Haravoitua lunta

Torstai 24.11.2022 - Sirkku

Taas on sesonki. 

En yhtään ihmettele, miksi niin moni pihanomistaja on pää pyörällä puutarhatöiden  ajankohdista. Sesonkeja ja töiden tekemisen oikeita ajankohtia on niin monia muistettavaksi, että jopa ammattilaisilla on niiden kanssa tekemistä. Marraskuun alusta alkoi taas yksi sesonkiaika eli havupuiden leikkausaika.  Kun lehdet on saatu pois maasta ja kasvit ovat menneet lepotilaan, on hyvä aika leikata havuja malliin. Vanhan kansan sanonta onkin, että kuusiaidat leikataan kahden ämmän välissä, eli marras- maaliskuun välisenä aikana ja suuret ja vanhat aidat voidaan leikata sekä marraskuussa, että maaliskuussa, jotta ne pysyvät oikein kokoisena.

Minäkin olen aloittanut kuusiaitasesongin nyt koronasta toivuttuani. Yllätyksekseni olen saanut aloittaa sen lumisessa luonnossa ja eilisenkin työkohteen aidalla oli jo kymmenisen senttiä lunta odottamassa pudottamista aidan päältä. Lumi onkin yksi syy miksi kuusiaidan säännöllisestä leikkauksesta kannattaa huolehtia. Jo tuo 10cm hötölunta oli painanut kuusien vuosikasvujen kärkiä alas, 10cm märkää loskalunta taasen painaa jo huomattavasti enemmän ja se olisi saattanut aiheuttaa jo vaurioitakin katkomalla latvoja. Hoidetusta aidasta lumi pääsee helpommin tippumaan pois, varsinkin jos aidan pääliosaa muotoillaan reunaa kohden viettäväksi keihäänkärjeksi.

Kuusiaidat istutetaan yleensä metsitystaimista eli pottitaimista, joiden korkeus voi olla esim. 25cm. Tuijan taimet tulevat yleensä vähän korkeampina, vähintäänkin 85cm:n korkuisina. Taimen ja varsinkin sen juuripaakun koko sanelee sen kuinka tiiviisti taimia voi uuteen istutuspaikkaan laittaa. Pieniä kuusen taimia voidaan istuttaa jopa 25cm:n välein kun taasen tuijilla istutusväli voi olla mitä tahansa 35cm:stä 100cm:iin. Suurin istutusetäisyys minun istuttamissani leikatuksi aidaksi suunnitellusta kartiotuijaistutuksissa on ollut 70cm. Alkuun näitä pieniä ja vasta istutettuja aitoja leikataan vain sivuilta. Alkuleikkauksen tarkoituksena on saada aitakasvit haaromaan hyvin ja täyttämään taimivälit tehokkaasti. Tällöin vaakaoksien vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää taimeen jäljelle muutaman millin verran. Tarvittaessa alkuleikkauksissa kaikki taimet käydään säännöllisesti läpi jokaiselta sivulta. Latvoihin ei kosketa.

Taimien ollessa riittävän haaroittuneita aletaan aidasta leikkaamaan vain pitkiä sivuja. Oma neuvoni kaikille aitakasvien istuttajille on, että älkää päästäkö aitaa ensimmäisinä vuosina liian leveäksi vaan pitäkää se jo alkuvuosista lähtien säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa leikattuna, kapeana aitana. Tämä helpottaa aidan leikkaustöitä sitten kun aita on riittävän korkea ja vanha.

