Yrteillä makua ruokaan

Torstai 29.1.2026 - Sirkku

Ajatuksissa yrttimaa.

 

Urheilevan nuoren vanhemman arki on jatkuvaa ruoanlaittoa.

 

Ruoka ja ruoanlaitto ovat monelle intohimo. Niin minullekin toisinaan, mutta en ole ihminen, joka pitää ruoanlaitoista niin paljon, että sanoisin sen harrastuksekseni. Olen kuitenkin vanhempi, joka on elänyt, ja elän parhaillaankin, sitä aikaa elämässä, jossa perheessä on kasvavia nuoria. Kun yhdistetään nopea kasvu ja urheilu, ruokaa tarvitaan paljon ja sen on oltava ravitsevaa. Tarvitaan hiilihydraatteja, rasvoja, proteiinia, kalsiumia ja vitamiineja. Oikeissa mittasuhteissa, ja usein. Enimmillään peruskuntokauden punttijaksolla, meillä yleisurheilijat söivät aamu-, väli- ja iltapalan lisäksi 3-4 lämmintä ruokaa päivässä.  Monesti on ollut tilanne, että tarvitaan suuri ruokamäärä ja nopeasti, koska aikaa töiden ja treenien välissä ei ole paljon. Maalla asuessa, lapsen harrastaminen sitoo myös vanhempia. Julkisia kulkuvälineitä ei kulje ja matkat harkkoihin ovat pitkiä. Meilläkin harkat olivat ympäri Uuttamaata ja pääkaupunkiseutua, toisinaan käytiin viikottain Lahden lähistöllä. Olen siis pakostakin oppinut tekemään nopeasti valmistuvaa ruokaa, jossa on riittävästi polttoainetta. Kuva: "mitä kaapista löytyy"- risotto, josta tuli vahingossa huippuhyvää, vaikka ei ulkonäöstä uskoisi. Alempi kuva: Kaikille maistuva proteiinilähde. Proteiiniletut.

 

Olen kuluttanut niin uusia kuin vanhojakin keittokirjoja, ja selannut netin ruokaohjeita. Silti ruoat alkoivat lopulta maultaan muistuttamaan toisiaan. Sellaisessa perheessä, jossa ei itse metsästetä, ja kalastamaankin ehtii käytännössä vain lomilla, ollaan paljolti kauppojen proteiinilähteiden armoilla. Ikävä kyllä, jos tarkkailet budjettia, on pakko usein ostaa valmiiksi marinoituja proteiinilähteitä, josta seuraa makujen yksipuolistuminen.  Marinoimattoman lihan kallis hinta ärsyttää monesti siinä lihahyllyn edessä seistessä, mutta ymmärrän sen lihan säilyvyyden ja hävikkiriskin vuoksi. Nyt moni varmasti kysyy, että miksi et käyttänyt kasviproteiinia? Käytin kyllä, mutta vain osana monipuolista ruokaa. Nuorilla urheilijoilla on herkästi ongelmia ferritiiniarvojen kanssa. Rauta-arvot tippuvat herkästi varsinkin tytöillä kuukautisten ja kovan urheilun myötä. Helpoimmin imeytyvää rautaa elimistö saa punaisesta lihasta. Siksi meilläkin ajatuksena oli, että ruokaan tulee puolet kasviksia/juureksia/kasviproteiinia ja puolet eläinproteiinia ja siihen lisäksi hiilarit. Lisäksi itselläni tökkii, kun soija tai linssi kasviproteiinia hehkutetaan meillä täällä Suomessa ympäristöystävälliseksi. Ei se ole ympäristöystävällistä, jos se tuodaan toiselta puolelta maapalloa, sieltä missä ko. kasvit kasvavat. Onneksi nykyään Suomessa kasvatetuista herneistä, härkäpavuista, viljoista ja öljykasveista on alettu jalostamaan kasviproteiinituotteita. Saa nähdä, tuleeko kauppoihin kohta myös lupiinista (palkokasvi) valmistettuja tuotteita? En tiedä mikä lupiinilajike ihmisravinnoksi kelpaisi. Voi olla, että tässä puhutaan keltalupiinista (maanparannuskasvi) tai valkolupiinista (rehukasvi)? Ojanpientareita kun katsoo, niin luulisi kasvivarantoa tähän löytyvän riittävästi ilman erillistä viljelyä, jos on kyse komealupiinista?

 

Makua ruokiin on siis etsittävä lisää, mutta mistä? Onneksi yrtit, valkosipuli ja mieto chili maistuvat meidän perheessä kaikille.

 

Yrttimaan suunnittelu.

