Kesäkukkien hoitoa

Torstai 19.6.2025 - Sirkku

Kesäkukkien hoitoa.

Oletko koskaan miettinyt mikä kasvi lasketaan kesäkukaksi ja mikä perennaksi tai  pensaaksi, ja onko kesäkukan oltava aina nimenomaan ruohovartinen kasvi?

Kesäkukathan ovat niitä kasveja, jotka Suomen olosuhteissa eivät selviä talvesta ulkona, tai joiden kukittamiseen ei Suomen lämpösumma kesän aikana riitä, ja ne siksi esikasvatetaan ja myydään myymälöissä täydessä kukassa olevina. Niiden työ on siis kukkia koko kesän ajan aina istutushetkestä kesän loppuun ja syksyllä nämä kasvit siirretään kompostiin. Joissain tapauksissa tiettyjä kasveja voidaan yrittää talvettaa sisätiloissa ja ottaa niistä pistokkaita seuraavana keväänä, josta kasvatetaan taas uudet kasvit seuraavaa kesää varten. Nämä kasvit ja niiden lajikkeet ovat yleensä kotoisin lämpimimmistä maista, joiden talvi yleensä tarkoittaa heille kylmää, mutta meille lämmintä ja sateista ilmanalaa. Niiden versostot ja juuristot eivät kestä kuivaa ja kylmää Suomen talvea ja routaa. Omassa maassaan nämä kasvit ovat kuitenkin monivuotisia, joko ruohovartisia tai puuvartisia kasveja. Eli nekin ovat perennoja, puita, pensaita tai köynnöksiä.  Vain pohjoisessa niitä kasvatetaan yksivuotisina kukkijoina.

Jokaisella meistä on varmasti omia suosikkejamme mitä kesäkukkiin tulee, niin myös minulla. Kesäisin kärsin kroonisesta ajanpuutteesta omassa puutarhassani ja kasvivalinnat osuvatkin täällä todella helppohoitoisiin kesäkukkiin. Myös kaikki se muu tilpehööri mitä kasvien ympärille tulee, täytyy olla helppohoitoista. Ruukut ovat isolla multa- ja vesisäiliötilalla varustettuja, lannoitteet pitkävaikutteisia. Käytän kastelu- ja lannoiteraetta mullan seassa, joka vähentää kastelutarvetta. Esim. kesäkukkamullassa sitä on seassa, sitä saa myös ostettua erikseen, mm. lannoitekävyt, joita mullan sekaan voi laittaa, toimivat tässä hyvin. Pihaan istutettavien kesäkukkien on oltava sellaisia, joita ei tarvitsisi nyppiä kovin paljon, niiden on myös kestettävä hyvin tuulta ja ajoittaista kuivahtamista. Jostain syystä kastelu kotona unohtuu jossain vaiheessa kesää aina.

Minulla kasvaa omassa pihassani tällä hetkellä kolmessa isossa termoruukussa suurehkot timanttituijat, kahdessa vähän pienemmässä on pilarimalliset kiinankatajat ja perennaa (kurjenpolvia, kieloja ja puolukkaa), yhdessä amppelissa on vaaleanpunakukintainen mansikka ja näiden lisäksi olen laittanut ruukkujen aukkokohtiin krassien siemeniä, jotka näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Jossain vaiheessa kukintaakin pitäisi siis olla runsaasti. Nyt on melko vihreää. Havahduin eilen siihen, että lisäkukintaa olisi kiva saada oleskelualueen läheisyyteen, mutta ongelmana on, että jäljellä olevat ruukut ovat kovin matalia, enkä haluaisi ostaa enää uusia. Mitä näihin siis laittaisi? Yksi ruukku on aurinkoisella paikalla kannon nokassa, joten mikä on se riippuva kasvi, joka tuon paikan ja vähäisen hoidon kestää? Kyllä se taitaa olla riippapelargoni. Rautayrtti olisi myös hieno, mutta se kestää huonommin tuulta, joten taidan suunnata pelargoniostoksille.

