Oletko kuullut aroistutustavasta?

Torstai 12.11.2026 - Sirkku

Aroistutusmalli, kasvin kasvatusta kiviaineksessa. 

 

Kävin pari viikkoa sitten haastavien kohteiden koulutuksessa Marketanpuistossa. Järjestävänä tahona taisi olla Viherympäristöliitto tai sitten sen järjesti Marketanpuiston ystävät ry? Joka tapauksessa koulutus oli hyvä, vaikka jouduinkin lähtemään kesken päivän pois, enkä ehtinyt kohdekierrokselle mukaan. Luennot sain kuitenkin kuunneltua. Aihealueista otinkin käsittelyyn viimeblogikirjoituksessani jo dynaamisen viljelyn, josta Aino Karilas Sitowiselta piti hyvän luennon, toinen mieltä askarruttamaan jäänyt luento oli Alina Juntusen luento, jonka aiheena oli aroistutusmalli.

Tämän blogitekstin kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu. Kuvia ei saa käyttää muissa yhteyksissä ilman lupaa.

 

Mitä aroistutusmallilla tarkoitetaan?

 

On olemassa monia luontoa, kasvien kasvutapaa ja kiertokulkua jäljitteleviä kasvi-istutusten suunnittelu- ja tekosuuntausta, aroistutus on yksi niistä. Muita ovat mm. dynaaminen kasvi-istutus ja syötävä metsäpuutarha. Näissä kaikissa suunnittelun esikuvana toimivat luonnon kasviyhdyskunnat, eli ne kasvit, jotka sopivat kasvutavan, kasvupaikan, maaperän pH: ja ravinteikkuuden, valovaatimusten ja vesitalouden osalta vierekkäin kasvaviksi kasviyhdyskunniksi. Englanniksi näistä suuntauksista puhutaan Naturalistic plantic desing- termillä.

 

Aroistutusmalli kytkeytyy ns. New Perennial Movement- suuntaukseen, ja se edustaa uudenlaista tapaa hyödyntää perennoja ja muitakin monivuotisia kasveja maisemasuunnittelussa. Tavoitteena on yhdistää ekologinen toimivuus esteettisyyteen, samalla hyödyntäen luonnon kasviyhteisöjä ja niiden toimintaperiaatteita. Tavoite olisi, että istutuksista tulee ulkoista rasitetta kestäviä, pitkäikäisiä, dynaamisia istutusalueita, joissa vuodenaikojen vaihtelut näkyvät kauniisti ja joissa olisi aina jotain katsottavaa.

 

Mihin aroistutusta kannattaa harkita? 

• Aroistutus sopii paikkoihin, joissa on kuiva maaperä, tuulee, istutus altistuu mahdollisesti suolalle, istutus tulee paahteiseen ja aurinkoiseen paikkaan ja UV- säteily on kovaa ja talvet ovat kylmät.
• Aluetta ei ehditä hoitaa kovin säännöllisesti. Vähemmän kitkemis- ja lannoitustarvetta ja kasveilla parempi kuivuuden kestävyys.
• Halutaan edistää monimuotoisuutta esim. voimakkaasti rakennetussa ympäristössä, kuten katualueilla.
• Alueella on hankalaa hallita hulevesiä. Aroistutus tehdään kiviainespedille ja se saattaa sisältää biohiiltä. Tähän on siis mahdollista imeyttää pihaan tai esim. parkkialueelle kertyvää hulevesien aiheuttamaa ravinnekuormaa, koska istutusalueella on maanalaisia rakennekerroksia, jotka toimivat hulevesien ja ravinteiden viivytysaltaina. Tänne siis kannattaa ohjata pintakallistuksilla pihan hulevesiä. Samalla perennat, pensaat ja puut saavat kastelua.

 

Miksi menetelmää käytetään yhä enenevässä määrin katukuvassa?

• Puiden elinikä pitenee katualueilla. Ruotsissa ja Tukholmassa tätä istutusmallia on käytetty 2000-luvun alusta saakka, koska silloin huomattiin, että osa kantakaupungin puista oli kuolemassa tiivistyneen maan aiheuttamaan hapen- veden ja ravinteiden puutteeseen. Tällä menetelmällä puut saavat riittävästi ilmaa ja juuritilaa.
• Katurakenteet kestävät painoa paremmin, koska kivikerros kantaa kuorman. Tällöin jalkakäytävät ja asfaltti eivät painu kasaan puiden kohdalta, eikä juuret puske päällysteen läpi pintaan.
• Näin saatiin lisättyä monimuotoisuutta rakennetussa katuympäristössä. Tänne tuodaan kasvien lisäksi myös lahopuuta (tätä näkyy Helsingissäkin Kalasatamasta- Pasilaan raidevihreässä, jonne on tuotu lahopuuta monissa eri muodoissa) pesäpaikoiksi maassa pesiville mehiläisille ja muille hyönteisille

 

Millä luot onnistuneen aroistutuksen?