Kuvan "yrttimaa" on tehty perennojen, perennana kasvavien hyötykasvien, pensaiden ja köynnösten lomaan. Uskokaa tai älkää, maanpeite on täynnä yrttejä!

Yrttimaa voi pienimmillään olla sisätiloihin kasvilampun alle ruukkuihin perustettu. Ruukuissa voit yrttejä kasvattaa niin kasvualustassa, väliaineessa (esim. ruukkusora ja altakasteluruukku) tai vesiviljelyssä. Yrttejä voit istuttaa perennapenkkeihin, kunhan vain merkitset kasvit hyvin. Voit myös rakentaa pelkän yrttipenkin tai yrttispiraalin. Tärkeintä kuitenkin on, että selvität hyvin etukäteen kulloisenkin yrttikasvin ja sen lajikkeen kasvuvaatimukset ja istutat kasvin sille sopivaan kasvupaikkaan. Useimmat yrtit vaativat runsaasti valoa, toiset tarvitsevat tasaisesti kosteahkona tai tuoreena pysyvän kasvualustan ja jotkut taasen ovat paahteen ja kuivan paikan kasveja. Varjon yrtit on taas istutettava puolivarjoon tai varjoon. Mietittäviä asioita on siis paljon ennen kuin voit yhdistää kasvit yhtenäisiksi istutuksiksi. Monet monivuotiset yrtit ovat perennoja ja niitä lannoitetaan kuten muitakin perennoja lannoitetaan. Eli miedosti ja muutaman vuoden välein. Näille vuosittaiseksi ylläpitolannoitukseksi riittää yleensä ohut kerros uutta kasvualustaa juuriston päälle keväällä levitettynä. Yksivuotiset yrtit taasen rinnastetaan lannoituksen osalta kesäkukkiin. Niiden tehtävä on tuottaa koko kesän uutta kasvua ja lehtimassaa, ja näin ollen niitä lannoitetaan miedosti viikottain kastelulannoksella.

 

Mikäli haluat tehdä oikean yrttimaan esimerkiksi potageripuutarhaan, huomioithan yrttimaata rakentaessasi, että kaikilla kasveilla on riittävästi tilaa kasvaa? Suunnittele kasvien sijoittelu niin, että suuremmiksi kasvavilla kasveilla on juuristossa riittävästi tilaa kasvualustassa. Ne istutetaan antamaan suojaa aremmille kasveille esim. paahteelta ja tuulelta. Tällöin pölyttäjät löytävät myös helpommin ne matalammatkin kasvit, kun kasvin ympäristössä ei tuule liikaa. Voit rakentaa yrttimaahan erilaisia osioita kivien ja hiekan avulla. Näin saat samaan istutusalueeseen istutettua kuivemman kasvupaikan monivuotisia yrttejä, sekä kosteamman kasvupaikan yrttejä.

 

Spiraalin mallinen yrttipenkki.

 

Varsinkin pienelle pihalle yrttimaapenkkiä rakennettaessa, yrttispiraali voisi olla hyvä vaihtoehto erilaista kasvualustaa vaativien yrttien kasvatukseen. Spiraalilla saat myös pihaan kolmiulotteisuutta, mikäli pihasi istutusalueet ja oleskelutila ovat yhdessä tasossa. Spiraali rakennetaan tavallaan rampiksi, tai kukkulaksi, jossa istutusalusta rajataan erikokoisilla kivillä tms. järeämmällä materiaalilla. Olen nähnyt vuosien varrella myös yrttispiraalin, jossa rakentamiseen oli käytetty harjateräsrautatangoilla paikoilleen tuettuja ja leveydeltään puoliksi sahattuja turveharkkoja, jotka on maisemoitu risuaidalla. Kiviä spiraaleissa näkee eniten, koska kivi varaa auringon lämpöä, mutta sen voi kyllä korvata muullakin. Itse käyttäisin spiraalin rakentamiseen kaikkea mahdollista kierrätysmateriaalia mitä pihasta jää yli, kunhan se vain on lämpöä varaavaa ja eli luovuta kasvualustaan mitään myrkyllisiä yhdisteitä. Esim. materiaalikierrätyksenä tässä toimivat pihakivet, tiilet ja laatat. Miksei myös paksut puunrunkopätkät, pystyyn aseteltuna. Silloin toki täytyy muistaa, ettei puu saa olla käsiteltyä ja, että se maatuu joskus. Mikäli se vain on mahdollista, spiraali kannattaa rakentaa avautumaan pohjoiseen. Tällöin saat etelärinteen lämpimiä kasvupaikkoja kasveille enemmän. Rakenteen kivivälit tms. kannattaa tilkitä sisältäpäin käyttäen esim. sanomalehtikerrosta, suodatinkangasta tai hiekkaa.