Pelargonille paras istutusastia olisi perinteinen pinnoittamaton terrakottaruukku. Pelargoni  kun pitää siitä, että se saisi syksyisin ottaa tarvitsemansa kosteuden ruukun läpi ilmasta. Liiasta märkyydestä pelargoni ei pidä. Jos sinulla on ollut ongelmia pelargonin kasvatuksessa, yleisin syy huonosti kasvavaan kasviin on se, että kasvia on kasteltu liikaa. Sijoita pelargoni nimenomaan sinne kaikkein kuumimpaan kasvupaikkaan ja istuta se mieluiten liian pieneen ruukkuun, jolloin juuristo pysyy sopivan kokoisena ja kasvi keskittää voimansa kukintoihin.

Millä kesäkukat saadaan kukkimaan koko kesä? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin siitä, kuinka säännöllisesti vastailen kysymykseen miksi orvokit pitää poistaa kesäkuun alussa julkisen tahon istutuksista. Monesti olen kuullut kysyjiltä siitä, kuinka heillä kotipihassa orvokit kyllä kukkivat myös myöhään syksyllä. Kun kysyn kuinka usein he nyppivät kukat, tai tekevätkö he orvokeille jotain muuta saadakseen kukinnan jatkumaan koko kesän, on vastaus aina sama. Kasvien annetaan kukkia kerran ja sitten ne leikataan puolesta välistä poikki. Tuolloin kasvi pitää muutaman viikon tauon kukinnassa, kasvattaa uudet kukka-aiheet ja kukkii toisen kerran. Kukintaa voidaan pidentää myös säännöllisesti nyppimällä kukkineet kukat pois ja tämä tarkoittaa että kukat on poistettava useita kertoja viikossa. Julkisissa istutuksissa monen viikon tauko kukinnassa ei ole vaihtoehto ja siellä ei myöskään voi käyttää jatkuvasti työaikaa kukkien nyppimiseen, siksi orvokit vaihdetaan kesäkuun alkupuolella toisiin kesäkukkiin.

Nämä kesäkukat saadaan kukkimaan pitkään jatkuvalla kevätlannoituksella, eli  typpipitoisella lannoituksella. Myös näistä kukista poistetaan kukkineita kukkia pois, mutta niille riittää harvempi nyppiminen. Kesäkukkamullan sekaan voidaan laittaa hidasliukoista raemaista lannoitetta, joka liukenee multaan hitaasti juurtumisen aikana, tämän jälkeen kasveille annetaan kastelun yhteydessä kastelulannosta, jonka sisältämä typpi saa kasvit tekemään jatkuvasti uutta kasvua ja kukkimaan runsaasti. Kastelulannosta annetaan n. kerran viikossa purkin ohjeen mukaan, muut kastelut suoritetaan pelkällä vedellä.

Kasvin väritystä ja kasvua kannattaa vähän seurailla. Hyvin kasvava kesäkukka on lehtiväriltään tumman vihreä ja siinä on koko ajan uutta kasvua näkyvissä. Vaaleanvihreä lehti kertoo joko typen vähyydestä kasvualustassa tai siitä, ettei kasvi syystä tai toisesta saa kasvualustassa olevia ravinteita käytetyksi. Silloin kannattaa tarkastaa kasvualustan pH ja miettiä onko kasvin juuristo oikein kehittynyt. pH testejä myyvät apteekit ja puutarhamyymälät ja ne on helppo tehdä itsekin. Lehtien värin keltaisuus johtuu yleensä jostain tuholaisesta tai kuivahtamaan pääsystä. Myös lehtihome voi alkuun näkyä lehdissä keltaisuutena. Jos keltaisuutta näkyy, kannattaa suunnata katse lehtien alapinnoille ja lehtihankoihin, näkyykö siellä ylimääräistä elämää? Lehtihometta voit ehkäistä istuttamalla kasvit väljästi niin, että niiden ympärillä pääsee ilma kiertämään ja että kondensoituva vesi pääsee hyvin haihtumaan kasvin lehdiltä. Lehtihome ei talvehdi Suomessa vaan leviää maahamme aina eteläisten ilmavirtausten mukana. On vuosia, jolloin sitä on paljon ja toisina vuosina sitä on vain vähän. Täysin sen esiintymistä ei voida välttää. Lehtihomeen tunnistat myös siitä, että lehtien alapintaan kehittyy tummia sienirihmastoja, muutoin lehdet kellastuvat ja lehden kasvu pysähtyy. Poista saastuneet lehdet kasvista aina kun niitä havaitset.

