarkoitetaan esim. pastellinsävyiseen, harmoniseen istutusalueeseen tuotua yhtä kirkkaan oranssia kohtaa. Se piristää, hätkähdyttää ja saattaa ärsyttääkin joidenkin silmää, mutta kohtuudella käytettynä se istutusalueeseen sopii. Liiallisuuteen ei kannata kuitenkaan mennä, jos shokkivärejä on paljon, istutusalueesta tulee helposti levoton.
• Rauhoittava vaikutus on myös samojen kasvien, kasviyhdistelmien ja värien toistamisella, eli monistamisella, eri kohdissa istutusaluetta ja puutarhaa. Omakotitalopihan suunnitteluun voi riittää 10 eri kasvilajia ja siltikään piha ei näytä tylsältä. Tuolloin kasvit yhdistetään istutusalueiksi, eikä niitä ripotella yksittäin ympäriinsä, ja käytetään suunnittelussa pihan erilaisia tiloja hyödyksi, voi näkymä olla aina uusi, vaikka kasvit olisivatkin samoja. On muistettava, että vaikka puutarhassa ei olisi näyttävää kukintaa lainkaan, voi räväkkyyttä tuoda geometrisilla kuvioilla, kivillä ja muilla rakenteilla (aidat, majat, grillit, pylväät, vesiaiheet ja patsaat), jotka voidaan maalata pihan väriteemaan sopivaksi.

Eri puutarhatyyleissä, väreillä on oma merkityksensä.

Englantilaistyyppisessä puutarhassa  arvostetaan kirkkaita värejä ja siellä käytetäänkin paljon esim. runsaasti kukkivia ruusuja ja laventelia, sekä näyttävän syysvärin omaavia suuria lehtipuita. Japanilaistyyppisessä puutarhassa fengshui on tärkeä ja siellä puutarhan toivotaan kuvastavan harmonista mieltä. Siellä värimaailmat ovat siis niukkoja, käytetään paljon vihreää ja kiveä tai sitten kasvit istutetaan tietyllä väriteemalla. 

Yleisimpiä väriteemoja eri puutarhasuuntaustyyleissä:

• Punainen, dominoi puutarhaa jos se on suurina alueina ja saattaa tehdä pihasta rauhattoman. Punaiset kasvit toimivat katseen kiinnittäjinä. Kiinalaisessa puutarhassa punainen väri tuo taloon ja siinä asuville henkilöille onnea ja Kiinalaisesta puutarhasta on löydyttävä aina punainen elementti. Se voi olla kasvi, pylväs, lyhty, aita tai patsas tai sitä väriä voi löytyä esim. talon ulkoseinästä.
• Valkoinen ja hopea. Raikkaita ja puhtaita ja ne loistavat iltavalossa. Tarvitsee vihreää pehmentämään näkymää.
• Keltainen, yhdistetään kevääseen ja loppusyksyyn. Rikas ja elämäniloinen väri, mutta haaleampisävyisenä tai valkoiseen yhdistettynä, voi tuntua epämiellyttävältä ja sotkuiselta.
• Vihreä, rauhoittaa ja tasoittaa. Kiinalaisessa puutarhassa vihreä on vallitseva väri.
• Sinistä sisältävillä kukkapenkeillä on rauhoittava vaikutus, mutta ilman vaihtelua se voi näyttää tylsältä tai jopa synkältä. Sinisen kanssa voi yhdistää valkoisia, hopeaisia sekä pehmeän vaaleanpunaisia tai liiloja kukkia.
• Purppura, voi olla samanaikaisesti loistelias ja rauhoittava. Sekoita yhteen valkoisen, sinisen ja vaaleanpunaisen kanssa.
• Vaaleanpunainen, lämmin väri ja se vetää ihmisiä puoleensa. Hempeämmät värit sopivat silmälle paremmin suurina alueina. Varsinkin Japanilaisesta puutarhasta löytyy yleensä vähintään yksi vaaleanpunainen kukkija.
• Oranssi, rikas, lämmin ja iloinen väri. Sopii parhaiten vihreän eri sävyjen kanssa.