Havuaitojen latvoja aletaan leikkaamaan vasta kun aita on riittävän korkea. Mikä on nyt sitten "se oikea" aidan korkeus? Asemakaava-alueilla aidan korkeuden määrittää kaupungin tai kunnan rakennusjärjestys ja rakennustapaohjeet. Hyvin yleinen säännös on, että tonttien välisen raja-aidan korkeus saa olla vain 160cm ja tien viereisen aidan korkeus saa olla vain 120cm. Nämä mitat koskevat myös kasviaitoja. Aidan korkeus mitataan alemman tontin pintakorosta (jos esim. 160cm korkuisen aidan tontit ovat eri tasossa). Haja-asutusalueilla ei aitojen korkeuksia ole välttämättä saneltu kunnan taholta. Tällöin kannattaa miettiä hoitotöiden mielekkyyttä. Oma kokemukseni on, että kun aita menee yli 250cm:n korkuiseksi alkaa leikkauskerrat harvenemaan, koska työ muuttuu hankalammaksi tehdä. Työn tekoon vaaditaan telineet (tikkailta ei saa leikata yhtään mitään!) ja tehokas pensasleikkuri. Oma koneeni on Husqvarnan jatkovarrellinen pensasleikkuri valjailla ja pitkällä laipalla. Koska tämän koneen laipan työskentelykulmaa saa säädettyä, pystyn leikkaamaan melko korkeaakin aitaa maasta käsin. Rakastan tätä konetta, vaikka se vaatiikin hyviä käsivarren ja yläkehon lihaksia! Oma koneeni on polttomoottorikäyttöinen, mutta tehokkaita pensasleikkureita löytyy myös akku- ja sähkökäyttöisenä.

Pitkää kasviaitaa leikatessasi voit alkuun vetää aidan päälle ja sivuille linja- ja korkolangat, jonka mukaan leikkaat aidan. Itse käytän lankaa melko harvoin, käytän sitä lähinnä vain haastavissa kohteissa, jossa maaston muoto vaikeuttaa aidan linjan ja koron katsomista muutoin. Jotkut käyttävät varsinkin koron katsomiseen myös laseria. Silloin aidan saa leikattua ainakin suoraan. Malliin leikkauksessa uudet vuosikasvut leikataan poikki niin, että vuosikasvua jää jäljelle vain muutama milli. Malliin leikatun aidan olisi siis tarkoitus leventyä ja kasvaa korkeutta vain muutaman millin vuodessa. Mitä säännöllisemmin aitaa on leikattu jo nuoresta taimesta lähtien sen paremmin se pitää kokonsa myös täydessä mitassaan ja sitä pidempi aika kuluu siihen kun aitaa on syytä alkaa leikkaamaan voimakkaammin kaventamalla tai lyhentämällä sitä. Kavennus ja lyhennys on aina riski havuaidoille ja varsinkin kuusi kestää sitä melko huonosti. 

Silloin jos kesä on kuiva ja leikkaus on tehty säännöllisesti pari kertaa vuodessa, tulee  oksaleikkausjätettä melko vähän. Kosteana ja lämpimänä kesänä vuosikasvut voivat taasen olla puolikin metriä pituudeltaan ja silloin oksajätteet on syytä haravoida kasoille ja viedä pois. Varsinkin kuusen oksien pihka saattaa tukkia pienimmät hakettimet ja itse kuljetan nämä oksat yleensä lahopuuaitaani. Pienet oksasilput voi haravoida aidan alle maatuvaksi katteeksi. Eilisessä kohteessa aita oli kasvanut sen verran reilusti, että pääsin haravoimaan oksajätettä kasoille. Kasoista tuli lumen vuoksi huomattavasti suurempia kuin normaalisti. Eipä ole tullutkaan ennen lunta haravoitua.

Koronaa ja joulukukkien hyötöä.

Torstai 17.11.2022 - Sirkku

Sairastelua ja joulukukkia. 

Lähes kolmen vuoden välttelyn jälkeen se vihdoin saavutti minutkin, eli yrittäjän kaatoi sängyn pohjalle covid 19, kansankielellä tauti on paremmin tunnettu koronana. Viikko meni oikeasti sairastaessa, mutta työkalenteria jouduin muokkaamaan pidemmältä ajalta. Positiivisen tuloksen varmistuttua otin kalenteriin kunnolla toipumisvapaata, eli siirsin kaikki fyysisesti rankemmat työt eteenpäin ja nyt keräilen kuntoa ja voimia hitaasti takaisin, ennen kuin lähden leikkaamaan havuja. Onneksi olin ehtinyt saada syksyn lehtienpuhallusrupeaman tehtyä ennen sairastumista, koska sairastamisaikana etelä-Suomeenkin on tullut pakkaskelit, jolloin ensi viikolla olisi ollut vaikea jäätyneitä lehtiä puhallella. Kuuset ja muut havut taasen eivät välitä onko leikkausajankohta marraskuun alku vai loppu, joten sairastaminen tuli ihan hyvään kohtaan syksyä jos se nyt johonkin kohtaan oli pakko ottaa.

