Viherseinän suunnittelua

Torstai 18.9.2025 - Sirkku

Haluaisin rakentaa viherseinän.

Oletteko nähneet kuvia viherseinistä? Näitä käytetään niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Sisälle ne tuovat tekstuuria, toimivat tilanjakajina ja puhdistavat ilmaa ja ulkotiloissa niillä on monta eri käyttötarkoitusta, esim. hulevesien hidastus ja ilman epäpuhtauksien suodatus. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut omaan pihaani viherseinää. Mutta mihin sen rakentaisi ja minkälaisen? Mietityttää myös, että mitä on otettava huomioon viherseinää suunniteltaessa ja rakentaessa? Onko viherseinissä riskiä pilata talo? Ajattelin, että kirjoitan nyt parin blogikirjoituksen verran viherseinästä ja siihen liittyvistä asioista, joita kannattaa miettiä ennen viherseinän tekoa.

Meidän alan yksi suurimpia haasteita on jo nyt lisääntyvät sademäärät ja hulevesien  mukanaan kuljettamat ravinteet ja epäpuhtaudet. Kaupungit ovat muuttuneet rakennetuiksi ja silloin vedet liikkuvat tontilta pois liian nopeasti. Viheralueet kaupungeissa vähentyvät ja varsinkin suuria lehtipuita kartellaan, niistä tulevan lehtimassan vuoksi. Tämä kaikki taasen vaikuttaa lähiympäristöömme ja terveyteemme monella tavalla. Kaupunkien lämpötila kesäisin nousee rakennetun pinnan imiessä auringon lämpösäteilyä. Pölyä ja ilman epäpuhtauksia nousee enemmän ilmaan kun ei ole riittävästi isolehtisiä kasveja niitä imemässä. Ihmisten allergiat lisääntyvät, kun luontaista bakteerikantaa ja sen mukanaan tuomaa vastustuskykyä ei ole riittävästi. Ravinteet ja epäpuhtaudet taasen aiheuttavat ongelmia vesistöille. Monia keinoja hulevesien hallintaan on jo kehitetty ja monet start up- yritykset innovoivat tuotteita tätä varten koko ajan.

Siksi olenkin ollut hämmentynyt kun suuriin puutarhamyymälöihimme ja muihin myymäläketjuihin ei ole otettu laajemmin myyntiin valmiita viherseinäelementtejä. Miksi näin on? Pelätäänkö, että viherseinät aiheuttavat kosteusriskejä vai onko pelkona telineiden päälle kaatuminen? Pelätäänkö siis korvausvelvollisuutta? Viherseinien avulla voidaan hidastaa hulevesien kulkua ja sitoa ravinteita omalle pihalle. Ne hyödyttävät myös pölyttäjiä ja puhdistavat ilmaa ja antavat suojaa mm. auringon paahteelta ja tuulelta. Ritilikköjä ja ruukkuja myymälöistä toki löytyy, mutta valmista pakettia, missä kaikki olisi mietittynä valmiiksi, en löytänyt. Naapurimaan huonekalujätti myy pyörillä kulkevaa metallitelinettä (vaateteline?), johon saa hyllyjä ja tasoja. Hinta koko yhdistelmälle oli mielestäni kova. Muutama muu liikeketju myy seinälle ripustettavaa muovi- ja huopa lokerikkoa, mutta missä on ne kestävämmät ja kauniimmat? Onko tämä siis rakennettava itse? Mihin sen rakentaisi? Suomessa olisi oikeasti tilausta pienemmille, valmiille puuelementtituotteille, jotka valmistettaisiin täällä, joita saisi puutarhamyymäläketjuista samoin kuten esim. Fiskarsia ja jotka kestäisivät Suomen olosuhteita. Minulta löytyisi monta ideaa, joita Suomipihoissa joudutaan tällä hetkellä itse tekemään, kun niitä ei kaupasta valmiina saa. Itse tekeminen on tietysti hyvä juttu, jos vain taitoa, aikaa ja rahaa löytyy. Taito ja aika saattaa kuitenkin olla hukassa ja silloin olet puutarhakauppojen varassa. Soisin, että joku nappaisi tästä ideasta kiinni, eikä vastaus olisi heti, ettei ole kannattavaa valmistaa noin marginaalituotetta. Itse ainakin ostan mielummin Suomalaista kuin Temun vastaavaa.

