Papujen kasvatusta

Torstai 22.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, pavut.

Monesti pihoissa käydessäni tulen miettineeksi, että miksi Suomalaisessa puutarhakulttuurissa elää niin voimakkaasti se perusajatus, että hyötykasvit pitää kasvattaa muusta puutarhakasvillisuudesta erillään? Tämä pohjautuu varmastikin Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun, mutta olisiko tätä syytä jo hieman pehmentää? Ymmärrän toki tuholaisia välttelevän näkökannan. Monesti kauniisti kukkivat perennat saattavat houkutella hyötykasveihin pölyttäjien lisäksi myös tuholaisia, mutta jos sadon määrä ei ole se kaikkein tärkein asia, voisi hyötykasveja sekoittaa enemmän ihan normaaliin perennapenkkiin. Monilla hyötykasveilla on kauniit lehdistöt ja kukat, miksei niitä voisi käyttää enemmän kukkivien kasvien lomassa?

Syy miksi otan tämän asian taas kerran tässä blogikirjoituksessa esiin, on se, että pavut ovat aika näyttävä osa perennapenkkiä. Ne tuovat sinne lehtevyyttä, vihreää ja kolmiulotteisuutta näyttävine tukineen. Kukinnot ovat kauniita, pölyttäjät pitävät niistä, ja ne lannoittavat kasvullaan maaperää ja tuottavat syötävää satoa. Jos siis kukkapenkkiin jää sipulikukan jäljiltä aukko, mitä jos laittaisitkin siihen kasvamaan nopeasti kasvavan, yksivuotisen hyötyköynnöksen, jonka voit joko esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle sipulikukan lakastuttua?

Salkopapu (Phaseolus vulgaris var. vulgaris). 

Salkopapu kasvaa n. 2–3 m korkeaksi lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla. Salkopapu  vaatii kasvaakseen melko paljon lämpöä, joten jos kasvupaikka on kovin viileä ja tuulinen, kannattaa sinne harkita mielummin pensaspapua tai härkäpapua kasvatukseen. Salkopapua voi kasvattaa myös lasitetulla parvekkeella ruukussa.

Kasvatus:

• Lämpimällä kasvupaikalla salkopavun voi kylvää suoraan kasvupaikalleen, kun maaperän lämpötila on noussut +15 asteeseen. Liian kylmässä maaperässä kylvös mädäntyy, joten odottele riittävän kauan ennen kuin kylvät pavut. Kasvuunlähtö on varmempaa jos kylvö tehdään sisällä purkkeihin ja taimet esikasvatetaan ja istutetaan ulos yöhallojen mentyä ohi.
• Liota siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Tämä pehmittää siemenen ulkokuorta ja helpottaa itämistä. Kylvä muutama siemen samaan taimipottiin. Kolmen viikon esikasvatusaika riittää, voit siis hyvin kylvää siemenet esikasvatuksessakin vasta toukokuussa, kun keskimäärin yöhallojen pitäisi olla ohi 10 kesäkuuta mennessä.
• Koska pavut ovat typensitojakasveja, ei kasvatusmulta saa olla liian voimakasta. Liian typpipitoinen multa voi haitata typensitojakasvin nesteenkiertoa, jolloin kasvi voi huonosti. Mullan olisi hyvä olla hiekkapitoista salkopavulle, koska hiekkaa sisältävä kasvualusta on aina juuristoille lämpimämpää.
• Tuennat kannattaa laittaa paikoilleen jo hyvissä ajoin, koska salkopapu kietoutuu tuentaan kiinni napakasti. Kasvi alkaa tekemään satoa sivuversoihin ja yksittäiset palot ovat pitkiä, jopa 30 cm:n pituisia. Papuja löytyy monessa eri värissä, väri määräytyy lajikkeen mukaan. Salkopapuja on vihreitä, violetteja, keltaisia ja monivärisiä. Korjaa satoa sitä mukaa kun papu kasvaa täyteen mittaansa, kuitenkin niin, että siemenet palon sisällä ovat vielä pieniä. Liian kypsäksi kasvaneet palot ovat puisevia. Katkaise salkopavun varsi sen ollessa n.  2 m:n mittainen, tämä saa sivuversot tuottamaan enemmän satoa.

Sadon hyötykäyttö:

Salkopavun palot käytetään kokonaan ruoanvalmistuksessa. Papuja kypsennetään keittämällä tuoreita palkoja n. 5–10 min. Palon on muututtava pehmeäksi keiton aikana. Voit myös kuivata palot ja kypsentää ne kuivattuna. tuolloin keittoaika on pidempi, n. 30–45 min. Papuja voi myös säilöä.

Pensaspavut ( Phaseolus vulgaris).

Pensaspapuja ja niiden alalajikkeita on runsaasti. Löydät kaupasta vahapapuja, taitepapuja, leikkopapuja ja silpo- eli keittopapuja ja kaikki nämä ovat pensaspapuja.

Pensaspavut kasvavat maksimissaan 60 cm:n korkuisiksi.

Vahapavut:

Vahapavuilla on litteät tai pyöreät, keltaiset palot. Näihin siemeniin törmää varmasti  useimmin siemenkaupoilla, koska vahapavut ovat kestävimpiä pensaspapuja.

