Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha.Keskiviikko 24.3.2021 - Sirkku
Miksi lahopuu hyödyttää pienessäkin puutarhassa? Lahopuun lisääminen tuo pienellekin kaupunkipihalle lisää elämää.
Meillä monimuotoisuutta on parannettu pikkuhiljaa. Myrsky kaatoi pihapuita muutama vuosi takaperin. Osasta meni latva ja lisääntyneet tuuli- ja valo-olosuhteet otettii lapsiperheessä hyötykäyttöön. Puiden "kannot" jätettiin pitkiksi ja niihin ripustettiin pyykkinarut. Pihaan jätettiin myös järeämpiä puupölkkyjä joista osa on koristusmielessä istutusalueen laidassa ja osa nuotiopaikan laidalla istuinpölkkyinä. Ne saavat siellä hiljalleen sammaloitua ja lahota. Lapsillani on ollut myös mielenkiintoisia lahoaidan rakennusleikkejä. Vanhin lapseni rakasti pienenä polkea polkutraktorilla pitkin pihametsää ja kerätä (kuormata) traktorin kyytiin oksia ja kasata niitä "pinoille" pihan nurkille. Eilen pihaa kiertäessäni huomasin että kasat ovat siellä edelleen, osittain maatuneina lahopuuaitoina. Meillä kaadettujen puiden kantoja on jätetty myös lyhyempinä paikoilleen, osaa niistä on käytetty nuotioalustoina niin että päälle on laitettu vanha traktorin metallinen vanne jossa on sitten poltettu nuotiota. Osa kannoista on palanut osittain keskeltä joka tuo maaperän hiiltä ja muuttaa happaman maaperän ph:ta lempeästi. Lahopuuaitojen ja lahokantojen sekä lahopuupökkelöiden lisäksi meille pihametsään on rakennettu myös lahopuurytö. Tämä tuli sinne ihan luonnostaan, koska myrsky tosiaan vahingoitti vanhoja puita pahasti ja pienessä pihametsässämme jouduttiin tekemään puiden kaatoa isommassa mittakaavassa vanhojen puiden ollessa rakenteeltaan vaarallisia. Syksy oli silloin kovin sateinen ja osa pihastamme on perin suomaastoa, eikä oksia lähdetty kuljettelemaan märkyyden vuoksi metsästä pois. Ne kasattiin kasalle. Nyt muutama vuosi tuhon jälkeen, nuorin lapseni rakentelee kuivuneista oksista majoja, siellä näkyy myös kauriin ja jäniksen jälkiä. Suojaa nämä eläimet taitavat risukasan läheltä yöksi hakea. Lahopuukasat antavat metsissä suojaa myös metsän jyrsijöille ja käärmeille. Tämä seikka olisikin syytä muistaa myös laajemmilla metsäalueilla missä suoritetaan puiden korjuuta. Koneet muokkaavat maastoa liikkuessaan siellä, mutta metsään jätetyillä oksilla ja latvoilla on tärkeä tehtävä metsäluonnon uudistuksessa ja ne koneiden jäljetkin luonto korjaa nopeasti. Metsänhoitotyöt oikein mitoitettuina, myös hoitavat metsiä. Rakastan tarkkailla pihapiirin hiljaista muutosta. Pihaamme on tullut lahopuun lisäämisen jälkeen laajempi pikkulintukanta. Mustarastaan laulu kuului eilenkin voimakkaana ja palokärki ja vihertikka vierailevat pihassa säännöllisesti. Lahopuun lisääminen on tuonut pihaamme myös haukkoja ja pöllöjä. Eräänä juhannusaattona istuimme pihalammen rannassa nuotiolla ja kuuntelimme metsästä kuuluvia linnunhuutoja. Pari päivää myöhemmin näimme kelopuun latvassa kaksi uteliasta silmäparia. Sarvipöllön poikaset kurkistelivat meitä yhtä yllättyneinä kuin me niitä. En jäänyt niitä kuvaamaan vaan annoin heille pöllöilyrauhan, mutta kuva poikasista jäi melko vahvasti meille kaikille mieleen. Samaisena juhannusiltana ihmettelimme, että mikä tuossa lammen yläpuolella lentelee? Se oli lepakko joka pyydysti hyönteisiä. Seuraavana syksynä hankimme metsään pöllönpöntön ja sarvipöllön lisäksi pihassamme on nähty varpuspöllö ja lehtopöllön ääni kuului vuosi sitten iltaisin. Sitä emme kyllä onnistuneet näkemään. Oma operaationsa on pöllönpöntön hankkiminen, kiinnitys (nostettava n. 6m:n korkeuteen) ja huoltotyöt. Varsinkin kun pönttö on oltava valmiina jo tammikuussa jolloin pöllöt etsiskelevät jo pesintäpaikkoja. Miten sinä voit rakentaa lahopuutarhan pihaasi?