Viherseinän rakenteet.

Ensin on mietittävä sen rakenteen lujuus mihin viherseinä kiinnitetään. Ruukut, kasvit, multa ja kasvualustan vesi painavat jo sellaisenaan useita kiloja, ja paino vain lisääntyy, mikäli kasvi tekee satoa. Viherseinässä kasveja myös istutetaan pienelle alalle enemmän kuin normaalisti, yksittäisen istutuksen paino siis kertautuu nopeasti ja pistekuormaa seinäpintaan voi tulla runsaasti. Kannattaakin miettiä, kiinnittääkö viherseinän oikeasti seinään, vai rakentaako sen esim. tilanjakajaksi omilla jaloillaan seisovaan tukeen, tai käyttääkö hyödyksi esim. pergolan yhden tolppavälin. Omilla jaloillaan seisovat viherseinät on kuitenkin kiinnitettävä maahan huolellisesti, etteivät ne pääse kaatumaan kenenkään päälle. Neliönkin kokoinen viherseinä voi toimia melkoisena purjeena tuulella, joten perusta sen tolpat huolellisesti ruuvipaaluilla ja valuilla. Parvekkeen lattiapintaan tulevat viherseinät on rakennettava samasta syystä sellaiseksi, että voit laittaa niiden jalan päälle vaikkapa painavat ruukut. Parvekkeella on myös huomioitava parvekkeen kokonaiskantavuus ja paino, sekä se, mihin ylimääräinen kasteluvesi valuu. Se ei saa valua parvekkeen lattialle.

Myös kasvien kastelu saattaa aiheuttaa haittaa kiinteälle seinälle viherseinän takana. Vesi tulisi saada kasvualustoihin niin, ettei vesi roisku ja ettei ylimääräinen vesi valu seinää pitkin. Varminta olisikin että viherseinän ja sen kasviosien ja seinän väliin jää ilmarako, jolloin seinä ei homehdu. Tämä voidaan toteuttaa esim. ritilöillä, jotka sijoitetaan kasvien ja seinän väliin.

Mihin voit kasveja istuttaa?

Tässä muutamia esimerkkejä mihin viherseinä monesti tehdään:

Huopakangaskääre / tasku. 

Käyttäessäsi huopakangaskäärettä, kasvin juuristo kääritään huopakankaaseen, tai muuhun  samantyyppiseen kankaaseen kuten esim. säkkikankaaseen. Kankaan työ on suojata kasvin juuristoa ja kääreen avulla kasvi voidaan kiinnittää osaksi suurempaa seinään kiinnitettyä rakennetta. Viherseinän takaosa on yleensä tehty muovista. Seinän huolto on näin helpompaa, kun yksittäinen huopakääre/ tasku voidaan irroittaa seinästä ja tarvittaessa vaikka vaihtaa siihen kasvit.

Vesiviljely.

Suomessa tämä on käytännössä vain sisä- ja kesäkasvien viljelyssä mahdollista. Sisäkasveilla tätä käytetään toki ympärivuotisesti. Vesiviljelyyn tarvitaan enemmän laitteistoa ja tietämystä kasveista ja niiden ravinteista. Kasvit voidaan istuttaa tarvittaessa esim. lekasoraan, johon pumpataan ravinnevettä, josta kasvi saa ravinteensa. Jos käytät altakasteluruukkuja, et välttämättä tarvitse erikseen kiertovesijärjestelmää ja pumppua, vaan ravinnevesi voi seistä myös altakasteluruukun pohjalla. Etuna tässä on matalampi kasvualustatarve syvyyssuunnassa, jonka ansiosta viherseinästä tulee luonnollisemman näköinen.

Parvekelaatikko, altakastelulaatikko. 