Typpeä voi olla kasvualustassa myös liikaa. Mikäli kasvin väri on voimakkaan tumman vihreä ja kasvi kasvattaa hirvittävästi vain lehteä eikä kukintoja muodostu, pidä lannoituksessa viikon- kahden tauko. Lannoitustauon pitäisi saada kukkanuput aukeamaan.

Kaikista kasveista ei ole koko kesän kukkijoiksi, vaan niiden kukinta kestää vain muutaman viikon. Siksi monivuotisia perennoja ja pensaita käytetään harvemmin pelkkänä kesäkukkana. Esim. patiohortensiat, joita äitienpäiväksi myydään, kukkivat harvoin Suomen olosuhteissa enää toistamiseen. Näiden hortensioiden lajikkeet ovat sellaisia, jotka tarvitsevat pitkän kesän ja suuren lämpösumman muodostaakseen kukinnon. Itse pensaat saattavat selvitä talven yli kukkapenkkiin istutettunakin, mutta ne kukkivat tämän jälkeen enää harvoin. Myös Suomen pitkä kesäpäivä ja lyhyt pimeän aika öisin saattaa olla yksi syy miksi ne eivät enää kuki. Jotkin kasvit vaativat pimeän yön virittyäkseen kukkaan uudestaan.

Minun pihani.

Omassa pihassani kaipaan jatkuvaa ruukussa olevaa kukintaa vain vähän. Omakotitalopihassa kukintaa on aina jossain nurkassa ja minulle kasveilla on paljon muita kauneusarvoja. Arvostan tuulensuojaa, näkösuojaa, pölysuojaa, lehtimuotoja, lehtivärejä ja tuoksuja yhtä paljon kuin pelkkää kukintaa. Haluan, että pihani tuottaa ruokaa niin minulle kuin eläimille ja eliöille. Tykkään tarkkailla pihan elämää ja kukinta on vain osa sitä. Kuitenkin aion lähteä vielä puutarhamyymäläkäynnille. Kannonnokka kaipaa kukintaa ja toivottavasti siihen löytyisi oikein kirkkaan punainen riippapelargoni.

Puutarhablogi pitää julkaisuissa hieman taukoa juhannuksesta eteenpäin. Paluu on  viimeistään elokuussa, infoan uusista julkaisuista facebookissa. Jatkossakin julkaisupäivä on pyritään pitämään aina torstaina. Nyt toivotan teille oikein hyvää Juhannusta ja nauttikaa kesästä! Terv. Sirkku.

Citykanit

Torstai 10.11.2022 - Sirkku

Mikä tuolta puskasta lähti? 

Elokuussa, asiakkaan pihalla, pihatöitä tehdessäni, kitkin marjapuskan juurelta rikkaruohoja pois. Saman puskan toisella puolella taisi olla jonkun koti, koska rymyämiseni pensaan juurelle sai aikaan ketjureaktion, jonka kaikki osapuolet varmasti säikähtivät tarpeeksi. Minä kumarruin ottamaan rikkaruohoja ja pensaan toiselta puolelta laukkasi paniikissa yksi musta vilaus pihan poikki. Tämä vilaus taasen säikäytti liikkeelle myös naapuripensaasta hänen tumman kaverin. Vilahtelijoita oli siis kaksi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pomppipa kissa omituisesti, mutta sitten tajusin katsoa jälkiä tarkemmin. Jälkien jättäjän oli pakko olla jäniksen sukuinen.