|
|
2 kommenttia . Avainsanat: Lahopuutarha, puutarhan monimuotoisuus, luonnon monimuotoisuus, maaperän hyvinvointi, pieneliöt, lahottajat, kääpä, käävät, lahopuuaita, lahopuurytö, pölyttäjä, hyönteishotelli, puutarha, pihasuunnittelu, piharakentaminen, viherrakentaminen |
KylvötMaanantai 8.3.2021 - Sirkku Tomaatit multaan.
Tekstiä kirjoittaessa ollaan jo maaliskuun kahdeksannessa päivässä ja minulle on ensimmäistä
Perinteisesti kylvöt on tehty meillä vähätyppiseen kasvuturpeeseen, eli joko turvelevyihin, turvenappeihin tai kylvömultaan, mutta viime vuonna tutustuin tähän uuteen kasvualustatuotteeseen, eli kasvusammaleeseen. Ikinä ei ole minulla kylvöt onnistuneet niin hyvin kuin viime vuonna, taimet tulivat pintaan nopeasti ja pysyivät terveinä, joten ajattelin myös tänä vuonna hankkia tätä tuotetta. tänä keväänä en sattunut sitä kuitenkaan myymälästä löytämään, joten ostin perinteistä kylvömultaa ja turvenappeja. Monen vuoden käyttökokemus on myös niistä joten eiköhän ne taimet onnistu niihinkin kylvettynä.
Avainsanana kylvettäville siemenille on, että käytä mieluiten tutkittuja ja siemenpussissa ostettavia siemeniä ja puhdasta vähätyppistä kasvualustaa. Kaupan tomaateista, paprikoista, chileistä yms.
otettuja siemeniä otetaan käyttöön vain jos tiedät varmasti tuotteet Suomessa tuotetuiksi ja terveiksi, ettet saa kasvihuoneeseesi hankalaa kasvitautia siementen mukana. Lajeja ja lajikkeita on valtavasti, niiden tutkailuun kannattaa käyttää hieman aikaa ja miettiä mikä on se sinun tarpeisiin sopivin lajike. Kannattaa myös miettiä hieman minkä tyyliset lajikkeet ovat edellisinä vuosina tuottaneet parhaimman sadon sillä kasvupaikalla.
Valitset nyt yksittäiskylvön taimipotteihin tai hajakylvön (kuten kuvasta näkee, vaihtoehtoja on). Täytä potit/ruukut puhtaalla kasvualustalla n. 3/4 korkeuteen. Voit laittaa kylvösten alle altakastelumattoa joka tasaa kosteutta ja ravinteiden saantia, mutta muista myös huolehtia, että liika vesi pääsee valumaan kylvöastiasta pois. Pyri välttämään paljain käsin astioiden sisäpintojen koskettelua ja käytä aina puhdistettuja ja tarvittaessa desinfioituja astioita. Näin vältellään mm. taimipoltetta joka tuhoaa pieniä taimia. Tämän jälkeen pohjakasvualusta kastellaan, kylvetään siemenet (vilkaise pussin ohjeita lajikkeen vaatimasta kylvösyvyydestä) ja tarvittaessa peitä siemenet puhtaalla kasvualustalla. Kylvös sumutetaan viimeiseksi kosteaksi. Omat siemenlajikkeeni, myös se tomaatti jota en ole vielä ostanut, kylvetään n. 0,5cm:n syvyyteen ja olisin peittänyt siemenet hiekalla jos sitä olisi juuri nyt ollut. Koska hiekkaa ei juuri nyt ollut, peitin siemenet kylvömullalla ja sumutin kylvöksen. Omaan kasvatusastiaani kuuluu ns. kasvihuonekansi, mutta jos käytät muovipussia tai kelmua, muista jättää kylvöksen ja muovin väliin ilmarako ja tee muoviin muutama reikä jottei kylvös ole liian märkä. Kasvihuonekannen ja kylvöastian väliin itse teippailen tulitikun, jotta ilma vaihtuu edes vähän kannen alla.
