Pihakasvien valintaa, kasvien kasvatustarve pihassa.

Torstai 26.1.2023 - Sirkku

Kasvien kasvatustarve pihassa, (samalla asiaa myös pihan turvallisuudesta): 

Ensimmäinen ajatus tuosta kasvien kasvatustarpeesta pihassa on varmastikin se, että mihin sitä nyt kasvia pihassa tarvitaan! Kasvamaan ja kukkimaan! Pihaa kiertäessäsi huomaat kuitenkin, että kasvin kasvatustarpeita ja käyttötarkoituksia kasville ja kokonaiselle istutusalueelle on useita. Vain painotusalueet kasvivalikoimassa ja sitä myötä niiden paikoissa ovat kiinni pihan omistajan mieltymyksistä. Suoranaista oikeaa ja väärää kasvivalintaa ja istutuspaikkaa ei ole, on vain paikkoja, jossa kasvi kasvaa paremmin kuin toisessa ja kasvilajikevalintoihin liittyvissä makukysymyksistä ei kannata kiistellä. Pihoissa liikkuessasi kuitenkin huomaat, että monet hyväksi havaitut teemat ja kasvit toistuvat pihasta toiseen, siitä syystä, että ne toimivat ja saavat pihan käyttäjän olon rennoksi ja kotoisaksi.

Erilaiset suojaistutukset. 

Pihojen suojaistutuksia ovat esimerkiksi näkösuoja-, pölysuoja-, melusuoja, tuulensuoja- ja muut suojaistutukset, joihin tärkeinpänä kuuluu pihan turvallisuus. Näillä kaikilla on oma osuutensa toimivassa pihassa.

• Pihaa halutaan jakaa erilaisiin tiloihin ja ohjata kulkua, tämä on yleensä helpointa tehdä kasvien avulla. Tällöin puhutaan pihan tilanjaosta, toiminnoista ja kulkemisesta toimintoihin. Puutarhasuuntauksista varsinkin Englantilaisen puutarhasuuntauksen cottage garden- tyylissä pihan tilanjakoa tehdään paljon.
• Pidämme yleensä yksityisyydestä ja kokonaiset piha-alueet tai sen eri tilat halutaan rajatuksi ulkoreunoilta. Rajaamiseen käytetään monesti kasveja tai mikäli siihen on käytetty rakennettua aitaa, kasveja halutaan pehmentämään rakennettua ympäristöä.
• Jos yhteen pihan kohtaan kertyy jokaisella sateella vesilätäkkö, olisiko olemassa kasveja, jotka imisivät vedet pois ilman, että tarvitsisi teettää kallista kuivatusremonttia koko pihalle? Tähän voisi sijoittaa mm. kosteanpaikan koristekasvi-istutusalueen tai mesikasveja sisältävän ja pölyttäjiä suosivan istutusalueen, jolla saadaan helposti lisättyä pihan monimuotoisuutta varsinkin jos tuot sinne myös vähän lahoavaa puuainesta tai teet hyönteishotellin.
• Omavaraisuus ja hyötyviljely on monelle pihan omistajalle tärkeää. Millä sadontuottoa saisi maksimoitua pienellä vaivalla ja houkuteltua pölyttäjiä pihapiirin kasveja pölyttämään? Tähän liittyy tuulen ja kylmän ilman kulkeminen piha-alueella, pihan valo- ja vesiolosuhteet ja olemassa olevat rakenteet. Hyötyviljelyn kannalta pihassa pitää käydä pieni tuulenviri, mutta pölyttäjät eivät jaksa lentää liian kovassa tuulessa. Istutuspaikka kannattaa valita sen mukaan, että kasveille paistaa aurinko suurimman osan päivästä ja ettei halla jää pyörteilemään hyötykasvien ympärille vaan kylmä ilma pääsee kasvin luota pois. Hyötykasvit tarvitsevat säännöllisesti kosteutta ja vähemmällä kastelulla selvitään, jos kastelussa hyödynnetään hulevesiä. Vesi ei saa kuitenkaan jäädä seisomaan kasvin juuristolle. Kasvihuoneen lähettyville ei kannata laittaa puuvartisia hyötykasveja, koska niistä kasvituholaiset pääsevät kasvihuoneeseen nopeammin kesän aikana. Kompostit kannattaa laittaa toiselle puolelle pihaa missä hyötykasveja kasvatetaan, täsmälleen samasta syystä. Komposti houkuttelee kasvituholaisia ja siellä on niiden lisääntymiseen optimiolot.
• Suurin osa meistä puutarhallisista ihmisistä haluaa, että piha näyttää kauniilta ja siistiltä koko vuoden ajan mahdollisimman pienellä vaivalla. Pihan tulee olla siis helppohoitoinen, sisältää sopivasti kukintaa koko kesän ajaksi ja näyttää kauniilta myös talvella. Istutuksia ihaillaan niin ulkona piha-alueella ollessa, terassilta käsin tai sisältä ikkunasta. Istutuksen paikkaa valitessa kannattaa pyörähtää myös siellä missä eniten viettää aikaa kotona ollessaan. On se siis olohuone, makuuhuone, työhuone tai lasitettu terassi tai kesähuone ja katsoa ikkunasta ulos. Sinä teet sen lähimaiseman mitä sieltä ikkunasta näkyy.