Taitepavut:

Yleensä vihreäpalkoisia papuja, joiden palot ovat pyöreät ja pitkät. Taitepavuista löytyy myös violetteja tai monivärisiä papuja.

Leikkopavut:

Leikkopapujen palot ovat yleensä vihreitä, litteitä ja leveitä.

Silpo- ja keittopavut:

Silpo- ja keittopavuista käytetään hyödyksi yleensä vain siemenet. Nämä varmasti hyötyvät esikasvatuksesta eniten, koska Suomen lyhyessä kesässä ne eivät välttämättä ehdi tekemään satoaan valmiiksi saakka. Mikäli palko ei ehdi valmistua, voi keskenkasvuisia palkoja syödä. Täältä varmasti yleisimmin tunnettu lajike on mustavalkosiemeninen `Ying Yang`lajike.

Kasvatus:

• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä siemenet taimimultaan tai vähätyppiseen puutarhamultaan suoraan kasvupaikalleen, n. 3–5 cm:n syvyyteen. Kylväessäsi suoraan kasvupaikalle, huolehdi, että kasvualusta on riittävän lämmintä. Kylvöaika on n. kesäkuun alkupuolella. Esikasvatus hyödyttää ja silloin siemenet kylvetään n. toukokuun puolivälissä.
• Koska kasvutapa on pensastava, muista tarkistaa kasvutilatarve kylvöpussista. Eli taimivälin on oltava riittävän suuri, jotta jokaiselle taimelle ja pavulle riittää valoa, vettä ja tilaa. Keskimääräisesti taimiväli on n.  10 cm ja riviväli on n.  25 cm.
• Käytä kasteluun mielummin käteen haalealta tuntuvaa vettä kuin kylmää hanavettä. Pavut pitävät lämpimästä.
• Multaa taimia, eli lisää kasvualustaa juurien päälle taimen tyvelle, taimien ollessa n. 10 cm:n mittaisia. Multaaminen auttaa taimea pysymään pystyssä. Voit myös tarjota taimelle lisätukea laittamalla sen ympärille muovitetun harvan, isosilmäisen ja matalan puutarhaverkon. Laitan verkkokieppi taimen ympärille ja anna taimen kasvattaa vartensa verkosta läpi. Näin taimi tukeutuu verkkoon ja sato pysyy ilmassa, jolloin se pysyy terveempänä.
• Sato valmistuu n. 2 kk:n kuluttua kylvöstä. Palko on korjuukypsä kun palko on pitkä, mutta siemenet ovat vielä pieniä. Korjaa satoa sitä mukaa kun se valmistuu. Satoaika jatkuu syyshalloihin saakka.

Sadon hyötykäyttö:

Pensaspavut käytetään ruoanvalmistuksessa palkoineen kaikkineen. Palot keitetään pehmeiksi, keittoaika tuoreilla paloilla on n. 5–10 min. Kuivattuja papuja keitetään n. 30–45 min. Palkoja voi säilöä pakastamalla.

Härkäpapu (Vicia faba).

Kuuluu papu- nimestään huolimatta virnojen kasvisukuun. Se on yksi vanhimpia viljelyssä  käytettyjä palkokasveja ja nykyäänkin sitä käytetään typensitoja- ja valkuiaiskasvina peltoviljelyssä. Sitä on perinteisesti kasvatettu perunan kanssa sekaviljelynä avomaaviljelyssä. Perinteikkyydestä kertovat myös sen lempinimet: sitä kutsutaan mm. talonpoikaispavuksi.

Peltoviljelyyn härkäpapu tuli, koska se on helppoa kasvattaa, eikä se ole yhtä herkkä kylmälle kuin muut pavut. se kestää jopa muutamia pakkasasteita ja sen siemenet voi, ja kannattaa kylvää ulos jo toukokuussa, heti kun kylvöhommiin vain pääsee. Härkäpavun kasvuaika on melko pitkä ja siksi se kannattaakin kylvää ulos aikaisin.

Kasvatus:

• Voit kasvattaa härkäpapua ruukussa, viljelylaatikossa, perennapenkissä, avomaalla tai pellolla. Kasvatuksessa on kuitenkin huomioitava, että härkäpapu on syväjuurinen ja se vaatii kasvualustatilaltaan syvyyttä.
• Liota siemeniä em. ohjeen mukaan ja kylvä ne n. 5 cm:n syvyyteen. Sopiva taimiväli on 15–20 cm ja riviväli 40–50 cm.
• Multaa taimet n. 10 cm: n mittaisina.
• Kasvi pysyy yleensä hyvin ns. omilla jaloillaan, eikä kaipaa tukemista.
• Lajikkeita on useita ja maksimissaan härkäpapu voi kasvaa 100 cm:n korkuiseksi.

Sadon hyötykäyttö:

Nuoret palot voi syödä palkoineen. Täysikokoisista paloista käytetään vain palon sisällä olevat vihreät siemenet, eli pavut. Pavut kypsennetään ennen käyttöä. Keitä palkoja miedossa suolavedessä muutaman minuutin ajan ja poista sen jälkeen pavuista ulommainen, läpikuultavaksi muuttunut kalvo. Pavut voi säilöä pakastamalla.