Voit koota viherseinän myös kasaamalla monta kerrosta parvekelaatikoita päällekkäin. On omassa harkinnassasi, jätätkö laatikoiden väliin pienen tilan, vai kokoatko laatikot suoraan päällekkäin. Jälkimmäisessä joudut tekemään ylimpien laatikoiden pohjiin reikiä, jotta vesi valuu alaspäin ja tekemään alimpien kerrosten pystyseiniin koloja taimia varten. Näitä käytettäessä itse laatikot kiinnitetään lisäksi esim. aitaan tai ritilikköön. Parvekelaatikoita voidaan hoitaa kuin ruukkupuutarhaa ja siellä saat järjestettyä kastelun siististi. Voit tosiaan tehdä ylempiin laatikoihin reiät pohjiin, jolloin ylijäämävesi valuu niistä aina alempaan laatikkoon, tai voit käyttää laatikoita altakasteluruukkuina, joissa ravinnevesi on pohjassa. Tämä on hyvä tapa lisätä viljelyalaa pienessä pihassa tai parvekkeella. Muista kuitenkin käyttää näissä hiekansekaista kasvualustaa, jossa vesi liikkuu kapillaarisesti myös ylöspäin kasvien juuri-imupaineen nostattamana.

Istutustaskut.

Tässä toimii esim. jo edellä mainittu huopakangas, mutta tämän voi tehdä myös kierrätysmateriaalista, kuten esim. muovipullojen pohjaosista. Taskuihin laitetaan multaa, johon voidaan kylvää siemenet tai istuttaa pistokkaat. Nämä taskut kuivuvat helposti ja niitä kastellessa onkin huolehdittava, että tasku kastuu kunnolla.

Kehysrakenne.

Tämä sopii varsinkin pieneen tilaan. Kehysrakenteeseen tehty viherseinä voi olla esim. vanha ikkunakehikko, josta lasi on otettu pois, kauniin muotoinen, reunallinen peili, tai tarjotin. Sisään tehdään muoviset lokerot tai taskut, johon kasvit istutetaan. Kehikko antaa raamit kasveille ja piilottaa lokerikon. Muista huolehtia, että kasteluvesi pääsee kulkemaan ylemmistä tasoista rakenteen alas asti. Joten muovirakenteeseen kannattaa tehdä pieniä reikiä ylimpiin osiin. Kastelu on silti varmasti taiteen laji jos kehys on sisätiloissa. Pieni vesisäiliö kehyksen päällä ja sieltä kasvualustaan tulevat narut, voisi toimia parhaiten. Myös säännöllinen sumuttelu voi olla tarpeen.

Valmiit rakenteet.

Voit toki käyttää myös valmiita viherseinärakenteita, jos niitä jostain löydät. Netin ihmeellisistä syövereistä löysin putkistolta näyttävän vesiviljelyelementin, mutta muutoin oli hyvin vähän valmiita tuotteita. Uskoisin kyllä, että nämäkin pikkuhiljaa tulevat myös kotitalouksille myyntiin. Maailmalla myynnissä olevat valmiit rakenteet sisältävät yleensä seinään kiinnitettävät kiskot, johon kiinnitetään sitten muut viherseinärakenteet, kuten tasot, ruukut yms.

Kuten aluksi mainitsin, valmiita ja minun silmääni miellyttäviä rakenteita en löytänyt suoraan myymälöiden valikoimista ja luulenkin, että tämä meni tuunaushommiksi. Olen pyöritellyt jo pidempään mielessäni ajatusta pergolaseinäkkeestä, jossa puukehyksen ja tolppien sisällä on harjateräsverkko, jonka aukkoihin laitetaan perinteisiä pinnoittamattomia terracottaruukkuja. Tarvittaessa ruukkujen yläpuolelle voidaan laittaa vesisäiliö, josta tulee narut tai tihkuletkut ruukkujen kastelua varten, mutta saviruukku ottaa kosteutta myös ilmasta osmoosin avulla. Mitä näihin ruukkuhin istuttaisin? Pääosin sammalia, maanpeiteperennoja (mätäs- ja sammalleimut), varpuja (mustikka ja puolukka) ja osan jättäisin tyhjäksi odottamaan pelargonioita. Talveksi poistaisin vain kastelun ja tihkuletkut, muutoin tämä saisi jäädä ulos.

Perustetaan niitty.

