Katajat

Torstai 11.12.2025 - Sirkku

Katajaisen kansan nimikkokasvi.

Siitä sanotaan että se taipuu vain ei taitu kuitenkaan, mutta minulla on ikävä kyllä  todisteita,  että ei se katajakaan ihan kaikkea kestä. Meidän pihassamme oli niin upea pilarikataja, että sitä muistellaan toisinaan vieläkin. Kuitenkin sille eräs myrsky oli liikaa.

 

Pilarikatajan kohtalo

12.8.2017 Etelä-Suomen yli puhalsi Kiira-myrsky, tai rajuilmaksikohan sitä pitäisi nimittää. Meteorologit varoittivat jo etukäteen mahdollisesta vaarallisesta säästä, jota ei olisi kyllä etukäteen uskonut. Päivä kun oli suorastaan läkähdyttävän tyyni ja kuuma. Ilma seisoi ja sitä itse kukin kulki varjosta toiseen, etsien vähän helpotusta edes pienestä tuulenviristä. Järviin täällä Etelä-Suomessa on tuolloin turha enää mennä. Ne ovat täynnä sinilevää. Onneksi uskoimme meteorologien varoittelut ja siivosimme pihasta lähes kaiken irti lähtevän varastoihin ja suojiin, tosin ihan kaikkea emme älynneet sitoa kiinni.

 

Alkuillasta alkoi etelän suunnalta kuulua kaukaista jyrinää, silloin siirryttiin sisälle. Sähkölaitteet pois seinistä ja vettä ämpäriin valmiiksi. Muuta ei sitten ehdittykään, kun pilvi alkoi vyöryä etelän suunnalta. Tuuletusikkunoita alettiin juuri sulkemaan kun katsottiin, että pilvi on vielä Sipoon päällä, silloin yhtäkkiä humahtivat korvat lukkoon ja tuuli osui taloon. Ne vielä auki olleet tuuletusikkunat rävähtivät auki ja isot ikkunat helisivät niin, että tuntui kuin ne tulisivat sisään koska tahansa. Ja sitten alkoivat puut kaatua. Muutama sekunti tuulen osumisesta, talon päällä olikin jo puu ja pihametsässä kävi hirveä rytinä. Jälkikäteen selvisi, että siinä yhden puun kaatumisessa ei tosiaankaan ollut kaikki.

 

Pihasta oli mennyt n. 70 puuta, joista osa kaatui heti ja osa on jouduttu poistamaan sen jälkeen niiden muututtua vaarallisiksi, talon päällä oli yli 100 vuotias mänty, puimuritallin päällä oli kolme puuta, kanala hajalla, kasvihuone kuin ihmeen kautta ehjä, vaikka isot männyt sen ympäriltä oli kaatuneet. Navetan katosta suuri osa oli tiessään ja tuuli oli katkaissut kyllästetyn, kuivan ja kovan ovipönkälankun (2”4” eli 50 x 100 mm) kuin hammastikun.

 

Vahingot olivat isot ihan noin rahallisestikin, mutta entäpä muistot? Ihmiset ja eläimet onneksi olivat turvassa, mutta ehkä kaikkein suurimman harmin aiheutti se, että navetan ja talon välistä oli kaatunut se ikivanha kataja, joka oli jo aiemminkin saanut useita osumia. Viimeksi n. vuosi tätä päivää ennen, oli huolimaton kuormantuoja kolhinut puuta niin, että kuoret lähtivät pitkänä suikaleena yhdeltä sivulta. Kataja ei kuitenkaan ollut siitä moksiskaan. Siinä ei näkynyt mitään elinvoiman hiipumisen merkkejä ennen Kiira- myrskyä. Kyseinen pilarikataja oli yli kahdeksan metriä korkea ja n. kaksi ja puoli metriä leveä leveimmästä kohdasta. Äkkiseltään laskimme sen olevan ainakin 120 vuotta vanha, joten se oli nähnyt Suomen itsenäistymisen ja rauhan ajan tilan ja pihan rakentamisen tälle paikalle. Todennäköisesti sen ikä oli vielä enemmän, mutta kanto hajosi myrskyssä niin totaalisesti, ettei siitä oikein pystynyt katajan tiiviitä elinrenkaita enää laskemaan.