Tuleentuneet, kypsät härkäpavut voidaan kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä niitä on liotettava vähintään 12 tuntia, jonka jälkeen ne huuhdellaan ja keitetään 45–60 min.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus).

Ruusupapu on kaunis, yksivuotinen, nopea- ja reheväkasvuinen hyötyköynnös. Sitä voidaan käyttää niin koriste- kuin hyötykasvinakin ja sitä voidaan kasvattaa ruukuissa, viljelylavoissa ja perennapenkeissä. Kasvin kukinta on tulipunaista, valkoista tai oranssia ja se alkaa heinäkuussa.

Ruusupapu ei ole yhtä kylmänarka kuin salko- ja pensaspavut, mutta sekin kannattaa pihassa sijoittaa lämpimään ja tuulensuojaiseen paikkaan. Köynnöstävänä ja tukeensa kietoutuvana kasvina sen lähettyville kannattaa jo hyvissä ajoin laittaa napakat tuet, johon se saa kiivetä. Ruusupavusta on olemassa paljon erilaisia lajikkeita, suurimpien kasvaessa jopa 4 m:n mittaisiksi, osa lajikkeista jää vain 50 cm:n korkuisiksi.

Kasvatus:  

• Esikasvatusta suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä jos kasvupaikka on lämmin.
• Siemenen kuori on kova ja kuorta voikin pehmentää hankaamalla sitä esim. karkealla keittiösienellä tai jopa hiekkapaperilla ennen liotusta. Näin varmistetaan itämistä.
• Istutusväli vaihtelee lajikkeen koon mukaan. Tarkasta tarkka etäisyys kylvöpussista. Keskimäärin se on kuitenkin 25–50 cm.
• Jos kasvatat ruusupapua ruukussa, kannattaa samaan ruukkuun laittaa 2–3 taimea, jolloin kasvit tukevat toisiaan alkumetreillä.

Sadon hyötykäyttö:

Ruusupavun ohuita ja keskenkasvuisia palkoja, joiden siemenet ovat vielä pieniä, voidaan käyttää hyötykäytössä. Tuolloin palot kypsennetään kokonaisuudessaan. Palkojen kasvettua ja muututtua säikeisiksi, käytetään hyödyksi ainoastaan pavut. Tuleentuneita, kypsiä ruusupapuja voi kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä näitä papuja on liotettava vähintään 12 tuntia. Liotuksen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään n. 1,5 h.

Kesän istutuksien pohdintaa ja tekoa.

Torstai 15.5.2025 - Sirkku

Kesän kukkaistutusten pohdintaa puutarhurin pihaan.

Tämä teksti on kirjoitettu jo ennen äitienpäivää vähän varastoon, se julkaistaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Siksi tekstissä puhutaan äitienpäivän kukkaistutuksista.

Monellahan on se ajatus, että kun on ammatiltaan pihasuunnittelija, viherrakentaja ja  viheralueiden hoitaja ja vielä neuvoo muita pihan ongelmakohtien kanssa, on tuon henkilön oma piha varmasti kukkaa täynnä oleva unelmapiha. Näin on myös meidän pihassamme ihan oikeastikin, ainoa vaan, että se koskee vain sitä pihan osa-aluetta, jota hoitaa anoppini. Hänellä on käsittämätön kyky luoda kauniita istutusalueita. Hänellä on myös jaksamista ja aikaa hoitaa pihaa ja hän viettääkin siellä kesäaikana suurimman osan päivästään, joko kitkien, kastellen tai istuttaen kukkapenkkeihin täydennystä.

Siksi kontrasti meidän puoleiseen pihaan on melko suuri. Meidän kesäpäivässämme aikaa pihan hoitoon on hyvin rajallisesti ja myös jaksaminen on oman ulkona vietetyn työpäivän jäljiltä toisinaan melko vähissä. Meillä siis yritetään satsata helppohoitoisuuteen ja osittain melko luonnontilaiseen piha-alueeseen. Onneksi olemme erähenkisiä ihmisiä muutenkin, meille pihassa tärkeää on tulipaikka, grilli ja luonnon ihmeiden seuranta. Pikkulintuja ja tähtitaivasta onkin tullut pihalla ihailtua jokaisena vuoden aikana.

Kasvihuone purettiin viime kesänä ja vain kohopenkit kasvihuoneesta ja sen vieressä  olevasta hyötymaasta jätettiin jäljelle. Hyötymaalle istutettiin jo viime vuonna tyrnejä,  vadelmia ja yksi metsästä pelastettu herukka. Ennestään siellä kasvoi jo kaksi karviaista, joista tuli viime vuonna ensimmäistä kertaa hyvin satoa. Kasvihuoneen kohopenkkeihin istutin viime vuonna kaksi raparperia. Nyt keväällä olen innoissani käynyt jo moneen kertaan raparperin alkuja tarkkailemassa. Lisäsin kevätlannoituksen ja kastelin ne hyvin. Sieltä ne tulevat ylös ja uskon, että kasvu ryöhähtää käyntiin heti kun vain ilma vähän lämpenisi.