 

Sopiva spiraalin koko riippuu siitä miten korkean aiot siitä tehdä, ja montako kerrosta siihen tulee. Yhden kiepin spiraalin ulkomitan halkaisija on varmasti n. 1,5 m ja korkeus n. 50 – 60 cm? Lado suurimmat kivet alimpaan kerrokseen niin, että n. 1/3 kiven korkeudesta jää ympäröivän maanpinnan alapuolelle. Itse käyttäisin alakerrokseen suurehkoja kiviä, ylempiin kerroksiin käytetään pienempiä kiviä, mutta sielläkin on huolehdittava, etteivät kivet tipu ohikulkijan jaloille ja päälle.

 

Spiraalin alta poistetaan rikkaruohot ja heinät. Voit kaivaa pohjamaan esiin ja laittaa sen päälle kerroksen sanomalehtiä. Voit myös rajata nurmikon pois spiraalin kivien ympäriltä. Tämä helpottaa kivivälien hoitoa jatkossa. Spiraalin pohjalle voidaan laittaa kerros oksia, tai oksahaketta, ja sen päälle paksu kerros raaempaa lehtikompostia, joka tuottaa kasvualustaan lämpöä ja ravinteita maatuessaan. Tämän päälle voidaan laittaa vielä kerros ilmavaa materiaalia kuten oksasilppua, josta lämpö nousee kasvualustaan ja kasvien juurien käyttöön. Mikäli käytät tätä ns. lämpölavametodia, eli käytät pohjalla raakaa kompostia, huolehdi, etteivät kasvien juuret pääse kasvamaan ainakaan ensimmäisen kesän aikana tuohon kompostikerrokseen. Tarvitset siis riittävän korkean spiraalin, että kasvien juurille jää tilaa kasvaa kasvualustakerroksessa. Jos ne pääsevät kasvamaan kompostikerrokseen, juuret saattavat palaa liian ravinteikkaassa mullassa. Lopuksi spiraali täytetään uudella kasvualustalla. Voit tehdä itse sekoituksen esim. lannoitetusta ja kalkitusta puutarhaturpeesta ja puutarhamullasta tai käyttää valmista seosta. Ylimpään kerrokseen lisäisin seokseen vielä hiekan/ moreenin, joka mahdollistaa kuivempien ja arkajuuristen kasvien kasvatuksen. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämpimämpää ja vesi valuu siitä nopeammin juurien ympäriltä pois.

 

Taimet istutetaan spiraaliin niin, että ne kuivemman paikan kasvit, jotka sietävät paremmin paahdetta, istutetaan päälle. Alempiin kerroksiin istutetaan niitä, jotka tarvitsevat kosteamman ja ravinteikkaamman kasvualustan. Muistathan spiraalissa kasveja kasvattaessasi, että vesi ja ravinteet kulkevat spiraalissa nopeasti alaspäin? Pitkinä kuivina kausina, spiraalinmallista istutusta saattaa joutua kastelemaan tasamaaistutusta enemmän.

 

Tutkiskelin erilaisia yrttispiraalin rakentamisoppaita ja monessa mainittiin sana coriolisvoima. Tämä liittyy maapallon pyörimisliikkeeseen ja siihen miten vesi saadaan liikkumaan luontevasti spiraalissa ylemmistä kerroksista alaspäin. Mikäli asia sinua kiinnostaa ja mietityttää, voit rakentaa spiraalin aukeamaan myötäpäivään. Tämä pitäisi pohjoisella pallonpuoliskolla coriolisvoiman ansiosta auttaa vettä valumaan helpommin alempien kasvien käyttöön. Mielenkiintoista.

 

Spiraalin alaosa voidaan sulkea kivillä tai jättää avonaiseksi, jolloin spiraali laskeutuu osaksi istutusaluetta. Voit myös rakentaa spiraalin alaosaan vettä keräävän altaan, josta vesi pumpun avulla nostetaan takaisin spiraalin yläosaan samoin kuin vesiaiheissa. Tällöin spiraalin keskelle on muistettava rakennettaessa lisätä letku ja tihkukastelu, jotka pitää muistaa tyhjentää talveksi. Vedenkeruuastia ja pumppu+ suuttimet on säilytettävä talven ajan sisällä vesiastiassa.