Käsittämättömän paljon kunto tipahtaakin jo viikossa! Olen nyt pyrkinyt nostamaan tämän viikon aikana kuntoa takaisin, kävelemällä pitkiä ja hidasvauhtisia lenkkejä. Onneksi kotoa löytyy karvainen personal trainer, joka lähtee kyllä lenkkikaveriksi kelillä kuin kelillä.

Tänäänkin kävimme ennen työpäivän aloitusta tunnin lenkin. Koira oli innoissaan, minä tulin perässä hikoillen ja puuskuttaen. Porokoira on minunlaiselle ihmiselle sopiva rotu. Se on itsenäinen, mutta silti seurallinen. Se pärjää kelissä kuin kelissä ja se on kuin luotu Suomen metsämaastoissa kulkijaksi, se pitää huolta omistaan ja tokastaan eikä sen kanssa tarvitse metsässä pelätä. Viimeksi kevättalvella se piti huolen, ettei suuri hirvisonni hyökännyt minun päälleni metsässä liikkuessamme. Yhdessä olemme viettäneet niin TYHY- päivät kuin arkipäivätkin ja monta kokemusta olisi jäänyt kokematta, jollei perheessä koiraa olisi.

Sairastaminen on antanut aikaa myös lukea kollegoiden upeita juttuja eri medioista. Törmäsin vahingossa Teija Tengvallin Viherpihassa/ meillä kotona olleeseen juttuun jääkieloista. Kiitos Teijalle upeasta jutusta ja hyvistä ideoista. Mikäli et ole juttua vielä lukenut, kannattaa se käydä lukemassa osoitteesta: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/jaakielo . Teijan jutun innoittamana minäkin suuntasin tällä viikolla kielopenkkiin hakemaan kielonjuurakoita hyödettäväksi ja toivon kovasti, että saan niistä ihanat, tuoksuvat joulukukat kotiini. En ymmärrä, miksi kielojen hyötäminen ei ole tullut minulle aiemmin mieleen, olen kyllä kuullut äidiltäni, että se on ollut ennen vanhaan perinteinen joulukukka. Minulle tämä kasvi joulukukaksi sopii, koska rakastan kielon herkkää kukintaa ja tuoksua.

Kävin siis kaivamassa kielonjuurakoita ylös pienen määrän. Sopiva ajankohta jääkielojen nostoon ja hyötöön on marraskuun puoliväli, silloin ne ovat vetäytyneet talvilepoon ja ovat jo tuleentuneet ja uudet versot ehtivät vielä jouluksi kukkaan. Muistathan, että juurakoita saa nostaa vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla! Runsaimmin kukkiva vaihtoehto joulukieloksi on jalokielo, minä nostin ylös nyt ihan tavallista convallaria majalista eli kieloa.

• Kieloja käsitellessä kannattaa muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen ja aina kasvia tai juurakoita käsitellessä kannattaa olla hanskat kädessä.
• Totesin, että työ olisi kätevintä tehdä talikolla, mutta minulla ei sellaista ollut nyt käsillä ja jouduin kaivelemaan kohmeista maata istutuslapiolla. Se ei ollut ideaalia, mutta yritin kaivaa juuret varoen, liikaa venyttämättä tai repimättä niitä.

• Käsittele juurakoita varoen, varsinkin tuleentuneet silmut on säilyttävä ehjinä ja silmujen ympäristössä olevat juuret tulisi olla hyväkuntoisia ja niitä ei kannata repiä. Juuret typistetään puutarhasaksilla siisteiksi, maksimissaan 10 cm:n pituisiksi, jotta ne mahtuvat uuteen istutusastiaan ja kasvi voi niistä hyvin juurtua. Nosta maasta sekä pulleita kukkasilmuja, että kapeita lehtisilmuja, niin saat tehtyä runsaan istutuksen. Yhtä istutusta varten tarvitset n. 20 silmua. Kaikki silmut eivät välttämättä lähde kasvuun ja siksikin on hyvä olla ns. varasilmuja istutuksissa.