Ystävältä sain useita kukkasiemenpusseja aikaisemmin keväällä ja niitä kylvin tuonne vanhalle hyötymaalle pensaiden väleihin. Tulkoon sinne täksi kesäksi kukkaniitty, jonka suurimpina kasveina ovat auringonkukat. Jos ne siemenet nyt lähtevät itämään sitten joskus kun lämpenee.

Aikanaan kasvihuoneemme ja kasvimaamme yksi hankalimmista ongelmista oli, että ne sijaitsivat aivan liian kaukana vesipisteestä. Tavalliset letkukelan letkut eivät riittäneet ja kastelua varten joutui vetämään paksut ja isot maatilan letkut talolta kasvihuoneelle. Nämä painoivat sen verran, että kasteluun meni aina kohtuuttomasti aikaa ja se oli sen verran vaivalloista, ettei sitä jaksanut montaa kertaa viikossa tehdä. Toki käytössä oli vesisäiliöt ja niihin tihkuletkut, mutta silti kovimpaan sadon valmistumisaikaan kasvit saivat liian vähän vettä. Nyt mietin, että ostan kesäkuun koittaessa pari lavakaulusta, johon laitan kasvusäkit, joihin saan avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia ja nämä lavat tulevat suoraan vesipisteen viereen talomme eteläseinustalle. 

Lähestyvän äitienpäivän vuoksi suuntasin lähellä sijaitsevaan kesäkukka- ja taimimyymälään jo toissa päivänä maanantaina.  Halusin tänä vuonna ilahduttaa äitiäni tuomalla hänelle parvekkeelle suureen ruukkuun tomaatin taimen ja yrttejä ja kukkia, lisäksi amppeliin mansikoita. Näiden lisäksi ostin omaan pihaan helppohoitoisia satokasveja ruukkuihin ja säkkeihin kasvatettavaksi. Tomaatteja ostin omaan pihaan kaksi ja ne tulevat muuttamaan suuriin ruukkuihin terassille. Yhden ison ruukun jo istutin kun löysin Bergströmin Puutarhalta Paippisista niin mielenkiintoisen yrtin taimia. Mukaani lähti sieltä oliiviyrtti, josta en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin. Ostin näitä kaksi, joista toisen istutin äidilleni. Hänelle oliiviyrtin lisäksi istutin laventelin ja sen tomaatin ja sitten vielä yllätyssiemenen, joka lähtee kasvuun sitten ilmojen lämmettyä. Näiden lisäksi kotoa löytyi jo pari persiljan taimea ja basilikaa, nämä pääsivät omaan istutukseeni. Ostin lisäksi avomaankurkun taimet, joista ikävä kyllä yksi meni automatkalla poikki. Nyt niitä jäi kolme, mutta eiköhän ne riitä. Kotona kylvin purkkeihin vielä kesäkurpitsan, jotka toivottavasti lähtevät kasvuun, vaikka siemenet olivatkin hieman vanhoja. Ne on kuitenkin säilytetty oikein. Lisäksi hankin kotiinkin pari amppelimansikan taimea, jotka istuttelin uuteen amppeliin samalla kuin tein äitienpäiväistutuksen äidilleni. Omat istutukseni odottelevat lämpimiä kelejä nyt valoisassa tuulikaapissa, vähän kyllä mietityttää miten kurkun taimet ja basilika siellä pärjäävät kun yöllä on meillä menty vielä pakkaselle ja tuulikaapissa ei ole lämmitystä. Viileää, valoa ja vettä kuitenkin riittää, jospa se riittäisi?

Sen verran se oliiviyrtti jäi kiinnostelemaan, että piti etsiä siitä tarkempaa tietoa. Tässä sitä myös teille: 

Oliiviyrtti (viherhopeayrtti). 

• Oliiviyrtti on vanhojen luostarien kasvi, jonka ulkomuoto on havumainen ja nuorena se minusta muistuttaa jotakin sammalta.
• Kasvia hipeltäessä (joka ammattipuutarhurin mielestä on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos on havu tai tässä tapauksessa havun tapainen kasvi kyseessä), se tuoksuu. Tuoksu on kasvikuvauksen mukaan oliivimainen ja pihkainen. Minun nenääni se tuoksui lihakeitolta ja jopa salmiakkiselta. Tuoksu oli kuitenkin miellyttävä eikä se levittäytynyt kauas, vaikka kasvi onkin nyt suljetussa pienessä tilassa tuulikaapissa.
• Kasvi maistuu havupuiselta ja oliiviselta. Maku voimistuu lämmitettäessä.
• Viihtyy hiekansekaisessa, jopa köyhähkössä maassa ja sietää pientä kuivahtamista. Ei pidä liiallisesta märkyydestä juuristoalueellaan. Kannattaa istuttaa aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle.
• Kasvi kasvaa pieneksi pensaaksi ja saattaa talvehtia leutoina talvina lämpimällä kasvupaikalla.
• Käytetään mm. tomaatin kanssa esim. leivän päällä, salaateissa ja vaikkapa pastakastikkeissa tai pizzan päällä. Hyviä käyttökohteita ovat myös marinadit ja grilliruoat. Sitä on käytetty myös likööreissä ja kosmetiikassa.

 

 

Yksivuotiset satoköynnökset, Kurkku cucumis

Torstai 8.5.2025 - Sirkku

Yksivuotiset satoköynnökset, cucumis, kurkku.