 

Alkukuukaudet ja se ensimmäinen syksy myrskyn jälkeen meni pihaa siivotessa ja  vahinkoja  korjatessa. Piha näytti kaikkineen niin erilaiselta kun isoa puustoa oli lähtenyt niin paljon ja puita jouduttiin vielä poistamaan talven aikana useita. Maisema muuttui ja sille ei voinut mitään. Kevään tultua katajan tekemä aukko alkoi kuitenkin vaivaamaan mieltä. Piha ei näyttänyt silmään hyvältä, ei sitten millään, kun katajan paikalla oli vain kuoppa. Hätäpäissäni istutin tilalle aluksi timanttituijan. Niitä kun sai jo valmiiksi isoina suht edullisesti. Se ei katajan paikalla viihtynyt alkuunkaan. Se kokeilu jäi yhden vuoden mittaiseksi ja lopulta tuija oli pakko kaivaa pois. Onneksi oli ahkeria työkavereita, jotka ilmaantuivat heti paikalle, kun maata kuovittiin. Tee siinä nyt sitten lapiohommia, kun monta kanaa kuopii ympärillä ja kukko vahtii vieressä.

 

Lopulta totesin, että ei auta, pakko on lähteä ostamaan pilarikatajan taimi. Taimilappu  tietenkin on jo hukkunut, jotta saisin nyt tarkastettua oliko taimi nimenomaan kotikatajan pilarimuoto vaiko kiinankatajan tms. lajikkeita. Väritys on ehkä kuitenkin hieman sinisempi kuin alkuperäinen lajike oli. Väriin voi kuitenkin vaikuttaa myös sen vanhan kasvin ikä. Harmittelin siinä aikani, etten ollut heti ostanut paikalle uutta katajaa, siinä meni pari kesää hukkaan kasvuaikaa. Uusi kataja paikalle istutettiin muistaakseni 2019 tai 2020 ja kyllä silloin lähdettiin aika pienestä taimentirppanasta liikkeelle. Olin aivan varma, että tämäkään taimi ei lähde kasvuun, mutta kyllä sille se kasvupaikka kelpasi! Yleensä on vaikeaa saada saman kasvilajin kasvia lähtemään kasvuun kaadetun, tai kaatuneen puun paikalle. Se johtuu maahan jäävistä juuren ja kannon paloista, joita lahottajabakteerit alkavat hajottamaan. Jokaisella kasvilla on omat juurenlahottajabakteerinsa, jotka eivät iske muiden lajien juuristoihin. Koska tältä paikalta oli kaadettu kataja, ja vaikka olimmekin kaivaneet kannon ylös, oli maassa vanhan katajan juuria. Nähtävästi olimme kuitenkin saaneet niitä riittävän isolta alalta pois, koska uusi kataja lähti kasvuun hyvin. Ensimmäiset talvet suojelin taimea niin aurauslumilta, jäniksiltä, traktoreilta, mäenlaskijoilta kuin kevätauringoltakin. Pari kertaa kesässä kitkettiin myös juurelta rikat. Koirakin sai moitteita jos siihen puskaan pissasi. Hengissä se siis selvisi.

 

Kataja on tosiaan hidaskasvuinen puu ja sen puuaines on todella tiuhaa ja painavaa, juuri siitä syystä, että puu kasvaa niin hitaasti. Kataja kestää leikkaamista ja varsinkin nuorena katajaa kannattaa muotoilla leikkaamalla, jotta saa puusta sen mallisen kuin haluaa siitä tulevan. Meidän vanhasta pilarikatajasta ei kukaan pystynyt sanomaan oliko sitä joku joskus leikannut ja mitä lajiketta se oli. Itse olen kuitenkin epäillyt, että se oli tavallisen kotikatajan jokin korkeampikasvuiseksi kasvava lajike. Voi toki olla, että se oli tavallinenkin kotikataja, mutta silloin sitä on ollut pakko jonkun leikata silloin kun se oli nuori. Niin soihtu- tai kynttilämäinen ja alaosaltaan oksaton se oli. Se näytti siis siltä, kuin se olisi ollut vartettu perusrunkoon, mutta ei, kyllä se oli omajuurinen kuitenkin.

 

Minä siis istutin uuden pilarikatajan tuolle paikalle ja tuskailin sitä, etten tule koskaan  näkemään sitä täydessä mitassaan, koska se kasvaa niin hitaasti. Minun hommakseni osui olla siis nyt se, joka huolehtii niistä alkuvuosien leikkauksista. Toivottavasti sitten joskus 150 vuoden kuluttua, joku jälkipolvista sitä ihailee ja miettii, että millainenkohan se emäntä oli, joka tämän istutti. Nyt on ainakin istutusvuosi edes jotenkin selvillä, jos tämä blogikirjoitus jossain muodossa sinne saakka säilyy? Silmä on nyt tottunut siihen, että katajan korkeus on vain murto-osan vanhasta. Tänään selasin koneelta vanhoja kuvia ja löysin vuodelta 2021 kuvan n. vuoden paikallaan kasvaneesta pikkutaimesta. Tajusin silloin, että onhan kasvua tullut valtavasti! Leveyttä on tullut lähes tuplaten ja korkeuttakin taimi on saanut reilusti, jos vertaa kokoa siihen takana kasvavaan (ja kuolevaan) kuusiaitaan. Kuusiaita taimen takaa on todennäköisesti kaadettava ja istutettava uudelleen vuoden sisällä kirjanpainajien vuoksi, joten mittatikku lähtee. Mutta kataja jää.