 

• Mieti paikka aroistutukselle sopivaksi. Yleensä se on se paikka, jossa tuntuu, ettei mikään muu kasvi menesty, esim. kadunvarsi.
• Tee alueen perustus huolellisesti. Istutusalueen pohjamaa muotoillaan sopivaan malliin, tarvittaessa pohjamaan ja kantavan kivirakennekerroksen väliin laitetaan vettä läpäisevää suodatinkangasta. Tämän päälle laitetaan kantava kiviaineskerros, jonka raekoko on karkeaa 90-150 mm kokoista kalliolouhetta/sepeliä. Tämän päälle laitetaan kasvualustakerros, johon voidaan sekoittaa ravinteilla ladattua biohiiltä. Tämäkin kasvualustakerros on hiekkapitoista, biohiilen tehtävä kasvualustassa on toimia kasvien ravinnepankkina ja tarvittaessa imeä hulevesien mukana tulevat ravinteet kasvien käyttöön. Päälle tulee kerros pienempää kiviainesta kuten sepeliä tai singeliä. Kerroksien on oltava riittävän paksuja, jotta rikkaruohot eivät pääse suoraan kosketuksiin ravinteikkaamman maan kanssa. päällisepelikerroksen paksuus on n. 20 cm, kasvualustakerros vaihtelee kasvin mukaan n. 30-85 cm:n välillä, karkeampaa kiviainesta laitetaan tarpeen mukaan kasvista, kulutuksesta/ painosta, mahdollisista muista rakenteista ja paikasta riippuen.
• Huolehdi, että kasvupaikka on rikkaruohoton.
• Mieti mitkä kasvit kasvavat luontaisesti arolla. Valitse kasvit sen mukaan ja huolehdi, että ne soveltuvat hyvin yhteen. Kokeiltavia kasveja voisivat olla esim.: Kärsämöt, mäkimeirami, nukkapähkämö, heinät, maksaruohot, neilikka, salviat, punahatut, mirrinminttu, verikurjenpolvi, sinipiikkiputki, tulppaanit ja alliumit (jättilaukat), kyläneidonkieli ja pitsimaruna.
• Hoida istutusaluetta oikeilla menetelmillä ja oikea-aikaisesti. Muista huolehtia varsinkin syksyisin, ettei kivikolle jää kasvien norkkoja ja lehtiä, joista alkaisi muodostua humusta kiviväleihin, jossa rikkaruohot alkavat kasvaa.
• Istutusta suunnitellessasi pidä mielessäsi miltä näyttävät Kaukasian arot ja rakenna istutusalue sen mukaiseksi.

 

Miten aroviljely eroaa kivikatteen käytöstä? 

Kun kirjoitin katemateriaaleista, kirjoitin myös kivikatteista. Ehkä tekstistä huomasitkin, mutta minä en ole kivikatteista kovin innostunut. Lähinnä sen vuoksi, että ne lisäävät puutarhurin työmäärää varsin paljon, jos alue on rakennettu liian pienellä kivikatepaksuudella. Kun kiviä käytetään katemateriaalina, kivikerroksen paksuus on yleensä paljon pienempi kuin tässä. Yleisissä istutuksissa se on n. 5 cm, kotipihoissa varmasti vähemmän. Se on kyllä auttamatta liian vähän pitämään rikkaruohot pois istutusalueesta ja yleensä tosiaan aiheuttaa vaan hirvittävästi lisää työtä. Kivikate myös kantautuu helposti pois (kuten kuvassa on käynyt, askelmakivien ympärillä tulisi olla singelikatetta), jolloin sitä pitäisi lisätä lähes vuosittain.  Oma kokemukseni on, että kaikista pahin on se ratatyömaakalliomurske, jota levitetään kankaan päälle suoraan rikkaruohomaan päälle. Vaikka siinä kerrospaksuus olisikin yli 10 cm, on kivivälit isot ja niihin menee kaiken maailman lehteä ja koivunnorkkoa, joka muodostaa humusta ja kohta rikkaruohot ja puun taimet ovat valloillaan. Alue on myös melko lailla mahdotonta kitkeä tai hoitaa millään muullakaan tavalla.

 

Aroistutuksessa kerrospaksuuden ovat kuitenkin reilusti paksumpia. Pintamaa-aines on pienempirakeista, jolloin siinä pystyy liikkumaan ja mahdolliset rikkaruohot saa helposti vedettyä kivikosta pois. Myös alustakerrokset ja kasvivalinnat on tehty alueelle sopiviksi. Ei siis yritetäkään kasvattaa kaikkia puutarhakasveja, vaan kasvit valikoidaan alueelle sopiviksi ja kerroksen pinnan alapuolella on myös tarkasti mietitty ja oikein rakennettu. Istutusta ei siis tehdä rikkaruohoiselle savimaalle, vaan huolehditaan, että muokataan maata riittävän syvältä.