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve

Torstai 19.1.2023 - Sirkku

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve:

Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavasti! Vuosi 2023 on käynnistynyt töiden osalta pihasuunnittelun merkeissä ja nyt kun valmis suunnitelma on eilen saatu asiakkaalle, on hetki aikaa keskittyä taas blogimaailmaan. Aihepiiri on sama kuin ennen joulua. Jatketaan pohdintaa siitä, mikä auttaa valitsemaan ne toimivat, pitkäikäiset ja kauniit kasvit ja istutukset omaan pihaan. On se piha sitten pieni tai suuri.

Ennen joulutaukoa ehdin jo pohtia istutusalueen suunnitteluprosessia yleisesti ja sitä työjärjestystä, millä kasveja valitaan ja mitkä seikat yleisellä tasolla kaupassa pitäisi olla mielessä silloin kun kasveja hankitaan. Kasvien kalkinsietokyvystä ja ravinnetarpeesta jo mainitsinkin. Tänään ajattelin pohtia sitä ravinteiden lisäksi kasvien juurtumiselle toista tärkeää osa-aluetta, eli kasvin veden tarvetta ja sivuan uudelleen myös veden liikkumista piha-alueella ja erilaisissa maalajeissa. Kuten aiemminkin, mainitut kasvit ovat esimerkkejä. Kategoriaan kuuluu aina paljon muitakin kasveja.

Vesi maaperässä. 

Vesi liikkuu maaperässä kahteen suuntaan. Ylhäältä alaspäin tuleva vesi on esim. sade tai kasteluvesi. Se täyttää maaperän ilmahuokoset ja osittain varastoituu niihin. Ylimääräinen vesi laskeutuu maaperän alempiin kerroksiin ja lopulta pohjaveteen saakka. Hyvärakenteinen maaperä sisältää sopivan määrän keskikokoisia ilmahuokosia, joihin vesi voi varastoitua ja jotka ovat riittävän suuria, jotta kasvi saa niistä veden irroitettua juurillaan. Nämä huokoset eivät ole liian suuria, jolloin vesi menisi niistä vain läpi. Hyvärakenteinen maaperä sisältää vain vähän pieniä ilmahuokosia, joihin vesi varastoituu liian tiiviisti ja se sisältää sopivan määrän suuria huokosia, josta liika vesi valuu alempiin maaperän kerroksiin.

Vesi voi myös liikkua alhaalta ylöspäin jos maaperä on ilmavaa ja moreenipitoista ja maan päällä kasvaa suuria kasveja, joilla on suuri juuri-imupaine. Kuten esim. lehtipuita. Tästä maaperästä puhutaan ns. hikevänä maaperänä, joissa maaperän suuret huokoset toimivat ikään kuin pilleinä, joita pitkin puut vetävät veden pohjavesikerroksesta itselleen. Tämä maaperä kuivuu harvoin pitkinäkään poutajaksoina.