Tiistai 31.8.2021 - Sirkku

Perustetaan niitty puutarhurin pihaan.

Siinä se on. Minun keväällä kasaamani lahopuuaita.

Olen koko kesän aikonut kylvää aidan ympärille monivuotisensä kukkaniityn. Kuivan ja kuuman kesän vuoksi siirsin kukkaniityn kylvöä aina niihin seuraaviin sateisiin, joita ei koskaan kuulunut.Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska parhaat ajat monivuotisen niityn kylvöön ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy. Molemmat ajankohdat ovat luontaisesti kosteita, eikä kylvön jälkeistä maaperän kastelua välttämättä tarvita. Viime viikolla saimme Etelä-Suomeenkin vettä runsaasti ja nyt pienen poutajakson tultua ajattelin vihdoin kylvää siemenet maahan.

Valitsin niittysiemenseoksen joka sisälsi sekä 

yksivuotisia, että monivuotisia kasveja. Johtuen kesästä, yksivuotiset eivät nyt ehdi sieltä tulla, mutta monivuotisille kasveille kylvöaika on mitä parhain. Maassa siemenet saavat talven aikana kylmäkäsittelyn ja lähtevät sitten keväällä kasvuun. Yksivuotisista kasveista ei kasvuunlähtö takeita ole ja siksi kylvänkin ruisunikon vasta ensi keväänä. Valitsin kasvit jotka pärjäävät puolivarjoisessa maaperässä, jossa pohjamaa-aines on pääsääntöisesti savea. Paikka on melko pintakuiva, koska vieressä on havupuumetsä jossa isot kuuset imevät vettä maaperästä.

Aloitin niityn kylvön rikkomalla pohjamaan pinnan. Pohjamaa oli murustuvaa savea, johon vanhat maatilan perunannostotyövälineet ottivat helposti. Minun kylvöperiaatteena on ns. laikutus. Koska tältä alueelta on jouduttu kaatamaan vanhaa puustoa myrskytuhojen vuoksi pois, on kuusien oksistojen alueelta löytynyt sopivaa rikkaruohotonta maaperään johon niittykasvit voidaan kylvää.

Oma kokemukseni on, että niittykasvit harvoin jaksavat taistella kasvutilasta heinän kanssa, joten jos sinulta ei metsämaaperää löydy valmiina, voit laikuttaa myös nurmikkoalaan niittykasveille tilaa. Silloin kuitenkin heinä kannattaa poistaa kylvöalalta kokonaan. 

Tässä kohteessa rikkaruohoton maaperä kertoo myös varmasti muutakin. Maaperä on kuusista tippuneista neulasista happamoitunut ja niittykasveille se saattaa olla liian hapan. Päädyinkin siihen, että maaperän pH:ta on syytä muuttaa kylvön yhteydessä.

Niittykukkien siemenet ovat niin pieniä, että kylvö helpottuu huomattavasti kun siemenet sekoitetaan hienoon hiekkaan. Tämän hienompaa hiekkaa ei meiltä löytynyt, mutta hyvin kylvö onnistui tälläkin hiekalla.

Hiekka oli myös kosteaa jolloin pienet siemenet tarttuivat hiekanjyvien pintaan. Näin hiekka toimii myös siementen katteena, eikä siemeniä tarvitse erikseen peittää kylvön jälkeen. Peittämistä siemenille ei yleensäkään suositella.

Luonnonkasvien maaperää ei yleensä kannata lannoittaa kylvön yhteydessä. Niittykasveja ei myöskään kannata kylvää uuteen lannoitettuun ja kalkittuun multaan, se on monesti liian vahvaa luonnonkasveille ja niiden talvensietokyky heikentyy liiasta typestä maaperässä. 

Niittykasvit pitävät happamasta maaperästä joka Suomen metsissä vallitsee, siksi niitty kannattaakin kylvää paikkaan mihin ei ole tuotu parin viime vuoden aikana uutta multaa. Myös kompostit kannattaa käyttää mielummin puutarhakasveille.

Tällä kertaa maaperä oli liian hapan niittykasveillekin ja siksi päätin muuttaa maaperän pH:ta. Kylvön jälkeen levitin kylvöksen pintaan puhdasta puun tuhkaa, jota meiltä tulee saunan uunista. 