Meidän perheessämme loppukesän voileipien päälle kuuluvat kuvassa olevien yrttien lisäksi  niin avomaankurkut kuin pienet kesäkurpitsatkin. Pitkään kasvatin näitä myös itse, mutta viime vuosina olemme käyneet anopin kesäkurkkumaalla (luvan kanssa) hakemassa maistiaisia. Oma kasvatus jäi tomaattien jalkoihin, meidän pihassamme kun tuulee aina, oli kurkut pakko saada kasvihuoneeseen ja se pirulainen kun vei kuuden neliön kasvihuoneesta aivan liikaa tilaa! No nyt koko kasvihuonetta ei enää ole ja pohdinnassa on, että laittaisinko tänne yläpihalle pari kasvilavaa, johon tulisi kasvusäkin ja niihin saisi kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia kasvamaan.

Kaikki nämä vuodet olen ollut siinä käsityksessä, että kurkku on kotoisin viidakosta. Tämä tieto on minulle joskus puutarhakouluaikana jäänyt mieleen. Nähtävästi kuitenkin olen ollut väärässä. Kurkku on kotoisin Aasiasta, todennäköisesti Himalajan vuoristosta. Villinä kurkkua kasvaa myös Intian eteläosissa. Villikurkku on harvinainen kasvi tuollapäin. Luulen, että tästä tiedosta on tuo minunkin väärinkäsitykseni lähtöisin.

Kurkulla on valtavasti lajikevaihtoehtoja. Lajikkeet eroavat toisistaan monella eri tavoin: on pitkää tai miniä ja kaikkea siltä väliltä. Kurkku voi kasvaa kierteelle, olla kaartuva, pallomainen tai suora. Sen pinta voi olla piikikäs tai sileähkö. Sillä on myös erilaisia värivaihtoehtoja, vaikka toki vihreä on se kaikkein yleisin. Sadon runsaudessa ja valmistumisajassa ja kasvin taudinkestossa on myös eroja. Se mikä kaikkia lajikkeita yhdistää on, että kaikki kurkun lajikkeet pitävät riittävästä veden, ravinteiden ja lämmön saannista.

Mihin kurkkumaa kannattaa perustaa?

Kurkku pitää, lajikkeesta riippuen, kasvaessaan lämpimästä, lähes trooppisesta kasvupaikasta. Kasvihuonekurkku viihtyy mielellään kesällä jopa + 26 asteen lämmössä, avomaan kurkulle riittää vähemmän + 20 astetta ja siitä ylöspäin.

Kurkku kasvaa köynnöstäen ja koska köynnökseen tulee painava sato ja isot lehdet päälle, ei kurkkua kannata laittaa tuuliseen paikkaan, jottei se ratkea tuulessa. Liika tuuli myös viilentää kasvin kasvuympäristöä ja saa sen haihduttamaan paljon runsaammin kuin olisi tarvis. Tämä taas lisää kastelun ja lannoituksen tarvetta. Istuta kurkku siis sopivasti tuulensuojaiseen ja lämpimään kasvupaikkaan.

Millainen maaperä kurkulle sopii?

Kurkku viihtyy syvämultaisessa, kalkitussa ja keski-/voimakasravinteisessa maaperässä. Ph:n tulisi olla 6–7.  Ravinteiden kanssa olisi hyvä huomioida se, että niitä tulisi olla tasaisesti veden lisäksi saatavissa. Muutoin kurkuista tulee kitkeriä. Keskimääräisesti typpilannosta (kevätlannosta) annetaan heinäkuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen siirrytään fosfori- kalium lannoitteisiin, eli syyslannokseen. Liian suuri typpimäärä saa kasvin keskittymään vain vihreän tekoon, jolloin se tavallaan unohtaa tehdä itse sadon. Tasaisesti saatavissa olevat ravinteet ja riittävä valon saanti auttavat myös pitämään kurkun lehtihankavälin riittävän lyhyenä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, koska kurkku tekee sadon aina lehtihankavälikerroksiin. Mitä enemmän on lehtihankavälejä, sitä enemmän tulee satoa.

Kurkun kasvatus, hoito ja sadonkorjuu.

Kurkku ei tarvitse pitkää esikasvatusta ja tarvittaessa se voidaan kylvää myös suoraan  kasvupaikalle huhti- toukokuussa. Yleensä avomaankurkun taimia esikasvatetaan 2–4 viikkoa, kasvihuonekurkun taimia lajikkeesta riippuen jopa 6 viikkoa, ennen taimien istutusta lopulliselle kasvupaikalleen. Tuolloin maaperän lämpötilan on oltava vähintään +15 astetta.