Tasapainoilu maaperän ilmahuokosten rakenteessa on juurien osalta tärkeää. Savimaaperä on tiivistä ja se sisältää paljon pieniä ilmahuokosia, joihin vesi kyllä varastoituu, mutta yleensä se on liian tiiviisti niissä kiinni. Paljon vettä sisältävä maaperä on talvella kylmä ja se muuttuu helposti hapettomaksi, jolloin hajottajaeliöt eivät voi maaperässä toimia ja ilmata kasvien juuria. Hapeton maaperä sisältää myrkyllisiä kaasuja, jotka osaltaan tappavat lieroja yms. Moreeni taasen sisältää paljon suuria ilmahuokosia, joka tekee kasvualustasta lämpimän juurille, mutta silloin vesi ja ravinteet valuvat liian nopealla vauhdilla kasvualustan läpi ja kasvi ei ehkä ehdi käyttää vettä ja ravinteita hyödykseen. Sopiva kasvualusta onkin jokin näiden välissä. Annos savea, moreenia ja kompostia voisi olla hyvä kasvualustan pohja, jota sitten muokataan kasville sopivaksi. Savi hoitaa veden ja ravinteiden sitomisen, moreeni ilmaraot ja kasvualustan lämmityksen, komposti lannoituksen ja eloperäisen toiminnan ja niiden mukana lämmittää kasvualustaa... eiköhän sillä pääse jo alkuun?

Ylipäätään mietittäessä kasvin veden tarvetta, kasvin valon kestävyys kulkee aina käsikädessä veden tarpeen kanssa. Varjoisen ja kuivan paikan kasvi kestää yleensä puolivarjoisessa tai osan päivästä suorassa auringonvalopaikassa jos kasvualustaa on paksummin ja se on paremmin vettä pidättävää. Sama toimii osittain myös toiseen suuntaan. Aurinkoisen paikan kasvi pitää yleensä lämpimästä kasvualustasta, jos olet istuttamassa sitä puolivarjoon, huolehdi, että kasvualusta on moreenipitoinen ja sitä kautta lämpimämpi.

Veden tarpeen vaihtelu kasvukauden aikana. 

Kasvin veden tarve vaihtelee kasvukauden ajankohdan mukaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tomaatti. Tomaatti käyttää vettä kylvöstä taimettumiseen melko vähän, pelkkä  sumutus ja kostea kasvualusta riittää, tasainen lämpö on tärkeämpää itämiselle. Veden ja ravinteiden tarve lisääntyy kasvin alkaessa tuottaa lisää vartta ja lehtivihreää ja sen alkaessa lopulta muodostaa kukka-aiheita. Suurimmillaan kasvin veden tarve on sadon muodostumisvaiheessa. Tällöin vettä käytetään satoon, ravinteiden kuljetukseen ja haihduttamiseen, koska silloin on yleensä myös kuuminta ja tuulisinta, joilloin kasvi haihduttaa eniten. Sadon valmistuttua kasvi vähentää veden kulutustaan ja valmistautuu talvea varten.

Sama esimerkki toimii kaikille kasveille, myös ikivihreille monivuotisille kasveille. Kasvua ja haihdutusta tapahtuu ympäri vuoden, mutta suurinta veden kulutus on silloin kuin kasvu on kovinta, täytyy saada sato valmiiksi ja ympäristö saa kasvin haihduttamaan kaikista eniten. Toki monivuotisilla kasveilla veden varastoimista tapahtuu aina kun maa on sula. Maan jäädyttyä onkin mietittävä varsinkin ikivihreiden kasvien kanssa, millä haihdutusta saadaan vähennettyä ja veden kulutusta näin laskettua, ettei kasvi haihduta itseään hengiltä (p.s: nyt olisi oikea hetki laittaa ne varjostuskankaat näiden päälle!).

Vältä liiallista pihan kuivatusta. 