Tämän jälkeen kylvöastia olisi hyvä laittaa joko lämpömaton tai vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen tai lämminvesivaraajan päälle siksi aikaa kunnes taimi nousee kasvualustasta pintaan. Minä olen kasvattamassa chiliä ja tomaattia ja nämä pitävät lämpimästä kylvön jälkeen. Oma kokemukseni on, että näille saisi olla tasaisesti +22- +25 astetta lämmintä kylvön jälkeisinä päivinä. Silloin taimet tulevat nopeahkosti pintaan, mutta mikäli siemenpussin kasvatusohjeissa ei ole lämpötilaa mainittu, pidä kylvös huoneenlämmössä. Taimien itämisnopeus vaihtelee hyvissäkin olosuhteissa paljon, on siis täysin normaalia vaikka esim. chilin taimien pintaan nousua joutuu odottelemaan 15-30vrk ja tomaatilla taimettuminen voi kestää 2vrk tai 3 viikkoa. Jos sinulla on vanhoja, edellisvuotisia tai sitä vanhempia siemeniä, testaa niiden itävyys kylvämällä siemenet paria viikkoa aiemmin kun normaalisti kylväisit. Näin ehdit hankkimaan uudet siemenet huonojen siementen tilalle, mikäli ensimmäinen kylvös ei onnistu.
Taimien tultua pintaan, tuodaan ne kylppäristä lattialämmityksen päältä pois, huoneen lämpöön ja ikkunan eteen. Valoa pienet taimet tarvitsevat paljon. Ikkunat kannattaa siis pyyhkäistä kasvien edestä puhtaiksi ja lisätä taimille kasvivalot. Punainen kasvivalo olisi tähän alkuvuoteen paras mahdollinen valaistus. Punainen kasvivalo parantaa taimien itämistä ja juurtumista ja saa taimet kasvattamaan uutta kasvua lehtiin ja tekemään kukka-aiheita. Se on siis pääsääntöisesti alkukesän tärkein valon väri. Sininen valo taasen saa kasvin tukevoittamaan vartta ja auttaa valmistamaan sadon, se on siis pääsääntöisesti syksyn tärkein valon väri, mutta sitä tarvitaan pieninä annoksina myös keväällä. Perus kasvivaloissa on näitä molempia. Led-valonauhassa näytti mainintana olevan auringonvalon väri tai päivänvalon väri. Näistä minulla ei ole omaa käyttökokemusta, mutta aion ottaa ne tulevaisuudessa testiin. Mikäli sinulla käyttökokemusta on, laita vaikka viestiä, mielelläni kuulen kokemuksia siitä miten nämä kasvivalot ovat toimineen pienten taimien kanssa.
Mistä tietää, että kasvi saa riittävästi valoa? Uusi kasvu on terhakkaa ja kasvin varsi on tukeva eikä kasvi lähde kilpailemaan vähästä valosta kasvattamalla pitkää ja honteloa vartta. Tämän hetken led-kasvivalot voi tuoda melko lähelle kasvin lehtiä, se ei tee polttovaurioita lehtiin samalla tavalla kuin vanhat valot tekivät. Valaistus kannattaa muutenkin tuoda melko lähelle sen vuoksi että valon määrä tippuu nopeasti valolähteestä etäännyttäessä. 2m:n päässä olevan valaisimen valokeila on jo niin hajaantunut, että kasvivalo vastaa käytännössä vanhan ajan hehkulamppua.
Taimettumisen jälkeen taimia kastellaan parin viikon ajan pelkällä vedellä kunnes sitten siirrytään laimeaan lannoitekasteluun. Tuotteita nestemäisiksi lannoitteiksi kyllä riittää, mutta minä valitsin ihan perinteisen viherkasvien kukkalannoksen. Alkuun laimeampana versiona ja sitten vähän tuhdinpana.
