Lehtikuusien maailmassa

Torstai 4.12.2025 - Sirkku

Lehtikuusien maailmassa.

 

Somessa nousi esiin männäviikolla kirjoitus lehtikuusista ja kuinka kauheita puita ne ovat.  Uutinen taisi kerätä sen verran paljon kommentteja ja tykkäyksiä, että se nousi jopa uutisiin. En nyt muista mikä mediatalo tästä uutisoi. Lehtikuusi oli mainittu hankalana kasvina siksi koska, niistä tippuu neulasia syksyisin, ne varjostavat, ja ovat jonkun silmiin talvella rumia. Lisäksi suurikasvuisina puina, ne mahtuvat huonosti nykyisiin, postimerkin kokoisiin, asemakaavapihoihin. Nämä kaikki edellä mainitut seikat pitävät toki paikkansa, kuitenkin rumuus on aina katsojan silmässä, minusta ne eivät ole rumia varsinkaan jos niitä leikkaa malliin silloin kun ne ovat nuoria. Siperianlehtikuusi on suurikokoiseksi kasvava puu, joka varsinkin nuorena kasvaa nopeaa tahtia, se tiputtaa muiden lehtikuusien tavoin syksyllä neulasensa ja neulasroskaa silloin riittää naapureillekin asti levitettäväksi. Kesällä puu varjostaa ja vetää maasta vettä ja ravinteita, mutta sen sijaan, että nostamme jonkin puun, ja puulajin ns. ”inhokkilistalle”, kannattaakin ehkä miettiä tarkemmin sitä miksi kyseisen puun kasvu häiritsee.

 

Taustatietoa siperianlehtikuusesta.

• Larix sibirica, siperianlehtikuusi (I)II-VII (VIII) on yksi kestävimmistä meillä  kasvavista havuista juuri sen vuoksi, että se tiputtaa kaikki neulasensa talven ajaksi ja ei näin ollen haihduta vettä talven aikana neulasistaan, kuten muut havut tekevät.
• Se menestyy Suomessa tunturialuetta lukuun ottamatta.
• Siperianlehtikuusi pitää kalkitusta maaperästä ja se viihtyy parhaiten aurinkoisilla kasvupaikoilla, tuoreessa, sopivasti savisessa ja keskiravinteisessa maaperässä. Vaikka puu pitääkin savesta, ei sen juuristo kestä tiukkaa savea ja liian märkää maaperää. Turvemaat ovat sille myös yleensä liian happamia, siksi sitä ei löydä Suomen luonnossa soiden ympäriltä.
• Puu ei ole hallanarka, mutta nuoret taimet, joiden juuristo ei vielä ole kunnolla kehittynyt, saattavat kärsiä kevätkuivuudesta.
• Puusta voi tulla sopivalla kasvupaikalla yli 40 m korkea ja varsinkin nuorena puu kasvaa kovaa vauhtia pituutta. Se siis kasvaa n. 10 m korkeammaksi kuin tavallinen metsäkuusi.
• Puun keskimääräinen elinikä on myös reilusti pidempi kuin metsäkuusella. Siperianlehtikuusi voi elää keskim. 180 vuotta, tavallinen metsäkuusi elää keskimäärin 100 vuotta.
• Puun latvus on kartiomainen, nuoret oksat ovat jäykkiä ja harvoin riippuvia. Puun alaoksat kuolevat varhain ja runko tuleekin monesti näkyviin.
• Puulla on paksu kuori ja siksi se ei ole herkkä metsäpaloille.
• Puulla on harvinaisen paksu ja kova sydänpuu, siksi lehtikuusesta kannattaakin sahata lautaa, jota käytetään varsinkin kosteissa paikoissa ja säiden armoilla. Esim. saunanlauteet, terassit ja laiturit kestävät säätä ja kosteutta parhaiten, jos ne valmistetaan lehtikuusesta. Tuolloin valmistetuista tuotteista tulee oikealla hoidolla huomattavasti pitkäikäisempiä.
• Lehtikuusen silmut avautuvat keväisin samaan tapaan kuin lehtipuillakin. Kevätväri neulasissa on vaaleanvihreä ja neulasten alapinnalla näkyy vaaleita ilmarakojuovia. Hierottaessa neulasia, ne tuoksuvat hennosti nurmikolle. Oksissa näkyvät emikukinnot, joihin myöhemmin tulevat puun kävyt. Kävyt ovat pieniä, max 4 cm:n kokoisia pallukoita.
• Kesäväritys puulla on tummemman vihreä ja syksyllä puun väritys muuttuu kirkkaan keltaiseksi. Puu tiputtaa neulasensa syksyllä loka-marraskuussa ja silloin runko ja oksisto jää paljaaksi. Lehtikuusen oksisto on kaunis ja sitä käytetään jonkin verran kukkasidonnassa talviasetelmissa. Oksistossa näkyvät silmut kun tekevät oksat pahkuraisiksi ja ei niin perinteisen oksan näköisiksi.
• Siperianlehtikuusi on yleisin Suomessa myynnissä olevista lehtikuusilajikkeista ja sitä saa myös metsitystaimina.