• Ennen istutusta juurakoita on liotettava. Liotusaika on vähintään puoli vuorokautta.  Liotus on hyvä tehdä reilusti lämpimään veteen. Veden olisi pysyttävä myös tasaisesti lämpimänä, voitkin laittaa liotusastian vaikka kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta lämpö pysyisi tasaisena. Tässä kohtaa projektia minä mokasin. Laitoin kyllä juurakot kuumahkoon veteen, mutta unohdin astian tuulikaappiin, jossa lämpötila pääsi tippumaan lähelle 10 astetta. Juurakot olivat liotuksessa vuorokauden verran, joten nyt sitten jännityksellä odotetaan miten niiden käy. Suostuvatko silmut aktivoitumaan kasvuun. 

• Liotuksen jälkeen kävin haalimassa kaikki keväältä jääneet taimipotit kaapin  perukoilta ja löysin myös jostain taimimultapussin jämät, jotka otin nyt käyttöön. Kielon juurakot kannattaa juurruttaa ensin taimipotteihin ja vasta sitten lähempänä joulua siirtää lopulliseen istutusastiaan. Näin ollen täytin taimipotit yli puolenvälin, laitoin yhteen pottiin 3-4 silmua ja peitin juuret niin, että silmut jäivät kasvualustan pinnalle. Tämän jälkeen kastelin mullan kuumahkolla vedellä, kaadoin ylijäämävedet pois, lisäsin vielä hieman kasvualustaa juurien päälle ja sumutin sen kosteaksi ja siirsin potit ikkunan eteen, lämpömaton päälle ja laitoin niiden päälle läpinäkyvän muovin, johon tein muutaman reiän. Talviaikana ulkoa tuleva valo ei riitä, joten jääkieloille on syytä lisätä valoa kasvilampulla, ettei kieloista tule honteloita ja liian korkeita. Minäkin hain varastosta kasvilamppuni, joka saa paistaa juurakoille suurimman osan päivästä.
• Multa olisi pidettävä jatkossa tasaisen kosteana. Sitä onkin hyvä käydä sumuttamassa parin päivän välein.
• Kielot ovat valmiita istutettavaksi lopulliseen istutuspaikkaansa silloin kun  kukkavanoja alkaa olla näkyvissä. Kielo on happaman kasvualustan kasvi ja jos haluat tehdä yhdistelmäistutuksen kielosta ja muista joulun ajan kasveista sinun kannattaa valita hapanta kasvualustaa kestäviä kasveja kielon kaveriksi. Kielon kanssa voit yhdistää vaikka pienen havun, puolukan- tai mustikan varpuja tai muita sipulikasveja kuten hyasintteja. Kielon kukintaa saat pidennettyä viemällä kasvin yöksi viileään ja kastelemalla sitä viileällä vedellä kukinta-aikaan.
• 

Citykanit

Torstai 10.11.2022 - Sirkku

Mikä tuolta puskasta lähti? 

Elokuussa, asiakkaan pihalla, pihatöitä tehdessäni, kitkin marjapuskan juurelta rikkaruohoja pois. Saman puskan toisella puolella taisi olla jonkun koti, koska rymyämiseni pensaan juurelle sai aikaan ketjureaktion, jonka kaikki osapuolet varmasti säikähtivät tarpeeksi. Minä kumarruin ottamaan rikkaruohoja ja pensaan toiselta puolelta laukkasi paniikissa yksi musta vilaus pihan poikki. Tämä vilaus taasen säikäytti liikkeelle myös naapuripensaasta hänen tumman kaverin. Vilahtelijoita oli siis kaksi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pomppipa kissa omituisesti, mutta sitten tajusin katsoa jälkiä tarkemmin. Jälkien jättäjän oli pakko olla jäniksen sukuinen.