Haaveena yhä se bonsai?

Olen haaveillut bonsaipuusta jo useamman vuoden ajan. Haaveet ovat lykkääntyneet siitä  syystä, että sisällä ei oikein ole sopivaa paikkaa muotoon leikatulle puulle ruukkuineen. Mielen perukoilla se kuitenkin on pysynyt, sillä ajatuksella, että ”sitten joskus kun sopiva kasvi tulee vastaan”. Tänään aamulla somessa kuitenkin tuli vastaan bonsaiharrastajien sivusto, jossa joku oli taivuttanut ja leikannut ruukussa meilläkin puutarhamyymälöissä syksyisin myytävän kiinankatajan bonsaiksi. Tajusin samalla, että kylläpä olen ollut tyhmä! Minulla on kasvanut jo useamman vuoden ajan terassin reunalla ruukussa kaksi kiinankatajaa, joita voisin varsin hyvin alkaa taivuttamaan ja leikkaamaan bonsaiksi. Laitan tähän nyt teille sen lähtötilanteen. Ehkä sitten joskus teen itse taivutuksesta ja leikkauksesta omat blogitekstinsä. Bonsaista ja Japanilaisesta puutarhasta olen kirjoittanut jo aiemmin. Nämä kirjoitukset löydät blogiarkistosta, Bonsaista puhutaan tammikuun 2024 kirjoituksissa.

 

Blogikirjoituksen kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun omaisuutta ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa muussa yhteydessä.

Lehtikuusien maailmassa

Torstai 4.12.2025 - Sirkku

Lehtikuusien maailmassa.

 

Somessa nousi esiin männäviikolla kirjoitus lehtikuusista ja kuinka kauheita puita ne ovat.  Uutinen taisi kerätä sen verran paljon kommentteja ja tykkäyksiä, että se nousi jopa uutisiin. En nyt muista mikä mediatalo tästä uutisoi. Lehtikuusi oli mainittu hankalana kasvina siksi koska, niistä tippuu neulasia syksyisin, ne varjostavat, ja ovat jonkun silmiin talvella rumia. Lisäksi suurikasvuisina puina, ne mahtuvat huonosti nykyisiin, postimerkin kokoisiin, asemakaavapihoihin. Nämä kaikki edellä mainitut seikat pitävät toki paikkansa, kuitenkin rumuus on aina katsojan silmässä, minusta ne eivät ole rumia varsinkaan jos niitä leikkaa malliin silloin kun ne ovat nuoria. Siperianlehtikuusi on suurikokoiseksi kasvava puu, joka varsinkin nuorena kasvaa nopeaa tahtia, se tiputtaa muiden lehtikuusien tavoin syksyllä neulasensa ja neulasroskaa silloin riittää naapureillekin asti levitettäväksi. Kesällä puu varjostaa ja vetää maasta vettä ja ravinteita, mutta sen sijaan, että nostamme jonkin puun, ja puulajin ns. ”inhokkilistalle”, kannattaakin ehkä miettiä tarkemmin sitä miksi kyseisen puun kasvu häiritsee.

 

Taustatietoa siperianlehtikuusesta.