Kurkun siemenet ovat suurehkoja ja melko kovakuorisia ja itämistä voidaankin edistää liottamalla siemeniä muutaman tunnin ajan ennen kylvöä. Suuria siemeniä laitetaan yleensä 1/ taimipotti, kylvö tehdään vähätyppiseen ja kostutettuun taimimultaan ja kylvös peitetään muovikelmulla, jossa on muutama pieni reikä. Kylvösyvyys on n. 2–3 cm. Esikasvatettavat taimet kannattaa pitää huoneenlämmössä, mutta sirkkalehtien ja ensimmäisten oikeiden lehtien auettua, purkit kannattaa siirtää hieman viileämpään tilaan, jotta taimi karaistuu ulkoilmaa varten. Lannoitekastelu aloitetaan sirkkalehtien tullessa näkyviin aluksi mietona, lisäten väkevyyttä pikkuhiljaa. Lopulliselle kasvupaikalleen istutettaessa lehtien värin pitäisi olla tumman vihreä. Istuta esikasvatetut taimet tuolloin hieman syvempään kuin ne purkissa ovat kasvaneet, taimiväli saa olla 30–50 cm ja riviväli vähintään 1 m. Mikäli istutat kurkun isoon ruukkuun tai amppeliin, tulee yhteen suureen ruukkuun vain yksi taimi. 

Avomaalla kasvaessaan kurkku vaatii suojakseen harsot tai pikemminkin harsotunnelit, jotka voidaan avata kuumana alkukesän päivänä päistään ja päästää pölyttäjät kukkien kimppuun. Harsot on kuitenkin muistettava sulkea yön ajaksi. Mikäli et käytä harsotunneleita, muista huolehtia, että harsot eivät ole kiinni avomaankurkun lehdissä, ettei lehdet homehdu. 

Kurkku vaatii paljon vettä ja sitä onkin varauduttava kastelemaan paljon, kuumalla säällä jopa päivittäin. Kastelu-urakkaa helpottaa tihkukastelu tai hyvin sijoitettu ruukkukastelija ja vesisäiliö. Kurkku pitää mielummin auringossa lämmenneestä, seisoneesta vedestä. 

Nykyiset uudet kurkkulajikkeet ovat partenokarppisia, eli niiden hedelmä muodostuu ilman pölytystä ja yhdestäkin taimesta saattaa saada riittävän runsaan sadon. Kaikki kasvit kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä ja hyönteispölytyksestä, niin myös kurkku. Mikäli sinun pihassasi ei tunnu avomaankurkulla pyörivän pölyttäjiä, voit varmistaa pölytyksen keräämällä hedekukat ja pyörittämällä niitä emikukissa. Hedekukat tunnistat siitä, että niiden päässä ei ole kurkun alkua näkyvissä.

Kasvihuonekurkusta poistetaan lehtiä valmistuvan sadon ympäriltä. Tämä antaa ilmaa ja valoa valmistuvalle sadolle ja pitää huolta siitä, että kasvi keskittyy sadon kasvattamiseen. Kerää kypsät kurkut siinä vaiheessa kun kurkku on hieman pullistunut, väriltään tumman vihreä ja pinnaltaan vielä rosoinen. Kurkkua ei kannata päästää liian suureksi, silloin sen maku on muuttunut puisevaksi. Kurkku voidaan latvoa viimeistään silloin kun köynnös on kasvanut 7 m:n mittaiseksi, avomaan kurkkua voidaan latvoa jo aiemmin, mikäli kasvin ympäristön hoito on kovin hankalaa. Latvomista voi aikaistaa, jos taimiin ei kehity sivuversoja. Latvo sivuversot, kun hedelmät ovat kehittyneet lehtihankoihin. 

Sadonkorjuu alkaa heinäkuun loppupuolella ja satoa valmistuu aina syyskuulle saakka. Kurkkuja kerätään kovimpaan satoaikaan päivittäin tai vähintäänkin 2–3 päivän välein. 

Herkullisia kurkkulajikkeita: 

Avomaalle, pienihedelmäisiä kurkkuja:

• New pioneer F1, aikainen lajike, joka tekee runsaan sadon. Voidaan korjata n. 5 cm:n kokoisia kurkkuja.
• Rhensk Druv, satoisa pikkukurkku.
• Amppelikurkku hopeline, Aasialaistyyppinen minikurkku.
• Bruno F1, aikainen ja itsepölyttyvä avomaankurkkulajike.
• Conny F1, Itsepölyttyvä avomaankurkku, joka on erittäin vastustuskykyinen lajike. Sopii säilöntään.
• Burpless tasty, Runsassatoinen avomaankurkku, joka tekee pidempiä hedelmiä.
• Diamant F1, Lajike, joka tekee tummanvihreitä ja kyhmyisiä avomaankurkkuja.
• Gele tros avomaankurkun kypsä kurkku on väriltään kullankeltainen.
• Market more, on kulttuuriperintölajike ja harrastajien pitkäkestoinen suosikki.
• Vorgebirgstrauben, on aikainen lajike, jonka sato sopii hyvin säilöntään.
• Sitruunakurkku Lemon. Pyöreä kurkku, joka tuottaa runsaasti hedelmää. Korjaa kurkut keltaisina.

Kasvihuoneeseen:

• Baby F1, on herkullinen minikurkku, jota voi kasvattaa ruukussa.
• Bella F1, Runsassatoinen, sato pitkää ja ohutkuorista.
• Delistar F1, rapea, ohutkuorinen ja runsassatoinen kurkku.
• Futura F1, rapea ja runsassatoinen kurkku.
• Kiinalainen käärme, avomaankurkku, joka menestyy Suomessa varmimmin kasvihuoneessa. Tekee käärmemäisiä, jopa 50 cm:n mittaisia hedelmiä, jotka ovat vähäsiemenisiä ja hyvänmakuisia.
• Lousia F1, sopii hyvin myös harrastekasvihuoneeseen kasvatettavaksi. Hyvä härmänkestävyys.
• Piccolino F1, herkullinen minikurkku, joka tuottaa runsaasti rapeita, ohutkuorisia ja pieniä kurkkuja. 