Etsiskelin hetken eläintä liikkumalla hiljaksiin pitkin pihaa ja viimein se löytyi. Olin nähnyt kiireessä värin lähes oikein, korvat olivat ruskeat ja muuten koko kani oli kiiltävän mustan karvan peitossa. Kyse oli pakko olla siis citykanista tai kanin ja rusakon risteytyksestä. Itse veikkaan jälkimmäistä, koska pupu oli rusakon kokoinen.

Voi ei! Ajattelin. Nyt on sitten citykanit löytäneet tiensä jo Järvenpäähänkin. Se ei ollut yllätys, koska Tuusulassa ja Keravalla niitä oli ollut jo useana vuonna. Itse kuitenkin törmäsin Järvenpäässä Citykaniin nyt kesällä 2022 ensimmäistä kertaa. Olen työskennellyt Keski-Uudenmaan alueella jo vuodesta 2008, joten jonkun verran minulla on tästä alueesta jo kokemusta ja väitän, ettei näitä Järvenpäässä ole ollut kovin kauaa.

Melkein heti tämän jälkeen törmäsin citykaniin myös toisessa Järvenpääläisessä pihassa. Pihojen etäisyys toisistaan oli n. 5km linnun tietä, joten en usko, että on sama kani kyseessä.

Citykanit ovat ns. Euroopan villikaniineja, joita on kasvatettu ja vapaaksi päästetty suomalaisista kodeista. Syitä vapaaksi päästöön on varmasti monia, on väsymistä hoitamiseen, tullut yllätyspoikueita tms. ja ei ole pystytty hoitamaan eläimen oikeanlaista lopetusta tai uuden kodin etsintää, koska on tunneside lemmikkiin. Pakko kyllä tähän sanoa, että vastuulliseen eläimen pitoon kuuluu myös se, että huolehtii eläimestä alusta loppuun saakka. Lemmikit eivät kuulu yksin vapaana luontoon, koska voi olla, että ne eivät osaa löytää ruokaa tai niillä ei ole siihen soveltuvaa turkkia ja silloin kuolema on hidas kun se tulee nälkiintymällä tai jäätymällä. On myös meidän aikuisten vastuulla huolehtia, ettei lasten lemmikit päädy eläinlääkärin tai uuden kodin sijasta vapaaksi luontoon jos niistä ei jakseta enää huolehtia. Tämäkin citykani sai minut miettimään, mikä on ollut taustalla sillä ihmisellä joka kanin sukulaisen on aikanaan luontoon päästänyt? Liittyykö lemmikille uuden kodin etsimiseen ihmisillä niinsuuria häpeän tunteita, että mielummin päästetään lemmikki vapaaksi pihalle kuin etsitään uusi koti ja ehkä myönnetään, etten jaksanutkaan hoitaa sitä? Toki lemmikit voivat myös karata.

Miksi citykanin ilmaantuminen on ongelma? 

• Citykani ei kuulu Suomen luontoon eikä luonnonvaraisiin eläimiin. Sillä ei välttämättä ole riittävää karvaa, jotta se pärjäisi Suomen talvessa ja silloin se saattaa paleltua hengiltä hitaasti. Citykanilla ei myöskään ole kunnon suojaväriä, tämä minunkin tapaamani oli suurilta osin musta, ja silloin se on talvella helposti petojen havaittavissa.
• Koska kaniinit voivat tehdä useita poikueita vuodessa, on niiden leviäminen nopeaa. Ne siis valtaavat alaa meidän luonnon eläimiltä, kuten esim. metsäjäniksiltä.
• Liika populaatio levittää jänisruttoa (Francisella tularensis) ja virustauteja. Jänisrutto-bakteeri voi tarttua myös ihmiseen hyttysten tai muiden pistävien eläinten kuten punkkien avulla, se voi tarttua myös maaperän pölyn tai saastuneen veden tai ruoka-aineiden välityksellä. Ensisijaisesti se kuitenkin tarttuu toisiin jäniksiin ja eläimiin.
• Lisääntyvä populaatio myös ruokkii ja levittää esim. punkkeja ja saa ne lisääntymään runsaasti.
• Citykani tekee puutarhoissa samaa tuhoa kuin metsäjänikset ja rusakotkin, mutta se myös kaivaa käytäviä ja koloja ja saattaa näin tuhota suurienkin puiden juuristoja ja tehdä puista myrskyriskejä. Kollegoilta olen kuullut kauhutarinoita kanien tuhoamista puistoista Helsingistä ja Espoosta, toivottavasti asiaan puututtaisiin Keski-Uudellamaalla ennen kuin tilanne menee todella hankalaksi.