 

Aurinkoisen kasvupaikan yrttejä:

• Timjami ja ajuruoho (kuvassa päivänliljan alustakasvina). Hyväntuoksuinen ja varpumainen maanpeitekasvi, joka rakastaa aurinkoa ja paahdetta. Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina esim. puiden ja pensaiden juuristoilla. Pölyttäjien suosiossa.
• Mäkimeirami (oregano). Luonnonkasvi, jota näkee varsinkin ojanpientareilla. Kukkii punaisena. Pitää happamahkosta maaperästä. Pölyttäjäkasvi.
• Tähkälaventeli. Kasvaa meillä monivuotisena vain lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla, jossa kivi tuo lämpöä kasvualustaan. Vaatii hiekkapitoisen maaperän. Kukkii sinisenä ja on pölyttäjäkasvi.
• Rosmariini (rohtorosmariini). Ainavihanta yrtti, jonka lehtiä käytetään mm. lihan maustamiseen. Runko on puumainen ja koko vaihtelee maanpeitekasvista, yli metrin korkuiseen pensaaseen. Vaatii kuivan, hiekkapitoisen sekä lämpimän kasvupaikan. Kannattaa kasvattaa Suomessa ruukussa, jonka voi talveksi nostaa sisätilaan talvettumaan. Suomessa kestää ulkona huonosti.
• Ryytisalvia. Kukkii sinisenä/siniliilana, lehdistö harmahtava. Viihtyy kuivahkossa ja paahteisessa kasvupaikassa. Pölyttäjien suosiossa. Jalostettuja koristesalvioita ei voi käyttää ravinnoksi.
• Iisoppi (rohtoiisoppi). Sinisenä/siniliilana kukkiva pölyttäjä- ja mesikasvi. Kestää kuivuutta ja paahdetta, tasamaapenkin on hyvä olla hiekkapitoinen ja salaojitettu. Pitkään paikallaan kasvaneen iisoppikasvin alaosa voi olla joillakin yksilöillä puumainen. Iisoppia käytetään myös torjumaan lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia.
• Kynteli (kesäkynteli on yksivuotinen, talvikynteli monivuotinen). Talvikyntelikin kestää Suomessa monivuotisena vain ruukussa, joka viedään sisätilaan talvetukseen. Tuoreilla lehdillä maustetaan salaatteja, sekä kala- ja munaruokia. Maku muistuttaa pippuria.
• Mintut. Maanpeitekasveja, joista pölyttäjät pitävät. Suomessa on kasvatuksessa lajikkeita, jotka kestävät Suomen talvessa lumipeitteen alla. Käytetään salaatteihin, teehen yms.
• Basilika yksivuotinen yrtti, joka viihtyy parhaiten lämpimässä, suojaisessa ja aurinkoisessa/puolivarjoisessa kasvupaikassa. Vaatii paljon vettä ja ravinteita kasvattaakseen paljon lehtimassaa. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä juuristolle. Puolivarjoinen kasvupaikka vähentää hieman kastelutarvetta.

 

Yrttejä puolivarjoon ja varjoon.

 

• Kuva: varjoisan terassin kesäkukka ja yrttiruukku, jossa oli myös minttua ja sitruunamelissaa. 
• Minttu. Kasvaa niin auringossa kuin varjossa. 
• Rakuuna. Maku on hieman suolaisen oloinen. Sillä maustetaan keittoja, kanaruokia ja kalaruokia, sekä kastikkeita (bernaisekastike). Ranskanrakuunaa kasvatetaan Suomessa monivuotisena, mutta venäjänrakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Ranskanrakuuna ei tuota siemeniä, sitä voidaan lisätä vain kasvullisesti pistokkaista. Venäjänrakuuna on satoisampi ja voi kasvaa jopa 150 cm:n korkuiseksi. Tekee siemeniä.
• Sitruunamelissa on pehmeälehtinen yrtti, jota käytetään pääruokiin, salaatteihin, jälkiruokiin ja juomiin. Talvehtii Suomessa vain hyvin suojattuna tai ruukussa sisällä talvetettuna.
• Persilja on kaksivuotinen yrtti, joka antaa satoaan myös lumen alta. Talvellakin siis vihreä. Viihtyy auringossa, mutta sietää myös varjoa.
• Lipstikka (liperi). Kasvaa korkeaksi, jopa 100- 250 cm. Kukkii heinä-elokuussa keltaisena. Käytetään lihaliemien mausteena. Helppohoitoinen vihreä perenna.

Kesäkukkien hoitoa

Torstai 19.6.2025 - Sirkku

Kesäkukkien hoitoa.

Oletko koskaan miettinyt mikä kasvi lasketaan kesäkukaksi ja mikä perennaksi tai  pensaaksi, ja onko kesäkukan oltava aina nimenomaan ruohovartinen kasvi?