5.4.2022 olen kirjoittanut blogitekstin " Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella", jossa puhun jo siitä miten piha-alueiden päällipintojen kallistukset kannattaisi tehdä ainakin osittain istutusalueisiin suuntautuviksi tai ehkä ennemminkin niin, että suunnittelisi istutusalueiden paikat niihin kohtiin pihaa, mihin sitä sade- ja hulevettä normaalisti kertyy. Toki pihan pintojen tulee aina kallistua rakenteista pois päin ja ymmärrän, ettei keskelle pihan ajotien sadevesikaivon suppilokuivatusta voi laittaa pensaita kasvamaan, mutta mitenkäs ne kiveykset ja nurmikkoalueet, joilla sadevesikaivoja ei ole? Pystyisikö niihin satavan sadeveden jotenkin käyttämään kastelussa hyödyksi? Yleinen ongelma maailman laajuisesti on se, että rakennetussa ympäristössä hulevedet liikkuvat vesistöihin liian nopeasti. Liian nopeasti liikkuva vesi sisältää aina maaperästä irronnutta ravinnetta, joka taasen rehevöittää vesistöjä ja aiheuttaa monia muita ongelmia. Suomessakin on havahduttu siihen, että pihojamme on ylikuivatettu ja onneksi asiaan on lähdetty tekemään korjausliikkeitä.

Yksi yksinkertaisimmista korjaavista toimenpiteistä on miettiä miten hulevesi saadaan imeytettyä paremmin maaperän vesivarannoksi siellä lähtöpisteessä, siis siellä missä vesi on satanut maahan. Mikä sen parempi tapa veden sitomiseen olisi kuin vettä tarvitsevan kasvin istutus? Kaikki kasvit sitovat vettä ja ehkäisevät eroosiota esim. rinteissä, mutta on olemassa kasveja, jotka sitovat vettä tehokkaammin ja osa näistä vielä tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen ja kukoistaakseen, jolloin saadaan sidottua sitä huleveden mukana huuhtoutuvaa ravinnetta. Monessa pihassa nurmikot koetaan hankaliksi hoitaa, mutta jos verrataan nurmikkopintaa ja kiveys-/ terassipintaa veden ja ravinteiden sitomiskyvyn mukaan, sitoo nurmikko hulevesiä ja ravinteita huomattavasti tehokkaammin, vaikka pintakallistus olisi sama. Nurmikko kasvattaa paljon vihreää osaa ja siksi se tarvitsee kasvaakseen paljon ravinteita, kuten esim. typpeä. Se siis hyötyy siitä huleveden mukanaan tuomasta ravinteesta. Muita kostean tai tuoreen kasvupaikan kasveja olen nimennyt Hulevedet hyötykäyttöön blogitekstissäni, enkä niihin nyt tässä enää niinkään palaa. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että kosteaan notkopaikkaan pihassa kannattaa miettiä puun istutusta. Siinä tulee tehtyä monta ilmastotekoa kerralla, kun pihaan saadaan uusi pitkäikäinen veden, ravinteiden ja hiilensitoja kasvamaan.

Maaperänä kallio ja moreeni, eli kuiva kasvualusta. 

Mäntykangasmaasto, jossa maaston pohjakasvina saattaa olla varvikkoa ja sammalta ja suurien honkien välistä pilkistelee kiviä, ketunmultaa ja kalliota. Suuressa osassa Suomea  tämä on erittäin yleinen pihan ja sitä ympäröivän alueen maaperä ja omalla tavallaan ehkä jopa yksi niistä ikonisimmista Suomi- maisemista. Siellä hongat humisee ja mustikat saa kerättyä lähimaastosta koko talven varalle. Itsellänikin siellä sielu lepää ja stressitasot laskee. Mutta haluaisinko sen sellaisenaan omalle pihalleni? Tuskin sentään, vaikka monelle se tuntuu olevan "se oikea"- pihatyyli. Minä kyllä pidän tästä maisemasta, mutta pihapiirissä haluaisin pehmentää luontovaikutelmaa koko kesän kestävällä kukinnalla. Haluaisin myös pehmentää luonnon ja rakennetun alueen rajaa pensasistutuksilla ja monivärisillä ja mallisilla lehdistöillä. Mikäli sinäkin haluat kasvattaa muita kuin perinteisiä Suomen luonnon kasveja, on tässä maaperässä otettava huomioon muutama asia liittyen kasvien veden saantiin ja maaperän happamuuteen.