Citykanien poisto. 

Poisto tuntuukin olevan yllättävän haastavaa lähinnä sen vuoksi, että asuintaajamissa ei voi ns. "käydä jänismetsällä" ja citykanien metsästykseen esim. jousella erikoistuneita metsästäjiä ei löydy ihan helposti jokaisesta metsästysseurasta. Useamman metsästäjän kanssa asiasta juttelin ja heidän ohjeensa oli, että kanit tulisi loukuttaa ennen kaatoa. Korkeasaari on joskus ottanut näitä kaadettuja citykaneja vastaan ravinnoksi kissaeläimille, en ole ihan varma, ottavatko he näitä vastaan vielä.

Ilmoitus Eviralle ja luonnonvarakeskukselle. 

Evira pitää yllä nettilomaketta, johon voi ilmoittaa Suomen luontoon kuulumattomien eläinten ja kasvien havaintoja ja leviämistä. Lomake löytyy osoitteesta: www.vieraslajit.fi , joka ohjaa sinut Luonnonvarakeskuksen eli LUKE:n sivuille. Myös Citykanin leviämistä Suomessa seurataan tätä kautta. Minäkin ilmoitin sinne havaintoni kuvan kanssa. Toivon, että jokainen meistä tekee näin mikäli Citykaniin tai muuhun Suomen luontoon kuulumattoman eläimen, kasvin tai kasvitaudin kanssa joutuu tekemisiin.

Kasvien talvisuojausta

Torstai 3.11.2022 - Sirkku

Syyshommia.

Lehtipuhalluksen, kasvihuoneen ja puutarhavälineiden  huollon ja pesun lisäksi, syksyn töihin kuuluu puuvartisista kasveista huolehtiminen. Nyt alkaa olla se hetki kun puutarhurin on pidettävä huoli siitä, että hedelmäpuut, marjapensaat, koristepensaat sekä havut selviävät talven yli. Tämä teettää pientä puuhaa pihalla myös minulle. Muistan kyllä hoitaa asiakkaiden pihoilla omenapuiden verkotukset ja ruusujen syysleikkaukset ja talvisuojauksen, mutta miten käykään omalla pihalla? Viimeiset kolme vuotta on käynyt niin, että se ensimmäinen kovempi pakkasyö ehtii tulla ennen kuin havahdun siihen, että nuoret omenapuut olisi syytä verkottaa. Ja joka syksy peurat, kauriit tai jänikset ovat ehtineet käydä aterialla. Pihastani on syöty säännöllisesti Antonovka-omena, sekä Aamurusko- koristeomena ja viime keväänä oli kelvannut myös tyttären lahjaksi saama päärynä, joka oli kylläkin verkolla suojattu. Lunta oli vain liikaa ja jänis oli päässyt loikkaamaan verkkojen sisälle kovan hangen päältä. Tänä syksynä aion siis toimia toisin ja suuntaan kohti puutarhamyymälää ostamaan napakoita tukiseipäitä ja korkeaa, yli 2m:n korkuista aitaverkkoa.

Hedelmäpuun suojaus. 

