Yrteillä makua ruokaan

Torstai 29.1.2026 - Sirkku

Ajatuksissa yrttimaa.

 

Urheilevan nuoren vanhemman arki on jatkuvaa ruoanlaittoa.

 

Ruoka ja ruoanlaitto ovat monelle intohimo. Niin minullekin toisinaan, mutta en ole ihminen, joka pitää ruoanlaitoista niin paljon, että sanoisin sen harrastuksekseni. Olen kuitenkin vanhempi, joka on elänyt, ja elän parhaillaankin, sitä aikaa elämässä, jossa perheessä on kasvavia nuoria. Kun yhdistetään nopea kasvu ja urheilu, ruokaa tarvitaan paljon ja sen on oltava ravitsevaa. Tarvitaan hiilihydraatteja, rasvoja, proteiinia, kalsiumia ja vitamiineja. Oikeissa mittasuhteissa, ja usein. Enimmillään peruskuntokauden punttijaksolla, meillä yleisurheilijat söivät aamu-, väli- ja iltapalan lisäksi 3-4 lämmintä ruokaa päivässä.  Monesti on ollut tilanne, että tarvitaan suuri ruokamäärä ja nopeasti, koska aikaa töiden ja treenien välissä ei ole paljon. Maalla asuessa, lapsen harrastaminen sitoo myös vanhempia. Julkisia kulkuvälineitä ei kulje ja matkat harkkoihin ovat pitkiä. Meilläkin harkat olivat ympäri Uuttamaata ja pääkaupunkiseutua, toisinaan käytiin viikottain Lahden lähistöllä. Olen siis pakostakin oppinut tekemään nopeasti valmistuvaa ruokaa, jossa on riittävästi polttoainetta. Kuva: "mitä kaapista löytyy"- risotto, josta tuli vahingossa huippuhyvää, vaikka ei ulkonäöstä uskoisi. Alempi kuva: Kaikille maistuva proteiinilähde. Proteiiniletut.

 

Olen kuluttanut niin uusia kuin vanhojakin keittokirjoja, ja selannut netin ruokaohjeita. Silti ruoat alkoivat lopulta maultaan muistuttamaan toisiaan. Sellaisessa perheessä, jossa ei itse metsästetä, ja kalastamaankin ehtii käytännössä vain lomilla, ollaan paljolti kauppojen proteiinilähteiden armoilla. Ikävä kyllä, jos tarkkailet budjettia, on pakko usein ostaa valmiiksi marinoituja proteiinilähteitä, josta seuraa makujen yksipuolistuminen.  Marinoimattoman lihan kallis hinta ärsyttää monesti siinä lihahyllyn edessä seistessä, mutta ymmärrän sen lihan säilyvyyden ja hävikkiriskin vuoksi. Nyt moni varmasti kysyy, että miksi et käyttänyt kasviproteiinia? Käytin kyllä, mutta vain osana monipuolista ruokaa. Nuorilla urheilijoilla on herkästi ongelmia ferritiiniarvojen kanssa. Rauta-arvot tippuvat herkästi varsinkin tytöillä kuukautisten ja kovan urheilun myötä. Helpoimmin imeytyvää rautaa elimistö saa punaisesta lihasta. Siksi meilläkin ajatuksena oli, että ruokaan tulee puolet kasviksia/juureksia/kasviproteiinia ja puolet eläinproteiinia ja siihen lisäksi hiilarit. Lisäksi itselläni tökkii, kun soija tai linssi kasviproteiinia hehkutetaan meillä täällä Suomessa ympäristöystävälliseksi. Ei se ole ympäristöystävällistä, jos se tuodaan toiselta puolelta maapalloa, sieltä missä ko. kasvit kasvavat. Onneksi nykyään Suomessa kasvatetuista herneistä, härkäpavuista, viljoista ja öljykasveista on alettu jalostamaan kasviproteiinituotteita. Saa nähdä, tuleeko kauppoihin kohta myös lupiinista (palkokasvi) valmistettuja tuotteita? En tiedä mikä lupiinilajike ihmisravinnoksi kelpaisi. Voi olla, että tässä puhutaan keltalupiinista (maanparannuskasvi) tai valkolupiinista (rehukasvi)? Ojanpientareita kun katsoo, niin luulisi kasvivarantoa tähän löytyvän riittävästi ilman erillistä viljelyä, jos on kyse komealupiinista?