Kurkkuja muistuttavia lajikkeita:

• Kurkkumeloni Armenische carosello barese. Jopa 70 cm:n mittaisia, rapeita ja mehukkaita hedelmiä, jotka kuuluvat meloneihin. Aikaisin talteen kerättynä maistuvat kurkulta, myöhemmin maku muistuttaa melonia. Kasvatetaan kasvihuoneessa.
• Meksikolainen minikurkku. Kurkkua muistuttava eksoottinen vihannes, jonka köynnös kasvaa yli 3 m:n mittaiseksi.
• Pesusienikurkku. Kuitumainen sisus, joka keräämisen jälkeen kuivataan ja kuoritaan. Kuivattua sisusta voi käyttää pesusienenä.

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa

Torstai 1.5.2025 - Sirkku

Kevättöitä ja tulevaisuuden pohdintaa.

Onko sinulla tapana tehdä pohdiskelutöitä? Tarkoitan tällä ilmaisulla mitä tahansa helposti  sujuvia töitä, joita tehdessä voi miettiä päänsä sisällä pyöriviä elämän isoja ratkaisuja ja pulmia kuntoon. Toiset sanovat pohtivansa elämän isoja kysymyksiä lenkillä tai urheillessa, minäkin teen näin toisinaan. Tosin olen huomannut, että usein keskittymisen on oltava koiran ja villieläinten vuoksi aika nykyhetkessä. Se toimii siis minulla ehkä paremmin murheiden unohduttajana, kuin ratkaisun hakemisessa. Tarpeen tosin sekin on välillä. Toiset kokevat puutarhatyöt ja varsinkin kastelun olevan tällaista pohdiskelulle antoisaa aikaa. Minulla se harvoin toimii, koska silloin päässä risteilevät monet vielä tekemättömien töiden työlistat ja kärsimättömyys, koska kastelu nyt kuitenkin vie melko paljon aikaa. Olenkin huomannut, että siivoustyöt, silitys ja ruuanlaitto ovat minulle niitä aivopähkinöiden ratkaisutöitä. Kun mielessä pyörii huolet, tai vain muutoin ratkaistavat isot asiat, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, tai laitan televisioon moneen kertaan nähdyn leffan pyörimään, viritän telkkarin eteen silityslaudan ja silitän koko perheen pyykit (jota kyllä hyvin harovin muutoin tapahtuu).

Viime aikoina silitettyjä pyykkejä on taas kertynyt ja perheenkään ei ole tarvinnut einesruokia syödä, kun päässä on pyöritelty monia asioita. Tänä keväänä olen ollut yrittäjänä 16- vuotta. Hyvä minä! Koen, että yritys pyörii sellaisella tasolla ja riskillä, jossa sen haluankin pyörivän. Haaveita työn suhteen on myös. Näiden haaveiden toteuttamisen eteen olen jo ottanut ensiaskeleet, mutta niiden toteutuminen ei ole täysin itsestä kiinni. Katsotaan rauhassa mihin näiden suhteen keskustelut johtavat.

Aikainen kevät kuitenkin herätti ajattelemaan myös hieman laajemmin omaa työarkipäivääni ja varsinkin vuottani viheralan yrittäjänä. Tulevaisuudessa Etelä-Suomessa talvet vain lyhenevät, joka tarkoittaa sitä, että täällä kevättyöt starttaavat aiemmin kuin ennen. Näin kävi jo tänä keväänä. Maaliskuun alusta alkoi sesonki täysillä ja kevään kaikkein kiireisin aika loppui viime viikkoon. Nyt on taas vähän hiljaisempi hetki, kunnes sitten rakennus- ja ylläpitotyöt taas starttaavat täydellä tohinalla. Monessa paikassa maarakennustyöt ovat kylläkin jo käynnissä, mutta ikävä kyllä, kasvitoimituksia ei kukaan älynnyt näin aikaiseen ottaa. Puutarhamyymälöihin on vasta nyt tullut ensimmäiset kasvitoimitukset, ja pihoihin tilatut kasvit tulevat tulevina viikkoina muiden kuormien mukana. Minulla on siis pari viikkoa aikaa keskittyä kalkituksiin, kevyempiin ylläpitotöihin ja toimistohommiin, kunnes sitten taas mennään.