Tuhka on kalkkiraetta voimakkaampi emäs ja sitä voidaan levittää kalkin sijasta maaperään, huomioiden kuitenkin kyseisen kasvin vaatimukset maaperän pH:n osalta. Esim marjapensaan tuhkamääräksi/ kasvukausi riittää n. 2dl puhdasta puun tuhkaa. Tämän ämpärillisen levitin nyt noin 100m2 metsänpohjaa ja sammaloitunutta nurmikkoa. Tämän jälkeen aluetta ei enää kalkita ennen kuin parin vuoden kuluttua ylläpito kalkituksella.

 

Keräsin sisälle kuivumaan kehäkukkien siemeniä, jotka kylvän alueelle ensi keväänä nyt kylvöä odottamaan jääneiden ruisunikkojen kanssa. Aion lisätä kevään kylvökseen myös niitä yksivuotisia kasveja jotka nyt jäivät myöhäisen kylvön vuoksi alueelle tulematta.

Tavoitteena minulla olisi saada pihaani koko kesän pölyttäjiä houkutteleva kukkaniitty,  jonka hoidoksi jatkossa riittää se, että syksyllä kukintoajan jälkeen, käyn niittämässä sen alas poutajakson aikana. Annan niittojätteen ensin kuivua muutaman päivän ja sitten ravistelen siemenet maaperään. Tämän jälkeen kasvin varret ja lehdet haravoidaan kompostiin. Niittojätettä ei kannata jättää maaperään, se tukahduttaa alleen uudet kukat jotka niitylle tulevat taas seuraavana vuonna.

Pölyttäjiä pihaan.

Perjantai 30.4.2021 - Sirkku

Hei!

Kevät tuntuu junnaavan tänä vuonna paikoillaan ja ulkona on vallinnut perinteinen vappu- tai juhannussää, räntää ja vettä siis tiedossa. Puutarha-alan ammattilaiselle viileä kevät on antanut aikaa hoitaa kaikki lumikinoksen alta paljastuneet pensasvauriot ilman, että päivä on venynyt ympäripyöreäksi, mutta pikkuhiljaa olisi kiva päästä siirtämään katsetta puutarhan kesätöihin kevättöiden sijasta. Tomaatin taimet alkavat olla sen korkuisia, että mieluusti veisin ne jo kasvihuoneeseen, mutta vielä en ole muuttoa uskaltanut tehdä. Pakkasöitä on ollut täällä etelä-Suomessakin koko viime viikon, joten muuttoa kannattaa vielä odotella, vaikka kasvihuoneessa olisikin lämmitys. Hedelmäpuut ovat lähes talvitilassa ja uskon, että vaatii vähintään viikon lämpimän ilman jakson, ennen kuin kasvu- ja kukinta lähtee käyntiin.

Vedin menneenä talvena useampia puutarhakursseja ja lähes kaikissa kursseissa minulle tuli kysymyksiä sadon lisäämisestä omalla piha-alueella ja siitä voisiko pölyttäjiä jotenkin houkutella satokasvien luokse ja samalla toimia omalla pihallaan niin, että tulisi suojelleeksi hyönteisiä. Pölyttäjien luontainen elintila on kaventunut luonnon niittyjen ja niissä kasvavien kasvien vähennyttyä ja rakennetun ympäristön lisäännyttyä. Ojan- ja teiden pientaria niitetään kesäisin ja samalla vähenevät ne kostean paikan kasvit, joista pölyttäjät saisivat runsaimmin mettä myös kuivina kesinä. Kevään hitaasti edetessä onkin ehkä hyvää aikaa miettiä hetki pölyttäjiä? Viime blogikirjoituksessani keskityin pölyttäjien hyvinvointiin lahopuun lisäämisen näkökannalta, nyt on ehkä syytä miettiä muita kasvivalintoja ja pihan hoitotapoja millä pölyttäjien elinolosuhteita voitaisiin lisätä yksityispihoissa.

Pihan istutusalueiden monimuotoistuminen lisää pölyttäjien hyvinvointia:

Kuva oikealla: www.pihatimpuri.fi , hyönteishotelli.