Tomaatit ja chilit koulitaan isompiin istutusastioihin sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien ilmestyttyä näkyviin ja avauduttua kunnolla. Kouliminen on minusta aina vähän kinkkinen juttu. Jos et ole muistanut kylvää siemeniä riittävän pieneen ensimmäiseen astiaan, voi tulla koulimisvaiheessa ongelmia koska riittävän suuria koulintapurkkeja ei tahdo löytyä mistään vaan niitä saa sitten itse askarrella esim. maitopurkeista ja sanomalehdestä (joka ei onneksi ole vaikeaa). Koulimisessa taimi siirretään isompaan astiaan. Uutta multaa tulisi saada taimen alle, sivuille ja päälle. juuret pitäisi saada astiaan levälleen, niitä voidaan koulinnan yhteydessä typistää esim. terävällä veitsellä tai saksilla, mutta älä revi juuria. Taimi tulisi saada uuteen astiaan sirkkalehtiä myöden ja tämä voi olla haastavaa mikäli valoa on ollut liian vähän tarjolla ja kasvi on päässyt kasvamaan kovin pitkäksi. Vartta voi varovasti kiertää ruukkuun spiraalille vaikka sukkapuikon avulla, jos se on liian pitkä ruukkuun muuten. Kouliminen tehdään taas vähätyppiseen kylvö- tai taimimultaan koska koulimisen jälkeen taimen ensimmäinen työ on juurtua uuteen kasvualustaan ja kasvattaa uutta juuristoa varren osalle. 2 viikon lannoitustauko on siis tässä välissä tarpeen. Tomaattia saattaa joutua kevään aikana koulimaan 2-3 kertaa ennen kuin taimen voi viedä kasvihuoneeseen. Sama operaatio on siis edessä vielä ainakin toistamiseen.
Perinteisesti toukokuussa meillä kotona on joka ainoa vapaa taso täynnä taimiruukkuja ja pikkutaimia, joita on taas tullut reilusti yli omien tarpeiden. Perhe tympääntyy niihin ja he ovat jostain syystä kovin iloisia kun alkaa taimien karaisuvaihe jolloin tomaatintaimet muuttavat päiväksi ulos harsojen alle ja tulevat sitten yöksi sisälle, koska silloin on jo tiedossa että kohta ne muuttavat kasvihuoneeseen harsojen alle.
Kasvihuoneeseen muuttaessaan esim. tomaatin olisi hyvä olla väriltään tumman vihreä ja kasvaa kovaa vauhtia. Siinä olisi hyvä olla ensimmäiset kukat näkyvissä vähintään nuppuina ja voi olla että taimi on ollut pakko latvoa kertaalleen jottei pituuskasvu lähde käsistä ja siihen on saatettu laittaa jo ensimmäiset tuennat.
Tätä kohti aion siis tänäkin keväänä mennä. Aloitan hankkimalla jostain tomaatin siemeniä ja sitten suunnataan perheen nuorimman kanssa kylvöhommiin. Epäilen että muita perheenjäseniä en seuraksi tule saamaan ja nuorimmankin kanssa on puutarhainnostus pyrittävä tartuttamaan parin vuoden sisällä, ennen teini-iän päälle pukkaamista. Iloisia taimikasvatushetkiä kaikille viljelijöille sekä koteihin että ammattilaisillekkin!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvihuoneviljely, taimien esikasvatus, taimikasvatus, tomaatti, kasvihuonekurkku, kylvömulta, kasvukausi, avomaan viljely, hyötyviljely, kasvilava, Kodinterra Tuusula |


Nyt alkaa etelä- Suomessa olemaan oikea aika leikata omenapuita ja monia pensaita. Oksamassaa tulee paljon ja moni miettii, mitä niille oksille voi tehdä. Oksat voi tosiaan viedä sorttiasemalle jossa niitä käytetään kompostoinnissa tai kaatopaikkojen maisemoinnissa hyödyksi, ne voi hakettaa ja käyttää katteena puille ja pensaille ja käyttää hakkeen hyödyksi kompostin välikerroksissa tai sitten lahopuuta voi hyödyntää puutarhassa lisäämällä luonnon monimuotoisuutta, rakentamalla lahopuuainesta sisältäviä puutarhaelementtejä.
Tämän blogitekstin pohjatiedon tarkistukseen on käytetty Suomen Luonnonsuojeluliiton Lahopuutarhaopasta. Tekijät: Lauri Saaristo ja Risto Sulkava. Kiitos selkokielisestä oppaasta tekijöille.