 

Makua ruokiin on siis etsittävä lisää, mutta mistä? Onneksi yrtit, valkosipuli ja mieto chili maistuvat meidän perheessä kaikille.

 

Yrttimaan suunnittelu.

Kuvan "yrttimaa" on tehty perennojen, perennana kasvavien hyötykasvien, pensaiden ja köynnösten lomaan. Uskokaa tai älkää, maanpeite on täynnä yrttejä!

Yrttimaa voi pienimmillään olla sisätiloihin kasvilampun alle ruukkuihin perustettu. Ruukuissa voit yrttejä kasvattaa niin kasvualustassa, väliaineessa (esim. ruukkusora ja altakasteluruukku) tai vesiviljelyssä. Yrttejä voit istuttaa perennapenkkeihin, kunhan vain merkitset kasvit hyvin. Voit myös rakentaa pelkän yrttipenkin tai yrttispiraalin. Tärkeintä kuitenkin on, että selvität hyvin etukäteen kulloisenkin yrttikasvin ja sen lajikkeen kasvuvaatimukset ja istutat kasvin sille sopivaan kasvupaikkaan. Useimmat yrtit vaativat runsaasti valoa, toiset tarvitsevat tasaisesti kosteahkona tai tuoreena pysyvän kasvualustan ja jotkut taasen ovat paahteen ja kuivan paikan kasveja. Varjon yrtit on taas istutettava puolivarjoon tai varjoon. Mietittäviä asioita on siis paljon ennen kuin voit yhdistää kasvit yhtenäisiksi istutuksiksi. Monet monivuotiset yrtit ovat perennoja ja niitä lannoitetaan kuten muitakin perennoja lannoitetaan. Eli miedosti ja muutaman vuoden välein. Näille vuosittaiseksi ylläpitolannoitukseksi riittää yleensä ohut kerros uutta kasvualustaa juuriston päälle keväällä levitettynä. Yksivuotiset yrtit taasen rinnastetaan lannoituksen osalta kesäkukkiin. Niiden tehtävä on tuottaa koko kesän uutta kasvua ja lehtimassaa, ja näin ollen niitä lannoitetaan miedosti viikottain kastelulannoksella.

 

Mikäli haluat tehdä oikean yrttimaan esimerkiksi potageripuutarhaan, huomioithan yrttimaata rakentaessasi, että kaikilla kasveilla on riittävästi tilaa kasvaa? Suunnittele kasvien sijoittelu niin, että suuremmiksi kasvavilla kasveilla on juuristossa riittävästi tilaa kasvualustassa. Ne istutetaan antamaan suojaa aremmille kasveille esim. paahteelta ja tuulelta. Tällöin pölyttäjät löytävät myös helpommin ne matalammatkin kasvit, kun kasvin ympäristössä ei tuule liikaa. Voit rakentaa yrttimaahan erilaisia osioita kivien ja hiekan avulla. Näin saat samaan istutusalueeseen istutettua kuivemman kasvupaikan monivuotisia yrttejä, sekä kosteamman kasvupaikan yrttejä.

 

Spiraalin mallinen yrttipenkki.

 