Kesäkukathan ovat niitä kasveja, jotka Suomen olosuhteissa eivät selviä talvesta ulkona, tai joiden kukittamiseen ei Suomen lämpösumma kesän aikana riitä, ja ne siksi esikasvatetaan ja myydään myymälöissä täydessä kukassa olevina. Niiden työ on siis kukkia koko kesän ajan aina istutushetkestä kesän loppuun ja syksyllä nämä kasvit siirretään kompostiin. Joissain tapauksissa tiettyjä kasveja voidaan yrittää talvettaa sisätiloissa ja ottaa niistä pistokkaita seuraavana keväänä, josta kasvatetaan taas uudet kasvit seuraavaa kesää varten. Nämä kasvit ja niiden lajikkeet ovat yleensä kotoisin lämpimimmistä maista, joiden talvi yleensä tarkoittaa heille kylmää, mutta meille lämmintä ja sateista ilmanalaa. Niiden versostot ja juuristot eivät kestä kuivaa ja kylmää Suomen talvea ja routaa. Omassa maassaan nämä kasvit ovat kuitenkin monivuotisia, joko ruohovartisia tai puuvartisia kasveja. Eli nekin ovat perennoja, puita, pensaita tai köynnöksiä.  Vain pohjoisessa niitä kasvatetaan yksivuotisina kukkijoina.

Jokaisella meistä on varmasti omia suosikkejamme mitä kesäkukkiin tulee, niin myös minulla. Kesäisin kärsin kroonisesta ajanpuutteesta omassa puutarhassani ja kasvivalinnat osuvatkin täällä todella helppohoitoisiin kesäkukkiin. Myös kaikki se muu tilpehööri mitä kasvien ympärille tulee, täytyy olla helppohoitoista. Ruukut ovat isolla multa- ja vesisäiliötilalla varustettuja, lannoitteet pitkävaikutteisia. Käytän kastelu- ja lannoiteraetta mullan seassa, joka vähentää kastelutarvetta. Esim. kesäkukkamullassa sitä on seassa, sitä saa myös ostettua erikseen, mm. lannoitekävyt, joita mullan sekaan voi laittaa, toimivat tässä hyvin. Pihaan istutettavien kesäkukkien on oltava sellaisia, joita ei tarvitsisi nyppiä kovin paljon, niiden on myös kestettävä hyvin tuulta ja ajoittaista kuivahtamista. Jostain syystä kastelu kotona unohtuu jossain vaiheessa kesää aina.

Minulla kasvaa omassa pihassani tällä hetkellä kolmessa isossa termoruukussa suurehkot timanttituijat, kahdessa vähän pienemmässä on pilarimalliset kiinankatajat ja perennaa (kurjenpolvia, kieloja ja puolukkaa), yhdessä amppelissa on vaaleanpunakukintainen mansikka ja näiden lisäksi olen laittanut ruukkujen aukkokohtiin krassien siemeniä, jotka näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Jossain vaiheessa kukintaakin pitäisi siis olla runsaasti. Nyt on melko vihreää. Havahduin eilen siihen, että lisäkukintaa olisi kiva saada oleskelualueen läheisyyteen, mutta ongelmana on, että jäljellä olevat ruukut ovat kovin matalia, enkä haluaisi ostaa enää uusia. Mitä näihin siis laittaisi? Yksi ruukku on aurinkoisella paikalla kannon nokassa, joten mikä on se riippuva kasvi, joka tuon paikan ja vähäisen hoidon kestää? Kyllä se taitaa olla riippapelargoni. Rautayrtti olisi myös hieno, mutta se kestää huonommin tuulta, joten taidan suunnata pelargoniostoksille.

Pelargonille paras istutusastia olisi perinteinen pinnoittamaton terrakottaruukku. Pelargoni  kun pitää siitä, että se saisi syksyisin ottaa tarvitsemansa kosteuden ruukun läpi ilmasta. Liiasta märkyydestä pelargoni ei pidä. Jos sinulla on ollut ongelmia pelargonin kasvatuksessa, yleisin syy huonosti kasvavaan kasviin on se, että kasvia on kasteltu liikaa. Sijoita pelargoni nimenomaan sinne kaikkein kuumimpaan kasvupaikkaan ja istuta se mieluiten liian pieneen ruukkuun, jolloin juuristo pysyy sopivan kokoisena ja kasvi keskittää voimansa kukintoihin.