Tämä pieni tauko sai minut ajattelemaan sitä, että haluanko jatkossakin tehdä töitäni näin. Rakastan työtäni ja pidän kaikista vakiylläpitohoitokohteistani (ja asiakkaista), mutta jotain uutta olisi kiva keksiä ensi vuoteen. Tämä sai minut pohtimaan vaihtoehtoja ja kummallista kyllä, silloin kun mielessään avaa oven uudelle, asioita alkaa tapahtumaan kuin itsestään. Olen joskus ennenkin kokenut saman asian. Olen esim. kerran irtisanoutunut kuormittavasta työpaikasta, tuskaillut viikonlopun ajan, että olinko hullu?!! Ja seuraavalla viikolla olen saanut uusia työtarjouksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin elämässä ja kohti yrittäjyyttä. Nyt siis pohdin itsekseni, että jotain uutta näille kevään ”hiljaisille viikoille” olisi kiva kehittää. Mieleen tuli lapsuuden kesämaisemat ja se, että niin, heillähän kevätsesonki silloin vielä jatkuu, kun se meillä on päättynyt. Otin yhteyttä siellä asuvaan kollegaan ja pohdiskelin ääneen, että tarvittaisiinkohan siellä omenapuun leikkaajaa ja viherkurssien pitäjää? Kysyntää kuulemma olisi, että tarjoa ihmeessä kurssejasi tänne! Aikani asiaa ruokaa laittaessani pyöriteltyäni, rohkaistuin ja otin yhteyttä toiselle puolelle Suomea ja tarjosin itseäni töihin keväälle 2026. Hämmästyksekseni siellä kiinnostuttiin asiastani ja halutaan minut töihin, jos vain saamme arkiasiat järjestykseen.

Seuraavaksi minuun otti yhteyttä yhteistyötaho täältä Etelä-Suomesta, joilla heilläkin oli asiaa keväästä 2026. Ihanaa, että työstäni on pidetty niin paljon, että tulevaa työaikaani halutaan varata jo vuotta etukäteen. Minun oli siinä paikassa tehtävä päätös siitä, milloin en ole käytettävissä täällä kotiseudulla. Rajasin käytettävissä olevan ajan huhtikuun alkuun saakka. Huhtikuussa tulen olemaan muualla Suomessa. He bookkasivat minut helmi-maaliskuuksi iltoihin ja viikonloppuihin kurssittajaksi.

Siitä ensimmäisestä pohdinnastani, jossa mietin kevään hiljaista hetkeä, oli tässä vaiheessa mennyt alle kaksi viikkoa. Huhhuijaa! Omassa päässä on vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tapahtui? Olen innoissani, jännittää, vähän pelottaa ja ahdistaakin, että saanko kaiken toimimaan. Mutta kaitpa se siitä? Joskus on vain uskallettava hypätä, jotta tulisi kehitystä? Moni asia on toki vielä auki ja suunnitelmat voivat vielä muuttua, mutta näillä näkymin huhtikuulle 2026 työaikoja Etelä-Suomeen on normaalia vähemmän tarjolla. Vuoden 2026 huhtikuun ohjelmasta sitten lähempänä lisää.

Mutta palataan vielä hetkeksi huhtikuuhun 2025.

Pitkästä aikaa istuttelin kotipihaankin uusia hiilinieluja. Kotipihan metsässä on suomainen  kohta, jossa vesi seisoo, kun kirjanpainaja ja myrsky ovat vieneet isoa puustoa muutaman viime vuoden aikana. Isot puut siis aikaisemmin vetivät sitä vettä pois maaperästä, nyt metsä soistuu, kun puustoa on vähemmän. Aiemmin olin jo istuttanut tänne hopeasalavan, joka kasvaa ja viihtyy paikassa hyvin. Löysin ystävän puutarhalta tänne harvemmin saatavissa olevia tervalepän taimia. Leppiä ei ollut kuin kaksi, mutta ne olivat jo valmiiksi nelimetrisiä. Näiden lisäksi istutin yhden sulkaharmaalepän. Leppä kestää juuristollaan ajoittaista seisovaa vettä ja typensitojakasvina lannoittaa kasvullaan maaperää. Tuohon kasvupaikkaan se sopii kuin nenä päähän.

Leppien lisäksi istutin kolme siperianlehtikuusta, meidän lehtikuusivanhuksen seuraksi pihan sisääntulon laitamille. Lehtikuusien edessä olevassa kuusiaidassa on kirjanpainaja ja se pitää kaataa tulevina vuosina pois ja istuttaa uusi aita. Haluan, että siinä vaiheessa takana on jo valmista puustoa, joka stoppaisi kylmää pohjoistuulta ja antaisi suojaa. Siperianlehtikuusi kasvaa varsinkin nuorena nopeasti ja kestää erittäin hyvin lahoa ison sydänpuunsa ansiosta. se on myös terve, eikä siihen iske kovin herkästi tuholaiset. Siperianlehtikuusesta tehdään pitkäikäistä lautaa esim. terasseihin ja saunaan. Lehtikuuset ovat myös pidempi-ikäisiä puita kuin tavallinen metsäkuusi on.

Pornaisiin tuli kevät orvokkien muodossa viime perjantaina. Kiitos Puutarha Bergström Paippisista! Taas kerran oli niin upeat orvokit, että ilo oli niitä istuttaa!

Muutoin olen kohteissa tarkastellut kasvien talven yli selviämistä ja iloinen yllätys oli, kun asiakkaan ”Flammentanz” köynnösruusussa oli näkyvissä jo ensimmäiset lehdet. Vähän pelotti miten lumeton talvi suojaamattomaan ruusuun vaikutti, mutta hyvältä näytti. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Hyvää vappua kaikille!