Varsinkin pienelle pihalle yrttimaapenkkiä rakennettaessa, yrttispiraali voisi olla hyvä vaihtoehto erilaista kasvualustaa vaativien yrttien kasvatukseen. Spiraalilla saat myös pihaan kolmiulotteisuutta, mikäli pihasi istutusalueet ja oleskelutila ovat yhdessä tasossa. Spiraali rakennetaan tavallaan rampiksi, tai kukkulaksi, jossa istutusalusta rajataan erikokoisilla kivillä tms. järeämmällä materiaalilla. Olen nähnyt vuosien varrella myös yrttispiraalin, jossa rakentamiseen oli käytetty harjateräsrautatangoilla paikoilleen tuettuja ja leveydeltään puoliksi sahattuja turveharkkoja, jotka on maisemoitu risuaidalla. Kiviä spiraaleissa näkee eniten, koska kivi varaa auringon lämpöä, mutta sen voi kyllä korvata muullakin. Itse käyttäisin spiraalin rakentamiseen kaikkea mahdollista kierrätysmateriaalia mitä pihasta jää yli, kunhan se vain on lämpöä varaavaa ja eli luovuta kasvualustaan mitään myrkyllisiä yhdisteitä. Esim. materiaalikierrätyksenä tässä toimivat pihakivet, tiilet ja laatat. Miksei myös paksut puunrunkopätkät, pystyyn aseteltuna. Silloin toki täytyy muistaa, ettei puu saa olla käsiteltyä ja, että se maatuu joskus. Mikäli se vain on mahdollista, spiraali kannattaa rakentaa avautumaan pohjoiseen. Tällöin saat etelärinteen lämpimiä kasvupaikkoja kasveille enemmän. Rakenteen kivivälit tms. kannattaa tilkitä sisältäpäin käyttäen esim. sanomalehtikerrosta, suodatinkangasta tai hiekkaa.

 

Sopiva spiraalin koko riippuu siitä miten korkean aiot siitä tehdä, ja montako kerrosta siihen tulee. Yhden kiepin spiraalin ulkomitan halkaisija on varmasti n. 1,5 m ja korkeus n. 50 – 60 cm? Lado suurimmat kivet alimpaan kerrokseen niin, että n. 1/3 kiven korkeudesta jää ympäröivän maanpinnan alapuolelle. Itse käyttäisin alakerrokseen suurehkoja kiviä, ylempiin kerroksiin käytetään pienempiä kiviä, mutta sielläkin on huolehdittava, etteivät kivet tipu ohikulkijan jaloille ja päälle.

 

Spiraalin alta poistetaan rikkaruohot ja heinät. Voit kaivaa pohjamaan esiin ja laittaa sen päälle kerroksen sanomalehtiä. Voit myös rajata nurmikon pois spiraalin kivien ympäriltä. Tämä helpottaa kivivälien hoitoa jatkossa. Spiraalin pohjalle voidaan laittaa kerros oksia, tai oksahaketta, ja sen päälle paksu kerros raaempaa lehtikompostia, joka tuottaa kasvualustaan lämpöä ja ravinteita maatuessaan. Tämän päälle voidaan laittaa vielä kerros ilmavaa materiaalia kuten oksasilppua, josta lämpö nousee kasvualustaan ja kasvien juurien käyttöön. Mikäli käytät tätä ns. lämpölavametodia, eli käytät pohjalla raakaa kompostia, huolehdi, etteivät kasvien juuret pääse kasvamaan ainakaan ensimmäisen kesän aikana tuohon kompostikerrokseen. Tarvitset siis riittävän korkean spiraalin, että kasvien juurille jää tilaa kasvaa kasvualustakerroksessa. Jos ne pääsevät kasvamaan kompostikerrokseen, juuret saattavat palaa liian ravinteikkaassa mullassa. Lopuksi spiraali täytetään uudella kasvualustalla. Voit tehdä itse sekoituksen esim. lannoitetusta ja kalkitusta puutarhaturpeesta ja puutarhamullasta tai käyttää valmista seosta. Ylimpään kerrokseen lisäisin seokseen vielä hiekan/ moreenin, joka mahdollistaa kuivempien ja arkajuuristen kasvien kasvatuksen. Hiekkapitoinen kasvualusta on lämpimämpää ja vesi valuu siitä nopeammin juurien ympäriltä pois.

 

Taimet istutetaan spiraaliin niin, että ne kuivemman paikan kasvit, jotka sietävät paremmin paahdetta, istutetaan päälle. Alempiin kerroksiin istutetaan niitä, jotka tarvitsevat kosteamman ja ravinteikkaamman kasvualustan. Muistathan spiraalissa kasveja kasvattaessasi, että vesi ja ravinteet kulkevat spiraalissa nopeasti alaspäin? Pitkinä kuivina kausina, spiraalinmallista istutusta saattaa joutua kastelemaan tasamaaistutusta enemmän.