• Hedelmäpuun suojauksen saat tehtyä puun tukemiseen tarvittavien seipäiden ympärille, mikäli olet käyttänyt kunnollista, vähintään 5cm:n paksuista seivästä, jonka olet laittanut löyhään V:n muotoon taimen ympärille istutuksen yhteydessä.
• Mikäli seipäitä puun ympärille ei vielä ole, nyt on hyvä aika ne hankkia ja käsitellä ne tarvittaessa puunsuoja-aineella. Seipäitä tarvitaan latvuksen koosta ja mallista riippuen 2-3 ja ne laitetaan puun ympärille V:n muotoon, eli hieman yläosastaan  avautuvaksi, jotta latvus mahtuisi verkkojen sisälle paremmin. Viereisessä kuvassa näkyvä rusokirsikka on helppo suojata verkoilla, kun tukiseipäät pitävät verkon irti rungosta myös kovana lumitalvena. Kuvan seipäät saisivat olla hiukkasen pidemmät, mutta kelpaavat kun latvus ei ole liian tiuha. Verkkojen tulee ulottua latvukseen saakka.
• Katso etteivät oksat hakkaa tuulessa seipäisiin ja junttaa seipäät paikalleen. Tarvittaessa voit tukea puun samalla näihin seipäisiin, mikäli tuennat puuttuvat tai ovat huonokuntoisia. Hillittykasvuiset hedelmäpuut tarvitsevat tuennan koko elinajakseen, normaalikasvuisille riittää kun tuenta on paikoillaan ensimmäiset 5-10 vuotta.
• Sahaa seipäät oikeaan mittaan, niin, että ne ulottuvat n. 1/3 latvuksen korkeudelle.
• Viritä seipäiden ulkopuolelle riittävän korkeaa ja napakkaa jänis- tai jyrsijäverkkoa. Ihannetilanne olisi, jos leveyssuunnassa koko latvus mahtuisi verkon sisään, tärkeintä kuitenkin on, että puun runko on suojattu. Puuta ei niinkään haittaa se, että latvuksesta oksien kärkiä napsitaan poikki, mutta jos runko syödään, menevät kasvin nestettä kuljettavat rungon osat pilalle ja kasvi saattaa kuivattaa koko latvuksen.
• Hedelmäpuut kannattaa suojata nyt, koska puutarhatuholaiset tulevat pihaan heti kun luonnosta ei ruokaa löydy yhtä helposti. Tämä siis meidän pihassamme tarkoittaa heti ensimmäistä pakkasyötä.

Havut kuntoon talvea varten. 

• Havuille (varsinkin tuijille) kannattaa pitää syksyllä kahden viikon tehostetun kastelun jakso, jossa havuille annetaan vettä runsaasti, joka toinen päivä, vaikka olisi sateista säätä. Havut haihduttavat vettä neulasistaan koko talven ajan ja koska maa on jäässä, ne eivät saa uutta vettä haihduttamansa veden tilalle. Syksyn kastelujaksolla pyritään huolehtimaan siitä, että kasvi on mahdollisimman hyvässä nestejännityksessä talvea varten ja näin ollen ehkäisemään talviruskettumista.
• Mikäli pihassasi on nuori havu tai vanhan havun valo-olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, esim. ympäröivien puiden poiston vuoksi, on havu syytä talvisuojata liialta auringon kuivattavalta vaikutukselta. Tämä tarkoittaa, että tammikuussa havun päälle on syytä laittaa talvisuojaverkot.
• Talvisuojaverkot laitetaan vasta tammikuussa, mutta niitä ei koskaan kannattaisi laittaa suoraan havun päälle, vaan havun ja suojaverkon välissä tulisi olla ilmatila. Tämä on helpointa toteuttaa niin, että havun ympärille laitetaan seipäät (jotka on laitettava valmiiksi paikalleen nyt), johon verkko kiinnitetään esim. niittaamalla kiinni. Havujen suojaverkkoja on monenlaisia. Itse olen käytössä parhaimmaksi todennut sen vihreän, muovisen verkon, joka kuivuu nopeasti ja on pinnaltaan liukas, jolloin lumi ei jää sen päälle kinoksiksi niin kovin helposti.
• Verkot poistetaan havujen päältä vasta kun maa on sulanut, eli toukokuussa.

Kylmänarkojen kasvien juuriston suojaus. 