 

Muitakin lehtikuusia meillä myydään.

 

Larix decidua euroopanlehtikuusi.

• Menestymisvyöhykkeet I-VI, koko 10–25 m x 6–12 m.
• Kasvupaikkana tällekin on aurinkoinen kasvupaikka.
• Kasvualustatarve on tuore, ja keski- tai voimakasravinteinen.
• Alun perin vuoristopuu, joka voi saavuttaa 180 vuoden iän.
• Puu on kartiomainen ja paksuoksainen. Aluksi kaarna on ohutta, mutta myöhemmin siitä tulee paksua ja syväuurteista.
• Nuoret versot ovat kellertäviä ja riippuvaoksaisia.
• Euroopanlehtikuusen lajike ” Kornik” on lajikevaihtoehto pieneen pihaan. se on kääpiöpuu, n.  2 m:n korkuinen ja noin pari metriä leveä. Lajikkeista Suomen olosuhteissa on melko vähän kokemusta ja siksi niille saatetaan antaa menestymisvyöhykkeet vain ensimmäisille vyöhykkeille.

 

Larix kaempferi japaninlehtikuusi.

• Menestymisvyöhykkeet I-III, koko 10–15 m x 6–10 m. 
• Aurinkoisen kasvupaikan puu.
• Maaperävaade on tuore ja voimakasravinteinen. Kestää myös hieman vähemmän kalkitun maan.
• Puu on lähes yhtä leveä kuin korkea, koska sen oksat kasvavat lähes vaakasuoraan.
• Sinertävät neulaset.
• Japaninlehtikuusesta on useita eri lajikkeita myynnissä: Pendula on riippuvaoksainen ja tavallisesti vartettuna perusrunkoon myytävä lajike. Pallojapaninkuusia ovat esim. ” Blue ball” ja ”Blue dwarf”. Pilarijapaninlehtikuusi ” Jakobson´s pyramid” on lajike, josta tulee n.  5 m korkea ja metrin leveä. Näitä on kuitenkin harvemmin saatavissa ja menestymisvyöhykkeet ovat näillekin vain I-II.

 

 

Muitakin lehtikuusia maailmalta löytyy, kuten esim. Larix gmelinii eli dahurianlehtikuusi, näitä myynnistä löytyy tosin todella harvoin, ja ehkä näiden varmin kauppapaikka onkin arboretumharrastajat.

 

Mikä sitten tekee lehtikuusesta monelle niin ongelmallisen puun? 