Kalliolla ei kasvualustaa ole kymmentä senttiä enempää kuin kallion koloissa ja notkoissa. Vettä kalliolla saattaa kuitenkin liikkua, mutta turvallisempaa on olettaa, että kasvualusta tulee pysymään melko kuivana, jollei ole todella sateista keliä, jolloin se lätäköityy kun vesi ei pääse pohjamaaperään. Kallioisella tontilla syväjuuristen kasvien kasvattaminen vaatiikin sitä, että kasvualusta nostetaan maaperän yläpuolelle muilla rakenteilla, kuten muureilla. Tuolloinkin, vaikka kasvualusta olisi savensekainen, se kuivuu helpommin kuin maavarainen penkki, koska vesi valuu juuristosta pois päin. Lisäksi maaperästä kohotettu penkki on juurille aina kylmempi kuin maavarainen kasvualusta on, jolloin juuria saattaa joutua suojaamaan talviaikana. Korotetuille istutusalustoille kannattaa ottaa harkintaan tihku- tai tippukasteluletkut taimien juuristoille varsinkin pitkinä poutajaksoina. Silloin kasteluvesi jää paremmin kasvin käyttöön eikä hukkakastelua tule niin paljon veden liikkuessa kasvualustassa hitaammin. 

Kallion pinta saattaa kuitenkin tipahtaa paljonkin hyvin lyhyen välimatkan sisällä. Siellä on koloja, johon uutta savensekaista multaa tuomalla, voit hyvinkin istuttaa keskikorkeita  kasveja ilman suuria rakenteita.  Silloin kannattaa pitää mielessä, että Suomen luontainen maaperän pH on hapan ja helpommalla pihan jatkohoidolla pääset, jos istutat happaman maaperän kestäviä kasveja. Tämä siis varsinkin jos ympäristössä on puita, joista tippuu maaperää happamoittavia neulasia. Suuret puut myös varjostavat ja alustaan istutettavia puolivarjoisen paikan kasveja voisi olla esimerkiksi höyhenpensas, hortensiat, alppiruusut, atsaleat ja eri väriset kanukat.

Mikäli kallio on taasen puuton, on se kesällä kuuma ja kuiva kasvupaikka ja kasvit kannattaa valita paahteenkeston mukaan.  Silloin valikoimaan tulevat aurinkoisen paikan kasvit, jos kasvualustaan saadaan riittävästi syvyyttä ja uusi multa sisältää vähän savea, joka pidättää vettä, sekä kuivan ja paahteisen paikan kasvit mikäli kasvualustatilaa on vähän.

Aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan kasveja jos kasvualustasyvyyttä on riittävästi:

• Achillea, kärsämöt.
• Anaphalis nukkajäkkärät.
• Campanula, kellot.
• Leucanthemum vulgare, päivänkakkara.
• lychnis alpina ja viscaria tervakot.
• Lychnis chalcedonica palavarakkaus
• Paeonia, pionit. Pionit pitävät lämpimästä kasvupaikasta, jos istutat ne mahdollisimman lähelle pintaa ja huolehdit, että tilaa on ympärillä ja lämmittävä kivi jossain lähellä. Etkä ole liian usein (lue kymmeniin vuosiin ;) ) muuttamassa niitä paikasta toiseen. Suurimmalle osalle mieluiten kalkittu kasvualusta ja mieto lannoitus muutaman vuoden välein. Kannattaa tukea.
• Papaver, unikot. Mitä hiekkaisempi maa, sitä paremmin unikko viihtyy.
• Phlox syysleimut ja maanpeiteleimut.
• Sedum maksaruohot mehikasveina kestävät paahteen ja korkeimmat maksaruohot pitävät myös syvemmästä multakerroksesta.
• Sempervivum mehitähdet.
• Thymus ajuruohot.
• Rosa ruusut, varsinkin jaloruusut sekä puistorusut pitävät lämpimästä kasvualustasta, jossa vettä on saatavissa mutta se ei jää seisomaan juuristoalueelle.
• Spiraea betulifolia koivuangervo, helppo ja näyttäväkukintainen pensas jolla on upean punainen syysväri.
• Berberis, happomarjat. 
• Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni, oranssikukintainen hyötykasvi. Satoa voi käyttää esim. omenan seassa hilloissa.
• Dasiphora fruticosa pensashanhikit. Kukkivat pitkään ja ovat erittäin helppohoitoisia. Vaativat kuitenkin multatilaa ja nämä ehkä mieluiten kohopenkkiin.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt.
• Juniperus katajat eri muodoissaan ja väreissään.
• Picea glauca valkokuusi.
• Mikrobiota decussata tuivio.
• Rubus idaeus puutarhavadelma, vadelma on luontaisesti pioneerikasvi hakkuu- tai metsäpaloaukoilla ja viihtyy myös puutarhaversiona kalliomaastossa jos kasvualustaa ja kosteutta on riittävästi. Oksisto kaksivuotinen, juuristo monivuotinen. Marjoneet rungot poistetaan vuosittain. Vaatii tuennan. Ei kannata istuttaa luonnonvadelman läheisyyteen tuholaisten leviämisen vuoksi.
• Betula pendula, rauduskoivu, Toinen pioneerikasvi, joka tuntuu kasvavan heti jos on riittävästi valoa. Kuivassa paikassa se jää vain pienempi kokoiseksi.