 

Tutkiskelin erilaisia yrttispiraalin rakentamisoppaita ja monessa mainittiin sana coriolisvoima. Tämä liittyy maapallon pyörimisliikkeeseen ja siihen miten vesi saadaan liikkumaan luontevasti spiraalissa ylemmistä kerroksista alaspäin. Mikäli asia sinua kiinnostaa ja mietityttää, voit rakentaa spiraalin aukeamaan myötäpäivään. Tämä pitäisi pohjoisella pallonpuoliskolla coriolisvoiman ansiosta auttaa vettä valumaan helpommin alempien kasvien käyttöön. Mielenkiintoista.

 

Spiraalin alaosa voidaan sulkea kivillä tai jättää avonaiseksi, jolloin spiraali laskeutuu osaksi istutusaluetta. Voit myös rakentaa spiraalin alaosaan vettä keräävän altaan, josta vesi pumpun avulla nostetaan takaisin spiraalin yläosaan samoin kuin vesiaiheissa. Tällöin spiraalin keskelle on muistettava rakennettaessa lisätä letku ja tihkukastelu, jotka pitää muistaa tyhjentää talveksi. Vedenkeruuastia ja pumppu+ suuttimet on säilytettävä talven ajan sisällä vesiastiassa.

 

Aurinkoisen kasvupaikan yrttejä:

• Timjami ja ajuruoho (kuvassa päivänliljan alustakasvina). Hyväntuoksuinen ja varpumainen maanpeitekasvi, joka rakastaa aurinkoa ja paahdetta. Voidaan käyttää myös maanpeitekasvina esim. puiden ja pensaiden juuristoilla. Pölyttäjien suosiossa.
• Mäkimeirami (oregano). Luonnonkasvi, jota näkee varsinkin ojanpientareilla. Kukkii punaisena. Pitää happamahkosta maaperästä. Pölyttäjäkasvi.
• Tähkälaventeli. Kasvaa meillä monivuotisena vain lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla, jossa kivi tuo lämpöä kasvualustaan. Vaatii hiekkapitoisen maaperän. Kukkii sinisenä ja on pölyttäjäkasvi.
• Rosmariini (rohtorosmariini). Ainavihanta yrtti, jonka lehtiä käytetään mm. lihan maustamiseen. Runko on puumainen ja koko vaihtelee maanpeitekasvista, yli metrin korkuiseen pensaaseen. Vaatii kuivan, hiekkapitoisen sekä lämpimän kasvupaikan. Kannattaa kasvattaa Suomessa ruukussa, jonka voi talveksi nostaa sisätilaan talvettumaan. Suomessa kestää ulkona huonosti.
• Ryytisalvia. Kukkii sinisenä/siniliilana, lehdistö harmahtava. Viihtyy kuivahkossa ja paahteisessa kasvupaikassa. Pölyttäjien suosiossa. Jalostettuja koristesalvioita ei voi käyttää ravinnoksi.
• Iisoppi (rohtoiisoppi). Sinisenä/siniliilana kukkiva pölyttäjä- ja mesikasvi. Kestää kuivuutta ja paahdetta, tasamaapenkin on hyvä olla hiekkapitoinen ja salaojitettu. Pitkään paikallaan kasvaneen iisoppikasvin alaosa voi olla joillakin yksilöillä puumainen. Iisoppia käytetään myös torjumaan lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia.
• Kynteli (kesäkynteli on yksivuotinen, talvikynteli monivuotinen). Talvikyntelikin kestää Suomessa monivuotisena vain ruukussa, joka viedään sisätilaan talvetukseen. Tuoreilla lehdillä maustetaan salaatteja, sekä kala- ja munaruokia. Maku muistuttaa pippuria.
• Mintut. Maanpeitekasveja, joista pölyttäjät pitävät. Suomessa on kasvatuksessa lajikkeita, jotka kestävät Suomen talvessa lumipeitteen alla. Käytetään salaatteihin, teehen yms.
• Basilika yksivuotinen yrtti, joka viihtyy parhaiten lämpimässä, suojaisessa ja aurinkoisessa/puolivarjoisessa kasvupaikassa. Vaatii paljon vettä ja ravinteita kasvattaakseen paljon lehtimassaa. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä juuristolle. Puolivarjoinen kasvupaikka vähentää hieman kastelutarvetta.

 

Yrttejä puolivarjoon ja varjoon.