Millä kesäkukat saadaan kukkimaan koko kesä? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin siitä, kuinka säännöllisesti vastailen kysymykseen miksi orvokit pitää poistaa kesäkuun alussa julkisen tahon istutuksista. Monesti olen kuullut kysyjiltä siitä, kuinka heillä kotipihassa orvokit kyllä kukkivat myös myöhään syksyllä. Kun kysyn kuinka usein he nyppivät kukat, tai tekevätkö he orvokeille jotain muuta saadakseen kukinnan jatkumaan koko kesän, on vastaus aina sama. Kasvien annetaan kukkia kerran ja sitten ne leikataan puolesta välistä poikki. Tuolloin kasvi pitää muutaman viikon tauon kukinnassa, kasvattaa uudet kukka-aiheet ja kukkii toisen kerran. Kukintaa voidaan pidentää myös säännöllisesti nyppimällä kukkineet kukat pois ja tämä tarkoittaa että kukat on poistettava useita kertoja viikossa. Julkisissa istutuksissa monen viikon tauko kukinnassa ei ole vaihtoehto ja siellä ei myöskään voi käyttää jatkuvasti työaikaa kukkien nyppimiseen, siksi orvokit vaihdetaan kesäkuun alkupuolella toisiin kesäkukkiin.

Nämä kesäkukat saadaan kukkimaan pitkään jatkuvalla kevätlannoituksella, eli  typpipitoisella lannoituksella. Myös näistä kukista poistetaan kukkineita kukkia pois, mutta niille riittää harvempi nyppiminen. Kesäkukkamullan sekaan voidaan laittaa hidasliukoista raemaista lannoitetta, joka liukenee multaan hitaasti juurtumisen aikana, tämän jälkeen kasveille annetaan kastelun yhteydessä kastelulannosta, jonka sisältämä typpi saa kasvit tekemään jatkuvasti uutta kasvua ja kukkimaan runsaasti. Kastelulannosta annetaan n. kerran viikossa purkin ohjeen mukaan, muut kastelut suoritetaan pelkällä vedellä.

Kasvin väritystä ja kasvua kannattaa vähän seurailla. Hyvin kasvava kesäkukka on lehtiväriltään tumman vihreä ja siinä on koko ajan uutta kasvua näkyvissä. Vaaleanvihreä lehti kertoo joko typen vähyydestä kasvualustassa tai siitä, ettei kasvi syystä tai toisesta saa kasvualustassa olevia ravinteita käytetyksi. Silloin kannattaa tarkastaa kasvualustan pH ja miettiä onko kasvin juuristo oikein kehittynyt. pH testejä myyvät apteekit ja puutarhamyymälät ja ne on helppo tehdä itsekin. Lehtien värin keltaisuus johtuu yleensä jostain tuholaisesta tai kuivahtamaan pääsystä. Myös lehtihome voi alkuun näkyä lehdissä keltaisuutena. Jos keltaisuutta näkyy, kannattaa suunnata katse lehtien alapinnoille ja lehtihankoihin, näkyykö siellä ylimääräistä elämää? Lehtihometta voit ehkäistä istuttamalla kasvit väljästi niin, että niiden ympärillä pääsee ilma kiertämään ja että kondensoituva vesi pääsee hyvin haihtumaan kasvin lehdiltä. Lehtihome ei talvehdi Suomessa vaan leviää maahamme aina eteläisten ilmavirtausten mukana. On vuosia, jolloin sitä on paljon ja toisina vuosina sitä on vain vähän. Täysin sen esiintymistä ei voida välttää. Lehtihomeen tunnistat myös siitä, että lehtien alapintaan kehittyy tummia sienirihmastoja, muutoin lehdet kellastuvat ja lehden kasvu pysähtyy. Poista saastuneet lehdet kasvista aina kun niitä havaitset.

Typpeä voi olla kasvualustassa myös liikaa. Mikäli kasvin väri on voimakkaan tumman vihreä ja kasvi kasvattaa hirvittävästi vain lehteä eikä kukintoja muodostu, pidä lannoituksessa viikon- kahden tauko. Lannoitustauon pitäisi saada kukkanuput aukeamaan.

Kaikista kasveista ei ole koko kesän kukkijoiksi, vaan niiden kukinta kestää vain muutaman viikon. Siksi monivuotisia perennoja ja pensaita käytetään harvemmin pelkkänä kesäkukkana. Esim. patiohortensiat, joita äitienpäiväksi myydään, kukkivat harvoin Suomen olosuhteissa enää toistamiseen. Näiden hortensioiden lajikkeet ovat sellaisia, jotka tarvitsevat pitkän kesän ja suuren lämpösumman muodostaakseen kukinnon. Itse pensaat saattavat selvitä talven yli kukkapenkkiin istutettunakin, mutta ne kukkivat tämän jälkeen enää harvoin. Myös Suomen pitkä kesäpäivä ja lyhyt pimeän aika öisin saattaa olla yksi syy miksi ne eivät enää kuki. Jotkin kasvit vaativat pimeän yön virittyäkseen kukkaan uudestaan.