Kuivan ja varjoisen paikan kasveja:

• Diervilla vuohenkuusama
• Varvut, puolukka, mustikka, kanerva.
• Cymbalaria muralis, rauniokilkka.
• Ajuga reptans akankaali.
• Geranium kurjenpolvet (peittokurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, tummakurjenpolvi).
• Vinca minor pikkutalvio.
• Waldsteinia ternata rönsyansikka.
• Convallaria majalis kielo.
• Lysimachia nummularia suikeroalpi (leviää voimakkaasti).
• Aruncus aethusifolius pikkutöytöangervo.
• Alnus incana harmaaleppä.
• Physocarpus opulifolius heisiangervo.
• Celastrus orbiculatus kelasköynnös (huom. voimakaskasvuinen ja voi aiheuttaa myös vahinkoja).

Tuoreen tai kostean kasvupaikan kasveja:

Näitä oli listattuna jo Hulevedet hyötykäyttöön blokirjoituksessa. Nämä ovat kasveja, jotka saattavat sietää juuristollaan jopa hetkellistä seisovaa vettä tai ainakin ne vaativat kasvaakseen runsasta kosteutta ja niitä ei pihan kuivimpaan nurkkaan kannata laittaa. Osa kasveista kuten eim. leppä, toimii myös typensitoja kasvina ja näin ollen lannoittaa maaperää omalla kasvullaan. 

• Monet niityn ja lehdon kasvit: Heinät, harakankello, käenkukat, tähtimöt, apilat, hiirenvirnat, illakot, maitohorsmat, käenkukka, kiurunkannukset, lemmikit ja hunajakukat.
• Vuokot,kalliokielot, punahatut, kullerot, esikot, kultapiisku, kellukat, akileijat ja irikset.
• Tuijat, kuuset, koivut, lepät, haavat, pajut, tammet ja muut jalot lehtipuut ja pähkinäpensas.
• Suon varvut ja marjakasvit, saniaiset ja sammalet.

Vesikasvit:

Kasveja, jotka elävät vedessä ja saavat ravinteensa veden mukana liikkuvista ravinteista. Osa kasveista myös puhdistaa vettä ja niitä voidaan käyttää myös piha-altaissa virtaavan veden ja pumpun lisäksi veden puhdistuskäytössä. Yleensä vesikasvit istutetaan piha-altaisiin istutuskoreissa, jotta ne eivät leviäisi kovin voimakkaasti. Kasveja hankkiessasi kannattaa miettiä kasvien talvetustilat, mikäli allas tyhjennetään talveksi tai se menee pohjaa myöten jäähän, jolloin kasvit eivät siellä selviä.

• Phragmites australis järviruoko, persicaria amphibia vesitatar ja typha osmankäämit. Näistä varsinkin osmankäämit puhdistavat vedestä epäpuhtauksia ja sitovat ravinteita.
• Kukkivia vesikasveja ovat mm: Nuphar ulpukat ja Nymphaea lumpeet.