 

• Kuva: varjoisan terassin kesäkukka ja yrttiruukku, jossa oli myös minttua ja sitruunamelissaa. 
• Minttu. Kasvaa niin auringossa kuin varjossa. 
• Rakuuna. Maku on hieman suolaisen oloinen. Sillä maustetaan keittoja, kanaruokia ja kalaruokia, sekä kastikkeita (bernaisekastike). Ranskanrakuunaa kasvatetaan Suomessa monivuotisena, mutta venäjänrakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Ranskanrakuuna ei tuota siemeniä, sitä voidaan lisätä vain kasvullisesti pistokkaista. Venäjänrakuuna on satoisampi ja voi kasvaa jopa 150 cm:n korkuiseksi. Tekee siemeniä.
• Sitruunamelissa on pehmeälehtinen yrtti, jota käytetään pääruokiin, salaatteihin, jälkiruokiin ja juomiin. Talvehtii Suomessa vain hyvin suojattuna tai ruukussa sisällä talvetettuna.
• Persilja on kaksivuotinen yrtti, joka antaa satoaan myös lumen alta. Talvellakin siis vihreä. Viihtyy auringossa, mutta sietää myös varjoa.
• Lipstikka (liperi). Kasvaa korkeaksi, jopa 100- 250 cm. Kukkii heinä-elokuussa keltaisena. Käytetään lihaliemien mausteena. Helppohoitoinen vihreä perenna.

Puutarhakesän 2025 väliaikatietoja, rehevyyttä ja kirvoja.

Sunnuntai 17.8.2025 - Sirkku

Puutarhurin kesäkuulumiset.

 

Tervehdys täältä kitkijä-naiselta! Olette ehkä ihmetelleen missä emäntä luuraa ja onko hän  ehkä eksynyt rikkaruohojen sekaan? Myönnettäköön, että melkein! Tänä kesänä kaikki on täällä Etelä-Suomessa röyhähtänyt erittäin rehevään kasvuun, paitsi meidän rypsit ja kukkapellon niittykukat, jotka käytännössä kuolivat liikaan veteen jo piippavaiheessa. Nyt ne odottavat niittokonetta. Mitään puitavaa ei lähipellolla ole, kesäkuun sateet tulivat näiden peltojen sadon osalta täysin väärään aikaan ja sateita tuli niin valtavasti, ettei pienet taimen alut niistä selvinneet. Kukkapellon osaltahan tämä ei sinänsä haittaa, se niitetään syksyllä muutenkin, mutta rypsi harmittaa todella. Onneksi mallasohra näyttää edes kohtuulliselta. Jospa sato saataisiin kuitenkin viskiohraksi? Kesällä on tullut huomattua kuinka paljon sademäärät ovat vaihdelleet pitkin Suomea.  Meillä käytännössä kesäkuussa saatiin monen kesän verran vettä kuukaudessa, Itä-Suomessa taas vettä ei ole tullut. Järvien pinnat ovat niin alhaalla, että rannoista ei tahdo päästä enää veneellä järvelle. Ääri-ilmiöitä kai ne ovat nämäkin osaltaan.

 

Kesäkuun kovat sademäärät ja heinäkuun helteet tekivät osaltaan minun työstäni kovin  kiireistä. On niitetty heinää ja kitketty rikkaruohoja. Kasvu ryöhähti käyntiin ja juhannus kului kirppaparven etenemisen seuraamisessa säätutkakuvista. Kostea alkukesä on aiheuttanut myös melko pahan kirvakesän ja erilaiset lehtihomeet ja härmä rumentavat kasvustoja pensasistutuksissa. Härmä on kasvin lehtiin kesän aikana ilmestyvä sienitauti, joka näkyy lehden pinnassa valkoisena kasvustona. Lehdet näyttävät siltä kuin joku olisi ripotellut niiden pintaan perunajauhoa. Härmä heikentää kasvien kasvua tuona kesänä ja saattaa vähentää satoa. Härmä ei kuitenkaan talvehdi Suomen olosuhteissa ulkona, vaan se tulee Suomeen aina kesän aikana etelätuulten mukana. Kuten muidenkin sienitautien osalla, myös härmää on enemmän silloin kun alkukesä on kostea ja sateinen. Härmää voit vähentää kasveista pitämällä ne ilmavina ja huolehtimalla, että pihassa käy pieni tuuli. Tuuli haihduttaa kondensoituvaa vettä lehtien pinnoilta ja pitää lehdet näin ollen terveempinä härmän ja sienitautien osalta. Olen myös itse huomannut, että toisinaan voimakas kevätlannoitus lisää härmän esiintymistä. En tiedä, onko asiaa tutkittu tarkemmin missään, mutta voisiko typpi suurentaa lehden solukoita, jolloin härmä pääsisi tarttumaan lehteen herkemmin? En tiedä onko asia näin, tämä on vain omaa pohdintaani.