Minun pihani.

Omassa pihassani kaipaan jatkuvaa ruukussa olevaa kukintaa vain vähän. Omakotitalopihassa kukintaa on aina jossain nurkassa ja minulle kasveilla on paljon muita kauneusarvoja. Arvostan tuulensuojaa, näkösuojaa, pölysuojaa, lehtimuotoja, lehtivärejä ja tuoksuja yhtä paljon kuin pelkkää kukintaa. Haluan, että pihani tuottaa ruokaa niin minulle kuin eläimille ja eliöille. Tykkään tarkkailla pihan elämää ja kukinta on vain osa sitä. Kuitenkin aion lähteä vielä puutarhamyymäläkäynnille. Kannonnokka kaipaa kukintaa ja toivottavasti siihen löytyisi oikein kirkkaan punainen riippapelargoni.

Puutarhablogi pitää julkaisuissa hieman taukoa juhannuksesta eteenpäin. Paluu on  viimeistään elokuussa, infoan uusista julkaisuista facebookissa. Jatkossakin julkaisupäivä on pyritään pitämään aina torstaina. Nyt toivotan teille oikein hyvää Juhannusta ja nauttikaa kesästä! Terv. Sirkku.

Kesän istutuksien pohdintaa ja tekoa.

Torstai 15.5.2025 - Sirkku

Kesän kukkaistutusten pohdintaa puutarhurin pihaan.

Tämä teksti on kirjoitettu jo ennen äitienpäivää vähän varastoon, se julkaistaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Siksi tekstissä puhutaan äitienpäivän kukkaistutuksista.

Monellahan on se ajatus, että kun on ammatiltaan pihasuunnittelija, viherrakentaja ja  viheralueiden hoitaja ja vielä neuvoo muita pihan ongelmakohtien kanssa, on tuon henkilön oma piha varmasti kukkaa täynnä oleva unelmapiha. Näin on myös meidän pihassamme ihan oikeastikin, ainoa vaan, että se koskee vain sitä pihan osa-aluetta, jota hoitaa anoppini. Hänellä on käsittämätön kyky luoda kauniita istutusalueita. Hänellä on myös jaksamista ja aikaa hoitaa pihaa ja hän viettääkin siellä kesäaikana suurimman osan päivästään, joko kitkien, kastellen tai istuttaen kukkapenkkeihin täydennystä.

Siksi kontrasti meidän puoleiseen pihaan on melko suuri. Meidän kesäpäivässämme aikaa pihan hoitoon on hyvin rajallisesti ja myös jaksaminen on oman ulkona vietetyn työpäivän jäljiltä toisinaan melko vähissä. Meillä siis yritetään satsata helppohoitoisuuteen ja osittain melko luonnontilaiseen piha-alueeseen. Onneksi olemme erähenkisiä ihmisiä muutenkin, meille pihassa tärkeää on tulipaikka, grilli ja luonnon ihmeiden seuranta. Pikkulintuja ja tähtitaivasta onkin tullut pihalla ihailtua jokaisena vuoden aikana.

Kasvihuone purettiin viime kesänä ja vain kohopenkit kasvihuoneesta ja sen vieressä  olevasta hyötymaasta jätettiin jäljelle. Hyötymaalle istutettiin jo viime vuonna tyrnejä,  vadelmia ja yksi metsästä pelastettu herukka. Ennestään siellä kasvoi jo kaksi karviaista, joista tuli viime vuonna ensimmäistä kertaa hyvin satoa. Kasvihuoneen kohopenkkeihin istutin viime vuonna kaksi raparperia. Nyt keväällä olen innoissani käynyt jo moneen kertaan raparperin alkuja tarkkailemassa. Lisäsin kevätlannoituksen ja kastelin ne hyvin. Sieltä ne tulevat ylös ja uskon, että kasvu ryöhähtää käyntiin heti kun vain ilma vähän lämpenisi.

Ystävältä sain useita kukkasiemenpusseja aikaisemmin keväällä ja niitä kylvin tuonne vanhalle hyötymaalle pensaiden väleihin. Tulkoon sinne täksi kesäksi kukkaniitty, jonka suurimpina kasveina ovat auringonkukat. Jos ne siemenet nyt lähtevät itämään sitten joskus kun lämpenee.