Etsiskelin hetken eläintä liikkumalla hiljaksiin pitkin pihaa ja viimein se löytyi. Olin nähnyt kiireessä värin lähes oikein, korvat olivat ruskeat ja muuten koko kani oli kiiltävän mustan karvan peitossa. Kyse oli pakko olla siis citykanista tai kanin ja rusakon risteytyksestä. Itse veikkaan jälkimmäistä, koska pupu oli rusakon kokoinen.

Voi ei! Ajattelin. Nyt on sitten citykanit löytäneet tiensä jo Järvenpäähänkin. Se ei ollut yllätys, koska Tuusulassa ja Keravalla niitä oli ollut jo useana vuonna. Itse kuitenkin törmäsin Järvenpäässä Citykaniin nyt kesällä 2022 ensimmäistä kertaa. Olen työskennellyt Keski-Uudenmaan alueella jo vuodesta 2008, joten jonkun verran minulla on tästä alueesta jo kokemusta ja väitän, ettei näitä Järvenpäässä ole ollut kovin kauaa.

Melkein heti tämän jälkeen törmäsin citykaniin myös toisessa Järvenpääläisessä pihassa. Pihojen etäisyys toisistaan oli n. 5km linnun tietä, joten en usko, että on sama kani kyseessä.

Citykanit ovat ns. Euroopan villikaniineja, joita on kasvatettu ja vapaaksi päästetty suomalaisista kodeista. Syitä vapaaksi päästöön on varmasti monia, on väsymistä hoitamiseen, tullut yllätyspoikueita tms. ja ei ole pystytty hoitamaan eläimen oikeanlaista lopetusta tai uuden kodin etsintää, koska on tunneside lemmikkiin. Pakko kyllä tähän sanoa, että vastuulliseen eläimen pitoon kuuluu myös se, että huolehtii eläimestä alusta loppuun saakka. Lemmikit eivät kuulu yksin vapaana luontoon, koska voi olla, että ne eivät osaa löytää ruokaa tai niillä ei ole siihen soveltuvaa turkkia ja silloin kuolema on hidas kun se tulee nälkiintymällä tai jäätymällä. On myös meidän aikuisten vastuulla huolehtia, ettei lasten lemmikit päädy eläinlääkärin tai uuden kodin sijasta vapaaksi luontoon jos niistä ei jakseta enää huolehtia. Tämäkin citykani sai minut miettimään, mikä on ollut taustalla sillä ihmisellä joka kanin sukulaisen on aikanaan luontoon päästänyt? Liittyykö lemmikille uuden kodin etsimiseen ihmisillä niinsuuria häpeän tunteita, että mielummin päästetään lemmikki vapaaksi pihalle kuin etsitään uusi koti ja ehkä myönnetään, etten jaksanutkaan hoitaa sitä? Toki lemmikit voivat myös karata.

Miksi citykanin ilmaantuminen on ongelma? 

• Citykani ei kuulu Suomen luontoon eikä luonnonvaraisiin eläimiin. Sillä ei välttämättä ole riittävää karvaa, jotta se pärjäisi Suomen talvessa ja silloin se saattaa paleltua hengiltä hitaasti. Citykanilla ei myöskään ole kunnon suojaväriä, tämä minunkin tapaamani oli suurilta osin musta, ja silloin se on talvella helposti petojen havaittavissa.
• Koska kaniinit voivat tehdä useita poikueita vuodessa, on niiden leviäminen nopeaa. Ne siis valtaavat alaa meidän luonnon eläimiltä, kuten esim. metsäjäniksiltä.
• Liika populaatio levittää jänisruttoa (Francisella tularensis) ja virustauteja. Jänisrutto-bakteeri voi tarttua myös ihmiseen hyttysten tai muiden pistävien eläinten kuten punkkien avulla, se voi tarttua myös maaperän pölyn tai saastuneen veden tai ruoka-aineiden välityksellä. Ensisijaisesti se kuitenkin tarttuu toisiin jäniksiin ja eläimiin.
• Lisääntyvä populaatio myös ruokkii ja levittää esim. punkkeja ja saa ne lisääntymään runsaasti.
• Citykani tekee puutarhoissa samaa tuhoa kuin metsäjänikset ja rusakotkin, mutta se myös kaivaa käytäviä ja koloja ja saattaa näin tuhota suurienkin puiden juuristoja ja tehdä puista myrskyriskejä. Kollegoilta olen kuullut kauhutarinoita kanien tuhoamista puistoista Helsingistä ja Espoosta, toivottavasti asiaan puututtaisiin Keski-Uudellamaalla ennen kuin tilanne menee todella hankalaksi.