• Larix sibirica, siperianlehtikuusi (I)II-VII (VIII) on yksi kestävimmistä meillä  kasvavista havuista juuri sen vuoksi, että se tiputtaa kaikki neulasensa talven ajaksi ja ei näin ollen haihduta vettä talven aikana neulasistaan, kuten muut havut tekevät.
• Se menestyy Suomessa tunturialuetta lukuun ottamatta.
• Siperianlehtikuusi pitää kalkitusta maaperästä ja se viihtyy parhaiten aurinkoisilla kasvupaikoilla, tuoreessa, sopivasti savisessa ja keskiravinteisessa maaperässä. Vaikka puu pitääkin savesta, ei sen juuristo kestä tiukkaa savea ja liian märkää maaperää. Turvemaat ovat sille myös yleensä liian happamia, siksi sitä ei löydä Suomen luonnossa soiden ympäriltä.
• Puu ei ole hallanarka, mutta nuoret taimet, joiden juuristo ei vielä ole kunnolla kehittynyt, saattavat kärsiä kevätkuivuudesta.
• Puusta voi tulla sopivalla kasvupaikalla yli 40 m korkea ja varsinkin nuorena puu kasvaa kovaa vauhtia pituutta. Se siis kasvaa n. 10 m korkeammaksi kuin tavallinen metsäkuusi.
• Puun keskimääräinen elinikä on myös reilusti pidempi kuin metsäkuusella. Siperianlehtikuusi voi elää keskim. 180 vuotta, tavallinen metsäkuusi elää keskimäärin 100 vuotta.
• Puun latvus on kartiomainen, nuoret oksat ovat jäykkiä ja harvoin riippuvia. Puun alaoksat kuolevat varhain ja runko tuleekin monesti näkyviin.
• Puulla on paksu kuori ja siksi se ei ole herkkä metsäpaloille.
• Puulla on harvinaisen paksu ja kova sydänpuu, siksi lehtikuusesta kannattaakin sahata lautaa, jota käytetään varsinkin kosteissa paikoissa ja säiden armoilla. Esim. saunanlauteet, terassit ja laiturit kestävät säätä ja kosteutta parhaiten, jos ne valmistetaan lehtikuusesta. Tuolloin valmistetuista tuotteista tulee oikealla hoidolla huomattavasti pitkäikäisempiä.
• Lehtikuusen silmut avautuvat keväisin samaan tapaan kuin lehtipuillakin. Kevätväri neulasissa on vaaleanvihreä ja neulasten alapinnalla näkyy vaaleita ilmarakojuovia. Hierottaessa neulasia, ne tuoksuvat hennosti nurmikolle. Oksissa näkyvät emikukinnot, joihin myöhemmin tulevat puun kävyt. Kävyt ovat pieniä, max 4 cm:n kokoisia pallukoita.
• Kesäväritys puulla on tummemman vihreä ja syksyllä puun väritys muuttuu kirkkaan keltaiseksi. Puu tiputtaa neulasensa syksyllä loka-marraskuussa ja silloin runko ja oksisto jää paljaaksi. Lehtikuusen oksisto on kaunis ja sitä käytetään jonkin verran kukkasidonnassa talviasetelmissa. Oksistossa näkyvät silmut kun tekevät oksat pahkuraisiksi ja ei niin perinteisen oksan näköisiksi.
• Siperianlehtikuusi on yleisin Suomessa myynnissä olevista lehtikuusilajikkeista ja sitä saa myös metsitystaimina.

 

Muitakin lehtikuusia meillä myydään.

 

Larix decidua euroopanlehtikuusi.

• Menestymisvyöhykkeet I-VI, koko 10–25 m x 6–12 m.
• Kasvupaikkana tällekin on aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustatarve on tuore, ja keski- tai voimakasravinteinen.
• Alun perin vuoristopuu, joka voi saavuttaa 180 vuoden iän.
• Puu on kartiomainen ja paksuoksainen. Aluksi kaarna on ohutta, mutta myöhemmin siitä tulee paksua ja syväuurteista.
• Nuoret versot ovat kellertäviä ja riippuvaoksaisia.
• Euroopanlehtikuusen lajike ” Kornik” on lajikevaihtoehto pieneen pihaan. se on kääpiöpuu, n.  2 m:n korkuinen ja noin pari metriä leveä. Lajikkeista Suomen olosuhteissa on melko vähän kokemusta ja siksi niille saatetaan antaa menestymisvyöhykkeet vain ensimmäisille vyöhykkeille.

 

Larix kaempferi japaninlehtikuusi.

• Menestymisvyöhykkeet I-III, koko 10–15 m x 6–10 m. 
• Aurinkoisen kasvupaikan puu.
• Maaperävaade on tuore ja voimakasravinteinen. Kestää myös hieman vähemmän kalkitun maan.
• Puu on lähes yhtä leveä kuin korkea, koska sen oksat kasvavat lähes vaakasuoraan.
• Sinertävät neulaset.
• Japaninlehtikuusesta on useita eri lajikkeita myynnissä: Pendula on riippuvaoksainen ja tavallisesti vartettuna perusrunkoon myytävä lajike. Pallojapaninkuusia ovat esim. ” Blue ball” ja ”Blue dwarf”. Pilarijapaninlehtikuusi ” Jakobson´s pyramid” on lajike, josta tulee n.  5 m korkea ja metrin leveä. Näitä on kuitenkin harvemmin saatavissa ja menestymisvyöhykkeet ovat näillekin vain I-II.