Pölyttäjien hyvinvointi piha-alueella on useamman osatekijän summa. Tässä muutama esimerkki, millä jokainen meistä pystyy auttamaan pölyttäjiä omalla piha-alueellaan:

• Huolehdi, ettei hulevedet liiku pihassasi liian nopeasti, vaan imeytä sade- ja sulamisvedet piha-alueelle tekemällä pihaasi kostean kasvupaikan istutusalue johon hulevedet ohjataan pintakallistuksilla. Vedet imeytetään ensisijaisesti tälle alueelle ja vasta ylijäämävesi ohjataan joko hulevesiviemäreihin tai ojiin. Tällä vähennetään hukkalannoitusta eli kontrolloidaan typpi- ja fosforivalumia ja vähennetään näin ollen myös vesistöjen rehevöitymistä. Meistä jokainen voi vesistöjen hyvinvointiin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen tällä tavoin vaikuttaa. Aina sen muutoksen ei tarvitse lähteä isosta toimijasta kuten maatilasta.
• Huolehdi, että pölyttäjille riittää ruokaa koko kasvukauden ajaksi. Alkaen kevättalvesta ja jatkuen ensimmäisiin syyspakkasiin. Istuta kasveja, jotka tuottavat mettä ja antavat pölyttäjille sopivasti lepopaikkoja ja suojaa. Pölyttäjiä houkuttelevat myös kasvien voimakkaat värit ja kukintojen tuoksut. Kasvivalinnoilla on siis merkitystä.
• Pölyttäjät pitävät boheemimmasta puutarhanhoidosta. Ole siis luvan kanssa hieman laiska puutarhuri ja jätä piha-alueelle paikkoja, joita et siivoa ja hoida niin usein. Tällä saat pihastasi myös helppohoitoisemman. Puiden alla ei tarvitse olla nurmikkoa (eikä puut siitä nurmikosta juuristollaan myöskään pidä), vaan kylvä sinne niittykasveja tai istuta perennoja.
• Kaikki kasvit hyötyvät ristipölytyksestä, mieti kasvien paikkoja ja sitä mitä kautta tuuli useimmin käy pihaasi. Satokasveja ja pölyttäjien houkutuskasveja kannattaa laittaa sekaisin ja tehdä tärkeimmästä pölytysalueesta kohtuullisesti tuulensuojainen paikka, jotta pölyttäjät jaksavat pölyttää mahdollisimman monta kukkaa yhdellä lentokerralla.
• Voit myös tuoda pihaasi pölyttäjille lepopaikkoja eli ns hyönteishotelleja. Näitä voit ostaa valmiina kaupasta tai nikkaroida itse mieleisesi. Hyönteishotelli kannattaa kiinnittää kiinteään rakenteeseen kuten esim. autotallin varjoisalle seinustalle kiinni. Muista vain jättää hotellin ja seinän väliin ilmarako. Elävään puuhun hotellin voi laittaa vain jos se roikkuu oksasta, mikään puu ei kestä runkoon naulattua hyönteishotellia. Mikäli kiinnität hyönteishotellin runkoon kiinni muulla tavoin, muista tarkastaa kiinnitykset säännöllisesti, etteivät ne vahingoita puun runkoa millään tavalla.
• Tuo pihaan pistiäisten pesän tekoon tarvitsemaa lahopuuta ja jätä kaadettujen puiden ja pensaiden kantoja piha-alueelle. Esim. kaadetun koivun kannosta saa hyönteisille keväällä mahlabaarin jossa levähtää.
• Pölytystä voi myös lisätä tuomalla piha-alueelle esim. mehiläispesän. Huomioithan kuitenkin että mehiläinen suojelee pesäänsä aloittamalla pölytyksen muutaman sadan metrin päähän pesästään. Pölytystehokin tuolloin menee sinne. Lisätietoja mehiläistarhauksesta saat Suomen Mehiläistarhaajien Liitosta www.mehilaishoitajat.fi. 
• Vältä hyönteisruiskutustoimia. Ruiskuta tuholaisia vain pitkän harkinnan jälkeen ja kaikkia varo-ohjeita noudattaen. Muista että kasvi pystyy taistelemaan itse tuholaisia vastaan mikäli lannoitus ja vesitalous on kohdillaan, maaperän pH on kasvin kasvulle sopiva, istutusalue ja kasvin oksisto on riittävän ilmava ja leikkaus- sekä muut hoitotoimenpiteen on tehty oikea-aikaisesti, oikealla tekniikalla ja säännöllisesti.