Citykanien poisto. 

Poisto tuntuukin olevan yllättävän haastavaa lähinnä sen vuoksi, että asuintaajamissa ei voi ns. "käydä jänismetsällä" ja citykanien metsästykseen esim. jousella erikoistuneita metsästäjiä ei löydy ihan helposti jokaisesta metsästysseurasta. Useamman metsästäjän kanssa asiasta juttelin ja heidän ohjeensa oli, että kanit tulisi loukuttaa ennen kaatoa. Korkeasaari on joskus ottanut näitä kaadettuja citykaneja vastaan ravinnoksi kissaeläimille, en ole ihan varma, ottavatko he näitä vastaan vielä.

Ilmoitus Eviralle ja luonnonvarakeskukselle. 

Evira pitää yllä nettilomaketta, johon voi ilmoittaa Suomen luontoon kuulumattomien eläinten ja kasvien havaintoja ja leviämistä. Lomake löytyy osoitteesta: www.vieraslajit.fi , joka ohjaa sinut Luonnonvarakeskuksen eli LUKE:n sivuille. Myös Citykanin leviämistä Suomessa seurataan tätä kautta. Minäkin ilmoitin sinne havaintoni kuvan kanssa. Toivon, että jokainen meistä tekee näin mikäli Citykaniin tai muuhun Suomen luontoon kuulumattoman eläimen, kasvin tai kasvitaudin kanssa joutuu tekemisiin.

Kasvien talvisuojausta

Torstai 3.11.2022 - Sirkku

Syyshommia.

Lehtipuhalluksen, kasvihuoneen ja puutarhavälineiden  huollon ja pesun lisäksi, syksyn töihin kuuluu puuvartisista kasveista huolehtiminen. Nyt alkaa olla se hetki kun puutarhurin on pidettävä huoli siitä, että hedelmäpuut, marjapensaat, koristepensaat sekä havut selviävät talven yli. Tämä teettää pientä puuhaa pihalla myös minulle. Muistan kyllä hoitaa asiakkaiden pihoilla omenapuiden verkotukset ja ruusujen syysleikkaukset ja talvisuojauksen, mutta miten käykään omalla pihalla? Viimeiset kolme vuotta on käynyt niin, että se ensimmäinen kovempi pakkasyö ehtii tulla ennen kuin havahdun siihen, että nuoret omenapuut olisi syytä verkottaa. Ja joka syksy peurat, kauriit tai jänikset ovat ehtineet käydä aterialla. Pihastani on syöty säännöllisesti Antonovka-omena, sekä Aamurusko- koristeomena ja viime keväänä oli kelvannut myös tyttären lahjaksi saama päärynä, joka oli kylläkin verkolla suojattu. Lunta oli vain liikaa ja jänis oli päässyt loikkaamaan verkkojen sisälle kovan hangen päältä. Tänä syksynä aion siis toimia toisin ja suuntaan kohti puutarhamyymälää ostamaan napakoita tukiseipäitä ja korkeaa, yli 2m:n korkuista aitaverkkoa.

Hedelmäpuun suojaus. 