Aikanaan kasvihuoneemme ja kasvimaamme yksi hankalimmista ongelmista oli, että ne sijaitsivat aivan liian kaukana vesipisteestä. Tavalliset letkukelan letkut eivät riittäneet ja kastelua varten joutui vetämään paksut ja isot maatilan letkut talolta kasvihuoneelle. Nämä painoivat sen verran, että kasteluun meni aina kohtuuttomasti aikaa ja se oli sen verran vaivalloista, ettei sitä jaksanut montaa kertaa viikossa tehdä. Toki käytössä oli vesisäiliöt ja niihin tihkuletkut, mutta silti kovimpaan sadon valmistumisaikaan kasvit saivat liian vähän vettä. Nyt mietin, että ostan kesäkuun koittaessa pari lavakaulusta, johon laitan kasvusäkit, joihin saan avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia ja nämä lavat tulevat suoraan vesipisteen viereen talomme eteläseinustalle. 

Lähestyvän äitienpäivän vuoksi suuntasin lähellä sijaitsevaan kesäkukka- ja taimimyymälään jo toissa päivänä maanantaina.  Halusin tänä vuonna ilahduttaa äitiäni tuomalla hänelle parvekkeelle suureen ruukkuun tomaatin taimen ja yrttejä ja kukkia, lisäksi amppeliin mansikoita. Näiden lisäksi ostin omaan pihaan helppohoitoisia satokasveja ruukkuihin ja säkkeihin kasvatettavaksi. Tomaatteja ostin omaan pihaan kaksi ja ne tulevat muuttamaan suuriin ruukkuihin terassille. Yhden ison ruukun jo istutin kun löysin Bergströmin Puutarhalta Paippisista niin mielenkiintoisen yrtin taimia. Mukaani lähti sieltä oliiviyrtti, josta en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin. Ostin näitä kaksi, joista toisen istutin äidilleni. Hänelle oliiviyrtin lisäksi istutin laventelin ja sen tomaatin ja sitten vielä yllätyssiemenen, joka lähtee kasvuun sitten ilmojen lämmettyä. Näiden lisäksi kotoa löytyi jo pari persiljan taimea ja basilikaa, nämä pääsivät omaan istutukseeni. Ostin lisäksi avomaankurkun taimet, joista ikävä kyllä yksi meni automatkalla poikki. Nyt niitä jäi kolme, mutta eiköhän ne riitä. Kotona kylvin purkkeihin vielä kesäkurpitsan, jotka toivottavasti lähtevät kasvuun, vaikka siemenet olivatkin hieman vanhoja. Ne on kuitenkin säilytetty oikein. Lisäksi hankin kotiinkin pari amppelimansikan taimea, jotka istuttelin uuteen amppeliin samalla kuin tein äitienpäiväistutuksen äidilleni. Omat istutukseni odottelevat lämpimiä kelejä nyt valoisassa tuulikaapissa, vähän kyllä mietityttää miten kurkun taimet ja basilika siellä pärjäävät kun yöllä on meillä menty vielä pakkaselle ja tuulikaapissa ei ole lämmitystä. Viileää, valoa ja vettä kuitenkin riittää, jospa se riittäisi?

Sen verran se oliiviyrtti jäi kiinnostelemaan, että piti etsiä siitä tarkempaa tietoa. Tässä sitä myös teille: 

Oliiviyrtti (viherhopeayrtti). 

• Oliiviyrtti on vanhojen luostarien kasvi, jonka ulkomuoto on havumainen ja nuorena se minusta muistuttaa jotakin sammalta.
• Kasvia hipeltäessä (joka ammattipuutarhurin mielestä on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos on havu tai tässä tapauksessa havun tapainen kasvi kyseessä), se tuoksuu. Tuoksu on kasvikuvauksen mukaan oliivimainen ja pihkainen. Minun nenääni se tuoksui lihakeitolta ja jopa salmiakkiselta. Tuoksu oli kuitenkin miellyttävä eikä se levittäytynyt kauas, vaikka kasvi onkin nyt suljetussa pienessä tilassa tuulikaapissa.
• Kasvi maistuu havupuiselta ja oliiviselta. Maku voimistuu lämmitettäessä.
• Viihtyy hiekansekaisessa, jopa köyhähkössä maassa ja sietää pientä kuivahtamista. Ei pidä liiallisesta märkyydestä juuristoalueellaan. Kannattaa istuttaa aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle.
• Kasvi kasvaa pieneksi pensaaksi ja saattaa talvehtia leutoina talvina lämpimällä kasvupaikalla.
• Käytetään mm. tomaatin kanssa esim. leivän päällä, salaateissa ja vaikkapa pastakastikkeissa tai pizzan päällä. Hyviä käyttökohteita ovat myös marinadit ja grilliruoat. Sitä on käytetty myös likööreissä ja kosmetiikassa.