 

Kyllä minun mielestäni suurin ongelma on se, että nykyiset pihat ovat niin pieniä, ettei siellä  ole enää tilaa suurille puille. Suurista puista tulevat oksat, lehdet, neulaset, kävyt, pihka, ötökät ja eläimistö koetaan vaivalloisiksi ja sotkeviksi. Harmitellaan sitä, että pihaa menee ”hukkaan” ja sillekin alalle olisi voitu rakentaa jotain. Mitä se sitten on, se vaihtelee jokaisen mieltymysten mukaan. Sateisina kesinä puut varjostavat liikaa ja kuumina kesinä taas ei pihassa ilma vaihdu. Pelätään kosteusvaurioita ja sitä, että puun juuret vahingoittavat rakenteita. Pelätään, että myrskyillä puut kaatuvat talojen päälle. Ymmärrän nämä rakenteiden vaurioittamispelot ja hometalopelot. Ne ovat aiheellisia. Mutta entä sitten se, että puu sotkee tai varjostaa liikaa? Mielestäni siinä unohdetaan se, mitä kaikkea hyvää se puu siinä lähellä kasvaessaan saa aikaan.

 

Se, että pihassasi kasvaa puu, lisää pihasi mikrobien määrää ja tuo suojaa ja ruokaa  eläimistölle. Varsinkin nuo mikrobit taas parantavat ihmisten ja kotieläimiesi terveyttä, kun ympäristö ei ole liian steriili. Varjostava puu taas vähentää talon viilentämistarvetta kesäisin ja sopivalla etäisyydellä kasvaessaan, se saattaa suojata myös talon maalipintaa suoralta auringonvalolta. Kasvaessaan puu vetää itseensä vettä ja ravinteita ja sitoo maaperän epäpuhtauksia, se taas vähentää vesistöjemme ravinnekuormaa. Puu sitoo hiiltä ja tuottaa happea.

 

Tärkeää minusta kuitenkin on muistaa, että kaikille kasveille, myös puille on omat sopivat kasvupaikkansa. On selvää, että liian iso puu pienellä pihalla ärsyttää ja aiheuttaa hankaluuksia. Silloin kyseinen puu ja/tai sen lajike on istutettu väärään paikkaan, jos sillä ei ole riittävästi tilaa kasvaa ja siitä tippuvat neulaset, tai lehdet aiheuttavat jatkuvasti perhe- tai naapuririitoja. Silloin ongelma ei ole itse puussa, vaan pihasuunnittelussa. Ei olla osattu miettiä taimea ostettaessa ajatusta ”oikea kasvi, oikeaan paikkaan”. Tämä on ymmärrettävää, ei kaikkien tarvitsekaan osata näitä miettiä, mutta jos olet taimen sopimisesta halutulle kasvupaikalle epävarma, ota taimimyymälään mennessäsi kuvia alueesta puhelimeen tai tabletille ja kysy puutarhamyyjiltä apua. He osaavat neuvoa sinua kasvupaikkaan ja toiveisiisi sopivista kasveista ja sen lajikkeista. Näin ei tule hutiostoja ja saat kaupan päälle neuvot miten saat kasvun hyvin käyntiin ja miten kasvia hoidetaan. Isommissa piharemonteissa kannattaa pyytää neuvoa ammattilaisilta. vaikka pihasuunnitelma olisikin liian iso investointi, pääsee pihakonsultoinnilla jo pitkälle.

 

Itse pidän lehtikuusista ja olen niitä istuttanut omaan pihaani useita viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin, niille on varattava tilaa ympärille reilusti. Lisäksi kahta puuta leikkaan säännöllisesti kerran vuodessa. Toista leikkasin sen vuoksi, että halusin sen tuuheuttavan nuorta kasvuaan ja toista sen vuoksi, etten halua sen kasvavan suureksi ja blokkaavan maisemaa. Tuo ensimmäinen saa kasvaa isoksi. Nykyään se on myös jo kasvattanut runkoaan sen verran paksuksi, että ensi kesänä siihen varmasti uskaltaa jo laittaa pyykkinarun kiinni.