• Hedelmäpuun suojauksen saat tehtyä puun tukemiseen tarvittavien seipäiden ympärille, mikäli olet käyttänyt kunnollista, vähintään 5cm:n paksuista seivästä, jonka olet laittanut löyhään V:n muotoon taimen ympärille istutuksen yhteydessä.
• Mikäli seipäitä puun ympärille ei vielä ole, nyt on hyvä aika ne hankkia ja käsitellä ne tarvittaessa puunsuoja-aineella. Seipäitä tarvitaan latvuksen koosta ja mallista riippuen 2-3 ja ne laitetaan puun ympärille V:n muotoon, eli hieman yläosastaan  avautuvaksi, jotta latvus mahtuisi verkkojen sisälle paremmin. Viereisessä kuvassa näkyvä rusokirsikka on helppo suojata verkoilla, kun tukiseipäät pitävät verkon irti rungosta myös kovana lumitalvena. Kuvan seipäät saisivat olla hiukkasen pidemmät, mutta kelpaavat kun latvus ei ole liian tiuha. Verkkojen tulee ulottua latvukseen saakka.
• Katso etteivät oksat hakkaa tuulessa seipäisiin ja junttaa seipäät paikalleen. Tarvittaessa voit tukea puun samalla näihin seipäisiin, mikäli tuennat puuttuvat tai ovat huonokuntoisia. Hillittykasvuiset hedelmäpuut tarvitsevat tuennan koko elinajakseen, normaalikasvuisille riittää kun tuenta on paikoillaan ensimmäiset 5-10 vuotta.
• Sahaa seipäät oikeaan mittaan, niin, että ne ulottuvat n. 1/3 latvuksen korkeudelle.
• Viritä seipäiden ulkopuolelle riittävän korkeaa ja napakkaa jänis- tai jyrsijäverkkoa. Ihannetilanne olisi, jos leveyssuunnassa koko latvus mahtuisi verkon sisään, tärkeintä kuitenkin on, että puun runko on suojattu. Puuta ei niinkään haittaa se, että latvuksesta oksien kärkiä napsitaan poikki, mutta jos runko syödään, menevät kasvin nestettä kuljettavat rungon osat pilalle ja kasvi saattaa kuivattaa koko latvuksen.
• Hedelmäpuut kannattaa suojata nyt, koska puutarhatuholaiset tulevat pihaan heti kun luonnosta ei ruokaa löydy yhtä helposti. Tämä siis meidän pihassamme tarkoittaa heti ensimmäistä pakkasyötä.

Havut kuntoon talvea varten. 

• Havuille (varsinkin tuijille) kannattaa pitää syksyllä kahden viikon tehostetun kastelun jakso, jossa havuille annetaan vettä runsaasti, joka toinen päivä, vaikka olisi sateista säätä. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko talven ajan ja koska maa on jäässä, ne eivät saa uutta vettä haihduttamansa veden tilalle. Syksyn kastelujaksolla pyritään huolehtimaan siitä, että kasvi on mahdollisimman hyvässä nestejännityksessä talvea varten ja näin ollen ehkäisemään talviruskettumista.
• Mikäli pihassasi on nuori havu tai vanhan havun valo-olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, esim. ympäröivien puiden poiston vuoksi, on havu syytä talvisuojata liialta auringon kuivattavalta vaikutukselta. Tämä tarkoittaa, että tammikuussa havun päälle on syytä laittaa talvisuojaverkot.
• Talvisuojaverkot laitetaan vasta tammikuussa, mutta niitä ei koskaan kannattaisi laittaa suoraan havun päälle, vaan havun ja suojaverkon välissä tulisi olla ilmatila. Tämä on helpointa toteuttaa niin, että havun ympärille laitetaan seipäät (jotka on laitettava valmiiksi paikalleen nyt), johon verkko kiinnitetään esim. niittaamalla kiinni. Havujen suojaverkkoja on monenlaisia. Itse olen käytössä parhaimmaksi todennut sen vihreän, muovisen verkon, joka kuivuu nopeasti ja on pinnaltaan liukas, jolloin lumi ei jää sen päälle kinoksiksi niin kovin helposti.
• Verkot poistetaan havujen päältä vasta kun maa on sulanut, eli toukokuussa.

Kylmänarkojen kasvien juuriston suojaus. 