Moni meistä rakastaa matkoilla nähtyjä, mutta meillä huonosti talven vuoksi menestyviä kasveja kuten esim. ruusuja ja pallohortensioita. Monet näidenkin kasvien lajikkeista on hyvin kylmänarkoja ja näille kasveille kaikista pahin sää talviaikaan on lumeton ja sateinen syksy, jonka perään tulevat heti kovat pakkaset. Tuolloin lumipeite puuttuu ja maaperässä on paljon jäätyvää vettä juuriston lähellä ja maaperän ilmaraot ovat ns. jään vallassa. Maaperässä on samoin kuten meidän ihmisten taloissa. Ilmaraot ovat niitä, jotka pitävät juuret lämpimänä, ilma siis eristää kylmältä. 

Mikäli haluat näitä kylmänarkoja kasveja kasvattaa, on syytä huolehtia jo penkin rakennusvaiheessa muutamasta asiasta.

• Perusta penkit pihan lämpimimmälle kohdalle, paras paikka olisi etelän puoleinen rinne, jonka pengertäisit luonnonkiviä tai tummia betonikiviä käyttäen. Maata pengerrettäessä on syytä muistaa, että silloin kylmä ilma pääsee juurien kimppuun kahdelta suunnalta, päältä ja sivulta. Näistä sivuttaisen kylmän ilman saat estettyä laittamalla pengerkivien ja kasvualustan väliin vähintään patolevyn ja tarvittaessa myös routaeristeen pystyyn.
• Pohjamaa voi olla savea, mutta juuria ympäröivän maaperän tulisi olla rakenteeltaan ilmavampaa maaperää kuten savi/ hiekka/ turve/ komposti sekoitusta. Hiekkapitoisempi maaperä on lämpimämpi, mutta se jossain tilanteissa kuljettaa vettä liiankin nopeasti. Saattaakin vaatia hieman vaivannäköä löytää oikea balanssi kasvualusta-ainesten välille. Vuosittain maaperään kannattaa myös lisätä hajoavaa ainesta kuten syksyn lehtiä, joka houkuttelee paikalle myös hajottajaeliöitä kuten lieroja, jotka taasen ilmaavat maaperää.
• Esimerkiksi tietyt ruusut leikataan syksyllä, jotta niiden talven kestävyys paranisi. Tämän jälkeen taimen ympärille, kasvualustan päälle, levitetään katekerros, joka lämmittää maaperää. itse olen käyttänyt katteena rouheampaa hiekkaa/soraa, sepeliä ja ruukkusoraa. Minusta toimivin on ollut ruukkusora. Se on kevyttä, helppoa levittää ja siivota pois ja edullista. Olen levittänyt katetta n. 10-20cm:n paksuiseksi kerrokseksi koko juuristoalueelle, eli sinne saakka mihin kasvin uloimmat oksankärjet ulottuvat.
• Katekerroksen ja oksiston päälle voidaan levittää vielä havuja tai tarvittaessa jopa pakkaspeitto. Muista kuitenkin, ettei kenenkään metsästä saa mennä ottamaan havuja ilman lupaa ja, että jos laitat havuja tai peittoja päälle, on välissä oltava jotain mikä jättää kasvin ja suojan väliin ilmaraon, ettei kasvi homehdu.
• Monet kasvit hyötyvät löyhästä lumesta juuristoalueellaan, siksi näillekin kasveille lunta kannattaa kasata päälle varovasti. Älä kuitenkaan junttaa lunta tiiviiksi.
• Kovina talvina, vaikka olisit kuinka hyvin suojannut kasvit, saattaa monivuotisetkin puuvartiset kasvit palelluttaa kaikki lumen päälle jäävät oksansa. Tämä tapahtuu monesti esim. pallohortensioille ja siksi ne leikataankin yleensä maalis-huhtikuussa n. 10cm:n tapille. Niistä siis leikataan kaikki paleltuneet osat pois. Kasvi jatkaa sitten kasvuaan siitä leikatusta pinnasta. Hortensioilla voimakas leikkaus myös lisää kukintaa.

Alla olevassa kuvassa lahjaksi saatu Matshurianjalopähkinä vielä odottelee lämpökerrastoa, havuja ja korkeampaa verkkoa ylleen. Siinä sitä taas puuhaa riittää tulevalle viikonlopulle. Toivottavasti en ole omenapuiden suojausasian kanssa tänä syksynä myöhässä. Mukavaa marraskuuta kaikille!