 

 

Muitakin lehtikuusia maailmalta löytyy, kuten esim. Larix gmelinii eli dahurianlehtikuusi, näitä myynnistä löytyy tosin todella harvoin, ja ehkä näiden varmin kauppapaikka onkin arboretumharrastajat.

 

Mikä sitten tekee lehtikuusesta monelle niin ongelmallisen puun? 

 

Kyllä minun mielestäni suurin ongelma on se, että nykyiset pihat ovat niin pieniä, ettei siellä  ole enää tilaa suurille puille. Suurista puista tulevat oksat, lehdet, neulaset, kävyt, pihka, ötökät ja eläimistö koetaan vaivalloisiksi ja sotkeviksi. Harmitellaan sitä, että pihaa menee ”hukkaan” ja sillekin alalle olisi voitu rakentaa jotain. Mitä se sitten on, se vaihtelee jokaisen mieltymysten mukaan. Sateisina kesinä puut varjostavat liikaa ja kuumina kesinä taas ei pihassa ilma vaihdu. Pelätään kosteusvaurioita ja sitä, että puun juuret vahingoittavat rakenteita. Pelätään, että myrskyillä puut kaatuvat talojen päälle. Ymmärrän nämä rakenteiden vaurioittamispelot ja hometalopelot. Ne ovat aiheellisia. Mutta entä sitten se, että puu sotkee tai varjostaa liikaa? Mielestäni siinä unohdetaan se, mitä kaikkea hyvää se puu siinä lähellä kasvaessaan saa aikaan.

 

Se, että pihassasi kasvaa puu, lisää pihasi mikrobien määrää ja tuo suojaa ja ruokaa  eläimistölle. Varsinkin nuo mikrobit taas parantavat ihmisten ja kotieläimiesi terveyttä, kun ympäristö ei ole liian steriili. Varjostava puu taas vähentää talon viilentämistarvetta kesäisin ja sopivalla etäisyydellä kasvaessaan, se saattaa suojata myös talon maalipintaa suoralta auringonvalolta. Kasvaessaan puu vetää itseensä vettä ja ravinteita ja sitoo maaperän epäpuhtauksia, se taas vähentää vesistöjemme ravinnekuormaa. Puu sitoo hiiltä ja tuottaa happea.

 

Tärkeää minusta kuitenkin on muistaa, että kaikille kasveille, myös puille on omat sopivat kasvupaikkansa. On selvää, että liian iso puu pienellä pihalla ärsyttää ja aiheuttaa hankaluuksia. Silloin kyseinen puu ja/tai sen lajike on istutettu väärään paikkaan, jos sillä ei ole riittävästi tilaa kasvaa ja siitä tippuvat neulaset, tai lehdet aiheuttavat jatkuvasti perhe- tai naapuririitoja. Silloin ongelma ei ole itse puussa, vaan pihasuunnittelussa. Ei olla osattu miettiä taimea ostettaessa ajatusta ”oikea kasvi, oikeaan paikkaan”. Tämä on ymmärrettävää, ei kaikkien tarvitsekaan osata näitä miettiä, mutta jos olet taimen sopimisesta halutulle kasvupaikalle epävarma, ota taimimyymälään mennessäsi kuvia alueesta puhelimeen tai tabletille ja kysy puutarhamyyjiltä apua. He osaavat neuvoa sinua kasvupaikkaan ja toiveisiisi sopivista kasveista ja sen lajikkeista. Näin ei tule hutiostoja ja saat kaupan päälle neuvot miten saat kasvun hyvin käyntiin ja miten kasvia hoidetaan. Isommissa piharemonteissa kannattaa pyytää neuvoa ammattilaisilta. vaikka pihasuunnitelma olisikin liian iso investointi, pääsee pihakonsultoinnilla jo pitkälle.

 

Itse pidän lehtikuusista ja olen niitä istuttanut omaan pihaani useita viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin, niille on varattava tilaa ympärille reilusti. Lisäksi kahta puuta leikkaan säännöllisesti kerran vuodessa. Toista leikkasin sen vuoksi, että halusin sen tuuheuttavan nuorta kasvuaan ja toista sen vuoksi, etten halua sen kasvavan suureksi ja blokkaavan maisemaa. Tuo ensimmäinen saa kasvaa isoksi. Nykyään se on myös jo kasvattanut runkoaan sen verran paksuksi, että ensi kesänä siihen varmasti uskaltaa jo laittaa pyykkinarun kiinni.