Moni meistä rakastaa matkoilla nähtyjä, mutta meillä huonosti talven vuoksi menestyviä kasveja kuten esim. ruusuja ja pallohortensioita. Monet näidenkin kasvien lajikkeista on hyvin kylmänarkoja ja näille kasveille kaikista pahin sää talviaikaan on lumeton ja sateinen syksy, jonka perään tulevat heti kovat pakkaset. Tuolloin lumipeite puuttuu ja maaperässä on paljon jäätyvää vettä juuriston lähellä ja maaperän ilmaraot ovat ns. jään vallassa. Maaperässä on samoin kuten meidän ihmisten taloissa. Ilmaraot ovat niitä, jotka pitävät juuret lämpimänä, ilma siis eristää kylmältä. 

Mikäli haluat näitä kylmänarkoja kasveja kasvattaa, on syytä huolehtia jo penkin rakennusvaiheessa muutamasta asiasta.

• Perusta penkit pihan lämpimimmälle kohdalle, paras paikka olisi etelän puoleinen rinne, jonka pengertäisit luonnonkiviä tai tummia betonikiviä käyttäen. Maata pengerrettäessä on syytä muistaa, että silloin kylmä ilma pääsee juurien kimppuun kahdelta suunnalta, päältä ja sivulta. Näistä sivuttaisen kylmän ilman saat estettyä laittamalla pengerkivien ja kasvualustan väliin vähintään patolevyn ja tarvittaessa myös routaeristeen pystyyn.
• Pohjamaa voi olla savea, mutta juuria ympäröivän maaperän tulisi olla rakenteeltaan ilmavampaa maaperää kuten savi/ hiekka/ turve/ komposti sekoitusta. Hiekkapitoisempi maaperä on lämpimämpi, mutta se jossain tilanteissa kuljettaa vettä liiankin nopeasti. Saattaakin vaatia hieman vaivannäköä löytää oikea balanssi kasvualusta-ainesten välille. Vuosittain maaperään kannattaa myös lisätä hajoavaa ainesta kuten syksyn lehtiä, joka houkuttelee paikalle myös hajottajaeliöitä kuten lieroja, jotka taasen ilmaavat maaperää.
• Esimerkiksi tietyt ruusut leikataan syksyllä, jotta niiden talven kestävyys paranisi. Tämän jälkeen taimen ympärille, kasvualustan päälle, levitetään katekerros, joka lämmittää maaperää. itse olen käyttänyt katteena rouheampaa hiekkaa/soraa, sepeliä ja ruukkusoraa. Minusta toimivin on ollut ruukkusora. Se on kevyttä, helppoa levittää ja siivota pois ja edullista. Olen levittänyt katetta n. 10-20cm:n paksuiseksi kerrokseksi koko juuristoalueelle, eli sinne saakka mihin kasvin uloimmat oksankärjet ulottuvat.
• Katekerroksen ja oksiston päälle voidaan levittää vielä havuja tai tarvittaessa jopa pakkaspeitto. Muista kuitenkin, ettei kenenkään metsästä saa mennä ottamaan havuja ilman lupaa ja, että jos laitat havuja tai peittoja päälle, on välissä oltava jotain mikä jättää kasvin ja suojan väliin ilmaraon, ettei kasvi homehdu.
• Monet kasvit hyötyvät löyhästä lumesta juuristoalueellaan, siksi näillekin kasveille lunta kannattaa kasata päälle varovasti. Älä kuitenkaan junttaa lunta tiiviiksi.
• Kovina talvina, vaikka olisit kuinka hyvin suojannut kasvit, saattaa monivuotisetkin puuvartiset kasvit palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa. Tämä tapahtuu monesti esim. pallohortensioille ja siksi ne leikataankin yleensä maalis-huhtikuussa n. 10cm:n tapille. Niistä siis leikataan kaikki paleltuneet osat pois. Kasvi jatkaa sitten kasvuaan siitä leikatusta pinnasta. Hortensioilla voimakas leikkaus myös lisää kukintaa.

Alla olevassa kuvassa lahjaksi saatu Matshurianjalopähkinä vielä odottelee lämpökerrastoa, havuja ja korkeampaa verkkoa ylleen. Siinä sitä taas puuhaa riittää tulevalle viikonlopulle. Toivottavasti en ole omenapuiden suojausasian kanssa tänä syksynä myöhässä. Mukavaa marraskuuta kaikille!