 

Heinäkuun puolivälistä lähtien olen käynyt kovaa taistelua kesäkukkia vaivaavia kirvoja vastaan. Toistaiseksi olen kevyesti voitolla. Olen poikkeuksellisesti joutunut näitä myös julkisista istutuksista ruiskuttamaan. Koska kesäkukkaistutukset ovat keskeisellä paikalla, on kasvit ruiskutettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ihan sentään tolu-ruiskutukseen en alkanut, mutta Neudorffin aine on ollut käytössä. Onneksi pari viikkoa kirvojen ilmaantumisen jälkeen tulivat myös leppäkertut. Leppäkertut, ampiaiset ja kanat ovat kaikki siinä mielessä puutarhurin kavereita, että kaikki näistä syövät tuhoeliöitä kasveista. Ne toimivat siis luonnonmukaisena tuholaistorjuntana. Kanat söisivät myös punkkeja, mutta ikävä kyllä kanoja ei oikein täällä meilläpäin voi niille pahimmille punkkipaikoille yksin päästää. Välittömästi on kanahaukka yläpuolella liitelemässä jos kanat ovat irti. Siinä saisi puutarhuri lisätä työkokemuslistaan kanapaimenena olon, jos kanat päästäisi pihamaalle vapaasti liikkumaan.

 

Pornaisten kunnan kesäkukista ja ihanista, uusista ruukuista on tullut paljon positiivista  palautetta. Kiva kuulla, että kaikki se työ, mitä talvella kasvisuunnittelussa tehtiin ja mitä Puutarha Bergströmillä kasvien kasvattamisessa on tehty, ei mennyt hukkaan ja istutukset ovat todella ihmisiä ilahduttaneet. Uusia kasvituttavuuksiakin tuli taas kokeiltua. Oranssi ja hentokukkainen Emilia on ollut upea! Se tuntuu pitävän paljon auringosta, koska kukat kasvavat voimakkaasti aurinkoon päin, vaikka istutus on todella aurinkoisella paikalla. Kosmoskukat ovat valtavia, vaikka juuri niiden riesana ovat olleet pahasti kirvat. Pelargonia on ollut ihan yhtä varma kukkija kuin aina ennenkin niin amppeleissa kuin myös istutusruukuissa. Amppelit kaikkineen ovat olleet kiitollisia kukkijoita ja helppohoitoisia! Vain kastelu ja lannoitus säännöllisesti on tarvittu. Ensi kesään taidetaan kokeilla vähän räväkämpiä värejä? Vai mitä mieltä olette? Nämä pastellin sävytkin ovat olleet kyllä upeat. Varjon ruukkuistutus voi kyllä hyvin, mutta jostain syystä verenpisara päätti helteiden alettua tiputtaa kaikki kukat. Nyt siellä on nuppuja runsaasti tulossa, joten se piti parin viikon kukkimistauon. Upeat, tummat kukat sillä onkin ollut. Verenpisaran edessä olevat ruusubegoniat ovat kyllä kukkineet upeasti koko kesän. Nämä siis ovat varmoja valintoja varjon istutusalueisiin.

 

Puutarhurilla itsellään kesäkuukaudet ovat kuluneet pitkälti töiden merkeissä, ja vapaapäivät ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Se kuuluu tähän ammattiin. Tuolloin sitä kesärauhaa ja mielen lepohetkiä on otettava kauniista maisemista, luonnossa liikkumisesta ja pienistä hetkistä kun keskityt vetämään henkeä. Tässä yksi sellainen. Viikon takainen upea kuutamo ja elokuun puutarhan kukinta.