Pölyttäjiä houkuttelevia kasveja:

Keväällä kukkivat:

• Pajut (tärkein kevättalvella kukkiva), leppä, vaahtera, hedelmäpuut, orapihlaja, isotuomipihlaja, hevoskastanja, aronia, pähkinäpensas ja marjapensaat. 
• Leskenlehti, voikukka, mansikka, mustikka, vuokot, metsätähti, kevättähti, lumikellot, helmihyasintit (helmililja), krookus, kevättaskuruoho ja narsissi.
• Mätäsleimut, rönsyleimut ja tarhakylmänkukat. 

Kesällä kukkivat: 

• Lehmus, vadelma, karhunvatukka, puolukka, juolukka, ruusut, hanhikit, humala, jasmike, hunajamarja, köynnöshortensia ja köynnöskuusama.
• Maitohorsma, ajuruoho (timjami), mäkimeirami, laukat, unikot, salvia, valkomesikkä, tähkälaventeli, tädykkeet, apilat, koiranputket ja muut putkikasvit, mesiangervo, perhoangervo, huiskuangervo, virnat, kurjenpolvet, ampiaisyrtit, voikukat, kellokukat, päivänkakkarat, kärsämöt ja liljat.
• Herneet, pavut, hunajakukka ja iisopit. 

Syksyllä kukkivat: 

• Kehäkukat, auringonkukat, yrtit kuten sitruunamelissa, minttu ja basilika, malvat, malvikit, reseda ja siniviuhka.
• Pensasangervot, ruusut, hortensiat ja kanervat.
• Tarhasalkoruusu, rantakukka, ohdakkeet, kultapiisku, punatähkä, punahattu, punalatva, asterit, nauhukset, syysmaksaruohot, syysmaitiainen ja kultapallo.

Minun pihassani: 

Omassa pihassani on luontainen kosteikko alue, jossa notkon pohjalla kosteus tulee osittain valumavesinä, kahteen suuntaan tulevista jyrkistä rinteistä. Todennäköisesti alueella on myös lähteitä, josta nousee pohjavettä ylös. Tänne alueelle tuli myös myrskytuhoja vanhaan puustoon, joka vaikutti veden liikkumiseen. Vesi seisoo tuolla myös kuivana kesänä ja sinne onkin istutettu ensihätään hopeasalavia ja verivaahteroita valmiiksi hieman isompina kasveina, jotka viihtyvät tuolla harjuun istutettuna ja alkavat sitoa vettä ja ravinteita luonnostaan itseensä. Myöhemmin istutimme myös koivuja ja metsäkuusia. Tavoitteena olisi saada alueelle monimuotoinen ja eri-ikäisistä puista koostuva pihametsä, jonka juuristolle voisi kylvää metsäkukkaniityn. Monia metsäpohjan niittykukkia sieltä jo löytyykin, mutta suuntaan blogin kirjoituksen jälkeen www.niittysiemen.fi sivustolle etsimään mieleistäni niittykukkaseosta. Haluan alueelle varsinkin maitohorsmaa, lemmikkiä ja muita pölyttäjiä houkuttavia mesi- sekä lehdon kasveja, joita alueella ei tällä hetkellä löydy vanhan, kaatuneen havukasvuston vuoksi. Havut toki tuovat piha-alueelle suojaa ja ovat ikivihreitä, mutta niistä tippuvat neulaset myös happamoittavat maaperää. Onneksi kuitenkin perinteiset Suomen metsäkasvit kestävät happaman maaperän, eikä pihametsän maaperän pH:ta tarvitse lähteä muuttamaan. Lisääntynyt valo auttaa näiden kasvuun lähdössä.

Kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu ja pihatimpuri.